m et S ä S ty S tu O marihaa S tattelu - a ija maneliu S

Kuvat elina Jalni

1. Kerr O hiema N i TS e STä S i, Tau STa STa S i j A cockereistA si.

Isäni metsästi jo 70-luvulla cockerilla, ja minunkin ensimmäinen oma koirani oli cockerspanieli. Koiria talossa on ollut aina isän ja oman metsästysharrastukseni kautta.

Cockerin löysin rotuna uudelleen vuonna 2007, jolloin ostin ensimmäisen käyttölinjaisen cockerini FI K&JVA Ladysplit’s Deagolin. ”Ticon” kautta tutustuin myös SPME-kokeiden maailmaan. Olen myös kasvattanut käyttölinjaisia kohta toistakymmentä vuotta kennelnimellä Friisin, ja tällä hetkellä taloudessa tassuttelevat ovatkin molemmat omaa kasvatustyötä.

2. m iksi päätit ryhtyä koetuom A riksi j A mill A inen oli polkusi siihen?

Olen startannut SPME-kokeissa vuodesta 2008 alkaen. Kolme koiraa on saavuttanut käyttövalion arvon ja neljäskin on näyttelytulosta vaille. SPME SM-kokeissa näistä kaksi on saavuttanut pronssia. Sain koetoimitsijapätevyyden vuonna 2010, ja sen jälkeen sekä osallistuin kokeiden järjestämiseen että järjestin niitä paljon itse. Tutuiksi tulivat niin SPME- kuin SPME-V-kokeet.

Painostusta lähteä tuomariksi tuli useammalta taholta, mutta pitkään mietin riittääkö kokemus. Muutaman nimen mainitakseni Mauri Koivuporras ja Hannu Väisänen toimivat ehkä voimakkaimpina uskonluojina sille, että pohjaa on tarpeeksi, ja niinpä aloitin YT-koulutuksen vuonna 2020 ja saavutin pätevyyden arvosteluoikeuksineen tänä syksynä.

3. m i NK älai S ia O mi N ai S uu KS ia miele Stäsi on hyvällä spA nielill A? m itä A rvostAt työskentelyssä?

Haku on kaiken A ja O. Toinen ratkaiseva tekijä on kontakti ja halu palvella ohjaajaansa. Nämä molemmat ominaisuudet ovat yhtä tärkeitä. Itse arvostan kovakulkuisia, rohkeita hakijoita. Niiden tekemisessä näkyy voimakas riistallepyrkimys ja ne ovat myös ylösajoissa röyhkeitä. Niitä ei tarvitse juuri ohjata tai patistella, korkeintaan välillä vähän pidätellä.

Vauhti ei ole itseisarvo, mutta monesti kovin hidas, jäljittämiseen taipuva haku ei tuota toivottua lopputulosta. Varsinkaan kun ollaan tekemisissä puhtaasti luonnonriistan kanssa.

4. m itä h A luA isit s A no A uusille h A rr A stA jille j A kenties tuleville tuom Areille?

Metsästäkää sillä koiralla ihan oikeasti. Muuten kokeissa riistatilanteet tulevat koiralle enemmän tai vähemmän uusina asioina ja mo- nesti ”mopo” voi karata käsistä. SPME-koe kun on ihan oikea metsästyspäivä. Kannattaa myös käydä seuraamassa kokeita. Tällöin saa paremman käsityksen siitä, mitä siellä tapahtuu, ja on ehkä helpompi lähteä itsekin oman koiran kanssa kokeilemaan.

Se, mitä ”vanhasta” ajasta kaipaan, on talkoohenki. Tämä on kyllä vallalla vähän kaikessa toiminnassa nykyään, että ihmiset haluavat tulla ”valmiiseen pöytään”. Parhaiten pääsee koemaailmaan kuitenkin sisälle, kun osallistuu myös niiden järjestelyihin. Samoin se valmentaa kohti toimitsija- ja mahdollista tuomaripätevyyttä.

”Se, mitä ”vanhasta” ajasta kaipaan, on talkoohenki.”

Tuomareille sanoisin sen verran, että itsellä pitää olla spanieli ja sillä metsästyksen lisäksi osallistua myös kokeisiin. Näin säilyy kokonaiskuva eikä todellisuudentaju katoa.