Ylioppilaslehti Aino 4/2016 by Ylioppilaslehti Aino

4 /2016

8 7

26 2 20 14 5

30 11 17

3 9

18 21

1 10

24 4

28 12

AALTO -YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI

1 1 1

THE COVER IS A BLACK HOLE. JUMP INTO THE PAST!

WITH

CMY

2 2 2

BUZZ

YOUR CAREER. YOUR ADVENTURE. Ready for an adventure? We are looking for enthusiastic students for full time summer internship positions. We’re looking for future leaders. Idea generators. And strategic thinkers. Put your degree and skills to work. We’ll help you build the roadmap that’s right for your career – including a few twists and turns to keep things interesting. If you have passion, a brilliant mind and an appetite to grow every day, this is the place for you. accenture.fi/tyopaikat Accenture Suomi

@AccentureFI

@accenturefi

GROW Global Trainee Programme

Kuva: Ilkka Törmä

You are the opportunity. Apply 1.12.2016 – 28.2.2017. www.growatstoraenso.com

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä Collaboration between Industrial Companies and Aalto University Hyvästä yhteistyöstä kiittäen Thank you for your cooperation and support

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiö Foundation for Aalto University Science and Technology

Explore your talent as a trainee

We are looking for passionate and humble young talents with potential to become future leaders or specialists in SEB. Our vision is to deliver world class service and therefore we need committed customer driven people working together striving for simplicity in the age of digitization. Application period: 27 December – 16 January For information: sebgroup.com/trainee

Nyt elektroniikkaa edullisesti!

20,-

25,-

22,-

35,-

ZD-99 Juotosasema Juotosasema säädettävällä lämpötilalla sopii tavallisille ja lyijyvapaille juotoksille

Arduino Uno -kehitysalusta Monipuolinen avoin kehitysalusta, valmiit ohjelmat ladattavissa ilmaiseksi

VC890C+ Yleismittari Korkealaatuinen ja hyvät mittausominaisuudet tarjoava yleismittari monipuolisilla toiminnoilla

Arduino Mega -kehitysalusta Tehokas avoin kehitysalusta, valmiit ohjelmat ladattavissa ilmaiseksi Tervetuloa liikkeeseemme! Sörnäistenrantatie 6 00530 Helsinki www.bebek.fi

BUZZ 9

LAHJUS Suut puhtaaksi koko sakki!

SELKÄ SEINÄÄ VASTEN Miksi ammattikuntaasi vihataan, osakestrategi Jukka Oksaharju?

6 6 6

WHAZZUP Kuulumisia Aallosta. Joulumyyjäistä, klikinsäästäjää, letkautusta... IDENTITEETTIKRIISI Ja taas pohditaan, mitä aaltolaisuus tarkoittaa. SUCCEZZ Menestymisiä Aallosta. Giniä, innovaatioita, valaistumisen hetkiä...

BEEF 18

BYE 58

SLÄMY Nostalgisoi ysärislämyllä.

SARJAKUVA What does success mean to you?

EXPORT ONLY Jukka-Pekka Heikkilä luennoi yrittäjyysoppeja Pohjois-Koreassa.

KOLUMNI Tarvitseeko yritys todella itselleen mission?

TUKIOPE Näin parannat elämän estetiikkaa.

BAARIKIERROS Kylteri, teekkari ja muotoilija kännäsivät Ainon piikkiin.

NOVELLI Collecto'rs choice.

AINO RAGEILEE Alumnit vittuun joulumyyjäisistä!!!

POST-MENESTYJÄ Yhä harvempi jaksaa pelata peliä nimeltä menestys.

KALLIS KOULU Helsinki School on koulu koulun sisällä. Kallis sellainen.

SUOMEN DIARIES Quirky little things about crazy Finnish people.

PÄ ÄK IRJ OI TU

Kirjoitin tähän lehteen jutun suomalaisesta koulutusviennistä. Haastattelu haastattelulta hahmotin epämääräistä alaa huonommin. Haastattelu haastattelulta olin vakuuttuneempi siitä, että tässä on ala, jota pelastamaan tarvitaan tuoretta aivokudosta, sekä vasemman- että oikeanpuoleista. Ja ei, en puhu nyt poliittisin termein. Koulutusvientiä voi tehdä niin monenlaisista lähtökohdista, että sekä Post-menestyjä-jutussamme (alkaen sivulla 18) mainitut likaiset takkutukkahipit että rahanhimoiset uraohjukset voivat hyppelehtiä aamulla töihin roihuava palo rinnassaan. Koulutusvienti on Sipilän hallituksen kärkihankkeita, jolla on tarkoitus tilkitä vientiä ja korkeakoulujen rahoitusta. Sen pitäisi ohjata ulkomaista aivovuotoa Suomeen ja siinä sivussa parantaa opetusta Suomessa. Kivoja pikku tavoitteita, jotka eivät toteudu, jos 1950-luvun Matit ja Liisat koettavat hoitaa hommaa kotiin keskenään. Uuden ajan ala tarvitsee uuden ajan osaamista. Esimerkiksi aaltolaisia. Tuoreisiin aivoihin ei ole pinttynyt kiusallista ajatusta siitä, että meidän koulutuksemme on maailman paras kansallisaarre, jota on turha käydä muuttamaan tai jenkkityyliin markkinoimaan, kun kyllä laatu huomataan. Laatu on luonnollisesti kaiken menestyksen edellytys myös koulutustuotteissa, mutta laadun tuotteistamiseen tarvitaan asiantuntijoita, jotka ymmärtävät muiden maiden kulttuuria. Tarvitaan avoimia tämän

päivän maailmankansalaisia, jotka osaavat verkostoitua ja takoa kansallisaarretta kohdemaan tarpeisiin. Niin syntyy luottamusta ja kauppaa. Koulutusvienti tarjoaa opiskelijalle kiinnostavia mahdollisuuksia. Koska alalta toivotaan paljon, ehkä liikaakin, sille kehitetään nyt voimakkaasti tukea ja tukia. Vaikka se on vielä alle 300 miljoonan arvollaan miniatyyri verrattuna vaikka kemianteollisuuden viennin 10,1 miljardiin vuonna 2015, rahaa valuu koko ajan lisää. Sijoittajat heräävät. Koulutusviennissä on myös valtavat mahdollisuudet Aallon mission mukaiselle kolmen alan yhteistyölle. Kun teekkari kehittää tuotteen, kylteri voi junailla ympärille koulutuspalvelut ja muotoilija palvelumuotoilla koko komeuden timanttiseen muotoon. Samalla voi tuntea tekevänsä jotain merkityksellistä, koska koulutus ja varsinkin kehitysmaiden naisten koulutus todella on edelleen avain parempaan maailmaan.

KUVASI DORA DALILA

AU USI UN E LM Ä ÄLL Ä AL ASI ON T

PAULIINA SUOMINEN, PÄÄTOIMITTAJA

in english!

Hello reader! You’re holding Aino, Aalto’s student magazine published by AYY four times a year. Aino digs deep into Aalto, AYY and the world of students in general. In this issue you can find an English article starting on page 50 and a comic on page 61. On our website at ainolehti.fi, you can also read older English content and send us your feedback and ideas for articles. Enjoy!

7 7 7

TR EN DITU TK A

4 /201 6

Päätoimittaja Pauliina Suominen Toimi t u s s ihteeri Saarlotta Virri Ar t D i r ec tor Viivi Prokofjev

ESKIMO Suomalaisten alipukeutujien pelastus on tänä talvena untuvatakki. Muhkea bigger is better -palttoo lämmittää pohjoisilla leveysasteilla, ja nyt se on vihdoin myös muodissa! Maailma sekosi teknisiin sekä vaaleanpunaisiin Rihanna-untuvatakkeihin. Trenditutka hurahti Joutseneen. Suomalainen tehdas on suoltanut untuvatuotteita 1930-luvun lopusta saakka, ja 1970-luvulla myyntiin tuli takki nimeltä Eskimo. Klassikko jo syntyessään, ainakin trenditutkan mielestä! Eskimoa on testattu

pohjoisnavalla saakka, ja se on lämpimäksi todettu. Täksi talveksi Joutsen teki 300 kappaleen editionin vanhalla kaavalla, väreinä tummansininen ja vihreä, ja mainosti sitä peräti Hesarin kannessa. Päällikangas on pehmeää vedenpitävää puuvillaa, ja sisällä on eettistä untuvaa. Sweatshop free ja tyylikkyys(kestävyys)takuu näemmä ainakin 40 vuodeksi. Erityisen kuuma sana ovat aidot vintage-Joutsenet, joista Ainon toimitus ottaa mielellään vastaan myyntitarjouksia.

Huomio! Tämä ei ole maksettu mainos vaan vilpitön hypetys.

M I E H I S TÖ

Kir j o i t t ajat Sonia El Kamel, Markus Helaniemi, Param Jolly, Stella Kallionpää, Emilia Mäenmaa, Wilhelmiina Palonen, Iisa Pappi, Juho Rautiainen Kuvaaj a t j a kuvittajat Liina Aalto-Setälä, Dora Dalila, Ulla Donner, Linn Henrickson, Hilla Kurki, Juuso Noronkoski, Mikko Rikala, Eevi Rutanen Ilkka Saastamoinen Ku s t a n t a ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY Toimi t u s n e u v osto Anna Brotkin, Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö Ilm o i t u s my ynti Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852 Med i a ko r tti ainolehti.fi/aino/mediatiedot/ Paino Printall AS / Painos 4500 kpl

8 8 8

ULL A DONNER

S O N IA EL K AMEL

Ulla Donner on uunituore graafisen suunnittelun kandidaatti, joka tekee Ainoon sarjakuvaa. Vuoden viimeiseen numeroon hän teki sarjakuvan menestymisestä sivulle 61. Donner, oletko itse menestyjä vai luuseri? "En ole kauhean kunnianhimoinen, joten olen kai luuseri."

Sonia El Kamel on informaatioverkostojen opiskelija, joka vei aaltolaiset baariin ja kirjoitti siitä jutun sivulle 36. El Kamel, miltä tuntui olla hiprakassa työajalla? "Aluksi tuntui kuumottavalta, koska keskittymiskyky ei tietenkään ollut huipussaan. Illan lopussa muistikirjani kirjaimet olivat muuttuneet aaltoviivaksi."

BUZZ

Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776 Aino on Aallon ylioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäinen. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15000 kauppatieteiden, taideteollisen ja teknillisten alojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

KANSI VIIVI PROKOFJEV

LA HJ US

Palstalla Aino jakaa hyvää mieltä lahjomalla.

016 Ä KESÄ LL Ä 2 S S Ä M Ä L E S inen TA LOU matti kokk

Likapyykin aika on tullut! Aino tarjoilee kaikille epäonnistuneille tuulenpieksämille joululahjaksi saippuaa, jolla voi pestä suunsa, kehonsa tai sielunsa puhtaaksi vuoden synneistä. Ja toivoo, että post-2016 on meille kaikille kaikin puolin auvoisempi vuosi.

9 9 9

SE LK Ä SE IN ÄÄ VA ST EN

Juttusarjassa penätään vastauksia ajankohtaisilta henkilöiltä.

UUSI NALLE O s a ke s t ra te g i J u k ka O k s a h a r j u e i p e lkä ä s u u t u t ta a s u o m a l a i s ta y r i t y s j o h to a . Ta p a s i m m e p ö r s s i - in to ili j a n j a s e l v i t i m m e, m i k s i h ä n e n a m m a t t ik u n ta a n s a h a l v e k s u ta a n . KIRJOITTI EMILIA MÄENMAA KUVASI ILKKA SAASTAMOINEN

10 10 10

BUZZ

Suomalaisen sijoitusmaailman suunsoittaja Jukka Oksaharju, miksi parjaat jatkuvasti suomalaista yritysjohtoa talousmedioiden palstoilla? Koska moni yritysjohtaja on siirtynyt liikaa vakauden varjeluun ja jättänyt omistaja-arvon kasvattamisen sivurooliin. Matalien korkojen maailmassa pörssissä liikkuu paljon sellaista rahaa, joka etsii varovaista ja vakaata sijoituskohdetta. Se johtaa yritysjohdossa herkästi siihen, että vältetään investointeja. Kustannukset näkyvät lyhyellä tähtäimellä, kun taas tuotot, kasvu ja kilpailukyvyn kehitys näkyvät vasta vuosien päästä. Kiitos jargonista. Ovatko yritysjohtajat siis nössöjä? Eivät ehkä nössöjä, mutta he pettävät omistajansa. Ongelmia syntyy viimeistään silloin, kun katsotaan heidän seuraajiensa työpöytiä ja todetaan, ettei tarvittavia investointeja ole tehty riittävän aikaisin. Löysit intohimosi hämärän kohteen eli sijoittamisen 15 - vuotiaana. Mikä sijoit tamisessa on niin ihanaa, että käytit siihen kultaisia teinivuosiasi? Minusta on kiehtovaa, että jotkut yksilöt ovat valmiita ottamaan riskin, jota muut eivät ole valmiita kantamaan. Silloin on mahdollista menestyä paremmin kuin muut, mutta toisaalta on oltava valmis hyväksymään epäonnistuminen. Pitää olla kyky käsitellä rahojen mahdollista menetystä.

"Osta osake vain, jos kuvittelet, että voit omistaa sen vuosikymmenen". Ammattikuntasi edustajia pidetään rahanahneina. Mistä se johtuu? Tämä on helppo kysymys – koska se on totuus! Varainhoitoliiketoiminta perustuu siihen, että asiakas kantaa riskin ja varainhoitaja kerää lähes riskittömät palkkiot. Koko pankkimaailmahan on rakenteellisesti petollinen. Tämä on peli, jossa pärjää ahne, joka ei kuitenkaan ole liian ahne. Tuntu uko sinu s ta, et tä te et jotain m erk it y ksellistä maailmassa tekemällä rahasta lisää rahaa? Tiettyyn rajaan asti kyllä. Kun omistajat investoivat rahaa, yritys investoi omistajien tahdosta kasvuhankkeisiin, jotka puolestaan luovat työpaikat viime kädessä. Kun yritys maksaa yhteisöveroa ja työpaikkoja syntyy, hyvinvointiyhteiskunta kasvaa. Tärkeää on ymmärtää motiivi, jolla rahasta tehdään rahaa. Arvostamani ja inhoamani pankkiirin erottaa toisistaan se, mitä hän tekee rahalla. Käyttääkö hän sen materiaan vai investoiko hän sen vapaa-aikaan tai johonkin yleishyödylliseen? Maksaako hän veronsa Suomeen, investoiko tuotekehitykseen ja laittaako rahan kiertämään? Kaikki tämä ratkaisee, kuinka mulkusta tyypistä on minun silmissäni kyse.

" tämä on peli, jossa pärjää ahne."

Millaisia riskejä sitten otat? Joskus jokin yritys on ollut yleisen mielipiteen mukaan huono sijoitus ja sen osake liian kallis, mutta olen itse johdonmukaisesti analysoinut tilannetta ja päätynyt erilaiseen päätelmään. Kun oma markkinoita vastavirtaan uiva analyysi osuu oikeaan, henkinen palkinto sijoittamisessa on vähintään yhtä tärkeää kuin raha. Nalle Wahlroos ja Warren Buffett ovat idoleitasi sijoitusmaailmassa. Nallen kuva peräti koristaa työpöy tääsi. Kliseistä, eikö? Miksi pitäisi keksiä pyörä uudelleen? Nallen firmoissa erotellaan strateginen kasvu ja omistaja-arvon kasvu, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, ettei kasvua haeta hinnalla millä hyvänsä. Toisaalta kun on tarpeellista tehdä yrityksessä rakenteellisia muutoksia, Nalle tekee ne 10 kertaa nopeammin kuin poliitikot. Buﬀettissa arvostan pitkäjänteistä ajattelua sijoittamisessa:

KUKA?

Onko muuta mahdollisuutta kuin markkinatalous? Näköjään on, esimerkiksi 2010-luvun Suomessa.

Mitä tarkoitat? Valton sijoitusyhtiö Solidiumin salkussa on viisi firmaa, siis käytännössä noin puolet valtion koko salkusta. Näitä firmoja Solidium on joutunut pääomittamaan koko olemassaolonsa ajan vuodesta 2008 tähän päivään asti. Samaan aikaan markkinat ovat nousseet toista sataa prosenttia, ja talous on elpynyt kohtuullisesti. Solidiumin salkkuvalinnat eivät ole lähelläkään markkinataloutta, vaan enemmänkin suunnitelmataloutta. Kannattaisiko minun sijoittaa opintolainani vai lähteä sillä Intiaan? Eikö opintolaina riitä molempiin? Jos tuollaista asiaa pitää miettiä, niin kyllä sinuna lähtisin sinne Intiaan. Henkinen pääoma ja ystävyyssuhteet ovat ainoita asioita, jotka oikeasti jäävät jäljelle. Pääoma on vain väline siihen, että saa hankittua vapaa-aikaa ja henkistä pääomaa.

KTM Jukka Oksaharju, 28, on Nordnetarvopaperivälitysyhtiön osakestrategi ja sivutoiminen konsultti. Hän valmistui Kauppiksesta kolmessa vuodessa ja on tunnettu suorapuheisista talous kommenteistaan mediassa sekä blogissaan, jolla on kymmeniä tuhansia lukijoita. Hän on julkaissut kolme sijoitusopaskirjaa ja jakaa räväköitä talous- statementtejaan aktiivisesti myös yli 10 000:lle Twitter-seuraajalleen.

11 11 11

ME NO VIN KK I

JOU LU V II M E IN E N A R A B IA S S A

I J AT K V- OPISKEL N U M E R O IN A

8000 7 64 7,4

8000 suomalaista opiskeli koko tutkintoa ulkomailla Kelan opintotuen turvin lukuvuonna 2015–2016.

TOKYOn perinteiset joulumyyjäiset ovat win-win-tilanne: ostaja saa mahdollisten tulevaisuuden huippusuunnittelijoiden luomuksia edulliseen hintaan, ja opiskelijamyyjät hankkivat elantoa ja kokemusta myyntitilanteista. Tänä vuonna ilmassa lienee myös haikeutta, koska myyjäiset valtaavat Arabian kampuksen viimeistä kertaa. "Tulevien myyjäisten muoto on vielä epäselvä. Uutta tilaa jatkolle ollaan etsimässä", tapahtumavastaava Svenja Lindner TOKYOsta kertoo.

7 prosenttia korkeakouluopintonsa lukuvuonna 2015–2016 aloittaneista suuntasi opiskelemaan ulkomaille. Vielä 2000-luvun alussa luku oli vain 3 prosenttia. 64 prosenttia lähtijöistä on naisia, ja yleensä opinnot aloitetaan vanhempina kuin kotimaassa. 7,4 prosenttia on ulkomaalaisten osuus suomalaisissa korkeakouluissa opiskelevista. OECD-maiden keskiarvo on 6,4 prosenttia, ja Pohjoismaista ainoastaan Tanska ylittää Suomen luvut. Siellä joka kymmenes opiskelija on ulkomaalainen.

TOKYOn joulumyyjäiset Mediakeskus Lumessa osoitteessa Hämeenkatu 135 2.12.–4.12. TSEKKKAA MYÖS AINON KEHITYSEHDOTUS MYYJÄISILLE SIVULTA 66.

Lähde: Cimo

T II N P U K IN K O N T V IN K V IN K Helsingin Sanomat valitsi marraskuussa Aallon valokuvataiteen lehtorin Hanna Weseliuksen esikoisromaanin Alma! vuoden parhaaksi esikoisteokseksi. Romaani käsittelee naisiin kohdistuvaa raivoa ja on palkintoraadin mukaan muun muassa "kyynisyydestä ja ironisuudesta tyystin vapaa". Weselius, kenelle esikoiskirjasi kannattaisi antaa joululahjaksi? "Kenelle tahansa lukevalle ihmiselle, CARL BERGMAN

12 12 12

varsinkin sellaiselle, joka toivoo välillä jotain muuta luettavaa kuin psykologisia juoniromaaneja." Weselius itse toivoo pukilta teatteritai konserttilippuja sellaiseen esitykseen, joka on niin kaukana tulevaisuudessa, että sen pystyy vielä merkitsemään punaisilla kirjaimilla kalenteriin.

BUZZ

KL IKI NSÄ ÄS TÄ JÄ

"klik klik klik"

Klikkiotsikko: T E I T KÖ VA H I N G O S S A S A M A N T E M P U N K U I N A A L LO N R E H T O R I ? Eli mistä on oikeasti kyse: Tuskin, sillä Tuula Teeri sai syksyllä arvostetun CASE Europe Leadership Award -palkinnon ensimmäisenä pohjoismaisen yliopiston rehtorina. Palkinto jaetaan tunnustuksena merkittävästä työstä koulutuksen edistämiseksi. Klikkiotsikko: N Ä I N T U T K I J AT S A AVAT S I E M E N E S I L I I K K E E L L E VÄ R I N Ä L L Ä – K AT S O H Ä K E L LY T TÄVÄ V I D E O ! Eli mistä on oikeasti kyse: Aallon sähkötekniikan korkeakoulun tutkijat ovat tehneet läpimurron onnistumalla liikuttamaan hallitusti useita esineitä värähtelevän levyn päällä yhden ainoan äänilähteen avulla. Tutkijat kuljettivat erilaisten piippausten ja vinkaisujen avulla levyn päällä muun muassa metallipaloja, vesipisaroita ja siemeniä. Katso video: youtu.be/hPUdDyBNkcE Klikkiotsikko: Y L I O P I S T O L Ä H T E E K I L PA I L E M A A N T I N D E R I N K A N S S A – O P I S K E L I J AT P Y Y H K I VÄT VA R AT T U J A I T S E L L E E N Eli mistä on oikeasti kyse: Aalto-yliopistokiinteistöt on lanseerannut Aalto Space -mobiilisovelluksen, jolla opiskelijat voivat helposti nähdä Kandikeskuksen vapaana olevat tilat ja varata niitä käyttöönsä. Appia ovat olleet kehittämässä muun muassa Aallon opiskelijoiden startupit. Klikkiotsikko: TÄTÄ E T O L I S I I K I N Ä A R VA N N U T A A L LO N KO VA S TA KO U L U S TA – K I I N A L A I S E T T I P P U I VAT K A K KO S E E N Eli mistä on oikeasti kyse: Aalto Executive MBA -koulutusohjelma nousi Financial Times -lehden globaalissa vertailussa 15 paikkaa sijalle 61. Viime vuoden ykkönen, kiinalaisen Tsinghuan yliopiston ohjelma, tippui tänä vuonna toiselle sijalle. Maailmassa on noin 3000 EMBA-koulutusta tarjoavaa yliopistoa. KIRJOITTI MARKUS HELANIEMI

AYY:n Jimmy Nylund, sinut valittiin marras kuussa Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) hallitukseen vuodelle 2017. Mitä SYL oikein tekee ja mitä konkreettista aiot saada hallituskaudella aikaan? "SYL tekee opiskelijoiden edunvalvontatyötä kansallisella tasolla, tiiviissä yhteistyössä jäsenjärjestöjen kanssa. Käytännössä tapaamme poliitikkoja ja virkamiehiä sekä muiden järjestöjen edustajia ja yritämme saada läpi ylioppilasliikkeen tavoitteita. Ensi vuonna agendalla on pari isoa juttua. Sote-uudistuksessa ylioppilasliike toivoo, että YTHS:n toimintaedellytykset säilyvät ja että YTHS on myös tulevaisuudessa opiskelijoiden ensisijainen palveluntuottaja. Lisäksi haluamme nostaa esiin sukupolvipolitiikkaa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Toivomme, että yhteiskunta ottaa huomioon sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden, panostaa nuoriin ja rakentaa siten pitkäjänteisesti kestävää yhteiskuntaa."

LE TK AU TU S

"Startupin kuuluu olla freesi, mutta ei liian fiini. Ei hienoja eikä huonoja vaan neutraaleja vaatteita. Musta t-paita on paras, puvun takkia en käytä ikinä. Hyvin istuvat vaatteet viestivät, että tällä jätkällä on kaikki hallinnassa. T-paita kertoo, että kyseessä on näkkäriä nakertava yrittäjä", 27-vuotias kauppatieteilijä Ville Hulkko opastaa HS:lle 18.11.2016, miten startup yrittäjän sopii pukeutua pitchiä varten.

13 13 13

I S I I R K I T T IDENTITE E A a l to - y l i o p i s to h a ke e y h ä o l e m u s ta a n y h te n ä i s e n ä ko r ke a ko u l u n a . N y t AY Y y r i t tä ä m ä ä r i t tä ä , m i tä " a a l to l a i s u u s " i t s e a s i a s s a ta r ko i t ta a j a m i te n s i tä v o i s i t u ke a .

AYY:llä sorruttiin keväällä strategiatyön sanahelinään: ylioppilaskunta kirjasi linjapaperiinsa, että "ylioppilaskunnan tulee toimia ‘aaltolaisuuden rakentajana’" sekä tukea "opiskelijan omista lähtökohdista syntyvää aaltolaisuutta" ja että "yhdistysten ja yhteisöjen tiedostetaan rakentavan aaltolaisuutta omilla teoillaan". Kun AYY:n hallitus alkoi suunnitella käytännön toimenpiteitä, tavoitteet tuntuivat abstrakteilta. Ei tiedetty, mitä tarkalleen ottaen pitäisi rakentaa, tukea ja tiedostaa. "Aaltolaisuus" pitää määritellä jo siksi, että termi sanelee käytännön toimintaa. AYY:n yhdistyksille myöntämän rahoituksen suuruuteen vaikuttaa se, täyttääkö yhdistys "aaltolaisuuden rakentamisen" määritelmän.

14 14 14

member a g in e b s e What do munity m o c o t l a A of the elp A YY H ? u o y o t mean swer a n a d n a p o devel Januar y y b y e v r u quick s AISUUS. L O T L A A I/ F I. T H E L 15: AINO o vely A YY l a in w t h You mig hoodie!

AYY:n pääsihteerillä Niko Fermillä on nyt hankkeena selvittää, mikä on aaltolaisuuden ydin 15 000 opiskelijan joukolle. "Emme tietenkään ikinä saa yhtä oikeaa vastausta sille, mitä aaltolaisuus on", Ferm myöntää. "Uskon kuitenkin, että saamme muotoiltua määritelmän sille, mitä aaltolaisuus tarkoittaa AYY:lle. Kun ylioppilaskunta tukee isoja projekteja, joiden tarkoitus on edistää aaltolaisuutta, onhan meillä oltava yhtenäinen käsitys siitä, mitä termillä tarkoitetaan." Aaltolaisuuden kokemuksen vahvistaminen on myös yliopiston agendalla. Keväällä järjestetään esimerkiksi poikkitieteellinen Game Changers -kurssi, jonka tarkoitus on saada opiskelijat "innostumaan Aallosta" ja "tuntemaan itsensä aaltolaisiksi". On vaikea kuvitella muihin suomalaisiin yliopistoihin

kursseja, joiden tavoite olisi saada opiskelija innostumaan Joensuun yliopistosta tai tuntemaan itsensä HY:läiseksi. Ferm haluaa kuulla opiskelijoiden, yliopiston ja Aaltoyliopiston sidosryhmien mielipiteitä aaltolaisuudesta. Ensiaskel on Ainon ja AYY:n aaltolaisuuskysely, johon voi nyt vastata verkossa.

BUZZ

Uutisraivaaja Helsingin Sanomain Säätiön innovaatiokilpailu

Vasta a uskyselyyn a a ltol a isu sä 15.1. mennes LEHTI.FI/ O IN A a s s e e t t i oso .

AALTOLAISUUS

kesken Vasta ajien i ihana ar vota an ik ri! A YY-huppa

Aino toteutti vastaavan nettikyselyn loppuvuonna 2013. Siinä vastaajien piti arvioida asteikolla 1–10, kuinka vahvasti he mielsivät itsensä aaltolaisiksi. Vajaan 400 vastaajan joukossa korostuivat Aalto-intoilijat ja -vastustajat, mutta keskiarvo oli teekkareilla 5,8, artsilaisilla 5,0 ja kyltereillä 4,8. Heikkoon aaltolaisuuden kokemukseen oli osasyynä muun muassa surullisen kuuluisa omaisuuskiista. Ferm arvelee, että uudesta kyselystä saadaan myönteisempiä arvioita. "Veikkaan, että kylterit tuntevat nyt itsensä aaltolaisemmiksi, kun kandit ovat muuttaneet Otaniemeen ja kun KY:kin on nykyään Aalto University Business Students. Odotan innolla, minkälaisia vaikutuksia Arabian opiskelijoiden muutolla Otaniemeen on aaltolaisuuden kokemukseen." Fermille aaltolaisuus on ratkaisukeskeisyyttä, kunnianhimoa, energisyyttä ja inspiraatiota. "Monelle tämä on tietenkin juuri se määritelmä, joka ärsyttää eniten." Pääsihteeri korostaa, että näkemyksiä aaltolaisuudesta kaivataan muualtakin kuin Aalto-aktiiveilta. "AYY-kuplan ulkopuolelta voi tulla aika eri näkemyksiä siitä, mitä aaltolaisuus on tai mitä sen pitäisi olla." KIRJOITTI STELLA KALLIONPÄÄ

Kilpailun tavoitteena on löytää tiedonvälitykseen ja journalismiin uusia toimintatapoja ja menestyviä liiketoimintamalleja. Kilpailun voittaja saa kehitysrahaa jopa 250 000 euroa, jonka avulla hän toteuttaa hankkeensa. Hakuaika päättyy 17.1.2017 Lisätietoja ja hakulomake osoitteessa uutisraivaaja.fi Helsingin Sanomain Säätiö toimii laatujournalismin ja sananvapauden puolesta. Säätiö jakaa apurahoja viestintäalan tutkimukseen, koulutukseen ja kilpailuihin sekä ylläpitää Päivälehden arkistoa ja Päivälehden museota.

15 15 15

KUVA KYRÖ DISTILLERY

MYRSK Y A S S I S A L I N I G Ky rö D i s t i ll e r y n m a r k k i n o i n t i p ä ä llik kö M ik ko " Ko b ra " Ko s k in e n o n e p ä o n n i s t u n u t to im a r i j a s ta n d u p - ko o m i k ko, j o ka te k i v a h i n g o s s a m a a ilm a n p a ra s ta g i n i ä . S e u ra a v a k s i h ä n a iko o v a ll o i t ta a Y h d y s v a ll a t .

16 16 16

Talouskriisi sumensi tulevaisuudennäkymiä, kun konetekniikan opiskelija ja sivutoiminen stand up -koomikko Mikko Koskinen pohti vuonna 2008, mitä tehdä elämällään. Yritys, johon Koskinen aikoi tehdä diplomityönsä, lomautti kaikki työntekijänsä. Ympärillä kaverit valmistuivat työttömiksi. Koskinen perusti opiskelukavereidensa kanssa muutaman media-alan startupin, joista Scoopion voitti Helsingin Sanomien Uutisraivaajakilpailun ja 250 000 euroa. Startupit eivät kuitenkaan lähteneet lentoon sen paremmin kuin stand up -koomikon urakaan. Idea rukiiseen keskittyvästä tislaamosta syntyi vuonna 2012 kolmen kaveruksen saunaillassa. "Loppuillasta naukkailtiin Miikan (Lipiäinen) tuomaa ruisviskiä ja pohdittiin, miksei Suomessa valmisteta viskiä rukiista. Totesimme, että sehän on loistava idea!" Viskin valmistuminen kestää kuitenkin vuosia, joten alkajaisiksi miehet päättivät ryhtyä tehtailemaan giniä. Miko Heinilä on kotoisin Kyrönjoen rannalta ja tiesi ginitehtaaksi sopivan tyhjän Oltermannin meijerin. Kahden kylterin ja Koskisen joukkoon tarvittiin vielä joku, joka osaisi tislata. Koskinen bongasi hommaan Kalle Valkosen, joka aiemmin kehitti biopolttoainetta levästä tutkimusryhmässä. Mukaan liittyi vielä Jouni Ritola, ja niin Kyrö Distillery sai alkunsa. Rahoittajat eivät aluksi uskoneet hankkeeseen. "Alussa meidät naurettiin ulos muutamista sijoittajatapaamisista. Ei ollut mitään aiempaa näyttöä siitä, että tislaamo menestyisi Suomessa." Mutta Kyrö Distillery menestyi. Vuonna 2015 tislaamo voitti ginillään arvostetun International Wine and Spirit Competition -kilpailun. Kun tuomaristo julisti, että Kyrön

Kobran talvinen omenadrinkki 1 osa Kyrö Distillery Koskue Giniä 2 osaa kirpsakkaa suodattamatonta omenamehua (kanelisiirappia) koristeeksi kanelitanko ja omenansiivu Sekoita ja tarjoa juoma kylmänä "on the rocks" tai lämmitettynä.

Napue-ginistä syntyy maailman paras gin tonic, juoman kysyntä räjähti. "Myimme vuonna 2014 aikalailla Isonkyrön asukasmäärän verran giniä, 4700 pulloa. Voittovuonna 2015 sitä menikin 100 000 pulloa." Tällä hetkellä kolme neljäsosaa Kyrön tuotannosta myydään Suomessa. Tavoite on, että vuonna 2018 vienti saavuttaisi kotimaanmyynnin. Kyrö hakee kasvua Yhdysvalloista, vaikka markkina on siellä isojen pelaajien hallussa ja suosii paikallisia tuottajia. Väkeviä suosiva maa kuitenkin houkuttelee. "Monessa osavaltiossa jokamiehen perustaitoihin kuuluvat grillaaminen ja drinkkien tekeminen. Siksi väkevillä alkoholijuomilla on Yhdysvalloissa paljon suurempi kysyntä kuin Euroopassa."

BUZZ

Mikko "Kobra" Koskinen sai lempinimensä, kun hän muutti kämppikseksi Kristiina Kopran kanssa, ja huoltomies kirjoitti postiluukkuun "Kobra Koskinen".

LIG HT BU LB MO ME NT

Aaltolainen kuvailee hetkeä, jolloin valaistui.

BU BB LIN G UN DE R

Ex-vaatturi Minna Rissanen, joka vastaa nykyisin palvelumuotoilusta Nordean vakuutuspalveluiden kehityksessä:

Tietojärjestelmätieteiden professori Virpi Tuunainen Kauppakorkeakoulun tietoja palvelutalouden laitokselta:

"Lukion jälkeen opiskelin vaatturiksi ammattikoulussa ja työskentelin esimerkiksi Kansallisoopperan puvustossa, mutta huomasin pian, ettei tutkinnolla pääsisi tekemään kovin monipuolisia töitä. Suuntasin opiskelemaan markkinointia Kauppikselle, koska ajattelin, että se olisi helppo yhdistää vaatetusalaan. Päädyin kuitenkin lopulta opiskelemaan strategiaa sekä palvelu- ja tuotekehitystä. Kerran luennolla oli vierailijapuhuja palvelumuotoilutoimistosta. Esityksen aikana tajusin, että yllättävää kyllä vaatturi ja strategiakonsultti tekevät aika samaa asia. Sekä palvelumuotoilija että vaatturi muodostavat ensin ymmärryksen asiakkaan kanssa siitä, mitä halutaan tehdä. Piirretään kaavat tai rakennetaan prototyyppi. Proton ei tarvitse olla täydellinen: Vaatturin työssä ensimmäinen versio tehdään lakanasta, ja palvelumuotoilussa rakennetaan vaikka alkeellinen testiapplikaatio. Tärkeintä on, että loppukäyttäjä pääsee jo alussa sovittamaan ja kommentoimaan tuotetta tai palvelua. Esityksen jälkeen päätin tähdätä palvelumuotoilun ja liiketoiminnan strategisen kehittämisen pariin, ja niin löysin lopulta oman juttuni."

KIRJOITTI STELLA KALLIONPÄÄ

PITCH PL EA SE

Professori ennustaa seuraavan innovaation alaltaan.

"Blockchain eli lohkoketju on teknologinen innovaatio, joka mahdollistaa myös kaupalliselta ja yhteiskunnalliselta kannalta mielenkiintoisia sovelluksia. Blockchain tarkoittaa hajautettua tietokantaa ja tekniikkaa, joka pitää kirjaa esimerkiksi maksutapahtumista. Monelle tulee blockchainista ensimmäisenä mieleen Bitcoin, joka on lohkoketjuteknologiaa hyödyntävä digitaalinen kryptovaluutta. Nyt on olemassa jo useita mobiilimaksamiseen tai PayPal-tyyppisiin järjestelmiin perustuvia verkkomaksujärjestelmiä, mutta moni niistä ei vielä hyödynnä lohkoketjuteknologiaa. Lohkoketjuteknologia vauhdittaa kehitystä kohti luotettavaa verkkomaksamista ja voi olla ponnahduslauta käteisettömään yhteiskuntaan. Blockchain-teknologiaa voidaan maksamisen lisäksi käyttää myös esimerkiksi digitaalisten esineiden omistamisen hallinnointiin. Blockchain mahdollistaa sopimuksen kirjausketjun todentamisen niin, että sitä on vaikea manipuloida tai muuttaa jälkeenpäin. Se tekisi esimerkiksi osakkeiden digitaalisesta omistamisesta, myymisestä ja ostamisesta nykyistä turvallisempaa."

Aalto people pitch their projects.

LOPPU LUT E ILLE

MA ALLIKOSTA P E L ASTA JAKS I

Vuonna 2013 aaltolaisten ulkomaanmatkalta tarttui tuliaisiksi luteita. Listimisprosessi oli rasittava, sillä luteet kehittävät vastustuskyvyn myrkyille. Turhautumisesta sai alkunsa yritys nimeltä Luteiden Torjunta Helle, joka käristää luteet nostamalla huoneistojen lämpötilan tilapäisesti 52 asteeseen.

Aid One -ensiapupeite on infograafinen tekstiilipeite, jonka ohjeiden avulla kuka tahansa pystyy auttamaan tajutonta. Ohjeissa on myös irrotettava elvytysosa, joka helpottaa oikean painelukohdan löytämistä. Lisäksi peite toimii lämmikkeenä.

Pitch by Martim Gois: "Helle on ratkaissut kahden vuoden aikana yli 350 suomalaisen ludeongelman. Alan suurin haaste on kuitenkin ludeongelman havaitseminen esimerkiksi kerrostalossa tai hotellissa. Tämän takia kehitämme ennaltaehkäisevää luteiden monitorointijärjestelmää, joka havaitsee luteet etänä. Tuote on suunnattu etenkin matkailu- ja majoitusalalle, ja ensimmäinen versio on pilotissa. Jos kaikki menee hyvin, keväällä 2017 rekrytoimme. Young maverick: ilmoita itsestäsi osoitteeseen martim@luteidentorjuntahelle.fi!"

Pitch by Tuomas Silverang: "Tuhansia ihmisiä kuolee joka vuosi ensiavun puutteeseen. Keskiverto maallikko ei uskalla auttaa tajutonta, ja ensiapukouluttautuneet unohtavat oppinsa nopeasti. Olemassa olevat työkalut EA-laukkujen paperiohjeista defibrillaattoreihin taas ovat lähes hyödyttömiä tai erittäin hintavia. Aid One -ensiapupeite soveltuu kaikkialle toimistoista tehtaisiiin ja kouluihin, auton takakonttiin tai koulutuskäyttöön. Myynti aloitettiin vuoden 2015 alussa, ja nyt peitteitä on käytössä Suomen lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Sveitsissä. Tavoitteemme on, että ensiapupeitteet parantavat ensiapuvalmiutta maailmanlaajuisesti."

luteidentorjuntahelle.fi

aid-one.net

17 17 17

Ennen t yö tuot ti hy vinvointia, ny t pahoinvointia. S i k s i y h ä h a r v e m p i j a k s a a p e l a ta p e l i ä n i m e l tä m e n e s t y s . M u t ta m i tä t u l e e t i l a ll e?

KIRJOITTI JUHO RAUTIAINEN KUVASI JUUSO NORONKOSKI

18 18 18

NE S

JÃ&#x201E;

19 19 19

Frank Martela, joka on Helsingin yliopiston tutkijatohtori, tutkimus- ja valmennusyritys Filosofian Akatemian valmentaja sekä Valonöörit-motivaatioppaan kirjoittaja. Martela tunnistaa sen menestyksen tyhjyyden, josta Vaahtera puhuu. Hän tietää, miksi perinteinen menestyminen ei enää kiinnosta nuoria ammattilaisia. "Aiemmat sukupolvet tekivät töitä lisätäkseen materiaalista hyvinvointiaan. Kun nälänhätä oli vielä todellinen uhka Suomessakin, tämä oli järkevää, mutta kun ihminen on saavuttanut tietyn perusturvallisuuden, ei menestyksen tavoittelu tutkitusti enää lisää hyvinvointia. Moni kokee asioiden olevan jo niin hyvin, ettei eteenpäin pyristelyssä nähdä järkeä. Kun materiaalisen hyvinvoinnin tavoittelu ei motivoi, voi työnteosta tulla este henkiselle hyvinvoinnille." Vaikka huippuarvosanat korkeakoulusta tai armoton puurtaminen työpaikan eteen eivät enää takaa korkeaa elintasoa tai ainakaan onnellisuutta, yhä on vallalla ajatus, että menestys saavutetaan omalla puurtamisella ja ansioilla. Näin ei ole ollut aina, vaan ajatusmalli on muovautunut yhdessä muun historiamme kanssa. Antiikin Roomassa ajateltiin, että menestys ja köyhyys olivat onnen ja sattuman jumalan Fortunan käsissä, eivät omaa ansiota tai syytä. Ajatusmalli näkyi vielä teollisen vallankumouksen jälkeisessä Englannissa, jossa kaduilla kerjääviä olivertwistejä pidettiin onnettomina, teollisuuspohattoja onnekkaina. Menestystä toivottiin ja sen eteen tehtiin paljon töitä, mutta sattumalla katsottiin olevan iso rooli menestyksen saavuttamisessa. Puhe onnesta ja epäonnesta päättyi valistusajan rationaalisuuden nousuun ja yhteiskunnan maallistumiseen. Tilalle tuli uusi ihmiskäsitys, jossa jako tapahtui menestyneisiin ja epäonnistuneisiin, voittajiin ja häviäjiin. Elämä alettiin nähdä pelinä, jossa yksilön menestys riippuu tämän omista kyvyistä ja ahkeruudesta. Syntyi unelma meritokraattisesta yhteiskunnasta, jossa jokainen voi työllä ja taidolla, siis meriiteillä, nousta yhteiskunnan huipulle.

" I w a n t t o f u c k you up." Näin suloisesti toivottaa luentodia opiskelijat tervetulleeksi Otaniemen luentosaliin alkutalven aamuna. Ulkona on pimeää ja ankeaa, mutta luennoitsija pursuaa lämpöä ja intoa. Hän, taitelija Milla Vaahtera, ei pidä niitä perinteisiä oppitunteja, joissa menestynyt yrittäjä kertoo strategisen johtamisen ratkaisujensa positiivisesta vaikutuksesta liikevaihdon kasvuun. Vaahteran luennoilla eivät sinkoile "lisäarvot" tai muut tyhjyyttään kumisevat jargontermit. Vaahtera luennoi innosta palaen omasta käänteisestä menestystarinastaan eli siitä, miten hän saavutti menestyksen ja sitten tahallaan luopui siitä. Nuorena kalustemuotoilun opiskelijana Vaahteran unelmana oli saada omia huonekalujaan italialaisiin design-lehtiin. Kun unelma suuren työn jälkeen toteutui, hän alkoi haaveilla siitä, että saisi huonekalujaan massatuotantoon. Tämänkin Vaahtera saavutti, mutta se ei tuntunutkaan niin hyvältä, kuin hän oli odottanut. Elämä oli lähinnä kokouksia ja liikeneuvotteluja. Vaahtera alkoi muistella lapsuuttaan. Hän mietti mielessään sitä pientä taidekoululaistyttöä, jonka ihosta ei löytynyt yhtään puhdasta kohtaa, koska intoa taiteeseen ja maalaamiseen oli niin ylitsevuotavasti, ettei maali pysynyt kanvaasilla. Menestyneen designerin elämä oli kulkenut hyvin kauas siitä vapaasieluisesta pienestä taiteilijasta, joka Vaahtera tunsi olevansa sisimmässään. Vaahtera luennoi anteeksipyytelemättömällä energialla, kuinka hän alkoi sabotoida omaa uraansa. Hän kävi edelleen kokouksissa ja neuvotteluissa, mutta alkoi pukeutua niihin provosoivasti. Vaahtera näyttää vapautuneesti nauraen kädellään, miten korkealle hänen minihameensa ylsi ja kuvailee, kuinka vakavat bisnesihmiset välttelivät väkinäisesti katsomasta alushousuja, jotka näkyivät selvästi hameen alta. Pukeutuminen oli Vaahteralle yksi keino purkaa normeja ja konventioita. Vaahtera ymmärsi, etteivät hänen unelmansa olleet hänen omiaan. Hän kokee, että koulu oli opettanut, mikä on tavoittelemisen arvoista ja mitä pitää haluta.

M u u t o k s e n a i ka o n jälleen täällä, Frank Martela uskoo. Työelämästä ei puhuta enää erityisen imartelevaan tai houkuttelevaan sävyyn, ja viimeistään Madventuresin sanailottelu sementoi sanavarastoomme oravanpyörän

Työ e l ä m ä n m o t i v a a t i o g u r u t s a n o i s i v a t , että Vaahteran motivaatio oli ulkoista, ei sisäistä. Eräs Suomen tunnetuimmista alan guruista on 35-vuotias

20 20 20

BEEF

21 21 21

22 22 22

BEEF

oi tera luenn h a a V a l il "M mättömällä e l e t y y ip s k antee n , kuinka hä energia ll a toida oma a o b a s i o k l a ura ansa."

käsitteen. Se, mitä joskus on kutsuttu normaaliksi työssäkäyvän ihmisen arjeksi, nähdään nyt päättömänä paikallaanjuoksuna ylämäkeen. Nuorten vähentynyt halu tehdä töitä myös huolestuttaa, esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajaa Matti Apusta. Viime vuosina Apunen on ilmaissut huolensa ainakin downshiftaamisesta, eli elämän leppoistamisesta, sekä kasvaneesta halusta viettää välivuosia. Apusen mukaan vaikuttaa siltä, ettei nuorille opeteta samanlaista työn eetosta kuin ennen. Martelan puheiden perusteella Apunen on oikeilla jäljillä. "Protestanttiselle työetiikalle ei kuulu hyvää", hän sanoo. Protestanttisen työetiikan idea on se, että työn tekeminen on pyhää toimintaa. Työtä tulee tehdä nöyrästi ja tarmokkaasti, sillä se on polku, joka kohottaa lähemmäs kristittyjen Jumalaa. Tässä ajassa ajatus kuulostaa lähes järjettömältä, mutta silti työn tekeminen on näihin päiviin asti ollut jonkinlainen kyseenalaistamaton itseisarvo. Perinteisessä mielessä menestys on sitä, että kiivetään työn kautta yhteiskunnallisen hierarkian seuraavalle tasolle. Tällainen menestys on lähtökohtaisesti lähes mahdotonta esimerkiksi nykyopiskelijalle, jolla on korkeakoulutetut vanhemmat ja valmiiksi edellytykset yltäkylläiseen elämään. Menestystä onkin alettu mitata eri mittareilla kuin ennen ja myös työelämän ulkopuolella. Tikkaita menestykseen on nykyään monenlaisia. Rikkaat ovat yhä epäilemättä jonkin sosiaalisen hierarkian huipulla, mutta he eivät enää ole ainoita. Sosiaalisia hierarkioita on useita rinnakkain. Takkutukkainen hippi, joka tekee paskaduuneja kesät ja kulkee talvet paljain jaloin Aasian hiekkarannoilla, voi olla omassa hierarkiassaan yhtä arvostettu kuin talouspohatta. Myös postkolonialistista joogamattoa ja

Starbucksin chai lattea kantava hyvinvointibloggaaja on monella mittarilla yhteiskunnan huipulla ja voi näinä aikoina hyvinkin tulla kutsutuksi linnanjuhliin. Va i k ka r a h a n p e r ä s s ä ei ehkä juosta entiseen malliin, onnellisuudesta ja hyvästä on elämästä tullut monille tärkeä tavoite. Voisi ajatella, että onnellisuudesta on tullut uusi menestys. "Tätä on selvästi nähtävissä", Martela sanoo. "Jotkut jahtaavat onnellisuutta kohottaakseen statustaan ja kehuskelevat sillä, kuinka monta kertaa ovat tällä viikolla jooganneet. Onnellisuudesta tulee suoritus. Lopulta sillä ei ole niin paljon merkitystä, mitä tavoitellaan, vaan miksi. Jos haluaa kalliin auton siksi, että nauttii aidosti ajamisesta, on motiivi sisäinen. Jos taas pyrkimyksenä on vain saada naapuri kateelliseksi, on motiivi ulkoinen. Sisäisesti motivoitunut ihminen voi yleensä paremmin kuin statusta hakeva menestyjä." Tämä on Martelan teesi ja bisneksen perusta: Hyvää elämää elääkseen tulee menestyksen sijaan tavoitella sitä, mitä kohtaan löytää itsestään sisäistä motivaatiota. Huomio tulee siirtää lopputuloksesta prosessiin itseensä. Onnistuminen tai epäonnistuminen ei ole oleellista, vaan se, tuntuuko tekeminen itsessään mielekkäältä. Milla Vaahtera on malliesimerkki entisestä pahoinvoivasta, joka on kokenut löytäneensä sisäisen motivaationsa. Tällä hetkellä hän opettaa Lahden Muotoiluinstituutissa ja tekee muun muassa taidepornolehti RIVOa. Suurimpana hankkeenaan hän aikoo tehdä sen, minkä Sibelius, Gallen-Kallela ja kumppanit laittoivat alulle ryypätessään Hotelli Kämpissä vuosisata sitten: Vaahtera aikoo määritellä uudelleen suomalaisen kulttuurin. Tämä ei ehkä kaikkien mielestä ole realistinen tai taloudellisesti kannattava hanke, mutta sen tavoitteleminen on Vaahterasta merkityksellistä. Se tekee hänet onnelliseksi.

23 23 23

a on "Työnteost mmänkin tullut ene voinnille este h yvin hde." kuin sen l ä

24 24 24

BEEF

Työelämässäkin on herätty siihen tosiasiaan, että Milla Vaahteran kaltainen, innostunut ja sisäisesti motivoitunut työntekijä tuottaa enemmän kuin rahan perässä juokseva. Työntekijäihanne on muuttunut huimasti viime vuosikymmeninä. 1950-luvun Suomessa ihannetyöntekijä oli pätevä, ahkera ja raitis työmuurahainen. Työnantajalle riitti, että työntekijä teki työnsä hyvin ja jotakuinkin selvin päin, mikä mainittiin usein myös työilmoituksessa. 1980-luvulle siirryttäessä korkean moraalin ja ahkeruuden sijaan alettiin korostaa sosiaalisia taitoja, joustavuutta ja motivaatiota. Nyt työpaikkailmoituksissa etsitään toimiston nurkkaan Exceliä naputtelemaan Marco Bjurströmin Bumtsibum!-vuosien energialla varustettua ikiliikkujaa, jonka sydän roihuaa intoa ja sisäistä motivaatiota prosessijohtamista tai ostoreskontraa kohtaan. Työstä täytyy nykyään myös nauttia. Ihmiset eivät kuitenkaan ole muuttuneet 1950-luvulta niin paljon kuin työnantajat ehkä haluaisivat. Moni meistä herää edelleen maanantaisin naama turvoksissa katsomaan peilistä jotakin ihan muuta kuin intoa kiiluvia silmiä. Perjantaisin mielessä saattaa olla muutakin kuin yrityksen omistaja-arvon kasvattaminen. Akavan tutkimuksen mukaan itsensä toteuttaminen ja kehittäminen työssä on itse asiassa tärkeämpää 36–64-vuotiaille kuin nuoremmille. Nämä kaipaavat yhä työltään vakautta ja turvaa, kuten ennenkin.

25 25 25

S a m a n o n t o d e n n u t myös Turun yliopiston tutkija Mona Mannevuo. Käsitys yrittäjähenkisestä milleniaalista, joka kaipaa itseohjautuvuutta ja vapautta, on hänen mukaansa myytti. Paljon mediahuomiota saaneet menestyjänuoret eivät edusta koko sukupolvea, vaan suurin osa haluaisi edelleen tehdä ihan vain tavallista työtä. Väitöskirjassaan Mannevuo käsitteli työelämän retoriikkaa, jossa motivaatiota ja intohimoa korostavan tunnepuheen ensisijaisena tarkoituksena on taloudellinen tehokkuus. Mitä sitten voi tehdä, jos rehellinen ja ahkera työnteko kiinnostaa, mutta korporaatiobyrokratia ei kuitenkaan nosta sielussa samanlaista innostuksen hyökyaaltoa kuin ensilumi koiranpennussa? Frank Martela tunnistaa tällaisen työntekijän haasteet. "Henkilöillä, jotka tekevät työnsä hyvin ja ovat kiinnostuneita siitä, mutta jotka eivät näytä sitä ulospäin erityisen voimakkaasti, voi olla ongelmia työelämässä." Martelan näkemyksen mukaan ongelma on itse asiassa siinä, että työnantajien ihannetyöntekijä on ekstrovertti. Koska taloustilanne on huono, yrityksillä on varaa valita työnhakijoiden joukosta innostuneimmat, tai vähintäänkin ne, jotka tuovat innostuksensa parhaiten esille.

tä "Moni meis leen herä ä edel in ma ananta is voksissa na ama tur peilistä n a a m o s t a k n muuta jotakin iha kiilu via kuin intoa silmiä. "

S a m a s t a o n g e l m a s t a k i r j o i t t a a henkilöstökonsultti Linus Jonkman kirjassaan Introvertit – työpaikan hiljainen vallankumous (Atena Kustannus Oy 2015). Jonkman tarkastelee työntekijäihanteen muutosta viime vuosisadan puolivälistä tähän päivään. Hiljaiset työmuurahaiset olivat 1950-luvulla kovassa huudossa, mutta nyt olemme todistaneet ekstroverttien vallankumouksen. Jonkmanin teesinä on, että introvertit ovat joko jääneet työelämän ulkopuolelle tai joutuvat esittämään innostunutta ja olemaan luonnottoman sosiaalisia työpaikkojen loputtomissa kokouksissa. Luovassa ja ajatustyötä vaativassa tehtävässä introvertit ovat Jonkmanin mukaan elementissään, mutta nykyisessä työelämän dynamiikassa heidän on vaikea olla omia itsejään, jos he ylipäätään onnistuvat saamaan työpaikan. Jonkmanin mukaan ekstroverttien vallankumous alkoi, kun nuorisomusiikki ja -kulttuuri syntyivät. Muusikot alkoivat soittamisen sijaan keskittyä esiintymiseen, ja politiikassa alettiin nähdä retoriikan ja esiintymisen merkityksen kasvua. Elviksen lanteet löivät siis jonkinlaiset alkutahdit ekstroverttien vallankumoukselle. Samaa ajatusta seuraten Hanoi Rocksin edustama riikinkukkorock edusti ehkä jonkinlaista ekstroverttiyden huippua. Nyt popmusiikin tuulet puhaltavat Paperi-T:n ja Pyhimyksen kaltaisia, sisäistä maailmaansa eleettömästi käsitteleviä artisteja. Ekstrovertit, päivänne taitavat olla luetut.

26 26 26

Lähteet: Alain de Botton: Status anxiety (Hamish Hamilton 2004), Ari Väänänen ja Jussi Turtiainen: Suomalainen työntekijyys 1945– 2013 (Vastapaino 2014)

BEEF

27 27 27

T R O P EX Y L N O KIR JO

IT T

28 28 28

VIT

TI L IN

NH ENR

ICK

KUV

ASI

LII S

AA A LT

O-S

E TÄ

LÄ

Jukka - Pekka Heikkilä opet taa suomalaisia yrit täjy yskursseja yli opistossa Pohjois - Koreassa. Hän on osa sekavaa, mut ta poten tiaalisesti mahtavaa kasvu ilmiötä nimeltä suomalainen koulutusvienti. SU OM EN PE LA STA JAT

BUZZ

Juttusarjassa esitellään nousevia aloja.

J u k ka - Pe k ka H e i k k i l ä n normipäivä voi näyttää tällaiselta: Herätyskello soi kuudelta yksiön kokoisessa asuntolahuoneessa Pohjois-Korean pääkaupungissa Pyongyangissa sijaitsevan University of Science and Technologyn suljetulla kampuksella. Talvet ovat ”kylmiä kuin piru”, ja hanaveden juomista pitää välttää. Montaa muutakin asiaa pitää varoa, eikä rutiineista tai kampusalueelta voi poiketa omille reiteille. Heikkilä siirtyy toimiston kautta luokkahuoneeseen mukanaan läppäri ja oma videoprojektori, koska luokkahuoneessa ei ole kiinteää tekniikkaa. Hänen on määrä luennoida äärettömän innostuneille pohjoiskorealaisnuorille täsmälleen samoja asioita yrittäjyydestä, joita opetetaan parhaillaan myös Aaltoyliopiston Kauppakorkeakoulun kursseilla: ideointia, luovuutta, startup-pöhinää, muutosjohtamista. Kurssit sopivat Pohjois-Koreaan hyvin, koska ne eivät ole sidottuja politiikkaan. Heikkilä taas sopii Pohjois-Korealle hyvin, koska hän on neutraalista, eurooppalaisesta Suomesta, jossa on voimakas valtiovalta ja joka ei kuulu Natoon. Siltä varalta, että sähköt ovat poikki, eikä projektoria voi käyttää, Heikkilällä on valmisteltuna suunnitelma B, kuten pikku visailu tai ryhmätyö. Jälkimmäisiä ei tosin kannata määrätä liian usein, koska pukuun, kravattiin ja valtion pinssiin sonnustautuneet opiskelijat saattavat syventyä projektiin niin että hylkäävät pariksi päiväksi yöunensa. He ottavat

opiskelun hyvin tosissaan. Heikkilä on aina hyvin tarkkana siitä, mitä hän sanoo. Joskus opiskelijat voivat intoutua puhumaan aiheen vierestä, esimerkiksi rakkaudesta. Silloin he kuulevat mielellään, miten Suomessa etsitään kumppania, ja haluavat nähdä Heikkilän perhekuvia. Jos lähestytään kiellettyjä aiheita, kuten politiikkaa, Heikkilä ohjaa opiskelijat takaisin turvallisille vesille. ”Ei se mitään helppoa ole, vaan hyvin vaativaa työtä. Pitää olla tarkkana, ja pitää olla kokenut, koska kaikkea voi sattua ja tapahtua”, Heikkilä sanoo teekuppinsa äärellä Helsingin yliopiston Gaudeamus-kahvilassa, joka on hänestä mukava paikka. Aallon yrittäjyyden tutkijatohtori on vielä pari viikkoa Suomessa tekemässä tutkimustaan ja opettamassa kauppislaisia, ennen kuin hän lentää seuraavan kerran maailman suljetuimpaan maahan. Hän on opettanut Pyongyangissa nyt viitenä vuonna, ja professuuri jatkuu niin pitkään kuin töitä riittää. Opetusvierailut kestävät yleensä muutamasta viikosta pariin kuukauteen. H e i k k i l ä o n o s a valtavaa ilmiötä nimeltä suomalainen koulutusvienti. Ilmiötä, jonka edistäminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista ja jonka toivotaan paikkaavan aukkoja Suomen viennissä ja yliopistojen budjeteissa. Koulutusvienti on Suomessa sekä varsin epämääräinen käsite että järjestelmä. Opetus- ja koulutusministeriö määrittelee sanan näin:

29 29 29

30 30 30

”Koulutusvienniksi voidaan lukea kaikki koulutukseen, koulutusjärjestelmään tai osaamisen siirtoon pohjautuva liiketoiminta, josta muotoillusta tuotteesta tai palvelusta ulkomainen taho maksaa.” Esimerkiksi Heikkilä kuitenkin laskee koulutusvientiin myös sellaisen työn, josta kukaan ei maksa. Laajan määritelmän mukaan koulutusvienti voi olla esimerkiksi seuraavia asioita: Suomalainen tutkinto-opiskelija lähettää sähköpostin Haitin yliopistolle ja pyytää luvan tulla omakustanteisesti opettamaan terveydenhuoltoa ja rakentamaan kaivon. Rovio pyörittää spin-off-yrityksenä Fun Academya, joka tarjoaa ”hauskaa oppimista” päiväkoti-ikäisille. Suomalainen kyberhyökkäysyhtiö Silverskin Information Security Oy avaa Etelä-Afrikkaan kyberturvallisuusakatemian yhdessä maan hallituksen kanssa ja kouluttaa siellä tuhansia kamppailemaan kyberrikollisuutta vastaan. Aalto-yliopisto perustaa yhdessä shanghailaisen Tongji-yliopiston kanssa Kiinaan uuden muotoilun ja innovaatiotoiminnan instituutin, jonka opetus pohjautuu Aallon opetusmateriaaleihin ja jonka opetuksesta Aalto tuottaa noin kolmasosan. Kansainvälisen liittouman suomalaissotilaat opettavat Irakissa kurdisotilaita taistelemaan Isisiä vastaan. Wärtsilä vie ulkomaille moottorin ja myy sen kylkeen opetuspalveluita, joista ropisee paljon enemmän tuloja kuin itse moottorista.

H e i k k i l ä n m a t ka t j a olemisen Pohjois-Koreassa rahoittavat tilanteesta ja vuodesta riippuen eri säätiöt ja akateemiset instituutiot. ”Pohjois-Koreasta kukaan ei saa rahaa. Työlläni ei ole mitään tekemistä bisneksen kanssa. Tämä on mielten avaamista ja ennen kaikkea tiedediplomatiaa.” Juuri tämän vuoksi Heikkilän työ Pohjois-Koreassa on nähdään suotuisana: sillä ei ole mitään tekemistä investointien kanssa, eikä rahaa liiku. Jotta hallituksen tavoitteet toteutuisivat, rahan kuitenkin pitäisi liikkua, nopeasti ja vuolaina virtoina. Tavoite on, että koulutusviennin volyymi nousisi vuoteen 2018 mennessä melkein kolmanneksella 350 miljoonaan euroon. Juuri tähän tavoitteeseen liittyy esimerkiksi se, että ensi lukuvuodesta alkaen yliopistojen on pakko periä lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta vieraskielisten ohjelmien tutkinto-opiskelijoilta. Ideana – kritisoituna sellaisena – on, että lukukausimaksujen avulla yliopistot voivat kehittää englanninkielisiä tutkinto-ohjelmiaan – siis vientituotteitaan. Vaikka ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä todennäköisesti ensin romahtaa, lopullisena tavoitteena on kasvattaa heidän määräänsä Suomessa huomattavasti tuottamalla entistä laadukkaampia englanninkielisiä tutkinto-ohjelmia. Ulkomaalaiset halutaan myös houkutella jäämään Suomeen. Tämä palvelee hallituksen tavoitetta: Lukukausimaksut kasvattavat

BEEF

koulutusviennin arvoa, vaikka itse opetus tapahtuisi Suomessa. Myös opetukseen runnova digitalisaatio liittyy koulutusviennin tavoitteisiin. Digituotteet myyvät markkinoilla. Lakimuutos lukukausimaksuista oli hallituksen ensimmäinen askel koulutusviennin lakisääteisten esteiden purussa. Jos kärkihanke onnistuu, vuoteen 2019 mennessä kaikki viennin esteet on purettu jokaiselta koulutustasolta, ja sekä suomalaista peruskoulua, lukiota että ammattikoulua voi kaupata ulkomaille. Toinen kysymys on, halutaanko niitä ostaa. Ko u l u t u s v i e n n i n y d i n o n g e l m a on siinä, että suomalaiset osaavat kouluttaa, mutta eivät kaupata koulutustaan. ”Olen itsekin äärettömän huono myymään mitään, vaikka asiantuntijana ymmärränkin, mitä voisin myydä”, Heikkilä sanoo kiteyttäen koko alan haasteen. Koulutusvienti on hyvin kilpailtu markkina, jolla Suomi on toistaiseksi melko mitätön toimija. Opetuksen kaupallistaminen on ollut pitkään vieras ajatus maassa, jossa ilmainen koulutus on yhteiskunnan kulmakivi ja ylpeydenaihe. Vaikka suomalaiset uskovat mielellään koulujärjestelmänsä ylivertaisuuteen, myyntiä ei synny vain kertomalla, että meillä on tämä tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä ja laskevahko PISA-menestys. Pitäisi osata tuotteistaa. Tätä toistelee hallituskin, mutta silti on vähän epäselvää, kenen pitäisi

tuotteistaa ja mitä. Verrattuna alan huippumaihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Saksaan, Suomen kansallinen koulutusvientistrategia on yhä varsin hajanainen. Viime vuosina vastuu koulutusvientialan edistämisestä on ollut Finpron Education Export Finland – vientihankkeella. Finpron heikko maine ulottuu kuitenkin myös koulutusviennin alalle, eikä hanke ole täyttänyt odotuksia. OKM kertoi AINOlle marraskuussa, että Finpro ja TEKES on päätetty yhdistää uudeksi organisaatioksi, jonka tarkoitus on palvella entistä paremmin vientisektorin kasvua ja yritysten tarpeita. Nähtäväksi jää, syntyykö yhteistyöstä jonkinlainen alan uusi instituutio, Suomen koulutusvienti Oy. Ainakin Heikkilä peräänkuuluttaa tällaista uutta tahoa, joka yhdistäisi yritykset, korkeakoulut ja julkisen sektorin. ”Jollain instituutiolla pitää olla poliittinen kuva siitä, mitä täällä osataan ja mitä kaikkea on tarjolla. Niistä voitaisiin sitten tehdä paketteja, joita myytäisiin ja vietäisiin tiettyihin paikkoihin. Tehtäisiin koulutusviennin Roll’s Royce, josta saa eri versioita. Pitkiä kursseja, kokonaisia tutkintoja tai sitten vaikka viikon tapahtumia.” Tuotteistaminen vaatisi myös nykyistä järeämpää rahoitusta. Vaikka koulutusvientialan yrityksissä on valtava kasvupotentiaali, investoijat eivät vielä oikein löydä niitä, ja rahoitusinstrumentteja pitäisi kehittää. Eräs OKM:n suunnittelema lähitulevaisuuden korjausliike on Slushin kanssa järjestettävä koulutusvientialan

31 31 31

sijoittajatapaaminen. Maksava asiakas ulkomailla voi olla esimerkiksi yksittäinen henkilö, yritys, säätiö, hyväntekijä, kansainvälinen rahoituslaitos tai jopa yksittäisen valtion valtionvarainministeriö, joka hankkii koulutusta oman maan kansalaisilleen kansainvälisesti. Maksajia kyllä riittää, kunhan on tarjota laadukas palvelu juuri kohdemaan tarpeisiin. Tässä on koukku: juuri kohdemaan tarpeisiin.

32 32 32

että voi surutta aloittaa vähän rankemmalla kulmalla. Siellä pitää lähteä liikkeelle rakentavammin, rakentaa juttu toivon kipinöiden varaan.” Tällä hetkellä Heikkilä pohtii, minne muualle maailmassa hän voisi viedä samankaltaisia kurssisisältöjä. Tiedediplomatia voi olla siinä mielessä myös kaupallisesti kiinnostavaa, että kehitysmaat ovat hyviä piloitointikohteita. Jos koulutus toimii PohjoisKoreassa, se toimii missä vain. ”Itä-Eurooppaa voisin exploorata enemmänkin. Siellä on ihan hyvän oloisia talouksia, jotka ovat käyneet läpi ison muutoksen, vaikka onkin paljon korruptiota ja muuta ongelmaa. Siellä kauppatieteellinen koulutus oikein vietynä voisi tuoda todella hyviä tuloksia.” Tällekin vapaaehtoistyölle pitäisi hankkia jostain rahoitus. ”Miksei meillä ole isona kehitystyön muotona koulutusvientiä? Sillä estyisi sekin, että käy niin kuin MOT:in esittämässä surullisen kuuluisassa Sambiacasessa”, Heikkilä kysyy. Hän viittaa Ylen lokakuussa esittämään dokumenttiin, joka paljasti, miten Sambian maatalousjärjestön toimitusjohtaja käytti Suomen maksamaa kehitysapua kuin omaa rahaansa miljoonien arvosta. Vielä 2000-luvulle asti iso osa kehitysavusta olikin juuri koulutusvientiä.

Ko u l u t u s v i e n n i n o n n i s t u m i s e n ytimessä on lokalisointi. Vaikka suomalainen koulu olisi kuinka loistava, se ei ole loistava, jos se viedään sellaisenaan toisenlaiseen kulttuuriin ja poliittiseen ympäristöön. Ei sitä myöskään osteta sellaisenaan. Maailmalla pitää verkostoitua ja kartoittaa asiakkaan tarpeita pitkäjänteisesti, jotta pikkuhiljaa voitetaan maksajan arvostus ja luottamus. Heikkilän tapauksessa lokalisointi näkyy esimerkiksi siinä, miten hän aloittaa luennon. Suomessa hän saattaa ensimmäisenä läväyttää esiin dian, jolla hän arvostelee esimerkiksi suomalaista johtamista tai ideointikulttuuria. Pohjois-Koreassa ei kannata lähteä liikkeelle kritiikillä. ”Täällä kritiikki toimii, kun asiat ovat niin hyvin,

BEEF

Heikkilä toivoisi myös yliopistoihin lisää opettajien, opiskelijoiden ja eri instituutioiden välisiä ruohonjuuritason koulutusvientihankkeita. Sellaisia, kuin Aalto-yliopiston ja Demos Helsingin kanssa toteuttu Koulu on Fire, jossa Heikkilä oli mukana. Vapaaehtoiset rakensivat oman vertaisoppimiseen perustuvan koulun Nevadaan maailmankuuluille Burning Man -festareille, joiden fyysiset puitteet poltetaan maan tasalle tapahtuman lopuksi. “Kouluhanke elää vahvasti Burning Man -pilotin jälkeen. Tuorein vetäjä on Kirkon ulkomaanapu, jonka kanssa konseptia viedään seuraavaksi Nepaliin. Burning Maniin puolestaan on tiedossa avaruuspainoitteinen hanke vuodelle 2017”, Heikkilä ketoo. Heikkilä päätyi itse Pyongyangiin, kun hän teki väitöskirjaa Pekingissä, kyllästyi Kiinaan ja tiedusteli Pohjois-Koreasta mahdollisuutta tulla luennoimaan sinne vapaaehtoisena. ”Koulutusviennin aloitus ei ole isojen hommaa. Melkein kenellä tahansa suomalaisella yliopistoopiskelijalla on loistavat mahdollisuudet päästä opettamaan ulkomaille, ainakin tohtoriopintojen tasolla. Sen kun ottaa yhteyttä ja kysyy. Suomalaiset ovat kovassa huudossa.” Myös hallitus kaipaa opiskelijoita hommiin Suomen

puolesta. Eräs sen tavoitteista on saada opiskelijat tekemään lisää lopputöitä koulutusviennistä, jotta markkinointikäyttöön saataisiin uusia referenssejä. Korkeakoulutuksessa ollaan pilotoimassa myös uutta 30 opintopisteen koulutusviennin erikoistumisohjelmaa. J o s a l a s a a t a i s i i n vetämään kunnolla, koulutusvienti voisi luoda Suomeen lisää työpaikkoja, tuoda korkeakouluille lisää rahoitusta ja avata suomalaisille opiskelijoille entistä laajemmat verkostot ulkomaille. Heikkilän mielestä on suorastaan huvittavan absurdi huoli, että yliopistojen koulutusvientihankkeet olisivat pois opiskelijoilta kotimaassa, kun henkilökunta hajauttaa huomionsa eri maihin. Hän uskoo, että kun tutkija käy maailmalla oppimassa uutta, se heijastuu parempana opetuksena Suomessa. ”Näen luokkahuoneen eri silmin kuin ennen. Näen, missä moodissa opiskelijat ovat ja kiinnostaako aihe heitä. Jos ei, osaan improvisoida ja muuttaa lennosta opetusta. Suomalaisessa yhteiskunnassa asiat menevät yleensä aina suunnitellusti, ja se laittaa opettajatkin tietynlaiseen moodiin. Pohjois-Koreassa reagointikykyni muutokseen on parantunut.” Senkin Heikkilä on oppinut, että opetus on tehokkainta, kun hän pyrkii olemaan auktoriteetin sijasta

33 33 33

34 34 34

fasilitaattori, joka kanavoi tietoa ja antaa opiskelijoiden etsiä ratkaisuja itse. Pohjoiskorealaiset tosin ovat joskus ymmällään siitä, miten suhtautua leippoisaan suomalaiseen, jonka kaulassa ei ole luokassakaan kravattia. ”Kerran sanoin luokassa, että ei stressiä, mä olen teidän kaveri. He vastasivat, että ei, olet professori ja tulet aina olemaan.” Toinen ero suomalaisten ja pohjoiskorealaisten yrittäjyysopiskelijoiden välillä on siinä, että PohjoisKoreassa ideointi on vaikeaa, mutta kun projekti lähtee käyntiin, homma etenee hyvin. Suomessa taas ideointi on helppoa, mutta idean laittaminen yritysmuotoon takkuaa. ”Itsenäinen ajattelu on pohjoiskorealaisille haastavaa”, Heikkilä sanoo. H e i k k i l ä o n m a a i l m a n p a r a n t a j a l u o n n e , joka uskoo, että tiedediplomatialla on syviä makrotason vaikutuksia. Häntä motivoivat työssään mahdollisuudet vaikuttaa köyhien maiden elinoloihin ja ennen kaikkea koulutusviennin muutosvoima. ”Mitä enemmän mä tätä teen, sitä enemmän uskon

siihen, että koulutuksella saadaan aikaan positiivinen muutos. Maailma on tällä hetkellä todella riitaisa paikka, mutta tiede ei tappele. Suomi kun tykkää olla rauhanvälittäjä, niin tiedediplomatiassa voisi olla yksi sauma. Vielä tämä ala on todella pieni, mutta varmaan se laajenee sitä mukaan, kun tulee uusia riitoja.” Pyongyangin yliopiston opiskelijat ovat maansa etuoikeutetuinta eliittiä, joita odottaa valmistumisen jälkeen kolme vaihtoehtoista tietä. He joko jatkavat opintojaan, opettavat muissa yliopistoissa tai työskentelevät yrityksissä, jotka pyörivät paikallisessa taloudessa. Hiljalleen polkuja voi syntyä lisää. Heikkilä on jo nähnyt opiskelijoidensa elämässä muutoksia. Luokkahuoneissa on alkanut näkyä kännyköitä ja läppäreitä, ja länsimaalaiset yritysjohtajat ovat hyvin tunnettuja. Heikkilän opiskelijat ovat tietoisia siitä, että heidän maansa on köyhä. Suomalainen ei ole pelastamassa heitä, vaan rikastamassa ajatuksia molempiin suuntiin. Yksisuuntainen, ylimielinen koulutusvienti ei tehoa missään kolkassa maailmaa.

BEEF

Lähteenä on käytetty Opetusja kulttuuriministeriön julkaisua Koulutusviennin tiekartta (2016–2019). Juttua varten on lisäksi haastateltu OKM:n asiantuntijaa Jouni Kangasniemeä ja toimitusjohtaja Lauri Tuomea Profitmakers Oy:sta, joka teki tänä vuonna suuren koulutusvientiselvityksen Finpron toimeksiantona.

35 35 35

JOH A tois N N A TA R en v K kel i j a , u o de n I A I N E N jok mu pun av oto , 26, o s ie t ilun n nis a Kall tä y opi io s t ä ä v i sa n iko sstä n lo v ie n s e a u t t ie pnv ura iissa .

MÄ HAASTATTELIN JA KIRJOTIN! KO LM EN SU OR A

Juttusarjassa eri alojen opiskelijat vaihtavat ajatuksia.

, NEN T TU R A K oINA n vu ARI nne e e d K AT i i id n o n v p a t ie t e k i 23, k p mar iskeka u de n e l i j a j a op e ain sk ut opi pää htan n n i i a n v n i n isii no än o t kevy H . i a n lij . vii ihin kky kyy javiine o etun

LEO TAVAILA, 22, on automaatio- ja systeemitekniikan toisen vuoden opiskelija. Hän saattaa juoda muutaman oluen maun vuoksi, muttei dokaa.

S O R R E I K I R BA A

KARTTUNEN : Mulle on syntynyt käsitys, että teidän juhliminen on sivistyneempää tai ainakin maltillisempaa kuin meillä tai teekkareilla. Kauppislaisiin liitetään yleinen stereotypia opiskelijoiden juomakulttuurista. Meillä on paljon bileitä, joissa alkoholi on keskiössä.

To i s ill e e n t u n te m a t to m a t te e k ka r i, k y l te r i j a m u o to i l i j a k i e r s i v ä t y h d e s s ä l e m p ib a a r in s a j a ke s k u s te li v a t h ip ra ka s s a o m a n a l a n s a d o ka u s k u l t t u u r i s ta . KIRJOITTI SONIA EL KAMEL

TAVAILA : Haalarittomuus riisuu hyvin stereotypioista. En vastaa stereotyyppistä teekkaria eli juomakeisaria. En ole itse jaksanut käydä tapahtumissa, joissa teema on alkoholi ja joiden kylkeen on väsätty jotain tapahtumaa. En siedä sitä, että jengi herää aamulla fiiliksellä "tänään vedetään perseet".

Teekkari Leo Tavailan baarivalinta on Kampin kauppakeskuksessa sijaitseva Bruuveri, jonka jokaisessa pöydässä istuu rempseästi humaltuneita keski-ikäisiä. Ojennan Tavailalle tumman oluen. Kylteri Katariina Karttunen ja muotoilija Johanna Tarkiainen siemailevat puolestaan talon viiniä. Kello 20 nostamme juomamme ilmaan ja päädymme pienen empimisen jälkeen kilistämään AYY:lle. Vaikka olemme kaikki aaltolaisia, meillä on paljon ennakkoluuloja toisistamme. Kolmessa baarissa ja useiden alkoholiannosten aikana selvitämme, mitkä stereotypiat eri tiedekuntien juomakulttuureista ovat totta.

36 36 36

Juomakulttuurin romantisoimiselle on heristetty sormea peruskoulun terveystiedon tunneilla. Hieman yllättäen boheemeina pidetyt muotoilijat eivät hehkuta juomista samalla tavalla kuin tyypilliset teekkarit.

re vit ää

TARKIAINEN : Stereotypiat taikkilaisista kohdistuvat enemmän siihen, miten esimerkiksi pukeudumme. Toisaalta, vieressäni istuneet teekkarit sanoivat minulle poikkitieteellisillä sitseillä pilke silmäkulmassa, etteivät taikkilaiset osaa sitsata ja ettei meidän tarvitse edes yrittää ymmärtää sääntöjä, koska olemme TaiKista. Meillä on hirvittävän vähän ryyppäjäisiä. Jos koululla järjestetään tapahtumia, ne ovat aika rauhallisia, kuten taidenäyttelyiden avajaisia.

n. . .

TAVAILA : Juomista ihannoidaan TKK:lla liikaa. Telegram-chattiin tuli fuksiristeilyn aikana kuudelta

BEEF

märkää!

aamulla kuvia, joissa jengi vertaili viinapullojensa kokoja. Viimeksi kun olin kännissä kaksi vuotta sitten, oksensin darrassa viisitoista kertaa ja illan aikana kolme kertaa. Eli en ole yhtään muita parempi, jos tuohon touhuun lähden mukaan. KARTTUNEN : Romantisointi jää kauppiksessa lähinnä ensimmäisiin opiskeluvuosiin, kun juhlimisessa on vielä uutuudenviehätystä. Myöhemmin sitä ei hehkuteta samalla tavalla jossain massa-chateissa. TARKIAINEN : Meillä ei todellakaan ihannoida örveltämistä. En ole koskaan nähnyt ketään aivan sekaisin bileissä. Fuksichatissa ihmiset postailivat kuvia töistään, jos jollekin oli esimerkiksi tullut jokin hauska moka. Ainoat sitsit, joihin olen osallistunut, olivat Otaniemessä. Siellä oli kyllä todella hilpeä meininki, mutta vieruskaveriteekkareiden keskustelu pyöri pitkälti sen ympärillä, kuinka monta shottia oltiin vedetty. Lukkari heitti läppää siitä, kuka oli sammunut viimeksi. Haen meille toisen kierroksen juomia ja isken tuoppien mukana kysymyksen pöytään: Kokevatko haastateltavat, että opiskelijabileissä on oltava humalassa?

chin ch kome in il miko le ille

kävelykepin kanssa, tanssitti ikäisiään rouvia kuin viimeistä päivää. Se oli absurdi ja hupaisa tilanne, kun edessäni uskallettiin vihdoin irrotella.

KARTTUNEN : Viime vuosijuhlissa monet ystäväni palkittiin, ja mulle tuli sellainen olo, että vau! Ihmiset olivat pukeutuneet hienosti ja laittautuneet, söimme hienon illallisen ja nautimme ohjelmasta. Elämäni parhaat bileet olivat parhaan ystäväni häät. Tunnelataus oli käsittämätön.

KARTTUNEN : Ainoa tapahtuma, johon en ikinä menisi selvin päin, on sillikset (suurien juhlien jälkeinen silliaamiainen). En koe, että meidän päätapahtumissa tarvitsisi kuitenkaan olla humalassa. Mulla on paljon kavereita, jotka eivät juo ollenkaan ja jotka pystyvät bailaamaan aamu viiteen saakka ilman ongelmaa.

TARKIAINEN : Saatiin syntymäpäivilläni keskellä yötä älynväläys, että nyt pelataan Twisteriä. Meillä ei ollut peliä, niin otettiin mun vanha lakana ja maalattiin ne pallurat siihen akvarelliväreillä ja lopuksi teipattiin lakana jesarilla lattiaan kiinni. Eräs kaverini veti karvalakin syvälle päähänsä ja huuteli meille sokeana sääntöjä ja ohjeita.

TARKIAINEN : Jos tuntuu siltä, etten voi mennä johonkin tapahtumaan selvin päin, en mene ollenkaan. Nuorempana pelkäsin enemmän sitä, että jään paitsi tai etten ole osa porukkaa. Nykyään en välitä siitä ollenkaan.

Kello on 22.20, ja jatkamme matkaa kohti kylterin baaria. Paljastan seurueelleni, että olen varautunut siirtymävaiheisiin hankkimalla meille punaviinipullon matkaevääksi. Osa bilepolttaa ja ostaa tupakkaa. Tavaila syö Snickersiä.

TAVAILA : Olen samaa mieltä. TKK:lla kohdalleni ei ole osunut sosiaalista painetta olla umpikännissä. Vaikka jengi ihannoi jossain määrin dokaamista, se on aina ihan fine, jos en juo. KARTTUNEN : Meillä pojille saattaa muodostua enemmän paineita juomisesta kuin tytöille. On ne tietyt tyypit, jotka ovat kovia juomaan ja aina messissä ihan päätyyn asti. Jos he eivät juo, saattaa syntyä hämmennystä. Heille voi sitten huudella, että höhö otas nyt. On meillä mimmejäkin, jotka juovat paljon, mutta jos puhutaan näistä kännikeisareista, niin ne ovat aina jätkiä. Miehille on lopulta ehkä sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla kännissä. Entä millaiset ovat olleet elämän hauskimmat bileet? TAVAILA : Faijan viisikymppiset olivat parhaat bileet, joissa olen koskaan ollut. Suhtautumiseni alkoholiin tulee pitkälti siitä, että vanhempani eivät koskaan ole olleet edessäni kännissä. Siellä synttäreillä mutsi ja faija olivat kuitenkin ihan pelti kiinni. Kahdeksankymppinen ukkini, joka kävelee

onnis tunee ill an n taka a. . .

37 37 37

matka p Sl a a v unkku, ikyyk ky!

Astumme sisään kylteri Karttusen valitsemaan baariin, Brewdogiin, jonne punavuorelaisnuoret ovat saapuneet viettämään perjantai-iltaa. Baarimikot ovat komeita, tatuoituja parrakkaita miehiä. Katseemme kiinnittyy seinän pulloon, joka on tungettu kuolleen, vaaleaturkkisen oravan sisään. Tarjoilija huomaa naureskelumme ja kertoo, että pullo maksoi aikoinaan 700 puntaa. Juomani menee väärään kurkkuun. Toisaalta, joillakin opiskelijoilla voi upota vuosijuhliin sama summa. Näkevätkö haastateltavat ongelmallisena sen, ettei kaikilla ole välttämättä varaa osallistua?

i ra i a ir

TARKIAINEN : Meillä jäi aika moni pois, ja itsekin harkitsin, etten menisi hinnan takia. Onko yksi ilta sen hinnan arvoinen? Kyllä mun mielestä oli. Jatkoille sai tulla kuka tahansa jatkamaan iltaa, eli en usko, että ketään poissuljettiin.

r yhmäku va?

KARTTUNEN : Omista kauppislaisista kavereistani kukaan ei jättänyt tulematta hinnan takia. Meidän muut tapahtumat ovat mielestäni todella sopuhintaisia, ja vuosijuhlat ovat vuoden ainoita kalliita tapahtumia. Mekon voi esimerkiksi lainata kaverilta ja vujuille järjestetään aina tarjouksia, jotta meikin ja kampauksen tai pukuvuokran saa halvemmalla.

e!! s ee ch

TARKIAINEN : Oho! Ai teillä mennään meikkiin ja kampaukseen? Laitoin kaverini hiukset, ja omiani en laittanut ollenkaan. Ostin pukuni Uffilta viidellätoista eurolla. Tiedustellaanpas kolmikon näkemyksiä silliksistä. Kuka myöntää aloittavansa sunnuntaiaamunsa tasoittavalla oluella?

38 38 38

KARTTUNEN : Juon tasoittavia vain silliksillä. Sillis on kaksi kertaa vuodessa, ja se on vapaapäivä kaikille. Se on mielentila. Ensimmäisillä silliksilläni en todellakaan tiennyt, mihin olin menossa, ja olin suoraan sanottuna aika järkyttynyt, koska en osannut olettaa, että ne ovat taas uudet bileet sunnuntaina. Ihmiset ovat silliksillä todella onnellisia. Siellä kukaan ei paheksu sitä, jos joku on sunnuntaipäivänä kännissä.

BEEF

m ui kk u! !

Helposti tulee myös rakkauskänni. Sellainen, että kerron mun kavereille, kuinka ihania ja kivoja he ovat, ja kehun herkästi tuntemattomien ulkonäköä.

nä lk te ä on ko s y h yvä y. . .

Mustaan Kissaan tulee pilkku. Kello on kolme ja olemme juoneet illan aikana yhteensä 36 alkoholiannosta. Opiskeluista uupunut Tarkiainen lähtee nukkumaan. Valot rävähtävät päälle ja salamat välähtelevät kuin Cannesin elokuvajuhlilla – olemme päätyneet ottamaan yhteiskuvia baarin omistajien kanssa kertakäyttökamerallamme. Minä, Karttunen sekä Tavaila suuntaamme viimeiselle etapillemme, snägärille Kurviin. Hihitän, että Tavailan on tilattava listalla komeileva "Teekkarin erikoinen". Seisomme katoksen alla ja survomme annoksia kitoihimme. Pian Karttunen ja Tavaila hyppäävät kumpikin busseihinsa ja porhaltavat yön pimeyteen. Minäkin pyyhin sipulinpalaset ja ketsupit villahuivistani.

jatk ot?

TAVAILA : En ole ollut silliksillä, enkä juo tasoittavia. Ainoat sillikset, joista olen kuullut tarinaa, saivat mut lähinnä vihaiseksi. Kuulin, että jengi oli leikkinyt tyttöystävän silliksillä ruokasotaa ja että joku tyttö oltiin heitetty ulos ensimmäisen kerroksen ikkunasta. Jotkut jätkät olivat ajatelleet, että "hei tää vois olla hauskaa". Mua häiritsee, että ihmiset tekevät niin irrationaalisia ratkaisuja humalassa. TARKIAINEN : Apua! En usko, että sillikset on mun juttu.

a ri j a k teek i ei leo s k Y e a . . ei ruoast . s k y n uhu sta! p ä u m en s

JUTTUSARJA PÄÄTTYY.

Muotoilija Tarkiainen on valinnut päätebaarimme, Mustan Kissan. Kierrän punaviinipullon korkin auki, ja otamme raitiovaunun Hakaniemeen. Mustassa Kissassa avaudumme siitä, millaisia olemme kännissä. TAVAILA : Jos juon itseni humalaan, olen se bileiden nolo jätkä, joka julistaa, kuinka kännissä on. Mua nolottaa se aina vähän jälkikäteen. Mua ei ärsytä, jos muut ovat kännissä ympärilläni. Oikeassa mielentilassa voin kyllä tehdä kännijuttuja selvin päin, mutta nykyään se on helpompaa, jos olen juonut muutaman. TARKIAINEN : Jos joku ehdottaa kesällä neljältä aamulla, että hei poljetaan järvelle ja lähdetään uimaan, niin sitten mennään. KARTTUNEN : Sama! En mieti samalla tavalla, mikä on fiksua. Järjen ääni korvautuu kysymyksellä "miksi ei".

ss a iss

39 39 39

L L I A S K U L U O K KIRJOITTI SAARLOTTA VIRRI KUVASI HILLA KURKI

Ku n v a l o k u v a a j a o p i s ke l i j a p ä ä s e e j ä s e n e k s i H e l s i n k i S c h o o l i i n , h ä n s a a ä k k i l ä h d ö n ka n s a i n v ä l i s e ll e u ra ll e. Va l i n ta t u o k u i te n k i n m u ka n a a n t u h a n s i e n e u ro j e n m a t ka - j a te o s k u s ta n n u k s i a , j o i ta v a r te n v o i j o u t u a m y y m ä ä n a u to n ta i o t ta m a a n k u l u t u s l u o to n . " Ka i k k i i h m i s e t e t s i i j o ta i n , j o ll e a n ta a e l ä m ä n s ä . J o i ll e k i n s e v o i o ll a p e r h e ta i j o k u to i s e n l a in e n t y ö ta i a a te ta i p o l i t i i k ka . M e o ll a a n v a l i t t u tä m ä ", H e l s i n k i S c h o o l i n t u o re j ä s e n H i ll a Ku r k i t i i v i s tä ä P a r i s P h o to - v a l o k u v a ta i d e m e s s u i l ta .

40 40 40

BEEF

Ensimmäisen maailmansodan muistopäivän paraati sai Pariisin bussit poikkeusreitille ja samalla pakotti valokuvamessuilla debytoivat heittäytymään turisteiksi.

41 41 41

"On ollut iittä sell a isia v a an va ille turp -hetkiä ." olla MoMAn (New Yorkin nykytaiteen museo) tai Tate Modernin (Lontoon modernin taiteen museo) johtaja. Yksi tyyppi, jolle esiteltiin erään puolalaistaiteilijan teoksia, paljastui vasta myöhemmin yhden todella suuren kokoelman kuraattoriksi. Se näytti ihan valokuvataiteen opiskelijalta!" kertoo Helsinki Schoolin uusi jäsen ja Aallon valokuvataiteen opiskelija Hilla Kurki. Kurjen onneksi esittely meni hyvin. Hän on suvereeni puhuja, koska se on hänen toinen ammattinsa: Kurki on valmistunut ammattikorkeakoulusta sosionomiksi ja työskentelee opintojensa ohella lastensuojelun kriisi- ja arviointiosastolla.

Ku n A n n a Re i v i l ä valittiin Helsinki Schooliin, tili meni monta tonnia miinukselle ja auto lähti alta, mutta hän oli valmis talousuhrauksiin. Valokuvataiteen vientihankkeesta saa eniten irti, kun reissaa omakustanteisesti maailmalla esittelemässä töitään kansainväliselle taideväelle. Tämä on hänelle tulevaisuudessakin arkipäivää, koska taiteilijoilla ei ole työnantajia, jotka maksaisivat esimerkiksi matkaja teoskulut. "Kävin töissä, mutta ei siitä riittänyt rahaa säästöön, kun vuokra nieli kaiken. Myin sitten autoni ja otin loput opintolainaa", Reivilä kertoo. Helsinki School on vientihanke, opetusmetodi ja valokuvataiteilijoiden ryhmä, jonka Kaliforniassa syntynyt suomalaistaustainen taidevaikuttaja Timothy Persons perusti laman runtelemaan Suomeen 1990-luvulla edistämään Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden uraa ja kansainvälistä tunnettuutta. Elettiin valokuvataiteen murrosta: valokuvajournalismi alkoi menettää otettaan, ja opiskelijoita rohkaistiin suuntautumaan pikemminkin taiteilijoiksi. Nykyisin Helsinki School on maailmalla laajalti tunnettu ja arvostettu hanke. Se on esitellyt taidepiireille sellaisia suomalaisen valokuvataiteen vientitähtiä kuin Susanna Majuri, Elina Brotherus ja Jorma Puranen. Hanke lisää ylipäänsä kiinnostusta suomalaista valokuvataidetta kohtaan. Helsinki Schoolin jäsenien toivotaan kiertävän omakustanteisesti maailman taidemessuilla puhumassa teoksistaan, koska kansainvälinen ura ei synny ilman live-verkostoitumista. Hankkeen ansiosta aaltolaiset pääsevät esille myös sellaisilla valokuvataiteen merkittävimmillä areenoilla, joille korkeakouluilla ei ole yleensä asiaa. Vuoden ehkä tärkein tapahtuma on marraskuinen Paris Photo, jossa Helsinki School on seuratuimpien tahojen joukossa. "Naurettiin tossa, että nämä ovat vähän kuin Pariisin Pomo piilossa -messut. Kuka tahansa voi

M e s s u i l l a ko n k r e t i s o i t u u s e , miksi valokuvataiteen koulutusohjelmassa harjoitellaan omien ja muiden töiden esittelyä, statementin kirjoittamista ja portfolion kasaamista. Jos meinaa menestyä kansainvälisillä areenoilla, koko paketin on oltava hiottu. Pieleen mennyt teosesittely voi katkaista lupaavan kontaktin nopeasti. Siksi Helsinki Schooliin valitaan opiskelijoita tarkasti harkiten, ja heidän ammatillista ja henkistä kehittymistään seurataan läheltä koko opiskelujen ajan. Kenenkään uraa ei haluta pilata sillä, että hänet viedään liian isoille areenoille liian aikaisin. Systeemi saa myös kritiikkiä. Opiskelijoiden keskuudessa epäillään, että valinnat perustuisivat lähinnä Timothy Personsin henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Aallon valokuvataiteen professori Jyrki Parantainen, yksi Helsinki Schoolin perustajajäsenistä, tyrmää väitteet. Vaikka Persons on hankkeen pääkuraattori, valinnat tehdään yhteistuumin, hän vakuuttaa. Välillä niistä syntyy myös kiistaa. "On ollut sellaisia viittä vaille turpaan -hetkiä, kun ollaan oltu täysin eri mieltä asioista. Vuosien aikana mielipiteet ovat kuitenkin alkaneet yhdistyä. Mutta kyllä mä edelleen kerron suoraan, jos olen opettajana sitä mieltä, että joku henkilö ei vielä ole valmis tällaiseen stageen."

42 42 42

BEEF

Galleria TaiK Personsin ripustus vaihdetaan messuilla joka päivä, jotta mahdollisimman moni teos pääsisi esille. Helsinki Schoolin jäsenille tämä tarkoittaa sitä, että messuilla olo on jatkuvaa ripustamista, gallerian kellarin siivoamista, pakkaamista ja neljännesmiljoonan euron arvoisten taideteosten siirtelemistä paikasta A paikkaan B. "Aluksi tietysti pelottaa, mutta sitten niitä oppii käsittelemään. Että ne on vähän niinku vauva, ei saa tiputella", Helsinki Schoolin jäsen Hilla Kurki sanoo.

vähän kuin t a v o ä m ä n " piilossa o m o P in s ii Par a uka tahans -messut. K An ta i Tate M o M a l l o i vo ohtaja." Modernin j

43 43 43

L O O H C S I K HELSIN : T E D U U T U U

ANNE R E IV IL Ã&#x201E; BOND #15, 2016 PHOTO PRINT ON FINE ART PAPER, FRAMED 72 X 100 CM / EDITION OF 5 30,7 X 42 CM / EDITION OF 3

JA A K KO I K A H IL A N I E M

100 PLANTED SAVIORS OF THE HERITAGE, 2015, PIGMENT PRINT, FRAMED 122CM X 68CM EDITION OF 5 + 2 AP

H IL L A KURKI UNDRESSING GRIEF , 2013 SET OF 6, PIGMENT PRINT, FRAMED 25,5 X 38 CM EACH EDITION OF 5 + 2AP

NOORA SANDGREN

DIALOGUE_29.1.2016 (30MIN), 2016 PIGMENT PRINT, MOUNTED ON ALUMINUM, FRAMED EDITION OF 5

K IR A L E S K IN E N

CANDOR, 2016. PIGMENTTIVEDOS, DIASEC, 125 X 90 CM

Kä y t ä n n ö s s ä H e l s i n k i S c h o o l sekä on että ei ole yhtä kuin Aallon valokuvataiteen opetus. Se on elänyt perustamisestaan lähtien tiiviisti TaiKin yhteydessä: Perustaja Timothy Persons on laitoksen Adjunct Professor, ja Aalto-yliopisto rahoittaa osan Helsinki Schoolin toiminnasta. Aallossa Helsinki Schoolin opetusmetodeista pääsevät nauttimaan myös muut kuin ryhmän jäsenet, ja maailmalla Persons esittelee myös muiden kuin varsinaisten jäsenten portfolioita. Yhdellä kurssilla opiskelijat pääsevät halutessaan opintomatkalle Helsinki Schoolin Berliinin galleriaan, Gallery TaiK Personsiin*. Toisaalta jäseneksi pääsy ei ole itsestäänselvyys, ja mukana on myös muutama sellainen taiteilija, jolla ei ole mitään tekemistä Aalto-yliopiston kanssa. Kulttuuripiirit ja -lehdistö ovat syyttäneet Helsinki Schoolia liiallisesta brändäyksestä koko sen parikymmenvuotisen taipaleen ajan. Väitetään, että Helsinki School hioo nuorista taiteilijoista toistensa kaltaisia ja että se pyrkii ahtamaan heidät tiettyyn ennalta määritettyyn brändiin – sellaiseen, jota rakennetaan tarinoilla perifeerisestä Suomesta, puhtaan koskemattomasta luonnosta ja ainutlaatuisen melankolisesta kansallisuudesta. Usein kritiikki kohdistuu nimenomaan keinotekoisella suomalaisuudella brändäämiseen. Tuntuu kaukaa haetulta, että globaalissa maailmassa, jossa nuoret imevät jatkuvasti vaikutteita ympäri maailmaa, suomalaisilla taiteilijoilla olisi edelleen jokin tietty, uniikki kädenjälki.

46 46 46

Messut järjestetään Pariisin Grande Palais’ssa, joka on alun perinkin rakennettu näyttelytilaksi. Tarjolla on ylihinnoiteltua viiden euron kahvia, ja pukukoodi on smart. Mahtipontinen tila on kauttaltaan lasinen, ja lattioita peittävät pitkät punaiset matot.

BEEF

P r o f e s s o r i Pa r a n t a i s t a k r i t i i k k i kyllästyttää. Hän on kuullut samaa jo toistakymmentä vuotta. Helsinki Schoolista ja sen "brändäyskoneistosta" on jopa kirjoitettu tieteellisiä artikkeleita. "Se on paskapuhetta, joka perustuu siihen, että ihmiset eivät tiedä meidän toiminnasta tarpeeksi. Sitä paitsi Suomen kulttuurimaailma on niin nurkkakuntainen ja pieni, että kateelliset nostaa aina päätään. Lisäksi brändäys nähdään Suomessa aina

kirosanana, vaikka sen voisi suomentaa myös niin, että tehdään asioita tunnettaviksi." Parantaisen mukaan ei ole lainkaan kaukaa haettua, etteikö suomalaisilla taiteilijoilla edelleen olisi uniikki kädenjälki, joka erottaa heidät maailman valtavirrasta. Päinvastoin. "Me ollaan kuitenkin edelleen pala Siperiaa ja nurkassa tätä maailmaa. Toisaalta opiskelijat ovat myös tietoisia siitä, mitä maailmalla tapahtuu, ja pystyvät siten koko ajan korottamaan laatutasoaan ja tulemaan nurkkakuntaisuudesta ulos. Mutta jostain syystä se ei muutu valtavirran näköiseksi ei sitten millään", Parantainen sanoo ja lisää: "Ja jos on sitä mieltä, niin saa tulla Paris Photo -messuille ja kertoa sitten, näyttääkö meidän ständin teokset samalta kuin niillä 150 muulla ständillä." Parantainen korostaa, että koulutuksessa pyritään jatkuvasti tukemaan taiteilijan omaa käsialaa ja yksilöllisyyttä. Myös tämän vuoden uudet jäsenet jakavat tämän kokemuksen: "Ei ole olemassa yhtä kaavaa, joka on Helsinki School."

*H u o m a a s a n a l e i k k i: p e r s o n s n iin k u in ih m i s e t j a P e r s o n s n iin k u in T im o t h y n s u k u n im i .

i vät "he s ytytt l ama an, hotellin pa l asti hillui vat a a ka upungill t ja keräsi vä oja porttikielt pa ika llisiin ." hotelleihin

M e t o d i n v a h v u u s o n myös eri taiteilijasukupolvien välisessä vuorovaikutuksessa, jossa hiljaista tietoa vaihtuu eteenpäin sukupolvelta toiselle. Helsinki School on yhteisö, jonka jäsenet kutsuvat toisiaan perheeksi. "Ehkä se on dysfunktionaalinen perhe, mutta niinhän kaikki perheet ovat", kiteyttää Helsinki Schoolin jäsen Hilla Kurki. Jotain hiljaista tietoa on selkeästi siirtynyt vuosien mittaan eteenpäin. Vielä 1990-luvulla suomalaisopiskelijat niittivät ulkomailla mainetta paitsi omaleimaisella taiteellaan myös riehakkaalla alkoholikäyttäytymisellään. Messumatkoilla suomalaiset muun muassa lähes sytyttivät hotellin palamaan, hilluivat alasti kaupungilla ja keräsivät porttikieltoja paikallisiin hotelleihin. Nyt Paris Photo -messuilla ensi kertaa edustavat Helsinki Schoolin jäsenet käpertyvät 11-tuntisten

47 47 47

Paris Photo on valokuvataiteen merkittävin tapahtuma. Tänä vuonna siellä kävi neljän päivän aikana yli 60 000 ihmistä: kuraattoreita, museonjohtajia, galleristeja ja tavallisia fiilistelijöitä. Tilaisuus on niin suosittu, että tänä vuonna Grande Palais’n eteen syntyi mellakka. "Vaikea kuvitella sellaista tilannetta Suomessa, että ihmiset mellakoi, että pääsee kattomaan valokuvataidetta", Hilla Kurki sanoo.

"Oli sitten ta i opiskelija oi mennä opettaja, v omat vuosia, kun vät teokset ei etä än." kiinnosta k

48 48 48

messupäivien jälkeen tyylikkään Airbnb-kämppänsä sohvalle villasukat jalassa juomaan inkivääriteetä. Heille ammattitaiteilijuus ei ole rappioromanttista sekoilua vaan raskasta työtä. Sen tien he ovat itselleen valinneet. "Kyllä kaikki ihmiset etsii jotain, jolle antaa elämänsä. Joillekin se voi olla perhe tai joku toisenlainen työ tai aate tai politiikka. Me ollaan valittu tämä", Kurki sanoo. Vaikka messuilla edustaminen on rankkaa, se on myös monin tavoin työn kiitollisinta aikaa. Yksinäinen puurtaminen on ohi, ja oman työn tulokset näkee vihdoin konkreettisina gallerian seinillä. Messuilla Helsinki Schoolin jäsenet esittelevät paitsi omiaan, myös toistensa teoksia. Se on melko ainutlaatuista taidemaailmassa, jossa taiteilijat usein kilpailevat samojen

BEEF

museoiden huomiosta ja niukoista rahavirroista. Parantaisen mukaan toisia tukeva yhteisö on taidemaailmassa selviytymisen kannalta elintärkeä: "Oli sitten opiskelija tai opettaja, voi mennä vuosia, kun omat teokset eivät kiinnosta ketään, ja siinä sivussa pitää sitten vaan tehdä muita töitä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja kivunsietokykyä, mutta myös yhteisön tukea." Kansainvälisillä markkinoilla teoshinnat ovat korkeat, mutta taiteilijan taskuun jää vain murto-osa. Alan tapa on, että voitot jaetaan puoliksi gallerian ja taiteilijan kesken. Käytännössä järjestely mahdollistaa sen, että galleria pystyy jatkamaan toimintaansa ja taiteilija kustantamaan seuraavan sarjan teostuotannon. Kukaan ei rikastu, mutta pyörä jatkaa pyörimistä.

IÄ IL M A N T A ID E V I E N T N D IÄ SUOMI - BRÄ

ain

t - De

ni s

KUVA THE COMMUNITY

Pariisilaisessa Château d’Eaun korttelissa, hylätyn afrikkalaisparturin pastellinvärisissä tiloissa on syyskuusta lähtien pyöritetty suomalaisvetoista galleriaa ja taidetilaa The Communitya. Sen taustalla on poikkitaiteellinen suomalaiskollektiivi, johon kuuluu muun muassa liuta ex-kyltereitä ja -taikkilaisia. Käytännössä eri taiteenalojen rajapintoja rikkova taidetila on osa isoa kokonaisuutta, johon kuuluu muun muassa taide- ja design-yhteistyökuvioita sekä ajatushautomo, jossa etsitään luovia tapoja uudistaa taide- ja muotibisnestä. Toisin kuin Helsinki School, The Community ei pyri brändäytymään suomalaisuudella. "Tietysti seuraamme sitä, mitä Suomessa tapahtuu, ja haluamme tuoda suomalaisia hyviä osaajia esille. Päätavoitteenamme on kuitenkin uuden kansainvälisen luovan yhteisön synnyttäminen", kollektiivin jäsen Tuomas Autio sanoo. Yksisuuntainen kulttuurivienti on Aution mukaan vanhentunut ajatus.

Ru e

F au

bou

rg S

ssa

ilh a

Château-d'Eau ed

hâ

te a

u-d

' Ea

"Ei se välttämättä niin toimi, että satsataan sairaasti rahaa ja aikaa siihen, että lähdetään messuille kolmeksi päiväksi, tavataan jengiä ja lähdetään himaan. Siksi Helsinki Schoolillakin on galleria Berliinissä ja meillä nyt Pariisissa. Uskon, että meidän kollektiivin jäsenten kartuttama kokemus ja verkostot voivat antaa nuorelle suomalaiselle taiteilijalle paljon potentiaalista näkyvyyttä ja jeesiä."

49 49 49

W h e n in te r n a ti o n a l s t u d e n t s s e t t l e i n F i n l a n d , t h e y m a ke i n n u m e ra b l e c u l t u ra l o b s e r v a t i o n s a b o u t q u i r k y li t t l e t h in g s t h a t F in n s n e v e r n o t i c e. P a ra m J o ll y, a n in te r n a ti o n a l s t u d e n t h i m s e l f, w r i te s a b o u t s o m e o f t h e s e s u r p r i s i n g ta l e s a n d h i s o w n e x p e r i e n c e s . WRITTEN BY PARAM JOLLY ILLUSTRATED BY EEVI RUTANEN

A PAS SEN GER NAMED P E TRI During my first visit to Finland in Autumn 2015, I was sitting next to a Finnish guy on the flight from Delhi to Helsinki. I had very little idea of what Finns were like and the stuff that I did know, was mostly from some random articles that I had come across on the internet. Finland was the country where Nokia was from; and that they had a pretty fantastic primary education system. That was all I knew. And here I was, sitting right next to a Finn, for the first time in my life. I guess it was an opportunity to exercise my curiosity and put all of my (few) notions to the test. His name was Petri and my first exchange with him already hadnâ&#x20AC;&#x2122;t gone as pleasantly as I had expected. We had an awkward gestural conversation when I signaled him (politely, if I may add) to shift a little so that I may take my window seat next to him. He looked straight back at me with a stoic expression that seemed more like a frown to me at the time. I would later go on to realize that he was just being normal and courteous! I soon stirred up a conversation and was surprised by his short and exact responses. Using just the right amount of words â&#x20AC;&#x201C; nothing more, nothing less. We talked off and on over the course of the 7.5-hour flight and by the time it was over, we had discussed many things, ranging from what he thinks of India, (in a very brief, non-descriptive

50 50 50

BUZZ

e h t e d i s “In e h e r u lect e n o e b would d n a n o pers a e d i s t ou y l e t e l comp t n e r e diff one.” way obviously) to world issues related to the economy and politics. He was also quite helpful as he guided me regarding the HSL public transit system and in getting the Finnish SIM Card I use currently. I had initially felt that he wasn’t interested in talking. Maybe it was true, maybe he just took his time to warm up to a person he had never met before.

This experience would form the cornerstone of what I thought Finns were like – honest, humble and straightforward people who live in a beautiful, functional and systematic country with a solid infrastructure; an impression I still hold. But what weird and quirky things have other Aalto Students noticed? Read on and find out!

A FINNISH MAN IN A SAUNA Evisa Collaku from Greece fondly remembers a story involving Finnish men, alcohol and the sauna. She narrates in an excited tone:

"Once at a party there was this Finnish guy in the sauna together with some internationals and he just kept adding water because he wanted to behave like a ‘Finnish man in a sauna’. At one point, he kept telling the only Italian guy left there to add water and the guy kept complying! So at some point the Italian comes out and he’s like: ‘Hmmm, man, I think your friend has passed out on the floor! It might be time to call 112…’ You could see the guy on the floor and when we got him out he didn’t even remember his name. And his other Finnish friends were totally cool about it!"

51 51 51

o t d a h "I fa ce a e r u t a temper e c n e r diffe t s o m l of a s e e r g e 50 d t u o h t i w h c u m g wearin t c e t o to pr e h t m o me fr cold." THE NAKED EXPERIENCE Aimane Blej from Morocco has now spent 5 years in Finland, however his first sauna visit is still memorable for him. In Morocco, they have a tweaked version of the sauna known as hamam, which is like a public steam bath. Hamams are mostly automated and visitors wear at least some sort of undergarments. So Aimane was obviously in for a bit of a culture shock! He had already spent a few months living in Finland and had his fair share of notions about what the Finns were like. His general perception of Finns being shy people just got contradicted by them being absolutely normal towards getting naked with complete strangers inside a sauna!

"The casual attitude towards public nudity in Finnish saunas completely took me by surprise! I found it to be refreshingly positive and natural."

52 52 52

BEEF

THE AVOIDANT PROFE S SOR Kunal Ghosh from India reminisces one of his first interactions with a Finnish professor: "Having just arrived from India I had a different experience with faculty members. Usually, when I met Indian faculty members after lectures, we would generally engage in small talk. Like, ‘how are studies going’, ‘is the course too hectic or not’ etc. So, we had just finished a lecture given by a very enthusiastic professor. Inside the class he was a lot of fun. But this one time we passed by in the CS department, and he did not even acknowledge I was there! I know he observed my presence. The same thing happened quite a few times. Inside the lecture he would be one person and outside a completely different one. I think he was shy, or maybe he was just respecting my personal space, as most Finns do. I don’t know."

COLD SHOCK Coming from a country where an average temperature of 1–2 degrees Celsius defines a cold winter, Junaid Akhtar from Pakistan found a new meaning for cold when he came to Finland. Being born in the month of December, he has a special love for snow and cold weather. "Most of the winter days here are pretty amazing except for the few that remind me of Max Payne 1 – cold, sad and depressing! One of the most interesting incidents, apart from the never ending ‘forced skating’ on the snow, was when I was coming back from Dubai after New Year’s in 2016. Due to bad planning, I had to face a temperature difference of almost 50 degrees (+22 to -27) without wearing much to protect me from the cold. The first thing I had to do after landing was buying a good pair of gloves and some hot coffee. Anyway, I somehow managed to reach Teekkarikylä but learned a good lesson about planning in advance, something that would surely be helpful in the future."

53 53 53

y r e v a " e m o s d n ha h s i n n i F e c n o y gu asked r o f r e h a sa lsa " . e c n a d

A DIFFERENT VIEWPOINT So Finnish people are shy; you say? Well, not always! Imaya from India fondly remembers how a very handsome Finnish guy once asked her for a salsa dance in front of a large crowd at the Aalto Party. "This took me by surprise as I did not expect a Finn to be so forward."

She has also had a very different experience with respect to professors as she adds how her impressions about Finns were further altered throughout her academic career: "Professors here are a lot more accessible and frank than in my home country." Ed Koch, an American political commentator, probably said rightly:

"Stereotypes lose their power when the world is found to be more complex than the stereotype would suggest. When we learn that individuals do not fit the group stereotype, then it begins to fall apart." Finland is a strange land, a place of contrasts â&#x20AC;&#x201C; warm, bright and beautiful summers v/s dark and snowy winters in a stark, yet undeniably beautiful landscape. Maybe the Finns themselves reflect these conditions in their moods and behavior, undergoing a plethora of emotions as the weather shifts from warm to cold. But what never seems to change is their frankness. Perhaps we could all learn a little from it.

54 54 54

BEEF

AYY kiittää vuodesta 2016 ja toivottaa riemukasta vuotta seuraa AYY:n vuotta /ayy_fi

/ylioppilaskunta

/ayy_fi

2017!

MA IN OS AD D

Drones, robotics, IoT and startups are perhaps not the first things that come to mind when you think of a traditional telecom company. But according to Simo Jylhä-Ollila, a recent graduate from Tampere University of Technology who works as trainee in Elisa Research team: "Elisa is not a normal telco. We are really building on innovations, working with digitalization, and I can see this in my work every day." Elisa is taking decisive steps towards transforming itself into an international digital service provider. One of these steps is to bring young and ambitious professionals up and forward in the

56 56 56

company. The Elisa Trainee programme oﬀer young talent interesting challenges within Elisa and supports the professional development of the trainees. The programme is meant for university students in the final stages of their studies who are interested in new digital services. Veronika, a former Aalto Business School and CEMS student, works in the Startup team. Together, the Startup and Research teams form the Business Development unit of Elisa Production. While Simo is located in Tampere, Veronika works at Elisa’s Helsinki oﬃce in Pasila.

How do you find working at Elisa? S i m o : Personal development and the work itself have been great. I really appreciate how Elisa actually follows up on its promises to develop its employees. We have for example regular trainings, some of those with senior leadership. I’ve also found the tasks I’ve been given very interesting. We get exposed to a variety of diﬀerent work – mostly related to future technologies. It surprised me how much Elisa values being innovative and I’ve learned much more than I expected in only a few months.

A S I L E H T I W RE U T U F E H T BACK TO ADD

KUVAT ELISA

V e r o n i k a : I also find the people at Elisa fantastic. The culture is openminded, which means you can ask for advice from your colleagues regardless of their position. We also have flexible working hours. In some roles - depending on your job description - you can work from wherever it suits you, for example from home or a summerhouse. Simo works mainly from the oﬃces in Tampere, but comes to Helsinki every now and then. In addition to the flat organizational culture and flexible working hours I really enjoy the newly refurbished oﬃce that has rooms for every mood.

The trainee programme allows trainees to find interesting opportunities within Elisa. Oxana Popova is a former Elisa Future Leader trainee. She started in the trainee programme in April 2015. Before starting to work at Elisa she studied Information and Service Management in Aalto University School of Business. Oxana is currently working as a business analyst at Elisa Videra - the Visual Communication Business Unit of Elisa. Her tasks range from market research, reporting and competitive analysis, to preparation of materials for the CEO and strategy development work. Recently Oxana has also taken over Videra’s marketing activities.

What does your usual working day consist of? V e r o n i k a : The days are very versatile. In the startup-team we scout for early-stage companies, invite them for meetings and introduce them to relevant business owners in the organization. Also, we have several other projects we are involved in, like Slush, Innovation Challenge and startup overview reporting for various business owners. S i m o : On the research side the tasks are very versatile as well, and we have been meeting with interesting scholars from all over the world – this includes top universities like for example MIT. In addition, we get to develop this programme further and take part in the recruitment process.

How was your experience of the Elisa Future Leader trainee programme? I think the support from our supervisor [VP, Business Development of Elisa] made the biggest impact in the program. I was impressed by how he was always there for you and really tried his best to help you out.

What is Elisa looking for when hiring for the programme? S i m o : We try to find a good mix of people. But in general, It is beneficial to have good academic results in addition to being ambitious and having relevant work experience. It is often an advantage to have really thought about why you want to work here. V e r o n i k a : It is also important to have strong social skills because we work a lot in teams and meet many new people on a daily basis. Moreover, experience with startups, innovation or showing that you are interested in the future is certainly a benefit.

What is the most interesting thing about Elisa as a company? Why? I was positively surprised about how open Elisa is to new ideas and ways of doing things, even though it’s a rather big company. It is also nice to work in a company that has a nice success story, also globally - you can see news about how Elisa Production is doing good job. I feel your ideas and input are respected if you just speak up, which is of course nice for a young person. It’s great to work with people who have a lot more of a track record than yourself. What is your experience of working as a foreigner in Elisa? In Elisa Videra the situation is probably a bit diﬀerent than in Elisa in general: we have oﬃces in various countries, and our communication language is English. So all in all, Elisa Videra is a very good place to continue

your career as a foreigner. Meanwhile, Elisa is adopting new ways of working and welcoming young international talents more and more. What is your best advice to student who wants to apply for a job at Elisa? Having general interest in things that are happening around you is important. A person following what is going on out in the world is more likely to be fit with Elisa. I believe we are rather forward thinking, trying to see what might be the next thing and experimenting with those ideas. So being curious and exploring is good! Also, think about how you can show past performances during the recruitment process. Simo, Veronika and Oxana are now looking for new colleagues to join the Elisa crew and explore the possibilities of future disruptive innovations. The next application period for Elisa Trainee programme is 1.12.2016 - 8.1.2017. There are trainee roles available in the Future Leaders’ track (Startup and Research teams), in Software development and service design, Business-to-business sales and account management and in IT Service Delivery and Management.

F o r m o re i n fo r m a t i o n , c h e c k o u t : e li s a .f i/t rain e e.

58 58 58

BYE

59 59 59

SAL AKUUNT

E LIJA

"Se syyllistäminen on jo alkanut, että mikset sä äiti laittanut mua kielikylpyyn, ja ihan tavalliseen päiväkotiinkin laitoin, lähimpään vain. Yritän sanoa, että sinä olet lapsi etkä mikään sähköjänis, ja ettei kukaan tule kysymään sinulta viidennen luokan keskiarvoa. Se oli varmaan kolme, kun me ajettiin Otaniemessä, ja se kysyi: 'Äiti, mikä on tuo rakennus?' Minä sanoin, että se on Teknillisen korkeakoulun päärakennus. Se sanoi, että minä menen sinne."

KUVA SHUTTERSTOCK

KESKI - IK ÄIS ET NAIS ET PUHUMASSA JÄLKI K A S V U S TA A N B U L E VA R D I N C A F É E K B E R G I L L Ä :

KY SY N JO S VA STA AT

60 60 60

KUVA IINA KERKELÄ

Miksi jokaisen pitäisi opetella luovuutta, Luova Aalto -yhdistyksen Katja Toropainen? "On vanhanaikaista jaotella ihmiset analyyttisiin ja luoviin, kun yhtä hyvin voi olla ja harjoitella olemaan molempia. Kykenevyys luovuuteen ei sulje pois teekkarin tai kauppislaisen analyyttisiä taitoja, ja luovuus voi olla myös analyyttisyyttä. Sekin on luovuutta, että pystyy jalostamaan suuresta määrästä dataa jotain uutta. Informaatioyhteiskunnassa mekaaniset työt voidaan opettaa koneille, ja samalla yhä useammalta ihmiseltä vaaditaan taitoa luoda uutta ja mukauttaa asioita kontekstiin – siis luovuutta. Esimerkiksi World Economic Forumin tutkimus korostaa luovuutta tulevaisuuden työelämätaitona. Globalisoituvassa maailmassa on sellaisia haasteita kuin kasvava eriarvoisuus ja ilmaston lämpeneminen, joista selvitäksemme tarvitsemme luovaa ongelmanratkaisua ja uuden luomista vanhoilla välineillä. Luovuus ei ole mystinen inspiraatio, joka iskee vain tiettyihin ihmisiin, vaan sitä voi harjoitella esimerkiksi lukemalla. Hyviä kirjavinkkejä ovat esimerkiksi Saku Tuomisen Luova järkevyys – arkisen luovuuden ylistys (Otava 2014)

sekä Tom ja David Kelleyn Creative Confidence – Unleashing the Creative Potential Within Us All (Crown Publishing Group 2013). Kelleyn veljesten kirjassa on hyviä harjoituksia luovuuden kehittämiseksi."

Luova Aalto on uusi AYY:n alainen yhdistys, jonka tavoite on luoda rohkeampaa ja kokeilevampaa kulttuuria Aalto-yhteisöön ja myös sen ulkopuolelle. Lisätietoa: facebook.com/luovaaalto

BYE

61 61 61

62 62 62

Aallon alumnit kertovat, milloin oppineisuus aiheutti ahdistusta.

KO LU MN I

K Y LT E R I T YRMIST YI

UO M I S S IO E I L M E R K IT Y S T Ä

Kun astuin nuorena politiikkaan Helsingin kaupunginvaltuustossa, olin epävarma siitä, riittääkö osaamiseni. Asiat ovat isoja ja vaikeasti hahmotettavia, ja Helsingin kuntapolitiikassa puhutaan kirjaimellisesti miljardiluokan kysymyksistä. Pohdin, onko minulla riittävästi aikaa perehtyä ja opiskella asioita ennen päätöksentekoa. Pääsin osallistumaan budjettineuvotteluihin ryhmäni edustajana jo ensimmäisen valtuustokauteni aikana. Muistan miten tuoreena ekonomina ensimmäisissä budjettineuvotteluissani Kallion paloaseman vintillä jännitin, riittääkö oma talousosaamiseni näin isoista asioista päättämiseen. Pelko muuttui tyrmistykseksi tunnissa. Vuolas ja kiivaskeskusteluinen tunti käytettiin sen kertaamiseen, mikä ero on investoinnilla ja toimintamenolla. Moni neuvotteluosapuoli ehdotti vuotuisten toimintamenojen kasvun rahoittamista sillä, että leikkaamme jotain yksittäistä investointia samalla summalla. Nuoren ekonomin epävarmuus muuttui kiukuksi. Muistan purreeni alahuultani, jotta pystyisin hillitsemään itseni. Tieto siitä, miten vähällä osaamisella tärkeitä talouspäätöksiä oikeasti tehtiin, todella lisäsi tuskaa. Tuona hetkenä mieleen tulivat ruotsalaisen aatelisen Axel Oxenstiernan sanat 1600-luvulta: "Kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan."

KO N E O y j e i te e h i s s e j ä j a li u k u p o r ta i ta , v a a n p a ra n ta a u r b a a n i n e l ä m ä n v ir ta u s ta . Ta r v i t s e e ko y r i t y s y l e v ä n o i ke u t u k s e n o l e m a s s a o l o ll e e n , v a i o l i s i ko Ko n e e n m a h d o l l i s ta v a i n te h d ä n i i tä h i s s e j ä ä n?

Lasse Männistö opiskeli Helsingin kauppakorkeakoulussa rahoitusta vuosina 2003–2008. Hän on Helsingin kaupunginvaltuutettu, johtaja terveyspalveluyhtiö Mehiläisellä ja entinen kokoomuksen kansanedustaja.

Maallikko saattaisi luulla, että Coca-Cola-yhtiön olemassaolon tarkoituksena on myydä mahdollisimman paljon erilaisia sokerilitkuja. Näin ei kuitenkaan ole. Coca-Colan missiona on raikastaa maailmaa – to refresh the world in mind, body and spirit! Avery Dennisonin missio taas on tehdä jokaisesta brändistä inspiroivampi ja maailmasta älykkäämpi. Avery Dennison tekee tarroja. Siis sellaisia lappuja, joiden toisella puolella on liimaa. Jokaista itsensä ja konsulttinsa vakavasti ottavaa yritystä ohjaa tässä maailman ajassa missiolause. Se on ylevän päämäärän tiivistävä sanakokoelma, joka on kaiverrettu yrityksen kahvihuoneiden seinätauluihin, heti siihen vision ja arvojen viereen. Miksi yritys tarvitsee mission? Eikö Coca-Cola voi vain myydä kemikaalikoktailejaan ilman sen ylevämpää tarkoitusta? Yritykset tarvitsevat missioita ja visioita, koska protestanttinen työetiikka on kuollut. Menneessä maailmassa protestanttipapit saarnasivat, ettei työ ole vain työtä vaan polku Jumalan luo. Yritysten ei tarvinnut perustella merkitystään työntekijöille, sillä tämä toiminto oli kätevästi ulkoistettu kirkolle. Mutta kun yhä harvempi koki Jumalan kosketuksen avokonttorilla tai pyhyyttä kahvihuoneessa, piti keksiä jotain tilalle. Merkityksettömyyden tunteessa rypevä työntekijä kun ei ole tuottavimmillaan. Konsulttiyhtiöiden armolliset profeetat saapuivat apuun. Fläppitaulumoosekset julistivat, että yritys voi paikata työntekijöidensä merkityskatoa luomalla mission. Eikä edes haittaa, vaikkei yrityksellä olisi mitään liiketaloudellisia päämääriä suurempaa merkitystä. Riittää kun sanoo, että taustalla on jotakin elämää ja ihmistä suurempaa. Sanoma manifestoitui missiolauseiksi, joita sitten alettiin jalkauttelemaan ympäri yrityksiä. Missiolauseiden määrittelyn missiona on siis luoda merkitys yrityksen olemassaololle. On tietysti hienoa, jos työ tuntuu merkitykselliseltä ja arvokkaalta. Vielä parempaa kuitenkin on, jos työ on aidosti merkityksellistä ja arvokasta. Joidenkin yritysten perustamisen taustalla on ollut suuri ja ylevä ajatus, mutta lopulta aika harvan. Tesla on hyvä esimerkki yrityksestä joka on rakentunut merkityksellisen päämäärän, ilmastonmuutoksen ehkäisyn, ympärille. Tesla ei tarvitse onttoja ja yleviä missiolauseita luomaan illuusiota merkityksellisyydestä. Suurin osa yrityksistä myy kuitenkin maitoa, muttereita tai jotain arkista palvelua. Tarpeellista ja hyödyllistä kyllä, muttei mitään kuolemaa suurempaa. Vaikka missiolauseilla voidaan luoda illuusio merkityksellisyydestä, sitä ei voida lisätä aidosti muuttamatta sitä, mitä yritys tekee. Kakkapökäleestä ei saa marmeladia, vaikka siihen kuinka kaataisi sokeria. Ylevät sanat eivät lisää Coca-Colan myymisen merkityksellisyyttä. Harva meistä edes kaipaa mitään maailmaa syleilevää ja päälleliimattua päämäärää työnteolleen. Merkitystä työnteolle löytyy riittävästi työn haasteista, palkasta ja siitä söpöstä pojasta, tytöstä tai muunsukupuolisesta tyypistä, joka hymyilee kivasti konttorin vastaanottotiskillä. Keinotekoisen ylevyyden sijaan kehottaisin yrityksiä harkitsemaan rehellisyyttä ja aitoutta. Ei siinä hissien rakentamisessa ole mitään hävettävää.

KIRJOITTAJA JUHO RAUTIAINEN ON OPISKELIJA, JONKA MISSIONA ON RAIKASTAA MAAILMANKAIKKEUTTA INSPIROIVALLA, ÄLYKKYYTTÄ LISÄÄVÄLLÄ JA LISÄARVOA TUOTTAVALLA HÖPÖTYKSELLÄ.

KIRJOITTI MARKUS HELANIEMI

BYE

KUVASI DORA DALILA

TIE TO LIS ÄÄ TU SK AA

N AT N Ä IN P A R A N E T II K K A A ELÄMÄN EST

KIRJOITTI IISA PAPPI KUVASI MIKKO RIKALA

A r j e n e s te tiik ka o n h a v a i n n o i n n i n ta p a , j o s s a p ii l e e v a l ta v a e l ä m ä ä p a ra n ta v a v o im a , o p a s ta a ta i d e ka s v a t u k s e n o p i s ke li j a S o n j a D o n n e r. Synnytä oma tulkintasi kauneudesta. "Minulle esteettisyys ei tarkoita tietoista leikkokukkien asettelua tai sisustamista. Estetiikka on ennemmin konteksti, josta käsin havainnoida ja tulkita ympäristöä. Siinä mielessä se on aina läsnä elämässä. Jos siis tahtoo arkeen lisää estetiikkaa, kannattaa ensiksi katsoa ympärilleen. Synnytä omat, ainutlaatuiset tulkintasi siitä, onko näkemäsi kaunista, rumaa, uutta tai vanhaa. Pohdi, miten arviosi ovat sidoksissa siihen, mitä jo tiedät tai mitä kulttuurissasi pidetään kauniina. Havainnon tarkasteleminen estetiikan kehyksessä on hirveän kiehtovaa." Arvosta ympäristöäsi. "Estetiikalla on tärkeä paikka ihmisen elämässä. Se on ympäristön ymmärtämistä ja sen kautta arvostamista. Voimme katsoa arvostaen ja ymmärtäen yhtä lailla kaunista istutusta kasvitieteellisessä puutarhassa kuin ihmisiä elämässämme. Estetiikan kautta luodaan emotionaalinen suhde ympäristöön ja katseen kohteeseen. Se on merkityksiä ja samaistumista." Siisti mieli, anna muun olla. "Kun omassa mielessä on selkeää ja rauhallista, arki tuntuu kauniilta. Elämän esteettisyyttä häiritsevät

Palstalla opiskelijat tutoroivat noviiseja.

enemmän käsistä lähtenyt Netflixin töllöttäminen ja mässäily kuin rumat tavarat kotona. Itselläni hyvään ja kauniiseen päivään kuuluu usein hiljaisuutta ja rauhaa, kävely kauniissa maisemassa, kahvin keittämistä ja tekemättömän koulutyön hoitaminen. Siihen liittyy voimakkaasti kokemus itsensä hallitsemisesta. Kun mieli on hallinnassa, sekä kotona että ulkona on usein kauneinta se, kun asiat saavat kasvaa orgaanisesti. Liiallinen ympäristöön puuttuminen häiritsee. On mielenkiintoista, että neuroottisen siisti koti kulkee välillä käsi kädessä kaoottisen mielen kanssa." Päätä suuntasi itse. "Käyn usein Kontulan uimahallissa. Se on todella kaunis paikka, ja minulle uimisessa korostuu olemisen ja arjen estetiikka. Uidessa tulee vahva kokemus siitä, että tässä minä olen itsekseni ja pystyn tismalleen päättämään suunnan sille, minne menen ja mitä teen. Tunnen itseni itsenäiseksi ihmiseksi, mikä tuo mieleen selkeyttä." Instaa suoraviivaisesti. "Vaikka sitä voi olla noloa myöntää, sosiaalisessa mediassa on usein kyse oman relevanttiuden osoittamisesta. Kun löytää kiinnostavan maiseman tai ymmärtää ajankohtaisen

TU KIO PE

ilmiön, voi näyttää olevansa relevantti. Minä tajuan jotain; olen ollut jossain. Jos relevanttiuden todistaminen kuultaa läpi liikaa, kiinnostavuus kuitenkin katoaa. Siksi suoraviivainen, aikaan sidottu kerronta toimii somen kontekstissa paremmin kuin hiottu sommittelu. Yksi Instagramsuosikeistani on vanhempi mieshenkilö, joka julkaisee kuvia kauppakuiteistaan, makaronilaatikosta ja tankkaushetkistä Shellillä. Kiinnostavassa syötteessä kuvista muodostuu tarina siitä, miten on joskus tahtonut kommunikoida. Elämän dokumentointi kiehtoo täydellistä valaistusta ja kuvanlaatua enemmän." Usko estetiikan voimaan. "Arkikielessä esteettinen on usein yhtä kuin kaunis, kaunis yhtä kuin turhamainen ja turhamainen yhtä kuin epäpätevä. Siksi tahdon usein esittäytyä ihmisenä, johon kauneus ei vaikuta, vaikka tosiasiassa pidän kauneutta suuressa arvossa. "Esteettinen" on lataukseltaan positiivinen, mutta kepoinen. Miksi positiivinen on negatiivista kevyempää ja vähemmän relevanttia? Estetiikassa piilee maailman havainnoinnin ja arvostamisen kautta valtava voima, jonka mahdollisuuksia kannattaa tutkia ilman mustavalkoisuutta, vertailua tai puolustelua."

"neuroottisen siisti koti kulkee välillä käsi kädessä kaoottisen mielen kanssa."

63 63 63

NO VE LLI

COLLE C TOR ’S C HOICE Toisinaan hän onnistui hämmästyttävän hyvin. En siksi oikein koskaan jaksanut paneutua siihen tuskaisuuteen, johon A prosessin aikana vajosi. Tein itse töitä tasaisesti ja sain aikaan kohtuullisia tuloksia. A:n työskentelykyky heikkeni sitä mukaa, mitä lähemmäs deadline tuli. Ennen erään ison projektin päättymistä, keskellä pimeää ja märkänä kiiltävää syystalvea, A oli tavallista jännittyneempi. Tiesin, että hän halusi tehdä vaikutuksen esimieheensä. Viimeisenä iltana ennen deadlinea A lähetteli minulle viestejä ja huomasin ensimmäistä kertaa, että hänessä oli jotakin vauhkoa, jota hän yritti pidätellä. En saa tätä ikinä valmiiksi. En osaa. En pärjää tällä alalla. A ei edes odottanut vastauksiani. Keskusteluikkunasta saatoin nähdä, että hän kirjoitti. Hetken hän piti taukoa, ehkä deletoi kirjoittamansa ja jatkoi sitten taas. Hän kirjoitti lähes 17 minuuttia, ennen kuin sai lähetettyä minulle muutaman rivin viestin. Haluaisin kirkua, A kirjoitti, sellaisia korkeita ääniä, jotka rikkovat tietokoneen näytön, kokonaan pieneksi lasimuruksi. Se on nestekidenäyttö, siinä on vain paneeli ja valonlähde sen taustalla, ei lasia, vastasin. Kursorini jäi vilkkumaan kommenttikenttään, odottelemaan. Mutta turhaan, A ei vastannut enää sinä iltana.

Olimme tunteneet A:n kanssa vuosia, opiskelujen alusta lähtien, ennen kuin minulle valkeni, millainen ihmiskuva hänellä todella oli. Jotain olin huomannut jo aiemminkin, lähinnä humalassa lähetetyistä viesteistä. HOT rookies, hän saattoi kirjoittaa, ja viestiä seurasi lista nimiä, miesten ja naisten. Myöhemmin tunnistin niistä muutaman ensimmäisen vuoden opiskelijoiksi. Tai sitten A saattoi lähettää ihmisen nimen ja listan merkillisiä lyhenteitä: GP; hyvät, G; ok, mutta kiinnitykset; ??? Ajattelin toisinaan, että otan viestit puheeksi. Saattoi kuitenkin kulua kuukausia ilman ennen kuin seuraava tuli ja muistin asian taas. Kävimme yhdessä lenkillä tai istumassa yksillä. Toisinaan mielessäni kävi, että hän juoksi mielellään kanssani, koska olin melkein yhtä hyvässä kunnossa kuin hän. Melkein, en aivan. Päällisin puolin hän oli sellainen kuin miellyttävät, motivoituneet ja ystävälliset ihmiset ovat. Hän istui rennosti, osasi nauraa itselleen ja kertoi omista asioistaan sopivan henkilökohtaisesti. Ei liikaa, ei avautunut, mutta ei myöskään kierrellyt vaivaantuneesti. Ainut, mihin toisinaan kiinnitin hänessä huomiota, oli hänen tapansa katsella muita ihmisiä silloin, kun nämä eivät itse sitä huomanneet. Niinä hetkinä hän katsoi tarkkaan ja näytti kummalliselta, melkein nälkäiseltä. Tarkoitan, että hänen katseensa ahmi. Ehkä myös laski. Laskeminen, siihen minun olisi pitänyt havahtua aiemmin. Ja muistiinpanoihin, jotka sattumalta näin hänen kalenterinsa takasivulla. Top Scorer, Defensive Stars, Best Goalies. Ja niiden alla mustia, suhruisia numeroita kyyryssä.

64 64 64

Mennyt ilta kohisi minun korvissani, silmissä välkehti. Istuimme A:n asunnossa, tarkemmin vessan lattialla. Kaakeleille loisti lämmin valo, muuten asunto oli pimeä ja meitä hylkivä. Kotimatkalla haettu pizza makasi pahvirasiassaan pöntön kannella. Olimme olleet tupaantuliaisissa, ystäväpiirin ensimmäinen omistusasunto. Olin huomannut, että A oli keskustellut pitkään punapaitaisen ihmisen kanssa, joka näytti tutulta, mutten keksinyt mistä. Olin kiinnittänyt siihen huomiota, koska olin tunnistavinani A:n hymyssä sen jälkeen väkinäisyyttä. Nyt A:n silmät olivat punareunaiset, ja niissä väreili. Tiedätkö, mikä ihminen on, A kysyi. Hänessä oli jotakin niin raskasta, että en vastannut, vaan pelkästään odotin. Jääkiekkokortti. Hetken kaakeleiden keskellä kuului vain ilmastoinnin humina. Jääkiekkokortti? Kysyin, seurasiko A jääkiekkoa. Hän pudisti päätään kärsimättömästi. Sitten hän nojasi seinään, sulki silmänsä ja aloitti. Jonkun aikaa minusta tuntui, että hänen suustaan tuli ainoastaan erilaisia urheilutermejä ja lukuja tai

Kun opinnot etenivät ja aloimme tehdä niiden ohella enemmän töitä, huomasin, että deadlineilla oli erityinen vaikutus A:han. Aluksi hänellä oli aina paljon ideoita. Sitten hän synkkeni. Tästä tulee huono, hän sanoi jo kauan ennen kuin toimeksiannon tai kurssityön deadline koitti. Työstä oli olemassa vasta joitakin luonnoksia; hataria mutta lähtökohdiltaan oivaltavia ja näkemyksellisiä. Riman yli vaan, ei sen tarvitse olla täydellinen, vastasin. A väisti katseeni. Yleensä työt olivat lopulta kohtuullisia. Viimeistelemättömiä ja epäsuhtaisia, mutta monesta kohtaa näkyi, että tekijä oli taitava.

BYE

Kirjoittaja Wilhelmiina Palonen opiskelee kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa ja tietää keräilystä enemmän kuin jääkiekosta.

lyhyitä sanallisia arvioita, usein englanniksi. Välillä tunnistin yhteisen tuttumme nimen. Sinä olet numeroinut kaikki, jokaisen, minä sanoin. A ei vastannut, vaan jatkoi. Jokaiselle voidaan määrittää oma GP, voidaan laskea maaleja ja syöttöjä. Jos on tarkka, näkee aika hyvin, keistä kehittyy jotakin. Sitten ne voi kerätä, sanoi A. Niin kuin #16, kiehtova jo heti ensimmäisenä vuonna. Nyt se opiskelee USA:ssa. Lupasi lähteä lounaalle, kun tulee käymään. Kerätä, minä toistin. Täytyy olla jonkunlainen ote, yhteys. Siis että tuntee toisen? Ei se riitä. Pitää voida laskea toisen varaan, sanoi A. Eikö se ole helppoa? Pyytää vaan apua? Ei, ei lainkaan, A sanoi ja piti tauon. Siellä juhlissa oli #26. Punapaitainen? Yrititkö, aloitin, enkä tiennyt miten olisin jatkanut kysymystä. Se ei toiminut, A sanoi, vaikka hetken näytti siltä. Hetken viime vuonna luulin, että sain sen, todellinen collector’s choice. Mutta sitten menetin sen. Hetken olimme hiljaa. Entä minä, mietin. Mutta en ollut ollenkaan varma, mitä tilastoja halusin kuulla itsestäni. Lopulta me menimme nukkumaan, minä pelkän pussilakanan kanssa, selkäni alla paksu ja imuroimaton matto. A oli vetänyt pimennysverhon ikkunan eteen. En nähnyt mitään, mutta kuulin A:n äänen hitaana toiselta puolelta huonetta. Kuule, en minä laske vain muiden pisteitä, vaan myös omiani... Sitten hänkin hiljeni. Yleensä A koetti minun seurassani teeskennellä, ettei mitään järjestelmää ollut. Luulen sen olleen jonkinlaista kohteliaisuutta. Aina toisinaan, lähinnä myöhään öisin tai jossakin muussa väsymyksen rikkomassa tilassa, A saattoi mainita #25:n. Ne olivat aina vain lyhyitä huomioita. He olivat sattuneet törmäämään jossakin alan tapahtumassa tai A oli kuullut kiertoteitse, että #25 oli kehunut hänen työtään. Kuulin A:n äänen kireydestä, että hän oli tietoinen siitä, miltä kuulosti. Hän kertoi perusteellisesti pienistä hetkistä, joiden toivoi olevan suurempia. Hän olisi halunnut kuulostaa välinpitämättömältä, mutta ei onnistunut. Se saattoi olla epäonnistunut romanssi, se saattoi olla jonkin muun kaipuuta. Siitä en koskaan saanut varmuutta. Kello 04:11 viestiääni puhkaisi uneni. Kännykkä oli huoneen toisella laidalla ja loisti

haaleaa valoa. Hot Prospects: L.H., #18, Assists: +13!!!!, GP: nousussa, vasta 2. liigavuosi. Ensimmäistä viestiä seurasi toinen. Ja S.P.: #7, Season HIGHLIGHT, G: +5, GP: +6, Top Scorer. Tähän panostan. Silloin minä tunsin todellista inhoa. Silmäni vierastivat näytön valoa, ja hetken A:n laskelmallisuus kuvotti minua. Numeraalit erityisesti, vaikka en tiennytkään tarkkaan, mitä A niillä tarkoitti. Minusta tuntui, että A nautti arvioinnista. Oli kuin hänellä olisi ollut oikein tarkka mittari, jolla hän näki ihmisistä enemmän kuin muut. Kuvitteli näkevänsä, korjasin. Toisaalta, aloin vastahakoisesti puolustella A:ta, järjestelmä huomioi ihmisen kykyjä monipuolisesti. Se korosti yhteistyötaitoja. Eikä A yleensä antanut käytöksessään muita kohtaan mitään viitteitä näiden pisteistä. Vaikka toisinaan minusta tuntui, että joitakin ihmisiä ei ollut hänelle olemassa. Nukahdin epämukavan nihkeisiin lakanoihin ja levottomaan uneen. En koskaan kysynyt, oliko A kerännyt jääkiekkokortteja lapsena. En tiennyt, oliko hän ehkä pelannutkin itse. Minusta tuntui, että se kaikki, se mikä hänessä tyytymättömänä kyti, oli jossakin syvemmällä. Hän tahtoi saada pisteitä, enkä tiennyt, löytyisikö niitä riittävästi. Ehkä hän oli nähnyt kortteja lapsena ja todennut ne riittävän hyviksi kuvaamaan sitä hahmotonta järjestelmää, johon oli jo alkanut sijoittaa ihmisiä. Joidenkin vuosien sisällä valmistumisesta me etäännyimme. Minä tein konsultin töitä keskisuuressa yrityksessä. A teki töitä omalla toiminimellään, eivätkä töidemme sisällöt olleet niin lähellä toisiaan, että olisimme tavanneet niiden kautta. Tutuilta kuulin, että yleisesti A:ta pidettiin lupaavana alalla. Kerran törmäsimme toisiimme keskustan lounasravintolassa. Kummallakin oli asiakkaita seuranaan. A näytti rasittuneelta, kasvojen iho samealta. En voinut olla varmaa, oliko nuutuminen vain seurausta väsyttävästä mutta tyydyttävästä työstä, vai kalvoiko A:ta edelleen nälkä, josta tämä ei päässyt eroon. Ehkä hän menestyi, ehkä kitui. A:n silmissä välähti tunnistamisen valo, kun hän huomasi katseeni. Luulen hänen ymmärtäneen kysymykseni, koska hän räpäytti silmiään kuin myöntymisen merkiksi. Power play! Power play.

65 65 65

AIN O RA GE ILE E

Kirjoitti Väinämöinen

N U U T T I V T ALU M N I Ä T S I S I Ä J Y J O U LU M Y JOULU SE TULLA JOLLOTTAA JA NIIN JOLLOTTANUNNAAVAT MYÖS TOKYON WANHAT KUNNON JOULUMYYJÄISET ARABIANRANNASSA 2.–4.12. SIELLÄ KÄSITYÖLÄISTEN RIPUSTEET JA HÄRPÄKKEET OTTAVAT TOISISTAAN MITTAA KUIN MIES KARHUSTA. NÄMÄ MUUTAMAT HERRAN PÄIVÄT RATKAISEVAT, ONKO ARTESAANEILLA JOULUNA LAITTAA VOITA PETTULEIVÄN PÄÄLLE VAIKO EI! JA ON ALUMNIEN SYYTÄ ETTEI KÄSITYÖLÄISOPISKELIJALLA OLE! NÄMÄ NUORET SEPÄT JA MUUT OMPELIJAT SIELLÄ KOETTAVAT HENKENSÄ PITIMIKSI SAADA MUUTAMAN KORVAKORUN TAI KUVAKORTIN MYYTYÄ, JOTTA VOISI NIILLÄ LANTEILLA EDES KERRAN VUODESSA ULKOMAILLE MATKATA TAIKKA OPINTOVELKATAAKKAANSA KEVENTÄÄ. JA SITTEN KEHTAA VIEREISEEN PÖYTÄÄN TULLA OPISKELIJAN

LEIPÄÄ NAKERTAMAAN RAHANHIMOISSAAN ALUMNI, JOLLA ON FIRMAT JA TOIMINIMET PYSTYSSÄ JA JONKA KIILUSILMISSÄ ASUU AHNEUS! ON OPISKELIJA KUIN JOUKAHAINEN – NUORI JA YRITTELIÄS. ALUMNI TAAS KUIN VÄINÄMÖINEN – PUKINPARTAINEN HÄPEÄMÄTÖN HAAHKA! VUODEN YMPÄRI TEKEE ALUMNIN KETALE BISNESTÄ JA SITTEN KEHTAILEE OPISKELIJAN ELANTOA JOULUMYYJÄISISSÄ SYÖDÄ! ALUMNEILLA ON SIELLÄ HITONMOISET KAMPPEET PÖYDISSÄ, NOTTA NÄYTTÄÄ RUSTIIKILTA JA HOUKUTTELEVALTA. KUKA HÖLMÖLÄINEN SIINÄ OSTAISI OPISKELIJOIDEN KOTIKUTOISESTI RIPUSTETTUJA HÄRPÄKKEITÄ? KUN ON VIERESSÄ PROFESSIONAALISTA ESILLEPANOA YNNÄ TUOTANTOA? ETTÄ HYVÄÄ JOULUA ITSE KULLEKIN SÄÄDYLLE JA NYT NE ALUMNIT VITTUUN SIELTÄ JOULUMYYJÄISISTÄ!

66 66 66

BYE

#tietolife

Welcome to the racing team

“Tieto Data Incubator is like a top-notch racing team: we have a super car for you waiting here. All the technology needed. The pit crew is standing by. Catering is arranged. Everything is ready for you to come here as the driver and decide what data-driven idea to work on.” Taneli Tikka Head of Innovation, Tieto Data-Driven Businesses For more data: campaigns.tieto.com/incubation

Kesätyöhaku käynnissä 16.1.–28.2.2017

www.neste.com/summerwithneste

67 67 67

AINOLEHTI.FI

AIN OLL A ON UUDIS T UNEE T NE T TISI V U T! ON PYÖR I VÄÄ LOGOA , R E SP ONSII V ISUU T TA JA VÄ R IÄ . KÄY T SEKK A AM AS SA JA JÄTÄ PAL AU T E T TA!

AIN O HAS A BR AND NE W W EB SIT E ! YOU C AN N OW E ASILY FIND ALL EN GLISH CONT ENT IN ONE P L ACE . GO C HE C K IT OU T AND G I V E SOME FEEDBAC K!

68 68 68