LIISA SYVÄSALMI – OPISKELIJA MUIDEN JOUKOSSA

TEKSTI Marja Kaski-Honkanen

Hei! Olen Liisa Syväsalmi, toisen vuoden bioanalyytikko-opiskelija Vantaalta, pienen taaperon äiti ja tanskalaisen miehen vaimo. Olen opiskelija muiden joukossa, mutta on minussa pieni erikoisuus, minkä ansiosta kaikki tähänastiset opettajat ovat aina muistaneet nimeni heti, samalla kun ovat opetelleet muiden nimiä: olen kuuro. Opinnoissa kulkee aina mukana yksi tai kaksi opiskelutulkkia, riippuen onko kyseessä luento vai laboraatiotunti. Äidinkieliäni ovat suomalainen viittomakieli (ei, ikävä kyllä viittomakieli ei ole kansainvälistä – tätä kysytään usein!) ja suomen kieli.

Kiinnostuin bioanalytiikasta pienen mutkan kautta: tätä ennen olin opiskelemassa metsuriksi, mutta silloisen koulun opettajan kyydissä jouduin auto-onnettomuuteen, mistä jäi pysyvä niskavamma, enkä voinut enää tehdä kovaa fyysistä työtä. Toivuttuani onnettomuudesta aloin miettiä, mitä tässä nyt sitten lähtisi tekemään. Selasin Opintopolkua, ja katsoin, että bioanalyytikko tekee niin paljon kaikkea kiinnostavaa, eikä siihen pitäisi sisältyä suuria fyysisiä ponnistuksia. Opintojen sisältö olisi selvästi innostavaa ja aivojani sopivasti haastavaa. Niinpä hain ja pääsin suureksi ilokseni sisään.

Olen haaveillut työskentelystä IVF-laboratoriossa Tehyn lehdessä olleen artikkelin ansiosta. Virologia kiinnostaa myös kovasti, ja itse asiassa alalla on vielä mielettömästi muitakin kiinnostavia erikoisaloja!

Olen ollut harjoittelussa Porvoon terveysasemalla ja Helsingin Suursuon sairaalassa. Asiakkaat ovat ottaneet minut niin hyvin vastaan, ja onpa moni innostunut esittelemään minulle osaamiaan sormiaakkosia/viittomia, mikä on ollut todella sydäntä lämmittävää. Ajattelen sen myös niin, että tarjoamalla erinomaista asiakaspalvelua annan myös hyvän kuvan kuurojen yhteisöstä –meillä on tällainen niin kutsuttu vähemmistöstressi, että omaa yhteisöä on edustettava jatkuvasti ”hyvin”, muuten meidät ehkä leimataan negatiivisella tavalla. Kiitos loistavien ohjaajieni, työharjoitteluissa en kuitenkaan onneksi kokenut vähemmistöstressiä ollenkaan, vaan sain olla ihan oma iloinen itseni.

Haaveilen siitä, että saisin kenties tuottaa opinnäytetyönäni viittomakielistä materiaalia näytteenotosta ja mahdollisesti muistakin aiheista jollekin kiinnostuneelle taholle. Jonkin verran materiaalia on jo nyt olemassa, mutta vielä valitettavan vähän.

En ole vielä täysin varma millaisessa työssä näen itseni valmistumisen jälkeen, sillä tietyt erikoisalat houkuttavat minua, mutta toisaalta myös asiakaspalvelutyö, josta olen nauttinut suunnattomasti työharjoittelujen aikana. Olen varma, että jotain juuri minulle tarkoitettua tulee vielä eteeni!

Haluaisin painottaa sitä, että ihmisillä saattaa olla etukäteen ihan väärä kuva siitä, mitä bioanalyytikko tekee eli seisoo vaan laboratoriossa. Bioanalyytikko tekee niin paljon kaikkea, ja valinnanvaraa todellakin on siitä, mitä haluaa lähteä tekemään. Kerta kaikkiaan ihana ala!