Vesiposti 1/2023

PÄIHDETOIPUJAJÄRJESTÖN

VESIposti

Kirkkonummen A-kilta ry:n 30-vuotinen historia

kansien väliin s. 6

Matin toipumistarina s. 16

Huumeiden käyttäjän läheinen haluaa tulla

kuulluksi s. 18

JÄSENLEHTI 1/2023

VESIposti 1/2023

3 Puheenjohtajalta: Päihdetoipuja ja rinnallakulkija

9 VEERAT-hanke

Hyvinvointia tukevaan arkeen ei kuulu väkivalta

16 Toipumistarina: Matin toipumistarina

AJANKOHTAISTA

4 Jaostojen Starttipäivät Jyväskylässä 16.–17.1.

8 Huolen sijaan hyvinvointia

12 Läheisillä usein kielteisiä kokemuksia palvelujärjestelmästä

14 Hallitusedustajat tutuiksi

15 Sijaisuuksia A-Kiltojen Liitto ry:ssä

VAKIOPALSTAT N

18 Huumeiden käyttäjän läheinen haluaa tulla kuulluksi

22 Järjestöt hyvinvointialueiden tukipilareiksi?

26 A-kiltojen tiedot lähellä.fi -verkkopalveluun

A-KILLOISTA

6 Kirkkonummen A-kilta ry:n 30-vuotinen historia kansien väliin

20 Mikä fiilis? Tai mikä fiilis!!!

24 Ajatuksia viestintäkoulutuksesta

27 Irja Oravisjärveä muistaen

Viestintäkoulutuksessa (s. 24–25) oli yhtenä ryhmätyönä suunnitella viestintätoimet erilaisiin tuleviin tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Kuvassa meneillään Jyväskylän A-killan Jonin, Teemun ja Arton ryhmätyön purku. Tulevasta tapahtumasta tullaan viestimään kohderyhmälähtöisesti (nuoret aikuiset) ja monikanavaisesti sekä osallistujille annetaan mahdollisuus vaikuttaa tapahtuman sisältöön. Jyväskylän A-killan tapahtuman onnistumista arvioidaan Pokka-palautteita keräten osallistujilta sekä peilataan omiin tapahtumalle asetettuihin tavoitteisiin.

Kuva: Arto Pasanen

Kirkkonummen A-killan tuore historiikki julkistetaan Kirkkonummen A-killan 30-vuotisjuhlassa.

Tässä lehdessä (s. 6–7) kuvamaistiaisia historiikista sekä Maisa Martikaisen kokemuksia historiikin teosta.

Kuva: Maisa Martikainen, Kirkkonummen A-kilta ry

Päihdetoipuja ja rinnallakulkija

Tekeminen on lääke, niin minunkin kohdallani, mukaan lukien kokemukseni päihdetoipumisessa. Te olette minua liikuttava voima, hakeuduin kaltaisteni joukkoon, tulin ymmärretyksi, hyväksytyksi, puhuimme samaa kieltä, koin saavani vahvaa vertaistukea ja kannustusta toipumiseen. Olen saanut kokea merkittäviä kohtaamisia Teidän kanssanne, ihmiseltä ihmiselle. Olette valinneet minut edustamaan Teitä. Kiitos luottamuksesta.

Olemme nyt koko tasavaltaa koskevassa muutosvaiheessa, jossa haetaan tehokkuutta: taloudelliselle sekä ajalliselle panostukselle mahdollisimman suurta vastetta. Päihdetoipuminen on prosessi, jossa ei ole pikaratkaisuja. Pysyvään muutokseen johtavat ja päihdehaitoista vapaaseen elämään ohjaavat arvot tulee sisäistää ja sisäistämiseen tarvitaan aikaa.

Toipuja on oman elämänsä paras asiantuntija. Toipuja tekee itse valinnan eli oma päätös, oma vastuu. Kohdallani tärkeintä oli opetella kantamaan vastuu, helposti siirsin tuon päätöksen tekemisen muille. Opittu päihdemaailman ehto oli vaikuttimena ajattelutapaani ja näin myös toimintamalliin ja toteutukseen. Sain syyn syyttää muita epäonnistumisista ja toimimattomista malleista. Vika on ulkopuolella, ei minussa – kunnes toisin todistetaan.

Merkittävässä kohtaamisessa on tunnusomaista yhdenvertaisuus, kunnioitus ja arvostus, vaikka näkemykset ovat eriäviä. Esimerkin voimaa ei voi ohittaa, eikä vähätellä. Vertainen on henkilö, jonka kautta voimme peilata ajattelua sekä mahdollisia toimintamalleja, testata teoriassa sen mahdollista toimivuutta. Petänkö itseäni, onko arvopohjani kestävä, olenko kiinni tunteessa, valehteleeko tunne minulle? Minun ei ole tarvinnut kokeilla mallieni toimivuutta ja hakea erehdyksen kautta kohdallani toimivia ratkaisuja. Te olette kokeilleet jo niitä puolestani. Tänään tätä kutsutaan osaksi toipumiskulttuuria.

Olemme kaikki oman aikamme osaajia. Viestikapula on nyt Sinulla ja minulla, siirtäkäämme oleva ja tuleva osaaminen A-kiltayhdistykseen ja sitä kautta yksittäisen jäsenen käyttöön. Olemme yhtäaikaisesti päihdetoipujia sekä rinnalla kulkijoita, molemmissa rooleissa meillä on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä.

VESIposti

Julkaisija

Päätoimittaja

Taitto

Toimituksen osoite

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja aineistot

Kannen kuva

Painopaikka

Päihdetoipujajärjestön jäsenlehti

Ilmestyy 4 kertaa vuodessa: maalis-, kesä-, syys- ja joulukuu (ISSN 1457-814X)

A-Kiltojen Liitto ry

Tuija Tamsi-Lehtinen

Anna Niemistö

A-Kiltojen Liitto ry, Itsenäisyydenkatu 17 B, 33500 Tampere vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, puh. 0400 394 869 Aineisto seuraavaan lehteen 3.5.2023 mennessä.

FC A-kilta Umpihankifutiksen MM-kisoissa, Minna Hämäläinen

Pk-paino, Tampere 2023

48. vuosikerta

Arto Pasanen

Jaostojen Starttipäivät Jyväskylässä 16.–17.1.

A-Kiltojen Liiton hallituksen asettamat jaostot ovat kokeneet merkittävän uudistuksen. Koulutus- ja toimintajaosto on yhdistetty koordinaatiojaostoksi. Uutena jaostona aloitti tänä vuonna Tilaa toipua -jaosto, jossa on huomioitu vahvasti muun muassa naiserityisyys, läheiset ja monikulttuurisuus. Viestintäjaoston tehtävä on pysynyt ennallaan ja sen päätehtävänä on edelleen edunvalvonta, vaikuttaminen ja viestintäsuunnittelu sekä Vesiposti-lehden sisältösuunnittelu.

Starttipäivillä kävimme läpi jaostoille kuuluvia tehtäviä ja jokainen jaosto myös piti osaltaan järjestäytymiskokouksen.

Mutta miten se reissu sitten oikein meni, niinku sitten omasta mielestä?

Päivä 1.

Sami tuli Hyvinkäältä Jämsään junalla, joten siitä sitten ystävä kyytiin ja matka kohti Jyväskylää ja Kiponniemen toimintakeskusta alkoi. Matka meni rattoisasti ja nopeasti jutellessa, kun viime näkemästä olikin kulunut jo pitkästi aikaa.

Perille saavuttiin ja itsellä oli kutakuinkin pakastekalkkunan värinen naamataulu. Olipahan loppukilometrit suorastaan karmean jäinen tie perille. Mutta naaman väri normalisoitu heti, kun näki ensimmäiset vastaantulijat. ”Oi sinäkin täällä”, ”Terve”, ”Pitkästä aikaa”,” Onpa ihana nähdä”. Heti oli selvää, että saavuttiin Samin kanssa hyvien ystäviemme luokse.

Majoituttiin, syötiin ja kokoonnuttiin yhteistilaan

Pilvillä oli muutaman viikon A-kiltakokemus ja Rannan Matilla puolestaan yli 20 vuoden kokemus A-kiltatoiminnasta. Heidän välistään jokainen löysi oman paikkansa A-kiltavuosien mukaan. Siitä muodostui tutuksi tullut A-kiltajana. Tunsin olevani itsekin hiukka jo A-kiltamuumio yli kymmenellä A-kiltavuodellani.

Päästiin itse asiaan ja käytiin läpi A-Kiltojen Liiton strategiaa vuosille 2023–2027. Tämä on luettavissa muun muassa www.a-kiltojenliitto.fi. Käykäähän sekin kurkkaamassa. Verkkosivut on nekin kokeneet myös uudistuksen. Vinkki: Kannattaa lisätä A-Kiltojen Liiton verkkosivut selaimesi kirjainmerkkeihin. Löytyy siten helposti!

Tauon jälkeen alettiin käymään myös erilaisia jaostotyöskentelyyn liittyviä asioita läpi ja vuoropuhelu oli vilkasta. Sitten hiljaisuus valtasi salin. Kaikki keskittyi annettuun tehtävään. Hiljaisuus loppui heti, kun alettiin käydä läpi ”oma A-kiltani” -tehtävää. Omaan mieleen jäi erityisesti A-kiltatoiminnan mahdollisuudet. Satu kirjoitti minkä kerkesi sitä mukaan ylös, kun alettiin käymään porukalla annettua tehtävää. Tiivistyi lopulta lauseeseen: Vain taivas on rajana.

Saunat lämpenivät ja muutenkin oli rentoa illanviettoa

Päivä 2.

Seuraavana päivänä käytiin käytännön asioita läpi ja mitä hallitus odottaa uusilta jaostoilta. Sitten olikin jo jaostojen järjestäytymiskokouksien aika. Olen viestintäjaostossa ja jaoston puheenjohtaja Arto Pasanen avasi kokouksen kello 10.40. Tässä kokouksessa sihteerinä toimi Yrmy Ikonen ja hän kirjoitti muistion. Jatkossa teemme kokouspöytäkirjat.

Kohta kaks. Asialista. Hyväksytty. Kohta kolme. Sihteerin valinta. Jaoston sihteeriksi valittiin Minna. Viestintäjaosto on kyllä onnekas, kun meillä on Minnan tietotaito ja kokemus käytettävissämme. Huikea juttu. Kohta kolme. Käsitelty ja mennään kohtaan neljä. Jaoston pelisääntöjä ja sen sellaista. Miten kokoonnutaan ja miten pidetään yhteyttä. Kuinka usein vaiko silloin, kun tarvitsee. Luotiin raamit ja selkeät sävelet. Näin se homma toimii. Siirrytään kohtaan viisi. Toimintasuunnitelma, Vesiposti-juttuu. Monenmoista tärkeetä juttuu. Tässä menikin aikaa, ja joutui lounastauonki pitää välissä, että jaksettiin taas kokoustaa.

Kukaan ei muuten jaostosta mennyt ruokaperäisille, kuten tapana saattaapi muissa tapahtumissa olla, joten täytyy olla jaostossa mukanaolo hyvinkin mielenkiintoista ja antoisaa.

Toiminnan iloa!

Koordinaatiojaoston, Tilaa toipua -jaoston ja Viestintäjaoston yhteisiin starttipäiviin osallistui toistakymmentä jaostotyöskentelyyn valituista ja koko A-Kiltojen Liiton henkilöstö.

Luonnonpäivää, vapaaehtoistenpäivää, tätä päivää, Päihdepäivää. Missä olemme mukana ja miten tiedotamme. Missä näymme, ketä tavoitamme. Kaikkia emme tavoita. Pääasia, että tavoitamme juuri sinut.

”Puheenjohtajan ja sihteerin aukoton yhteistyö, eri jaostojen puheenjohtajien yhteistyö ja eri jaostojen yhteistyö pidetään tiiviinä.”

Eiköhän kohta viis ollu tässä. Kaikkee ei muista. Siksi se muistio. Loppukokous olikin sitten jo nopeampaa. Muita asioita ja sen sellaista. Kokous päättyi klo 14.48 ja sopivasti juuri ennen päivällistä.

Moni ei muuten tiedä, että Yrmyllä on ihan kelpo petankkikäsi, mutta sen tietää kaikki Yrmyn tavanneet, että rautainen ammattilainen A-Kiltojen Liitossa ja ylipäänsä toipumisalustan kehittäjänä ja sen puolesta puhujana.

Heipat ja antoisaa jaostomatkaa kaikille!

Teksti: Ville Tuominen

Kuva: Anna Niemistö

Kirkkonummen A-kilta ry:n

30-vuotinen historia kansien väliin

Kirkkonummen A-kilta ry täyttää 30 vuotta ja sen kunniaksi on työstetty A-killan toiminnasta kertova historiikki. Historiikki on Maisa

Martikaisen ansiokkaasti kokoama. Millainen sen tekoprosessi on ollut?

– Aloitin taustatutkimukset kesällä 2022, ja alkuun tuntui, että materiaalia on hyvin vähän, sillä tärkeitä asiakirjoja on vuosien saatossa kadonnut. Kuvamateriaalia sen sijaan on säästynyt valtavat määrät, ja kuvat kuljettavatkin kirjaa punaisena lankana vuosikymmenten halki. Niiden kautta alkoivat muistotkin pulputa vetreämmin kiltalaisten mielissä, kun lähdin esittämään kysymyksiä, Maisa Martikainen kertoo.

– Olemme Kirkkonummen A-killassa sikäli onnekkaassa asemassa, että muutamia perustajajäseniä on edelleen A-kiltatoiminnassa mukana. Heidän haastattelunsa ovat olleet korvaamattomia. Välillä tarkkoja päivämääriä on ollut mahdotonta saada selville.

Kirjasta ei kuitenkaan ole tarkoitus tulla tylsää historiallista hakuteosta vaan ihmisten kertoma, värikäs tarina: maanläheinen ja lämminhenkinen yhteisöllisyyden ilmentymä. – Sitä A-kiltatoimintakin ytimeltään on. Kirjaa kirjoittaessani olen ymmärtänyt yhä selkeämmin, kuinka hyvää henkeä ja tärkeää työtä A-kilta on niin omassa kotikunnassani kuin valtakunnallisestikin ylläpitänyt jo vuosikymmeniä.

A-killan entinen puheenjohtaja Juhani Boman kättelee seurakunnan väkeä 5-vuotisjuhlassa 1998.

Suurimman haasteen projektille on luonut Maisan aivovaurio, joka vaikuttaa etenkin visuaaliseen hahmotuskykyyn sekä työmuistiin. Hän on myös varsin vaativa itseäni kohtaan. – Kun ryhdyn tekemään jotakin, pyrin tekemään sen mahdollisimman hyvin. Olen aina harrastanut kirjallisuutta ja tehnyt vuosia graafikon töitä. Hajanaisista tiedoista ja muistojen palapelinpaloista eheän teoksen koostaminen on kuitenkin ollut työlästä, ja oikeastaan onkin pieni ihme, että se on toteutumassa.

Maisa odottaa, että pääsee jatkamaan tavallista kilta-arkea mahdollisimman pian, ja saa ojennettua kirkkonummelaisten tarinan muillekin luettavaksi. – Olen tästä projektista ja siinä

Pikkujouluväkeä Majakan ryhmähuoneessa vuonna 2021.

auttaneista kiltalaisista todella kiitollinen, onhan tämä suuri luottamuksen osoitus.

Majakka näkyvissä – Kirkkonummen A-kilta ry 30 vuotta -niminen historiikki on myynnissä Kirkkonummen A-killan juhlassa ja kevätpäivillä huhtikuussa.

Toimitus

Maisa Martikainen Kirkkonummen A-killan sihteeri

Kuvamateriaali: Majakka näkyvissä – Kirkkonummen A-kilta ry 30 vuotta -historiikki

Kirkkonummen Diakonian A-killalle järjestämä melontaretki Porkkalan saaristossa vuonna 2007.

Nedergårdin alueleirillä vuonna 2006.

Vertaistukea myös läheisille

Huolen sijaan hyvinvointia

Päihderiippuvuuteen sairastuneen läheiset voivat olla tärkeä tuki sairastuneen toipumisessa, mutta heillä on myös omia hyvinvoinnin ongelmia. Lain mukaan läheinen on oikeutettu tukeen, mutta käytännössä hänen tilanteensa jää palvelujärjestelmässä kuitenkin usein huomioimatta.

Päihderiippuvaisen läheisen jaksamista koettelevat jatkuva huoli, häpeä, neuvottomuus, uupumus ja usein myös syyllisyys. Monella A-kiltalaisella tunnetaakkaa voi lisätä se seikka, että myös itse on sairastunut päihderiippuvuuteen: elämässä on mukana siis sekä oma että läheisen päihderiippuvuus.

Läheisellä on usein suuri tarve käsitellä elämäntilanteen aiheuttamia tunteita ja asioita jonkun kanssa, mutta asiasta ei aina ole helppo puhua. Vertaisen kanssa puhuminen voi olla helpompaa, ja vertaiselta voi saada tarvitsemaansa tukea jaksamiseen. A-kiltatoiminta onkin tarkoitettu myös läheisille.

Tänä vuonna A-Kiltojen Liitossa panostetaan päihderiippuvaisten läheisten hyvinvointiin ja A-kiltoja tuetaan läheistoiminnassa. A-killassa voidaan järjestää vertaisryhmä läheisille, joko yksin tai yhdessä vaikkapa jonkun toisen oman paikkakunnan yhdistyksen kanssa.

Lisäksi on mahdollista toteuttaa A-kiltakohtainen tai useamman A-killan yhteinen koulutuspäivä ”Huolen sijaan hyvinvointia”. Koulutuksen tavoitteena on, että osallistujat saavat keinoja omaan toipumiseensa läheisenä, oppivat ymmärtämään omia tunteitaan ja voimaantuvat vertaistuen avulla.

Mikäli A-killassa herää kiinnostus läheistoimintaan, ottakaa yhteyttä!

Lisätiedot läheistoiminnasta: järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija Kirsi Mäki, puh. 040 1679 377, kirsi.maki@a-kiltojenliitto.fi ja Tilaa toipua -jaosto.

Lähisuhdeväkivalta on vakava uhka ihmisen hyvinvoinnilla ja terveydelle. Se estää ihmistä elämästä turvallista arkea.

Tiedämme, että lähisuhdeväkivalta on suuri ongelma Suomessa. Tiedämme myös, että päihteiden käyttö lisää riskiä sekä kokea, että käyttäytyä väkivaltaisesti. Silti puhumme asiasta edelleen liian vähän.

VEERAT-hanke toteutti syksyllä 2022 verkkokyselyn Naisten päihteiden käyttö, lähisuhdeväkivalta ja vertaisryhmätoiminta, jolla kartoitettiin naisten kokemuksia lähisuhdeväkivallasta. Vastauksia saimme 57 naiselta. Vastaajista 95 % oli kokenut jossakin elämänsä vaiheessa väkivaltaa lähisuhteissaan. Vastaajista 67 % oli puolestaan itse käyttäytynyt lähisuhteissaan väkivaltaisesti. Vastaukset nostivat päivänvaloon jälleen kerran sen, miten yleisestä ongelmasta puhumme, kun puhumme naisista, päihteistä ja lähisuhdeväkivallasta.

Puhuttaessa lähisuhdeväkivallasta yksi tärkeä seikka on tietenkin mahdollisuus päästä turvaan, kun väkivalta on läsnä arjessa. Väkivallan vaikutukset eivät kuitenkaan pääty, kun väkivalta loppuu. Kyselyn vastaajista 87 % koki, että koettu väkivalta vaikuttaa edelleen heidän arkeensa, terveyteen ja hyvinvointiin. Myös väkivallan käyttäminen jättää jälkensä ja satuttaa aina myös tekijäänsä. 44 % vastaajista koki, että omat väkivaltaiset teot vaikuttavat yhä arkeen ja hyvinvointiin. Tarve käsitellä omia kokemuksia voi herätä paljon sen jälkeen, kun väkivalta ei enää ole läsnä arjessa. Se on täysin normaalia, eikä tunteita kannata säikähtää. Apua tunteiden käsittelyyn sen sijaan kannattaa etsiä.

Väkivalta vaikuttaa moninaisesti ihmisen hyvinvointiin, vaikka seuraukset ovat aina yksilöllisiä. Se saattaa aiheuttaa

kuulu väkivalta

Hyvinvointia tukevaan arkeen ei

unettomuutta, toistuvia särkyjä, selittämättömiä vatsakipuja ja päänsärkyä. Lisäksi erilaiset pelkotilat, ahdistuneisuus, vihan ja raivon tunteet, eristäytyminen, keskittymisvaikeudet ja omien rajojen tunnistamisen haasteet ovat yleisiä oireita. Väkivallan seuraus saattaa olla myös turvautuminen itselleen haitallisiin selviytymiskeinoihin kuten päihteiden käyttöön. Eräs VEERAT-hankkeen kohtaama nainen kertoi, olleensa useita kertoja hoidossa päihdeongelmansa vuoksi, eikä kukaan koskaan ollut pysähtynyt kysymään häneltä lähisuhdeväkivallasta. Lähisuhdeväkivallasta, jonka synnyttämiä tunteita turruttaakseen nainen oli turvautunut päihteisiin. Onko meillä siis varaa olla puuttumatta ja puhumatta asiasta, jos haluamme tukea ihmisten hyvinvointia ja päihteetöntä arkea?

Lähisuhdeväkivallasta puhuttaessa puhumme usein yksilöistä. Arvet, traumat ja väkivallan vaikutukset ovatkin aina yksilön kokemuksia. Väkivallan vaikutukset ulottuvat kuitenkin laajemmalle. Ne ulottuvat perheenjäseniin, lähipiiriin ja näkyvät lähiyhteisöissämme. Niissä arkisissa yhteisöissä, joiden jäseniä olemme. Väkivalta ei koskaan ole vain yksilön asia. Yhteisöt voivat mahdollistaa väkivaltaa, olla puuttumatta siihen tai lisätä meidän kaikkien turvallisuutta viestimällä jäsenilleen, että väkivalta on aina väärin ja siihen on mahdollisuus hakea apua. Millaisen yhteisön jäsen sinä haluat olla?

VEERAT-hankkeen Maiju ja Sara

Yhdessä umpihangessa!

Saavuin Tampereelle Helsingistä aamujunalla matkalla Umpihankifutiksen MM-kisoihin 3.–5.2.2023 Hyrynsalmelle, Ukkohallaan. Ilahduin, kun Toni oli tila-autolla asemalla vastassa hymyssä suin. Jälleennäkemisen riemu on kyllä aina mukana kiltalaisten kohtaamisissa – ystävyys ja yhteiset jutut yhdistävät kaikessa elämän varrella. Se on valtavan arvokasta ihmiseltä ihmiselle hyvinvointia tuovaa ja haitoilta ehkäisevää vertaistoimintaa.

Ihastuin heti eka reissulla FC A-killan toimintaan, jossa saa kokea kuuluvansa porukkaan – aivan jokaisesta löytyy jokin vahvuus, jota joukkueessa tarvitaan. Mikäli vähänkin kiinnostuit tai haluat aikaisempaa harrastusta aktivoida, niin mukaan vaan!

”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki,” Aaro Hellaakoski tiesi jo runoilla. Innostus on jo tuottavaa voimaa. FC A-kilta osallistuu vuosittain Sulkavan soutuun, Suopotkupallon ja Umpihankifutiksen MM-kisoihin.

Lähdettiin matkaan kohti Hyrynsalmea kimppakyydeillä Tampereelta ja Lappeenrannasta. Mukana joukkueessa oli pelaajia A-killoista Espoo, Hyvinkää, Imatra, Lappeenranta, Tampere, Orivesi ja Jämsä.

Joukkueessa pelasivat Toni, Sami, Jari, Pasi O., Ville, Pasi, Tomppa, Mööbi, Emma ja Minna.

Joukkueen tavoitteet tulostaulukossa on asetettu sopivasti korkealle, mutta hyvällä fiiliksellä – ne tavoitteet on myös mahdollista saavuttaa. Pelaamme parempaa tulosta kuin aikaisempina vuosina tai tavoitteena on saada tehtyä maali! Näistä peleistä ja tilanteista syntyy niitä tarinoita ja muistoja, jotka muistetaan vielä pitkään. Luonto kyllä antaa siihen oman pa-

”Tietä käyden tien on vanki. Vapaa on vain umpihanki.”

– Aaro Hellaakoski

noksensa. Pelikentät ja olosuhteet ovat välillä haastavia, niin tälläkin kertaa, kun pelasimme ensimmäisen pelin ”vesijuoksua” vesisohjossa polvia myöten, joka oli lumikerroksen alla. Se oli tasapuolinen tilanne kaikille joukkueille ja siitä selvittiin onneksi ilman paleltumisia – olihan pakkasta ihan kivasti n. +/- 10 astetta.

”Haluan kaikella tällä sanoa, että unelmat kyllä toteutuvat, kun niille vain antaa tilaa. Selvästi parempi!” –Minna

Kaikki tehdään yhdessä – me meille! Mökkimajoituksessa aamiaiset ja ateriat tehdään yhdessä, ostokset suunnitellaan matkalla yhdessä, kaupassa käydään yhdessä. Ostosreissu Kajaanin Prismassa oli täyttä tohinaa, mutta budjetti ylitettiin vain muutamalla eurolla, mikä oli huippusaavutus!

Pelimatkoilla matkan tekeminen, uusiin kohteisiin tutustuminen, kiltavierailut matkalla sekä majoittuminen avartaa ja tuo mukanaan monipuolisesti myös kulttuurisen kosketuksen

kotimaan kohteisiin. Matkailukeskus Ukkohalla Hyrynsalmella on puhtaan ja upean luonnon keskellä. Reissut ovat budjettimatkoja, joten osallistuminen matalalla kynnyksellä toteutuu.

A-kiltatoimintaan tullessani en tiennyt, että on mahdollisuus päästä toteuttamaa näinkin upeaa joukkueurheilua monipuolisesti, missä on luontoelementit ja kosketus luontoon kaikessa niin suolla, umpihangessa kuin vesillä. Se on vastaus minunkin haaveisiini – aito luontoyhteys ja liikkuminen luonnossa. Olemme tulevina vuosina sekasarjassa eli joukkueessa on mukana sekä naiset että miehet.

Joukkueeseen mahtuu mukaan! Heinäkuussa lähdetään Suopotkupallon MM-kisoihin 13.7. ja kisataan 14.–15.7.2023. Mikäli kiinnostuit, voit olla yhteydessä mukavaan joukkueenjohtajaan Toni Vanhalaan. Häneltä saat lisätietoa ja ilmoittautua matalalla kynnyksellä mukaan.

Toni Vanhala p. 046 580 1775 toni.vanhala@tampereena-kilta.fi

Teksti ja kuva: Minna Hämäläinen

Tulevia tapahtumia: Suopotkupallon MM-kisat 14.-15.7.2023

Sulkavan Suursoudut 7.-9.7.2023

Läheisillä usein kielteisiä kokemuksia palvelujärjestelmästä

Päihteitä käyttävien läheiset näkevät palveluissa paljon puutteita. Läheisten oma tuen saaminen on satunnaista ja riippuu usein perheenjäsenen hoitosuhteesta.

Tulokset käyvät ilmi Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0) tehdystä tutkimuksesta. Läheiset tukevat perheenjäsentään usein arjessa ja palveluiden piiriin hakeutumisessa sekä tarvitsevat tukea omaan jaksamiseensa. Kartoitimme kyselyllä ja haastatteluilla läheisten kokemuksia ja näkemyksiä palveluista näissä kahdessa roolissa.

Läheisten tukea toivotaan osaksi perheenjäsenen hoitoa

Läheisten oma tuen saaminen riippui pitkälti siitä, oliko perheenjäsenellä hoitosuhde päihdepalveluihin. Tavallista kuitenkin oli, että perheenjäsen ei saanut hoitoa päihdeongelmaansa. Läheisten voimavarat kuluivatkin usein siihen, että päihteitä käyttävälle perheenjäsenelle yritettiin saada apua. Usein omaan tuen tarpeeseen havahduttiin vasta, kun oma vointi oli jo hyvin huono.

Tuen hakemista itselle vaikeuttivat päihdeongelmiin liittyvä häpeä ja ennakkoluulot sekä tiedon puute siitä, mistä tukea voisi hakea. Monella läheisellä oli lisäksi huonoja kokemuksia esimerkiksi työterveyshuollosta, jossa kuormittava perhetilanne oli sivuutettu ei-työperäisenä ongelmana.

Toisaalta tukea oli saatettu hakea vuosien aikana useaan otteeseen eri paikoista. Omaan elämäntilanteeseen sopivan tukimuodon löytäminen ei ollut helppoa. Tuen saaminen oli usein satunnaista ja vaati paljon omatoimisuutta ja aktiivisuutta. Läheiset toivoivat, että heitä ohjattaisiin tukipalveluihin systemaattisesti osana perheenjäsenen hoitoa.

Näkemykset perheenjäsenen saamista palveluista kriittisiä

Suuri osa läheisistä piti myös perheenjäsenensä saamia palveluja riittämättöminä ja tiedonkulkua hoitotahon kanssa puutteellisena (ks. kuviot). Palvelujärjestelmä oli läheisten näkökulmasta sekava ja pirstaloitunut, avun tarvitsijaa luukulta luukulle pompotteleva. Hoitokäytäntöjä pidettiin joustamattomina ja esimerkiksi uloskirjaamisia hoidosta liian aikaisina. Palvelut eivät näyttäneet pitävän kiinni päihderiippuvuuteen sairastu-

neesta, jolloin hoitoon motivointi ja sitouttaminen jäi liiaksi läheisten vastuulle.

Hoitoon pääsyä pidettiin ylipäätään vaikeana. Sen nähtiin vaativan päihteiden käyttäjältä liiallista toimintakykyä ja hoitomotivaation osoittamista. Usein perheenjäsen kieltäytyi näkemästä päihdeongelmaansa tai ei uskonut saavansa apua palveluista. Päällekkäiset päihde- ja mielenterveysongelmat sulkivat usein palvelujen ulkopuolelle.

Palvelupolkuja kehittämällä hyvinvointia läheisille

Päihde- ja mielenterveyspalveluiden kehittäminen saavutettavammiksi edistää myös läheisten hyvinvointia. Tämän lisäksi tarvitaan monenlaisia läheisille suunnattuja tukimuotoja ja ohjauskäytäntöjä niiden välille. Etäosallistumismahdollisuudet voivat helpottaa tuen saantia ja vahvistaa yhdenvertaisuutta.

Tärkeitä ovat myös puheeksi oton käytännöt ja läheisten tukipalvelujen parempi näkyvyys muissa palveluissa. Lisäksi läheisten tulee olla tietoisia lakisääteisestä oikeudestaan omaa hyvinvointia vahvistavaan tukeen. Kaikessa tässä järjestöjen palveluilla, yhteistyöllä, vaikuttamistoiminnalla ja palveluohjauksella tulisi olla suuri rooli myös uusilla hyvinvointialueilla.

Sari Jurvansuu, Salla Laukkanen ja Jouni Tourunen työskentelevät A-klinikkasäätiöllä Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA 2.0).

Lue koko artikkeli: Jurvansuu, S., Laukkanen, S. & Tourunen, J. (2022): ”Jos ei saa hoitoa, niin miten ne läheiset voi saada mitään?” Päihteidenkäyttäjien läheisten kokemuksia palvelujärjestelmästä. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia 1/2022:1–18. https://tiedostot.a-klinikkasaatio.fi/tietopuu_katsauksia_1_2022_jos_ei_saa_hoitoa_niin_miten_ne_laheiset_voi_ saada_mitaan_paihteidenkayttajien_laheisten_kokemuksia_ palvelujarjestelmasta.pdf

Hallitusedustajat tutuiksi

Toni Vanhala (48 v.) on ollut yhdeksän vuotta Tampereen A-Kilta ry:n toiminnassa mukana. – Takana oli päihteiden sekakäyttöä säännöllisesti päivittäin 10 vuotta. Psykoosin kautta itselle tuli pelästyminen ja halu muutokseen.

Päihdekuntoutuksessa ollessaan Toni kävi usein luontoretkillä ja huomasi sen tekevän hyvää hänen mielelleen. Samaa hän haki A-kiltatoiminnasta.

Kuulin puskaradion kautta A-killan järjestävän päihteettömiä luontoretkiä. Kävin aluksi vain A-killan järjestämillä laavuretkillä. Muuten ensimmäisen vuoteni aikana A-killan toiminta ei sytyttänyt. Se vaati oman aikansa.

Vähitellen, kun Toni tutustui ihmisiin, hän huomasin, että vietti enemmän ja enemmän aikaa A-killassa. A-killassa hän on saanut sisältöä arkeen ja uusia päihteettömiä ystäviä. Tampereen A-killassa hän toimii nyt toista kauttaan puheenjohtajana. Arkisin hän suuntaa heti aamusta A-kiltaan. Päivät täyttyvät erilaisista kokouksista, ja aina kun mahdollista hän käy tiedottamassa A-kiltatoiminnasta muiden vapaaehtoisten kanssa.

Omaa raittiuttaan hän hoitaa vertaistukiryhmissä. Hän itse toimii seitsemättä vuotta perjantaisin kokoontuvan Mahdollisuus muutokseen -ryhmän vertaisohjaajana A-killassa, ja toteaa sen tukevan myös omaa raittiutta.

– Musiikki on tullut takaisin lopetettuani päihteet. Kosketinsoittajana toimin Tampereen A-killan Selvä päivä -bändissä ja Tampereen A-killan Katukilta-hankkeessa KatuA-nimisessä kokoonpanossa. Kerran kuussa toimin karaokeillan yhtenä laulattajana.

A-Kiltojen Liitto ry:n toimintaan hän tutustui koulutusten kautta. Toiminnallisuus ja liikunta on osa Tonin arkea ja hän haluaa näitä myös edistää A-kiltatoiminnassa. A-Kiltojen Liitto ry:n toimintajaostoon hän tuli valituksi vuonna 2018 ja nyt vuoden alusta jaostouudistuksen myötä hän aloitti koordinaatiojaoston puheenjohtajana. Syyskokouksessa hän tuli valituksi A-Kiltojen Liitto ry:n hallitukseen kaudelle 2023–2024.

– Valtakunnallisesti haluan viedä A-kiltatoimintaa tietoisuuteen yhtenä vaihtoehtona toipumispolun rakentamisessa muuttuvassa toimintaympäristössä yhteistyössä muiden päihde- ja mielenterveysjärjestöjen kanssa, Toni kertoo.

Teksti: Tuija Tamsi-Lehtinen

Kuva: Riikka Jaatinen

– Avantouintiin tutustuin päihdekuntouksessa. Nykyään käyn ympäri vuoden kaksi tai kolme kertaa viikossa saunomassa ja uimassa Rauhaniemessä. Paljon on tullut sitä kautta kavereita ja oppinut tuntemaan ihmisiä – saunassa on oma yhteisö ja siellä pääsee irti arjesta. Ennen uiminen ja saunominen oli tärkeintä, nykyään sosiaalisuus. Saunan lauteilla ollaan tasa-arvoisia samoin kuin A-killassa.

Sijaisuuksia A-Kiltojen Liitto ry:ssä

Pilvi Tyrväinen hoitaa järjestökoordinaattori Mikko Putajan sijaisuutta 2.1–30.6. Pilvin sydäntä lähellä on luonto ja kestävän kehityksen teemat. Pilvin tausta on taide-, kulttuuri- ja järjestökentältä ja hän harrastaa monipuolisesti musiikkia. Hänet tavoittaa pilvi.tyrvainen@a-kiltojenliitto.fi

Ritva Virrankari on tuttu monelle A-kiltaiselle. Hän oli vuonna 2011 päättyneessä A-Kiltojen Liitto ry:n Selvästi metsässä -hankkeessa työntekijänä. Hän sijaistaa järjestökoordinaattori Kirsi Mäkeä 1.3.–31.7.2023. Hänet tavoittaa ritva.virrankari@a-kiltojenliitto.fi

A-Kiltojen Liitto ry:n koulutussuunnittelija-järjestökoordinaattori Kirsi Mäki sijaistaa A-Kiltojen Liitto ry:n tiedottajaa ja Vesiposti-lehden päätoimittajaa Tuija Tamsi-Lehtistä 1.3.–31.7.2023. Hänet tavoittaa kirsi.maki@a-kiltojenliitto.fi

Vesiposti-lehden aineistot osoitteeseen vesiposti@a-kiltojenliitto.fi

Kaikki yhteystiedot löytyvät www.a-kiltojenliitto.fi

Matin toipumistarina

Olen Muurin Matti (55 v.) Kotkassa syntynyt. Vanhempani muuttivat Vehkalahdelle puoli vuotta syntymästäni. Isäni oli trukinkuljettaja ja äitini oli ensin tehtaassa töissä ja myöhemmin toimi lehdenjakajana. Perheeseen kuului myös kuusi vuotta nuorempi veli. Asuimme 1960–70-luvun vaihteessa rakennetussa lähiössä. Kävin ala-astetta 1970-luvulla ja v. 1980 aloitin yläasteen. Tuli kevät v. 1981 ja vappuaatto. Vedin ensi kännit kaverini kanssa. Mentiin katsomaan lavalle Sleepy Sleepers -yhtyettä. Nousuhumalan tuottama olo tuntui aivan ihanalta ja tiesin, että tästä tulisi mun juttu. Krapulasta ei tietoakaan silloin. Poikanenhan sitä vasta oli ja fyysinen kasvu vielä kesken henkisestä puhumattakaan. Kuukauden välein kävimme bändejä katsomassa ja päihtyminen kuului aina asiaan. Kerran otin vahvempaa alkoholia ja tulin niin kovaan humalaan, että sammuin hankeen ja pyörin omassa oksennuksessani. Sen lisäksi tuli vielä vesirokko, olin silloin 14-vuotias. Se oli kova kokemus.

Vuonna 1982 murrosikä oli pahimmillaan. Kouluarvosanat laskivat, kun vapaa-ajan jutut kiinnostivat enemmän. Kavereiden kanssa jatkettiin lavoilla käymistä ja järkeilin, että kun pysyttelen pullossa viiniä, se riittää illaksi, pysyn pystyssä ja hauskaakin on. Siitä se lähti 18 ikävuoteen asti vähintään kerran kuussa, joskus 3–4 iltaa piti saada kännätä. Tykkäsin olla juovuksissa. Lenkkisaunassa piti näyttää 17-vuotiaana olevani mies ja vetää tölkki olutta. Rahoitin juomista jakamalla lehtiä ja mainoksia. Vuonna 1986 valmistuin ammattikoulusta ja heinäkuussa pääsin sähköasennusliikkeeseen töihin. Rupesin saamaan palkkaa, mutta mulla ei ollut arjenhallintaa silloin. Annoin äitini taakse vähän rahaa, että työpäivinä olisi ruokarahaa. Muuten kyllä halusin päästä töiden jälkeen parille tuopille, joka välillä lähti lapasesta valomerkkiin asti. Sellaisen illan jälkeen seuraava päivä töissä oli kaikin puolin kauhea tai sitten jouduin jäämään rokuliin krapulan takia.

Työsuhde päättyi 19-vuotispäivänä oltuani keskellä työpäivää humalassa. Samana päivänä menin vielä A-klinikalle. Pari viikkoa vissiin murehdin silloin asioita. Seuraavana vuorossa oli armeija, joka alkoi hienosti ja tykkäsin olla siellä. Kerran, kun viikonloppuvapaalta piti palata inttiin, menin ennen lähtöä kapakkaan, en noussut ensimmäiseen linja-autoon enkä sitten toiseenkaan. Jäin puntikselle pariksi päiväksi, putkaahan siitä tuli myöhemmin. Mulle tuli myös neljä muuta töpeksintää, jossa kaikissa oli alkoholi vaikuttamassa, ne jutut pilasivat palveluksen. Harvoja asioita, joka vieläkin harmittaa.

Matti on elvyttänyt A-killan kesäpaikassa Kiltalassa kalaverkkojen laittamisen. Verkoista tulee ahventa, kuhaa, haukea ja lahnaa. Ja mikä parasta Kiltalan savustuspöntössä pöhisee usein tuore kala. Toiminnallista vertaistukea Matti saa omasta A-killasta ja A-kiltaystäviltä ympäri Suomen. Kalastus on Matille tärkeä harrastus.

Sen jälkeen olin pari kuukautta kotona ja lähdin Pansioon Turkuun telakalle töihin Laitilan aikuiskoulutuskeskuksen kautta. Asuin Wärtsilän vastaanottoasuntolassa Vähä-Heikkilässä. Meillä nuorilla miehillä meno oli aika hurjaa ja miksei vanhemmillakin, joilta kyllä välillä tuli sanomista, samoin asuntolanhoitajalta. Turun pubit ja discoravintolat olivat silloin tuttuja paikkoja. Rahoitusta ryyppäämiseen, palkan lisäksi, sain pan-

kista lainoina tai vekseleinä. Join itseni ulos telakalta pari kuukautta aiemmin ennen kuin Wärtsilän Meriteollisuus meni nurin.

Olin käynyt tekun pääsykokeissa ja suoriutunut kiitettävästi. Olin tosi hukassa ja pihalla elämästä ja raha-asiani huonolla mallilla. Palasin vanhempieni luo kotiin ja pääsin samalla viikol-

la paikalliseen sähköliikkeeseen töihin, se tekun opiskelupaikka toimi hyvänä apurina mulla silloin. Annoin äidilleni tilistä rahaa, jolla hän hoiti mun velkojani pankille ja muille tahoille. Pääsin reilussa vuodessa omilleni, mutta juominen jatkui viikonloppuisin. Vuoden 1989 elokuussa piti aloittaa opiskelut tekussa, mutta en pystynyt, koska iski juomiskierre päälle. Tykkäsin vaan olla humalassa, vaikka olisi pitänyt keskittyä omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Elää normaalia arkea. Sitten olinkin taas tyhjän päällä. Muistan sen orvon tunteen kesällä v. 1990, kun en tiennyt mitä oikein haluan ja kun elämässä oli tullut takapakkia.

Mulla oli vieläkin opiskelupaikka, aloitin sen ja pari kuukautta meni hyvin. Sitten kun sain lainan, se meni mulla ryyppäämiseksi. Todella mielenvikaista touhua. Palasin taas kotiseudulle ja jotenkin sitten luovutin. Elämäni seuraavat seitsemän vuotta oli yhtä ryyppykierrettä, katkoineen ja hoitolaitoksineen. Vuoden 1997 kesällä ollessani vajaa 30-vuotias tein pysähdyksen, siinä oli nöyrtymistä. Menin kristilliseen alkoholistikotiin ja olin siellä yli vuoden. Elimistö puhdistui ja henkinen tila parani. Kävin sen jälkeen puusepänkurssia pienellä paikkakunnalla ja siellä retkahdin pikkujouluissa. Unohdin, että olen alkoholisti. No, selvisin retkahduksista. Elin melko tavallista elämää 30–45-vuotiaana. Oli asunto alla, jokunen parisuhde, välillä töissä tai opiskelemassa. Välillä ryyppäsin.

Vuonna 2013 joulun aikaan tein päätöksen: vuoden 2014 alusta rupesin käymään vertaistukiryhmissä. Se oli kohdallani hyvä päätös. Itseä tulee hoitaa. Myös kymmenen kuukautta kestänyt työpajatoiminta verstaassa oli tärkeä, koska pääsin sitä kautta puusepänverstaaseen työkokeiluun. Samoin sosiaalitoimen järjestämä kymmenen kerran sykeryhmä vuonna 2014. Mua on aina kiinnostanut liikkuva työ. Näin lehdessä ilmoituksen kuljetusalan tutustumiskurssista, hain sinne ja sitä kautta pääsin suorittamaan kuorma-autokortin vuonna 2015. Oon siitä lähtien työskennellyt vuorotöissä kuljetusalalla. Vuoroviikoin pääsen ”pappalentikseen” tiistaisin ja A-killan keilavuorolle torstaisin. Toiminnallisuus on lääke.

Päivä kerrallaan ennakkoluulottomasti.

Teksti ja kuva: Matti Muuri

Huumeiden käyttäjän läheinen

Huumeiden käyttäjän läheinen on usein ahdistunut, toivoton ja tavattoman surullinen. Kukaan muu ei voi häntä ymmärtää kuin toinen, joka on vastaavassa tilanteessa, toteaa oululainen, pitkäaikainen ja kokenut päihde- ja kriminaalityön diakoniatyöntekijä Tellervo Kianto. – Tai kyllä minä uskallan sanoa ymmärtäväni, ainakin jotakin.

On ilmiselvää, että Tellervo ymmärtää. Hän on toiminut vertaistukiryhmän ohjaajana huumeiden käyttäjien läheisten kohtaamispaikassa joka toinen viikko ryhmän perustamisesta saakka. – Kun aloitin seitsemisen vuotta sitten ohjaamaan kyseistä ryhmää, ei Oulussa ollut muita vertaistukiryhmiä tälle kohderyhmälle. Olin saanut paljon kyselyjä, ja oli ilmeistä, että ryhmälle oli tarvetta, toteaa Tellervo.

– Ja vuosien mittaan tarve on vain kasvanut. Mukana on eniten äitejä, mutta on myös isiä ja pariskuntia sekä joskus lapsia ja aviopuolisoita. Ryhmä on avoin, ja siitä ilmoitetaan paikallisessa seurakuntalehdessä. Osallistujia on keskimäärin 5–12 henkeä kerrallaan.

Vertaiselle pystyy puhumaan

Ryhmään osallistuvat hakevat itselleen vertaistukea ja lohdutusta. Läheiset haluavat tulla kuulluksi ja ymmärretyksi omassa vaikeassa, usein jopa epäinhimillisessä, tilanteessaan, Tellervo kertoo.

– Puhuminen vertaiselle, joka oikeasti kuuntelee, on todella tärkeää. Ja monelle vertainen voi olla ainut, jolle asiasta ylipäänsä pystyy puhumaan. Ei läheisen huumeongelmasta ole helppo puhua kahvipöydässä työkavereille, eikä välttämättä sukulaisillekaan, Tellervo toteaa.

Läheisen tunteet ja tilanteet vaikeita

– Ryhmässä jaetaan tunteita, eivätkä ne tunteet ole helppoja. On huolta, häpeää, syyllisyyttä ja pelkoakin. Joskus perheessä tarvitaan lähestymiskielto turvallisuutta takaamaan. Toisinaan ei tiedetä, missä oma huumeita käyttävä läheinen on. Joskus jopa vankila tuntuu pelastukselta; ainakin tietää, että nuori on

Tänä vuonna Tellervo Kiannolla tulee täyteen 25 vuotta diakoniatyöntekijänä ja 20 vuotta niistä päihdepuolella. Myös A-kiltatoiminta on Tellervolle tuttua. Onhan hän tällä hetkellä muun muassa Oulun A-Killan hallituksessa. –Päihdepuoli kolahti minulla heti ja tuntui omalta. Ja A-killan ihmisistä tykkään ihan valtavasti, Tellervo toteaa.

läheinen haluaa tulla kuulluksi

silloin hengissä ja tallessa, joskaan ei suojassa huumeilta sielläkään. Tilanteet ovat todella karuja, Tellervo kertoo ja tunnustaa, että aina joskus mieleen hiipii myös ajatus: Miten tuo ihminen jaksaa?

On ryhmässä silti myös toivoa. Kun mukana on vaikkapa kokemusasiantuntija, huumeiden käyttäjä, joka on selvinnyt, läheinen saa toivonkipinän myös omaan tilanteeseensa. Ja kun huumeita käyttävä pääsee hoitoon, myös läheisen tilanne paranee. Tosiasioita ei silti paeta. Huumemaailma on hurja myös läheiselle.

Olen antanut tähän työhön koko sydämeni

Entä miten Tellervo itse jaksaa työssään, jossa lohtua on joskus vaikea löytää ja tarjota?

– Tykkään ihmisistä ja työstäni hirveästi. En osaisi enkä haluaisi mitään muuta tehdäkään. Totta kai olen surullinen ihmisten tilanteista, mutta olen opetellut päästämään työasioista irti. Työt eivät kantaudu mukanani kotiin.

Työssäni on parasta, kun pääsen lähelle ihmistä ja kun saan ohjata useita eri ryhmiä ja käydä esimerkiksi leireillä päihdeongelmaisten kanssa. Olemme tehneet yhdessä myös vaellusreissuja Lappiin ja ulkomaanmatkojakin. Lisäksi pidän hiljaisuuden retriittejä päihdeongelmaisille. Työni on todella antoisaa ja olen kyllä antanut tähän työhön kaikkeni, koko sydämeni, Tellervo kertoo.

Teksti ja kuva: Kirsi Mäki järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija

A-kiltalainen versio Elämäni biisi -ohjelmasta kosketti, liikutti ja nauratti. Juontajana toimi vertaiskoutsi Minna.

A-Kiltojen Liiton historian ensimmäiset Teemapäivät Kokkolassa 22.–24.2.2023. Nämä Teemapäivät oli suunnattu A-kiltojen vertaisohjaajille.

Mikä fiilis? Tai mikä fiilis!!!

TEEMAPÄIVÄT ovat syntyneet A-kiltatoimintaa kuvaavaksi eli kokija tulee hakemaan työkaluja sen hetkiseen tarpeeseen. Antamaan sitä kokemustietoa, joka on A-kiltakentällä omaksuttu. A-kiltatoimintaa parhaimmillaan, missä vertaistuki ja yhteisöllisyys ovat kaiken perustana.

VERTAISOHJUKSIA KOKKOLASSA osallistui maksimimäärä eli 18 henkilöä, koko maan kattavasti Kirkkonummelta Inariin. Käsiteltiin muun muassa ryhmän ohjauksessa esiin tulleita tilanteita ja niiden purkua. Esiin nostettiin ryhmäläisille kiusallisia, vaikeita, käsittelemättömiä, haasteellisia, hankalia, yli-innostavia ja jopa vaarallisia tilanteita.

Mitä tunteita koetaan yhdessä ryhmän kanssa? Parhaimmillaan A-kiltalainen empatia on kuulijan samaistumista kertojan tunnetiloihin. Samaistuminen koetaan jopa kehollisten toimintojen yhtenäistymisenä. Syke, hengitysrytmi, ruumiinlämpö, hikoilu, jne. Koetaan ja eletään tilanne uudestaan, mutta jaettuna ja turvallisessa ympäristössä, missä yhteisyyttä lisäävänä elementtinä on luottamus.

Vertaiskoutsi

Minna jakoi oman toipumistarinansa

Arto ja Pekka havainnollistavat, miten kohdata uhkaavasti käyttäytyvä ryhmäläinen.

Toipumistarina viritti keskusteluun

Kuulimme, samaistuimme ja koimme Minnan toipumistarinan, sen sisäisen häpeän, jonka jokainen päihdetoipuja on itselleen rakentanut. Koimme myös sen toisten asettaman ulkoisen häpeän, joka saa kokijan tuntemaan voimakasta syrjäytymisen tunnetta. Mainittakoon lisäksi kulttuurinen häpeä, josta toipuja ei jää osattomaksi.

Tämänkaltaisten kokemusten, kun sielu on rikki revitty ja vereslihalla, jakaminen keventää kannettavaa taakkaa ja auttaa sanoittamaan ja käsittelemään koettua. Tätähän päihdetoipuminen on, omien vaikeiden tunteiden kohtaamista ja niiden käsittelyä. Haetaan vaihtoehtoisia malleja toimia ja elää päihdemaailman arvojen ulkopuolella.

Haastan lukijan nyt sanoittaan oman tunteensa tai tunteet sanasta: PÄIHTEETTÖMYYS. Helppous, Huh, Ilo, Pettymys, Ei aina oo kivaa, Haaveet toteutuu, Vahva, Vapaus, Onni, Yksinäisyys, Pelko, Elämä, Rohkeus – siinä Teemapäiville osallistuneiden antamaa palautetta.

Kun näiden tunteiden sanoittamiseen lisättiin toipumisrauha, illan saunomiset ja takkatulet taustamusiikkina sekä levollinen yöuni, oli virkistyminen taattu. Koskettavien tarinoiden kautta koimme vahvaa yhteenkuuluvuutta.

Luottamustehtävä kutsui kirjoittajan vastuunkantoon viimeisenä aamuna. Kahden tunnin matkanteon jälkeen soitin kiitokseni Kokkolaan: Lähetitte kentälle levänneen ja voimaantuneen puheenjohtajan, joka uskoo ja luottaa Teihin. Kiitos.

Teksti: Arto Pasanen

Kuvat: Kirsi Mäki ja Arto Pasanen

Lisätietoa tulevista Teemapäivistä löytyy A-Kiltojen Liitto ry:n verkkosivuilta.

Teemapäivien runosatoa

Pelkään

Pelkään tunteitani

Pelkään tunteiden tulvaa

Pelkään tunteideni ajoamista tuuleen

Tunnen

– Pirkko –

Rohkeus

Kantava voima

Tarvitsen lisää rohkeutta

Elämä on täynnä valintoja

Voimaa!

– Tuovi

Nyt

Nyt on Elämäni tärkein päivä

Kanssanne olen saanut kasvaa

Turvassa

– Pete –

Katson Katson merta

Katson aavaa merta

Katson aavaa jäistä merta

Ymmärrän – Pekka

Kuva: Pekka Kinnunen

Järjestöt hyvinvointialueiden tukipilareiksi?

KAP Vantaa -hankkeen koulutettu kokemusasiantuntija Katja Perttunen on työskennellyt kokemusasiantuntijana Vantaa-Kerava-sote: Asukkaan asialla –hankkeen järjestöinfoissa ja pohtii, miten sotepalveluiden ja järjestöjen yhteistyöllä voidaan kehittää palveluiden saatavuutta: Mitä jos erilaiset järjestöt olisivatkin kiinteä osa hyvinvointialueiden palveluita? Kolmannen sektorin toimijat kiinnitettäisiin vakaaksi osaksi sosiaali- ja terveyspalveluita niin asiakkaiden kuin ammattilaistenkin avuksi?

Minä olen Katja, Vantaan A-killan KAP Vantaa -hankkeen koulutettu kokemusasiantuntija ja hanketyöntekijä. Lasisen lapsuuden antamat saappaat ovat elämän varrella vieneet minua erilaisten perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden piiriin, välillä apua saaden, toisinaan sitä ilman jääden. Erityisesti mielenterveyspalveluiden haasteellisuus hoitoon pääsyssä tai niiden hoidossa ovat tulleet puutteineen hyvinkin tutuksi ja usean päihteitä käyttävän ihmisen läheise-

nä olen törmännyt samaan tilanteeseen myös päihdehoidon puolella. Perusterveydenhuollon kuormittuminen näkyy avun saatavuudessa heijastuen suoraan sitä hakeviin ihmisiin, moninkertaistaen laineen lailla ongelmien laajuuden apua tarvitsevalle, tehden asioiden ja tilanteen hoitamisen aloittamisen vielä vaikeammaksi.

Motivaatio työlleni kokemusasiantuntijana lähteekin juuri tästä, palveluiden ja avun saamisen kehittämisestä sellaiseksi, missä elämän kolhima ihminen saa tarvitsemansa avun oikea aikaisesti, jolloin toipumisen polku voi alkaa. Joskus siihen voi riittää yksi ihminen, yksi kohtaaminen. Yksi ajatus toivosta toipumisen tielle.

Tähän ajatukseen uskoin myös vuosi sitten hypätessäni kokemusasiantuntijan roolissa mukaan Asukkaan asialla -hankkeen äjrjestöinfot-pilottiin. Idea infoista sai alkunsa syksyllä 2021, kun mielenterveys- ja päihdepalveluiden yksi kehittämistyöryhmistä tunnisti asiakasryhmiä, joiden tarpeisiin terveysasemien henkilökunnan on ajoittain vaikea vastata kokonaisvaltaisesti. (Mm ahdistuneet, masentuneet, elämän kriisit, päihteiden käyttäjät).

Näihin tarpeisiin voitaisiin vastata oikeaaikaisemmin ja yksilöllisemmin, jos julkiset palvelut ja järjestöt onnistuvat toimimaan rinnakkain siten, että asiakkaan erilaiset tuen tarpeet tulee huomioitua. Yksi edellytys tälle on sujuva ohjaaminen eri palveluiden välillä. Jotta ammattilainen voisi ohjata apua tarvitsevan asiakkaan järjestöjen pariin, vaatii se niihin tutustumista. Silloin oikea paikka on esimerkiksi Järjestöinfot, jossa pääsee tutustumaan moneen eri järjestöön yhdellä kertaa.

Ensimmäinen järjestöinfo 2023 Myyrmäen terveysasemalla. Mukana Tikkurilan klubitalo, A-klinikkasäätiö, Vantaa-Kerava sote Asukkaan asialla hankkeen erityisasiantuntija Emmi Ikonen ja KAP Vantaa -hankkeen kokemusasiantuntija Katja Perttunen.

Kirjoittaja Katja Perttunen on valmistunut KAP Vantaa -hankkeen kokemusasiantuntijakoulutuksesta syksyllä 2021 ja kuuluu kokemusasiantuntijapankkiin, jonka kautta hän on työskennellyt erilaisissa kokemusasiantuntijatehtävissä sote-palveluissa ja kehittämishankkeissa. Syksyllä 2022 Katja aloitti osa-aikaisena hanketyöntekijänä KAP Vantaan hanketiimissä, jossa hänen tehtävänään on mm. kokemusasiantuntijatilausten käsittely.

Syksyllä 2022 aloitimmekin järjestöinfot Myyrmäen terveysasemalla aina torstaisin tunnin ajan ja sinne olivat tervetulleita asiakkaat, ammattilaiset ja opiskelijat. Paikalla olivat aina 2–4 Mielenterveys- ja päihdejärjestöä ja minä koulutettuna kokemusasiantuntijana.

Syksyn aikana järjestimme 16 järjestöinfoa, joiden aikana kohtasimme n. 60 ihmistä. Niin ammattilaisia, jotka olivat tulleet kuulemaan järjestöistä lisää, kuin asiakkaitakin omine huolineen ja murheineen. Mieleeni on jäänyt erityisesti kohtaaminen, jossa asiakas oli viimein uskaltanut lähteä hakemaan apua mielen haasteiden kanssa ja saatoin hänet terveysaseman puolelle hoitajan luokse, josta apu toipumiseen toivottavasti alkoi. Ja eräänä torstaina pelmahti iso joukko Varian lähihoitajaopiskelijoita tutustumaan tuleviin työharjoittelupaikkoihinsa järjestöinfon kautta.

Kaikki kohtaamiset ja keskustelut erilaisten infossa kävijöiden sekä järjestötoimijoiden kanssa toivat esiin järjestöinfojen tarpeellisuuden ja tärkeyden, ja sen että tämän kaltaista toimintaa tarvitaan rakentaessamme hyvinvointialueille ihmisläheisiä palveluja. Huomasimme myös infojen aikana, kuinka tärkeää on verkostoituminen myös eri järjestöjen kesken, ja järjestöinfot saivatkin aikaan erittäin hyvää yhteistyötä, joka jatkuu edelleen. Yhtenäinen ja yhdessä toimiva järjestökenttä antaa aina monipuolisemmat mahdollisuudet ihmisläheiseen työhön, asiakkaan hyväksi.

Järjestöinfot aloitettiin uudelleen helmikuussa 2023 laajentaen infot myös Tikkurilan terveysasemalle, sekä pyytämällä mukaan myös erilaisia terveysjärjestöjä. Näin voidaan tuoda aiempaa isommin esille alueen asukkaille suunnattua järjestötoimintaa, vahvistaen palvelujen monialaisuutta ja toimivuutta. Sekä parannettaisiin palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja jatkuvuutta.

Vaikka olenkin saanut tutustua kiltaohjaajana Vantaan Akillan toimintaan järjestönä, niin nyt kun olen päässyt teke-

mään syväsukelluksen muidenkin järjestöjen tarjoamiin erittäin monipuolisiin palveluihin ja apuun, olen entistä vankemmin sitä mieltä, että meitä kaikkia tarvitaan, niin järjestöjä kuin ammattilaisia, toimivista rakenteista puhumattakaan. Entä jos ne toimivat rakenteet koostuisivatkin yhdessä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kolmannen sektorin toimijoiden eli eri järjestöjen kanssa? Niin että yhdessä ne muodostaisivat matalalla kynnyksellä ihmisläheisen ja oikea-aikaisen palvelun, johon olisi helppo hakeutua ja päästä.

Ja jotta nämä palvelut saataisiin kehitettyä asiakaslähtöisemmiksi, tarvitsemme myös meitä koulutettuja kokemusasiantuntijoita tuomaan palvelujen käyttäjien kokemuksen ja äänen kuuluviin. Se mitä asiakas kokee ennen palvelua ja sen aikana, vaikuttaa siihen mitä tapahtuu sen jälkeen. Miten ja millä tavoin asiakas kokee päässeensä avun piiriin, on siis suoraan verrannollinen lopputulokseen. Miksi emme siis ”löisi hynttyitä yhteen” käyttäen niitä parhaita osaamisalueitamme ja työkaluja yhdessä siihen, että pystyisimme tarjoamaan ihmisille sitä mitä he tarvitsevat, taloudellisesta näkökulmasta puhumattakaan. Saisimmeko hyvällä yhteistyöllä etenkin viime vuosina kertyneet palvelutarpeen kuormittumiset purettua niin, että palvelun käyttäjä kokee toivoa toipumisestaan?

Minä uskon, että se on mahdollista, mutta siihen tarvitaan meitä kaikkia. Sillä toivo toipumisesta luo astinkivet tulevaisuudelle. Luodaan ne astinkivet yhdessä.

Teksti: Katja Perttunen

Kuvat: Katja Perttunen ja Asukkaan asialla -hanke

Ajatuksia viestintäkoulutuksesta

Pääsin A-Kiltojen Liitto ry:n viestintäkoulutukseen, joka pidettiin Hyvölänniemessä Kiuruvedellä 10.–12.2.2023.

Paikka oli minulle entuudestaan tuttu, kun olen päässyt viettämään siellä muun muassa idän aluetapaamisia ja vertaisohjaajakoulutuksen.

A-killan viestinnän tavoitteenahan on löytää lukijat, katsojat ja kuulijat sekä saada heidät kiinnostumaan oman A-killan toiminnasta. Hyvällä viestinnällä heidät saadaan myös osallistumaan toimintaan ja näin he tulevat vertaistuen ja toipumisen piiriin.

Mitä, miksi ja kenelle?

Viestinnän tapa tai sävy ei ole kaikille sama vaan A-killassa kannattaa miettiä mitä, miksi ja kenelle viestimme. Kohderyhmällä on merkitystä. Se, kerronko katkolla toiminnastamme vai onko tarinani menossa paikallislehteen, merkitsee valitun sävyn. Tai miten kerron somessa, oppilaitoksissa tai vaikka kaupunginvaltuustolle.

Kuka tahansa A-kiltalainen voi harjoitella “hissipuheen” pitämistä, joka sisältää muutaman tosiasian A-kiltatoiminnasta ja jonka ennättää kertoa vaikka lyhyen hissimatkan aikana. Tietysti puhe on erilainen apua tarvitsevalle riippuvaiselle, lääkärille, päihderiippuvaisen läheiselle tai ennakkoluuloiselle naapurille. Kaiken ei tarvitse olla “pientä” vaan voimme vaikuttaa A-Kiltojen Liitto ry:n kautta muun muassa valtakunnallisissa työryhmissä, verkostoyhteistyössä, eduskunnassa, STMssä ja pyydetyissä puheenvuoroissa.

Joskus olen kuullut, että “olisin tullut laavuretkelle, mutta kukaan ei kertonut siitä”. A-killan sisäisessä viestinnässä kannattaa sopia mistä löytyy kaikkia koskevat asiat kuten aukioloajat ja ryhmien kokoontumisajat. Ulkoisessa viestinnässä kannattaa sopia miten, missä ja milloin toimitaan? Onko se sosi-

Vesiposti-lehti kertoo A-Kiltojen Liiton ja jäsenyhdistysten toiminnasta kuvin ja sanoin. Sanatonta viestintää ilmentää toinen kouluttajista Vesipostikestokassi päässään. Kuva: Helinä Hakanen.

Kannattaa käydä tutustumassa: a-kiltojenliitto.fi

lahella.fi

olkatoiminta.fi

ept-verkosto.fi

suomenluonnonpaiva.fi

aalinen media tai paikallislehti vai mikä, missä me tavoitamme meidän kohderyhmämme? Tärkeää on sopia, että kuka tekee mitäkin ja sitoutua siihen. Jokaiseen julkaistuun kuvaan on oltava henkilön tai henkilöiden suostumus.

Sosiaalinen media apuna

Kuinka näymme sosiaalisessa mediassa? Some on joukko kevyempiä kanavia ja siellä voi julkaista persoonallisella otteella helposti, tehokkaasti ja maksutta tavoittaen kävijät ja sidosryhmät reaaliaikaisesti. Tunne ja huumori saa näkyä ja kuulua. Teksti, kuvat ja videot herättävät mielenkiintoa ja lisää vuorovaikutusta. Esimerkiksi Facebookin käyttäjä voi kommentoida julkaisua ja jakaa sen edelleen eli tavoitettavuus laajenee. Jos käytetään painettua esitettä, niin meneekö ne suoraan roskiin?

Somessa törmää myös negatiiviseen viestintään. Siellä voi tulla vastaan epäasiallista kritiikkiä, tahallista häiriköintiä, väärän tiedon levittämistä huijausyrityksiä jne. Etukäteissuunnitelma helpottaa toimimaan kritiikkiä kohdatessa. Kuka kommentoi ja miten ettei juttu lähde käsistä.

Jyväskylän A-kilta ry:n Joni, Teemu ja Arto avasivat tehtävänä olleen tulevan tapahtuman viestintäsuunnittelua. Kuva: Arto Pasanen.

Viestittäessä kannattaa käyttää Twitterissä, Instagramissa ja muussa sosiaalisessa mediassa # (hastag) merkkiä sanan edessä. Hastag on avainsana, jonka avulla seuraaminen ja tiedonhaku helpottuu. Itse esimerkiksi käytän muun muassa #ainakahvia #vertaistuki #A_kiltatoiminta #tilaatoipua, kun julkaisen kuvia ja/tai tekstiä. Kun sitten painaa sitä sinistettyä tekstiä se vie sinut kyseisen #-julkaisuihin.

Järjestötoiminnassa haasteena somessa voi olla tekijöiden ja osaamisen puute sekä epäselvä vastuunjako. Kuinka vapaaehtoiset saadaan sitoutumaan ja kuinka pystyä reagoimaan viestitulvaan ja ajankäyttöön. Miten pystyä seuraamaan ja analysoimaan onnistumista. A-Kiltojen Liitto ry:ltä saa tukea ja neuvoa oman killan paikallisiin tai valtakunnallisiin tapahtumiin.

Teksti:

Helinä Hakanen Kuppikunta A-Kilta ry Kuopio

MUISTATHAN PÄIVITTÄÄ

A-kiltasi yhteystiedot omiin kanaviisi sekä A-Kiltojen Liittoon, että etsijä löytää helposti tarvittavan A-killan.

A-kiltojen tiedot lähellä.fi

-verkkopalveluun

Mikä on lähellä.fi?

Lähellä.fi kokoaa yhteen tuhansia erilaisia järjestöjä, niiden vapaaehtoistoimintaa ja muuta toimintaa. Syksystä 2022 lähtien lähellä.fi on ollut käytössä koko Suomen alueella.

Verkkopalvelua tulevat käyttämään hyödykseen muun muassa hyvinvointialueiden työntekijät ohjatessaan asiakkaitaan mukaan toimintaan. Osa A-killoista löytyy verkkopalvelusta. Olisi tärkeää, että A-killat ottaisivat laajamittaisemmin ja aktiivisemmin käyttöön verkkopalvelun viestiessään esimerkiksi ryhmätoiminnoistaan.

Tutustu verkkosivuihin www.lahella.fi ja katso helpot ohjeet rekisteröitymiseen

Lähellä.fi | Palvelun käyttöohjeet (lahella.fi)

Irja Oravisjärveä muistaen

s. 3.5.1947 k. 7.12.2022

”Tapasin Irjan ensimmäistä kertaa Iisalmessa A-Kiltojen Liiton kesäpäivillä. Meidät oli sijoitettu leirintäalueen vieressä olevan omakotitalon vinttikerroksessa olevaan huoneeseen. Irjalla oli vielä silloin pitkä tukka ja se kauniisti palmikoituna. Meillä kemiat pelasi heti, ja meistä tuli hyvät ystävät tämän tapaamisen jälkeen.

Irja oli viisas ja minä vähän höppänä. Siihen aikaan kesäpäivillä vielä tanssittiin ja olin melko myöhään tanssimassa. Irja ei ollut vihainen, vaikka heräsi minun tullessa takaisin. Tämän jälkeen olimme huonetoverit lukuisissa koulutuksissa, ja meillä oli monet mukavat keskustelut Irjan kanssa iltaisin. Hänelle oli helppo avautua. Irjan luonne oli valoisa ja positiivinen.

Olimme Irjan kanssa monet vuodet A-Kiltojen Liiton hallituksessa. Näissäkin ihailin Irjan hyviä kannanottoja ja viisaita kommentteja.

Korona-aikana meillä oli naisten valtakunnallinen verkkopohjainen Teams-ryhmä, johon Irja osallistui joka kerta. Oli ihana nähdä ja jutella, kun olimme kaikki karanteenissa.

Irja kävi täällä etelässä käydessään luonani kylässä, kun hän kävi poikansa luona. Minä kävin myös Raahessa pari kertaa kylässä, ja teimme retken mm. Oulun A-Kiltaan. Yhdellä vierailullani Irja lähti mukaan tänne etelään poikansa luokse. Se oli mukava automatka. Irjalla oli pilkettä silmäkulmassa. Hän saattoi totisella naamalla sanoa jotain silmät vilkkuen.

Minulla on kauhea ikävä Irjaa ja hänen ihanaa huumoriansa. Hän puuhasi paljon Raahen A-Killan hyväksi ja myös koko kiltaperheen hyväksi. Ystävyytemme kesti loppuun asti. Olen surullinen.”

Irja oli harvinaisen sitkeä A-kiltalainen. Hänellä oli työelämänsä ajalta rankkoja kokemuksia ajoilta, jolloin hän oli päihdeongelmainen. Raittius alkoi ja vahvistui A-kiltatoiminnan avulla. Hän siirtyi avun saajasta avun ja tuen antajaksi muille päihdeongelmaisille. Irjalle muodostui laaja ystäväverkosto A-kiltalaisista. Irja oli vakaa, sitkeä, johdonmukainen ja järjestelmällinen. Hänhän olikin koulutukseltaan diplomi-insinööri.

Irja Oravisjärvi oli pitkään mukana A-Kiltojen Liitto ry:n hallinnossa. Yhdistystoiminta oli hänelle mieluinen harrastus. Hän osallistui vuosien ja vuosikymmenten ajan ahkerasti A-Kiltojen Liiton järjestämiin yhteisiin kokoontumisiin. "Semmoista paikkakuntaa ei ollut, jonne Irja ei olisi osannut tai kyennyt matkustamaan".

Irja Oravisjärvi viihtyi A-kiltalaisten joukossa. Hän oli meidän ystävämme, läheisemme. Irjaa jäi kaipaamaan suuri joukko A-kiltalaisia eri puolilta Suomea.

Riitta Keuramo

Raija Salin

Adressi on kaunis ele sekä tyylikäs tapa välittää onnentoivotukset tai surunvalittelut

Kauniissa A-Kiltojen Liitto ry:n onnittelu- ja suruadresseissa on kannen väreihin sopiva koristenyöri, tyhjä sisäsivu sekä kuori.

A4 kokoisia adresseja voi tilata hintaan 15 euroa /kpl (+ postituskulut) tai ostaa liiton toimistosta, Itsenäisyydenkatu 17 B, Tampere.

Tilaukset:

puh. 0400 394 869

sähköposti: toimisto@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi

Vesipostiristikko

www.sanaris.fi / laadinta

Vesiposti-lehden tilaus- ja palvelukortti

Kestotilaus (4 x v.) 15 euroa/ v.

Tilaan Vesiposti-lehden

Tilauksen peruutus

Lehden toimitusosoite

Nimi

Lähiosoite

Postinumero -ja toimipaikka

Osoitteenmuutos

Vanha osoite

Uusi osoite

Postinumero -ja toimipaikka

Käsittelemme henkilötietoja henkilötietolain ja tietosuoja-asetuksen mukaisesti.

Tilaukset, osoitteenmuutokset ja peruutukset myös puh.0400 394 869 vesiposti@a-kiltojenliitto.fi, www.a-kiltojenliitto.fi

Postimerkki

Ristikon ratkaisun löydät www.a-kiltojenliitto.fi » Vesiposti verkossa.

Erkki Vuokila, ulkoasu Heli Kärkkäinen

Anjalankosken A-kilta ry

Inkeroistentie 26

46900 Myllykoski

puh. 050 9186 538 akilta.anjalankoski@gmail.com

Espoon A-kilta Hykaa ry

Ajurinkuja 4

02650 Espoo puh.(09) 541 4634 toimisto@espoonakilta.fi www.espoonakilta.fi espoonakilta @akiltaespoo @espoonakilta

Etelä-Saimaan A-kilta ry

Valtakatu 23

53600 Lappeenranta puh. 050 571 3178 esakilta@gmail.com https://akiltalappeenranta. wixsite.com/esakilta

Harjavallan A-kilta ry

Samonkatu 6 A 1

29200 Harjavalta puh.044 9252 539 akilta.harjavalta@gmail.com

Haukiputaan A-kilta ry

Simppulanharjuntie 14 C 5-8, 90830 Haukipudas p. 045 264 8535 haukiputaan.akilta@gmail.com

Helsingin A-kilta ry

Hietakummuntie 19 B

00700 Helsinki

p. 040 779 6784 malmi@helsinginakilta.fi www.helsinginakilta.fi

Hollolan A-kilta ry

Mallasharjuntie 3

15860 Hollola

puh. 040 534 6511 hollolan.akilta@hotmail.com https://hollolanakiltary.zyrosite.com

Hyvinkään A-kilta ry

Sahanmäenkatu 1

05800 Hyvinkää

p. 044 0911 812

p. 040 6733 382

Hämeenlinnan Seudun A-kilta ry

Iin A-kilta ry

Pappilantie 16, 91100 Ii

p. 0400 185 881 heikkilamarika1974@gmail.com

Iisalmen A-kilta ry

Pohjoinen puistoraitti 1 B 8

74100 Iisalmi

puh. 045 1859 127 iisalmen.akiltary@gmail.com

A-KILTOJEN LIITTO RY

Jäsenyhdistykset

Imatran A-kilta ry

Kauppakatu 9

55120 Imatra

puh. 040 5380 150 akilta.imatra@gmail.com www.akiltaimatra.fi

Inkoon A-kilta ry

Grönkullantie 52

10210 Inkoo

p. 050 4322 957

Joensuun A-kilta ry

Kansalaistalo-Kahvila-Soroppi

Torikatu 30

80100 Joensuu

p. 0400 573 254/ Eija

Jyväskylän A-kilta ry

Taitoniekantie 14

40740 Jyväskylä puh. 040 131 7520 satu.lahtinen@a-kilta.net www.a-kilta.net

Jämsänjokilaakson A-kilta ry

Kiltakallio

Maskulankatu 1

42100 Jämsä puh. 040 8313 173 jamsanjokilaaksonakilta@gmail.com https://www.yhdistystori.fi/toimija/ jamsanjokilaakson-kilta-ry

Jämsän Seudun A-kilta ry

Järvenpään A-kilta ry puh. 045 267 2585 akiltajpaa@gmail.com www.kuumakillat.fi

Kajaanin A-kilta ry

Kainuunkatu 9

87100 Kajaani puh. 044 2925 354 kajaaninakilta@gmail.com

Kangasalan A-kilta ry

Myllystenpohjantie 4

36200 Kangasala kangasalana-kilta@outlook.com

Kankaanpään A-kilta ry

Kemin A-kilta ry

Ratavartijantie 18

94720 Kemi puh. 0400 889 962 kemiakilta@gmail.com

Keski-Lapin A-kilta ry

Keuruun A-kilta ry

Runkotie 4 G 37

42700 Keuruu puh. 044 7742 700 keuruunakiltary@gmail.com

Kirkkonummen A-kilta ry

Pappilantie 1 A 02400 Kirkkonummi puh. 0466 630 7861 kirkkonummenakilta@gmail.com https://kirkkonummenakilta.fi/

Kiteen A-kilta ry

Kiuruveden A-kilta ry

Koillis-Lapin A-kilta ry Rinnetie 1

98120 Kemijärvi puh. 045 677 2260 koillislapinakilta@gmail.com

Kuhmon A-kilta ry

Karhunpolku 3 A

88900 KUHMO p. 044 7970 443 kaisa.karhu-harkonen@kainuu.fi

Kuopion A-kilta ry

Kasarmikatu 2 70110 Kuopio puh. 041 575 3225 kuopion.akilta@gmail.com

Kuppikunta A-kilta ry

Asemakatu 5 B, 70100 Kuopio puh. 045 264 0987 kuppikunta.kuopio@gmail.com www.kuppikuntaakilta.yhdistysavain.fi

Kuusamon A-kilta ry

Kuusankosken A-kilta ry

Kymen A-kilta ry puh. 040 5599 658

Lahden A-kilta ry

Vuorikatu 14, 15110 Lahti akiltalahti@gmail.com

Laitilan Seudun A-kilta ry

Kaukolantie 19

23800 Laitila puh. (02) 851 302 laitilan.akilta@gmail.com www.lailanet.fi/a-kilta

Lempäälän A-kilta ry

Lieksan A-kilta ry

Lohjan A-kilta ry

Immulantie 2

08500 Lohja p. 041 474 3872 lohjanakilta2018@gmail.com

Lopen A-kilta ry

Taarintie 3

12700 Loppi loppia.kilta1ry@gmail.com

Läntisen Uudenmaan A-kIlta ry

Felix Fromin katu 4 10300 Karjaa puh.( 019) 230 768 a-kilta.lantisenuudenmaan@ wippies.fi

Marttilan A-kilta ry

Härkätie 773 21490 Marttila p. 050 5971 447 akilta.marttila@gmail.com

Mäntän Seudun A-kilta ry

Vilpunkatu 8 35700 Vilppula puh. 0400 551 963 ms.akilta4@gmail.com

Nilsiän A-kilta ry

Nurmeksen A-kilta ry

Nurmijärven A-kilta ry Kuokkalantie 2 01900 Nurmijärvi p. 0500 984 747/ Räty nurmijarvikilta@gmail.com

Oriveden Seudun A-kilta ry Koulutie 5 (Lampila-rakennus) 35300 Orivesi p.045 186 5551 akiltaorivesi@hotmail.com

Oulun A-kilta ry

Hintantie 24 90500 Oulu puh. 041 445 5352 oulunakilta1967@gmail.com

Pellon A-kilta ry

Pieksämäen A-kilta ry Kirkkotie 3 76150 Pieksämäki puh. 045 1506 322 pieksamaen.a.kilta@luukku.com

Pohjois-Kymen A-kilta ry Oikokatu 2 B 12 45100 Kouvola puh. 050 5012 466 pohjois-kymen.a-kilta@luukku.com

Pohjois-Lapin A-kilta ry Terstontie 353, 99870 Inari puh. 0451077416/ A. Pasanen akilta.ivalo@gmail.com

Porin A-kilta ry

Vapaudenkatu 1 28100 Pori puh. (02) 641 6040 akiltapori@gmail.com www.a-kiltapori.fi

Porvoon A-kilta ry

Pyhäjärven A-kilta ry

Vanha Pyhäjärventie 7

86800 Pyhäsalmi

puh. 040 5944 540 pekkaitapalo@gmail.com

Raahen A-kilta ry

Ranttilan A-kilta

Riihimäen Seudun A-kilta ry

Salon Seudun A-kilta ry

Portimonkatu 5 A

24100 Salo

puh. 0400 725 759 vode@mikroni.net

Savonlinnan A-kilta ry

Kiesitie 3

57210 Savonlinna

p. 050 585 0661

p. 044 547 8361 57210 Savonlinna jouni.metsola@savonlinnanakilta.fi

Seinäjoen A-kilta ry

Siilinjärven A-kilta ry

Sotkamon A-kilta ry

Torikatu 1

88900 Sotkamo

Taivalkosken A-kilta ry

Sairaalatie 8

93400 Taivalkoski

p. 050 4338 817 metkutus1@gmail.com

Tampereen A-kilta ry

Kartanonkatu 4

33820 Tampere

puh. 040 7076 669 fax. (03) 223 0899 toimisto@tampereena-kilta.fi www.tampereena-kilta.fi

Tornion A-kilta ry

Metsolantie 10 C 19

95410 Tornio

puh. 0400 510 436 tornion.akilta@gmail.com

Turun A-kilta ry

Pääskyvuorenrinne 1

20610 Turku

puh. 050 543 4034 janina@turunakilta.fi www.turun-a-kilta.fi

Utsjoen A-kilta ry

Uudenkaupungin A-kilta ry

Liljalaaksonkatu 7 B

23500 Uusikaupunki puh. 0400 959 399 a.kilta.uki@gmail.com

Vaasan A-kilta ry

Raastuvankatu 28

65100 Vaasa puh.050 3529 296 vaasan.a.kilta@gmail.com

https://vaasanakilta.webnode.fi/

Valkeakosken Seudun A-kilta ry

Vammalan Seudun A-kilta ry

Vantaan A-kilta ry

Jokiniemenkatu 9

01370 Vantaa

p. 045 1616 838

Löydöstie 4 (Myyrmäki)

01600 Vantaa toimisto@vantaan-a-kilta.fi www.vantaan-a-kilta.fi

A-kilta löytyy Facebookista

A-kilta löytyy Instagramista

Toiminnanjohtaja

Yrmy Ikonen

Itsenäisyydenkatu 17 B 33500 TAMPERE etunimi.sukunimi@a-kiltojenliitto.fi www.a-kiltojenliitto.fi

www.facebook.com/akiltojenliittory/ @akiltojenliitto

puh. 045 636 6629 @YIkonen

Talous- ja hallintosihteeri

Mirja Sorvali

puh. 040 679 6449

Toimisto- ja viestintäsihteeri

Anna Niemistö

puh. 0400 394 869

Tiedottaja Tuija Tamsi-Lehtinen (vuorotteluvapaa 1.3.–31.7.2023)

Järjestökoordinaattori - koulutussunnittelija

Kirsi Mäki (tiedottajan sijainen 1.3.–31.7.2023)

Kansankatu 53, 90100 Oulu

puh. 040 1679 377

Järjestökoordinaattori

Mikko Putaja (vuorotteluvapaa 2.1.–30.6.2023)

Järjestökoordinaattori

Pilvi Tyrväinen

vuorotteluvapaan sijainen 2.1.–30.6.2023

p. 040 754 2476

Järjestökoordinaattori

Aulikki Otranen

puh. 040 3566 592

Järjestökoordinaattori - suunnittelija

Anja Sauvolainen

puh. 040 689 8367

Järjestökoordinaattori

Ritva Virrankari

vuorotteluvapaan sijainen 1.3.–31.7.2023

puh. 040 773 4156

Projektipäällikkö, VEERAT -hanke

Maiju Lehtonen

puh. 040 619 5036

A-kiltatoiminta on päihteetöntä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja päihdetoipujille sekä heidän läheisilleen. A-killat ovat yhteiseltä arvopohjalta toimivia itsenäisiä yhdistyksiä.

Johtavat luottamushenkilöt:

Puheenjohtaja

Arto Pasanen

puh. 045 1077 416

arto.pasanen@a-kiltojenliitto.fi @pasaarto

Varapuheenjohtaja

Satu Lahtinen satu.lahtinen@a-kilta.net

p. 040 131 7520

Tervetuloa Suomen kiinnostavampaan päihdealan koulutustapahtumaan terveys- ja sosiaalialan osaajille, vapaaehtoisille ja päättäjille. Ohjelmassa 16 seminaaria sekä alan laajin ja erikoistunein messuosasto.

UUDEN