Page 10

henkilökuntaa ollut siihen riittävästi. Näistä syistä kuukausikatsausten julkaisu lopetettiin muutaman vuoden kuluttua. Uudelleen ne otettiin käyttöön vasta vuonna 1906, jonka jälkeen niiden julkaisu on jatkunut aina nykypäiviin saakka. Kyseessä oli säännöllisesti ilmestynyt julkaisu Kuukausi­ katsaus sään laatuun Suomessa, jonka sisältö oli koostettu Nordenskiöldin esikuvan mukaan. Siinä oli kahdentoista aseman lämpötila, tuulet, pilvisyystiedot, lumensyvyys ja sademäärä. Lisäksi oli yleiskatsaus sään kulusta kuukauden aikana. Vuonna 1885 Meteorologisessa päälaitoksessa alettiin laatia sääkarttoja, jotka perustuivat useiden kymmenien sääasemien tietoihin. Havaintotulokset tulivat sähkeinä Skandinaviasta ja Venäjältä. Sääkartat julkaistiin päivittäin sanomalehdissä. Ilmatieteen laitoksen sääpalvelut laajenivat 1800-luvun lopulla, kun valtakunnallisesti kattava sade- ja lumimittausverkosto perustettiin. Tarve tähän tuli 1800-luvun lopun suurtulvien aiheuttamista tuhoista, koska haluttiin saada luotettavaa tietoa sademääristä tulvien ennakointiin. Meteorologinen päälaitos siirrettiin vuonna 1919 Tiedeseuralta valtion laitokseksi maatalous­ ministeriön alaisuuteen Ilmatieteellisenä keskuslaitoksena. Silloin laitoksella oli eri puolilla Suomea noin 90 sääasemaa ja yli 150 sade- ja lumiasemaa tuottamassa säähavaintoja yhteiskunnan hyödyksi. Laitoksella ei tehty varsinaista tieteellistä tutkimustyötä ilmatieteiden alalla 1800-luvulla, sillä yleinen meteorologinen tietämys oli nykyaikaisessa mielessä vielä varsin kehittymätöntä. Laitoksen tärkeimpiin tehtäviin kuului koota sääasemien havainnot taulukkojulkaisuiksi eli vuosikirjoiksi, joita käytettiin lähinnä ilmastollisten muutosten seurantaan. Merkittävä osa näistä vanhoista tiedoista on nykyisin Ilmatieteen laitoksen ilmastotietokannassa. Helsingin Kaisaniemessä tehdyt meteorologiset havainnot muodostavat pisimmän havaintosarjan maassamme. Kokonaiskuva Suomen lämpötilan kehityksestä on saatavilla 1850-luvulta lähtien, kun käytössä on ollut useiden sääasemien havaintotietoja ympäri maata. Lisätietoja: Nevanlinna, Heikki, 2014. Jaakko Keränen Suomen ­ sääprofessori (https://helda.helsinki.fi/ handle/10138/144225). Seppinen, Ilkka, 1988. Ilmatieteen laitos 1838– 1988. Heikki Nevanlinna, tutkimuspäällikkö (eläkkeellä) 10 | ILMASTOKATSAUS 6/2020

KUVA: ILMATIETEEN LAITOS

PÄIVÖ- MY RSKY

Kesämyrsky Päivö aiheutti tuulituhoja Itä-Suomessa Helteinen kesäkuu päättyi koviin tuuliin ja rankkasateisiin, kun Suomeen etelästä saapuneeseen rintamavyöhykkeeseen muodostui Baltian yllä nopeasti syvenevä aaltohäiriö, joka Päivön päivänä 30. kesäkuuta liikkui Itä-Suomen yli pohjoiseen. Päivö-myrsky aiheutti paljon tuulituhoja Etelä-Karjalasta Kainuuseen ulottuvalla alueella ja katkaisi sähköt jopa noin 100 000 taloudelta sekä kaatoi metsää noin 400 000 kuutiometriä. Tuulen nopeus oli puuskissa yleisesti yli 20 m/s ja myrskyn pahiten runtelemilla alueilla Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa jopa yli 25 m/s. Myrskyyn liittyi myös hyvin runsaita sateita. Itä-Uudeltamaalta Kainuuseen asti ulottuvalla melko kapealla vyöhykkeellä vettä satoi vuorokauden aikana noin 50–90 mm. Nopeasti syvenevät säähäiriöt ovat usein hankalia ennustettavia säämalleille. Ensimmäisiä viitteitä runsaista sademääristä ja merellä vähän kovemmista tuulista säämallit antoivat kolme vuorokautta ennen myrskyä. Tilanne muuttui nopeasti Päivön päivän aamuna, jolloin Itä-Suomeen annettiin korkeimman vaaratason punainen tuulivaroitus (kuva).

Mika Rantanen ja Ilari Lehtonen

Profile for Ilmastokatsaus, Ilmatieteen laitos

Ilmastokatsaus 6/2020  

Ilmastokatsaus 6/2020  

Profile for fmi-ik

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded

Recommendations could not be loaded