VERTAISARVIOINTI, ONKO SE UUSI KIROSANA?

TEKSTI Jenny-Maria Tuomisto, Hilkka Korpi & Jaana Holappa-Girginkaya KUVA AdobeStock

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, kuten myös usein käytetyllä vertaisarviointi-termilläkin. Sen merkitys on moninainen ja vaihteleva. Termin ydin kuitenkin on, että vertaisarviointi liittyy potilaan hoidon laatuun ja standardien parantamiseen tapausarvioinnin avulla.

Vertaisarvioinnissa on kyse hoitajista, jotka ottavat vastuun käytännöstään sekä hoitajista, jotka arvioivat hoitajia. Usein tulee kuultua, että miksi näytteenoton vertaisarviointia tarvitaan.

Tyks Laboratorioissa Kliinisellä kemialla on ollut näytteenoton vertaisarviointi käytössä vuodesta 2017 ja vuonna 2023 näytteenottotyöhön osallistuville teetettiin webropol-verkkokysely. Verkkokysely oli osa ylemmän ammattikorkeakoulun kehittämistyötä Tyks Laboratorioiden näytteenoton vertaisarvioinnin kehittäminen. Kyselytutkimuksen tulosten perusteella päätettiin, että organisaatiolle tehdään koulutusluento vertaisarvioinnista. Jotta laboratorioissa verinäytteenoton akkreditointi säilyy, vertaisarviointia on suoritettava standardin edellyttämällä tavalla.

Vertaisarviointi laboratoriossa

Vertaisarvioinnilla tarkastellaan, puntaroidaan ja analysoidaan työntekijän toimintaa. Tavoitteena vertaisarvioinnissa on yksilön ja työyhteisön tukeminen ilman, että vertaisarviointi olisi tuomitsevaa tai arvostelevaa. Tarkoituksena vertaisarvioinnissa on kehittämisideoiden, tuen ja kannustuksen antaminen. Vertaisarvioinnilla on tarkoitus laadun varmistamisen tukeminen ja sen kehittäminen.

Vertaisarvioinnilla annetaan ja saadaan palautetta, jota voidaan käyttää henkilökunnan kliinisen oppimisen tarpeiden tunnistamiseen, kun tavoitteena on potilaiden turvallisuus ja laadukas hoito. Vertaisarviointi on tapa, jossa jokaisen hoitajan on otettava vastuu omasta osaamisestaan.

Näytteenoton vertaisarviointi Tyks Laboratorioiden Kliinisellä kemialla

Kun verinäytteenottoon on myönnetty akkreditointi, on Tyks Laboratoriot sitoutunut näytteenottotoiminnassaan toimimaan Standardi SFS-EN ISO 15189:2013 asettamien lääketieteellisten laboratorioiden laatu- ja pätevyysvaatimusten mukaisesti. Standardissa on määritelty, että määritettyjä prosesseja pitää seurata ja arvioida, sekä on toteutettava tarvittavat toimenpiteet suunniteltujen tulosten saamiseksi ja määritettyjen prosessien jatkuvaksi parantamiseksi. Tyks Laboratorioiden Kliinisen kemian “Osaamisen ja pätevyyden arviointi” toimintaohjeessa ohjeistetaan, että näytteenoton vertaisarviointi suoritetaan vuosittain vertaisarviointina. Akkreditoinnista kerrotaan myöhemmin artikkelissa.

Näytteenoton vertaisarvioinnin koulutusluento Koulutusluennossa käydään läpi sitä, että miksi näytteenoton vertaisarviointia suoritetaan Tyks Laboratorioiden Kliinisen kemian näytteenotossa ja millaista tukea vertaisarvioinnista voidaan saada.

Näytteenoton vertaisarvioinnin tavoite ja tarkoitus Näytteenoton vertaisarvioinnin tavoitteena on yksilön ja työyhteisön kehittäminen. Tarkoituksena vertaisarvioinnissa on jakaa kehittämisideoita, antaa kollegoiden kesken tukea ja kannustusta. Tavoitteena ja tarkoituksena on myös varmistaa, että työntekijät noudattavat toiminnassaan ja toimintatavoissaan ohjeistuksia, jotka ovat määriteltyjä organisaation laadunhallintajärjestelmässä.

Mikä ohjaa näytteenoton vertaisarviointia?

Tyks Laboratorioiden Kliinisen kemian verinäytteenottoon on myönnetty akkreditointi FINAS-akkreditointipalvelusta. Täten verinäytteenotossa täyttyy Standardi SFS-EN ISO 15189:2013 asettamat lääketieteelliset laboratorion laatu- ja pätevyysvaatimukset. Laboratorio on sitoutunut noudattamaan kansainvälisen standardin asettamia velvoitteita. Velvoitteisiin kuuluu, että laadunhallintajärjestelmää on ylläpidettävä ja parannettava jatkuvasti.

Laadunhallintajärjestelmään on määritelty kriteereitä ja menetelmiä, joita tulee noudattaa. Näiden kriteerien ja menetelmien avulla varmistetaan, että nämä määritellyt prosessit toteutetaan tehokkaasti ja niitä tullaan valvomaan sekä arvioimaan tehokkaasti.

Lisäksi laadunhallintaa ja potilasturvallisuutta edellytetään laissa, jolloin lain terveydenhuollon ammattihenkilöiden on edistettävä potilasturvallisuutta sekä palvelujen laatua terveydenhuollossa (559/1994, 18§). Potilaalla on oikeus hyvään ja laadukkaaseen terveyden- ja sairaanhoitoon, jolloin toiminnan on oltava turvallista ja asianmukaisesti hoidettua. Näytteenottajien tulee noudattaa myös oman hyvinvointialueensa strategiaa ja visioita.

Miksi vertaisarviointia käytetään?

Vuotuisella verinäytteenoton vertaisarvioinnilla varmistetaan Standardin SFS-EN ISO 15189 vaatimusten mukaisesti osaaminen ja pätevyys ja siten toiminnan laadukkuus. Vuotuisilla verinäytteenoton vertaisarvioinneilla myös helpotetaan turvallisuuskulttuurin luomista, koska tällä keinolla pyritään poistamaan lääketieteelliset virheet ja ei-toivottavien tapahtumien toistumiset. Turvallisuuskulttuuri edesauttaa potilasturvallisuutta, joka on organisaation prioriteeteista tärkein. Vertaisarviointiprosesseja pidetään laadunparantamisen työkaluna, jolloin ne hyödyttävät terveysalan ammattilaisia. Vertaisarviointi on kriittinen osa hoitotyön laadun vaihteluihin ja puutteellisuuksiin puuttumista. Vertaisarvioinnissa on tavoitteena, että kaikki noudattavat yhteisiä toimintaohjeita ja käytäntöjä.

Vertaisarvioinnissa puututaan hoitotyössä mahdollisesti ilmeneviin laadun vaihteluihin ja puutteellisuuksiin. Yhteisiä toimintaohjeita ja käytäntöjä tulee kaikkien noudattaa.

Vertaisarvioinnista saatavat erilaiset tuet Vertaisarvioinnissa on saatavilla erilaisia tukia omaan työhönsä. Ammatillinen tuki tarjoaa muutoksen ja vaihtoehtoisen toiminnan mahdollisuuksia. Henkilökohtaisella tuella voidaan auttaa vähentämään työn mahdollisesti aiheuttamia epävarmuuksia ja turvattomuuden tunteita. Tämä edellyttää tasa-arvon ja yksilöllisyyden kunnioittamista. Vertaistuen avulla voidaan oppia uutta, oman toiminnan säätelyä, kehittää ongelmanratkaisutaitoja ja kehittää yhteistyötä sekä yhteisöllisyyttä. Kaikkien näiden tukien tehtävänä on edistää oppimiskulttuuria ja jakaa parhaita käytäntöjä. Vertaisarvioinnin periaatteena voidaan pitää toisilta oppimista. Vertaisarviointiprosessissa voi tulla esiin hyviä käytäntöjä, joita voidaan välittää muille työntekijöille sekä oppia toisilta, jotain sellaista, joka on itselleen uutta. Vertaisarviointitilanteet voivat myös luoda uusia verkostoja.

Vertaisarvioinnin käytännöistä

Verinäytteenoton vertaisarvioijana toimii sellainen henkilö, jolla on samantasoinen ammattitaito kuin vertaisarvioitavallakin. Verinäytteenoton vertaisarvioinnin kriteerit suunnitellaan vuosittain aiemman vuoden ver- taisarvioinnin, sisäisen auditoinnin ja ulkoisen auditoinnin perusteella. Joten usein toistuviin kriteereihin on kiinnitettävä verinäytteenotossa huomiota. Kun verinäytteenotto tapahtuu yhteisten ohjeistusten mukaisesti, silloin käytetään sovittuja käytänteitä. Tällöin varmistetaan se, että verinäytteenoton vertaisarviointi on johdonmukaista ja lähestymistapa on näyttöön perustuvaa.

Millainen on hyvä vertaisarviointitilanne?

Näytteenoton vertaisarviointitilanteen tulisi olla mahdollisimman rento. Näytteenottaja tulee saada tehdä työnsä mahdollisimman rauhassa. Asiakkaan läsnä ollessa ei keskustella juuri tapahtuvasta näytteenottotilanteesta.

Palautetta ei ole hyvä antaa negatiiviseen sävyyn vaan rakentavasti. Tilanteen voi kyseenalaistaa, vaikka mitään virheellistä ei olisikaan näytteenottotilanteessa tapahtunut. Esimerkiksi voi kysyä; Miksi teet tämän asian näin? Voisiko saman asian tehdä toisella tavalla? Näistä tilanteista opitaan vaihtoehtoisia toimintatapoja. Jos näytteenottotilanteessa kuitenkin tapahtuu jokin virhe, asian voi ilmaista kysymällä, että huomasiko näytteenottaja, että teki asian näin, tai huomasiko näytteenottaja, ettei tehnyt asiaa niin kuin ohjeissa ohjeistetaan.

Pitää muistaa antaa myös positiivista palautetta. Palautteen antamista ja saamista voidaan käyttää henkilökunnan kliinisen oppimisen tunnistamiseen. Näytteenotosta ja omista toimintatavoistaan kannattaa avoimesti keskustella, koska jopa omasta toiminnastaan voi löytää jotain sellaisia asioita, joita voisi tehdä toisin. Joskus kriteereissä on sellaisia kohtia, joita ei voida arvioida seuraamalla tilannetta. Silloin asia arvioidaan keskustelemalla, että miten sellaisissa tilanteissa kuuluisi toimia.