”Pohjoismainen työnhakumalli on liian säännelty”

Palveleva yksityinen kultasepänliike

Turun kaupungin työllisyysjohtaja Riitta Uitto: ”Pohjoismainen työnhakumalli on liian säännelty”

Eerikinkatu 16, Turku (Kauppahallin vieressä) ark 10-17.30, la 10-15 050 463 1181

Kuva: Santeri Sario

Tuula Laamanen, teksti

Työllisyysjohtaja Riitta Uitto vastaa Turun kaupungin työllisyyspalveluista. Uusi pohjoismainen työnhakumalli otettiin käyttöön toukokuussa, jolloin kuntien vastuulle siirrettiin suurin osa työttömistä työnhakijoista. Nyt Turun Työpisteellä on käynnistetty malliin liittyvät toimet. Työnantajien ja työnhakijoiden välinen kohtaanto-ongelma on Työpisteelle merkittävä haaste, johon haetaan nyt kaikin tavoin ratkaisuja.

Työnhakijoista julkisuuteen luotu mielikuva on Riitta Uiton mielestä väärä. Mediassa käytetään termejä, kuten ”pitkäaikaistytön”, mikä on tilastointitermi, kun 12 kuukauden työttömyys on täyttynyt, eikä sillä välttämättä ole tekemistä työnhakijan osaamisen tai työkunnon kanssa. Myös yli 50-vuotiaista työnhakijoista on mediassa annettu aivan vääränlainen mielikuva. - Kun ihmisiä on lomautettu tai irtisanottu koronan seurauksena, eivät he ole työkyvyttömiä tai -haluttomia eivätkä edes syrjäytyneitä, vaan ainoastaan työttömiä työnhakijoita, joille ei ole vielä löytynyt työpaikkaa. Meillä on paljon osaavaa, koulutettua, kokenutta ja työhaluista ammattiväkeä tarjolla, Riitta Uitto huokaa.

Nuorison kohdalla ongelma on toisenlainen. - Monet nuoret ja vastavalmistuneet ovat vielä ujoja, arkoja ja epävarmoja. Heillä ei välttämättä ole työkokemusta lainkaan, joten eivät uskalla hakea töitä, Uitto toteaa ja muistuttaa, että useimmiten 18-vuotiaskin on vielä henkisesti lapsi, sillä aikuistumiseen menee aikaa ja tämäkin on työnantajien hyvä ottaa huomioon.

Näitä keinoja käytetty työnhakijoiden työllistämiseen

Riitta Uiton mukaan kaikkein tehokkain ja toimivin keino on saada työnhakijat ja työnantajat kohtaamaan toisensa. Siksi Turun Työpiste järjestää tilaisuuksia näihin kohtaamisiin. Myös Yrittäjäjärjestön kanssa tehdään yhteistyötä ja sitä halutaan kehittää edelleen.

- Syksyllä järjestämme taas Rekry-tapahtumia ja -messuja, jotka ovat olleet suosittuja ja toimivia kohtaamispaikkoja työnantajien ja työnhakijoiden välillä. Toimialakohtaisissa tapaamisissa työnhakijat ja työnantajat ovat saaneet jututtaa toisiaan ja työsuhteita on syntynyt.

Yli 50-vuotiaiden työnhakijoiden kohdalla on yleinen luulo, että he ovat työkyvyttömiä tai osatyökykyisiä. Tämäkään uskomus ei ole tosi. Iäkkäämpien osaaminen on aivan eri luokkaa muihin työnhakijaryhmiin verrattuna. Riitta Uitto näkee tilanteen niin, ettei työmarkkinoilla osata tai ymmärretä arvostaa kokemusta. - Niin sanottuja osatyökykyisiä on pieni ryhmä, jolle on omat toimenpiteensä. Turussa palkataan vuosittain noin 500 osatyökykyistä tai muutoin vaikeasti työllistettävää kuntouttavaan työhön, missä tehdään oikeita töitä ja maksetaan siitä palkkaa.

Kokeneet osaajat ovat työllistyneet palkkatuen kautta yrityksiin ja yhdistyksiin. Palkkatuen myötä on syntynyt vakituisia työsuhteita.

Työelämässä on Uiton mielestä asenneongelmaa, jos ei osata nähdä, miten paljon kokeneista työntekijöistä on hyötyä ja tukea nuoremmille työntekijöille ja työyhteisölle. - Työkokemuksen ja moniosaamisen tulisi olla valttikortti työnantajille. Tutkimuksissakin on todettu, että ikädiversiteetti parantaa työyhteisön työilmapiiriä ja -hyvinvointia. Esimerkiksi meidän työyhteisöömme on saatu yli 60-vuotiaita kokeneita konkareita, ja he ovat olleet todellisia aarteita monin tavoin, Uitto huomauttaa ja lisää, että kaupunki järjestää niin sanottua velvoitetyöllistämistä henkilöille, jotka ovat lähellä eläkeikää.

Ansiosidonnainen syrjäyttää työelämästä

valtava työmotivaatio. Monet ovat hyväkuntoisia ja vähemmän poissa työstä, ovat ahkeria ja hoitavat vastuunsa tunnollisesti. He omaksuvat asioita aivan samalla tavalla kuin nuoremmat, mutta osaavat soveltaa tietoa monipuolisemmin. - Suurin este 60 vuotta täyttäneiden työllistymiseen on se, että eläköitymisen kulut kaatuvat sille viimeiselle työnantajalle, eikä tämä ole oikein, vaan tarvitaan lakimuutos, Uitto korostaa ja muistuttaa, että eläkkeelle siirtymisen ikääkin on nostettu 68:aan. - Työn vastaanottamista hidastaa myös ansiosidonnainen työttömyysturva. Se syrjäyttää sekä nuorempia että vanhempia työttömiä työelämästä, jos tuet muodostavat päätoimeentulon eikä tarjolla olevan työn palkka tarjoa samaa elintasoa. Nämä ansiosidonnaiseen liittyvät kannustinloukut ovat varsinkin osa-aikatyön vastaanottamiselle este.

Ansiosidonnaisen turvin työttömälle karttuu eläkekertymää, mutta työmarkkinatuella oleva ei sitä saa. Heitä on noin 30 prosenttia yli 300 päivää työttöminä olleista, joten järjestelmä jakaa työttömät kahteen eriarvoiseen leiriin.

Koulutuksen puutteet korjattava ja ammattikoulutuksen arvostusta nostettava

Työnantajilta on kuulunut moitteita ammattikoulusta valmistuneiden osaamattomuudesta. Varsinkin erilaisista asentajista eri toimialoilla on huutava pula. Heitä rahdataan Suomeen Virosta, Puolasta ja muista Baltian maista.

Käsillä tekemisen ammatteihin on tarjolla oppisopimuskoulutusta, mikä ei pienempiä työnantajia kiinnosta. Työntekijän perehdyttäminen vie paljon aikaa ja rahaa, mutta korvaus siitä on noin 50 euroa kuukaudessa. Omaan yritykseen koulutettu henkilö voi myös lähteä toisen yrityksen palvelukseen heti koulutuksen jälkeen. Riskejä ei haluta ottaa, vaan laadukas ja ajantasainen ammattikoulutus pitää järjestyä valtion tai kunnan toteuttamana.

Entä missä on vika, jos sähköasentajaksi tai hydrauliikka-asentajaksi valmistuneet nuoret eivät osaa alansa perusasioita valmistuttuaan?

Riitta Uitto pohtii, onko ongelma se, ettei opetusta ole riittävästi vai eikö opettajien osaaminen ole ajan tasalla? Myös valmistuneiden työtaidot voivat olla hukassa koronasulkuun liittyneen etäopetuksen takia.

Uitto on miettinyt, miksi näitä ”duunariammatteja” ei Suomessa arvosteta, vaikka palkkataso on hyvä ja työpaikkojakin on jatkuvasti tarjolla. Toisaalta, oppivelvollisuusiän nostosta huolimatta nuoret eivät aina pääse haluamiinsa ammatillisiin opintoihin, vaan tulevat valituksi toissijaiselle toivealalle.

Nuorilla on vaikea valinta peruskoulun jälkeen

Hallituksen toteuttama oppivelvollisuusiän nosto edellyttää nuorelta valintaa ammatillisten opintojen ja lukion väliltä. Vain harva peruskoulusta valmistuva nuori tietää, mikä työ häntä motivoi tai mitä haluaa ammatikseen opiskella ja tehdä. Riitta Uiton mielestä koulujen ammatinvalinta- ja opinto-ohjauksen on oltava riittävää ja monipuolista. - Jo peruskoulun aikana nuorten olisi hyvä saada laajasti tietoa eri ammateista ja päästä kokeilemaan kiinnostavimpia, jotta se oma ala löytyisi. Nyt eri ammattien tietämys on heikkoa ja ammatinvalintapsykologeille riittää jonoa. Ilman työharjoittelua ja työkokeiluja eivät nuoret pääse tutustumaan toivealaan ja kehittämään työtaitojaan.

Uitto viittaa jälleen mediaan, missä puhutaan vain korkeakoulutetuista, kuten pelisuunnittelijoista, ekonomeista, lääkäreistä, juristeista, tutkijoista ja vastaavista. Asentajista puhutaan todella harvoin. - Suomeen tarvitaan myös näitä asentajia ja iv-nuohoojia, maalareita, hitsaajia ja muita käsillä tekijöitä. Ei kaikista ole gradujen ja väitöskirjojen tekijöiksi, vaan moni nuori haluaa saada aikaan jotakin myös käsillään. Nykyiset opetusohjelmat eivät tarjoa nuorille käsillä tekemisen taitoja riittävästi, Uitto harmittelee.

Hän mainitsee Turun Kesäkadun yrittäjyyttä harjoitelleet nuoret, jotka möivät siellä omia leipomuksiaan, käsitöitään ja taidettaan. Nämäkin olivat käsityöläisiä, joiden osaamista pitäisi voida arvostaa.

Uutta työllisyysmallia pitäisi heti uudistaa

Uusi työllisyysmalli sisältää hankaluuksia myös viranomaisille. Riitta Uitolla on muutama ehdotus havaittujen ongelmien korjaamiseksi: - Tärkeintä olisi saada lainsäädäntö kevyemmäksi. Nyt on aivan liikaa pikkutarkkaa sääntelyä. Menee paljon aikaa palvelujen suorittamiseen eikä aikaa jää ihmisten kohtaamiseen, vaikka juuri se on tarkoitus. Nyt tarvitaan enemmän yksilöllistä palvelua. Tällaisella menettelyllä emme tätä työllisyystilannetta pelasta, napauttaa Riitta Uitto ja toivoo turhan sääntelyn pikaista karsimista.

Varsinkin pojilla on oman tulevaisuuden suhteen näköalattomuutta. Kiinnostavan tekemisen puute tekee nuorista turhautuneita. Riitta Uiton mielestä olisi erittäin tärkeää, että kaikki nuoret pääsisivät heti siihen kouluun ja opintopaikkaan, mihin ovat hakeneet. - Se parantaisi nuorten motivaatiota alan oppimiseen ja nopeuttaisi heidän pääsyään työelämään eikä tulisi turhia odotteluvuosia väliin, mikä on nuorelle valtava riski syrjäytyä yhteiskunnasta. Myös kavereiden vaikutus nuoren elämässä on suuri.

Oppilailta pitäisi Riitta Uiton mielestä myös vaatia enemmän opintoihinsa panostamista. Heillä pitäisi olla riittävästi puuhaa ja ohjausta, mikä estäisi ammattiin opiskelevan turhautumisen ja työtaidotkin paranisivat.