Ilmastokatsaus 11/2022

—

Marraskuu oli sääoloiltaan kaksijakoinen — Sula meri nostattaa sakeita lumikuuroja talvella —

11/2022

Pääkirjoitus — 3

Marraskuu oli sääoloiltaan kaksijakoinen — 4

Sääkehitys marraskuussa — 6 Marraskuun säätapahtumia maailmalta — 7 Sula meri nostattaa sakeita lumikuuroja talvella — 8

Merivedenkorkeuden vaihteluita ennustetaan usealla mallilla — 10

Kuukauden havainto — 11

Itämeri — 12 Arktiset alueet — 13

Kasvihuonekaasupitoisuudet Suomessa — 14 Tilastoista poimittua — 15

Lämpötiloja ja sademääriä marraskuussa — 16 Marraskuun kuukausitilasto — 18 Marraskuun tuulitiedot — 19 Lämpötilan viikkoennusteet — 20

Summary of November 2022 — 21

Julkaisussa olevat havaintotiedot on tarkastettu päivittäin. Tiedoissa on puutteita, jotka korjataan havaintojen lopullisen tarkastuksen aikana. Täsmälliset tiedot kaikilta Suomen havaintoasemilta ovat käytössä viimeistään 1,5 kuukautta jälkikäteen ja ladattavissa osoitteesta https://ilmatieteenlaitos.fi/havaintojen-lataus Lainatessasi lehden sisältöä muista mainita lähde.

MARRASKUUN SÄÄ JA TILASTOT: https://ilmatieteenlaitos.fi/marraskuu

ILMASTOKATSAUS

24. vuosikerta

ISSN: 2341-6408

DOI: 10.35614/ISSN-23416408-IK-2022-11-00

Ilmestyy noin kuukauden 20. päivänä

JULKAISIJA

Ilmatieteen laitos PL 503 00101 Helsinki

www.ilmastokatsaus.fi

ilmastokatsaus@fmi.fi Vaihde: 029 539 1000

PÄÄTOIMITTAJA

Hilppa Gregow

TOIMITUS

Sami Ahonen Tiina Ervasti Ilari Lehtonen Anna Luomaranta

KANNEN KUVA Pauli Hankonen

ULKOASU Marko Myllyaho

© Ilmatieteen laitos

Pitkät ennusteet: viesti etulinjasta

Vaikka säätä voidaan ennustaa tarkasti enintään muutamien päivien päähän, voidaan pitkän ajan sääennusteilla saada tietoa todennäköisesti odotettavissa olevista olosuhteista jopa kuukausia etukäteen. Euroopan alueella pitkien sääennusteiden osumatarkkuus on kuitenkin ollut vielä kohtalaisen heikko.

Sääriippuvaisten uusiutuvan energian tuotantomuotojen yleistyessä koko yhteiskunta tulee yhä riippuvaisemmaksi säästä ja pitkän ajan sääennusteiden merkitys kasvaa. Energiakriisin keskellä kiinnostus pitkän ajan sääennusteisiin onkin kasvanut ennennäkemättömällä tavalla. Mutta miten hyviä nämä pitkät ennusteet ovat olleet tänä talvena?

Joulukuun alussa vallinnut kylmä sää on ollut yhteydessä Pohjois-Atlantin värähtelyn (engl. North Atlantic Oscillation, NAO) negatiiviseen vaiheeseen, jonka kausiennustemallit ennustivat oikein jo syyskuussa. Tämä saattoi johtua Tyynellämerellä vaikuttavasta La Niña -ilmiöstä. Vaikka La Niñan vaikutus Euroopan säähän on vähäinen, se saattoi olla ainoa ennustettava ilmiö kuukausia etukäteen. Toinen La Niñan odotettu vaikutus on positiivinen NAO-indeksi lopputalvesta, mitä pitkät ennusteet myös povailevat. Toistaiseksi voidaan kuitenkin vain arvailla, mistä syistä ennustemallit ovat kuluvan talven ajalle ennustaneet, mitä ne ovat ennustaneet. Tämän ymmärtäminen olisi kuitenkin tärkeää pyrittäessä tekemään onnistuneita pitkän ajan sääennusteita.

Huolimatta oikeaan osuneesta joulukuun NAO-indeksin ennusteesta, emme voi myöskään olla täysin tyytyväisiä pitkien ennusteiden osuvuuteen alkutalven aikana, sillä kylmää joulukuuta ei ennustettu ennen kuin marraskuun puolivälissä. Lisäksi edellä mainitut ennustesignaalit olivat heikkoja, mikä muistuttaa pitkän ajan sääennusteisiin liittyvästä suuresta epävarmuudesta.

Pitkän ajan sääennusteiden tarve on joka tapauksessa kasvamassa. Samoin sääennustajilla on kasvava tarve keksiä uusia ideoita pitkien ennusteidensa parantamiseksi. Emme vielä tiedä, kuinka hyviä pitkät sääennusteet voivat olla joskus tulevaisuudessa, mutta on kuitenkin selvää, ettei kaikkia mahdollisia kehitysaskeleita ole vielä otettu, eikä pitkien ennusteiden täyttä potentiaalia ole siten vielä saavutettu.

ALEXEY KARPECHKO Tutkimusprofessori

Sääennustajilla on kasvava tarve keksiä uusia ideoita pitkien ennusteidensa parantamiseksi.

Marraskuu oli sääoloiltaan kaksijakoinen

Marraskuun alkupuoli oli selvästi tavanomaista leudompi, ja kuukauden 12. päivänä lämpötila kohosi vuodenaikaan nähden jopa ennätyksellisen korkealle. Marraskuun loppupuoli oli vuorostaan viileä ja vähäsateinen.

Leudon alun ja tavanomaista viileämmän kuukauden loppupuoliskon jälkeen marraskuun keskilämpötila oli suurimmassa osassa maata 0–1 astetta vertailukauden 1991–2020 keskiarvoa korkeampi. Osassa Lounais-Suomea keskilämpötila jäi kuitenkin toistakin astetta tavanomaista korkeammaksi. Myös Pohjois-Lapissa keskilämpötilan poikkeama normaalista oli 1–3 astetta lämpimään suuntaan. Sitä vastoin Perämeren alueella kuukausi oli paikoin vähän normaalia kylmempi.

Ahvenanmaalla ja paikoin muuallakin lounaissaaristossa marraskuun alkupuoli oli jopa ennätyksellisen leuto. Lounaasta virtasi 9.–11.11. maahamme erityisen lauhaa ilmaa, ja 11.11. Jomalassa mitattiin 14,0 °C. Seuraavana päivänä virtaus kääntyi lännen ja luoteen välille, ja Skandien vuoriston yli puhaltanut föhntuuli nosti lämpötiloja entisestään. Lämpimintä oli edelleen Jomalassa, missä mitattiin 15,1 °C. Tätä korkeampia lämpötiloja on Suomessa mitattu marraskuussa vain 6.11.2020 Ahvenanmaalla.

Myös kaikkialla muualla maan etelä- ja keskiosissa marraskuun 12. päivän lämpötilat olivat korkeimpia, mitä marraskuun ensimmäisen viikon jälkeen on koskaan mitattu, ja parillakymmenellä havaintoasemalla saavutettiin myös uusi asemakohtainen koko marraskuun

lämpöennätys. Näin kävi muun muassa Helsingin Kaisaniemessä, jossa havainnot ulottuvat 1800-luvun alkupuolelle asti. Kaisaniemen marraskuun lämpöennätykseksi kirjattiin nyt 14,3 °C. Edellinen ennätys, 13,4 °C, oli vuodelta 2015 ja sitä aiempi, 11,6 °C, vuodelta 1971.

LAPISSA OLI VOIMAKAS LÄMPÖTILAINVERSIO

Marraskuun puolivälissä Pohjolan ylle muodostui korkeapaineen alue. Samalla pohjoisesta virtasi viileää ilmaa, ja sää viileni selvästi.

Lapissa muodostui marraskuun puolivälissä voimakas lämpötilan pintainversio pinnanläheisen ilman jäähtyessä heikkotuulisessa ja selkeässä säässä. Samaan aikaan Norjanmereltä virtasi pintainversion yläpuolella hyvin leutoa ilmaa, jota korkeapaineeseen liittyvä laskuliike edelleen lämmitti ja kuivatti. Aamulla 17.11. lämpötilaero oli Luoteis-Lapissa alavien maiden ja tunturien huippujen välillä yli 30 astetta. Muoniossa Laukukeron huipulla 760 metrin korkeudessa merenpinnasta mitattiin peräti 8,7 °C ja parisataa metriä alempana Sammaltunturillakin 8,0 °C, kun samaan aikaan Muonion kirkonkylällä oli noin 24 astetta pakkasta. Suurimmillaan lämpötilaero oli Muonion

kirkonkylän ja Laukukeron huipun välillä 32,8 °C. Inversiokerroksen yläpuolella ilma oli myös äärimmäisen kuivaa, ja ilman suhteellinen kosteus laski Laukukeron ja Sammaltunturin havaintoasemilla alimmillaan vain 5 %:iin.

MARRASKUU OLI TAVANOMAISTA VÄHÄSATEISEMPI

Suomi pysyi korkeapaineen vaikutuspiirissä marraskuun puolivälistä aina kuukauden loppuun asti, ja suurimmassa osassa maata sateet jäivät loppukuusta hyvin vähäisiksi. Keski-Suomen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella kuukauden tavanomainen sademäärä tuli kuitenkin kutakuinkin täyteen jo marraskuun alkupuolella, mutta muualla marraskuu oli selvästi tavanomaista vähäsateisempi. Kuukauden suurin sademäärä, 73,0 mm, mitattiin Rautavaaran Ylä-Luostalla ja pienin, 12,2 mm, Enontekiön Kilpisjärvellä.

Marraskuun päättyessä lähes koko maassa oli ohut lumipeite. Vain lounaissaaristossa ja paikoin Pohjanmaalla oli lumetonta, kun taas osassa Lappia lunta oli parikymmentä senttiä. Etelä-Suomeen lumipeite muodostui marraskuun 20. päivän tienoilla.

Ilari Lehtonen

3.11. Marraskuun alkupäivinä Pohjois-Atlantilla oli matalapaineen alue ja etelästä virtasi lauhaa sekä kosteaa ilmaa kohti Pohjolaa. Suomen itäpuolella oli korkeapaineen selänne ja viileämpää ilmaa, ja ajoittain tätä viileämpää ilmaa kiertyi kaakosta etenkin maamme itäosiin. 12.11. Keski-Euroopassa oli laaja korkeapaineen alue, jonka pohjoispuolitse Atlantilta oli virrannut hyvin lämmintä ilmaa Pohjolaan. Virtauksen kääntyessä lännen ja luoteen välille, Skandien vuoriston yli puhaltanut föhntuuli nosti Suomen etelä- ja keskiosissa lämpötilat vuodenaikaan nähden ennätyksellisen korkealle. Päivä oli myös marraskuun tuulisin.

17.11. Marraskuun puolivälissä Skandinavian ylle muodostui vahva korkeapaine. Samalla sää viileni selvästi. Korkeapaineessa muodostuneen pintainversion yläpuolella virtasi Norjanmereltä Skandien vuoriston yli Lappiin leutoa ilmaa, jota korkeapaineeseen liittyvä laskuliike edelleen lämmitti ja kuivatti. Seurauksena oli yli 30 asteen pinnanläheinen lämpötilainversio Luoteis-Lapissa.

28.11. Vahva korkeapaine Suomen itäpuolella piti pintansa marraskuun loppuun asti. Sään vaihtelut olivat kuukauden lopulla maassamme hitaita. Enimmäkseen vallitsi pilvipoutainen sää ja koko maassa oli heikkoa pakkasta. Rannikoiden läheisyydessä sekä Pohjois-Lapissa lämpötila kohosi marraskuun viimeisinä päivinä kuitenkin hieman plussan puolelle.

Teksti: Ilari Lehtonen

Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).

MERKITTÄVIMPIÄ SÄÄTAPAHTUMIA MAAILMALLA MARRASKUUSSA 2022

MAAPALLON KESKILÄMPÖTILA

ARKTINEN MERIJÄÄ

Arktisen merijään laajuus oli mittaushistorian kahdeksanneksi pienin.

POHJOIS-AMERIKKA Syksy oli mittaushistorian viidenneksi lämpimin.

YHDYSVALLAT

Marraskuun keskilämpötila oli tavanomaista viileämpi. Yhdysvaltojen luoteisosassa marraskuu oli paikoin kylmin lähes 40 vuoteen.

HAVAIJI

Tulivuori Mauna Loa purkautui 27. marraskuuta ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1984. Tulivuorenpurkaus keskeytti mittaukset jo 60 vuotta ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta havainnoineella Mauna Loan mittausasemalla.

HURRIKAANI NICOLE

AFRIKKA

Marraskuu oli mittaushistorian 11. lämpimin.

Nicole oli ensimmäinen marraskuussa Floridaan iskenyt hurrikaani vuoden 1985 jälkeen. Nicole aiheutti rantautuessaan rankkasateita ja tulvia.

ETELÄ-AMERIKKA

Marraskuu oli viilein sitten vuoden 2013.

EUROOPPA Syksy oli Euroopassa mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Marraskuu oli mitatuista kolmanneksi lämpimin ja jakaa sijan vuoden 2000 marraskuun kanssa.

AASIA Syys-marraskuu oli Aasiassa mittaushistorian viidenneksi lämpimin.

HONGKONG

BAHRAIN Marraskuu oli mittaushistorian lämpimin.

TROOPPISET MYRSKYT

MAAILMALLA Marraskuussa nimettyjä trooppisia myrskyjä oli kuusi. Niistä neljä saavutti trooppisen hirmumyrskyn voimakkuuden.

ANTARKTIKSEN MERIJÄÄ

Antarktisen merijään laajuus oli marraskuussa mittaushistorian viidenneksi pienin.

Syksy oli Hongkongissa mittaushistorian lämpimin. OSEANIA Marraskuu oli viilein sitten vuoden 1999. UUSI-SEELANTI Marraskuu oli mittaushistorian lämpimin.

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA MARRASKUUSSA 2022 JAKSON 1991–2020 KESKIARVOSTA MAAILMALLA (VASEMMALLA) JA EUROOPASSA (OIKEALLA).

Surface air temperature anomaly for December 2020

(Data: ERA5.  Reference period: 1981-2010.  Credit: C3S/ECMWF)

LISÄTIETOA

https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202211 https://climate.copernicus.eu/climate-bulletins

Lähde: NOAA/NCDC

6

4

2

0

11 °C

-2

-4

-6

Marraskuun 2022 keskimääräinen maa- ja merialueiden pintalämpötila oli vuonna 1880 alkaneen mittausjakson yhdeksänneksi korkein. Europe -11

Copernicus Climate Change Service

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

Sula meri nostattaa sakeita lumikuuroja talvella

Konvektiivisia lumikuuroja syntyy, kun kylmää ilmaa virtaa avoimen meren ylle. Pienialaiset voimakkaat lumikuurot voivat heikentää ajo-olosuhteita nopeasti ja siten aiheuttaa vaaratilanteita erityisesti liikenteessä.

Konvektiiviset lumikuurot ovat tunnettu ilmiö Pohjois-Amerikan Suurten järvien alueella, jossa niitä kutsutaan termillä ”lake-effect snow”. Itämerellä muodostuville konvektiivisille lumikuuroille ei ole suomen kielessä kunnollista vastinetta ja usein uutisjutuissa käytetäänkin nimitystä ”lumitykki”. Helppouden vuoksi tässä tekstissä käytetään termiä lumikuuro.

Jotta merellisiä lumikuuroja voi muodostua, täytyy ilman lämpötilan olla noin puolentoista kilometrin korkeudella vähintään 13 °C merenpinnan lämpötilaa kylmempi. Meri lämmittää kylmää ilmaa yläpuolellaan ja toimii lämmön ja kosteuden lähteenä. Lämpimän ilman noustessa ja kosteuden jälleen tiivistyessä muodostuu myötätuulen suuntaan korkeutta kasvavia pieniä ja pippurisia konvektiopilviä (kuva 1). Lumikuurojen voimakkuuteen vaikuttaa myös jäättömän vesialueen laajuus tuulen suunnassa, ns. pyyhkäisymatka. Mitä pidempi pyyhkäisymatka ja mitä suurempi ilman ja vesipinnan välinen lämpötilaero on, sitä enemmän muodostuva konvektiopilvi kerkeää kerätä lämpöä ja kosteutta merestä. Jos meri on jäässä, ei konvektiivisia lumikuuroja pääse syntymään.

Se, pyryttääkö lumikuuropilvi sateensa mantereelle vai jääkö se meren ylle, riippuu tuulen suun-

nasta. Jos tuuli käy mereltä mantereelle ja sen suunta pysyy muuttumattomana, lunta voi pyryttää rannikon läheisyyteen useita tunteja tai jopa päiviä. Sisämaassa kuuropilvien energialähde hiipuu ja sitä myötä myös lumisade lakkaa.

Tänä vuonna eteläisen Suomen lumikausi alkoi marraskuun puolenvälin jälkeen, kun konvektiiviset lumikuurot pyryttivät rannikolle noin 10 cm lunta. Suomessa voimakkaita merellisiä lumikuuroja esiintyi viimeksi vuosi sitten joulun aikoihin, kun Vaasaan pyrytti reilut 40 cm lunta ja Turkuunkin yli 20 cm. Suomen ennätys yhden vuorokauden aikana sataneelle lumikertymälle on 73 cm. Se mitattiin Merikarvialla 8.1.2016. Lumisadealue oli hyvin kapea, eikä muutaman kymmenen kilometrin päässä lunta kertynyt kymmentä senttiä enempää maahan.

Muualla maailmassa konvektiivisista lumikuuroista on saatu huomattavasti suurempiakin lumikertymiä. Vaikka kuluneen marraskuun aikana ennätyksiä ei aivan rikottukaan, voimakkaat konvektiiviset lumikuurot pyryttivät paksut kinokset lunta muun muassa Ruotsin itärannikolle ja Pohjois-Amerikan suurten järvien alueelle. Buffalossa, New Yorkin osavaltiossa, satoi kolmen päivän aikana lähes metri lunta. Myös Ruotsin rannikolla, Börrumissa, kinokset kasvoivat yli puolen metrin korkuisiksi. Molemmissa tapauksissa havaittiin myös lumipyrysalamontia.

Kuva 1. Kaaviokuva merellisten lumikuurojen synnystä.

MERELLISIÄ LUMIKUUROJA ESIINTYY VUOSITTAIN

Missä sitten konvektiivisia lumikuuroja meillä Suomessa useimmin esiintyy, ja kuinka paljon ne kerryttävät lunta rannikolle? Näihin kysymyksiin pyrittiin vastaamaan Ilmatieteen laitoksella tehdyssä tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin konvektiivisille lumikuuroille suotuisten päivien esiintyvyyttä 48 vuoden (1973–2020) aikana. Koska lumikuurojen syntyyn vaikuttaa useita tekijöitä, ilmastoaineistosta etsittiin päiviä, jolloin lumikuuroille suotuisia sääoloja esiintyi yhtäaikaisesti.

Tutkimuksessa havaittiin, että merellisiä lumikuuroja esiintyy Suomen rannikkoalueilla vuosittain, keskimäärin 16 päivänä. Eniten lumikuuropäiviä esiintyi Selkämerellä Satakunnan edustalla, noin 7 päivänä vuosittain. Lumikuuroja muodostuu tyypillisesti loppusyksystä ja alkutalvesta, kun meri on vielä jäätön, mutta ilma jo tarpeeksi kylmää. Suomen koko rannikkoaluetta tarkasteltaessa eniten merellisiä lumikuuropäiviä esiintyi marras- ja joulukuussa.

Keskimäärin Suomen rannikolle satavat lumikuurot kerryttivät lunta varsin maltillisesti, 2–5 cm päivässä. Eniten suuria lumikertymiä (yli 10 cm päivässä) pyryttäviä lumikuuropäiviä esiintyi etelärannikolla, vaikka suurimmat yksittäiset lumikertymät onkin mitattu länsirannikolla.

MITÄ LUMIKUUROILLE KÄY ILMASTON LÄMMETESSÄ?

Ilmaston lämpeneminen on jo lyhentänyt Suomen termisen talven ja jääpeiteajan pituutta ja pienentänyt lumisateiden osuutta talven kokonaissateesta. Sillä on vaikutusta myös lumikuurojen esiintymisajankohtaan. Vielä reilut 20 vuotta sitten lumikuuroja esiintyi useimmiten marras-joulukuussa, mutta 2000-luvulla tammikuu on lumikuurojen esiintymisessä kirinyt marraskuun ohi.

Meren pintalämpötilan nousu suosii merellisten lumikuurojen muodostumista talvella, mutta myöhään syksyllä lumikuurojen muodostumisen todennäköisyys on pienentynyt ilman lämpötilan nousun vuoksi. Vaikka lumikuurojen esiintymisajankohta on siirtynyt myöhemmäksi kohti keskitalvea, ei niiden aiheuttamissa lumikertymissä havaittu tapahtuneen tilastollisesti merkitsevää muutosta suuntaan eikä toiseen.

Taru Olsson

Merivedenkorkeu-

den vaihteluita ennustetaan usealla mallilla

Merivedenkorkeutta havainnoidaan Suomessa 14 paikassa ja myös ennusteet on laadittu näille pisteille.

Vedenkorkeusmalleilla ennustetaan vedenpinnan tasoa rannikolla. Mallit laskevat veden liikkeitä ja niistä määritetään odotettu pinnankorkeus. Tieto mm. tuulesta ja ilmanpaineesta tulee säämalleista. Yksi merkittävimmistä eroista ennustemallien välillä tulee siitä, mitä säämallia ne käyttävät. Lopuksi ennuste huomioi vielä uusimmat vedenkorkeushavainnot ja ennuste sovitetaan vastaamaan havaittua vedenkorkeutta.

Verkkosivuillamme (ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus) näytämme kaksi ennustetta: kaksi vuorokautta pitkän NEMO-mallin ennusteen sekä kymmenen vuorokautta pitkän todennäköisyysennusteen. Todennäköisyysennusteessa samaa mallia ajetaan usealla, hieman erilaisella säämahdollisuudella, joista syntyy monta mahdollista vedenkorkeutta. Näistä mahdollisista vedenkorkeuksista lasketaan esimerkiksi, että 50 % todennäköisyydellä vesi on jollain korkeusvälillä. NEMO on hyvä ennustamaan lähihetken, kun taas todennäköisyysennuste kertoo vedenkorkeuden pidemmästä kehityksestä.

Anni Jokiniemi

Ilmatieteen laitos on tuottanut Itämeren pintalämpötila- ja jääanalyysit Marine Copernicuksen aineistosta. Keskiarvot on laskettu päivittäisistä arvoista. Jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä. Asemakohtaiset kuvaajat perustuvat Ilmatieteen laitoksen mareografihavaintoihin.

KESKIMÄÄRÄINEN ITÄMEREN PINTALÄMPÖTILA JA JÄÄTILANNE

Meriveden keskimääräinen pintalämpötila marraskuussa 2022 (vas.) ja pintalämpötilan poikkeama jakson 1991–2020 keskiarvosta (oik.). Pintalämpötilan havaitut päiväkeskiarvot marraskuussa 2022 on esitetty yhdeksältä asemalta. Jääanalyysi kuvaa jäätilanteen kuukauden keskiarvoa, ja jään klimatologia kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020.

MERIVEDEN KORKEUS

HAMINA PITÄJÄNSAARI

RAUMA PETÄJÄS

HELSINKI KAIVOPUISTO

FÖGLÖ DEGERBY

PIETARSAARI LEPPÄLUOTO KEMI AJOS

Meriveden korkeus suhteessa teoreettiseen keskivedenkorkeuteen marraskuussa 2022. Kuvaajissa on esitetty mareografeilla tunneittain mitattu keskimääräinen vedenkorkeus.

ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA MARRASKUUSSA

Arktisella alueella merijään laajuus oli marraskuussa keskimäärin 10,0 miljoonaa neliökilometriä, joka oli noin 3 % vähemmän kuin vuosien 1991–2020 marraskuun keskiarvo. Jääpeite oli 1979 alkaneella satelliittihavaintojen aikakaudella marraskuussa mitatuista kahdeksanneksi pienin. Jäätä oli selvästi enemmän kuin kahtena vähäjäisimpänä vuotena 2016 ja 2020, jolloin marraskuun jääpeite oli 13 % ja 10 % tavanomaista pienempi.

Arktinen merijääpeite oli pääsääntöisesti tavanomaista pienempi kolmella eri alueella pohjoisella Barentsinmerellä Huippuvuorten ja Franz Joosefin maan välissä, läntisellä Karanmerellä sekä Tšuktšinmerellä. Nämä alueet pysyivät enimmäkseen jäättöminä. Barentsinmerellä ja läntisellä Karanmerellä jään vähäisyys johtui tavanomaista korkeammista lämpötiloista. Pohjoisen jäämeren muilla alueilla oli pääsääntöisesti hieman tavanomaista enemmän jäätä ja vastaavasti Pohjoisen jäämeren keskiosien lämpötilat ovat olleet pitkälti tavanomaista kylmempiä. Average concentration Anomaly

Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella marraskuussa 2022. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.

Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta marraskuussa 2022.

LÄHTEET

ECMWF Copernicus Climate Change Service

Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus

Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.

1 kk

1 vuosi

Useita vuosia

(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)

Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.

TAUSTATIETOA

• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.

• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.

• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi

HELSINKI, KAISANIEMI JOKIOINEN JOENSUU

JYVÄSKYLÄ SEINÄJOKI, PELMAA

SIIKAJOKI, RUUKKI

UTSJOKI, KEVO SODANKYLÄ

Marraskuussa 2022 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.

SADEMÄÄRÄ

KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA VERTAILUKAUDESTA 1991–2020

HAVAINTOASEMA KESKILÄMPÖTILA °C

PARAINEN UTÖ

YLIN LÄMPÖTILA °C

ALIN LÄMPÖTILA °C

SADEMÄÄRÄ MM

SUURIN VRKSADEMÄÄRÄ MM

LUMENSYVYYS 15. PÄIVÄNÄ CM

2022 1991–2020 2022 PVM 2022 PVM 2022 1991–2020 2022 PVM 2022 1991–2020

5,2 4,6 12,1 12. -1,7 21. 28,6 62 6,1 7. 0 0

JOMALA JOMALABY 4,9 3,1 15,1 12. -1,9 19. 38,2 68 6,7 5. 0 0

KAARINA YLTÖINEN

HELSINKI KAISANIEMI

3,1 1,9 14,1 12. -4,3 24. 33,7 67 11,0 7. 0 0

3,3 2,4 14,3 12. -5,0 24. 50,0 69 10,0 5. 0 0

HELSINKI-VANTAAN LENTOASEMA 2,3 1,4 13,7 12. -6,0 24. 46,5 70 7,5 7. 0 0

JOKIOINEN ILMALA

KOUVOLA ANJALA

1,8 0,7 13,3 12. -5,9 21. 25,9 56 6,2 7. 0 0

1,6 0,7 13,4 12. -6,8 24. 43,8 67 10,3 14. 0 0

1,2 0,3 12,9 12. -6,5 23. 56 12,7 14. 0 0 TAMPERE HÄRMÄLÄ 1,7 0,7 13,2 12. -6,1 24. 27,7 51 6,7 7. 0 0

HEINOLA ASEMANTAUS

KANKAANPÄÄ NIINISALO 1,2 0,0 12,0 12. -7,0 19. 60 6,2 9. 0 0 JYVÄSKYLÄ LENTOASEMA -0,1 -0,9 11,7 12. -8,5 23. 44,6 53 12,9 14. 0 0 SAVONLINNA PUNKAHARJU 0,0 -0,6 11,7 12. -8,9 24. 39,7 52 11,3 14. 0 0 SEINÄJOKI PELMAA

0,7 -0,1 11,5 12. -7,3 24. 28,7 47 7,3 7. 0 0 KUOPIO MAANINKA -0,4 -1,1 10,3 12. -9,0 20. 49,2 51 10,3 11. 0 0 LIEKSA LAMPELA -1,8 -2,0 8,7 12. -12,4 27. 50,4 46 19,2 11. - 2 SIIKAJOKI RUUKKI -1,6 -1,6 8,9 11. -13,0 21. 18,3 47 6,9 11. 0 2

SUOMUSSALMI PESIÖ -3,6 -3,8 6,2 12. -16,0 21. 35,7 61 9,8 11. 0 8

ROVANIEMI APUKKA -4,1 -4,5 6,0 5. -18,6 22. 21,6 48 7,6 11. 0 7 SODANKYLÄ TÄHTELÄ -5,5 -5,8 5,0 5. -22,8 22. 15,7 42 6,3 11. 9 13

INARI SAARISELKÄ -5,2 -6,7 3,1 5. -21,3 21. 14,8 40 4,4 11. 15 20

ENONTEKIÖ KILPISJÄRVI -4,8 -6,5 4,8 2. -16,8 23. 12,2 36 2,9 6. 11 16 UTSJOKI KEVO -4,6 -7,2 4,3 6. -23,2 20. 14,3 27 4,6 11. 12 15

AURINGONPAISTETUNNIT

KUUKAUSISUMMA

PAIKKAKUNTA 2022 1991–2020

UTÖ 29,0 34

MAARIANHAMINA 29,8 TURKU 15,7 34 HELSINKI 16,1 34 JOKIOINEN 17,7 28 KOUVOLA 15,5 23 JYVÄSKYLÄ 13,2 20 SEINÄJOKI - 31 KUOPIO 2,4 OULU 11,0 ROVANIEMI 3,1 SODANKYLÄ 11,8 18 UTSJOKI 1,8 9

Tuulitilastoissa on käytetty 10-min keskituulta. Tuuliruusuissa käytetyn aineiston havaintoväli on 10 min ja kovatuuliset päivät -taulukossa 1 min.

0–1 m/s tyyni 1–4 m/s heikko 4–8 m/s kohtalainen 8–14 m/s navakka 14–21 m/s kova 21– m/s myrsky

KOTKA, HAAPASAARI

HELSINKI, HARMAJA

HANKO, RUSSARÖ

PARAINEN, UTÖ

KÖKAR, BOGSKÄR

HAMMARLAND, MÄRKET

RAUMA, KYLMÄPIHLAJA

KRISTIINANKAUPUNKI

VALASSAARET

KALAJOKI, ULKOKALLA

KEMI, AJOS

PELKOSENNIEMI, PYHÄTUNTURI

KOVATUULISET PÄIVÄT

Taulukon asemien kovatuuliset päivät (suurin 10 minuutin keskituulen nopeus vähintään 14 m/s) on esitetty oranssilla ja myrskypäivät (vähintään 21 m/s) punaisella värillä. Harmaa väri esittää puuttuvia havaintoja.

Ennuste on tehty 15.12.2022 ja se perustuu Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) tuottamaan aineistoon.

19.12.–25.12. 9.1.–15.1.

26.12.–1.1. 16.1.–22.1.

2.1.–8.1. 23.1.–29.1.

Ennustettu keskimääräinen ilman lämpötila 2 metrin korkeudella (°C) seuraavien kuuden viikon aikana (ylemmät kuvat) ja ennustetun lämpötilan poikkeama (°C) jakson 1999–2018 keskiarvosta (alemmat kuvat).

Two distinct weather periods split November

In mid-November a high-pressure area formed over Scandinavia. At the same time, cold air flowed from the north and temperature dropped below the freezing point also in the south.

In the Åland Islands the first half of November was even the warmest on record. Especially mild southwesterly airflow prevailed between 9–11 November and in the 11th, as high temperature as 14.0 °C was measured in Jomala. On the next day, wind direction turned, and temperatures climbed even higher as a foehn, a dry and warm downslope wind started to blow from the Scandinavian Mountains. In the southern and central parts of Finland, temperatures varying between 10–15 °C were the highest temperatures ever recorded after the first week of November. Approximately 20 weather stations also measured their highest temperatures on record for the whole of November. For example, in Kaisaniemi, Helsinki, temperature rose to 14.3 °C while the previous high temperature record for November was there 13.4 °C from 2015.

The highest temperature on the 12th, 15.1 °C, was measured in Jomala in the Åland Islands. In November, even higher temperatures have been observed in Finland only on 6 November 2020, also in the Åland Islands.

In Lapland, a steep near-surface temperature inversion was formed as the snow-covered surface began to rapidly cool down under clear sky conditions. The inversion was moreover enhanced by a warm airflow from the Norwegian Sea above the inversion layer. On the morning of the 17th, the temperature difference between valleys and fell tops was in northwestern Lapland more than 30 °C. For example, a temperature of 8.7 °C was measured at the top of Laukukero fell in Muonio at 760 metres above sea level while it was about -24 °C some 500 metres lower at municipal center. Moreover, the air above the inversion layer was extremely dry. A relative humidity of only 5% was measured at the tops of Laukukero and Sammaltunturi fells.

Due to the dry latter half of the month, the precipitation levels in November remained mostly below the long-term average. Only in the regions of Central Finland, North Savo and North Karelia the level of precipitation was close to the average.

In the end of November, almost entire Finland was covered by a shallow snow cover. In the south, the snow cover was formed around the 20th.

Ilari Lehtonen

-26.0 °C

The first half of November was clearly milder than usually, and the warmth culminated on the 12th when record-breaking high temperatures were widely observed. The latter half of the month was substantially colder, and also dry but mostly cloudy. Eventually, the mean temperature in November surpassed in most of Finland the long-term average from 1991–2020 by 0–1 °C. In the southwest, however, the warm anomaly was locally larger and also in northern Lapland the month was 1–3 °C warmer than usually. In the Bothnian Bay, on the contrary, the month was locally slightly colder than usually.

Vuotso, Sodankylä, 21.11.

+15.1 °C

Jomalaby, Jomala, 12.11.

Highest and lowest temperatures

HIGHLIGHTS: NOVEMBER 2022

• Arctic sea ice extent was 3% below average and ranked 8th lowest for November in the satellite record

• The autumn of 2022 was the third warmest in Europe at 1°C above normal, particularly over the west of the continent

• The conditions in Atlantic and North Sea coastal regions from central Portugal to southern Norway were wetter than average, as well as in a band from Italy northeastward via the Balkans into Russia.

Source: Copernicus Climate Bulletin

Ilmatieteen laitos ilmastokatsaus@fmi.fi www.ilmastokatsaus.fi