Opettamisesta oppimisen ohjaamiseen

- tiedon vastaanottamisesta aktiiviseen toimijuuteen

Teksti ja kuvat: Ville-Juhani Nivasalo Projektipäällikkö Lapin yliopiston harjoittelukoulu

Taitopaja innostaa monenlaiseen luovaan toimintaan sekä tutkivaan ja kokeilevaan oppimiseen.

Ensivaikutelma oli kaunis. Ihanat tilat! Mutta apua, eikö ole omaa luokkahuonetta? Näin kuvailivat luokanopettajaopiskelijat Jasmin Rantala ja Milla Piiroinen omaa kokemustaan siitä, millaista oli tulla tekemään neljättä ja samalla viimeistä Lapin yliopiston harjoittelukoululla tapahtuvaa opetusharjoittelua tänä syksynä.

Vuoden 2022 aikana Lapin yliopiston harjoittelukoululla toteutetun oppimisympäristökehittämishankkeen tavoitteena on ollut luoda tilasuunnittelun malli nykyisten oppimiskäsitysten mukaisten tilojen tuottamiseksi vanhoihin puitteisiin. Perusopetuksen osalta uudisrakentamisessa on jo olemassa monenlaisia erilaisia tilasuunnittelun ratkaisuja. Sen sijaan esimerkkejä vanhojen tilojen remontoimisesta muuten terveisiin rakenteisiin on Suomessakin vähemmän.

On ekologista ja kestävän kehityksen mukaista miettiä myös tällaisia malleja, kertoo harjoittelukoulun johtava rehtori Anne Onnela.

Pelkät fyysiset tilat eivät kuitenkaan hänen mukaansa riitä. Onnistuneeseen muutokseen tarvitaan lisäksi yhteinen visio ja tahtotila.

Uudet tilat vaativat muutosvalmiutta opettajilta. Tätä tuetaan tiimiopettajuusvalmennuksella sekä työnohjauksella. On tärkeää kaikille myös ymmärtää, että tiloilla ja niihin linkittyvällä pedagogiikalla pyritään nimenomaan ensisijaisesti koulun keskeisten tavoitteiden toteuttamiseen: Oppilaiden yhdenvertaisuuden ja aktiivisen osallisuuden tukemiseen sekä opetussuunnitelman mukaisen opetuksen järjestämiseen.” (Rehtori Anne Onnela)

Harjoittelukoulu yhtenä vuoden 2022 tilasuunnittelun demoista

Tilauudistuksen prosessi lähti käyntiin vuoden 2021 lokakuussa, jolloin Harjoittelukoulu haki yhdeksi Suomen yliopistokiinteistöt Oy:n demohankkeista. Päätöksen tultua perustettiin tammikuussa 2022 projektiorganisaatio, jossa pääsuunnittelijaksi valikoitui lappeenrantalainen suunnittelutoimisto CDM.

Maaliskuussa sekä opettajilta että oppilailta kysyttiin näkökulmia oppimiseen sekä tilojen ulkoasuun liittyen käyttäen osallistavaa Katibot-suunnitteluohjelmaa. Kerätyn datan pohjalta luotiin ensimmäiset tilasuunnitelmaversiot, joita työstettiin sekä hankkeen ohjausryhmässä että harjoittelukoulun opettajista koostuvassa suunnitteluryhmässä.

Meiltä kysyttiin, millaiseen oppimiskäsitykseen tilojen tulee pohjautua. Oli turvallista suunnitella, koska sai antaa pedagogista konsultaatiota, mutta tilasuunnittelija muovasi tilat tarkoitukseen sopiviksi.” (Opettaja)

Varsinainen tilaremontti ajoittui touko-elokuulle siten, että oppilaat pääsivät aloittamaan uuden lukuvuoden muutamaa kalustetta lukuun ottamatta valmiissa tiloissa. Keskiraitille valmistuneessa kuuden luokan oppimissolussa kerroksen jakavat tällä hetkellä noin 120 viides- ja kuudesluokkalaista. Taideraitin päähän valmistunut Taitopaja puolestaan on rakennettu koko koulun käyttötarpeita ajatellen. Siellä uusina toimintoina ovat aiempaa paremmat mahdollisuudet harjoitella ohjelmointiin ja robotiikkaan liittyviä laaja-alaisen osaamisen taitoja, toteuttaa erilaisia teknologiavärkkäily- ja STEAM-projekteja sekä kokeilla esimerkiksi lisätyn todellisuuden oppimiskäyttöön liittyviä sovelluksia. Vanhoina toimintoina tiloissa on säilytetty muun muassa savitöihin tarvittava polttouuni sekä höyläpenkit, joihin on lisätty irrotettavat pöytälevyt erilaisten käyttötarkoitusten mahdollistamiseksi.

Puoliavoin Kajo on valoisa tila, johon mah-tuu isompikin määrä oppilaita kerralla. Ko-kolattiamatto vaimentaa melua ja parantaa akustiikkaa merkittävästi.

Vaikka tiloissa on ehditty työskennellä vasta pari kuukautta, on kokemus ollut pääsääntöisesti positiivinen sekä opettajien että erityisesti oppilaiden mielestä.

Mun mielestä on kiva, että on erilaisia tiloja ja jos on matikkaa tai lukemista niin on säkkituoleja, pöytiä ja tuoleja. Paras tila on Kajo, joka on isoin. Saa valita, missä tekee. Katsomon taakse pääsee piiloon! Hanki on tylsin, koska muistuttaa eniten vanhoja luokkia.” (Oppilas)

Osasta uudistuksista on saatu oppilailta myös rakentavaa palautetta, joka voidaan ottaa huomioon myöhemmissä tilasuunnittelun iteraatioissa.

Naulakot ovat pieniä, joten koreista on vaikea ottaa tavaroita. Liian pienet ja lähekkäin ja takit menevät päällekkäin. Jos kaveri juttelee kaverille, niin saattavat olla naulakon tiellä.” (Oppilas)

Uudet tilat inspiroivat kokeilemaan ja kehittämään uudenlaisia pedagogisia ratkaisuja. Kuudennen luokan opettajien tiimi on jo nyt löytänyt yhteisopettajuudesta monenlaisia etuja. Esimerkiksi joustavan ryhmittelyn kautta oppilaita pystytään jakamaan isompiin ja pienempiin ryhmiin tavoitteiden ja oppilaiden oppimistyylien mukaan.

Myös suunnittelu- ja opetusvastuuta pystytään jakamaan aiempaa paremmin. Sen sijaan, että jokainen opettaja suunnittelisi omalle luokalleen yhdeksän tunnin jakson, voidaan yhdessä suunniteltu jakso jakaa välillä vaikkapa kolmeen moduuliin. Tällöin yhden opettajan suunnitteluvastuu on kolme tuntia, koska saman osion voi pienin muutoksin vetää kolmelle eri joustoryhmälle. Toinen selkeä etu on ollut oppilaiden laajempi sosiaalinen piiri ja sitä kautta tapahtunut ryhmäytyminen.

Nyt jo huomaa, että syntyy uusia kaverisuhteita yli aiempien luokkarajojen, jotka meilläkin on ollut aika vahvoja. On mielenkiintoista nähdä, että kun nämä oppilaat ovat nyt kuutosella ja heidät jaetaan uusiin ryhmiin seiskalle, niin miten tämä nyt tehtävä työ näkyy siellä, kun kaikki ovat jo toisilleen ennestään tuttuja.” (Opettaja)

Nopeasti kehkeytyvät vaihtoehtoiset tulevaisuudet luovat haasteita ja mahdollisuuksia

Luokanopettajiksi valmistuvilla Jasminilla ja Millalla on edessään kenties jopa 45 vuoden mittainen työura. Sitä, miltä oppiminen tulee näyttämään sen aikana, heidän oli hieman vaikeaa visioida. Pääsuunnittelija Kati Räisäseltä asiaa kysyttäessä vastaus on hieman varmempi, vaikka se ei toki ota kantaa niinkään oppimiseen, vaan siihen liittyvään tilasuunnitteluun. Uskon, että tulevaisuus on Metaversumissa. Fyysiset tilat yhdistyvät entistä kiinteämmin myös virtuaalisiin tiloihin, joiden mahdollisuudet ovat äärettömät. Myös täysin analogisia tiloja tullaan suunnittelemaan ja rakentamaan jatkossa. Näin tapahtuu jo nyt esimerkiksi teknologiajättien, kuten Googlen, toimistoilla. Eli toisaalta mennään syvemmin digitalisaatioon ja toisaalta taas pois siitä, kuvailee Kati Räisänen.

Kehitys menee niin nopeasti. On vaikea määritellä tarpeet oppimiselle tulevaisuudessa, joten mistä tietää, millaista itse oppiminen on. Tämä harjoittelu on antanut joka tapauksessa rohkeutta lähteä miettimään ja kokeilemaan asioita eri tavalla, joustavammin.” (Opiskelija Jasmin Rantala)

Harjoittelukoulun osalta tilannetta tarkastellaan sekä lähitulevaisuuden että pidemmän aikavälin näkökulmasta. Demosta saadaan hyvää tietoa jatkossa tehtävälle oppimisympäristökehittämiselle ja mahdolliselle koulun tilojen vaiheittaiselle uudistamiselle kohti vielä aiempaa yhteisöllisempää ja oppijalähtöisempää toimintaa. Lisäksi tilat tukevat koulun ensisijaista tavoitetta oppimisen ja opettamisen maakunnallisena kehittämislaboratoriona. Yliopiston näkökulmasta tämä näkyy erityisesti luokanopettajakoulutuksessa. Opetusharjoitteluiden kautta pystytään antamaan opiskelijoille entistä monipuolisempia malleja siitä, miten oppimista voidaan ohjata nyt ja tulevaisuudessa.