Aino 1/2018 by Ylioppilaslehti Aino

Kannen kuvitti

AALTO-YLI OPISTON YLIOPPIL ASLEHTI

Viivi Prokofjev

1 / 20 18

1 / 20 18 NO

Päädyimme eettisen pohdinnan äärelle suunitellessamme kansijutun kuvitusta: miten käsitellä aihetta toisintamatta rasistisia symboleita? Suljimme black facet ja veritimantit pois vaihtoehdoista ja keskityimme tunteeseen. Näiden silmien katseesta kuuluukin tulla epämukava olo.

s. 4 -13 Paino harteillani

Päätoi m it t aja

Emilia Mäenmaa AD

The Weig ht on My Sho u ld e r s

Viivi Prokofjev To i m i t u s s i h t e e r i

Kiira Koskela

s. 14 -25

Av u s t a j a t

Dora Dalila, Ulla Donner, Sonia El Kamel, Touko Hujanen, Riikka Iivanainen, Tero Kartastenpää, Evelin Kask, Victoria Odum, Juho Rautiainen, Kat Vesikko Kust a nt aja

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY

Sisäpiirivitsi /

To i m i t u s n e u vo s t o

Inside Joke

Hanna Kahranaho, Arja Karhumaa, Tero Kartastenpää, Rosa Nylén, Antti Pikkanen, Anni Rahiala, Aurora Rämö I l m o i t u s my y n t i

Pirunnyrkki Oy Kari Kettunen puh. 0400 185 853 Erja Lehtonen puh. 0400 185 852

AALTO MAINITTU

Aalto ulosotossa

Antikliimaksi

664 x Aalto

Saara Aalto havaitsi, että asuminen kahdessa maassa voi johtaa haasteisiin: laulaja oli unohtanut maksaa Suomen-kotinsa kiinteistöveron. Loppu hyvin kaikki hyvin. Hän maksoi ulosottoon menneen satasen onneksi heti asiasta kuultuaan. Aallon kommelluksista uutisoi Seiska.

Remu Aalto(sen) jäähyväiskonsertti jätti Hesarin kritiikin mukaan toivomisen varaa. Toisin kuin Aallolla, Remulla oli kanttia myöntää puutteensa, ja hänen rinnallaan nähtiin toinen rumpali. Kriitikko julisti keikan päätöksen antikliimaksiksi, mutta näkyvyyttä se on huonokin näkyvyys.

Espoolaiset teilasivat Länsimetron, mutta Aino kiittää uskomattomasta näkyvyydestä: Aalto kaikuu metron kuulutuksissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi arkipäivän aikana 664 kertaa. Tällaista julkisuutta ei saa edes rahalla! Paitsi espoolaisten veronmaksajien.

Pa ino Printall AS / Painos 4500 kpl Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi www.ainolehti.fi ISSN 2341-9776 Aino on Aallon y lioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäi nen. Neljä kertaa v uodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15000 k auppatieteiden, t aideteollisen ja teknillisten a lojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.

PÄÄKIRJOITUS

He eivät olleetkaan valmiita K un synnyin, vanhemmistani tuli täydel-

aikuisina ja vertaisina.

lisiä ja valmiita. Heistä karisi keskenkas-

”Hei kamoon, toi on mun pikkuveli”,

vuisuus ja he alkoivat kunnon ihmisiksi.

hän kertoi joskus ajattelevansa, kun he

Isän ja äidin tekemiset olivat aina oikein

puhuvat yhteisen yrityksen asioista.

ja sanomiset absoluuttisen totta, tietysti.

Perheyrittäjät joutuvat luovimaan räi-

Jos he käyttäytyivät huonosti,

keissä rooliristiriidoissa yhteisen yrittä-

kyse oli poikkeustilasta, vain säröstä

jyyden ja perhesuhteiden keskellä, mutta

täydellisyydessä.

muillekin voi olla järkyttävää, kun isä

Kaikki tuntemani ihmiset ovat sitä mieltä, että on äärimmäisen kiusallista

ja äiti saavat muita ulottuvuuksia kuin vanhemmuus.

kuulla omien vanhempien elämästä ennen

Jos omat vanhemmat ovat mukana

lapsia. Tarinoissa 70-luvun Kreikassa he

arjessa tai heidän kanssaan kokee jotain

eivät ole niissä rooleissa, joissa olemme

raskasta, voi käydä vahingossa niin hul-

heidät tottuneet näkemään.

lusti, että he muuttuvat paperinukeista,

Tässä lehdessä tarinansa perheyrit-

joissa lukee äiti ja isä, moniulotteisiksi

täjyydestä jakava Mona Grannenfelt on

ihmisiksi, jotka ovat kaikkea muuta kuin

nähnyt vanhempiaan monissa rooleissa –

valmiita. Se on samanaikaisesti todella

vanhempina ja esimiehinä. Välillä voimak-

traumaattista ja kaunista.

kaina ja toisinaan väsyneinä. Grannenfelt

Kaljoittelu niiden kanssa, jotka ovat

kuvasi haastattelussa, kuinka perheillalli-

kieltäneet teininä kaljan juonnin, on erään-

set ovat kuin viikoittaisia hallituksen ko-

lainen aikuistumisriitti. Minä odotin sen

kouksia. Pöydässä istuvat samaan aikaan

olevan päähän taputtamista ja Kokemuksen

vanhemmat, sisarukset ja yhtiökumppanit.

Syvän Rintaäänen kaikua, mutta se olikin

Sisaruksiakaan ei ole aina helppo nähdä

kyyneleitä tuopissa.

Tuli tuo yhteen

s. 26 -31

s. 32- 33

TOUKO T/ W EMILIA MÄENMAA K/ P HUJANEN

Todellisuuteni

Sonja Salonen seurasi vierestä, kun ystävät lähtivät sotaan.

s. 37 Lopun alku

KU KA TEKI MITÄ?

Sonia El Kamel

Tero Kartastenpää

Salaliitto-palstalla (s.42) Sonia El Kamel aikoi ensin spekuloida sillä, onko Aalto-yliopiston rehtori Ilkka Niemelä liskoihminen, mutta ajatteli, että ehkä Ilkka voidaan jättää rauhaan edes yhdessä Ainon numerossa. Sonia kirjoitti tähän lehteen myös jotain oikeaa ja tärkeää – jutun opiskelijamaailman rasismista (s.14). Hän on aiemmin kirjoittanut itsestään Jodelin @aaltoihastus-palstalle nostaakseen arvoaan deittimarkkinoilla.

Feministisen Tulva-lehden päätoimittajalla Tero Kartastenpäällä on pelätty ja terävä kynä. Hän on jopa kirjoittanut kokonaisen oppaan kettuilusta. ”Raivo ja hyssyttely pilaavat suomalaisen keskustelukulttuurin”, julistetaan hänen ja Jani Timosen kirjoittamassa Provo-oppaassa. Hänen kirjoituksiaan on aiemmin voinut lukea muun muassa Imagesta, Trendistä ja Helsingin Sanomista. Tässä lehdessä hän aivopesee opiskelijat sivulla 43.

sonianefertiti

kartastenpaa

K/T

VICTORIA ODUM

K/ P

EVELIN KASK

T/ W

EMILIA MÄENMAA PERHEYRITYKSEN

Pai har tei

J O H TA M I N E N

O L L U T M O N A G R A N N E N F E LT I N U N E L M A .

T ammikuussa 2014 Mona Grannenfelt asteli sisään kokoushuo-

S uomalaiselle oikeustajulle on vaikea asia, että joku syntyy

neeseen tietämättömänä siitä, miksi hänet oli kutsuttu paikalle.

valmiiksi pedatulle tielle maassa, joka ylpeilee mahdollisuuk-

Tuntemattomien ja puolituttujen keskellä istui hänen isänsä.

sien tasa-arvolla. Silti mahtisuvut kuten Fazerit , Herlinit ja

Grannenfeltin perheellä vuosikymmeniä olleen teollisuusa-

Ahlströmit nähdään liki kansallissankareina, jotka loivat hy-

lan yrityksen Nantenin tulos sakkasi.

vinvointia sodan jälkeiseen Suomeen.

Tuolloin 28-vuotias Grannenfelt ei vielä tiennyt, että vuoden

Kymmenen vuotta sitten perheyrityksissä työskenteli yli

päästä öljyn hinta sukeltaisi ja länsimaiden asettamat sanktiot

puoli miljoonaa suomalaista, joista suurin osa pienissä ja kes-

Venäjää vastaan purisivat. Rupla romahtaisi entisestään, minkä

kisuurissa yrityksissä – siis niissä, joita johdetaan keittiön-

seurauksena yrityksen myynti tärkeällä liiketoiminta-alueella

pöydistä käsin. Yksi tuhansista oli kemikaali-insinööri Olavi Myllysen perustama Oy Finnpak Ab, joka pakkasi kemikaaleja.

Venäjällä puolittuisi. Grannenfelt ei voinut kuvitellakaan, että kuukausien suostuttelun jälkeen hän ottaisi talousvaikeuksien kanssa painivan

Myöhemmin yritys erikoistui lattiapinnoitteisiin. Myllysen poika työskenteli yrityksessä, tytär Eeva

perheyrityksen haltuunsa. Hänestä tulisi esimies työntekijöille,

Myllynen istui hallituksessa. Eeva meni naimisiin kemisti Kim

jotka olivat olleet talossa 36 vuotta ja nähneet hänet vauvana

Grannenfeltin kanssa, joka päätyi niin ikään Finnpakiin töihin.

Heille syntyivät kahdeksankymmentäluvulla muutaman

rattaissa.

ino illani T h e We ig h t o n My S h o u l d e r s

R U N N I N G A F A M I LY B U S I N E S S W A S N ’ T M O N A G R A N N E N F E LT ’ S D R E A M .

In January 2014, Mona Grannenfelt walked into a meeting room, not knowing why she had been summoned there. Amongst a roomful of complete strangers and some acquaintances sat her father. Nanten, the manufacturing company the Grannenfelts had owned for decades, was in trouble. What the then 28-year-old Grannenfelt did not yet know was that, within a year, the price of oil would collapse and the sanctions by Western countries against Russia would start having an impact. The value of the ruble would continue to drop, resulting in the halving of Nanten’s sales in Russia, an important market area for the company. Moreover, she could not have even begun to imagine months of persuasion managing to convince her to take on the financially struggling family business. She

would become a superior to employees who had been in the house for 36 years and seen her as a baby in a pram. That someone is born into inheritance in a country that prides itself on the equality of opportunities seems to disagree with Finnish sense of fairness. Yet families like the Fazers, Herlins and Ahlströms are seen almost as national heroes that produced wellbeing in a post-war Finland. Ten years ago, over half-a-million Finns worked in family businesses, most of which were small and medium-sized enterprises – in other words, the ones that are managed from the kitchen table. Out of these thousands of companies, one was Finnpak, a chemical packing company founded by chemical engineer Olavi Myllynen. Later, the company specialized in floor coatings.

vuoden välein lapset Lotta, Mona ja Lasse.

auttaa tavalla, joka oli analyytikolle luontevaa – tekemällä sel-

Grannenfeltit olivat perhe, jossa arvostettiin koulutusta. Yliopistoon oli mentävä, eikä mihin tahansa. Vaihtoehdot oli Mona

luisteli

kilpaa

”Lupasin isälle, että teen excelit, mutta sitten synnytinkin poikani etuajassa. Excelit jäivät kesken.”

rajattu oikeus-, kauppa- tai lääketieteelliseen. Teini-ikäinen

vityksiä pankille, vaikka oli viimeisillään raskaana.

tähtäsi

kauppakorkeakouluun.

Nantenin tilanne oli kuitenkin alkanut vähitellen paljastua Grannenfeltille. Pankin kanssa sovittavat lainaehdot olivat

”No ehkä kemistiksi olisi ollut hyväksyttävää lukea, firman

vaarassa paukkua. Analyytikkona hän tiesi, että tilanne oli

takia”, Mona Grannenfelt, isoisänsä perustaman yrityksen toi-

vakava. Nanten oli kasvanut liikaa, liian nopeasti ja sisällä oli

mitusjohtaja nauraa keittiönpöydän ääressä. Hän pitää tänään

henkilöstöongelmia. Äitiyslomalla hän yritti setviä tilannetta itselleen: olisiko

etäpäivää. Firma on aina ollut erottamaton osa Mona Grannenfeltin ja hänen perheensä elämää.

hänellä riittävästi rohkeutta ottaa näin iso vastuu harteilleen, jos tilanne niin vaatisi.

Kun vuonna 1998 Myllysen poika, Monan eno, ostettiin

Sitten joku ehdotti, että Grannenfelt tulisi Nantenille töihin.

ulos yrityksestä, Eeva Grannenfelt otti miehensä Kimin kans-

”Sanoin ensin joo, mutta sitten kieltäydyin, kun ajattelin, että

sa yrityksen haltuun. Eeva jatkoi hallituksessa, ja Kimistä tuli toimitusjohtaja. Finnpak muuttui Nanten Oy:ksi.

on lapsi kotona ja leipääkin pitäisi saada pöytään.” Kun pankkimaailmassa ei enää ollut mieluisaa tehtävää, johon äitiysloman jälkeen palata, hän harkitsi uudelleen.

Pöydässä istuivatkin Myllysien sijaan nyt Grannenfeltit. ”Usein ihmiset luulevat, että meidän firma tulee isän puolelta,

Oli selvää, että Nanten tarvitsi vaikeasta tilanteesta nouse-

mutta todellisuudessa isä nai itsensä yrittäjyyteen”, Mona sanoo.

miseen uuden toimitusjohtajan, sillä yhtiön johtoon tarvittiin

Hän kokee ensimmäisestä sukupolvenvaihdoksesta puhumisen kiusallisena, ja toteaa vain, että Olavi Myllynen ei halunnut, että yritys jaetaan sisarusten kesken.

uutta draivia. Lasse opiskeli vielä ja Lotta oli toisella alalla. ”Olin huonoista vaihtoehdoista paras.” Analyytikkona Grannenfelt oli ajatellut, että haluaisi joskus

”Muistan hyvin ensimmäisen sukupolvenvaihdoksen aikai-

lähemmäksi käytännön työtä sen sijaan, että vain arvostelisi lu-

sia neuvotteluja yhdeksänkymmentäluvun lopulla, eivätkä ne

kuja. Sen ei pitänyt tapahtua oman perheen yrityksessä, mutta

olleet ruusuisia”.

yhtäkkiä paikka oli auki ja tarve kova. Aviomies rohkaisi ja hy-

Kun valta vaihtui, bisnes ui perheen ruokapöytään. Lapset kävivät viikonloppuisin siivoamassa toimistoa ja purkittamas-

väksyi mahdolliset toimitusjohtajuuden tuomat ympäripyöreät päivät. Päätös kypsyi. ”En oikeastaan lähtenyt pelastamaan firmaa, vaan isäni siitä

sa pinnoitteita. Yksi asia oli teini-ikäiselle ja hiljalleen aikuistuvalle Grannenfeltille selvä: hänen elämäntyönsä ei tulisi olemaan

tilanteesta”, hän sanoo. Tammikuussa 2015 tuoreella toimitusjohtajalla Mona

perheyrityksessä.

Grannenfeltilla oli käsissään perheensä elämäntyö. Hän ei

G rannenfelt kouluttautui kauppatieteiden maisteriksi ja pää-

kokemusta esimiestehtävistä. Lähtösuunnitelmaan kirjattiin:

tiennyt pinnoitealasta mitään, eikä hänellä ollut päivääkään si unelmatyöhönsä pankkiin analyytikoksi 24-vuotiaana. ”tilanne sekava”. Pankkivuosien aikana Nanten pysyi sopivan etäisenä, kunnes hänen jäädessään äitiyslomalle vuonna 2013 isä pyysi auttamaan yrityksen luvuissa.

P erheyrittäjyys nousee julkiseen keskusteluun yleensä kahdesta asiasta: sisarusten välisistä riidoista ja verotuksesta. Niistä

Se ei ollut Grannenfeltille ongelma. Perheyrityksessä on

ensimmäinen liittyy vanhempien toiveisiin siitä, kuka ottaa

hänen mielestään käytössä myös perhetalous, jossa ei lasketa

yrityksessä määräysvallan, eli kuka päättää yrityksen asioista

sentilleen, mitä kenenkin kuuluu saada ja mistä. Siksi hän halusi

tulevaisuudessa.

”En oi keast a a n lä hteny t pelast a ma a n f i r ma a, va a n isä n i si it ä t i la nteest a.” AI

”I was t he least bad choice.” Myllynen’s son worked in the company and his daughter Eeva Myllynen sat in the company’s board. Eeva married chemist Kim Grannenfelt, who also ended up working at Finnpak. In the 1980s, Eeva and Kim Grannenfelt had three children, Lotta, Mona and Lasse, all born only a few years apart. The Grannenfelts were a family that valued education. A university degree was a must, and not just any degree. The options were law, business or medicine. As a teenager, Mona Grannenfelt was a competitive iceskater and aimed for business school. ”Well, it might’ve been acceptable to study chemistry – for the sake of the company”, Mona Grannenfelt laughs. She is the CEO of the company once founded by her grandfather. Today she is working from home. The company has always been an inseparable part of Mona Grannenfelt and her family’s life. When Myllynen’s son, Mona’s uncle, was bought out of the company in 1998, Eeva Grannenfelt and her husband Kim took over. Eeva continued as a member of the board and Kim became the new CEO. Finnpak was renamed Nanten. It was no longer the Myllynens but the Grannenfelts who were in charge. ”Most people think that the company comes from my father’s side of the family, but in reality it was my father who married into entrepreneurship”, Mona says. She feels awkward talking about the first generational change in the company, noting only that her grandfather Olavi Myllynen did not want the company to be divided between his children. ”I remember the negotiations around the first generational change at the end of the 90s, and let me tell you, it wasn’t rainbows and butterflies.” When the leadership changed, business edged its way to the dinner table. On weekends, the children would go and clean the office and can coatings at the factory. There was one thing that the slowly maturing teenager was certain of: her life’s work would not be carrying on the family business. Grannenfelt got a master’s degree in business and landed her dream job as an analyst at a bank at the age of 24. During her years in the bank, she managed to stay at an appropriate distance from the family company. But when she took maternity leave in 2013, her father asked her to help with the company’s numbers.

Helping her family out was not a problem for Mona. She believes that in a family business, everything is shared. There is no need to count everyone’s share by the penny. She wanted to help in a way that was natural for an analyst – by compiling reports for the bank even though she was on the last weeks of her pregnancy. ”I promised my father I’d take care of the Excels, but then I gave birth to my son early. I never finished them.” However, Nanten’s situation had started to unfold to her. The loan conditions set by the bank were in danger of not being met. As an analyst, she knew that the situation was serious. Nanten had grown too much, too fast, and there were unresolved personnel problems to boot. On her maternity leave, Mona tried to figure out where she stood: did she have the courage to take on such a huge responsibility if the situation demanded it? Then someone suggested that she come and work for Nanten. ”I said yes first, but backed out when I r ealized I had a child at home to provide for.” When she realized there were no interesting positions in the banking world to go back to after her maternity leave, she reconsidered. It was evident that Nanten needed someone with fresh vigor to steer the company back to success. Mona’s brother Lasse was still in university and her sister Lotta was in an entirely different field. ”I was the least bad choice.” When working as an analyst, Grannenfelt had thought that she would one day like to get closer to practical work instead of just evaluating numbers. It was never supposed to happen in her parents’ company, but all of a sudden there was an opening in desperate need of being filled. When her husband encouraged her and accepted lengthy working hours ahead, she came to a decision. ”To be honest, I didn’t really do it to save the company – I went in to save my father from the situation”, she says. In January 2015, Mona Grannenfelt became the new CEO of the company. She held her family’s lifework in her hands. She knew nothing about the coating industry nor did she have any experience in employee management. On the reorganization plan she wrote: "a messy situation". Family entrepreneurship usually makes headlines for one of two reasons: disputes between siblings and tax issues. The former is usually about the parents’ wishes about who should take command of the company and decide its course in the future.

Kyse ei ole yleensä rahasta, vaan halusta säilyttää yritys elinvoimaisena. Aina vanhemmat eivät usko kaikkien lastensa pystyvän tähän yhdessä. Kuuluisin tapauksista on hissiyhtiö Koneen perillisten tarina. Yrityksen perustaja Pekka Herlin jätti yrityksen määräysvallan pojalleen Antti Herlinille salaa tämän sisaruksilta. Kone menestyi, mutta sisarusten välit katkesivat. Kun Mona Grannenfelt aloitti Nantenissa, hänelle oli tärkeää, että hän ei pelkästään korvaa isäänsä toimitusjohtajana. ”Ajattelin, että jos lähden hommaan palkatta keskellä elämäni suurinta velkataakkaa minun täytyy pystyä hyötymään mahdollisesta onnistumisesta.” Grannenfelt halusi kantaa taloudellisen riskin sekä hyvässä että pahassa. Hänelle oli tärkeää omistaa osa yrityksestä myös siksi, ettei kukaan voisi sanoa, kuinka hänen tulisi toimia. Tai vielä pahempaa: olisi pitänyt toimia. ”Ei meidän äiti tahallaan olisi sanonut, mutta häneltä olisi voinut lipsahtaa jotain, jos olisi käynyt huonosti.” Grannenfeltien vanhemmat olivat kuitenkin sitä mieltä, että Monan tulisi ottaa yli 50 prosenttia yrityksestä, jotta hän pystyisi yksin tekemään tarvittavia päätöksiä – toisin sanoen ei joutuisi neuvottelemaan sisarustensa kanssa, mikäli he kohtaisivat erimielisyyksiä. Näin Nantenissa oli toimittu silloinkin, kun Eevan veli ostettiin ulos yrityksestä. Monan veli torjui ajatuksen välittömästi. Hänen mielestään olisi ollut yrityksen kannalta ongelmallista, jos Monalle olisi järjestetty määräysvalta. Jos päätökset eivät olisi läpäisseet muiden seulaa, niissä olisi ollut jotain vikaa. ”Jos olisin tehnyt vanhempieni kanssa järjestelyn, jossa minulla olisi ollut 50 prosenttia ilman sisarusteni suostumusta, meillä olisi käynyt kuin Herlineillä”, Mona toteaa. Niinpä sisarukset ilmoittivat vanhemmilleen, että he päättävät yhdessä omistusprosentit. Mona otti yrityksestä enemmän kuin Lasse ja Lotta, mutta määräysvaltaa hänelle ei tullut. S itä Monaa, joka aloitti Nantenilla vuonna 2015 firman tehdessä liki puoli miljoonaa euroa tappiota vuodessa, ei voi varsinaisesti kutsua moderniksi johtajaksi. Hän ei ollut tottunut käsittelemään alaisten tuntemuksia. ”Kun työntekijät sanoivat, että heistä tuntuu joltain, se oli vaikeaa”, hän tunnustaa. Grannenfelt johti autoritäärisesti katse tiukasti päämäärässä. Heikossa taloudellisessa tilanteessa joutui tekemään ikäviäkin päätöksiä. Hän myöntää, että ensimmäinen vuosi töissä oli pelkkää

It is not about money, but about wanting to keep the business going. Parents do not always believe that their children are capable of ensuring the company’s vitality together. The most famous example of such a situation in Finland concerns the heirs of elevator company Kone. Founder Pekka Herlin left the executive responsibility to his son Antti Herlin in secrecy from the rest of his children. Kone saw success, but family ties were severed. When Mona Grannenfelt started at Nanten, she felt it important that she was not merely replacing her father as the CEO. ”I figured that if I was going to take this payless job in the midst of the biggest loan burden of my life, I should also have the possibility of benefiting in the case of success.” She wanted to carry the financial risk in both good and bad. Owning a part of the company was also important for another reason: so that no one could tell her how she should act, or worse, how she should have acted. ”Our mother could’ve inadvertently blurted out some sharp comment had something gone wrong.” Eeva and Kim Grannenfelt felt that Mona should take over 50 percent of the company so that she could make decisions on her own – in other words, so as not to have to negotiate with her siblings, should there be disagreements. This had been the way of things already back when Eeva’s brother was cashed out of the company. Mona’s brother immediately refused the idea. He thought Mona having ultimate say would be problematic for the company. If the decisions she proposed did not stand well with Lotta and him, there would have been something wrong with them anyway. ”If I had made the 50 percent arrangement with my parents without the approval of my siblings, we would’ve ended up like the Herlin family.” And so the siblings informed their parents they would decide how to divide ownership together. Mona took a bigger share of the company than her siblings, but she did not get ultimate decision-making authority.

kontrollointia ja ohjaamista. ”Olen ollut varmaan ehdoton ja aika mulkvisti, mutta oli

Mona started as the CEO of Nanten in 2015, when the company was making annual losses of almost half-a-million euros. At that time, she did not exactly fit the description of a modern leader. She was unused to dealing with employees’ feelings. ”When my employees were telling me how something felt, it was difficult for me”, she admits. Grannenfelt steered the company with an authoritarian touch, keeping her eyes firmly on her goal. In the economic downturn, she was forced to make some tough calls. She acknowledges that her first year at work was constant controlling and directing of others.

”Isä uskalsi a nt a a m i nu n y r it t ä ä, mut tei jät t ä ny t m i nua yk si n.”

pakko”, hän sanoo ja epäilee, ettei isä olisi koskaan pystynyt

halua ottaa itselleen megavelkaa omistaakseen firmaa, josta

tekemään sitä, mitä hän teki, eli asettamaan tunteet sivuun.

ei ole oikeasti kiinnostunut”, hän toteaa.

Monalla tunnesidettä ei oikeastaan ollut edes ehtinyt syntyä.

Vaikka Eeva ja Kim joutuivat luopumaan suuresta osasta

”Kun yritys kasvaa, on kaikilla kivaa. Kun säästetään, ei ke-

muodollista kontrollia jättäessään firman lapsille, he saivat

nelläkään ole kivaa. Toimitusjohtajuus on silloin paska nakki”,

kuitenkin pitää yrityksen lähellä. Perheen illalliset ovat kuin

hän sanoo.

viikoittaisia hallituksen kokouksia. Kim jopa jäi Venäjän liike-

Siksi palkkajohtajat, jotka tulevat laittamaan taloutensa

toiminnan pääjohtajaksi.

kanssa kamppailevan yrityksen uuteen uskoon, lähtevät yleensä

”Isällä ei ollut luopumisen tuskaa, vaan se tuska oli enem-

prosessin päätyttyä. Työntekijöille aiheutetun luottamuspulan

mänkin meidän äidillä. Isä uskalsi antaa minun yrittää, muttei

keskellä on vaikea selvitä.

jättänyt minua yksin”, Mona sanoo.

Mona kuitenkin jäi, ja kolmessa vuodessa tunteetkin tuli-

Monet perheyrityksen perivät ihmiset ovatkin tyytyväisiä

vat mukaan.

pelkkään omistajan rooliin, eivätkä kaipaa mukaan päivittäiseen toimintaan. Siksi he palkkaavat ulkopuolisen toimitusjohtajan.

”Nyt firma on vähän kuin lapsi.” Lapsi, joka teki viime vuonna lähes puolen miljoonan euron

Monan päätyminen toimitusjohtajan työhön oli äitiysloman

positiivisen tuloksen.

ja pankkialan turbulenssin yhteispelistä auennut mahdollisuus – aikaikkuna, joka olisi sulkeutunut varmasti pian.

P erheyritysten perilliset joutuvat puntaroimaan, kenen unelmaa perheyrityksen jatkaminen toteuttaa. On epäselvää, mitä Nantenille olisi tapahtunut, jos Mona ei olisi tullut kuvioon, eikä sukupolvenvaihdosta olisi tehty juuri tuohon aikaan.

Mistä hän tietää, onko hän yritykselle paras vaihtoehto? ”En minä tiedäkään.” Mikäli lukuja katsoo, Grannenfelt ei olisi voinut paremmin suoriutua. Sen hän tietää itsekin.

Moni perhe päätyy myymään yrityksensä, kun sille ei löydy

Hän ei kuitenkaan ajattele, että olisi paras johtaja yrityksel-

jatkajaa tai halukasta omistajaa perhepiiristä. Se voi tehdä kipeää.

le ikuisesti. Hän tunnistaa edelleen puutteensa henkilöstöjoh-

Vaikka äiti pelkäsi jättää huonoa tulosta tehneen firman lapsille,

tamisessa ja toimialan tuntemisessa – ei ole helppoa muuttua

se oli verotuksellisesti fiksua. Monan, Lassen ja Lotan makset-

hetkessä saneerausjohtajasta muutos- ja kasvujohtajaksi.

tavaksi koitunut kustannus ei ollut niin jättimäinen, kuin se oli-

Hiljattain Mona palkkasi itsensä ja työntekijöiden väliin

si voinut olla, mikäli firma olisi tehnyt sukupolvenvaihdoksen

liiketoimintajohtajan. Se ei olisi ollut mahdollista, ellei hän

aikaan huipputulosta. Siitä huolimatta Mona kokee sukupol-

olisi ensin tapellut yrityksen talouden kuntoon ja ellei Venäjän

venvaihdoksessa maksettavaa perintöveron kateellisuusveroksi.

liiketoiminta olisi saanut vauhtia.

”Tosiasiassa yrityksestä maksetaan sievoinen summa ennen kuin se tuottaa uudelle sukupolvelle mitään.”

Hän ei usko, että sukunimi takaisi perheyrityksen menestyksen. Grannenfeltien tapauksessa Mona ehkä oli paras vaih-

Hän ajattelee, että perijöiden maksamat kulut ovat pois yrityksen investointikyvystä. ”Ymmärrän täysin, miksi jonkun yrittäjäperheen jäsen ei

toehto, juuri siihen tilanteeseen

13 ”I’ve probably been pretty uncompromising and a bit of an ass, but I had no other choice”, she says. She doubts that her father would have had it in him to do the same, to completely put feelings aside. Mona had never really formed an emotional bond with the company. ”When a business is growing, everyone is happy. When downsizing, no one is happy. That’s when being a CEO is a shit job”, she says. That is also why CEOs hired to rescue a financially struggling company often resign once the process is over. It is difficult to rebuild broken trust. Mona, however, staid. Within three years, feelings would gradually emerge, too. ”Now the company is almost like a child.” Well, a child that made a profit of almost half-a-million euros last year. The heirs of family businesses have to think over whose dream they are fulfilling if they decide to take on the company. No one knows what Nanten’s fate would have been if Mona had not stepped in and the generational change taken place when it did. Many families end up selling their companies when a suitable successor or willing owner cannot be found within the family. It can be painful. Even though Eeva worried about leaving a struggling company to her children, it was a smart decision tax-wise. The inheritance tax Mona, Lasse and Lotta had to pay was not as gigantic as it could have been had the company been making good profit. Still, Mona calls the inheritance tax envy tax. ”In reality, a pretty penny is paid for the company before it starts generating any kind of revenue for the new generation.” She thinks that the expenses paid by the heirs take away from the company’s investment capability.

”I fully understand why some people don’t want to take a huge loan to own a company they’re not truly interested in”, she says. Even though Eeva and Kim had to hand over most of the formal control over the company when leaving Nanten to their children, they were still able to keep the company close. The Grannenfelts’ family dinners are like weekly meetings of the board. Kim even stayed as the head of Russian operations. ”My father wasn’t distressed about letting go, unlike my mother. Dad had the courage to let me try on my own, but he didn’t leave me on my own”, Mona says. Many people who inherit a family business are satisfied with the role of an owner and are not interested in being involved in daily operations. That is why they hire someone from the outside to take charge. Mona’s ending up as the CEO was the result of her maternity leave and the downturn of the banking industry taking place at the same time – a very particular and brief window of opportunity. How can she know if she is the best choice for the company? ”I can’t.” If you look at the numbers, though, Grannenfelt could not have done better. She is well aware of it herself, too. However, she does not think she will necessarily be the best head of the company forever. She recognizes her shortcomings in people management and knowledge of the industry – it is certainly not easy to transform from a reorganization manager into a change and growth manager. Recently Mona has hired a business director to work between herself and the employees. It would never had been possible had she not first fought to save the company and had the company’s Russian operations not been revived. She does not believe that having the family name is a guarantee of success. But perhaps, in that particular situation, Mona was the Grannefelts’ best bet

OPISK ELIJA-AK TIIVIEN JUHLISSA K ANNUSTETTIIN KERTOMA AN R ASISTISIA VITSEJÄ , JA AINEJÄR JESTÖN PUHEENJ O H TA J A P O S E E R A S I I N S TA G R A M I S S A S I I R T O M A A H E R R A N A . O VAT K O A A L L O N M O N I M U O T O I S U U T TA T U K E V AT A R V O T VA A R A S S A V E S I T T YÄ , K U N S I I R R Y TÄ Ä N L I N J AP A P E R E I S TA O P I S K E L I J AT O I M I N N A N R U O H O N J U U R I TA S O L L E ?

” H ei pitäiskö sulkee noi verhot?” kysyy Aallon kauppatieteiden ylioppilaat ry:n (KY) hallituksen jäsen. Hän kantaa muovivaltikkaa, jonka päässä komeilee pahvista askarreltu rubiini. On lokakuinen ilta KY:n virallisissa tiloissa Espilässä. KY:n uusi sihteeristö on aloittanut työt syksyn alussa, ja nyt toimiston väen on aika tutustua toisiinsa rennon toimistoappron merkeissä. Ja kuten opiskelijatapahtumille on tapana, myös tälle illalle on valittu teema: Toimistoappro Empire Edition – Brittiläinen imperiumi ja siirtomaat. Muutamat ovat pukeutuneet eläimiksi, ja osa on tehnyt itselleen paperista tai pahvista merimiehen tai siirtomaaherran päähineen. Puisella pöydällä lojuu paperille printattu kuva norsunluukasasta. Sen huipulle on teipattu kuva yhdestä hallituksen jäsenestä. Approssa kierretään toimiston työpisteitä ja suoritetaan samalla erilaisia leikkimielisiä tehtäviä. Yhdellä rastilla katsotaan Downton Abbeytä ja juodaan viinaista teetä, ja pääsihteerin työhuoneessa on keksittävä mahdollisimman loukkaavia vitsejä. Mitä törkeämpi vitsi, sitä enemmän juomaa. Vitsit kirjataan tekstitiedostoon, joka esitellään minulle seuraavana päivänä toimistolla – tällä kertaa sanotaan, että rastilla oli tarkoitus keksiä mahdollisimman paska ja rasistinen vitsi. Erään toimiston työntekijän mukaan huonoimpaan eli parhaaseen

R A C I S T J O K E S W E R E E N C O U R A G E D AT A S T U D E N T A C T I V E S ’ PA R T Y, A N D A S T U D E N T A S S O C I AT I O N ’ S C H A I R M A N P O S E D O N I N S TA G R A M A S A C O L O N I A L L O R D . A R E T H E VA L U E S O F D I V E R S I T Y H I G H L I G H T E D O N A A LT O ’ S P O L I C Y P A P E R S I N D A N G E R OF BEING DILUTED ON THE GR ASS-ROOTS LE VE L OF S TUDE NT AC TIVITIES?

”Hey, should we close the curtains?” asks a board member of Aalto University Business Students (KY) who carries around a plastic scepter with a cardboard ruby sitting on top. It’s an October evening at Espilä, one of KY’s official premises. KY’s new secretariat has begun its term in the beginning of fall, and it is now time for the office staff to get to know each other over a relaxed office crawl. And as is customary for student events, this evening, too, has been given a theme: ”Office Crawl Empire Edition: The British Imperium and Its Colonies”. A few people are dressed as animals, and some have crafted themselves a sea captain or colonial lord’s hat from paper or cardboard. A printed image of a mound of ivory lies on a wooden table. Taped on its top is a picture of one of the board members. The idea is to go around the office workstations while completing different playful tasks. At one of the offices you can watch Downton Abbey and drink boozy tea. In the secretary general’s office, the task is to come up with the most insulting jokes you can think of. The more outrageous the joke, the more drink you are offered with. The jokes are documented in a text file that is presented to me at the office the next day – this time I am told that the task was to come up with the crappiest and most racist joke. According to one office worker, the worst – that is,

vitsiin liittyi intialainen henkilö, lehmä ja seksi. KY:n hallituksen määrittelemän strategian painopisteenä on aito kansainvälisyys. K ansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita havittelevassa Aaltoyliopistossa opiskelee ja työskentelee ihmisiä noin sadasta eri kansallisuudesta. 17 500 opiskelijan ja 4 000 henkilöstön jäsenen joukkoon mahtuu myös suomalaisia, joiden juuret ovat Suomen ulkopuolella. Aalto-yliopisto listaa verkkosivuillaan tavoitteekseen tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen toimintaympäristön, jossa eri sukupuolia, eri tehtävissä olevia ja erilaisista taustoista tulevia työntekijöitä ja opiskelijoita kohdellaan tasapuolisesti. Myös ulkomailta tulevilla opiskelijoilla, opettajilla, tutkijoilla ja yhteistyökumppaneilla tulee olla samat mahdollisuudet toimia yliopistossa kuin muillakin yliopistoyhteisöön kuuluvilla. Monimuotoisuus näkyy myös Aallon ulkoisessa viestinnässä, jossa erinäköiset ihmiset ovat monipuolisesti edustettuina. Ovatko arvot ja tavoitteet kansainvälisyydestä ja monimuotoisuudesta kuitenkin vaarassa vesittyä, kun siirrytään Aallon sisällä toimivien opiskelijajärjestöjen strategioista ja linjapapereista opiskelijatoiminnan ruohonjuuritasolle? Sanotaan, että raju huumori on osa opiskelijakulttuuria. Jos KY:n toiminnasta kiinnostunut henkilö olisi kävellyt Espilään tervehtimään toimijoita marraskuun kahdennenkymmenennen iltapäivänä, hän olisi nähnyt käytävällä erään hallituksen jäsenen laminoidun kuvan, jonka päälle oli piirretty mustalla tussilla blackface ja puhekupla: ”ugala bugala!”. On mahdotonta sanoa, oliko tuherruksen takana KY:llä työskentelevä henkilö vai kenties mustalla permanenttitussilla varustautunut ilkikurinen vierailija, mutta ainakin Espilän ilmapiiri on otollinen rasistisille vitseille. KY ei ole Aallon ainoa opiskelijayhteisö, jossa sopimaton huumori saa jalansijaa. Useissa teekkaribileissä kellon lyödessä kaksitoista osa juhlijoista laulaa edelleen teekkarihymnin 1800-luvun lopun rasistisella sanoituksella. Vuoden 2015 Valkohaalarisitsellä yksi sitsaaja askarteli valkoisesta pöytäliinasta itselleen Ku Klux Klan -asun. Informaatioverkostojen kilta Athenen viimesyksyisten Höpöhöpö-sitsien järjestäjät kehottivat osallistujia pukeutumaan muun muassa alkuasukkaiksi, löytöretkeilijöiksi ja ”ilkeiksi siirtomaaherraoletetuiksi”. Vuotta aiemmin Willy Wonka -teemaisilla sitseillä kolmannen vuosikurssin pukeutumisteemaksi määrättiin ”Seksikäs Suklaa”, jolla viitattiin rap-artisti Seksikäs-Suklaaseen. Killan julkiselta Flickr-tililtä voi kuka tahansa löytää kuvia teemaa noudattaneesta, kasvonsa mustaksi maalanneesta ja lakupekan asuun pukeutuneesta juhlavieraasta. Athenen varapuheenjohtajana vuonna 2016 ja puheenjohtajana vuonna 2017 toiminut Antti Tolppanen ei ollut järjestämässä tai ideoimassa teemoja, eikä osaa kommentoida, mikä on johtanut tämän kaltaisiin ideoihin. Hän kuitenkin huomauttaa, että moni kiltalainen on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa on järjestämässä julkisia ja kaikille avoimia, yhdistyksen nimissä järjestettäviä tapahtumia tai juhlia, ja niinpä virheitä ja ylilyöntejä sattuu toisinaan.

ASISMI

17 the best – joke had to do with an Indian person, a cow and sex. The KY board has set true internationality as a key point of its strategy. Aalto University strives to attract international degree students, and currently its student and employee base consists of people from around a hundred different nationalities. This lot of 17,500 students and 4,000 employees also includes many Finns whose roots are outside of Finland. On its website, Aalto University lists as its goal a working environment based on equality, where employees and students are treated impartially regardless of gender, position or background. Foreign students, teachers, researchers and partners must have the same opportunities to operate in the university as other members of the university community. Diversity is also visible in Aalto’s external communications, where all kinds of people are well-represented. However, looking past Aalto University and its student organizations’ strategy and policy papers, we get to the grass-roots level of student activities. Are the values and goals regarding internationality and diversity face the danger of being diluted? It is said that vulgar humor is a part of student culture. On the afternoon of November 20, if a person interested in KY’s activities would have walked into Espilä to meet the secretariat, they would have seen in the hallway a laminated picture of a board member with an interesting marker makeover: a blackface and a speech bubble saying ”ooga booga!”. It is impossible to say whether the person behind the doodles was someone working at KY or a mischievous visitor armed with a black permanent marker, but in any case, Espilä’s atmosphere is approving of racist jokes. KY is not the only community within Aalto University where inappropriate humor is given a foothold. In many tech students’ parties, the stroke of midnight prompts some to sing the tech students’ anthem with the original, racist lyrics that date back to the end of the 19th century. At the 2015 White Overalls Sitsit, a sitser transformed a white tablecloth into a Ku Klux Klan costume. Last fall, the organizers of the Information Networks students’ guild Athene’s Höpöhöpö-sitsit encouraged participants to dress as tribesmen, explorers and ”evil colonial lords”. Just the previous year, the dress code for third year students at a Willy Wonka themed sittning was set as ”Sexy Chocolate”, a reference to Finnish-Congolese rap artist Seksikäs-Suklaa. Pictures of a sitser in blackface and a fez hat are available for anyone to view on the guild’s public Flickr account. Antti Tolppanen, Athene’s vice chair of 2016 and chairman of 2017, was not involved in organizing or deciding the theme for the sittning and cannot comment on what has led to these sorts of ideas. He points out that many guild members are organizing public events or parties in an association’s name for the first time, resulting in the occasional lapse of judgement. ”For instance, when you start putting together a theme based

The best joke had to do with an Indian person, a cow and sex.

”Esimerkiksi kun lähdetään rakentamaan löytöretkistä teemaa, voidaan lähteä vähän kiiltokuvamaisen ajattelun kautta – että hei seikkailuja, uusia maailmoja ja jännitystä. Sitten jää puuttumaan ajatus siitä, että tähän aiheeseen liittyy myös aika ikäviä asioita”, Tolppanen pohtii. Hän muistuttaa, että toimikaudet järjestöissä ovat usein vain vuoden mittaisia ja toimintatavat siirtyvät perinnetietona toimijalta toiselle. ”Institutionaalinen muisti on näissä hommissa lyhyt.” R odullisesti syrjiviä teemoja selitellään paitsi Tolppasen mainitsemalla tietämättömyydellä myös huumorilla ja etuoikeuden synnyttämällä taakalla. Kun Instagramin hakukenttään syöttää hashtagin #AMSinAfrica, löytää kuvia Etelä-Afrikan matkalta, jolla Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin opiskelijajärjestö Aalto Marketing Society (AMS) oli viime syksynä. On kauniita maisemakuvia Kapkaupungin rannikolta, suloisia kuvia iloisesti leikkivistä norsuista ja ryhmäpotretteja yritysvierailuilta. Niiden lisäksi on kuvia, joissa AMS:n puheenjohtaja Henrik Lähdesniemi poseeraa aavikkosaappaisiin, safaritakkiin ja -hattuun

pukeutuneena nähtävyyksillä. Kuvateksteissä hän viittaa itseensä siirtomaaherrana ja Etelä-Afrikkaan siirtomaana: ”AMS Goes Cape Town day 5: siirtomaaherra Lähdesniemi tarkasti paikallisen viinituotannon tason Stellenboschin alueella. Tarkan ja perinpohjaisen syynin jälkeen voidaan todeta vuoden 2017 olevan hyvä viinivuosi.

RAS

Viinitilakierroksen jälke en nautimme

sata-

vuotiaan Suomen kunniaksi 100 shottia #stellenbosch #viintä #suomi100 #AMSinAfrica” Jälkikäteen Lähdesniemi selventää kuvien siirtomaaherra-asun ja retoriikan taustoja sillä, että on aina ollut historian ja kulttuurin ystävä. Asu oli alun perin kunnianosoitus Ernest Hemingwaylle ja seikkailujen ajalle, kunnes matkalla joku osasi kertoa, minkälaisia konnotaatioita asuun saattaa liittyä. ”Se, että Etelä-Afrikkaan tulee tällainen länsimaalainen valkoinen ihminen, joka käy viinitiloilla, kiipeilee vuorilla ja tutustuu

”Institutionaalinen muisti on näissä hommissa l y hy t .”

firmoihin, niin siinä oli vähän tällainen – maan historian huomioiden – aika vahva sävy. Tarkoitus oli naureskella tälle tilanteelle ja itseen kohdistuville ennakkoluuloille”, Lähdesniemi kertoo. Lähdesniemi myöntää, että asu saattoi osoittaa huonoa makua maassa, jossa kolonialismin trauma yhä näkyy yhteiskunnan rakenteissa. ”Siitä voi toki joku pahastua, varmaan ihan oikeutetusti. Mutta en kokisi, että kuvat olisivat äärimmäisiä loukkauksia tai ylilyöntejä. Lähdesniemi oli matkan aikaan AMS:n puheenjohtaja, jonka tehtävänä on edustaa järjestöä. Helsingin yliopiston sosiaalisen median tutkijan, dosentti Janne Matikaisen mukaan erityisesti luottamustoimessa toimivien tulisi harkita, mitä jakaa sosiaalisessa mediassa. ”Kun on ainejärjestön matkalla ja käyttää ainejärjestön hashtageja, puheenjohtajan roolista ei voi oikein irtaantua”, Matikainen arvioi.

JATKU U S. 22

SISMI

19 on the Age of Discovery, you might glamorize it – that hey, we’ve got adventures, new worlds, thrill. Then you miss that there’s pretty unpleasant things related to the topic as well”, Tolppanen contemplates. He underlines that office terms in organizations are often only year-long and that practices pass on as tradition from one actor to the next. ”The institutional memory in this sort of work is short.” Racially discriminatory themes are explained with not only ignorance, as mentioned by Tolppanen, but also with humor and the burden of privilege. Entering the hashtag #AMSinAfrica in Instagram’s search field results in pictures from last fall, when Aalto Marketing Society (AMS), the association of marketing students at Aalto University School of Business, went on a trip to South Africa. There are beautiful landscape photos from Cape Town’s beaches, adorable pictures of elephants playing happily and group portraits from corporate visits. In addition to these, there are also photos of AMS’ Chairman Henrik Lähdesniemi posing by sights wearing desert boots and a safari jacket and hat. In the caption, he refers to himself as a colonial lord and to South Africa as a colony: ”AMS Goes Cape Town day 5: colonial lord Lähdesniemi evaluated the local wine production’s quality at the district of Stellenbosch. After a strict and elaborate inspection, we can say that 2017 is a good wine year. After the vineyard tour we savored 100 shots in honor of a centennial Finland #stellenbosch #wine #finland100 #AMSinAfrica” Afterward, Lähdesniemi clarifies the colonial lord outfit and rhetoric of the photos by saying that he has always been keen on history and culture. The attire was initially a tribute to Ernest Hemingway and the age of adventure, until someone on the trip had pointed out the kind of connotations the costume might carry. ”That a western, white person like me comes to South Africa and tours vineyards, climbs mountains and visits companies, there were these sort of – considering the country’s history – rather strong overtones. The intention was to laugh at this situation and the preconceptions about me”, Lähdesniemi says. Lähdesniemi admits that the outfit might have been distasteful in a country where the trauma of colonialism still shows in societal structures. ”Surely someone might be offended by it, and probably fairly so. But I wouldn’t see the photos as extremely insulting or as crossing the line.” At the time of the trip, Lähdesniemi was Chairman of AMS, a position that comes with a representative duty. According to social media researcher and adjunct professor Janne Matikainen from the University of Helsinki, especially those in a position of trust should consider what they share on social media. ”When you’re on a student organization’s trip and use the student organization’s hashtags, you can’t really detach yourself from the role of a chair”, Matikainen says.

CONTINU ES ON P. 23

TOIMITTAJAN KOMMENTTI

Olin yksi kolmesta terroristiksi pukeutuneesta KY:n bileissä keväällä 2017. Asun oli tarkoitus irvistää ennokkoluuloille, joita minuun saatetaan arabina liittää. En kuitenkaan tekisi niin enää. Järjestön entinen puheenjohtaja Jyri Heimo piti kysyttäessä kantansa siitä, ettei KY:llä tarvitse olla poliittisesti turhan korrekti. Hänestä opiskelijatoiminnan ei tarvitse olla haudanvakavaa. Poliittinen korrektius ja vakavuus eivät kuitenkaan ole synonyymejä. Työ- tai opiskelijayhteisö on takuulla rennompi ilman rasistista tai toisin tavoin syrjivää huumoria. Informaatioverkostojen killan Athenen entinen puheenjohtaja Antti Tolppanen pelkää liiallisen sääntöjen kirjaamisen johtavan siihen, että joku kokee sananvapautensa rajoitetuksi. Jos joku ei voi olla oma itsensä ilman, että järjestää rasismilla flirttailevia sitsejä, en ole aivan varma, tarvitseeko hänen nauttia tästä oikeudesta. Opiskelijajärjestöjen tarkoitus on rakentaa yhteenkuuluvuutta. Tarvitaan keskustelua siitä, mikä on rasistista ja syrjivää. Siitäkin huolimatta ja etenkin siksi, että valtaosa ylilyönneistä johtuu ajattelemattomuudesta. Vaikka kuinka painotettaisiin, ettei ketään oikeasti syrjitä, rasistinen vitsi tai sitsiasu saa aikaan ulkopuolisuuden tunteen monissa. Se on syrjintää. SONIA EL KAMEL

WRITER'S COMMENT

I was one of the three people dressed as terrorists at KY’s party in spring 2017. The costume was supposed to mock the prejudices some might have about my being an Arab. I would not do so anymore. When asked, KY’s former chairman Jyri Heimo kept his stance that KY is an environment where being overly politically correct is unnecessary. He thinks that student activity should not have to be dead serious. But political correctness and seriousness are not synonymous. No doubt a work or student community is more relaxed without racist or otherwise discriminatory humor. Athene’s former chairman Antti Tolppanen worries that excessive writing down of rules leads to someone feeling like their freedom of speech is being limited. Frankly, I am not sure whether someone who cannot be themselves without organizing sits that flirt with racism needs to enjoy this liberty. Student associations are meant to build a sense of community. We need more talk about what is racist and discriminatory. Despite – and especially because of – the fact that a majority of these blunders are due to ignorance. You can emphasize that no one is really being discriminated against as much as you want without changing the fact that a racist joke or sits costume make many people feel like an outsider. That is discrimination. SONIA EL KAMEL

J oulun alla KY:n jo väistynyt puheenjohtaja Jyri Heimo julkaisi KY Todayn Facebook-ryhmässä kirjoituksen järjestön ja sen tapahtumien periaatteista. Kirjoituksessa todetaan, että toiminnan tulee olla kaikille turvallista, eikä kenenkään tulisi tuntea oloaan uhatuksi, epäkunnioitetuksi tai ahdistelluksi. Heimon mukaan on erityisesti vanhempien opiskelijoiden, tuutoreiden, jaostojen ja tapahtumanjärjestäjien vastuu toimia esimerkkinä ja varmistaa, että kaikilla on tervetullut ja turvallinen olo. Kirjoitus päättyy muistutukseen siitä, ettei KY:llä kuitenkaan tarvitse olla poliittisesti aivan korrekti: ”We don’t need to be overly PC, we are at KY for Christ’s sake :).” Aino-lehdelle Heimo kommentoi kirjoitusta kertomalla, että vaikka KY:llä tehdään paljon tasa-arvotöitä, toiminnan ei tarvitse olla haudanvakavaa. ”Meillä on aika paljon KY:llä sellasta kulttuuria, että voidaan heittää asioista hurttiakin huumoria. Se ei vaikuta KY:llä oikeisiin asioihin, kuten mahdollisuuksiin tai esimerkiksi tiettyihin positioihin pääsyyn. Siitä ei seuraa mitään syrjintää”, Heimo painottaa. Heimo arvioi, että myös rasistisia vitsejä saatetaan laukoa KY:llä porukasta riippuen. Hän ajattelee, että jos jollekin asialle ei voi enää nauraa, se muuttuu liian vakavaksi. Nauraminen vähentää ikävien asioiden tehoa. Heimon mukaan KY:n toimistoapproon valitun siirtomaaimperiumiteeman tarkoituksena ei ollut nauraa kenellekään. Hän kertoo, ettei ole KY:llä toimiessaan havainnut rasismia. Kasvatustieteen tohtori ja Helsingin yliopiston vieraileva rasismimitutkija Aminkeng Atabong Alemanji näkee asian toisin. ”Rasismia ja sen vaikutusta halutaan trivialisoida, mutta rasismille nauraminen ei häivytä sen olemassaoloa. Sanotaan, että tämä on vain leikkiä, että pidetään hauskaa. Mutta vitsailu tehdään aina jonkun muun kustannuksella. Vain henkilö, jota vitsi koskee, saa määritellä, miten se tulkitaan”, hän sanoo. Huvittelu rasistisilla vitseillä tai kolonialismiin liittyvillä hahmoilla johtuu Alemanjin mukaan siitä, että vitsailijoille ei ole koskaan opetettu tällaisen huumorin vaaroja. ”Kun ihmiset sanovat, etteivät ole nähneet rasismia, he puhuvat tietynlaisesta rasismista. He odottavat näkevänsä väkivaltaa. Jos kasvaa kulttuurissa, jossa rasismi ei ole juuri väkivallan muodossa läsnä tai siitä ei puhuta, niin tietenkin tulee sokeaksi muunlaiselle rasismille.” V iime kesänä Harvardin yliopisto perui ainakin kymmenen kouluun hyväksytyn opiskelupaikan, kun sen johto sai tietää henkilöiden jakaneen naisia halventavia ja rasistisia meemejä suljetussa Facebook-ryhmässä. Kiistellyllä toimellaan Harvard teki selväksi: rasismia tai seksismiä ei suvaita. Samankaltaisia esimerkkejä löytyy myös kotimaasta. Viime keväänä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) talousjohtokunta päätti lopettaa MIKS-nimisen opiskelijayhdistyksen tukemisen, kun kävi ilmi, että järjestön vuoden 2016 hallituksessa oli

23 Over Christmas, the now former Chairman of KY, Jyri Heimo, published a post in Facebook group KY Today regarding the principles of the organization and its events. The post states that KY activities should be safe for all and that no one should have to feel threatened, disrespected or harassed. According to Heimo, older students, tutors, subcommittees and event organizers have a special responsibility to set an example and ensure that everyone feels welcome and safe. The text ends with a reminder: "We don’t need to be overly PC, we are at KY for Christ’s sake :)." Heimo comments the post to Aino magazine by saying that although there is a lot of work done for equality at KY, student activities do not need to be dead serious. ”At KY, we have quite a lot of the kind of culture where you can make crude jokes about things. It doesn’t affect real things at KY, like opportunities or for example access to certain positions. It doesn’t lead to any kind of discrimination”, Heimo emphasizes. Heimo believes that racist jokes, too, might be made at KY depending on the group. He thinks that being able to laugh at things stops them from becoming too serious. Laughter diminishes the power unpleasant things have. According to Heimo, the colonial empire theme was not chosen for KY’s office crawl with the intention to laugh at anyone. He says he has not seen racism during his time at KY. Doctor of Education and Helsinki University’s visiting researcher of racism studies Aminkeng Atabong Alemanji has a different perspective. ”We want to trivialize issues of racism and its effects, but laughing at it doesn’t make it go away. People say that oh, we’re just playing, we’re just having fun. But you do that at the expense of someone else. Only the receiving end gets to determine what it means”, he says. According to Alemanji, playing with racist jokes or colonial characters is a result of not having been taught the dangers of this sort of humor. ”When people say that they haven’t seen racism, they mean a certain kind of racism. They are waiting to see something violent. If you grow up in a culture where racism as violence is hardly present or it’s not spoken of, of course you become blind to other modes of it.” Last summer, Harvard University withdrew its admission offer from at least ten student prospects after learning they had shared misogynist and racist memes in a closed Facebook group. With this controversial move Harvard made one thing clear: racism or sexism are not tolerated. There are also similar, domestic examples. Last spring, the University of Helsinki’s Student Union’s (HYY) Financial Board decided to cut off support for a student organization called MIKS because its board for 2016 had had a position for ”Minister of Ash and Jewish Affairs”. Steps to achieve a more equal student culture have been taken at Aalto, too. For example, English has been chosen as

” We don’t need to be overly P C ,we are at K Y for C h r i s t ’s s a ke :)”

24 toiminut ”tuhka- ja juutalaisasioiden ministeri”. Myös Aallossa on otettu askelia entistä tasa-arvoisemman opiskelijakulttuurin saavuttamiseksi. Esimerkiksi KY:llä toimintakieleksi on valittu englanti, jotta mahdollisimman moni voi osallistua toimintaan. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) toteaa verkkosivuillaan, ettei syrjivää puhetta, seksistisiä vitsejä, rasistisia juttuja ja lähentelyä tarvitse ottaa huumorilla. Jos AYY:n jäsen kokee häirintää, hän voi keskustella asiasta häirintäyhdyshenkilön kanssa luottamuksellisesti. AYY myös järjestää yhdistystoimijoille koulutuksia, joissa keskustellaan muun muassa epäsensitiivisistä juhlateemoista. Tammikuussa AYY järjesti yhdessä HYYn kanssa Turvallisesti tapahtumissa -koulutuksen toimijoilleen. AYY ja KY-Säätiö rahoittavat myös sellaisia järjestöjä ja yhdistyksiä, joiden kaikki toiminta ei aina kestä päivänvaloa. AYY:n yhdistysrekisteriin voidaan hyväksyä yhdistys, jonka tarkoitus ja toimintatavat ovat lain ja hyvien tapojen mukaisia ja joka yhdistää AYY:n opiskelijoita. KY ry:n toimintaa rahoittavan KY-säätiön toiminta-avustusten myöntämisessä puolestaan huomioidaan toiminnan tarkoitus, taloudellinen tilanne, laajuus, aktiivisuus sekä toiminnan ja viestinnän tavoittavuus. Ongelma onkin termien väljyys. Hyvä tapa on tulkinnanvarainen termi, mutta ovatko rasistiset vitsit tai siirtomaa-ajalla flirttailevat teemat hyvän tavan mukaisia? ”No mielestäni eivät ole”, toteaa AYY:n pääsihteeri Niko Ferm . KY:n pääsihteerin Esa-Pekka Mattilan mukaan KY:n toimistoappron teema ja rasti, jolla kerrottiin rasistisia vitsejä, olivat ajattelemattomia. Hänen mielestään kyseenalaiset teemat voitaisiin välttää, jos olisi olemassa jonkinlainen prosessi teemojen läpikäyntiin. ”Tässä on selkeästi oma arvostelukyky pettänyt ja siitä pitää nostaa käsi pystyyn erheen merkiksi. Olisi pitänyt olla enemmän hereillä asian suhteen. Isommassa porukassa joku olisi heti ottanut teeman kyseenalaisuuden esille.” Voisivatko tarkemmat kirjalliset säännöt siis auttaa toimijoita

” Va i n hen k ilö, jota vitsi koskee, saa määritellä, miten se t u l k i t a a n .”

järjestämään hyvää tapaa noudattavia juhlia? Athenen entinen puheenjohtaja Tolppanen on sitä mieltä, että voisivat. Hän olisi kuitenkin varovainen kirjallisia sääntöjä laadittaessa. ”Jos ruvetaan liikaa kirjaamaan ja listaamaan asioita, jollekin voi tulla fiilis, ettei saa olla oma itsensä tai että sananvapautta ruvetaan rajoittamaan”, hän sanoo. Fermin mukaan ensimmäinen askel ylilyönnin selvittämiseen on keskustelu. Mikäli järjestö ymmärtää ylilyönnin tapahtuneen ja on valmis muuttamaan toimintaansa, Ferm ei usko, että AYY suoraan katkaisisi rahoitusta ja siten yhteyksiä järjestöön. ”Mitä paremmin meillä on koppi, mitä paremmin meidän yhteistyö toimii, sitä paremmin voimme käydä keskustelua”, hän sanoo. Rasistisia vitsejä tai siirtomaa-ajalla leikitteleviä pukeutumisteemoja Ferm ei ole valmis kuittaamaan huumorilla. ”Se, miten puhutaan, luo toimintatapoja. Huumori välittyy kaikkeen toimintaan ja käyttäytymiseen. Siitä syntyy yhteiskunnallisia malleja. Pitäisi ajatella pidempiaikaisesti kuin sen yhden hetken verran.”

25 KY’s working language to make participation more open for all. Aalto University Student Union (AYY) states on its website that discriminatory speech, sexist and racist jokes and sexual harassment do not need to be dusted off as humor. If a member of AYY experiences harassment, they can discuss their experience with a harassment contact person in confidentiality. AYY also organizes training for association actives on, among other things, insensitive party themes. In January, AYY and HYY organized training for student actives in matters of event safety. Organizations and associations with activities that do not necessarily stand the test of public scrutiny also receive funding from AYY and the KY Foundation. In order to be approved to AYY’s association register, an association’s purpose and policies must be in accordance with the Finnish law and good manners, and it should unify students of AYY. The KY Foundation that finances KY ry’s operations, on the other hand, takes into account the purpose, finances, size and activeness of the operations, as well as the activities’ and communication’s reach. The problem is ambiguous terminology. ”Good manners” leaves room for interpretation, but are racist jokes or party themes that flirt with colonialism in accordance with good manners? ”In my opinion, no”, says AYY’s Secretary General Niko Ferm. According to KY’s Secretary General Esa-Pekka Mattila, KY’s office crawl’s theme and its racist joke checkpoint were inconsiderate. In his opinion, problematic themes could be avoided if there was some kind of a process for reviewing them. ”Clearly my judgement has failed and I need to own up to it. I should've simply been more alert. In a larger group someone would've taken up the dubiousness of the theme right away.” Could clearer written rules then help in organizing parties that observe good manners? Information Networks student guild Athene’s former chairman Tolppanen believes they could. However, he would be careful when drafting written rules. ”If we start logging and listing things too rigorously, someone might start to feel like they don’t get to be themselves or that their freedom of speech is being limited”, he says. According to Ferm, the first step to resolving blunders is discussion. If an association understands that it has made a mistake and is ready to revise its activities, Ferm does not think that AYY would directly go to cutting off financial support and ties to it. ”The greater our involvement, the better our cooperation works, the better we can have discussions”, he says. But racist jokes or dress codes that joke with colonialism are not something Ferm is ready to shrug off as humor. ”The way we talk creates action. Humor reflects onto all activities and behavior. It generates societal models. We should be thinking more long-term than just that one moment.”

TULI TUO YHTEEN K U N K E S K U S L Ä M M I T Y S 19 4 0 - L U V U LTA A L K A E N Y L E I S T Y I , K A K L U U N I T S A I VAT VÄ I S T YÄ P AT T E R E I D E N T I E LTÄ . U U N E J A P U R E T T I I N , J A I S O T K A A K E L I T E H TA AT ARABIAA,

TA M P E R E T TA

TURKUA

M YÖTE N

L O P E T T I VAT N I I D E N VA L M I S T U K S E N . H E L S I N G I N Y D I N K E S K U S TA S S A

SIJAITSEE

K E R R O S TA L O ,

JOSSA

KESKUSLÄMMITYKSEEN

KOSK A AN JA

JOSSA

KUITENKIN SIIRRYTTY SUURI

OSA

A S U K K A I S TA E D E L L E E N L Ä M M I T TÄ Ä A S U N T O N S A PUULLA.

T/W

KIIRA KOSKELA

K/I

DORA DALILA

Terhi Laihon ja Harri Jokisen asunnossa on alkuperĂ¤inen kakluuni vuodelta 1902.

D -rapussa, kolman nessa ker roksessa asuvat Terhi Laiho, Harri Jokinen ja ty tär Erin. Olohuoneessa on kakluunin lisäksi k iinteät säh köpat terit, joilla asunto pysy y lämpimänä. ”Talossa asennettiin kakluuneihin vastukset 1970–1980-luvulla, kun sähkö oli halpaa. Korjasimme kakluunin entiselleen, kun muutimme asuntoon hiljattain. Se oli valtava duuni. Moni on palauttanut kakluunin alkuperäisen mukaiseksi, mutta osalla sen saa edelleen lämpenemään napista painamalla. Onhan se paljon vaivattomampaa esimerkiksi vanhuksille tai jos elämä on kiireistä, sillä puulla lämmittäminen vie aikaa.”

”Emme voi säilyttää halkoja kotona allergiani vuoksi. Se on harmi, sillä halot

Terhi Laiho

näyttävät kauniilta. Puut on haettava joka kerta varastosta ullakolta tai kellarista.” Terhi Laiho

Susanne Sarmaja ja A ki Koskinen asuvat B-rapun ensimmäisessä kerroksessa. Kahdesta huoneistosta yhdistetyssä asunnossa on kaksi kakluunia: toinen lämpiää puulla ja toinen säh kövast usten voimalla. ”Lämmitämme kakluunin talvella joka päivä. Puut palavat paremmin ja pienhiukkasia syntyy vähemmän, kun puut sytytetään päältä. Asuntojen puulämmitystä saatetaan jossain vaiheessa rajoittaa juuri pienhiukkasten vuoksi. Huoneilma

”Jokainen asukas hankkii puunsa itse. Me

on kuitenkin paljon parempi kuin keskus-

haemme puut maalta, ja teemme ne klapi

lämmitetyissä asunnoissa. Viherkasvit

koneella. Eläkkeellä on aikaa. Puiden

viihtyvät meillä loistavasti, vaikka asunto

hankkiminen ja kantaminen on toki iso

on hämärä.”

homma. Auto ei välttämättä mahdu sisä pihalle, ja puita voi joutua kantamaan

Susanne Sarmaja

kadulta asti varastoon.” Aki Koskinen

B-rapun kolman nen ker roksen asunto o n Ve e r a K u o s m a s e n v i i ko n l o p p u ko t i . Kakluunin lisäksi siellä on siirreltävä säh köpat teri. ”Asun vakituisesti Turussa, mutta käyn Helsingin asunnossa viikonloppuisin. Kun muutin Turkuun, oli ihanaa päästä keskuslämmitettyyn asuntoon, mutta nyt asun kämppisten kanssa taas puulämmitteisessä kämpässä. On tosi rasittavaa tulla kotiin pitkän päivän jälkeen ja alkaa ensimmäiseksi kantamaan puita ja sytyttämään uunia kylmässä asunnossa. Toisaalta kakluuni tuo ihmisiä yhteen. Jatkoille tullaan aina mun luo. Kaikki kerääntyvät uunin ääreen, voidaan grillata nakkeja ja polttaa tupakkaa, sillä hormi vetää savun sisäänsä.” Veera Kuosmanen

T/ W

RIIKKA IIVANAINEN

K/ P

SONJAN KOTIALBUMI

LINJA SONJA SALONEN MUUT TI LUK ION JÄLK EEN RAKK AUDEN HÄN

PELASI

PERÄSSÄ

ISRAELIIN.

A M M AT T I L A I S S A R J A S S A

JA L K A PA L L OA JA O P I S K E L I Y L I O P I S T O S S A , K U N P O M M I T A L K O I VAT P U D O TA TA I VA A LTA K E S Ä L L Ä 2 0 14 .

ALLA

TODELLISU UTENI

Suomessa koko elämänsä, mutta halusi muuttaa Israeliin käy-

däkseen armeijan. Halusin lähteä mukaan ja opiskella siellä. Vanhempani sanoivat, että et todellakaan ole lähdössä

Israeliin. Ymmärsin heitä kyllä – eihän se ole ensimmäinen paikka, johon haluaisi lapsensa lähtevän. Me istuttiin vanhempieni kanssa alas ja selitin heille, että olen lähdössä, eivätkä he

voi sille mitään.

Sain opiskelupaikan ja lähdin.

K oulussa mainitsin yhdelle luokkalaiselleni, että olen pelannut futista ja olisi kiva jatkaa harrastusta. Se tiesi jonkun, joka on

mukana naisten jalkapallossa ja järjesti minulle try-outin. Yksi

valmentaja naisten futismaailmasta tuli katsomaan treenejäni. Niiden jälkeen sain kuulla, että minut halutaan joukkueeseen.

Vasta myöhemmin selvisi, että kyseessä olikin naisten ammattilaisliiga, ja kanssani haluttiin kirjoittaa sopimus. Lopulta pelasin kolme kautta liigassa. Pienenä suurin unelmani oli olla ammattilaisjalkapalloilija, mutta Suomessa laji jäi harrastukseksi. Yhtäkkiä yksi suurimmista unelmistani olikin totta ja sain futiksen pelaamisesta palkkaa. Monet joukkueen tytöistä tulivat aika köyhistä oloista, mikä oli erilaista opiskeluihini verrattuna. Kouluni oli yksityiskoulu, eli monet paikalliset siellä olivat rikkaita. Suomessa olin ollut jengissä, jossa kaikki olivat parhaita kavereita keskenään, ja me pelattiin, koska se oli hauskaa. Israelissa osa oli joukkueessa vain sen takia, että he saivat siitä rahaa. Tuli kukkotappeluita, kun kaikki halusivat olla tähtiä. Pelkästään futismaailma oli omanlaisensa kulttuurishokki. I sraelissahan on tosi levotonta suuren osan ajasta. Siellä on periaatteessa koko ajan sotatila. Muistan edelleen, missä luokassa me oltiin koulussa, kun sota alkoi kunnolla. Sireenit alkoivat soida ja piti juosta pommisuojaan. Kaverini alkoivat saada puheluita, että heillä on neljä tuntia aikaa saapua tukikohtaan.

Ajattelin, että olen 20-vuotias suomalainen tyttö. Eihän tällaista tapahdu. Yhtäkkiä olin tilanteessa, jossa parhaat koulukaverini lähtevät rintamalle. Halattiin ja sanoin heille hyvästit. Meni muutama viikko, eikä me kuultu kavereista mitään – monella ei saanut olla puhelimia mukana rintamalla. Taisteluissa kuoli sotilaita. Aina kun somessa ja uutisissa kerrottiin jonkun kuolleen, kaikki olivat peloissaan, että kuka se on tällä kertaa. WhatsAppissa kiersi huhuja uhreista. Onneksi yhdeWEllekään kaverilleni ei käyny mitään, vaikka sodassa kuoli paljon israelilaisiakin sotilaita. Sitten alkoi tapahtua puukotuksia silläkin alueella, missä itse asuin. Bussissa istuessa mietin, onko mun tietokonelaukku tarpeeksi painava, että sen voi heittää päin, jos joku tulee bussiin puukon kanssa. Suomen suuntaan kaikki näytti tosi dramaattiselta, mutta kun itse eli siellä, huomasi pian tottuneensa tilanteeseen. Yhtäkkiä olikin ihan tavallista herätä hälytykseen, ” K un lukio loppui, tiesin etten jaksa lukea pääsykokeisiin. Mietin,

juosta pommisuojaan ja tulla takaisin himaan. Kerran olimme

mitä muuta voisin tehdä. Olen pelannut jalkapalloa pienestä asti

lukemassa tentteihin yliopistolla ja meitä alkoi kyllästyttää se

ja sen myötä tutustunut kahteen tyttöön, joilla on israelilaiset

edestakaisin juokseminen. Me sitten päätimme jäädä lukemaan

juuret. He tutustuttivat minut yhteisöönsä.

yhteen koulun pommisuojista.”

Rakastuin erääseen, jonka toinen vanhempi on israelilainen. Tapasimme täällä Suomessa jalkapallopiireissä. Hän on asunut

Sonja Salonen, 24, markkinoinnin maisteriopiskelija

A K O J , Ö KESÄTY ! E L L Ä V Y H A A D N SAU TARTU TILAISUUTEEN JA VIETÄ UNOHTUMATON KESÄ AVAIN YHTIÖISSÄ! Haemme aktiivisia ja motivoituneita kesätyöntekijöitä mm. kiinteistöjen hoitoon ja kunnossapitoon, asiakaspalveluun sekä rakennuttamisen ja hallinnon tehtäviin. Toimipisteemme sijaitsevat Helsingissä, Tampereella, Lahdessa ja Jyväskylässä. Hakuaika päättyy 15.3., mutta ole nopea, sillä täytämme paikat heti sopivien henkilöiden löytyessä!

Lue lisää: www.avainasunnot.fi/rekrytointi Avain Yhtiöt on suomalainen konserni, joka on erikoistunut asuntojen ja asumisen palvelujen tuottamiseen, rakennuttamiseen, isännöintiin sekä korjausrakentamiseen. Konsernin omistuksessa on yli 7000 asuntoa ja tavoitteena on rakennuttaa vuosittain 1 000 uutta asuntoa keskeisille kasvualueille Suomessa.

la 3.3. klo 19.30 | ti 6.3. klo 19.30 | la 10.3. klo 19.30 35 Musiikkitalo, Konserttisali Opiskeli pääsevät jat sa päivän lip man ulla

Leopold Koželuchin ooppera

STUDIO

KYM P IL L Ä OOPPERA A N!

Kustaa Vaasa

KIPSARI

MARTINA JANKOVÁ & HELENA JUNTUNEN & TUULI LINDEBERG sopraano MONICA GROOP mezzosopraano | MARIO ZEFFIRI & NIALL CHORELL tenori CORNELIUS UHLE basso | HELSINGIN KAMARIKUORO EMIL & ARTUR SALLINEN videosuunnittelu | REIJA LAINE pukusuunnittelu HELSINGIN BAROKKIORKESTERI | johtaa AAPO HÄKKINEN konsepti ERIK SÖDERBLOM | ohjaus VILLE SANDQVIST

VEGETARIAN

Liput palvelumaksuineen 30–70 €

& VEGAN STUDENT

www.hebo.fi

LUNCH

Otakaari 7 B Open Mon – Fri 8:30 – 14:30 Lunch is served 11 – 14:30 Follow us on Facebook & Instagram!

TULE MEILLE KESÄTÖIHIN

veikkaus.fi/tyopaikat #mahdollisuuksia

NELJÄNNEKSEN SENSAATIO

Hei nolast a Hyéresi i n

1960-luvulla Suomi-muotia edustivat Mattisen Teollisuuden Jamekset, jotka olivat nuorison päällä joka säällä. James Dean Styleen pukeutuivat rokkarit Raittisen veljeksistä Dannyyn. Tuotannon kasvaessa tehdas siirrettiin Helsingistä Heinolaan. Sittemmin Mattisen viitoittama tie on vienyt suomalaissuunnittelijat Italiaan ja Ranskaan asti. Ensin otettiin haltuun Firenze, jossa Suomi sai tammikuussa kunnian olla teemamaana Pitti Uomossa, yhdessä maailman merkittävimmässä miestenmuotia esittelevässä tapahtumassa. Yksi suomalaisedustuksen monista aaltolaisista oli entinen ammattipokeripelaaja Rolf Ekroth. Seuraavaksi valloitetaan jälleen kerran Hyères, jonka finaalissa nähdään peräti kolme Aallon kasvattia.

AJANKOHTAISTA

L atist unut boi kot ti Aino haastatteli viime lehteen tutkija Juuso Tervoa, joka oli allekirjoittanut jättikustantamo Elsevieriä vastustavan No deal, no review -boikotin. Allekirjoittajat olivat ilmoittaneet kieltäytyvänsä toimittamasta ja vertaisarvioimasta Elsevierin tieteellisiä julkaisuja vuodenvaihteesta lähtien, ellei kustantamon kanssa syntyisi reilua sopimusta. Korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja kirjastojen FinELib-konsortio pääsi Elsevierin kanssa sopuun ennen määräaikaa. Epäselväksi jäi, mitä tämä tarkoittaa boikotille. Boikottisivuston blogissa todetaan, että FinELibin ja Elsevierin sopimusehtoja ei tiedetä, joten jokainen päättäköön itse, boikotoiko kustantamoa. Se siitä joukkovoimasta.

Fantastista yhteisöllisy y ttä Toimistotilaa, uskomattomia talentteja ja yrityksiä kaipaavan kannattaa jatkossa laukata Aallon kampukselta löytyvään vastavalmistuneeseen startup-keskittymä A-Gridiin. Koska startuppailu on ennen kaikkea rentoa brainstormaamista, fantastista yhteisöllisyyttä vaalivassa hubissa jokainen saa toteuttaa tarvettaan olla oman elämänsä yksisarvinen. A-Gridin leikkisillä verkkosivuilla vierailijan ottaakin vastaan takajaloilleen karahtanut tarueläin ja itse hubiin viitataan nokkelasti tallina. Tervetuloa säkenöimään!

I n novaatioratkaisu Vuonna 2016 infoa rankasti kurittaneiden yt:iden lopputuloksena oppiaine menetti kulttimaineesta nauttineen opettajansa. Nyt kun oppiaineen professoreja on eläköitymässä, nokkelat opiskelijat ovat osoittaneet oma-aloitteisuutta, jota aaltolaisilta sopii odottaakin. Yhdessä vanhempiensa ja yliopiston kanssa opiskelijat ovat keränneet puoli miljoonaa euroa uuden professorin palkkaamiseksi. Professor of Practicea ei perustettu paikkaamaan menetettyä opettajaa, mutta professori pääsee yhtä kaikki työstämään opiskelijamateriaalista tulevaisuuden huippuosaajia. Näyttää vahvasti siltä, että innovaatioyliopistossa on löydetty ratkaisu sille, miten kroonisesta rahoitusvajeesta kärsivät korkeakoulut voivat jatkossa paikata henkilöstöpulaansa.

Urbaanin raunioilla Vuonna 2011 Helsingin Iso-Roobertinkadulle avattiin artesaanifalafeleja piskuisessa liiketilassa myyvä Fafa’s. Se tarjoili reilulla kuudella eurolla täydellisen rapeita falafel-palloja pitaleivässä niin lounastajille kuin pilkun jälkeen baarikadulla hortoileville. Sitten kävi, kuten aina käy: ravintoloiden määrä räjähti käsiin, ja annosten hinnat nousivat nopeasti. Falafelista piti yhtäkkiä pulittaa kymppi. Nichestä tuli bulkkia. Nyt Aalto-yliopisto saa palasen Fafas’in cooliuden rippeistä, kun se järjestää yhdessä ketjun kanssa Standalone concept -kilpailun. Siinä arkkitehtuuri- ja muotoiluopiskelijoilta kerätään suunnitelmia moduuliravintola Fafas’ille. Kilpailuehdotuksia voi lähettää 16. huhtikuuta 2018 asti.

LOPU N ALKU

s. 4 0 - 41

s. 43

s. 46

Person of Interest

Aivopesu

Vi i m e i n e n k u va

”Yeah, the bongs work. And why wouldn’t the dildos, too. It’s up to the user, after all”, says artist Man Yau.

Opiskelijan ajatusmaailmaa horjuttaa vuoden ensimmäisessä Ainossa toimittaja ja tietokirjailija Tero Kartastenpää.

”Whoa this getting way too political lol can we just chill”, hämmästelee hahmo Ulla Donnerin sarjakuvassa.

KOLU MNIT

Yleisö vastaa kuin populisti huutaa

Empatia ei ole perusta moraalille

E räänä tiistai-iltana aivoni sulivat.

O n hienoa, että empatiasta on alettu pu-

Istuin kotisohvalla televisio jumittu-

hua työpaikoilla ja politiikassa. Harmi

neena Maikkarin kanavalle. Käynnissä

vain, että yleensä sitä halutaan lisää. Se

oli Sääntö-Suomi, härskisti populismista

nimittäin johtaa itsekkäisiin, puolueelli-

oppinsa ammentanut viihdeohjelma, joka

siin ja lyhytnäköisiin päätöksiin.

pakotti tuijottamaan itseään silkan häm-

Maailmassa on tuhansia uhanalai-

mentävyytensä vuoksi. Tunne oli sama

sia eläinlajeja, mutta reilusti yli puolet

kuin ihmisen nähdessä jotain epämiel-

kaikesta suojeluun käytettävästä rahas-

lyttävää ja juuri sen vuoksi kiehtovaa:

ta menee vain muutamalle kymmenelle

en halunnut katsoa lähetystä, mutta en

herttaisimmalle. Koska eläinten suojelua

kyennyt lopettamaankaan.

ohjaa empatia, keskitymme söpöimpien

Juontaja Jussi Heikelän johdolla mat-

pelastamiseen ja annamme kokonaisten

kattiin eri puolille maata ihmettelemään

ekosysteemien tuhoutua.

sääntöjä, joita suomalaiset virkamiehet

Kokonaisuuden kannalta olisi järkevää

ovat pientä kansalaista vastaan rakenta-

jättää pandat kuolemaan ja pelastaa mie-

neet. Ohjelmassa taivasteltiin muun muas-

luummin uhanalaisia mehiläisiä. Pandoilla

sa sitä, miksi ei ihminen saa ampua suo-

on kuitenkin pakahduttavan pörröinen

jeltuja lintuja omalla tontillaan. Ja kun

turkki ja inhimillinen olemus, joten au-

paikalliset asukkaat olisivat halunneet

tamme niitä. Emme lisää luonnon hyvin-

maalata alikulkutunnelin iloisilla väreillä,

vointia, vaan omaamme. Psykiatri Robert

heidän olisi itse pitänyt huolehtia maa-

Berezin kutsuukin empatiaa reflektiivi-

lausten ylläpidosta.

seksi itsekeskeisyydeksi. Eli narsismiksi,

Siis törkeää! Byrokratiaa! Olemme oppineet päivittelemään

T/W

KIIRA  JUHO 

K/ P DORA DALILA

joka naamioituu välittämisen kaapuun. Eikä kyse ole vain eläimistä.

Suomen valtavaa sääntelyn ja virkamiesten

Tunnemme helpommin empatiaa kau-

määrää pohtimatta syitä asialle. Samoin

niita ihmisiä kohtaan, samoin kuin heitä,

olemme omaksuneet mielipiteiksemme

jotka ihonväriltään tai muilta ominai-

muitakin julkisuudessa hoettuja fraase-

suuksiltaan muistuttavat itseämme. Tämä

ja kikystä soteen, vaikka emme oikeasti

johtaa puolueellisuuteen, jota emme edes

aina tietäisi, mihin lausumat perustuvat.

tiedosta. Emme voi tahdonalaisesti kont-

Kun väitteitä toistaa tarpeeksi kauan,

rolloida, kehen samaistumme ja kehen

ne alkavat elää omaa elämäänsä ja muut-

emme – kenet miellämme meiksi ja kenet

tuvat pikkuhiljaa yleisesti hyväksytyksi

niiksi muiksi.

totuudeksi. Kaikupohjasta voi tulla niin

Vaikka empatiakykyään voi kehittää,

vankka, että se kantaa televisioviihteeksi

on silläkin rajansa. Täällä vuosisatojen

asti. Yhtäkkiä Hesarin gallupeissa tavikset

päästä elävillä ei ole kasvoja, joista voi-

pudottelevat sujuvasti poliittisia termejä

simme itseämme peilata. Heitä kohtaan

rakenneohjelmasta kärkihankkeeseen.

emme tunne empatiaa. Niinpä jätämme

Puheenparsi on usein kuin suoraan hal-

tekemättä päätöksiä, jotka heikentäisi-

lituksen tiedotustilaisuudesta.

vät muutamien hyvinvointia nyt mutta turvaisivat monien hyvinvoinnin pitkällä

Kyse ei ole siitä, etteikö ilmiöissä fraasien takana välttämättä löytyisi korjattavaa

aikavälillä.

tai kritisoitavaa. Sen sijaan, että vain tois-

Tutkimusten mukaan empatiakyvyl-

tamme poliitikkojen heittoja, niille olisi

tään rajoittuneet ihmiset eivät tyypilli-

kuitenkin vaadittava perusteluja.

sesti ole moraalittomia, vaan itse asiassa

Pelkän siteeraamisen sijaan medialla

poikkeuksellisen herkkiä näkemään epä-

on valta haastaa yhteiskunnalliset toimi-

oikeudenmukaisuutta. Kun huomio ei ole

jat avaamaan väitteitään. Ehkä silkalla

yksittäisissä puissa, näkee metsän. Ehkä

populismilla ei politiikassakaan pääsisi

tekoäly voi tulevaisuudessa tehdä parem-

silloin kovin pitkälle.

paa politiikkaa, kuin mihin itse pystymme.

KIIRA KOSKELA

JU HO RAUTIAINEN

HARD AND SOF T

M a n Ya u

M A N YAU S TA R T E D H E R S T U D I E S I M AG I N I N G SHE

WANTE D

S C A N D I N AV I A N

is a sculptor with a b a c h e l o r ’s d e g r e e i n

SCULPTING

A a l t o ’s C e r a m i c s a n d

COLOURFUL DOLPHINS AND PORCELAIN

Glass Art Programme

DESIGN.

SHE

ENDED

BONGS INSTE AD.

Nowadays Aalto’s degrees in art and design focus on commercial and industrious design. You, however, call yourself a sculptor – as in, an artist. How did this happen? I started my studies in Aalto’s Ceramics and Glass Art bachelor programme fresh out of high school with the intent of making Scandinavian design – design that is as simple as possible, with colours comprising mainly of white and wood. I should probably dig up pictures of all the junk I made. I tried to make Scandinavian design and ended up with impractical blobs instead. My colour palette and materials diversified pretty soon, as I learned to trust my own visual style. Back in my day the degree contained more courses focused on art, which gave me an opportunity to express myself. I practiced arts and crafts like crazy. Nowadays you can see a strong qualitative processing in my works. When you’ve learnt to handle one material well – which in my case is ceramics – and understood its characteristics, it’s easier to apply that knowledge to other materials, like wood and stone.

PERSON OF INTEREST

You taught courses at Aalto for almost a year and a half, but now you have gone back to making art. How did this break affect your artistic work? To be honest, I got a little depressed – when teaching, your art process stays on a theoretical level. I often found myself thinking about all the things I could create, but I just didn’t find the time to do them. I realised that in order to be happy, I have to do something physical at an atelier. Otherwise I feel empty. As a Young Talent of the 2017 Muoto Gaala, you get to – or have to – make an installation for the Stockmann department store, which is the contest’s corporate partner. Making something for a commercial enterprise sounds like a challenge. It is indeed. It has a spatial challenge, where I don’t want to force someone to walk into a commercial space if they are only interested in the installation. Also, my visual style might seem provocative. I did show Stockmann representatives my existing works, like bongs and dildos. But now I have to take into uses mainly

the account that we are talking about a department store. The

ceramics, glass,

installation must simultaneously conform to the expectations

wood and stone in

of the department store and still look like my work. It might be

her work

challenging, but not impossible. If all goes well, in the future you will be mentioned was recognized

alongside Oiva Toikka and other legendary glass and

at the Muoto

ceramics designers. What’s your relationship with

G a l a a s a Yo u n g

the classics of Finnish design, like Toikka’s birds?

Designer of 2017

I can’t separate the birds from the artist. Oiva is such an amazing artistic spirit – so funny and talented. He radiates a certain confidence that only comes with experience. Once we’d booked a fancy restaurant at the end of some conference that Oiva was also

is finishing her

attending. He just said ”fuck this” and demanded to get pizza. I probably have a similar relationship with Oiva’s birds as

thesis work in the A a l t o ’s P r o d u c t

all those who were kids during the 1990’s recession. Back then

and Spatial Design

they were really cool, and that’s why they were put on display in

M a s t e r ’s P r o g r a m m e ,

every home. Later on I understood, how they were made. Each

and designing an

bird is mouth-blown, and that’s a very difficult technique. So I

installation for

appreciate them.

the Stockmann department store

How about your relationship with the Aalto vase? During our first year of studies our professor Tapio Yli-Viikari told us how the curves of the vase were originally formed in a glass studio, not a factory. Nowadays I’m into the technique, but back then I was somehow disappointed – it was around the time of my Scandinavian design period that I thought that everything should be factory-made. In your exhibitions you’ve presented dildos and bongs among other things. Are they made for use? Yeah, the bongs work. And why wouldn’t the dildos, too. It’s up to the user, after all.

T/ W NO

EMILIA MÄENMAA

EMMA K/ P SARPANIEMI

SALALIITTOTEORIA

Trollitehdas Otaniemessä J odelin @aalto- ja @ky-kanavilla viestit

ja saman trollin kirjoittamia.

allekirjoittaa usein pseudonyymi t.Kari.

Olemme saaneet useita yleisövihjeitä muun

Mutta kuka on Kari? Ja mitä hän oikein

muassa Jodelissa riehuvan t.Kari-psey-

haluaa?

donyymin kehittäjän henkilöllisyydestä.

Otaniemi, 13. tammikuuta 2017. Mies

Nimimerkin kehittäjä saattaa olla

istuu tietokoneen edessä ja näpyttelee

Insinööritieteiden korkeakoulun dekaani

kiivaasti. Seuraa hetken hiljaisuus, joka

Gary Marquis , joka esiintyy opiskelijapii-

päättyy raivokkaaseen enterin painalluk-

reissä rivigamechangerin englanninään-

seen. Aaaaaaaaaaah, tyytyväinen huokaus.

tämiselle ystävällisemmin nimellä Kari.

Tkari-niminen käyttäjä on juuri lisännyt

Anonyymi syväkurkku kertoo Ainolle

slangisanakirja Urban Dictionaryyn kovin

Karin johtavan vaaleanpunaisiin haala-

imartelevan kuvauksen sanalle T’Kari:

reihin sonnustautunutta trolliarmeijaa

”A very handsome, and intellegent man,

koneinsinöörikillan kiltahuoneelta käsin,

who is more advanced than his age, with a

sillä aikoo kaapata lähivuosina Aallossa

great sense of humor and wonderful charm.”

vallan. Pysy hereillä, Ilkka.

Ainon tietoon on kantautunut, että

Toisaalta, Kari saattaa myös olla

venäläisistä trollitehtaista inspiroitu-

Aallon kauppatieteiden ylioppilaiden

nut henkilö nimeltä Kari on masinoinut

(KY) hallituksen puheenjohtajan Kari

Otaniemeen oman pienen trollitehtaan-

Karttusen puheenjohtajavalinnan aikaan

sa. Kyseessä on mies, joka on palkannut

masinoima sissikampanja, jotta hänet

trolliarmeijaansa osa-aikaista työpaikkaa

valittaisiin pestiin. Tämä selittäisi aina-

vaille jääneitä Aallon opiskelijoita kirjoit-

kin t.Karin hiljentymisen kanavalla lop-

tamaan itseään mielisteleviä, anonyymejä

pusyksyn ja Karttusen vaalivoiton jälkeen.

ja aggressiivisia julkaisuja ja kommentte-

Aallon kyltereistä voisi ottaa mallia trolli

ja sosiaalisessa mediassa. Yksi trolli voi

jos toinenkin!

parhaimmillaan tuottaa päivässä jopa 100

Voi myös olla, että t.Kari on Pihlaja

postausta eri kanaville. Karin trolleilla

kadulta tuttu talk’kari Kari Taalasmaa.

on tyypillisesti useampi tili käytössä ja

Varmaa kuitenkin on, että T'kari is one

niinpä myös kommenttikenttien pitkät

in a million.

VIIVI PROT/ W SONIA EL KAMEL K/ P KOFJEV

dialogit saattavat itse asiassa olla yhden

EASTER EGG

Nälkäpeli Munajahti jatkuu munakasta

Hyvät naiset ja herrat, on aika aloittaa

odotellessa.

nälkäpeli. Olkoon onni puolellanne. Nyt! Käytän kahden sorman taktiikkaa.

S uomessa on kehitetty oikea n älkäpeli.

Tap, tap, tap, tap, tap. Räpellän näyttöä

Kylteri Miki Kuusen , teekkari Juhani

pää punaisena.

Mykkäsen ja parin muun startuppaajan

Ympyrän sisällä laskuri laskee kos-

ponnistus, ruokakuljetuspalvelu Wolt kät-

ketuksia, ja näytöllä leijailee ruoka-ai-

kee sisälleen sormihaasteen.

heisia emojeja.

Tilaan lohturuokaa, minimissään rei-

Ne eivät tyydytä silmääni.

lulla kympillä. Kun vönerrullani on valit-

Woltin oma ennätys on 45, ja se on

tu, ruutuun ilmestyy pyöreä kello, joka

helppo päihittää. Ensiyrittämällä näpyt-

kertoo hyväksymiseen, valmistukseen ja

telen tuloksesi huikeat 69! Voitan ilmai-

kuljetukseen kuluvan ajan.

sen kuljetuksen.

Aika on ovi kisaan.

Se tyydyttää lompakkoani.

Painan kelloa. Yksi näpäytys ei riitä, vaan näyttöä pitää naputtaa rivakasti. Näkymä vaihtuu siniseksi.

T/ W

VIIVI PROKOFJEV

EMOJI K/ P TEHDAS

AIVOPESU

Ei t a r v it se k i it t ä ä

– VAI HTUVA KI RJOITTAJA AIVOPESE E OPISKE LIJOITA VALITSE MASTAAN AI H E ESTA

Suomessa ei ole sanaa please. Kiitos

täysin yksin, tai pyyntö ei mene läpi.

ja ole hyvä jäävät johonkin välimaas-

Julkinen kiitos on anteeksin vastapuo-

toon. Pleasen tilalla on käytetty lyhyttä

li. Se on yksilölaji, jossa pitää näytellä

hiljaisuutta.

joukkuetta.

Kunnioitan perinnettä ja säästän kii-

Mainetta ja arvostusta etsivän ihmisen

toksissa. Kun menen kaupan kassalle, en

kannattaa nostaa omia saavutuksiaan,

mumisten kiitä joka välissä tavaroiden

mutta se saavuttaa parhaiten peukuttajat,

asettelussa ja korttien ojentelussa vaan

jos hivelee muiden mainintaa kaipaavien

vasta ihan lopuksi selkeästi, kun tilanne

itsetuntoa.

on hoidettu niin sujuvasti, että olen siitä kiitollinen. Ravintolassa pehmentävä sana tom-

Ihminen saa työprojektin kunnialla päätökseen ja haluaa kertoa siitä muille. Hän kirjoittaa tekstin, joka on risteytys

monen korvaa s’il vous plaîtia.

palkintogaalapuheesta ja pitkän elokuvan

”Tommonen lohileipä.”

lopputeksteistä. Hän kiittää monia mahta-

Hyvä asiakas ei ilmaise ystävällisyyttä

via kollegoita ja tägää kontakteja ruudun

muodollisella sanalla vaan sillä, että on

täydeltä. Esseenmittaista vuodatusta skrol-

tehokas ja selkeä tilaamisessa.

laava lukija pitää uuvuttaa uskomaan, että

”Olut.”

tämä omaa työtä koskeva ulostulo onkin

Odotan laadukkaalta ravintolalta

julistus muiden ihmisten mahtavuudelle

kiitoksenhallintaa, ettei tarjoilija tulee

ja yhteistyön voimalle.

kerjäämään turhia kiitoksia kyselemällä

Erikoista että mitä epävarmemmaksi

kesken haarukoinnin ”maistuiko?” Minä

työelämä on muuttunut, sitä enemmän ih-

syön vielä, joten voidaanko kaikki pliis

misillä on tarve ilmaista rakkautta ja kii-

olla hiljaa.

tollisuutta toimintaan, johon he käyttävät aikaansa, että saisivat rahaa. Ulkopuolinen

K iittäminen on laajassa kriisissä. Syy on

vaatimus kiittämiseen on suuri, kun työelä-

siinä, että ihmiset uskovat voivansa korva-

män asiantuntijat kehottamaan tekemään

ta sivistyksen ja älykkyyden hehkutuksella

aitoja syväkiitoksia.

ja selkääntaputtelulla.

Parin vuoden aikana oman kiitolli-

Kiitoksen sisarus, anteeksi on

suuden ilmaisemisesta on tullut automaa-

muuttunut viestinnälliseksi taidoksi.

tiota kuin pleasen sanomisesta briteille.

Julkisuudessa mokanneiden ihmisten an-

Tottakai on hyödyllistä, että hyvinvoin-

teeksipyyntöjen vaatiminen ja arvioiminen

nissa elävät ihmiset tajuavat oman etuoi-

on monille samanlainen energisoiva har-

keutensa. Sen ilmaisemisesta on kuitenkin

rastus kuin HIFK:in kannatus. Kohuun jou-

tullut osa etikettiä. Jokainen omaa me-

tuneen ihmisen hyväksytty anteeksipyyntö

nestystä koskevaan ulostuloon asetellaan

on koreografia, joka päätyy yksittäisen

nöyryysosio kiitollisuudesta ja etuoikeuk-

tanssijan ryömimiseen maassa. Ketään

sista. Sillä ei ole mitään tekemistä valta-

muuta henkilöä tai mitään olosuhteita ei

rakenteiden analyysin kanssa.

kannata mainita, anteeksi on sanottava

T/ W NO

TERO KARTASTENPÄÄ

KOTIK/ P ALBUMI

Ylioppilaskuntasi tiedottaa! AUS informerar! AYY’s announcements! I N T R O D U C I N G T H E N E W B OA R D The administrative authority and executive power of the Aalto University Student Union is wielded by the Board. The Board is elected by the Representative Council for a term that lasts one calendar year. It directs AYY’s day-to-day activity and is responsible for executing the union’s action plan. Each Board Member has one or more sectors they are responsible for. Meet our Board Members for 2018!

Hilja Korhonen Community, Volunteers, Events and Freshmen

Tapio Hautamäki Vice Chair, Societal Influencing, Student Advocacy

“

To me, the brightest highlight of the year will be the finalization of the moving of the ARTS students to Otaniemi. I am looking forward to organizing events in co-operation with them to celebrate their arrival. Also, I am eager to start collaborating with the Community Committee to work on the projects relating to the community structure.

“I will remember the people I work

with this year. This is a great chance of getting to know – besides my fantastic fellow Board Members – people from all over the University, associations and student unions. I look forward to meeting them!

Mikael Liimatainen internationality

“I hope I’ll get to know the Business and ARTS students’ culture better. I believe I will learn to understand our community’s international aspects better and, thus, get a chance to advance them.

Noora Vänttinen Chair of the Board

“I look forward to supporting and

helping my Board Members. I also can’t wait to work on the year’s important themes, the wellbeing of students especially. In 2018, AYY is going to improve the wellbeing of our whole community together with the University, and I want to contribute to that.

Mikhael Koufos Corporate Relations, Working Life and Alumni

“As a business student, I look

forward to familiarizing myself with Engineering and ARTS students and their culture! When it comes to my own sector, I’m especially excited about AYY’s recruitement fair that we’re planning for late 2018.

Julius Luukkanen Artistic Activities, Brand, Communications, Archive and Museum

Emma Savela Housing, Student Centre, Real Estate and Services

“

“I’m looking forward to working

Amazing personalities and inspiring atmospheres are important to me. I really admire our student union’s artistic and cultural talents and I want to bring forth their work. I also look forward to introducing AYY’s new brand to all our members, we’re working hard on that!

on interesting projects that have a chance of really improving the Otaniemi campus and student housing. I’m also excited about meeting and working with different, inspiring people!

Lauri Seppäläinen Social Affairs, Municipal Affairs, WSC and Sports

“I’m looking forward to meeting new, enthusiastic people all around Finland! Working on my own sector also gives me a chance to find out how decisions are made in this country.

Noora Tanska Associations, Council of Special Status Associations and Student Centre

“Besides the Board’s day-to-day

work, I look forward to working as the Chair of the Council of Special Status Associations. My mission is to offer the chair people a better forum for discussion and self-development

Suvi Vendelin Educational Policy and Development Cooperation

“I’m looking forward to ARTS

moving, AYY’s brand overhaul and developments in student wellbeing. The University awarded the 2017 Learning Award to the student representatives in Aalto administration, and this year, we also want to highlight that part of our volunteers’ work.

HAV E SOM E T HI N G TO SAY TO TH E BOAR D? E-M AIL T H EM AT FIRST NA M E.LAST NA M E@AYY.FI.

COMING UP IN FEBRUARY

Help! Reaching out to AYY is now easier than ever! Do you need advice about the University or student life but don’t know where to ask? Just send a message to help@ayy.fi. AYY’s advocacy experts will answer your question and guide you forward. We can help you, for example, in conflict situations with the University and in issues related to student health and studying in Finland, as well as in other student life problems. E-mail help@ayy.fi and we’ll help you!

VIIMEINEN KUVA

Kuvittaja Ulla Donner kertoo, mistä ajassamme on kyse

VIIMEINEN SANA

Aino Aalto Ystäväni Maire Gullichsen törmäsi Alvariin Tinderissä. Kuulemma nykyään on sellainen asia kuin avoin suhde. Kyllä maailma on mahdottomaksi mennyt, kun joka suuntaan pitäisi saada vehjettään sohia. Ennen polygamia oli kainalokarvoja kasvattavien hippien touhua, mutta kuulemma siitä on tullut salonkikelpoista, sillä koulutetut kaupunkilaisetkin ovat hurahtaneet tähän kulttiin. Alvar sanoi, että rakkaus laajenee ja muita höpöhöpöhommia. Jatkossa minut löytää @aaltopano-kanavalta. Yst. Aino Aalto

T/ W

TOIMITUS

Futurice is a full-service digital agency. We create products and services for mobile and web. And a lot more. Our business is

01_Transparency & Trust_

We are very serious about transparency. All relevant information about the company is

openly shared within the company. It has to be, because we trust people to take respon-

sibility for their work and make their own decisions. To do that, access to information is a must.

tion of technological, design

You can make the work fit your situation in life â&#x20AC;&#x201C; not the other way around. You even get

With the responsibility you take for your work also comes a great degree of freedom.

02_Freedom & Responsibility_

and consulting excellence

a company credit card to use. All we ask is, you make decisions that benefit our people,

built on a solid bedrock founda-

forged over 15 years and in

our customers and our numbers, now and in the future. We call this the 3x2 Model.

futurice.com/careers

Apply now at_

engineer just ran with.

just do it. For example, the IoT Service Kit grew out of an idea that a designer and an

make the world a better place through the Chilicorn Fund. If you want to do something,

source projects and other activities with a social impact. We contribute to projects that

Through the Spice Program, we compensate our employees for time spent on open

We believe in learning and encourage people to better themselves, as well as the world.

03_Self-improvement & Social Impact_

more than a thousand projects. We build services that work. We design services that delight users. We work with organisations to help them fulfill their goals by creating an accurate picture of their current status and assisting them in changing to weather these turbulent times. We cooperate with our clients to drive cultural changes that help them harness the full innovative potential of their employees. Weâ&#x20AC;&#x2122;re not tech-led, design-led or business-led. Weâ&#x20AC;&#x2122;re change-led.

Viiksi NO

https://vxmstr.xyz/ar