Merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon tulvariskeihin
10/2024
Pääkirjoitus — 3
Lokakuu oli kuudes lämmin kuukausi peräkkäin — 4
Sääkehitys lokakuussa — 6
Sää maailmalla ja ilmastonmuutoksen vaikutus — 7
Merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon tulvariskeihin — 8
Äkisti voimistunut hurrikaani Milton iski Floridaan — 10
Kuukauden havainto — 11
Itämeri — 12
Arktiset alueet — 13
Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14
Tilastoista poimittua — 15
Lämpötiloja ja sademääriä lokakuussa — 16
Lokakuun kuukausitilasto — 18
Lokakuun tuulitiedot — 19
Lämpötilan viikkoennusteet — 20
Summary of October 2024 — 21
Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
LOKAKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/lokakuu
Ilmastonmuutos on aikamme suurin globaali haaste, joka vaatii ratkaisuja niin tieteellisellä, yhteiskunnallisella kuin yksilötasolla. Suomen ilmastopolitiikan kunnianhimoiset tavoitteet, kuten hiilineutraaliuden saavuttaminen vuoteen 2035 mennessä, edellyttävät yhteiskunnallista muutosta, johon ilmasto-osaaminen on keskeinen rakennuspalikka.
Helsingin yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkijat ovat julkaisseet tuoreen politiikkasuosituksen, joka korostaa, kuinka ilmasto-osaamista on lisättävä kaikilla yhteiskunnan tasoilla — kouluista työelämään. Tutkijoiden mukaan ilmasto-osaaminen ei ole vain teknistä tietämystä ilmastonmuutoksen syistä ja seurauksista, vaan se on laaja-alaista ymmärrystä siitä, miten yksilöt ja yhteisöt voivat toimia kestävästi. Kasvatustavoitteet, jotka käsittävät tiedon, taidon ja arvot, luovat pohjan sille, että ilmastonmuutos voidaan ottaa vakavasti myös käytännön tasolla. Siksi ilmastokasvatuksen integroiminen kaikille koulutusasteille on välttämätöntä, eikä sitä voi enää jättää vain akateemisten instituutioiden vastuulle.
Politiikkasuositukset korostavat myös korkeakoulutuksen roolia ilmasto-osaamisen syventämisessä ja monialaisten yhteistyöverkostojen luomisessa. Avoimen datan rooli on keskeinen, sillä se mahdollistaa laajemman ja avoimemman tiedon jakamisen ja hyödyntämisen.
Suomen Akatemian rahoittamassa juuri päättyneessä ClimComp-hankkeessa kehitetyt työkalut ja ilmastoyliopiston (Climate University) kurssi ”Living with changing climate” toimivat erinomaisina esimerkkeinä uudenlaisen ilmasto-osaamisen koulutuksen kehittämisestä ja osallistavasta opettamisesta.
On selvää, että ilmastokasvatuksen ja ilmasto-osaamisen kehittäminen kaikilla yhteiskunnan tasoilla on investointi, joka maksaa itsensä takaisin paitsi ympäristön myös kansalaisten hyvinvoinnin kautta. Ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen vaativat meiltä kaikilta yhteisiä ponnistuksia — ja jokainen askel kohti parempaa ilmasto-osaamista vie meitä kohti kestävämpää tulevaisuutta.
HILPPA GREGOW Päätoimittaja
Ilmastokasvatuksen integroiminen kaikille koulutusasteille on välttämätöntä, eikä sitä voi enää jättää vain akateemisten instituutioiden vastuulle.
-15,1 °C
Sodankylä, Vuotso, 31.10.
+15,9 °C
Porvoo, Kalbådagrund, 11.10.
Kuukauden ylin ja alin lämpötila
58,4 mm 117,3 mm
Kuukauden suurin sademäärä, Merikarvia, Tuorila.
Kuukauden suurin vuorokausisademäärä, Siuntio, Sjundby, 9.10.
Lokakuu oli kuudes lämmin kuukausi peräkkäin
Toukokuusta alkaen kaikki kuukaudet ovat olleet Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä, ja toukokuusta lokakuuhun ulottuvasta jaksosta muodostui
Suomen säähavaintohistorian lämpimin kuuden kuukauden jakso.
Lokakuussa keskilämpötilan poikkeama vertailukauden 1991–2020 keskiarvosta oli 1–3 astetta. Merialueilla kuukauden lämpimyyteen myötävaikutti tavanomaista korkeampi meriveden pintalämpötila, ja Suomenlahden saarilla lokakuu oli paikoin jopa ennätyksellisen lämmin. Esimerkiksi Kotkan Rankissa oli saaren 90-vuotisen säähavaintohistorian lämpimin lokakuu. Hangon Russarössä ja Paraisten Utössä, missä havainnot alkoivat jo 1800-luvun loppupuolella, lokakuu oli havaintohistorian kolmanneksi lämpimin.
Lokakuun kuukausikeskilämpötilan ennätys, 11,3 °C, on saavutettu Utössä ja Lemlandin Nyhamnissa vuonna 1961 sekä Kökarin Bogskärissä vuonna 2000. Utössä ja Bogskärissä ennätyksestä jäätiin nyt alle puolen asteen päähän lokakuun keskilämpötilan ollessa molemmilla ulkosaariston havaintoasemilla 10,9 °C.
Lokakuun alkupuoli oli kuitenkin monin paikoin vähän tavallista viileämpi. Kuukauden ensimmäisellä viikolla oli muutamia aurinkoisen kuulaita syyspäiviä sekä kylmiä pakkasöitä, ja 8.10. vastaisena yönä lämpötila laski Lapissa yleisesti jo alle -10 asteeseen. Lokakuun 9.–11. päivinä oli hyvin tuulista ja sateista. Uudellamaalla lähes kaksi kolmasosaa lokakuun sateista kertyi kuukauden 9. päivänä, jolloin
Etelä- ja Länsi-Suomessa satoi yleisesti 30–50 mm vettä. Siuntion Sjundbyssä satoi peräti 58,4 mm vuorokaudessa. Suomenlahdella puhalsi samaan aikaan idän ja kaakon välinen myrskytuuli, ja Porvoon Emäsalossa keskituulen nopeudeksi mitattiin illalla 24,4 m/s. Yön aikana myrskyn ja sateiden painopiste siirtyi Pohjois-Suomeen. Lapissa ja Koillismaalla pyrytti 10.10. vastaisena yönä ja aamupäivän aikana kymmenkunta senttiä lunta.
Tuulet voimistuivat uudelleen 11.10., jolloin Kirk-hurrikaanista kehittynyt keskileveysasteiden matalapaine liikkui Pohjanlahtea pitkin pohjoiseen. Samalla etelästä virtasi maahamme hyvin lämmintä ilmaa. Etelärannikolla lämpötila nousi 11.10. vastaisena yönä 15 asteeseen, ja Kalbådagrundin pohjamajakalla Porvoon edustalla mitattiin varhain aamulla kuukauden ylin lämpötila, 15,9 °C. Perämerellä puhkesi matalapaineen jälkipuolella kova myrsky, joka oli voimakkaimmillaan puolen päivän aikoihin. Hailuodon Marjaniemessä keskituulen nopeudeksi mitattiin kovimmillaan 24,7 m/s.
Lokakuun 16. päivän vastaisena yönä oli pakkasta Etelä-Suomea myöten, mutta päivän aikana lounaasta alkoi virrata lauhaa ilmaa. Hyvin leuto etelän ja lännen välinen ilmavirtaus jatkui aina lokakuun 27. päivään asti. Jakson ylin
lämpötila, 14,7 °C, mitattiin 19.10. Porin lentoasemalla. Lämpötila nousi Lappia myöten ylimmillään 10 asteen vaiheille. Etelä- ja Länsi-Suomessa 21. ja 22. päivien vastaiset yöt olivat erityisen lämpimiä.
Lokakuun viimeisinä päivinä lännen ja luoteen väliltä virtasi varsinkin Pohjois-Suomeen viileää ilmaa, ja Lappiin muodostui hento lumipeite. Perämerellä puhalsi 30.10. luoteismyrsky. Sodankylän Vuotsossa puolestaan mitattiin lokakuun viimeisen päivän aamuna kuukauden alin lämpötila, -15,1 °C.
ITÄ-SUOMESSA SATOI TAVANOMAISTA VÄHEMMÄN
Lokakuun sademäärä oli Hämeessä sekä maan itäpuoliskolla keskimääräistä pienempi, kun taas Ahvenanmaalla, Pohjanlahden rannikolla ja Länsi-Lapissa satoi tavanomaista enemmän. Kuukauden suurin sademäärä, 117,3 mm, mitattiin Merikarvian Tuorilassa ja pienin, 17,2 mm, Kouvolan Voikoskella. Lokakuu oli koko maassa jonkin verran tavanomaista aurinkoisempi. Eniten aurinko paistoi Maarianhaminassa, noin 137 tuntia, ja vähiten Jyväskylässä, noin 63 tuntia.
Ilari Lehtonen
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
3.10. Lokakuun alussa oli muutamia kuulaita syyspäiviä ja kylmiä pakkasöitä. Esimerkiksi 3.10. vastaisena yönä mitattiin Savukosken Tulppiossa -9,8 °C ja Vaalan Pelsossa Pohjois-Pohjanmaalla -6,7 °C. Seuraavana yönä kylmintä oli maan etelä- ja itäosissa: Juuan Niemelässä mitattiin -5,6 °C ja Vihdin Maasojalla -3,9 °C. Päivisin lämpötila nousi Etelä-Suomessa 10 asteen vaiheille.
9.10. Etelä- ja Länsi-Suomessa oli hyvin sateista ja tuulista. Suomenlahdella myrskysi. Ranskaan rantautui kategorian neljä Kirk-hurrikaanista kehittynyt keskileveysasteiden matalapaine, joka liikkui seuraavien parin päivän aikana kohti Fennoskandiaa ja lopulta Pohjanlahtea pitkin pohjoiseen. Samalla etelästä virtasi meille lämmintä ilmaa.
19.10. Lokakuun puolivälin jälkeen alkoi lähes kaksi viikkoa kestänyt vuodenaikaan nähden hyvin leuto sääjakso. Korkeapaineen keskus oli Suomen etelä- tai kaakkoispuolella, ja ilmavirtaus kävi meille pääsääntöisesti lounaan tai lännen puolelta. Enimmäkseen oli poutaa ja ajoittain myös aurinkoista.
27.10. Lännestä lähestyi Suomea kylmä rintama, jonka jälkipuolella lännestä virtasi maahamme edellisiä päiviä viileämpää ilmaa. Islannin lounaispuolella oli jo kehittymässä seuraava matalapaine, joka liikkui vielä lokakuun 30. päivänä Pohjois-Suomen yli itään aiheuttaen myrskytuulia Perämerellä.
Teksti: Ilari Lehtonen
LOKAKUUN SÄÄ MAAILMALLA JA ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUS LÄMPÖTILOIHIN
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
Lokakuun keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Lokakuun keskilämpötila, 15,25 °C, oli 0,8 °C lämpimämpi kuin ilmastollisen vertailukauden 1991–2020 keskiarvo ja 1,65 °C lämpimämpi verrattuna esiteollisen ajan 1850–1900 keskiarvoon.
ARKTINEN ALUE
Euroopan ja Kanadan arktisilla alueilla lokakuu oli paljon tavanomaista lämpimämpi. Esimerkiksi Kanadan Eurekassa kuukauden keskilämpötila oli ennätykselliset 9,5 °C tavanomaista lämpimämpi.
EUROOPASSA lokakuu oli viidenneksi lämpimin mittaushistoriassa ja noin 1,23 °C vertailukauden 1991–2020 tavanomaista lokakuuta lämpimämpi.
SUOMESSA lokakuun keskilämpötila oli Helsingissä 9,1 °C ja Sodankylässä 2,1 °C. Lokakuu oli ilmastonmuutoksen vaikutuksesta Helsingissä arviolta noin 1,6 °C ja Sodankylässä noin 2,0 °C lämpimämpi kuin vuoden 1900 ilmastossa.
Nykyilmastossa näin lämmin lokakuu toistuu Helsingissä arviolta kerran noin viidessä vuodessa ja Sodankylässä kerran noin kolmessa vuodessa. Vuoden 1900 ilmastossa yhtä lämmin lokakuu toistui Helsingissä arviolta harvemmin kuin kerran 20 vuodessa ja Sodankylässä harvemmin kuin kerran 10 vuodessa.
YHDYSVALLAT
Hurrikaani Milton pyyhkäisi Floridan yli vain kaksi viikkoa hurrikaani Helenen jälkeen. Muualla Yhdysvalloissa taas kärsittiin tavanomaista pahemmasta kuivuudesta.
ESPANJA
Valencian alueella rankkasateet, joissa satoi paikoin jopa koko vuoden sademäärä 8 tunnissa, aiheuttivat syöksytulvan, joka vaati yli 200 kuolonuhria ja aiheutti suuria aineellisia tuhoja.
JAPANI Lokakuu oli vuodesta 1898 alkavan mittaushistorian lämpimin lokakuu.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ
Merijään laajuus oli lokakuussa mittaushistorian toiseksi pienin, 17,1 miljoonaa km2, mikä on noin 8 % lokakuun tavanomaista laajuutta pienempi.
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA LOKAKUUSSA 2024 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA). LISÄTIETOA
https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins
Merenpinnan nousu vaikuttaa rannikon tulvariskeihin
Merivedenkorkeutta on mitattu Suomen rannikolla monin paikoin jo noin 100 vuoden ajan. Pitkien ja laadukkaiden havaintoaikasarjojen avulla voidaan tutkia muun muassa sitä, miten lämpenevä ilmasto vaikuttaa merenpinnan korkeuteen pitkällä aikavälillä.
Ilmastonmuutos nostaa valtamerten pintaa sitä mukaa, kun merivesi lämpenee sekä manner- ja vuoristojäätiköt sulavat. Viime vuosikymmeninä valtamerten pinnannousu on kiihtynyt erityisesti jäätiköiden hupenemisen takia. Keskimääräisen vedenpinnan nousun myötä meritulvariskit kasvavat tulevaisuudessa ympäri maapalloa.
Valtamerten pinnannousun vaikutukset näkyvät yhä selvemmin myös Suomen rannikolla. Suomessa tehty vedenkorkeustutkimus on suuntautunut viime vuosina keskimääräisen merenpinnan tulevan käytöksen arviointiin sekä äärivedenkorkeuksien ja niihin liittyvien epävarmuuksien mallintamiseen.
Pitkällä aikavälillä Suomen rannikon vedenkorkeus riippuu eritoten maankohoamisesta ja valtamerten pinnannoususta. Maankuori palautuu Suomessa edellisen jääkauden aikaisesta puristuksesta kohoten 3–9 mm vuodessa, voimakkaimmin Merenkurkun alueella ja heikoiten Suomen eteläisellä rannikolla. Havaintoaikasarjat osoittavat, että toistaiseksi merenpinta on laskenut koko Suomen rannikolla. Tämä johtuu siitä, että maankohoaminen on ollut merenpinnan nousua voimakkaampaa. Kiihtyvällä tahdilla etenevä valtamerten pinnannousu aiheuttaa sen, että jatkossa maankohoamisen nopeus ei riitä kumoamaan merenpinnan nousua täysin.
Kun otetaan huomioon valtamerten pinnannousu erilaisilla päästökehityspoluilla, paikallinen maankohoaminen sekä Itämeren tuulisuuden muutokset, on odotettavissa, että Suomen rannikon merenpinta muuttuu kuluvan vuosisadan aikana seuraavasti:
• Tiukkojen päästövähennyksien (RCP2.6/ SSP1-2.6-skenaario) toteutuessa, merenpinta nousisi Suomenlahdella 5–15 cm, ja Selkämerellä ja Perämerellä merenpinta laskisi 10–40 cm.
• Keskitason päästöpolulla (RCP4.5/SSP2-4.5 -skenaario, jota pidetään tällä hetkellä todennäköisimpänä kehitysvaihtoehtona), merenpinta kohoaisi Suomenlahdella 20–30 cm, Selkämerellä merenpinta laskisi 0–25 cm ja Perämerellä laskua tapahtuisi 20–30 cm (Kuva 1).
• Voimakkaana jatkuvien päästöjen (RCP8.5/ SSP5-8.5-skenaario) realisoituessa, merenpinta nousisi kauttaaltaan Suomen rannikolla: Suomenlahdella 50–60 cm, Selkämerellä 5–35 cm ja Perämerellä 0–10 cm.
Lyhyellä aikavälillä Suomen rannikon vedenkorkeus vaihtelee tuulen ja ilmanpaineen heilahtelujen mukana. Erityisen korkeat vedenkorkeudet esiintyvät Itämerellä tyypillisesti myrskyjen aikaan,
Kuva 1. Vedenkorkeuden havaitut vuosikeskiarvot (mustat pisteet) sekä tulevaisuuden skenaariot (mediaani = kiinteä musta viiva, kolme luottamusväliä = katkoviivat) keskitasoisen (RCP4.5/SSP2-4.5) päästökehitysvaihtoehdon mukaan Vaasassa ja Helsingissä. Vedenkorkeudet on esitetty N2000-korkeusjärjestelmässä. (Pellikka ym., 2023, Kuva 8).
jolloin vesi nousee kovien tuulien ja matalan ilmanpaineen takia.
Mikäli myrsky kasvaa äärimmäisen voimakkaaksi ja etenee optimaalista reittiä pitkin, voi merenpinta nousta ennätyskorkeuksiin. Merenpinta nousee myrskyn aikana sitä korkeammalle, mitä voimakkaampi ja hitaammin etenevä matalapaine on.
Meritulvatilanteisiin vaikuttaa matalapaineen voimakkuuden lisäksi se, kuinka monta matalapainetta esiintyy peräkkäin. Ryppäinä esiintyviin matalapaineisiin liittyy usein pitkään jatkuneita länsituulia, jotka puskevat Tanskan salmien kautta vettä sisään Itämeren altaaseen, jolloin vesimäärä ei ehdi palautua Itämeren ja Pohjanmeren välillä. Tällöin Itämeren vedenpinta nousee. Rannikolla havaittavat vedenkorkeusmaksimit ovat noin 2–3 kertaa (25–48 senttimetriä) suurempia tilanteessa, jossa Itämeren yli kulkee viikon aikana vähintään kolmen peräkkäisen voimakkaan matalapaineen joukko verrattuna yksittäisen matalapaineen aikaansaamaan vedenkorkeushuippuun.
Rannikkosuunnittelun näkökulmasta vedenkorkeuden ääritilanteiden suuruuden ja syntymekanismien selvittämisen lisäksi on keskeistä pystyä arvioimaan sitä, miten usein tietty vedenkorkeus toistuu ja miten luotettavia nämä arviot ovat. Alueellisten tilastollisten mallien avulla pystytään käyttämään rajallista havaintoaineistoa paremmin kuin perinteisillä menetelmillä. Tästä syystä rannikkotulvien toistuvuusarvioiden epävarmuuksia pystytään kuvaamaan yhä paremmin.
Vedenkorkeustutkimus tukee monella tapaa Suomen rannikkoturvallisuutta ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Merenpinnan käytöksen arvioita hyödynnetään mm. rannikkotulva-alueiden identifioinnissa, meritulvakartoissa, rannikkorakentamisessa, meritulvariskien hallinnan suunnittelussa sekä ydinvoimaloiden turvallisen toiminnan tukena.
Ulpu Leijala
LISÄÄ AIHEESTA
• Pellikka ym., 2023. Probabilistic projections and past trends of sea level rise in Finland.
https://doi.org/10.5194/nhess-23-1613-2023
• Rantanen ym., 2024. The impact of serial cyclone clustering on extremely high sea levels in the Baltic Sea.
https://doi.org/10.1029/2023GL107203
• Räty ym., 2023. Bayesian hierarchical modelling of sea-level extremes in the Finnish coastal region.
Äkisti voimistunut hurrikaani Milton iski Floridaan
Lokakuun alussa Meksikonlahdella muodostui kyseisen merialueen tilastohistorian toiseksi voimakkain ja koko Atlantin alueen viidenneksi voimakkain hurrikaani, kun Miltonin yhden minuutin keskituuli kohosi arvoon 285 km/h ja ilmanpaine laski 897 mbar:iin lokakuun 8. päivänä. Vain Rita vuonna 2005 ylsi Miltonia voimakkaammaksi hurrikaaniksi Meksikonlahdella. Miltonin äärimmäisen nopea voimistuminen yli 30-asteisen meriveden yllä 24 tunnin aikana oli historian kolmanneksi nopeinta: ilmanpaine laski myrskyn keskuksessa peräti 84 mbar vuorokaudessa.
Milton alkoi aiheuttaa vahinkoja jo kauan ennen saapumistaan Floridaan. Ennen itse hirmumyrskyn saapumista osavaltiossa havaittiin yli 40 tornadoa. Ilmakehän epäsuotuisa tuulirakenne heikensi Miltonia vähän ennen sen iskeytymistä Floridaan, ja katastrofaalisilta tuhoilta vältyttiin. Hurrikaani vaati silti yli 30 kuolonuhria ja aiheutti arviolta noin 80 miljardin dollarin aineelliset vahingot.
Jari Tuovinen
KUVA: NOAA
Lokakuu oli Suomessa kuudes peräkkäinen kuukausi, jolloin keskilämpötila oli koko maassa pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Samalla toukokuusta lokakuuhun ulottuvasta jaksosta muodostui Suomen säähavaintohistorian lämpimin puolen vuoden jakso.
KUUKAUDEN HAVAINTO
Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA
Meriveden keskimääräinen pintalämpötila lokakuussa 2024 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot lokakuussa 2024 on esitetty yhdeksältä asemalta.
MERIVEDEN KORKEUS
HAMINA PITÄJÄNSAARI
FÖGLÖ DEGERBY
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
HELSINKI KAIVOPUISTO
RAUMA PETÄJÄS
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen lokakuussa 2024. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA LOKAKUUSSA
Merijään keskimääräinen laajuus arktisella alueella oli lokakuussa 6,3 miljoonaa km², mikä on 1,5 miljoonaa km2 (eli noin 19 %) alle vuosien 1991–2020 lokakuiden keskiarvon. Lukema on neljänneksi alhaisin 46 vuoden satelliittimittausten aikana.
Arktinen merijää saavutti vuotuisen vähimmäislaajuutensa syyskuussa, ja lokakuussa jään määrä alkoi jälleen kasvaa. Kasvu oli kuitenkin suhteellisen hidasta verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, tai vuoteen 2012, jolloin arktisen merijään laajuus saavutti syyskuussa kaikkien aikojen miniminsä. Kuukauden lopussa merijäätä oli 8,0 miljoonan km²:n alueella, mikä oli vuosien 2016 ja 2020 jälkeen ajankohdan kolmanneksi pienin havaittu arktisen merijään laajuus.
Lokakuussa jäätä oli selvästi keskimääräistä vähemmän kaikilla Jäämeren reunamerillä, kutenBeaufortinmerellä ja Kanadan saaristossa, sekä Huippuvuorten ja Franz Joosefin maan pohjoispuolella. Tämä oli sopusoinnussa näillä alueilla vallinneiden paljon keskimääräistä korkeampien ilman lämpötilojen kanssa. Myös Siperian rannikolla Itä-Siperian merellä, Laptevinmerellä ja Karanmerellä jäätä oli keskimääräistä vähemmän. Sen sijaan Jäämeren keskiosissa jään laajuus oli lähellä tavanomaista. Itä-Siperian meren ja Karanmeren pohjoisosissa jäätä oli jopa keskimääräistä enemmän.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella lokakuussa 2024. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta lokakuussa 2024.
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
Lounaissaaristossa terminen syksy alkoi paikoin vasta 28. lokakuuta. Kemiönsaaren Vänössä terminen kesä oli alkanut 13.5., ja kesän pituudeksi tuli siten peräti 168 päivää. Yhtä pitkä terminen kesä on aiemmin koettu Turun Artukaisissa 25.4.–9.10.2006.
LÄMPÖTILOJA
HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ
JOENSUU
SEINÄJOKI, PELMAA
SIIKAJOKI, RUUKKI
UTSJOKI, KEVO
Lokakuussa 2024 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
SODANKYLÄ
KESKILÄMPÖTILA
SADEMÄÄRÄ
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
HAVAINTOASEMA
AURINGONPAISTETUNNIT
KUUKAUSISUMMA
PAIKKAKUNTA 2024 1991–2020
UTÖ 118,0 98
MAARIANHAMINA 137,1
TURKU 96,1 88
HELSINKI 103,7 89
JOKIOINEN 91,4 77
KOUVOLA 81,4 60
JYVÄSKYLÄ 62,8 59
KUOPIO 72,3
KORSNÄS 99,6
OULU 70,7
ROVANIEMI 78,5
SODANKYLÄ 95,2 57
UTSJOKI 71,1 51
LUMENSYVYYS
15.10. 31.10.
Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.
PARAINEN, UTÖ
KALAJOKI, ULKOKALLA
0–1 m/s tyyni
1–4 m/s heikko
4–8 m/s kohtalainen
8–14 m/s navakka
14–21 m/s kova
21– m/s myrsky
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT
HAVAINTOASEMA
KOTKA, HAAPASAARI HELSINKI, HARMAJA
HANKO, RUSSARÖ
PARAINEN, UTÖ
KÖKAR, BOGSKÄR HAMMARLAND, MÄRKET
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
KRISTIINANKAUPUNKI
VALASSAARET
KALAJOKI, ULKOKALLA
KEMI, AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä.
ILMASTOKATSAUS 10/2024 | 19
Ennuste on tehty 18.11.2024, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).
October was the sixth warm month in a row
Starting from May every month has been warmer than usual in Finland, and consequently the six-month period from May to October was the warmest half-year period on record in Finland.
In October the warm anomaly was 1–3 °C. In sea areas the warmth was boosted by high sea water temperatures, and on some islands along the Gulf of Finland it was even the warmest October on record.
However, the first half of October was even slightly colder than usual in many places. It was particularly cold in Lapland on the night of the 8th when the mercury dropped first time in the season widely below -10 °C.
Unsettled and windy weather prevailed between the 9th and 11th. On the 9th, it rained 30–50 mm in southern and western Finland. In Sjundby, Siuntio it rained even 58.4 mm within the day. At the same time, severe gale-force south-easterly winds were blowing in the Gulf of Finland.
On the 10th, it snowed 10 cm in Lapland but on the next night a deep low pressure that was developed from the remnants of the hurricane Kirk brought a warm southerly airflow to Finland. Along the southern coast, the temperature rose to 15 °C and the highest temperature of the month, 15.9 °C, was measured at Kalbådagrund Lighthouse in the early hours of the 11th. The fiercest winds were observed in the Bothnian Bay around noon. At Marjaniemi Lighthouse, the 10-minute sustained wind speed reached 24.7 m/s.
The weather turned noteworthy mild in mid-October and due to persistent south-westerly and westerly winds the warm period continued until the 27th.
Even in Lapland the temperature rose to around 10 °C and in the south and in western Finland it remained at times above 10 °C all day. The highest observed temperature during this warm period was 14.7 °C, measured at Pori Airport on the 19th.
In the last days of the month, the weather turned colder, especially in the north. The lowest temperature in October, -15.1 °C, was measured in Vuotso, Sodankylä on the 31st. Also, a thin snow cover was formed in most of Lapland at the end of the month.
The precipitation level in October remained below the long-term average in the eastern parts of Finland and in Tavastia. In some areas it rained less than half of the long-term average. The lowest level of precipitation, 17.2 mm, was measured in Voikoski, Kouvola.
On the other hand, the precipitation level was above the average in the Åland Islands, along the western coast and along the Finnish-Swedish border in Lapland. The highest level of precipitation in October, 117.3 mm, was measured in Tuorila, Merikarvia in the region of Satakunta. In the region of Uusimaa, most of the rainfall in October fell within a single day on the 9th.
October was in general somewhat sunnier than usual. The highest sunshine duration time, 137 hours, was observed in Mariehamn and the lowest, 63 hours, in Jyväskylä.
Ilari Lehtonen
-15.1 °C
Vuotso, Sodankylä, 31.10.
+15.9 °C
Kalbådagrund, Porvoo, 11.10..
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: OCTOBER 2024
• October was the second warmest on the record globally, with an average surface air temperature of 15.25°C
• In Europe, October was the fifth warmest on record, approximately 1.23°C warmer than the average October from the reference period 1991–2020.
• The extent of Antarctic sea ice in October was the second smallest on record, at 17.1 million km², which is about 8% smaller than the average extent for October.
