JÄSENLEHTI 4/2023
Jalkautuva vertaistuki laittaa hyvän kiertämään s. 8
Hallitusedustajat tutuiksi: Edunvalvonta on meidän tärkeimpiä tehtäviä s. 22
VEERAT-hanke:
Vähättely on väkivaltaa ja myös yhteisön ongelma s. 28
3 Toiminnanjohtajalta: Tiivistä viestiä!
Toipumistarinat:
14 Marja
Arskan patsas -palkinnon luovutus Asunnottomien yön päätapahtumassa Helsingissä. s. 7
Kuva: Pia Miettinen
18 Enää en tarvitse alkoholia rentoutuakseni – enkä mihinkään
22 Hallitusedustajat tutuiksi:
Edunvalvonta on meidän tärkeimpiä tehtäviä
24 KAP Vantaa:
Kokemusasiantuntijuutta mielenterveyspalveluiden ryhmähoitoihin
28 VEERAT-hanke
Vähättely on väkivaltaa ja myös yhteisön ongelma
4 Menneestä tähän päivään ja kohti tulevaa
6 MIPA: A-killoissa toiminnalle nähdään kasvavaa tarvetta,mutta resurssit huolestuttavat
7 Nyt ymmärrän vertaisuutta paremmin
7 Asunnottomien yö tukee jokaisen oikeutta omaan kotiin
10 Vesipostilla uusi päätoimittaja
11 Adhd:hen liittyy kohonnut riski päihteiden käyttöön
8 Jalkautuva vertaistuki laittaa hyvän kiertämään
9 Tiukkaa peliä biljardimestaruuksista
12 Salossa juhlistettiin A-killan 40-vuotista taivalta
20 A-killat vaikuttavat hyvässä
26 Kukaan ei tuu kysymään, tarvitko jotain aineita
32 Vertaistukea, kuulumisia ja yhteisiä asioita
N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi
A-Kiltojen Liiton viestintäjaoston kehittämispäivillä lokakuussa Oulussa puhuttiin muiden ajankohtaisten asioiden ohella tarpeesta tiivistää viestiämme hyvinvointialueille ja muille tärkeille kumppaneille. Nythän meillä on esimerkiksi määritelty puoli tusinaa A-kiltatoiminnan arvoa. Vapaaehtoinen jaoston jäsen oli käynyt läpi kaikkien hyvinvointialueiden strategiat, ja niissä oli tyypillisesti mainittu korkeintaan muutama arvo ja nekin osin samoja kuin toisilla hyvinvointialueilla. Tässä nouseekin kysymys, miten meidän kannattaa muotoilla viestimme, kun asioimme kumppaneiden kanssa ja haluamme tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.
Kävimme kehittämispäivillä keskustelun, jossa ikään kuin kokeeksi kuusi arvoa tiivistettiin kolmeksi, tarkoitteena tiivis sekä oleellisen ja tärkeän säilyttävä viesti. Päihteettömyys, yhteistoiminta, vapaaehtoisuus, yhteisöllisyys, kokemuksellisuus ja toiminnallisuus laitettiin pienempään pakettiin ja tulokseksi saatiin: osallisuus, turvallisuus ja vaikuttavuus. Ainakin osallisuus ja vaikuttavuuskin ovat sattumoisin myös hyvinvointialueiden julkilausumia arvoja ja siinä mielessä niille ymmärrettävää ja tuttua kieltä, mikä lienee omiaan helpottamaan tiivistetyn viestimme läpi menoa.
Yksi tapa (muitakin toki on!) tarkastella sitä, säilyttääkö tiivistetty viesti ne tärkeät asiat, joista haluamme pitää kiinni, on ajatella, että vapaaehtoisuus ja yhteisöllisyys ovat osallisuutta, päihteettömyys ja kokemuksellisuus turvallisuutta sekä yhteistoiminta ja toiminnallisuus vaikuttavuutta. Tässä kohdassa lukija saattaa tietenkin kysyä, että eikö esimerkiksi nimenomaan kokemuksellisuus luo vaikuttavuutta. Vastaan, että totta kai luo. Nämä esimerkit pyrkivät vain valaisemaan sitä asiaa, että tiivistämällä viestiä voidaan saada se paremmin läpi kuitenkaan menettämättä oleellista ja tärkeää.
Oma kysymyksensä on sitten se, miten A-kiltatoimintaan osallistuvat ihmiset ymmärtävät osallisuuden, turvallisuuden ja vaikuttavuuden omalla kohdallaan. Tämä tarjoaakin nyt tilaisuuden pohtia ja keskustella, mitkä arvot toimintaamme ohjaavat A-kiltatoiminnan vision 2027 saavuttamiseksi.
Oma viestini kiteytettynä on: Tiivistä viestiä, käy arvokeskustelua!
48. vuosikerta
Julkaisija
Päätoimittaja
Taitto
Toimituksen osoite
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot
Kannen kuva
Painopaikka
Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)
A-Kiltojen Liitto ry
Kirsi Mäki
Anna Niemistö
A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869 Aineisto seuraavaan lehteen viimeistään 20.2.2024. Pixabay
Pk-paino, Tampere 2023
Menneestä tähän päivään ja kohti tulevaa
A-Kiltojen Liiton Järjestöpäivillä luotiin katsaus A-kiltatoimintaan, niin menneeseen kuin tulevaankin. A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtajan johdolla käytiin läpi A-kiltatoiminnan historiaa, sen syntytarpeita ja kehitystä tähän päivään. Pohdittiin, mikä on tärkeää, mikä säilyttämisen arvoista ja mitä voimme viedä tästä hetkestä tulevaan.
Keskeisenä kysymyksenä esitettiin, miten A-kiltatoiminta voi uudistua ja vastata niin sisältä kuin ulkoapäinkin tuleviin haasteisiin. Näitä ovat esimerkiksi päihteiden käytön muuttuminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Päihteiden käyttö aloitetaan entistä varhaisemmassa vaiheessa jo ennen siirtymistä ammatilliseen koulutukseen. Sote-uudistuksen myötä puolestaan toiminnan rahoituksen saamisen edellytykset ovat kiristyneet eli ne vaativat hyvinvoinnin edistämisen kuvauksen niin kunnalle kuin hyvinvointialueellekin.
Myös yhdistyksen jäsenyys on muuttunut vuosien saatossa. Tämä heijastaa osaltaan päihteiden käytön kohdalla tapahtunutta muutosta ja muuttunutta arvomaailmaa. Jäsenyys ei ole enää perinteinen vuosijäsenyys, vaan vastaa lyhytaikaisempiin tarpeisiin.
Laitoshoitojen alasajo puolestaan estää pitkäaikaisen kiinnittymisen laitoshoidollisiin päihdepalveluihin. A-kilta on yhteisö, johon on mahdollisuus kiinnittyä pitkäaikaisesti ja joka on tukemassa mielenterveys- ja päihdepalveluja. Palveluketjut ovat avainasemassa pitkäkestoisen tuen mahdollistamisessa. Kun palveluketju toimii, mahdollistaa se myös pitkäkestoisen toipumisen tuen.
Yhteisö tarjoaa vertaistukea, suoraa ja rakentavaa palautetta ja on parhaimmillaan turvallinen ja ilmapiiriltään toipumista tukeva. Vertaistuki on mainio peili itselle, kuten A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen katsauksessa yhteisöllisen tuen merkityksestä toi esille. Tärkeää on jokaisen tasavertainen asema yhteisössä.
Tulevaa luodaan tänään sanoin, teoin ja ajattelun keinoin
Kävimme läpi, miksi toimintaympäristön muutosten seuraaminen on tärkeää. On kartoitettava, mitkä kehityskulut luovat toiminnalle uusia mahdollisuuksia ja mitkä haasteita. Kehitys alkaa toiminnasta, joka johtaa osallisuuden avulla ajattelu- ja elämäntavan muutokseen. Vastuunotto omasta elämästä kasvaa. Muutos ajattelutavassa pohjustaa muutosta koko elämään. Kokonaisvaltaiseen muutokseen ja kehitykseen tarvitaan tietoa ja taitoa, mutta ennen kaikkea asennetta.
Tapahtumassa välitettiin terveiset aiemmin pidetystä A-klinikkasäätiön koordinoimasta Tulevaisuusfoorumista. Viestinä oli, että järjestöiltä toivotaan ennen kaikkea verkostoitumista, vertaistukea, kokemustiedon välittämistä, matalan kynnyksen toimintaa, yksilöllistä tukea ja keskusteluapua. Järjestöjen vahvuuksina ovat muun muassa vertaistuki, läheistyö, etsivä ja jalkautuva työ.
Arvot pohjana yhteistyölle
Järvenpään A-killan hallituksen puheenjohtaja Antti Tammisen johdolla saatiin katsaus hyvinvointialueiden arvoihin. Useilla hyvinvointialueilla on käytössä 3–4 arvoa. Neuvotteluissa hyvinvointialueiden kanssa auttaa, kun puhumme ns. samaa kieltä ja kun tiedämme keskustelukumppanimme arvokehykset eli arvot, joiden kautta toimintaa tarkastellaan ja myös arvioidaan. Etelän A-kiltojen taannoisen aluetapaamisen yhteydessä tehdyssä kyselyssä kannatusta arvoina saivat päihteettömyyden lisäksi yhteisöllisyys, tasa-arvo ja vapaaehtoisuus.
A-killoissa voi toipua, oli ongelma mikä tahansa
Kävimme läpi ”Yhteisöstä hyvinvointia” -vuositeemaa osallisuuden käsitteen kautta. Osallisuus voidaan määrittää tunteeksi kuulumisesta johonkin ja tietoisuudeksi siitä, että voi osallistua ja tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi omana itsenään (www. kansalaisyhteiskunta.fi). Kuuluminen omien arvojen mukaiseen yhteisöön lisää hyvinvointia. Se, miten määrittelemme itsemme ja muut ja minkälainen käsitys meillä on toipumisesta, muovaa yhteisöä.
Lopuksi tehtiin vielä katsaus A-kiltatoiminnan kehittämistarpeisiin, joita ovat eritaustaisen toipujien huomiointi, aiemmin jo mainitut rahoituspohjan haasteet ja A-kiltatoiminnan
tunnettuuden lisääminen. Pitää huomioida, miten uuden ajan vapaaehtoisuus toteutuu ja miten A-kiltatoimintaan on mahdollista saada mukaan uusia vapaaehtoisia. Mennään toiminta, ei rakenne, edellä. A-kiltatoiminta on sekä ennaltaehkäisevää että parhaimmillaan korjaavaa ja toipumista tukevaa, Tilaa toipua -ajatteluun pohjautuvaa.
Aktiivista osallistumista haasteet selättäen
Keskustelu päivillä oli vilkaista. Esiin nostettiin monta hyvää näkökulmaa niin toipumiseen kuin muutokseenkin. Päivät sisälsivät myös leikkimielistä kisailua Fortunan muodossa, ja voittajaksi kruunattiin Kirkkonummen A-killan Raija Salin. Lisäksi ryhmissä tehtiin installaatiot, joiden avulla päästiin niin A-kiltatoiminnan kuin päihdetoipumisenkin ydinasioiden äärelle. Otsikot sen kertovat: kielletystä hedelmästä yhdessä yhteyteen, lintukotoon, jossa ollaan samanarvoiset myrkyistä huolimatta.
Ilman haasteita ja kommelluksia ei säästytty tälläkään reissulla. Onneksi niin puheenjohtaja Arto kuin vertaiskoutsina toiminut Toni Vanhala ovat käteviä käsistään. Näin saatiin avattua niin tukkeutunut vessa kuin selvitettyä saunan lämmityksenkin säätöongelmat. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin!
Teksti ja kuva: Anja Sauvolainen
Miten hyvinvointialueuudistus on vaikuttanut A-kiltojen toimintaan? Miltä toiminnan rahoitus näyttää avustuskäytäntöjen muuttuessa?
Näitä kysymyksiä selvitettiin päihde- ja mielenterveysyhdistyksille syyskuussa 2023 tehdyssä kyselyssä. Muita teemoja olivat muun muassa osatyökykyisten työllistäminen sekä toiminnan kehittämistarpeet ja tulevaisuuden näkymät. Kyselyyn vastasi toiminnanjohtaja tai hallituksen puheenjohtaja 17 A-killasta. Esittelemme tässä jutussa päätuloksia näiden A-kiltojen osalta. Kyselyn toteutti Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0).
Hyvinvointialueuudistus on tuonut A-killoille sekä mahdollisuuksia että uhkia
Hyvinvointialueuudistus on astunut voimaan vuoden alussa. A-kiltojen näkemykset uudistuksesta olivat jakautuneita. Reilu kolmannes arvioi A-kiltansa toimintamahdollisuuksien paranevan uudistuksen myötä, hieman tätä useampi heikkenevän. Neljännes ei osannut vielä arvioida uudistuksen vaikutuksia.
Uudenlaisia mahdollisuuksia nähtiin esimerkiksi rahoituksissa, kumppanuuksissa, tiedottamisessa, yhteiskehittämisessä, palveluohjauksessa ja työparityöskentelyssä. Etenkin kunta-avustusten turvin toimineita A-kiltoja huolestutti toiminnan rahoitus. Usein hyvinvointialueilta saadut avustukset olivat olleet vähäisempiä kuin kunta-avustukset – tai niitä ei ollut saatu lainkaan. Kyselyn aikaan kuusi A-kiltaa sai rahoitusta hyvinvointialueelta. Avustusten saantia oli aiempaa vaikeampi ennakoida.
Vastaajat näkivät usein A-kiltansa toimivan hyvinvointialueen ja kunnan sosiaali- ja terveyssektorin rajapinnalla, jossa toimimisen tavat olivat vieraita ja sivuun jäämisen vaara läsnä. Toimitilojen saamisen pelättiin vaikeutuvan sekä työllistämistoiminnan hankaloituvan lainsäädäntömuutosten ja taloudellisten voimavarojen epävarmuuden myötä.
A-killoissa on halua ja kokemusta osatyökykyisten työllistämisestä
Työllistämistoiminta on A-killoissa tuttua. Kahdeksassa vastanneessa A-killassa oli kyselyn aikaan henkilöitä kuntouttavassa työtoiminnassa, palkkatuetussa työssä tai työkokeilussa. Tukityöllistettyjen työntekijöiden työpanosta toiminnan järjestämisessä pidettiin merkittävänä. Puolet vastaajista arvioi sen erittäin tärkeäksi ja reilu kolmannes melko tärkeäksi.
Kaksi kolmesta vastaajasta piti A-kiltansa mahdollisuuksia työllistää osatyökykyisiä henkilöitä vähintään melko hyvinä. Suurimmiksi haasteiksi nähtiin taloudellisten resurssien puute ja työllistämiseen liittyvä byrokratia. Kaikissa A-killoissa ei ollut myöskään työllistämistoiminnan vaatimaa henkilöstöä ja näin mahdollisuuksia täyttää työllistämistukien saantiin liittyviä ehtoja.
A-kiltatoiminnalle nähdään tilausta tulevaisuudessakin
Vastaajia pyydettiin arvioimaan A-kiltansa tulevaisuudennäkymiä viisi vuotta eteenpäin. Toiminnan tarpeen nähtiin kasvavan. Noin puolet vastaajista ennusti toiminnan laajenevan ja jäsenmäärän kasvavan. Kaksi kolmesta katsoi osallistujia tavoitettavan entistä enemmän.
Työntekijöiden ja vapaaehtoisten määrän lisääntymiseen ja talouden kehitykseen suhtauduttiin epäilevämmin. A-kiltojen rahoitus koostui lähinnä jäsenmaksutuloista, kunta-avustuksista, kattojärjestöavustuksesta sekä omasta varainhankinnasta. Lähes kaikki rahoitukset olivat joko pysyneet samalla tasolla tai vähentyneet viime vuosien aikana. Oma varainhankinta oli lisääntynyt useimmin.
A-killoissa haluttiinkin tulevina aikoina löytää uusia rahoituslähteitä ja tiivistää yhteistyötä kunnan ja hyvinvointialueen kanssa. A-killoille kaivattiin vahvempaa näkyvyyttä uusissa rakenteissa. Myös vapaaehtoisten mukaan saaminen oli keskeinen kehittämistarve. Vertaisten jaksaminen ja toimintakyky huolestuttivat, ja niiden vahvistamiseen toivottiin uusia keinoja.
Vertaisena A-killan arjessa -koulutus toteutettiin syyskuussa ensimmäistä kertaa valtakunnallisena lähikoulutuksena.
Koulutuksessa heräteltiin osallistujia pohtimaan A-killan arkisia tilanteita. Kenen kanssa voi tuntea olevansa vertainen? Minkälainen vertainen itse on? Miten A-killan konfliktitilanteita saadaan ratkaistua? Koulutuksessa pohdittiin myös A-kiltatoiminnan vuositeemaa ”Yhteisöstä hyvinvointia” ja mietittiin keinoja jokaisen oman jaksamisen vahvistamiseen.
Osallistujapalautteiden mukaan koulutus lisäsi mukana olleiden luottavaisuutta, yhteenkuuluvuutta ja innostusta.
Seuraavan kerran koulutus toteutetaan 26.–28.4.2024.
Teksti: toimitus
Asunnottomien yötä vietettiin jälleen 17.10.
Asunnottomien yö tukee jokaisen oikeutta omaan kotiin
Asunnottomuuteen johtavat syyt ovat moninaisia ja Asunnottomien yön kansalaisliikkeen toimijat esittivät yhteisessä kannanotossaan toiveen päättäjille: Tarvitaan perehtymistä ja ymmärrystä siitä, millaisia syitä asunnottomuuden ja eriarvoistumisen taustalla on. Ja tarvitaan oikeita ja riittäviä toimenpiteitä. Oma koti on ihmisen perusoikeus.
Päätapahtumassa Kansalaistorilla Helsingissä paikalla oli A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtaja ja Suojapirtti ry:n varapuheenjohtaja Yrmy Ikonen, joka luovutti Arskan patsas -palkinnon Homeless Academy ry:lle. Palkinnon vastaanottivat yhdistyksen perustajajäsen ja toiminnanohjaaja Ari ”Huli” Hulden ja puheenjohtaja Joni Sivula.
Teksti:
Sari Jurvansuu, Janne Takala ja Jouni Tourunen Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelma (MIPA 2.0)
Myös moni A-kilta oli tapahtumissa mukana omalla paikkakunnallaan.
Teksti: toimitus
Addiktio on ytimeltään yksinäisyyden ja erillisyyden sairaus. Me kaikki eri riippuvuuksiin sairastuneet tiedämme tämän kokemusperäisesti. Kun join tai olin jonkun muun addiktion pauloissa, en nähnyt mitään muuta kuin omat tuhoavat tarpeeni. Koko valveillaoloaika pyöri riippuvuuteni ympärillä. Yhteys toisiin ihmisiin katkesi — vain addiktion kautta koin olevani kiinni elämässä.
Raitistumisen alussa addiktin elämä on usein raunioina: häpeä, syyllisyys ja yksinäisyys kalvavat sisintä. Päihteiden käytön tai riippuvuuden tilalle on tultava jotain konkreettista, sillä muuten addiktiosta vapaa elämä ei ole mahdollista.
A-kiltatoimintaa tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan, sillä elämme ennennäkemätöntä addiktioepidemian aikakautta. Emme voi olettaa, että olemassaolostamme tiedetään. Meidän on itse aktiivisesti tarjottava tukeamme ja meidän on tehtävä toimintamme näkyväksi myös toimitilojemme ulkopuolella.
Vantaan A-killan toiminnan ytimessä on päihteettömyys ja toipumiskeskeisyys: Tarjoamme ilmaista vertaistukea Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Yksi ensimmäisistä uuden strategiamme mukaisista toimenpiteistä oli jalkautuva vertaistuki. Mukaan jalkautumaan ilmoittautui heti kahdeksan vapaaehtoista. Syyskuusta alkaen pienryhmämme ovat pukeutuneet huomioliiveihin, ja olemme kiertäneet viikoittain pitkin poikin toiminta-aluettamme.
”Koen ylpeyttä, kun saan pukea päälleni jalkautuvan vertaistuen huomioliivin. Tämä on A-kiltatoimintaa konkreettisimmillaan. Kun on päässyt raittiuteen kiinni, on aika pistää hyvä kiertämään”, Vantaan A-killan toiminnanjohtaja Johannes Lahtela toteaa. Kuvassa ovat Johannes edessä keskellä sekä Sini (vas.), Laura, Teemu, Seppo ja takimmaisena paikallislehden kuvaaja.
Olemme vierailleet virastoissa, kirjastoissa, terveyskeskuksissa, katkoilla; olemme päivystäneet niin asemilla kuin toreillakin. Jokaisesta kohtaamisesta on jäänyt jälki. Uusia ihmisiä on löytänyt tiensä toimipisteisiimme. Tuntemattomat ovat avautuneet elämäntilanteistaan. Hyvinvointialueen työntekijät ovat kysyneet yhteystietojamme, ja pyytäneet jalkautuvaa vertaistukea paikan päälle. – Kokeilu on ollut menestys!
Kohtaamisessa piilee muutoksen mahdollisuus
Toimipisteessämme Römperissä vierailee arkisin keskimäärin 33 ihmistä joka päivä. Jalkautuva vertaistuki kohtaa parin tunnin aikana parisenkymmentä ihmistä. Vaikka itse sokeutuu kohtaamisten paljouden keskellä, on tärkeää pitää mielessä, että se yksi lyhyt minuutin keskustelu saattaa muuttaa toisen ihmisen elämän suunnan. Koskaan ei voi tietää, milloin addikti tai läheinen on valmis vastaanottamaan apua. Jokaisessa ainutlaatuisessa A-kiltakohtaamisessa ympäri Suomen piilee muutoksen mahdollisuus, ja kaiken A-kiltatoiminnan ytimessä onkin viime kädessä kohtaaminen.
Meillä A-kiltalaisilla on tärkeä tehtävä löytää kaikki ne keinot, miten voimme monistaa vertaistukea mahdollisimman monen ulottuville. Jalkautuva vertaistuki on yksi työkaluista. Viime kädessä meistä jää jäljelle vain se, miten olimme toistemme kanssa; miten pystyin kuuntelemaan, kohtaamaan ja auttamaan. Saamme tehdä etuoikeutettua työtä.
Oriveden Seudun A-killan voittoisa joukkue juhlatunnelmissa. Tärkeintä kisassa oli tunnelma, ei voitto.
Ilmassa oli sähköä ja suuren urheilujuhlan tuntua, kun A-kiltojen biljardinpelaajat Hyvinkäältä, Jyväskylästä, Orivedeltä, Tampereelta, Turusta ja Vantaalta ottivat mittaa toisistaan.
Joukkuekisassa käytiin tiukkaakin tiukempi finaali Jyväskylän ja Oriveden välillä. Se päättyi lopulta Oriveden voittoon. Voittajajoukkueessa pelasivat Mikko Putaja, Joni Isoviita ja Pasi Lampinen.
Yksilökisa meni ratkaisevaan erään ja päättyi 4–3. Voiton otti Jyväskylän Mika Koite, joka kiertää biljarditurnauksia myös muualla Suomessa ja ulkomailla. "Biljardin pelaaminen vaatii ennen kaikkea keskittymiskykyä", Koite kertoi. Hopeaa otti Antti Vallittu Hyvinkäältä.
Tampereella 1.–2.9. järjestetty tapahtuma oli Oriveden Seudun A-killan organisoima ja siihen osallistui yli 30 pelaajaa. Tapahtuma järjestettiin A-Kiltojen Liitto ry:n jäsenjärjestöavustuksella.
Teksti ja kuva:
Johannes Lahtela
Teksti ja kuva: Tuija Tamsi-Lehtinen
Vesiposti-lehden päätoimittajana on 1.10. aloittanut Kirsi Mäki. Lehden toimituskuntana toimii edelleen A-Kiltojen Liiton hallituksen nimeämä A-kiltalaisista koottu viestintäjaosto. Toimisto- ja viestintäsihteeri Anna Niemistö vastaa lehden taitosta.
Kiitokset Tuija Tamsi-Lehtiselle vuosien työstä Vesipostin päätoimittajana.
Vesipostin toimitus toivottaa hyvää ja rauhallista joulua kaikille Vesipostin lukijoille sekä kiittää kuluneesta vuodesta!
Adhd:n ja päihteiden käytön yhteyttä tutkitaan paljon. Adhd:hen liittyykin kohonnut riski päihteiden käyttöön. Mitä A-kiltatoiminnassa olisi hyvä ottaa huomioon, kun toiminnassa on mukana adhd-oireisia osallistujia?
Mikä ihmeen adhd?
Adhd on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, joka voi heikentää henkilön toimintakykyä useilla elämän eri osa-alueilla. Suomessa on arviolta noin 250 000 adhd-oireista henkilöä, joista suurin osa on diagnosoimattomia. Vähintään samankokoisen joukon muodostavat henkilöt, joilla on oireita, mutta ei diagnoosiksi saakka.
Adhd:n ydinoireisiin kuuluu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmat sekä impulsiivisuus, ja ne voivat näyttäytyä eri ikävaiheissa eri tavoin. Vaikka adhd:n tunnistamiseen ja hoitoon on olemassa tehokkaita menetelmiä, on tuen ja hoidon piiriin pääsyssä edelleen paljon viiveitä. Myös se, missä ikävaiheessa adhd havaitaan, voi vaihdella huomattavasti, ja diagnosointi saattaa viivästyä. Adhd:n varhainen tunnistaminen olisi todella tärkeää, sillä tunnistamaton adhd voi haitata sosiaalisia suhteita, opintoja, työllistymistä sekä kasvattaa riskiä esimerkiksi mielenterveys- ja päihdehäiriöihin.
Noin joka neljännellä päihdehäiriöisellä adhd
Adhd:n oireista erityisesti impulsiivisuus, ylivilkkaus sekä elämyshakuisuus voivat altistaa päihteiden käytölle. Tunnistamaton adhd, oireiden arkeen aiheuttamat haasteet sekä ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemukset voivat madaltaa kynnystä oireiden itselääkintään päihteiden avulla.
Usein adhd-oirekuvaan liittyy joitain muita samanaikaisia liitännäisoireita tai -sairauksia, kuten univaikeuksia, aistisäätelyn häiriötä, masennusta tai ahdistuneisuushäiriöitä. Adhd-oireisilla on kohonnut riski päihdehäiriöön, sillä keskimäärin noin joka neljännellä päihdehäiriöisellä todetaan myös adhd. (Adhd:n Käypä hoito -suositus.)
Vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisen asiantuntijaryhmän julkilausumassa todetaan, että adhd:n mahdollisuus tulisi seuloa kaikilta, joilla on päihderiippuvuus. Uusimman tiedon mukaan adhd:n diagnostinen arvio voidaan tehdä myös päihteiden käytön aikana, mutta se vaatii perehtyneisyyttä ja huolellista paneutumista. Näin ollen uusimman tutkimustiedon valossa adhd:n ja päihdehäiriön samanaikainen hoitaminen on suositeltavaa. (Lääkärilehti 12–13/2021.)
Miten A-kiltatoiminnassa voitaisiin huomioida adhd-oireiset osallistujat?
"A-kiltojen toiminnassa on jo lähtökohtaisesti paljon sellaisia asioita ja toimintamalleja, jotka edesauttavat myös adhd-oireisten osallistumista toimintaan. Esimerkiksi toiminnallisuuteen perustuva vertaistuki pitää yllä vireystilaa ja auttaa keskittymään. Vertaistuki ja mahdollisuus jakaa omia kokemuksia on todella tärkeää ja kannattelee ihmisiä usein hyvin pitkälle. Adhd-oireiset saavat elämänsä aikana paljon negatiivista palautetta, joten kuulluksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on ensiarvoisen tärkeää – kuten meille kaikille.
A-kiltojen tilojen osalta on hyvä kiinnittää huomiota mm. ääniympäristöön. Ovatko tilat kovin meluisat tai kaikuvat? Tai löytyykö jokin tila, jossa voi hetken rauhoittua, jos äänet tai ihmismäärä kuormittavat? Huomiota kannattaa kiinnittää myös ohjeistukseen. Selkeät ja lyhyet ohjeet tuovat turvallisuuden tunnetta ja auttavat ennakoimaan tulevaa. Ohjeet on hyvä olla myös kirjallisena, jotta niihin voi tarvittaessa palata. Näin vähennetään väärinymmärrysten mahdollisuuksia.
Rohkaisen ottamaan yhteyttä ADHD-liittoon matalalla kynnyksellä, jos A-killoissa tulee puhetta adhd:stä ja pohditte, mistä voisi saada apua ja tukea tilanteeseen. ADHD-liiton verkkosivuilla (www.adhd-liitto.fi) on paljon tietoa oirekuvasta, oppaita ja esitteitä arjen tueksi, tietoa vertaistuesta ja kursseistamme sekä neuvontapalveluidemme yhteystiedot. ADHD-liiton toiminta on avointa kaikille, eikä se edellytä diagnoosia tai paikallisyhdistyksen jäsenyyttä", vastaa Katja Suni.
Katja Suni Kehittämispäällikkö, ADHD-liitto ry
Salon Seudun A-kilta ry juhlisti 40-vuotista taivaltaan viime elokuussa Paunalan seurakuntakodissa, jonka Salon seurakunta antoi A-killan käyttöön juhlien ajaksi. Seurakunta on tarjonnut tilojaan myös muuhun virkistyskäyttöön vuosittain.
Juhlissa useat vieraat käyttivät puheenvuoroja, joissa käytiin läpi historiaa aina yhdistyksen aloituskokouksesta tähän päivään asti. Tonny Klap painotti, miten tärkeää oli perustaa A-kilta. Kahdenkymmenen henkilön yksimielinen päätös jo to -
disti sen, kun perustamiskokous pidettiin 8.3.1982. Yhdistyksen puheenjohtajan toimi silloin Aatos Koski.
Salon kaupungin edustajana puhui Juhani Nummentalo. Hän painotti, että on erittäin tärkeää saada päihderiippuvuuteen sairastuneet johonkin toimintaan mukaan. A-kilta on yksi niistä.
Järjestökoordinaattori Aulikki Otranen A-Kiltojen Liitosta kiitteli, kuinka Salon A-kilta on selvinnyt kaikista matkan varrelle osuneista muutoksista, ja A-kilta on silti pysynyt pystyssä.
Toni Vanhala Tampereen A-Killasta kertoi vieraille oman henkilökohtaisen tarinansa. Hän kuvasi, kuinka hän A-kiltatoiminnan avulla selviytyi alkoholin käyttökierteestä ja elää nykyään raitista ja monirikasta elämää.
Juhlien järjestäminen tuli mahdolliseksi Salon kaupungin, Salon seurakunnan, A-Kiltojen Liiton sekä muiden yhdistysten ja yritysten tuella.
Teksti ja kuvat: Voitto Oksanen
Viestintäjaosto haastaa kaikkia A-kiltatoiminnassa mukana olevia valokuvaamaan A-kiltatoimintaan liittyviä kuvia, jotka ilmentävät A-kiltatoiminnan arvoja, toimintaa tai julkaisuajankohtaan liittyvää vuodenaikaa. Kuvissa saa esiintyä ihminen, jos häneltä on julkaisulupa kuvalle.
Parhaat julkaistaan Vesiposti-lehden kansikuvina 2024
Kilpailuun voi osallistua maksimissaan kolmella kuvalla/Vesipostinumero. Julkaistu kansikuva palkitaan kahvihetkitarvikepakkauksella (arvo n. 20€).
Kilpailu toteutetaan neljässä osassa. Kuvat on toimitettava seuraavasti:
Vesiposti 1/2024 viimeistään 13.2.2024
Vesiposti 2/2024 viimeistään 10.5.2024
Vesiposti 3/2024 viimeistään 16.8.2024
Vesiposti 4/2024 viimeistään 4.11.2024
Kuvan tulee olla käsittelemättön, jpg.-muodossa ja kuvan minimikoko on 600 kt.
Kuva tulee toimittaa sähköpostitse osoitteeseen vesiposti@a-kiltojenliitto.fi.
Viestissä on ilmoitettava kuvan ottajan nimi, puhelinnumero ja osoite.
Viestin otsikoksi ”Valokuvakilpailu”.
A-Kiltojen Liitolla on kilpailun voittajakuviin täysi käyttöoikeus.
Voittajakuvan valitsee viestintäjaosto.
A-Kiltojen Liiton työntekijät eivät saa osallistua kilpailuun.
Nappaa jo ensimmäiset kuvat ja toimita viimeistään 13.2.2024
vesiposti@a-kiltojenliitto.fi.
Jokaisella päihdetoipujalla on oma toipumistarinansa. A-kiltalaisten toipumisen tiet voivat olla hyvin erilaisia, mutta niissä on myös paljon yhteistä. Tässä Vesipostissa on kaksi tarinaa.
tästä runoja rustaavasta ja musiikkia rakastavasta tytöstä kasvoi elämän reunalla roikkuva ihmisraunio?
Synnyin erittäin uskovaiseen perheeseen kolmantena lapsena ja ainoana tyttönä. Olin isäni silmäterä, mutta suhde äitiini oli ristiriitainen ja vääristynyt. Kaksi reilusti vanhempaa veljeä piti minusta huolta, mutta olin heiltäkin välillä kadoksissa, koska olen vilkasluonteinen ja menevää sorttia. Perheemme näyttäytyi ulospäin varmasti tasapainoiselta ja onnelliselta, mutta uskonto, ylisukupolviset traumat ja vaikenemisen kulttuuri tekivät perheestämme toimintahäiriöisen. Minulle lapsuudesta jäi käsittelemättömiä traumoja, joita ei tunnistettu eikä hoidettu.
Molemmat isoisäni olivat alkoholisteja, joten molemmilla vanhemmillani on ollut kokemus siitä, mitä tarkoittaa, kun perheessä elää ihmisten lisäksi riippuvuussairaus. Äitini isän opin tuntemaan lapsena lämpimänä ja rakastavana pappana, sillä hän raitistui ennen syntymääni. Isäni isää en koskaan ehtinyt tavata. Meidän perheessä elettiin vaikenemiskulttuurin keskiössä. Alkoholismista ja mielialahäiriöistä ei puhuttu mitään eikä niistä siis myöskään kyselty. Äidistä olen myöhemmin tajunnut, että äitini käänsi päänsä toiseen suuntaan ja rukoili. Minä tulkitsin sen välinpitämättömyydeksi.
Minä join itseni ensimmäistä kertaa humalaan 12-vuotiaana, kun ystävän kanssa käytiin salaa hänen isänsä pullolla. Minun kohdallani se osui ja upposi saman tien. Vaikka sisimmässäni tiesin sen olevan väärin, niin päättelin, ettei asia oikeasti ole niin, koska juomisesta tuli niin hyvä ja hilpeä olo. Tupakointini alkoi 13-vuotiaana. Äitini sisko opetti minulle, että mitä tahansa teetkin, älä jää kiinni. Opin selittämään itseni aina ulos tilanteista, joissa olin jäädä kiinni.
Minulla on ollut aina paljon kavereita ja viikonloppuihin kuului aina alkoholi. Sama jatkui aikuisena. Silloin ei puhuttu
vaaroista, vaan se oli normaalia. Minulla alkoi lipsumaan juominen pikkuhiljaa yhä suuremmaksi osaksi elämääni.
Suoritin elämääni ja hoidin itseäni juomalla
Olen kouluttautunut, tehnyt töitä, matkustanut ympäri maailmaa, perustanut perheen, opiskellut lisää ja siitä huolimatta olen tuntenut riittämättömyyttä, huonommuutta, ahdistusta ja ulkopuolisuutta ja hoitanut itseäni juomalla.
Parisuhteet ovat kaikki kaatuneet omaan mahdottomuuteensa, ja niihin on vaikuttanut eniten käsittelemättömien traumojen seuraukset ja alati paheneva päihdesairaus.
Elämäni yksi haastavimmista tilanteista oli, kun saattohoidin syöpäsairasta äitiäni. Se oli viimein yritys kysyä häneltä äänettömästi, että rakastathan sinä minua. Vastausta en koskaan ehtinyt saamaan.
Aloin silloin tajuta pikkuhiljaa, että juon liikaa. Olin samaan aikaan eroamassa ja töissä kolmivuorotyössä turvakodissa. Suoritin elämääni, joten sairastuin masennukseen, ahdistushäiriöön ja aloin saamaan paniikkikohtauksia. Sain lääkkeet, mutta en kyennyt sitoutumaan itseni hoitamiseen, vaan pakenin kaikkea ravintolaan yksin ja yhdessä kavereiden kanssa.
Tavattuani lasteni isän kaikki sujui aika ajoin ihan hyvin, mutta muutettuamme pois Helsingistä kaikki sama entinen helvetti hiipi hiljalleen takaisin elämääni. Myös lasteni isä oli alkoholisoitumassa kovaa vauhtia. Olimme kuitenkin molemmat töissä ja minä täydensin osaamistani yliopistolla. Minä vaiensin äänen sisälläni ja jatkoin itseni rentouttamista töiden jälkeen viinilasillisella.
Jatkuu sivulla 16
Yksikään meistä ei uskalla sanoa ääneen sitä, mitä olemme kokeneet, mitä näimme tai näemme toisissamme. Yksi saarnaa, toinen bodaa isompien lihasten toivossa. Minä juoksen karkuun pahaa oloa ja tunteita, joita en osaa selittää ja kohdata.
Tahtoisin potkia rikki nämä kulissit, joissa kuljemme kohtaamatta itseämme ja toisiamme. Tätäkö perheeksi kutsutaan?
Kapakka on elämän lihatiski. Käyn siellä ruokkimassa unelmiani ja haaveitani. Aamulla herään yksinäisyyteen. On vain tyhjyys, tämä huone, nämä seinät ja minä yksin nihkeissä lakanoissani harmaassa aamussa.
Raahustan eteenpäin kunnes kierros alkaa uudelleen. Lasi täyteen, on aika parantaa maailmaa ja unelmoida.
Kaikista vaikeinta on oppia rakastamaan itseään. Enää en kuitenkaan pelkää peilin särkyvän kasvojeni edessä eikä oma kuvani katoa kuin veteen piirretty viiva.
Jatkoa sivulta 14
Vastoinkäymisistä alkoi luisu yhä syvemmälle
Vuosiin 2008–2020 mahtuu seitsemän muuttoa, perintöriitoja, lasten haasteet päiväkodissa ja koulussa, isän sairastuminen ja kuolema, avoimen yliopiston opinnot työn ohella, neljä työpaikkaa, jatkuvat palaverit lasten opinnoista, vanhimman lapsen koulukiusaaminen ja putoaminen koulusta, terveysongelmani, päälle kaatuvat lasku- ja raha-asiat, siivoton koti, tiskikoneen hajoaminen – ja kirsikkana kakun päällä minun jatkuvasti lisääntyvä itseni lääkitseminen juomalla. Tuli avioero ja minä aloin luisua yhä syvemmälle päihderiippuvuuteen.
Lopulta molemmat lapset otettiin minulta huostaan. Sain siis kaiken ajan tuhota elämääni 24/7. Minulla oli aika terveyskeskukseen ja jostain syystä sain raahattua itseni paikalle. Painoin siinä vaiheessa 100 kiloa ja olin fyysisesti täysin romuna. Olin päättänyt lasten huostaanoton jälkeen juoda itseni hengiltä. Terveyskeskuksessa oli kuitenkin sinnikäs nuori lääkäri, joka puhui minut ympäri lähtemään Jorviin. Siellä vierähti viisi viikkoa.
Häpeä, syyllisyys ja viha itseä kohtaan
Kun ensimmäistä kertaa aloin käsittämään tilani ja sen, mitä päihteiden käyttö oli aiheuttanut lapsilleni, vihasin itseäni. Olin niin täynnä tuskaa ja ahdistusta, että olisin voinut huutaa suoraa huutoa. Loppuluisussa pullon ja minun väliin eivät mahtuneet edes omat lapset.
Nyt minua söi häpeä, syyllisyys ja viha itseäni kohtaan. Kaikki pullojen piilottelu, valehtelu, kuivahumala-ajat, salailu ja nousuhumalan harhat tulvivat mieleen. Uimarannallekin piti piilottaa viiniä termariin.
– Harvemmin kukaan uimisesta humaltuu.
Olin tehnyt lasteni ja omasta elämästä täyttä helvettiä. Olin ollut rasittava nalkuttaja, verta nenästä kaivava, itsesäälivä, oksenteleva, iloton kotijuoppo. Ihan loppuvaiheessa otin huikkaa joka paikassa bussissa, vessoissa, sovituskopeissa, elokuvateatterissa, museoissa, sienimetsässä. Alkoholi vei minua kuin pässiä narussa. Kaikki suunniteltiin juomisen ehdoilla.
Valitsin elämän
–MarjaKun kotiutuspäivä koitti ja aloin pakkaamaan tavaroitani, löysin repustani kaksi brandypulloa. Katselin niitä hetken ja tyhjensin ne lopulta sairaalan viemäriin. Olin valintani tehnyt. Valitsin elämän, vaikka en vielä tiennyt, kykenenkö kaikkeen, mitä on odotettavissa. Lähdin sairaalasta mukanani tieto pysyvästä maksakirroosista ja siitä, etten koskaan voi ottaa lusikallistakaan mi -
tään alkoholia, sillä olin käynyt vain muutaman viikon päässä kuolemasta.
Jouduin aloittamaan elämäni rakentamisen aivan alusta. Kotona alkoi käydä fysioterapeutti. Suihkussa käynti sujui aputuolin avulla, kaupassakäyntiin tarvitsin rollaattorin ja taksin, WC-istuin piti korottaa. Elin kuin vanhainkodissa olematta vanhus. Viikoittain kävin vielä vanhusten ryhmässä kasvattamassa kuntoa.
Iltaisin tein kävelylenkkejä kuulokkeet päässä ja pelkäsin kuolemaa. Välillä järjestelin omia hautajaisia. Palasin psykiatrisen sairaanhoitajan juttusille, koska masennus paheni pahenemistaan. Pesin hampaitakin silmät kiinni yksi kerrallaan. Löysin lopulta Alkoholismin tavalliset kasvot -nettiryhmän, josta sain vertaistukea, koska en kyennyt käymään kotini ulkopuolella.
Vastuu toipumisestani on minulla
Töitä on tehtävä paljon, välillä tuskasta huutavana ja välillä vähän nauraenkin, jotta pääsee jaloilleen. Olen pyytänyt anteeksi lapsiltani. Nuoremman kanssa olemme erittäin läheisiä, mutta vanhempi ei suostu puhumaan tai tapaamaan.
Sain kuitenkin elämälle jatkoaikaa. Käyn terapiassa ja olen alkanut ymmärtämään sitäkin, miten hoitamattomat traumat vaikuttavat ihmisen elämään. Menneisyyttä ei voi korjata, mutta voi ottaa vastuun toipumisestaan ja mennä eteenpäin. Olen saanut itseni lisäksi unelmani takaisin.
Vaikka kuolema kurkkii nurkan takana, uskallan jo elää. Pitää vaan muistaa päivittää itsensä aika ajoin ja kysyä välillä, mitä minulle kuuluu. Jos alkaa suorittamaan raittiutta, niin elämästä tulee tahmeaa ja riski luisua takaisin päihdehelvettiin kasvaa koko ajan. Kun huolehtii ja rakastaa itseään, niin voi olla muiden tukena. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka olin päättänyt tehdä, on antaa kasvot riippuvuussairaudelle, häpeälle, syyllisyydelle ja selviytymiselle. Meidän suvun hiljaisuus loppui minuun, sillä kerroin koko suvulle päihdesairaudestani.
Puhumisen ja kirjoittamisen tiellä aion jatkaa. Ja toivon, että joku, edes yksikin ihminen, saisi toivonkipinän elämäänsä ja lopulta itsensä ja elämänsä takaisin.
Teksti ja kuvat: Marja Koski
Marjan maalauksissa on paljon toipumiseen liittyvää symboliikkaa.
Olen Toni Vanhala, 49 vuotta, Tampereen A-Killasta. Teen A-kiltatoimintaa täydellä sydämellä, ja on mahtavaa kuulua tähän A-kiltaperheeseen.
Alkoholilla 12-vuotiaana alkoi ensimmäiset kokeilut. Silloin haluttiin kokea uusia asioita ja hakea pientä jännitystä elämään, kun samalla juhlittiin alakoulun loppumista ja yläkoululle siirtymistä. Aika nopeasti alkoholi tuntui omalta jutulta ja toimi hyvin rentouttavana ja ujouden poistoaineena.
Harrastin musiikkia ja olin mukana bändissä. Kaverini olivat minua vähän vanhempia, en oikein viihtynyt oman ikäisteni seurassa. Bändikämpillä ja esiintymisiin kuului alkoholin
käyttö. Se poisti aina jännitystä ja sai muutenkin rennon fiiliksen, ja se toimi myös muissa ihmisten kohtaamisissa. Ajatus oli silloin, että ilman viinaa ei ollut hauskaa. Nuoruudesta minulla on paljon hyviä muistoja, enkä silloin koennut, että päihteet olisivat minulle ongelma.
Kun 20-vuotiaana pääsin pois armeijasta, sain aika nopeasti työpaikan. Olin käynyt ammattikoulun ja valmistunut ilmastointiasentajaksi. Perhettä alkoi syntymään ja perheen eteen tehtiin työtä, että saatiin laskut maksettua, niin kun perhe-elä -
mään kuului. Tykkäsin työstä, mutta alkoholi kuului myös silloin rentoutumiseen raskaan työviikon päätteeksi ja myös vapaa-ajan harrastuksiin. Jo silloin tiesin, että alkoholi on minulle ongelma, mutta silti vähättelin ongelmaa. Tätä aikaa mentiin siihen 30 ikävuoteen.
Mieluummin lopetin työt kuin päihteiden käytön
Jos ennen rentoutuminen alkoholilla tapahtui, kun olin työstä vapaalla, niin nyt piti alkaa rentoutumaan jo työpäivän jälkeenkin. Eikä mennyt pitkään, kun työssä tuli vaikeuksia ja päätin lopettaa työnteon. Siitä alkoi päihteiden päivittäinen käyttö ja ajattelutapa muokkautui siihen, että en pärjää päivääkään ilman. Sillä ajatuksella mentiin kahdeksan vuotta.
Matkan varrella, kun käytin päihteitä sekaisin, alkoi olemaan harhoja, todellisuudentaju hävisi ja sen jälkeen vaivuin psykoosiin. Siitä herättyäni pelästyin omaa elämää, ja ensimmäinen tunne oli, että en enää halua palata siihen tilaan. Käyttöaikaan mahtuu paljon vaikeita asioita ja tapahtumia, mutta oman pohjan löytyminen oli se, jonka haluan nostaa esille. Silloin tuli ensimmäisen kerran pieni halu tehdä asialle jotain.
Tarvitsen apua!
Tässä kohtaa tuli myös ensimmäisen kerran tunne, että en pärjää yksin ja että tarvitsen apua – ja opin myös pyytämään sitä. Olin seuraavat 9 kuukautta kahdessa eri kuntoutuslaitoksessa, koska minulla oli haasteita alkaa elämään päihteetöntä arkea. Sieltä kotiuduttuani piti alkaa miettimään, mitä alan tekemään, kun jäi vapaa-aikaa enkä käyttänyt enää päihteitä.
Kuntoutuksessa olin saanut paljon työkaluja omaan arkeen, mutta niiden toteuttaminen ei ollut aina niin helppoa. Kuntoutuksesta muistan vieläkin sanat: ”Älä jää Toni kotisohvalle, vaan lähde vertaistesi seuraan.” Sitä neuvoa olen toteuttanut siitä asti, kun kotiuduin. Ja vertaistukiryhmät tulivat tutuiksi jo kuntoutuksessa. Minun piti tietoisesti hakeutua päihteettömien ystävien pariin, kun ei vanhaan ystäväpiiriin ollut mitään halua palata, jos halusin elää ilman päihteitä.
A-kiltatoimintaan tutustumaan ensin retkeilemällä
Erilaisia negatiivisia tunteita pulpahteli alitajunnasta aikaa ja paikkaa katsomatta, kun työstin omaa elämääni ammatti- ja vertaistuen kanssa. Kuulin Tampereen A-Killan retkitoiminnasta A-kiltatoiminnassa vahvasti mukana olevalta ihmiseltä, johon tutustuin itsehoitoryhmässä. Päätin kokeilla sitä, koska
minulla oli retkeilystä hyviä fiiliksiä, kun teimme retkiä myös kuntoutuksessa. Samoin kuntoutuksessa olin tottunut kävelemään ulkona, koska se teki jotenkin hyvää pääkopalle.
Kävin ensimmäisen vuoden aikana Tampereen A-Killan retkillä ja tutustuin myös muihin toimintoihin. Totesin, että retket ovat hyviä ja niissä kyllä käyn, mutta muu toiminta ei ehkä ole minulle sopivaa. Jatkoin kumminkin käyntiä A-Killassa ja tutustuin enemmän ihmisiin. Sieltä alkoi ihmisten keskusteluista nousta samanlaisia samaistumisen kokemuksia, joita itsehoitoryhmässä syntyi, kun vertaiset jakoivat kokemuksia.
Tämä voisikin olla minun juttuni!
Aloin osallistumaan enemmän A-Killan vapaaehtoistoimintaan. Järjestettiin A-Killan juhlia, tapahtumia ja osallistuin myös A-Kiltojen Liiton A-kiltatoiminta tutuksi -koulutukseen. Sitä kautta alkoi A-kiltatoiminta ottamaan Tonista enemmän otetta ja mieli alkoi muuttumaan: Hei, tämä voisikin olla minun juttuni!
Sitten vapaaehtoisena toimiminen alkoi laajentua: aloin käymään tiedottamassa A-Killasta, kävin kokemusasiantuntijakoulutuksen, jatkoin käyntiä A-Kiltojen Liiton valtakunnallisissa koulutuksissa ja tapahtumissa. Huomasin että minuun luotetaan, mikä on minulle suuri asia.
Tampereen A-Killassa aloitettiin vertaisryhmä 2016. Ryhmän nimeksi tuli ”Mahdollisuus muutokseen-ryhmä” ja nimestä syntyi lyhenne MM-ryhmä. Me kokosimme ryhmän ohjausporukan ja otimme ryhmästä ohjausvastuun aina vuorotellen, joka perjantai. Toimin edelleen ryhmän ohjaajana.
Kokemusasiantuntijakoulutuksen kautta aloin tehdä kokemusasiantuntijatehtäviä Tampereen kaupungille, lähikuntiin, asumisyksiköihin ja kuntoutuslaitoksiin. Tampereen A-Killan hallitusjäseneksi minut valittiin 2017, yhdistyksen sihteeriksi 2018 ja A-Kiltojen Liiton toimintajaoston jäsenenä toimin vuosina 2018–2022. Tampereen A-Kilta ry:n puheenjohtajaksi jäsenistö valitsi minut 2021 ja A-Kiltojen Liiton syyskokouksen päätöksellä minut valittiin hallitusedustajaksi vuosille 2023–2024. Tällä hetkellä toimin myös A-Kiltojen Liiton koordinaatiojaoston puheenjohtajana. Toimin luottamustehtävissä myös muissa yhteistyöverkostoissa.
Elämään tuli muutakin hyvää ja A-kiltatoiminnasta tuli elämäntapa
Noin vuoden verran itsehoitoryhmissä käytyäni huomasin, että vertaistuki alkoi tehomaan. Aloin miettimään muuta hyvinvointiani. Fyysinen kunto ei ollut hyvä, joten aloin harrastaJatkuu sivulla 20
maan liikuntaa enemmän. Musiikin harrastaminen uudella otteella alkoi kiinnostamaan. Bänditoiminta lähti uudella sykkeellä, ja soitankin tällä hetkellä Selvä Päivä -yhtyeessä ja KatuA-bändissä pianoa ja koskettimia.
Oman muusikin tekemistä olen myös alkanut harrastamaan uudestaan. Retkeilyä harrastan edelleen ja kahdeksan vuoden ajan olen käynyt Tampereen A-Killan UKK-retkiryhmän kanssa vaeltamassa kesäisin eri kansallispuistoissa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Pisin vaellus meillä oli tämän vuoden vaellus Utsjoki–Kevo 113 kilometriä kuudessa päivässä. Avantouintia harrastan 2–3 kertaa viikossa ja sen parissa olen saanut myös ystäviä.
A-kiltatoiminnasta on tullut elämäntapa. Samoin kaikki muu, mitä teen, tukee minun päihteettömyyttäni. Kymmenen vuoden pitkäjänteisellä ajattelutavalla ja päihteettömillä päivillä asioilla on ollut tapana järjestyä. Päihteettömän elämän ylläpidon eteen teen joka päivä asioita, koska tiedän, kuinka vaikeasta sairaudesta on kysymys ja miten vaikea sitä on hallita.
Yhä enenevässä määrin myös järjestöjen on voitava todentaa toiminnastaan syntyvää hyvää: Miten vaikkapa osallistujien hyvinvointiin, arkeen tai eteenpäin menemiseen kyetään vaikuttamaan?
Turun A-killassa olemme jo muutaman vuoden ajan kysyneet kävijöiltämme hyvinvointikäsitteen alle linkittyviä kokemuksia henkiseen hyvinvointiin, osallisuuteen, arjen sujuvuuteen, riippuvuuksiin ja tekemäämme kohtaamistyöhön liittyen.
Poimintoja hyvinvointikyselymme tuloksista
Tekemäämme kyselyyn vastasi 77 kävijää. Heistä
• 68 % koki saaneensa uusia kavereita tai ystäviä A-killan kautta,
• 73 % koki yksinäisyyden tunteen vähentyneen ja
• 86 % koki tulleensa nähdyksi ja kohdatuksi A-killassa.
Teksti ja kuva:
Toni Vanhala
Vapaaehtoisuus ja toisten auttaminen
”Kyl se niinku antaa voimaa siihen omaan toipumiseen. Oikeastaan mikkään ei auta niin paljo, mikkaanä ei tue sitä omaa toipumist niin paljo, ku se että auttaa muita.”
”Kyl siinä pääasiallisena syynä on se että siinä kokee että nää muut ihmiset oikeesti ymmärtää mistä puhuu. Jos näistä asioista puhuu semmosille, kellä ei oo ollut minkäänlaista päihdeonelmaa niin suurin osa ei ymmärrä ollenkaan mistä on kyse.”
Kysymyksillä mitattiin myös toiveikkuutta tulevaa kohtaan, itsetunnon vahvistumista, rohkeutta käydä erilaisissa paikoissa tai päivärytmin paranemista. Vastausten perusteella noin puolet hyötyi A-killan toiminnasta tavalla, joka saa taputtamaan itseään olkapäälle!
• Kokemukset elämän merkityksellisyydestä ovat lisääntyneet, samoin arjen hallinnan kokemukset.
• Osallistuminen toimintaan antaa elämänsisältöä ja uskoa omiin mahdollisuuksiin.
Kyselyyn vastanneista puolet koki, että heillä on riippuvuus, joka vaikuttaa päivittäiseen elämään. Näistä vastaajista
• 87 % koki henkisen hyvinvoinnin parantuneen A-killassa käymisen myötä
• 90 % koki kuuluvansa yhteisöön ja
• 75 % koki voivansa vaikuttaa yhteisöön kuuluviin kysymyksiin.
Kaikki vastaajat eivät kyenneet arvioimaan toiminnan vaikutuksia omaan elämäänsä. Osa ei kokenut hyötyvänsä toimin -
nasta kysytyllä tavalla, mutta heilläkin jokin asia saa pysymään mukana toiminnassa.
Tavoitteena, että jokainen tulee nähdyksi ja kohdatuksi
Päihteettömyyden periaate on vahva, ja viime vuonna Turun A-killassa päihteettömiä käyntikertoja oli kokonaisuudessaan reilu 38 000. Toiminnassa on mukana myös henkilöitä, joille riippuvuudet eivät ole haaste, mutta joilla muita hyviä syitä olla osa päihteetöntä toimintaa. Me työntekijät ja vapaaehtoiset vertaiset teemme parhaamme nähdäksemme ja kohdataksemme heistä jokaisen.
Joskus kuulee yhteiskunnallisia hinta-arvioita erilaisista pudokkaista. A-killat ottavat koppia, vaikkei kaikkia kiinni saataisikaan. Työmme on vaikuttavaa, uskokaa pois!
Teksti: Janina Rosten
valmistunut opinnäyte tuo esiin toiminnan vaikuttavuutta
Päihteetöntä tukea arkeen
”Tosi mahtavaa porukkaa tääl töissä niinku. Tääs uskaltaa olla oma ittensä. Ei tarvi olla missään maskin takana tai tiäks ei sun tarvii tietää jollet sä tiijä ja sä saat kaikkeen neuvoo ja apuu.”
Sosiaaliset kontaktit ja ryhmään kuuluminen
”Siin jotenkin vaan niinku kelpaa siihen porukkaan. Ei oo semmonen, et kokis, et joku arvostelee tai jollakin taval sun pitäis esittää jotain tai kertoo kui fiksui työpaikkoi sul on vähintäänki ollu jos ei oo enää. Ni et ei tuu niinku semmosii.”
Toiminnan merkitys
”Se toiminta ittessään piti mua raittiina. Et se tuki siihen ku mul oli päivässä ohjelmaa ja mul oli sitä työtä, mitä mä olin tehnyt nuoresta iästä saakka. Sitä ois pudonnut ihan tyhjänpäälle, jos ois pelkästään ollut ryhmät. Tavallaan se toiminta ja sit sopivassa suhteessa, et sä et näännytä itteäs, vaan sitä on kuitenkin ja on sitä vertaistukea ympärillä. Sil on erittäin suuri merkitys.”
Sosiaalinen kuntoutus Turun A-Killassa: Kokemuksia ja näkemyksiä sosiaalisesta kuntoutuksesta päiväkeskuksen eri toiminnoissa (Venla Koivisto 2023). 4/2023
”Äitienpäivänä vuonna 2005 meinasin kuolla. Minulla oli kolme sydänpysähdystä viinan takia”, kertoo lappeenrantalainen Pasi Torri ja jatkaa hyväntahtoisesti hymähtäen: ”Siitä en vielä kuitenkaan raitistunut. Muutama katko piti käydä. Sitten 5.10.2005 väsyin juomiseen ja lähdin raittiille tielle.”
A-kiltatoimintaan Pasi tuli melkein heti raitistuttuaan. Aluksi Pasi piti Etelä-Saimaan A-killan mökkiä turvapaikkanaan. Pasi kävi mökillä joka päivä. ”Tarkoitus oli, että saan etäisyyttä, etten ole kaljakaupan vieressä, jos viinapiru sattuisi hyökkäämään”, Pasi muistelee. Parin vuoden päästä Pasi olikin sitten jo töissä A-killan projektissa.
Luonnosta hyvinvointia ja voimaa
Oman A-killan hallituksessa Pasi on ollut mukana jo yli kymmenen vuotta; ensin pätkiä varapuheenjohtajana ja nyt puheenjohtajana viimeiset kaksi vuotta. Pasia ilahduttaa, että A-Kiltojen Liiton Selvästi metsässä -projektin peruja A-kiltaan jäi pysyvästi monenlaista luontoon liittyvää toimintaa.
”Me tehdään linturetkiä ja luontojuttuja, ja niitä haluan vaalia. Taannoin kävimme päiväretkellä katsomassa hanhia ja joutsenia. Metsästä haetaan meidän A-killassa hyvinvointia. Käydään marjassa, sienessä ja ihan vain retkeilemässä kansallispuistoissa. On vähän surullistakin, että nuoremmille betonilähiöasukkaille metsä on ihan uusi asia, eivät osaa käyttää hyväkseen, mitä voimaa luonnosta saa”, Pasi toteaa.
Omaa hyvinvointia Pasi ylläpitää urheilemalla. ”Vajaa kymmenen vuotta sitten lopetin tupakanpolton ja aloin yrittää lenk-
keilemään. Jaksoin juosta 50 metriä. Nyt olen juossut reilut 30 maratonia, kolme tuplamaratonia, ja vuosi sitten juoksin Ylläs–Pallas-polkujuoksutapahtumassa 66 kilometriä”, Pasi kertoo tyytyväisenä.
Oman urheilemisen lisäksi Pasi seuraa urheilua ja käy tapahtumissa. Mukana on joskus myös A-killan väkeä. Pasi muistelee: ”Yksi korvaushoidossa oleva nuori oli mukana katsomassa Huuhkajien peliä, kun 12 000 ihmistä huusi Suomi, Suomi. Kotimatkalla hän sanoi, ettei ole mistään huumeista saanut niin hyvää fiilistä kuin tässä tapahtumassa, kun yleisö ja tiivis yhteisöllisyys tempaisi mukaansa. Itsekin ajattelen, että yhteisöllisyys on iso voima ja tuo hyvää tunnetta.”
Pitääkö sairastumista hävetä?
Jokin aikaa sitten Pasi kohtasi pöyristyttävän tilanteen: ”Olin pitämässä A-kiltatoiminnan infoa erään terveysaseman henkilökunnalle ja kerroin omaa tarinaani. Siis että minut on elvytetty ja olen saanut hoitoa teholla eikä juominen vielä siihen loppunut, vaikka hengenlähtö oli lähellä. Tähän eräs kuulijoista, terveydenhuollon ammattilainen siis, sanoi, että etkö sinä häpeä. Menin ihan hämilleni. Minä? Häpeä mitä?”
”Työntekijä jatkoi ja tivasi, että olenko miettinyt, miten olen tuhlannut yhteiskunnan rahoja. Edelleen oli hämilläni, mutta sain kuitenkin vastattua, etten ole miettinyt, mutta kyllä minä sitä nyt yritän korvata yhteiskunnalle esimerkiksi olemalla täällä vapaaehtoisesti kertomassa tarinaani teille. Ja jatkoin vielä, että lisäksi olen ollut toistakymmentä vuotta tuki -
”Tykkään olla hallituksessa. Se on keino vaikuttaa ja itse ajattelen, että Liiton hallituksessa vaikutan valtakunnallisesti, ja toisaalta tuon alueellisuutta hallitukseen”, Jari Markin varahenkilönä A-Kiltojen Liiton hallituksessa mukana oleva Pasi toteaa.
perheenä lapselle ja näin kyllä yritän korvata yhteiskunnalle tätä velkaa, että enhän minä muuta pysty”, Pasi selostaa tapahtumaa vieläkin tapahtuneesta hämmentyneenä.
”Kyllä siinä minulla meni pasmat ihan sekaisin. Jälkeen päin sain terveysaseman toiselta työntekijältä tekstiviestin, jossa tämä pahoitteli tapahtunutta. Samoin yksikön päällikkö soitti minulle ja pyysi anteeksi. Kun hän kysyi minulta, haluanko, että hän puhuttelee kyseisen työntekijän, sanoin, että totta kai. Ei tämmöinen ihminen voi kohdata vaikkapa ensikertaa hoitoon hakeutuvaa. Kyllä siitä lähtee vain juomaan ja hoito jää siihen”, Pasi toteaa.
”Täytyy muistaa, että minun kaltaisteni tapauksessa puhutaan sairaudesta. Siinä on A-Kiltojen Liitolla ja meillä kaikilla paljon tehtävää, että asennetta saadaan muutettua. A-Kiltojen Liiton pitää olla aktiivinen edunvalvoja päihdeongelmaisille. Ajattelen, että se on yksi Liiton tärkeimpiä tehtäviä.”
Teksti: Kirsi Mäki
Kuva: A-Kiltojen Liitto ry:n arkisto
Kirjoittaja Outi Järvinen, koulutettu kokemusasiantuntija, KAP Vantaa -hanke
Kokemusasiantuntijuutta mielenterveyspalveluiden ryhmähoitoihin
Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen mielenterveys- ja päihdepalveluissa toteutettiin vuoden 2023 aikana mielenterveyspalveluiden ryhmähoitojen kehittämisprosessi. Yhteiskehittämiseen osallistui Vantaan ja Keravan Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen hanketyöntekijöitä, mielenterveyspalveluiden ryhmänohjaajia ja KAP Vantaa -hankkeen koulutettuja kokemusasiantuntijoita. Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeen projektipäällikkö Emmi Ikonen kertoo yhteiskehittämisen lähtökohdista: ”Kokemusasiantuntijoiden osaaminen ja vertaisuuden hyödyt nähdään tärkeänä osana mielenterveys- ja päihdepalveluissa tehtävää työtä. Ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden tehdessä yhteistyötä asiakkaan ei tarvitse valita ammatillisen ja vertaistuellisen avun väliltä."
"Pääsin viiden muun KAP:n kokemusasiantuntijan kanssa kehittämään kokonaan uudenlaista palvelukonseptia VaKen uuteen mt-palvelujen ryhmäkeskukseen. Syntyi työnimellä ”Kokemusasiantuntijakahvila” kulkenut palvelukuvaus.
Toteutetut kymmenen KAT-kahvilaryhmää eivät riittävästi tavoittaneet kohderyhmää, joten päätimme kokeilla toista pilottia, kokemusasiantuntijoiden ohjaamia jatkoryhmiä. Näissä KAT olisi mukana viimeisellä kerralla hoitoryhmässä, ja ryhmähoidon päätyttyä pidettäisiin vielä kaksi KAT-työparin suunnittelemaa ja ohjaamaa ryhmäkertaa.
Merkittävä ryhmäpilotti sisälsi yli sata toimeksiantoa
Oli hieno kokemus päästä kokemaan ns. ”kädet savessa”, millaista uuden palvelun kehittäminen käytännössä on. Yhteistyö tilaajan kanssa oli tiivistä ja joustavaa. Koin, että KAP:n kokemusasiantuntijoiden ammattitaitoon luotettiin. Keskusteluilmapiiri oli avoin ja rakentava. Ryhmien ohjaamien oli palkitsevaa. Koin, että kokemusasiantuntijana pystyin antamaan ryhmäläisille uudenlaisia näkökulmia.
Ryhmähoidot, joissa kokemusasiantuntijat olivat mukana, olivat psykologisen joustavuuden lisääntymiseen tähtäävä Hyväksymis- ja omistautumisterapia (HOT), depressiokoulu sekä masennuksen ja ahdistuksen hoitoryhmät. Viimeisellä ryhmätapaamisella kokemusasiantuntija kertoi ryhmälle omasta toipumisestaan, vastasi asiakkaiden kysymyksiin ja kertoi jatkoryhmien sisällöstä.
Kokemusasiantuntijat osallistuivat pilotin aikana viimeiselle ryhmähoitokerralle yhteensä 13 kertaa ja ohjasivat 26 jatkoryhmää. Pilotti oli kokemusasiantuntijapankin toiminnan kannalta merkittävä, sillä se sisälsi yhteiskehittämisen työpajoineen ja suunnittelu- ja seurantakokouksineen yli 100 toimeksiantoa.
Ryhmien jatkotapaamisissa suunnattiin tulevaan
Ensimmäisessä jatkotapaamisessa kävimme kuulumisten lisäksi läpi hoidollisessa ryhmässä käsiteltyjä asioita ja teemoja, jotka ryhmäläiset olivat kokeneet itselleen merkityksellisiksi ja miten opittujen keinojen harjoittelu on sujunut. Keskustelimme myös siitä, miten jatkossakin voisi ottaa käyttöön opittuja asioita omassa arjessa.
Toisessa jatkotapaamisessa mietimme millaisista, esimerkiksi kolmannen sektorin palveluista, voisi jatkossa olla hyötyä ryhmäläisille. Laadimme suunnitelmaa siitä, mitä asiakas voisi jatkossa tehdä ja mihin olla yhteydessä. Mietimme yhdessä, mikä olisi se seuraava askel.
Pystyin ryhmissä hyödyntämään erilaisia kehollisia menetelmiä, joita olen toisissa kokemusasiantuntijatehtävissäni oppinut. Asiakkailta saatu palaute oli positiivista ja koskettavaa. Vaikka jatkoryhmiin oli suunniteltu tietty rakenne, olivat ne vapaamuotoisia ja rentoja. Asiakkaat tulivat kohdatuiksi ja saivat puhua itselleen tärkeistä aiheista.
Ryhmänohjaus edellyttää kokemusasiantuntijalta rohkeutta, kykyä heittäytyä ja olla läsnä. On tärkeää osata kiteyttää omista kokemuksista se, mikä voisi tuoda asiakkaille jonkun uuden oivalluksen ja toivon. Valmiuksia tällaiseen KAT-työhön olen saanut KAP:n koulutuksesta ja taidot ovat karttuneet myös muissa kokemusasiantuntijatehtävissä. Kokemusasiantuntijan työt ovat yleensä toimeksiantoihin perustuvia ”keikkatöitä”. Tämä mahdollistaa sen, että voimme viedä eteenpäin eri paikoissa kehitettyjä hyviä käytänteitä ja toimintamalleja.
Kehittämistyössä erilaiset kokeilut ja yhteistyö tärkeitä
VaKe:n ryhmähoitopilotin haasteeksi muodostui jatkoryhmien vähäinen osallistujamäärä, jonka vuoksi jatkoryhmiä ei tässä muodossa jatketa. Ryhmähoidoissa aiotaan kuitenkin jatkossakin hyödyntää kokemuslähtöistä tietoa ja -osaamista ja tehdä yhteistyötä kokemusasiantuntijoiden kanssa.
Tulevaisuuden sote-keskus -hankkeesta projektipäällikkö Emmi Ikonen kiteyttää: ”Pilottijakson aikana tunnistettiin palvelujen rakenteisiin liittyviä osa-alueita, jotka tulisi ratkaista sujuvan ja pysyvän yhteistyörakenteen varmistamiseksi. Haasteet liittyivät jatkoryhmiin ohjaamiseen ja niiden kirjaamiseen. Vaikkei ryhmähoitomallia pilottijakson kaltaisessa muodossa jatkettu, tahtotilana on edelleen löytää tapa, jolla ammatillinen hoito ja vertaisuus saataisiin kulkemaan paremmin käsi kädessä. Kehittämistyössä ei aina päästä heti maaliin, mutta erilaiset kokeilut ja yhteistyö auttavat meitä näkemään kehittämistarpeita prosesseissamme. Iso kiitos mukana olleille kokemusasiantuntijoille, toivottavasti yhteistyömme jatkuu ja löydämme tulevaisuudessa entistä parempia ja asiakkaita hyödyttäviä tapoja järjestää palveluja!”
Itse ajattelen, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella on ollut rohkeaa kokeilukulttuuria. Toivon, että tämä rohkeus kehittää uudenlaisia toimintatapoja, työntekijät ja kokemusasiantuntijat yhdessä, jatkuu edelleen. Uskon, että teoria ja kokemus yhdistettynä, toisiaan täydentäen, auttavat kehittämään vaikuttavia palveluita. Yhteistyöllä voimme vastata tulevaisuuden haasteisiin.
Teksti: Outi Järvinen, koulutettu kokemusasiantuntija, Kokemusasiantuntijapankki
KAP Vantaa -hanke
Kuvat: KAP Vantaa -hanke
”Jos tulisi lisää väkeä, ryhmä voisi jatkossa toimia joka toinen viikko. Voidaan paistaa vaikka pitsaa omaa pelivuoroa odotellessa, voidaan pelata myös lautapelejä ja järjestää pleikkariturnauksia – tai mitä kivaa nyt keksittäisiinkään”, kolmikko toteaa kuin yhdestä suusta.
”Se on tärkeää, että täällä kukaan ei tuu kysymään, tarvitko jotain aineita. Täällä on päihteetöntä tekemistä mukavassa porukassa ja on turvallista, kun tietää, että missään ei oo päihteitä näkyvillä”, toteaa oululainen Jani Oulun A-Killan viime keväänä aloittaneessa peliryhmässä. Jani on ollut ryhmässä mukana alusta asti ja toivoo ryhmään lisää nuoria oululaisia. ”FIFA 23 ja NHL eli urheilupelit ovat erityisen suosittuja. Niitä me täällä pelaillaan ja mukaan mahtuu lisää porukkaa pelaamaan”, Jani kertoo.
Janilla itsellään on takana sekakäyttöä, mutta nyt Jani on ollut jo pitkään kuivilla, joten Jani siis tietää, mistä puhuu: ”Monilla nuorilla on päihdeongelman lisäksi ahdistusta ja paniikkia, mutta tähän ryhmään on helppo tulla sikäli, että meitä on kuitenkin suht’ pieni porukka ja täällä ymmärretään toisiamme – ja tuetaan päihteettömyyteen. Ja etenkin kun päihde on saatu poikki, eikä oo mitään tekemistä, täällä tekemistä on tarjolla.”
Janne on käyttänyt huumeita, ja taustalla on ollut myös masennusta. Nyt hän on A-Killassa kuntouttavassa työtoiminnassa ja käy peliryhmässä seuran vuoksi: ”On tärkeää, että täällä tutustuu toisiin ihmisiin, että saa kavereita, jotka ei käytä aineita.” Jannen masennus on pikkuhiljaa helpottunut ryhmässä käymisen myötä ja myös kuntouttavan työtoiminnan avulla.
Tommi, joka on ollut A-Killassa sosionomiopintoihin kuuluvassa harjoittelussa ja jatkanut harjoittelun päätyttyä peliryhmässä käyntiä, on pannut merkille ryhmän merkityksen: ”Ryhmä on tärkeä, sillä pelien kautta nuori voi löytää yhteisöjä ja uusia kavereita. Pelaaminen ryhmässä auttaa sosialisoitumista."
Teksti ja kuva: Kirsi Mäki
Ryhmä kokoontuu kerran kuussa
Oulun A-Killassa, Hintantie 24. Ryhmään ei tarvitse ilmoittautua etukäteen; riittää, kun tulee paikalle. Uudet kävijät otetaan lämpimästi vastaan.
Lisätietoja ryhmästä:
Oulun A-Kilta ry, puh. 041 445 5352
Janin toipumistarina oli Vesipostissa 4/2022, se on luettavissa myös www.a-kiltojenliitto.fi/julkaisut/toipumistarinat/
Viestintäjaosto toteuttaa nimikilpailun lehden lukijoille.
Kilpailun tavoitteena on saada uusi, raikas, A-kiltatoimintaa kuvaava sekä nykyistä laajempaa lukijakuntaa lukemaan ja mukaan A-kiltatoimintaan houkutteleva nimi tälle kunniakkaasti jo yli 40-vuotiaalle lehdellemme.
Vesiposti kertoo sanoin ja kuvin ennen kaikkea A-kiltatoiminnasta – paikallisesta, seudullisesta ja valtakunnallisesta näkökulmasta. Lehti pyrkii tuomaan esille myös ajankohtaisia riippuvuuksista toipumiseen liittyviä asioita. Lehti toimii lisäksi asiantuntijoiden ja riippuvuuksista toipuvien ihmisten keskustelufoorumina.
Lehden tavoitteena on tuoda A-kiltatoimintaa tunnetuksi ja herättää kiinnostusta toimintaa kohtaan. Uuden nimen tulee sopia ja soveltua lehden tarkoitukseen, tavoitteisin ja sisältöön. Nimen on oltava helppokäyttöinen, selkeä, ymmärrettävä sekä puheessa ja kirjoituksessa helposti taivutettavissa.
LUOVUUS, HAUSKUUS JA KIELELLINEN LEIKITTELY OVAT SALLITTUJA!
Lehti on yksi käyntikorttimme ja näyteikkunamme, joka on saatavilla
sekä paperilehtenä että näköislehtenä A-Kiltojen Liiton verkkosivuilla.
Kilpailuun osallistuminen:
Kilpailuaika on Vesipostin 4/2023 ilmestymisestä al kaen 15.1.2024 saakka.
Nimiehdotus sähköpostitse vesiposti@a-kiltojenliitt o.fi otsikolla “Uusi nimi”.
Viestissä ilmoitettava nimen keksijän nimi, puhelin numero ja osoite.
Osallistua saa kuka vain maksimissaan kolmella nimi ehdotuksella.
Palkintona kahvihetkitarvikepakkaus (arvo n. 20 €). Jos useampi henkilö ehdottaa samaa nimeä, joka valitaan voittajaksi, palkinto arvotaan ehdott aneiden kesken. Voittajan valitsee viestintäjaosto.
Viestintäjaosto pidättää oikeuden hyödyntää ja muok ata kilpailuun lähetettyjä nimiehdotuksia.
Vähättely on väkivaltaa ja myös yhteisön ongelma
VEERAT-hanke osallistui lokakuussa Oulussa järjestetylle valtakunnalliselle Väkivaltatyön foorumille, jonka teemana oli ”Jokaisen oikeus turvallisuuteen – Miten autamme erityisen haavoittuvassa asemassa olevia?”
Monista mielenkiintoisista puheenvuoroista minua inspiroi voimakkaasti yhdenvertaisuuskouluttaja Javiera Marchant Aedon puheenvuoro normien vaikutuksesta turvallisuuden tunteeseen ja vähättelyn väkivalta. Piilossa oleva, hienovarainen ilmiö, joka kuitenkin koskettaa meitä ihan jokaista. – Uskon, että myös jokaista A-kiltaa.
Vähättely voi olla sanojen ohittamista, naureskelua, tytöttelyä, pojittelua, mielipiteiden väheksymistä, tai kommentteja liittyen yleensä sukupuoleen, ulkonäköön, seksuaaliseen suuntautumiseen, etnisyyteen tai vammaan. Usein vähättely liittyy jollakin tavalla ennakkoluuloihin ja niistä seuraava syrjintä aiheuttaa kokemuksen, ettei ympäristössä ole turvallista olla oma itsensä. Pahimmillaan vähättely ja vähättelevä kielenkäyttö on niin tavallista, ettei soveliaan käytöksen rajoja enää edes tunnisteta tai niihin ei kiinnitetä huomiota.
Miksi toisen ihmisen asiaton kommentointi tai vähättely sitten usein ohitetaan olankohautuksella? Kuin huomaamatta sanomme vähättelyn kohteelle: ”Älä välitä.” Sen sijaan, että sanoisimme ihmiselle, joka puhuu epäasiallisesti: ”Hei, tuo ei ollut asiallista. Meillä täällä ei sallita tuollaista puhetta.” Vähättely kuulostaa sanana niin vähäiseltä, että emme aina osaa ottaa sitä riittävän vakavasti. Meillä ei välttämättä myöskään ole riittävää ymmärrystä siitä, millaisia vaikutuksia vähättelyllä voi olla, paitsi vähättelyn kohteeseen, myös laajemmin.
Toistuessaan vähättely lisää turvattomuutta ja epätasa-arvoa – ja haavoittaa
Vähättelyn sallivassa yhteisössä monesti ajatellaan ja sanotaan ehkä ääneenkin, että ihmisten ei pitäisi olla niin herkkiä ja pa -
hastua tai loukkaantua niin pienestä. Melko usein kuulee myös kommentteja siitä, kuinka mitään ei enää saa sanoa. Kyse voi olla yksittäin ajateltuna pienistä asioista, mutta toistuessa ne kasvattavat vähättelyn kohteeksi joutuvan kuormitusta ja yhteisön turvattomuuden ilmapiiriä. Jos yhteisössä suhtaudutaan sallivasti vähättelyyn tai ei nähdä sitä haitallisena, osa yhteisön jäsenistä joutuu väistämättä yhteisön ulkopuolelle tai ainakin ulkokehälle.
Kuka haluaisi osallistua yhteisön toimintaan, jos kokee tulevansa jatkuvasti vähätellyksi jonkin ominaisuutensa vuoksi? Tai jos osallistuu yhteisön toimintaan, kokeeko ihminen olevansa tasa-arvoinen ja oikeutettu sanomaan oman mielipiteensä, jos joutuu koko ajan jännittämään, miten häneen suhtaudutaan? Vähättelyn luonne väkivaltana voi olla vaikea nähdä. Sillä on kuitenkin merkittäviä seurauksia ja uskon, että A-kiltojen sisällä keskustelu vähättelystä ja siihen suhtautumisesta omassa A-killassa voi lisätä turvallisuutta ja kaikkien osallistujien yhdenvertaisuutta.
On aina helppo neuvoa olla loukkaantumatta, jos asia ei kosketa itseä. Ajatellaan hetki loukkaavia tai ajattelemattomia sanoja paperihaavoina: Jos saat käteesi yhden paperihaavan, se on toki inhottavan tuntuinen, kivuliaskin, mutta paranee melko nopeasti. Mutta entäs, jos saat joka päivä uuden paperihaavan? Yksi tölväisy sieltä, toinen tölväisy tuolta, jatkuvasti päivästä toiseen. Yksi vähättelevä kommentti sukupuolesta, yksi huumoriksi verhottu vitsi ulkonäöstä, yksi tölväisy seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvistä stereotypioista. Jos tilanne on se, että ihmisellä on monia ominaisuuksia, jotka asettavat hänet jollakin tavalla vähemmistöön yhteisössä, mukaharmittomia tölväisyjä satelee koko ajan. Vähitellen kädet ovat täynnä parantumisen eri vaiheessa olevia paperihaavoja – silloin on kovin vaikea unohtaa paperihaavojen aiheuttama kipu tai rajoitteet käsien toiminnassa.
Vähättelyn väkivaltaisuus perustuu siihen, että yksilön lisäksi vähättely vaikuttaa myös yhteisöihin ja yhteiskuntaan. Asiattomien kommenttien ja sanojen merkityksen vähättely normali-
soi syrjintää ja vahvistaa normeja siitä, millainen ihmisen oletetaan olevan ja sitä, millaisia ihmisiä yhteisöön sallitaan. On helppo sanoa: ei kaikessa ole kyse syrjinnästä tai ei kaikessa ole kyse naisvihasta. Tunnettu selitys on myös verhoutua huumorin tai suorapuheisuuden taakse. Sehän oli vain huumoria, vitsi, tai näin on aina puhuttu, ei tämä mitään tarkoita. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kyllä kommentit ja sanat tarkoittavat jotakin, niillä on aina jokin merkitys ja jokin seuraus.
Mieti siis, mitä sanoja käytät
On iso vaatimus osata huomioida kaikki näkökulmat ja onnistua aina valitsemaan sanansa oikein. Voi olla vaikea oppia asioita, jotka ovat itselle vieraita tai ymmärtää millaiset sanat tai asiat voivat olla loukkaavia, jos itsellä ei ole niihin kosketuspintaa. Ei kuitenkaan ole mahdoton vaatimus pyrkiä toimimaan paremmin, pyrkiä huomioimaan puheessaan kaikkia kunnioittava sävy. Jos tiedät, että jokin sana tai kommentti loukkaa toista ihmistä, älä käytä sitä. Loukkaavaa ilmaisua käyttämällä sinä pääset sanomaan sen ääneen, koska olet tottunut tai haluat toimia niin. Vähättelyn kohde saa sanoistasi jälleen uuden paperihaavan.
Se, että yrittää toimia paremmin, riittää. Vähitellen voi oppia aina lisää. Jo edesmenneen ihmisoikeusaktivisti Maya Angeloun miettein haluan muistuttaa: Tee parhaasi siihen asti, kunnes tiedät paremmin. Sitten kun tiedät paremmin, tee paremmin.
Teksti: Maiju Lehtonen
VEERAT-hanke
VEERAT-hanke osallistui Väkivaltatyön foorumiin 2023 myös omalla, projektipäällikkö Maiju Lehtosen puheenvuorolla, jonka otsikkona oli: ”Naiset, jotka ovat toipumassa päihteiden käytöstä ja lähisuhdeväkivallan kysymykset”.
Hyvää
joulua ja onnellista vuotta 2024
Hyvää joulua ja onnellista vuotta 2024
Vesipostin lukijoille toivottavat
Vesipostin lukijoille toivottavat
Anjalankosken A-kilta ry
Espoon A-kilta Hykaa ry
Etelä-Saimaan A-kilta ry
Harjavallan A-kilta ry
Haukiputaan A-kilta ry
Helsingin A-Kilta ry
Hollolan A-kilta ry
Iisalmen A-kilta ry
Imatran A-kilta ry
Inkoon A-kilta ry
Joensuun A-kilta ry
Jyväskylän A-kilta ry
Jämsän Seudun A-kilta ry
Järvenpään A-kilta ry
Kajaanin A-kilta ry
Kemin A-kilta ry
Keuruun A-kilta ry
Kirkkonummen A-kilta ry
Koillis-Lapin A-kilta ry
Kuopion A-kilta ry
Kuppikunta A-kilta ry
Kymen A-kilta ry
Lahden A-kilta ry
Laitilan Seudun A-kilta ry
Lopen A-kilta ry
Läntisen Uudenmaan A-kilta ry
Mäntän Seudun A-kilta ry
Oriveden Seudun A-kilta ry
Oulun A-Kilta ry
Pohjois-Lapin A-kilta ry
Porvoon A-kilta ry
Pyhäjärven A-kilta ry
Porin A-kilta ry
Salon Seudun A-kilta ry
Savonlinnan A-kilta ry
Sotkamon A-kilta ry
Tampereen A-Kilta ry
Tornion A-kilta ry
Turun A-Kilta ry
Uudenkaupungin A-kilta ry
Vaasan A-kilta ry
Vantaan A-kilta ry
Hirvikankaantie 226
Hirvikankaantie 226, 38770 Lohikko
p. (02) 572 820 a-koti@vakry.fi
www.vakry.fi
MTLH – tuettuja lomia ja vapaaehtoistoimintaa Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry
Ruoholahdenkatu 8, 4krs. 00180 Helsinki
p. 010 2193460 lomat@mtlh.fi
www.mtlh.fi
Fb: MTLH ry, Maaseudun tukihenkilöverkko
Ig: @mtlhry, @tukena_maaseudulla
X: @MTLHry
Päihdehoitokeskus Maivita Oy
Mainiementie 29 16900 Lammi
p. 0400 315 069 info@maivita.fi
Viinikankatu 53 33800 Tampere p. (03) 253 5100 pkpaino@pkpaino.com
Aineistot osoitteeseen: aineisto@pkpaino.com
www.pkpaino.com
Aurinkoinen aluetapaamisviikonloppu
Visailuvoitto maistui makealta Raijalle, Irmelille, Birgitille, Arjalle ja Astalle.
Elokuisena perjantaina alkoi autoja ilmaantua Lomakoti Lammelan parkkipaikalle, kun viiden eri A-killan osallistujat saapuivat perille. Pian kuului iloista naurua ja puheensorinaa vaihdettuamme kuulumisia kukin omalla tavallamme.
Tervetulokahvittelun ja majoittumisen jälkeen siirryimme ulos jatkamaan kuulumisten vaihtoa. Ruokailtuamme alkoi armoton kisailu nännikuminheiton mestaruudesta. Mestaruus meni Sinikalle Kajaaniin, toinen sija Artolle ja kolmas Kirsille. Innokkaita kisaajia oli kaksikymmentä. Sitten siirryimme joukkueittain Suomalaiset elokuvat -visailu pariin. Kysymykset osoittautuivatkin kinkkiseksi, mutta urheasti ratkoimme tehtävät. Iltaa jatkoimme saunomisen ja iltapalan merkeissä.
Lauantaina aamupalan jälkeen kokoonnuimme järjestökoordinaattorimme Kirsin johdolla keskustelemaan tärkeistä A-kiltojen kuulumisista ja yhteisistä asioista. Puheenjohtajamme Arto oli paikalla kertomassa A-Kiltojen Liiton terveiset.
Käytyämme tärkeät asiat läpi jatkoimme päiväämme vapaalla seurustelulla, odotetuilla arpajaisilla ja TV-tietovisailulla. Kahden päivän visailu saatiin vihdoin päätökseen ja onnellinen voittajajoukkue julkaistiin. Iltamme jatkui saunomisella, iltapalalla ja yhdessäololla.
Kotiinlähdön lähestyessä hiipii haikeus jokaiseen paikallaolijaan, vaikka tiedämme, että näemme uudestaan muutaman kuukauden päästä. Iso kiitos järjestäneen Haukiputaan A-killan ihanille ja puuhakkaille Birgitille ja Tuulikille, unohtamatta myöskään iloista ja tsemppaavaa vertaiskoutsiamme Arjaa onnistuneesta viikonlopustamme.
Teksti: Sinikka Huurinainen
Kuva: Arja Räinä
www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen
Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti
Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.
Tilaan Vesiposti-lehden
Tilauksen peruutus
Lehden toimitusosoite
Nimi
Lähiosoite
Postinumero -ja toimipaikka
Osoitteenmuutos
Vanha osoite
Uusi osoite
Postinumero -ja toimipaikka
Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.
Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi
Postimerkki
A-Kiltojen Liitto ry
Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs
33500 TAMPERE
Anjalankosken A-kilta ry Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com
Espoon A-kilta Hykaa ry Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 toimisto@espoonakilta.fi www.espoonakilta.fi
espoonakilta
Imatran A-kilta ry
Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi
Inkoon A-kilta ry Grönkullantie 52
10210 Inkoo p. 050 4322 957
Kuhmon A-kilta ry Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443
Kuopion A-kilta ry Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com
Oulun A-Kilta ry
Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com
Pieksämäen A-kilta ry
Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com
Viestipalvelu X: @akiltaespoo @espoonakilta
Joensuun A-kilta ry Kansalaistalo-Kahvila-Soroppi Torikatu 30
Etelä-Saimaan A-kilta ry Valtakatu 23 53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta
Harjavallan A-kilta ry Samonkatu 6 A 1 29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com
Haukiputaan A-kilta ry Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com
Helsingin A-kilta ry
Hietakummuntie 19 B 00700 Helsinki p. 040 779 6784 malmi@helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi
Hollolan A-kilta ry Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakiltary.zyrosite.com
Hyvinkään A-kilta ry Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382
Iin A-kilta ry Pappilantie 16, 91100 Ii p. 0400 185 881 heikkilamarika1974@gmail.com
Iisalmen A-kilta ry
Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com
80100 Joensuu p. 0400 573 254/ Eija
Jyväskylän A-kilta ry Taitoniekantie 14
40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net
Jämsän Seudun A-kilta ry jamsanseudunakilta@gmail.com
Järvenpään A-kilta ry
Wärtsilänkatu 14b A 04410 Järvenpää puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi
Kajaanin A-kilta ry
Kainuunkatu 9
87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com
Kangasalan A-kilta ry
Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com
Kemin A-kilta ry
Ratavartijantie 18
94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com
Keski-Lapin A-kilta ry
Keuruun A-kilta ry Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com
Kirkkonummen A-kilta ry Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 0466 630 7861 kirkkonummenakilta@gmail.com https://kirkkonummenakilta.fi/
Koillis-Lapin A-kilta ry
Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com
Kuppikunta A-kilta ry Asemakatu 5 B, 70100 Kuopio puh. 045 264 0987 kuppikunta.kuopio@gmail.com www.kuppikuntaakilta.yhdistysavain.fi
Kymen A-kilta ry puh. 040 5599 658
Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com
Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta
Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com
Lopen A-kilta ry Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com
Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry
Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi
Mäntän Seudun A-kilta ry Vilpunkatu 8 35700 Vilppula puh. ms.akilta4@gmail.com
Nurmijärven A-kilta ry Rajamäen kylätalo Villentie 2 05200 Rajamäki puh. 045 267 2585 kuumakillat@gmail.com www.kuumakillat.fi
Oriveden Seudun A-kilta ry Koulutie 5 (Lampila-rakennus) 35300 Orivesi p.045 186 5551 akiltaorivesi@gmail.com
Pohjois-Kymen A-kilta ry
Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku.com
Pohjois-Lapin A-kilta ry
Terstontie 353, 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com
Porin A-kilta ry
Vapaudenkatu 1
28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi
Porvoon A-kilta ry Jokikatu 7, 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi
Pyhäjärven A-kilta ry
Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com
Riihimäen Seudun A-kilta ry
Salon Seudun A-kilta ry Portimonkatu 5 A 24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net
Savonlinnan A-kilta ry Aematie 11
57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@savonlinnanakilta.fi
Sotkamon A-kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo
Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com
Tampereen A-Kilta ry Kartanonkatu 4
33820 Tampere puh. 040 676 6444 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi
Tornion A-kilta ry
Metsolantie 10 C 19
95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com
Turun A-Kilta ry
Pääskyvuorenrinne 1
20610 Turku puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi
Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com
Vaasan A-kilta ry
Raastuvankatu 28
65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/
Vantaan A-kilta ry
Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi
A-kilta löytyy Facebookista
A-kilta löytyy Instagramista
A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.
Itsenäisyydenkatu 17 B
33500 Tampere
Kansankatu 53 90100 Oulu
etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ Viestipalvelu X: @akiltojenliitto
Toiminnanjohtaja
Yrmy Ikonen
p. 045 636 6629
Viestipalvelu X: @YIkonen
Talous- ja hallintosihteeri
Mirja Sorvali
p. 040 679 6449
Toimisto- ja viestintäsihteeri
Anna Niemistö
p. 0400 394 869
Viestinnän asiantuntija
Kirsi Mäki
p. 040 1679 377
Viestipalvelu X: @maki_kirsi
Viestinnän asiantuntija
Tuija Tamsi-Lehtinen
p. 040 866 8257
Viestipalvelu X: @tuija_tamsi
Asiantuntija
Aulikki Otranen
p. 040 3566 592
Asiantuntija
Mikko Putaja
p. 040 566 4841
Suunnittelija
Anja Sauvolainen p. 040 689 8367
Viestipalvelu X: @anja_ry
Projektipäällikkö, VEERAT -hanke
Maiju Lehtonen
p. 040 619 5036
Viestipalvelu X: @MaijuLehtonen
Johtavat luottamushenkilöt:
Puheenjohtaja
Arto Pasanen p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi
Viestipalvelu X: @pasaarto
Varapuheenjohtaja
Satu Lahtinen p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net
Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen
A-Kiltojen Liitto ry
Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere
TEEMOINA
OSALLISUUS, YHTEISTYÖ, TOIPUMISORIENTAATIO
12.4.2024
klo 12.00–16.00
Kalliolan Setlementtitalo, Sturenkatu 11, Helsinki
Seminaari on tarkoitettu kaikille päihdetoipumisesta kiinnostuneille.
Ohjelmassa:
Toipumisorientoitunut palvelujärjestelmä
Mikko Tamminen, Asumis-, kriisi- ja päihdepalvelujen johtaja, Helsingin kaupunki
Kokemuspuheenvuoro: Toipumispolut ja toipumiskulttuuri Ari Huldén, vertaisohjaaja, Suojatie ry, toiminnanohjaaja Homeless Academy ry
Osallisuuden kokemus voimavarana
Lars Leemann, tutkija, THL
Jalkautuva vertaistuki
Vantaan A-kilta ry ja Helsingin A-kilta ry
Porttiteatteri
Lisätiedot: Yrmy Ikonen, yrmy.ikonen@a-kiltojenliitto.fi
www.a-kiltojenliitto.fi
ILMOITTAUTUA
toimisto@a-kiltojenliitto.fi
Seminaari on maksuton.
