TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI
6
2023
TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN
2
TOIMITUS
Maria Muilu Päätoimittaja
Pauliina Lindell AD
Inka Auranen Harjoittelija
TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT
PÄÄKIRJOITUS M A RI A M UI LU l Päätoi mi ttaj a Aliina Ruuttunen
Silja Kinnunen
Sakri Pölönen
Otto Rantanen
Hanna Eskelinen
Ruut Parikka
Kimmo Lust
Emmi Nieminen
Stefan Leppänen
Henrik Laakkonen
Arsi Keva
Kaisa Hietalahti
4. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj Kannen kuvitus: Kimmo Lust
Uuden vuoden lupauksia
T
ämäkin vuosi lähenee viimein loppuaan! Vuoden viimeisen Visiirin ilmestyessä voi jo alkaa suunnitella tulevaa vuottaan. Tehokkuuteen optimoitu kansalainen tekee uuden vuoden lupauksia, joiden tavoitteena on tulla aina vähän paremmaksi ihmiseksi. Jos kaipaat inspiraatiota lupauksiisi, lue tästä toimituksen listaamat ehdotukset. 1. Syö hyvin Riittävä ravitsemus on kaiken hyvän alku. Edullista opiskelijaruokaa ei tosin Tampereella saa ilta-aikaan oikein mistään, vaikka monissa muissa kaupungeissa muutaman euron aterialle pääsee iltaan saakka. Sivulta 32 voit lukea, miksi tamperelaisopiskelijoiden ruokailua sorsitaan.
4. Säästä rahaa Lompakon nyörejä voi kiristää esimerkiksi valmistamalla itse omat alkoholijuomansa. Tamperelaisopiskelijoiden kukoistavasta panemiskulttuurista voit lukea lisää sivulta 52. 5. Panosta wellnessiin Joogaa, meditoi, mene avantoon. Myös esimerkiksi saunomisella on tutkimusten mukaan lukuisia terveyshyötyjä, ja Teekkarisaunalla saunomisella on varmasti jotain aivan erityisiä erityishyötyjä. Teekkarisaunan juuri valmistuneesta remontista voit lukea sivulta 8. 6. Tee se lopputyö Puske roikkumaan jäänyt kandidippa- tai gradutyösi valmiiksi. Inspiraatiota ja vertaistukea voit hakea esimerkiksi tämän lehden lopputyön sankareilta sivulta 24.
2. Harrasta kehittäviä asioita Vaikka taloudellinen tilanteesi olisi tiukka, on sinulla silti perustuslaillinen oikeus harrastaa ja kehittää itseäsi. Aihetta tutkineesta väitöskirjasta voit lukea lisää sivulta 18.
7. Lue lisää Sivisty, viisastu, kehity. Voit ottaa varaslähdön vähän parempaan ihmisyyteen vaikkapa lukemalla tämän lehden loputkin jutut.
3. Uskalla enemmän Älä pelkää enää, vaan kokeile uusia asioita. Kysy kivaa tyyppiä treffeille, hyppää benjihyppy tai lähde vaikkapa ulkomaille vaihtoon, kuten kolumnistimme kannustaa sivulla 17.
8. Ota ihan rauhassa Voit myös todeta, että jatkuvan itsensä kehittämisen sijaan on täysin hyväksyttävää päättää vain möllöttää. Rentoudu ja ole vaan. Vuosi kyllä kuluu ilman lupauksiakin.
8
18
MÖRRIMÖYKKY 2.0
KALLIGRAFIAA KÖYHILLE?
Teekkarisaunan remontti valmistui.
Väitöskirja tutki köyhyyden ja sivistyksen historiaa.
EN
26
CAN’T UNDERSTAND A WORD? This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.
VIERAISSA Kurkistelimme vieraisiin järjestötiloihin.
In this issue, we visited a witch school, associational facilities and Teekkarisauna and interviewed cartoonists – and much more!
32
38
VAILLA ILTAPALAA
LUUDALLA KOULUUN
Tampereella ei saa iltaisin opiskelijaruokaa.
Toimittaja meni Noitaopistoon.
We are sorry to inform you that all of the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi. Articles about Teekkarisauna renovations, presentations of associational facilities and poverty can be read in English on our website. Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.
3
52 PANEMISHOMMIA Alkoholia saa muualtakin kuin kaupasta.
UUTISET
Tampereen yliopiston tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma vuosille 2023–2025 on valmistunut
Y
liopisto on valmistellut tällä suunnitelmakaudella henkilöstöpoliittisen sekä koulutuksen järjestäjän toiminnallisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Yhdessä nämä muodostavat Tampereen yliopiston tasa-arvoja yhdenvertaisuussuunnitelman vuosille 2023– 2025. Henkilöstöpoliittinen suunnitelma keskittyy työnantajan velvollisuuksiin sekä sukupuolten tasa-arvon ja työntekijöiden yhdenvertaisuuden edistämiseen työelämässä.
Koulutuksen järjestäjän toiminnallisessa suunnitelmassa keskitytään yliopiston koulutukseen liittyviin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustavoitteiden saavuttamiseen. Suunnitelmassa on huomioitu myös saavutettavuus ja fyysinen esteettömyys. Suunnitelmat on laadittu työryhmissä, joissa olivat edustettuina yliopiston sisäiset yksiköt, työntekijäjärjestöt sekä Tampereen ylioppilaskunta Trey. Suunnitelma on yliopistoyhteisön saatavilla suomeksi ja englanniksi.
4
SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA
@visiirilehti
@visiirilehti
KYSYTÄÄN TYHMIÄ
MILTÄ KIROILU TUNTUU?
"Jos kuulen kiroilua, niin ei se minua haittaa. En kauheasti itse käytä kirosanoja."
"Pohjoisesta kotoisin olevana ei kovin hääppöiseltä. Se on aika iso osa omaa puhetta etenkin, kun menee kotipuoleen käymään."
"Kiroilua on monenlaista. Saattaa olla sellaista yleiskielen kiroilua, joka ei tunnu niin painoarvolliselta. Jos minua sattuu todella kovaa, niin kiroilu auttaa kivun kanssa."
"Kiroilu on parhaimmillaan voimaannuttavaa ja tehostaa viestiäni."
JAAKOB SEMKEN Lääketiede 3. Vuosi
SONJA RAAPPONEN Markkinointi 4. Vuosi
EEMIL SOISALO Sähkötekniikka 3. Vuosi
VILMA SEPPÄNEN Kirjallisuustiede 2. Vuosi
UUTISET
YLIOPISTON UUSI HALLITUS NIMITETTY Konsistori on nimittänyt neljä jäsentä Tampereen yliopiston hallitukseen. Hallituksen jäseniksi nimettiin lääketieteen tohtori ja Pirkanmaan hyvinvointialuejohtaja Marina Erhola, tekniikan tohtori ja Vaisala Oyj:n vastuullisuus- ja strategiajohtaja Anne Jalkala, filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston professori Johanna Kantola sekä Tampereen yliopiston tekniikan ylioppilas Tiina Mikkonen. Nimitettyjen henkilöiden toimikausi kestää vuoden 2024 alusta vuoden
2027 loppuun. Hallituksessa jatkavat vuoden 2025 loppuun saakka vuorineuvos Jorma Eloranta, Tukholman yliopiston professori Jukka Törrönen sekä Jyväskylän yliopiston professori Jussi Välimaa. Hallituksen tehtäviin kuuluvat yliopiston rahoituksen kanavoiminen sekä päätökset kiinteistöjen käytöstä. Lisäksi hallitus valitsee yliopistolle rehtorin ja vararehtorit, provostin sekä tiedekuntia johtavat dekaanit.
EDUSTAJISTOVAALIEN VALTAKUNNALLINEN ÄÄNESTYSPROSENTTI 29,1 Valtakunnallinen ylioppilaskuntien edustajistovaalien äänestysprosentti pysyi edellisvuoden tasolla, kertoo Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL. Äänestysprosentti oli 29,1 %. Edustajistovaalit käytiin 11 ylioppilaskunnassa loka–marraskuun vaihteessa, ja mukana valtakunnallisissa tilastoissa olivat myös Tampereen ylioppilaskunta Trey ja Helsingin ylioppilaskunta HYY, joissa vaalit käytiin viime vuonna. Äänioikeutettuja oli alustavan arvion mukaan 143 673, ja heistä ääntään käytti noin 41 800 opiskelijaa.
SARJAKUVA
Poliittiset ryhmät kannattivat suosiotaan vaaleissa. Poliittiset ryhmät saivat yhdeksän paikkaa enemmän edellisiin vaaleihin verratuna, eli yhteensä 129 paikkaa. Sitoutumattomat ryhmät saivat yhteensä 318 paikkaa ja säilyttivät asemansa selvästi suurimpana ryhmänä. Koko maassa edustajistopaikkoja oli tarjolla 447. Treyllä edustajistovaalit käytiin viimeksi syksyllä 2022, jolloin äänestysprosentti oli 26,57 %. Äänestysprosentti laski tuolloin edellisistä edustajistovaaleista: vuonna 2020 äänestysprosentti oli 29,94 %.
5
VITRIINI
@KERHOPOSTIA
I
nteraktiivista opiskelijamusiikkiteatteria, say less fam! Interaktiivisen musiikkinäytelmän yhdistys NääsPeksi ry on vuonna 2011 perustettu yhdistys, jonka tarkoituksena on tuottaa ja tukea korkeakouluopiskelijoiden teatteriharrastusta Tampereen seudulla. NääsPeksin nykyisellään hyvin poikkitieteellinen toiminta on kuitenkin saanut alkunsa jo vuonna 1999. Koko on kasvanut jo niin suureksi, että kyseessä on tällä hetkellä yksi Suomen suurimmista harrasteteattereista! NääsPeksi on näkyvä osa korkeakouluopiskelijatoimintaa ympärivuotisella toiminnallaan ja tapahtumillaan. Suurimman näkyvyyden yhdistys saavuttaa kuitenkin joka syksynä esitettä-
villä, spektaakkelimaisilla teatteriesityksillään sekä Tampereen että ulkopaikkakuntien lavoilla. Uskomaton projekti käynnistyy jo alkuvuodesta ja rakennetaan eri osa-alueiden voimin heti käsikirjoituksesta alkaen. NääsPeksin interaktiivisuus muodostuu taikasanasta Omstart!, jonka huutamalla esitystä katsomaan saapunut yleisö saa äsken tapahtuneen tapahtumaan uudelleen – tällä kertaa ennennäkemättömällä, täysin improvisoidulla tavalla! Yleisölle varmasti tutuimmiksi tulevat syksyn esityksen näyttelijät, bändi sekä tanssijat, mutta näiden esiintyvien osa-alueiden lisäksi produktion takaa löytyy liuta rautaisia tekijöitä muun muassa lavasteita rakentamasta, produktiota tuottamasta, kappa-
leita sanoittamasta ja vaikkapa erilaisia tarpeistoesineitä muovaamasta. Muutamiin osa-alueisiin haetaan vuosittain pääsykokeiden tai ennakkotehtävien avulla, mutta suurin osa osa-alueista perustuu mielenkiintoon ja haluun päästä toteuttamaan ja tekemään teatteria yhdessä. Haltuun kannattaakin tästä syystä napata NääsPeksin somekanavat, jotta pysyt parhaiten mukana tiedotuksessa siitä, milloin juuri sinä voisit liittyä matkaan mukaan! NääsPeksi toivottaa jokaisen uuden, innostuneen, valovoimaisen ja toiminnasta kiinnostuneen tekijän mielellään osaksi häikäisevää joukkiotaan! Jenni Arponen NääsPeksin 2023 tuottaja
NääsPeksin logo
SYLIN HALLITUS VUODELLE 2024 ON VALITTU
6
Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) liittokokous on valinnut hallituksen vuodelle 2024. SYLin liittokokous kokoontui Tampereen yliopistolla 17.–18. marraskuuta. Liiton puheenjohtajaksi valittiin 23-vuotias Akseli Tiitta Turun yliopiston ylioppilaskunnasta. Lisäksi liittokokous valitsi hallitukseen kuusi jäsentä: Jesse Häyhä (LYY), Jaakko Sirén (Kokoomusopiskelijat), Totti Korpua
(AYY), Aino Halinen (TREY), Eugenie Tuoma van der Meulen (TaiYo) ja Irja Vaateri (HYY). Kokouksessa päätettiin myös ensi vuoden toimintasuunnitelmasta ja SYLin taloudesta. Liittokokous julkaisi lisäksi kannanoton, jossa se vaatii sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta. SYL edustaa Suomen noin 140 000 yliopisto-opiskelijaa.
VITRIINI
MITÄ VITTUA?
(jo vuodesta 2002)
MIKSI KAMPUSTEN HUONEISTA ON VIETY ROSKIKSET?
T
ampereen yliopisto on kerännyt roska-astioita pois kampusten tiloista. Tyhjiä roskakoreja on lojunut etenkin Hervannan kampuksen päärakennuksen kellaritiloissa sekä yliopiston käytävillä ”saa ottaa” -lapuilla varustettuina.
Miksi roskakoreja on viety pois kampusten tiloista, tila- ja kiinteistöpalvelujen palvelupäällikkö Saana Raatikainen? Roska-astioita on viety pois työhuoneista sekä opetusja kokoustiloista, koska haluamme edistää jätteiden lajittelua. Meillä on jätelain mukaan velvoite eritellä jätejakeet ja toimittaa ne asianmukaisesti lajiteltuina keräykseen. Meidän ei ole mahdollista järjestää lajittelua jokaisessa tilassa erikseen, vaan lajittelu on järjestetty aula- ja käytävätiloihin.
Mitä vanhoille roskiksille tehdään? Olemme halunneet jakaa roskakoreja ja -kärryjä kampuksilla, jos opiskelijat haluaisivat niitä omiin asuntoihinsa lajittelua varten. Jäteastioita myös säilötään jonkin verran, jos niille tulee myöhemmin tarvetta. Loput roska-astiat lajitellaan asianmukaisesti jätteidenkeräykseen. Hervannan kampuksen päärakennuksen kellari oli täynnä roskiksia. Onko kaikkien kampusten roskikset kärrätty Hervantaan? Ei ole. Kellarikäytävä toimii varastointipaikkana, kun odotamme, että kaikkiin tiloihin saadaan lajitteluastiat. Minne laitamme roskat jatkossa? Aula- ja käytävätiloista pitäisi löytyä lajittelusetti, johon voi lajitella kartonkia, sekajätettä, biojätettä, pakkausmuovia sekä pulloja ja tölkkejä. Lisäksi käytäviltä löytyy astioita keräyspaperille. Joissain kiinteistöissä saattaa olla myös pahvirullakkoja, joihin voi halutessaan viedä pahvijätteitä. III Inka Auranen
7
Hervannan kampuksen päärakennuksen kellari on täynnä roskiksia.
8
7OO OO0 euron remontti Teekkareiden rakkaan Teekkarisauna Mörrimöykyn remontti on viimein valmistunut. Vuosia suunniteltu ja elokuussa konkreettisesti aloitettu remontti saatiin lähes kokonaan päätökseen marraskuussa. Visiiri katsasti uutuudenkiiltävät tilat. Teksti SILJA KINNUNEN Kuvat HENRIK LAAKKONEN
9
T
eekkariyhteisön tärkeän kokoontumispaikan, Teekkarisauna Mörrimöykyn, iso pelastusprojekti on saatu viimein päätökseen. Legendaarinen sauna remontoitiin tilavammaksi ja energiatehokkaammaksi, ja sisustus ja tekniikka on tuotu 2020-luvulle. Perjantaina 10. marraskuuta projektista vastaavat tahot kokoontuivat vastaanottokokoukseen, jossa julistettiin remontti valmiiksi, vaikka loppusilaus vielä puuttuikin. Juha Koski ja Masi Kajander Teekkarisäätiöstä kertovat, että Mörrimöykyn remontin tarve huomattiin yliopistojen yhdistymisen aikaan, kun TTYY lahjoitti rakennuksen Teekkarisäätiölle. Nyt tilat ovat Kosken mukaan jopa paremmassa kunnossa kuin alun perin. Vuonna 1992 rakennetun Mörrimöykyn sydän, eli itse saunatila, oli tullut käyttöikänsä päähän, ja se tehtiin lähes täysin uudelleen. Kovassa käytössä ollut sauna oli jo käytännössä mätä, ja sen ilmastointi kaipasi päivitystä. Saunalla järjestetään vuodessa jopa 200 saunailtaa, joten tarve ilmastoinnille on melkoinen. Projekti on ollut pitkä ja haastava, eikä ainakaan vähiten koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan takia. Kustannukset nousivat roimasti, ja useiden eri tahojen, kuten lahjoittajien ja tekijöiden, kanssa toimimisessa oli luonnolliset haasteensa. Saunan remonttia varten tehtiin iso varainkeruu, ja siihen saa-
tiin raha-, työ- ja materiaalilahjoituksia. Lisäksi aikaa meni remonttitarpeiden ja yhteisön toiveiden kartoittamiseen. Suuren pohjatyön teki teekkareista koostuva projektitiimi, jota täydennettiin pariinkin kertaan projektin venyessä ja paisuessa. Projektin arvo lahjoituksineen on lähes 700 000 euroa, ja suurimmat lahjoittajat projektissa olivat teekkarikulttuurin vaalija Tampereen Teknillinen Seura sekä Ramboll, TEK ja Sandvik. Yhteensä projektiin lahjoitti noin 50 yritystä ja 195 teekkaria, ja rahoitusta antoi TTS:n lisäksi kahdeksan teekkarikiltaa. Perusteellinen päivitys Uutuudenkiiltävälle Teekkarisaunalle astuessa huomaa heti suuren muutoksen. Päätilan seinät ovat vaaleaa akustiikkalevyä, takka ja sen väliseinä on purettu ja keittiö ja baaritiski on siirretty vanhan takatilan paikalle. Tilaa on huomattavasti enemmän, ja pinnat ja kalusto ovat hyvin moderneja. Lisäksi esimerkiksi esiintymistekniikkaa, energiatehokkuutta ja valaistusta on paranneltu, ja pukuhuoneen kylkeen on rakennettu esteetön wc. Sauna- ja wc-tilojen pinnat ovat niin ikään uudet, ja eteisen väliseinä on nyt kapeampi kulkemisen sujuvoittamiseksi. Takaosan ”kokoustilasta” eli takatilasta tuli keittiön siirron vuoksi pienempi, mutta kaiken varastoidun romun puuttuessa se on silti huomattavasti aiempaa avarampi ja siistimpi. Rakennuksessa on kaksi ilmanvaihtokonetta, joista toinen on
Kahvinkeitin kannettiin sisään ensimmäisten esineiden joukossa.
10
Päätilan seinät ovat vaaleaa akustiikkalevyä, ja valaistusta on himmennettävyyden lisäksi muutettu toimimaan liiketunnistuksella.
Kiukaankivet odottivat remontin valmiiksi julistuksen hetkellä vielä latomista saunan ulkopuolella.
Teekkarisäätiön Masi Kajander ja Juha Koski kuvattiin Kajanderin lempipaikalla, josta saa parhaat löylyt.
11
Saunan talo- ja esiintymitekniikan parantuminen lämmittävät Iiro Parhankangasta ja Lauri Löyttyniemeä.
Ensi vuonna tiedossa on talkootyötä saunan pihalla. Julkisivut pestään ja huoltomaalataan tarvittavilta osin, katto pinnoitetaan ja terassia laajennetaan.
12
Projektipäällikkönä toimineen Tanel Tiaisen mukaan saunasta on pyritty tekemään "teekkarinkestävä".
13
saunassa ja toinen isossa päätilassa. Tampereen Teekkareiden saunamestari Lauri Löyttyniemen mukaan ehdottomasti paras uudistus on saunan kytkeminen kaukolämpöverkkoon. ”Tilat ovat todella hienot ja ne on tuotu ylläpitokustannuksia ja käytettävyyttä myöten 2020-luvulle. Tilan käyttö on järkevöitynyt”, Löyttyniemi sanoo. Sauna käy nyt pääosin kaukolämmöllä riittämätöntä ja rikkonaista maalämpöä korvanneiden sähkövastuksien sijaan, ja ilmanvaihto on automatisoitu. Treekkarien hallintomestari ja saunaprojektista vastannut Iiro Parhankangas on erityisen tyytyväinen keittiön siirtoon ja esiintymistekniikan, eli bändiä ja miksaajaa tukevan kiinteän tekniikan, puitteiden parantamiseen. Tila on monipuolisessa käytössä, joten esimerkiksi avoimen keittiön konsepti ja akustiikkaan panostaminen helpottavat niin sitsien, sillisten kuin teknobileidenkin järjestämistä. Teekkarisaunan merkitys teekkariyhteisölle on valtava, ja sillä on tärkeä osuutensa esimerkiksi fuksikasvatuksessa. ”Vaikka saunasta peritäänkin vuokraa, niin onhan tämä silti meidän teekkareiden oma paikka. Tänne on jokainen tervetullut ja saunatapahtumissa tutustuu uusiin tyyppeihin eri aloilta ja opintovuosilta. Olemme ylpeitä siitä, ja täällä on paljon muistoja teekkarikulttuurista vuosikymmenten ajalta”, hän kertoo. Parhankangas sanoo, että Treekkarien pyrkimyksenä on, etteivät vuokrahinnat nousi-
si remontin jälkeen. Lämmitysjärjestelmän vaihtuessa käyttökustannusdataa voidaan seurata vasta ensi vuonna, joten tulevat kulut ovat vasta arveltavissa. Teekkarinkestävät tilat Projektipäällikkönä toiminut entinen tarakilainen Tanel Tiainen kertoo, että lahjoitusmateriaalien ja -palveluiden haasteista huolimatta itse työmaa sujui hyvin. Haasteitakin jaksoi paremmin selättää, kun paikka on ollut ja on edelleen henkilökohtaisesti niin tärkeä. ”Tässä projektissa oli kiva toimia. Säätiö ja teekkarit luottivat minuun, ja saimme tehdä asiat rauhassa. Kun loppusilaus saadaan tehtyä, niin kyllä täällä kelpaa pitää saunailta.” Parhankangas lisää, että Tiaisen työ on ollut projektissa korvaamatonta, sillä Tampereella opiskelleena hän on ymmärtänyt sekä saunan käyttötarkoituksen että sen todellisen käytön ja tarpeet. Tilat onkin pyritty tekemään mahdollisimman kestäviksi, Tiaisen sanoin ”teekkarinkestäviksi”. Uusi sauna avattiin tietysti jaloviinakulauksella. Varauskalenteri on jo täyttynyt vauhdilla, joten seuraavina viikkoina on sisustuksen aika: tarvitaanhan vielä esimerkiksi pöydät, tuolit ja naulakot. Perintökalleudetkin, kuten Jallupöllö, kultainen karttu, Ilpon pelipaita ja Kelpo Teekkarien kaappi on tuotava takaisin kotiin. Ensimmäinen uuden aikakauden saunailta päästään viettämään 24. marraskuuta. Saunalle on saatu lahjoituksena toinenkin palju ruuhkaisimpia iltoja varten. III
Hiilitöppösen jalanjäljillä Toimittajaa viisaammat ovat laskeneet, kuinka paljon Tampereen korkeakouluyhteisön toiminta vapautti kasvihuonepäästöjä jatkuvasti lämpenevään ilmakehäämme viime vuonna. Luimme hiilijalanjälkiraportin läpi, jottei sinun tarvitsisi.
H
arva opiskelija pysähtyy miettimään yliopiston hiilijalanjälkeä, kun nappaa kirjaston hyllystä uuden kirjan luettavaksi, selailee samaa teosta e-kirjana tai tökkää läppärin laturin pistokkeeseen. Kaikki tämä kuitenkin kasvattaa Tampereen korkeakouluyhteisön hiilijalanjälkeä muun toiminnan ohella. Tampereen korkeakouluyhteisö on asettanut tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamista seurataan vuosittaisella raportoinnilla, ja vuoden 2022 raportti julkaistiin lokakuun alussa. Kahdeksassa vuodessa on vielä jonkun verran kirittävää. CO2ekv mittaa kasvihuonekaasupäästöjä
H
iilijalanjälkiraportissa vilisevä lyhenne CO2ekv tarkoittaa suomeksi hiilidioksidiekvivalenttia.
14
Teksti HANNA ESKELINEN Kuvitus PAULIINA LINDELL
Kyseessä ei ole 2020-luvun mustan kissan paksut posket -kielijumppa, vaan hiilidioksidiekvivalenttia käytetään mittaamaan kasvihuonepäästöjen määrää. Merkkijonon CO2ekv taakse kätkeytyy kaava, jossa hiilidioksidin (CO2) päästöt lasketaan sellaisenaan sekä metaanipäästöt (CH4) kerrottuna luvulla 25 ja typpioksiduulipäätöt (N20) kerrottuna luvulla 298. Kertoimet kuvaavat metaani- ja typpioksiduulin vaikuttavuutta kasvihuoneilmiöön verrattuna hiilidioksidiin. Metaani siis lämmittää ilmakehää 25-kertaisesti hiilidioksidiin verrattuna ja typpioksiduulin vaikutus on peräti 289-kertainen. Jotkut tuntevat typpioksiduulin myös tutumalla nimellä ilokaasu, mutta kasvihuonekaasuna se ei ole kuitenkaan naurun asia. Korkeakouluyhteisön kohdalla CO2-ekvivalentia lasketaan tonneina. Viime vuonna Hervannan ja keskustakampuksen sekä Tamkin yhteenlaskettu hiilijalanjälki oli 20 300 t CO2ekv eli 20 300 hiilidioksidiekvivalenttiatonnia. Vuonna 2021 korkeakouluyhteisön yhteenlasketut päästöt olivat noin 19 000 CO2-
ekvivalenttitonnia. Päästöjen määrät eivät ole kuitenkaan suoraan vertailukelpoiset, koska viime vuoden laskemissa on huomioitu myös hankituista palveluista syntyneet päästöt. Tampereen yliopiston eli keskustakampuksen ja Hervannan kampuksen osuus hiilijalanjäljestä oli 77,5 prosenttia eli 15 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja Tampereen ammattikorkeakoulun osuus oli 22,5 prosenttia eli 4 800 hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Mukaan ei ole laskettu työmatkaliikenteen päästöjä, koska niiden ar-
vioiminen on hankalaa. Myöskään kampuksilla toimivien lounasravintoloiden päästöjä ei ole laskelmissa huomioitu, koska ravintolat ovat itsenäisiä yrityksiä. Korkeakouluyhteisön päästöjä laskettiin kolmesta luokasta. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvat korkeakouluyhteisön toiminnan suorat kasvihuonepäästöt, kuten vuodot kylmälaitteissa ja oma energiantuotanto. Tampereen korkeakouluyhteisön kohdalla tässä luokasta huomioitiin polttoja voiteluaineiden kulutuksen päästöt. Toiseen päästöluokkaan kuuluvat korkeakouluyhteisön toiminnassa ostetun ja kulutetun energian tuotannosta aiheutuvat kasvihuonepäästöt. Eli se, kuinka paljon kasvihuonekaasuja tuupataan ilmakehään, kun pidetään kampukset lämpiminä ja sähköt pistokkeissa. Kaikki korkeakouluyhteisön toimintaan liittyvät epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt kuuluvat päästöluokkaan kolme. Tähän luokkaan livahtavat niin jätteenkäsittelystä kuin tapahtumista tai matkustamista syntyvät päästöt. Myös jokainen korkeakouluyhteisön hankkima vimpain ja jakkara kasvattaa tuniukon hiilitöppöstä.
Kolmannen luokan kasvihuonekaasupäästöjä laskettiin ostodatan ja matkustamisen lento- ja ajokilometrien määrän perustella. Ostolaskudataan sisältyivät muun muassa hankinnoista, hotelliyöpymisistä, linja-auto- ja junamatkoista sekä kiinteistöjen lämmönkulutuksesta, jäte- ja vesihuollosta ja siivouksesta syntyneet laskut. Hankinnoista suurimmat pääst
S
uurin hiilijalanjälki syntyi erilaisista hankinnoista. Niistä syntyi melkein 72 prosenttia päästöistä (noin 14 000 t CO2 ekv), kun mukaan lasketaan tavara- ja palveluhankintojen lisäksi laboratorioiden IT- ja tutkimusinfrastruktuurien ylläpitoon liittyvät hankinnat. Raportissa otettiin nyt ensimmäistä kertaa huomioon Tampereen yliopiston osalta palveluhankinnoista syntyneet päästöt, ja siksi hankinnat sisältävän kolmannen päästöluokan hiilijalanjälki on muita päästöluokkia huomattavasti suurempi. Yhteensä yliopiston hankintojen hiilijalanjälki oli noin 11 800 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, josta palveluhankintojen määrä oli melkein puolet eli 47 prosenttia. Tampereen ammattikorkeakoulun hiilijalanjäljestä suurimman osan tuottivat yliopiston tapaan erilaiset
hankinnat. Tamkin 4 800 hiilidioksidiekvivalenttitonnista 2 900 hiilioksidiekvivalenttitonnia johtuu hankinnoista, ja palveluhankintojen osuus kaikista hankinnoista on 73 prosenttia (2 100 t CO2 ekv). Kiinteistöjen päästöt pienenivät
P
ienemmän sähkölaskun toivossa kampuksella laitteensa lataava opiskelija voi iloita ainakin siitä, että yliopiston käyttämä sähkö on hiilineutraalia. Korkeakouluyhteisön hiilijalanjälki on pienentynyt noin 5 000 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodesta 2019. Eniten päästöjä on vähentynyt kiinteistöjen osalta, kun on siirrytty käyttämään hiilineutraalia sähköä sekä kiinnitetty huomiota veden säästämiseen ja kiinteistöjen mahdollisimman tehokkaaseen hoitoon. Kaukolämmön päästöjen vähentymiseen on vaikuttanut kaukolämmön energialähteiden muuttuminen ympäristöystävällisimmäksi. Yliopiston ja Tamkin osalta on eroja siinä, millaisia päästöjä kiinteistöistä syntyy.Valtaosin yliopiston rakennukset ovat Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n omistuksessa, ja SYK kompensoi omistamiensa kiinteistöjen hiilijalanjäljen. Tamk puolestaan omistaa omat kiinteistönsä, minkä vuoksi päästöt kiinteistöistä ovat yliopistoa suuremmat. III
MYÖS JOKAINEN KORKEAKOULUYHTEISÖN HANKKIMA VIMPAIN JA JAKKARA KASVATTAA TUNIUKON HIILITÖPPÖSTÄ.
15
Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Visiiriin? – slaidaa deeämmiin. Avustajille korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ota yhteyttä!
TURHAT TAIDOT
MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON? SISÄTUNTEMUS RUUT PARIKKA Kirjoittaja on journalistiikan maisteriopiskelija ja ollut vaihdossa Alankomaissa Groningenissa.
"Muistan todella hyvin laulujen sanoja." REETTA SIHTO Viestintä 3. vuosi
"Luen sängyllä kirjaa käännettynä sivuttain 90 asteen kulmaan." MIKKE HAPPONEN Lääketiede 5. vuosi
"Jos minulla on ruokaa, niin osaan arvioida, minkä kokoiseen astiaan se mahtuu täydellisesti." ANNI VIRTANEN Tietotekniikka 5. vuosi
Vaihtoon lähtevä joutuu vapaaehtoisesti pulaan
F
uksivuosi alkaa rytinällä. Kaikki tapahtuu nopeasti kuin päätä keikuttavassa huvipuistohärvelissä. Muutaman viikon ajan osallistutaan yötä päivää erilaisiin illan rientoihin ja samalla koetetaan asettua aloilleen uudessa kotikaupungissa. Päivällä päälle kaadetaan ämpärikaupalla uusia käytäntöjä, koulutusinfoja ja akateemisia oppeja. Iltaisin hurvitellaan ja opetellaan uusien luokkatovereiden nimiä. Juuri kun on ehtinyt asettua mukavasti omaan opiskeluluukkuun ja oppinut erottamaan Sorin aukion Keskustorista, tarjotaan korkeakouluopiskelijoille tilaisuus aloittaa elämässä vastaavanlainen huviajelu toisessa maassa. Kuka haluaa tarttua tällaiseen tilaisuuteen ja hypätä samanlaiseen kaheliin kyytiin uudestaan? Ainakin kaikki 300 vaihtoon lähtevää opiskelijaa keväällä 2024. Vaihtoon lähtö on valtava elämänmuutos ja valinta, jossa tekee itselleen palveluksen repimällä itsensä totuttujen rutiinien ja ystävien ympäriltä. Se opettaa enemmän viisautta ja elämää kuin yksikään koulun kurssi. Opiskeluvaihto opettaa löytämään itsestään kykyjä, joita ei koskaan aiemmin osaisi itselleen määrittää. Vaihto on tietoinen valinta asettaa itsensä uusien määritelmien pariin.
Vaihdossa joutuu vapaaehtoisesti pulaan ja oppii, että elämä kantaa. Lisäksi vaihtoon lähtiessä ymmärtää sen, että jokaisessa maassa me haluamme perustarpeiltamme samoja asioita. Ilman vaihtoa en uskaltaisi nykyään sanoa, että puhun englantia ja ruotsia. En myöskään pelkää pyytää ventovierailta apua. Nykyään olen myös valmis muuttamaan työn perässä toiseen maahan. Vaihto on päätös joutua vapaaehtoisesti pulaan, ja siksi en pelkää sitä enää. Nyt ymmärrän, miksi kaikki kyllä järjestyy. VAIHTOON lähtö
ja yllä kuvattujen oivalluksien kokeminen ei toki ole kaikille mahdollista elämäntilanteiden tai henkilökohtaisten syiden vuoksi. Takaan sen, että tilaisuuksia tulee tulevaisuudessakin. Esimerkiksi useat Suomen kansainväliset instituutit tarjoavat korkeakouluharjoitteluja ja EU rahoittaa ympäri maailmaa vapaaehtoistyöhankkeita, jotka kestävät muutamasta viikosta useampaan kuukauteen. Oman alan kansainvälisiä festivaaleja ja konferensseja siintää taatusti tulevaisuuden horisontissa. Tilaisuuksia tulee, jos vain uskaltaa lähteä. Uskallus on ihmisen tekojen se17 kä viisauden suurin salaisuus. III
TIEDE
Köyhälläkin on oikeus kehittää itseään Iina Järvinen analysoi väitöskirjassaan suomalaisen köyhyyden ja sivistyksen yhteistä historiaa. Teksti SAKRI PÖLÖNEN Kuvitus KIMMO LUST
18
TIEDE
19
TIEDE
S
uomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle mahdollisuudet ”kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.” Se on sivistyksellinen perusoikeus siinä missä maksuton perusopetuskin.
20
22
Kyseisen perusoikeuden toteutustavat jätetään avoimiksi ja ne on arvioitava yhdessä yhteiskunnallisen kehitystason kanssa. Yleensä toteutustavat ovat tarkoittaneet vapaa-ajan sivistys-, harrastus- ja koulutustoimintaa. Kirjastoja, uimahalleja, kansalaisopistoja, sen sellaista. Julkisoikeuden tutkija Iina Järvisen väitöskirja Itsensä kehittäminen köyhyydessä tarkastettiin Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa syyskuussa. Väitöskirjassa Järvinen kysyy, kuinka hyvin perusoikeus itsensä kehittämiseen toteutuu köyhien kohdalla. Ongelmia löytyy. Rahan puute asettaa edelleen Suomessa esteitä itsensä kehittämiselle, Järvisen tutkimuk-
sessa todetaan. Mielekäs vapaa-ajan harrastus- tai sivistystoiminta ei ole kaikille mahdollista. Epäkohtaan kannattaisi kiinnittää huomiota. ”Viime aikoina on puhuttu paljon köyhyydestä, koska yhteiskunnan eriarvoistumisen ongelmat ovat vain laajentuneet ja menneet syvemmälle. Tämä väitöskirja tuli siis hyvään aikaan, jos niin voi edes sanoa”, Järvinen sanoo. Väitöskirjan aihe on ajankohtainen myös siksi, että Petteri Orpon (kok) hallitus kaavailee reilun 22 miljoonan leikkauksia vapaan sivistystyön laitoksilta. Niihin kuuluu muun muassa kansalaisopistoja sekä kesäyliopistoja.
TIEDE
Nykytilanne ei tullut tyhjästä
T
utkimuksessaan Järvinen piirtää suomalaisen köyhyyden ja sivistystyön laajan kaaren sääty-yhteiskunnasta sotien jälkeiseen hyvinvointivaltioon ja uusliberaaliin niukkuuspolitiikkaan. Aiemman tutkimuskirjallisuuden lisäksi Järvinen perehtyi lainsäädäntöä valmistelevaan materiaaliin, kuten erilaisten valiokuntien ja komiteoiden tuottamiin lausuntoihin. Nykytilanne ei ole Järvisen mukaan ilmestynyt tyhjästä, vaan samoja köyhien oikeuksia koskevia keskusteluita käydään vuosisadasta toiseen. Pitkä aikajana auttaa laittamaan asioita kontekstiin ja tekemään vertailuja.
Historiallisesti valtion turvaamat itsensä kehittämisen muodot kiinnittyivät ensin yksilön säätyyn ja sosioekonomiseen asemaan. Eri yhteiskuntaluokilla katsottiin olevan omat sivistykselliset tarpeensa, joita julkisen vallan tulisi jollain tavalla tyydyttää. Vasta modernin hyvinvointivaltiopolitiikan myötä alkoi järjestelmällinen työ yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen määriteltiin hyvinvointivaltion perustavaksi arvoksi. Eetos ulottui 1900-luvun mittaan sivistyksen julkisella rahalla tukemiseen. Perustuslakiin maininta itsensä kehittämisestä kirjattiin vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen myötä.
MIELEKÄS VAPAAAJAN HARRASTUSTAI SIVISTYSTOIMINTA EI OLE KAIKILLE MAHDOLLISTA.
Itse juurisyytä, eli köyhyyttä, ei ole varsinaisesti koetettu kitkeä yhteiskunnasta. ”Köyhiä pyritään näennäisesti auttamaan ja tosiasiallisesti hallinnoimaan riittävissä määrin siten, että pysyvämpiä ratkaisuja ei ole
21
23
TIEDE
KALLIGRAFIAKURSSI ON KÖYHÄLLE YHTÄ ARVOKAS TAPA SIVISTÄÄ ITSEÄÄN KUIN UUSIA URAMAHDOLLISUUKSIA TARJOAVAN KOODAAMISEN OPETTELU.
22
22
tarpeen tehdä”, Järvinen toteaa väitöskirjassaan. Oikeus itsensä kehittämiseen on arvokas itsessään, Järvinen muistuttaa. Kyseessä ei ole myöskään velvollisuus, vaan omaehtoinen vapaus. ”Itsensä kehittämistä on pidetty ja pidetään yhä työllistymistä edistävänä ja työelämää palvelevana toimintana. Työhön liittyvät arvot näkyvät toisaalta ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa”, kirjoittaa Järvinen. Oikeutta pitäisi Järvisen mukaan voida lähestyä ilman työllistymiseen tai valtiontalouden edistämiseen liittyvää välinearvoa. Kalligrafiakurssi on siis köyhälle yhtä arvokas tapa sivistää itseään kuin uusia uramahdollisuuksia tarjoavan koodaamisen opettelu.
Sivistystyöhön liittyy Järvisen mukaan aina vallankäyttöä, eli sen taustalla on tietynlaisia tarkoitusperiä ja arvoja. Se, mitä toimintamahdollisuuksia vähävaraisille tarjotaan, on poliittinen kysymys. ”Paljon voi riippua kunnasta. Eikä esimerkiksi pääsymaksujen suhteen ei ole missään säädetty, että köyhien olisi päästävä tiettyyn hintaan uimahalliin tai vaikka ilmaiseksi taidemuseoon”, Järvinen sanoo. Opiskelija-, eläkeläis- ja työttömyysalennuksista huolimatta monet harrastukset ovat vähävaraisille yksinkertaisesti liian kalliita. Pitäisikö vaikkapa mahdollisuus golfaamiseen turvata köyhälle? ”Ajattelen, että myös yksityisellä sektorilla toimivien tahojen, jotka tarjoavat näitä sivistystä tai itsensä
TIEDE
kehittämistä edistäviä palveluita, olisi hyvä edistää yhdenvertaisuuden toteutumista”, Järvinen sanoo. Hallituksen kaavailemat leikkaukset vapaaseen sivistystyöhön tarkoittaisivat käytännössä loppua monille jo valmiiksi vähäisellä rahoituksella kituuttaville oppilaitoksille. Työmarkkina- ja koulutusalan järjestöt vaativat elokuussa hallitusta perääntymään haitallisina pitämistään leikkauksista. ”Rahoitusleikkaukset vaarantaisivat suomalaisten yhdenvertaiset mahdollisuudet jatkuvaan oppimiseen. Työikäisten opiskelu vaikeutuisi monilla paikkakunnilla. Kuntien mahdollisuudet edistää kuntalaisten hyvinvointia ja osaamista vaikeutuisivat”, järjestöjen kannanotossa sanotaan. Väitöskirjatutkija Iina Järvinen kertoo pitävänsä hallitusohjelmassa esitettyjä leikkauksia huolestuttavina sivistyksellisten oikeuksien toteutu-
misen suhteen. Erityisesti sosiaalietuuksiin kohdistuvat leikkaukset näyttävät hänestä perusoikeudellisesti epäilyttäviltä. ”Oikeudellisesti katsottuna ennestään heikommassa ja haavoittuvammassa asemassa oleviin ei pitäisi kohdistaa leikkauksia. Jos leikataan etuuksia niiltä ihmisiltä, joilla on vaikeaa selviytyä tavallisista elinkustannuksista, niin se väistämättä heikentää myös itsensä kehittämisen mahdollisuuksia.” Järvinen toivoo tutkimuksensa tuovan näkyvyyttä sille, että itsensäkehittämisoikeus on todellakin säädetty Suomen perustuslaissa. Sivistykselliset oikeudet kuuluvat jokaiselle, eikä siitä pitäisi tinkiä. ”Kaikki kytkeytyy lopulta ihmisarvoiseen, hyvään elämään, jonka turvaaminen tarkoittaa muutakin kuin asunnon, ruoan ja lääkkeiden kaltaisia perustason elinehtoja”, Järvinen sanoo. III
"OIKEUDELLISESTI KATSOTTUNA ENNESTÄÄN HEIKOMMASSA JA HAAVOITTUVAMMASSA ASEMASSA OLEVIIN EI PITÄISI KOHDISTAA LEIKKAUKSIA."
23
LOPPUTYÖN SANKARIT
DIPPA Teksti & kuvat KAISA HIETALAHTI
» OTSIKKO: Sukupuolineutraalin julkisen vessan suunnittelu. » MITTA: 111 sivua. » ALA: Arkkitehtuuri. » KAUAN KESTI? 8 kuukautta. » KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5? "Kolmosen paikkeilla. Aihe oli minulle tosi tärkeä, mikä motivoi, mutta olihan tässä työtä."
Diplomityö vetää vessojen maailmaan
R
iina Hagren: ”Antiikin ajalta on löydetty seinämaalaus, jossa ihmiset istuvat vierekkäin ja keskustelevat keskenään. On siis mahdollista, että vessa saattoi olla jopa paikka juttelemiselle ja sosiaalisuudelle. Lopputyötä tehdessä oli kiinnostavaa havaita, miten paljon kulttuuri vaikuttaa vessojenkin suunnitteluun. Diplomityöni käsittele sukupuolineutraalien vessojen suunnittelua ja sitä, miksi niitä olisi hyvä rakentaa. Kerron samalla historiallisesta taustasta ja ihmisten asenteista. Suomessakin on alettu rakentaa sukupuolineutraaleja vessoja, mutta niitä ei ole juurikaan tutkittu. Aihe on ollut isommin esillä Yhdysvalloissa, missä asenteista ja niin sanotuista vessalaeista on kirjoitettu paljon. Itse vessoja sielläkään ei ole tutkittu niin paljon. Idea työhön lähti siitä, että olen todella kiinnostunut feministisestä arkkitehtuurista. Lähdin katsomaan, onko meillä sellaisia suunnittelukäytäntöjä, jotka ovat jollain tavalla haitallisia tai vanhentuneita, ja joita pitäisi uudelleenarvioida. Vessojen erottelu sukupuolen mukaan tuntui sellaiselta asialta – ymmärrys sukupuolesta on parantunut, mutta vessat jaetaan silti kahteen. Julkisissa tiloissa aikaa viettävät ihmiset tarvitsevat vessoja. Niiden puute rajaa mahdollisuutta käyttää julkisia tiloja. Siksi mielestäni on todella tärkeää, että tunnistetaan, että muillekin kuin mies- tai naiskategoriaan solahtaville pitää olla tarjolla vaihtoehto. Urakasta jäi käteen ymmärrys siitä, miten tärkeää osallistava suunnittelu on. Suunnittelijana minun pitää ymmärtää, etten automaattisesti tiedä, mitä muut ihmiset tarvitsevat. En voi olettaa tietäväni, vaan on tärkeää tutkia asiaa ja kuulla tilan käyttäjien mielipiteitä. Diplomityöni lopussa laadin kolme ohjetta sukupuolineutraalien vessojen suunnitteluun. Vessakoppien pitää tarjota tarpeeksi suojaa ja yksityisyyttä, ja muun tilan tulisi olla avoin ja tilava, mikä lisää turvallisuuden tunnetta ja helpottaa hygieniasta huolehtimista. Kolmanneksi urinaalit olisi syytä sijoittaa erilliselle seinillä rajatulle alueelle, jos sellaisia laitetaan.” III
Riina Hagren
"SUUNNITTELIJANA MINUN PITÄÄ YMMÄRTÄÄ, ETTEN AUTOMAATTISESTI TIEDÄ, MITÄ MUUT IHMISET TARVITSEVAT."
24
LOPPUTYÖN SANKARIT
GRADU » OTSIKKO: The Play Experiences of Disabled Players: Dealing with accessibility barriers and solutions. » MITTA: 73 sivua. » ALA: Pelitutkimus. » KAUAN KESTI? 11 kuukautta. » KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5? "Nöyrä kolmonen. Haasteita oli, mutta haastattelut oli jo tehty, mikä on monelle isoin kanto kaskessa."
Gradu selvitti vammaisten pelaajien kokemuksia
M
Markus Kämäräinen
"KIROSIN MIELESSÄNI, KUN LUIN MONEN HARMITTELEVAN SITÄ, ETTEI HEIDÄN ONGELMIINSA OLE RATKAISUJA. KUN KYLLÄ NIITÄ ON!"
25
arkus Kämäräinen: ”Pelien saavutettavuus on parantunut viime vuosina. Se selvisi gradussani, jossa tutkin pelien saavutettavuutta ja vammaisten pelaajien pelikokemuksia. Vammaiset pelaajat kohtaavat silti vielä paljon esteitä, ja niiden ylittämistä osataan miettiä pelisuunnittelussa vain harvoin. Esimerkiksi minulla on neliraajahalvaus eli motorinen vamma, minkä vuoksi tavallisella ohjaimella pelaaminen on käytännössä mahdotonta. Pelaan suuohjaimella, ja hektiseen yhteispeliin on netissä aika vaikea hypätä sellaisella mukaan. Näkövammaisella on puolestaan aika vaikeaa, jos peliin ei suunnitella hyviä äänimerkkejä tai värejä. Olen ollut intohimoinen pelaaja muksusta asti. Oli kova paikka, kun rakas harrastus jäi muutamaksi vuodeksi vammauduttuani autokolarissa vuonna 2010. Tiesin jo opintojen alussa haluavani keskittyä saavutettavuuteen. Kandissa vertailin Last of Us -pleikkaripelisarjan saavutettavuutta. Pari vuotta sitten ilmestynyt kakkososa oli suunnannäyttäjä. Sen pystyy pelaamaan vaikka sokeanakin läpi, mikä on edelleen harvinaista. Graduprosessi oli sikäli helppo, että olin kerännyt aineiston jo aiemmin tehdessäni yhteistyötä tohtoriopiskelijan kanssa. Kyselytutkimus oli älyttömän laaja, vastaajia oli 95 ja kysymyksiä 34. Se oli liikaa, sillä vastaukset lyhenivät kyselyn loppua kohti. Selvisi, että pelaajat ovat aika tietoisia erilaisista asetuksista ja niitä osataan toivoa lempipeleihin. Suomalaiset tiesivät saavutettavuudesta ja vaihtoehdoistaan paljon vähemmän kuin amerikkalaiset vastaajat. Kirosin mielessäni, kun luin monen harmittelevan sitä, ettei heidän ongelmiinsa ole ratkaisuja. Kun kyllä niitä on! Mutta kun kysely oli anonyymi, en voinut vastatakaan heille. Itse olin jo ennen opintojani hyvin tietoinen siitä, miten voin auttaa itseäni harrastuksen parissa, mutta huomasin olettaneeni ehkä vähän liikaa muiden olevan samanlaisia. Kun tieto on englanniksi, moni ei ehkä löydä tiedon äärelle, eivätkä kaikki uskalla tilata monen sadan euron vehkeitä vain, koska ne saattavat toimia.” III
26
Vieraissa Järjestötila haalii alan opiskelijat yhteen ja toimii taukopaikkana opiskeluarjen keskellä. Vierailimme kolmessa järjestötilassa ja kysyimme, mitä kummallisuuksia niistä löytyy. Teksti ja kuvat INKA AURANEN
S A LT S U S S A S A N DA A L I T JA Y K S I S A R V I S E T LO J U VAT VA PA I N A Missä olemme?
Kuinka moni käyttää tilaa?
Terveystieteiden ainejärjestö Salus ry:n varapuheenjohtaja Jasmine Järventausta: Olemme Kaupin kampuksen Arvo-rakennuksessa, Salusin ainejärjestötilassa eli Saltsussa. Viestintä- ja tapahtumavastaava Seela Tuutti: Tilassa pyörii pitkälti ainejärjestömme jäseniä. Tämä on meidän oma sosiaalinen tilamme.
Järventausta: Se vaihtelee vähän päivittäin. Kahlman: Jos on lähiopetusta, niin täällä voi olla yhtäkkiä 20 ihmistä. Silloin kaikki istumapaikat ovat täynnä ja osa saa vielä seistäkin. Saltsusta jäsenemme saavat aina ilmaista kahvia, mikä vetää porukkaa tänne etenkin lounaan jälkeen. Pidämme täällä myös hallituspäivystystä viikoittain.
Mikä tekee järjestötilastanne viihtyisän? Puheenjohtaja Maiju Kahlman: Tämä ei ole sellainen opiskelutila, jossa joku tekisi hiljaista työskentelyä ja muut eivät saisi puhua. Pyrimme pitämään tilan sellaisena, että tänne saavat tulla aina kaikki. Toivomme, että kaikki jäsenemme kokisivat tämän omaksi paikakseen. Tapahtumavastaava Marika Kuntijärvi: Ihmiset tekevät tästä paikasta viihtyisän. Tänne on mukavaa tulla ja keittää kahvia, kun ympärillä on paljon ihmisiä.
Mitä erityistä tai kummallista järjestötilastanne löytyy? Järventausta: Ainakin hienoja koristeita, joita olemme saaneet lahjaksi. Seinällä meillä on fuksien tekemiä Salus-lippuja. Niitä on tehty nyt kahtena vuotena. Kahlman: Jostain syystä yksisarvisesta on tullut meille joku juttu. Saimme esimerkiksi Biopsilta jokin aika sitten yksisarvisen, jolla on labratakki päällä. Olemme kuitenkin yrittäneet päästä tästä yksisarvisjutusta vähän eroon. Tuutti: Ehkä kummallista on myös sandaalikasa. Niille pitäisi ehkä hankkia kori.
27
Terveystieteiden ainejärjestö Salus ry:n ainejärjestötilaa koristavat useat yksisarvipehmolelut ja suuri pahvinen sitruunaviipale.
Sähkökilta majailee entisessä vahtimestarin kopissa Sähkötalossa. Tilassa on omat soppensa opiskelulle, hengailulle ja lepäilylle.
28
S K I L L A S S A O N M Y ST I N E N TA K A LU U K K U Missä olemme?
Kuinka moni käyttää tilaa?
Sähkökilta ry:n yrityssuhdevastaava Elias Korpi: Olemme Hervannan kampuksen Sähkötalossa, Sähkökillan eli Sähkötekniikan opiskelijoiden kiltahuoneessa, Skillassa. Skiltaan tullaan usein ennen tai jälkeen luentojen tai vaikka illalla opiskelemaan. Tämä on sellainen taukopaikka. Lähtökohtaisesti tilassa on meidän jäseniämme, mutta kaikki ovat toki tervetulleita käymään. Skilta taitaa olla ainoa Sähkötalon kiltahuone, joka sijaitsee niin sanotusti maan pinnalla. Muut kiltahuoneet ovat rakennuksen kellaritiloissa Skellarissa. Olen ymmärtänyt, että kiltahuoneemme on entinen vahtimestarin työtila.
Aktiivisia jäseniä on Skillassa paljon. Jotkut ovat tilassa aina. He tulevat aamulla, lähtevät illalla ja ovat sellaisia vakiokalusteita. Karkeasti arvioituna noin kolmasosa jäsenistämme käyttää tilaa esimerkiksi luentojen välissä. Meillä on noin 500–600 opiskelijaa, ja heistä ehkä 100–300 käyttää tilaa.
Mikä tekee järjestötilastanne viihtyisän?
Mitä erityistä tai kummallista järjestötilastanne löytyy? Meillä on täällä sellainen ’takaluukku’. Se on eräänlainen kolo, jonka kautta pääsee tilaan, jossa jotkut saattavat joskus viettää aikaa.
Tila on monipuolinen. Tämä ei ole yksi avoin tila, kuten monella muulla killalla on, vaan tämä on jaettu käytännössä kolmeen eri osaan. Opiskelunurkkauksen pöydän ääressä voi tehdä vaikka matikan tehtäviä, sohvalla taas voi hengailla vähän rennommin. Tilan perällä on ’rippaussohva’. Se on pimeä nurkka, jonne voi mennä lepäämään, jos aamulla valo häikäisee liikaa. Lisäksi on vielä olohuonetyyppinen hengailutila, josta löytyy esimerkiksi sohvaryhmä, televisio ja Nintendo Switch. 29
Transla ry jakaa ainejärjestötilan yhdessä Kopula ry:n ja Lexica ry:n kanssa. Translan oma toimisto on toistaiseksi auki vain hallitukselle ja Trønslø-nallelle, eivätkä naapurijärjestötkään ole saaneet tilojaan koko jäsenistön käyttöön
30
T R A N S L A N TO I VOT T U T I L A EI OLE VIELÄ KAIKILLE AUKI Missä olemme?
Mikä tekee järjestötilastanne viihtyisän?
Transla ry:n puheenjohtaja Iida Seppänen: Olemme Transla ry:n eli kääntäjä- ja tulkkiopiskelijoiden toimistossa – kai tätä toimistoksi voi kutsua. Tila sijaitsee keskustakampuksella, Päätalon C-siivessä. Saimme vuosi sitten oman ainejärjestötilan, jota olimme halunneet kauan. Tuossa vieressä on yhteinen tila, jonka jaamme Lexica ry:n ja Kopula ry:n kanssa. Jokaisella ainejärjestöllä on lisäksi nämä omat kopit. Emme ole vielä avanneet tilaa jäsenistölle, sillä meillä on ollut vähän haasteita tilapalveluiden kanssa. Haluaisimme rajoittaa tilan kulkuoikeuksia niin, että vain järjestöjemme jäsenet pääsisivät sisään ulko-ovesta. Ulko-ovessa on sähkölukko, josta jokainen opiskelija pääsee kulkemaan opiskelijakortilla. Yritämme kuitenkin avata tilan esimerkiksi niin, että täällä olisi hallituslaisia päivystämässä. Itse toki toivoisin, että tila päästäisiin avaamaan mahdollisimman pian.
Tilasta näkee ulos ja pystyy katselemaan maisemia. Tässä on pientä pihaa, ja Kopulan huoneesta pääsee ihan ulos asti. Tämä sohva on myös ehdottomasti suosikkejani. Saimme sohvan lahjoituksena entiseltä hallituslaiselta, koska hänellä sattui olemaan ylimääräinen. Se on todella mukava, ja siinä on hyvä ottaa vaikka päikkärit.
Kuinka moni käyttää tilaa? Jos puhutaan tästä Translan toimistosta, niin noin 20– 50 ihmistä täällä varmaan pyörisi, kunhan saisimme tilan laajemmin auki. Kaikki eivät toki kerralla tähän mahdu.
Mitä erityistä tai kummallista järjestötilastanne löytyy? Kopulan ja Lexican kanssa jaetussa yleisessä tilassa on telkkari. En tiedä, onko se jollain tapaa luksusta, vai onko sellainen kaikilla. Se on kuitenkin kiva lisä. III
31
Teksti STEFAN LEPPÄNEN Kuvitus ARSI KEVA
Monessa isossa kaupungissa opiskelijaruokaa tarjotaan myöhäiseen iltaan asti, mutta Tampereella ei. Visiiri kysyi, miksi.
Opiskelijaruokaa iltaisin? 33
Juveneksen aluejohtaja Anne Kopra-Rittolan mukaan syy sup-
Koronan jäljet näkyvät yhä
elan tukemaa opiskelijalounasta saa myydä joka päivä kello 10– 20, mutta Tampereella suurin osa opiskelijaravintoloista sulkeutuu jo paljon aikaisemmin. Keskustakampuksen Alakuppilasta saa paninilounaan kello 17.30 asti maanantaista torstaihin. Hervannan Café Konehuone ja Tamkin Campusravita tarjoilevat monipuolisempaa lounasta kello 17 asti. Myöhäisempää opiskelijalounasta kaipaava joutuu pettymään – tai matkustamaan toiseen kaupunkiin. Esimerkiksi Helsingissä Kaivopihan Unicafe tarjoilee lounasta joka arkipäivä 19.45 asti, Jyväskylässä Rentukka seitsemään ja Turussa Assarin ullakko kahdeksaan. Helsingissä korkeakouluopiskelijoita on toki selvästi eniten, mutta Tampere, Turku ja Jyväskylä ovat opiskelijamääriltään melko tasoissa. Miksi tamperelaisia syrjitään?
K
peampiin aukioloaikoihin juontaa juurensa osin korona-aikaan. Etäopetus ja muut rajoitukset tyhjensivät kampukset, eivätkä opiskelijat ole täysin löytäneet takaisin, Kopra-Rittola sanoo. Hän arvelee, että pandemian myötä opiskelijat alkoivat viettää enemmän aikaa kotona ja tehdä koulutöitä yksin tai verkossa. Kopra-Rittola vastaa Juveneksen Itä- ja Länsi-Suomen ravintolatoiminnoista. Hänen mukaansa sama ilmiö näkyy myös muualla. ”Meidän täytyy nähdä, että kysyntää olisi, ettei me olla siellä odottamassa asiakkaita.” Juvenes sulki useita toimipisteitä koronan myötä, eikä kaikkia ole avattu uudelleen. Tällä hetkellä yhtiöllä on kahdeksan ravintolaa tai kahvilaa Tampereen korkeakoulujen kampuksilla. Päätalon YO Ravintola, tuttavallisemmin Juve, palveli ennen koronaa viiteen, Alakuppila puoli seitsemään ja Konehuone seitsemään. Kaikkien aukioloajoista on siis kadonnut vähintään tunti. Korona ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kopra-Rittola ei osaa antaa vastausta siihen, miksi juuri Tampere erottuu isojen opiskelijakaupunkien joukosta; miksi juuri täällä opiskelijat eivät näytä viihtyvän kampuksilla iltaisin. Juvenes ei joka tapauksessa sulje pois aukioloaikojen pidentämistä. ”Toki me haluamme vastata kysyntään, jos sitä on”, Kopra-Rittola sanoo. Ravintolat käyvät säännöllisesti keskusteluja myös korkeakoulujen johdon kanssa. ”Meillä kaikilla, niin korkea-
"TÄLLÄ HETKELLÄ MENNÄÄN NÄIN, MUTTA OLLAAN KUUNTELEVIN KORVIN. KUUNTELEMME TIETYSTI ASIAKASPALAUTTEITA JA -TOIVEITA. EMME TYRMÄÄ LAAJEMPIA AUKIOLOJA, JOS NIILLE LÖYTYY KÄYTTÄJIÄ."
35
On aukioloaikoja asteittain pidennettykin. Vuoden alusta asti YO Ravintola on pitänyt ovensa säännöllisesti auki myös lauantaisin, niin kuin ennen koronaa. Kopra-Rittola ei voi kertoa tarkkoja lukuja, mutta hänen mukaansa lauantain aukioloa kannattaa jatkaa nykyisillä asiakasmäärillä. ”Ei varmasti olla niillä lukemilla kuin ennen koronaa, muttei niin sanotusti veitsen terälläkään.” Pelkästään keskustakampuksella ravintoloita pyörittää kolme eri toimijaa. Jokaisen tuskin kannattaakaan pitää oviaan auki myöhään. ”Vaikka olemme kilpailijoita, käymme keskenämme vuoropuhelua, että kuinka loma-ajat turvataan, että aina joku palvelee”, Kopra-Rittola sanoo. Aukioloaikojaan on pidentänyt
Ruokaa saa taas lauantaisin
kouluilla, tilojen omistajilla, kun palveluiden tuottajilla, on sama päämäärä saada kampukset viihtyisiksi ja houkutteleviksi, jotta siellä hengailtaisiin ja tehtäisiin ryhmätöitä yhdessä”, hän sanoo. Tampereen kampusten viihtyisyys tosin jakaa varmasti mielipiteitä. Esimerkiksi keskustakampus koostuu suurilta osin kolkoista käytävistä ja tiloista, jotka eivät varsinaisesti houkuttele jäämään hengailemaan luentojen jälkeen.
Kopra-Rittola ei usko, että opiskelijat viettäisivät enää aikaa kampuksilla samaan tapaan kuin ennen. ”Koronaa edeltävään aikaan ei ole paluuta.” Viime vuonna Tampereen ravintoloiden ruokailijamäärät kääntyivät jopa laskuun syyslomaviikon jälkeen. Nyt jännitetään, käykö tänä vuonna samoin. Juvenes kartoittaa opiskelijoiden toiveita muun muassa vuosittaisilla asiakastyytyväisyyskyselyillä. Niiden ulkopuolellakin palautetta voi jättää ravintolapäälliköille tai happy or not -laitteiden kautta. ”Tällä hetkellä mennään näin, mutta ollaan kuuntelevin korvin. Kuuntelemme tietysti asiakaspalautteita ja -toiveita. Emme tyrmää laajempia aukioloja, jos niille löytyy käyttäjiä”, Kopra-Rittola sanoo. III
Ei paluuta entiseen?
myös keskustakampuksen Linna. Viime lukuvuonna ravintola tarjoili lounasta pääsääntöisesti kahteen, nykyisin puoli viiteen. Linnan ravintolapalveluita hoitavan Sodexon viestintäjohtaja Mira Perander kertoo, että aukioloaikoja pidennettiin kasvaneen kysynnän ja opiskelijoilta tulleiden toiveiden vuoksi.
— 10.30—13 10.30—14
11—17* 10.30—17 10.30—16
CAFÉ KONEHUONE
CAMPUSRAVITA
YO RAVINTOLA
11.30—17
11—19.45
UNICAFE KAIVOPIHA
10.30—18 11—19
RAVINTOLA TAIDE
RENTUKKA
12—18** — 12—15
10.30—20 10.30—17* 10.30—18
MACCIAVELLI
KÅRKAFÉ AURUM
12—17**
10.30—15.30
ASSARIN ULLAKKO
TURKU
10.30—16.30*
PIATO
10.30—14
—
11—17
KOOKOS
JYVÄSKYLÄ
11—16**
11—18
A BLOC
HELSINKI JA ESPOO
—
10—17.30*
Lauantaisin
CAFÉ ALAKUPPILA
TAMPERE
Arkisin
*Maanantaista torstaihin **Avoinna myös sunnuntaisin
ESIMERKKEJÄ OPISKELIJARAVINTOLOIDEN LOUNASAJOISTA
36
37
39
Noitakoulussa
38
Noitaopistoa yritetään saada osaksi akateemista maailmaa. Noidat pyrkivät saamaan koulutukselle ammattitutkinnon, joka mahdollistaisi noidaksi opiskelun ammattinimikkeen alla. Toimittaja lähti tutustumaan noitakouluun ja sai luista ennustamisen illassa mystisen ennustuksen. Teksti INKA AURANEN Kuvat KAISA HIETALAHTI
K
ävelemme kuvaajan kanssa Hämeenlinnassa katulamppujen valaisemilla kaduilla syyssateen ropistessa autojen konepelteihin. Puolen tunnin tarpomisen jälkeen olemme perillä. Keskellä hämeenlinnalaista teollisuusaluetta on tavallisen näköinen, vanha punatiilinen rakennus. Tavallisen ulkokuoren sisään kätkeytyy noituustarvikkei-
ta kauppaava Magiapuoti. Avaan oven, mutta puotiin päästäkseni minun on vielä raotettava tummaa verhoa. Myyntitiskin vieressä seinään nojaavat luudat hieman hymyilyttävät. Katonrajassa roikkuu mustia noidanhattuja. Magiapuodin omistajat Elina Sjöblom ja Nina Sulkanen sekä myyjä Noora Virkki toivottavat meidät tervetulleiksi luista ennustamisen iltaan. Illan aikana on tarkoitus keskustella noituudesta yhdessä Suomen Noitaopiston opiskelijoiden kanssa ja lukea ennustuksia luunkappaleista. Rokokoo-henkinen sohvaryhmä kutsuu puodin perältä löytyvään hämyiseen oleskelutilaan. Vissypullot haetaan pöytään.
39
Elina Sjöblom kuvaa itseään vihreäksi noidaksi. Hän työskentelee pääasiassa lääke- ja magiayrttien sekä henkimaailman parissa.
Puodin perustaja Elina Sjöblom luonnehtii itseään vanhan ajan noidaksi. Hän on perustanut Magiapuodin lisäksi Pakanalliset syysmessut -tapahtuman sekä Sysimaa osuuskunnan ja toimii myös Suomen Noitaopiston pääopettajana. ”Sysimaa on meidän brändimme, mutta meillä on useampi firma. Sysimaa-brändi on erikoistunut kaikkeen
40
TAPAAMISEN ALUKSI PUHUTAAN ARKISESTI TULEVISTA KURSSEISTA, OPINTOMATKOISTA JA SIITÄ, OSALLISTUIKO JOKU ORIENTOIVAAN OPINTOKOKONAISUUTEEN.
pakanalliseen toimintaan, ja pyöritämme sitä yhdessä Ninan kanssa”, Sjöblom kertoo. Sysimaa osuuskunta perustettiin vuonna 2014, ja Sulkanen hyppäsi mukaan viitisen vuotta myöhemmin. Lisäksi Sulkanen toimii Suomen Noitaopiston opintosihteerin virassa. Sjöblomin ja Sulkasen noituudessa keskiössä ovat kasvit ja yrtit. Kasvimagia näkyy myös kaksikon yritystoiminnassa, sillä suuri osa Magiapuodin myymistä tuotteista on Sysimaan noitien itse tekemiä. ”Emme oikein ole sellaisia rituaalinoitia, jotka pystyttelisivät alttareita tai tekisivät rituaaleja. Noituus on niin itsestään selvä asia, joka kulkee mukana ilman, että sitä korostaa”, Sulkanen sanoo. Magiapuodin myyjälle ja messujen somistetiimistä vastaavalle Noora Virkille noituus on elämäntapa. Virkki kuvailee itseään eklektiseksi noidaksi eli hän poimii noituuteensa piirteitä monista eri suuntauksista. Virkki opiskelee Suomen Noitaopistossa toista vuotta. ”Noitaopiston kautta olen oppi-
nut lisää omasta itsestäni ja oppinut käyttämään omaa sisäistä voimaani”, Virkki sanoo. Arkea ja opintoja
P
ari Suomen Noitaopiston opiskelijaa saapuu paikalle. Ennen illan varsinaista ohjelmaa on hetki aikaa katsella puodin tarjontaa. Jäniksenkäpäliä, kalloja, yrttejä, öljyjä ja kalloja. Mitähän keijuvoide tekee? ”Tulee tarve shoppailla, kun tänne tulee”, ensimmäisen vuoden opiskelija Heli Konttinen, 48, naureskelee. Konttinen on tapaamassa Noitaopiston muuta väkeä tänään ensimmäistä kertaa. ”Aloitin Noitaopistossa nyt elokuussa, mutta henkisen tien kulkija olen ollut todella nuoresta asti. Olen hyvin voimakkaasti tekemisissä energioiden ja henkimaailman kanssa”, Konttinen sanoo. Parturikampaajan, kosmetologin ja luontaishoitajan töitä tekevä Konttinen harjoittaa noituutta myös ammatissaan. Hän tekee energiahoitoja hierontojen aikana, mutta ei juurikaan
puutu energioihin itse, vaan toimii kanavana asiakkaan ja tämän muuttuvien energioiden välillä. Kuivattujen yrttien hylly pursuaa saniaisia, pajunkissoja ja humalaa. Myrkyllisiäkin kasveja hyllyiltä löytyy, esimerkiksi suopursua ja mustaseljaa. Myrkyn keittelyyn yrttejä on kuitenkin suhteellisen vähän. Puodin omistajat kantavat pöytään riisipiirakoita, pikakahvia ja kauramaitoa. Kaikille löytyy omat paikkansa sohvapöydän äärestä. Tapahtuma alkaa kuin mikä tahansa pieni kokoontuminen – istutaan yhdessä pöydän ääreen, syödään tarjottavia ja tutustutaan. Puhutaan arkisesti tulevista kursseista, opintomatkoista ja siitä, osallistuiko joku orientoivaan opintokokonaisuuteen. Muista opinahjoista poiketen kurs-
JÄNIKSENKÄPÄLIÄ, KALLOJA, YRTTEJÄ, ÖLJYJÄ JA KALLOJA. MITÄHÄN KEIJUVOIDE TEKEE?
Elina Sjöblom ja Nina Sulkanen.
41
Illan aikana keskustellaan muun muassa tulevista opinnoista ja omasta noituusmatkasta. Kuvassa Elina Sjöblom, Nina Sulkanen, Noora Virkki, Rita Rönkkö ja Heli Konttinen.
42
sit vain liittyvät selväaisteihin ja henkioppaiden kanssa työskentelyyn. Keskustelunaiheet muuttuvat toisinaan myös syvällisiksi: osallistujat jakavat kokemuksiaan mielenterveydestä ja ihmissuhteiden päättymisestä. Keskustelun aikana katseeni harhailee jatkuvasti seinillä oleviin hyllyihin, joilta löytyy kurpitsakoristeita, korppeja ja erilaisia oksia. Puodissa taitaa olla Halloween-tunnelma ympäri vuoden. ”Noidat ovat vähän sellaisia harakoita. Keräämme paljon kauniita asioita ympärillemme. Mustia peilejä, kalloja, luutia ja patoja ei välttämättä käytetä, mutta ne näyttävät kivoilta hyllyssä”, Sulkanen sanoo. Noidan koulupäivä
E
i tarvitse olla synnynnäinen meedio tai omata muita erityislahjoja harjoittaakseen noituutta. ”Ihan kuka vain voi opiskella noidaksi, ja kaikki on opittavissa”, Sjöblom sanoo. Osa hakee tietoa loitsimisesta tai henkien kanavoinnista itsekseen, osa käy yksittäisiä kursseja ja joku taas valitsee monivuotiset opinnot. Yhtä oi-
NOITAOPISTON REHTORI SAI ERÄÄNÄ YÖNÄ NÄYN JA KIRJOITTI UNISSAAN KOKO OPETUSSUUNNITELMAN.
keaa polkua noidaksi ei siis ole. Pääsääntöisesti verkossa toimiva Suomen Noitaopisto kertoo verkkosivuillaan opettavansa noituutta “elämänkatsomuksena ja myöhemmin ammattina”. Noitaopisto kuulostaa päällisin puolin hyvin samanlaiselta kuin mikä tahansa opinahjo. Koulusta löytyy tavanomaista henkilökuntaa kuten rehtori, opintosihteeri sekä liuta opettajia, ja opinnot pohjautuvat opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelma ei tosin ole peräisin Opetushallitukselta, vaan se on kanavoitu Kreikan mytologian yön, tienhaarojen ja magian jumalatar Hekatelta. ”Noitaopiston rehtori Iina Lappalainen sai eräänä yönä vuonna 2021 näyn ja kirjoitti unissaan koko opetussuunnitelman. Hänellä ei ollut kirjoittamastaan mitään tietoa, ja oli katsonut aamulla, että mitäs sitä on tullut
kirjoitettua”, Sulkanen sanoo. Opetussuunnitelma sisältää kuluvana lukuvuonna 2023–2024 yhteensä 31 kurssia ja erilaisia seremonioita. Lukuvuoden hinta saa ilmaisessa koulutuksessa opiskelevalle toimittajalle ennustusluun kurkkuun. Kuluva lukuvuosi maksaa opiskelijalta lähes 900 euroa. Jos hintaa verrataan avoimen korkeakoulun opintoihin, on hinta suhteellisen suuri. Tampereen yliopiston avoimet väyläopinnot voi lukea alasta ja väyläopintojen kattavuudesta riippuen 225–750 euron hintaan. Noitaopistossa opiskelu vertautuu kuitenkin enemmän toisen asteen opintoihin, jotka ovat Suomessa opiskelijalle maksuttomat. ”Olemme kokonaan omarahoitteisia, eli opiskelijoiden maksamilla lukukausimaksuilla maksetaan henkilökunnan palkat”, Sulkanen sanoo. Henkisyyden ja noituuden voisi ajatella olevan ristiriidassa tieteen kanssa, ja etenkin länsimainen lääketiede jakaa henkisissä piireissä mielipiteitä. Sjöblom ja Sulkanen eivät kuitenkaan näe noituuden ja perinteisen tieteen välillä ristiriitaa. ”Päinvastoin olisi toiveena, että luonnon lääkintä ja länsimainen lääketiede pystyisivät yhdistymään, eikä oltaisi niin mustavalkoisia”, Sjöblom
sanoo. ”On hyvä, että henkilöltä löytyy akateemista taustaa ja hän on tottunut opiskelemaan, koska noituus on niin tutkivaa. Toki voimakas skeptisyys voi vaikeuttaa asioita, mutta sekään ei tarkoita, ettei voisi olla noita”, hän jatkaa. Noitaopistoa yritetään itse asiassa saada vielä tiiviimmin osaksi akateemista maailmaa. Opisto pyrkii saamaan Suomeen esoteeristen alojen ammattitukinnon, joka mahdollistaisi noidaksi opiskelun ammattinimikkeen alla. Henkilökunnan toiveena olisi myös saada Noitaopistosta sisäoppilaitos. Vertaan mielessäni noituuden harjoittamista muihin elämänkatsomuksiin. Tulisiko myös evankelisluterilaisen kirkon järjestämän rippikoulun saada esoteerisen ammattitutkinnon nimike? Sohvapöydälle tuodaan laminoitu paperi, jolle on tulostettu eri harmaan sävyillä väritetty kuvio. Kuviossa on sisäkkäin kolme ympyrää, joista ulommaisin on jaettu kahtia.Ympyrät kuvastavat aikaa: menneisyyttä, nykyisyyttä, lähitulevaisuutta ja kaukaista tulevaisuutta. Värialueilla on symboleja, jotka merkitsevät esimerkiksi huomion kiinnittämistä terveyteen, aikaa tehdä loitsuja tai jonkin uuden alkamista. ”Luista ennustaminen on ikivanha ennustusmuoto. Ensin heiteltiin pelkkiä ruuasta tulleita luunpalasia, ja myöhemmin mukaan kertyi matkoilta erilaisia esineitä, joille keksittiin symbolisia merkityksiä”, Sulkanen selittää. Hän kertoo, että yksinkertaisimmillaan luista ennustaminen voidaan tehdä vaikkapa hiekkaan piirrettyjen ympyröiden avulla. Kuuntelen ennustusohjeita kuin lautapelin sääntöjä. Päätän seurata pari ensimmäistä ennustusta ennen omaa vuoroani. Symboleita ja esineitä on paljon, eikä niiden merkityksiä oikein tahdo muistaa. Ammattina energiahoidot tai rohtojen kauppaaminen
N
oituus taipuu siis myös ammatiksi. Ammattinoita voi esimerkiksi tehdä henkistä ohjausta tai erilaisia hoitoja, myydä noituustarvikkeita alan liikkeessä tai kanavoida henkien viestejä.
43
44
Nina Sulkaselle lokakuun ja marraskuun vaihde eli samhain, kekri tai köyri on tärkeää aikaa. Sadonkorjuun juhlan aikaan verho tämän maailman ja henkimaailman välillä ajatellaan olevan kaikkein ohuimmillaan.
Noora Virkki on hankkinut itselleen vuohen kallon.
LUIDEN JA MUIDEN ESINEIDEN PUTOILU ENNUSTUSYMPYRÄÄN JA SEN ULKOPUOLELLE HERÄTTÄÄ MONIA TUNTEITA HUOLESTA TYYTYVÄISYYTEEN.
Noituus ei ole ammatillisesta näkökulmasta tarkasteltuna kovin järjestäytynyttä. Alalta löytyy erilaisia yhdistyksiä, mutta ammatillisia järjestöjä ei juuri ole. Ala vetää puoleensa myös huijareita. Etenkin ennustus- ja tulkintapiireistä voi löytää epäluotettavia tekijöitä, joiden pääasiallinen tarkoitus on tietämättömien asiakkaiden rahastaminen. ”Kun ihmisellä on jokin kriisi päällä ja hakee siihen apua, niin valitettavasti hän on myös huijareille hyvin otollinen kohde”, Sulkanen sanoo. Hämärimpien tee se itse -tyyppisten, Bloggerin kulta-ajasta muistuttavien verkkosivujen karsiminen saattaa auttaa hieman, mutta ammattimaisen
tekijän löytäminen ei ole yksinkertaista. Alan ammattilaisista voi kuitenkin kysellä Sysimaan kaltaisilta yhdistyksiltä. ”Olemme tietyllä tapaa sellainen kattoverkosto. Meidän kauttamme saa tietoa siitä, kehen kannattaa olla yhteydessä”, Sjöblom sanoo. ”Pitäisi myös itse olla herkkä ja kuunnella omaa intuitiota. Jos tyypistä tulee outo olo, niin tulisi kuunnella oman mielen ohjausta”, hän jatkaa. Luiden ja muiden esineiden putoilu ennustusympyrään ja sen ulkopuolelle herättää monia tunteita huolesta tyytyväisyyteen. Ensimmäisen vuoden opiskelija Rita Rönkkö, 29, on hieman huolissaan omasta ennustuksestaan, joka liittyy elämänmuutoksiin, työkuvioihin ja matkaan Noitaopistossa. Rönkönkin elämässä noituus on ollut aina mukana. Hän kertoo näkevänsä enneunia ja etiäisiä sekä aistivansa henkien energioita. Myöhemmin hän on alkanut käyttää myös heiluria, jonka avulla voidaan esimerkiksi tehdä tulkintoja samaan tapaan kuin Tarot-korteilla. ”Lisäksi suoritan uhrauksia seidoil-
leni viikoittain”, Rönkkö sanoo. Seita tarkoittaa saamelaisessa muinaisuskossa palvottua luonnonkohdetta, jonka ajatellaan tuovan metsästysonnea. Työkseen Rönkkö tekee puutarhurin töitä kiinteistönhuoltofirmassa. Työn luonteeseen noituuden harjoittaminen ei sovi. ”Joudun tavallaan sulkemaan noituuteni, kun olen töissä. Olisi ihanaa, jos voisin työskennellä noituuden parissa. Sitten voisin olla se, joka oikeasti olen”, hän sanoo. Kuka vain voi olla noita
T
ampereen yliopiston historian yliopistonlehtori Marko Nenosen mukaan Suomessa tiedetään olevan muutamia noitaryhmiä. Ryhmien harjoittama noituus kuitenkin poikkeaa historian noituuskuvastosta. ”1960-luvulta alkaen uusnoituuden, uushenkisyyden ja new agen kaltaisten liikkeiden suosio pulpahti. Harrastajia tuli satamäärin. Sen jälkeen suosio on vähän aaltoillut”, Nenonen sanoo. Nenosen mukaan yleinen pohdinta
henkisyydestä on ollut aina suhteellisen suosittua. ”Media ja internet mahdollistavat valitsemaan erilaisia osia oman maailmankatsomuksemme pohjaksi. Näiden liikkeiden ajatukset voivat myös sopia omaan maailmankuvaan entistä useammin, kun henkilökohtaisuus korostuu. Uushenkisissä liikkeissä ei ole yleiskirkollisia rajoittavia sääntöjä”, hän sanoo. Sjöblom ja Sulkanen ajattelevat, että noituuden pariin hakeudutaan etenkin omien kokemusten ja yhteisöllisyyden vuoksi. Heidän mukaansa kuka tahansa voi olla noita, ja määritelmiä on yhtä monia kuin on noitiakin. Kaikki eivät uskalla kutsua itseään julkisesti noidaksi, ja joillain alueilla asian suhteen ollaan hyvinkin ahdasmielisiä. Sjöblom ja Sulkanen haluavat olla noitia avoimesti. ”Joku on joskus kysynyt, milloin olen tullut ulos luutakaapista. Minä en tajunnut sinne itse edes mennä”, Sulkanen nauraa. Myös historiassa tapahtuneet noitavainot voivat saada noidat sulkeutumaan. Noitavainot olivat rankimmillaan
ENNUSTUSTUOKION JÄLKEEN ON AIKA LÄHTEÄ. OLO ON SUMUINEN – JOHTUUKOHAN Positiivisuus kuoleman päällä SE SAAMASTANI ENNUSTUKSESTA, ohta on minun ennustuk- NOITIEN ENERGIOISTA seni vuoro, vähän jännittää. VAI NESTEHUKASTA? Ennustetaankohan minulle 1500- ja 1600-luvuilla sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Noitia vainotaan kuitenkin joillain alueilla edelleen, esimerkiksi Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.
K
jotain kamalaa? Kehossa kihelmöi ja kuohuttaa. Ensin minun tulee päättää, mikä luunkappale edustaa minua, mikä kotiani ja mikä perhettä tai parisuhdetta. Tämän jälkeen kerään luut ja muut esineet ja tiputan ne laminoidulle alustalle. Terveyttä kuvaava vihertävä lasipala lennähtää kuvion ulkopuolelle ja todella positiivinen vaikutus tipahtaa lähitulevaisuuteen pääkallosymbolin päälle. Ei kovin lupaavaa. ”Pääkallo ei tarkoita kuolemaa ihan siinä merkityksessä, mitä monesti ajatellaan. Se tarkoittaa, että jokin asia loppuu, jotta voit aloittaa jotain uutta”, Sulkanen rauhoittelee. Jotkut ennustuksen osat tuntuvat solahtavan hyvin omaan elämääni.
Ennustus keskittyy pitkälti työhön, opiskeluun ja tulevaan valmistumiseen. ”Rakkaus ja työ ovat tulevaisuudessa ’aika tehdä loitsuja’ -symbolin päällä. Ehkäpä tämä ilta merkitsee jotakin, että miten saisit ne tasapainoon”, Sulkanen sanoo. Ennustustuokion jälkeen on aika lähteä. Olo on sumuinen – johtuukohan se saamastani ennustuksesta, noitien energioista vai nestehukasta? Ennen junaan kiirehtimistä minulta kysytään, löysinkö sisäisen noitani. Ehkä sitä pitää vielä hetki herätellä. III
45
46
VAIKUTTAVIA
KUVIA Taide on tunnettu vaikuttamisen keino, mutta millaista on oikeasti käsitellä yhteiskunnallisia aiheita taiteen kautta? Visiiri haastatteli kahta tamperelaista sarjakuvataiteilijaa, Tiitu Takaloa ja Riina Tanskasta, ja kysyi, millaista on vaikuttaa sarjakuvan keinoin.
Teksti ALIINA RUUTTUNEN Kuvat RIINA TANSKANEN JA TIITU TAKALO
47
Iloiset pikku piiat (2022) "Yhteiskuntamme on rakennettu oletukselle, että on olemassa naisreservi, joka pitää huolta ilmaisesta sekä (ali)palkallisesta hoivasta. Kun voimaantuneet länsimaiset naiset rikkovat omia lasikattojaan, yhä useammin tämän työn hoitavat mustat ja ruskeat naiset. Alipalkattuja lattiatason töitä on tehty historiallisesti ja yhä lähinnä pakosta, mutta silti mielikuva iloisista pikku piioista elää sitkeästi." -Riina Tanskanen
R
iina Tanskanen, 25, on kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa opiskeleva sarjakuvataiteilija, joka pitää Instagramissa Tympeät tytöt -tiliä. Tilille Tanskanen julkaisee tyttöyteen liittyviä postauksia, jotka yhdistävät sarjakuvaruutuja ja miniesseitä. Aiheina on ollut esimerkiksi naisten kokema nettiviha, keskustelu synnytystalkoista ja seksismi. Instagram-tili on kerännyt yli 58 tuhatta seuraajaa, ja tilin lisäksi Tympeät tytöt ovat pitäneet meteliä myös sarjakuva-albumin sivuilla ja Makian vaatteissa. Tympeät tytöt ovat tuoneet Tanskaselle tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja kutsun tämän vuoden Linnan juhliin. Tanskanen löysi itselleen ominaisen ilmaisutavan jo lapsena. ”Oon aina pienestä asti piirtänyt ja kirjoittanut tosi paljon. Kirjoittaminen ja kuvan liittäminen tekstiin on itselleni aika luontainen tekotapa.” Tympeät tytöt -projekti sai alkunsa tarpeesta käsitellä mieltä painavia kokemuksia ja ajatuksia.
48
KUVA: JENNY ROSTAIN
Riina Tanskanen
”Tympeät tytöt oli minulle ennen kaikkea sellainen oma lohtuprojekti, jossa käsittelin tiettyjä patoumia, joita olin piilotellut ja pitänyt sisälläni aika pitkiä aikoja. Juuri niitä, mitä Tympeät tytöt käsittelevät: erilaisia kipuja, ärsytyksiä ja hankauksia. Sitten lähdin tutkimaan, että mikä olisi se oma tapa puhua näistä aiheista, ja löysin taas sen lapsuudesta tutun tekotavan.”
TYMPEÄT TYTÖT OVAT TUONEET TANSKASELLE TIEDONJULKISTAMISEN VALTIONPALKINNON JA KUTSUN TÄMÄN VUODEN LINNAN JUHLIIN.
Tiitu Takalo
KUVA: EMILIA ANUNDI
T
iitu Takalo, 46, on käsitellyt sarjakuvissaan esimerkiksi seksuaalista häirintää, eri sukupuoliin kohdistuvia odotuksia ja mielenterveysongelmia. Jo 20 vuotta kestäneen uransa aikana Takalo on palkittu esimerkiksi Suomen sarjakuvaseuran Puupäähattu-palkinnolla, sarjakuvataiteen valtionpalkinnolla ja Sarjakuva-Finlandialla. Kiinnostus sarjakuviin heräsi jo nuorena. ”Päädyin tekemään sarjakuvia niitä lukemalla. Ihastuin niihin jo lapsena ja luin oikeastaan pelkästään sarjakuvia. Olen lukenut kirjoja vasta aikuisiällä vapaaehtoisesti, en jotenkin saanut siitä pelkästä tekstistä irti.” Tie sarjakuvan tekemisen pariin vaati kuitenkin rohkeutta, sillä Takalon ollessa nuori sarjakuvat miellettiin lähinnä poikien lukemiseksi ja ne olivat pääasiassa miesten piirtämiä. ”Olin Tampereen lasten ja nuorten kuvatataidekoulussa, nykyisessä Sara Hildén -akatemiassa, ja siellä oli sarjakuvakurssi, jolle halusin mennä. Minua kiinnosti se kurssi ihan hirveästi, mutta jotenkin en uskaltanut mennä sinne, kun siellä oli aina pelkkiä poikia. Lopulta uskaltauduin kurssille seiskaluokkalaisena ja ryhmässä olikin kolme tyttöä, mikä oli jo aivan huimaa”, Takalo kertoo.
TIE SARJAKUVATAITEILIJAKSI KULKI TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULUN KUVATAITEILIJAOPINTOJEN JA PIENKUSTANNUSTOIMINNAN KAUTTA.
Tie sarjakuvataiteilijaksi kulki Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteilijaopintojen ja pienkustannustoiminnan kautta. ”Me ruvettiin viimeisenä kouluvuotena tekemään porukalla Irtoparta-nimistä lehteä ja sitä ilmestyi lopulta kahdeksan numeroa. Se oli lopulta tekijä, joka veti minut sinne sarjakuvan maailmaan. Valmistuin vuonna 2001 ja vuodesta 2003 olen ruvennut kutsumaan itseäni sarjakuvataiteilijaksi ammattia kysyttäessä.” Tanskasen tavoin myös Takalon sarjakuvien aihevalinnat pohjaavat tarpeeseen käsitellä ympärillä tapahtuvia asioita. ”En tee sarjakuvia niin, että ajatellen muuttavani jonkun ihmisen ajatusmaailmaa, vaan mulla on joku asia, josta on vain tarve puhua.” 49
YHTEISKUNNALLISTEN AIHEIDEN KÄSITTELEMINEN VUODESTA TOISEEN VOI OLLA UUVUTTAVAA.
Positiivinen palaute yllättää
Toimintaa ja yhteisöjä
Takalo muistelee saaneensa vuonna 2004 julkaistusta Tyhmä tyttö -kokoelmastaan paljon positiivista palautetta. Erityisesti Takalon yllätti se, miten paljon positiivista palautetta kokoelman Säärikarvat-sarjakuva herätti. Sarjakuvan päähenkilö on nainen, joka ei ajele ihokarvojaan, vaikka ympärillä olevat ihmiset sitä kauhistelevat. ”Se tuntui ihan ihmeelliseltä, että eletään 2000-lukua ja se ettei aja säärikarvojaan tuntuu joidenkin mielestä jotenkin vallankumoukselliselta.” Takalo ei käytä sosiaalista mediaa toisin kuin Tanskanen, jonka sarjakuvat saavat sosiaalisessa mediassa suurta näkyvyyttä. Tästä huolimatta Tanskanen ei edes muista, milloin olisi viimeksi saanut negatiivista palautetta. Tanskanen ihmettelee asiaa, sillä Tympeiden tyttöjen ote on lempeistä ja humoristisista aspekteista huolimatta suora ja aiheet voivat triggeröidä. Hänen mukaansa osasyynä voi olla se, että vaikuttamisen tekotapa on juuri sarjakuva, jota pidetään raikkaana lähestymistapana. ”Sarjakuva antaa sille viestille keveyttä, se voi tuoda siihen huumoria ja sellaisia asioita, joita meidän tiedonkäsittelymme tarvitsee, että voi ottaa vastaan sellaista informaatiota, joka voi olla häiritsevää, epämiellyttävää tai hirveää.” Havainto sarjakuvien hyvästä vastaanotosta on saanut Tanskasen hyödyntämään sarjakuvaa myös muussa vaikuttamistyössä. Tänä syksynä Tanskanen on julkaissut Samu Kuopan kanssa tehdyn Kapitalismin suuri illuusio -kirjan, joka on kuvitettu sarjakuvilla. Tanskasen mukaan sarjakuva toimii kynnyksen madaltajana, joka tuo talousaiheiden keskelle huumoria, keveyttä ja inhimillisyyttä.
Yhteiskunnallisten aiheiden käsitteleminen vuodesta toiseen voi olla uuvuttavaa. Tanskanen ja Takalo ovat kummatkin löytäneet keinoja luovia eteenpäin, vaikka yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset parempaa päin ovat pieniä ja jo saavutetut edistysaskeleet voivat muuttaa suuntaansa. Takalo kertoo esimerkiksi olleensa mukana järjestämässä paljon erilaisia tapahtumia, työpajoja ja keskustelutilaisuuksia sekä ympäröineensä itsensä turvallisiksi kokemillaan ihmisillä. ”Olen kokenut sen tosi hyväksi, että ympärillä on ihmisiä, jotka ajattelevat samoin ja siinä mielessä en missään nimessä vastusta sellaista tietynlaista kuplautumista. Toki olisi hirveän hyvä, että ihmiset tapaisivat myös esimerkiksi eri ikäisiä ihmisiä, koska se kaventaa näkökenttää hirveästi, jos on vain niitä oman ikäisiä ja samanlaisessa elämäntilanteessa olevia ympärillä”, Takalo pohtii. Tanskanen nimeää myös saavansa lohtua muista ihmisistä ja heidän vaikuttamistyöstään. ”Yhtä vahvasti kun Tympeiden tyttöjen työssä on läsnä se oma piirtäminen ja kirjoittaminen niin yhtä vahvassa osassa on toisten kirjoitusten lukeminen ja asioiden tutkiminen. Ne toiset teokset muistuttaa siitä, että en ole näiden ajatusten kanssa yksin.” Kumpikin sarjakuvataiteilija toteaa, että toimiminen itselleen tärkeiden asioiden ja itseä järkyttävien asioiden esiintuomiseksi on tärkeää. Takalo toteaa, että kaikessa aktivismissa on parempi tehdä jotain kuin vain puhua. Tanskanen summaa tekemisen merkityksen: ”Se että yritän tehdä oman osani pitää yllä sellaista toiveikkuutta, joka tuntuu välttämättömältä, jos haluaa pysyä järjissään tässä maailmassa.” III
50
51
Teoksesta Tuuli ja myrsky (Suuri kurpitsa 2009) "Teos on itselleni tärkeä, koska se sai alkunsa todellisista tapahtumista ja niiden herättämistä tunteista. Se on mielestäni myös hyvä kuvaus 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen vastakulttuuriskenestä. Esimerkiksi skenen rodullisen diversiteetin puutteesta. Sarjakuva nousi uudelleen keskusteluun vuonna 2021 Punks too -liikkeen myötä." -Tiitu Takalo
52
Pane t ja ja taa nott aa Kansanedustaja Teemu Keskisarja kehotti opiskelijoita huuhtomaan akateemiset ilot ja surut alkoholilla. Mutta kun hallitus suunnittelee olutveron laskemista ja viinin wolttaamisen mahdollistamista, tekevätkö opiskelijat enää itse alkoholijuomia kodeissaan? Teksti OTTO RANTANEN Kuvitus EMMI NIEMINEN
53
P
“
erkele. Minä vedänkin vaihteen kakkoselle”, sanoi Tuntemattoman sotilaan Koskela, kun kiljupäissään riehumaan alkoi. Rintamakilju oli parikymppisten äijien itse tekemää. Nyky-Suomessa jermujen ikäiset nuoret viettävät pitkälti aikaansa opiskelijapiireissä. Tekevätkö hekin itse oman alkoholinsa? Vanhemman polven opiskelijatarinoiden kovinta ydintä on usein opiskelija-asunnon nurkassa tai vaatekaapissa pulputtanut käymisastia. Helsingin yliopiston talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo kirjoittaa Nuorisotutkimus-lehden viime vuoden artikkelissa kiljutarinoiden olevan “jaettu ja eri sukupolvia yhdistävä tapa antaa merkitys nuoruuskokemukselle”. Omatekoisen alkoholin muisteluun liittyy usein mielleyhtymiä vapauteen, nuoruuteen ja kapinaan. Salasuon artikkelia varten kerätyissä yli 500 kiljumuistelossa esiin nousi myös opiskeluaika. Suurin osa tarinoitsijoista sijoitti kiljun maistelun kuitenkin alaikäisyyden vuosiin. Kenties kilju kaikessa karuudessaan on hieman liikaa opiskelijalle, joka voi myös kävellä kauppaan ja ostaa juotavaa, josta ei tule ripuli. Kilju ei ole kuitenkaan ainoa juoma, jota kotona voi tehdä. ”Korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttöä ei ole tutkittu suoraan siitä näkökulmasta, mistä alkoholi on peräisin”, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL) nuorten alkoholinkäyttöä tutkinut Kirsimarja Raitasalo. ”Yleisesti korkeakouluopiskelijoiden alkoholinkäyttö on hieman vähentynyt, kuten muullakin väestöllä. Ammattikorkeakoulussa opiskelevat juovat vähän enemmän kuin yliopisto-opiskelijat.” Tiedot ovat peräisin opiskelijoille tehtävästä terveys- ja hyvinvointi- eli KOTT-tutkimuksesta. Vaikka suoraa tutkimusta kotipanemisesta ei ole,
54
Raitasalo muistaa omilta opiskeluajoiltaan kotiviinikulttuurin. ”1990-luvulla se huuma oli päällä opiskelijoilla mutta myös muilla aikuisilla. Ehkä laman takia oli tarve saada halvemmalla alkoholia.” Yhdeksäsluokkalaisille vuonna 2019 tehdyssä kyselytutkimuksessa kotitekoista olutta oli juonut neljä prosenttia ja kotitekoista viiniä kolme prosenttia vastanneista. Raitasalon mukaan vuonna 1995 nuo prosenttiluvut olivat kaksitoista ja kaksikymmentäkaksi. Seuraavat luvut kerätään ensi keväänä. ”Onhan siinä selvä lasku tapahtunut kotiviiniajoista. Epäilen, että nuoria kiinnostavat nykyään ihan eri asiat.” Pandemia sai panemaan kotona
S
uomen suurimman kotipanimotarvikkeita myyvän yrityksen, Melkkobrew Oy:n, toimitusjohtaja Janne Kettulan mukaan korona-aikana koettiin käänne. Ihmiset jäivät koteihinsa ja panimotarvikkeiden myyntiin tuli piikki. Ihmisten päästyä takaisin ulkoilmaan tarvikekaupassa on tullut hienoista laskua, mutta kauppa käy edelleen kuumempana kuin ennen pandemiaa. ”Opiskelijaikäisiä nuoria näkyy tasaisesti asiakaskunnassa. Kiinnostus alaa kohtaan on kasvanut
KENTIES KILJU KAIKESSA KARUUDESSAAN ON HIEMAN LIIKAA OPISKELIJALLE, JOKA VOI MYÖS KÄVELLÄ KAUPPAAN JA OSTAA JUOTAVAA, JOSTA EI TULE RIPULI.
mutta myös muuttunut. Nykyään tehdään hyviä bissejä, ja siideri on tullut mukaan kuvioihin”, Kettula kertoo. Yhdeksänkymmentälukuun verrattuna nyt ostettavat tarvikkeet ovat myös laadukkaampia. Niillä saatavat juomat ovat tasalaatuisempia, ja juomasta voi saada jopa hyvän makuista. Tarvikkeiden laatu on parempaa, mutta hinnatkin ovat nousseet. Ensihätään voisi ajatella, että itse tekemällä ei enää säästä rahaa. ”Kyllä siinä edelleen säästää, koska sama raaka-aineiden kohonnut hinta näkyy myös kaupan juomavalikoimassa. Ja samalla alkoholiverokin on noussut, mikä nostaa kaupan juomien hintaa.”
Panomestarin mukaan tilanne on hyvä
T
ampereen yliopistossa toimii yksi Suomen suurimmista akateemisista olutseuroista, alun perin kauppatieteilijöiden keskuudessa syntynyt BOSA ry. Se on perustettu vuonna 2003, ja panemisen lisäksi sen tavoitteena on edistää olutkulttuuria. BOSAn panomestari Jesse Sonninen kertoo, että yhdistyksellä on jatkuvasti olutta, siideriä tai simaa käymässä. Panemiskulttuurin tila on siis hyvä. ”Tällä hetkellä aika moneen juttuun tunnutaan meitä kyselevän jakamaan juomaa. Sen lisäksi meillä on omia tapahtumia”, Sonninen sanoo.
55
"LAMAN AIKAAN VIININ TEKEMINEN OLI SUOSITUMPAA KUIN NYKYÄÄN, KOSKA SILLOIN NIIN SANOTUN VÄÄNTÖMOMENTIN MERKITYS OLI SUUREMPI. PITI PÄÄSTÄ HALVALLA KÄNNIIN."
Pääasiassa BOSA tekee juomiaan kauppatieteiden ainejärjestö Boomin tilassa eli Klubi 57:ssä. Sen keittiössä syntyi tänä keväänä monen vuoden tauon jälkeen sima, joka palkittiin Herkkuviinifestareilla. ”Kotiviiniä emme kuitenkaan tee”, Sonninen kertoo. Kauas on siis tultu yhdeksänkymmentäluvusta ja nykyisten keski-ikäisten opiskelijatarinoista, jolloin viini dominoi. Vuonna 1995 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan kotiviiniä oli juonut kuluneen vuoden aikana 52 prosenttia aikuisista miehistä ja 47 prosenttia naisista, kotiolutta taas 30 ja 12 prosenttia. Luvut selviävät yhden Suomen kenties tunnetuimman alkoholitutkijan, Esa Österbergin, artikkelista. ”Laman aikaan viinin tekeminen oli suositumpaa kuin nykyään, koska silloin niin sanotun vääntömomentin merkitys oli suurempi. Piti päästä halvalla känniin. Nykyäänhän kalja on aika halpaa kaupassa, eli alkoholia kyllä saa pikkurahalla sieltäkin”, sanoo suomalaista juomiskulttuuria tutkinut Antti Maunu. Koko Suomessa humalahakuinen juominen on vähentynyt, ja samalla artesaanioluiden harrastaminen on noussut trendiksi. Maunu epäilee, että nämä muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että kotipaneminen kanavoituu “hyvien bissejen” tekemiseen. Yhteen tuovaa yhdessäoloa
A
ntti Maunun mukaan alkoholin tekeminen itse on ollut yhteisöjä ja kaveriporukoita vahvistava asia Suomessa jo kieltolaista asti eli yli sadan vuoden ajan. Opiskelijatarinoiden reunaehdot taas ovat muovautuneet suunnilleen 1980ja 1990-luvuilla. Kun pitkiin perinteisiin lisää itsetehdyn alkoholin suhteellisen halpuuden ja opiskelijoiden pienet varat
56
sekä sen, että opiskelijaelämä voidellaan usein muutenkin alkoholilla, on Maunun mukaan kotipanemisen merkitys opiskelijatarinoissa selvä. ”Se on ja on ollut harrastusmaisia porukoita yhteen tuovaa yhdessäoloa”, hän tiivistää. Tampereen yliopistossa on BOSAn lisäksi toinenkin juomia tekevä järjestö. Tampereen teekkareiden viini- ja olutkerho Château on ollut olemassa jo neljänkymmen vuoden ajan. ”Kerho perustettiin maaliskuussa 1983, jolloin oli kotiviinihommia. Sitten pariin vuosikymmeneen ei ollut mitään, mutta nyt se on taas aluillaan”, kertoo puheenjohtaja Perttu Ruuska. Kun alkoholin valmistamisen rintamalla on ollut hiljaisempaa, yhdistys on keskittynyt maisteluiden järjestämiseen. Viime vuosina itse tekeminen on alkanut taas kiinnostaa. ”2015 Hervannassa perustettiin Panemiseen ja Ekskursioihin Nuoria Innostava Seura eli PENIS, kun oli halu perustaa tätä varten yhdistys. Itsekin olin siinä mukana”, kertoo Ruuska. Kun PENIS lopahti, kerhon panemislaitteisto siirrettiin Châteaun käyttöön, ja nelikymppinen yhdistys sai jälleen kaluston alkoholin tekemiseen. ”Panotoimintaa on nyt alettu elvyttämään”, Ruuska sanoo. Toistaiseksi hallituksen kesken on tehty muutama satsi olutta, ja laitteistolle on kirjoitettu käyttöohjeita. Lokakuun lopussa järjestettiin ensimmäinen panotapahtuma, johon jäsenistöäkin tuli paikalle. Yhdistyksellä on Hervannassa oma toimitila ja varasto, mutta käyminen ei tapahdu siellä. Suunnitelmana on valmistaa olutta yhdistyksen kattilalla, mutta viedä se käymään ihmisten koteihin. Halukkaat hankkivat oman käymisastiansa itse. ”Sitten voikin olla tilanne, että käymisastiat pulppuavat useissa kämpissä samaan aikaan.” III
57
YHTEINEN YSÄRI
YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.
58 ANTURI 8/1993
ANTURI 9/1993 Toasin kohteet Tuulanhovi II, Leenanlinna ja Kaisanpirtit nousivat Tampereen maaperälle ysärillä.
AVIISI 14/1993
Teknologia kehittyy!
YHTEINEN YSÄRI
ANTURI 9/1993
AVIISI 13/1993
Suomen presidentinvaali puhutti loppuvuodesta 1993, kuten se puhuttaa nytkin. Vuoden 1994 vaalissa tasavallan presidentiksi valittiin Martti Ahtisaari.
59
B NG PETYIN JOULUKALENTERINI SISÄLTÖÖN
OPETTAJA LAITTOI VIESTIÄ JOULUN PYHINÄ
TEIN RÄSTIIN JÄÄNYTTÄ KURSSITYÖTÄ
MAKSOIN KORKEAKOULUOPISKELIJAN TERVEYDENHOITOMAKSUN
LUIN VISIIRIÄ
ILMOITTAUDUIN SEURAAVAN PERIODIN KURSSEILLE
SUKULAINEN UTELI, MILLOIN VALMISTUN
TULORAJANI YLITTYI
Seuraava Visiiri ilmestyy tammikuussa. Täytä tämä bingo odottaessasi sitä!