Visiiri 4/2023

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

PÄÄKIRJOITUS MARIA MUILU l Päätoimittaja

puolestasi

T

ämän lehden juttua varten seurasin valokuvaaja Arttu Timosen kanssa Tampereen yliopiston rehtori Keijo Hämäläisen päivää (s. 28). Juttukeikalla totesin olevani yhden Visiirin perimmäisen tehtävän äärellä: me käymme paikoissa ja esittelemme ilmiöitä, jotka muuten ehkä jäisivät lukijakunnallemme etäisiksi.Visiiri ei vertaudu esimerkiksi kilta- tai ainejärjestölehtiin tai ylioppilaskunnan tiedotuskanaviin. Olemme Julkisen sanan neuvostoon kuuluva, journalistisesti itsenäinen julkaisu, ja meillä on resursseja tutkia asioita syvällisesti ja kriittisesti. Järjestölehdille on tietenkin paikkansa: olen itsekin kirjoittanut lukuisia huuruisia reportaaseja journalistiopiskelijoiden ainejärjestölehteen. Järjestölehdet palvelevat erinomaisesti lukijakuntaansa – siis ainejärjestöä tai kiltaa.

Visiirin lukijakuntaa on koko korkeakouluyhteisö, ja olemme olemassa teitä varten. Tehtävämme on nostaa esiin yliopistoyhteisöä puhuttavia asioita.

K

4. vuosikerta

JULKAISIJA

Tampereen ylioppilaskunta

TOIMITUKSEN OSOITE

Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi

MEDIAMYYNTI

samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi

PAINOPAIKKA

Punamusta Media Oyj

oska lehti ei synny tyhjiössä, Visiiriä saa ja pitääkin myös kritisoida. Jos haluaisit lukea Visiiristä jotakin erilaista, lähetä toimitukseen juttuvinkki – tai tee itse paremmin. Tässäkin lehdessä monien juttujen taustalla on lehtemme ansioitunut avustajakunta, joka on käynyt paikoissa ja perehtynyt ilmiöihin sivistyksemme tähden.Hanna Eskelinen ja Arttu Timonen kävivät tutustumassa Oasikseen (s. 8). Se on keskustakampuksen suosittu tila, jonka yliopisto kaavailee parhaillaan siirtävänsä syrjäisempään paikkaan ilman selityksiä. Silja Kinnunen pureutui fuksivuoden yksinäisyyden kokemuksiin kolmen opiskelijan tarinoiden kautta (s. 38). Artturi Kavaja sukelsi tuttujen kampusravintoloiden kaninkoloon ja tutki suuryritysten taustalta löytyviä kohuja (s. 46).

Kävimme myös yliopistokuplan ulkopuolella: Otto Rantanen vieraili Kalevan asekauppakeskittymässä ja kysyi, miksi ihmeessä hipsterialueella on vierekkäin kaksi asekauppaa (s. 52).

Tässä lehdessä on myös paljon muuta. Jos olet kiinnostunut vaikuttamaan lehtemme tuleviin sisältöihin, kuulemme vinkkisi mieluusti. Monia paikkoja on vielä nähtävänä.

Inka Auranen Harjoittelija

Pauliina Lindell AD

Menemme paikkoihin

TAMPEREEN

CAN’T UNDERSTAND A WORD?

This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

In this issue, among other things, we studied the big companies behind university cafeterias, went to gun shops, and heard students' stories about loneliness.

We are sorry to inform you that all of the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi. Articles about the plans to move the Oasis (p. 8) and the working day of the President of the Tampere University Keijo Hämäläinen (p. 26) are available in English online.

Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

VILLI LÄNSI Vierailimme Kalevan asekaupoissa.

SYÖTKÖ HYVIN? Tutkija kertoo.

OSTOKSILLA Tutustuimme yliopiston hankintadataan.

OASIKSEN KEIKALLA Yliopisto suunnittelee suositun tilan siirtämistä.

HALUTTUA TAVARAA Rehtoria revitään moneen suuntaan.

FUKSINA YKSIN

Aina kavereita ei saa. 3

UUTISET

Uusia fukseja yli 3 300

Tampereen yliopiston suomenkielisissä koulutuksissa aloitti syksyllä 3 321 uutta opiskelijaa. Opiskelijoita hyväksyttiin jonkin verran vähemmän kuin viime vuonna, jolloin ovet avautuivat noin 3600 opiskelijalle.

Englanninkielisiin koulutuksiin päässei -

den määrä nousi päälle 850:stä yli tuhanteen opiskelijaan. He saivat tiedon opiskelupaikasta jo aiemmin keväällä.

Suosituimpia hakukohteita olivat edellisvuosien tapaan kauppatieteen, lääketieteen ja psykologian opinnot.

Avoimen yliopiston ja näyttöreittien kautta Tampereen yliopistoon pääsi noin 230 opiskelijaa.

TAMPEREEN YLIOPISTO KAUKANA KANSAINVÄLISEN VERTAILUN KÄRJESTÄ

Tampereen yliopisto jäi kauas kärkisijoista maailmanlaajuisesti yliopistoja vertailevalla Academic Ranking of World Universities -listalla eli niin sanotulla Shanghain listalla, joka julkaistiin elokuussa.

Tampereen yliopisto sijoittui listalla sijalle 501–600, ja jakoi näin 5.–6.

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

sijan suomalaisten yliopistojen joukossa yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa.

Suomalaisista yliopistoista korkeimmalle sijalle ylsi Helsingin yliopisto, joka sijoittui paikalle 101–150. Ensimmäistä sijaa listalla pitää yhdysvaltalainen Harvardin yliopisto.

MIKÄ OLI KESÄSI MIELEENPAINUVIN KOKEMUS?

4 @visiirilehti @visiirilehti

SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA

"Mökkireissu

kavereiden kanssa. Teimme rosvopaistia ja kalastimme."

PETTERSSON

"Särkänniemessä kesätöissä kaikki työntekijöiden yhteiset juhlat ja bileet."

"Kavereiden kanssa tehty reissu Latviaan."

"Vaellus Venäjän rajalla, Nuorttijoella. Siellä ei ollut ketään muita kuin meidän porukkamme ja pari kalamiestä."

vanhojen

OLLI

Tietojohtaminen 6. Vuosi

LAURA HÄNNIKÄINEN Elinikäinen oppiminen ja kasvatus 1. Vuosi

ONNI METHER Yhteiskuntatutkimus 2. Vuosi

MAIJA LEMPONEN Tietojohtaminen 6. Vuosi

DEKAANIN TEHTÄVIIN

Tampereen yliopistossa oli haettavana yhteensä seitsemän dekaanin paikkaa, ja pesteihin tuli hakemuksia kaikkiaan 36 kappaletta. Osa hakeneista haki useampaan kuin yhteen dekaanin tehtävään.

Dekaanihaku oli avoinna kesäkuun lopusta elokuun puoliväliin.

Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus valitsee dekaanit rehtorin esityksestä lokakuun kolmas päivä, ja paikan saaneet aloittavat tehtävissään tammikuun alussa. Tehtävät ovat kokoaikaisia ja kestävät viisi vuotta.

KYSELY: PUOLET SITÄ

MIELTÄ, ETTEI YTHS ANNA RAHALLE VASTINETTA

Puolet vastaajista ei kokenut saavansa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöltä (YTHS) vastinetta terveydenhoitomaksulleen, selviää Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) ja Suomen opiskelijakuntien liiton (SAMOK) toteuttamasta kyselystä.

YTHS:n toimintaa ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitomaksua koskevaan kyselyyn vastasi lähes 4500 korkeakouluopiskelijaa. Kysely toteutettiin toukokuussa.

Lähes 65 prosenttia vastanneista olisi valmis maksamaan enemmän, mikäli YTHS:n palvelut olisivat saatavilla nopeammin. Opiskelijat nostivat vastauksissaan esiin etenkin chat-ajanvarauksen ruuhkat.

OIKAISU

Visiirissä 3/2023 sivulla 24 siteerattiin virheellisesti Suvipäivi PöytälaaksoKoistista , vaikka todellisuudessa sitaatit olivat Riitta Lähdemäen. Yhden kerroksen omatoimikonsepti oli kirjaston oma päätös. Kampuskehitys ja tilapalvelut vastaavat tilojen kehityksen kokonaisuudesta, mutta kirjasto pystyy itse päättämään palveluistaan ja kokoelmista.

SARJAKUVA

OPISKELIJOIDEN OLESKELULUPAHAKEMUKSET NOUSUSSA

Opiskelijat ovat hakeneet oleskelulupia Suomeen reilusti enemmän kuin viime vuonna, kertoo Maahanmuuttovirasto. Hakemuksen ensimmäistä oleskelulupaa varten oli heinäkuun loppuun mennessä jättänyt noin 8700 opiskelijaa, mikä on noin 48 prosenttia viime vuotta enemmän.

Opiskelija hakee ensimmäistä oleskelulupaa, kun hänelle on myönnetty opiskelupaikka ja hän haluaa muuttaa Suo-

meen. Enemmistö oleskelulupaa hakeneista on tutkinto-opiskelijoita.

Oleskeluluvan saaminen vaatii riittävää rahoitusta, sillä EU:n ulkopuolelta Suomeen tulevat opiskelijat eivät ole oikeutettuja opintotukeen, ja koulutus on heille Suomessa maksullinen.

Suurin osa oleskelulupaa hakeneista opiskelijoista saa myöntävän päätöksen. Kielteisen vastauksen syynä ovat usein toimeentulon vaikeudet.

Hoi hevikansa!

Tampereen Yliopiston Raskaan Musiikin

Ystävien seura TYRMÄYS ry on Tampereen yliopiston alaisuudessa toimiva harrastejärjestö, jonka tarkoituksena on levittää metallimusiikin ilosanomaa kanssaihmisten joukkoon.Yhdistys perustettiin 27.9.2007, ja vuosien välissä olleen lyhyen hiljaiselon jälkeen yhdistys on järjestänyt erityisen aktiivisesti toimintaa vuodesta 2018 eteenpäin.

Tyrmäys pyrkii järjestämään jäsenilleen monipuolisia tapahtumia koko lukuvuoden ajan, ja toivotamme jokaisen metallisydämen mukaan toimintaamme. Olemme järjestäneet muun muassa sitse -

jä, lautapeli-iltoja, baarikierroksia ja keikkailtoja. Pääasiassa toimintamme koostuu rennoista, raskaalla musiikilla teemoitetuista kerhohuonehengailuista ja kesäisin piknikeistä sään salliessa. Yhdistyksemme on myös loistava väylä samanhenkisen keikka- tai festariseuran etsimiseen!

Tyrmäyksen jäseneksi voi liittyä kuka tahansa metallimusiikista kiinnostunut, ja luonnollisesti toivotamme jokaisen headbangerin tervetulleeksi joukkoon tummaan (pun intended). Varsinaiseksi jäseneksi voi liittyä kuka tahansa seuran toiminnasta kiinnostunut henkilö, joka on Tampereen korkeakouluyhteisön nykyinen tai entinen opiskelija tai kuuluu tai

on kuulunut sen henkilökuntaan. Seuran kannatusjäseneksi taas voidaan hyväksyä seuran toiminnasta kiinnostunut henkilö, jota ei voida hyväksyä varsinaiseksi jäseneksi. Jäsenmaksu on 5 euroa/vuosi, mutta tapahtumiin saa tulla tutustumaan ilmaiseksi. Tapahtumat ovat kaikille avoimia, ellei niissä ole erikseen mainittu, että tapahtuma on suunnattu vain jäsenistölle. Tyrmäyksen löydät muun muassa Facebookista ja Instagramista.

Tule tutustumaan!

Kati Mäntysaari TYRMÄYS ry:n puheenjohtaja

MITÄ VITTUA?

(jo vuodesta 2002)

MITÄ PÄÄTALON KIERRÄTYSHUONEESSA ON TAPAHTUNUT?

Keskustakampuksen Päätalossa sijaitseva kierrätyshuone on suljettu toistaiseksi. Yliopiston intrassa kerrotaan, että tila on suljettu "väärinkäytösten takia", ja että tilasta on löytynyt "kiellettyjä aineita".

Millaisia kiellettyjä aineita kierrätyshuoneesta on löydetty, tila- ja kiinteistöpalvelujen palvelupäällikkö Saana Raatikainen?

Olemme tehneet turvallisuuspuolen kanssa linjauksen, että emme avaa tarkemmin, mistä aineesta on kysymys. Katsomme tämän kuitenkin vakavaksi väärinkäytökseksi, sillä tila on avoimesti kaikkien käytettävissä. Huonetta ei siis pystytä valvomaan riittävästi.

Millainen merkitys huoneella on ollut opiskelijoille ja henkilökunnalle?

Luulen, että huone on ollut jokseenkin tunnettu, koska se oli käytössä jo vanhassa Tampereen yliopistossa. Kun

yliopistot yhdistyivät, resurssit huoneen valvontaan muuttuivat. Kestävän kehityksen asioiden organisointi on ollut yliopistossa muutosmyllerryksessä niin kuin kaikki muukin.

Avataanko kierrätyshuone uudelleen tai onko tilalle tulossa jotakin vastaavaa?

Meillähän on jo pienet kierrätyspisteet Tamkilla ja Hervannassa. Keskustakampuksellakin on Päätalossa kirjojen kierrätyshylly, joka on toiminut todella hyvin.

Selvitämme, löytyisikö kierrätyshuoneelle uutta tilaa, joka olisi paremmin valvottu – ehkä sellaisella sijainnilla, että vahtimestari pystyisi ohi kulkiessaan valvomaan huonetta.

Raatikainen ei vastannut Visiirin tiedusteluihin siitä, olivatko huoneesta löydetyt aineet lainvastaisia. Visiiri ei saanut vastausta myöskään siihen, milloin väärinkäytökset ovat tapahtuneet.

Inka Auranen

Tyrmäyksen logo

Avustajille

Kampuskehitetäänkö Oasis kellariin?

Tampereen yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita huolestuttavat kampuskehityshankkeen esittämät suunnitelmat. Niissä Pinni B:ssä sijaitseva opiskelu- ja tutkimustila Oasis siirtyisi pois nykyiseltä paikaltaan.

Päiväunet tunnelissa, pelailua konsoleilla, legoilla rakentamista ja yleistä lojumista säkkituoleilla. Tätä ja paljon muuta on keskustakampuksen Pinni B -rakennuksessa sijaitseva Oasis. Kovassa käytössä oleva tila saattaa olla uhattuna, jos yliopiston suunnitelmat Oasiksen siirtämisestä toteutuvat.

Oasis on syntynyt kymmenisen vuotta sitten. Tilan suunnitteluun liittyi tutkimusprojekteja, joissa työryhmä tutki, millaista tilaa yliopistolla tarvitaan ja kaivataan. Lopputuloksena oli Oasis.

Oasiksen suunnittelussa keskeisiä käsitteitä olivat avoimuus, leikkisyys, epämuodollisuus ja opportunistisuus. Tila suunniteltiin kaikille avoimeksi, monenlaista toimintaa mahdollistavaksi ja joustavaksi.

Yliopistonlehtori Kati Alha on ollut mukana Oasis-työryhmässä alusta asti. Hänen mukaansa tilassa toteutettiin opiskelijoiden toiveita, jotka ovat ajankohtaisia edelleen.

"Opiskelijat halusivat tiloja, jonne voi mennä rentoutumaan ja vain olemaan. Tilan, jossa on mukavia

OASIKSEN SUUNNITTELUSSA KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ

OLIVAT AVOIMUUS, LEIKKISYYS, EPÄMUODOLLISUUS JA

OPPORTUNISTISUUS.

8

Teksti HANNA ESKELINEN Kuvat ARTTU TIMONEN

istuimia ja joissa saa vapaasti päättää, mitä tekee."

Lisäksi tilasta tehtiin joustava sosiaalisen oppimisen tila, ja Oasis on myös jatkuvassa opetus- ja tutkimuskäytössä. Siksi Oasis on muihin yliopiston tiloihin verrattuna poikkeuksellinen.

Tutkijatohtori Annakaisa Kultima johti Oasiksen työtä vuodesta 2012 vuoteen 2017 ja teki paljon tilaan liittyviä käytännön töitä aina logojen suunnittelusta sisustamiseen ja tutkimustyöhön. Hänen mukaansa tutkimuksellisessa tilasuunnittelussa yksi tärkeimmistä asioista oli kartoittaa opiskelijoiden pelkoja ja toiveita.

"Etualalle nousi voimakkaasti pelko nurkkakuntaisuudesta. Teimme tilaa suunnitellessa ja myös avajaisten jälkeen paljon työtä, jotta tila olisi kaikille avoin. Jos Oasis-tila siirretään keskeiseltä paikaltaan muualle, niin hyvin todennäköisesti tämä pelko sitten toteutuu, ellei ole jo jollain tavalla toteutunut", Kultima sanoo.

Uudet suunnitelmat kummastuttavat

Tampereen yliopiston viestintätieteiden yliopistonlehtori Jaakko Stenrosin mukaan Oasiksen si-

Tutkijatohtori Usva Friman.

Viestintätieteiden yliopistonlehtori Jaakko Stenros.

OASIKSEN

RAKENTAMISBUDJETTI

OLI 224 000 EUROA.

RAKENTAMINEN

KESTI VUODEN, JA

TUTKIJAT OHJASIVAT RAKENTAMISTA

LÄHES PÄIVITTÄIN.

TILAN TEKNOLOGIAA ON TARVITTAESSA

PÄIVITETTY KOKO AJAN.

jainti kampuksella on mietitty tarkasti. Tila sijaitsee samassa kerroksessa kuin Minerva-ruokala. Sen ansiosta ohikulkuliikenne tuo ihmisiä Oasikseen eikä tila sen puolesta toimisi muualla rakennuksessa.

"Jos Oasis olisi jossain muualla, niin ei sinne tulisi samanlaista ohikulkuliikennettä, ja tuskin kukaan piipahtaisi paikalle kuten nykyään", Stenros kuvailee.

Tutkijatohtori Usva Friman kertoo, että useat opiskelijat ja henkilökunnan jäsenet ovat ottaneet kantaa Oasiksen merkityksen puolesta, kun kampuskehityshanke on käsitellyt Pinni B -rakennuksen suunnitelmia. Aikaisemmissa suunnitelmissa Oasis on merkitty säilytettäväksi nykyisellä paikallaan. Kesän aikana suunnitelmat ovat kuitenkin muuttuneet.

"Ennen kesää kaikissa näkemissämme suunnitelmissa Oasis olisi säilytetty tässä. Mutta nyt viimeisimmissä suunnitelmissa Oasiksen paikka on siirretty", Friman kertoo.

Visiirin näkemien suunnitelmien mukaan Oasikselle on kaavailtu uutta tilaa joko rakennuksen alimmasta tai kolmannesta kerroksesta. Oasiksen puolustajat kertovat, että heitä ihmetyttää tapa, jolla muutosta ollaan tekemässä.

"Uudet suunnitelmat esitettiin ilman mitään selitystä, miksi Oasiksen paikkaa halutaan vaihtaa", Friman kertoo.

Jaakko Stenros korostaa, ettei Oasista voisi suoraan siirtää uuteen paikkaan.

"Oasiksen kalusteet ja kiinteät rakenteet piti suunnitella tähän tilaan sopiviksi, koska Pinni B kaareu-

Uriel Nyffenegger ja Leland Masek.

tuu. Eivät nämä nykyiset kalusteet mahdu toiseen tilaan."

Muutostyöt maksaisivat rahaa. Usva Friman ei usko, että Oasiksen rakentamiseen uuteen paikkaan välttämättä löytyisi varoja.

"Ei nyt ole saatavilla sellaisia rahoja kuin Oasiksen perustamiseen aikaan oli. Siihen vaikuttaa nykyinen yliopistojen rahoitustilanne", Friman sanoo.

Jaakko Stenrosin mukaan Oasiksen rakentamisbudjetti oli 224 000 euroa. Rakentaminen kesti vuoden, ja tutkijat ohjasivat rakentamista lähes päivittäin. Tilan teknologiaa on tarvittaessa päivitetty koko ajan.

Stenrosille ja muille on herännyt huoli siitä, ettei kampuskehityksen johdossa ymmärretä, miten tärkeä tila on kyseessä.

"Tänne on kymmenessä vuodessa tietoisesti rakennettu oma kulttuuri. Ei sitä kulttuuria ja Oasiksen merkitystä voi vain siirtää uuteen tilaan, Oasis on

suunniteltu ja rakennettu tähän tilaan ihan tarkoituksella", Stenros sanoo.

Oasis olennainen osa kampusta

Haastattelun aikana Oasiksen ovilla käy vilske. Tutorit opastavat uusia opiskelijoita kampuksen saloihin, ja monille Oasis on osa kierrosta. Stenrosin mukaan se kertoo siitä, millainen asema Oasiksella on kampuksella.

Stenrosin mukaan Oasiksessa on kyse enemmän kuin fyysisestä tilasta.

"Oasiksen käyttäjät välittävät tilasta ja kokevat sen omakseen. Oasis on aina kaikille avoinna, ovia ei suljeta keneltäkään ja jokainen saa käyttää tilaa vapaasti."

Väitöskirjatutkija Leland Masek kertoo, että Oasis on monelle opiskelijalle osa yliopistoarkea, ja tilaa käyttävät myös lukiolaiset ja henkilökunta.

Yhden suunnitelman mukaan Oasis siirrettäisiin Pinni B:n kolmanteen kerrokseen käytävän päähän. Tällä hetkellä kyseisen käytävän päässä on "ei läpikulkua" -kyltti

"Opiskelijat käyttävät Oasista monilla tavoilla. Osa tulee tänne rentoutumaan, osa käyttää tätä siirtymätilana esimerkiksi luentojen välillä. Jotkut tulevat tänne pelaamaan, kun taas osa tulee tänne opiskelemaan tai työskentelemään," Masek kuvailee.

Monille kansainvälisille opiskelijoille Oasis on tärkeä paikka, koska siellä käyttäjät puhuvat oletusarvoisesti englantia. Opiskelija Uriel Nyffenegger kertoo, että hänestä tila on kutsuvampi kuin muut yliopiston tilat.

"Täällä on rennompaa ja värikkäämpää kuin muualla yliopistolla. Käyn Oasiksessa usein, ja pidän tilasta."

Oasis toimii myös tutkimustilana, jossa opiskelijat voivat toteuttaa omia projektejaan. Leland Masek kuvailee, että tila toimii myös opiskelijoiden ja henkilökunnan kohtaamispaikkana.

"Olen kesän aikana tehnyt Oasiksessa väitöskirjaani. Olen voinut vaihtaa ajatuksiani henkilökunnan jäsenten kanssa."

Oasista käytetään paljon myös erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Oasiksessa järjestetään muun muassa vierailuluentoja, ja opiskelijat voivat käyttää sitä omien projektiensa toteuttamiseen ja esittelyyn. Usva Frimanin mukaan Oasis kiinnostaa tutkijoita myös ulkomailla.

"Monet tulevat Suomeen ja haluavat vierailla Tampereella juuri Oasiksen takia", Friman kertoo. Kukaan haastateltavista ei usko, että Oasis selviäisi paikan vaihtamisesta. Oasis on neliöitään ja seiniään suurempi osa yliopistoa. Oasiksen paikka kampuksella on tilan käytön kannalta paras mahdollinen.

"Jos Oasis siirretään, niin siitä tulee pieni lukittu huone, ja Oasis sellaisena, mitä se tänään on, kuolee", Jaakko Stenros kuvailee.

Visiiri ei tavoittanut kampuskehitystyöryhmän edustajaa kommentoimaan suunnitelmia. III

Osasis sopii myös lojumiseen.

TULEVAISUUDEN TEKIJÄ, TERVETULOA TEOLLISUUTEEN!

Teollisuuden ydin kohtaa Suomen johtavassa teollisuustapahtumassa Alihankinnassa! Tulevaisuuden tekijöiden torstai yhdistää osaajat ja organisaatiot 28.9. Tampereella. Varmista paikkasi, rekisteröidy veloituksetta osoitteessa alihankinta.fi

26.-28.9. 2023

TAMPEREEN MESSUJA URHEILUKESKUS

go

Globally Local Let’s

Tämän vuoden teema Globally Local kietoo teollisuuden maailman yhteen paikallisesta tuotannosta kansainväliseen yhteistyöhön.

Ajassa puhuttaa toimitusvarmuus, tuotannon sijoittuminen globaalisti, paikallinen osaaminen ja tuotanto sekä maailmanlaajuiset yhteydet.

Alihankinta-messuilla teollisuuden yritykset, asiantuntijat ja päättäjät keskustelevat alan tulevaisuudesta yhdessä.

Tapahtumakumppanina

Rekisteröidy nyt ALIHANKINTA.FI »

Parempien ihmisten ruoka

Millainen ruoka määritellään yhteiskunnassamme hyväksi? Miten hyvän ruuan avulla voi erottautua muista ihmisistä?

Yhteiskuntatieteiden tohtori Kaisa Tiusasen väitöskirja tutkii hyvää ruokaa ja ruuan vaikutusta hyvään ihmisyyteen.

Teksti INKA AURANEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

iktokissa Emily Marikon kaltaiset vaikuttajat esittelevät pientuottajilta ostamiaan kasviksia ja asettelevat niitä huolellisesti läpinäkyviin astioihin. Valmiiksi pilkotut kasvikset saavat ruuanlaittohetkellä viereensä paikalliselta tilalta ostettua tuoretta lihaa.

TEsteettisesti miellyttävillä videoilla on miljoonia näyttökertoja.

Ruoka on kaikille ihmisille elinehto, mutta se on arkisuutensa lisäksi myös keino erottautua muista.

Yhteiskuntatieteiden tohtori Kaisa Tiusanen syventyy väitöskirjassaan Nice Food, Good People: Technologies of subjectivity and class distinction in media texts about the right kind of food siihen, minkälainen ruoka määrittyy kulttuurissamme hyväksi ja miten hyvä ihmisyys määrittyy ruuan kautta. Väitöstutkimus lähestyy ruokaa eettisen ja terveellisen syömisen näkökulmasta ja määrittää näiden näkökulmien kautta myös sitä, miten ruuan avulla voidaan erottautua muista ihmisistä.

"Olen kiinnittänyt huomiota etenkin luomu- ja lähiruokaan, joissa korostuvat luonnollisuus, puhtaus ja autenttisuus, sekä käsin tehtyihin, persoonallisiin artesaanituotteisiin", Tiusanen kertoo.

Hyvä ruoka on Tiusasen mukaan keskiluokkaisiin määritelmiin perustuvaa. Media-

teksteissä hyvälle ruualle on monia määrityksiä, ja määritelmät myös elävät yhteiskunnallisen tilanteen mukana.

"Se voi vaihdella nopeallakin tahdilla, mitkä yksittäiset tuotteet milloinkin lasketaan hyväksi ruuaksi. Luonnollisuus ja terveellisyys ovat kuitenkin viime vuosina pysyneet hyvän ruuan yläkäsitteinä", Tiusanen sanoo.

Määrittelemällä hyvän ruuan voimme tarkastella myös käsityksiä huonosta ruuasta. Tutkimuksen aineistossa huonoksi ruuaksi lukeutui etenkin niin sanottu bulkkiruoka, kuten kanankoivet ja sipsit.

"'Huonoa ruokaa' on kaikki, mikä ei ole kotoisin tietyltä pientuottajalta tai ole tiettyjen ihmisten käsin tekemää. Esimerkiksi valmiiksi viipaloidusta 'muovipussileivästä' puhutaan vähän nyrpistellen. Tavallaan huonoksi ruuaksi määrittyvät siis ne ruuat, joita keskivertokansalainen ostaa Prismassa käydessään", Tiusanen sanoo.

Väitöskirjan aineistona on käytetty median lifestyle-tekstejä, jotka eivät ainakaan pintapuolisesti uhku politiikkaa.Tiusasen mukaan lifestyle-

"VALMIIKSI VIIPALOIDUSTA 'MUOVIPUSSILEIVÄSTÄ' PUHUTAAN VÄHÄN NYRPISTELLEN."

KAISA TIUSANEN yhteiskuntatieteiden tohtori

sisällöissä lukijaa ei niinkään puhutella kansalaisena vaan ennen kaikkea kuluttajana. Tämä asettaa tietynlaiset rajat sille, miten esimerkiksi huoli maapallosta näkyy ruokaan keskittyvissä mediateksteissä.

Ympäristön kannalta parempien ratkaisujen tekeminen ja yleinen huoli ympäristöstä ovat kuitenkin Tiusasen mukaan valuneet myös lifestyle-medioiden vallalla oleviin puhetapoihin.

Monen opiskelijan kohdalla ympäristötietoiset valinnat painavat vaakakupissa ohuen kukkaron ohella paljonkin. Opiskelijoiden näkökulmasta hyvä ruoka voikin määrittyä erityisesti moraalisuuden ja eettisyyden kautta. Ympäristötietoisuus riippuu kuitenkin siitä, mitä kukakin opiskelee, koska opiskelijat ovat todella suuri ryhmä. Tiusanen kuitenkin tunnistaa opiskelijoissa tietynlaisen yhteiskunnallisen tiedostavuuden.

"Ehkä epäpoliittinen lifestyle-media ei ole se opiskelijoille omin media. Ruuastahan totta kai puhutaan julkisessa tilassa todella paljon myös poliittisesta näkökulmasta, esimerkiksi kasvissyönnin ja veganismin osalta", Tiusanen pohtii.

Opiskelijoiden ja lifestyle-medioiden aktiivisten kuluttajien välillä on siis Tiusasen silmissä selkeä ero.

"Jos tutkittaisiin opiskelijoiden puhetapoja ruuasta, tulisi esiin varmasti hyvin erilaisia diskursseja kuin tutkimissani mediateksteissä."

Luonnonmukainen ruoka on usein kallista, mikä vaikeuttaa pienituloisten opiskelijoiden pääsyä hyvän ruuan äärelle. Opiskelijoiden ruokakaappien kulmakiviksi nousevat -

kin soijarouhe, makaroni ja nuudelit – eivät pienviljelijöiltä hankitut latva-artisokat tai eettisesti kasvatetut kotimaiset kalat. Tiusanen pohtii, että pienituloinen opiskelija voisi päästä väitöskirjassa tarkastellun hyvän ruuan äärelle esimerkiksi metsästä käsin. "Koska opiskelijan käytettävissä olevat tulot ovat pienehköt, voivat opiskelijatkin ikään kuin mallintaa luonnonmukaista kuluttamista liittymällä mukaan luomupiireihin sekä käymällä marjassa ja sienessä", Tiusanen sanoo.

Toisaalta tiukka budjetti on monen opiskelijan kohdalla vain väliaikaista. Tiusanen sanookin, että opiskelijoille pienituloisuuden status on eräänlainen välitila. Hän huomauttaa, että on varmasti myös paljon opiskelijoita, jotka identifioituvat ennemmin keskiluokkaisiksi kuin pienituloisiksi.

Ruuan avulla voidaan määritellä myös hyvän ihmisyyden ominaisuuksia. Esimerkiksi luonnollisen ruuan suosiminen liittyy Tiusasen mukaan sekä ihmisen kulttuuriseen statukseen että moraaliin. Kulttuurinen status korostaa hyvää makua: sillä, että itsellä on parempi maku kuin jollain toisella, erottaudutaan joukosta. Moraalinen näkökulma taas korostaa hyvän ihmisen syövän tietynlaisia ruokia. Näiden ominaisuuksien lisäksi hyvä ihminen toimii oikein niin eettiseltä kuin terveydelliseltäkin kannalta.

Huono ihmisyys puolestaan määrittyy Tiusasen mukaan hyvän ihmisyyden negaationa. Huono ihmisyys on jotain, mistä halutaan sanoutua irti.

"Huono ihmisyys on aika usein jo- 19

"LUONNOLLISUUS JA TERVEELLISYYS OVAT VIIME VUOSINA PYSYNEET HYVÄN RUUAN YLÄKÄSITTEINÄ."

KAISA TIUSANEN yhteiskuntatieteiden tohtori

tain sellaista, joka ei sovi keskiluokkaiseen ideaaliin. Se on laiskuutta ja sitä, ettei olla kiinnostuneita asioista. Ei aktiivisesti edistetä omaa terveyttä tai planeetan hyvinvointia."

Hyvän ihmisyyden ylläpitäminen vaatii sekä rahaa että kulttuurista tietämystä. Tämä on kuitenkin Tiusasen mukaan pääteltävissä lähinnä rivien välistä.

"Ei tarkastelemissani jutuissa ikinä sanota suoraan, että huono ihmisyys olisi sitä, ettei ole varaa."

Huonosta ihmisyydestä halutaan siis erottautua, ja itsestä halutaan luoda vaikutelmaa

hyvänä ihmisenä. Tiusanen sanoo, että median puhetavoissa erottautuminen tapahtuu laadun, puhtauden ja autenttisuuden korostamisen kautta. Puhe ruuasta erottelee yhteiskunnallisia luokkia toisistaan, mutta erontekoja voidaan nähdä myös hyvätuloisen keskiluokan sisällä.

"Ruokakulttuurissa on paljon sellaisia 'tietäjät tietää' -juttuja, jolloin keskiluokan sisällekin voidaan luoda sävyeroja. Näillä tiedoilla voidaan luoda tietynlaista ruuan ja maun hierarkiaa", Tiusanen kertoo.

Erottautuminen tapahtuu aina lopulta myös taloudellisessa mielessä. Tiusasen mukaan kulttuuriset eronteot realisoituvat taloudellisessa todellisuudessa. Luonnonmukainen, terveellinen ja laadukas ruoka on huomattavasti tyyriimpää kuin muu ruoka. Tiusasen mukaan hyvä ruoka vaatii lisäksi muitakin resursseja, kuten kuulumisen luomuruokapiireihin.

Hyvä tulotaso ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että henkilö kuluttaisi vain pientiloilla eettisesti tuotettua lihaa tai pilkkoisi luomuvihanneksia valmiiksi jääkaappiin nauttiakseen niitä välipalaksi itse tehdyn hummuksen kera.

"Kyllähän ihmiset saattavat kulut-

taa ihan mitä tahansa tulotasosta riippumatta. Jos ruualla kuitenkin haluaa erottua joukosta, vaatii se usein sitä, että on ainakin jossain mielessä hyvä tulotaso", Tiusanen toteaa.

Tiusasen tutkimissa mediateksteissä esitetään usein väite, jonka mukaan luonnollinen ruoka on kaikkien saavutettavissa. Tämän argumentin mukaan kuka tahansa pystyy kuluttamaan luonnonmukaista ruokaa, kunhan näkee tarpeeksi vaivaa. Kuka tahansa voi edullisesti päästä käsiksi luomuruokapiireihin ja poimia metsästä ilmaiseksi sieniä ja marjoja.

"Mediateksteissä pyritään myös tietoisesti eroon sellaisesta elitismin leimasta", Tiusanen sanoo.

Hän kuitenkin huomauttaa, että saavutettavuuden todenperäisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Töissä käyvä opiskelija tuskin ehtii yhtenään ravata marjametsällä tai ottaa selvää kunkin sienen käyttömahdollisuuksista.

Hyvä ruoka ja sitä kautta hyvä ihmisyys voivat Tiusasen mukaan ainakin periaatteessa tulla yhä kaukaisemmaksi esimerkiksi inflaation vuoksi. Hyvän ruuan määritelmä kuitenkin muuttuu, joten myös hyvän ruuan ideaalit elävät yhteiskunnallisen tilanteen muuttuessa.

Kriisiaikana ruokapuhe saattaa Tiusasen mukaan myös olla vähäisempää kuin niin sanotussa normaalitilassa. Tietyt asiat saattaisivat hänen mukaansa myös tippua pois ruokapuheesta, mikäli edes hyvätuloisilla ei olisi enää varaa niihin.

"Toisaalta ruoka on usein ainoa asia, jonka kautta pystyy tekemään hienovaraista erottelua ja erottautumaan muista, jos mihinkään muuhun ei olisikaan varaa. Ruoka on mielestäni aika pysyvä kulttuurin osa-alue, jonka kautta erottelua tehdään, vaikka yksittäiset hyvää makua määrittävät tuotteet saattavatkin vaihdella." III

MITÄ TURHIA TAITOJA

SINULLA ON?

SISÄTUNTEMUS

INKA AURANEN

Kirjoittaja on duunariperheensä ensimmäinen yliopisto-opiskelija.

Olen duunariperheestä, ja haluan olla ylpeä siitä. Yliopistoarjessa olen kuitenkin huomannut, että tästä kertominen aiheuttaa toisinaan häpeää. Kun ystävät kertovat vanhempiensa olevan opettajia tai tutkijoita, tuntuu oma perhetausta vähäpätöisemmältä. Uskoisin, että sama tunne on ainakin jossain määrin usealla meistä, jotka olemme lähteneet yliopistopolulle duunariperheestä. Oman perheen ja yliopistoelämän välillä vallitsee ristiriita.

Kirjoitin ylioppilaaksi ensimmäisenä perheestäni, ja olen myös perheeni ensimmäinen korkeakouluun opiskelemaan päässyt. Lisäksi olen suvussani yksi niistä harvoista, joka on muuttanut isompaan kaupunkiin. Elinpiirini on siis arvatenkin hyvin erilainen verrattuna vaikkapa vanhempiini.

Vaikka perheessäni ei olla juuri korostettu korkeakoulutuksen arvoa, on minua aina patistettu keskittymään kouluun. Motivaatio tähän on tullut kuitenkin siitä, ettei minulle ole haluttu samanlaista, suhteellisen pienituloista tulevaisuutta. Sivistyksellä ja kulttuurisella tietämyksellä ei itsessään siis ole ollut kovinkaan paljon painoarvoa, vaan tulevaisuuden palkkataso on ollut avainasemassa opiskeluun kannustamisessa. Duunarit arvostavat työntekoa ja ahkeruutta, jolloin kulttuurinen tietämys jää usein taka-alalle.

Perhetausta voi aiheuttaa vaikeita tunteita. Perinteisillä duunarialoilla palkkataso on yleensä huomattavasti matalampi kuin aloilla, jotka vaativat korkeakoulutuksen. Tämän vuoksi monen duunariperheen arkea

varjostaa pienituloisuus. Olen itse ollut kateellinen ystävilleni, jotka ovat kertoneet lapsuudessa tehdyistä ulkomaanmatkoista ja kalliista musiikkiharrastuksista.

Olenkin kerryttänyt tietämykseni yhteiskunnasta ja eri kulttuureista lähinnä opiskelemalla ja lukemalla kirjoja, en Helsingin Sanomien kulttuuriliitteen sivuilta tai ulkomaanmatkoilta. Kenties tämän takia elän yliopistoarjessakin huijarisyndrooman kaapuun pukeutuneena. Tajuaakohan joku, että en oikeasti tiedä mistä jokin klassikkoteos kertoo? Yleensä tällaisissa keskusteluissa tulee vain nyökyteltyä mukana, vaikka pään sisällä apina hakkaakin lautasia yhteen. Villi arvaukseni kuitenkin on, etteivät kaikki korkeakoulutetuista perheistäkään tulevat aina tiedä, mistä puhutaan.

Vaikka vanhempien ja sukulaisten kanssa käydyissä keskusteluissa joutuu toisinaan selittämään juuria myöten, miten yliopisto toimii, on keskustelujen ja tietojen erilaisuus positiivinen asia. Sukujuhlissa ei tarvitse puhua median murroksesta, representaatioista tai muusta yliopistojargonista, mikä ainakin omassa kuplassani kuuluu arkiseenkin keskusteluun. Duunariperheen arkeen sulautuminen edes viikonlopun ajaksi antaa parhaimmillaan hengähdystauon yliopistomaailmasta ja on mukavaa vastapainoa opiskelijaelämälle.

Meitä duunariperheistä ponnistaneita on yliopistossa paljon, vaikka aina ei siltä tunnu. Omasta taustasta tulee olla ylpeä, ja itseään kannattaa taputtaa olalle, kun elää omanlaistaan elämää taustasta riippumatta. III

"Uppoudun helposti todella spesifeihin aiheisiin pitkäksi aikaa, esimerkiksi syvälle Wikipedia-artikkeleihin."

BEA KOSKENNIEMI Elinikäinen oppiminen ja kasvatus 1. vuosi

"Osaan liikuttaa leuan kärkeä ylös-alas."

MIKAEL VÄRN Tietotekniikka 2. vuosi

"Olen todella hyvä listaamaan asioita."

SANNI PERTTULA Tietotekniikka

2. vuosi

Haluan iloita perhetaustastani vailla häpeää ja kateutta

Tunin lompakolla

Mikä on yliopiston kallein rakennus?

Missä kuussa Tuni käyttää eniten rahaa?

Visiirin toimitus kokosi yhteen Tampereen yliopiston viime vuoden hankintadatan mielenkiintoisimmat yksityiskohdat.

Teksti INKA AURANEN Grafiikka PAULIINA LINDELL

ampereen yliopisto teki vuoden 2022 aikana hankintoja yhteensä noin

111 miljoonalla eurolla, mikä on noin 4 miljoonaa enemmän kuin vuonna

2021. Hankintojen rahallinen määrä kasvoi siis 4,1 prosenttia edeltävään vuoteen verrattuna.

Eniten rahaa käytettiin rakennusten ja alueiden ylläpitoon eli muun muassa tilavuokriin. Tähän upposi noin 43,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2022 suurin toimittaja olikin kiinteistöjen vuokrauksesta vastaava Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Yliopiston tilaja kiinteistöpalvelujen mukaan Kaupin kampuksen Arvo 2 -rakennus on yliopistolle kaikkein kallein kiinteistö. Arvo-rakennusten yhteenlaskettu vuokra onkin noin 6,6 miljoonaa euroa. Arvo 2:ssa on paljon erikoislaboratorioita, jotka osaltaan selittävät vuokran suuruutta. Muita palveluun kirjattuja hankintakategorioita olivat hallinnolliset palvelut, ICT-hankinnat, asiantuntija- ja toimistopalvelut sekä aineet, tarvikkeet ja tavarat.

TAMPEREEN yliopisto on Suomessa ensimmäinen koulutusorganisaatio, joka kertoo hankinnoistaan tutkihankintoja.fi -palvelun kautta.

"Tämä on vielä uutta meillekin", toteaa Tampereen yliopiston hankinnan erityisasiantuntija Kim Nordling

Nordlingin mukaan hankintadata perustuu maksetuista laskuista koostuvaan maksuliikenteeseen. Datassa ovat mukana vain Y-tunnukselliset maksunsaajat eli yritykset. Tutkihankintoja.fi -palvelussa voidaan tarkastella maksuja yksittäisen laskun tasolle asti ja katsoa, keneltä ja milloin

Ttuotteita ja palveluja on hankittu.

"Data perustuu suoraan kirjanpitoon. Hankintoja tekevät siis kaikki, jotka hyväksyvät laskuja. Arvokkaampia hankintoja suunnitellaan toki etukäteen", Nordling sanoo.

Yliopiston talouspalvelujen mukaan noin 150 henkilöllä on valtuudet tehdä hankintoja omalle vastuualueelleen. Tarvittaessa tilausvastuuhenkilöt ottavat yhteyttä hankintayksikköön, joka avustaa suuremmissa hankinnoissa. Yksittäisillä työntekijöillä on lisäksi hallussaan maksuaikakortteja, joita käytetään esimerkiksi matkakuluihin, kuten junalippuihin ja hotelleihin. Korteilla voi tehdä myös pienhankintoja, joihin työntekijät ovat saaneet erikseen luvan. Tällaisiin pienhankintoihin lukeutuvat esimerkiksi kirjat ja somemarkkinointi.

HANKINNAT on luokiteltu datassa hankintayksiköittäin.Yksiköt eivät Nordlingin mukaan kerro suoraan eri tiedekuntien tekemistä hankinnoista, mutta niitäkin pystyy tarkastelemaan suodattimien avulla. Esimerkiksi "Informaatioteknologia ja viestintä" -yksikkö ei siis suoraan kerro samaisen tiedekunnan maksetuista laskuista, vaan mukana on myös yliopiston tekemiä yleisiä hankintoja. Tämä johtuu Nordlingin mukaan siitä, että datan koostamisessa on käytetty apuna standardoitua kategorisointia. Koska palvelu ei julkaise esimerkiksi henkilötietoja, on osassa dataa myös salassa pidettäviä tietoja. Esimerkiksi Maahanmuuttovirastolta tehtyjen hankintojen kohdalla tietoja on salattu.

DATASTA voidaan tarkastella myös sitä, miten hankinnat jakautuvat eri kuukausille. Loppuvuodesta hankintoihin käytetään huomattavasti enemmän rahaa verrattuna esimerkiksi alkuvuoden kuukausiin. Tämä selittyy sillä, että seuraavan vuoden rahoitustilanteesta ei voida olla täysin varmoja, ja mahdollinen ylijäämä halutaan käyttää loppuun ennen vuo-

denvaihdetta.

"Joulukuussa käytetään määrärahat loppuun, esimerkiksi investointeihin", Nordling toteaa.

Hän pohtii, että määrärahojen tarkkailun sijaan hankintojen tulisi kuitenkin perustua todelliseen tarpeeseen.

OSA yksittäisistä maksuista näkyy palvelussa miinusmerkkisenä. Tämä kertoo Nordlingin mukaan esimerkiksi hyvityslaskuista tai rikkoutuneiden tuotteiden korvauksista.

"Jos vaikkapa hyvityslaskuja on paljon, niin pitää miettiä, että mitä näiden laskujen taustalla on."

Nordling huomauttaa, että hankintadatan tarkoitus on näyttää hankintoihin liittyviä suurempia trendejä, joita voidaan verrata edellisvuosiin. Datan päämääränä ei siis niinkään ole huomion kiinnittäminen yksittäisiin laskuihin, vaikka niidenkin tarkastelu on palvelussa mahdollista.

Hankintadata avaa julkisten varojen käyttöä

» Tampereen yliopisto tekee ulkopuolisia hankintoja eri toimittajilta.

» Hankintoja avaava data on julkaistu tutkihankintoja.fi -palvelussa, jonka on toteuttanut Hansel Oy. Yritys vastaa myös esimerkiksi valtion ja kuntien hankintadatoista.

» Tampereen yliopisto on Suomen ensimmäinen koulutusorganisaatio, joka julkaisee tiedot hankinnoistaan kyseisessä palvelussa.

» Hankintadatan avulla voidaan tarkastella hankintoihin liittyviä trendejä ja verrata niitä esimerkiksi edelliseen vuoteen.

NÄIN VIIME VUODEN HANKINNAT

Grafiikka esittelee hankinnat hankintayksiköittäin

NOUSSEET

2021 2022

Yliopistopalvelujen hankintayksikössä etenkin asiantuntija- ja toimistopalvelujen hankinnat ovat nousseet. Viime vuonna näihin palveluihin käytettiin noin 5,2 miljoonaa euroa, kun vuonna 2021 niitä hankittiin puolet vähemmällä, noin 2,6 miljoonalla.

Tekniikka ja luonnontieteet -yksikössä käytettiin viime vuonna eniten rahaa ainesiin, tarvikkeisiin ja tavaroihin. Myös asiantuntija- ja toimistopalveluja lisättiin vuoteen 2021 verrattuna.

Vuonna 2021 teknisten kirjausten hankintayksikössä tehtiin hankintoja lähinnä hallinnollisiin palveluihin, kun taas viime vuonna korostui rakennusten ja alueiden ylläpito.

VERTAUTUVAT EDELLISVUOTEEN

Tutkimuksen tuen hankintayksikössä hallinnollisia palveluja on vähennetty reippaasti noin 870 000:stä 105 000 euroon.

Ostojen ja käyttöomaisuuden kohdalla rahankäyttö on vähentynyt etenkin koneiden, laitteiden ja kuljetusvälineiden osalta. Vuonna 2021 näihin käytettiin noin 9,1 miljoonaa euroa, kun taas viime vuonna vastaava summa oli noin 5,5 miljoonaa.

Lääketiede ja terveysteknologia on ainut hankintayksikkö, jossa hankinnat ovat pysyneet vertailuajanjaksona suhteellisen samanlaisina.

PYSYNYT SAMANA

Diplomityö tutki työhyvinvoinnin kehittämistä

Roosa Palonen: "Diplomityöni käsittelee työhyvinvoinnin kehittämistä henkilöstökyselyn avulla ja sitä, kuinka työntekijät pääsevät osallistumaan työhyvinvoinnin kehittämiseen itse. Idea työhön tuli osittain kohdeyrityksestä. Kun luin artikkeleja sekä tutustuin taustamateriaaliin ja kirjallisuuteen, niin jotenkin se aihe sieltä muodostui.

Loin työhyvinvoinnin kehittämisen prosessimallin kolmesta eri olemassa olevasta prosessista kirjallisuuskatsauksen perusteella, ja otin tässä mukaan myös kohdeyrityksen. Prosessimalli koostui liiketoimintatiedon hallinnan mallista, työhyvinvoinnin kehittämisen vaiheista sekä henkilöstötutkimuksen prosesseista.

Tutkimukseni tuloksista käy ilmi, että työntekijöitä on mahdollista osallistaa koko prosessiin ja varsinkin sen kolmeen eri vaiheeseen. Nämä kolme vaihetta ovat tiedon hankinta, tiedon prosessointi ja analysointi sekä tiedon hyödyntäminen ja palaute. Eri vaiheiden kautta työntekijät pääsevät osallistumaan työhyvinvoinnin kehittämiseen esimerkiksi ilmaisemalla oman mielipiteensä tai osallistumalla päätöksentekoon. Ainakin oman tutkimukseni perusteella voidaan tulla siihen lopputulokseen, että henkilöstökysely voi edistää työntekijöiden hyvinvointia.

Opin lopputyötä tehdessäni todella paljon – myös itsestäni. Etenkin sen, että täytyy oikeasti tehdä hommia, jos jotain haluaa saavuttaa. Parasta oli se, kun näki, että pystyy tuottamaan jotain tuollaista. Vaikeinta tutkielman teossa puolestaan oli aiheen rajaaminen ja kirjoittamaan ryhtyminen. Tyhjän paperin kammo oli suuri haaste.

Jälkikäteen tarkasteltuna olisin voinut lukea työn alussa vielä enemmän aineistoja, koska lähteiden vähäinen määrä oli yksi tutkielmani ongelmista. Olisin myös haastatellut enemmän ihmisiä, jotta olisin saanut laajemman aineiston diplomityötä varten.

Tuleville diplomityön tekijöille haluan sanoa, että valitkaa työllenne sellainen aihe, joka oikeasti kiinnostaa teitä, koska tulette viettämään sen parissa paljon aikaa. Dippaohjaajia kannattaa myös hyödyntää mahdollisimman paljon.Tutkielman tekemiseen kannattaa lisäksi varata niin paljon aikaa kuin pystyy." III

DIPPA

» OTSIKKO: Työhyvinvoinnin kehittäminen osallistavasti henkilöstökyselyn avulla.

» MITTA: 89 sivua.

» ALA: Tietojohtaminen.

» KAUAN KESTI? 6 kuukautta.

» KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5?

"4,5. Olin töissä samaan aikaan ja olin välillä kipeänä. Kyllä diplomityö on aikaa vievä ja vaativa asia."

"TÄYTYY OIKEASTI TEHDÄ HOMMIA, JOS JOTAIN HALUAA SAAVUTTAA."

Roosa Palonen

Teksti & kuvat INKA AURANEN

HYVÄN TYÖN ÄÄRELLÄ

GRADU

» OTSIKKO: Asiakaspalvelutyötä tukevan työkalun käyttö: Tapaustutkimus ITC-alan yrityksen teknisen tuen puhelinasiakaspalvelussa.

» MITTA: 81 sivua.

» ALA: Tietojenkäsittelytieteet.

» KAUAN KESTI: 10 kuukautta. Työkalun tekeminen alkoi kuitenkin jo vuonna 2016.

» KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5?

"4. Satoja tuntejahan tuohon yhteensä meni aikaa. Tutkimuksen teko ei ole aina vain itsestä kiinni, vaan myös muiden ihmisten aikataulut vaikuttavat."

Graduidea lähti halusta kehittää omaa työntekoa

Jarno Ihalainen: "Graduni käsittelee työn helpottamiseen kehitettyä Tietopankkityökalua. Tietopankkityökalu sisältää ohjepolun, joka ohjeistaa työntekijälle, miten työtilanne kannattaa hoitaa. Ohjepolulla kerrotaan, mitä asiakkaan kanssa kannattaa ottaa puheeksi, ja annetaan yleisiä vinkkejä asiakaskohtaamiseen. Työkalu on suunniteltu teknisen tuen puhelinasiakaspalveluun, mutta samaa toimintaperiaatetta voi soveltaa muissakin tehtävissä.

Tutkimukseni aikana huomasin, että työkalua voidaan käyttää toimivasti koulutustarkoituksessa. Uusille työntekijöille työkalu on siis hyödyllinen, koska se antaa varmuutta. Kokeneemmat tekijät taas kokivat, että heidän työflow'nsa häiriintyy, jos työtilanteeseen tuodaan uusi työkalu.

Idea Tietopankkityökalun kehittämiseen ja graduun tuli työtehtävieni puolesta. Tykkään kehittää omaa työntekoani ja työnteon prosesseja. Kehitin itselleni muistion, jonka avulla suosittelin asiakkaalle kussakin tilanteessa sopivia asioita, ja muistion käytöstä sain idean Tietopankkityökalulle. Olin tuolloin vielä kandiopiskelija, mutta aloin jo miettiä, että voisin tehdä graduni tästä aiheesta.

Gradun tekemisessä parasta oli, kun lähdin tutkimaan aihetta syvemmin ja löysin sellaisia käsitteitä, joista en ollut aikaisemmin tiennyt. Aihetta oli kiva tutkia, ja se oli todella avartavaa. Itse työkalun tekemisessä parasta oli, että se oli merkityksellistä oman työni kannalta.

Vaikeinta oli kaiken nivominen yhteen loogiseksi kokonaisuudeksi. Pitkää tekstiä kirjoittaessa tulee helposti sokeaksi omalle tekstilleen. Minulle tuli myös kiire valmistumisen kanssa, koska tutkinto-ohjelmani siirtyy toisen nimikkeen alle, mistä seuraa muutoksia tutkintorakenteeseen.

Jos voisin jälkikäteen tehdä jotain toisin, olisin miettinyt ajankäyttöäni tarkemmin. Olisin myös kerännyt työpaikalta jonkinlaisen ydinjoukon tutkimusta varten.

Antaisinkin tuleville gradun tekijöille sen neuvon, että aikataulut kannattaa suunnitella huolellisesti. Kannattaa myös kysyä jo etukäteen perheeltä tai ystäviltä, voisiko joku lukea tekstiä läpi." III

"PARASTA OLI, KUN LÖYSIN SELLAISIA KÄSITTEITÄ, JOISTA EN OLLUT AIKAISEMMIN TIENNYT."

Jarno Ihalainen

Minuuttipeliä

Yliopiston rehtori on vähän kuin Suomen presidentti.

Kaikki tietävät, että hän on Tärkeä Henkilö ja että hän tekee jonkinlaisia Tärkeitä Asioita. Silti kukaan ei oikeastaan tarkalleen tiedä, mitä nämä asiat pitävät sisällään.

Tämän analogian maalaili toimitusharjoittelijamme, kun keskustelimme tästä artikkelista Visiirin toimituksessa. Tampereen yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen aloitti viisivuotiskautensa kesäkuussa.

Rehtorin tehtävistä kirjataan Tampereen yliopiston johtosäännössä. Listalla on 11 kohtaa, joissa rehtorin tehtäviksi on kirjattu sellaisia asioita kuin "vastata yliopiston strategian toimeenpanosta ja edelleen kehittämisestä" ja "vastata yliopiston tehtävien taloudellisesta, tehokkaasta ja tuloksellisesta hoitamisesta".

Mutta mitä nämä asiat käytännössä tarkoittavat? Millainen rehtorin tyypillinen työpäivä on, mitä hän tekee?

Menimme katsomaan.

Olemme sopineet tapaamisen keskustakampukselle Päätalon aulaan kello yhdeksäksi aamulla. Keijo Hämäläinen ja johdon assistentti Johanna Harju laskeutuvat portaita luoksemme täsmällisesti.

Päivän mittaan käy hyvin selväksi, että tässä työssä täsmällisyys on ehdotonta.

Rehtorin työhuone sijaitsee Päätalon E-siiven toisessa kerroksessa. Tarkemmin ottaen työhuone on paitsi rehtorin, myös provostin ja vararehtoreiden käytössä.

Muut työpöydät ovat aamulla tyhjillään. Tutkimuksesta vastaava vararehtori Tapio Visakorpi, koulutuksesta vastaava vararehtori Marja

Sutela ja provosti Jarmo Takala ovat aamulla jossakin muualla.

Käymme aluksi läpi päivän ohjelmaa. Hämäläinen esittelee tietokoneen näytöltä kalenteriaan. Tietokone on Applen, ja rehtori kertoo mönkineensä edellispäivänä työpöytänsä alla asentamassa näppäimistöään.

Kalenterissa on erilaisia tapahtumia kuvaavia palkkeja palkkien perään.

Tänään päivään kuuluu seuraavaa:

Kello 8: Päivän aloitus

Kello 9: Valmistelua ja keskustelua

Visiirin kanssa työhuoneella

Kello 10: Kauppalehden haastattelu

Kello 11: Lounas

Kello 12: Dekaanin tapaaminen

Hervannassa

Kello 13: Viestintä ja markkinointi

-tiimin kokous Hervannassa

Kello 15: Palaveri keskustassa

Kello 16: Zoom-kokous Tampereen

kaupungin ja kauppakamarin kanssa

Kello 17: "Päivän ensimmäinen työpäivä" päättyy

Tiedustelen, onko tämä niin sanottu tyypillinen työpäivä, vai onko rehtorin pestissä sellaisia ensinkään.

"Kesäkuussa ennen juhannusta oli pieni rykäys rutiininomaista työtä. Nyt periaatteessa on aika haasteellinen kalenteri, kun rutiinit alkavat pyörimään päälle, ja tässä on vararehtorien ja dekaanien rekrytoinnit käyn-

Toimittaja seurasi, kun toimittaja haastatteli Hämäläistä.

nissä", Hämäläinen sanoo.

Hän huomauttaa, että käytännössä rehtori on töissä vuorokauden ympäri. Tänä aamuna Hämäläinen kertoo laitelleensa sähköposteja puoli kahdeksan aikaan aamulla, koska edellisen päivän iltatilaisuuden takia sähköposteihin vastaaminen venyi.

Johanna Harju koputtaa oveen ja tuo meille kahvitarjottimen.

"No niin, sä kannoit tänne! Oltaishan me haettu", Hämäläinen päivittelee.

Hän vakuuttaa, että pöytään tuotu kahvitarjoilu ei ole osa rehtorin jokapäiväistä rutiinia.

Kalenterin virittäminen syksyyn on vaatinut tarkkuutta. Aikataulut oli muovattu pitkälle tulevaisuuteen Jyväskylän yliopiston rytmin mukaan, ja Tampereen yliopiston työrytmin periminen aiheuttaa muutoksia. Kun esimerkiksi johtoryhmän kokous onkin tiistaina maanantain sijaan, menee moni asia täysin uusiksi.

"Assistentti pelaa Tetristä tässä, että mihin lohkoon mikäkin tiputetaan.

Nytkin hän yrittää siirrellä kaikkea, että saadaan torstai kuntoon."

Onneksi Visiirin Tetris-palikka on saatu pudotettua tähän päivään. Hämäläinenkin sanoo, että se on hyvä: harva oikeasti tietää, mitä rehtori tekee.

"Ensin voi olla todella haasteellinen yt-neuvottelu, jonka jälkeen menet avaamaan konferenssia ja hehkuttamaan, miten hieno yliopisto on. Sen jälkeen soitat surunvalittelut menehtyneen puolisolle, sitten menet tsemppaamaan opiskelijoita. Kyllä se vaatii erilaista kanttia", hän kuvailee.

Työhuoneen seinillä roikkuu tauluja, joissa risteilee maltillisen abstrakteja värikuvioita. Kysyn, toiko Hämäläinen taulut mukanaan Jyväskylästä vai tulivatko ne huoneen mukana.

Rehtori ei vastaa, vaan kysyy omaa mielipidettäni teoksista. Asettelen sanani diplomaattisesti: taulut sopivat toimistomaailmaan.

"Nämä olivat täällä jo valmiiksi, ja ne menevät vaihtoon, kunhan tässä ehtii."

Kahvit on juotu, ja on aika poistua työhuoneesta.

Aamu toistaa itseään: toimittaja ja valokuvaaja odottavat rehtoria Päätalon aulassa. Tällä kertaa he eivät ole Visiiristä vaan kilpailevasta mediasta, Kauppalehdestä.

Haastattelu tehdään Café & Aula

Toivossa, tuttavallisemmin Yläkuppilassa. Toimittaja kyselee tutun kuuloisia kysymyksiä: miten rehtori haluaa kehittää yliopistoa, mikä on Tampereella erilaista kuin Jyväskylässä.

Hämäläinen puhuu paljon ja pitkään. Hänen puheissaan vilisevät organisaatiokulttuurin muutos, johtamisen nelikenttä ja Tampereen yliopiston potentiaali. Pohdin, ovatko pitkät monologit tapa pitää keskustelun aihepiirit rehtorille mieluisina.

Haastattelun jälkeen rehtori siirtyy vielä valokuvattavaksi, ja jututan sillä aikaa toimittajakollegaa. Hän kertoo

Johdon assistentti Johanna Harju hallitsee rehtorin kalenteria.

"JOS REHTORI EI NÄYTTÄYDY, NIIN NÄYTTÄÄ, ETTEI YLIOPISTO OLE OSA YHTEISKUNTAA.”

KEIJO HÄMÄLÄINEN Tampereen yliopiston rehtori

minulle, että he tekevät Hämäläisestä henkilöjuttua. Uusi rehtori on mediassa haluttua tavaraa.

Kauppalehden valokuvaaja passittaa rehtorin Päätalon takapihan villinä rehottavien istutusten sekaan.

"Tuleekohan nyt punkkeja, onneksi on pitkät housut", Hämäläinen huutelee pensaikosta.

Hän ottaa kuvaajan ohjeita vastaan tottuneesti.

Hieman ennen yhtätoista hyvästelemme journalistikollegat ja siirrymme käymään työhuoneella. Pian syödään.

"Assistentti katsoo, että saan ruokaa ja kahvia. Aika harvoin tulee ravintolaan mentyä."

Lounaspöydässä keskustelemme muun muassa Kalervo Kummolasta ja kalastamisesta.

Hämäläinen on jo tavannut pormestari Kummolan.

"Kaikki, jotka tuntevat Kalen, sanovat, että hän on äärettömän sivistynyt ja mukava. Jos on Tampereen edun mukaista, että Kalervo Kummola on pormestari, se on yliopiston edun mukaista.”

Kun Hämäläinen aloitteli työtään Tampereella, kaupungissa olivat käynnissä jääkiekon maailmanmestaruuskisat.

vaa ihmisten tapaamista eri yhteyksissä. Pian meidänkin pitää lähteä Hervantaan tapaamaan lisää ihmisiä.

Miten Juveneksen kalakeitto maittoi?

"Oli paljon tilliä. Kuppilastandardeilla aivan hyvää."

Hämäläinen kalastaa, ja hän sanoo tietävänsä, millaisia ovat hyvä kala ja hyvä kalakeitto.

Niihin ei hänen mielestään kuulu tilliä.

Tänään lounastamme Juveneksessa. Ruokana on lohikeittoa, ja tillin tuoksu leijuu ruokalan portaikkoon asti.

Hämäläinen ei ole ehtinyt testata kaikkia kampusten ravintoloita. Syöminen, kuten kaikki muukin rehtorin päivässä, on tarkkaan kalenteroitua. Lounaat sovitetaan yhteen kokouksien ja tapaamisten kanssa.

"Kaikki kutsuivat minut eri ryhmien aitioihin. Siellä verkostoitui kaikkiin. En mä katsonut yhtään matsia siellä, aitiossa siellä istui ja keskusteli.”

Tiedän jo aiemmin tekemäni haastattelun perusteella, että Hämäläinen ei ole jääkiekkomiehiä. Hän tunnustaakin, ettei ole ikinä katsonut jääkiekkomatsia katsomosta. Aitioissa näyttäytyminen on kuitenkin osa näkyvyystyötä.

"Jos rehtori ei näyttäydy, niin näyttää, ettei yliopisto ole osa yhteiskuntaa."

Rehtorin työ vaikuttaisi olevan jatku-

Lounaan jälkeen palaamme hetkeksi työhuoneelle. Sinne on tällä välin ilmestynyt uusi ihminen: vararehtori Tapio Visakorpi tervehtii meitä pöytänsä takaa.

Peruskoulumaailmassa rehtorin huone on paikka, jonne joutuu puhutteluun tehtyään kolttosia. Mitä yliopistossa pitäisi tehdä joutuakseen rehtorin puhutteluun?

"Minua rehtori ainakin puhuttelee täällä päivittäin", Visakorpi veistelee. Hämäläinen miettii. Puhutteluun

Juveneksen kalakeitto saa rehtorilta maltillisen arvion.

päästäkseen olisi ainakin varattava tapaaminen.

Puoli kahdeltatoista alamme tehdä lähtöä Hervantaan. Kuljemme assistentti Harjun pöydän ohi, ja hän ohjeistaa Hämäläistä Hervannan kokouspaikkojen sijainneista. Hän antaa mukaan vielä paperisen kartan kampuksesta.

Hämäläisen auto odottaa kampuksen parkkipaikalla. Hän on suunnitellut sähköauton hankkimista.

"Asiantuntijat sanoivat, että on ekoteko ajaa dieselauto loppuun."

Ajomatkan aikana olen kiinnostunut kuulemaan rehtorin työhön liittyvistä paineista. Tampereen yliopiston aiempi rehtori Mari Walls sai osak-

seen kritiikkiä valtakunnallisissakin medioissa. (Toimituksen huomio: Visiiri yritti saada Mari Wallsin haastatteluun tähän lehteen, mutta hän perui sovitun haastattelun aikataulusyihin vedoten.)

Rehtorin työssä joutuu ratkomaan vaikeita asioita. Hämäläinen sanoo, että kun asiat tulevat rehtorin pöydälle, kaikki muut keinot on yleensä jo käytetty.

"Aina, kun rehtori joutuu tekemään päätöksen vaihtoehtojen välillä, ei ole enää olemassa hyvää ratkaisua. Tämä yhteisö on erittäin älykäs löytämään ratkaisuja kaikilla tasoilla. Siksi rehtorille kumuloituu hyvin paljon myös sitä lokaa, että aina joutuu tekemään

negatiivisia päätöksiä."

Hän sanoo, että palaute on toisinaan ollut hyvinkin rankkaa.

"Olitpa johtotehtävissä miten hyvä tahansa, miten mukava tahansa, mitä tahansa teet, aina jossakin vaiheessa teet jollekin epämieluisan päätöksen. Tärkeintä on se, että kun palautetta tulee, niin ihmisen kokemus on aito, ja siihen pitää suhtautua empaattisesti."

Kriittisyys on kuitenkin tärkeää, ja Hämäläinen haluaa pitää kriittisiä ihmisiä lähellään.

"Jos en pysty vakuuttamaan lähintä kollegaa, miten vakuutan yhteisön?"

Kaarramme Hervannan kampuksen parkkihalliin ja saamme kuulla

Rehtori tapasi tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan dekaani Martti Kaurasen.

"OLITPA JOHTOTEHTÄVISSÄ MITEN HYVÄ TAI MUKAVA TAHANSA, AINA JOSSAKIN VAIHEESSA TEET JOLLEKIN EPÄMIELUISAN PÄÄTÖKSEN."

KEIJO HÄMÄLÄINEN Tampereen yliopiston rehtori

KUN JOKIN ASIA TULEE REHTORIN PÖYDÄLLE, KAIKKI MUUT KEINOT ON YLEENSÄ JO KÄYTETTY.

meitä yllättävän tiedon rehtorin liikkumisesta. Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa rehtorilla on työn puolesta auto, kuljettaja ja nimetty parkkiruutu. Tampereella rehtorille ei ole suotu näistä mitään.

"Täällä on semmoiset työehdot, että itse ajetaan omalla kustannuksella toiselle kampukselle ja itse maksetaan ihan omilla rahoilla parkin kuukausimaksu."

Hämäläinen sanoo, että Tampere on tässä suhteessa poikkeuksellinen.

"Aikataulu on tiukka ja kokoukseen pitää ehtiä minuutilleen, ja sitten rehtori etsii parkkipaikkaa kun 50 ihmistä odottaa tärkeää kokouspäätöstä. Sitä pitää aina miettiä, onko se hyvin käytettyä aikaa. Ei se ole mikään statussymboli, vaan ajankäytön optimointia."

maan tavaksi säännölliset tapaamiset ylioppilaskunnan johdon ja yliopiston johdon kanssa, ja että ylioppilaskunnan puheenjohtajalla olisi aina rehtorin suora salainen numero.

Honkasaari vahvistaa minulle, että hänellä toden totta on Hämäläisen suora salainen numero. Tapaamisia heillä on ehtinyt olla kaksi, kolmas on tulossa kuun lopussa.

Nousemme hissillä palaverikerrokseen. Paikan päällä on noin 15 ihmistä, lisäksi etäyhteyksillä muutama. Hämäläinen pitää tiimille puheenvuoron viestinnän ja markkinoinnin tärkeydestä yliopistomaailmassa. Hän puhuu mielikuvien ja brändin tärkeydestä ja siitä, miten tiedeyhteisö tarvitsee viestinnän apua tutkimuksen vaikuttavuuteen. Muut osallistujat kuuntelevat häntä tarkkaavaisesti, esittävät kysymyksiä ja nauravat pariin otteeseen Hämäläisen lohkaisuille.

Vietämme lopulta kokouksessa puolitoista tuntia. Sen jälkeen alamme tehdä lähtöä kohti keskustakampusta.

Hervannan kampuksen yhteydessä on peruskoulu, ja alakouluikäisiä lapsia parveilee pihalla kävellessämme takaisin kohti parkkihallia. Hämäläinen pohtii, miten innoissaan lapset ovat kouluun menemisestä, ja mitä vastaavan tunteen nostattamiseksi voisi tehdä yliopistossa. Uudet opiskelijat aloittavat innoissaan, mutta entä kuudetta vuottaan aloittavat?

lapsiensa kanssa.

Puhe keskeytyy.

"Ajoinko mä nyt risteyksestä ohi", hän ähkäisee.

Pelkääjän paikalla istuu ajotaidoton oululainen toimittaja, jonka neuvoista ei ole paljoakaan hyötyä, mutta onneksi navigaattori ja takapenkin valokuvaaja saavat auton takaisin reitilleen. Menetämme maisemareitillä aikaa vain kaksi minuuttia.

Kolmelta alkava palaveri pidetään suljettujen ovien takana. Utelen tapaamisesta tarkempia tietoja, mutta Hämäläinen muotoilee ympäripyöreästi asian koskevan korkeakouluyhteisön yhteistyötä ja henkilöstöasioita. Kun Hämäläinen palaa salaperäisestä palaverista, siirrymme viimeiseen tapaamiseen. Siihen osallistuvat yliopisto, Tampereen kaupunki ja kauppakamari, ja aiheena on Tampere Conversations -tapahtuman suunnittelu. Palaveri pidetään etäyhteyksin, joten kapuamme takaisin rehtorin työhuoneeseen. Visakorpi on kadonnut, olemme rauhassa.

Hämäläinen kertoo, että aamun jälkeen on tähän mennessä tullut 30 sähköpostia.

"Se on aika vähän, koska porukka on vielä lomilla."

Hervannassa

rehtorilla on tänään peräjälkeen kaksi tapaamista. Ensin käymme tervehtimässä tekniikan ja luonnontieteiden tiedekunnan dekaani Martti Kaurasta hänen työhuoneellaan, mutta hänen ja Hämäläisen kahdenkeskistä tapaamista emme saa jäädä seuraamaan.

Dekaanitapaamisen jälkeen siirrymme Konetalosta päärakennukseen viestintä ja markkinointi -yksikön kokoukseen. Matkalla ohitamme sattumalta Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Treyn puheenjohtaja Anniina Honkasaaren, ja Hämäläinen tervehtii häntä.

"Kiva nähdä."

Hämäläinen sanoi jo keväällä Visiirin haastattelussa, että tulisi otta-

"Kyllähän se opetus, ryhmä tai kokemus pitäisi saada innostavaksi kaikille."

Meillä on 26 minuuttia aikaa ehtiä Hervannasta keskustakampukselle seuraavaan palaveriin. Kello on puoli kolme, ja Hämäläinen on puhunut taukoamatta koko päivän.

"Kyllä ääni väsyy. Tämä on äärisosiaalinen työ, en ole koskaan yksin."

Hämäläinen luettelee ajomatkalla erilaisia hallituksia, säätiöitä, työryhmiä ja muita asioita, joissa on mukana: rehtorineuvosto, opetusja kulttuuriministeriön työryhmät, Sitran hallitus... Ryhmien ja tapaamisten listaus kestää noin viisi minuuttia.

Hän on käytännössä aina töissä, mutta kertoo olevansa viikonlopuistaan tiukka. Hän käy usein mökillä Viitasaarella ja viettää aikaa lapsen-

Hämäläisellä on teknisiä ongelmia etäkokoukseen pääsemisessä.

"30 sekuntia aikaa", hän mutisee. Hän myöhästyy lopulta noin minuutin.

Kokouksen pitäisi loppua viideltä, mutta se etenee verkkaisesti ja venyy lopulta noin kymmenen minuuttia yli viiden. Hämäläinen ei vaikuta olevan tyytyväinen siihen, kun asiat eivät tapahdu ajallaan.

Kun palaveri päättyy, siirrymme vielä Johanna Harjun työpisteelle. Pari asiaa vaativat vielä läpikäymistä.

Olemme valmiita vielä jonkinlaiseen loppukaneettiin tai vaikka saattamaan rehtorin autolleen, mutta Hämäläinen kiittää ja hyvästelee meidät ystävällisesti.

Sähköposteihin pitää vielä ehtiä vastaamaan. III

ENSIMMÄISEN VUODEN YKSINÄISYYS

Kaikille fuksivuosi ei ole elämän paras ajanjakso täynnä uusia ihmisiä ja hauskoja kokemuksia. Asiantuntijan mukaan opiskelijoiden yksinäisyys on yleistä. Kolme opiskelijaa kertoo, millaista fuksivuoden yksinäisyys heille oli, ja miten he jatkoivat eteenpäin.

uhannet opiskelijat aloittavat näinä viikkoina uutta elämänvaihetta Tampereella. Tuutorien kovasta työstä huolimatta osa satsista putoaa kyydistä täysin tahtomattaankin. Elämäntilanteen muuttuessa ja uudessa valtavassa sosiaalisessa ympäristössä voi jäädä yksin tyhjän päälle sosiaalisesti ja psyykkisesti.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön vastaava (YTHS) psykologi Hannu Soronen sanoo Visiirille, että korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyys on yleistä, eikä Tampereen korkeakouluyhteisö ole ilmiössä poikkeus. Opintojen aloittaminen ja itsenäistyminen ovat merkittäviä käännekohtia, joissa vanhoista siteistä pyristellään irti ja elämä on mahdollista aloittaa lähes puhtaalta pöydältä. Siksi monelle opiskelijalle erityisesti fuksivuotena koettu sosiaalisten suhteiden puute voi olla sekä valtava muutos että suuri pettymys.

T"Monelle opintojen aloittaminen on paikka opetella ymmärtämään omaa identiteettiä, vapautta ja mahdollisuuksia. Lapsena sosiaalisiin piireihin on usein joko synnytty tai jollain tavoin pakotettu, ja erilaisiin, myös ikäviin rooleihin on kasvettu kiinni", Soronen sanoo.

Opintojen alkamisen solmukohdassa onkin mahdollista määritellä itsensä ja suhteensa uudelleen. Sorosen mukaan se kuitenkin vaatii paljon tunnetyötä ja itsensä haastamista.

"Siinä joutuukin kohtaamaan itsensä uusin silmin, ja se herättää niin riemun kuin pelonkin tunteita."

Uudelle paikkakunnalle muuttaminen opintojen perässä voi mahdollistaa esimerkiksi irtautumisen koulukiusatun roolista tai auttaa löytämään samanhenkisiä ihmisiä. Aina näin ei kuitenkaan käy: ulkopuolisuudesta ei välttämättä pääsekään pois tai isot odotukset uusista ystävistä eivät toteudukaan.

"Haavoitetuksi tulleet ovat helposti herkkiä, varovaisia ja varautuneita uusien ihmisten kanssa. On iso riski, että oma varovaisuus ja täten myös kuvio, josta pyristeli eroon, alkavat toistua. Vaarana on, että muut ihmiset aistivat tämän varuillaan olemisen, ja vuorovaikutustilanteesta tuleekin jännitteinen."

ENSIMMÄISEN VUODEN YKSINÄISYYS

Eristyksen jälkiä korjataan yhä

Yksinäisyys vaikuttaa siihen, miten opinnot sujuvat ja miten opiskelija kiinnittyy ympäröivään yhteisöön. Sorosen mukaan he, joilla on vahva tukiverkosto, pärjäävät paremmin. Yhteisön reunalla tai jopa ulkopuolella olevat sen sijaan kärsivät entisestään, ja opinnot takkuavat.

Moni allekirjoittaa väitteen, että pandemia-aika jätti opiskelijayhteisöön loven vuosikurssien, järjestötoimijoiden ja kurssitovereiden välille. Sorosen mukaan koronavuosien eristäytyneisyys ja digikohtaamisiin keskittyminen ovatkin aiheuttaneet pitkäaikaisia vaikutuksia opiskelijoiden sosiaalisuuteen. Etäkontakteihin panostamisessa ja fyysisten tilojen vähentämispäätöksissä kannattaisi siis kuunnella mielenterveyden asiantuntijoita.

"Etätapaamisten ja tekniikkaan nojaamisen vahingot osuvat ihmisiin, ja niiden korjaaminen tulee lohkaisemaan ison osan resursseista. Nämä vahingot ovat ikäviä, raskaita, pitkäaikaisia ja kalliita korjattavia. En tiedä, olemmeko valmiita satsaamaan yhteiskuntana tämän tehdyn vahingon korjaamiseen", Soronen miettii.

Sosiaalista aktiivisuutta rohkaisevaa toimintaa voisivat hänen mukaansa

olla esimerkiksi korkeakoulun kaverinvälityspalvelu tai harrastustuutoritoiminta, johon olisi mahdollisimman matala kynnys lähteä asunnoltaan ottamaan kontaktia muihin ihmisiin.

"Tarvitsemme toimintaa, jossa kynnys paikalla olemiseen on matala, ja jossa ihmiset ovat laumana. Kun olemme yhdessä läsnä, saamme mahdollisuuksia ottaa oman paikkamme yhteisössä ja edes pälyillä toisiamme", Soronen sanoo.

Suomen Punaisen Ristin yksinäisyysbarometrissa 2023 ilmeni, ettei pandemia-ajan yksinäisyys tasaantunutkaan rajoitusten poistuttua. Raportin mukaan "yksinäisyyttä, ulkopuolelle jätetyksi tulemista ja eristäytyneisyyttä kokevat eniten 15–34-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset Suomessa".

Sorosen mukaan koronaeristyksen vaikutusten korjaaminen kestää pitkään.

"Onneksi ryhmään kuuluvuudessa on silti ollut myönteistä kehitystä 2000-luvun alkuun verrattuna. Siinä näkyvät merkittävät opiskelijayhteisön ponnistelut."

Sorosen mukaan etäajan ongelmista riippumatta myös digiyhteisöllisyydelle on paikkansa, ja etäkohtaamiset voivat olla pelastava kokemus esimerkiksi heille, joille fyysisesti paikalla oleminen on vaikeaa tai mah-

dotonta. Mahdollisuuksien monipuolisuus olisikin avainsana sille, että jokainen löytäisi paikkansa.

"Korkeakoulumaailma tarjoaa onneksi mahtavan valikoiman kaikenlaista tekemistä, eikä sen tarvitse olla omaan opiskelualaan liittyvää. Kyllä Tampereen kokoisesta kylästä löytyy ihan mitä vaan. On vain otettava se ensimmäinen askel."

"TARVITSEMME TOIMINTAA, JOSSA KYNNYS PAIKALLA OLEMISEEN ON MATALA, JA JOSSA IHMISET OVAT LAUMANA."

HANNU SORONEN YTHS:n vastaava psykologi

NÄIN KOLME OPISKELIJAA

KERTOO YKSINÄISYYDESTÄÄN

Vertaistuen puute vaivasi

Pandemia-ajan fuksit saivat tuta nahoissaan sen, millaista vahinkoa eristäytyneisyys ja yhteisön ulkopuolelle jääminen aiheuttavat. Englannin kielen opiskelija Kristina Ojaniemi, 22, aloitti yliopisto-opintonsa syksyllä 2020 heti ylioppilaaksi valmistuttuaan.

Koko elämänsä Tampereella asunut Ojaniemi kohtasi uuden elämänvaiheen tutusta kotikaupungista huolimatta yksin: suurin osa ystävistä ei mennyt vielä yliopistoon, eikä uusia kavereita löytynyt orientaatioviikoilla.

"Alussa meni ihan kivasti, koska pari ensimmäistä viikkoa pystyttiin järjestämään hyvin tapahtumia. En kuitenkaan tutustunut kunnolla keneenkään, ja loppuvuonna huomasin porukoiden jo ehtineen muodostua", Ojaniemi kertoo.

Tavallisesti hänen on helppo puhua muiden kanssa, mutta fuksivuonna tutustuminen ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Siksi vertaistukea opintoihin ei ollut, ja Ojaniemi tunsi kaiken olevan paljon vaikeampaa kuin ennen. Se teki olon suoranaisen tyhmäksi.

"Tuntui siltä, että olenko edes missään yliopistossa. Teen vain pirun vaikeita kursseja yksin kärvistellen, ja itken kotona, kun on tylsää eikä ole kavereita. Se tunne on jäänyt mieleen", Ojaniemi sanoo.

Lopulta muutamia kavereita löytyi opintojen kautta, kuten esimerkiksi monelle tutulta tietotekniikkataidon kurssilta. Kollektiivista kärsimystä pääsi jakamaan yhden kurssitoverin kanssa, ja tämän kautta löytyi toinenkin tuttavuus.

"Pidän itseäni onnekkaana, että minulla oli fuksivuonna sentään muutama kaveri. Tunsin silti paljon yksinäisyyttä, ja fuksivuosi tuntuu edelleen hieman hukkaan heitetyltä vuodelta", Ojaniemi sanoo.

Tilanne sai käänteen parempaan toisena lukuvuotena, kun Ojaniemi haki tuutoriksi ja pääsi tutustumaan muihin yhteisen tekemisen ja fuksien ryhmäyttämisen kautta. Hän suositteleekin tuutoriksi hakemista kaikille, sillä sen kautta pääsee tutustumaan sekä muihin tuutoreihin että myös fukseihin. Tuutorointi avasi myös oven järjestötoimintaan.

"Hain tuutorivastaavaksi ja hallitukseen mukaan, ja Lexicalla oli tosi tsemppaava ja mukaan ottava ympäristö. Ihmiset olivat ihania, ja toimintaan lähteminen tuntui helpolta siirtymältä", Ojaniemi sanoo.

Nyt neljättä vuottaan aloittava Ojaniemi mieltää yliopistokokemuksensa kokonaisuudessaan positiiviseksi. Hän on erityisesti nauttinut poikkitieteellisyydestä ja huomannut, että erilaisista tapahtumista, kuten esimerkiksi Wapun Teemunkierrokselta, on aina löytynyt mukavia ihmisiä ja uusia ystäviä.

Järjestötoiminnasta innostuneena Ojaniemi päätyi lopulta kolmantena vuotenaan ainejärjestönsä Lexican puheenjohtajaksi sekä jäseneksi Trey:n tapahtumajaosto Kollektiiviin.

"Järjestötoiminta on ylipäätään hyvä reitti päästä tekemään erilaisia asioita, niin omaa uraa kuin vapaa-aikaa-

"TEEN VAIN PIRUN VAIKEITA KURSSEJA YKSIN KÄRVISTELLEN, JA ITKEN KOTONA, KUN ON TYLSÄÄ EIKÄ OLE KAVEREITA. SE TUNNE ON JÄÄNYT MIELEEN."

KRISTINA OJANIEMI Englannin kielen opiskelija

kin ajatellen. Siinä pääsee myös tekemään poikkitieteellistä yhteistyötä ja piirit kasvavat vahingossakin", Ojaniemi sanoo.

Fuksivuonna Ojaniemi tunsi itsensä lähes hylkiöksi, mutta nyt hän tuntee opiskelijayhteisön omakseen. Hän muistuttaa, että koko opiskelijayhteisössä aidosti halutaan, että jokainen pääsee mukaan.

"Vaikka ensimmäisillä viikoilla ei välttämättä löydä kavereita, ei se tarkoita sitä, ettei niitä koskaan löytyisi. Pitää vaan muistaa, ettei ole ulkopuolinen, vaikka siltä tuntuisikin."

Sokea rohkeus kannattaa

Opintojen aloittaminen voi olla sosiaalisissa suhteissa iso muutos, vaikkei taival alkaisikaan suoraan lukiosta alle kaksikymppisenä. Ojaniemen kanssa syksyllä 2020 englannin kielen opinnot aloittanut Ella Eskelinen, 24, suoritti perusopintonsa avoimen yliopiston kautta kansanopistossa. Suora siirtymä aineopintoihin aiheutti ylimääräisen esteen jo valmiiksi hankalaan fuksisyksyyn.

"Toisin kuin perusopinnot, aineopinnot suoritettiin poikkeuksetta etänä. Lopulta opiskelin lähes 2,5 vuotta

täysin etäyhteyksillä. Minulle oli iso askel löytää kolmantena lukuvuonna jokin opetusluokka kampukselta", Eskelinen sanoo.

Hän otti orientaatioviikolla osaa aktiviteetteihin, mutta oli jatkuvasti huolissaan koronariskistä. Lopulta Eskelinen oli ensimmäisen vuoden lähes täysin yksin. Hän peitti yksinäisyyden tunnetta opiskelemalla ahkerasti ja ajattelemalla, että on "täysin fine, ettei löydä ketään". "Fomo" eli pelko paitsi jäämisestä korostui esimerkiksi etätapahtumissa, joihin osallistuttiin omilla kaveriporukoilla.

"Kokemus vaikutti minuun myö-

hemmin niin, että ajattelin, uskallanko tulla mukaan ainejärjestön toimintaan esimerkiksi tiimihauissa. Ajattelin, että kaikki tuntevat jo toisensa, ja pelkäsin jääväni ulkopuolelle."

Toisena vuotenaan Eskelinen pääsi mukaan Kyrpongin MM-kisojen järjestämistiimiin ja löysi tutun kautta ystäviä Tampereen YK-yhdistyksestä. TAYK:in kansainvälisistä opiskelijoista tuli hänen uusi kaveriporukkansa, ja Kyrpong-tiimistäkin löytyi ihmisiä, jotka olivat ensimmäistä kertaa mukana toiminnassa. Tiimeissä oli mukana ihmisiä eri vuosikursseilta, ja kokouksissa pääsi tutustumaan

muihin. Se lisäsi kokemusta yhteisöön kuulumisesta.

"Minulla meni lopulta puolitoista vuotta päästä ainejärjestöni toimintaan mukaan, koska kamppailin kynnyksen ylittämisen kanssa. Lopulta uskalsin olla sokeasti rohkea ja heittäytyä", Eskelinen sanoo.

Hänen mielestään on hyvä, että tapahtumatiimit kerätään hallituksen ulkopuolelta ja mukaan lähteviä ihmisiä tuetaan ja kannustetaan. Vanhempien opiskelijoiden aloitekyvyllä ja mukaan ottamisella on suuri vaikutus: Eskelinen sai uuden kaveriporukan, kun joku kysyi, haluaisiko hänkin

LUKUVUONNA JOKIN OPETUSLUOKKA KAMPUKSELTA." ELLA

"OPISKELIN LÄHES 2,5 VUOTTA TÄYSIN ETÄYHTEYKSILLÄ. MINULLE OLI ISO ASKEL LÖYTÄÄ KOLMANTENA

tulla mukaan musavisaan. Aluksi hän ei meinannut uskaltaa.

"Kuulostaa kornilta, mutta rohkeus kannattaa aina. On tärkeää olla oma itsensä, ja jokainen on ainejärjestön tapahtumiin varmasti kutsuttu. Ei kannata ottaa paineita, sillä jokainen hakee täällä paikkaansa. Fuksiviikot ovat vasta ensimmäinen taso tässä kaikessa, ja niiden kautta lähdetään kulkemaan eteenpäin."

Yksinäinen vuosi oli sekä kirous että siunaus

Historian opiskelija Varpu Nummelin, 25, aloitti opintonsa avoimen yliopiston kautta. Useiden välivuosien jälkeen odotukset yliopistoelämästä olivat korkeat, mutta kontrasti toiveiden ja todellisuuden

välillä olikin raju.

"Etenkin koronan keskelle hypänneenä yliopisto ei ollutkaan lainkaan sellainen kuin ajattelin. Olin aivan hukassa akateemisen vapauden kanssa, kun avoimessa säännöt olivat olleet hyvin selkeät. En tiennyt, mitä kursseja ottaa ja milloin ilmoittautua niille", Nummelin kertoo.

Hän kokee jääneensä välitilaan, koska muut olettivat, että hän osaa jo toimia yliopisto-opintojen kanssa. Tukiverkkoja ei kuitenkaan ollut, ja tapahtumat suljettiin uudestaan syksyllä 2021. Oma ainejärjestö jäi siis myös hyvin etäiseksi.

Koska mitään vertailukohtaa omaan tekemiseen ei ollut, Nummelin päätyi viettämään fuksivuotensa ankarasti ja "stahanovilaisesti" opiskellen ja suorittaen. Stahanov oli neuvostopropagandassa esiintynyt mallityöläinen, joka ylitti työtavoitteensa

"ETENKIN KORONAN KESKELLE HYPÄNNEENÄ

YLIOPISTO EI OLLUTKAAN LAINKAAN SELLAINEN

KUIN AJATTELIN.

OLIN AIVAN HUKASSA

AKATEEMISEN VAPAUDEN KANSSA, KUN AVOIMESSA SÄÄNNÖT OLIVAT OLLEET HYVIN SELKEÄT."

mahdottomin määrin. Suorittaminen vei Nummelinilta voimavaroja ihmissuhteiden ylläpidosta ja muusta sosiaalisesta jaksamisesta.

"Käytin aivan tuhottomasti aikaa koulutyöhön. Laiminlöin vanhoja ihmissuhteitani, enkä myöskään solminut uusia. En pystynyt vertaamaan omaa toimintaani muihin enkä jakamaan ajatuksiani muille", Nummelin pohtii.

Yksin oleminen myös eriytti todellisuudesta ja sai epäilemään itseä sekä omia sosiaalisia kykyjä. Omat kiinnostuksenkohteet tuntuivat liian spesifeiltä, ja Nummelin pyrki myös keskustelun tasolla sensuroimaan ja kieltämään itseään.

"Ajattelin myös, ettei minulla olisi noppien takomisen ohella aikaa mihinkään järjestötoimintaan, ja kieltäydyin kaikesta. Lopulta kuitenkin menin Vihreän vasemmiston toimintaan mukaan, koska se vaikutti ainejärjestöhommia pienimuotoisemmalta."

Kerho- ja harrastejärjestötoiminnasta tuli lopulta Nummelille mielekäs väylä tutustua ihmisiin, ja hän päätyi mukaan Rakkauden Wappuradion ja Sekavan toimintaan. Pitkäkestoiset yhteiset projektit ja "mukava puurtaminen" ovat olleet hyvä vastapaino opiskelulle.

"Yksin vietetty fuksivuosi oli sinänsä sekä kirous että siunaus, koska oli aikaa tutkiskella omaa identiteettiä ja sukupuolikokemusta. Ymmärsin olevani muunsukupuolinen, ja kiinnostuin kaikesta sateenkaarevasta toiminnasta", Nummelin kertoo.

Hän pohtii, että juuri kerhotoiminta voi olla kaikkein antoisinta yliopistoelämää, vaikka itse ainejärjestötoiminta ei olisi kaikkia varten.

"Kerhoissa saa paljon helpommin uusia tuttuja, koska yhteisistä kiinnostuksenkohteista saa paljon tosi hyviä keskusteluja. Suosittelisinkin fukseja käymään esimerkiksi harrastemessuilla etsimässä kiinnostavia juttuja."

Nummelin kannustaa muita samassa tilanteessa olevia opiskelijoita myös etsimään mielekästä tekemistä yliopistoelämän ulkopuolelta. Esimerkiksi oman uuden kotikaupungin kulttuuripaikkoihin tai liikuntamahdollisuuksiin tutustuminen voi olla hyvä alku ylipäätään kotoa poistumiselle.

"Älkää myöskään dissatko itseänne: olette tehneet ison työn päästäksenne yliopistoon. Olkaa armollisia itsellenne." III

Fuksisyksyn yksinäisyys ei ole ikuinen tuomio

Fuksisyksyni oli hirveä. Ujona ernuna orientaatioviikkojen tutustumisleikit ja kiusalliset hengailut tuli suoritettua tuppisuuna, hieman pahoinvoivana ja varmaan normaalien ihmisten näkökulmasta epäilyttävästi vilkuillen. Korona- ja ihmispelko saivat jättämään monta tapahtumaa välistä ja vetäytymään sosiaalisista tilanteista. Pandemia heitti ylimääräisen kierrepallon jo valmiiksi stressaavaan elämänmuutokseen.Yksinäisyys tuntui häpeäpaalulta ja jonkinlaiselta sosiaaliselta rangaistukselta, mitä se tietysti myös alun perin onkin – yksin jääminen on ollut ihmislajille sosioevolutiivisesti rangaistus. Visiirin jutussa haastateltujen opiskelijoiden tapaan tukiverkkojen puute vaikeutti opiskelua ja sai epäilemään omaa kykenevyyttä edes olla kirjoilla koko opinahjossa. Pelon ja epävarmuuden kierre jatkui ikiliikkujana: mitä enemmän välttelin, sitä enemmän pelkäsin.

Lopulta jokin sokea rohkeus sai fuksikeväänä ja toisena opiskeluvuotena minut tekemään jotakin toisin.

Minulle tärkeimmät askeleet ylös suosta olivat suun avaaminen ja osallistuminen silkalla tahdonvoimalla, lähiopetuksena järjestetty intensiivinen journalismin peruskurssi ja oman ainejärjestön ulkopuolella oleviin ihmisiin tutustuminen. Kun ei ollut enää mitään menetettävää, oli vain yritettävä vielä vähän.

Pikkuhiljaa tilanne helpottui, ja tajusin, ettei osa ihmisistä ainakaan suoranaisesti inhonnut minua. Se riitti. Muiden ottama kontakti sai avautumaan ja uskomaan, ettei peli ole kokonaan menetetty. Musiikkiharrastus toisella asteella ja soitannollisessa seurassa loi yhden siteen, josta sai voimaa toimia myös muissa ympäristöissä.

Oman ainejärjestöni yhdenvertaisuusvastaavan toteutettaman kyselyn mukaan yksinäisyyttä koetaan erityisesti tapahtumissa ja järjestötilassa. Pienet porukat ja oma erillisyys korostuvat silloin, kun tapahtumassa ei ole mitään yhteistä tekemistä. Monet toivoisivatkin, että tapahtumissa olisi jotain ohjelmaa eikä vain hengaamista, ja allekirjoitan tämän täysin. En itsekään ole ikinä varma, mitä ihmettä menisin tekemään "pelkkiin bileisiin". Puhumaan ihmisille vai?

KALTAISENI fuksit (ja entisetkin fuksit): nyt on oiva tilaisuus pelmahtaa harrastemessuille, uusien iltoihin ja erilaisiin kokouksiin. Kerhojen Telegram-ryhmiin voi mennä ihan vaan stalkkaamaan. Niin aine- kuin harrastejärjestöissäkin tarvitaan koronavuosien kuilun jälkeen kipeästi uusia tyyppejä jeesaamaan ja puuhastelemaan, ja jokainen uusi ihminen on aidosti toivottu mukaan.

Tuutorit ja muut järjestötoimijat: pitäkää yllä vastaanottavaista ilmapiiriä ja huomioikaa heidätkin, jotka eivät ole heti sitä bileiden räiskyvintä seuraa. Erityisesti neuromoninaisille tai mielenterveysongelmien kanssa kamppaileville fuksivuosi voi olla erittäin haastava, ja toimijoiden sisäänpäinkääntyneisyys tekee hallaa koko järjestölle.

Koettu pettymys tai ulkopuolisuus korkeakouluyhteisössä ei tarkoita, että tilanne olisi tuhoon tuomittu tai täysin muuttumaton. Katkeroituminen tai luovuttaminen myrkyttää itseä vielä enemmän.

En vieläkään ole erityisen itsevarma mennessäni yksin syömään tai johtamani ainejärjestön kokoukseen, mutta tuleepahan silti yritettyä. Siitä voi olla jo ylpeä. III

Ruokalan takana

Yliopistoravintoloiden taustalla vaikuttaa valtavia konserneja, joiden lonkerot ulottuvat päiväkodeista pörsseihin ja hoivakodeista vankiloihin. Toimittaja sukelsi yritysketjujen kaninkoloon.

Teksti ARTTURI KAVAJA Kuvitus JAAKKO LEINONEN

lkuvuodesta olin Helsingissä käymässä ja päätin pitkästä aikaa käydä opiskelijalounaalla muualla kuin Tampereella. Ruokalassa ohikulkijoiden katseita vältellessä silmäni kiinnittyivät pöydällä olevaan ruokaliinaan. Siinä luki sinipunaisella tekstillä ”Sodexo”. Tutun kuuloinen sana, varmaan jokin yritys kyseessä, ajattelin. En kuitenkaan saanut päähäni, missä muualla olen tuohon sanaan törmännyt.

Asia palasi mieleeni käydessäni Tampereella yliopistolla syömässä jonkin aikaa myöhemmin: Linnan ruokalassahan tuo sana oli vastaan tullut! Ei sinänsä ollut yllättävää, että lounasravintolat saattavat olla osa yritysketjua. En kuitenkaan tuossa vaiheessa vielä aavistanut, kuinka syvä tämä kaninkolo on.

Sodexo Oy omistaa Helsingin yliopiston päärakennuksen ravintola Lauruksen, Linnan ravintolan sekä

AHervannan ravintola Hertsin lisäksi muutaman muunkin ravintolan – nimittäin 24 opiskelijaravintolaa ympäri Suomea! Eikä firman liiketoiminta rajoitu pelkästään opiskelijaravintoloihin: Sodexo Oy omistaa Suomessa kaiken kaikkiaan noin 70 erilaista lounasravintolaa, joiden sijainnit vaihtelevat Stora Enson tehtaista Tampereen oikeustaloon ja Helsinki-Vantaan lentokenttään. Mistään pikkubisneksestä ei siis ole kyse.

Ennen kuin kerron Sodexosta lisää, muistellaan hetki muita Tampereen opiskelijaravintoloita. Keskustakampuksen opiskelijana tiesin, että Päätalon ravintolaa operoi Juvenes, jonka puolestaan omistaa ylioppilaskunta. Mutta entäpä Pinni B:ssä sijaitseva Minerva? Muistelin nähneeni Fazerin logoja sen seinillä. Nopean googlauksen jälkeen selvisi, että Fazerin lounasravintolaliiketoiminnan on pari vuotta sitten ostanut yritys nimeltä Compass Group Oy. En muista törmänneeni tähän nimeen ennen, kovin suuresta yrityksestä ei kai siis voi olla kyse.

Voisi sanoa, että olin hieman väärässä. Myös Compass Groupilla on Suomessa kymmeniä, ellei satoja lounasravintoloita Food & Co.-, Amica- ja Tastory -brändien alla. Tähän

VUONNA 2022

GROUPIN

listaan lukeutuu myös Hervannan Reaktori. Perspektiiviä antaa se, että liikevaihdoltaan Compass Group Oy painii samassa sarjassa sellaisten kaikkien tuntemien tavaramerkkien kanssa kuin Hesburger. Vuonna 2022 Compass Groupin liikevaihto Suomessa oli 230,1 miljoonaa euroa, siinä missä Hesburgerin oli 264 miljoonaa.

Tästä päästään tarinan seuraavalle tasolle, joka saa Hesburgerinkin näyttämään pieneltä nakkigrilliltä Turun Puutorilla. Sodexo Oy ja

Compass Group Oy ovat itse asiassa molemmat osa laajempia Sodexo- ja Compass Group -konserneja. Ensiksi mainittu yritys on alun perin ranskalainen ja listattu Euronext-pörssiin, kun taas jälkimmäinen pitää majaansa Brittein saarilla ja josta käydään kauppaa Lontoon pörssissä.

Leukani loksahti lukiessani, että Sodexo eli Société d’Exploitation Hôtelière on 20. suurin yritys työntekijöiden määrässä mitattuna – ei Suomessa, ei Euroopassa, vaan koko maailmassa noin 422 000 työntekijällään. Omien nettisivujensa mukaan Sodexo palvelee päivittäin peräti 100 miljoonaa asiakasta. Ja ihme kyllä Compass Group pistää vielä paremmaksi 500 000 työntekijällä, sijoittuen näin maailman 10. suurimmaksi työnantajaksi. Taakse jäävät Toyotat, Starbucksit, Microsoftit ja muut. Euroopassa enemmän ihmisiä työllistää ainoastaan Volkswagen-konserni. Kansainväliselle tasolle mentäessä yritysten liiketoimintakenttä laajenee. Yritys- ja yliopistoruokaloista siirrytään vaikkapa armeijoiden tukikohtiin. Muissa maissa molemmilla yrityksillä on runsaasti myös muun muassa terveydenhuolto-, siivous- ja vanhustenhoitopalveluita. Tämän lisäksi Sodexo-konserniin kuuluu tytäryritys nimeltä Sodexo Justice Services (joka on jo nimenä kirjoittajan mielestä huvittava, implikoiden oikeuden olevan jonkinlainen kaupallinen palvelu) joka omistaa ja ope-

roi suomalaiseen korvaan absurdilta kuulostavasti yli sataa vankilaa Länsi- ja Etelä-Euroopassa.

Viimeistään tässä vaiheessa lukijan pitäisi alkaa ihmetellä, miksi nämä yritykset ovat meille niinkin vieraita. Yksi syy tälle saattaisi löytyä siitä, että näin massiivisilla yrityksillä on miltei väkisinkin kohu jos toinenkin kontollaan. Etenkin elintarvikealalla tämä tuntuu olevan yleistä. Esimerkiksi Nestlé tunnetaan siitä, että se ei kovin äänekkäästi mainosta tuotteidensa olevan juuri Nestlén omistamia. Myös Sodexo ja Compass Group omistavat monia sivutoiminimiä, joiden alla monet heidän ravintoloistaan toimivat. Yritysten eettisyyttä valvova Corporate Watch -järjestö jopa toteaa, että skandaalit ovat Compass Groupin erikoisuus. Seuraavaksi siis molempien yrityksien valikoituja kohuja Corporate Watchin ja sosiaalisista ongelmista tutkivaa journalismia tekevän sanomalehti Truthoutin mukaan:

1.Compass Groupin on tituleerattu olevan "Britain´s most heartless employer" johtuen sen tavasta antaa potkuja ja uudelleen palkata samoja ihmisiä tarpeen mukaan heppoisin perustein.

2.Huhtikuussa 2005 Sodexo maksoi 80 miljoonaa dollaria sovitellakseen oikeustapauksen, jossa sitä syytettiin vähemmistöjen syrjimisestä ylennyksissä.

3.Lokakuussa 2006 Compass Group sovitteli suljettujen ovien takana noin 45 miljoonalla eurolla oikeustapauksen, jossa sitä syytettiin virkamiesten lahjomisesta YK:n hankkiessa muonitusta rauhanturvaajilleen muun muassa Sudanissa ja Syyriassa.

4.Elokuussa 2013 Iso-Britannian valtio teki yllätystarkastuksen erääseen edellä mainitun Sodexo Justice Services:n vankilaan. Tarkastuksen raportissa todetaan olojen olleen paikoin julmia, epäinhimillisiä ja alentavia, jopa kidutukseen verrattavia.

5.Vuosina 2012 ja 2015 Compass Group tuomittiin ensin 18 miljoonan, sitten 19,4 miljoonan dollarin sakkoihin Yhdysvaltojen eri osavaltioille kelvottoman ja pilaantuneen kouluruoan takia.

6.Iso-Britannian oikeusministeriö kritisoi helmikuussa 2019 Sodexo Justice Servicesin vankilaa "toistuvista ja systemaattisista ihmisoikeusloukkauksista".

7.Samassa vankilassa kuin kohdassa 3. naispuolinen vanki joutui syyskuussa 2019 synnyttämään lapsen ilman minkäänlaista lääketieteellistä apua. Lapsi ei selvinnyt.

8.Vuonna 2021 Iso-Britanniassa aiheutti kuohuntaa se, että Compass Group jäi kiinni liian pienten kouluruoka-annosten toimittamisesta lapsille. Samalla yrityksen toimitusjohtajalle maksettiin yli 3 miljoonaa puntaa bonuksia.

9.Molempia yrityksiä on Business & Human Rights Resource Centren mukaan syytetty työntekijöidensä järjestäytymisen estämisestä. Esimerkkeinä Iso-Britannialaisten yliopistojen Sodexon siivoojat lokakuussa 2019.

10.Molemmat yritykset olivat osa Suomessakin laajasti uutisoitua vuoden 2013 hevosenlihakohua, jossa elintarvikkeita myytiin ilmoittamatta, että ne sisältävät hevosta. Tämä oli tosin pääosin lihan toimittajan vastuulla, eivätkä Sodexo ja Compass Group välttämättä tienneet asiasta mitään.

Lopuksi todettakoon, että Suomessa toimivilla Compass Groupin ja Sodexon tytäryrityksillä ei ole kovin paljoa tekemistä näitä skandaaleja aiheuttaneiden sisaryhtiöidensä kanssa, eikä Suomen työntekijöillä voi sanoa olleen vaikutusmahdollisuuksia näihin. Vähättelemättä artikkelissa olevia ongelmia haluan samalla huomauttaa, että kohut antavat lopulta melko suppean kuvan kahdesta valtavasta yrityksestä.

Varmasti osin asiakaspaineen ansiosta molemmat yritykset ovat tehneet panostuksia vastuullisuuteen ja asettaneet tavoitteita esimerkiksi hävikin määrän vähentämiseksi, hiilineutraalisuuden saavuttamiseksi ja sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi. Muista siis olla valveutunut kuluttaja ja tiedä, mitä syöt! III

VALVEUTUNUT KULUTTAJA JA TIEDÄ, MITÄ SYÖT!

KATU, jolla myydään aseita

Kalevan värikkäiden kerrostalojen lomassa on kaksi vierekkäistä asekauppaa. Visiiri marssi keskelle asekadun duopolia, jota ei pian enää ole.

Teksti & kuvat OTTO RANTANEN

os on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, voi kuvitella olevansa jossain ihan muualla. Juuri nyt, tällä raitiovaunupysäkillä, tuntuu siltä, kuin olisin Yhdysvalloissa.

Vasemmalla puolellani on pieni Arnolds – amerikkalaisin suomalainen asia heti Janne Katajan bisneskuvioiden jälkeen. Suoraan vastapäätäni on asekauppa, ja kun käännän pääni äärioikealle, näen toisen asekaupan. Voin melkein kuulla valkopäämerikotkan kirkaisun.

Mutta en ole Amerikassa, sillä olen julkisen liikenteen ratikkalinjalla. Sellaista ei kovin usein näe Vapaiden maassa.

Tampereen Kalevassa, parin opiskelijatalon ja hipstereiden keskellä sijaitsee siis vieretysten kaksi asekauppaa. Se ei ole paljoa, mutta se on enemmän kuin hipsterialueilla tavallisesti.

Miten liikkeillä menee?

Aawee Tampereen myymälään päästäkseen on painettava ovikelloa. Liike on Kalevan asekaupoista ensimmäinen, jos kulkee Teiskontietä keskustasta poispäin eli lännestä itään. Liiketiloissa oli ennen Armoria-asekauppa, jonka jämsäläinen Aawee osti kaksi vuotta sitten. Tampereen liikkeen lisäksi Aaweella on toimipiste Jyväskylässä ja pääkauppa Jämsässä.

Ensisilmäyksellä kauppa näyttää tavalliselta urheilukaupalta tai Tokmannilta hyllyineen ja rekkeineen. Turvatoimet ovat kuitenkin tarkat, ja ovi pidetään koko ajan lukossa.

"Tampereen katukuvassa näkyy huumeongelma. Ovikellolla saadaan säädeltyä sitä, keitä päästetään liikkeeseen pyörimään", kertoo Aaween myymäläpäällikkö Jussi Laatikainen. Hän viimeistelee politiikan tutkimuksen opintojaan Tampereen yliopistossa.

Kaupan intersportimainen ilme katkeaa vain tiskiin, jonka takaa aseet myydään. Seinällä on rivissä kivääreitä ja haulikoita. Tolpasta roikkuu kaksi militaria-aiheista seinäkalenteria.

"Monella voi olla vähän turhan jännittävä kuva meidän arjesta. Oikeasti tämä on aika perus käyttötavarakauppaa", Laatikainen sanoo.

Käyttötavaraa, joka on tarkoitettu tappamiseen. Mutta

tappaa voi toisaalta monella muullakin myyntiartikkelilla, joita myydään ovikellottomissa kaupoissa.

Ympärillä näkyvissä roll-upeissa ja muissa esitteissä on sotilaallisen näköisiä ihmisiä. Laatikainen kertoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on puolentoista vuoden kestonsa aikana näkynyt asiakaskunnan tekemissä ostoksissa. Muun muassa suojalevyt ja erilaiset sotilaan tilpehöörit menevät kaupaksi, kun ihmiset ovat rynnänneet ennennäkemättömällä volyymilla esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseille.

Harrastuksen ja jopa pahimpaan valmistautumisen suosio näkyy luonnollisesti myös hinnoissa. Peruspatruunan hinta on kaksinkertaistunut, kun tavara meinaa loppua maailmalta.

Aseiden ostamisessa ei ole kuitenkaan syntynyt suurta piikkiä, sillä aselupien hankkiminen on hidasta puuhaa.

”Byrokratia osaltaan asettaa raamit sille, joten aseiden kysyntä on ollut hyvin tasaista koko ajan”, Laatikainen sanoo.

Hän huomauttaa, että asekaupan alaa on muuttanut myös Euroopan unionin uusin asedirektiivi. Sen tiukentava vaikutus ei miellytä kaikkia aseharrastajia.

"Tiukka sääntely vaikuttaa liiketoimintaan, mutta täytyy sanoa, että yksikään meistä ei toivo jenkkimeininkiä, vaan jotain näiden vaihtoehtojen väliltä. Ja jos Suomessa ihmisellä on harrastuneisuutta, ei ole oikeasti ongelmaa saada asetta."

Asekaupan asiakkaat ovat Laatikaisen mukaan reserviläisiä, urheiluampujia, metsästäjiä ja viranomaisia. Nuoria saisi kuulemma käydä enemmänkin.

Alan tehdä lähtöä. Vielä täytyy kysyä, millaista on, kun kaksi alan kauppaa ovat Tampereella näin lähekkäin. Google Mapsin mukaan seuraavat asekaupat löytyvät vasta Pirkkalasta ja Nokialta.

"On hauskaa, että Tampereen kaksi ainoaa oikeaa asekauppaa ovat vierekkäin. Ja ala on pieni, joten kaikki tuntevat kaikki. No, toinen kylläkin nyt lopettaa."

Lopettaa?

KÄYTTÖTAVARAA, JOKA ON TARKOITETTU

TAPPAMISEEN.

MUTTA TAPPAA VOI TOISAALTA MONELLA MUULLAKIN MYYNTIARTIKKELILLA, JOITA MYYDÄÄN OVIKELLOTTOMISSA KAUPOISSA.

Aaween myymäläpäällikkö Jussi Laatikainen sanoo, että aseiden kysyntä on ollut tasaista.

Asekauppa Aawee. Kuva: Inka Auranen

Asekauppa Erkki Lähdeniemi.

Tuomas Haaramo on ollut töissä Erkki Lähdeniemen asekaupassa siitä asti, kun liike muutti Teiskontielle noin 15 vuotta sitten.

Lyhyt taivallus tihkusateessa, ja taas edessä on lukittu ovi ja ovikello. Tällaisesta esteestä Fröbelin Palikat ei laulanut Leijonan metsästyksessä. Jotta saisi aseen jalopeuran jahtaamiseen, olisi ensin päästävä sisään. Ovi auki, ovi kiinni.

Erkki Lähdeniemen nimeä kantava asekauppa näyttää hyvin erilaiselta kuin Aawee-ketjun haaraliike. Aaween julkisivun teippaukset ovat modernit, kun taas Lähdeniemi on käyttänyt teksteissä jonkinlaista amerikkalaista vintagefonttia ja ripustanut ikkunaan Yhdysvaltojen lipun lisäksi Konfederaation eli Etelävaltojen sotalipun.

Sisällä valaistus on hitusen hämärämpi, tavaraa lojuu enemmän sikin sokin, eikä hyllyjä ole tilattu samalla kertaa yhdeltä valmistajalta.

Myynnissä on asetarvikkeiden lisäksi jonkin verran alan kirjallisuutta, kuten avainteos Mission impossible – NRA Suomessa viisi vuotta. Siinä on uhkaavan paljon pilakuvia susista ja poliitikoista.

Moni myytävä tavara on punalaputettu. Seinillä on kylttejä könttätarjouksista ja poistomyynneistä.

Tiskin takana touhuaa Tuomas Haaramo. Muutaman sanan vaihdettuamme asian laita valkenee. Erkki Lähdeniemi on menehtynyt alkuvuodesta, eikä liiketoiminnalle ole jatkajaa. Kauppa on saatava tyhjäksi vuoden loppuun mennessä, mieluusti jo syksyn aikana.

Vierailuni ylle laskeutuu melankolian kalvo. Mannerheim kurtistaa seiniltä minulle kulmiaan ainakin kahdessa taulussa.

Haaramo on itse ollut töissä kaupassa siitä asti, kun se muutti Teiskontielle viitisentoista vuotta sitten tilanpuutteen takia. Sitä ennen kauppa sijaitsi aivan lähellä, Ilmarinkadun ja Kaupinkadun risteyksessä. Silloin sen kyljessä toimi Pirkan Ase -asekorjaamo, Haaramo muistelee.

Hän kertoo, että tamperelaisten aseharrastajien sekaan mahtuu erilaisista asioista kiinnostuneita ja myös nuoria.

"Mutta aika vähänhän täällä Tampereen seudulla on nuoria metsästäjiä. Tuolla jossain Itä-Suomessa ja Lapissa on helpompi aloittaa harrastus, kun metsästysmaat alkavat ihan oven vierestä."

Toisaalta asekaupan sijainnilla ei ole nykyään niin suurta väliä, sillä Matkahuolto kuljettaa paketteja ympäri Suomea. Sijainnin etuna on kuitenkin se, että keskustan vilinästä saattaa tulla ihmisiä kiertelemään ja katselemaan muuten vain. Kaupan edestä kirskuttaa raitiovaunu seitsemän ja puolen minuutin välein

Koteloiden, lippisten, maalitaulujen, aseenperien, puhdistusvälineiden ja patruunoiden sekaan ilmestyy myymälän takahuoneesta Erkki Lähdeniemen tytär Seija Hagerlund. Hän on tullut kauppaan isänsä avuksi kesällä 2022.

Nyt hänen vastuulleen ovat jääneet laskujen maksami-

VIERAILUNI YLLE LASKEUTUU

MELANKOLIAN KALVO.

MANNERHEIM KURTISTAA SEINILTÄ

MINULLE KULMIAAN AINAKIN KAHDESSA TAULUSSA.

nen ja liikkeen lopetustoimenpiteet. Hän on itse työskennellyt koulumaailmassa.

"On hankalaa, kun en tiedä tästä alasta yhtään mitään", Hagerlund tuskailee, mutta kertoo, että lyhyt kaupanomistajuus on tuntunut muuten hyvältä.

Hagerlund on saanut paljon surunvalitteluja paitsi isänsä, myös kaupan takia. Jotkut asiakkaat ovat käyneet samassa asekaupassa koko sen 40-vuotisen olemassaolon ajan.

Muistelun lisäksi poistomyynti houkuttaa osan vanhasta asiakaskunnasta paikalle. Aseharrastajan heräteostoksia ovat kuulemma kaikenlaiset pienet tavarat, joita ostetaan jemmaan varmuuden vuoksi. Aseen hankinta on päätetty yleensä etukäteen.

Ovikello soi, ja kaksi puolalaista miestä saa luvan astua sisään. Pienempi paiskaa kättä Tuomas Haaramon kanssa, ja he katoavat takahuoneeseen hypistelemään pyssyjä. Isompi, kevytuntuvatakkiin ja shortseihin sonnustautunut mies jää myymälän puolelle. Muutaman itsekseen mutistun sanan jälkeen hän tulee tiskille ja tiedustelee Hagerlundilta Erkkiä.

"Is Erkki here?"

"Erkki is died", Hagerlund saa sanotuksi pahoitteleva ilme kasvoillaan. Hän on kertonut, ettei ole kovin hyvä englannissa, mikä tuottaa toisinaan vaikeuksia kaupanteossa.

Big Lebowski -elokuvan Walter Sobchakia hieman muistuttavalta puolalaiselta pääsee hiljainen, epäuskoinen ähkäisy. Hän kertoo olleensa vasta viime vuonna täällä ja keskustelleensa – kuten aina ennenkin – Erkin kanssa aseista. Nyt hän haluaisi katsella ranskalaisvalmisteista pistoolikoteloa.

"Should I speak to you about guns then?" hän kysyy Hagerlundilta sulateltuaan suru-uutista ensin hetken.

Hagerlund vastaa, ettei oikein tiedä aseista, ja että on itse asiassa Erkin tytär.

Mies seisoo tiskin edessä hiljaa. Lopulta hän löytää oikeat sanat, tai sanan.

"Life… life." III

YHTEINEN YSÄRI

AVIISI 9/1993

YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.

Vastustuksesta huolimatta korkeakoulut yhdistettiin, tosin vasta 26 vuotta tämän uutisen julkaisun jälkeen. Nykyinen Tampereen yliopisto syntyi vuonna 2019, kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyivät.

Kokeile syksyistä ysärireseptiä!

ANTURI 6/1993

ANTURI 6/1993

Ysärillä YTHS auttoi sähköpostitse. Nykyään tuntuu,

ettei apua saa juuri mitenkään.

AVIISI 9/1993

AVIISI 8/1993

Hienoa, että opiskelijoiden asuntotilanne on ainakin ysärillä ollut suotuisa. Olisivatko Pyynikin rannan veneet ratkaisu opiskelijaasuntojen nykyisiin jonoihin?

Olisivatko yliopiston suosimat verkkokurssit ja opiskelijoita viime aikoina pelottaneet lukukausimaksut olleet ratkaisu 1990-luvun budjettiongelmiin?