Vesiposti 3/2023

PÄIHDETOIPUJA- VESI posti JÄRJESTÖN JÄSENLEHTI 3/2023

Puheenjohtajalta: A-killoissa on osaamista s. 3

Toipumistarina: Korvaushoito on lääke, mutta tarvitaan muutakin s. 18

Suopotkupallon MM: Jälleen mahtava kokemus s. 24

Vesiposti_kansi_3_2023.indd 3

30.8.2023 9.52.24

VESI posti 3/2023

VAKIOPALSTAT 3

Puheenjohtajalta: A-killoissa on osaamista

12

Hallitusedustajat tutuiksi: Minullahan intoa kyllä löytyy!

14

KAP Vantaa: Vertaismentorointi tukee kokemusasiantuntijoiden työssäjaksamista

16 18 22

N

Toipumistarinat: Arvoton olo syntymälahjana Korvaushoito on lääke, mutta tarvitaan muutakin

N

VEERAT-hanke Turvallisempi toipumisympäristö kaikille on kaikkien etu

AJANKOHTAISTA 10

Jatkuvuuden ja hallinnollisen osaamisen varmistaminen tärkeää

8

MIPA: Hiljainen tieto kuuluvaksi ja näkyväksi

30

Elopäivät Kankaanpään A-kodilla

30

Ylen Sunnuntaivieraana Arto Pasanen

FC A-kilta osallistui jälleen suopotkupallon MM-kisoihin. s. 24. Kuva: Tommi Reijonen

Saappaanheitto kuuluu A-Kiltojen Liiton kesäpäivien ohjelmaan. Kisan tulokset s. 32.

Kuva: Anna Niemistö

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI 4

Sulkavan Suursouduissa voittajan fiiliksellä

6

A-kiltatoiminta tutuksi: Tiesin heti viihtyväni

9

Pihapelejä ja keskusteluja Nedergårdin leirillä

21

Kemin A-kilta ry 40 vuotta

24

Suopotkupallon MM: Jälleen mahtava kokemus!

26

Bodia, sporttia ja uusia tuulia Jyväskylässä

27

Kartanofest Tampereella

28

Vaasan Tsemppipäivät: Ehdottomasti jatkoon!

29

Keskisen Suomen pienten A-kiltojen leirikimara

31

Ilot ja surut helppo jakaa naisten kesken

32

Saappaanheiton ja nännikumin tulokset

N merkityt jutut luettavissa heti lehden ilmestyttyä verkkosivuiltamme www.a-kiltojenliitto.fi

2

Vesiposti_3_2023.indd 2

N

3/2023

6.9.2023 9.36.12

PUHEENJOHTAJALTA

A-killoissa on osaamista

T

oimimisen sanoittaminen on puhuttanut yhdistystoimijoita sekä hyvinvointialueilla että paikallisesti viime vuodenvaihteesta saakka. Miten sanoittaa yhdistyksen perustehtävä ja oma osaaminen? Miten sanoittaa päihdetoipumisen kokemustietoon pohjautuva toiminta? Tai toimimatta jättäminen. Entä miten sanoittaa se tärkeä omien kokemusten jakaminen, joka tukee sekä omaa että toisten mahdollisuuksia kokea ja oivaltaa toimivia keinoja oman elämän hallintaan?

Kahvipöytäkeskustelut A-killoissa ovat sosiaalisien taitojen ylläpitoa ja sosiaalisten taitojen kehittämistä. Näitä keskusteluja käydään usein iltaisin ja viikonloppuisin. Kohtaamiset tapahtuvat siis virka-ajan ulkopuolella ja mahdollistavat ohjauksen paikalliseen palvelujärjestelmään, jos ja kun ne ovat tavoitettavissa.

Kokemustieto kentältä on haluttua myös sosiaalialan oppilaitoksissa. Vastaamme tuleville kohtaamisen ammattilaisille, mikä on kohdallamme merkittävää ja toipumiseen motivoivaa. Kertomalla kokemastamme mahdollistamme palvelujärjestelmän kehittämisen näkökulman.

Yksinäisyys ja osattomuus luovat tarpeettomuuden tunnetta. Yksin oleminen ei kuitenkaan välttämättä aina ole yksinäisyyttä, eikä huono asia. Ainoa keino tutustua itseensä on viettää aikaa itsensä kanssa. Oman minän rehellinen kohtaaminen on yksi toipumisen edellytyksistä. Samaan aikaan tunne kuulumisesta joukkoon, A-kiltaperheeseen, antaa voimia rehelliseen ja aitoon kohtaamiseen – kohdata itsensä ja kohdata muut. Siis osata olla yksin ja osata olla yhdessä.

Päihdetoipujan kokemuksellisuus on toimimattomista tavoista oppimista.

Olkaamme siis oppineita, ei opetettuja.

Syksyisin terveisin: Arto

PS. Kesän aikana A-killoissa on ollut monenlaisia päihteettömiä tapahtumia.

Tässä lehdessä on juttuja useista tapahtumista teemalla "Vesiselvä suvi".

VESI posti

48. vuosikerta Julkaisija Päätoimittaja Taitto Toimituksen osoite Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 3

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X) A-Kiltojen Liitto ry Kirsi Mäki Anna Niemistö A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869 Aineisto seuraavaan lehteen 21.11.2023 mennessä.

Kannen kuva

Harri Hämäläinen, Kävelyfutis, Jyväskylä

Painopaikka

Pk-paino, Tampere 2023

3

6.9.2023 9.36.12

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

M kaan.

atka alkaa Helsingistä jo 7.7. kello 8.30 kohti Sulkavaa. Ensimmäinen pysähdys on Lappeenranta, josta haemme kaksi soutajaa mu-

Sulkavan Sulkavan Suursoudu Suursoudu

Meidän telttakylä Saimaan rannalla.

Ensimmäisen päivän lähtö on tapahtunut.

Varvirannassa on karaoke ja tanssit, mutta sieltä on turha etsiä meidän porukkaa, emme ole siellä.

Vaan tässä kohtaa grillataan makkaraa.

– Yllätys, yllätys!

4

Vesiposti_3_2023.indd 4

3/2023

6.9.2023 9.36.15

ouduissa ouduissa voittajan voittajan fiiliksellä fiiliksellä

Varviranta, ensimmäinen päivä ja noin 35 kilometriä takana.

Reissulla saatiin uusi soutuneuvos, jolla soutukerta oli jo kymmenes.

Juomatauon aikana ehtii ihailemaan Saimaan maisemia.

Ryhmämme nimi oli SELVÄSTI VESILLÄ. Takana on noin 70 kilometriä. Väsyneitä oltiin, mutta voittajan fiiliksellä. Sovimme, että ensi vuonna nähdään taas. Osallistujat olivat kolme Helsingistä, kolme Vantaalta, kolme Keravalta ja kaksi Lappeenrannasta. Kiitos kaikille osallistujille, hauskaa oli! Nähdään 2024 souduissa. Tervetuloa mukaan, jos kiinnostaa #SelvästiParempiSeura Teksti ja kuvat: Marja-Leena Järvi

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 5

5

6.9.2023 9.36.16

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

A-kiltatoiminta tutuksi -koulutus

Tiesin heti viihtyväni

S

aavuimme Puhjonrannan kurssikeskukselle hyvissä ajoin, joten ehdimme tutkailemaan miljöötä tarkemmin. Mielestäni paikka vaikutti kotoisalta – luonnon ympäröimä ja järven rannalla, joten tiesin heti viihtyväni täällä.

Majoituspaikkojen jaon ja pikaisten tervehdysten jälkeen jatkoimme tutustumista kouluttajiimme ja muihin osallistujiin.

Heti alusta asti tuli lämmin ja tervetullut olo ja tutustuminen sujui luontevasti. Tiesin, että viikonlopusta tulee positiivinen oppimiskokemus.

Lämmin A-kiltalainen ilmapiiri syntyi jo ensimmäisessä tehtävässä Jaettiin porukka ryhmiin ja kokoonnuttiin ryhmien kesken ensimmäisen tehtävän pariin. Tehtävässä kirjattiin jokaisen ensimmäinen tutustuminen A-kiltatoimintaan, miksi tykkää käydä A-killassa sekä miksi haluaa jatkaa käymistä ja osallistumista A-kiltatoimintoihin.

Tehtävän tekeminen ja sen purkaminen koko porukan kesken lisäsi yhteenkuuluvuuden ja yhteisöllisyyden tunnetta ja lämmin kiltalainen ilmapiiri oli aistittavissa kaikista. Valtaosalla porukasta esiin nousivat vahvasti sekä kehittämistyöhön suuntautuva mielipide että myös auttamisen halu.

Päivällä saatiin hyvää maistuvaa ruokaa ja illalla tunnelmoitiin järven rannan tuntumassa makkaraa grillaten, valokuvaten ja vaihdellen kuulumisia. Keskustelut jatkuivat pitkälle illan hämärään toisen majoitusrakennuksen oleskelutilassa ennen kuin maltettiin painua yöpuulle.

A-kiltatoiminnan arvot puhuttivat Seuraava päivä aloitettiin aamupalan merkeissä hyvillä mielin. Aamupalan jälkeen siirryttiin porukalla futiskentälle, jossa osallistuimme toiminnalliseen aamuhetkeen. Asetuimme rinkiin kentälle ja aloitimme mielenkiintoisen performanssin. Jokainen vuorollaan sanoi nimensä ääneen ja keksi jonkin liikkeen siihen kaveriksi, ja tämän jälkeen kaikki muut toistivat sekä nimen että liikkeen perässä. Ihmisten ilmeistä välittyi aito tyytyväisyys ja elämänilo tätä tehdessämme.

Sisällä aloitimme arvoihin liittyvän tehtävän, jossa seinille oli teipattuna A-kiltatoiminnan arvot. Kouluttaja luki ääneen lauseen ja osallistujien piti siirtyä sen arvon luokse, jonka pariin arveli tai tiesi lauseen kuuluvan. Tehtävän aikana oli mukava huomata puntaroivansa eri vaihtoehtoja, mutta myös havaita, että uskallettiin olla eri mieltä ja porukkaa jakautui eri arvojen luo samasta lauseesta. Tehtävän purku synnytti jälleen hyviä keskusteluja ja vaihdeltiin näkökulmia arvoihin liittyen hyvässä hengessä.

Seuraavaksi päästiin paneutumaan aiheeseen A-killat ja A-Kiltojen Liitto yhdistyksinä. Puhuttiin paljon A-kiltojen välisestä yhteistyöstä ja sen yhteisöllisyyttä edistävistä vaikutuksista. Kaavailtiin myös toiminnallisia yhteispäiviä niin, että isommat ja varakkaammat A-killat matkaisivat pienempien A-kiltojen luo ja yhdessä puuhattaisiin jotain mukavaa. Idea sai paljon kannatusta ja toivottavasti päästään pian toteuttamaan näitä visioita.

Koskettamisen merkitys Keskusteluissa nousi paljon teemoja esiin, mutta ehdottomasti eniten ihmisten kohtaaminen ihmisenä. Huomasin myös kosketuksen olevan läsnä vuorovaikutuksessamme. Olen kiinnittänyt tähän huomiota jo aiemminkin luettuani erään läheisen ihmisen kirjoittaman esseen aiheesta ”Koskettaminen osana vuorovaikutusta”.

Olen huomannut kosketuksen lisäävän lämmintä ja hyväksyvää ilmapiiriä ja näin ollen myös kohottavan ihmisten mielialaa. Esimerkkinä keskustelu kouluttajan kanssa: Kouluttaja laski käden hetkeksi olalleni, kun keskustelimme ja tämä johti keskittymisen vahvistumiseen ja loi välillemme turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin, jossa oli hyvä jutella ja tunsin, että minut huomioidaan.

Yhdistysrakennetta, toipumiskulttuuria, tunnekortteja ja keskusteluja Sitten saimme vieraaksi A-Kiltojen Liitto ry:n puheenjohtajan kertomaan meille A-kiltatoiminnan historiasta sekä A-kiltojen ja A-Kiltojen Liiton yhdistysrakenteesta. Puheenjohtaja oli erit-

6

Vesiposti_3_2023.indd 6

3/2023

6.9.2023 9.36.17

täin eloisa ja vetovoimainen hahmo, eli juuri sellainen kuin hänen asemassaan käsitykseni mukaan pitääkin olla. Saimme kattavan paketin tietoa tehokkaasti esille tuotuna ja asiaankuuluvalla huumorilla höystettynä.

Tässä kohtaa alkoi parin tunnin lepotauko. Oli käyty rakentavaa, moniulotteista keskustelua niin paljon ja joka välissä, että hetken lepo oli paikallaan. Tauon jälkeen söimme ja paneuduimme A-kiltalaiseen toipumiskulttuuriin vielä jonkin aikaa.

Päivän viimeisenä aktiviteettina oli vielä Vaietut tunteet -korteilla vertaistukiryhmä, johon osallistuin. Ryhmä tuli hyvään väliin ja saatiin korteilla tunteita esiin sekä loistavaa keskustelua tunteista.

Loppupäivä vietettiin vapaamuotoisesti puuhaillen ja saunat kuumana. Käytiin jälleen iltaa myöden keskustelua – nyt liittyen peliriippuvuuteen, sen tiedostamiseen ja siihen kuinka peliriippuvuuksiin tulisi suhtautua. Paljon puhuimme myös siitä, kuinka helposti voi riippuvuuden kohde vaihtua ja näin ollen toipumisprosessi mennä tauolle tai pahimmassa tapauksessa pysähtyä kokonaan, jolloin ollaan vaaran tiellä. Sivuttiin myös hieman sokeri- ja muita ruokariippuvuuksia.

Läheisriippuvuudesta mietimme kumman hoidon tulisi olla etusijalla, riippuvaisen vai hänen läheisensä vai kenties molemmat samalla viivalla. Tässä nousi esiin hyviä pointteja ja uusia näkökulmia. Mietimme myös sitä, että läheisriippuvaisen läheinen voi myös olla riippuvainen.

Aiemmin en ole asiaa edes miettinyt, mutta kun joku toi keskusteluissa esiin, että valtaosa A-kiltatoimintaan mukaan

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 7

lähtevien riippuvaisten läheisistä on naisia, tajusin asian olevan juuri näin. Aion jatkossa seurata tätä seikkaa.

Selkeä koulutus – voin suositella kaikille!

Kokemuksia kysellessäni nousi esille, että koulutustapa voisi olla vieläkin toiminnallisempi ja osallistavampi. Kokonaisuutena kuitenkin selkeästi toteutettu, ja asiat esitettiin ja tuotiin esiin hyvin. Hienona asiana koulutuksessa nousi myös ensikertalaisten ja uusien kasvojen määrä, myös konkareille.

Viimeisenä päivänä käytiin läpi toiminnallisuutta ja keskusteltiin eri A-kiltojen toiminnoista.

Käytiin läpi palautekierros koulutuksesta ja saatiin todistukset. Koulutuksen loputtua kävimme vielä syömässä ja muutaman A-killan kesken sovittiin, että tehdään yhteistempaus ja vietetään päivä niin, että tapaamme yhdellä A-killalla, josta kolmen A-killan voimin siirrymme toiselle A-killalle edistäen yhteisöllisyyttä ja toiminnallisuutta.

Super iso kiitos koulutuksen järjestäjille ja kaikille mahtaville osallistujille, me yhdessä teimme tästä viikonlopusta totaalisen mahtavan ja toimivan kokonaisuuden. On kunnia olla mukana A-kiltatoiminnassa. Itselle jäi tosi hyvä fiilis koulutuksesta ja siihen osallistuneista, hyvä me!

Teksti ja kuva: Rami Laiho

7

6.9.2023 9.36.18

Hiljainen tieto kuuluvaksi ja näkyväksi Työntekijöiden hiljaista tietoa tulee arvostaa ja hyödyntää järjestötyössä Järjestöjen toiminnassa on monenlaista tietoa: tutkimus- ja kokemustietoa sekä hiljaista ja kulttuurista tietoa. Tutkimustieto on rakenteellista, systemaattista ja tarkkaan määriteltyä tietoa. Kokemustieto perustuu henkilön omakohtaisiin kokemuksiin esimerkiksi toipumisesta tai palveluista. Kulttuurinen tieto liittyy organisaation arvoihin, uskomuksiin ja historiaan. Hiljainen tieto on usein sanatonta, henkilökohtaista sekä vaikeasti määritettävää ja dokumentoitavaa. Kuvaan alla työntekijöiden näkemyksiä hiljaisesta tiedosta järjestötyössä. Haastattelimme Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) 28 järjestötyöntekijää keväällä 2020.

tuntemusta sekä luomalla myönteistä ja luottamuksellista toimintakulttuuria, jossa vuorovaikutuksen ja tiedon jakamisen käytännöt ovat osa järjestön perustoimintaa. Esimerkkeinä hiljaisen tiedon keräämisestä haastatellut mainitsivat mestari-kisälli -suhteet, eläkkeelle lähtevien haastattelut tai luennot, toimintamallien videoinnit, työntekijöiden päiväkirjat tai yhteiset hankesuunnittelut. Yhdessä järjestössä päivitettiin jatkuvasti ”hiljaisen tiedon karttaa” ja pyrittiin tunnistamaan hiljaisia signaaleja erilaisista ilmiöistä ja niiden muutoksista: ”Hiljaista tietoa nimenomaan pitää kerätä ja varastoida sekä jakaa. Me kokoustetaan tosi paljon, jotta kuullaan mitä virtauksia on menossa. Hiljaisen tiedon kartta piirtyy siitä, kun jokainen tuo omista lähteistään tietoa pöydälle. Näin se kartta täydentyy. Se on organisaation menestyksen salaisuus, että hiljainen tieto saadaan näkyväksi.”

Hiljainen tieto ilmenee toiminnassa Haastatellut työntekijät kuvasivat hiljaista tietoa erityisesti työntekijöille työkokemuksen myötä kertyvänä käytännön tietona, jonka perusteella he osaavat toimia ja soveltaa tietoa erilaisissa tilanteissa. Hiljainen tieto on ammatillista kokemustietoa, joka kertyy vuorovaikutuksessa työtovereiden, asiakkaiden, vapaaehtoisten, vertaisten ja kokemusasiantuntijoiden kanssa. Se rakentuu niin onnistumisten kuin epäonnistumistenkin kautta. Se voi ilmetä intuitiivisena osaamisena, jota voi olla vaikea pukea sanoiksi ja siirtää toiselle henkilölle. ”Niin kuin käytännön kokemusta, että miten joku asia kannattaa ehkä tehdä, jota ei pysty välttämättä mistään lukemaan tai mistään katsomaan, että täällä on tämmöinen dokumentti. Tavallaan mikä on se paras toimintamalli, mitä voi käyttää omassa työssä ja erilaisissa tilanteissa.”

Hiljainen tieto tuotava esiin ”Puretaan asioita, jaetaan kokemuksia, ajatuksia. Se on niin kuin työyhteisön toimintakulttuuriin liittyvä asia. Pyritään tietoisesti tuomaan hiljaista tietoa esiin ja jakamaan sitä, että se muuttuis jotenkin äänekkääksi tiedoksi.”

Hiljaisesta tiedosta ei aina puhuta, sitä ei tunnisteta tai huomata arvostaa, se on usein ”rivien välissä”. Vaikka hiljaisen tiedon sanoittaminen on vaikeaa, työntekijöiden mielestä sen kokoamiseen ja hyödyntämiseen tulee pyrkiä. Hiljaisen tiedon välittymistä voi vahvistaa arvostamalla työntekijöiden asian-

Hiljainen tieto yhdistettävä tutkimus- ja kokemustietoon ”Kun järjestöllä on sitä hiljaista tietoa ja kokemustietoa, niin se tutkimustieto sieltä lähelle näitä, lähelle sitä käytännön asiakastyötä, niin on tärkeää, ettei se tutkimus lähe irtaantuun omaksi irralliseksi kokonaisuudeksi” Työntekijöiden mielestä hiljaista tietoa tulee tulkita suhteessa kokemus- ja tutkimustietoon. Eri tietojen yhdistäminen ja hyödyntäminen ovat ennen kaikkea tiedon merkityksellistämistä, joka tapahtuu yhteisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutusta voidaan tukea järjestämällä säännöllisiä kokouksia tai kanavia tiedon jakamiseen. Työntekijöiden mielestä tiedon hyödyntäminen on koko työyhteisön yhteinen asia. Tietoa tulee jakaa, siitä tulee keskustella yhdessä ja sitä tulee muokata järjestön yhteiseksi tietovarannoksi. Toimijoiden ja tiedon monipuolisuus ovat järjestöjen vahvuuksia, jotka olisi hyvä saada käyttöön.

Teksti: Jouni Tourunen Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelman (MIPA 2.0)

Lue lisää: Tourunen, Jouni (2023): ”Ei se ole yhden ihmisen juttu, vaan koko työyhteisön”. Tutkimustiedon hyödyntäminen päihde- ja mielenterveysjärjestöissä. A-klinikkasäätiö 2023.

8

Vesiposti_3_2023.indd 8

3/2023

6.9.2023 9.36.19

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

On onni kuulua tähän joukkoon!

Pihapelejä ja keskusteluja Nedergårdin leirillä

N

edergårdin leirit aloitettiin joskus ehkä 2005. Aluksi ne pidettiin vain Kirkkonummen A-kiltalaisille. Sitten muutimme leirin Etelän alueen leiriksi ja nyt päätimme, että se olisi valtakunnallinen. Tänä vuonna kutsu oli siis kaikille Suomen A-kiltalaisille.

si oli tikkataulu ja petanque, joita sai vapaasti käyttää. Sateen varalle oli muutama lautapeli ja pelikortit. Teimme perinteisen kävely- ja autoretken lähellä olevaan Cafe Porkkalaan, ja ihastelimme samalla Porkkalan kaunista luontoa. Oli helle, joten ihmisten liikkuminen oli melko rauhallista.

Paikka on vanha kesäsiirtola, jossa huoltokunnostukset toimivat huonosti johtuen siitä, että alue on myyntilistalla, mutta ei kuitenkaan aktiivisessa myynnissä. Voimme majoittaa sinne parikymmentä henkeä, niin kaikki saavat alapetin. Keittiö on suht’ toimiva, joitakin astioita ja tarvikkeita puuttuu, mutta silloin inspiroimme.

Istuimme paljon pitkillä ulkopöydillä ja keskustelimme kaikenlaista. Mentiin välillä aika syvällekin, ja vaikka ei ollut varsinaista ryhmää, tämä oli verrattavissa ryhmään.

Tapahtuman palautteet olivat tosi hyviä, ja lisää samanlaista toivoivat. Suurin osa vitosta, ihan muutama nelonen.

Tämän vuoden leiri oli tosi mukava ja väkeä oli mukavasti.

Yöpyjiä oli 16 ja lauantaina päiväkävijöitä toiset 16. Ainoa paha pettymys oli saunapuiden vähyys. Siellä on mukava rantasauna, ja sauna oli osalle syy, miksi tulivat. Siksi harmitti.

Pelasimme Mölkkyä, nännikuminheittoa ja romunheittoa; näissä peleissä kolme ensimmäiseksi tullutta palkittiin. Lisäk-

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 9

Teksti ja kuva: Raija Salin

9

6.9.2023 9.36.19

AJANKOHTAISTA

Saako minunkaltaiseni kaveri jatkossakin saman, minkä minä olen saanut?

Jatkuvuuden ja hallinnollisen osaamisen varmistaminen tärkeää

H

einäkuun puolivälin maissa istuimme aamukahvilla aurinkoisella Oulun kauppatorilla A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtaja Arto Pasasen ja toiminnanjohtaja Yrmy Ikosen kanssa. Kaksikon oli tarkoitus keskustella A-kiltatoiminnasta ja ajankohtaisista päihdeasioista.

Keskustelun aluksi Yrmy pohti A-kiltojen kuulumisia ja nykytilaa: ”A-kiltoihin kuuluu tällä hetkellä varmaan monenlaista. Osassa A-kiltoja on vilkasta ja hyvää toipumista tukevaa yhteisöllistä toimintaa. On tekemisen ja kehittämisen meininki.

Sitten on A-kiltoja, joissa ei ihan niin virkeää ole tällä hetkellä. Ja on myös A-kiltoja, joille kuuluu kaikkea tai jotakin noiden väliltä.” ”Olen samaa mieltä A-kiltojen kuulumisten suhteen. Monenlaista kuuluu ja tekee mieli tässä yhteydessä muistuttaa A-kiltoja siitä, että uuden edessähän tässä ollaan”, huomautti Arto ja jatkoi painokkaasti: ”A-killoissa tarvitaan entistä enemmän erilaisuuden hyväksymistä, tarvitaan monessakin kohtaa ihan uudenlaista ajattelua ja tarvitaan ymmärrystä siitä, että jatkuvuuden varmistaminen on yksi tärkeimpiä asioita. Minkälaisen perinnön me nykyiset A-kiltalaiset jätämme tuleville polville? Saako minunkaltaiseni kaveri jatkossakin saman, minkä minä olen saanut?”

Kyse on asenteesta ”Hyvinvointialueiden myötä A-kiltojen tulisi uskaltaa ja osata nähdä itsensä palveluntuottajana”, Arto totesi, ja tämä sai miehet pohtimaan, miten hyvin palvelualkuiset sanat todellisuudessa A-kiltatoimintaan istuvat. ”Palvelualkuiset sanat eivät ihan semmoisenaan A-kiltatoimintaan aina sovi. Oikea sana on vielä vähän hakusessa, mutta on totta, että kun maailma muuttuu, myös A-kiltatoiminnan tulee muuttua. Ehkä kyse on enemmän palveluasenteesta, ettei se ainakaan olisi antipalveluasenne. Nähtäisiin enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia”, Yrmy mietti.

polkuja ihan koko valtakunnassa. Entistä tärkeämmäksi vain on tullut A-kiltatoiminnan tulosten, vaikutusten, vaikuttavuuden ja merkityksellisyyden osoittaminen ja kaiken sen näkyväksi tekeminen, jotta A-kiltoja halutaan yhteistyökumppaneiksi”, Yrmy totesi.

A-killoissa mahdollisuus osallisuuteen ”A-kiltatoimintaan toivotaan nuoria, mutta A-kiltatoiminta ilman muuta tarvitsee kaiken ikäisiä ja eri toipumisen vaiheessa olevia”, Yrmy muistutti ja Arto jatkoi:” Tuo on totta. Kun toipuja tulee mukaan toimintaan, hän aluksi 'vain' osallistuu siihen. Sitten pikkuhiljaa hän onkin jo ohjaamassa toimintaa ja lopulta järjestämässä sitä. Aina löytyy mielekästä tekemistä.

Tästä kokonaisuudesta syntyy A-kiltalainen toipumiskulttuuri, jossa osallisuuden kokemus on tärkeä. Osallisuuden tunnetta me tarvitsemme itse asiassa jokainen, oli päihderiippuvainen tai ei.” ”Se, että on päättämässä itse omista asioistaan, ja myös yhteisön asioista, on toipumisen kannalta todella tärkeää”, Yrmykin totesi. ”Ja nuorten kohdalla on muistettava, että nuori saattaa tulla A-kiltaan toipumisen ja vertaistuen lisäksi oppimaan sosiaalisia taitoja. Pikkuhiljaa rupeaakin koulu maistumaan ja löytyy työpaikka ja elämänkumppani. Tällä on valtava yhteiskunnallinenkin merkitys”, Arto huomautti. ”Samaan aikaan myös konkarille A-kiltatoiminta on tärkeää. Häntä voi auttaa pysymään raittiina vuodesta toiseen se, että hän ikään kuin saa pitää sen hyvän, mitä itsellä on, antamalla vertaistukea muille”, Yrmy lisäsi.

”Sehän ei ole muuttunut, että A-kiltatoimintaa ja pitkäkestoista vertaistukea tarvitaan osana päihdepalvelu- ja toipumis-

10

Vesiposti_3_2023.indd 10

3/2023

6.9.2023 9.36.20

Hallinnollista osaamista tarvitaan, ja se voi keskittyä Kaksikon puheissa moneen otteeseen korostui se, miten tärkeää on A-kiltojen yhdistysmuotoisuus ja hallinto. ”A-kiltojen tulee ylläpitää hyvää hallinnollista osaamista”, Arto muistutti. ”A-kiltatoiminnassa on tärkeää juuri se, että asiat tehdään itse, siis myös yhdistyksen hallinto. Otetaan itse vastuuta.

Päihdemaailman ehdot 'mulle heti kaikki' ja 'tämä kuuluu meille' eivät toimi. Ja on muistettava, että on ihan uusia näkökulmia tarkastella ja toteuttaa A-kiltatoimintaa. On jo pari hyvää esimerkkiä niin sanotusta satelliittimallista, jossa A-killan hallinto on yhdellä paikkakunnalla, ja toimintaa ja vertaistukea on tarjolla useammalla paikkakunnalla”, Arto totesi. ”On tärkeää muistaa, ettei kaikkea haluta yhteen muottiin, mutta tietyt yhteistyön elementit A-kiltojen on hyvä täyttää. Ja Arton mainitsema satelliittimalli on hyvinkin ajattelemisen arvoinen myös nykyistä laajemmin.

Tällöin hallinnollinen osaaminen ja vastuu on yhdellä taholla ja toiminta hyödyttää ehkä koko hyvinvointialueen tai ainakin useamman kunnan tai kaupungin asukkaita”, yhtyi Yrmykin Arton ajatuksiin.

Perhe- ja peruspalveluministerin kevään 2023 pyöreän pöydän keskusteluista Yrmyllä olikin kerrottavanaan A-kiltatoiminnan kannalta hyviä kuulumisia: Järjestöjen ja muiden omaapuryhmien tarjoama vertaistuki on merkittävä valtakunnallinen resurssi, jolle on myös vahva valtiovallan julkilausuttu tilaus.

Toiminnalliselle vertaistuelle on sijaa jatkossakin Maailma muuttuu koko ajan ja osin arvaamattomallakin tavalla, kuten on viime vuosina saatu havaita. Tämä ei kaksikkoa silti A-kiltatoiminnan kannalta huolestuta. ”Kyllä toiminnalliselle vertaistuelle on jatkossakin sijaa”, miehet toteavat kuin yhdestä suusta. ”Hyvinvointialueiden suuntaan A-kiltojen on tärkeää olla itse aktiivisia ja kuulolla, mitä missäkin tapahtuu. Alueelliset erot hyvinvointialueiden järjestäytymisen asteessa ovat toistaiseksi vielä suuria ja vastuunjaossa on edelleen paikoin epäselvyyttä, mutta asiat selviävät”, Yrmy jatkaa. ”Kyllä muuttuva maailma tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia A-kiltatoiminnalle”, Arto toteaa. ”Muun muassa

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 11

digitaalisuus, hallinnollinen osaaminen ja sen järkevä keskittäminen, tilan antaminen uusille, toisen kunnioittaminen”, Arto luettelee ja jatkaa: ”Kun toipuja joutuu tarkastelemaan omaa toimintaansa yhteisön kautta, hän huomaa, ettei itsekeskeisillä arvoilla pärjää. On pakko ottaa se toinenkin huomioon. Tämä johtaa henkiseen kasvuun ja se tuottaa aina hyvinvointia.

Vuositeemamme mukaisesti yhteisö, A-kiltatoiminta, lisää yksilöidensä hyvinvointia, kun puhalletaan yhteen hiileen.”

Keskustelun lopuksi miehet toivottavat A-killoille hyvää syksyä ja kannustavat A-kiltoja osallistumaan ja vaikuttamaan sekä omassa A-killassa että A-Kiltojen Liitossa. ”Tuleva A-Kiltojen Liiton syyskokous on jälleen yksi A-kiltojen vaikuttamisen paikka. Sitä ei kannata jättää käyttämättä”, miehet muistuttavat.

Munkkikahvit oli nautittu. Oli aika suunnata Toripolliisia tervehtimään.

Teksti ja kuvat: Kirsi Mäki

11

6.9.2023 9.36.21

HALLITUSEDUSTAJAT TUTUIKSI

Minullahan intoa kyllä löytyy!

”

Ihmettelin mielessäni, että mikä paikka tämä on ja mihinkähän tässä oikein on tultu”, kertoo Sinikka Vehkalahti ensitutustumisestaan A-kiltatoimintaan vuonna 2016. Vähän aikaisemmin Sinikan puoliso oli todennut, ettei tästä enää tulee mitään ja Sinikalla itselläänkin oli tunne, ettei enää jaksa tällaista elämää. Siis juomista ja sohvalla makaamista. Siksi puoliso toi Sinikan mukanaan tutustumaan Oulun A-Kiltaan – ja sille tielle Sinikka sitten myös jäi. ”Rupesin oikeastaan heti tosissani kiinnostumaan A-kiltatoiminnasta ja käymään A-killassa. Muutaman vuoden päästä olinkin sitten jo Oulun A-Killan hallituksen puheenjohtaja”, Sinikka kertoo. ”Innokasta puheenjohtajaa ei löytynyt, mutta minullahan intoa kyllä löytyi”, Sinikka naurahtaa ja jatkaa: ”Siitä sitten kohta olin A-Kiltojen Liiton naisjaostossa jäsenenä ja hallituksen varajäsenenä. Kaksi vuotta hallituksen varsinaisena jäsenenä tulee täyteen tämän vuoden lopulla.”

Sinikka on eläkkeellä ja toteaa, että A-kiltatoiminta on mukavaa piristystä elämään. Toki A-kiltatoiminta on Sinikalle muutakin kuin piristystä. Se on vertaistukea päihteettömyyteen, ja myös siitä syystä Sinikalle tärkeää.

Työn loppuminen horjutti päätöksen ”Minun päihdehistoriani on sellainen, etten ole koskaan menettänyt juomisen takia perhettä, en kotia enkä työpaikkaa”, Sinikka kertoo ja jatkaa: ”Olin aikoinani yli 30 vuotta julkishallinnossa töissä. Olen toiminut kunnanjohtajana, hallintojohtajana ja erilaisten projektien vetäjänä. Työ oli aina mielenkiintoista ja mukavaa – ja tärkeää. Työssä käydessäni en käyttänyt päihteitä juurikaan, vaan tein töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin”, Sinikka muistelee. ”Ja sitten kävi niin, että kun terveyteni vuoksi jouduin jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle reilut kymmenen vuotta sitten, se oli minulle kova henkinen paikka”, Sinikka kertoo. ”Totta kai tiesin, että eläke oli minun omaksi parhaaksi, kun en jaksanut olla työelämässä. Mutta minusta tuntui, että minut hylättiin. Masennuin ja rupesin juomaan. Eläkkeelle jääminen oli minulle käänteentekevä. Ja minä kun olin jo varhain päättänyt, etten koskaan ala juomaan. Isäni nimittäin oli alkoholisti. Kun äiti puolestaan ei käyttänyt minkäänlaisia päihteitä, voi hyvin kuvitella, ettei lapsuuden perhe-elämäni ollut ristiriidatonta.”

Tähän tilanteeseen ja näihin kokemuksiin A-kiltatoiminta toi Sinikan kaipaamaa vertaistukea ja mielekästä tekemistä.

A-kiltatoiminta saa kiitosta A-Kiltojen Liiton hallitustyöskentelyä Sinikka kehuu vuolaasti.

Asiat tuodaan kokouksiin hyvin valmisteltuina ja kokouksissa on mahdollista kysyä ja keskustella asioista. ”Itse olen rohkea puhumaan, tutkin asioita tarkasti ja otan asioita esille ja haluan keskustella. Ja uskallan kysyä myös tyhmiä kysymyksiä, ja joskus ne eivät osoittaudukaan tyhmiksi kysymyksiksi.”

Myös A-kiltatoiminnan vuositeema ”Hyvinvointia yhteisöstä” saa Sinikalta kiitoksia: ”On tärkeää, että on paikka ja porukka, johon ihminen varmasti hyväksytään. Se on ihmiselle tosi iso asia.” Hyvinvointiin liittyen Sinikka pitää tärkeänä myös sitä, että A-killoissa opittaisiin puhumaan suoraan toista kunnioittaen, eikä puhuttaisi pahaa selän takana. ”Jos nyt jotain hyvää itsestä voi sanoa, niin olen perusrehellinen ihminen. En puhu takana päin ihmisten asioista, vaan keskustelen ihmisen itsensä kanssa, jos jotain puhuttavaa on.”

Oulun A-Kilta on Sinikalle paitsi tärkeä vertaistukipaikka, myös sijainniltaan Oulujokivarressa ainutlaatuisen upea. ”Varsinkin kesällä tämä on tämmöinen ihana, puutarhamainen mummon mökki”, Sinikka toteaa maisemaa ihastellen ja kauniista kesäpäivästä nauttien. ”Täällä minä viihdyn”, Sinikka toteaa.

Teksti ja kuva: Kirsi Mäki

Ehdokkuudestaan A-Kiltojen Liiton hallitukseen syyskokouksessa 2023 tämän lehden painoon mennessä ovat ilmoittaneet: • • • • • • •

Minna Hämäläinen, Espoon A-kilta Hykaa ry Heikki Kankaanpää, Porin A-kilta ry Satu Lahtinen, Jyväskylän A-kilta ry Matti Muuri, Vaasan A-kilta ry Antti Tamminen, Järvenpään A-kilta ry Vesa Vaittinen, Tampereen A-Kilta ry Sinikka Vehkalahti, Oulun A-Kilta ry

Ehdokkaiden ajatuksia A-kiltatoimintaan ja tulevaan vaaliin liittyen voi lukea jäsenkirjeen 4/2023 liitteestä.

12

Vesiposti_3_2023.indd 12

3/2023

6.9.2023 9.36.22

Oulun A-Kilta on Sinikalle tärkeä vertaistukipaikka. ”Täällä minä viihdyn”, Sinikka toteaa kauniista kesäpäivästä nauttiessaan.

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 13

13

6.9.2023 9.36.22

KAP Vantaa -hankkeen vertaismentoreita kehittämispäivässä Römperissä 25.5.2023

Vertaismentorointi tukee kokemusasiantuntijoiden työssäjaksamista

K

AP Vantaa -hankkeen toimintamalliin kuuluu kokemusasiantuntijoille tarjottava työssäjaksamisen ja ammatillisen kasvun tuki. Tähän tarkoitukseen hankkeessa on kehitetty vertaismentoroinnin toimintamalli. Vertaismentorointi on vertaisoppimiselle perustuvaa työnohjauksellista tukea kokemusasiantuntijoilta kokemusasiantuntijoille. Vertaismentorointiryhmä kokoontuu kerran viikossa ja sitä ohjaavat tehtävään koulutetut vertaismentorit, jotka saavat ohjaustyöstään palkkion. Perusajatuksena on tasavertainen näkemysten ja osaamisen vaihto ja kokemusasiantuntijuuteen

Vertaismentorit tiedottavat ryhmistä myös KAP Vantaan kokemusasiantuntijoiden facebook-ryhmässä.

kuuluvien ilmiöiden tutkiminen luottamuksellisesti turvallisessa vertaisryhmässä.

KAP:n vertaismentoroinnin malli edustaa ns. neljännen sukupolven mentorointikäsitystä, joka perustuu osallistujien tasavertaiselle dialogille. Erityisesti kasvatustieteilijät ovat olleet kiinnostuneita uudenlaisista mentoroinnin toteuttamisen tavoista, jotka ovat korvanneet perinteisen oppipoika-mestari -ajattelun, ja todenneet, että kun mentoroinnin osapuolilla on tasavertaisempi tietotaidon taso, oppimisen laatu syventyy. Vertaismentoroinnilla voidaankin rakentaa uudenlaista yhteistä ymmärrystä ja jaettua tietoa.

KAP:n vertaismentorointiin osallistuneet ovat todenneet, että ryhmästä saatu vertaistuki ja yhteinen asioiden pohtiminen on ollut ensiarvoisen tärkeää erityisesti kokemusasiantuntijatehtävissä aloittaessa. Ryhmissä on käsitelty muun muassa jaksamiseen, rajaamiseen ja riittämättömyyden tunteeseen liittyviä teemoja, mutta myös jaettu käytännön vinkkejä erilaisista työkaluista ja verkostoitumisen mahdollisuuksista kokemusasiantuntijuuden kentällä. Vertaismentorointi on tarjonnut osallistujille tukea erilaisissa tehtävissä toimimiseen, haastavien tilanteiden käsittelyyn ja oman kokemusasiantuntijaroolin määrittelyyn.

Vertaismentorointi on tukenut myös KAP:n kokemusasiantuntijayhteisössä syntynyttä jaettua kokemusasiantuntijuutta, näkökulmien monipuolistumista ja kokemusasiantuntijuuteen liittyvien ilmiöiden käsitteellistämistä ja näkyväksi tekemistä.

14

Vesiposti_3_2023.indd 14

3/2023

6.9.2023 9.36.23

Merja Jansson on pitkänlinjan kokemusasiantuntija ja yksi KAP Vantaa -hankkeen koulutettu vertaismentori. Hän kuvaa KAP:n vertaismentoroinnin toimintamallia seuraavasti: ”Olen koulutettu kokemusasiantuntija sekä päihde- ja mielenterveyshoitaja. Minulla on pitkä työhistoria molemmissa rooleissa ja KAP Vantaa -hankkeessa olen ollut mukana alusta saakka. KAP on tuonut työhöni uusia kehitysmahdollisuuksia, joista eräs on vertaismentorointi. Tehtävään meidät koulutti Ilmo Häkkinen ja olemme itse saaneet kehittää toimintamallia eteenpäin. Vertaismentorina toimiminen on ollut kehittävää ja mielekästä.

Haasteena on ollut ajoittain ryhmien vähäinen osallistujamäärä ja ryhmien mainostamisen keinojen kehittäminen, mutta yhteiskehittämisellä olemme päässeet eteenpäin.

KAP Vantaa -hankkeessa vertaismentorointia koordinoi hanketyöntekijä, joka toimii myös itse mentorina. Mentoroinnin kehittämisessä omistajuus on ollut koko ajan vertaismentoreilla itsellään ja he ovatkin kehittäneet toimintaa aktiivisesti ja onnistuneet taklaamaan matkan varrella useita uuden toimintamallin luomiseen kuuluvia haasteita. Vertaismentoroinnista onkin rakentunut keskeinen ja tärkeä osa KAP:n toimintaa ja siihen osallistuminen on edellytys KAP:n välittämissä tehtävissä toimimiselle. Hanke on tukenut vertaismentoreita järjestämällä heille koulutusta ja kehittämispäivän. Syksyllä vertaismentoriryhmälle järjestetään kaksipäiväinen työpaja, jossa toiminnan kehittämisessä kertyneet kokemukset, opit ja oivallukset kasataan yhteen.

Teksti: Merja Jansson kokemusammattilainen, koulutettu kokemusasiantuntija ja KAP Vantaa -hankkeen vertaismentori Riikka Hyvärinen hankepäällikkö, Vantaan A-kilta, KAP Vantaa -hanke Kuvat: KAP Vantaa

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 15

Sanotaan että päihdetyötä tehdään omalla persoonalla. Sama pätee kokemusasiantuntijatyöhön. Työ on ainutlaatuista ja luovaa, mutta myös henkisesti haastavaa.

Oman elämän kipukohtien esiintuominen ja tunnetyöskentely muun muassa häpeään liittyen tarvitsee tukea. Työkaluja kokemusasiantuntijatehtäviin saadaan jo koulutuksessa, mutta käytännön työssä niitä tarvitaan lisää. Vertaismentorointi vastaa tähän tarpeeseen.

Kokemusasiantuntijatyö on usein itsenäistä, joten on hyvä, että vertaismentorointi toteutetaan ryhmämuotoisesti ja ryhmää ohjaa vertaismentorityöpari. Yhteisöllisyys on tärkeää meille kokemusasiantuntijoille, koska moni meistä on elänyt marginaalissa tai jopa syrjäytyneenä. Vertaismentoroinnin vahvuus on siinä, että mentoreina tilanteet ja tunteet, joihin tukea tarvitaan, ovat meille oman kokemuksen pohjalta tuttuja. Keskustelu vertaismentorointiryhmissä on ollut rohkeaa ja tuloksellista. Olemme pyrkineet välttämään ryhmien kaavamaisuutta ja kokeilleet erilaisia lähestymistapoja, niin vapaata keskustelua kuin alustettuja aiheita. Omat suosikkiaiheeni, joita ohjaamissani ryhmissä on käsitelty, ovat luovat menetelmät ja ryhmien ohjaus.”

15

6.9.2023 9.36.23

Jokaisella päihdetoipujalla on oma toipumistarinansa. A-kiltalaisten toipumisen tiet voivat olla hyvin erilaisia, mutta niissä on myös paljon yhteistä. Tässä Vesipostissa on kaksi naista ja kaksi tarinaa.

HELINÄN TOIPUMISTARINA

Arvoton olo syntymälahjana

”

Vammaisuus on vaikuttanut elämääni paljon. Oikeassa kädessäni on synnynnäinen halvaus, joten olen aina ollut vähän raajarikko”, Helinä kertoo ja jatkaa: ”Oma ukki ja mummu eivät hyväksyneet vammaista lapsenlastaan, ja se kyllä jätti jälkensä. Samoin kuin se, että lapsena tai nuorena minulla ei ollut kavereita. Olin hätävarakaveri, jota pyydettiin mukaan, jos muita ollut. Silloin kelpasin porukkaan. Ja kun useimmiten en kelvannut, minäkuvani vääristyi ja ryhdyin mielistelemään ja lahjomaan, että saisin hyväksynnän. Minulla oli lapsuudesta saakka arvoton olo, ihan aikuiseksi asti. Janosin, että joku huomioisi minutkin.”

Sitä janoa sammuttaakseenko Helinä aikuisena rupesi juomaan?

Tissuttelua ja romahdus Nuorena Helinä ei tykännyt olla humalassa. Ensimmäisen kunnon humalan Helinä koki vasta, kun eräs kaveriporukka halusi juottaa Helinän ”kolmikymppiskänniin”. Seurasi alkoholimyrkytys ja kova häpeä, jota lieventääkseen Helinä kävi pyytämässä käytöstään anteeksi paikoista, joissa seurue oli illan mittaan ollut.

tanut kaikki asiani. Mutta enhän minä ollut mitään hoitanut.

Sähköt katkaistiin, asunnosta piti lähteä. Olin tyhjän päällä.”

Vasta yksi häätö, mikäpä tässä! ”Sitten vapaaseurakunnan työntekijä tuli avuksi. Hän tuki minut jaloilleni ja kun sain alivuokralaisena hänen asuntonsa, minulla oli koti. Olin töissä ja aika oli tipatonta. Kunnes naapurista löytyi mies, jolle minun tipaton oli mahdottomuus. Alkoi kaljaralli, joka johti tilanteeseen, jossa jouduin hakemaan tälle miehelle lähestymiskiellon. Muutin Petoselle ja kompastelun jälkeen vuorossa oli kaiketi kohtalon ohjaamana apua”, Helinä kertoo ja selventää: ”Seinänaapuriksi osui mies, joka oli raitistunut kuukautta aiemmin. Hän näki minun ylä- ja alamäet ja huomasi, että olen väärillä urilla kuukausien viinarallin jäljiltä.

Enhän taaskaan ollut koskaan selvin päin, vaan tissuttelin. Itse ajattelin nimittäin, että vasta yksi häätö, mikäpä tässä!”

Elämä jatkui. Helinä otti silloin tällöin jotain vähän. Ei haitannut, vaikka muut joivat paljon. Tuli avioero ja sen jälkeen löytyi uusi kaveriporukka, jonka kanssa lenkkeiltiin ja otettiin lenkkioluet – seitsemänä iltana viikossa. Ja kohta mieleen tulikin, että jos jo päivälläkin yksi.

Kun sitten lapset aikuistuttuaan lähtivät maailmalle, rakas koira kuoli, työsuhde päättyi ja myös uusi parisuhde päättyi, Helinästä tuntui, että elämässä ei ole enää mitään. Tai oli vain järkyttävä tyhjiö ja totaalinen yksinäisyys. Tissuttelusta tuli jokapäiväistä.

Ja ”hyvät” naapurit pitivät huolen, että juoma ei lopu.

Määrät repesivät ja tuli romahdus. ”Siitä kohtaa elämästä on puoli vuotta täysin hukassa edelleen. En muista siitä mitään”, Helinä kertoo ja jatkaa: ”En silloinkaan juomalla juonut, omasta mielestäni siis, mutta yhtäkkiä sain häädön, vaikka olin hoi-

”En itse käytä kohdallani sanaa retkahdus.

Minä olen aina tietoisesti lähtenyt juomaan”, Helinä rehellisesti tunnustaa.

16

Vesiposti_3_2023.indd 16

3/2023

6.9.2023 9.36.24

Helinälle eläimet ovat olleet terapiaa jo lapsesta. ”Heille minä kelpaan ja olen aina kelvannut tämmöisenä.”

Tämä naapuri houkutteli soittamaan omalle lääkärille ja kertomaan asian ja sitä kautta Helinä löysi päihdepalvelusäätiön torstairyhmän. Naapurin ja päihdepalvelusäätiön tuella Helinä oli juomatta lähes vuoden, mutta kauemmin juomattomuus ei kuitenkaan kestänyt.

Käänteentekevä kohtaaminen Juomisesta johtuvia käyntejä Kuopion yliopistosairaalan päivystyksessä oli useita – tuloksetta. Raittius, jos siellä käynnin jälkeen alkoi, loppui lyhyeen. Ja apuna toimineen seinänaapurin kuoleman jälkeen juomisralli jatkui kertaan, jolloin Helinä pelkäsi tarttuvansa puukkoon ja tekevänsä jotain joko kaverilleen tai itselleen.

Jälleen Helinän tie vei sairaalan päivystykseen, mutta sillä kertaa oli jotakin erilaista: ihmisarvoinen kohtelu päivystyksessä, kun henkilökunta kohtasi ihmisen ihmisenä, oli viimein se Helinän elämän käänteentekevä kohtaaminen.

Helinä meni katkolle ja tuli mukaan A-kiltatoimintaan. Siitä lähti nykyinen päihteetön polku, jota on kestänyt lähes yhdeksän vuotta. Ja jolla polulla Helinän kohdalle on osunut lukemattomia A-kiltalaisia vertaisia, joista kaksi, Irjan ja Raijan, Helinä on nimennyt oppiäideikseen.

Vammasta huolimatta elämä on hyvää ”Käden vamman takia olen tehnyt koko elämäni asioita virheasennossa. Tämä on kertautunut niskaan, selkään ja koko kroppaan. Minua on jouduttu leikkaamaan näistä virheasennoista johtuvien ongelmien takia useita kertoja: vuonna 2010, kaksi kertaa vuonna 2013 ja jälleen viime ja toissa vuonna”, Helinä kertoo.

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 17

”Kivut kropassa pahenevat kausittain, mutta kun minulla on tämä meidän A-kiltasuurperhe, olen vammastani huolimatta päässyt aika hyvin elämässä eteenpäin. Edelleen tekee joskus mieli lähteä juomaan, mutta silloin otan yhteyttä A-kiltakavereihin, niin mieliteot hälvenevät. Se on ehdoton. Puhelin käteen ja soita! Jos siis mieliteot iskevät”, Helinä sanoo painokkaasti.

A-kiltalaisia Helinä kiittää vertaistuesta ja tuesta muutenkin. On paljolti A-kiltalaisten ansiosta, ettei Helinä enää tunne itseään arvottomaksi.

Teksti: Kirsi Mäki Kuvat: Helinä Hakanen

17

6.9.2023 9.36.26

HENNAN TOIPUMISTARINA

Korvaushoito on lääke, mutta tarvitaan muutakin

H

ennan päihteiden käyttö alkoi 13-vuotiaana kokeiluna kaveriporukan kanssa. ”Porukassa oli vanhempia poikia, jotka käyttivät alkoholin lisäksi kannabista ja amfetamiinia. Jouduin siis huonoon seuraan, mutta heti tunsin, että päihteet on mun juttu”, Henna kertoo. ”Olin epävarma ja sosiaaliset suhteet tuntuivat hankalilta. Elämä oli nuoruuden kuohuntaa ja kotona oli ongelmia, niin päihteet rauhoittivat ja tuntuivat hyvältä. Käyttö oli holtitonta ihan heti. Eli addiktion merkit olivat ilmassa”, Henna muistelee aikaa vajaa 30 vuotta taaksepäin.

Henna kävi kuitenkin koulua ja sai suoritettua peruskoulun ja lukion. Siskon jalanjäljissä Henna lähti opiskelemaan oikeus­­ tiedettä. ”Oli kova tarve miellyttää vanhempia. Tunsin, etten saanut kiitosta vanhemmilta ja halusin saada hyväksyntää.

Opiskelin tosi kovaan tahtiin. Valmistuin 22-vuotiaana oikeustieteiden maisteriksi”, Henna kertoo. Kova opiskelutahti aiheutti masennusta ja ahdistusta, mutta päihteitä Henna ei opiskeluaikana käyttänyt.

Työn ohessa päihteitä Työelämään siirryttyään Henna eli kulissielämää. Henna kävi kokopäivätyössä, mutta vapaa-aikaan päihteet olivat nyt tulleet. Aluksi Henna joi alkoholia, mutta pikkuhiljaa hän siirtyi muihin päihteisiin ja myös kovat huumeet tulivat kuvioihin.

Päihteet olivat itselääkintää, unohdusta ja turtumusta vastapainoksi kaikille vaatimuksille, joita Henna koki.

Työpaikka vaihtui tiuhaan. Ihme kyllä työstä ei koskaan huomautettu mitään, vaikka Henna arvelee, että täytyi työtuloksissa näkyä, että hän vietti kaiken vapaa-aikansa päihteiden alaisena. Päihdeongelmasta ei kukaan kysynyt mitään.

Jossain vaiheessa Henna itse kääntyi työterveyslääkärin puoleen, mutta vain hankkiakseen lääkkeitä ahdistus- ja masennusoireisiin. ”Tämähän on hyvä juttu”, Henna ilahtui lääkkeet saatuaan. ”Rupean käyttämään näitä, en tarvitse enää alkoholia”, hän tuumasi ja siitä alkoi uusi kierre. Henna oppi taitavaksi: hän vaihtoi lääkäriltä toiselle, lääkkeet katosivat ja

tarvittiin uudet lääkkeet, reseptit katosivat ja tarvittiin uusi resepti. Lääkekoukku oli saanut otteen Hennasta ja aloitti lumipalloefektin: kaikki saatavilla olevat päihteet alkoivat maistua.

Identiteetti ja arvot muuttuivat Sitten työt loppuivat tuotannollisista syistä ja Henna koki jäävänsä tyhjän päälle. ”Identiteettini oli rakentunut sen varaan, että olen lakimies, se oli paitsi ammatti, myös status. Sitten olinkin tyhjän päällä. Ja oli aikaa päihteiden käyttöön”, Henna kertoo ja jatkaa: ”Mielekkään tekemisen puute ja liika aika, se on vaaran paikka addiktille ja ymmärrän sen nyt.”

Siinä kohtaa koko elämä rupesi pyörimään huumeiden ja rahan etsimisen ympärillä. Keneltä saa aineita? Mistä saa rahaa? Rikollinen elämäntapa ja rikollisuus tuntuivat ihan oikealta ja oikeutetulta. Henna teki omaisuusrikoksia saadakseen rahaa päihteisiin, vaatteisiin ja meikkeihin. Koko identiteetti muuttui ja omat arvot muuttuivat.

Tapahtui kaikenlaista ikävää. Oli onnettomuuksia ja Henna joutui putkaan ja sairaalaan lukuisia kertoja. Katkeruus valtasi mielen: ”Miksi minulle kävin näin? Miksei se riitä, että olen kouluttautunut hyvään ammattiin?” Nyt Henna tunnistaa sen aikaisessa itsessään auktoriteettivastaisuutta ja kapinaa koko maailmaa vastaan.

Alkoi hoito- ja katkokierre ”Kesti pitkään ennen kuin pystyin myöntämään, että minulla on päihdeongelma, enkä pysty lopettamaan käyttöä”, Henna kertoo ja jatkaa: ”Hakeuduin ensimmäisen kerran katkolle ja hoitoon 37-vuotiaana. Siinä vaiheessa päihteiden käyttö aiheut­ti jo psykoottisia oireita. Kuulin ääniä ja näin juttuja, joita ei oikeasti ollut olemassakaan. Se säikäytti. Kuolemanpelko oli valtava.”

Jatkuu sivulla 20.

18

Vesiposti_3_2023.indd 18

3/2023

6.9.2023 9.36.27

Hennalla on haaveena kouluttautua vielä jollekin uudelle alalle. Sosiaaliala houkuttaa, ja se, että voisi hyödyntää omaa kokemusta jotenkin ja auttaa jotakuta toista. ”Vaikka elämässä tapahtuu kaikenlaista ikävää, niistä voi selvitä”, Henna haluaa apua tarvitsevalle kertoa.

19

2/2023

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 19

19

6.9.2023 9.36.27

Jatkoa sivulta 18.

Alkoi hoito- ja katkokierre. Henna kokeili sekä avo- että laitoskuntoutusta. Monenlaisia interventioyrityksiä oli. Rankka juttu oli se, kun Henna lähti Myllyhoitoon. ”Se pysäytti aika lailla. Jouduin katsomaan peiliin ja käymään läpi omaa elämää semmoisena kuin se on ja kuulemaan myös läheisten näkemyksiä siitä, mitä olen tehnyt. Läheisten puolesta tuntui todella pahalle. Oli ihan hirveä syyllisyys ja häpeä kaikesta tehdystä”, Henna muistelee.

Vai onko sittenkin mennyt juuri niin kuin on pitänyt? Sillä nyt Henna toimii A-killassa vertaisohjaajana ja vertaisena, tekee asiakastyötä ja pitää infoja. Hennaan luotetaan ja se tuntuu hyvälle. ”Haluan olla luottamuksen arvoinen. Tulen, kun on sovittu ja hoidan homman. Saan kiitosta ja olen saanut vaativampia hommia, että ehkä kaikki sittenkin on mennyt hyvin.

Kaikki poukkoilevat ja kuoppaisetkin vaiheet on ehkä sittenkin pitänyt käydä läpi”, Henna arvelee.

Terveisiä kaikille, lupaus omille läheisille Korvaushoito oli uuden alku Myllyhoidon jälkeen Henna lähti kokeilemaan korvaushoitoa ja pääsikin siihen marraskuussa vuonna 2020. Se muutti elämää paljon; se oli uudenlainen alku. ”Korvaushoito vie vieroitusoireet pois”, Henna kertoo. ”Korvaushoito on minulle apuväline, lääke, joka auttaa eteenpäin. Enkä todellakaan aio olla korvaus­hoidossa loppuelämääni. Pikkuhiljaa voin pudottaa annosta ja päästä eroon hoidosta kokonaan”, Henna toteaa luottavaisena.

Mutta pelkkä lääke ei tokikaan ole Hennaa auttanut. Kun ongelmana on ollut koko elämäntapa ja kaikki ne ihmiset, joista pitää irrottautua, töitä joutuu tekemään myös itse. ”Sitä miettii, että mitäs sitten, kenen kanssa minä nyt olen, kun olen menettänyt kaiken”, Henna kertoo. ”Kun on vuosikausia ollut jonkun päihteen vaikutuksen alaisena, päihteettömänä kaikki tuntuu jännittävältä ja jopa pelottavalta. Ihmiset pelottavat, paikat pelottavat. On pelottavaa mennä kauppaan tai bussiin.

Tuntee olevansa kauhean paljas ja alaston. Ei tiedä, miten ihmisten kanssa ollaan, miten niille puhutaan. On niin etääntynyt tavallisista ihmisistä ja koko yhteiskunnasta”, Henna kuvaa oloaan. Tarvitaan siis muutakin kuin pelkkä lääke. Tarvitaan tukea ja oikeanlaisia ihmisiä.

Ihmisille, jotka luulevat, että päihteitä käytetään siksi, että on hauskaa, Henna haluaa sanoa, ettei tunne ketään, joka käyttää siksi, että se olisi hauskaa. Koska se ei ole hauskaa! On vain sisäinen pakko lääkitä pahaa oloa.

Suurinta syyllisyyttä omasta päihdehistoriastaan Henna tuntee suhteessa läheisiinsä. Henna on kiitollinen, että välit omiin läheisiin ovat säilyneet ja kestäneet kaiken, ja nyt jo parantuneetkin. Syyllisyys on taakka, jota Henna kantaa ja johon Hennalla on vain yksi vastaus: ”En voi tehdä muuta kuin olla päihteittä nyt.”

Onko kaikki nämä vaiheet sittenkin tarvittu?

Myllyhoidonkaan jälkeen kaikki ei ole sujunut suoraviivaisesti, vaan on ollut retkahduksia ja katkoreissuja. Henna arvelee, että kaikki ne on tarvittu siihen, että hän nyt on Vantaan A-killassa. Ja ihan ensimmäistä kertaa A-killassa Henna muistelee lämpimästi. ”Olin jo paremmassa kunnossa ja A-kilta tuntui hyvälle. Kävijät, työntekijät, miljöö ja kaikki ne mahdollisuudet A-killassa tuntuivat kerta kerran jälkeen omalta. Vietin paljon aikaani askarteluhuoneessa, jossa maalasin ja oli tilaisuus vetäytyä omiin oloihin. On ollut hienoa ja lohdullista, että minut on otettu jotenkin lämmöllä vastaan siitäkin huolimatta, että kaikki ei ole ehkä mennyt ihan niin kuin pitäisi”, Henna kiittelee.

Teksti: Kirsi Mäki Kuva: Kati Skyttä

20

Vesiposti_3_2023.indd 20

TP

3/2023

6.9.2023 9.36.28

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

Kemin A-kilta ry 40 vuotta

V

uoden 2022 loppupuolella aloitimme A-killan hallituksen kokouksissa valmistelemaan tulevaa 40-vuotismerkkipäivää 13.6.2023. Päätimme heti alussa, että juhlaan kutsutaan yhteistyötahoja, lähellä olevia A-kiltoja ja yleisöä avoimien ovien merkeissä. Emme halunneet, että päivän ohjelma on virallinen, vaan ajatus oli, että tunnelma on rento ja lämmin.

Juhlapäivä oli aurinkoinen. A-killan puheenjohtaja Seppo Malm otti vieraat ja onnittelut vastaan. Ulkona pelattiin mölkkyä, ketjunheittopeliä ja heitettiin tikkaa. Makkaraa paistettiin grillikatoksella. Vieraat viihtyivät kauniissa säässä ulkona seurustellen. Moni nautti kakkukahvit A-killan vehreässä pihassa.

Sisällä oli arpojen myyntipaikka. A-killan puheenjohtaja oli ennakkoon pyytänyt liikkeiltä ja yrityksiltä lahjoituksia arpajaisia varten. Arvonta olikin tykätty ohjelmanumero, voiton sai tarkistaa heti ja palkinnon ottaa mukaansa.

A-kilta sai tervehdyksiä mm. Kemin työllisyyspalveluilta, Kemin seurakunnan diakoniatyöltä, Lapin hyvinvointialueen riippuvuuksien poliklinikalta, A-kiltojen Liitto ry:ltä, Majakka ry:ltä, Yhdessä ry:ltä, Humana ry:ltä, Oulun ja Haukiputaan A-killoilta sekä yksityishenkilöiltä.

Oli mukava tavata yhteistyökumppaneita ja muita A-kiltalaisia. Kävijöitä arvioitiin olleen 45–50 henkilöä. Tunnelma oli, kuten olimme toivoneetkin, välitön ja lämmin. Martin paistamat makkarat maistuivat, samoin kahvit ja leivonnaiset. Saimme juhlapäivästä kävijöiltä hienoa palautetta.

Teksti: Päivi Rimpiläinen Kuvat: Kirsi Mäki

Kemin A-kilta on toiminut nykyisissä tiloissa Ratavartijan majalla, meren rannalla Kalkkinokalla 1990-luvun alusta alkaen. Kemin kaupunki on antanut majan A-killan käyttöön ja A-kiltalaiset ovat luvanneet pitää huolta kiinteistöstä. Kaupunki kustantaa kiinteistökulut ja kävijät ovat talkoilla tehneet pieniä remontteja ja huolehtineet majan ympäristöstä.

Kemin A-killan hallituksen puheenjohtaja Seppo Malm vastaanotti Kemin kaupungin onnittelutervehdyksen, jonka toivat työllisyyyspäällikkö Riitta Hakala ja järjestötyöllistämisen palvelukoordinaattori Tuija Teikari.

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 21

Yhteistyö eri tahojen kanssa on tärkeää. Kemin seurakunnan diakoniatyöntekijä Päivi Rimpiläinen käy tiistaisin ja on käytettävissä keskusteluja ja palvelunohjausta varten. Yhdessä suunnitellaan ja toteutetaan retkiä, talkoita, grillauspäiviä ja vierailuja.

Eräs A-kiltalainen kuvasi A-killan merkitystä itselleen kymmenien vuosien aikana: ”On mukava, kun on porukkaa koolla, vertaistuki on tärkeää. A-killassa käynnit tukevat raittiutta. On tärkeää, kun on tekemistä, lumihommia ja retkiä. On valintakysymys, missä aikansa viettää.”

21

6.9.2023 9.36.29

Turvallisempi toipumisympäristö kaikille on kaikkien etu Edellisessä Vesipostin numerossa kirjoitin, että turvallisuus on hyvinvoinnin elinehto ja kodin tulisi olla turvallisin paikka meille kaikille. Turvallisuus on elinehto myös toipumiselle ja toipumisympäristöjen tulisi olla turvallisia ja tasavertaisia kaikille.

karskia puhetta ja vitsejä sekä ulkonäön arvostelua hyvässä tai pahassa. Jos toiminta on ohjattua tai valvottua, kuten ohjattuja ryhmiä tai järjestettyjä tapahtumia, mukaan on helpompi ja turvallisempi tulla. Sitä kautta moni nainen onkin tullut mukaan ja myös kiinnittynyt A-kiltatoimintaan.

Tämänkertaisen tekstin kirjoitin naisten teemapäivillä käytyjen keskustelujen innoittamana ja niiden pohjalta. Nojaan tekstissäni myös muihin A-kiltatoiminnassa mukana olevin naisten kanssa käymiini keskusteluihin ja aikaisempaan työkokemukseeni naisten parissa, jotka ovat toipumassa päihteiden käytöstä.

Naisten turvallisen toipumisen A-kiltatoiminnassa voivat estää naisten kokemusten mukaan naisten kokema vähättely, törmääminen miesten maailmaan ja suhtautumiseen päihteitä käyttäviin naisiin, asiaton kielenkäyttö, harmittomaksi verhottu ehdottelu tai ahdistelu. Asiatonta puhetta tai käytöstä saatetaan hyväksyä sen varjolla, että joku yhteisön jäsen on aina käyttäytynyt sillä tavoin ja yhteisön vakiojäsenet ovat käytökseen tottuneet. Vaikka kielenkäyttö, karski huumori tai sovinistiset heitot saattavat kuulostaa pikkuasioilta, ne eivät sitä ole. Ne luovat ympärilleen turvattomuutta, jatkuvaa varuillaan olon tunnetta ja tarvetta olla tuntosarvet pystyssä.

Y

hteiskunnassa vallitsevat käytänteet ja asenteet heijastuvat yhteisöihin ja yhteisöistä ne valuvat yksilöiden elämään ja arkeen. Naiseen, joka käyttää päihteitä, suhtaudutaan yhteiskunnassamme edelleen melko tuomitsevasti.

Sen lisäksi päihteiden käytön sävyttämässä maailmassa naisen asema on usein heikko ja naiset joutuvat kohtaamaan hyvinkin huonoa kohtelua. Toipumisen matkalla moni nainen kuvaa kokevansa myös toipumisympäristöt ajoittain turvattomiksi, sillä entisestä maailmasta tutut käytänteet ja asenteet seuraavat perässä. A-killat eivät ole, eivätkä elä erillään muusta maailmasta ja yhteiskunnasta. Ilmiöt, jotka näyttäytyvät ympäri yhteiskuntaa, eivät ole vieraita A-killoissakaan. Miten voisivatkaan olla?

Naisten ei ole aina helppo tulla mukaan Naisten teemapäivillä keväällä naiset seitsemästä eri A-killasta pohtivat, millainen asema naisilla on A-killoissa. Kysyimme, onko naisten helppo tulla mukaan A-kiltatoimintaan? Vastaus tuli kuin yhdestä suusta: ”Ei, naisena mukaan ei ole helppo tulla”. Miksi näin on? Mitkä ovat ne tekijät, jotka aiheuttavat naisille turvattomuutta ja estävät ehkä tulemasta mukaan toimintaa? Naisten kokemusten mukaan tasa-arvoinen kohtaaminen ei välttämättä toteudu, naisia saatetaan automaattisesti ohjata esimerkiksi keittiötehtäviin ja puhekielessä esiintyy paljon

Pitääkö vain oppia kestämään karskia huumoria ja huonoa käytöstä?

Moni nainen kuvaa, että toipumisen edetessä on paremmin oppinut puolustautumaan, olemaan välittämättä epäasiallisuuksista, tullut rohkeutta sanoa takaisin. Mutta sitäkö on turvallinen toipuminen ja toipumisympäristöt? Pitääkö oppia kestämään karskia huumoria ja asiattomuuksia, voidakseen olla täysvaltainen yhteisön jäsen? Entäs ne naiset, jotka ovat toipumismatkan alussa, joilla ei näitä taitoja ole tai jotka kaikin keinoin haluavat pyristellä ulos päihdemaailman kovasta kuoresta? Onko heille tilaa ja mahdollisuuksia löytää itselleen paikka A-killassa? Toivon, että on, tai ainakin teemapäivään osallistuneet naiset ovat hyvää vauhtia raivaamassa heille tietä.

Puhumme VEERAT-hankkeessa jatkuvasti siitä, että väheksyminen, alentava käytös, arvostelu tai toisen mitätöinti on yksiselitteisesti väärin lähisuhteissa. En halua suoraan rinnastaa naisten kokemuksia A-killoissa lähisuhteisiin, mutta rinnastan ne huonoon käytökseen ja epätasa-arvoiseen kohteluun. Ulkonäön arvostelu, väheksyminen ja ahdistelu eivät ole asioita, jotka vain kuuluvat toipumisympäristöön ja joita täytyy oppia sietämään. Turvalliseen toipumisympäristöön ne eivät

22

Vesiposti_3_2023.indd 22

3/2023

6.9.2023 9.36.29

kuulu ja uskon, että sellaisia A-killat haluavat ensisijaisesti olla. VEERAT-ryhmissä saatan kysyä: Onko sillä väliä, voidaanko läheisen käytöstä luokitella tai lokeroida jotenkin? Jos läheisen ihmisen käytös on haitallista sinulle tai toipumisellesi, sitä ei tarvitse sietää eikä hyväksyä. Sama neuvo pätee yhteisöissä tapahtuvaan käytökseen. Jos se on haitallista yhteisön jäsenille – silloin se on liikaa ja on tehtävä muutos.

Miten juuri meidän A-killassamme toimitaan?

Naisten teemapäivässä naiset toivoivat palautteessaan keinoja muuttaa A-killoissa keskustelukulttuuria tasa-arvoisempaan ja asenteita sallivampaan suuntaan. Muutoksen on synnyttävä yhteisöjen sisältä. Ennen kuin muutosta voidaan kuitenkaan lähteä tavoittelemaan, tulee nähdä ja tunnustaa olemassa olevat ongelmat. Kirjoitin nyt esille ehkä sellaisen asian, jota voi olla vaikea nähdä tai myöntää – kysymyksen naisen asemasta A-kiltatoiminnassa ja A-killoissa. Se olkoon minun kädenojennukseni teemapäivään osallistuneille naisille. On A-kiltojen harteilla tarttua haasteeseen ja pysähtyä miettimään, miten juuri meidän A-killassa toimitaan.

Tarvitaan rohkeutta ja halua nähdä toiminnan kipukohdat ja halua muuttaa niitä yhteisön jäsenten hyvinvoinnin vuoksi.

Turvallisempi ja tasa-arvoisempi toipumisympäristö ei ole keltään pois vaan kaikkien etu.

Teksti: Maiju Lehtonen VEERAT-hanke Kuva: Pixabay

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 23

23

6.9.2023 9.36.30

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

Swamp Soccer World Championships 2023

S

uopotkupallon MM-kisat 2023 Hyrynsalmella olivat alkamassa perjantaina, mutta matkaan oli lähdettävä jo torstaiaamuna, ja normaaliin tapaan piti vielä infota pelaajia ja saada varmistus lähtijöistä. Tänä vuonna oli vähemmän pelaajia ja toivoin, että ei tulisi enää poisjäämisiä.

Seitsemän pelaajaa on vähän, kun kentällä on yhtä aikaa viisi pelaajaa ja maalivahti. Joukkueella ei siis jäänyt kuin yksi vaihtopelaaja.

Torstaiaamu koitti ja Tampereelta me kolme pelaajaa lähdimme kohti Orivettä ja sieltä kaksi vielä matkaan ja nokka kohti Paltamoa, jossa majoitumme. Matka Kajaanin Prismaan kautta Paltamoon sujui mukavasti, kun pidämme sopivin ajoin taukoja matkan edetessä. Kyydissä oli yksi ensikertalainen, joka ei vielä tiennyt, mihin oli lupautunut, vaikka olimme hänelle kertoneet. Omasta kokemuksesta tiedän, että se pitää itse kokea ja sen jälkeen tietää, mitä tämä on. Toinen auto lähti Imatralta, ja siinä tuli kaksi pelaajaa.

Meillä on ollut omavastuu 20–25 euroa riippuen siitä, kuinka paljon on ollut pelaajia ja tänä vuonna se oli 25 euroa, jonka keräsin pelaajilta ja rahoilla käytiin yhdessä ostamassa kolmeksi päiväksi ruokatarvikkeita. Paltamossa sijaitseva mökki on Kajaanin A-killan. Siellä me yövymme, teemme itse omat ruokamme ja oleilemme.

Torstaina kauppakäynnin jälkeen saavumme Paltamoon noin kello 18. Pienen ihmettelyjen ja nukkumapaikkojen jakamisen jälkeen aloin kyselemään, kuka haluaa mitäkin tehdä eli saunan lämmitystä, veden kantoa, kahvinkeittoa, ruuanlaittoa, ja aika äkkiä työt oli jaettu ja näin se torstai-ilta eteni saunoen, uiden ja hyvää ruokaa syöden hyvässä seurassa.

Jälleen maht mah loja, osa muista tuli auttamaan. Olimme sopineet illalla, että yhdeksältä on lähtö kentälle, kun meillä kuitenkin on vielä matkaa 54 kilometriä Hyrynsalmelle, jossa pelit pelataan. Aamupalan ja muiden aamutoimien jälkeen oli vielä pelipaitojen jako ja varusteiden pakkaamista. Perinteinen lähtökuva kun oli otettu, olimme valmiina lähtemään kohti suoareenaa.

Suoareenalle päästyämme aloimme katsella ensimmäiseksi, missä ovat kentät, joilla pelaamme. Sen jälkeen oli pelikenkien teippaus, että kengät pysyvät jalassa eivätkä jää suon uumeniin pelien edetessä.

Ensimmäinen vastus oli FC Alapään Karvaajat, ja kenttä oli suhteellisen kuiva. Pelin edetessä meillä loukkaantui yksi pelaaja, kun hän sai iskun nilkkaan – ei mitenkään tahallinen, vaan näitä aina urheilussa sattuu. Jouduimme sitten pelaamaan ilman vaihtopelaajaa, ja loppujen lopuksi koko turnauksen. FC Alapään karvaajat voittivat. Toinen peli myös oli kohtalaisen kuivalla kentällä ja se hävittiin Jokikunnan Murheilijoille, jotka olivat viime vuoden mestareita ja jotka voittivat tänäkin vuonna.

Kaikki antavat oman panoksensa joukkueelle

Meillä FC A-killan joukkueessa kaikki antavat oman panoksensa joukkueelle, niin myös tapahtui tänäkin vuonna. Pelien jälkeen lähdettiin kohti Paltamon mökkiä, jossa saunottiin, uitiin, syötiin, levättiin ja mentiin kohden seuraavaa pelipäivää.

Perjantaina aamuna minulla oli herätys kello 6, koska olin luvannut tehdä aamupalat aamuisin. Muilla herätys oli viimeistään seitsemältä. Hetken aikaa kun olin valmistellut aamupa-

Toinen pelipäivä alkoi vähän lämpöisemmässä säässä ja päivän ensimmäinen vastus oli FC Kuusysi ja toinen oli FC Potkuhousut. Molemmat pelit hävittiin, mutta nyt oli sitä parasta,

24

Vesiposti_3_2023.indd 24

3/2023

6.9.2023 9.36.30

Suopotkupallon MM 2024 kisataan 12.–13.7.2024

mahtava kokemus! mitä suo potkupallo on parhaimmillaan; kentät olivat tosi märkiä, ja siksi myös haastavia. Liikkuminen oli vaikeaa, jopa niin vaikeaa, että välillä oli ihan mahdotonta päästä etenemään.

Häviöistä huolimatta kaikki olivat fiiliksissä, kun olimme jaksaneet pelata noinkin haastavissa olosuhteissa.

Tule sinäkin mukaan – teemme sen yhdessä!

Sunnuntaina oli kotiinlähdön aika. Lauantai-iltana, kun olimme iltapalalla, sovittiin samalla muurinpohjalettuja paistaessa ja niitä syödessä, että heräämme seitsemältä, syömme aamupalan, siivoamme ja lähdemme sunnuntaiaamuna yhdeksältä kotio ajelemaan. Kotimatkalla käytiin vielä viikonloppua läpi ja yhteenvetona keskusteluista kävi ilmi, että tulipa taas uusia kokemuksia ja että kannatti lähteä.

Liikkuminen suolla voi olla jopa niin vaikeaa, että välillä on ihan mahdotonta päästä etenemään.

Teille, jotka vielä harkitsette osallistumista näihin FC A-killan reissuihin, voisin kertoa, että yksi osa on pelaamista suoareenalla, ja sitten on toinen osa, kun ollaan mökillä, jossa voi levätä tai tehdä yhdessä yhteisiä asioita oman jaksamisen mukaan, ja tietysti yhteiset matkat edestakaisin. – Ottakaa rohkeasti yhteyttä, niin kerron lisää.

Kiitos vuodesta 2023 FC A-Kilta! Olen ylpeä, että saan olla osana tätä huippu porukkaa.

Teksti: Toni Vanhala Kuvat: Tommi Reijonen

Nämä vuodet, jotka itse olen saanut olla mukana edustamassa FC-A-kiltaa suolla tai talvella hangella, ovat olleet mahtavia kokemuksia. Jokainen reissu on aina omanlaisensa, me yhdessä teemme sen.

FC A-killan joukkue koostuu A-kiltalaisista ympäri Suomea, ja tällä kertaa mukana oli kolme pelaajaa Tampereelta, kaksi Orivedeltä, yksi Hyvinkäältä ja yksi Imatralta.

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 25

25

6.9.2023 9.36.30

A-KILLOISTA

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

Bodia, sporttia ja uusia tuulia Jyväskylässä

J

yväskylässä kesää ovat värittäneet isosti yhteiset urheiluun ja liikkumiseen liittyvät tapahtumat. Kesäkuussa aloitettiin ulkona järjestetyillä voimannostokisoilla, joissa osallistujia olikin huimat 16, iältään viidentoista ja seitsemänkymmenenviiden väliltä. Tulokset olivat hurjia ja omat ennätykset paukkuivat monella osallistujalla. Päivä oli varmasti yksi kesän kuumimmista, mutta se ei lannistanut osallistujien kisahenkeä tai vähentänyt voimaa. Osallistujat itse sekä Kimmo, tapahtuman tuomarina toiminut pitkän linjan voimannoston ja myös nuorten kanssa tehtävän työn konkari, totesivat, että tapahtuman tulee saada jatkoa ja yhteistuumin on sovittu, että Jyväskylässä kisataan kinkkukisat joulukuun ensimmäisellä viikolla. –Tervetuloa mukaan, seuraa ilmoitteluamme!

pelaa Vantaa vs. Turku ja kultaa lähti tavoittelemaan Jyväskylä vs. Kuumakillat. Tiukkojen pelien jälkeen Jyväskylä vei mestaruuden, Kuumien ollessa toinen ja Vantaan kolmas.

Turku taisteli hienosti, vaikkakin heidän maalivahtinsa kävi välissä paikallisessa päivystyksessä näyttämässä polveaan.

Kävelyfutis, tuo uusi, kaikkia liikuttava laji rantautui Jyväskylään keväällä. Ensimmäiset treenit aloiteltiin Vehkalahden tekonurmikentällä kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Ja uskomatonta mutta totta; ennakkoluuloista huolimatta kentällä on jokaisissa treeneissä vähintään 14 pelaajaa ja lisäksi innokkaita A-kiltalaisia katsomassa. Kävelyfutis sopii aivan kaikille, eikä pelaamiseen tarvitse muuta kuin kengät ja iloista mieltä. Hiki on takuuvarma ja onnistumisen kokemukset ja yhteishenki kasvavat kerta kerralta.

Ja koska itsensä haastamisesta ei saatu kävelyfutisviikonlopun aikana riittävästi, haastoi kaksi A-kiltalaista toisensa polkupyöräkilpaan. Sepi (63 v.) ja Veijo (68 v.) ajoivat 50 kilometrin matkan lähes nollaharjoittelulla yhdessä Karin, Jampan ja Satun kanssa. Matkan varrella kannustamassa oli useita A-kiltalaisia ja huoltoautojakin oli kaksin kappalein. Huolto pelasi täydellisesti juoma- ja ruokatarjoiluin sekä vaihtopyörän osalta. Uskomaton suoritus miehiltä, ja ennen kaikkea hieno yhteishenkeä ja tiimipelaamista lisäävä tapahtuma, joka poiki jo heti maaliintulon jälkeen uuden haasteen, jota lähdetään tavoittelemaan vielä tämän syksyn aikana. Sepi saapui maaliin Karin ja Jampan kanssa 3h 18min ja Veijo ja Satu heti perään 7 minuuttia kärjen perässä.

Kävelyfutisturnaus järjestettiin ensimmäistä kertaa 22.7. ja turnaukseen saapuivat jo perjantai-iltana Vantaan ja Turun joukkueet. Iltaa vietettiin kartanolla ruuan, musiikin ja iloisen puheensorinan säestyksellä pitkälle iltaan. Aamulla joukkueet kokoontuivat aamupalapöytään ja käynnisteltiin turnaus kello 11.00 siirtymällä Vehkalahden kuplahalliin. Paikalle saapui myös Kuumakiltojen joukkue, jonka kolmea pelaajaa täydennettiin Jyväskylän pelaajilla.

Tapahtumassa jokainen pääsi kentälle kokeilemaan taitojaan ja tiukkojen alkupelien jälkeen selvisi, että finaalissa pronssista

Tapahtuma saa jatkoa ja ensi vuoden turnaus järjestetään koko viikonlopun mittaisena tapahtumana, jossa on lisänä myös osallistavaa muuta ohjelmaa. Kasaa siis ensi vuodelle omasta A-killasta joukkue, ja mikäli riittävästi pelaajia ei omasta löydy, ota rohkeasti yhteyttä Jyväskylään, niin tehdään sekajoukkueita, jotta jokainen pääsee kokemaan joukkuehengen.

Pistä seurantaan tulevat tapahtumat ja ilmoittaudu mukaan! Tärkeintä ei ole voitto vaan yhdessä itsensä ylittäminen!

Teksti: Satu Lahtinen Kuva: Harri Hämäläinen

26

Vesiposti_3_2023.indd 26

3/2023

6.9.2023 9.36.31

Kartanofest Tampereella

L

ähdettiin liikkeelle Turusta 8.6. kello 8.45 Runosmäen K-Supermarketin pihalta Samin kanssa. Alkumatka itselläni kului hoitaen pakollisia tehtäviä Skypen kautta. Siinä kymmenen aikoihin sain tehtävät pakettiin ja stopattiin Teboil Pirkanhovilla lakisääteiselle kahvi-, eväs- ja savuketauolle.

Perille päästiin hyvissä ajoin ja tutustuttiin Kartanotuvan tiloihin sekä Tampereen A-Killan toimintaan esittelyn muodossa. Paikalle saapui myös tuttuja Jyväskylän A-killasta. Tarjolla oli livemusiikin lisäksi herkullista paellaa, maistuvia grillimakkaroita sekä suussa sulavia muurikkalettuja.

Päästiin hyvän musiikin ja ruoan saattelemana levittämään Killat ilman rajoja -konseptia sekä käymään rakentavaa keskustelua A-kiltojen välisen yhteistyön merkityksellisyydestä ja tarpeellisuudesta. Paljon pohdimme myös sitä, kuinka saisimme A-kiltojen välisiä yhteistyökuvioita käytännössä toteutettua.

Oli mahtavaa päästä tutustumaan Tampereen A-Kiltaan ja siellä puuhastelevaan väkeen. Käytiin arvokkaita keskusteluja paikallisen puheenjohtajan kanssa, ja jälleen jäi käteen uusia kontakteja uusine näkökulmineen sekä mielikuva A-kiltatoiminnasta tamperelaisittain.

Koko päivän vallitsi vahvasti jo tutuksi muodostunut A-kiltalainen ilmapiiri, ja alusta asti tunsi olevansa oikeassa paikassa ja kuuluvansa porukkaan.

Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä ja antoisa päivä Tampereella. Iso kiitos kaikille mukana olleille!

LUKIJAKYSELY

ÄÄNESTÄ JA VAIKUTA Mikä sinun mielestäsi on tämän Vesipostin paras juttu?

Vesiposti-lehden toimitus haluaa tietää, minkälaiset jutut lehden lukijoita kiinnostavat. Äänestä mielestäsi paras juttu 21.11. mennessä lähettämällä vastauksesi oheisella QR-koodilla tai sähköpostilla vesiposti@a-kiltojenliitto.fi. Äänestämällä voit vaikuttaa lehden sisältöön.

Teksti: Rami Laiho Kuva: Linnea Svensk

VESI posti 4/2023 Seuraavassa numerossa muun muassa: • • • • • •

Syyspäivät ja syyskokous Hallitusedustajat tutuiksi: Pasi Torri Tonin toipumistarina Turun A-killan hyvinvointikysely Kirkkonummen A-killan ryhmätoimintaa Kansikuvakilpailu

Vesipostin 2/2023 parhaaksi jutuksi te lukijat äänestitte hallitusedustaja Pasi Heikkisestä kertoneen jutun ”Jos tarvihtoo auttaa, niin kyllä jeesaan”. Juttu sai 19 % annetuista äänistä.

Lukijakommentti:

”Mukava oppia tuntemaan hallituksen jäseniä” 3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 27

Juttuja ja kuvia toivotaan osoitteeseen vesiposti@a-kiltojenliitto.fi.

Aineiston deadline 21.11.2023

27

6.9.2023 9.36.32

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

Vaasan Tsemppipäivät

Ehdottomasti jatkoon!

A

-kiltatoiminnan infoa ja vaikuttavuutta luontolähtöisesti Vaasan A-killan kesäpaikassa Kiltalassa. Liitosta Aulikki Otranen ja Arto Pasanen sekä jaostojen jäseninä Matti Muuri ja Ville Tuominen. Majoituimme teltoissa ja valmistimme kaikki ateriat leirivälineistöllä itse. Kävijöille tarjottiin lauantaina ja sunnuntaina hernekeittoa ja saaliiksi merestä saatua kalaa, puikulaperunoilla. A-Kiltojen Liiton roll-up ”Kaipaatko päihteetöntä seuraa?” oli esillä heti sisääntuloliittymässä. Vesiposti-lehtiä sekä kirjallista materiaalia A-kiltatoiminnan arvoista oli satavilla koko tapahtuman ajan.

Arvopohjakeskustelua pidettiin tietoisesti yllä ja naiserityistä A-kiltatoimintaa esittelivät Aulikki ja Arto. Luontoläheisyys ja erähenkinen ilmapiiri on luonteva tapa kertoa aroistakin asioista ja vastavuoroisuus syntyy helposti. Sauna lämmitettiin iltaisin, mikä sai osan päiväkävijöistä osallistumaan myös illanviettoon ja keskusteluihin iltanuotiolla.

Tapahtuman tavoite saavutettiin: yli 50 kävijää! Hyvinvointialueen johtaja kunnioitti tapahtumaa läsnäololla, samoin kuin kaksi yhteistyökumppania järjestöistä.

Malli on toteuttamisen arvoinen jatkossakin, huomioiden järjestävän A-killan tahtotilan ja resurssit. Infotapahtumana

liian pitkäkestoinen ja kuormittava kouluttajille. Jatkossa hyvä saada infopiste ulos A-Kiltojen Liiton tapahtumissa.

Kiinnitin erityistä huomiota järjestävän A-killan jäsenistön itseluottamuksen kasvuun ja ylpeyteen oman A-killan toiminnasta. Yksi parhaista malleista ennakkoluulojen poistamisessa, toimintaan mukaan tulemisessa ja kohtaamisessa ilman leimautumisen pelkoja.

Osalle kävijöistä ruokatarjoilut on edelleen merkittävä asia tapahtumassa, sisään vetävä. Maasto-olosuhteet kannattaa huomioida myös liikuntarajoitteiset huomioon ottaen. Kävijöiden kiinnostus välineitä, kuten telttoja, retkipatjoja, makuupusseja, keittimiä yms. kohtaan oli positiivinen ilmiö. Osaa kävijöistä kiinnosti jopa jäsenyys toiminnan kautta.

Kehittämisen arvoinen, jalostettava toimintamalli. Ehdottomasti jatkoon!

Teksti: Arto Pasanen Kuva: Seija Peltonen

28

Vesiposti_3_2023.indd 28

3/2023

6.9.2023 9.36.33

Ville kokeili kalaonnea Koskenpään Pettämä-järvellä.

Keskisen Suomen pienten A-kiltojen leirikimara Jämsänseudun A-killan kevätleiri Länälässä Ajankohta touko- ja kesäkuun vaihteessa oli aikainen, mutta eipä se meidän porukassa haitannut.

Leiri oli yhdistetty kesä-talvileiri, sillä yhtenä aamuna maa oli valkoinen, muttei ihan lumisotasille päästy… Joten ohjelmassa oli pelailua, kalastusta sekä lettukestit, jotka laittoi Jämsän seurakunnan diakoni Helena. Oli myös tutustumista Koskenpään kyläkirppikseen ja ennen kaikkea verratonta vertaistukea keskustelujen muodossa.

Leiri oli omakustanteinen ja sen mahdollisti Jarmo Jokinen, jota leiriläiset muistivat Mahdollistajan diplomilla ja täytekakulla. Yllätyin suosiosta; 22 eri kävijää, 5 A-Kiltaa, 52 eri käyntikertaa. Syyskuussa tapaamme taas Länälässä, jolloin luvassa on mm. leiriolympialaiset sekä muuta kivaa.

Mäntän Seudun A-Killan kesäretki Lappeenrantaan

nioittaen. Satamassa oli tehty mahtavia satuhahmohiekkaveistoksia, ja jokainen löysi oman hahmonsa.

Saimaan kanava oli kesäisen kaunis, mutta hiljainen tämän ajan huomioon ottaen. Poikkesimme Lauritsalan kirkossa, Taipalsaarella kävimme kyläkaupassa sekä ihastelimme kirkkoa ja söimme jäätelöä. Jylkky ja Pekka löysivät mustikoita kotiin vietäväksi. Herkuttelimme ja pidimme olympialaiset. Kiitos Mäntän Seudun A-Kilta ja mukana olleet.

Pitkien seikkailujen jälkeen osasimme vihdoin Etelä-Saimaan A-killan mökille kauniin Saimaan rannalle. Mänttä oli todella panostanut retken suunnitteluun: oli oikea kulttuuri-, taide- ja historiamatka. Ruokailu A-killassa oli hyvää, kiitos!

Rakuunamuseossa palattiin ajassa hyvin paljon taaksepäin, ja linnoitus oli mahtavasti pyritty säilyttämään perinteitä kun-

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 29

Teksti ja kuva: Satu Peippo

29

6.9.2023 9.36.34

Turun A-kiltalaisia Elopäivillä.

Elopäivät Kankaanpään A-kodilla

E

lopäivät ovat Kankaanpään A-kodin vuotuinen kesäjuhla, joka kokoaa yhteen työntekijöitä sekä nykyisiä että entisiä asiakkaita läheisineen. Tällä kertaa mukaan oli kutsuttu myös yhteistyökumppaneita esittelemään toimintaansa. Toimintaansa olivat esittelemässä KRIS-Satakunta, A-Kiltojen Liitto sekä Turun ja Tampereen A-killat.

Elopäivien avauspuheen piti VAK ry:n hallituksen puheenjohtaja Kimmo Sainio. Eduskunnasta takaisin A-kodin johtajaksi palaava Heidi Viljanen piti myös puheenvuoron. Puheessaan Viljanen korosti sitä, kuinka jokaisen työntekijän rooli ja työpanos on yhteisön, asiakkaiden kuntoutumisen ja hyvinvoinnin kannalta yhtä arvokasta; niin ruuanlaitto kuin johtaminen.

Ohjelmassa oli muun muassa Sara Männistön musiikkiesitys, kilpailuja, hyvää ruokaa ja arpajaiset. Mukana tapahtumassa oli myös paljon lapsia ja isovanhempia. Päivän tunnelman kruunasi aurinkoinen sää.

VAK ry ylläpitää Kankaanpään A-kotia ja Mikkeli-yhteisöä.

Molemmat tarjoavat kuntoutusta huume-, lääke-, alkoholi- ja peliriippuvaisille henkilöille. Toiminta on valtakunnallista. AKiltojen Liiton toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen on VAK ry:n hallituksen jäsen.

Lisätietoa Kankaanpään A-kodista: https://vakry.fi/a-koti/

Teksti ja kuva: Mikko Putaja

Ylen Sunnuntaivieraana Arto Pasanen

K

un päällimmäiset tunteet ovat toivottomuus ja yksinäisyys, kannattaa pyrkiä sanoittamaan tunteet ja yrittää jaksaa hakea apua. Näin muistutti A-Kiltojen Liiton hallituksen puheenjohtaja Arto Pasanen eräänä kesäisenä päivänä toimittaja Timo Metsäjoen kanssa Inarinjärvellä veneillessään ja keskustellessaan.

Ylen Sunnuntaivieras-podcastissa puhuttiin muun muassa elämästä, kuolemasta, häpeästä ja riippuvuuksista. Ohjelman voi edelleen kuunnella Yle Areenasta ja toimittajan kirjoittaman jutun voi lukea Yle Uutisten sivuilta: https://areena.yle.fi/podcastit/1-66116562 https://yle.fi/a/74-20042635 Kuva: Timo Metsäjoki

30

Vesiposti_3_2023.indd 30

4/2020 TP

3/2023

6.9.2023 9.36.36

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

Pohjois-Suomen A-kiltojen naistenleirin 20-vuotisjuhla

Ilot ja surut helppo jakaa naisten kesken

V

ihdoin koitti perjantai ja kauan odotettu naistenleiri pääsi alkamaan. Paikkana oli Haapaveden Hammasniemen leirikeskus. Vietimme naistenleirin 20-vuotisjuhlaa ja paikka oli kuin tehty meitä varten. Paikalle saapui 12 innokasta leiriläistä. Iloinen puheensorina alkoi ja tietysti halaukset kuuluivat asiaan.

Keittelimme tulokahvit ja vaihdoimme kuulumisia. Arpojen myynti alkoi heti, kun saimme palkinnot laitettua esille. Pääsimme valmiiseen ruokapöytään. Ruoka oli suorastaan loistavaa koko leirin ajan ja emäntämme oli aivan ihana ihminen. Sitten pääsimme lempipuuhaan, bingon pyöritykseen. Koitti jännittävät ajat. Tuli monta onnellista voittajaa. Eikä peli jäänyt siihen, vaan piti ottaa vielä uusintakierros. Arpajaiset piti pitää lauantaina, mutta palkinnot niin polttelivat, että nekin järjestettiin jo perjantai-iltana. Jokainen voitti jotain ja ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Välillä pelasimme korttia ja pingistä. Innokkaimmat kävivät vielä illalla uimassa.

Lauantai alkoi iloisilla huomenen toivotuksilla ja maittavalla aamupalalla. Järjestökoordinaattorimme Ritva Virrankari saapui myös seuraamme. Päivällä sytytimme kaksi kynttilää ja pidimme hiljaisen hetken Irjan ja Kaisan muistolle. Muistelimme heidän antiaan A-kiltatoimintaan ja meidän jokaisen elämään.

Leena oli loihtinut maittavan täytekakun, kun juhlistimme naistenleirin 20-vuotistaipaletta. Hän oli myös koonnut upean leikekirjan aikaisemmista leireistämme. Sitä tutkailimme innoissamme ja tuli mukavia muistoja mieleen. 20 vuotta itkuineen ja

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 31

nauruineen olemme saaneet joka kesä kokoontua mahtavalla porukalla.

Maistuvan aterian jälkeen saikin naiset lähteä saunomaan ja uimaan. Sen jälkeen laitoimme takkaan tulet ja aloimme tunnelmoimaan sekä paistamaan makkaraa. Iloinen puheensorina täytti huoneen. Illalla päivän touhuista väsyneinä kaaduimme hyvillä mielin sänkyihimme.

Sunnuntaiaamu alkoi aamupalalla. Sen jälkeen siivoilimme paikkoja ja odotimme juttelun lomassa lounasta. Sitten olimmekin jo valmiina lähtemään kotimatkalle.

Naistenleirien merkitystä ei voi tarpeeksi kuvailla, niin suuri merkitys sillä on meille. Saamme jakaa vapaasti ilot ja surut sekä olemisen ilman miehiä, väheksymättä heitä kuitenkaan. Leiri oli oikein onnistunut ja voimaannuttava jättäen kivoja muistoja mieleen. Toivomme, että tapaamme vuoden päästä Paltamossa Kajaanin naisten vieraina.

Teksti: Tuovi Rekinen ja Birgit Tyykiluoto Kuva: Arja Räinä

31

6.9.2023 9.36.37

A-KILLOISTA: VESISELVÄ SUVI

Perheniemi, Iitti 4.6.2023 Saappaanheiton tulokset Naiset 2. Minna Hämäläinen Espon A-kilta Hykaa ry 28,78 1. Ulla Tikka Imatran A-kilta ry 22,41 3. Katja Perttunen Vantaan A-kilta ry 21,25

Joukkue naiset

1. Tampereen A-kilta ry Minna Hämäläinen ja Satu Niemelä 2. Vantaan A-kilta ry Ulla Tikka ja Katja Perttunen 3. Kirkkonummen A-kilta ry Raija Salin ja Maria Heleius

47,20 43,66 30,43

Miehet 1. Tapani Keurulainen Vantaan A-kilta ry 41,63 2. Pekka Kinnunen Kuppikunta A-kilta ry 39,20 3. Jarmo Halttunen Vantaan A-kilta ry 37,70

Joukkue miehet 1. Vantaan A-kilta ry Tapani Keurulainen ja Jarmo Halttunen 2. Kuppikunta A-kilta ry Pekka Kinnunen ja Sami Hiekko 3. Tampereen A-kilta ry Jari Mark ja Tapio Mäntynen

85,79 72,11 68,55

Nännikumin tulokset Naiset:

1. Minna Hämäläinen 2. Katja Perttunen 3. Maria Helenius

Miehet:

1. Arto Pasanen 2. Tapani Keurulainen 3. Yrmy Ikonen

Espoon A-kilta Hykaa ry Vantaan A-kilta ry Kirkkonummen A-kilta ry

Pohjois-Lapin A-kilta ry Vantaan A-kilta ry A-Kiltojen Liitto ry

32 32 Vesiposti_3_2023.indd 32

3/2023 3/2023 6.9.2023 9.36.37

Vesipostiristikko

www.sanaris.fi / laadinta Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen

Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Julkaisut/Vesiposti-lehti

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Postimerkki

Tilaan Vesiposti-lehden Tilauksen peruutus Lehden toimitusosoite Nimi Lähiosoite Postinumero -ja toimipaikka Osoitteenmuutos Vanha osoite

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 3.krs 33500 TAMPERE

Uusi osoite Postinumero -ja toimipaikka Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 33

33

6.9.2023 9.36.38

A-KILTOJEN LIITTO RY Jäsenyhdistykset Anjalankosken A-kilta ry Inkeroistentie 26 46900 Myllykoski puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com Espoon A-kilta Hykaa ry Ajurinkuja 4 02650 Espoo puh.(09) 541 4634 toimisto@espoonakilta.fi www.espoonakilta.fi espoonakilta Viestipalvelu X: @akiltaespoo @espoonakilta Etelä-Saimaan A-kilta ry Valtakatu 23 53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta Harjavallan A-kilta ry Samonkatu 6 A 1 29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com Haukiputaan A-kilta ry Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com Helsingin A-kilta ry Hietakummuntie 19 B 00700 Helsinki p. 040 779 6784 malmi@helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi Hollolan A-kilta ry Mallasharjuntie 3 15860 Hollola puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakiltary.zyrosite.com Hyvinkään A-kilta ry Sahanmäenkatu 1 05800 Hyvinkää p. 044 0911 812 p. 040 6733 382 Iin A-kilta ry Pappilantie 16, 91100 Ii p. 0400 185 881 heikkilamarika1974@gmail.com Iisalmen A-kilta ry Pohjoinen puistoraitti 1 B 8 74100 Iisalmi puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

Imatran A-kilta ry Kauppakatu 9 55120 Imatra puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi Inkoon A-kilta ry Grönkullantie 52 10210 Inkoo p. 050 4322 957 Joensuun A-kilta ry Kansalaistalo-Kahvila-Soroppi Torikatu 30 80100 Joensuu p. 0400 573 254/ Eija Jyväskylän A-kilta ry Taitoniekantie 14 40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net Jämsän Seudun A-kilta ry jamsanseudunakilta@gmail.com Järvenpään A-kilta ry puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi Kajaanin A-kilta ry Kainuunkatu 9 87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com Kangasalan A-kilta ry Myllystenpohjantie 4 36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com Kemin A-kilta ry Ratavartijantie 18 94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com Keski-Lapin A-kilta ry Keuruun A-kilta ry Runkotie 4 G 37 42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com Kirkkonummen A-kilta ry Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 0466 630 7861 kirkkonummenakilta@gmail.com https://kirkkonummenakilta.fi/ Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1 98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com

Kuhmon A-kilta ry Karhunpolku 3 A 88900 KUHMO p. 044 7970 443 Kuopion A-kilta ry Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com Kuppikunta A-kilta ry Asemakatu 5 B, 70100 Kuopio puh. 045 264 0987 kuppikunta.kuopio@gmail.com www.kuppikuntaakilta.yhdistysavain.fi Kymen A-kilta ry puh. 040 5599 658 Lahden A-kilta ry Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com Laitilan Seudun A-kilta ry Kaukolantie 19 23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta Lohjan A-kilta ry Immulantie 2 08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com Lopen A-kilta ry Taarintie 3 12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh. 046 894 7572 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi Marttilan A-kilta ry Härkätie 773 21490 Marttila p. 050 5971 447 akilta.marttila@gmail.com Mäntän Seudun A-kilta ry Vilpunkatu 8 35700 Vilppula puh. ms.akilta4@gmail.com Nurmijärven A-kilta ry Kuokkalantie 2 01900 Nurmijärvi puh. 050 465 2363 nurmijarvikilta@gmail.com

Oriveden Seudun A-kilta ry Koulutie 5 (Lampila-rakennus) 35300 Orivesi p.045 186 5551 akiltaorivesi@gmail.com Oulun A-kilta ry Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com Pohjois-Kymen A-kilta ry Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku.com Pohjois-Lapin A-kilta ry Terstontie 353, 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com Porin A-kilta ry Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi Porvoon A-kilta ry Jokikatu 7, 06100 Porvoo puh. 045 267 2585 akiltaporvoo@gmail.com http://www.kuumakillat.fi Pyhäjärven A-kilta ry Vanha Pyhäjärventie 7 86800 Pyhäsalmi puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com Riihimäen Seudun A-kilta ry Salon Seudun A-kilta ry Portimonkatu 5 A 24100 Salo puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net Savonlinnan A-kilta ry Aematie 11 57210 Savonlinna p. 050 585 0661 p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@savonlinnanakilta.fi Sotkamon A-kilta ry Torikatu 1 88900 Sotkamo

34

Vesiposti_3_2023.indd 34

3/2023

6.9.2023 9.36.38

Taivalkosken A-kilta ry Sairaalatie 8 93400 Taivalkoski p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com

Uudenkaupungin A-kilta ry Liljalaaksonkatu 7 B 23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com

Tampereen A-kilta ry Kartanonkatu 4 33820 Tampere puh. 040 7076 669 fax. (03) 223 0899 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Vaasan A-kilta ry Raastuvankatu 28 65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com https://vaasanakilta.webnode.fi/

Tornion A-kilta ry Metsolantie 10 C 19 95410 Tornio puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com Turun A-kilta ry Pääskyvuorenrinne 1 20610 Turku puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi

Vantaan A-kilta ry Jokiniemenkatu 9 01370 Vantaa p. 045 1616 838 Löydöstie 4 (Myyrmäki) 01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi A-kilta löytyy Facebookista A-kilta löytyy Instagramista

Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere Aluetoimisto: Kansankatu 53, 90100 Oulu etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi www.facebook.com/akiltojenliittory/ Viestipalvelu X: @akiltojenliitto

Toiminnanjohtaja Yrmy Ikonen p. 045 636 6629 Viestipalvelu X: @YIkonen Talous- ja hallintosihteeri Mirja Sorvali p. 040 679 6449 Toimisto- ja viestintäsihteeri Anna Niemistö p. 0400 394 869 Tiedottaja Tuija Tamsi-Lehtinen p. 040 866 8257 Järjestökoordinaattori-koulutussunnittelija Kirsi Mäki p. 040 1679 377 Järjestökoordinaattori Aulikki Otranen p. 040 3566 592 Järjestökoordinaattori Mikko Putaja p. 040 566 4841 Järjestökoordinaattori-suunnittelija Anja Sauvolainen p. 040 689 8367 Projektipäällikkö, VEERAT -hanke Maiju Lehtonen p. 040 619 5036

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihderiippuvuudesta ja muista riippuvuuksista toipuville sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

3/2023

Vesiposti_3_2023.indd 35

Johtavat luottamushenkilöt: Puheenjohtaja Arto Pasanen p. 045 1077 416 arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi Viestipalvelu X: @pasaarto Varapuheenjohtaja Satu Lahtinen p. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net Viestipalvelu X: @SatuKiltalainen

35 35

6.9.2023 9.36.38

A-Kiltojen Liitto ry Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 Tampere

.LK01

www.a-kiltojenliitto.fi

Vesiposti_kansi_3_2023.indd 2

30.8.2023 9.52.24