Ylioppilaslehti Aino 2/2019 by Ylioppilaslehti Aino

” HALUAN SINNE MISSÄ MUUTKIN OVAT.”

AALTO -YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI AALTO UNIVERSITY STUDENT MAGAZINE

AINO

2 / 2 0 1 9

EMILIA 2 / 2019 AINO MÄENMAA Päätoimittaja · Editor-in-Chief

TINO NYMAN Art Director

ANNI PASANEN Toimitussihteeri · Sub-Editor

SONIA EL KAMEL TEODOR GEORGIEV MATILDA DILETTA TIINA ERONEN MEERI JUVAKKA LAURA HAKULINEN TIIA LINDSTRÖM MINEA KOSKINEN ERKKA MYKKÄNEN ANNA NÄVERI SAKARI PIIPPO SAANA ROSSI TIIA TOIVARI MICKAEL VIS Avustajat · Contributors

MICKAEL VIS Kansikuva · Cover Photo

I. YLISTETTY 02 — 1 1 ALISUORITTAJA Rolf Ekroth ja kymmenen vuotta haahuilua

II. VALLATON 12 — 19 SUKUPOLVI Suomessa ei tehdä sukupolvipolitiikkaa.

SISÄLTÖ · Index

Potretti · Portrait

IV. TODELLISUUTENI: 28 — 29 Mitä tapahtuu, kun kumppani korjaa sukupuolensa?

SERGEI PAVLOV

III. KAIKKIEN 20 — 27 AIKOJEN KYLÄ Arkeologinen kaivaus Otaniemen kulttuurihistoriaan

YRITIMME. EMILIA MÄENMAA teksti (words) Ylioppilaslehti Aino jää ilmestymistauolle tämän numeron jälkeen. Kun keväällä irtisanouduin tehtävästäni, ylioppilaskunnan hallitus esitti ja edustajisto päätti, ettei se aio palkata uutta päätoimittajaa. Sen sijaan tänä vuonna selvitetään, missä muodossa Aino ilmestyy tulevaisuudessa — tai ilmestyykö ollenkaan. Ainon toimittamista ohjaa edustajiston määrittelemä ohjesääntö. Sen mukaan ”lehdellä tulee olla rohkeutta tarttua myös keskeneräisiin, valmistelussa oleviin asioihin ja toimia aktiivisena keskustelun avaajana”. Tätä olemme yrittäneet. On selvää, että osa jutuista on naurattanut jotain enemmän kuin toisia (kokoelma ylioppilaslehtien jutuista, jotka eivät naurattaneet kaikkia löytyy tämän lehden sivulta 35), eikä ylioppilaslehdille ominainen pirullinen äänensävy ole miellyttänyt kaikkia. Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että yhteiskunnallisia asioita käsittelevien juttujen herättämä keskustelu on osoittanut, että pääkaupunkiseudulla asuminen ja korkeakoulussa opiskeleminen eivät ilmeisesti riitä luomaan yhtä yhtenäistä arvopohjaa. Myös Aino ja sen tehtävät ovat jakaneet mielipiteitä. Näkemykset siitä, mihin lehden pitäisi kiinnittää huomiota, mistä sen tulisi tehdä juttuja ja mistä kulmasta, vaihtelee riippuen siitä, keneltä kysytään. Moni Ainon kriitikko on todennut, ettei lehti keskity tarpeeksi ohjesäännön tavoitteeseen ”rakentaa opiskelijoiden välistä yhteisöllisyyttä”. Joskus, kun olemme pyrkineet toimimaan keskustelun avaajana, lehteä on syytetty siitä, että revimme enemmän kuin rakennamme. Tällaisissa kommenteissa kaikuu halu uskoa, että lehden monia tavoitteita voisi toteuttaa ristiriidattomasti. Taustalla on epärealistinen toive siitä, että aaltolaiset olisivatjo kaikki yhtä iloista, samat arvot jakavaa porukkaa, jolloin lehden aiheista herännyt kärkäs keskustelu voi hetkellisesti romuttaa tämän harhakuvan. Ja totta se onkin — lyhyellä aikavälillä vaikeat aiheet voivat aiheuttaa kitkaa ihmisten välillä. Kyse on kuitenkin aikaperspektiivistä. Jos todella tunnustaa ja hyväksyy sen, että Aalto on usean korkeakoulun sulatusuuni ja ihmisten näkemykset sen mukaiset, voi nähdä, että keskustelun avaaminen vaikeistakin asioista rakentaa yhteisöllisyyttä pitkällä tähtäimellä enemmän kuin hampaat irvessä ja kyynel silmäkulmassa hoettu opiskelijoiden yhteisöllisyyttä korostava puhe. ■

EMILIA MÄENMAA Päätoimittaja · Editor-in-Chief

TINO NYMAN Art Director

ANNI PASANEN Toimitussihteeri · Sub-Editor

MICKAEL VIS

Potretti · Portrait

SERGEI PAVLOV

Kansikuva · Cover Photo

↳ 02 — 1 1 ANNA NÄVERI teksti (words) ■

MICKAEL VIS

kuvat (photography) ■

MATILDA DILETTA

henkilökuvan art direction (art direction for portraits)

MEERI JUVAKKA asetelmat (still life) ■

HENKILÖ

■

Muotisuunnittelija ROLF EKROTHIA hehkuttavat maailmalla niin Vogue-lehti kuin suunnittelukilpailujen tuomaristotkin. Mutta vuosikymmen sitten hän oli täysin hukassa.

” Suojele mua, jooko, itseltäni siinä jutussa. ”

••

AINO

Aalto University Student Magazine

” Mulle tuli vääränlainen kuva itsestäni. Että olen helvetin hyvä, luonnonlahjakkuus. ”

••

•••• •••

••••

Nro. 2 — 2019

AINO

Aalto University Student Magazine

VALLATON SUKUPOLVI ↳ 12 — 1 9

MINEA KOSKINEN teksti (words) ■

Suomessa ei tehdä sukupolvipolitiikkaa, joka huomioisi nuorten aikuisten edut. Aihetta kyllä olisi, kirjoittaa Minea Koskinen. ESSEE

SAKARI PIIPPO kuvat (photography) ■

Sakari Piipon kuvissa kampanjoivat nuoret eduskuntavaaliehdokkaat keväällä 2019. Vaikka nuoret ehdokkaat hallitsevat somen, harva luotti siihen poliittisena strategiana. Innoikkaimmin äänestävä ikäpolvi löytyi sieltä mistä aina ennenkin: turuilta ja toreilta.

II.

AINO

Aalto-yliopiston ylioppilaslehti

Aalto University Student Magazine

AINO

Aalto-yliopiston ylioppilaslehti

Aalto University Student Magazine

AINO

Aalto-yliopiston ylioppilaslehti

Nro. 2 — 2019

Vol. 2 — 2019

Aalto University Student Magazine

KAIKKIEN AIKOJEN KYLÄ

J U T T UA VA R T E N H A A S TAT E LT I I N: M i l j a A s i k a i n e n O l l i H a n h i r o v a

↳ 20 — 27

K l a u s K i v i M a r i a n n e H o n k a s a a r i

Tiesitkö, että nykyisen Kandidaattikeskuksen paikalla seisoi ennen kartano? Oletko kuullut, että 50 vuotta sitten teekkarit jonottivat saunavuoroja telttailemalla kaksi yötä pakkasessa metsikössä? Sukelsimme Otaniemen kulttuurihistoriaan ja selvitimme, mitä kaikkea kaupunginosassa tapahtui ennen kuin siitä tuli sykkivä Aallon kaikkien korkeakoulujen kampusalue. SAANA ROSSI teksti (words) ■

TEODOR GEORGIEV kuvitukset (illustrations) ■

H a r r i P i l t z K a r i I l o r a n t a A r k k i t e h t i k i l l a n W a n h a t J ä ä r ä t

R i i k k a L e i n o n e n

HALUATKO TIETÄÄ ENEMMÄN OTANIEMEN HISTORIASTA? Ossi Törrösen kirjoitti muistelmiinsa Ossin lässyihin yli sadan sivun verran hauskoista ja merkillisistä tapauksista kylässä. Lässyt ovat luettavissa AYY:n Issuu-t ililtä. Vuonna 1958 perustettu Polyteekkarimuseo dokumentoi ja esittelee teekkareiden kulttuurihistoriaa.

S ä d e P a l m u A Y Y : n h a l l i t u s 2 0 1 5

III.

III. 1 9 5 0

1 9 6 0

1 9 7 0

1 9 8 0

Kylän synnyinvuodet 1940-LUVULLA Teknillisen korkeakoulun Hietalahden kampus alkoi käydä ahtaaksi, minkä seurauksena alettiin valmistella yliopiston siirtoa Otaniemeen. Vuonna 1949 valtio osti Otaniemen kartanon alueen uuden kampuksen rakentamiseksi Teknilliselle korkeakoululle sekä Teknologian tutkimuskeskus VTT:lle. Arkkitehtuurikilpailun uuden alueen asemakaavasta voitti tuolloin uransa huipulla ollut Alvar Aalto, joka tulisi Elissa Aallon kanssa suunnittelemaan myös kampuksen keskeiset rakennukset. Aallon suunnitelmissa Otaniemi rakentuisi seitsemälle kukkulalle, ja ainakin päärakennus, Dipoli, Smökki ja vesitorni sijoitettiinkin korkeille paikoille. Ensimmäiset korkeakoulutoiminnot siirtyivät Otaniemeen 1950-luvun puolivälissä, mutta kampuksen rakentaminen käynnistyi kunnolla vasta 1961, jolloin nykyisen päärakennuksen, eli nykyisen Kandidaattikeskuksen sijoilla muutaman vuosisadan seissyt Otaniemen kartano purettiin. Kukan päivänä 13. toukokuuta 1950 laukaistiin juhlallinen alkupamaus, joka käynnisti Teekkarikylän rakentamisen. Keväällä 1952 valmistuivat Jämeräntaival 3, 5 ja 7. Ne toimivat ensin kesän 1952 Olympialaisten kisakylänä, ja ensimmäiset opiskelijat muuttivat sisään syksyllä kisojen jälkeen. Seuraavina vuosina valmistuivat Servin Mökki, ensimmäinen Rantasauna, Otakappeli, Otakaari 20 ja Jämeräntaival 6. Kylään luotiin sen alkuvuosina omalaatuinen paikallishallinto. Jokaisesta talosta vastasi linnanisäntä. Linnanisännistö huolehti järjestyksestä, järjesti tapahtumia ja toimitti ylioppilaskunnan tietoon kyläläisten toiveita. Jämeräntaival 3, 5 ja 7:n yhdeksällä rapulla, joita kutsuttiin torniksi tai sarveksi, oli kullakin oma vastuuhenkilönsä, sarvipää. Jokaisessa solussa oli lisäksi solunvanhin, joka toivotti uudet asukkaat tervetulleeksi ja tutustutti heidät solun käytäntöihin. Kylän asukkaat saivat ylioppilaskunnalta nykyistä laajempia asumisen palveluita — esimerkiksi liinavaatteet sai noutaa puhtaana liinavaatevarastolta, ja Servin Mökissä palveli opiskelijaravintola myös viikonloppuisin. Jämeräntaival 1:ssä oli alkuvuosina puhelinkeskus, jossa niin kutsutut sentraalisantrat yhdistivät linjoja toisiinsa. Kun tämä teknologia väistyi 1970-luvulla, vapautui tila studiokäyttöön tulevalle OUBSille. Kylän ensimmäisen vuosikymmenen ajan ylioppilaskunta toimi vielä Polilla Lönnrotinkadulla.

OSSI TÖRRÖNEN Vappuaattona 1952 Ossi Törrönen kantoi Teekkarik ylään tavaransa ja muutti kylään vaimonsa ja neljä lapsensa kanssa. Merkonomi Törrönen, joka oli aikaisemmin toiminut Vierumäen urheiluopiston talouspäällikkönä, nimitettiin Teekkarikylän johtajaksi kylän ensimmäisten talojen valmistuessa. Törrösen tehtäviin kuului ensisijaisesti toimia kylän isännöitsijänä ja johtaa huoltotöitä, mutta hän oli mukana esimerkiksi Otaradion ja OUBSin perustamisessa. Radiossa saivat alkunsa myös hänen muistelmansa “Ossin lässyt”, joita luettiin ääneen kylän keskusradion, Otamölyn lähetyksessä. Hän oli jäynien suuri ystävä, kyläläisten kunnioittama auktoriteetti sekä aktiivinen kylän rakentaja. Törrönen muutti pois Otaniemestä 1960-luvun lopussa, kun ylioppilasliike alkoi politisoitua. Kun Törrönen täytti 50 vuotta, Teekkarikylän asukkaat ja ystävät muistivat häntä laskeutumalla 17 hengen delegaatiolla katolta hänen parvekkeelleen juhlallisin menoin, sekä tuomalla illalla ja yöllä hänen ovelleen minuutin väliajoin yhteensä 399 jojoa.

PRESIDENTILLINEN SUOJELIJA Teekkarikylän avajaisjuhlat järjestettiin Kukan päivänä, 13.5.1952, tasan kaksi vuotta rakentamisen aloittamisesta. Kylän suojelijat, presidenttipari Paasikivi, osallistuivat juhlallisuuksiin, joiden alkupamaus osoittautui niin väkeväksi, että puhallinorkesteri Retuperän WBK joutui torvin ja kypärin kaislikon sammutustoimiin. Joulun 1952 alla ilmoitettiin tulliin Kanadasta saapuneesta lähetyksestä, joka osoittautui kanootiksi. Sillä soudettiin vuoteen 2015 saakka Kukan päivänä kevään tuova viesti Helsingin kauppatorille vaihtuvalle arvovaltaiselle vastaanottajalle. Juhlava viesti toimitetaan edelleen, mutta kanootit Caledon 1 ja 2 ovat päässeet eläkkeelle.

AINO 1 9 9 0

Aalto-yliopiston ylioppilaslehti

2 0 0 0

Aalto University Student Magazine

2 0 1 0

2 0 2 0

KESÄKYLÄ KOKELAILLE JA URHEILIJOILLE Kesäisin lähes kaikki opiskelijat lähtivät Otaniemestä töiden perässä tai viettämään aikaa kotipitäjässään. Tyhjentyneitä soluhuoneita vuokrattiin pääkaupunkiseudun kesätyöntekijöille, ja vuoteen 1967 saakka pääsykokeisiin osallistuville. Kokeet olivat tuolloin neljän viikon kurssi, jolle kuului viikko luentoja ja intensiivinen tenttijakso. Kylän rakennukset palvelivat useina kesinä myös urheilukilpailuiden kisakylinä, joista muistuttavat solujen ovenpieliin kiinnitetyt laatat, mikäli huoneen asukas menestyi kisoissa.

T E M PAU K S E T S Y N N Y T TÄVÄT KYLÄN

ENSIMMÄINEN RANTASAUNA JA YSTÄVYYS KANADALAISTEN KANSSA Rantasauna rakennettiin alunperin Jämeräntaipaleen päätyyn. Otaniemen teekkareiden kanssa ystävystyneet Toronton yliopiston opiskelijat osallistuivat rakennustöihin, ja vastavuoroisesti suomalaiset opiskelijat kävivät Kanadassa rakentamassa saunan Caledoniin. Hirsistä rakennettuun pieneen ja sympaattiseen rantasaunaan saivat varata vuoroja kerhot ja kaveriporukat. Vuorot jaettiin aina tammikuussa jonottamalla, ja innokkaimmat saunojat odottivat vuoroa telttailemalla kaksi yötä pakkasessa saunaa ympäröivässä ryteikössä.

Teekkarikylän rakentamista ja sen varainkeruuta varten järjestettiin useita tempauksia. Wienin filharmoonikot hankittiin konsertoimaan Kylän tueksi, ja teekkarit myivät kaikkea mitä keksivät ja saivat myyntiin: esimerkiksi nylonsukkia, ensimmäisiä sodan jälkeen Suomeen tuotuja appelsiineja, sekä Yhdysvaltain armeijan ylijäämätarvikkeita, joista osa kelpasi myös itse rakennushankkeeseen. Kylän ensimmäisenä rakennuksena valmistui Jämeräntaival 3, jonka rakennusmateriaaliksi teekkarit irrottivat, puhdistivat ja kuljettivat Otaniemeen 800 000 tiiltä Neuvostoliiton suurlähetystöstä, jonka naapurimaan omat koneet olivat jatkosodan aikana pommittaneet.

POLIISIKOKELAAT MARSSIVAT OTANIEMEEN Vuonna 1961 Otaniemeen rakennettiin teekkareiden kauhuksi poliisiopisto. Poliisikokelaiden ja opettajien marssiessa Lehtisaaren sillan yli kohti Otaniemeä heltyi koulun johtaja juhlallisesti lupaamaan poliisien noudattavan kylässä ensisijaisesti teekkarien keskuudessa vallinneita hyviä käytäntöjä ja vasta näiden pettäessä turvautumaan Suomen lakiin. Yhteisöjen välille kehkeytyi nopeasti vastavuoroisen kujeilun ja jäynäämisen kulttuuri.

III. 1 9 5 0

1 9 6 0

1 9 7 0

1 9 8 0

Teekkarielämää & poliittista kuohuntaa OTA N I EM EN rakentaminen jatkui kiihtyvässä tahdissa. 1960-luvulla kylä täydentyi Dipolilla, Aallon toimiston Jämeräntaival 1:llä, sekä Servin Maijan tien ja Servinkujan ensimmäisillä perheasunnoilla. Kun HOAS perustettiin 1970-luvun alussa, oli teekkareilla oli valmiina Aallon suunnitelmiin pohjautuvat piirustukset, ja Jämeräntaival 9, 10 ja 11:sta tuli ensimmäiset opiskelija-asuntosäätiön rakentamat talot Suomessa. Vanha rantasauna jäi liian lähelle Jämeräntaival 11 päätyä, joten se jouduttiin purkamaan. Uusi saatiin nykyiselle paikalle talkootyöllä — opiskelijat työskentelivät saunaa varten muun muassa Song of Norway -r isteilyaluksen telakalla. Ylioppilaskunta muutti Dipoliin näyttävästi vuonna 1966. Hietalahdesta Otaniemeen kuljettiin kävellen, traktorilla, paloautolla, ja Mannerheimin vanhalla museoautolla. Uusi ylioppilaskuntatalo osoittautui taloudelliseksi katastrofiksi — rakentamisen budjetti oli 3,5 miljoonaa markkaa, ja rakennuksen valmistuessa rahaa oli palanut jo yli 12 miljoonaa. Toiminnan vakauttamista mutkisti poliittinen tilanne, jossa osa edustajistosta ajatteli, että opiskelijoiden olisi pitänyt jättää velat maksamatta. Kun ylioppilaskunnan hallinto keskittyi 1970-luvulla ylioppilaskunnan talouden pyörittämiseen, kylän asukastoimintaa uudistettiin merkittävästi. Kaikille 16 vuotta täyttäneille asukkailla tuli äänioikeus kylän asukasneuvoston vaaleissa, joka käytti merkittävää valtaa kylän asioissa. Ylioppilasliikkeen poliittisen kuohunnan aikakausi 1960- ja 1970-luvuilla kosketti Otaniemeä hieman erilaisella pauhulla kuin monialayliopistojen ylioppilaskuntia, mutta Teekkarikyläänkin ilmaantui tuolloin tekniikanpunaisen rinnalle kirkkaanpunaisia sävyjä. Ylioppilaskunnan edustajisto jakautui voimakkaasti, ja pienimmillään siellä oli yhden jäsenen varassa oleva porvarienemmistö. Urheilukentän ohi kulkevalla tiellä maahan kirjoitettiin punaisella maalilla tappouhkaus poliittisille toisinajattelijoille. Tavallisen opiskelijan arjessa ei välttämättä juuri näkynyt se, että TKY:n edustajiston kokouksessa puhuttiin aatteen palolla eteläamerikkalaisten maiden ruoantuotannosta. Opiskelijat osallistuivat kuitenkin laajasti luentolakkoihin tukeakseen vuoden 1970 yliopistolain käsittelyä, jossa saatiin virallistettua opiskelijaedustus yliopistojen hallintoon. 1970-luvulla Otaniemeen rantautui merkittäviä keksintöjä: tietokone, jolla oli riittävästi laskentatehoa tavanomaisiin laskutoimituksiin, ja kopiokone. Akateemisen vapauden ansiosta pian kaikki paitsi tunnollisimmat opiskelijat kaikkosivat kuivemmilta luennoilta. Ahkerimmat tekivät tarkat muistiinpanot, monistivat ne Xeroxilla ja myivät kopiot vähemmän motivoituneille tovereilleen.

YHTEISÖLLISET SOLUT Kylän pitkäikäisin solu, Bratislava Youghurt eli BY, syntyi vuodenvaihteessa 1978-1979 Jämeräntaival 7:ssa sattuman yhteen saattamien solukämppisten ilmoittauduttua kyseisellä nimellä Otahallin jalkapalloturnaukseen. Asukkaiden mustavalkoiset BY-haalarit otettiin käyttöön vuoden 1979 laskiaisriehassa. Sen 40 vuoden historian aikana on toiminut useita muitakin yhteisöllisiä soluja, kuten Just Pure Iron, Ryttylän Visa (jonka asukkaat tunnisti valkoisesta haalarista jossa oli kirkkaan vihreät taskut ja kaulukset), Yrjövaara (jossa piti olla alituisesti valppaana, ettei saa huonokuntoisen juhlijan oksennusta päällensä) sekä hieman myöhemmin yhä toimiva Joutomiehet. Näitä yhdistivät ennen kaikkea halu tehdä elämästä helpompaa ja hauskempaa viettämällä kotona aikaa yhdessä.

DIPOLISTA KELLARIIN Ylioppilaskunta ja harrastekerhot majailivat 1960-luvun loppuvuodet Dipolissa, mutta pikku hiljaa kulttuurikerhot alkoivat hiertää TKY:n poliittista identiteettiä, ja ne piti siirtää muualle. Auditoriossa toiminut Elokuvakerho Montaasi joutui lähtemään, ja auditorion alapuolella harjoitelleet Polyteknikkojen kuoro, Polyteknikkojen orkesteri sekä puhallinorkesteri Retuperän WBK saivat niinikään häädön. Tämän pelättiin johtavan teekkarien kulttuurin tuhoutumiseen. Korvaavat tilat musiikkiyhdistyksille löytyivät kuitenkin Jämeräntaipaleen varrelta. Kellarivarastoja tiivistettiin ja vapautuneisiin varastotiloihin ja pyöräkellareihin rakennettiin kylän huoltomiesten avulla orkestereille ja kuorolle kerhotilat. Montaasi sai kerhotilan ja pienen elokuvateatterin Otakaari 20:stä.

AINO 1 9 9 0

Aalto-yliopiston ylioppilaslehti

2 0 0 0

Aalto University Student Magazine

2 0 1 0

2 0 2 0

KELLARISTA KAJAHTAA

JÄMERÄNTAIVAL 1

Otaniemi Underground Broadcasting System OUBSin ensimmäinen televisiolähetys lähetettiin 3.3.1983, kun tarkoituksena oli testata kaapelitelevision toimivuutta tulevia yleisurheilun MM-kisoja varten. Ensimmäistä lähetystä varten lainattiin yliopiston AV-studiolta lähes koko sen kalusto, ja lähetyksessä haastateltiin Sanoma-konsernin johtaja Heikki Sarastetta sekä Helsinki television kanavapäällikkö Väinö Nurmimaata. Kyläläiset saattoivat soittaa studioon ja kysyä näiltä kysymyksiä, ja lopuksi näytettiin musiikkivideoita. Myöhemmin Otaradio ja OUBS lähettivät niin fiktiivistä kuin ajankohtaisohjelmaa kyläläisille, ja avustivat ystävällisesti radio- ja televisiolupatarkastajia pyytäen kyläläiset ottamaan lupapaperit valmiiksi, kun tarkastajat kävivät kierroksella.

Jämeräntaival 1:n aula oli vapaa-ajan viettopaikka kuten nykyäänki, mutta beer pongin sijaan siellä pelattiin Flipperiä kolikoilla toimivilla pelikoneilla. Pelin ympärille syntyi vedonlyöntiä sekä oma flipperisanasto. Harjaantuneimmat osasivat manipuloida konetta fyysisesti, ja pelasivat yöt läpeensä. Jämeräntaival 1 toimi kesäisin hotellina ja B-rapussa oleva kerhotila muunnettiin hotellin ravintolaksi. Hotelliin portsareiksi palkatut opiskelijat olivat valmiina erilaisiin palvelutehtäviin kuten viihdyttämään hotellivieraita trubaduureina tai toimimaan juoppokuskeina heidän ystävilleen.

KAPPELIN TUHOPOLTTO Aikanaan sanottiin, että tie Jämeräntaipaleen poikamieskylästä Servin Maijan tien perhekylään käy mäellä olevan kappelin kautta. Alkuperäinen kappeli oli rahoitettu opiskelijoiden keräämillä varoilla. Alle 20 vuotta vanha Otaniemen kappeli tuhopoltettiin aikaisin aamulla 22. kesäkuuta 1976. Teekkarikylän kappelirahasto ja Espoon seurakunta päättivät uudistaa metsään katsovan kappelin samoilla piirustuksilla, lisäten vain papille huoneen ja pihalle talon suntiota varten.

1 9 5 0

1 9 6 0

1 9 7 0

1 9 8 0

Otaniemi avautuu maailmalle KUN Aalto-yliopisto perustettiin Taideteollisen korkeakoulun pitkäaikaisen rehtorin Yrjö Sotamaan ehdotuksesta ja kolmen yliopiston toiminta 1.1.2010 yhdistyi, jäi Otaniemen kampuksen kohtalo vielä hetkeksi ratkaisematta. Yksiöiden suosion kasvettua AYY on muuttanut asuntotarjontaa peruskorjauksissa yksiöihin ja pieniin kaksiohin painottuvaksi, mutta yhteisöllisen asumisen perinteet jatkuvat Jämeräntaival 6:ssa Joutomiehillä ja BY:llä sekä useissa tuoreemmissa, vielä nimettömissä soluyhteisöissä Jämeräntaival 1:ssa ja 6:ssä ja lukemattomissa kaveriasunnoissa eri puolilla kylää. Kyläympäristöä on kohennettu ennen kaikkea vapaaehtoisprojekteilla. Servin Mökin käytettävyyttä lisäsivät Puuterassi sekä pihan raivaaminen. JMT6:n pihassa vuosia lojunut hylätty bussi on monen muun halvalle parkkipaikalle unohdetun erikoisen kulkuneuvon lailla saatettu romuttamon lepoon. Rantasauna on täydentynyt jo kertaalleen ehostetulla paljulla. Kyläsenaatti ja sen tilalle vuonna 2016 perustettu Kampusjaosto ovat remontoineet ison osan kertavuokrattavista tiloista ja tyhjentäneet kylän romupyöristä säännöllisin väliajoin. Kylterit saapuivat Otaniemeen syksyllä 2015 rekoilla, laivoilla ja helikopterilla. Vuonna 2018 bilekameliksi kutsuttu kulkuneuvo ja pastas johdatti artsilaisten muuttoa Arabiasta Otaniemeen. Kaupat ovat kaikonneet Alvar Aallon suunnittelemasta vanhasta ostarista, kun kampuksen toiminnallinen keskus on siirtynyt metron, Väreen ja A Bloc -kauppakeskuksen avautumisen myötä Ainon aukiolle. Otaniemestä on kehkeytynyt vilkas joukkoliikenteen solmukohta, joka tarjoaa kauan toivotun laajemman valikoiman palveluita alueen asukeille. Miestentielle on rakennettu Otaniemen ensimmäiset kylän ulkopuoliset opiskelija-asunnot. Ylioppilaskunnan edustajistossa ollaan varovaisesti opittu jälleen puhumaan politiikkaa, mutta tällä kertaa hieman kunnioittavammin ja moniäänisemmin. Yhteiseksi teemaksi opiskelijaliikkeelle on löytynyt ilmastonmuutoksen torjuminen. AYY, KY ja TF puuhaavat kampuksen merkittävimmälle vapaana olevalle tontille yhteistä opiskelijakeskusta, joka sementoisi opiskelijoiden asemaa kampuksen rakentajina.

JÄMERÄN SILMÄ Uskomuksen mukaan tullakseen todelliseksi Teekkarikyläläiseksi täytyy käydä sisään Jämerän silmästä. Muuttaessaan pois tulee silmästä astua ulos. Yliopiston ensimmäinen rehtori Tuula Teeri kuljetettiin tervetuliaisriiteissä silmän läpi, mutta kukaan ei tiedä, onko hän sen läpi vielä poistunut. Silmä kuuluu Smökin ympäristön laajaan monumenttikokoelmaan, ja sen on aikanaan paikalle hankkinut luolamies, jonka isä omisti kivilouhoksen Turun liepeillä. Vuoden 2016 Pokemon GO -innostuksen aikana sadat kyläläiset tutustuivat alueen erikoisiin veistoksiin jatkuvien lurejen houkuttelemina.

URAAUURTAVAT SAUNAT Wiikon Wappusauna -hankkeessa Alvarin aukiolle pystytettiin huhtikuussa 2016 valtavaan telttaan maailman suurin sauna, jossa sadat juhlijat kylpivät ja tanssivat musiikkiesitysten tahtiin kampuksen keskuksessa. Saunan kiuas kierrätettiin käytettäväksi partion suurleirillä. Aalto Entrepreneurship Society on tehnyt Otaniemeä maailmalla tunnetuksi ja rakentanut kampuksen kukoistavaa kasvuyritystoimintaa.

LIIKENTEENJAKAJABILEET Wappuna ja Otasuunnistusten iltoina järjestettäviin Liikenteenjakajabileisiin haetaan sähköt Jämeräntaival 1B:n yhteiskeittiöstä. Juhlijat varoittavat toisiaan toisinaan ohi pyrkivistä takseista ja poliisit katselevat touhua sivusta. Juhlien päätteeksi siivotaan yhdessä pois kaikki merkit sadoista paikalla hurmoksessa asfalttia tampanneista ihmisistä.

1 9 9 0

2 0 0 0

2 0 1 0

2 0 2 0

KÄDET MULLASSA Yliopiston rahoituksella rakennettiin Ossinlammelle 45:n palstan kaupunkiviljely-alue, Aalto Garden. Myös muualla kylässä on pyritty kasvattamaan hyötykasveja — Jämeräntaival 1:n remontin jälkeen kesällä 2014 paikallinen sissiviljelijä kylvi koko käännetyn mutta vielä istuttamattoman pihan täyteen tomaatinsiemeniä. Ne kasvoivat erinomaisesti elokuuhun saakka, jolloin huoltoyhtiö kitki koko raa’an sadon varsineen päivineen ja istutti tilalle nurmikkoa, jota ei nähty ennen seuraavaa kesää. Myös kannabista on yritetty viljellä muun muassa vanhan arkkitehtuurin laitoksen edustalla.

OMAISUUTTA KATEISSA JA KIIVASTA KESKUSTELUA Teekkarikylän Facebook-ryhmässä on etsitty vastauksia moniin mysteereihin ja kylää jakaneisiin kysymyksiin.

TEE-SE-ITSE -FESTARIT 1990-luvulta lähtien järjestettyjen Entropyn legendaaristen teknobileiden ja tuoreen Aalto Open Airin ohella Otaniemen musiikkifestivaalirepertuaariin mahtuu useita persoonallisia helmiä. PELMUn Wappufestarit järjestetään vuosittain 29.4. Servin Mökissä, ja Metal Club MÖKÄ täyttää säännöllisesti OUBSin Studion metallimusiikilla.

Vuosina 2014 – 2016 Teekkarikylää piinasi pikkuhousuvaras, jota etsittiin kuumeisesti. Saman tekijän epältiin myös tirkistelleen naisia saunalla sekä paljastelleen itseään Jämeräntaival 10:n takaisissa pusikoissa. Yhtä ihmistä kuulusteltiin tekoihin liittyen, mutta hänet päästettiin vapaaksi. Tekijä ei koskaan selvinnyt.

Servin Maijan tien päädyssä rantanurmikolla järjestettiin vuosina 2011 ja 2012 Laamat -festivaali. Viikonlopun mittaiseen tapahtumaan saapui väkeä läheltä ja kaukaa muun muassa pimeässä hohtavilla veneillä. Järjestäjät valmistelivat festarialuetta kasvattamalla papuja Teekkarien autokerholta saatuihin renkaisiin ja haalimalla kylästä eurolavoja, räsymattoja, uimaleluja ja telttoja.

Toukokuussa 2015 Maria Mastola spray-maalasi Teekkarikylän alikulkutunnelin graffitin päälle tekstin “violation of dignity”. Alkuperäisessä maalauksessa mies puristeli naisen rintoja. Facebook-ryhmässä väiteltiin yli 200 viestin verran Metron tuomia ongelmia parodioivan maalauksen seksistisyydestä sekä siitä, mitä alikululle pitäisi graffitigaten jälkeen tehdä.

Servin Maijan tie 10:n kaverikämpissä jylisi vuosina 2015 ja 2016 Moottori saharock, jossa esiintyivät kuumimmat aaltolaiset proge- ja punkbändit. Kyläyhteisöä varoitettiin etukäteen savukoneesta ja mahdollisesta melusta, jotta poliisia ei tarvitsisi vaivata.

Viime aikoina ryhmässä on raportoitu kymme nistä kadonneista matkakorteista sekä yön pimeydessä Jämeräntaipaleen varrella omistajaa vaihtaneista lakerikengistä.

AINO

Aalto-yliopiston ylioppilaslehti

DIAGNOOSI Essin (nimi muutettu) tyttöystävä oli onneton naisen kehossa. Alkoi prosessi, jossa kumppanin olemus muuttui. Essiä pelotti.

” I STUIN luokkahuoneessa pöydän reu-

nalla, kun näin hänet ensimmäisen kerran: ujo tyttö, joka herätti kiinnostukseni. Koulumme oli pieni erikoislukio, jossa olin juuri aloittanut toisen opiskeluvuoden. Nyt istuin mukana tilaisuudessa, jossa tutorit esittäytyivät uusille lukiolaisille. Tulokkaiden joukossa oli myös Jenna. Pian selvisi, että hän oli vaihtanut koulua ja tulikin meidän luokallemme. Meistä ei kuitenkaan tullut erityisen läheisiä — vielä. Lukion jälkeen muutimme opiskelemaan eri kaupunkeihin. Sitten satuimme keskustelemaan verkossa. Kävi ilmi, että Jenna oli lopettanut opintonsa ja nukkui ystävänsä nurkissa. Me molemmat etsimme asuntoa. Miksemme voisi etsiä sitä yhdessä, jompikumpi ehdotti. Meistä tuli kämppäkaverit. Usein makasimme vierekkäin patjalla ja katsoimme tv-sarjoja. Huomasin ihailevani Jennassa erityisesti sitä, kuinka perustavalla tavalla hyvä ihminen hän oli: lempeä, rauhallinen ja aina auttamassa muita. Olimme asuneet yhdessä kuukauden, kun päätimme alkaa seurustella. Kaikki ei kuitenkaan ollut kunnossa. Jennaoli masentunut, sitoi rintansa ja pukeutui androgyynisti. Hän ei selvästikään viihtynyt vartalossaan, mutta syy oli arvoitus. Vielä tuolloin transsukupuolisuudesta ei juuri puhuttu mediassa. Sitten satuin näkemään elokuvafestivaaleilla dokumentin, joka kertoi

sukupuoltaan korjaavasta ihmisestä. Jokin tarinassa tuntui tutulta. Kotona kysyin Jennalta ohimennen, oliko hän tullut pohtineeksi asiaa. Silloin hän ohittiasian nopeasti. Myöhemmin hän on kertonut, että juuri se oli ensimmäinen kerta, kun tällainen vaihtoehto tuli hänen mieleensä. Kului joitakin kuukausia. Ehdin jo unohtaa koko asian, kun Jenna ilmoitti, että oli ottanut yhteyttä Transtukipisteeseen. Ihan vain kyselläkseen, koska oli epävarma. Tiedon karttuessa tunne muutoksen tarpeesta vain vahvistui. Aluksi minua pelotti. Kun olin nuorempana tullut kaapista homoseksuaalina, olin kokenut kahden viikon kriisin, jossa elämä järjestyi päässäni uudelleen. Nyt kävin läpi vastaavan. Entä jos minulle tärkeä ihminen muuttuu niin paljon, etten enää rakastakaan häntä? Jos hän löytää itsensä ja kadottaa samalla minut? Lyhyen kriisin jälkeen olin varma: mitä ikinä hän päättääkään tehdä, aion olla tukena. Seurasi joukko keskusteluja, joissa mielenterveyden ammattilaiset sulkivat pois esimerkiksi psykoosin. Lopulta tuli diagnoosi: F 64.0, transsukupuolisuus. Sitä seurasivat testosteronipiikit, rintojen poisto ja nimen vaihtaminen Janneksi. Alkoi niin kutsuttu tosielämän koe, joka kesti noin vuoden. Janne käytti miesten vessoja ja eli muutenkin kuin mies, vaikka oli yhä virallisesti nainen. Monta kertaa hän joutui ulos bussista,

Aalto University Student Magazine

F 64.0 koska opiskelijakorttiin merkitty sukupuoli ei täsmännyt ulkonäön ja puheäänen kanssa. Emme voineet kuvitella matkustavamme ulkomaille, sillä passin tarkastuksessa olisi tullut vaikeuksia. Kerran olimme järjestämässä erästä tapahtumaa yhdessä, kun selvisi, että Janne oli tehnyt virheen aikataulutuksessa. Hän ei vain suostunut myöntämään sitä. Emme koskaan riitele, mutta nyt hän tulistui ja alkoi karjua minulle muiden kuullen. Viiden minuutin murrosikä. Muuten muutos oli uskomattoman myönteinen. Ennen Janne oli vain maannut kotona masentuneena ja lopettanut opintojaan kesken. Nyt hän alkoi tehdä vapaaehtoistyötä ja loistaa tenteissä. Se, olenko nykyisin lesbo, hetero vai jotain muuta, tuntuu olevan monille muille tärkeämpää kuin itselleni. Olen aina ollut 95-prosenttisesti kiinnostunut naisista, mutta persoona tulee tietenkin ensin. Niin myös Jannen kanssa. Kuulumme kirkkoon, ja meille oli tärkeää saada siunaus suhteellemme. Kun päätimme mennä naimisiin, tasa- arvoista avioliittolakia ei ollut vielä hyväksytty. Emme kertoneet taustastamme papille, ja vihkimistä edeltävä keskustelu hänen kanssaan kesti viisi minuuttia. Alttarilla Janne alkoi itkeä ääneen. Minä pyyhin hänen kyyneleitään.”

ANNI PASANEN teksti (words) ■

TINO NYMAN

kuvitus (illustration) ■

) FI

E (AINOLEHTI.FI) ▪ AINO AR

▪ AINO ARCHIVE (AINOLE

I) ▪ AINO ARCHIVE (AINOLEHTI.FI) ▪ AINO AR C H

I.F

VE (AINOLEHTI.FI) ▪ AINO ARCHIVE (AINOLEHT

Aalto-yliopiston tekniikan tukisäätiö

Teollisuuden ja tekniikan korkeakoulujen yhteistyötä Collaboration between Industrial Companies and Aalto University Säätiö myöntää apurahoja opinnäytetöihin. Toiminta perustuu säätiölle tehtyihin lahjoituksiin ja säätiön pääoman tuottoon. Yritykselle lahjoitus on edullinen ja kevyt tapa osallistua tutkimukseen. Opiskelijalle tukisäätiön apuraha tarjoaa vaihtoehtoisen tavan rahoittaa diplomityö.

Kuva: Ilkka Törmä

The Foundation for Aalto University Science and Technology awards MSc and PhD thesis grants and supports the research and teaching of technical disciplines at Aalto University. For Companies the Foundation offers an easy and low-cost way of research collaboration. Companies donating to the Foundation can target specific fields of science.

6.-8.6.2019

@sidewayshel

CHISU DANNY BROWNUS D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. EMPRESS OFUS IDLESUK ISMO ALANKO

SUEDE NASUS

HOT CHIP

1PV - 79€ 2PV - 119€ 3PV - 139€ LIPUT JA LISÄTIEDOT sidewayshelsinki.fi

+KYMMENIÄ MUITA!

Helsinki, Nordis

P RESENT ED BY

HOT SNAKESUS IBE JUKKA NOUSIAINEN & KUMPP. KATE TEMPESTUK KRIDLOKK X TUUTTIMÖRKÖ X AIVOVUOTO LET`S EAT GRANDMAUK

MAIN PART NE RS

AAVIKKO ASA & BAND BLACK MIDIUK CASS MCCOMBSUS CIRCLE CLEDOS DAM-FUNK SOLO LIVEUS FOREST SWORDSUK GEORGIAUK

RUUSUT SNAIL MAILUS STEPHEN MALKMUS & THE JICKSUS UNCLE ACID & THE DEADBEATSUK VESTA WASTE OF SPACE ORCHESTRA

MEDI A PART NE R

KURT VILE & THE VIOLATORSUS LOWUS MAGMAFR OLAVI UUSIVIRTA PYKÄRI FEAT. AHJO ENSEMBLE PÄÄ KII

AINO

AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASLEHTI OSA — 2

AALTO UNIVERSITY STUDENT MAGAZINE PART — 2

V. Ajankohtaista 34 — 35 JOTAIN RAJAA! VI. Kolumnit 36 — 37 TERVETULOA SÄÄNTÖ-NIEMEEN! Sonia El Kamel TEKOPILLU EI OLE NOLO VAAN KIVA Erkka Mykkänen

SISÄLTÖ · Index

VII. 38 — 39

Person of Interest ANNI LAURILA

VIII. 40

Kolme näkökulmaa KIITOS, KAUPUNKI!

IX. 44

Viimeinen kuva · Last image TIIA LINDSTRÖM

JOTAIN RAJAA! TOIMITUS teksti • (words)

Ylioppilaslehdet ovat usein tarttuneet järeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin mutta tuottaneet myös kevyempää sisältöä, joka ei ole naurattanut kaikkia. Aino muistelee kolmen ylioppilaslehden juttuja, jotka herättivät aikanaan närkästystä. Tervetuloa paheksumaan!

YLIOPPILASLEHTI AINO SEKSIHURJASTELUA OTANIEMESSÄ!

HÄLYTYS! YHTEISÖLLISYYS UHATTUNA!

Joulukuussa 2013 Aino julkaisi reportaasin Otaniemen Teekkarikylässä järjestetyistä Koneinsinöörikillan bordellibileistä. Artikkelissa toimittaja sonnustautui verkkosukkahousuihin, meni paikalle ja näki hurjia asioita: huohottavia miehiä, seinille heijastettua pornoa, härskejä lähestymisyrityksiä, dark roomiksi pystytetyn itämaisen teltan ja naistenvessan pyykkinarulla roikkuvia kondomeja, joissa oli spermaa. Joulupäivänä Iltalehti julkaisi verkkosivuillaan Ainon innoittaman jutun, jonka otsikko kuului: Teekkarikylän bordellibileet hämmentävät — juhlissa valokuvauskielto. Jutusta tuli joulun luetuimpia. Eniten jutusta pahastuivat teekkarit — Aino oli mennyt paljastamaan jotakin pyhää ulkomaailmalle ja jutusta pystyi rivien välistä päättelemään jotakin sellaista, mikä olisi saattanut vaarantaa bileiden tulevaisuuden.

Opiskelijakulttuurissa on paheksujille monia vastenmielisiä elementtejä (jotkut jopa kehtaavat pitää pänttäämisen lomassa hauskaa!), mutta siihen liittyy myös paljon perinteitä. Ja traditio on hyvästä. Se on närkästyjän ensimmäinen prinsiippi. Tätä periaatetta rikkoi vaihtoehtoinen opinto-opas, joka julkaistiin Ainon numerossa 3/2018. Opas kertoi, että uudella opiskelijalla täytyy olla valmiutta kokata pastasalaattia suurtalouskeittiössä kolme kertaa viikossa bileisiin, joissa et haluaisi olla, ihmisille, joiden kanssa et haluaisi olla, ja feidata ulkomaanmatka päästäksesi 70-luvun leirikeskuksessa järjestettävään ”tärkeään fuksimökkiviikonloppuun”, jossa ei tapahdu mitään muuta mielenkiintoista kuin että yksi fukseista vetää käteen sekasaunassa. Terävät lukijat huomauttivat, että tällainen kirjoit telu halventaa vapaaehtoista opiskelijatoimintaa törkeästi.

AINO

YLIOPPILASLEHTI PASKAN MARJAT!

SEKSUAALISTA HÄIRINTÄÄ

Helmikuussa 2013 koittivat todelliset paheksujan kissanpäivät. Kakkagate, vuosikymmenen mediaklassikko, mauttomuuden huippu. Kyseessä oli Helsingin yliopiston Ylioppilaslehden reportaasi siitä, miltä tuntuu kakata tahallaan housuun bussimatkalla Helsingistä Turkuun. Jutussa päätoimittaja ja toimittaja selostivat kilometri kilometriltä, kuinka uloste levisi pakaroissa: Kuin o lisijotain geelin tapaista persvaossa. Koko Suomi pöyristyi. Iltapäivälehdet meuhkasivat päiväkausia, pääkirjoitussivut ruotivat median alennustilaa, some sekosi, bussiyhtiö suivaantui, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja tuomitsi. Enempää herneitä ei paatuneinkaan paheksuja voisi sieraimiinsa toivoa.

Keväällä 2016 Ylioppilaslehti lähetti psyko- ja seksuaaliterapeutti MAARET KALLIOLLE violetin hieromasauvan. Saatteeksi se julkaisi laatimansa käyttöohjeet, jotka oli poimittu Kallion kirjoittaman Lujasti lempeä -blogin otsikoista. Tähän tapaan: Aikuinen on terve, kun se leikkii. Varo pikatyydytyksen houkuttelevaa ansaa. Miten kammottavaa koulukiusaamista! Seksuaalista häirintää! Kallio paheksui blogissaan: Vuosia seksuaalisen häirinnän, hyväksikäytön ja väkivallan parissa työtä tehneenä asiantuntijana on vaikea käsittää Ylioppilaslehden journalistiikkaa. – – Millaista arvomaailmaa Ylioppilaslehti tahtoo nuorille naislukijoille hieroma sauvapalautteella välittää? Mitä se kertoo l ehden ihmiskuvasta tässä ajassa? Seuraus: mediakohu ja päätoimittajan julkinen anteeksipyyntö.

AVIISI TÄMÄNHÄN PITI OLLA VAKAVA PAIKKA!

JA TAAS UNOHTUI ARVOKKUUS!

Keväällä 2018 Tampereen uudelle jättiyliopistolle valittiin rehtori, Luonnonvarakeskuksen pääjohtaja MARI WALLS. Tamperelainen ylioppilaslehti Aviisi julkaisi hänen haastattelunsa, kuten tällaisissa tilanteissa usein on tapana. Mutta ne kysymykset. Älyttömiä. Onko Tampere 3 -jargonin tarkoitus harhauttaa ja tehdä yhdistymisen seuraamisesta niin vaikeaa, että sen kulisseissa voi puuhailla mitä tahansa? Kumman kanssa lähtisit mieluummin Tammerfestille örveltämään: Kari Neilimon vai Marja Makarowin? (Neilimo ja Makarow olivat johtohahmoja Tampereen korkeakoulujen fuusiossa.) Teknillisen yliopiston ylioppilaskunnasta otettiin yhteyttä toimitukseen: järkyttävää, että tällaista julkaistaan juuri korkeakoulujen yhdistymisen alla — etenkin, kun prosessi oli muutenkin vaikea!

Elokuussa 2018 Aviisi julkaisi jo toistamiseen hävyttömän haastattelun. Tällä kertaa uhrina oli Tampereen yliopiston promootiotoimikunnan puheenjohtaja PÄIVI ÅSTEDT-KURKI. Lehti ihmetteli tohtoripromootion hintaa: osallistumismaksuna oli 420 euroa, minkä päälle tilaisuuteen oli hankittava miekka, 350 euroa, ja tohtorinhattu, 500–800 euroa. Onko tässä perinteessä mitään järkeä? Aviisi kysyi ja jatkoi, että kuohuviinipäissään risteilyllä miekkojen kanssa heiluvat tohtorit kuulostavat vaaralliselta konseptilta. Aviisi, nyt hei! Tohtoripromootio. On. Arvokas. Tilaisuus. Arvokas, arvokas, arvokas. Tuliko selväksi? Onneksi joku oli toimitukseen yhteydessä ja painotti, ettei tilaisuudesta saa tai pidä kirjoittaa pilkalliseen sävyyn.

VI.

AINO

TERVETULOA SÄÄNTÖ-NIEMEEN! Pänniikö opiskelijakämpässä asuminen? Ei pänni enää kauan, kirjoittaa Sonia El Kamel. OLEN asunut tammikuusta lähtien opiskelija-asuntolassa Hongkongissa. Kampuksella asumiseen on liittynyt monenlaisten sääntöjen lisäksi yksityisyyttä kaventavia rajoituksia, joihin nähden AYY:n asuntojen järjestyssäännöt kuten lemmikkikielto ja yörauha tuntuvat kohtuullisilta. Tältä nimittäin näyttäisi elämä AYY:n asuntoloissa Hongkongin tyyliin: Kaikki asuntolat olisivat raskaiden metalliporttien ympäröimä. Portit pysyisivät visusti kiinni yöaikaan, jotta asuntoloissa ei vain voitaisi järjestää minkäänlaisia ei-aaltolaisia kokoontumisia tai bileitä. Vaasankadulla nykyiset portit eivät riittäisi alkuunkaan, vaan ne jouduttaisiin vahvistamaan piikkilangalla ja betonilla. Kunkin kerrostalorakennuksen ulko-ovet avautuisivat vilauttamalla kuvallista opiskelijakorttia lukijaan, minkä jälkeen kuva sisään astuvan opiskelijan kasvoista ilmestyisi aulassa työskentelevän vartijan tietokoneen ruudulle. Vartija pitäisi huolen, että kyseessä on todella sama henkilö. Kimppakämppiä tai yksiöitä ei enää olisi, vaan opiskelijat asuisivat asuntoloissa. Useimmilla olisi yksi tai kaksi sa-

SONIA EL KAMEL teksti (words) ■

maa sukupuolta olevaa huonekaveria, ja vuorokaudet rytmittyisivät auringon sijaan huonekaverin tietokoneen ruudulta kumpuavan valon mukaan. Asuntolassa asuminen olisi kuin vuosia kestävä ala-asteen yökyläreissu, jolta äiti ei tulisi hakemaan aamulla pois. Asuntoloissa tai niiden tiluksilla ei tietenkään saisi tupakoida tai juoda alkoholia. Tästä pitäisivät huolen asuntolan pihalla öisin päivystävät vartijat, jotka hätyyttelisivät nalkkiin saamiaan opiskelijoita hurjalla aseella: taskulampulla. Asuntoloihin olisi määritelty tarkat vierailuajat (8–24), joiden ulkopuolella yhtäkään vierasta ei saisi tuoda kylään. Jos vieras viipyisi minuutinkin yli vierailuajan, saisi asukas nuhtelun lisäksi varoituksen ja vieraskiellon. Jos viikonloppuiltaisin oikein siristäisi silmiään ja katselisi ikkunasta kohti Otakaarta, saattaisi nähdä baarista valuvia pariskuntia. He odottaisivat ulkona, että kello olisi taas kahdeksan.

SERGEI PAVLOV kuvat (photos) ■

ERKKA MYKKÄNEN

teksti (words) ■

TEKOPILLU EI OLE NOLO VAAN KIVA Miehet voisivat ottaa oppia naisista ja alkaa suhtautua seksileluihin avoimemmin, kirjoittaa Erkka Mykkänen. O STI N tekopillun. Prosessi oli henkisesti haastava mutta lopulta tyydyttävä. Seksilelun hankkiminen oli vilahdellut mielessäni jo vuosia, sillä harrastan seksiä 99,9-prosenttisesti itseni kanssa. Silti ostopäätös oli aina päätynyt samaan ajatukseen: en vittu kehtaa! Naisilla on helpompaa. Voimaantuneella, seksuaalisuuttaan sinuttelevalla naisella on totta kai dildo. Maskuliininen kulttuuri väittää, että mies hankkii ja laukeaa tekopilluun vain, "jos ei saa oikeaa naista". Se ei tunnusta seksileluja, sillä niiden tarvitseminen kielii heikkoudesta ja kykenemättömyydestä. Pelkkä sana ”tekovagina" on paljastava. "Dildo" on oma, ylpeä ja itsenäinen sanansa. "Tekopillu” taas kuvaa sitä, mitä lelun on tarkoitus korvata. Onneksi viestittelin aiheesta naispuolisen ystävän kanssa. Ihan tavallisena vibraattoreilla laukeavana naisena hän käski minun välittömästi laittaa pilden tilaukseen. Sulattelin asiaa pari kuukautta ja tein tilauksen. Ihailemani pornonäyttelijä Riley Reidin tussun mukaan muotoiltu Fleshlight saapui postiin kahden päivän päästä. Kotimatkalla seisoin pahvilaatikko kainalossani liikennevaloissa. Vaikka pakkauksen sisältöä ei voinut mitenkään pää-

tellä, kuvittelin vastaantulevien katsovan minua tuomitsevasti: Mikä säälittävä runkkari. Kotona täytin piknikeille tarkoitetun samppanjapussin kuumalla vedellä, työnsin lelun veteen ja sen lämmettyä kävin hommiin. Jälkeenpäin pyörittelin päätäni häkeltyneenä. Tekopillu tuntui, no, pillulta. Eli ihanalta. Mihin oikeita naisia edes tarvitaan, häivähti mielessäni. Kuherruskuukausi kesti kuitenkin vain pari päivää. Sen jälkeen lelusta tuli satunnainen mutta kiva lisä runkkaamiseen. Isoin muutos oli henkinen. Kerroin hankinnastani ystävilleni, eikä yksikään heistä pitänyt minua kiusallisena epämiehenä. Yksi ystävä oli liikuttavan utelias, toinen kertoi hankkineensa saman lelun vastikään itsekin. Eräs seksikumppani puolestaan piti tekopillun ajatusta kiihottavana. Hämmennyin siitä, miten nopeasti häpeän siteet löystyivät ja putosivat. En tarvinnut kuin muutaman keskustelun ystävien kanssa, ja vuosikausia miesten seksileluihin liittynyt nolous oli kaikonnut. Se, joka oli estänyt minua hankkimasta elämääni vähän lisää iloa. Enää nolotti vain se, etten uskaltanut kohdata häpeääni a iemmin.

VII.

AINO

BEYOND BUILDING

Anni Laurila is an architect, a professional speaker and an entrepreneur from Helsinki. She spent the summer of 2015 at the Singularity University at NASA Research Park, studying exponentially developing technologies and their use as solutions for global problems. She graduated in architecture (Master’s) from Aalto University in 2017.

We concentrate too much on the present in new construction, says ANNI LAURILA, an architect. EMILIA MÄENMAA teksti (words) ■

TIINA ERONEN kuva (photo)

After spending one summer at the Singularity University in 2015, you have been increasingly focused on subjects linked to the future in all of your work. What does the world look like through a pair of constant “future goggles”? A I see things that are happening now as prototypes of future. For instance, I think that the fact that we are able to have Skype meetings and meet others remotely is just an early phase of our next steps. In the future, we could for example travel less, if it truly feels like we are meeting in the same space. Q

Q You have said that you also want to extend so called future thinking to building and consider how the changing world affects built environments. What changes have you last reflected upon? A The way we buy and own things is going through huge changes. In the United States, shopping centres don’t have enough customers because of Amazon and they are left empty. Instead, huge logistics centres are built that send packages all around the world. For me, it is inte resting to reflect what will happen to those empty shopping malls.

■

TIIA TOIVARI

käännös (translation) ■

Q Well, what do you think we should do with those empty shopping malls? A They should be altered for new uses. In my opinion, the construction business should consider more how the built environments will best serve next generations. In other words, we should reflect on how the world can change in ten or even hundred years, and which choices would be beneficial to make already in the planning phases, so that the contemporary buildings would also work well in the future. It's an integral question when talking about sustainable construction. Build- Q ing new causes a lot of emissions. The real challenge is that globally A we need an increasing amount of buildings—it’s been estimated that global building stock will double in area by 2060.

Q What else could be thought of as sustainable construction? A In addition to reuse and recycling, it’s important to consider the building materials of new buildings. Manufacturing concrete and cement, is estimated to add up to 8% of the world’s carbon dioxide emissions. If concrete and cement will be re-

placed, we need take care that options are still confidently sustainable. We can build houses out of wood, for instance—construction is a good end-use option for wood, as then carbon gets stored into the wood for a long time instead of being released back into the atmosphere. Then again, we need to consider where to draw the line for sustainable levels of logging to conserve and increase carbon sinks. In other words, we need to be careful not to go out of the frying pan into the fire, when looking for the answers. What’s worth looking into right now when it comes to building cities? I myself am interested in cities that already need to consider the challenges that other cities will face in the future due climate change and urbanisation. Singapore is the world’s third most densely populated city-state, which is why they need to closely consider how they use up the land. Due to lack of space and local water and food, they have for instance developed seawater desalination plants, protection to sea-level rise, vertical farming, and green spaces and parks that are integrated into buildings.

VIII.

KIITOS, KAUPUNKI!

Suomen väestö muuttaa kaupunkeihin palveluiden sekä työja opiskelupaikkojen perässä. Tahti on niin ripeä, että ennusteiden mukaan jopa kolmasosa suomalaisista asuu pääkaupunkiseudulla vuoteen 2040 mennessä. Kyllä, muuttoliike autioittaa Suomen maaseutua — mutta ravistelee yhteiskuntaa myös monella muulla tapaa. Usein positiivisesti.

LAURA HAKULINEN teksti (words) ■

KAISA SCHMIDT-THOMÉN, ajatushautomo Demos Helsingin kaupunkitutkijan, mukaan urbanisaatio ei ole tuottanut Suomessa kaupunkeihin syvää eriarvoistumista tai tuloerojen kasvua toisin kuin monissa muissa maissa. Päinvastoin: hän kehuu kaupunkeja avoimuuden ja moninaisuuden edelläkävijöiksi. Kun suuri joukko ihmisiä asuu rinnakkain, toisistaan poikkeavat arvomaailmat opettavat suhteellisuudentajua ja kasvavat enemmäksi kuin vain toistensa summaksi. ”Tässä mielessä kaupungistuminen edistää avointa suhtautumista maailmaan.” Sitä paitsi meillä tuloerot ovat pysyneet maltillisina toisin kuin globaaleissa metropoleissa, joissa ne ovat karanneet käsistä. Suomen kaupungeissa asukkaat ovat tekemisissä toistensa kanssa sosioekonomiseen asemaan katsomatta. ”Meillä ei juuri ole upporikas”, Schmidt-Thomé toteaa. ”Istumme vierekkäin julkisissa liikennevälineissä ja kuljemme samoja katuja. Presidenttimmekin kävelyttää koiraansa ulkona muiden tavoin. Tällainen kaupunkitilan käyttö on demokratian peruspilari.”

Kaupungistuminen on myös tuonut kansalaisaktivismiin uusia muotoja, kertoo Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija ja Tampereen yliopiston Ketterä kaupunki -hankkeen vuorovaikutusvastaava MAIJA FAEHNLE. Hyviä esimerkkejä uudenlaisesta kaupunkiaktivismista ovat Ravintolapäivä, Siivouspäivä, Reko-lähiruokarenkaat, suuret korttelijuhlat ja monet kaupunginosaliikkeet. Yksi yhteisöistä, joka on pyrkinyt kehittämään omaa asuinaluettaan, on van-

taalainen Myyrmäki-liike. Vuonna 2015 se rakensi keskeisellä paikalla sijainneelle tyhjälle tontille tapahtumamontun, jonne asennettiin tekonurmi ja katsomo. Nyt kuka tahansa saa järjestää montussa avoimia tapahtumia. Laajasalossa kaupunkiaktivistit puolestaan suunnittelevat kokonaista yhteisöllistä Musketöörikorttelia, johon tulisi muun muassa yhteistiloja ikääntyville asukkaille, asuntoja lapsiperheille sekä tiloja yrittäjille, jotka voivat rikastuttaa alueen palvelutarjontaa. Toisin kuin perinteiset järjestöaktiivit, uusien liikkeiden edustajat tarttuvat toimeen omin käsin sen sijaan, että pyrkisivät vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin, sanoo Faehnle. ”Vuokraa tai vastiketta maksavan passiivisen asukkaan rooli on muuttunut.”

Entä urbanisaation vaikutukset ilmaston muutokseen? EMMA TERÄMÄ johtaa Suomen ympäristökeskuksen kestävän kaupungistumisen strategista ohjelmaa. Hänen mukaansa kaupungistuminen voi hillitä ilmastonmuutosta, vaikka viime kädessä kyse on yksilöiden kulutusvalinnoista. Terämän mukaan hiilijalanjälki on helpompi pitää kurissa kaupungeissa kuin maaseudulla. Esimerkiksi materiaaleja on mahdollista käyttää tehokkaammin. Lisäksi kaupungeissa asutaan tiiviimmin ja pienemmissä asunnoissa, joten lämmitykseen kuluu vähemmän energiaa. Urbaanissa ympäristössä on myös vaivatonta kulkea jalan, pyörällä tai julkisilla yksityisauton sijaan, Terämä luettelee. Kolikon kääntöpuolella on korkeampi tulotaso. ”Jos ihmiset muuttavat kaupunkiin parempipalkkaisen työn perässä, lisää se yleensä kulutusta, mikä puolestaan kasvattaa hiilijalanjälkeä.” Suomessa kaupungistuminen on silti Terämän mukaan kestävällä pohjalla: asuminen, liikenne ja palvelut onnistutaan sovittamaan kasvavan väestön tarpeisiin niin, että myös ympäristö huomioidaan. ”Kun esimerkiksi halutaan lisätä asuntoja, tehdään se tiivistämällä keskustoja ja välttämällä kaupunkien laitamille rakentamista, jotta ei vallata tilaa puhtaalta luonnolta.”

Ylioppilaskuntasi tiedottaa! AUS informerar! AYY’s announcements!

COMING UP IN MAY!

SAVE THE DATE! Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä poikkitaiteellinen kampusfestivaali Otaniemen yö pidetään toista kertaa lauantaina 21.9.

Otaniemi Night of Arts, the interdisciplinary campus festival organised by Aalto University Student Union, takes place on Saturday 21 Sept for the second time.

Den tvärvetenskapliga campusfestivalen Otnäsnatten som arrangeras av Aalto-universitetets studentkår ordnas nu för andra gången lö 21.9.

Ylioppilaskuntasi tiedottaa! AUS informerar! AYY’s announcements! AYY toteutti syksyllä 2018 yhteistyössä Opiskelun koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen kanssa palvelukyselyn. Kyselyn avulla kerättiin tietoa jäsenistöltä mm. koskien palvelutarjontaa, asumispalveluja sekä viestintää. Vastaajia oli 924. Alla muutama nosto kyselyn tuloksista. Aalto-yliopiston ylioppilaskunta tuottaa jäsenilleen monia eri palveluita. Yleisesti ottaen AYY:n tuottamia palveluita pidetään tarpeellisina. AYY:n tuottamista palveluista ylivoimaisesti tarpeellisin on asuntojen vuokraus jäsenille. Opiskelijakulttuurin kehittämistä ja tukemista erittäin tärkeänä pitää 64 prosenttia vastaajista ja vain 6 prosenttia pitää sitä tarpeettomana. Puolet opiskelijoista pitää AYY:n paperista lukuvuosikalenteria tarpeettomana ja trailerin vuokrausta pitää tarpeettomana joka viides opiskelija.

Tärkeimmät asunnon sijaintiin liittyvät tekijät olivat vastaajien mielestä

Vastaajien mielestä viisi tärkeintä opiskeluajan asumisvalintaan vaikuttavaa tekijää olivat

31 % 26 % 10 %

43 %

Asumiskustannuksien edullisuus

Hyvä sijainti oppilaitokseen nähden

Hyvä sijainti liikenneyhteyksiin nähden

Yksityisyys

Sijainti hyvämaineisella alueella

Asumiskustannuksien edullisuus

27 %

Hyvät joukkoliikenneyhteydet

13 %

Sijainti Helsingin keskustassa

Tärkeät ihmiset lähellä

N=915

N=918

AYY:n tuottamien palveluiden tarpeellisuus 89 %

Asuntojen vuokraus jäsenille Oikeusturvaneuvonta

55 %

Häirintäyhdyshenkilön apu

54 %

8 % 2%

52 %

Apurahat ja stipendit Yhdistystoiminnan neuvontapalvelut, IT-tukipalvelut ja taloudellinen tuki

4% 7 %

34 %

31 %

44 %

40 %

7% 10 %

Yhdistyksille vuokrattavat omat kerho- ja varastotilat

54 %

33 %

6% 7%

Kertavuokrattavat sauna-, juhla- ja kokoustilat

54 %

34 %

6% 6%

40 %

Vuokrattavat harrastustilat

29 %

Pakettiauton vuokraus Trailerin vuokraus

21 %

41 % 44 %

12 %

7% 30 %

64 %

Opiskelijakulttuurin kehittäminen ja tukeminen

25 %

26 % 50 %

10 % 11 %

20 %

35 % 58 %

Tapahtumat

AYY:n paperinen lukuvuosikalenteri

15 %

45 %

18 %

Vapaaehtoistoiminta

42 %

Melko tarpeellinen

34 %

Erittäin tarpeellinen

13 % 6% 6% 7 % 4% 13 %

Tarpeeton En osaa sanoa

Kyselyn tulokset ovat AYY:lle arvokasta tietoa, jota hyödynnämme toiminnan suunnittelussa ja palveluiden kehittämisessä. Kiitos vielä kaikille kyselyyn vastanneille! Voit lukea raportin kokonaisuudessaan osoitteesta bit.ly/AYYpalvelukysely2019

IX.

VIIMEINEN KUVA

FIN

ENG

Graafinen suunnittelija TIIA LINDSTRÖM kertoo, mistä ajassamme on kyse.

Graphic designer TIIA LINDSTRÖM breaks down the essence of our time.

FINAL IMAGE

TIIA LINDSTRÖN Viimeinen kuva · Final Image

Graafinen suunnittelija ja kuvittaja Tiia Lindström (s.1989) tekee maisteri opintoja Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun Visual Narrative -linjalla. Hän on suunnitellut muun muassa kirjojen ulkoasuja ja tehnyt kuvituksia aikakauslehtiin. Tiia käyttää työssään tietokoneen lisäksi perinteisiä käsityömetodeita kuten serigrafiaa. Hän kuitenkin haaveilee tieto konepaastosta ja haluaisi opetella keramiikan tekemistä. Tähän lehteen Tiia teki viereisen sivun viimeisen kuvan. ”Kuva käsittelee keskittymiskykynsä kadottaneen epäonnistunutta yritystä selättää infoähky ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.”

SAANA ROSSI Kaikkien aikojen kylä

Saana Rossi (s.1992) on diplomityötä vaille valmis arkkitehti, johon Otaniemi on tehnyt lähtemättömän vaikutuksen. Hän tutkii ja harjoittaa osallistuvaa suunnittelua, kaupunkikulttuuria sekä yhteisöasumista. Vapaa-ajallaan hän työskentelee kaupunkikonsulttina tai asemakaavoittajana. Tähän lehteen Saana kokosi Otaniemen historiaa käsittelevän jutun ( s.20 ). Hän asui itse kylässä vuosina 2012-2017, ja toimi kaksi vuotta Jämeräntaival 1:n linnanisäntänä. ”Opiskeluajan loppumetreillä oli ilahduttavaa kerätä ihmisiltä muistoja kylästä — niitä lähetettiin sivukaupalla esimerkiksi Jyväskylästä ja Smökin pakastimesta käsin. Samalla pohdittiin, että kyläyhteisön keskellä on myös helppo jäädä huomaamatta yksin.”

PSST...

KUKA TEKI MITÄ?

IX.

VIIMEINEN KUVA

FIN

ENG

Graafinen suunnittelija TIIA LINDSTRÖM kertoo, mistä ajassamme on kyse.

Graphic designer TIIA LINDSTRÖM breaks down the essence of our time.

FINAL IMAGE

KIITOS & HYVÄSTI ! Yhteistyöterveisin EMILIA MÄENMAAN AIKAINEN VAIHTUVAJÄSENINEN TOIMITUS (2017–2019) VIIVI PROKOFJEV KIIRA KOSKELA TINO NYMAN ANNI PASANEN

VIIMEINEN SANA

MOTOR OIL -ENERGIAJUOMA Motor Oil voitelee nauttijansa luontaisella kahvin pavuista ja teelehdistä peräisin olevalla kofeiinilla. Se tarkoittaa pehmeämpää ja tasapainoisempaa energia boostia ilman synteettiselle kofeiinille tyypillistä nopeaa energiatason laskua.

motoroilenergy. com

MotorOil_Aino_200x270.indd 1

@motoroilenergy

30/04/2019 9.00

AINO Kustantaja · Publisher

Aalto-yliopiston ylioppilaskunta AYY Toimitusneuvosto · Editorial Council

Lasse Kaartinen Annaleena Kuronen Julius Luukkainen Nando Malmelin Joona Orpana Tero Salonen Anna-Mari Tenhunen Verna Vuoripuro Ilmoitusmyynti · Ad Sales

ANTTI KIURU puh . 050 462 2132 antti.kiuru@ayy.fi

Paino · Printed in

Printall AS Painos · Edition

4500 kpl Ylioppilaslehti Aino PL 69, 01250 Espoo ainolehti@ayy.fi ISSN 2341-9776

Aino on Aalto-yliopiston y lioppilaslehti. Aino on journalistisesti itsenäinen. Neljä kertaa v uodessa ilmestyvä lehti tavoittaa 15000 kauppatieteiden, taideteollisen ja teknillisten a lojen opiskelijaa. Aino on Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen.