Ta L ven T u LL essa

Yksi mukava mejä-kesä on jälleen koluttu pohjia myöten läpi. On aika siirtyä, jos ei nyt ihan talviunille, ainakin melko paljon rauhallisempaan olotilaan.

Omalta osaltani kesä täytti odotukset: saimme koepaikkoja lähistölle ja lisäksi pystyimme järjestämään kahden poikkeusvuoden jälkeen perinteisiä kokeita useamman. Perinteisillä tarkoitan täällä Varsinais-Suomessa tyypillistä tapaa, jossa osa koetoimikunnasta ja kokelaistakin saapuu koepaikalle jo perjantaina ja majoittuu siellä läpi viikonlopun. Iltaisin grillataan, paistetaan lettuja ja saunotaan. Tapa on poikinut meille yhdenlaisen MEJÄ-perheen, jonka kanssa juttu jatkuu siitä, mihin se edellisenä kesänä mahdollisesti jäi. Varsinainen koeviikonloppu vedetään läpi täydellä kattauksella. On tuhti aamupala puuroineen ja lisukkeineen, lisäksi tukeva lounas, jotta metsässä jaksaa. Sunnuntaina, koepäivänä, sama tarjoilu, mutta lisäksi vähintään kunnon kakkukahvit kokeen päätöspuheineen eli tulosten lukuineen. Tässä kokoonpanossa ei koetoimikuntaa jätetä yksin siivoamaan majaa vaan porukka osallistuu siihenkin.

Joskus olen ollut koepaikalla, jossa pysäköi 24 asuntovaunua/-autoa, ja meno oli kyllä riemukasta. Viikonlopun jälkeen olo oli kuin olisi lomalla ollut viikon: rento ja iloinen. Tästä syystä olinkin varsin häkeltynyt, kun osallistuimme muualla kokeeseen, jossa tarjoilu oli mahdollisuus tehdä itselleen voileipä. Ja nyt yhtään vähättelemättä tai moittimatta sitä! Tiedän, että koronavuosien jälkeen moni koevastaava lännessäkin havittelee sitä drive-in-tapaa, mutta itselleni tämä lomailu kokeen muodossa sopii paremmin.

Meille vuosi oli antoisa myös tulosten suhteen, sillä Blondikin valioitui viiden suoralla. Sillä onkin kirsu, jota toivon joskus vielä voitavan käyttää ihan oikeassakin työssä. Sen työmotivaatio ja -moraali on aivan omaa luokkaansa. En toki toivo peurakolaria, mutta toivon, että tulee jokin pieni huti metsästyksessä ja päästäisiin ihan oikeasti testaamaan miten peura löytyy.

Vaikka koekausi on ohi, saatan silti ajoittain sulattaa pakastimesta pullollisen verta ja tehdä koirille pienen jäljen. Tavoitteitahan pitää olla, jos ei muuten niin vaikka Ruotsin tai Norjan suhteen… Lisäksi nenätyö on meidän koirillemme niin palkitsevaa, ja samalla työ vie niiltä mehut parhaalla mahdollisella tavalla. Kun arkiviikot ovat koirille paljon keskenään kotona oloa, on joskus kiva yllättää ne niille hauskalla puuhalla.

Omasta puolestani toivotan kaikille mahdollisimman rauhallista ja rentoa joulunaikaa! Olkoon Pukki koirillenne antelias.