Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus
Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.
MARRASKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/marraskuu
Ilmastotekoja tarvitaan ja sopeutumistoimia on kirittävä. Tarvitaan myös politiikkaa, koulutusta ja osaamista. Tänä vuonna edistettiin Suomessa vahvasti muun muassa ilmastoasiantuntijan opintokokonaisuuden kehittämistä ja lanseerattiin siihen liittyvä ilmastoasiantuntijan erikoistumiskoulutus. Hiilensidonnan kehittämisessä olemme vahvasti mukana, ja uusia opintokokonaisuuksia, osaajia ja ratkaisuja kehitetään muun muassa Hiilitallissa. Näistä molemmista kuulemme ensi vuonna lisää.
Arktisen alueen lämpenemisestä on julkaistu useita hälyttäviä tutkimustuloksia ja vihdoin elokuussa 2023 valtioneuvosto asetti saamelaisen ilmastoneuvoston tukemaan saamelaisten sopeutumista ilmastonmuutokseen. Ilmastoneuvoston kausi alkoi 1.9.2023 ja jatkuu 31.8.2027 asti.
Ilmatieteen laitoksella keskustelimme myös Euroopan keskuspankin ja Suomen Pankin edustajien kanssa ilmastonmuutoksesta ja maailman tilasta. Sain välittää kollegoideni kanssa viestiä välttämättömyydestä päästä fossiilisista polttoaineista eroon ja saada maailmaan rauha. Välitin toiveikkuuden viestiä myös Vaasan Tiedekarnevaaleilla, joissa sain puhua Ilmastonmuutoksen kanssa elämisestä, opetuksesta ja oivalluksista. Kerroin, että tieteen sanomaa kuullaan. Ja kun pidimme Euroopan komission rahoittaman hankkeen PIISA (Piloting Innovative Insurance Solutions for Adaptation) yleiskokousta 14.12.2023 Dubain COP28-ilmastokokouksen päätöspäivän aikoihin, tehtiin COP28:ssa käänteentekevä ja historiallinen päätös: kaikkia maailman valtioita kehotetaan siirtymään pois fossiilisista polttoaineista. Lisäksi päätettiin kolminkertaistaa uusiutuvan energian tuotantokapasiteetti maailmanlaajuisesti sekä kaksinkertaistaa energiatehokkuus vuoteen 2030 mennessä. Koko vuotta ajatellen maailmanlaajuisesti on otettu valtavia edistysaskeleita ilmastokriisin torjumiseksi. Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus. Työt jatkuvat toiveikkaina.
HILPPA GREGOW Tutkimusprofessori
COP28:ssa tehtiin historiallinen päätös: kaikkia maailman valtioita kehotetaan siirtymään pois fossiilisista polttoaineista.
-34,6 °C
Savukoski, Tulppio, 27.11.
+10,2 °C
Porvoo, Kalbådagrund, 1.11.
Kuukauden
ylin ja alin lämpötila
28,0 m/s 114,6 mm
Kuukauden suurin sademäärä, Jomala, Jomalaby.
Kuukauden kovin keskituulen nopeus merialueilla, Hanko, Russarö, 22.11.
Marraskuu oli tavanomaista kylmempi
Marraskuun alkupuolella oli noin viikon kestänyt lauha sääjakso, mutta kuukauden puolivälissä talvi tuli myös Etelä-Suomeen, ja kuukaudesta muodostui lokakuun tavoin koko maassa tavanomaista kylmempi.
Marraskuun keskilämpötila oli plussan puolella vain eteläisellä ja lounaisella rannikkoalueella vaihdellen ulkosaariston noin +3 asteesta Muonion noin -13 asteeseen. Keskilämpötila oli koko maassa vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa alempi. Poikkeama oli pienin Suomenlahden rannikolla, missä oli reilun asteen verran pitkän ajan keskiarvoa kylmempää. Enimmäkseen keskilämpötilan poikkeama oli maan etelä- ja keskiosissa 2–4 astetta, mutta Lapissa se oli paikoin yli viisi astetta. Etelä-Suomessa oli kylmempi marraskuu viimeksi vuonna 2016 ja muualla etupäässä vuonna 2010.
Pohjois-Suomessa satoi marraskuussa tavanomaista vähemmän, kun taas maan etelä- ja keskiosissa kuukauden sademäärä oli lähellä pitkän ajan keskiarvoa tai jonkin verran sitä suurempi. Ahvenanmaalla ja Turun ulkosaaristossa satoi reilut 100 mm, ja marraskuun suurin sademäärä, 114,6 mm, mitattiin Jomalan Jomalabyn havaintoasemalla. Kuukauden suurin vuorokausisademäärä oli marraskuun 22. päivän myrskyn yhteydessä Kemiössä mitattu 28,3 mm.
Kuusamon ja Sallan seudulla marraskuun sademäärä jäi noin kolmasosaan pitkän ajan keskiarvosta, ja kuukauden pienin sademäärä, 10,7 mm, mitattiin Sallan Naruskassa.
Aurinko paistoi marraskuussa tavanomaistakin vähemmän, paikkakunnasta riippuen noin 2,5–30 tuntia.
TALVI ALKOI ETELÄSSÄKIN
MARRASKUUN PUOLIVÄLISSÄ
Marraskuun alkupuoli oli maan eteläosassa leuto. Useina päivinä oli myös utuista ja satoi tai tihutti vettä. Lauhimmillaan sää oli kuukauden 4.–6. päivien välillä, jolloin Etelä-Suomessa mitattiin yleisesti 8–9 asteen lämpötiloja. Kuukauden ylin lämpötila, 10,2 °C, mitattiin Porvoon edustalla Kalbådagrundin pohjamajakalla kuitenkin jo 1.11.
Lapissa lämpötila nousi ylimmillään nollan vaiheille, ja osassa Pohjois-Lappia lämpötila pysyi koko kuukauden pakkasen puolella, mikä on marraskuussa harvinaista.
Marraskuun alkaessa Satakunnasta Etelä-Savoon ulottuvalla vyöhykkeellä oli melko paljon lunta, Juupajoen Hyytiälässä jopa 30 senttiä, mutta alkukuun aikana lumiraja vetäytyi linjalle Kokkola–Kuopio–Joensuu.
Lappiin muodostui korkeapaine marraskuun 10. päivän jälkeen, ja sää alkoi kylmetä pohjoisesta alkaen. Kuukauden puolivälistä alkaen lämpötila pysyi myös eteläisimmässä Suomessa enimmäkseen pakkasen puolella. La-
pissa pakkanen oli kireää. Enontekiön lentoasemalla mitattiin 14.11. jo -31,4 °C. Maan keskiosiin ja Etelä-Suomen pohjoisosiin lumipeite muodostui uudestaan 12.–13. marraskuuta, ja eteläänkin satoi ensilumi marraskuun 20. päivän tienoilla.
Marraskuun 22.–23. päivien välisenä yönä lounaisten merialueiden yli liikkui voimakas myrsky. Hangon Russarössä mitattiin keskituulen nopeudeksi peräti 28,0 m/s. Aivan lounaassa myrskyn yhteydessä satoi runsaasti vettä, kun taas muualla maassa tuiskutti monin paikoin yli 10 senttiä lisää lunta.
Myrskyn jälkeen koillisesta alkoi virrata kylmää ilmaa ensin Etelä- ja Itä-Suomeen, ja marraskuun 26.–27. päivinä pakkanen oli kireää koko maassa. Etenkin maan keskiosissa oli vuodenaikaan nähden jopa poikkeuksellisen kylmää, kun pakkasta oli kireimmillään 20–30 astetta. Etelässäkin pakkasta oli noin 10–15 astetta.
Kaakosta saapui 28. marraskuuta matalapaine, joka toi mukanaan lumipyryn. Perämerellä puhalsi koillismyrsky ja meriveden korkeus laski yli metrin tavallista alemmas. Marraskuun päättyessä lumi peitti koko maata ja suurin lumensyvyys, 56 cm, mitattiin 30.11. Kittilän Kenttärovan havaintoasemalla.
Ilari Lehtonen
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
Teksti:
Ilari Lehtonen
5.11. Euroopan säähän vaikutti laaja matalapaineen alue, jonka keskus oli Pohjanmerellä. Uralilla oli taas vahva korkeapaine. Näiden välistä ilma virtasi Pohjolaan Kaakkois-Euroopasta ja Mustanmeren alueen suunnalta. Ilmavirtaus toi mukanaan kosteaa ja leutoa säätä.
12.11. Marraskuun toisena viikonloppuna Lapin ylle vahvistui korkeapaine. Lapissa sää selkeni ja pakkanen kiristyi. Etelä-Suomessa oli vielä leutoa ja sateista. Maan keskiosissa lämpötila laski nollaan ja satoi lunta. Seuraavina päivinä viileää ilmaa virtasi pidemmälle etelään.
20.11. Pohjois-Euroopassa oli korkeapaineen alue ja kylmää ilmaa. Lapissa pakkanen kiristyi paikoin jopa 30 asteeseen. Etelä-Suomessa liikkui puolestaan hajanaisia lumisateita. Grönlannin rannikolla oli syvenemässä matalapaine, joka seuraavina päivinä liikkui itään ja aiheutti lounaisilla merialueilla kovan myrskyn illalla 22.11.
27.11. Koillisesta virtasi Suomeen hyvin kylmää ilmaa. Etelä-Suomessa pakkasta oli kireimmillään noin 15 astetta, muualla yleisesti 20–30 astetta. Savukosken Tulppion havaintoasemalla mitattiin -34,6 °C. Suomen kaakkoispuolella oli syvä matalapaine, joka liikkui kohti luodetta ja toi seuraavien parin päivän aikana meille runsaita lumisateita. Samalla pakkanen heikkeni 0–10 asteen välille.
MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA MARRASKUUSSA 2023
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
Marraskuun 2023 keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli vuodesta 1850 alkavan mittausjakson korkein.
POHJOIS-AMERIKKA
Marraskuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin ja syksy kokonaisuudessaan lämpimin mitattu.
YHDYSVALLAT
Marraskuu oli 19. lämpimin 129vuotisessa tilastohistoriassa.
KARIBIA
ARKTINEN MERIJÄÄ
Arktisen merijään laajuus marraskuussa oli vuodesta 1979 alkavan mittaushistorian kahdeksanneksi pienin, yhdessä vuoden 2006 marraskuun kanssa.
ARKTINEN ALUE
Marraskuu ja koko syksy olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimmät.
ATLANTIN HURRIKAANIKAUSI
Tänä vuonna nimettyjä myrskyjä oli tavanomaista enemmän, mutta hurrikaaneiksi asti voimistuneiden myrskyjen määrä oli tavanomainen.
Marraskuu ja koko syksy olivat lämpimimmät alueella mitatut.
ETELÄ-AMERIKKA
Sekä marraskuu että syys–marraskuun ajanjakso olivat mittaushistorian lämpimimmät.
MAAILMAN MERIALUEET
Valtamerten pintalämpötilan keskiarvo oli kahdeksatta kuukautta peräkkäin ennätyksellisen korkea.
AFRIKKA
Marraskuu ja syys–marraskuun ajanjakso olivat mittaushistorian lämpimimmät.
AFRIKAN SARVI
EUROOPPA
Syksy oli mittaushistorian lämpimin.
JAPANI
Syksy oli lämpimin mitattu.
AASIA
Marraskuu ja syys–marraskuun ajanjakso olivat lämpimimmät mittaushistoriassa. HONGKONG Marraskuu oli mitatuista toiseksi lämpimin.
OSEANIA Marraskuu oli viidenneksi lämpimin ja kevät neljänneksi lämpimin mitatuista.
Kuukausien kuivuuden jälkeen lokakuussa alkaneet rankkasateet ovat ajaneet kodeistaan yli puoli miljoona ihmistä ja aiheuttaneet ainakin 130 kuolonuhria Etiopiassa, Somaliassa ja Keniassa.
ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ
Antarktisen merijään laajuus oli marraskuussa mitatuista toiseksi pienin.
AUSTRALIA Marraskuu oli mitatuista yhdeksänneksi lämpimin ja kevät viidenneksi lämpimin.
ETELÄMANNER
SYKLONI MAL Hirmumyrsky Mal oli marraskuun ainoa trooppinen myrsky eteläisellä pallonpuoliskolla. Se aiheutti vähäisiä tuhoja Fidžillä.
Vostokin tutkimusasemalla marraskuu oli kylmin sitten vuoden 1983 ja toiseksi kylmin marraskuu mittaushistoriassa.
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA MARRASKUUSSA 2023 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).
Tyynellämerellä muutaman vuoden välein toistuva El Niño -ilmiö vaikuttaa sääolosuhteisiin laajoilla alueilla ja nostaa väliaikaisesti maapallon keskilämpötilaa.
Muutaman vuoden välein trooppisen Tyynenmeren keski- ja itäosassa merenpinnan lämpötila nousee tavallista korkeammaksi. Ilmiön huomasivat ensimmäisenä perulaiset kalastajat, jotka antoivat sille Jeesus-lapseen viittaavan espanjankielisen nimen El Niño de Navidad, joulun poikalapsi, koska ilmiön vaikutukset ovat voimakkaimmillaan yleensä joulun aikoihin. Sittemmin ilmiön nimeksi on lyhentynyt pientä poikaa tarkoittava El Niño. El Niño toistuu epäsäännöllisen säännöllisesti noin 2–7 vuoden välein. Normaalisti idästä länteen puhaltavat pasaatituulet työntävät trooppisella Tyynellämerellä lämmintä pintavettä Etelä-Amerikan rannikolta kohti Indonesiaa, mikä aiheuttaa kylmän veden kumpuamista pintaan Tyynenmeren Etelä-Amerikan puoleisella rannikolla. El Niñon aikaan Perun rannikolla pohjoiseen kulkeva kylmä Humboldtin merivirta heikkenee, mikä saa aikaan pintavesien lämpenemisen Perun ja Ecuadorin rannikolla. Samalla trooppisen Tyynenmeren pasaatituulet heikkenevät, mikä entisestään voimistaa pintavesien lämpenemistä itäisellä Tyynellämerellä. Muutaman kuukauden kuluessa keskimääräistä lämpimämpien pintavesien alue leviää Etelä-Amerikan rannikolta päiväntasaajaa pitkin länteen keskiselle Tyynellemerelle asti.
Termillä El Niño viitataan nimenomaan ilmiön valtamereen liittyvään osaan. Valtameren ja ilmakehän kiertoliikkeiden vaihtelut ovat kuitenkin läheisesti kytköksissä toisiinsa. Ilmakehän osuus samasta ilmiöstä on nimeltään eteläinen värähtely tai eteläinen heilahtelu (engl. Southern Oscillation), ja yhdessä koko valtameri-ilmakehäsysteemin ilmiöstä eli sekä merivirtojen että tuuliolojen epäsäännöllisestä jaksottaisesta vaihtelusta trooppisella Tyynellämerellä käytetään lyhennettä ENSO (El Niño–Southern Oscillation).
ENSO-ilmiössä on siis kyse valtamerten ja ilmakehän virtausten laaja-alaisesta vuorovaikutuksesta. Syitä, jotka saavat El Niñon käynnistymään, ei kuitenkaan täysin ymmärretä. Tyypillisesti El Niño alkaa pohjoisen pallonpuoliskon kesän aikana, saavuttaa huippunsa joulun tienoilla ja hiipuu
seuraavaan kesään mennessä, mutta joskus El Niño voi kestää parikin vuotta.
El Niñon vastakohta Tyynellämerellä on La Niña, eli suomeksi pieni tyttö. La Niñan aikaan Tyynenmeren pasaatituulet puhaltavat erityisen voimakkaasti ja pintavedet jäähtyvät Tyynen valtameren keski- ja itäosissa keskimääräistä viileämmiksi. La Niña on keskimäärin hieman pitkäkestoisempi ilmiö kuin El Niño, ja se voi kestää jopa pari kolme vuotta, mutta tyypillinen La Niña -vaiheen kesto on puolesta vuodesta reiluun vuoteen.
El Niñon voimakkuutta kuvataan erilaisilla merenpinnan lämpötiloihin perustuvilla indekseillä, joista yksi yleisimmin käytetyistä on Niño 3.4 -indeksi. Se kuvaa merenpinnan lämpötilan poikkeamaa pitkän ajan keskiarvosta Tyynenmeren keskiosassa leveyspiirien 5 °S ja 5 °N sekä pituuspiirien 120 °W ja 170 °W rajaamalla alueella, jota kutsutaan Niño 3.4 -alueeksi. Merenpinnan lämpötila vaihtelee tällä alueella noin 25 ja 29 asteen välillä. Yhden määritelmän mukaan El Niño katsotaan käynnistyneeksi, kun merenpinnan lämpötilan kolmen kuukauden keskiarvo ylittää Niño 3.4 -alueella pitkän ajan keskiarvon yli puolella asteella. Lisäksi tilanteen tulee tämän jälkeen jatkua vähintään viiden kuukauden ajan.
Voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden aikana pintavedet voivat Niño 3.4 -alueella lämmetä yli kaksi astetta tavanomaista lämpimämmiksi. Tällaisista erityisen voimakkaista El Niño -ilmiöistä käytetään joskus nimitystä super- El Niño. Super- El Niñon synnyn uskotaan liittyvän ENSO-vaihtelun vuorovaikutukseen Intian valtamerellä esiintyvän vastaavan kaltaisen, mutta vähemmän tunnetun Intian valtameren dipoli-ilmiön kanssa.
KESKIMÄÄRÄISTÄ VOIMAKKAAMPI
EL NIÑO ON KÄYNNISSÄ
Kesästä 2020 vuoden 2023 alkuun jatkuneen harvinaisen pitkäkestoisen La Niña -vaiheen jälkeen Perun ja Ecuadorin edustan merialueet alkoivat lämpenemään vuoden 2023 alussa, ja määritel-
mänsä mukaan El Niño -ilmiö käynnistyi kesäkuussa 2023, jolloin keskimääräistä lämpimämpien pintavesien alue ulottui pitkälle keskiselle Tyynellemerelle. Ilmiön odotetaan olevan voimakkaimmillaan tyypilliseen tapaansa joulu-tammikuussa, jolloin pintavesien ennustetaan olevan Niño 3.4 -alueella hieman yli kaksi astetta ajankohdan keskiarvoa lämpimämpiä. Toteutuessaan tämä vastaisi siis jo voimakasta El Niñoa.
Pitkän ajan sääennusteissa nähdään myös jo ilmiön odotettu hiipuminen ja mahdollinen kääntyminen kohti La Niña -vaihetta kesällä 2024.
EL NIÑO VAIKUTTAA SÄÄOLOIHIN
LAAJOILLA ALUEILLA
El Niñoon liittyvä meriveden pintalämpötilan nousu vaikuttaa etenkin sateiden esiintymiseen. Tropiikin merialueilla esiintyy voimakkaiden kuuro- ja ukkospilvien kehittymiseen johtavaa syvää konvektiota lähinnä silloin, jos meren pintalämpötila on yli 28 astetta. El Niñon aikaan voimistuva konvektio kasvattaa sademääriä päiväntasaajan läheisillä alueilla Tyynenmeren keski- ja itäosissa, ja Etelä-Amerikan rannikolla voi muutoin kuivilla alueilla esiintyä rankkasateita ja pahoja tulvia. Sitä vastoin Kaakkois-Aasian monsuunisateet jäävät pasaatituulten heikkenemisen seurauksena tavallista niukemmiksi. El Niñon aikaan esiintyykin tyypillisesti kuivuutta Kaakkois-Aasiassa, Indonesiassa ja Australiassa. Vuosien 1997 ja 2015 harvinaisen voimakkaiden El Niño -ilmiöiden aikaan Indonesiassa oli valtavia metsäpaloja.
El Niñon vaikutukset sääoloihin eivät rajoitu pelkästään Tyynenmeren ympäristöön. Amazonasin altaan alueella ja eteläisessä Afrikassa esiintyy kuivuutta. Osassa itäistä Afrikkaa, Etelä-Amerikan pampalla sekä Yhdysvaltain eteläisissä osavaltioissa saadaan puolestaan tyypillisesti runsaita sateita. Alaskassa ja Kanadan länsiosissa on leuto talvi. Afrikassa ja Australiassa El Niñon vaikutus säähän on kuitenkin pienempi kuin Intian valtameren dipoli-ilmiön vaikutus.
Sääolojen lisäksi El Niño vaikuttaa merkittävästi kalakantoihin Perun ja Ecuadorin edustan merialueilla.
MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA
NOUSEE EL NIÑON AIKANA
Koska Tyynenmeren pintavedet lämpenevät El Niñon aikana laajalla alueella, ja lämpö siirtyy
pienellä viiveellä merestä ilmakehään, nähdään El Niñon vaikutus myös koko maapallon keskilämpötilassa. ENSO-vaihtelu onkin tärkein luonnollista vaihtelua maapallon keskilämpötilassa aiheuttava tekijä, vaikka El Niñon aiheuttama lämmitysvaikutus rajoittuu pääosin tropiikkiin ja erityisesti Tyynenmeren ympäristöön.
Meneillään olevan El Niñon viime kesäkuisesta käynnistymisestä lähtien maapallon keskilämpötila on ollut ennätyksellisen korkea (kuva 1), ja vuodesta 2023 on tulossa säähavaintohistorian lämpimin vuosi maailmanlaajuisesti. Loppukesästä lähtien maapallon keskilämpötila on ollut yli 1,5 astetta esiteollisen ajan tasoa korkeampi. Edellinen ennätyslämmin vuosi oli 2016, jolloin lämpötila oli alkuvuodesta koholla niin ikään El Niñon takia.
Vuoden 2023 aikana maapallon keskilämpötilassa nähty hyvin nopea yli puolen asteen jyrkkä nousu muistuttaa voimakkaiden El Niño -ilmiöiden yhteydessä vuosina 1997–1998 ja 2015–2016 keskilämpötilassa havaittua hyppäystä ylöspäin (kuva 2). On odotettavissa, että keskilämpötila ei vielä jää pysyvästi yli 1,5 astetta esiteollisen ajan tasoa korkeammalle, vaan nyt käynnissä olevan El Niñon laantuessa keskilämpötila jälleen laskee. Ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien kasvun jatkuessa seuraavat El Niño -vuodet tulevat kuitenkin olemaan hyvin suurella todennäköisyydellä jälleen ennätyslämpimiä.
Viimeisten parin vuoden aikana havaittuun maapallon keskilämpötilan nousuun ovat kasvihuoneilmiön jatkuvan voimistumisen ja El Niñon lisäksi vähäisissä määrin myötävaikuttaneet myös tammikuussa 2022 Tyynellämerellä tapahtunut Hunga Tongan vedenalainen tulivuorenpurkaus, vuonna 2020 voimaantullut laivaliikenteen rikkipäästöjä merkittävästi rajoittanut Euroopan Unionin rikkidirektiivi sekä Auringon aktiivisuuden kasvu siirryttäessä kohti 11-vuotisen aktiivisuussyklin huippua. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta keskilämpötilan arvioidaan nousseen kuitenkin vain noin 0,1 astetta, joskin Hunga Tongan tulivuorenpurkauksen aiheuttaman lämmitysvaikutuksen suuruus tunnetaan vain epätarkasti. Joka tapauksessa purkauksen vaikutuksen uskotaan olleen lämmittävä, toisin kuin tulivuorenpurkausten vaikutuksen ilmastoon yleensä, johtuen siitä, että vedenalaisen purkauksen yli 50 kilometrin korkeuteen yltäneen purkauspilven mukana yläilmakehään päätyi suuria määriä vesihöyryä. Rikkidirektiivin vaikutus puolestaan vaihtelee alueellisesti ja on tärkeimpien laivaväylien läheisyydessä paljon keskimääräistä suurempi.
SUOMEN SÄÄHÄN EL NIÑO
VAIKUTTAA VAIN VÄHÄN
Euroopan ja Suomen säähän El Niñon vaikutukset ovat melko vähäisiä. Kylmien talvilämpötilojen todennäköisyys näyttäisi kuitenkin olevan El Niño -vuosina jonkin verran keskimääräistä suurempi. Tämän ajatellaan johtuvan El Niñon vaikutuksista yli kymmenen kilometrin korkeudella yläilmakehässä talvisin muodostuvan stratosfäärin polaaripyörteen voimakkuuteen ja sen vaihteluun. Monet viimeisten vuosikymmenten kaikista kylmimmistä talvista Suomessa ovat osuneet El Niño -vuosiin, kuten talvet 2009–2010, 1986–1987 ja 1965–1966, joka oli Pohjois-Suomessa koko 1900-luvun kylmin talvi. Myös kolme peräkkäistä erittäin kylmää sotatalvea vuosina 1940–1942 osuivat yksiin tällöin poikkeuksellisen pitkäkestoisesti vaikuttaneen El Niño -ilmiön kanssa. Samaan aikaan Euroopassa havaittiin poikkeuksellisen
Kuva 1. Maapallon keskilämpötilan päivittäinen poikkeama jakson 1850–1900 keskiarvosta vuosina 1940–2023. Keskilämpötilapoikkeaman päivittäinen kehitys neljänä lämpimimpänä vuotena 2015, 2016, 2020 ja 2023 on esitetty värillisillä käyrillä. Ohuet harmaat käyrät esittävät keskilämpötilan vaihtelun muina vuosina vuodesta 1940 alkaen. Katkoviivat havainnollistavat keskilämpötilan tasoa esiteollisen ajan olosuhteita kuvaavan jakson 1850–1900 aikana sekä 1,5 °C ja 2 °C tätä korkeamman keskilämpötilan tasoja.
Lähde: Copernicus Climate Bulletin
Kuva 2. Maapallon keskilämpötilan kuukausittainen poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta vuoden 1979 alusta lähtien.
Lähde: Copernicus Climate Bulletin
korkeita stratosfäärin otsonipitoisuuksia, jotka liittyivät polaaripyörteen heikkouteen.
Suomen keskimääräisten talvilämpötilojen ja ENSO-ilmiön vaiheen välillä ei kuitenkaan ole mitään korrelaatiota. Tämä johtuu siitä, että El Niño -vuosina esiintyy kylmien talvien lisäksi myös hyvin lauhoja talvia. Keskimääräisen lämpöisiä talvia on sen sijaan viime vuosikymmeninä ollut El Niño -vuosina suhteellisen harvoin.
Kaksi edellistä erityisen voimakkaan El Niño -ilmiön aikaista talvea 1997–1998 ja 2015–2016 olivat sääoloiltaan meillä hyvin vaihtelevia, vieläpä siten, että talvi 1997–1998 oli kokonaisuudessaan Lounais-Suomessa leuto, mutta Itä-Lapissa jopa harvinaisen kylmä. Talvella 2015–2016 oli puolestaan tammikuussa kolme viikkoa kestänyt kova pakkasjakso, kun taas muuten oli koko talven ajan erittäin leutoa.
Ilari Lehtonen ja Mika Rantanen
Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.
KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE
Meriveden keskimääräinen pintalämpötila marraskuussa 2023 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot marraskuussa 2023 on esitetty yhdeksältä asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020.
MERIVEDEN KORKEUS
HAMINA PITÄJÄNSAARI
FÖGLÖ DEGERBY
PIETARSAARI LEPPÄLUOTO
HELSINKI KAIVOPUISTO
RAUMA PETÄJÄS
KEMI AJOS
Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen marraskuussa 2023. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus. Keltainen vaakaviiva kuvaa matalan vedenkorkeuden varoitusrajaa.
| ILMASTOKATSAUS 11/2023
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA MARRASKUUSSA
Arktisella alueella merijään laajuus oli marraskuussa keskimäärin 9,9 miljoonaa neliökilometriä, joka on noin 4 % vähemmän kuin vuosien 1991–2020 marraskuun keskiarvo. Se oli kahdeksanneksi pienin merijään laajuus marraskuussa vuodesta 1979 alkavalla satelliittihavaintojen aikakaudella, mutta kuitenkin selvästi suurempi kuin ennätyspieni laajuus vuonna 2016, jolloin jäätä oli 13 % keskiarvoa pienemmällä alueella.
Merijäätä oli marraskuussa hiukan tavanomaista enemmän Pohjoisen jäämeren keskiosissa ja Siperian pohjoisosien rannikolla sekä Grönlanninmerellä, kun taas tavanomaista vähemmän jäätä oli Tšuktšienmerellä, Karanmeren länsiosissa, pohjoisella Barentsinmerellä sekä Baffininlahdella ja Hudsoninlahdella. Grönlanninmerellä oli tavanomaista enemmän jäätä jo lokakuussa ja marraskuussa jään määrän ero tavanomaiseen kasvoi entisestään alueella vallinneiden selvästi keskimääräistä alhaisempien lämpötilojen seurauksena.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella marraskuussa 2023. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta marraskuussa 2023.
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
TILASTOISTA POIMITTUA
Maapallon keskilämpötila oli marraskuussa vajaat 0,9 °C jakson 1991–2020 keskiarvoa ja reilut 1,7 °C esiteollisen ajan keskiarvoa korkeampi. Kesäkuusta alkaen kaikki kuukaudet ovat olleet maailmanlaajuisesti ennätyksellisen lämpimiä, enimmäkseen vieläpä selvällä erolla. Myös koko vuodesta on tulossa maailmanlaajuisesti säähavaintohistorian lämpimin.
LÄMPÖTILOJA
HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN
JYVÄSKYLÄ SEINÄJOKI, PELMAA
JOENSUU
SODANKYLÄ
SIIKAJOKI, RUUKKI
UTSJOKI, KEVO
Marraskuussa 2023 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
KESKILÄMPÖTILA
SADEMÄÄRÄ
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
MARRASKUUN KUUKAUSITILASTO
HAVAINTOASEMA
AURINGONPAISTETUNNIT
KUUKAUSISUMMA
PAIKKAKUNTA 2023 1991–2020
UTÖ 5,5 34
MAARIANHAMINA 20,0
TURKU 29,9 34
HELSINKI 21,6 34
JOKIOINEN 13,0 28
KOUVOLA 9,3 23
JYVÄSKYLÄ 4,9 20
KUOPIO 2,5
KORSNÄS 15,3
OULU 22,6
ROVANIEMI 9,9
SODANKYLÄ 11,7 18
UTSJOKI 3,2 9
LUMENSYVYYS
15.11. 30.11.
PARAINEN, UTÖ
KALAJOKI, ULKOKALLA
0–1 m/s tyyni
1–4 m/s heikko
4–8 m/s kohtalainen
8–14 m/s navakka
14–21 m/s kova
21– m/s myrsky
Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min. ILMASTOKATSAUS 11/2023 | 19
VANTAA, HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA
PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI
KOVATUULISET PÄIVÄT
HAVAINTOASEMA
KOTKA, HAAPASAARI HELSINKI, HARMAJA
HANKO, RUSSARÖ
PARAINEN, UTÖ
KÖKAR, BOGSKÄR HAMMARLAND, MÄRKET
RAUMA, KYLMÄPIHLAJA
KRISTIINANKAUPUNKI
VALASSAARET
KALAJOKI, ULKOKALLA
KEMI, AJOS
Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä. Harmaa väri esittää puuttuvia havaintoja.
Ennuste on tehty 18.12.2023, ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.
18.12.–24.12.
25.12.–31.12.
1.1.–7.1.
8.1.–14.1.
15.1.–21.1.
22.1.–28.1.
Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) edellisten 20 vuoden keskiarvosta (alemmat kuvat).
November was colder than usually
Similarly to October, the mean temperature was below the long-term average throughout Finland also in November. Thermal winter began lastly in southern Finland by mid-November and snow covered the whole country by the end of November. In November, the mean temperature in Finland varied from about 3 °C in the outskirts of the southwestern archipelago to about -13 °C in Muonio in Lapland. The mean temperature was below the long-term average from 1991–2020 throughout the country. The smallest cold anomaly, 1–2 °C, occurred along the coast of the Gulf of Finland and the largest, locally more than 5 °C, in parts of Lapland. In large parts of Finland, the cold anomaly was approximately 2–4 °C. Southern Finland experienced the coldest November since 2016 and the rest of the country mainly since 2010.
The precipitation level was below the long-term average in northern Finland but rather close to or somewhat above the average elsewhere in the country. The highest level of precipitation, 114.6 mm, was measured in Jomalaby, Jomala in the Åland Islands and the lowest, 10.7 mm, in Naruska, Salla in eastern Lapland. The highest daily level of precipitation, 28.3 mm, was measured in Kimito, Kimitoön on 22 November.
The count of sunshine hours in November varied approximately between 2.5 and 30 hours and it was below the long-term average.
The first half of November, however, was rather mild in the southern parts of Finland. It was moreover occasionally foggy or rainy. The highest temperatures, varying around 8–9 °C in the south, were mainly observed
between 4 and 6 November. Nevertheless, the highest temperature of the month, 10.2 °C, was measured already on the 1st at Kalbådagrund Lighthouse outside Porvoo.
There were some places in northern Lapland where temperature remained below 0 °C throughout the whole month, which rarely happens in November.
After the 10th, the weather turned cold first in Lapland and by mid-November also in the south. In Lapland temperature dropped locally down to -30 °C already in mid-November.
A severe windstorm occurred in south-western Finland on the night between 22 and 23 November. The highest 10-minute sustained wind speed, 28.0 m/s, was measured on Russarö. After the windstorm an exceptionally cold airmass flowed from northeast over the southern and central parts of Finland. The coldest temperatures were measured on 26 and 27 November when temperature dropped in the south down to -15 °C and elsewhere mainly between -20 °C and -30 °C.
In the end of November, the weather turned somewhat milder when a snowstorm reached Finland from the southeast on the 28th. In the northernmost Bothnian Bay the level of seawater dropped at the same time by more than one meter due to stormy north-easterly winds.
Ilari Lehtonen
-34.6 °C
Tulppio, Savukoski, 27.11.
+10.2 °C
Kalbådagrund, Porvoo, 1.11.
Highest and lowest temperatures
HIGHLIGHTS: NOVEMBER 2023
• November 2023 was the warmest November on record globally, with an average surface air temperature of 14.22°C.
• In November 2023, it was wetter than average across most of Europe: Storm Ciarán impacted many regions, including Italy, bringing heavy precipitation and floods.
