Abraham Braxin kuiskaaja

eli kesätyökokemuksia ”oota mä opettelen” -hengessä

Teksti: Helmi Siiroinen

Kesäni Wareliassa alkoi vauhdikkaasti. Olin innoissani, kun pääsin vihdoin viimein oman alani töihin: oikolukemaan ja kirjojen pariin. Olenhan opiskellut suomen kieltä yliopistossa jo yli kolme vuotta. Tätä ennen olin paiskinut töitä pääasiassa ravintola-alalla kokkina.

Ravintola-alakin opetti paljon taitoja, joita olen pystynyt hyödyntämään myös täällä kustannusalalla. Yksi taito nousi yli muiden; itse kutsun sitä nimellä ”oota mä opettelen”. Tämä taito tulee usein käyttöön, kun keskustelukumppani pyytää tai tarvitsee jotakin, josta itsellä ei ole harmainta aavistustakaan.

Tällainen tilanne tuli vastaan erityisesti kesän alussa, kun puheen keskellä esiintyi useasti sanapari Abraham Brax. ”Abraham Brax käynnistyy”, ”Braxi tulee taas” tai ”Onko tänä kesänä Braxia?” kuuluivat niin työtovereideni kuin asiakkaidenkin suusta. Kuka, tai mikä on Abraham Brax? Sitten opettelin. Internettiä kolutessani löysinkin mehukkaita ja asiaa avaavia artikkeleita. Kyseessä on siis monologinäytelmä, joka on pyörinyt Tyrvään Pappilassa jo aikaisemmin. Näytelmä perustuu Olavi Toivolan teokseen Abraham Braxin kunnia. Tämän teoksen pohjalta Marko Vesterbacka on kirjoittanut monologitekstin.

Sain tietää, että olisin vastuussa monista näytöksistä. Innostuin lisää, kun pääsin järjestämään lippujen arvonnan Warelian Facebookissa. Monet kehuivat näytöstä ja lipuille oli hinkua ja tarvetta: tämä teatteripläjäys olisi itsekin nähtävä!

Pääsinkin lippujen tarkastajaksi ja kuiskaajaksi jo ensimmäiseen näytökseen.

Seurasin näytelmää ja käsikirjoitusta siltä varalta, että monologin esittäjä, Jarkko Mäkipää, unohtaisi vuorosanansa. Kuiskaajan rooli jäi kuitenkin tarpeettomaksi: Mäkipää puhui melkeinpä parisen tuntia unohtamatta kertaakaan, mitä sanoa. ”Uskomatonta”, ajattelin, kun samalla mieleeni juontuivat omat presentaationi kouluissa ja konnuilla. Joka kerta olen unohtanut sanoa jotakin oleellista.

Miten Mäkipää on sitten pystynyt opettelemaan tuon pitkän monologin? Sehän oli pakko myös selvittää. Ensinnäkin Mäkipää luki Toivolan teoksen muutamaan otteeseen, minkä jälkeen Mäkipää sai käsiinsä Vesterbackan monologitekstin. Tekstiä Mäkipää opiskeli liuskan päivässä, aina aloittaen alusta. Sana kerrallaan, lause kerrallaan.

Taikatemppuja tai muuta magiaa ei tekstin opettelu vaatinut. Se vaati ainoastaan kärsivällisyyttä ja aikaa. Brax-teksti täytti vähitellen hahmoonsa eläytyvän näyttelijän unet ja ajatukset.

Voidaankin siis todeta, että paitsi itseni kohdalla myös Mäkipään tapauksessa tämä ”oota mä opettelen” -tekniikka on erittäin toimiva. Ihminen pystyy monenlaisiin asioihin, kun kärsivällisyys ja halu oppia ovat kohdillaan.

Viime vuonna, 2020, Abraham Braxin kunniaa ei esitetty. Monologinäytelmä oli parin vuoden esitystauon jälkeen vielä vähän ruosteessa, mutta lause lauseelta ja näytös näytökseltä viimeisetkin jännityksen hivenet karisivat pois, ja näytelmä oli taas täydessä vauhdissaan.

Vuoden 2020 maailmantila ei ole hellittänyt otettaan tästäkään vuodesta: esityksistä jouduttiin siirtämään kaksi heinäkuun lopulta elokuun puoliväliin. Turvallisuus tietysti ennen kaikkea. Ja esitysten päätyttyä voimme edelleen nauttia tarinasta aina kirjan muodossa.•

Abraham Braxin kunnian kesän 2021 ensiesitys heinäkuussa. Jarkko Mäkipää tarinoi karoliinisotilaan asussaan. Helmi kuiskaajan paikallaan ensimmäisen penkkirivin etukulmassa. – Kuva: Warelian kesätyöntekijä Noora Rintala.

ALKUVUODEN 2021 KIRJAUUTUUKSIA