Ilmastokatsaus 7/2025

7/2025 — Heinäkuussa alkoi pitkä hellejakso — Lämpenevä ilmasto muuttaa perhoslajistoa —

S ISÄLTÖ

7/2025

Pääkirjoitus — 3 Heinäkuussa alkoi pitkä hellejakso — 4 Sääkehitys heinäkuussa — 6 Sää maailmalla ja ilmastonmuutoksen vaikutus — 7 Lämpenevä ilmasto muuttaa perhoslajistoamme — 8 Kuukauden havainto — 11 Itämeri — 12 Arktiset alueet — 13 Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14 Tilastoista poimittua — 15 Lämpötiloja ja sademääriä heinäkuussa — 16 Heinäkuun kuukausitilasto — 18 Heinäkuun tuulitiedot — 19 Lämpötilan viikkoennusteet — 20 Summary of July 2025 — 21

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

HEINÄKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/heinakuu

ILMASTOKATSAUS 27. vuosikerta ISSN: 2341-6408 DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2025-07-00 Ilmestyy noin kuukauden 20. päivänä

2

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

JULKAISIJA Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki www.ilmastokatsaus.fi ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000

PÄÄTOIMITTAJA Hilppa Gregow

KANNEN KUVA Ilari Lehtonen

TOIMITUS Kaisa Juhanko Saara Korjonen Ilari Lehtonen Anna Luomaranta Jaakko Seppänen

ULKOASU Marko Myllyaho

© Ilmatieteen laitos

PÄÄ KI RJ OI T U S

Poliittinen luottamus ilmastotoimien tukipilarina Ilmastotoimilla on kiire, ja niiden toteuttaminen vaatii laajaa tukea. Vaikka Suomessa tuki on suhteellisen korkeaa, se ei ole aina taattu. Esimerkiksi yhteiskunnalliset kriisit ja taloudellinen epävarmuus voivat heikentää ilmastopolitiikan tukea, etenkin jos niihin liittyy välittömiä taloudellisia kustannuksia pitkän aikavälin hyötyjä tavoiteltaessa.

Siksi tuen onkin katsottu vaativan kansalaisten luottamusta poliittiseen järjestelmään, ja näiden yhteys on osoitettu myös empiirisesti. Yhteys korostui myös tutkimuksessamme, jossa samojen vastaajien poliittisia prioriteettejä seurattiin vuosina 2017–2022. Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan alkamisen jälkeen talous alkoi priorisoitua ympäristön kustannuksella matalan luottamuksen vastaajilla, kun taas luottavaisilla muutosta ei tapahtunut.

Ilmastopolitiikan viestinnän tehokkuutta tutkittaessa poliittinen luottamus on kuitenkin jäänyt huomioimatta. Siksi tarkastelemme tätä Ilmastotoimet puntarissa -hankkeessa kerätyllä kokeellisella kyselyaineistolla, jossa vastaajaryhmille tarjottiin erilaisia päästövähennysten hyötyjä korostavia perusteluja (koeasetelma on selitetty täällä). Tutkimme niiden vaikutuksia tieliikenteen päästökaupan hyväksyttävyyteen sekä sitä, vaikuttavatko puoluekanta ja poliittinen luottamus viestin tehokkuuteen.

Alustavat, vielä julkaisemattomat tulokset viittaavat siihen, että matala poliittinen luottamus mitätöi perusteluiden vaikutukset. Ero oli selvin Perussuomalaisten kannattajilla, joilla energiaomavaraisuutta korostava perustelu lisäsi hyväksyttävyyttä ainoastaan niiden keskuudessa, joilla poliittinen luottamus oli vähintään aineiston keskitasoa.

Tutkimuksemme auttaa ilmastopolitiikan viestinviejiä tavoittamaan eri ryhmiä ja näkökulmia sekä lieventämään ennakkoasenteisiin perustuvia kielteisiä tulkintoja ja poliittisia jakolinjoja, jotka hidastavat ilmastotoimia. Samalla tulokset korostavat poliittisen (epä)luottamuksen roolia aikana, jona suuria kollektiivisia haasteita ei tulisi ratkoa toisistaan irrallisina.

SAMI AHONEN Taloussosiologian väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

Yhteiskunnalliset kriisit ja taloudellinen epävarmuus voivat heikentää ilmastopolitiikan tukea, etenkin jos niihin liittyy välittömiä taloudellisia kustannuksia pitkän aikavälin hyötyjä tavoiteltaessa.

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

3

-1,3 °C

Salla kirkonkylä, 6.7.

+32,6 °C

Oulu lentoasema, 31.7.

Kuukauden ylin ja alin lämpötila

422,5 h 25,6 m/s

Kuukauden suurin auringonpaistetuntien määrä, Siikajoki, Ruukki.

4

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

Kuukauden kovin keskituulen nopeus, Rauma, Kylmäpihlaja, 4.7.

KU U KAU S I KATSAUS

Heinäkuussa alkoi pitkä hellejakso

KUVA: KAISA JUHANKO

Heinäkuun alussa oli vielä melko viileitäkin päiviä, mutta kuukauden 10. päivän jälkeen alkoi elokuun puolelle asti jatkunut pitkä hellejakso, jonka aikana mitattiin joka päivä jossain päin maata yli 30 asteen lämpötiloja.

Heinäkuun keskilämpötila kohosi melko viileästä kuukauden ensikolmanneksesta huolimatta koko maassa selvästi pitkän ajan keskiarvojen yläpuolelle.

Maan etelä- ja itäosissa keskilämpötila oli 20 asteen vaiheilla ja Lapissakin yleisesti 15–19 astetta. Poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta oli enimmillään yli kolme astetta, ja useilla 50– 100 vuotta toimineilla havaintoasemilla kuukausi ylsi havaintohistorian kolmen lämpimimmän heinäkuun joukkoon.

Koska heinäkuun 11.–12. päivinä alkaneen hellejakson aikana lämpötila nousi saaristoalueita ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta hellelukemiin lähes jokaisena päivänä, oli suurimmassa osassa maata heinäkuussa parikymmentä hellepäivää. Etelä-Suomessa hellelukemia mitattiin myös 1.–2.7.

Muutamilla paikkakunnilla, kuten Rovaniemellä, Kuusamossa, Lieksassa ja Porissa heinäkuun hellepäivien määrä oli havaintohistorian suurin. Pitkäikäisimmistä säähavaintoasemistamme Sodankylän Tähtelässä on viimeisten vajaan 120 vuoden aikana ollut heinäkuussa yhtä monta hellepäivää vain vuonna 2018, ja Helsingin Kaisaniemessä on viimeisten 180 vuoden aikana ollut heinäkuussa enemmän hellepäiviä vain vuosina 2010 ja 2021.

Ylitornion Meltosjärvellä oli hellettä joka päivä 11.–31.7., ja elokuun puolella

edelleen jatkunut hellejakso oli maamme säähavaintohistorian pisin yhtämittainen hellejakso Lapissa.

Heinäkuun 12. päivästä alkaen mitattiin loppukuun jokaisena päivänä jossain päin maata yli 30 asteen lämpötiloja. Kuopion Savilahdessa lämpötila nousi yli 30 asteeseen viitenä päivänä peräkkäin 23.–27.7. sekä pysyi yli 20 asteessa viitenä yönä peräkkäin 26.–30.7.

Heinäkuun ylin lämpötila, 32,6 °C, mitattiin Oulussa kuukauden viimeisenä päivänä. Alin lämpötila, -1,3 °C, mitattiin Sallassa alkukuun viileän sääjakson aikana 6.7.

ULLA-MYRSKY KAATOI PUITA ALKUKUUSTA Heinäkuun 3. ja 4. päivien välisenä yönä maan keskiosien yli itään liikkui nopeasti syventynyt matalapaine, joka aiheutti vuodenaikaan nähden harvinaisen voimakkaan ja pitkäkestoisen myrskyn. Kovin keskituulen nopeus, 25,6 m/s, mitattiin Rauman edustalla Kylmäpihlajan majakalla. Myrsky katkoi sähköt noin 50 000 kotitaloudelta, ja raiteille kaatuneet puut haittasivat suuresti junaliikennettä.

Pohjanmaalla Ulla-myrskyyn liittyi rankkasateita, ja Halsuan Purolassa satoi 3.7. peräti 60,9 mm vuorokaudes-

sa. Toinen rankkasade liikkui Etelä- ja Itä-Suomen yli 8.7. aamuyön ja -päivän aikana. Savonlinnan Laukansaaressa satoi tällöin 62,0 mm vuorokaudessa.

HELLEJAKSON AIKANA OLI ENIMMÄKSEEN KUIVAA Heinäkuun loppupuolen hellejakson aikana esiintyi vain kuurosateita, joista eräin paikoin saatiin lyhyessä ajassa runsaastikin vettä, mutta suurimmassa osassa maata heinäkuun sademäärä jäi keskimääräistä pienemmäksi. Kuukauden suurin sademäärä, 129,2 mm, mitattiin Inarin Raja-Joosepissa ja pienin, 12,5 mm, Tornion Kaakkurissa.

Ukkoset yleistyivät heinäkuun loppua kohti. Kahtena vilkkaimpana ukkospäivänä, 28.7. ja 31.7. paikannettiin kumpanakin yli 10 000 maasalamaa.

Kaiken kaikkiaan heinäkuun aikana Suomen maankamaraan iski yli 48 000 salamaa. Määrä on lähellä heinäkuun pitkän ajan keskiarvoa.

Lounaissaaristoa ja Pohjois-Lappia lukuun ottamatta aurinko paistoi heinäkuussa tavanomaista enemmän.

Pohjanmaan rannikolla paistetta rekisteröitiin jopa yli 400 tuntia, eniten Siikajoen Ruukissa, 422,5 tuntia.

Ilari Lehtonen ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

5

SÄÄKEHITYS HEINÄ KU U SSA Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).

Teksti: Ilari Lehtonen

3.7. Suomea lähestyi lännestä nopeasti syventynyt matalapaineen keskus, joka aiheutti seuraavana yönä voimakkaan ja pitkäkestoisen kesämyrskyn. Itä-Suomessa tuuli oli voimakkaimmillaan vasta seuraavana iltapäivänä. Ulla-myrsky katkoi sähköt kaikkiaan noin 50 000 kotitaloudelta. Pohjanmaalle matalapaine toi lisäksi rankkasateita.

12.7. Fennoskandian pohjoisosiin vahvistui korkeapaine, jonka keskus oli aluksi Vienanmerellä. Meille virtasi kaakosta helteisen lämmintä ja kosteaa ilmaa, ja Joensuussa lämpötila nousi jo 30 asteeseen. Loppukuun ajan jokaisena päivänä vähintään yhdellä Suomen säähavaintoasemalla mitattiin päivän ylimmäksi lämpötilaksi yli 30 astetta.

22.7. Pohjolan yllä oli edelleen korkeapaineen alue ja helteisen lämmintä ilmaa.

Päivisin lämpötila kohosi yleisesti 30 asteen vaiheille. Itämeren eteläosien ympäristössä oli puolestaan epävakaista. Suursäätilanne pysyi heinäkuun loppupuolella pitkälti muuttumattomana.

30.7. Heinäkuun viimeisinä päivinä korkeapaineen keskus oli Suomen itä- ja koillispuolella ja Skandinaviassa oli matalapaine.

Kaakosta virtasi meille entistä lämpimämpää ilmaa, ja etenkin vesistöjen äärellä myös yölämpötilat alkoivat pysyä yli 20 asteessa.

Heinäkuun viimeisellä viikolla myös ukkoset yleistyivät.

6

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

SÄÄ M AA I L M A L L A JA I L MASTO N M U U TO KS E N VAI KUT US

HEINÄKUUN SÄÄ MAAILMALLA JA ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUS LÄMPÖTILOIHIN MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA Heinäkuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Heinäkuun keskilämpötila oli 16,68 °C, mikä on 0,45 °C lämpimämpi kuin ilmastollisen vertailukauden 1991–2020 keskiarvo ja 1,25 °C lämpimämpi verrattuna e ­ siteollisen ajan 1850–1900 keskiarvoon. Tämä oli vasta neljäs kuukausi viimeisten kahden vuoden aikana, jolloin keskilämpötilan poikkeama esiteollisen ajan keskiarvosta oli alle 1,5 °C.

EUROOPASSA Heinäkuu oli neljänneksi lämpimin mittaushistoriassa ja 1,3 °C vertailukauden 1991–2020 tavanomaista heinäkuuta lämpimämpi.

SUOMESSA Heinäkuun keskilämpötila oli Helsingissä 20,5 °C ja Sodankylässä 18,1 °C. Heinäkuu oli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Helsingissä arviolta noin 2,2 °C ja Sodankylässä 2,0 °C lämpimämpi kuin vuoden 1900 ilmastossa.

Nykyilmastossa näin lämmin heinäkuu toistuu Helsingissä keskimäärin kerran noin neljässä vuodessa ja Sodankylässä kerran seitsemässä vuodessa, kun taas vuoden 1900 ilmastossa yhtä lämmin heinäkuu toistui Helsingissä kerran 30 vuodessa ja Sodankylässä kerran 50 vuodessa.

YHDYSVALLAT Trooppinen myrsky Chantal toi heinäkuun alussa rankkasateita Floridaan. Texasissa puolestaan poikkeukselliset rankkasateet aiheuttivat yli sata kuolonuhria vaatineen äkkitulvan Guadalope-joella.

POHJOIS-ATLANTTI Muun muassa Norjanmerellä, osassa Pohjanmerta ja Pohjois-Atlantilla Ranskan ja Ison-Britannian länsipuolella merivesi oli heinäkuussa ennätyksellisen lämmintä. Maailmanlaajuinen meriveden keskimääräinen pintalämpötila oli heinäkuussa 20,77 °C, joka on mittaushistorian kolmanneksi korkein heinäkuun arvo.

KAAKKOIS-EUROOPPA Kaakkois-Euroopassa koettiin tukalia helteitä, ja Turkissa mitattiin uusi kansallinen lämpöennätys 50,5 °C.

ANTARKTINEN MERIJÄÄ Antarktisen merijään laajuus oli heinäkuussa 8 % pienempi kuin keskimäärin vuosina 1991-2020 . Tämä oli neljäs vuosi peräkkäin, jolloin jään laajuus oli heinäkuussa yli 5 % jakson 1991-2020 keskiarvoa pienempi.

Surface air temperature anomaly for July July 2025 2025 KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA HEINÄKUUSSA 2025 JAKSON Surface air temperature anomaly for Surface air temperature anomaly for July1991–2020 2025 Data: ERA5.

Reference period: 1991-2020.

Credit: C3S/ECMWF KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).

Data: period: 1991-2020.

1991-2020. Credit: Credit:C3S/ECMWF C3S/ECMWF Data: ERA5.

ERA5. Reference Reference period: Europe

Global

Europe Global Global

Europe

11 °C °C°C 1111 666 444 222 000 -2-2-2 -4-4-4 -6-6

-6

-11 -11 -11

LISÄTIETOA

https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins

Lähde: Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

7

Lämpenevä ilmasto muuttaa perhoslajistoamme

8

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

MU U TTU VA P E R H OS LAJ I STO

KUVA: ILARI LEHTONEN

USEIMMAT PERHOSLAJIT HYÖTYVÄT LÄMPENEMISESTÄ Perhosten kannalta ilmaston lämpenemisestä on monin tavoin myönteisiäkin seurauksia. Maassamme tavataan vuosittain lukuisia uusia eteläisiä perhoslajeja, joista yhä useammat pystyvät muodostamaan meillä myös lisääntyvän ja talvehtivan kannan. Yksi tällaisista lajeista on neitoperhonen (kuva 1), joka oli aiemmin maassamme vain satunnainen vieras. 1900-luvun lopulla laji sopeutui myös talvehtimaan täällä, ja 2000-luvulla se on ollut joinakin vuosina yksi runsaimmista päiväperhosistamme. Vastaavasti lukuisat aiemmin maamme eteläosiin rajoittuneet perhoslajit ovat laajentaneet levinneisyyttään yhä pohjoisemmak-

Kuva 1: Neitoperhosia on tavattu viime vuosina säännöllisesti aina Lappia myöten.

KUVA: ILARI LEHTONEN

Ilmastonmuutos vaikuttaa vahvasti perhosiin, sillä niiden elinkierto on monella tavoin lämmöstä riippuvaista. Lukuisat perhoslajit elävät Suomessa levinneisyytensä äärirajoilla siten, että niiden esiintymistä rajoittaa eniten talven kylmyys. Monet lajit kestävät talvipakkasia huonosti tai eivät ollenkaan. Esimerkiksi amiraalilla ei ole talvehtivaa lepovaihetta, vaan se tarvitsee ravintoa talvellakin. Toisaalta kesämme on monelle perhoslajille liian lyhyt ja viileä, jotta kehittyvät toukat ehtisivät aikuistua. Tämän ohella ilmastonmuutos vaikuttaa perhosiin epäsuorasti muuttamalla niiden elinympäristöjen laatua.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksista maamme perhoslajistoon on varsin paljon tietoa. Tätä tietoa tuotetaan jo 1990-luvulla aloitetuissa Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämissä yöperhosten sekä päiväperhosten kansalaisseurannoissa sekä Suomen perhostutkijain seuran koordinoimassa valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa.

Nämä seurannat tuottavat vuosittaista runsaustietoa suuresta määrästä yleisempiä perhoslajejamme. Seurantojen tuotoksia on esitelty monissa tieteellisissä julkaisuissa sekä kansallisissa tulosraporteissa.

KUVA: ILARI LEHTONEN

Ilmaston lämmetessä maahamme on levinnyt etelästä monia uusia perhoslajeja. Kasvukauden pidentyessä yhä useampi perhoslaji myös tuottaa kesän aikana enemmän kuin yhden sukupolven. Toisaalta pohjoisten metsien, soiden ja tunturien lajeilta uhkaa loppua elintila.

Kuva 2: Maltsayökkönen on yksi 2000-luvulla nopeasti yleistyneistä yöperhoslajeistamme. si. Esimerkiksi näyttävä maltsayökkönen (kuva 2) esiintyi vielä 1990-luvun alussa harvakseltaan vain lounaisrannikolla, mutta nykyisin lajia tavataan säännöllisesti Vaasa–Joensuu-linjalle asti ja satunnaisesti myös pohjoisempana.

Kasvukausi on pidentynyt merkittävästi sekä keväällä että syksyllä. Tämän seurauksena yhä useampi perhoslaji pystyy tuottamaan ylimääräisen sukupolven aiemman yhden (tai kahden) sijasta. Tämä mahdollistaa kantojen nopean kasvun hyvinkin lyhyessä ajassa.

RISKINÄ HÄIRIÖT ELINKIERROSSA Lämpenevä ilmasto tuo perhosille myös uusia uhkia. Perhostoukkien ravintokasvit ovat monesti laadultaan parhaimmillaan kasvukauden alussa.

<< Koko sivun kuva. Ensimmäistä kertaa vuonna 1973 Suomessa tavattu karttaperhonen on 2000luvulla levittäytynyt lähes koko maahan.

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

9

MUUTTUVA P ERHOSL A J I STO

1996

2022

Kuva 3: Valtakunnallisessa yöperhosseurannassa havaittu lajimäärä vuosina 1996 (vasemmalla) ja 2022 (oikealla). Yöperhosten lajimäärä on kasvanut kautta maan uusien lajien levittäytyessä yhä pohjoisemmaksi.

Voimakkaimmin lajimäärä on kasvanut Etelä-Suomessa.

Jos perhosten elinkierto ei ehdi seurata ravintokasvien aikaistuvaa kehitystä, perhosten lisääntymistulos saattaa heiketä. Erityisen haitallisia perhosille ovat sään ääri-ilmiöt, etenkin niiden toukkavaiheeseen ajoittuvat pitkät helle- ja kuivuusjaksot. Tuolloin ravintokasvien lakastuessa perhostoukista voi kuolla jopa valtaosa. Leuto ja sateinen talvi voi vastaavasti lisätä talvikuolleisuutta, sillä etenkin karikkeessa talvehtiville lajeille paksu lumipeite tarjoaa arvokasta suojaa.

Pidentyvä kasvukausi mahdollistaa yhä useammalle perhoslajille lisäsukupolvien tuottamisen, kuten edellä todettiin. Tästä on lajille hyötyä, sillä onnistuessaan uusi sukupolvi voi moninkertaistaa kannan koon. Tähän sisältyy silti myös suuria riskejä: jos suotuisat säät joinakin vuosina loppuvat ennenaikaisesti, valtaosa toukista voi menehtyä ja lajin kanta romahtaa.

PERHOSTEN LAJIMÄÄRÄT KASVUSSA – MUTTA LAJEJA MYÖS MENETETÄÄN Sekä päiväperhosten että etenkin yöperhosten lajimäärä maassamme on ilmastonmuutoksen edetessä kasvanut (kuva 3). Pelkästään 1990-luvulla alkaneiden seurantojen aikana uusia lajeja on havaittu useita kymmeniä. Samalla on kuitenkin huomattu monien pohjoisiin viileisiin olosuhteisiin sopeutuneiden lajien taantuneen ja niiden esiintymisalueiden supistuneen kohti pohjoista.

Osa lajeista on puolestaan taantunut Etelä-Suomessa samaan aikaan, kun ne ovat Pohjois-Suomessa runsastuneet ja levittäytyneet jopa satoja kilometrejä aiempaa pohjoisemmaksi.

10

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

Ilmaston lämmetessä perhoslajistomme isoimmat häviäjät löytyvätkin arktiselta alueelta – tuntureilta, avosoilta ja pohjoisista metsistä. Tuntureilla puuraja nousee yhä ylemmäs, mikä supistaa avoimilla tunturiniityillä ja paljakoilla elävän lajiston elintilaa. Lisääntyvä haihdunta ja vähenevät sateet voivat vastaavasti heikentää avosoilla elävän lajiston olosuhteita. Pohjoisten vanhojen metsien perhoslajisto kärsinee ainakin sitä kautta, että metsätalouden kannattavuuden parantuessa hakkuita lisätään yhä pohjoisempana.

Ilmastonmuutoksesta on siis perhosille haittaakin, mutta se ei ole niiden huolenaiheista suurin. Niin perhosten kuin muunkin eliölajistomme kannalta merkittävin uhkatekijä on maankäytöstä johtuva elinympäristöjen väheneminen. Ilmastonmuutoksella on silti myös yhteisvaikutuksia muiden uhkien kanssa: esimerkiksi yleistyvät sään ääri-ilmiöt voivat heikentää elinympäristöjä vielä entisestään.

Janne Heliölä, Suomen ympäristökeskus Ida-Maria Huikkonen, Suomen ympäristökeskus Ilari Lehtonen, Ilmatieteen laitos

LISÄTIETOJA • Yöperhosten määrä säilynyt vakaana 30 vuotta, mutta lajisto muuttunut merkittävästi (STT.fi) • Seurannat osoittavat päiväperhosten hieman vähentyneen ja yöperhosten määrän pysyneen ennallaan • Valtakunnallinen yöperhosseuranta 30 vuotta (1993–2022) • Maatalousympäristön päiväperhosseuranta 1999–2021

KU U KAU D EN HAVA I N TO

KUVA: KAISA JUHANKO

Maan etelä- ja keskiosien yli 3.–4.7. liikkunut syvä matalapaine aiheutti Suomenlahdella ja Selkämerellä vuodenaikaan nähden harvinaisen voimakkaan ja pitkäkestoisen myrskyn.

Kovien tuulien lisäksi merialueilla esiintyi korkeaa aallokkoa ja suuria merivedenkorkeuden vaihteluita.

Kovimmat sateet, paikoin yli 50 mm vuorokaudessa, saatiin Keski-Pohjanmaalla.

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

11

ITÄMERI Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila-analyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista.

Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.

KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA Meriveden keskimääräinen pintalämpötila heinäkuussa 2025 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Meriveden lämpötilan havaitut päiväkeskiarvot heinäkuussa 2025 on esitetty yhdeksältä asemalta.

MERIVEDEN KORKEUS HAMINA PITÄJÄNSAARI

HELSINKI KAIVOPUISTO

FÖGLÖ DEGERBY

RAUMA PETÄJÄS

PIETARSAARI LEPPÄLUOTO

KEMI AJOS

Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen heinäkuussa 2025. Kuvaajissa on esitetty mareo­ grafeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.

12

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

A R KTI S E T ALUEET

ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA HEINÄKUUSSA

Heinäkuussa arktisen merijään laajuus oli keskimäärin 8,3 miljoonaa km², noin 0,9 miljoonaa km² eli 10 % alle vuosien 1991–2020 heinäkuun keskiarvon. Tämä oli toiseksi pienin merijään laajuus heinäkuussa 47 vuoden satelliittimittauksissa, käytännössä tasoissa heinäkuiden 2012 ja 2021 kanssa ja hieman alle heinäkuun 2019 tason. Poikkeama jäi kuitenkin pienemmäksi kuin heinäkuussa 2020, jolloin merijään laajuus oli 14 % keskiarvoa pienempi. Vaikka heinäkuinen jään laajuus on vuodesta 2005 lähtien pysynyt jatkuvasti keskiarvon alapuolella, vaihtelu vuosien välillä on edelleen huomattavaa.

Arktisen merijään laajuus kehittyi heinäkuussa samoin kuin vuonna 2012, jolloin vuotuinen jään laajuuden minimi oli pienin, ja oli kuukauden lopussa 12,3 miljoonaa km², mikä on kyseisen päivän kahdeksanneksi pienin laajuus mittaushistoriassa. On kuitenkin liian aikaista ennustaa, kuinka alhainen jään laajuuden minimi tulee tänä vuonna olemaan, sillä ilmakehän kiertoliikkeet elokuussa voivat vaikuttaa merkittävästi jään laajuuden kehitykseen.

Heinäkuussa jäätä oli keskimääräistä vähemmän etenkin Karanmerellä, Barentsinmeren pohjoispuolella Huippuvuorten ja Frans Joosefin maan ympäristössä sekä Grönlanninmerellä. Myös Laptevinmeren pohjoisosassa, laajalla Kanadan sektorilla mukaan lukien Hudsoninlahdella sekä Baffininlahdella ja Pohjoisen jäämeren keskiosassa jäätä oli keskimääräistä vähemmän. Sitä vastoin Beaufortinmerellä oli keskimääräistä laajempi jääpeite.

Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella heinäkuussa 2025. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.

Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta heinäkuussa 2025.

LÄHTEET

ECMWF Copernicus Climate Change Service Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

13

KASVIHUONEKAAS U P I TOI SU U D ET SU OM ESSA Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

PALLAS - SAMMALTUNTURI

UTÖ

1 kk

1 vuosi

Useita vuosia

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.

TAUSTATIETOA

• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä poltto­­­­ pro­sessista ja sementintuotannosta.

• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.

• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi

14

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

T I L ASTOI STA P OI M I T T UA

Ylitornion Meltosjärvellä oli 11.–31.7. 21 hellepäivää peräkkäin. Elokuun puolella edelleen jatkunut hellejakso oli säähavaintohistorian pisin yhtämittainen hellejakso Lapissa. Aiemmin Itäja Pohjois-Lapissa oli ollut 14 peräkkäistä hellepäivää 26.6.–9.7.1972, samoin Sodankylässä 18.–31.7.1941.

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

15

L ÄMP ÖTILOJA JA SA D EM ÄÄ R I Ä HEI N Ä KU U SSA

HELSINKI, KAISANIEMI

JOKIOINEN

JYVÄSKYLÄ

SEINÄJOKI, PELMAA

JOENSUU

SIIKAJOKI, RUUKKI

SODANKYLÄ

UTSJOKI, KEVO

Heinäkuussa 2025 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.

16

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

L Ä M P ÖTI LOJA JA SA D E M ÄÄ R I Ä H E I N ÄKUUSSA

KESKILÄMPÖTILA

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

SADEMÄÄRÄ

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

17

H E INÄKUUN KUUKAU SI T I L ASTO

HAVAINTOASEMA

PARAINEN UTÖ

KESKILÄMPÖTILA °C

YLIN LÄMPÖTILA °C

ALIN LÄMPÖTILA °C

SADEMÄÄRÄ MM

SUURIN VRK- HELLEPÄIVIEN SADEMÄÄRÄ LUKUMÄÄRÄ MM KPL

2025

1991– 2020

2025

PVM

2025

PVM

2025

1991– 2020

2025

PVM

2025

1991– 2020

18,7

17,3

27,3

17.

11,4

5.

32,5

48

10,0

5.

10

1

JOMALA JOMALABY

18,8

17,0

28,7

17.

6,0

9.

51,9

48

9,7

13.

13

4

KAARINA YLTÖINEN

19,7

17,5

30,0

15.

6,3

9.

64,7

71

21,1

5.

20

8

HELSINKI KAISANIEMI

20,5

18,1

28,4

12.

10,8

9.

69,6

57

41,4

7.

18

5

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA

20,2

18,3

29,8

31.

4,7

5.

70,9

64

26,5

7.

21

9

JOKIOINEN ILMALA

19,2

17,0

29,4

24.

4,1

5.

73,4

74

14,3

5.

20

7

KOUVOLA ANJALA

20,2

17,9

31,1

25.

7,1

5.

60,9

66

24,6

7.

21

9

HEINOLA ASEMANTAUS

20,6

17,8

31,3

24.

9,3

5.

58,7

71

17,8

7.

21

9

TAMPERE HÄRMÄLÄ

20,0

17,3

30,8

24.

5,4

5.

55,7

74

18,5

2.

20

8

KANKAANPÄÄ NIINISALO

20,7

16,8

31,4

24.

5,4

5.

60,4

84

23,2

28.

20

7

JYVÄSKYLÄ LENTOASEMA

20,0

16,7

31,5

25.

7,9

2.

29,6

79

10,2

3.

20

7

SAVONLINNA PUNKAHARJU

19,8

17,3

31,0

25.

8,5

5.

79,3

69

45,2

8.

20

7

SEINÄJOKI PELMAA

19,4

16,7

31,4

31.

5,8

9.

51,3

74

28,3

3.

20

7

KUOPIO MAANINKA

20,1

17,1

32,5

31.

5,2

6.

25,8

85

7,7

7.

20

6

LIEKSA LAMPELA

19,1

16,6

31,8

31.

2,8

6.

47,1

81

25,5

8.

20

6

SIIKAJOKI RUUKKI

18,8

16,2

31,4

31.

3,5

5.

87,1

77

36,5

3.

18

5

SUOMUSSALMI PESIÖ

17,4

15,4

30,4

31.

2,9

6.

64,7

86

19,4

3.

16

4

ROVANIEMI APUKKA

18,5

15,5

30,5

31.

3,9

6.

53,9

75

12,4

29.

20

4

SODANKYLÄ TÄHTELÄ

18,1

15,0

31,7

22.

1,8

6.

25,9

76

9,1

26.

20

4

INARI SAARISELKÄ

15,3

13,1

29,0

18.

3,1

17.

125,2

80

33,7

29.

8

2

ENONTEKIÖ KILPISJÄRVI

14,2

11,6

27,0

20.

3,7

6.

64,8

73

25,7

28.

4

1

UTSJOKI KEVO

15,3

13,4

30,7

18.

4,5

17.

50,4

73

10,6

28.

8

3

AURINGONPAISTETUNNIT

KASVUKAUDEN SEURANTA

KUUKAUSISUMMA

31.7.

PAIKKAKUNTA

2025

1991–2020

UTÖ

301,4

326

MAARIANHAMINA

298,0

TURKU

312,3

293

HELSINKI

339,3

308

JOKIOINEN

288,0

264

KOUVOLA

342,6

273

JYVÄSKYLÄ

346,4

261

KUOPIO

366,4

KORSNÄS

412,8

OULU

415,0

ROVANIEMI

368,5

SODANKYLÄ

369,9

251

UTSJOKI

215,0

209

* merkityillä asemilla on joitakin puuttuvia havaintoja

18

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

Tehoisan lämpötilan summa ° Cvrk

HEINÄKUUN MAASALAMATIHEYS

H E I N Ä KU U N TU U LI T I ED OT Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.

PARAINEN, UTÖ

VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA

KALAJOKI, ULKOKALLA

PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI

KOVATUULISET PÄIVÄT 0–1 m/s tyyni 1–4 m/s heikko

HAVAINTOASEMA

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31.

HELSINKI, HARMAJA HANKO, RUSSARÖ PARAINEN, UTÖ HAMMARLAND, MÄRKET

8–14 m/s navakka

KASKINEN, SÄLGRUND

21– m/s myrsky

2.

KOTKA, HAAPASAARI

4–8 m/s kohtalainen

14–21 m/s kova

1.

RAUMA, KYLMÄPIHLAJA

VALASSAARET KOKKOLA, TANKAR RAAHE, NAHKIAINEN KEMI, AJOS

Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.

ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

19

KES KILÄ MP ÖTILAN V I I KKOEN N U ST EET JA P O I K K E A M AT V I I KO I L L E 35– 4 0 Ennuste on tehty 21.8.2025, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.

25.8.–31.8.

1.9.–7.9.

8.9.–14.9.

15.9.–21.9.

22.9.–28.9.

29.9.–5.10.

°C

°C

°C

°C

Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).

20

|

ILMASTOKATSAUS 7/2025

F MI ’ S M O N TH LY C L I MATE B U L L E TI N – S U MM A RY O F J ULY 2025

A prolonged heatwave began in July There were some cold days still in early July, but the weather turned persistently warm after the 10th. Starting from 12 July the temperature rose above 30 °C on daily basis until the end of the month at least at one weather station in Finland.

Despite a rather cold first third of the month, the mean temperature in July rose around 20 °C in southern and eastern Finland. Also, in Lapland the mean temperature varied mostly between 15–19 °C. Compared to the long-term average from 1991–2020, it was in some areas more than 3 °C warmer July than usual. At several weather stations with 50–100 years of observations the month was among the three warmest Julys on record.

During the intense heatwave that began after the 10th the temperature rose above 25 °C almost each day except in maritime areas and northern Lapland. Thus, there were approximately 20 hot days with maximum temperature above 25 °C throughout Finland. In Rovaniemi, Kuusamo, Lieksa and Pori, for instance, the number of such hot days in July was the highest on record, while in Meltosjärvi, Ylitornio there was 21 consecutive such hot days between 11 and 31 July, making it the longest ever recorded streak of such hot days in Lapland. Moreover, the heatwave continued still into August.

In Savilahti, Kuopio the mercury rose even above 30 °C on five days in a row from 23 until 27 July and stayed above 20 °C on five consecutive nights between the 26th and 30th. The temperature exceeded 30 °C at least at one weather station every day between 12 and 31 July, and the highest temperature of the month, 32.6 °C, was measu-

red at Oulu Airport on the 31st. The lowest temperature in July, -1.3 °C, was measured in Salla on the 6th during the cold period in early July.

A deep low passing over the central parts of Finland on 3–4 July caused an intense windstorm that left approximately 50,000 households without electricity. At Kylmäpihlaja Lighthouse in Rauma, the 10-minute sustained wind speed reached even 25.6 m/s. In Ostrobothnian regions the low caused heavy rain. In Central Ostrobothnia it rained locally more than 50 mm in one day.

Another large-scale downpour occurred in southern and eastern Finland on 8 July. In most of Finland, however, it rained less than usual in July. The highest monthly level of precipitation, 129.2 mm, was measured in Raja-Jooseppi, Inari and the lowest, 12.5 mm in Kaakkuri, Tornio.

The lightning activity increased towards the end of the month, and more than 10,000 cloud-to-ground flashes were recorded both on 28 and 31 July.

The total number of cloud-to-ground flashes in July, more than 48,000, was close to the long-term average.

The count of sunshine hours was above average except in the southwestern archipelago and northern Lapland.

Along the coast of the Bothnian Bay the sun shone more than 400 hours.

The sunniest place was Ruukki, Siikajoki with 422.5 sunshine hours.

Ilari Lehtonen

-1.3 °C

Salla parish, 6.7.

+32.6 °C Oulu Airport, 31.7.

Highest and lowest temperatures

HIGHLIGHTS: JULY 2025

• July 2025 was the third-warmest July globally, with an average of 16.68°C, which is 0.45°C above the 1991-2020 average.

• July 2025 was 1.25°C above the estimated pre-industrial temperatures, making it the fourth month in the last 25 with a global temperature reaching less than 1.5°C increase.

• The average temperature in Europe for July 2025 was 21.12°C, 1.30°C above the 1991-2020 average.

• Arctic sea ice extent was 10% below average, ranking joint second-lowest July in the 47-year satellite record.

Source: Copernicus Climate Bulletin ILMASTOKATSAUS 7/2025 |

21

Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi