Ilmastovuosikatsaus 2022

ILMASTOVUOSIKATSAUS 2022

ILMASTOVUOSIKATSAUS

2022

Tavanomaista lämpimämpää lähes läpi vuoden — 4

Suomen keskilämpötila — 6

Myrskypäivät ja sademäärä — 8

Säätapahtumia maailmalta — 10

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet — 11

Viileä kevät viivytti jäiden sulamista — 12

Merijää vähenee Jäämerellä vääjäämättä — 15

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kk jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus

Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

VUODEN 2022 SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/ilmasto

ILMASTOVUOSIKATSAUS

3. vuosikerta

ISSN: 2341-6408

DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IVK-2022-00

Ilmestyy Ilmastokatsauksen

liitteenä vuosittain tammihelmikuussa

JULKAISIJA

Ilmatieteen laitos

PL 503

00101 Helsinki

www.ilmastokatsaus.fi

ilmastokatsaus@fmi.fi

Vaihde: 029 539 1000

TOIMITUS

Hilppa Gregow

Tiina Ervasti

Ilari Lehtonen

Mika Rantanen

Tuomas Laurila

Heidi Sallila

Jaakko Seppänen

Jouni Vainio

Niko Tollman

Hedi Kanarik

Heidi Pettersson

Milla Johansson

KANNEN KUVA

Tiina Ervasti © Ilmatieteen laitos

-35,7 °C

Vuoden alin lämpötila, Enontekiö lentoasema, 8.1.

-128 cm

Kemin mareografilla mitattiin 13.12. erittäin alhainen meriveden korkeus, joka sivusi vuoteen 1922 ulottuvan havaintohistorian matalinta arvoa

90,9 mm

Vuoden suurin sademäärä vuorokaudessa, Seinäjoki, Pelmaa, 5.8.

+32,9 °C

Vuoden ylin lämpötila, Pori lentoasema, 28.6.

28,1 m/s

Vuoden kovin keskituulen nopeus merialueilla mitattiin Rauman Kylmäpihlajassa 17.1.

132 cm

Vuoden suurin lumensyvyys, Kittilä, Kenttärova, 11.4.

34 000

19.8. havaittiin suurin päiväkohtainen maasalamamäärä vuodesta 1998 lähtien toimineen salamanpaikannusverkon toiminta-aikana

834,3 mm

Vuoden suurin sademäärä, Nurmes, Mujejärvi

108 cm

Juupajoen Hyytiälässä mitattiin 6.4. havaintoaseman historian suurin lumensyvyys

+27,0 °C

Vuoden ylin meriveden pintalämpötila, Hamina, Pitäjänsaari, 28.6.

39,2 m/s

Hangon Russarössä havaittiin 16.10. erittäin voimakas tuulenpuuska myöhäissyksyn ukkosrintaman yhteydessä

142,7 mm

Siuntion Sjundbyssä mitattiin uusi helmikuun sade-ennätys

Tavanomaista lämpimämpää lähes läpi vuoden

Suurin osa vuoden kuukausista oli Suomessa tavanomaista lämpimämpiä, ja eräin paikoin koko vuodesta muodostui jopa poikkeuksellisen lämmin.

Vuoden sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin.

Tammikuun alussa oli joitain kovia pakkasia, ja Enontekiön lentoasemalla mitattiin 8. tammikuuta vuoden alin lämpötila, -35,7 °C. Kuitenkin lähes kaikkina vuosina mitataan jossain vaiheessa kovempiakin pakkasia, sillä viimeisten reilun sadan vuoden aikana vuoden alin lämpötila on jäänyt lauhemmaksi vain kolmena vuotena, 1938, 1992 ja 2008.

Ennen tammikuun puoliväliä alkoi lauha jakso, joka jatkui maaliskuun lopulle asti. Huhti- ja toukokuu olivat enimmäkseen hieman tavanomaista viileämpiä (kuva 1), mutta Pohjois-Suomessa oli kuitenkin tavanomaista lämpimämpää. Loppuvuoden kuukausista myös syyskuu ja joulukuu olivat suurimmassa osassa maata normaalia kylmempiä, mutta muuten lämpötilat olivat tavanomaista korkeampia.

Vuoden sademäärä vaihteli pitkän ajan keskiarvon molemmin puolin. Etelä-Suomessa, samoin kuin Pohjois-Pohjanmaan pohjoisosissa ja Etelä-Lapissa satoi enimmäkseen tavanomaista vähemmän, kun taas maan keskivaiheilla ja Pohjois-Lapissa satoi monin paikoin tavanomaista enemmän. Vuoden suurin sademäärä, 834,3 mm, mitattiin Nurmeksen Mujejärvellä. Pienin sademäärä, 400,6 mm, mitattiin Utsjoen Kevolla.

Alkuvuodesta saatiin runsaita lumisateita, ja etenkin helmikuu oli sateinen. Siuntion Sjundbyssä saavutettiin

jopa uusi helmikuun sade-ennätys, 142,7 mm. Kevättalvella oli maan etelä- ja keskiosissa itäpainotteisesti harvinaisen paljon lunta. Viivyttelevän kevääntulon myötä lumipeite myös katosi laajalti tavanomaista myöhemmin.

Kesä oli osassa maata yksi havaintohistorian lämpimimmistä. Lämpimyys johtui etenkin kahdesta helleaallosta, joista ensimmäinen alkoi juhannuksena ja jatkui heinäkuun alkupäiviin ja toinen osui elokuun keskivaiheille. Kesän sadeolot olivat vaihtelevat, ja loppukesästä Etelä- ja Itä-Suomessa kärsittiin ankarasta kuivuudesta. Pohjanmaalla sen sijaan saatiin elokuussa rankkoja ukkoskuuroja.

HELTEET JA KUIVUUS LEIMASIVAT VUODEN SÄÄTÄ EUROOPASSA

Suomen lisäksi vuosi oli tavanomaista lämpimämpi muuallakin Euroopassa. Britteinsaarilla, Ranskassa, Sveitsissä ja Välimeren alueen länsiosissa vuosi oli jopa ennätyksellisen lämmin. Euroopan kesää sävyttivät lukuisat helleaallot, ja muun muassa Ranskassa kärsittiin myös ankarasta kuivuudesta.

Maailmanlaajuisesti vuosi sijoittui edellisten seitsemän vuoden seuraksi kahdeksan lämpimimmän mitatun vuoden joukkoon. Tyynellämerellä toista vuotta

Keskilämpötila Suomessa vuonna 2022

Lämpötilan poikkeama normaalista (°C)

Sademäärä Suomessa vuonna 2022

Sademäärä (% normaalista)

Kuva 1: Keskilämpötilan ja sademäärän poikkeama Suomessa vuonna 2022 jakson 1991–2020 keskiarvosta.

vaikuttaneen La Niña -ilmiön johdosta vuosi oli kuitenkin viileämpi kuin kolme lämpimintä vuotta 2016, 2019 ja 2020.

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA

SUOMEN KESKILÄMPÖTILA VUONNA 2022

Vuosi 2022 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi. Vuoden keskilämpötila oli ulkosaaristossa noin 8 °C, muualla Etelä-Suomessa enimmäkseen 5–7 °C, maan keskiosissa noin 3–5 °C ja Lapissakin laajalti plussan puolella. Vain muutamalla Luoteis-Lapin havaintoasemalla keskilämpötila painui pakkaselle. Kökarin Bogskärin ja Paraisten Utön havaintoasemilla keskilämpötila oli 8,1 °C, ja tämä oli vasta kolmas vuosi, jolloin Suomessa on mitattu yli 8 °C:n vuosikeskilämpötiloja. Ensimmäisen kerran näin kävi lounaissaaristossa vuonna 2015, ja vuonna 2020 keskilämpötila ylitti 8 °C laajalti eteläja lounaisrannikon tuntumassa.

Koko maan keskilämpötila oli vajaan asteen verran vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Lähimpänä tavanomaista lämpötilat olivat Etelä- ja Länsi-Suomen sisämaassa, missä oli puolisen astetta tavanomaista lämpimämpää. Suurin poikkeama normaalista, lähes puolitoista astetta, havaittiin Pohjois-Suomen itäosassa (kuva 2). Kuusamon ja Sallan seudulla vuoden kaikkien kuukausien keskilämpötila oli joko lähellä

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 2. Keskilämpötila (°C) Suomessa vuonna 2022 ja keskilämpötilan poikkeama (°C) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

pitkän ajan keskiarvoa tai sitä korkeampi. Sallan Naruskan havaintoasemalla syyskuu oli ainoa kuukausi, joka ei ollut normaalia lämpimämpi, ja syyskuunkin keskilämpötila oli sama kuin jakson 1991–2020 vertailuarvo.

Ivalon lentoasemalla, jossa havainnot ulottuvat 1940-luvun lopulle, vuosi oli havaintohistorian toiseksi lämpimin. Myös Lounais-Suomen ulkosaaristossa oli poikkeuksellisen lämmintä. Paraisten Utössä vuosi oli aseman 135-vuotisen havaintohistorian kolmanneksi lämpimin, vain edellä mainittujen vuosien 2015 ja 2020 oltua vielä lämpimämpiä. Myös Hangon Russarössä vuosi oli 148-vuotisen havaintohistorian neljänneksi lämpimin.

Suomen vuosikeskilämpötila (kuva 3) on ollut useana viime vuotena vähintään lähes yhtä korkea kuin vuonna 2022, ja vuodet 2015 ja 2020 olivat vielä selvästi lämpimämpiä. Sen sijaan ennen vuotta 1989 oli vain vuosina 1934 ja 1938 suunnilleen yhtä lämmintä tai lämpimämpää kuin vuonna 2022.

Kuva 3. Suomen vuosikeskilämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuosina 1900-2022. Punaiset pylväät kuvaavat tavanomaista lämpimämpiä vuosia ja siniset pylväät tavanomaista kylmempiä vuosia. Musta viiva kuvaa keskilämpötilan 10-vuotista liukuvaa keskiarvoa.

MYRSKYPÄIVÄT SUOMEN MERIALUEILLA

Kuva 4: Vuosien 2006–2022 myrskypäivät, eli päivät jolloin ainakin yhdellä Suomen merisäähavaintoasemista on mitattu 10 minuutin keskituulen nopeudeksi vähintään 21 m/s.

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

Kuva 5: Sademäärä (mm) Suomessa vuonna 2022 ja sademäärän osuus (%) jakson 1991–2020 keskiarvosta.

Suomen lisäksi vuosi oli tavanomaista lämpimämpi muuallakin Euroopassa. Suhteellisesti ottaen lämpimintä oli LounaisEuroopassa, missä vuosi oli laajalti ennätyksellisen lämmin ja kesällä koettiin useita helleaaltoja. Muun muassa Ranskassa kärsittiin kesällä monin paikoin myös äärimmäisestä kuivuudesta.

SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA

SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALTA VUONNA 2022

• Maailmanlaajuisesti viimeiset kahdeksan vuotta ovat olleet mittaushistorian kahdeksan lämpimintä vuotta. Näistä kahdeksasta vuodesta vuosi 2022 sijoittui viiden viileimmän joukkoon.

• Vuonna 2022 maapallon keskilämpötila oli 0,3 °C vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi ja noin 1,2 °C korkeampi kuin keskimäärin vuosina 1850–1900.

• Euroopassa vuosi oli mittaushistorian toiseksi lämpimin – vain 0,3 °C alle ennätysvuoden 2020. Kaikkialla Euroopassa, lukuun ottamatta Islantia, vuoden 2022 keskilämpötilat olivat vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampia.

• Kesä 2022 oli Euroopassa mittaushistorian lämpimin selvällä erolla. Edellisen kerran ennätys rikkoutui kesällä 2021.

• Molemmilla napa-alueilla, niin Etelämantereella kuin arktisella alueellakin, mitattiin ennätyksellisen korkeita lämpötiloja vuonna 2022.

• Säävuosi 2022 koetteli yhteiskuntia ympäri maailmaa, kun sään ääri-ilmiöt aiheuttivat vahinkoa. Muun muassa Intiassa ja Pakistanissa, Isossa-Britanniassa sekä Etelä-Amerikassa piinanneet helleaallot olivat voimakkuudeltaan sellaisia, että niiden todennäköisyys ilman ilmastonmuutosta olisi ollut hyvin pieni.

• Kesä-elokuun ennätyksellinen sademäärä ja sen aiheuttamat tulvat peittivät suuren osan Pakistanista alleen elokuussa. Elokuun sademäärä oli kolminkertainen tavanomaiseen verrattuna – jollain alueilla jopa seitsen- tai kahdeksankertainen. Todennäköisesti lämmenneellä ilmastolla oli monsuunisateita voimistava rooli.

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

Kuva 6: Keskilämpötilan poikkeama vuonna 2022 jakson 1991–2020 keskiarvosta.

HIILIDIOKSIDIN JA METAANIN PITOISUUDET VUONNA 2022

Pallaksen Sammaltunturin mittausasemalla hiilidioksidin pitoisuuden keskiarvo vuonna 2022 oli 420,9 ppm (ilmatilavuuden miljoonasosaa), joka oli 2,0 ppm korkeampi kuin vuoden 2021 keskiarvo. Utön mittausasemalla vuosikeskiarvo oli 421,3 ppm, jossa oli edellisvuodesta kasvua 2,1 ppm. Ilmakehän hiilidioksidin kasvunopeus on kiihtynyt, kun tarkastellaan muutosta vuosikymmenten yli. Viimeisen menneen vuosikymmenen aikana kasvu näyttäisi tasaantuneen tasolle 2,4 ppm vuodessa, ja vuosien välinen keskihajonta on ollut 0,4 ppm.

Metaanin pitoisuus vuonna 2022 Pallaksella oli keskimäärin 2,013 ppm, joka oli 0,015 ppm suurempi kuin vuonna 2021. Metaanin kasvunopeuden kiihtyminen on ollut voimakasta. Kymmenvuotisjaksolla 2013–2022 kasvua oli keskimäärin 0,011 ppm vuodessa, kun sitä edeltävän yhdeksän vuoden jaksolla kasvu oli 0,005 ppm vuodessa. Utössä metaanipitoisuuden vuoden 2022 keskiarvo oli 2,011 ppm, jossa oli 0,011 ppm kasvu edellisvuodesta.

420,9 ppm

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS

VUONNA 2022

SAMMALTUNTURILLA

419,0 ppm

HIILIDIOKSIDIPITOISUUS

VUONNA 2021

SAMMALTUNTURILLA

Kuva 7: Havainnot ilmakehän hiilidioksidi- (CO2, sininen käyrä) ja metaanipitoisuuksien (CH4, punainen käyrä) pitkän aikavälin kehityksestä Pallas-Sammaltunturin asemalla. Hiilidioksidipitoisuuksia on mitattu Pallaksella vuodesta 1998 lähtien ja metaanipitoisuuksia 2004 lähtien.

Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

metaani (CH4), ppb

Vuonna 2022 tuli kuluneeksi sata vuotta siitä, kun merenpinnan korkeuden mittaukset automaattisilla mareografeilla aloitettiin kuudella paikkakunnalla: Kemissä, Oulussa, Raahessa, Pietarsaaressa, Vaasassa ja Turussa.

Nykyään Suomen rannikolla on 14 mareografia, joista vanhin on aloittanut toimin–tansa Hangossa vuonna 1897 ja nuorin Porvoossa vuonna 2014.

Viileä kevät viivytti jäiden sulamista

Jäätalvi oli Itämerellä leuto, mutta viimeiset jäät sulivat Perämereltä joitain päiviä tavanomaista myöhemmin kesäkuun alussa. Kesän hellejaksojen aikana merivesi lämpeni rannikoillamme selvästi tavanomaista lämpimämmäksi.

Joulukuu 2021 oli tavanomaista kylmempi, mikä takasi kantavat jäät vuodenvaihteeseen. Tammikuun 2022 alussa Perämeri jäätyi lähes kauttaaltaan, Suomenlahdella jäätä oli Pietarista Suursaareen saakka ja Suomen rannikon edustalla ohutta jäätä oli linjalle Helsingin majakka – Suursaari. Tämän jälkeen sää lauhtui ja muuttui tuuliseksi. Jääkenttä Perämerellä ahtautui ja muuttui vaikeakulkuiseksi.

Talven laajin jäätilanne saavutettiin 4.2., kun jäätä oli 93 000 km2:n alueella. Perämeri oli kauttaaltaan jäässä. Selkämerellä rannikon kiintojään edustalla oli ohutta uutta jäätä, samoin Saaris-

tomerellä. Suomenlahdella jäät ylsivät Pietarista noin linjalle Helsinki – Tallinna.

Maaliskuussa jäätilanteessa ei tapahtunut suuria muutoksia. Yöpakkasia oli sen verran, että Suomenlahdellekin muodostui muutamaan otteeseen laajalti uutta jäätä. Jään laajuus oli kuukauden lopulla lähellä ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa. Maaliskuun viimeisinä päivinä pohjoisesta alkoi virrata kylmempää ilmaa, ja tästä eteenpäin jäätä oli keskimääräistä enemmän.

Saaristomeri ja Selkämeri olivat jäättömiä vapunaattona ja Suomenlahti muutamaa päivää myöhemmin. Perämeren kiintojää hävisi 16.5, jon-

Kuva 8: Itämeren jääpeitteen laajuus talvella 2021–2022 (musta pistekäyrä) verrattuna vuosien 2007–2021 mediaanilaajuuteen (vihreä käyrä). Vaaleansininen varjostus esittää jääpeitteen laajuuden koko vaihteluvälin vuosina 2007–2021. Tummansininen varjostus kuvaa laajuuden tavanomaisinta vaihteluväliä, jonka sisälle puolet havaituista jääpeitteen laajuuksista asettuu (prosenttipisteet 25–75 %).

MERIVEDEN PINTALÄMPÖTILA VUONNA 2022 HELSINKI, HARMAJA

Kuva 9: Meriveden pintalämpötila Harmajan mittauspisteellä vuonna 2022 verrattuna lämpötilan vuorokausikeskiarvojen jakaumaan vertailujakson (29.6.1995–13.12.2021) aikana. Vaalean sininen alue kuvaa vertailujakson minimi- ja maksimiarvoja, ja tummempi raja havaittujen arvojen ylintä ja alinta kymmenystä.

ka jälkeen jäljelle jäänyt ulapan ajojää sinnitteli Raahen ja Kalajoen välillä aina 3.6 asti.

Lopullisesti jäät katosivat Perämeren pohjoisosassa muutaman päivän tavanomaista myöhemmin ja Merenkurkussa puolestaan runsaan viikon tavanomaista aiemmin. Selkämeren pohjoisosasta jäät katosivat viikosta kahteen tavanomaista myöhemmin ja eteläosasta viikosta kahteen tavanomaista aiemmin. Suomenlahdelta jäät katosivat 12–17 päivää tavanomaista aiemmin.

Kiintojään suurin paksuus talven 2021–2022 aikana oli Perämerellä 30–85 cm, Selkämerellä 30–60 cm, Saaristomerellä 15–40 cm ja Suomenlahdella 15–60 cm.

Talven 2022–23 ensimmäiset jäät havaittiin Tornion ja Kemin edustalla 15.11., ja ensimmäinen jäänmurtaja Otso aloitti avustustyöt Perämerellä 15.12.

MERIVESI LÄMPENI KESÄN HELTEILLÄ

Merivesi oli Suomen rannikkoalueilla tavanomaista lämpimämpää kesä-heinäkuun vaihteessa ja uudestaan elokuun jälkimmäisellä puoliskolla. Näiden jaksojen aikana korkeita meriveden lämpötiloja mitattiin koko Suomen rannikkoalueella. Vuoden ylin meriveden lämpötila, 27,0 °C, mitattiin Haminassa jo pian juhannuksen jälkeen 28.6. Loppukesän lämpimän jakson aikana ylin meriveden lämpötila, 25,5 °C, mitattiin niin ikään Haminassa. Osalla mittausasemista merivesi oli

elokuun lopulla ajankohtaan nähden ennätyksellisen lämmintä.

Elo-syyskuun vaihteessa Selkämerellä tapahtui voimakas kumpuaminen, jonka seurauksena Porissa mitattiin pintalämpötilaksi alimmillaan 5,2 °C.

Talven 2021–2022 jäätilanteen takia Suomenlahden ja Perämeren aaltopoijut nostettiin pois talvikaudeksi, mutta pohjoisen Itämeren ja Selkämeren poijuilla mitattiin aallokkoa läpi vuoden. Alkuvuonna aallokko oli jäättömillä alueilla keskimääräistä kovempaa, kun taas vuoden kahtena viimeisenä kuukautena selvästi keskimääräistä vaimeampaa. Korkeimmat aallokot jäivät ennätyslukemista: mittauskausien korkein merkitsevä aallonkorkeus, 5,7 m, mitattiin pohjoisen Itämeren poijulla 20.1. luoteismyrskyn aikana. Myös Selkämeren aaltopoiju mittasi vuoden korkeimmat lukemat, 5,1 m, luoteismyrskyissä 14. ja 20. tammikuuta.

Vuoden aikana koettiin joitain poikkeuksellisen matalan meriveden tilanteita. Syyskuussa vesi laski Turun, Föglön ja Hangon mareografeilla -46…-50 cm:iin teoreettisen keskiveden suhteen, eli alemmas kuin koskaan aiemmin syyskuussa. Joulukuun 12.–13. päivinä vesi laski matalalle sekä Suomenlahden että Pohjanlahden rannikoilla. Erityisesti Perämerellä saavutettiin hyvin matalia arvoja, ja Kemissä sivuttiin 13.12. vuosien 1922–2021 alinta mitattua arvoa, -128 cm teoreettisen keskiveden suhteen. Myös Oulussa, Raahessa, Pietarsaaressa ja Vaasassa saavutettiin mittaushistorian matalimmat joulukuun vedenkorkeudet.

tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu kuukausi

Merijää vähenee

Jäämerellä vääjäämättä

Merijää vähenee vääjäämättä, mutta vuonna 2022 ei rikottu ennätyksiä. Sen sijaan vuosi edusti pitkälti viime vuosien keskitasoa.

Tämä pätee niin jään laajuuteen (kuva 10 syyskuu) kuin tilavuuteenkin (kuva 11). Tässä keskitymme koko Arktiksen kattaviin arvioihin, mutta vuosien välillä on huomattavaa maantieteellistä vaihtelua (kuva 12).

Tammikuu alkoi keskiarvoa pienemmällä jään laajuudella, mutta loppukuusta jää levittäytyi ylittäen keskiarvolukemat Beringin-, Ohotan- ja Barentsinmerillä.

Jään maksimilaajuus, 14,88 miljoonaa km2, saavutettiin jo 25.2., mikä oli pari viikkoa keskimääräistä aiemmin. Jään maksimilaajuus oli satelliittihavaintohistorian 10. pienin. Jään tilavuus (kuva 11) oli helmikuun lopussa yli viime vuosien keskiarvon.

Kesällä jään laajuus oli alle keskiarvon, ja 18. syyskuuta saavutettiin vuoden minimilaajuus, 4,67 miljoonaa km2, mikä on 10. pienin lukema satelliittihavaintohistoriassa. Tämän jälkeen jää kasvoi keskimääräistä hitaammin, ja laajuus pysyi joulukuussa alle keskiarvon. Vuosi päättyi satelliittihavaintohistorian neljänneksi pienimpään jään laajuuteen.

Jäähavainnot tehdään satelliittimittausten perusteella. Jääpeitteen laajuutta on mitattu vuodesta 1979 ja paksuutta vuodesta 2010. Ilmastollisesti jään kehitystä kuvaa parhaiten jään minimitilavuus ja -laajuus, jonka jää saavuttaa syyskuussa (kuva 10 laajuudelle). Tilavuusarvioita (kuva 11) ei tehdä satelliittidatasta kesälle, johtuen kesän mittausten suurista epävarmuuksista.

Kuva 10: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen keskimääräinen laajuus syyskuussa vuosina 1979–2022. Data: NSIDC

Kuva 11: Pohjoisen Jäämeren jääpeitteen tilavuus vuonna 2022 verrattuna vuosien 2011–2020 keskiarvoon ja vaihteluväliin.

Data: IL ja AWI

Kuva 12: Arktisen merijään paksuuden poikkeama 18.10.2022 vuosien 2011–2020 keskiarvosta. Ajankohdan suurin merijään laajuus tarkastelujaksolla on esitetty tummansinisellä varjostuksella.

[tuhatta km3]

[miljoonaa km2]