Norsseissa koodataan

Jyväskylässä, Raumalla, Tampereella ja Turussa opetellaan ohjelmoinnillisen ajattelun taitoja uudistetulla ohjelmointipolulla

Ohjelmointitaidot ja niiden harjoittaminen kuuluvat osaksi nykyistä opetussuunnitelmaa (Opetushallitus 2014). Ohjelmointi on huomioitu matemaattisten taitojen sekä 3. - 6. -luokkien käsityötaitojen sisällöissä ja tavoitteissa. Tavoitteena on pyrkiä kohti laajempaa ohjelmoinnillisen ajattelun taitoa, jota myös Opetushallituksen Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma osaltaan korostaa (www.uudetlukutaidot.fi). Digitaalisen, ohjelmoidun maailman ymmärtäminen ja siinä toimiminen sekä tutkiva työskentely ja tuottaminen ovat osana tämänhetkistä oppimista.

Syksyllä 2022 julkaistiin Normaalikoulujen yhteinen uudistettu ohjelmointipolku (https://enorssi.fi/tvt/ohjelmointipolku/). Ohjelmoinnin opettamista kehitettiin yhteistyössä eri Norssien kanssa Uudet lukutaidot -kehittämisohjelman tavoitteet huomioiden. Polun tarkoituksena on tuoda hyvin käytännönläheisesti esille tietoja ja taitoja ohjelmoinnista, sekä mahdollisuuksia ohjelmoinnin opettamiseen eri luokka-asteilla aina ensimmäisestä luokasta peruskoulun viimeiselle luokka-asteelle saakka. Tavoitteena on edetä polkua systemaattisesti vuosiluokan oppimistavoitteet huomioiden.

Tässä artikkelissa esitellään Norssien käytännössä toteuttamia erilaisia projekteja, joissa ohjelmointi on läsnä. Aihe on hyvin ajankohtainen, koska uudistetun ohjelmointipolun laseerauksen lisäksi lokakuussa vietettiin EU:n koodausviikkoa. Rauman normaalikoulussa vietettiin koko koulun digiviikkoja, Turussa kokeiltiin erilaisia ohjelmointitapoja yhdessä opetusharjoittelijoiden kanssa, Tampereella kuudesluokkalaiset tutustuivat mikro:biteihin ja Jyväskylässä kakkosluokkalaiset toteuttivat monialaisen jokihelmisimpukka -projektin. Yhteistä kaikille projekteille oli oppia ohjelmoinnillisen ajattelun taitoja tutkimalla, kokeilemalla ja kehittämällä, yhdessä tekemällä ja oivaltamalla. Oppimisen ohessa huomattiin, että tämähän on hauskaa!

Digiviikot digitaitojen tasa-arvoisuuden asialla Rauman normaalikoulussa “Tavoitteenamme on tehdä digiviikot tarpeettomiksi“

Kalle Nyberg, Jenna Lonka, Petteri Syrjänen & Juha Ståhlberg

Rauman normaalikoulun digipedatiimi pohti vuoden 2021 elokuussa toimintansa tavoitteita. Koko koulun tasa-arvoinen digikoulutus ja tarkoituksenmukaiset laitteet opetuksessa nousivat keskiöön. Miten voisimme kouluna tarjota kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden opettaa ja oppia digitaitoja? Oppilaita ja henkilökuntaa osallistettiin yhteisillä ideariihillä ja -työpajoilla, joissa ideoitiin ja suunniteltiin meidän kaikkien yhteistä Tulevaisuuden Norssia. Alettiin ideoimaan koko koulua osallistavaa koulutuspakettia, joka motivoisi oppilaita ja tutustuttaisi opettajat koulun digitaalisiin oppimisympäristöihin sekä digivälineisiin. Tämän tuloksena syntyi yhdenlainen keino saavuttaa digitaalisten taitojen tasa-arvoisen oppimisen tavoite, digiviikot.

Rauman normaalikoulu on mukana Suomen yliopistojen koulujen FCLab.fi-hankkeessa. Yksi hankkeen päätavoitteista on kehittää ja rakentaa pedagogiikkaa sekä opetusteknologiaa. Digiviikko ja sen myötä rakentunut digiluokka ovat yksi koulumme FCLab. fi-hankkeen tulevaisuuden oppimaan innostavista oppimisympäristöistä.

Helmikuussa 2022 lanseerattiin ensimmäinen digiviikko sloganilla “Kaikki koodaa”. Ajankohta valikoitui osumaan samaan aikaan yhdeksännen luokan TET-viikon kanssa, sillä pystyimme hyödyntämään yläkoulun

opettajilta vapautuvia tunteja sijaistuksiin tunneilla, jotka digiviikon vetäjiltä jäivät sijaistettavaksi. Digiviikon tavoitteena oli opettaa ohjelmoinnin taitoja sekä tutustuttaa koulumme henkilökunta ja oppilaat ohjelmointivälineistöön. Kaikki välineistö koottiin yhteen luokkaan, josta syntyi kuin itsestään digiluokka/monitoimiluokka/vapaa-aineluokka. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

“Kaikki koodaa” - digiviikolla helmikuussa keskityttiin ohjelmointitaitoihin. “Tää oli parasta! Saadaanko me tulla huomenna uudestaan?” kuului oppilaan suusta oppitunnin jälkeen.

Oppitunnit suunniteltiin eNorssin ohjelmointipolun tavoitteiden mukaisesti ja opetusvälineet sekä sisällöt valittiin tavoitteiden suuntaisiksi. Päädyttiin luokka-asteittain seuraaviin ratkaisuihin:

1.-2.lk.: Sphero Indi | Blue-Bot 3.-4.lk.: Scratch Jr.. | Robogem | Lego EV3 | Sphero Indi 5.-6.lk.: Lego EV3 (perusteet) 7.-8.lk.: Lego EV3 (sensorit, edistyneemmät käskyt) | Sphero Bolt

Ensimmäisestä digiviikosta kerätty palaute oli positiivista. Kehitysehdotuksiakin tuli, joista digipedatiimi otti koppia. Erityisen tyytyväisiä oltiin kompaktiin ja hyvin suunniteltuun pakettiin, jonka harjoitteet olivat ikäryhmiä motivoivia. Toisaalta toivottiin myös enemmän avaimia siihen, miten taitoja voisi jatkossa harjoittaa oman luokan tunneilla. Palautteen innoittamina päädyttiin suunnittelemaan toista digiviikkoa. Lähdettiin ajamaan konseptia, jossa keväällä pidetään ohjelmointiin ja syksyllä tieto- ja viestintätekniikkaan keskittyvä digiviikko.

Tieto- ja viestintätekniikkaan keskittyvällä “M365-haltuun” - digiviikolla oppilaat pääsivät tutustumaan ikätasoisesti suunnitelluin harjoittein Microsoftin OneDriveen, Wordiin, Powerpointiin, OneNoteen ja Formsiin.

Syyskuussa 2022 oli aika pitää toinen digiviikko sloganilla “M365 haltuun” keskittyen tieto- ja viestintäteknisten taitojen harjoitteluun. Ensimmäisen digiviikon palautteiden ohjaamina suunniteltiin rinnakkaisluokille yhteiset kaksoistunnit, joka mahdollisti jokaiselle oppilaalle kaksinkertaisen määrän tunteja edelliseen digiviikkoon verrattuna. Lisäksi lähetimme opettajille etukäteen pohjatietokyselyn, jonka vastausten avulla räätälöitiin luokka-asteiden harjoitteet tarkoituksenmukaisiksi. Oppitunnit suunniteltiin eNorssin tietostrategian (2022-2025) osaamistasojen mukaisiksi. Päädyttiin luokka-asteittain seuraaviin ratkaisuihin.

1.-2.lk.: Näppäintaidot, M365 kirjautuminen, Microsoft Word (alkeet) 3.-4.lk.: Microsoft PowerPoint (perusteet) 5.-6.lk.: Microsoft Forms ja OneDrive (oman kyselyn luominen) 7.-8.lk.: M365 pakohuone (OneNote, Word, PowerPoint, Outlook)

Kerätty palaute osoitti tekemämme ratkaisut pohjatietokyselystä ja aikataulutuksesta oikeiksi. Viikon tavoitteet ja harjoitteet koettiin hyväksi sekä jatkoa toivottiin. Tällä toisella digiviikolla varsinkin käytännön hyöty korostui palautteissa. Opittujen digitaitojen soveltaminen jokapäiväisessä opetustyössä oli helpommin nähtävissä kuin aiemmalla digiviikolla. Palautteen myötä digiviikkojen tarve ja hyödyllisyys konkretisoituivat entisestään. Digiviikkoja ei tule kuitenkaan käsittää ratkaisuna digiopetukseen vaan yhtenä mallina, jonka lopullisena tavoitteena on digitaitojen tasa-arvoinen oppiminen ja opettaminen. Lopullinen tavoitteemme on tehdä digiviikot tarpeettomiksi, sillä digitaaliset oppimisympäristöt ja välineet sekä sisällöt ovat mukanamme joka päivä. Ei ainoastaan yhden viikon aikana. Kolmas ohjelmointiin keskittyvä digiviikko sloganilla “Oivaltamalla ohjelmoijaksi” on jo suunnitteilla järjestettäväksi keväällä 2023.

Digiviikkojen myötä kiinnostus digitaitoja kohtaan on kasvanut ja syyskuussa tähän kiinnostukseen vastattiin Digikerhon perustamisella. 5.-6. luokkalaisille tarkoitettu kerho tuli saman tien täyteen. Kerran viikossa kokoontuvan Digikerhon tavoitteena on kokeilla koulumme eri digiopetusalustoja ja -välineitä, syventää ja kehittää omia taitoja, tehdä projekteja sekä kouluttaa kouluumme digiagentteja. Digiagentit ovat koulumme oppilaita, jotka voivat auttaa digiasioissa niin oppilaita kuin opettajiakin.

Digiviikkoa esiteltiin eNorssin syysseminaarissa Raumalla elo-syyskuun taitteessa “Digiviikolla kaikki koodaa” -workshopissa kiinnostuneille seminaarivieraille. Vieraat pääsivät testaamaan ensimmäisellä digiviikolla hyödynnettyjä ohjelmointia opettavia välineitä ja harjoitteita. Mukana esittelemässä oli myös koulumme omia digiagentti-oppilaita.

Viimeisimmällä digiviikolla kokeilimme myös yhden päivän ajan digivälitunteja, jossa luokka-asteille oli nimetty omat välitunnit ja digiluokkaan suunniteltu sopivaa ohjelmaa. Innostuneet oppilaat valtasivat digiluokan ja keskikerroksen oppimaiseman. Samalle päivälle osunut Kodin ja Koulun Päivä toi välitunneille oppilaiden lisäksi huoltajia kokeilemaan ja oppimaan ohjelmointitaitoja. Pienempien oppilaiden kanssa mukana olivat tukemassa myös kuudesluokkalaiset digiagentit.

Digiviikkojen myötä kiinnostus digitaitoja kohtaan on kasvanut ja syyskuussa tähän kiinnostukseen vastattiin Digikerhon perustamisella.

Digiviikkoja esiteltiin eNorssin syysseminaarissa Raumalla sekä ITK-konferenssissa Hämeenlinnassa. Seuraava tavoitteemme on lähteä suunnittelemaan ja toteuttamaan yhteistyötä niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti.

Ole yhteydessä, mikäli digiviikoissa voisi olla jotain, josta myös teidän koulunne voisi hyötyä. Tulemme mielellämme kouluttamaan, suunnittelemaan ja/tai toteuttamaan digiviikkoa!

Kalle Nyberg, kaanyb@utu.fi Jenna Lonka, jkklon@utu.fi Petteri Syrjänen, petteri.k.syrjanen@utu.fi Juha Ståhlberg, jupest@utu.fi

Laajemmalle yleisölle digiviikkoa lähdettiin esittelemään Hämeenlinnan ITK-konferenssiin lokakuun alussa esityksellä “ Digii gaigil - Rauman normaalikoulun digiviikot”.

Toimivia tapoja koodata Turun normaalikoulussa

Teksti ja kuvat: Kati Aavikko, Katrine Arbøl-Lilleberg ja Muusa Vähäsarja

Turun normaalikoulussa koodaamista on toteutettu monin eri tavoin lehtorien mieltymyksistä riippuen. Pääsääntöisesti koodaamiskokonaisuudet on suunniteltu ja toteutettu yhteistyössä opetusharjoittelijoiden kanssa.

Koodaus osana eri oppiaineiden tunteja

Alkuopetuksessa muutamat luokat tutustuivat koodaukseen osana eri oppiaineiden tunteja yhden viikon aikana. Koodaus aloitettiin kehollisilla harjoituksilla, esimerkiksi Koodari käskee -leikillä, ja pohdittiin, missä kaikkialla ympärillämme on koodia. Päätavoite oli, että oppilas ymmärtää komentojen idean ja koodauksen merkityksen arjessa. Harjoittelun välineenä käytettiin mm. Bee-Bot-robotteja ja oppikirjan koodaustehtäviä. 2.-luokkalaiset tutustuivat myös ensimmäiseen graafiseen koodausympäristöön.

Viidennen luokan oppilaat ohjelmoivat viikon ajan toiminnan ja erilaisten sovellusten avulla kuudessa eri pajassa. Viikkoon virittäydyttiin ohjelmointitanssilla. Aloituksen avulla oppilaat ymmärsivät, että koodaus on yksinkertaisesti toimintaohjeiden noudattamista. Koodaamista harjoiteltiin graafisessa ympäristössä ScratchJr-sovelluksella. Oppilaan oli tarkoitus saada hahmo liikkumaan niin, että saadaan piirrettyä neliö. Koodin sai lisätä ääntä, muuttaa kuviota tai vaihtaa hahmoa. Langattomaan tiedonsiirtoon oppilaat tutustuivat micro:bit-materiaalin avulla. Oli palkitsevaa nähdä led-valojen syttyvän micro:bittiin. Code.org-sivustolla oppilaat harjoittelivat ohjelmoimaan Minecraft-pelin avulla. Tavoitteena oli ratkaista koodi ja edetä mahdollisimman pitkälle. Bitteihin ja kirjainbinäärikoodeihin tutustuttiin Linda Liukkaan ohjelmointipaketin avulla. Oppilaat pääsivät muun muassa kirjoittamaan oman nimensä binäärimuodossa.

Turun normaalikoulun lehtori Jari Sorvari on toteuttanut lukuisia ohjelmointi-, koodaus- ja robotiikkaprojekteja luokkiensa kanssa. Niiden sisältö ja aihepiirit ovat vaihdelleet sen hetkisen luokan taitotasosta riippuen. Jarin mielestä liian sitovat käytänteet rajoittavat opettajan pedagogista vapautta ja ryhmän yksilöllistä huomiointia. Hänen 4.-luokassaan on muun muassa koodattu tomaattiruukkujen mullan kosteutta mittaava ohjelma micro:bitillä tomaatin kasvun optimoimiseksi. Lisäksi on rakennettu Lego-robotteja ongelmakeskeistä opetusmenetelmää hyödyntäen ja oppilaiden omien suunnittelemien mukaisesti. Sorvarin mukaan koodaus on mielekkäintä integroida muihin oppisisältöihin, jolloin se toimii oppimisen välineenä – ei vain kohteena. Sorvarin kaltaisia ohjelmointi-, koodaus- ja robotiikkaopetusta oppisisältöihinsä yhdisteleviä opettajia ei

valitettavasti riviopettajista montaa löydy. Valtaosa lehtoreista koodaa opetussuunnitelman minimimäärän, mutta paloa enemmälle ei ole. Heidän mielestään yhteiset käytänteet, vuosikohtaiset suunnitelmat, sovitut alustat ja tiettyihin harjoitteluihin sidotut koodausviikot tai -projektit ovat mielekkäimpiä ja tehokkaimpia. Kun koodaus ei ole oma vahvuus, yhteiset toimintatavat auttavat ja motivoivat.

Oppilaat olivat erittäin motivoituneita tehtävistä ja oppimisen riemu oli läsnä.

FCLab kehittää yhdessä

Micro:bit Educational Foundationin kanssa

Teksti ja kuvat: FCLab Tampere, Mikko Horila, Tuomo Tammi ja Janne Nissinen

Syksyn aikana FCLab aloitti yhteistyön micro:bit Educational Foundationin kanssa. Käytännössä yhteistyön kautta jokainen lab sai 15 kappaletta micro:bitejä käyttöönsä ja vastineeksi labit puolestaan osallistuivat micro:bitin Professional Development -kehitystehtävään. Käytännössä siis annamme palautetta heidän tuotteestaan, eli ennen kaikkea uusista verkkokursseista. Tavoitteena on tietysti kehittää ohjelmoinnin opetusta ja oppimista.

Monelle micro:bit on varmasti tuttu, mutta kyseessä on siis suurin piirtein luottokortin kokoinen pienoistietokone, jota voi koodata ja ohjata joko tietokoneella tai iPadin sovelluksella. Pienoistietokoneessa on sisäänrakennettuna erilaisia sensoreita ja antureita kuten kiihtyvyys, magneettisuus, valoisuus, äänenvoimakkuus jne. ja siihen voi myös yhdistää erilaisia ulkoisia laitteita. Laitteen hinta on hyvin edullinen, yksittäinen micro:bit maksaa reilut 20 euroa, eli kyseessä on matalan kynnyksen hankinta. Micro:bitin ohjelmointiympäristö on maksuton, joten ohjelmointia voi tehdä myös täysin ilman kustannuksia olemassa olevilla tietokoneilla tai mobiililaitteilla joko selaimella tai applikaatiolla. Tietysti enemmän saadaan ohjelmoinnista irti, kun käytössä on myös micro:bitit ja varsinainen ohjelma saadaan toimimaan itse laitteessa pelkän sovelluksen sijasta.

Tampereen FCLabissä micro:bittejä koekäyttivät kuudesluokkalaiset. Kyseessä on ryhmä oppilaita, jotka olivat muutama vuosi sitten tutustuneet micro:bitin vanhempaan versioon, eli ryhmällä oli jo jonkin verran laitteen tuntemusta ennakkoon, mutta käytännössä käytössä lähdettiin liikkeille alkeista. Työskentely toteutettiin paljolti Innokkaan valmiiden tehtäväkorttien avulla, mutta lisäksi hyödynnettiin micro:bit Educational Foundationin verkkokurssimateriaalia (https:// microbit.thinkific.com/).

Verkkokurssimateriaalit tarjoavat opettajalle mm. kuvauksen tavoitteista ja sisällöistä, videoita, tulostettavaa tukimateriaalia sekä paljon muuta. Erityisesti vaihe vaiheelta etenevät videot auttavat hyvin alkuun. Verkkokurssit ovat maksuttomia ja osoittautuivat toimivaksi tukimateriaaliksi, joskin englanninkielinen sisältö tuo omat haasteensa suomalaisessa koulussa, jossa oman kielinen materiaali on tietysti matalamman kynnyksen takana. Niinpä verkkokurssimateriaalien ohella apuna opiskelussa toimivat myös toisen yhteistyökumppanimme, eli Innokas-verkoston materiaalit.

Työskentelyssä lähdettiin liikkeelle sillä, että meillä oli jokin tietty laite tai toiminto, joka pyrittiin itse suunnittelemaan ja koodaamaan. Esimerkkeinä vaikkapa kivi, paperi, sakset -peli, noppa sekä eräänlainen matopeli. Alussa pohdimme yhdessä, millaisia lohko-ohjelmoinnin komentoja ehkä tarvitsisimme. Tästä edettiin hyvin nopeasti omaehtoiseen yrittämiseen ja erehtymiseen ja kaverin kanssa yhdessä pohtimiseen. Osa oppilaista pystyi tämän pohjustuksen jälkeen jo itse tuottamaan tarvittavan koodin lohko-ohjelmoinnilla, osa taas hyödynsi valmista ohjetta. Työskentely on siis luonteeltaan itsessään eriyttävää ja opettajan rooliksi jäi enemmänkin kannustajan, ohjaavien kysymysten asettajan sekä mahdollistajan rooli. Ohjelmointi ei lopulta ole lainkaan niin pelottavaa, kuin miten se monelle alkuvaiheessa näyttäytyy. Oppijan innostuessa kokeilemaan ja tutkimaan, moni asia tulee mukana tavallaan itsestään.

Erään ohjelmoinnista innostuneen oppilaan illalla, omalla ajalla koodaama peli. Pelissä väistellään ylhäältä tippuvia “kuulia” ja lopuksi peli laskee montako kertaa kuulaa onnistuttiin väistämään. Koodi on vielä kehitysasteella.

Micro:bit projektit tarjoavat mainion vaihtoehdon loogisten toimintaketjujen laatimiseen ja kokeilemiseen. Kun lopputuloksena vielä on jokin laite, joka oikeasti toimii, on työskentely paitsi haastavaa, niin myös varsin palkitsevaa. Micro:bit tarjoaa haastetta aina alakoulusta lukioon saakka ja se toimii erinomaisesti myös erilaisten maker-projektien selkärankana.

Kiinnostuitko kokeilemaan micro:bitiä omassa opetustyössäsi? Kysy lisää oman yksikkösi FCLab-yhdyshenkilöltä - hän varmasti ohjaa sinut alkuun!

Linkkejä: https://microbit.org/ https://microbit.thinkific.com/ https://makecode.microbit.org/#editor https://www.innokas.fi/materiaalit/

Ohjelmointi tutkivan oppimisen tukena Jyväskylän normaalikoulussa

Teksti ja kuvat: Susanne Roos

Jyväskylän yliopisto järjestää vuosittain tutkijoiden yön, jossa on monenlaisia mielenkiintoisia tiedepajoja. Myös koululaisilla on mahdollisuus tutustua osallistua näihin pajoihin ja samalla päästä tutustumaan tutkijoiden työhön. Norssin kakkosluokkalaiset kävivät kuuntelemassa alkuopetusikäisille oppilaille suunnattua interaktiivista luentoa jokihelmisimpukan elämästä; Millaista on olla jokihelmisimpukka. Luento oli todella mielenkiintoinen syventyen rauhoitetun harvinaisen jokihelmisimpukan eli tuttavallisemmin raakun varsin erikoiseen elämään. Paljon kuvia ja pohdintaa sisältävän luennon piti alaa tutkiva yliopistotutkija. Pienet oppilaat malttoivat kuunnella tarkkaavaisesti. He osallistuivat hyvin aktiivisesti vastaamalla tutkijan kysymyksiin ja vastaavasti esittämällä omia kysymyksiään.

Jyväskylän normaalikoulussa vietettiin seuraavana päivänä Norssin päivää ja avoimia ovia. Luokassa kerroimme huoltajille kuvin ja sanoin jokihelmisimpukasta muun muassa sen, että tämä rauhoitettu eläin hengittää kiduksilla ja se suodattaa vedestä ravintoa samalla puhdistaen elinympäristöään. Oppilaat osasivat myös kertoa, että raakun toukat tarvitsevat kasvaakseen lohikalan kiduksia kiinnittymällä niihin useammaksi vuodeksi. Samoin muistettiin, että tämä eläin voi elää jopa 200-vuotiaaksi. Oppilaiden ja huoltajien kanssa aloitimme kuvataidetyön, jossa puuvärien eri tummuuseroilla sävytimme jokihelmisimpukan pyöreänsoikean muodon. Reunat ja mahdollisen simpukan helmen rajasimme teräväkärkisellä tussilla. Kirkasvetisen joen pohjalle ripottelimme liimaten hiekkaa, ja taustakartongista teimme kehykset.

Jokihelmisimpukan tarina, tieteellinen teksti, kirjoitettiin seuraavalla viikolla koko luokan kanssa yhteistoiminnallisesti. Tavoitteena oli kirjoittaa oikeaa tietoa sisältäviä johdonmukaisia virkkeitä. Muistelimme ja kertasimme yhdessä luennolla kuultuja ja opittuja asioita. Kaikki saivat miettiä ja ehdottaa, millaisia virkkeitä tutkijan kertoman tiedon pohjalta voisi muodostaa, ja missä järjestyksessä ne etenevät loogisesti. Jokainen kirjoitti virkkeet omaan vihkoonsa.

Kirjoitettaessa tekstiä oppilaat tarkistivat samalla niiden oikeinkirjoituksen dokumenttikameralle kirjoitetusta mallista. Lopuksi valmis teksti tarkistettiin ja luettiin vielä pareittain. Parityöskentelyssä tavoitteena oli keskittyä erityisesti virkkeiden oikeinkirjoitukseen. Samoin virkerajat täsmennettiin lukemalla teksti vuorotellen virke kerrallaan. Halukkaat saivat lukea tekstinsä ääneen vielä koko luokalle. Tällaisissa kielellisiä taitoja harjoittavissa paritehtävissä on tärkeä huomioida parien samankaltainen taitotaso, jotta parityöskentely on mielekkäämpää, motivoivampaa sekä oppimista tukevaa (Ferguson-Patrick 2007).

Virkkeet toimivat hyvin myös ohjelmointikielessä ja ne ovat verrattavissa ohjelmoinnissa annettaviin ja tarvittaviin erilaisista käskyistä muodostuviin käskyriveihin. Kirjoitetussa virkkeessä ja ohjelmointikielellä tehdyssä lauseessa on molemmissa aloitus, varsinainen toiminta sekä lopetus. Kun virkerakennetta ja sen vaatimia oikeinkirjoitusasioita harjoitellaan kirjoittaen, on siihen rinnalle oivallista yhdistää ohjelmointia niin, että koodattu ohjelmointikieli on näkyvillä. Tämä yhdistelmä toimii hyvin esimerkiksi Scratch Juniorilla tai Scratchilla ohjelmoidessa, jossa ohjelmointikieli on kuvakepohjaista. Keltainen käskylohko, aloitusmerkki, vastaa virkkeen isoa alkukirjainta, sininen käskylohko ja muut välissä käytettävät lohkot vastaavat virkkeen toimintaa, ja punainen käskylohko, lopetusmerkki ohjelmointilauseen lopussa, vastaa virkkeen lopetusmerkkiä (Fagerlund & Roos 2020). Ohjelmoinnin yhdistäminen kirjoittamiseen tuo oppilaille toistuvan muistisäännön virkkeiden oikeinkirjoituksesta. Scratchilla ohjelmoidessa yhdistyy lisäksi myös luetun ymmärtämisen taito, jonka voi havaita ohjelmoinnin tuloksena syntyneessä animaatiossa.

Jokihelmisimpukan tieteellinen teksti ohjelmoitiin oman tekstin pohjalta virke kerrallaan Scratch Junior -ohjelmalla. Päähahmo, jokihelmisimpukka, luotiin ottamalla Scratchiin kuva itse tehdystä kuvataidetyön simpukasta. Muut hahmot, kuten toukat ja lohikalat muokattiin ohjelman piirtomahdollisuuksilla sopiviksi. Samoin taustat piirrettiin tai muokattiin ohjelman valmiista taustoista sopiviksi. Ohjelmointi toteutettiin parityönä, jolloin parin kanssa keskustellessa ja pohtiessa ohjelmoinnillinen ajattelu syveni ongelmia yhdessä ratkaistaessa (Roos, Hilpinen & Fagerlund 2022). Animaatioista tuli pieniä tiededokumentteja, joihin lisättiin myös tekstiä ja ääntä. Lopuksi valmiit animaatiot esitettiin luokkayleisölle.

Eri oppilaineiden tavoitteiden lisäksi laaja-alaiset tavoitteet (Opetushallitus 2014) tulivat tässä monialaisessa jokihelmisimpukkaprojektissa monin tavoin esille. Yhteistyoiminnallisuuden ja parityöskentelyn ohessa harjoiteltiin myös vuorovaikutustaitoja. Huoltajien mukanaolo loi projektille erilaisen ulottuvuuden. Tutkijan pitämän luennon tuoma uusi tieto oppilaille ennalta tuntemattomasta eläimestä käsiteltiin monipuolisesti. Uuden oppiminen jäi mieliin mukavan yhteisprojektin avulla. Ohjelmoinnin avulla monialainen projekti laajeni visuaaliseksi esitettäväksi tieteelliseksi kuvaukseksi, jolla oli merkitys. Ohjelmoinnilla on mahdollisuus motivoida, rikastuttaa, tukea ja monipuolistaa erilaisia monialaisia projekteja. Näin ohjelmointi ei ole ainoastaan kohde, vaan myös oppimisen väline. Samalla se vahvistaa ohjelmoinnillisen ajattelun taitoja ja yhteistoiminnallisuutta, sekä toki tehostaa ja tukee useiden muidenkin tavoitteiden oppimista (Roos, Hilpinen & Fagerlund 2022).

Lähteet

Fagerlund, J. & Roos, S. (2020). Motivoivaa ja tavoitteellista oppimista ohjelmointiympäristöjä hyödyntäen. Teoksessa A. Veijola, O.-P. Salo & S. Roos (toim.) Merkityksellistä oppimista etsimässä - oppimisympäristöjen moninaisuus nyt ja tulevaisuudessa. Jyväskylän normaalikoulun julkaisuja 16, 135 - 162. Ferguson-Patrick, K. (2007). Writers develop skills through collaboration: an action research approach. Educational Action Research 15 (2), 159 - 180.

Opetushallitus (2014). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Helsinki: Opetushallitus. Roos, S., Hilpinen, M. & Fagerlung, J. (2022). Ohjelmoinnillinen ajattelu laaja-alaisessa oppimisessa. Teoksessa T. Tammi & M. Horila (toim.) Oppimis- ja toimintaympäristöjen kehittäminen harjoittelukouluissa 3. Tilat ja tekniikka pedagogiikan kehittämisen tukena. eNorssin julkaisuja, 29 - 40.

Norssien uudet tohtorit

FM Merja Kuisma

Tutkiva oppiminen parantaa oppimistuloksia

FM Merja Kuisma

Julkisessa keskustelussa on kannettu huolta nuorten kyvystä suoriutua opinnoista, joissa annetaan runsaasti vapautta suunnitella ja toteuttaa itse omaa oppimista. FM Merja Kuisman mukaan eri-ikäiset oppijat kuitenkin hyötyvät vapaudesta, kunhan opettaja ohjaa oppimisprosessia sopivassa määrin.

Tutkiva oppiminen on pedagoginen lähestymistapa, jossa oppijat rakentavat aktiivisesti tietoa ongelmanratkaisun kautta. Se antaa oppijoille mahdollisuuden kokea jokaiselle ihmiselle tärkeitä asioita, kuten autonomiaa eli itsekseen pärjäämistä ja kompetenssia eli pätevyyden tunnetta. Kun mallia toteutetaan yhdessä oppimalla, oppija saa myös aitoja yhteyden kokemuksia ja pääsee vuorovaikutukseen muiden kanssa.

Julkaisun pysyvä osoite on: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2551-0

Teksti on julkaistu alunperin Tampereen yliopiston nettisivuilla: https://www.tuni.fi/fi/ajankohtaista/merja-kuisma-tutkiva-oppiminen-parantaa-oppimistuloksia

– Tutkiva oppiminen vaatii ponnistelua niin opettajalta kuin oppijoilta. Opettajan täytyy suunnitella tehtävänanto huolella ja miettiä, miten oppijoiden etenemistä seurataan ja tuetaan. Oppijoilta taas vaaditaan muun muassa oppimisen aikatauluttamista niin, että työ saadaan valmiiksi ajallaan, väitöstutkija Merja Kuisma huomauttaa.

Kuisma suunnitteli väitöstutkimuksessaan kolme käytännön mallia, joissa kokonainen yläkoulun tai lukion opintojakso toteutettiin tutkivan oppimisen mukaisesti. Yläkoulussa mallia sovellettiin maantiedon 8. luokan Eurooppa-kurssiin ja lukiossa uhkien maantieteen kurssiin sekä uuden opetussuunnitelman mukaiseen monialaiseen opintojaksoon.

– Maantiede antoi hyvät puitteet tutkivaan oppimiseen, koska sen luonteeseen kuuluu tiedon hankkiminen, analysointi ja vertaileminen. Oppiaineen asemaa kannattaisikin vahvistaa, koska se kehittää nuorten korkeamman ajattelun taitoja, Kuisma perustelee.

Kaikissa väitöstutkimuksen malleissa oppijat muotoilivat itse ja työparin kanssa kysymyksiä annetusta aiheesta. Etsittyään kysymyksiin vastauksia he laativat uusia kysymyksiä ja etenivät näin askel askeleelta syvemmälle aiheeseen. Kullakin opintojaksolla laadittiin myös jokin yhteinen tuotos, kuten yhteistaideteos, kurssivihkonen tai portfolio karttoineen. Tutkimuksen aineisto koostui 253 Pirkanmaan yläkoululaisen ja lukiolaisen kyselyvastauksista ja alku- ja lopputesteistä sekä 23 oppijan kerronnallisista haastatteluista.

Tutkiva oppiminen vaikutti myös motivaatioon ja itsesäätelytaitoihin

Väitöstutkimus osoitti, että tutkiva oppiminen paransi oppijoiden tiedollisia oppimistuloksia perinteisempään, opettajakeskeiseen opetusmalliin verrattuna. Yläkoululaisilla myös motivaatio kasvoi. Lisäksi kävi ilmi, että kummankin ikäryhmän oppijat pystyivät omaksumaan tarvittavat itsesäätelytaidot opintojakson aikana, olivatpa heidän itsesäätelytaitonsa kurssin alussa hyvät tai huonot.

Lukioon suunniteltiin väitöstutkimuksen osana jopa kuuden oppiaineen näkökulmia hyödyntävä tutkivan oppimisen opintojakso ”Ihminen – mikä olen?”. Opintojaksolla ihmistä ja ihmisyyttä tarkasteltiin biologian, psykologian, filosofian, fysiikan ja liikunnan tulokulmista. Lopuksi laadittiin kuvataiteen keinoin yhteenveto eri tieteenalojen annista tekemällä yhteistaideteos.

– Lukion monialainen opintojakso voi kuulostaa melkoiselta sekamelskalta, kun opetusta antaa peräti kuusi eri alan opettajaa. Opettajat olivat kuitenkin valinneet teemat huolella, ja ne muodostivat punaisen langan siirryttäessä oppiaineesta toiseen. Se, että eri oppialojen luonne tehdään oppijalle näkyväksi, onkin monialaisen kokonaisuuden onnistumisen edellytys, Kuisma toteaa.

Tutkimuksen mukaan nuoret oppivat uusia käsitteitä ja oivalsivat tiettyjen käsitteiden liittyvän moniin eri oppialoihin, vaikka näkökulma olikin eri. Jotkut oppijat kokivat jopa maailmankuvansa muuttuneen, kun ihmistä ja ihmisyyttä tarkasteltiin usean eri tieteenalan kulmasta.

Filosofian maisteri Merja Kuisman kasvatustieteen alaan kuuluva Bliss and curse of autonomy: Implementing inquiry learning in a domain-specific and cross-curricular context tarkastettiinn julkisesti Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnassa perjantaina 28.10.2022. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Sami Paavola Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimi professori Petri Nokelainen kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnasta.

Norssinopen päivä

Norssinopen päivä -juttusarja kertoo normaalikoulun lehtoreiden työpäivästä. Kuten tiedämme, työpäivään mahtuu usein sekä opetusta, ohjausta, palavereita ja monenlaista tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistyötä. Norssin opettaja: haluatko kirjoittaa Norssinopen päivä -jutun Siriukseen? Lähetä teksti ja kuvia ehdolle osoitteeseen sanna.isopahkala@tuni.fi

Markku Kuorilehto

Oulun normaalikoulun yläkoulu 7–9 ja lukio Historian, yhteiskuntaopin, uskonnon ja filosofian lehtori FL, TM, historian ja kirkkohistorian tutkija

Tuntini alkaa lukioluokassa 127 kello 8.15. Hyvän huomenen jälkeen on Wilma-seurustelu poissaolijoiden pyydystämiseksi. Kirjat ja vihot avautuvat mukisematta. Kannettavallakin voi tehdä kotitehtävät. Enemmistö haluaa kirjoittaa vastauksensa kynällä vihkoonsa. Nyt opiskellaan ja ”yleissivistytään” on lukiolaisten tahtotila. Aiheena on yksi maailmanhistorian keskeisistä ja vaikuttavimmista historiallisista prosesseista, kristinuskon synty. Lukiolaiset ovat toivoneet opintojensa alussa, että heille opetetaan perinteisesti muistiinpanoja tehden ja minä opetan ilman ylimääräisiä kiemuroita. Saamansa pitää, vaikka menetelmä ei ole nykymuodin mukainen. Tehokkuusajatus lyö läpi lukiolaisten oppimisessa. Hömppää ei oppimiseen ja luokkaan huolita. Asialinjalla ollaan! Aloitamme Jeesuksen historiallisuudesta syntymähetkineen. Eipä Nasaretilainen syntynyt vuonna 0 tai yksi. Jeesuksesta päädytään kristinuskon syntymän syihin. Parikeskustelussa pohditaan, miten kristinusko näkyy nykyisin. Entä jos uskonto ei olisi syntynytkään. Kristilliset etunimet, rakennukset ja juhlapäivät loma-aikoineen tiedetään. Kristinuskosta on siis selvää etua lukiolaisella. Ilman Jeesusta ja joulua joutuisi opiskelemaan koko talven ja viikonloputkin ilman vapaapäiviä.

Ennen toisen tunnin alkua on välituntivalvonta. Alkavalla tunnilla seuraan opetusharjoittelijan pitämää historian tuntia. Aiheena olisi talvisota. Siinä peräpenkissä istuessani, tulee mieleeni, onko historiasta opittu mitään. Samasta aiheesta on jo puhuttu monen sukupolven ajan. Sota ryskää nyt Euroopassa. Tulevaisuuden opettaja selittää talvisodan syyt tapahtumakulkuineen luokassa. Oppitunnilla on välillä jo sodan tuntua. Kuin Raatteentien savun tummentamat lumihanget olisivat jo vierellämme Suomussalmen kylmän pakkasviiman

käydessä kirvelevinä korvissamme. Luokassa aistii jo ruudinkäryn, väistelemme luoteja kumartaen, sillä auskun kerronta on todentuntuista. Siilasvuo ja Susitaival sotajoukkoineen pelastavat Suomen ja ennen kaikkea Oulun – tälläkin oppitunnilla. Nuori Suomen kansa kuuntelee uuden uutta opettajaansa herkeämättä. He katsovat kaatuneiden sotilaiden digitoituja kantakortteja sota-ajalta Oulun normaalikoulun edeltäjäkoulun entisistä oppilaista. Mielenkiinto herää monessa: ketä minun sukulaisiani oli sodassa? Joku muistaa jo vaarin kertoneen isästään Viipurinlahden vaikeissa taisteluissa. Toinen oppilaista on kiinnostunut entistä enemmän talvisodan tarkka-ampuja Simo Häyhästä. Tunti on tehtävänsä tehnyt. Mielenkiinto historian harrastamiseen on herätetty. Taas tuli todistettua, ettei historia ole turhaa. Kohtaan oppilaiden poistuessa monia kysymyksiä. Keskustelu jatkui oppilaiden kesken vielä pitkin käytävää. Jäämme istumaan luokkaan yhdessä opetusharjoittelijoiden kanssa. Pohdimme tunnin merkitystä ja kulkua. Kaikki olivat tyytyväisiä päivän tuloksiin niin oppilaat, harjoittelijat ja ohjaava opettaja.

Iltapäivällä kohtaan ysiluokan yhteiskuntaoppia teinimeiningillä. Tunnemme toisemme paremmin kuin hyvin. Pipot, lippikset, huput ja puhelimet väistyvät nuorison käsistä tunnin alkaessa. Tunneillani ei istuta päällysvaatteet päällä tai katsella somen syövereitä. Lupsakka sosiaalisuus ja teinin yrmeä maailmanviha sulavat vähitellen kansantalouden suhdannevaihteluiden lama-aikoihin, kun lähes hiki otsalla katsellaan suhdannekäyriä pitkin liitutaulua kynien sauhutessa ruutuvihon risteilevää verkkoa. Vaikean asian opettamisesta ja oppimisesta kiittelee kukin omalla tavallaan. Kiitollisuutta tunnetaan myös siitä, että voi olla edes hetken rauhassa muulta maailmalta.

Viimeinen tunti on filosofia ja etiikka. Teemana on hyve-etiikka. Käsittelemme ”kakkosten” kanssa hyveitä ja paheita. Keskiajan seitsemän kuoleman synnin kohdalla pysähdymme yhden äärelle: ”hengen velttous”, toisin sanoen laiskuus ja ponnistelemattomuus. Moni tunnustaa, että aikaa menee turhaan kännykän äärellä päivästä toiseen. Koulupäiväni on päättynyt. Siirryn toiseen elämääni – tutkijaksi. Avaan väitöskirjani käsikirjoituksen.

Tuore Students Learning in Communities -kirja kertoo: Kuinka koulutus ja yhteiskunta ovat vuorovaikutuksessa eri kulttuureissa?

Vertailevan kasvatustieteen tutkijat Eija Kimonen ja Raimo Nevalainen ovat julkaisseet monografian Students Learning in Communities: Ideas and Practices from the U.S.A., India, Russia, and China, joka tutkii koulutuksen ja yhteiskunnan vuorovaikutusta 1900-luvulla ja 2000-luvun alussa. Kirja käsittelee yhdyskuntaan pohjautuvan oppimisen (Community-Based Learning) filosofisia näkemyksiä ja kasvatuksellisia tavoitteita sekä niihin liittyviä arvoja Yhdysvalloissa, Intiassa, Venäjällä ja Kiinassa.

Yhdyskuntaan pohjautuvan oppimisen filosofinen tausta näissä maissa nojaa sekä kansallisiin filosofisiin perinteisiin että reformistisiin kasvatusajatuksiin, jotka ovat saaneet kansainvälisen luonteen – ajan myötä näissä maissa on noussut myös vastustusta joitakin kansainvälisiä pedagogisia ideoita kohtaan.

Kirja tarjoaa kattavan kuvan yhdyskuntaan pohjautuvasta oppimisesta. Se osoittaa, kuinka opettajat voivat tehdä oppimisesta toimivampaa ja kokonaisvaltaisempaa, jotta opiskelijat voivat työskennellä uusissa tilanteissa yhä monimutkaistuvammassa maailmassa. Kirjan koulukohtaiset tapauskertomukset Yhdysvalloista, Intiasta, Venäjältä ja Kiinasta havainnollistavat, kuinka opettajat ja opiskelijat ovat toteuttaneet yhdyskuntaan perustuvia projekteja käytännössä eri aikoina.

Kirjan aihe on hyvin ajankohtainen, sillä myös maamme perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa painotetaan toimintakulttuuria, jossa halutaan hyödyntää aikaisempaa enemmän vuorovaikutteisia oppimisympäristöjä ja koulun ulkopuolella tapahtuvaa oppimista opetustyön resurssina. Opetussuunnitelman toteuttaminen käytännössä on kuitenkin ollut suuri haaste koulujen opettajille sekä myös opettajien perus- ja täydennyskoulutukselle.

Students Learning in Communities -kirjassa kuvataan lukuisia pedagogisia lähestymistapoja, joilla on pyritty vastaamaan koulutuksen haasteisiin eri aikoina. Ne osoittavat, kuinka oppiminen on pyritty liittämään autenttisiin oppimisympäristöihin, joissa oppilailla on mahdollisuus ymmärtää tutkimiaan ilmiöitä, kun he ratkaisevat esiin nousseita ongelmiaan.

Kirjan esimerkeissä kuvataan myös, miten opettajat tekivät oppimisesta entistä toiminnallisempaa ja kokonaisvaltaisempaa, jotta oppilaat saisivat valmiuk-

sia toimia monimutkaistuvan maailman uusissa tilanteissa. Kirjan kiehtovat tapauskertomukset kuvaavat konkreettisesti, kuinka opettajat ja heidän oppilaansa ovat toteuttaneet yhdyskuntaan pohjautuvia projektejaan eri aikoina monimuotoisissa kulttuureissa.

Esimerkiksi amerikkalaisten progressiivisten koulujen tarkoituksena oli 1930-luvun lopulla yhdistää opetus elämään ja ympäröivään yhteiskuntaan. Vaikeista taloudellisista ajoista huolimatta opettajat toteuttivat 1930-luvulla lukuisia kasvatuskokeiluja, jotka muuttivat syvällisesti opettajien professionaalista orientaatiota. Oppilaskeskeinen opetus- ja oppimisprosessi painotti yhteistoiminnallisen oppimisen ja työskentelyn hallintaa, tiedon hankintaa ja käsittelyä sekä ongelmanratkaisua.

Kansasin osavaltiossa esimerkiksi Holtonin kaupungin yleisen koulun IX-luokkalaiset tekivät tutkielman kaupungin rakennussuunnittelusta ja asunto-oloista. Oppilaat kartoittivat asuntojen käyttökelpoisuutta ja mukavuuksia. Tutkimuksen tuloksista he tekivät taulukoita ja graafisia kuvioita sekä kartan, joissa kaupungin talot luokiteltiin niiden mukavuustason mukaan. Lopuksi oppilaat kirjoittivat katsauksen, joka käsitteli tutkimuksen suorittamisen, tutkimustulokset ja tutkimuksen perusteella tehdyt johtopäätökset. Myöhemmin oppilaat hyödynsivät tutkimustaan, kun he osallistuivat asumisohjelman laatimiseen kaupungin asuntotoimikunnan kanssa.

Students Learning in Communities -kirjan tavoitteena on antaa virikkeitä kaikille kasvattajille ja opettajille, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään työtään, hyödyntämään autenttisia oppimisympäristöjä ja edistämään koulun ja yhdyskunnan välistä suhdetta.

Kimonen, E. & Nevalainen, R. (2022). Students Learning in Communities: Ideas and Practices from the U.S.A., India, Russia, and China. Leiden: Netherlands: Brill. (327 sivua)

Kirjoittajien aikaisempia julkaisuja:

Kimonen, E. & Nevalainen, R. (Eds.) 2013. Transforming Teachers’ Work Globally: In Search of a Better Way for Schools and Their Communities. Rotterdam, Netherlands: Sense. (364 pages.) (Ref.)

Kimonen, E. 2015. Education and Society in Comparative Context: The Essence of Outdoor-Oriented Education in the USA and India. Photographs Raimo Nevalainen. Rotterdam: Netherlands: Sense (305 pages.) (Ref.)

Kimonen, E. & Nevalainen, R. (Eds.) 2017. Reforming Teaching and Teacher Education: Bright Prospects for Active Schools. Rotterdam, Netherlands: Sense. (268 pages.) (Ref.)

Kimonen, E. & Nevalainen, R. (Eds.) 2020. Toward Community-Based Learning: Experiences from the U.S.A., India, and China. Leiden, Netherlands: Brill (290 pages.) (Ref.)

Lisätietoja:

Raimo Nevalainen, KL, Tutkija, RICEI Project (Research into International Comparison of Educational Innovations), Jyväskylän yliopisto, raimo. nevalainen@norssi.jyu.fi

Näin motivoit oppimaan

PS-Kustannus Kati Vasalampi

Motivaatio on jokaiselle opettajalla ja opettajankouluttajalle tuttu teema. Voisi kuvitella, että motivaatio on jo käytössä kulunut käsite, mutta psykologian dosentti Kati Vasalampi esittää sen kirjassaan mielenkiintoisella ja ymmärrettävällä tavalla. Teoksen sisältö on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisessä kuvataan motivaatiota eri näkökulmista kuten ympäristön, vaatimusten ja voimavarojen kannalta. Toisessa osassa esitellään motivaation tukemista koulu- ja opiskeluympäristössä. Kirjoittaja on tutkinut motivaatiota jo 15 vuoden ajan ja kirja onkin ilahduttavan selkeä ja jokaisen luvun lopussa oleva yhteenveto tekee kirjasta myös helposti selailtavan.

Laaja-alainen osaaminen koulussa Ajattelijana ja oppijana kehittyminen

Gaudeamus Toim. Ninja Hienonen, Päivi Nilivaara, Milja Saarnio & Mari-Pauliina Vainikainen

Laaja-alainen osaaminen on termi, joka on tullut koulua koskevaan keskusteluun nykyisen opetussuunnitelman myötä. Laaja-alainen osaaminen on ehkä jotain, mihin jokainen opettaja oppijoitaan ohjaa, mutta teoreettisena käsitteenä se voi tuntua joltakin, mitä ei ole helppo määritellä. Laaja-alainen osaaminen koulussa -teos avaa aihepiirin teoreettista, historiallista ja koulutuspoliittista taustaa, joten se antaa hyvin kattavan kuvauksen.

Teos on lähteineen yli 400 sivua ja sen sisällysluettelo on vaikuttava. Jo yksittäiset artikkelit monilukutaidosta, kielitietoisuudesta ja ekososiaalisesta sivistyksestä (muutamia mainitaksemme) antavat vahvan pohjan, kun käsitellään laaja-alaista osaamista opettajankoulutuksessa. Tästä teoksesta on hyötyä myös opetusharjoittelujen kehittämiseen, kun harjoitteluryhmät ympäri Suomea pohtivat harjoitteluun liittyviä artikkeleita tai ryhmäohjausten näkökulmia.