Tulevaisuustaidot

Rantakylän normaalikoululla

Teksti: Kimmo Nyyssönen kimmo.nyyssonen@uef.fi ja Teija Paavilainen teija.paavilainen@uef.fi Kuvat: Kimmo Nyyssönen

Miten maailmamme muuttuu koko ajan? Miksi tulevaisuustaidot ovat tärkeitä? Tällaisten kysymysten äärellä olivat torstaina 27.10.2022 Rantakylän normaalikoulun Koski-solun (5.-6. lk) oppilaat, opetusharjoittelijat ja opettajat. Otavan Oppimisen palveluiden asiakkuusjohtaja Markku Pelkonen ja valmentaja Heikki Hyyryläinen pitivät oppilaille työpajan tulevaisuustaidoista.

Pajan aluksi orientoiduttiin Heikin johdolla maailman muutokseen. Oppilaat osasivat nimetä ympäriltään paljon muutoksia, kuten pandemia, ilmastonmuutos, keinoäly ja robotisaatio. Keskusteluissa tuli esille, kuinka ruokaa jo toimitetaan koteihin robotin avulla tai kotona imuroinnin hoitelee robotti. Orientoitumisen jälkeen lähdettiin metsästämään supertaitoja – taitoja, joissa ihminen on konetta etevämpi. Näitä supertaitoja tai tulevaisuustaitoja oli piilotettu soluun ympäriinsä ja niiden etsimisessä käytettiin HALO AR -sovellusta. Näin oppilaat pääsivät kokeilemaan lisättyä todellisuutta.

Markun johdolla lähdettiin pohtimaan löydettyjen taitojen pohjalta, mitä taitoja ja vahvuuksia tulevaisuudessa tarvitaan. Markun vahvana viestinä oppilaille oli, että meillä kaikilla on monenlaisia taitoja, paljon osaamista ja erilaisia vahvuuksia. Vahvuudet ovat sinun supertaitojasi! Taitoihin liittyvän katsauksen jälkeen seurasi kaksi toiminnallista tehtävää.

Ryhmissä mietittiin omia supertaitoja ja otettiin muistoksi kuva itsestä taitokyltin kanssa green screenillä. Jokainen ryhmä teki myös treenivinkkivideon yhdestä tulevaisuustaidosta. Oppilaiden luovuus ja rohkeus tulivat hienosti esille.

Työpaja lopetettiin Minun taitoni nyt ja tulevaisuudessa? -itsearviointiin, joka toteutettiin Mentimeter-kyselynä. Huikaiseva kaksi kertaa 60 minuutin työpaja oli ohi. Vaikka työpaja oli ohi, niin opittuihin taitoihin palataan jo tulevien viikkojen aikana. Oppilaille suunnattua työpajaa oli seuraamassa parikymmentä solussa perusharjoittelua suorittavaa nuorta tulevaisuuden opettajaa. Iltapäivällä oli heidän vuoronsa saada Markulta ja Heikiltä rautainen opastus

tulevaisuustaidoista ja monialaisista oppimiskokonaisuuksista. Tämän toisen 120 minuuttisen jälkeen tuli hyvin selväksi mikä on olennaista, kun suunnitellaan monialaista oppimiskokonaisuutta, jossa taitojen rooli korostuu.

Päivä oli erittäin antoisa niin oppilaille, nuorille opettajille kuin meille opettajankouluttajillekin. Nämä oppilaat ovat vielä 2070-luvulla työelämässä. Mistähän tulevaisuuden taidoista silloin puhutaan?

Tilaisuuden järjestämisestä vastasivat Otavan Oppimisen palvelut ja Rantakylän normaalikoulun FCLab. fi-tiimi.

Tulevaisuustaidot

ja kasvumyönteinen oppimiskulttuuri

Teksti: Johanna Oris ja Markku Pelkonen Kuvat: Kimmo Nyyssönen

Taidoista puhuminen on tärkeää. Taidoista puhuminen auttaa nuoria ymmärtämään, miten jokainen voi kehittyä ja vahvistaa omaa osaamistaan. Toiminnan ja tekemisen sekä omien mieltymysten ja kiinnostuksen aiheiden kautta on mahdollista löytää oma kasvupolku.

Toimintaympäristömme ohjaa meitä uudistumaan joka päivä

Toimintaympäristömme muuttuu kaiken aikaa ja haastaa myös meitä muuttumaan. Yhteiskuntaamme vaikuttavat megatrendit, kuten ilmastomuutos, resurssiniukkuus ja digitalisaatio, vaikuttavat vahvasti tapaamme ajatella, mikä on oppimisen ja hyvinvoinnin rooli tulevaisuudessa. Voidaan jopa väittää, että koko formaali koulutus ja tapamme jäsentää jatkuvaa oppimista on radikaalissa murroksessa. Olemme siirtymässä uudenlaiseen maailmaan, jossa tiedon ja tiedollisen osaamisen rinnalle on syntymässä uusia käsityksiä ja määrittelyjä oppimisesta. Samanaikaisesti, ja jo nyt, resilienssin merkitys että hyvinvoinnin ja oppimisen välinen rajapinta korostuvat. Tämä vaatii laaja-alaisempaa ja usein myös rohkeampaa ajattelua niin yksilö- kuin organisaatiotasolla. Elämän aikana jokaisen olisi tärkeä olla valmis sekä uudistumaan että uudistamaan omaa identiteettiään. Olemme uuden äärellä, jälleen kerran.

Digitalisaatio voimistuu edelleen 2022–2030. Pelkästään globaalin pandemian ensimmäisen vuoden arvioitiin nopeuttaneet digitalisaatiota noin 10 vuotta.

Jatkuvan oppimisen rooli korostuu kaikissa elämänvaiheissa. Osaaminen vanhenee, poisoppimisen merkitys kasvaa. Tiimimäinen, teknologiatuettu, automatisaatio, robotisaatio korvaa perinteisiä ammatteja ja toimintamalleja. Asiantuntijuus saa uusia muotoja, uusia ammatteja ja ammatillisia identiteettejä syntyy. •Hyvinvoinnin ja jatkuvan oppimisen rooli muuttuu

•Jatkuva oppiminen ja teknologia muuttavat käsityksemme formaalista oppimisesta ja koulutuksesta

•Oppiminen ja sen merkitys kasvaa koko ajan: kyky oppia, kyky uudistua. Avainsanoja: Resilienssi, kyvykkyys, osaaminen, jatkuva oppiminen, hyvinvointi… Volatility, Uncertainty, Complexity ja Ambiguity

Parhaillaan käynnissä on historian suurin oppimisen transformaatio. Digitalisaatio ja teknologia ovat muuttaneet ja muuttavat edelleen radikaalisti tapaamme tehdä ja toimia. Edelleen meillä on hyvin vahva luottamus formaaliin koulutukseen ja usko siihen, että hyvin koulutettu ihminen osaa kaikkea. Mutta jos tarkastelemme kansainvälistä yliopistomaailmaa, niin voimme jopa puhua formaalin koulutuksen kriisistä: teknologia haastaa meitä ja ulkopänttäämisen aika alkaa olla ohitse.

Meillä on enemmän kuin koskaan tietoa siitä, miten aivomme toimivat, miten palaudumme ja miten kokonaisvaltainen hyvinvointi auttaa meitä kasvamaan kohti omia ja yhteisiä päämääriämme. Tiedosta huolimatta emme välttämättä osaa käytännössä jäsentää, miten hyvinvointi, jatkuva oppiminen ja kasvumyönteinen tapa lähestyä kriisejä - nykyisiä ja tulevia - liittyvät yhteen.

Taitojen systemaattisempaa ja yhdenvertaisempaa kehittymistä mahdollistava ja tulevaisuusorientoitunut tapa suunnitella oppimisprosesseja vaatii uudenlaista tapaa ajatella erilaisten tietojen ja taitojen oppimista. Olemme uuden äärellä, ja tarvitsemme myös poisoppimista.

Olemme ihmisinä lähtökohtaisesti taitavia toteuttamaan negatiivisia ennusteita, oli sitten kyseessä oppiminen, työelämä tai oma arki. Jos toistuvasti ajattelemme, että maailma monimutkaistuu, työelämä vaikeutuu ja kohtaan jatkuvasti ulkoapäin tulevia paineita ja odotuksia, niin näin varmasti tapahtuukin.

Kasvumyönteisessä ja tulevaisuustaitoja vahvistavassa toimintakulttuurissa oppijoiden aktiivinen rooli, osallisuus ja yhteisöllinen tapa oppia nähdään yhtenä keskeisenä toimintaperiaatteena. Myös aikuiset oppivat ja kehittyvät koko ajan. Oppimiskulttuuri perustuu yhdenvertaisuuteen ja vahvaan haluun kehittyä ja kasvaa. Yhteisöllisyys ja luottamus luovat pohjan kestävälle hyvinvoinnille.

Kasvumyönteisyys tarkoittaa yksilön halua kehittyä ja oppia uutta. Se on tärkeä osa oman osaamisen kehittymistä. Kasvumyönteinen ihminen kehittää aktiivisesti

• omia oppimaan oppimisen taitoja (itsenäinen osaamisen kehittyminen) • viestintä- ja vuorovaikutustaitoja (tiimityön sujuvuus) • omaa asennetta jatkuvaan oppimiseen.

”Kasvun ja oppimisen maailmassa myönteinen mindset auttaa pitkälle. Tarvitaan uskoa omiin vahvuuksiin ja yhteistyöhön. Yhdessä voimme oppia ratkomaan monimutkaisia ja jatkuvasti muuttuvia ongelmia”, kertoo tulevaisuustaitovideolla (https://oppimisenpalvelut.otava.fi/ajankohtaista/2022/tulevaisuustaidot-hyvinvointi-ja-jatkuvan-oppimisen-maailma/) Otava Oppimisen palveluiden asiakkuusjohtaja Markku Pelkonen.

”Meidän tulee yhdessä ja itseämme kasvuun ohjaten, ottaa vahva omistajuus siitä, mihin suuntaa haluamme kasvaa ja kehittyä. Meillä on oikeus unelmoida parempaa tulevaisuutta. Hyvinvointi, kasvu ja systemaattinen taitojen oppiminen on ratkaisu moneen

tämän hetken haasteeseen. Tapamme ajatella liikaa tiedollisten tavoitteiden kautta saattaa estää meitä näkemästä mahdollisuuksia. Siksi tulevaisuustaidoista puhuminen ja niiden tunnistaminen yhdessä oppijoiden kanssa on kriittisen tärkeää”, hän jatkaa.

Mistä tulevaisuustaidoista oikeastaan on kyse?

Tulevaisuustaitoihin liitetään usein ajatus, että ne koskevat vain nuoria ja ovat jotain, joka realisoituu joskus tulevaisuudessa. Näin työnnämme ajatuksen pois omasta elämästämme, vaikka jokaisen olisi tulisi pohtia, miten taidot ovat omalla kohdalla hallussa ja mikä voisi olla se taito, jossa voisi kasvaa ja kehittyä seuraavien vuosien aikana.

Jatkuva kasvu ja oppiminen ovat tietoinen valinta. Arjessa opimme jatkuvasti asioita ikään kuin sattuman kautta, mutta todellinen kasvu ja kehitys vaatii tietoisen valinnan. Tämä tarkoittaa myös poisoppimista vanhoista toimintamalleista, mikä ei aina ole helppoa. Poisoppiminen tuottaa kipua ja vaatii myös palautteen vastaanottamista. Toisaalta se mahdollistaa kasvun uuteen.

Laaja-alaiset taidot ovat jo vahvasti mukana opetussuunnitelmissamme (OPS2016, LOPS21), mutta niiden toteutuminen ja systemaattinen varmistaminen jokaiselle oppijalle vaatii vielä yhdessä tekemistä ja työtä. Tämän lisäksi on hyvä tiedostaa, että taitojen kehittyminen edellyttää myös yksilöiltä vahvempaa sitoutumista ja omistajuutta omaan oppimiseen. Pitää oivaltaa, miksi nämä teemat ovat minulle tärkeitä ja mitä merkitystä tällä kaikella on.

Radikaali idea - mitä jos opiskelisimme kokonaisen vuoden jotain isoa teemaa?

Puhumme usein projektiviikoista, monialaisista kokonaisuuksista tai MOK-viikoista. Pohdi hetki seuraavaa ajatusleikkiä: Mitä tapahtuisi, jos keskittyisimme yhden tai useamman vuoden ajan meitä kaikkia koskevien isojen teemojen parissa oppimiseen? Olisiko nuorten kyky kukoistaa tulevaisuudessa parempi? Oppisimmeko silti kaiken olennaisen? Mikä estää? Mikä mahdollistaa?

No, ehkä me teemme tämäkin muutoksen vaiheittain ja etsimme ratkaisut tulevaisuuden osaamiselle yhdessä. Välillä on kuitenkin hyvä kyseenalaistaa myös sitä, miksi edelleen ajattelemme kaiken oppimisen oppisisältöjen, oppituntien ja ajattelua rajoittavan ainejaon kautta (mielipide). Elämme volatiilissa VUCA-maailmassa, joten uudelleenajattelu ja nykytilan ratkaisujen kyseenalaistaminen on myös sitä ns. kriittistä ajattelua. Ja tämä on keskeinen tulevaisuustaito meille kaikille!