kuvaukseen sisältyy ‒ pienistä virheistä ja ristiriitaisuuksista huolimatta ‒ sellaisia tietoja, jotka voivat olla peräisin vain ja ainoastaan silminnäkijältä: Kun valkoinen armeija saapui Helsinkiin juhlimaan ‒ toukokuun 16 p:nä, muistettiin vankeja sillä kaamealla tavalla, että heitä ammuttiin tavallista lukuisammin. Helluntain pyhäksi oli Viaporiin oikein järjestetty vankien teurastus, jota katsomaan oli käsketty porvarillisia kirjailijoita ja yhteiskunnallisia toimihenkilöitä, muka osoittaakseen, ettei vankeja teurastettaessa rääkätä. Kutsuvieraiden-lahtarien keskuudessa olikin yleensä oltu tyytyväisiä, että toimitus oli sillä kertaa käynyt hyvin. […] Toukokuun 15 p:n aamulla tuotiin 15 vankia laivalle, vietäväksi Viaporiin teloitettavaksi. Näistä 14 oli aina kaksilla raudoilla kytketty yhteen, viidestoista, kirjailija Irmari Rantamala, oli vapaana, paksut talviturkit ja talvilakki päässä, seisoen vartioituna laivan kannella. […]27 Kertoja on muistanut päivämäärän väärin, mutta ajankohta on likipitäen oikea, vaikka tiistai 21.5. ei enää helluntaipäivä ollutkaan. Toukokuussa 1918 Pyhän hengen vuodattamisen muistopäivästä muodostui varsinainen verenvuodatuksen juhlapäivä. Maininnat kahleista ja Untolan talvilakista ovat sellaisia pieniä yksityiskohtia, joita ei esiinny yhdessäkään toisessa lähteessä. Mitä todennäköisimmin vangit olivat käsiraudoissa, mutta miten heidät oli kytketty yhteen ”kaksilla raudoilla”? Oliko kaksi vankia kiinni toisissaan sekä käsistä että jaloista? Epäilemättä Untolalla oli ollut lakki päässään, kun hänet huhtikuussa pidätettiin, eikä hän
ollut luopunut siitä, vaikka talvilakkia tuskin tarvitsi enää toukokuun loppupuolella. Entisaikaan miehet pitivät aina hattua tai lakkia. Viittaukseen teloitusnäytökseen kutsutuista kirjailijoista sisältyy tahallista sarkasmia, mutta kenties aluksella kuultiin juuri tuollainen selitys näiden läsnäololle. Kirjailijoista kerrotaan enemmän toisessa yhteydessä. Kiinnostavaa lainausmerkein varustetussa muistelmassa on sekin, että kirjailijat ja Untola näyttäisivät liittyvän eri tarinaan, sillä päivämäärät eivät täsmää. On vaikea sanoa, muistiko kertoja väärin helluntain ajankohdan vai pelkästään Untolan kuolinpäivän. Kyseessä ei olekaan yhtenäinen lainaus, vaan kirjan toimittaja on sijoittanut noiden kahden kappaleen väliin kuvauksen 200 punakaartilaisen ”teurastamisesta” kuularuiskulla Töölössä 14. huhtikuuta 1918. Tyylistä päätellen Helsingin tapahtumia muistellut kertoja saattoi kuitenkin olla yksi ja sama henkilö. Moskovassa painettu Porvarillinen hirmuvalta Suomessa (Suomalaisten Kommunistien Sarjajulkaisu no 11) perustuu kesällä ja syksyllä 1918 kerättyyn muistitietoaineistoon, joka käsittelee sisällissodan tapahtumia ja etenkin valkoista terroria eri puolilla Suomea. Tämän 64-sivuisen kirjasen toimittamisesta vastasi Pietarissa toiminut Suomalaisen Kommunistisen Puolueen Keskuskomitea. Tekijöistä on mainittu ainoastaan nimikirjaimet A. N. S. ja O. I. P., joiden henkilöllisyyttä voi vain arvailla. Edellinen saattoi olla Vihtori Huhdan tuttava ja kollega, Sdp:n entinen kansanedustaja Artturi Sivenius. Konduktöörinä ja Lahdessa ilmestyneen Raivaaja-lehden toimittajana työskennellyt Sivenius toimi keväällä 1918 rautatieneuvoston
puheenjohtajana eli rautatiekomissaarina. Huhtikuun 1918 lopulla Neuvosto-Venäjälle paennut Sivenius palasi takaisin Suomeen keväällä 1924, sai yhdeksän vuoden kuritushuonetuomion osallisuudestaan kapinaan ja kuoli viisikymppisenä keuhkotautiin elokuussa 1926 istuttuaan tuomiostaan vuoden verran.28 Aikaisemmissa kuvauksissa teloitettavien vankien lukumäärä on vaihdellut 11:n ja 13:n välillä29. Untolan viimeisiin vaiheisiin syvällisimmin perehtyneen Juhani Piilosen mukaan teloitettavia vankeja olisi Untola mukaan lukien ollut 12. Kuolemaantuomittujen joukossa olisivat tällöin Untolan lisäksi Vilhelmiina Hoskelin, Emil Aalto, Mikko Haltonen, Lauri Koskinen, Juho Pääkkö, Nestori Sippola, Matti Huhka, Pjotr Samosjuk, Fredrik Edvard Johansson, Gustaf Siintola ja August Sistonen. Mutta mahdollisesti vankeja sittenkin oli pariton määrä, sillä vaikka Porvarillinen hirmuvalta Suomessa -kirjasen nimetön kertoja olisi muistanut vankien kokonaislukumäärän väärin, mielikuvaa yhden parittomuudesta on vaikeampi selittää muistivirheeksi. Mikäli väite parittomuudesta pitää paikkansa, siinä tapauksessa vankeja on täytynyt olla 11, 13 tai 15. Jos kokonaismäärä oli 11, nimiluettelossa on yksi nimi liikaa; jos 13, luettelosta puuttuu yksi nimi; jos 15, nimiä puuttuu kolme. Vilhelmiina Hoskelin oli miehensä kanssa ilmiantanut suojeluskuntaan kuuluneet Gunnar ja Ragnar Sahlströmin marraskuussa 1917. Tapauksesta on kerrottu aikaisemmassa luvussa. Etsivän osaston kuulusteluissa Vilhelmiina Hoskelin kiisti ilmiantaneensa
27 Porvarillinen hirmuvalta Suomessa,15. Kirjanen julkaistiin neliosaisena sarjana USA:n Fitchburgissa ilmestyneessä, Raatajan kustan-
tamassa ja Yrjö Halosen toimittamassa Säkeniä -aikakauslehdessä ("sosialistinen kuukausijulkaisu") kesä-syyskuussa 1919. Säkeniä 6/1919, s. 247. "Porvarillinen hirmuvalta Suomessa." 28 Eteenpäin 20.8.1926. Muualta Suomesta. ”Arthur Sivenius kuollut.” 29 Niskanen 1964, 113. Sekä Vihtori Huhta että Klaus U. Suomela (tieto Huhdalta) mainitsevat vankeja olleen Untola mukaan lukien 11, kun taas Toivo T. Kaila väittää vankeja olleen yhteensä 13. Juhani Piilosen mukaan Kaila olisi taikauskoisena lisännyt yhden saadakseen epäonnen luvun täyteen, jolloin vankien todellinen lukumäärä olisi ollut 12. Suomen Sosialidemokraatti 30.5.1958. Vihtori Huhta, ”Algoth Untolan muisto”; Suomen Sosialidemokraatti 4.6.1958. Klaus U. Suomela, ”Algoth Untolan muisto. Vihtori Huhdan kirjoituksen johdosta”; Kaila 1954, 76; Piilonen 1998, 383.
86