Rehtorin palsta: Vesa Valkila

REHTORIN PALSTA REHTORIN PALSTA

Yhteisöllisyyttä etsimässä

Olin loka-marraskuun vaihteessa yliopistovierailulla Bemidji State Universityssa Minnesotassa. Yhteistyökumppanimme oli järjestänyt meille myös useamman kouluvierailun osavaltion julkisiin kouluihin. Koulut olivat suuria, oppilasmäärien vaihdellessa tuhannesta kolmeen tuhanteen. Kaikkia näitä kouluja yhdisti muutama asia, jotka synnyttivät kokemuksen, jonka haluan jakaa.

Ensinnäkin, kaikki toivotettiin tervetulleeksi heti koulun ovella. Sama myönteinen viesti saattoi jatkua myös tullessasi luokkahuoneen ovelle. Tämä lämminhenkisyys, kannustus hyväntuuliseen kohtaamiseen, kosketti ja se näkyi sekä oppilaiden että oppilaiden ja opettajien keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Myös huumori oli läsnä.

Opettajien toiminnassa kiinnitin huomioni siihen, että he eivät korottaneet ääntään tai moittineet näkyvästi oppilaita. Oppilaille oli opetettu, millaista käytöstä heiltä odotettiin ja toivottua käytöstä vahvistettiin positiivisen palautteen avulla. Toivottu käytös tuotiin esille monin eri tavoin koulun käytävillä, ruokalassa ja luokka-

huoneissa. Myötätuntoinen suhtautuminen kanssaihmisiin luo hyvää ilmapiiriä ja vaikuttaa kaikkien hyvinvointiin. Näitä viestejä oli näkyvillä myös opettajien työtiloissa ja kokoushuoneissa.

Keskusteluissa rehtoreiden ja opettajien kanssa kävi ilmi, että tämä positiivisen vuorovaikutuksen malli perustui tutkimukseen ja se oli otettu käyttöön useassa koulussa muutama vuosi sitten. Osassa kouluja malli oli käynnistynyt vasta tänä lukuvuonna. Opettajat olivat saaneet koulutusta mm. siihen, miten eri tavoin myös sanattomasti voi viestiä ja vahvistaa toivottua käytöstä.

Toinen seikka, johon erityisesti kiinnitin huomiota, oli se, miten yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistettiin monin eri tavoin. Kouluilla oli oma tunnus, maskotti,

REHTORIN PALSTA REHTORIN PALSTA

joka näkyi kaikkialla. Suosittuja olivat eläinhahmot, kuten husky-koira, kotka jne. Yhteenkuuluvuuden tunnetta vahvistettiin iskulausein ja tuomalla koulun arvot näkyviin lipuissa, julisteissa ja näyttöruuduilla. Professorimme Sean Wachsmuth kiteytti asian hyvin: -”Lapselle tai nuorelle pitää antaa sellaista mihin hän haluaa kuulua, jotain mitä hän voi jakaa ja kokea muiden ikätovereidensa kanssa.”

Monissa kouluissa yhteenkuuluvuus korostui erityisesti urheilussa. Oli iso asia kuulua koulun urheilujoukkueeseen ja olla hyvä joukkuepelaaja. Urheilu antoi mahdollisuuden menestyä ja saada onnistumisen kokemuksia myös niille, jotka eivät ehkä akateemisesti olleet niin vahvoja. Toisaalta koulu tarjosi myös muuta toimintaa, jonka kautta nuori saattoi kokea, että tämä koulu on ”minun juttuni”. Tiedekerhot, orkesteritoiminta tai koulutettuna mentorina oleminen olivat joillekin tärkeämpää kuin urheilu ja antoi tekemiselle merkityksen. Jokaiselle oppilaalle oli tarjolla jotain, joka yhdisti heidät muihin koulukavereihin. Yhteisöllisyys näkyi myös siinä, miten joissain kouluissa tuotiin esille seksuaalivähemmistöt, kielikysymykset tai Black lives matter -liike. Oli myös kouluja, joissa näitä asioita ei ollut sopivaa pitää esillä.

Meillä Suomessa on viime aikoina puhuttu ja kirjoitettu paljon siitä, miten nuoriso voi pahoin, miten levottomuus ja väkivallan käyttö on lisääntynyt. Olisiko yksi keino ehkäistä nuorten joutumista väärille poluille siinä, että he kokisivat koulussa entistä voimakkaammin olevansa osa omaa kouluyhteisöään? Myönteinen vuorovaikutus ja yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistaminen voisivat olla keinoja tukea nuorten hyvinvointia. Voimme antaa nuorille lisää mahdollisuuksia osallistua ja päästä vaikuttamaan ja kokeilemaan erilaisia ratkaisuja heitä koskevissa asioissa. Annetaan heille vastuuta, annetaan heille lupa erehtyä, mutta myös onnistua. Tätä kautta oppiminen koulussa tulee merkitykselliseksi ja motivoi yrittämään enemmän. Kun tätä toimintaa vahvistetaan myönteisellä vuorovaikutuksella ja positiivisella palautteella, on mah-

dollista rakentaa koulua, johon nuori haluaa aamulla tulla ja luoda kouluyhteisö, johon nuori haluaa kuulua. Tätä voidaan edelleen vahvistaa yhteisillä tunnuksilla, maskoteilla ja iskulauseilla.

Vaikka yhdestä maasta tai kulttuurista ei voida koskaan suoraan siirtää toimintamalleja toiseen maahan, sieltä voidaan tuoda ideoita, jotka ovat kehiteltyinä sovellettavissa myös meidän oloihin. Tekstissäni esiin ottamat mallit ovat tutkimusperustaisia ja sellaisia toimintamalleja, jotka parantavat myös sekä oppilaiden että opettajien hyvinvointia ja oppimistuloksia. Muuten, noista minnesotalaisista kouluista löytyi kaiken positiivisuuden keskeltä myös yksi selkeä kielto.

Vesa Valkila eNorssi-verkoston pj. Turun yliopiston normaalikoulun johtava rehtori