SEIJA TUOKON JUHLAPUHE BIOANALYYTIKKOKOULUTUKSEN 70-VUOTISJUHLASSA 7.9.2023
Julkaisemme tässä lehdessä Seija Tuokon Bioanalyytikkokoulutuksen 70-vuotisjuhlassa syyskuussa 2023 pitämän puheen.
Arvoisat juhlavieraat, hyvät koulutuksen edustajat, bioanalyytikot/laboratoriohoitajat, opiskelijat. Bioanalyytikkojen koulutus Suomessa alkoi 70 vuotta sitten – tarkalleen 1.9.1953 Helsingissä laboratorioteknillisten apulaisten kurssin nimellä. Tarkoituksenani on kertoa koulutuksen matkasta tähän päivään. Matkaan on liittynyt onnistumisia, mutta myös haasteita. Puhun tästä matkasta historian ja myös omien kokemusteni ja muistiinpanojeni pohjalta. Olen itse valmistunut laboratorioteknilliseksi apulaiseksi 31.1.1960 ja päättänyt urani lehtorina ja koulutuspäällikkönä Turun ammattikorkeakoulussa 2000-vuoden alussa. Sen jälkeenkin olen osallistunut erilaisiin koulutukseen liittyviin projekteihin. Olen näin kulkenut mukana lähes koko koulutuksen historian ajan. 1.9.1953 alkoi yksivuotinen laboratorioteknillisten apulaisten kurssi Säätytalolla Helsingissä. Tutkintonimike on ollut muutoksessa useaan kertaan. 1900-luvun alkupuolella kliininen laboratoriotoiminta oli vielä pienimuotoista, lähinnä käsityötä, jota lääkärit tekivät ja kouluttivat avukseen sairaanhoitajia, apuhoitajia, jopa vahtimestareita. Vuonna 1930 perustettu Marian sairaalan laboratorio lienee Suomen ensimmäinen sairaalalaboratorio. Suomessa siirryttiin vähitellen visuaalisista laboratoriotutkimusmenetelmistä
18 Bioanalyytikko 4|2023
spektrofotometrisiin tutkimusmenetelmiin, joka vaatii laboratoriomenetelmiin perehtynyttä henkilökuntaa. Varsinaista kliinistä laboratoriotoimintaa aloitettiin toteuttaa Helsingissä Kivelän sairaalassa vuonna 1948, kun Suomen ensimmäinen päätoiminen laboratoriolääkäri F.E. Krusius aloitti tehtävässään. Samaan aikaan alkanutta keskus- ja yliopistosairaalaverkoston kehitystä seurasi laboratorioiden ja niiden palvelujen tarpeen nopea kasvu ja kehitys. Laboratorioihin alettiin hankkia laitteita ja laboratoriotutkimusmenetelmiä kehitetiin. Laboratoriossa oli ammattihenkilöistä kova puute. Jo vuonna 1946 oli päätetty, että pienempiin laboratorioihin koulutetaan sairaanhoitajia viiden ja puolen kuukauden koulutuksella ja isompiin laboratorioihin koulutetaan erityisiä laboratorioapulaisia. Laboratoriotoiminnan kehittyessä ja monipuolistuessa tämä järjestelmä koettiin kuitenkin riittämättömäksi sekä laadullisesti että määrällisesti. Vuonna 1951 asetettu komitea esitti tekemänsä selvityksen pohjalta, että alan koulutus tulee aloittaa välittömästi, koska laboratoriotyön merkitys potilaan hoidossa oli lisääntymässä merkittävästi. Komitea ehdotti, että koulutetaan sairaalalaborantteja kuuden kuukauden koulutuksella. Tämän lisäksi järjestettäisiin laboratoriohoitajakoulutus jatkona tälle, kestoltaan yksi lukukausi. Viimeksi mainittu koulutus mahdollistaisi laboratoriohoitajien toimimisen myös
