”Mulla on varmaan joku riippuvuus” PAULA SAARINEN Kahdeksannen vuoden kasvatustieteiden opiskelija
”
M
ulle tuli sellainen fiilis, että haluan ottaa yliopistokokemuksesta kaiken irti.” Fuksivuonna Itu ry:n hallituksessa varapuheenjohtajana ja koulutuspoliittisena vastaavana toiminut Saarinen on sittemmin vaikuttanut muun muassa Tamyn edustajistossa sekä hallituksessa, SOOLin hallituksessa sekä University College Londonissa tutkinto-ohjelmansa opiskelijaedustajana. Erityisesti koulutuspolitiikka on kiinnostanut Saarista. Hän on luottamustehtävissään päässyt tarkastelemaan miten koulutuspolitiikka toimii valtakunnallisella tasolla, jonka lisäksi myös brittiläinen koulutuspolitiikka on tullut tutuksi. ”Haluan auttaa kanssaopiskelijoita.” Saarinen oli Tamyn viimeisen hallituksen varapuheenjohtaja ja järjestövastaava. Yliopistojen ja ylioppilaskuntien yhdistymistä edeltävä vuosi oli intensiivinen ja työmäärä oli valtava. ”Oli halu tehdä jotain, painaa oma tassunjälki siihen ylioppilaskunnan historiaan.” Saarisen mukaan Tamy-vuosi oli samalla elämän parhaimmista ja myös kauheimmista. Yhdistyvien ylioppilaskuntien toimistoilla laadittiin toimintaa ohjaavia dokumentteja, seurattiin yliopistojen yhdistymistä ja mahtuipa mukaan myös yksi ulosmarssikin. ”Se oli sellainen ’kaikki vetää itsensä piippuun’-vuosi, mikä ei ollut mitenkään terveellistä.” Hallitusvuosi tarjosi myös ainutlaatuisia kohtaamisia. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlilla Saarinen tapasi presidentti Tarja Halosen, joka muistutti Saarisen seuruetta tärkeästä asiasta. ”Muistakaa sitten, että ’once is not enough’, Suomeen tarvitaan lisää naispresidenttejä.” Presidentin sanat olivat Saarisen mukaan mahtava kannustin ja muistuttavat siitä, että aina pitää nostaa naisia esiin. SAARISEN järjestö-CV
on pitkä ja täynnä erilaisia pestejä. Onko järjestötoimintaan lähteminen koskaan kaduttanut? ”Muutaman kerran olen miettinyt, että miksi lähdin näihin hommiin mukaan. On ollut liikaa lautasella.” Olisikin hyvä muistaa, että järjestötoiminnan ei tulisi väsyttää. Siinä on Saarisen mukaan merkittävä kehityskohde. Haasteista huolimatta järjestötoiminta on Saariselle rakasta ja hyviä puolia on rutkasti enemmän kuin huonoja. Kun Saarinen aloitti opinnot Lontoossa, päätti hän lähteä tutkinto-ohjelmansa opiskelijaedustajaksi. ”Ihan mielenkiinnosta lähdin. Mulla on varmaan joku riippuvuus.”
Lontoossa opintojaan viimeistelevä Paula Saarinen muistuttaa, ettei järjestötyössä ole tarkoitus polttaa itseään loppuun.
51