Herttoniemen öljysataman historiaa Itsenäisyyden ajan alussa Suomessa oli vain yksi varsinainen, Helsingin Sörnäisissä sijainnut öljysatama. Sijainti oli kuitenkin ongelmallinen, sillä satamaa käytettiin myös puu tavaran vientisatamana ja tulipalo riskiä pidettiin huomattavana. Asia ratkaistiin perustamalla uusi öljy satama Herttoniemen eteläosaan. Herttoniemi kuului tuolloin Helsingin maalaiskuntaan, mutta tulevan sataman maa-alueet olivat jo Helsingin kaupungin omistuksessa.
Tulevaan satamaan saapuvia tankki laivoja varten rakennettiin pistolaituri 1931–1932, ja siihen edelleen betoni kärki 1939. Sataman tarpeita varten rakennettiin myös pääradasta Oulun kylässä erkaantunut satamarata, joka avattiin rajoituksetta liikenteelle 1939. Maantieyhteyttä parannettiin rakenta malla Kaivolahden- ja Bensiinikadut. Lisäksi rakennettiin Sorsavuoren pohjoi sesta kiertävä palotie vuonna 1938. Satamaa varten rakennettiin myös Herttoniemen ensimmäinen vesijohto, joka valmistui 1937. Vesijohtoa varten rakennettiin vesisäiliö, joka on edelleen olemassa nykyisen paloaseman takana olevassa kalliossa. Säiliö täytettiin kar tanon pellolla olleesta kaivosta. Tämä järjestely jatkui kunnes alue yhdistettiin Kulosaaren kautta tulevaan Helsingin vesijohtoverkkoon. Herttoniemen öljysataman toiminta alkoi vuonna 1937. Ennen talvisotaa siellä toimi kolme yhtiötä, Trustivapaa Bensiini, Suomalainen Gulf Oy sekä Viron Bensiini Oy. Suomessa ei tuolloin ollut öljynjalostamoa. Kaikki varastoita vat tuotteet olivat ulkomailta tuotuja jalosteita, kuten moottoripolttoaineita. Lisäksi alueella oli Sörnäs Stevedoring AB:n ahtausvarikko. Syksyllä 1939 aluetta alettiin vartioi da ja alkuun vartion järjesti Helsingin Ratsuväkisuojeluskunta. Tavara-aseman 4 0 | H E R T TO N I E M E L Ä I N E N
Ilmatorjuntapatteri ”Hertta” keväällä 1944. Taustalla vasemmalla Herttoniemen tavara- asema. Suoraan tykin takana olevat rakennukset ovat edelleen olemassa Linnan rakentajantien varressa. Kuva: SA-kuva.
vieressä olevalle kalliolle (nyk. Shellin huoltoaseman vieressä) tuotiin ilma torjuntapatteri, joka osallistui torjun taan talvisodan ensimmäisenä päivänä. Jatkosodan alkuvuosina ei Hertto niemessä ollut ilmatorjuntaa. Vuonna 1944 tavara-aseman ja kartanon väliselle pellolle tuotiin kuusitykkinen patteri, joka sain nimen ”Hertta”. Kevään 1944 suurpommituksissa patterialueelle puto si pommeja lähimmillään vain joitakin satoja metrejä öljysäiliöistä. Patteri ja satama eivät kuitenkaan vaurioituneet. Öljynkuljetukset olivat olleet pysähdyksissä suurimman osan sotavuosia, mutta ne alkoivat uudelleen vuonna 1946. Öljysatama-alueen reunoilla oli muutamia 1800–1900 lukujen vaihtees sa valmistuneita huviloita. Nämä olivat kaikki kaupungin omistuksessa ja osassa niistä asui ympärivuotisia asukkaita kaupungin vuokralaisina. Vuokralaisina olivat mm. Öljysataman satamatarkasta ja, VR:n ratavartija sekä satamajään murtaja Otson pursimies. Nämä huvilat purettiin 1960-luvulla.
Myös varsinaisella öljysatama-alueel la oli asuntoja. Skanoil Oy:n (ent. nimi Viron Bensiini) varastonhoitaja, isäni Pentti Joutsi muutti vastavalmistu neeseen konttorirakennukseen vuonna 1951. Perheemme asui kaksiossa ja naapurinamme oli autonasentaja, jonka viisihenkinen perhe asui yksiössä. Yhtiön alueella oli myös poikamies asunto muutamalle yhtiön työntekijälle, jotka olivat yleensä muualta muutta neita, sekä yövartijan asunto. Lisäksi Polttoaine-Osuuskunnan lähettämössä oli pieni henkilökunta-asunto. Eri yhtiöi den toimistorakennuksissa oli asukkaita vielä ainakin 1970-luvulla. Sotienjälkeisenä aikana öljysatama laajeni hiljalleen kohti nykyistä Linnan
