Issuu

TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI

2023

2 TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN

TOIMITUS

Maria Muilu Päätoimittaja

Pauliina Lindell AD

Inka Auranen Harjoittelija

TÄMÄN LEHDEN AVUSTAJAT

PÄÄKIRJOITUS M A RI A M UI LU l Päätoi mi ttaj a

Eelis Berglund

Silja Kinnunen

Hanna Eskelinen

Antti Kinnunen

Ukko Kaukua

Ruut Parikka

Tatu Vornanen

Henrik Laakkonen

Stefan Leppänen

4. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj Kannen kuva: Henrik Laakkonen

Kiittämättömät vetelehtijät

stuin taannoin tapani mukaan pubivisassa, ja viereisessä pöydässä kypsään ikään ehtineet henkilöt kohkasivat kovaan ääneen tuolloin käynnissä olleesta Tampereen yliopiston valtauksesta. Keskustelun sävy oli tuttua myös monien medioiden keskustelupalstoilta, joillaTolkun ihmiset ovat sättineet mieltään osoittavia opiskelijoita kiittämättömyydestä. ”Ei me mitään tukia saatu, mentiin töihin. Nykyään pitäisi kaikki saada tarjottimella.” Myös esimerkiksi perussuomalaisten kansanedustaja Teemu Keskisarja lausui opiskelijoiden tilanteesta täysistunnossa: kampuksilla ei hänen mukaansa suinkaan raahusta nälkiintyneitä opiskeljoita, vaan ”irtokynnet kimaltavat, hieno partavesi tuoksuu ja tekoripset räpsähtelevät”. Myöhemmin Keskisarja kiisti moralisoineensa opiskelijoita. Keskustelu opiskelijoiden tyytymättömyydestä leikkauspolitiikkaan typistyy ajatukseen, jossa kurjuus pitäisi sietää mukisematta. Ja auta armias, jos opiskelija on esimerkiksi panostanut ulkonäköönsä – mikäli opiskelija ei ole silmin nähden ryysyinen ja riutunut, ei hän missään nimessä voi kärsiä esimerkiksi mielenterveysongelmista, jotka ovat opiskelijoiden keskuudessa yksi merkittävä ongelma.

eskustelu viedään helposti myös poliittisen vasemmiston ja oikeiston väliseksi kamppailuksi. Vastakkainasettelun sijaan olisi kuitenkin syytä todeta tosiasiat: Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) laskee, että leikkaukset vievät opiskelijoiden toimeentulosta lähes viidesosan vuoteen 2027 mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriön lokakuisessa muistiossa todettiin yleisen asumistuen heikennyksien pienentävän opiskelijoiden käytössä olevia tuloja usein yli kymmenen prosenttia. Tampereen yliopiston syksyn valtauksille osoittivat tukensa niin Tampereen ylioppilaskunta, Tampereen yliopisto kuin esimerkiksi Suomen ylioppilaskuntien liitto sekä rehtoriliitto Unifi. Opiskelijoiden edun ajamisen ei tulisikaan olla vain opiskelijoiden itsensä kontolla. Valtaukset, mielenosoitukset ja julkinen mähinä ovat kansalaisaktivismia, joka kuuluu demokratiaan. Kaikesta ei tarvitsekaan olla kiitollinen.

TILAONGELMIA

BOTILLA BILEISIIN

Taas.

Testasimme lipunmyyntibotteja.

CAN’T UNDERSTAND A WORD? This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

KOEPUTKELLINEN KUUMAA

In this issue, we investigated the ticketing applications used for student parties, took some coffees samples from campus cafeterias for a laboratory test, and interviewed the university house managers – and much more!

Kiikutimme kampusten kahvit laboratorioon.

LAINA LAKANOISSASI

SOTKUJEN SELVITTELIJÄT

Hän voi olla sinunkin sängyssäsi, mutta et varmaan ole koskaan kuullut hänestä.

Laitoshuoltaja ja vahtimestari paljastavat, mikä on työssä kehnointa.

We are sorry to inform you that all of the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi. Articles about the renovation of the basement of Sähkötalo (p. 10), the coffee comparison (p. 22) and the construction of small apartments (p. 40) are available in English on our website. Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

52 KELAA KUOLEMAA Virasto tekee black metallia byrokratian koukeroista.

UUTISET

Tampereen korkeakoulujen kampukset vallattiin

ampereen yliopiston keskustakampus ja Hervannan kampus sekä Tampereen ammattikorkeakoulun (Tamk) kampus vallattiin 25. syyskuuta vastustuksena Petteri Orpon (kok.) hallituksen leikkauspolitiikalle. Hervannan ja Tamkin valtaukset päättyivät 27. syyskuuta, jolloin mielenosoitus keski-

tettiin yliopiston keskustakampukselle. Keskustakampuksella valtaus kesti 11 päivää, ja päättyi 5. lokakuuta. Päätöspäivänä mielenosoittajat järjestivät marssin, johon osallistui järjestäjien mukaan noin 300 ihmistä. Valtauksen Telegram-tiedotuskanavalla on noin 630 tilaajaa. Myös keskustelukanava on kerännyt yli 600 jäsentä.

TAMPEREEN YLIOPISTON UUDET DEKAANIT ON VALITTU Tampereen korkeakoulusäätiön hallitus nimitti dekaanit kuuteen tiedekuntaan rehtorin esityksestä 3. lokakuuta. Dekaaneiksi on valittu yhteiskuntatieteiden tohtori Liisa Häikiö, filosofian tohtori (fysiikka) Martti Kauranen, tekniikan tohtori Antti Lönnqvist, lääketieteen tohtori Seppo Parkkila, kasvatustieteiden tohtori Tiina Silander sekä tekniikan tohtori Jyrki Vuorinen. Uudet dekaanit aloittavat tehtävän-

sä yhteiskuntatieteiden, tekniikan ja luonnontieteiden, johtamisen ja talouden, lääketieteen ja terveysteknologian, kasvatustieteiden ja kulttuurin sekä informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnissa. Rakennetun ympäristön tiedekunnan dekaani nimitetään myöhemmin. Kyseisen tehtävän kärkihakijat valittiin muihin yliopiston johtotehtäviin. Dekaanien toimikausi alkaa 1. tammikuuta ja kestää viisi vuotta.

SEURAA VISIIRIÄ SOMESSA @visiirilehti

@visiirilehti

KYSYTÄÄN TYHMIÄ

JOS OLISIT LEIPÄ, MIKÄ LEIPÄ OLISIT?

"Seesaminsiemensämpylä. Se on minun mielestäni tosi hyvää."

"Varmaan jokin kaurainen leipä, koska tykkään itse kauraleivästä."

"Haluaisin olla vähän kuin ranskanleipä, mutta en niin höttö. Kova kuori, pehmeä sisältä."

"Olisin rievä. En ole itse tamperelainen, mutta tiedän, että universumin paras leipä eli rievä tulee täältä."

SIIRI SIHVONEN Bioteknologian ja biolääketieteen tekniikka 4. Vuosi

IIDA PELTOLUHTA Teknis-luonnontieteellinen ja matemaattisten aineiden DI-opettajankoulutus 2. Vuosi

JOHANNA MÄNTYLÄ Venäjä Valmistunut

JUUSO PIKKARAINEN Journalistiikan maisteriohjelma 1. Vuosi

UUTISET

TAMPEREEN KORKEAKOULUYHTEISÖN HIILIJALANJÄLKI ON PIENENTYNYT Tampereen korkeakouluyhteisön hiilijalanjälki oli vuonna 2022 pienempi verrattuna edeltävään vuoteen, selviää korkeakouluyhteisön hiilijalanjälkiraportista. Vuoden 2022 hiilijalanjälki oli noin 20 300 hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mistä Tampereen yliopiston osuus on noin 77,5 prosenttia ja Tampereen ammattikorkeakoulun (Tamk) noin 22,5 prosenttia.

Suurin osuus hiilijalanjäljestä muodostui molemmissa organisaatioissa erilaisista tarvike-, aine- ja palveluhankinnoista. Näiden osuus koko hiilijalanjäljestä oli lähes puolet. Palveluhankinnat ovat kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa mukana vuoden 2022 laskennassa. Seuraavaksi eniten hiilijalanjälkeä aiheuttivat matkustaminen ja kiinteistöjen hoito ja ylläpito.

LEIKKAUKSET OSUVAT KOVAA OPISKELIJOIHIN OIKAISU Visiirissä 4/2023 asekaupoista kertovassa artikkelissa haastateltavan nimi oli sivulla 57 virheellisesti Seija Hagerlund. Tosiasiassa sukunimi on Fagerlund.

SARJAKUVA

Petteri Orpon (kok.) hallituksen päättämät leikkaukset sosiaaliturvasta kohdistuvat suhteellisesti eniten opiskelijoihin sekä työttömiin ansioturvan saajiin, selviää sosiaali- ja terveysministeriön 9. lokakuuta julkaistusta muistiosta. Opiskelijoiden osalta muutosten taustalla on etenkin

asumiestuen heikentyminen, joka pienentää opiskelijan käytettävissä olevia tuloja yli 10 prosenttia. Yli 40 prosenttia asumistukea saavista ruokakunnista on opiskelijaruokakuntia. Opiskelijoiden kohdalla käytettävissä oleviin tuloihin ei ole laskettu opintolainaa.

UUTISET

HÄMEENKADUN APPRO VAIHTOI LIPPU.FI:HIN

man ker tomansa mukaan Suomen suurin opiskelijatapahtuma Hämeenkadun Appro on aiemmin myynyt lippujaan Kide.appissa. Tänä vuonna Nokia-areenan jatkoliput myytiinkin Lippupisteen Lippu. fi-palvelussa. Muita jatkolippuja sai ostaa vain kampuksilta. Approa järjestää Tampereen yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden etujärjestö Boomi ry. Käy-

tännössä päävastuu järjestelyistä kuuluu 10 hengen vapaaehtoistiimille, jota vetää projektipäällikkö Reea Simola. Lippupiste on Nokia-areenan virallinen yhteistyökumppani, mikä selittää poikkeuksellista järjestelyä. ”Sen tarkemmin ei voida julkisesti kommentoida meidän syitä”, Simola sanoo. Entä miksi baarijatkollisia lippuja myytiin tänä vuonna vain kampuslipunmyynnissä? ”Siinäkin on käytännön syitä, että myynti on mahdollisimman yksinker-

KUVA: INKA AURANEN

tainen kävijöille, mutta ei voida avata sitä julkisesti tarkemmin.” Hämeenkadun Appron ryhmälipunmyynti poistui tänä vuonna kokonaan bottien ja trokaamisen vuoksi. Lippuja pystyi ostamaan vain kaksi kappaletta kerrallaan. Lippuja on myyty myös suoraan ainejärjestöille. Lippupisteellä on myös oma jälleenmyyntikanava, jossa tapahtumalippuja voi myydä alkuperäiseen hintaan tai halvemmalla. Hämeenkadun Approon osallistui tänä vuonna yli 13 000 kävijää. III

VITRIINI

7 @KERHOPOSTIA

orjensta pöytään! KeparDI on vuonna 1989 perustettu suunnistuskerho Tampereen korkeakouluyhteisössä opiskeleville suunnistajille ja muille kestävyysurheilun ystäville. KeparDIn toiminnan ydin on joka lukuvuosi kilpailtava KeparDI-cup, joka on seuran jäsenten välinen mittelö parhaan KeparDIn tittelistä. Cup muodostuu lukuvuoden aikana järjestettävistä tapahtumista, joiden lajit vaihtelevat perinteisestä suunnistuksesta hiihdon ja juoksun kautta tehtävärasteja sisältävään pikkujoulusuunnistukseen. KeparDI-cup alkaa syyskuussa kilpailtavasta polkujuoksukisasta ja huipentuu wappuna

kilpailtavaan Kaljamailiin. Cupiin osallistumista ei kannata hetkeäkään epäillä, sillä siihen voi osallistua joko tosi- tai leikkimielellä. Osakilpailuiden jälkeen nautitaan usein myös yhteisestä saunasta. KeparDI-cupin lisäksi kerhon aktiiviseen toimintaan kuuluvat muun muassa yhteislenkit ja hengailu kerhohuoneella. KeparDI toteuttaa myös vuosittain reissun avoimiin opiskelijoiden pohjoismaisiin mestaruuskilpailuihin. Kyseisellä reissulla voi oman mielen mukaan priorisoida joko kilpailuja tai hauskanpitoa. KeparDIn jäseneksi voi liittyä kuka tahansa kestävyysurheilun ystävä, eikä jäseneksi liittyminen vaadi

miljoonia pankkitilillä. Jäsenmaksu on lukuvuosittain 5 euroa, mutta tapahtumiin saa tulla tutustumaan ilmaiseksi. KeparDIin pääsee parhaiten tutustumaan fuksimessuilla, syksyllä järjestettävässä avajaispolkujuoksussa tai käymällä kerhohuoneella sähkötalon kellarissa. Lisätietoja kerhosta ja tunnelmia aiemmista tapahtumista löydät KeparDIn nettisivuilta ja Instagramista. Nettisivuilta pystyt myös tarkistamaan, onko kerhohuoneella valot päällä. Tervetuloa mukaan! Antton Sankelo Päävalmentaja, KeparDI

KeparDIn logo

MITÄ VITTUA?

(jo vuodesta 2002)

MIKSI JUVENEKSEN LAUTASET OVAT KUTISTUNEET?

Yritättekö saada opiskelijoita syömään vähemmän? Ei, se ei ollut syy. Ratkaisuun päädyttiin ihan puhtaasti lautasten kuluneisuuden takia.

Miksi Juveneksen opiskelijaravintoloiden lautaset ovat syksyllä pienentyneet, Juveneksen kehityspäällikkö Nina Lyytinen? Siinä oli puhtaasti se syy, että vanhat lautaset olivat tulleet tiensä päähän. Ne olivat kuluneet ja naarmuuntuneet. Kun kyseessä on elintarvikkeiden kanssa oleva asia, kulunut lautanen voi kerätä likaa ja erilaista epähygieenisyyttä itseensä. Päädyttiin siihen, että näistä kohteista vaihdettiin tilalle uudemmat lautaset. Nyt kaikissa Tampereen yliopiston Juveneksen kohteissa on samankokoiset lautaset.

Opiskelijoita on huolettanut se, ettei ruoka mahdu kunnolla lautaselle. Mitä jos kastike valuu tarjottimelle? Se ei varmasti ole kauhean mukavaa syötävää siitä tarjottimelta. Jos normaalia annoskokoa ja lautasmallia noudattaa, suositeltu annoskoko mahtuu kyllä lautasen reunojen sisäpuolelle. III

uveneksen pyörittämien opiskelijaravintoloiden lautaset ovat syksyllä vaihtuneet pienemmiksi kaikilla kampuksilla. Asia on aiheuttanut närkästystä esimerkiksi viestintäsovellus Jodelissa, jossa anonyymit keskustelijat valittavat kastikkeen valuvan tarjottimelle.

Onko lautasten koosta tullut palautetta? Suoraan minulle asti ei ole. Oletan, että varmaan ravintolapäällikkö on saattanut muutaman palautteen saada.

Maria Muilu

LEIKKAUSPOLITIIKKA SAI OPISKELIJAT LIIKKEELLE Yliopisto-opiskelijat ovat osoittaneet syksyn mittaan mieltä hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Tampereella yliopiston keskustakampus vallattiin ja valtaus päättyi mielenosoituskulkueeseen. Teksti TOIMITUS Kuvat INKA AURANEN & ANRIIKA KAUPPI

H 9

allituksen opiskelijoihin kohdistuvat leikkaukset ovat aiheuttaneet syksyn aikana liikehdintää opiskelijayhteisöissä. Tampereella yliopiston päärakennus oli vallattuna lähes kaksi viikkoa syys–lokakuun taitteessa. Valtauksen ensimmäisenä päivänä 25. syyskuuta keskustakampuksen Päätalon aulassa oli useita kymmeniä ihmisiä. Filosofian opiskelija Rudi Valtonen kiteytti, että valtaajat olivat vastustamassa hallituksen leikkauspolitiikkaa erityisesti opiskelijoiden aseman näkökulmasta. Hän kokee, että yliopistoopiskelijoilla on myös vastuuta toimia. ”Meillä on vastuuta, koska opiskelemme näitä aiheita ja muutenkin suuntaudumme tärkeisiin instituutteihin yhteiskunnassa. Meillä on tieto ja kiinnostus, ja kuitenkin kuulumme siihen ryhmään, jotka tulotasonsa puolesta yleensä kärsivät leikkauksista eniten. Kaikki asiat puskevat meitä kohti sitä, että nimenomaan meidän pitäisi toimia.” Valtaus päättyi mielenosoituskulkueeseen torstaina 5. lokakuuta. Marssiin osallistui järjestäjien mukaan noin 300 ihmistä.

Leikkaukset kolhivat opiskelijoita Yliopistojen valtaukset ja opiskelijaliikkeen liikehdintä hallituksen toimia vastaan alkoivat syyskuun puolivälissä, kun Helsingin yliopiston opiskelijat valtasivat yliopistonsa päärakennuksen tiistaina 19. syyskuuta. Sen jälkeen eri oppilaitokset valtasivat rakennuksiaan esimerkiksi Turussa ja Lahdessa. Maanantaina 25. syyskuuta valtauksia aloitettiin Tampereen lisäksi ainakin Jyväskylässä, Oulussa ja Lappeenrannassa. Opiskelijat vaativat, että asumistukea ja opintorahan osuutta opintotuesta ei leikata. Lisäksi he vaativat opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden turvaamista ja sitä, että lukukausimaksuja ei oteta käyttöön. Hallitus aikoo jäädyttää opintorahan ja asumistuen indeksikorotukset hallituskauden ajaksi. Opintorahan ja asumistuen tasot siis ollaan jäädyttämässä tämän vuoden tasolle vuosiksi 2024– 2027. Lisäksi aikuiskoulutustuki on tarkoitus lakkauttaa kokonaan syksyllä 2024. Jos opiskelijalla ei ole lapsia, suurin mahdollinen opintoraha on tällä hetkellä 279,38 euroa kuukaudessa. III

Kellä kiltis, sillä onni Hervannan kampuksella tila-asiat aiheuttavat jälleen kitkaa ja hämmennystä. Uudet killat Robo ja Emu ovat aloittaneet toimintansa syksyllä ilman kiltahuoneita, eikä tiloja tunnu riittävän kerhoillekaan. Tilannetta vaikeuttavat entisestään tulevat remontit ja tilavähennykset.

uore robotiikan kilta Robo on hakenut yli vuoden kiltahuonetta tuloksetta. Uudet fuksit toivotettiin jo tervetulleiksi ja toiminta on alkanut uudessa tutkinto-ohjelmassa, mutta kiltahuonehakemus on edelleen vetämässä. Keväällä melkein tärppäsi. Robon kiltahuoneen paikaksi ehdotettiin entistä viestinnän brändiuudistuksen varastoa TD011 Tietotalosta. Samaan aikaan toisaalla logistiikkahallinnon tila kuitenkin siirrettiin Sähkötalosta Päärakennuksen kellarin tilaan, jossa olivat toimineet INTO:n vuokrauspalvelu sekä hiljainen tila. Hiljaista tilaa käytettiin myös rukoustilana. Tämä hiljainen tila siirrettiin vesipistetarpeen vuoksi Robon havittelemaan viestinnän varastoon. TD011 on ollut 3. heinäkuuta lähtien rukoustilana, mutta sen lavuaari ei ole sopiva jalkojen pesemiseen. Jalkoja pestään nyt kiltahuoneiden viereisissä vessoissa, mikä aiheuttaa lätäköitä sekä vessoihin että käytäville. Lopulta siis myös uusi rukoustila on

Teksti & kuvat SILJA KINNUNEN

vähällä käytöllä, ja järjestely on ollut luultavimmin pettymys kaikille osapuolille. Robon puheenjohtaja Leevi Kukkosen mukaan järjestely tehtiin ilmoittamatta oikeastaan kellekään, ja kiltahuoneeksi erinomaisesti sopinut tila näyttäytyy nyt monelle käyttämättömänä ja turhana tilana. ”Tiesin hakemusta laittaessa, että prosessi olisi pitkä, ja odotin noin kahden vuoden odottelua. Tämä järjestely ei kuitenkaan tunnu järkevältä, ja olisi kiva kuulla kommunikaatiota”, hän sanoo. Kukkosen mukaan kiltatoiminnan pyörittämisestä puuttuu olennainen osa, kun omaa kiltahuonetta ei ole. Tällä hetkellä fuksit saavat tilapäisesti hengailla Pullonkaulassa eli modernin tuotantotekniikan ainekerhon tilassa. Seuraavaksi tilavaihtoehtona saattaisi

"KAMPUKSEN TILOILLE TULISI TEHDÄ KATTAVA INVENTAARIO, SILLÄ TILOJEN KÄYTTÖ EI TUNNU JÄRKEVÄLTÄ."

olla Päärakennuksessa oleva Bionerin kiltahuone, jos Bioner muuttaa Sähkötalon remontin jälkeen suurempiin tiloihin. Bionerin sisäänotto on kasvanut vuosi vuodelta, ja nykyinen tila on sille liian pieni. Bionerin tapaus kertoo myös yleisesti tulevista tilaongelmista: opiskelijamääriä halutaan jatkuvasti lisätä, mutta jo tälläkin hetkellä osa kiltahuoneista on liian pieniä käyttäjämääriin nähden. ”Kun Festiakin lähtee alta, ei se lupaa hirveän hyvää tilojen riittämiselle”, Kukkonen lisää. Esimerkiksi Autek on hakenut laajennusta läheiseen varastoon, mutta tämä ei käynyt yliopistolle ja tilapalveluille. Päätöstä on Kukkosen mukaan perusteltu samalla argumentilla, jolla esimerkiksi päärakennuksen varastotiloja ei ole funktionalisoitu opiskelijoiden käyttöön: ilman kunnollista ilmanvaihtoa tiloja ei saa ottaa käyttöön. ”Kuitenkaan esimerkiksi INTO:n kiltahuoneessa ei ole lainkaan ilmanvaihtoa, eikä se ilmeisesti ole ollut ongelma.” Kukkosen mukaan kampuksen tiloille tulisi tehdä kattava inventaario,

sillä tilojen käyttö ei tunnu järkevältä. Esimerkiksi päärakennuksen kellarissa on useita varastoja vajaalla käytöllä sekä kokoushuone, jota henkilöstö tuskin haluaa käyttää. Hyviä kokoustiloja kun on muuallakin kuin kellarissa meluisten kiltahuoneiden läheisyydessä. Optimointi tulee muutenkin tarpeeseen, kun tiloja vähennetään entisestään. Myös uusi energiamurroksen opiskelijoiden kilta EMU on aloittanut syksyllä toimintansa uusien fuksien kanssa ilman kiltahuonetta, ja killan hallitus aikoo panostaa kiltahuoneen saamiseen fuksisyksyn kiireiden rauhoituttua. Tilojen tilannekuva epäselvä Tampereen yliopiston ylioppilaskunta Treyn hallituksessa toimivan Aaro Haikosen mukaan Trey on etsinyt kampukselta tyhjiä tiloja mahdolliseen opiskelijakäyttöön, mutta prosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia. ”Hervannassa on tällä hetkellä käynnissä paljon isoja kampuskehitysprojekteja, ja ne vaikuttavat tilojen jakoon. Etenkin Sähkötalon peruskorjaus- ja purkuprojektit vaikuttavat koko kampuksen tilakokonaisuuteen”, Haikonen sanoo. Vaikka kilta- ja kerhohuoneita ollaan tälläkin hetkellä vailla, tilanne ei ole ainakaan helpottumassa. Yliopis-

Robo on haaveillut esimerkiksi TeLEn ja Modeemin kerhotilasta.

ton kampuskehityksen suunnitelmien mukaan tiloja ollaan vähentämässä esimerkiksi Konetalosta ja Festiasta. Ensi vuonna Sähkötalon remontti vie Skellarin järjestöt evakkoon, mutta uusia väistötiloja ei ole vielä osoitettu. ”En usko, että tilannekuva on tällä hetkellä kenelläkään selkeä. Treyn toimistossa olemme sinänsä kartalla, mutta yliopiston päässä on niin paljon epäselvyyksiä, että se hankaloittaa omaa toimintaamme. Info kulkee huonosti”, Haikonen sanoo. Hän tarkentaa, että kampuskehityksen, tilapalveluiden ja yliopiston välillä tuntuu olevan epäselvyyksiä, mutta on mahdollista, että sisäisesti tahot tietävät roolinsa paremmin mitä ulospäin vaikuttaa. Trey ei pysty epävarmuuksien vuoksi antamaan selkeää varmistettua tietoa opiskelijoille. Opiskelijoilta on saatu turhautunutta palautetta prosessin hitaudesta, ja Haikonen arvelee, että se voi osaltaan johtua siitä, ettei prosessiketjun laajuus näy ulospäin. Tilojen käyttötarkoituksen muuttaminen ei ole myöskään yksinkertainen tai nopea prosessi. Tilojen siirteleminen on yksi pitkällinen dominoefekti, kuten Robon tapaus osoittaa. Jakosysteemi aiheuttaa närää Myös muut yhdistykset ja kerhot etsivät tiloja kampuksella. Taide- ja

tekstiilikerho Tahra on ollut pitkään tilajonossa, ja sille oltiin jo suunnittelemassa paikkaa Sähkötalosta, mutta lopullisessa jakopäätöksessä se ei saanutkaan omaa tilaa. Kerhon mukaan sillä ei ollut tietoa näistä suunnitelmista eikä tilaisuuksista, joissa niihin olisi voinut vaikuttaa. Tahra etsii tilaa, johon voisi tulla sekä tekemään käsitöitä että kokoontumaan yhdessä viikoittaiseen piiriin. Omassa kerhotilassa voitaisiin myös esitellä töitä sekä säilyttää tarvikkeita, jotka tällä hetkellä majailevat yhden hallituslaisen omassa häkkivarastossa. Tahran puheenjohtaja Vilma Piitulaisen mukaan kerhon hallituksessa koetaan, että kerhotilan saaminen on ollut vaikeaa, koska Tahra on vielä uusi ja pieni kerho, joka on vasta vakiinnuttamassa toimintaansa. ”Tilojen hakuprosessi ei ole tuttu, emmekä tiedä, miten tilojen saamiseen voisi vaikuttaa”, Piitulainen sanoo sähköpostitse. ”Pidämme ongelmallisena sitä, ettei tieto tilasuunnitelmista kulkenut kerholle muuten kuin kuulopuheiden kautta. Toivoisimmekin Treyltä parempaa tiedotusta kerhojen suuntaan, kun tiloista päätetään. Jäihän tapauksesta outo fiilis, kun kerhomme mahdollisista tiloista oli puhetta, mutta emme itse tienneet siitä.” Aaro Haikosen mukaan kerhotilojen jako toimii jonotussysteemillä,

josta linjattiin vuonna 2019 Treyn ensimmäisen hallituksen periaatepäätöksessä. Järjestöt hakevat järjestötilaa jonossa, ja lähtökohtaisesti tiloja annetaan pyydetyiltä kampuksilta aine- ja edunvalvontajärjestöjä priorisoiden. Muut järjestöt, kuten harrastekerhot, joihin kutsukerhotkin kuuluvat, ovat tasavertaisia ja saavat tiloja hakemuksen jättöajan perusteella. Tällä hetkellä säännöt eivät mahdollista avointen kerhojen priorisointia suljettujen edelle. Priorisoinnin puute on kuitenkin herättänyt närää, sillä kutsukerhoihin pääsevät lopulta hyvin harvat opiskelijat, ja etenkin korona-ajan jälkeen monet avoimet kerhot tarvitsisivat tilaa herätelläkseen ja kehittääkseen toimintaansa. Tätä mieltä on myös opiskelija-aktiivi Tupsu Simisker, joka toimii signaalinkäsittelyn ja tietoliikenne-elektroniikan perinneseura TeLE ry:n puheenjohtajana. TeLE sai syksyllä 2021 aiempien käytyjen keskustelujen jälkeen hyvin viime tingassa aikarajan muuttaa pois isosta kerhotilastaan Skellarista Elramin ja NMKSV:n tieltä. Uusi tila saatiin onneksi Tietotalon kellarista TiTen vierestä, ATK-kerho Modeemin kanssa jaetusta tilasta, mutta se on ahdas ja vaikuttaa Simiskerin mukaan toiminnan kehittämiseen. Poismuutto tuli pahaan

paikkaan, sillä kerho oli useamman vuoden hiljaiselon ja koronapandemian jälkeen juuri saanut motivoituneen hallituksen, joka halusi kehittää toimintaa. Energia jouduttiinkin keskittämään muuton setvimiseen. Simisker ymmärtää, että kutsukerhoilla on iso osuus teekkarikulttuurin ylläpidossa, ja kerhot olivat odottaneet omaa tilaa pitkään, mutta priorisointi tulisi silti tarpeeseen. ”Tämä on arvovalinta ylioppilaskunnalta. Lisäksi tähän vaikuttaa se, että monet opiskelija-aktiivit ovat myös päättämässä näistä asioista. Keiden siis tulisi hoitaa näitä asioita, että päätökset olisivat mahdollisimman neutraaleja?” Tiloja ei ole tarpeeksi Kilta- ja kerhohuoneiden tila-asioissa yksi suuri ongelmakohta on selkeästi kommunikoinnin ja tavoittavan viestinnän puute. Simiskerin mukaan tietämättömyys ja viestinnän heikko tavoittavuus johtavat pelkoon ja paniikkiin. Monia toimijoita esimerkiksi stressaa tuleva Sähkötalon remontti, kun väistötiloista ei ole vielä tietoa. 15 järjestön siirto Skellarista ei tule olemaan yksinkertainen projekti, ja esimerkiksi I-siiven ”säätäjäkerhojen” tilojen kanssa on ollut epäselvyyksiä. Telok, Albatross ja Euroavia ovat olleet kojeillaan ja erityistarpeillaan ark-

TILOJEN SIIRTELEMINEN ON YKSI PITKÄLLINEN DOMINOEFEKTI.

kitehtien haasteena, mutta yhteistyötä on onneksi päästy tekemään. Tällä hetkellä Sähkötalon pohjapiirustukset alkavat olla valmiina ja kerhojen kanssa yhteisymmärryksessä tehtynä, ja rakennuslupa on tarkoitus jättää lokakuussa. Haastateltujen opiskelijoiden yhtenevä mielipide vaikuttaa olevan selkeästi se, ettei kilta- ja kerhotiloja ole tarpeeksi, ja osa niistä on liian pieniä käyttäjilleen. He toivovat tilojen optimaalisempaa ja järkevämpää jakoa ja käyttöä, mikä on ollut toiveena myös opiskelu- ja opetustilojen kanssa. Tila- ja kiinteistöpalveluiden kehittämispäällikkö Taina Vimparin mukaan Sähkötalon kiltatilat menevät remonttiin vuoden 2025 alussa, ja remontti kestänee noin puoli vuotta. Väistötiloja on hänen mukaansa mietitty, mutta asiasta ei ole vielä keskusteltu Trey:n tai kiltojen kanssa. Visiiri ei tavoittanut useista yrityksistä huolimatta Vimparia kommentoimaan tila-asioita laajemmin. III

Botti päihittää ihmisen lippuostoksilla Kide.appin lipunmyyntiboteista liikkuu paljon huhuja. Visiiri testasi kahta bottia ja tavoitti bottikoodarin pohtimaan ilmiön moraalista puolta. Teksti STEFAN LEPPÄNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

aanantai 18. syyskuuta valkenee aurinkoisena. Nousen varhain valmistautuakseni Lexica ry:n järjestämien Kielareiden lipunmyyntiin. Parin opiskeluvuoteni aikana olen ostanut lippuja moniin tapahtumiin, mutta nyt aion ensimmäistä kertaa kokeilla lippubottia. Botit ovat tietokoneohjelmia, jotka kykenevät toimimaan jossain määrin itsenäisesti. Niitä käytetään muun muassa hakukoneiden tietokantojen muodostamiseen, virtuaaliseen asiakaspalveluun ja roskapostittamiseen – sekä Kide.app-lippujen varaamiseen. Boteista keskustellaan tasaisin väliajoin. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että Hervannan teekkarit vievät boteillaan suosittujen tapahtumien liput muiden nenän edestä.

”Meni taas putkeen namiappro osto ku botit vie”, eräs Jodel-käyttäjä vaikeroi taannoin. Heti alkuun on syytä tehdä selväksi,

ettei tässä jutussa kuvatun kaltaisten lippubottien käyttäminen ole lähtökohtaisesti laitonta. Trokaaminen, eli lippujen jälleenmyynti alkuperäistä kalliimmalla, ei sekään riko lakia, joskin verottaja voisi teoriassa kiinnostua myyntivoitoista. Loppuunmyytyjen tapahtumien lippuja kaupitellaan muun muassa Jodelin @lippukauppa-kanavalla, Facebookissa ja erilaisilla osto- ja myyntisivustoilla. Viime vuonna lippu Hämeenkadun Approon maksoi 24 euroa, mutta Jodelissa lipuista pyydettiin jopa 40–50 euroa. On tietenkin mahdotonta tietää, missä määrin lipputrokaajat käyttävät botteja apunaan. Valitsen testiini kaksi avoimen lähdekoodin bottia, jotka löydän helposti googlaamalla. KideAppBot toimii selaimessa ja vaatii hieman vaivannäköä. Minun täytyy kirjautua Kide.appiin, etsiä sivuston lähdekoodista kirjaimia ja numeroita sisältävä koodi ja syöttää se palveluun. Sen jälkeen kopioin ja liitän Kielareiden Kide.app-osoitteen, mutta jokin menee vikaan: ”Couldn’t parse productPageId from given URL”, botti valittaa. Yritän uudelleen, mutta virheilmoitus toistuu. Kiderat puolestaan on työpöytäsovellus, jonka lataan ja asennan tietokoneelleni. Asennuttuaan sovellus pyytää kirjautumaan KideApp-

tunnuksella ja salasanalla. Syötän tapahtuman osoitteen enkä koske muihin asetuksiin. Eteeni avautuu laskuri, joka laskee minuutteja ja sekunteja lipunmyynnin alkuun. Alakulmassa seisoo painike, jossa lukee ALOITA BOTTAUS. Jännittävää! Leikittelen ajatuksella, että olen hakkeroitumassa Pentagoniin enkä vain jahtaamassa viiden euron lippuja Back to the Teens -teemaisiin bileisiin. Lipunmyynnin alkuun on 40 minuuttia. Sitä odotellessa on aikaa tutustua Kide.appiin, jota olen käyttänyt monta kertaa, mutta josta tiedän loppujen lopuksi melko vähän. Halvoilla hinnolla markkinajohtajaksi

uonna 2014 Kassu La Habana Reyes sai kaverinsa kanssa loistoidean. Hän opiskeli hotelli- ja palvelualan liikejohtamista ammattikorkeakoulu Haaga-Heliassa Helsingissä ja vaikutti opiskelijajärjestöaktiivina. ”Siellä jo mietittiin, että vitsi kun olisi mobiilisovellus, jossa järjestöt voisivat myydä ja mainostaa omia tapahtumiaan.” Kaverukset ryhtyivät tuumasta toimeen, vaikkei kumpikaan osannut koodata. Opiskelijajärjestöt innostuivat ajatuksesta heti, ja palvelua saatiin myytyä jo ennen kuin riviäkään koodia oli kirjoitettu. Koodarikin löytyi La Habana Reyesin veljen tuttavapiiristä.

JUURI ENNEN KORONAPANDEMIAA PALVELU VAIHTOI NIMENSÄ KIDE. APPIKSI. TÄTÄ NYKYÄ SILLÄ ON YHTEENSÄ YLI 400 000 KÄYTTÄJÄÄ.

Palvelu lanseerattiin vuonna 2015 nimellä Bailataan.fi. La Habana Reyesin mukaan sen aikaiset kilpailijat olivat melko kalliita opiskelijajärjestöille, niiden palvelimet kompastelivat ruuhkissa eivätkä ne toimineet kovin hyvin älypuhelimissa. ”Helppous oli meillä keskiössä. Ihan sama olitko harjoittelussa vai koulussa tunnilla, kun lipunmyynnit alkoivat, pystyit avaamaan sovelluksen ja hankkimaan liput.” Juuri ennen koronapandemiaa palvelu vaihtoi nimensä Kide.appiksi. Tätä nykyä sillä on yhteensä yli 400 000 käyttäjää. Aktiivisista käyttäjistä noin 80–90 prosenttia on opiskelijoita, mikä tarkoittaa kuukausitasolla noin 200 000 ihmistä. Tampereella käytännössä kaikkien isojen opiskelijatapahtumien lippuja myydään Kide.appissa. Palvelu toimii 26 opiskelijakaupungissa Suomessa ja lisäksi Tallinnan alueella Virossa. Kide.appia ylläpitää Treanglo Oy, jonka toimitusjohtaja La Habana Reyes on. Yritys työllistää tällä hetkellä 15 henkilöä. Viime vuonna Treanglo yli kaksinkertaisti liikevaihtonsa 692 tuhanteen euroon, ja toiminta on La Habana Reyesin mukaan kasvanut samaa vauhtia myös tänä vuonna. Perinteisten lippupalveluyritysten rinnalla Treanglo kuitenkin kalpenee. Esimerkiksi Lippu.fi-sivustoa pyörittävän Lippupiste Oy:n liikevaihto ylsi viime vuonna 19,3 miljoonaan euroon. Treanglon liiketoiminta on jäänyt viime vuosina jonkin verran tappiolle, mikä selittyy osin pandemialla. La Habana Reyesin yritys ylipäätään haluaa tarjota palveluitaan vähävaraisille opiskelijajärjestöille kilpailijoitaan halvemmalla.

”Välillä tuntuu kuin olisimme jokin non-profit-organisaatio, kun voittomarginaali on niin pieni.” Verkkoyhteys voi ratkaista

uosituimpien tapahtumien liput myydään loppuun kymmenissä sekunneissa. Usein vain joka kymmenes halukas ostaja ehtii saada lipun. La Habana Reyes antaa pari vinkkiä ostajille. ”Se voittaa, jolla on paras netti. Yleensä wifi-yhteydet eivät ole niin luotettavia kuin vaikka puhelimen suora yhteys.” Jos myynnissä on useampia lipputyyppejä, ensimmäisenä näytettävät liput varataan yleensä ensimmäisenä. Onni voi potkaista, jos malttaa vierittää ruutua hieman alemmas. Jos lippu jää saamatta, kannattaa yrittää uudelleen 25 minuuttia myöhemmin. Silloin lippuja usein vapautuu myyntiin. Kaiken kaikkiaan nopeus siis ratkaisee. Silti näppäräsormisinkaan ihminen ei voita bottia, joka nappaa liput sekunnin murto-osissa. Tuijotan Kielari-lipunmyynnin laskuria ja pidän hiiren osoitinta ALOITA BOTTAUS -napilla. 5, 4, 3, 2, 1, 0, klik. ”Lippuvaihtoehtojen lataus epäonnistui. -- Yritetään uudelleen…”, sovellus toistaa. Uudelleen ja uudelleen. Epätoivo hiipii. 19. kerta toden sanoo. Botti varaa minulle kaksi lippua. Oikeasti on kulunut vain joitakin sekunteja. Kun avaan Kide.appin, liput odottavat ostoskorissa maksamista vaille valmiina. Testin vakuuttavuutta syö hieman se, että Kielari-liput loppuvat ”vasta” reilut 10 minuuttia myöhemmin.

Minulle jää paljon kysymyksiä. Ehkä niihin osaa vastata yksi niistä salaperäisistä Hervannan teekkareista, joka on koodannut botin. Parin päivän koodaustyö

itkä ja urheilullisen oloinen hahmo astelee keskustakampuksen Päätalon aulaan, puristaa kättäni ja esittäytyy reippaasti. Aleksi Virkkala opiskelee tuotantotaloutta Hervannan kampuksella ja työskentelee koodarina teknologiayhtiö Vincitillä. Tapaan hänet, koska hän on koodannut KideAppBotin, jota hän pitää ensimmäisenä suurempaa suosiota saaneena lippubottina. Vuonna 2020 Virkkala opiskeli toista vuotta yliopistossa ja kävi ahkerasti opiskelijatapahtumissa – niin ahkerasti, että hänet valittiin yhdeksi TTY:n kolmesta superfuksista. Tunnustuksen saavat erilaisista tapahtumista ja muista tempauksista eniten fuksipisteitä keränneet teekkarit. ”Ärsytti, kun en saanut lippuja johonkin opiskelijatapahtumaan, niin

parissa päivässä koodasin prototyyppibotin Kide.appiin”, Virkkala muistelee. Jo ennen opintojen aloittamista hänellä oli monta käytännön tarpeista noussutta koodausideaa. Nuorena hän kruisaili kaveriporukalla Vaasan seudun hiekkateillä ja alkoi suunnitella ralliharrastajille sovellusta, joka laskisi optimaalisen nopeuden erilaisia tieosuuksia varten. Se tosin jäi ajatuksen tasolle. Periaatteessa kuka tahansa voi oppia koodaamaan lippubotin. ”Ei siihen mitään tutkintoa tarvitse. Jos käy yhden 5 opintopisteen kurssin web-devaamisesta, saa jonkinlaisen botin tehtyä.” KideAppBotilla on tätä nykyä satakunta aktiivista käyttäjää viikossa, Virkkala sanoo.

Hänen omassa käytössään botti on toiminut ”sataprosenttisesti”. Haastatteluhetkellä jää epäselväksi, miksi minun kokeiluni tyssäsi virheilmoitukseen. Virkkala kertoo, ettei ole koskaan saanut botistaan rahaa eikä boteilla tienaaminen istu hänen moraaliinsa. Rahan sijaan häntä motivoivat uuden oppiminen ja se, että hän saa luotua jotain, jolla on arvoa myös muille ihmisille. ”Haluan mahdollistaa matalan kynnyksen kaikille. On paljon yksityisiä botteja, joita jaetaan suljetuissa piireissä, mikä ei ole tasaarvoista.”

Viekö botti salasanasi?

ekä Virkkalan KideAppBot että Kiderat toimivat samalla periaatteella. Käyttäjälle ero näkyy lähinnä käyttöliittymässä. Vaikka Kiderat asennetaan koneelle, molemmat toimivat selainympäristössä, mikä rajaa niiden pääsyä käyttäjän järjestelmään. Kun käyttäjä kirjautuu Kide.appiin, sivusto luo kirjautumistiedoista yksilöllisen koodin. Tämä niin sanottu bearer token toimii Kide.app-tilin avaimena. Kun avaimen syöttää botille, se voi tehdä Kide.appissa samat asiat kuin tilin haltija. Eikö tällaiseen liity myös tietoturvariskejä? ”Totta kai”, Virkkala vastaa ykskantaan. ”On hyvin henkilökohtainen asia, luottaako bottiin vai ei. Sitä voi verrata siihen, minne uskallat antaa luottokorttitietosi.” Vaikka avoin lähdekoodi ja selainympäristössä toimivat sovellukset pienentävät väärinkäytön riskiä, ei se katoa kokonaan, muistuttaa Tampereen yliopiston ohjelmistotekniikan yliopistonlehtori Antti Sand. ”Eiväthän kaikki käyttäjät käy tavaamassa ohjelman koodia ja ymmärrä mitä siellä tapahtuu. Avoin lähdekoodi voi herättää perusteetontakin turvallisuudentunnetta”, Sand sanoo.

Sand ei halua lähteä arvioimaan tässä jutussa esiteltyjen bottien turvallisuutta. ”En halua antaa näille palveluille sellaista hyväksyntää. Jollei siellä tänään ole haitallista koodia, huomenna siellä saattaa olla.” Botti voisi periaatteessa lähettää käyttäjänsä tunnuksen ja salasanan eteenpäin. Erityisen suuren riskin ottaa ihminen, joka käyttää samaa tunnusta ja salasanaa eri palveluissa. Myös Kide.appin La Habana

Reyes varoittaa bottien käyttäjiä. ”Ikinä ei pitäisi luovuttaa kolmannelle osapuolelle mitään käyttäjätunnuksia tai niihin rinnastettavia tietoja.” Boteilla loppu bottaamiselle?

otin käyttäjät ottavat myös toisenlaisia riskejä. Sandin mukaan lippukauppa voi teknisesti tunnistaa käyttäjät, jotka toimivat epäinhimillisen nopeasti. Vaikka botit ovat laillisia, lippukauppa voi käyttöehtojensa puitteissa vaikeuttaa bottaajien elämää. Bottaaminen ja erityisesti lippujen trokaaminen voivat myös herättää pahaa verta opiskelijapiireissä. Kun Virkkala istui tuotantotalouden opiskelijoiden ainejärjestön Indecsin hallituksessa, hän kuuli joidenkin ihmetelleen, kuinka paikka sopii bottikoodarille. Järjestäähän Indecs muun muassa Kolmioita, joiden liput myydään Kide.appissa. Virkkala puhuu mielellään bottien oikeudenmukaisuudesta ja sanoo vastustavansa trokaamista. Eikö voisi ajatella, että botit nimenomaan auttavat trokaajia? ”Kyllähän se heitä auttaa”, Virkkala myöntää. Hän kuitenkin kokee, että pystyy botillaan luomaan painetta Kide.appin suuntaan. Jos Kide.app torjuisi botteja paremmin, kaikki käyttäjät joutuisivat samalle viivalle. Erityisen ongelmallisena Virkkala pitää tilannetta, jossa botit ovat vain harvojen ulottuvilla. ”Trokaajat jaksavat nähdä vaivaa ja löytävät bottinsa joka tapauksessa. Yritän omalla botillani nostaa normikäyttäjän samalle tasolle.” Virkkalan mukaan hän lähetti bottinsa julkaistuaan Kide.appille sähköpostin, jotta yritys osaisi parantaa turvatoimiaan. Vastausta ei kuulunut, ja botitkin ovat saaneet toimia melko rauhassa. ”Semmoisia muutoksia ne ovat tehneet pari kertaa, että on pitänyt yksi sana vaihtaa koodista. Hyvää botinestojärjestelmää ei ole helppoa tehdä,

BOTTI VOISI PERIAATTEESSA LÄHETTÄÄ KÄYTTÄJÄNSÄ TUNNUKSEN JA SALASANAN ETEENPÄIN.

mutta niillä ei ole edes huonoa”, Virkkala sanoo. ”Vähän on tullut fiilis, ettei Kide. appia hirveästi kiinnosta, vaan he menevät siitä, missä aita on matalin.” Bottaaja voi saada bannit

a Habana Reyes myöntää, että Kide.appilla on ollut rajallisesti resursseja puuttua bottaamiseen. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. ”Me yritämme jatkuvasti kehittää meidän järjestelmäämme tasapuolisemmaksi ja miettiä erilaisia ratkaisuja. En pysty tässä vielä avaamaan niitä tarkemmin.” Kide.app on kyllä puuttunut käyttöehtoja rikkovien bottaajien touhuihin. ”Pahimmassa tapauksessa käyttäjä voi menettää oikeuden käyttää Kide. appia ja samalla rahat ostettuihin lippuihin.” Lopulta puhutaan kuitenkin marginaalisesta ongelmasta, muutamasta prosentista käyttäjiä. ”Tästä on tullut ehkä vähän isompi juttu opiskelijoiden keskuudessa, kuin mikä se tilanne oikeasti on.” Trokaaminenkin on kielletty Kide. appin käyttöehdoissa, mutta siihen puuttuminen on hankalaa. Esimerkiksi lippukiintiöillä tapahtumajärjestäjät voivat vaikeuttaa trokaamista, mutta ostajat tuskin innostuisivat, jos jälleenmyyntiä vaikeutettaisiin liikaa. Moni iso lippukauppa pitää yllä omaa jälleenmyyntikanavaa, jossa lippuja ei voi myydä alkuperäistä kalliimmalla. Kide.app on harkinnut

asiaa, mutta La Habana Reyes ei usko sen ratkaisevan ongelmaa. Trokaajia riittää niin kauan kuin joku on valmis ostamaan lippuja kalliilla. Lihavat trokausvoitot lipsuvat käsistäni. Päädyn myymään bottaamani liput alkuperäiseen hintaan ainejärjestöni Telegram-kanavalla. Kilpajuoksu botteja vastaan

ari viikkoa haastattelun jälkeen selviää vihdoin, miksen saanut Virkkalan bottia toimimaan. Tapahtuman osoiterivillä oli fi-kielitunnus, jota botti ei osannut lukea. ”Ei olisi iso vaiva korjata toimimaan myös tuolla lisällä, mutten ole toistaiseksi ehtinyt”, Virkkala viestittää. Hän aikoo jatkaa KideAppBotin ylläpitämistä ja suunnittelee viilaavansa käyttöliittymää helpommaksi. Entä jos Kide.app alkaa toden teolla parantaa turvajärjestelmiään? ”Riippuu varmaan, mitä he tekisivät. Jos he tekisivät jotain puolivillaista, että tarvitsisi muuttaa vain yksi rivi koodia, kyllä minä sen korjaisin.” Mikään lippukauppa ei saa järjestelmäänsä täysin ”luodinkestäväksi”, Virkkala kuvailee. ”Jos on aikaa ja rahaa, kyllä isompiinkin palveluihin saa botit tehtyä. Kyse on enemmänkin siitä, ettei ehkä ole sen arvoista lähteä tekemään sellaista muuten vaan.” Kyse on siis eräänlaisesta kilpajuoksusta. Virkkala ei ole kokenut tarpeelliseksi lähteä testaamaan isojen lippukauppojen turvajärjestelmiä, vaikka ajatus on käynyt mielessä. ”Äitini taisi joskus kysyä, voisinko tehdä hänelle botin, kun hän halusi johonkin tapahtumaan”, hän sanoo ja naurahtaa. Virkkala kaipailee Kide.appille kilpailijaa, joka satsaisi enemmän turvallisuuteen ja käytettävyyteen. Hän uskoo, että kilpailu koituisi opiskelijoiden voitoksi. ”Minulle on sanottu, että jos ongelma on Kide.appissa, miksen sitten tekisi parempaa. Kyllä sitä tosissani mietin jonkin aikaa. Miksikäs ei. On se idea minulla vieläkin ylhäällä.” III

SATTUMA VEISI BOTEILTA POHJAN

otteja voisi torjua melko vähäisellä vaivalla. Yksi helppo ja edullinen ratkaisu on niin sanottu CAPTCHA-testi. Siinä käyttäjä saa eteensä esimerkiksi vääristynyttä tekstiä sisältävän kuvan, jota hänen täytyy pystyä lukemaan. Ainakin toistaiseksi ne toimivat botteja vastaan kohtalaisen hyvin. ”Tämä on kuitenkin melko turhauttava harjoitus ihmiskäyttäjälle”, Sand sanoo. Jos botit kehittyvät eteviksi ratkomaan CAPTCHA-testejä, voisi ostotapahtumaan lisätä esimerkiksi tekstiviestivarmistuksen. ”Tätä kilpajuoksua voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle käyttäjäkokemusta nakertaen.” Yksi vaihtoehto olisi muuttaa lippukaupan koodia esimerkiksi hieman ennen suositun tapahtuman lipunmyynnin alkua. Se on kuitenkin riskialtista. Botit lakkaisivat toimimasta kriittisellä hetkellä, mutta samoin voi käydä koko lippukaupalle. Sand alkaa pohdiskella radikaalimpia vaihtoehtoja. ”Voisimmeko tasapäistää tilannetta ihmiskäyttäjien ja bottien välillä lisäämällä sattumaa niin, että onnekkaampi pärjää paremmin?” Sand mainitsee esimerkkinä lippukaupan, joka asettaisi jokaiselle ostajalle satunnaisia aikaviiveitä. Äärimmäinen vaihtoehto olisi arpoa kaikki lipunsaajat. Tällaiset ratkaisut tekisivät nopeuteen perustavat botit tarpeettomiksi ja asettaisivat ostajat samalle viivalle. Lippukaupoilla on kuitenkin isompiakin huolenaiheita kuin bottien käyttö, erityisesti palvelinten kuormitus ja tietoturva. ”On hyvä miettiä sitä, kannattaako tällaisia verkkokauppoja ylipäätään koodata itse. Voi olla järkevämpää käyttää kaupallista alustaa, jonka tekijällä on ollut paljon enemmän resursseja varautua näihin asioihin”, Sand sanoo. III

Haluatko kirjoittaa, kuvata tai kuvittaa Visiiriin? – slaidaa deeämmiin. Avustajille korvaus menetetystä vapaa-ajasta. Ota yhteyttä!

TURHAT TAIDOT

MITÄ TURHIA TAITOJA SINULLA ON?

SISÄTUNTEMUS HANNA ESKELINEN Kirjoittaja on Eläinvideokerho-ryhmän aktiivi ja siviilielämän meemitykki.

Se haalariton opiskelija "Tiedän todella paljon kaikista kuninkaallisista, ihan sama minkä maan kuninkaallisista on kyse." VILHELMIINA HÄNNIKÄINEN Bioteknologian ja biolääketieteen tekniikka 4. vuosi

"Saan kosketettua kielellä nenää." VILJO VALOMA Psykologia 1. vuosi

"Olen täynnä nippelitietoa." KATI VASELL Venäjä Valmistunut

inejärjestöjen jäsenyyksieni määrä: kaksi. Opiskelijahaalareideni määrä: nolla. En ole ikinä edes pukenut päälleni tuota vaatekappaletta, joka erottaa opiskelijan muusta väestöstä. Tiedän olevani osa pientä haalaritonta vähemmistöä. Jos joku ihmettelee haalareideni puutetta, vitsailen, etten tarvitse haalareita korostamaan lyhyenläntää ruumiinrakennettani. Tosiasiassa en koe luontevaksi tunnustaa yhdenkään ainejärjestön värejä. Syy ei ole ainejärjestöissä tai opiskelussa. Syy on minussa. Olen vain kaksi kertaa valintakokeissa sattunut ylittämään pisterajan, joka avaa ovet yliopistoon. Ainejärjestöön kuuluminen on ollut minulle samanlainen automaatio kuin ylioppilaskunnan jäsenyys. Liityn ainejärjestöön, koska muutkin liittyvät. Identiteettini on aina ollut enemmän opiskelija kuin ainejärjestön jäsen. Tämänhetkinenkin ainejärjestöni on täynnä mukavia ihmisiä, hienoja tapahtumia ja hallituksen puuhatyyppejä, jotka tekevät paljon vähällä kiitoksella. Mutta siltikään ei voi sanoa, että oma ainejärjestöni olisi kaikista automaattisesti paras tai hienoin. Se vain on olemassa. VÄLILLÄ kutsun itseäni ainejärjes-

töagnostikoksi. Haluttomuute-

ni kannustaa joukkoa, johon elämän sattumanvaraisuus on minut sysännyt, ulottuu kuitenkin myös ainejärjestöä laajemmaksi. En kannusta Suomen jääkiekkomaajoukkuetta MM-kisoissa tai suomalaisjuoksijaa olympialaisissa. En katsele kotimaatani sinivalkoisin silmälasein ja koe kansallistunteen läikähdystä sydämessäni, kun Maamme-laulu kajahtaa. En voisi kuvitella ikinä liittyväni minkään puolueen tai edes kotiseutuyhdistyksen jäseneksi. Opiskelu- tai asuinpaikka ovat vain satunnaisia tekijöitä identiteetilleni. Enemmän identiteettiäni kuvaa se, että kotonani lojuu kolme kappaletta kissaeläimiä ja lojun itse mieluummin sohvalla kuin teltassa. Tunnustan, että toisinaan katselen haikeudella opiskeluriennoissa marinoitunutta haalarikansaa. Monille haalareista tulee vaatemuotoinen päiväkirja opiskeluelämän kohokohdista. Tämän juomakupin sain sieltä ja tämän kukkaseppeleen tuolta. Olisivathan haalarit hieno jäänne ajastani opiskelijana. Siitä kun on tähän mennessä jäänyt käteen lähinnä tuninvioletti pahvikansio kanditodistuksineen ja kourallinen haalarimerkkejä, joille ei ole paikkaa. Mutta loppujen lopuksi olen kuitenkin 21 opiskelija, vaikka en olisi haalarikansaa. III

C₈H₁₀N₄O₂ Kahvilla on korkeakouluinstituutiossa eräänlainen rooli ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja struktuurisesti. Visiiri selvitti eri yliopistokahviloiden kofeiinipitoisuudet ja hintatasot. Teksti RUUT PARIKKA Kuvat HENRIK LAAKKONEN Kuvitus INKA AURANEN

K 24

ahvi on erottamaton osa monen yliopistolaisen arkipäivää. Kofeiinipitoisuudet analysoi Hervannan kampuksen opiskelijalaboratoriossa yliopistonlehtori Alexander “Sasha” Efimov. Efimov on toiminut opettajana Hervannassa vuodesta 1999 asti. Hänen erityisalojaan ovat synteettinen kemia ja analyyttisessa kemiassa muun muassa NMR-spektroskopia ja kromatografia. Ensin näytteiden määrät tasattiin tutkimusta varten siten, että jokaisessa näytepurkissa oli 20 millilitraa kahvia. Efimovin mukaan testiä ei voinut tehdä suoraan, koska CR-analyysissa eli kaasukromatografiassa koneen on helpompi analysoida kaikkien näytteen aineiden ollessa erillään. “Tämä on tyypillinen CR-analyysi. En ole aiemmin vastaavaa tehnyt kahvilla, mutta tässä ei ole mitään ihmeellistä”, Efimov toteaa. Tutkimusten valmistelujen ajan istumme yhdessä Visiirin kuvaajan kanssa Hervannan opiskelijalabrassa ihan kahvilla. Ihastelemme Efimovin huolellista näytteiden merkitsemistä ja tuijottelemme hohtavan kirkkaita näytepurkkeja ja lasipipettejä. Jokaisen tutkijan työtakki on täysin vitivalkoinen, vailla yhtään kahvipaussista kielivää tahraa. Ensin kofeiinia erotellaan kahvista lisäämällä 20 millilitraa diklorimetaania näytteen liuottimeksi. Sen jälkeen näytteet laitetaan ultraäänipesuriin puoleksi tunniksi, jotta ne voidaan ekstrahoida eli uuttaa. Uuttaminen eli ekstraktio on kemiallinen erotusmenetelmä. Vasta kaikkien näiden esivalmisteluiden jälkeen näytteille tehdään kaasukromatografia. Tulokset saamme seuraavana päivänä.

Tulokset Tulosten perusteella Hervannan Reaktorin Juhla Mokka on kofeiinipitoisuudeltaan kaikkein tujuinta. Sadassa millilitrassa suodatinkahvia on keskimäärin 60–80 milligrammaa kofeiinia, mutta hervantalaisessa sumpissa sitä oli jopa 86 milligrammaa. Alakuppilan ja Ravintola Arvon kahvien kofeiinipitoisuudet olivat lähellä toisiaan: Alakuppilassa nautitaan 77 milligramman ja Arvossa 75 milligramman pitoisia kahveja. Keskustakampuksen Linna ja Minerva olivat kofeiinivertailun häntäpäässä 66 milligrammalla, eli kuitenkin keskimääräisisten lukemien sisällä. Katso koko vertailu sivulta 28.

Näin kahvinäytepaikat valittiin » Syyskuun 27. päivänä Jodelin kanaviin @lääkis, @Tampereenyliopisto, @tut lähetettiin kysely, jossa tiedusteltiin, mistä opiskelijat ostavat kahvinsa kampukselta. » Lääkis-kanavalla vastaajia oli 70, ja vastaajista 94,3 % äänestivät Ravintola Arvoa. » TUT-kanavalla äänestäjiä oli 44, ja eniten ääniä keräsi Ravintola Reaktori (59,1 %) » Tampereen yliopisto -kanavalla vastaajia oli 58, ja eniten ääniä sai Alakuppila (67,2 %). Seuraavaksi eniten keräsi Juvenes (19,0 %), mutta koska halusimme saada pääkampukselta eri yritysten kahvia, valitsimme kerätä näytteet Ravintola Linnasta (10,3 %) sekä Ravintola Minervasta (3,4 %).

KAHVI ON PAKOLLISTA

nohdan usein, että kahvi on piriste. Pikemminkin se on käynniste: keskustelun avaus, työn aloitus, paussin syy tai siirtymän peruste. Kahvi on pakollista. Kun olin kymmenen, lupasin parhaalle kaverilleni juovani kupillisen kahvia, mikäli hän suostuisi pelaamaan kanssani lautapeliä – tarkemmin sanottuna kaverini veljien vanerilevylle piirrettyä ja itsetekemää Monopolia. Useiden kymppien peliin kaverini työttömillä vanhemmilla ei ollut varaa. Oli vuosi 2002 ja Nokia voimissaan. Eurot olivat tulleet ja ihmisillä oli avaimenperinä erilaisia valuuttamuuntimia. Vaikka rahaa ei ollut, kahvia kaverin kodissa riitti aina. Kahviharkko oli vielä varattomankin ostettavissa. Kahvi oli kitkerää ja kuppiin sekoitettu maito laimensi ja pehmensi maun etovan ime-

läksi. Sokeripalakaan ei tehnyt kahvista sen parempaa, vaan koitos johti lopulta kakomiseen. Kahvinjuontiyritykseni olivat oma performatiivinen shownsa. Irvistelin, sadattelin ja yökkäilin. Kuppi oli saatava tyhjäksi, jotta kilpailu Erottajasta ja hotelleista kävisi toteen. Toisinaan onnistuin, toisinaan en. Vannoin, etten koskaan joisi kahvia. Toisin kävi. Nykyään kahvista on tullut elinehto. Kuviot menevät aamulla uusiksi, jos pavut ovat kotona loppu, niitä ei ole aikaa jauhaa tai kahvia ei ole aikaa keittää. Papuja tai puruja. Kaikki kelpaa. Nousut on jostain saatava. Laahautuessa yliopistonmäelle nuokkuvana ja hukassa tulevan päivän hommista kahvin keitto tai juoman nappaaminen kampuksen kahvilasta saattaa olla ensimmäinen askel ajatusten kirkastumiseen päivän aikana. Kofeiinin myötä Jekyll muuttuu tohtori Hydeksi alta aikayksikön. Fuksille kahvi voi olla ensimmäisiä syitä luikahtaa uusien ihmisten joukkoon ainejärjestön tilaan. Oman kupin tuominen kaappiin voi olla merkki juurtumisesta uuteen yhteisöön.

ahvi voi luoda uuden alun. Ensimmäiset sivut rästiesseeseen tai helpon kimmokkeen tutustua johonkin ihmiseen paremmin. Harvoin Suomessa puhutaan treffi- tai deittikutsuista. Yleensä mennään ihan vaan kahville (ja yleensä perään tarkennetaan vielä, että kahvi ei ole välttämätön, että tee ja kaakaokin käy). Kahvilla ja sen ylikulutuksella on kääntöpuolensa. Kuluttajaliiton mukaan 14 % suomalaisten ruokahävikistä syntyy keitetystä kahvista. Myös kahvin ilmastovaikutuksista suurin osa tulee kahvipapujen viljelystä. Viljely on kuitenkin päiväntasaajan alueella sijaitseville kahvin viljelymaille yksi tärkeimmistä vientituotteista. Ilmaston lämpeneminen voi vahingoittaa kahvia monin tavoin – pienentää viljelyalaa, lisätä tuholaisia ja heikentää laatua. Lämpötilan noustessa kahvipensaan kasvuolot eivät tule olemaan kaikille optimaalisia. Tulevaisuudessa kahvin hinta tulee nousemaan ja sen maku heikkenemään. En lähde tykittelemään Suomen kahvinjuontitilastoja tähän, mutta yhdestä faktasta haluan vielä muistuttaa: Suomessa työsuojelulaissa jokaiselle on säädetty lainmukainen kahvitauko. Kahvitauko kuuluu työaikaan, eli saat sen ajalta palkan. Oikeus kahvitaukoon on myös alle kuuden tunnin työpäivän aikana. III

REAKTORI Food & Co.

» Kahvi: Paulig Juhla Mokka » Lounaskahvi: 1,1O e » Pieni kahvi (2,5–2,6 dl): 1,45 e » Keskikokoinen kahvi (3,5 dl): 2,70 e » Kofeiinipitoisuus: 0,84 mg/ml » Instagram: @ravintola.reaktori

RAVINTOLA ARVO Juvenes Oy

» Kahvi: Paulig Mundo » Posliinikahvikuppi: 0,58 e » Pieni kahvi (2,5–2,6 dl): 1,70 e » Iso kahvi: 2,80 e » Kofeiinipitoisuus: 0,75 mg/ml » Instagram: @juvenes_arvo

CAFÉ ALAKUPPILA Juvenes Oy

» Kahvi: Paulig Mundo » Hinta omaan kuppiin: Kymmenen senttiä vähemmän take-away kahvien hinnasta. » Posliinikahvikuppi: 1,70 e » Pieni kahvi (2,5–2,6 dl): 1,70 e » Keskikokoinen kahvi (3,5 dl): 2,00 e » Iso kahvi: 2,80 e » Kofeiinipitoisuus: 0,77 mg/ml » Instagram: @yo_juvenes » HUOM! Kahvilasta voi ostaa 12 euron arvoisen kupin, johon take-away -kahvin hinta on 20 senttiä edullisempi. Juvenes-applikaatiolla saa ilmaisen lounaskahvin.

MINERVA Food & Co.

» Kahvi: Paulig Mundo » Lounaskahvi: 1,10 e » Posliinikahvikuppi: 2,00 e » Pieni kahvi (2,5–2,6 dl): 2,10 e » Keskikokoinen kahvi (3,5 dl): 2,80 e » Kofeiinipitoisuus: 0,66 mg/ml » Instagram: @food.cominerva

RAVINTOLA LINNA Sodexo Oy

» Kahvi: Löfbergs tumma paahto luomu » Lounaskahvi: 1,00–2,00 e » Pieni kahvi (2,5–2,6 dl): 1,40 e » Keskikokoinen kahvi (3,5 dl): 2,30 e » Kofeiinipitoisuus: 0,66 mg/ml » Instagram: @sodexo_linna_tampere

LOPPUTYÖN SANKARIT

DIPPA Teksti & kuvat INKA AURANEN

» OTSIKKO: Materiaalien ympäristö- ja taloudellisten vaikutusten arviointi suunnittelussa: NdFeB-magneettien kierrätyksen ekosuunnittelu. » MITTA: 70 sivua. » ALA: Materiaalitekniikka. » KAUAN KESTI? 6,5 kuukautta. » KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5? "4,5. Elämässä tulee varmasti vielä vastaan jotain rankempaakin, mutta olihan tuo iso rutistus. Etenkin kurssitöihin verrattuna dipan tekeminen on ihan eri tavalla haastavaa."

Diplomityö syventyi ekosuunnitteluun ja kestomagneetteihin

eera Marttila: "Dippatyöni keskittyy ekosuunnitteluun, joka tarkoittaa sitä, että tuotteen varhaisessa suunnitteluvaiheessa otetaan huomioon sen ympäristövaikutukset. Tutkimukseni idea oli selvittää, miten ympäristövaikutuksia pystyttäisiin arvioimaan jo tuotekehityksen alkuvaiheessa, jolloin tuotteesta on vasta vähän dataa. Usein tuotteiden ympäristövaikutuksia pohditaan vasta, kun tuote on jo valmis, eikä materiaaleihin voida enää vaikuttaa. Löysin diplomityötä tehdessäni menetelmän, jota testasin löyhässä case-tutkimuksessa. Tutkimuksessa arvioitiin NdFeB-kestomagneettien kierrätysmenetelmiä. NdFeB-magneetit ovat tällä hetkellä suorituskyvyltään ehkäpä tehokkaimpia saatavilla olevia magneetteja. Niitä käytetään esimerkiksi sähkömoottoreissa, joita löytyy vaikkapa sähköautoista ja tuulivoimaloista. Työn tuloksena selvisi, että kestomagneettien kierrätyksessä erityisesti energian ja erilaisten kemikaalien käyttöön liittyvät parametrit aiheuttivat suurimmat ympäristövaikutukset. Potentiaalinen primäärimateriaalin käyttö aiheutti myös suuria ympäristövaikutuksia. Jos näihin seikkoihin kiinnitettäisiin huomiota jo tuotesuunnittelun alkuvaiheessa, ja käytettäisiin esimerkiksi fossiilivapaata energiaa, saataisiin ympäristövaikutuksia pienennettyä ehkä merkittävästikin. Olen oppinut diplomityötä tehdessäni itseni johtamisen taitoja. Näin itsestäni myös uusia puolia. Huomasin, että keskityin vain diplomityöhön ja elämän suorittamiseen, jotta saisin projektin valmiiksi. Kaikki muut asiat jäivät sivuun. Vaikeinta oli se, kun piti tutkia kuusi kuukautta yhtä ja samaa aihetta päivittäin.Työ oli sellaista yksin puurtamista. Parasta taas oli se, että dippatyö ylipäätään valmistui. Asetin itselleni myös tavoitteita aikataulun ja arvosanan suhteen. Onnistuin saavuttamaan nämä tavoitteet ja tavallaan ylitin itseni. Haluaisin sanoa tuleville dipan tekijöille, että hankkikaa vertaistukea, jos sitä on mahdollista saada. Silloin asian kanssa ei jäisi yksin, ja pystyisi jakamaan omia fiiliksiä." III

Veera Marttila

"PARASTA DIPPATYÖN TEKEMISESSÄ OLI SE, ETTÄ SE YLIPÄÄTÄÄN VALMISTUI."

LOPPUTYÖN SANKARIT

GRADU » OTSIKKO: Mikä tekee poliitikoista luotettavia?: Kokeellinen tutkimus poliitikkojen luotettavuutta rakentavista tekijöistä. » MITTA: 82 sivua. » ALA: Politiikan tutkimus. » KAUAN KESTI? 11 kuukautta. » KUINKA RANKKAA OLI ASTEIKOLLA 1–5? "3. Olihan se iso työ, koska aihe oli tavallaan tutkimaton, ja keräsin aineiston itse. Aikataulutus, realistiset tavoitteet ja motivaatio aihetta kohtaan auttoivat kuitenkin jaksamaan."

Gradusta selvisi, että empatia parantaa poliittista imagoa

Maria Kekkonen

"GRADUUN TULEVAT MUUTOKSET OVAT OSA PROSESSIA, EIKÄ NIITÄ KANNATA KOKEA EPÄONNISTUMISINA."

aria Kekkonen: "Graduni käsittelee sitä, mistä poliitikkojen luotettavuus rakentuu. Käytin tutkimukseni pohjana politiikan tutkimuksen alalla suhteellisen vakiintunutta teoriaa, jonka mukaan luotettavuutta rakentavat ihmisistä välittäminen, vastuunalaisesti toimiminen, toiminnan ennustettavuus ja poliitikon oma pätevyys. Kirjoitin kandin keväällä 2022 poliittisen luottamuksen tematiikasta. Ajattelin, että voisin tehdä gradun heti kandin jälkeen, koska teema oli minulle mieleinen. Bongasin kandia tehdessäni luotettavuuden käsitteen, josta ei ollut kovinkaan paljon empiiristä tutkimusta. Sain rakennettua aiheesta kokonaisuuden, ja nyt siitä on sitten kokeellinen, empiirinen katsaus. Ajattelin, että poliitikon pätevyydellä olisi suurempi vaikutus luotettavuutta tarkasteltaessa. Keräämässäni aineistossa ainoaksi luotettavuutta heikentäväksi tekijäksi nousi kuitenkin se, ettei poliitikko osoita välittävänsä muista ihmisistä. Mielestäni tämä kytkeytyy hyvin viime aikojen keskusteluun siitä, kuuluuko empatia politiikkaan. Ainakin graduni mukaan muista ihmisistä kannattaa välittää, koska se luultavasti parantaa poliittista imagoa. Olen oppinut tutkimuksen tekemisestä ja aineiston keräämisestä paljon. Nyt tuntuu, että minulla on aika paljon tietämystä luottamus- ja epäluottamustematiikasta. Opin gradua tehdessä myös omasta ajattelustani. Kirjoitan usein sen, mitä mieleen tulee. Tieteellisessä tekstissä ajatus vaatii kuitenkin hieman hiomista. Vaikeinta tutkimuksen tekemisessä oli aineistonkeruun koordinointi. Stressasin sitä, jos kysely jotenkin kaatuu ja kaikki työ menee hukkaan. Onnistuin kuitenkin tekemään sellaisen työn, mitä ajattelinkin. Jos voisin tehdä jotain toisin, olisin jättänyt enemmän paukkuja ja henkistä jaksamista työn loppuvaiheeseen. Tuleville gradun tekijöille haluaisin sanoa, että kannattaa vain luottaa itseensä. Graduun tulevat muutokset ovat osa prosessia, eikä niitä kannata kokea epäonnistumisina. Muutokset vievät tutkimusta kohti parempaa lopputulosta." III

Tavallinen mummo vain Onko sinunkin kotonasi kaikille suomalaisille tuttua Elefantti-kuosia? Tiedätkö, mistä kuosi on peräisin? Visiiri haastatteli Laina Koskelaa, monelle rakkaan kuosin suunnittelijaa. Hän on suosittu Japanissa, mutta suomalaisille lähes tuntematon. Teksti INKA AURANEN Kuvat EELIS BERGLUND

menan tuoksu leijailee punaisessa siirtolapuutarhamökissä. Vielä vihreät tomaatit kypsyvät parven portailla. Elefantti tömistelee japanilaisen kahvimukin pinnassa. Laina Koskela, 78, syntyi Peräseinäjoen kylässä Etelä-Pohjanmaalla. Eläkepäiviään viettävä neljän lapsen äiti kouluttautui nuorena

taidealalle, teollisen suunnittelun puolelle. Koskela kantaa kuvataiteilijan, taidegraafikon ja pukusuunnittelijan titteleitä ja on lisäksi intohimoinen puutarhaharrastaja ja neljän lapsenlapsen isoäiti. Koskelan kädenjälki näkyy lähes jokaisen suomalaisen makuuhuoneissa, sohvilla tai kylpyhuoneissa, mutta vain harva on tästä tietoinen. Taito huomattiin jo lapsena

oskelan lapsuus sijoittui sodan jälkeiseen Suomeen, jolloin kaikki perunajauhoista tyynyliinoihin valmistettiin käsin. ”Lapsuus oli sellaista pula-ajan lapsuutta. Kaiken sai, minkä osasi

itse tehdä”, kertoo Koskela. Koskela kävi viisi luokkaa kansakoulua, jonka jälkeen hän siirtyi oppikouluun 11-vuotiaana. Oppikoulu sijaitsi noin kymmenen kilometrin päässä, ja sinne kuljettiin linja-autolla. Halu piirtää sai Koskelan kiinnostumaan ja innostumaan taiteesta. ”Minulla oli se piirtämistaito. Opettajakin koulussa antoi minulle vähän paremmat värit kuin toisille. Kyllä se taito huomattiin heti, ja opettajat kannustivat ja auttoivat eteenpäin.” Koskela ei kuitenkaan uskaltautunut taiteilijaksi. Hän ajatteli, että taideteolliselta alalta saisi paremmin töitä.

Alkuperäisellä Elefantilla oli selässään satulahuopa. Finlaysonin lopullisesta kuosista huopa kuitenkin poistettiin.

Hippielämää 1960-luvulla

ukioikäisenä Koskela lähti kesätöihin Ruotsiin, jossa hän tutustui ystävineen hippielämään. Abivuotenaan hän reissasi muiden hippien kanssa muun muassa San Sebastianissa ja Istanbulissa. Koskelan mukaan kaikki eivät ymmärrä hippiliikettä, ja suhtautuvat esimerkiksi liftaamiseen kielteisesti. Matkoilla ihmiset olivat kuitenkin äärimmäisen ystävällisiä. “He veivät kotiin ja antoivat ruokaa. Ihmisten ystävällisyys oli jotain aivan ihmeellistä.” Opiskelemaan päästyään Koskela nautti asianmukaisesti opiskelijaelämän iloista. “Tuntuu, ettei se opiskelu ollut se pääasia. Kyllä me aika paljon kävimme kapakoissa. Oikeastaan juoksimme niissä aika säännöllisesti”, Koskela muistelee naureskellen. Koskela opiskeli Ateneumissa vuosina 1967–1970. Opiskeluaikana Koskelalla oli kaveriporukka, jossa kaikki muut opiskelivat yliopistossa. Korkeakouluopiskelijoista koostuva kaveripiiri aiheutti toisinaan alemmuudentunnetta, sillä taideteollinen oppilaitos ei ol-

lut tuolloin vielä korkeakoulu. Nykyään taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu on osa Aalto-yliopistoa. “Häpesin, että olin Atskissa. Yliopistokaverini halusi aina kantaa piirustussalkkuani.” Koskelan mielestä ihmisillä on suunnittelijan työstä varsin ruusuinen kuva. “Mallisuunnittelijan työhön liitetään ajatus glamourista. Kyllä se ajatus häipyi, kun neppareista piti kirjoittaa kuusinumeroisia numerosarjoja tuotekortteihin. Se oli ihan rehellistä työtä, josta oli glamour kaukana.” Ikoninen kuosi sai inspiraation deadlinesta

lefantin tarina alkaa taideopintojen kolmannelta vuosikurssilta, kun Koskela osallistui Finlaysonin järjestämään suunnittelukilpailuun. ”Meillä oli taideteollisessa koko ajan kilpailuja. Se oli kauhean kivaa, koska kilpailuista sai rahaa. Forssan Finlayson järjesti sellaisen painokuosinsuunnittelukilpailun, ja osallistuin siihen. Minulla oli juuri ollut opinnoissa kankaanpainantaa.”

DEADLINE-PAINEESSA MIELEEN MUISTUI VALOKUVA, JOSSA KOSKELAN KAKSOSVELI PITÄÄ KÄDESSÄÄN KANKAASTA TEHTYÄ ELEFANTTIPEHMOLELUA. Inspiraatio työhön tuli samasta paikasta kuin nykyopiskelijoiden inspiraatio moneen koulutyöhön – deadlinesta. ”Kun työ pitää seuraavana päivänä palauttaa kouluun, niin sehän tehdään sitten edellisenä yönä”, Koskela sanoo. Deadline-paineessa mieleen muistui valokuva, jossa Koskelan kaksosveli pitää kädessään kankaasta tehtyä elefanttipehmolelua. Koskela piirsi arkkitehtien suosimalle skissipaperille noin parikymmensenttisen elefantin, ja työ oli valmis. Tuolloin muodissa olivat suuret kuviot ja neljän värin mallit. Koskelan työ ei voittanut kilpailua, mutta Finlayson valitsi sen lu-

Koskela on ostanut suuren osan Elefantti-tuotteistaan itse. Oranssinsävyisen Elefantti-kassin Koskela on löytänyt Tammelan torilta. Osa tuotteista on kuitenkin saatu esimerkiksi Japanin matkoilta.

PALKKIOKSI LUNASTUKSESTA SUUNNITTELIJA SAI 350 MARKKAA, JOKA TEKEE NYKYRAHASSA NOIN 70 EUROA. nastettavaksi. Palkkioksi lunastuksesta suunnittelija sai 350 markkaa, joka tekee nykyrahassa noin 70 euroa. Kilpailun jälkeen kuosi oli Finlaysonin omistuksessa, eikä Koskela saanut siitä enää muuta korvausta. Hänen mielestään oli kuitenkin vain mukavaa, että kuosista sai jonkin palkkion – opiskelijan kukkarolle raha oli aina hyvästä. ”Se oli ihan hauskaa. Nuo kilpailuthan ovat vähän sellaisia ansoja opiskelijoille. Niissä menettää oikeudet omiin töihinsä.” Elefantti alkoi valloittaa Finlaysonin myymälöitä ensin länsinaapurissa. Koskelalle kuosin myymisestä ei kuitenkaan ilmoitettu Finlaysonin puolelta mitään, koska hän ei ollut Finlaysonin palkkalistoilla oleva suunnittelija. Koskela sai kuulla asiasta luokkakaveriltaan, joka ker-

toi nähneensä kuosia ruotsalaisissa naistenlehdissä. Tukholmassa hänen Elefanttiaan myytiin metritavarana. ”Kävin siihen aikaan paljon Ruotsissa, koska olin siellä kesätöissä lukiolaisena.” Jonkin ajan kuluttua Elefantti tömisteli myös Suomeen, jossa se koristi etenkin lasten lakanoita. Moni muistaakin kuosin juuri lapsuutensa petivaatteista. Oman kuosin näkeminen Finlaysonin tuotannossa tuntui ihmeelliseltä. ”Olihan se todella hienoa. Olinhan tuolloin vasta opiskelija. Myös sukulaiseni ostivat kankaita aivan innoissaan”, Koskela muistelee. Elefantti oli vuosia pois Finlaysonin valikoimasta, mutta Koskela yritti aktiivisesti saada kuosia jälleen markkinoille. Aktiivinen puskeminen palkittiin, kun syksyllä 2011 kuosi lanseerattiin uudelleen, ja se tuli myyntiin vuoden 2012 mallistoon. Alkuperäiset vedokset kadoksissa

oskela koetti etsiä alkuperäisiä kankaita ja piirroksia, mut-

ta etsinnöissä ilmaantui ongelmia. ”Niitä ei löytynyt mistään. Olin sellainen ’yhden kerran juttu’ kilpailun kautta, eikä suunnittelemani kuosin säilyttämistä oikein noteerattu. Finlaysonin tehtaalla Forssassa oli myös tapahtunut tuhoja, jonka seurauksena monia vanhoja malleja menetettiin.” Koskelasta kerrotaan Finlaysonin sivuilla hyvin niukasti, vaikka Elefantilla on yritykselle varmasti suuri merkitys. Finlaysonin vakituiset kuosisuunnittelijat ovat saaneet yrityksen sivuilla huomattavasti suuremman tilan. Vuonna 2019 Finlaysonilla suunniteltiin Elefantin 50-vuotisjuhlaa. Tällöin Finlaysonin tehtaalta löydettiin pieni kaistale ruskeaa Elefanttia ja lisäksi pieniä värimalleja. ”Alkuperäiset piirrokset ovat varmaankin olleet niiden tuhoutuneiden tavaroiden joukossa tai sitten niitä ei vain ole vielä löydetty.” Elefantti on iso Japanissa

lefantin suunnittelija sai tietää, että Finlayson vie kuosejaan myös Japaniin. Asia tuli jälleen ilmi sukulaisen kautta, ei suinkaan suo-

JAPANILAISET OLIVAT INNOSTUNEET ELEFANTISTA VALTAVASTI. MAASSA MYYTIIN MONIA TUOTTEITA, JOITA EI SUOMEN LIIKKEISTÄ LÖYTYNYT.

raan Finlaysonilta. Koskela kuului tuolloin kieliopintojensa kautta Japani-seuraan, jonka kautta hän löysi yhteyden Finlaysonin Japanin-kauppaan. Finlaysonin myyntiagentin kanssa Koskela sopi ensimmäisestä vierailustaan Japaniin vuonna 2015. “Agentti oli tietysti järjestänyt minulle töitä. Puhuin sisustustavaratalossa ihmisille, jotka istuivat ja kuuntelivat.” Japanilaiset olivat innostuneet Elefantista valtavasti. Maassa myytiin monia tuotteita, joita ei Suomen liikkeistä löytynyt. Elefantti oli saanut ylleen uusia värejä ja erilaisia materiaaleja. Kuosi koristi muun muassa onsen-kylpyläkasseja, termospulloja ja sateenvarjoja. Japanista löytyy jopa sauna, joka on somistettu Koskelan kuosilla. Myös vaatemerkki Uniqlo on tehnyt Finlaysonin kanssa yhteismalliston, jonka tuotteissa Elefantti komeilee. Japanin innostus tuli suunnittelijalle täytenä yllätyksenä. Innostus on kovaa ja erilaista verrattuna Suomeen. “En käsitä sitä. Miten tällainen yksi juttu voi innostaa heitä niin paljon, kun ajattelee, millaiset perinteet siellä on?” Japanissa Elefantti näkyy ja kuuluu kaikin puolin suuremmalla voimakkuudella kuin Suomessa. Elefantin 50-vuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2019, ja tuolloin Japanissa valmistettiin esimerkiksi juhlatuotteita ja Koskela piti työpajaa, jossa ommeltiin teemattoja alkuperäisistä Elefantti-kankaista. Suomessa Elefanttia juhlistettiin vähäeleisesti pienen kilpailun merkeissä.

Koskelan tytär sai 70-luvulla vaunuihinsa Elefantti-verhoilun. Elefantti kävi tutuksi myös muille suvun lapsille.

Elefantti-kuosin alkuperäiset värit olivat punainen, sininen, keltainen ja ruskea. Koskelan omista kokoelmista puuttuu vielä alkuperäinen keltainen kangas.

Vaikka japanilaisten innostus Elefanttia kohtaan onkin hauskaa, ei Koskela haluaisi olla Suomessa tämänhetkistä tunnetumpi. ”Olen niin tavallisen näköinen muori, ettei minua täällä kukaan tunnista. Voin olla aivan inkognito”, Koskela sanoo. Suunnittelija mukana uudistuksessa "Yksi pieni elefantti marssi näin--".

lefantti vapautettiin liikkumattomuudestaan tämän vuoden elokuussa. Aiemmin paikallaan ollut Elefantti pääsi jaloittelemaan ja sai pintaansa uusia värejä. ”Se on poikanen, joka lähtee vapauteen kärsä trööttäillen”,

Koskela sanoo. Elefanttia kehitetään Finlaysonin tiimissä, jossa Koskelakin on mukana. ”Olimme kyllästyneitä siihen, että kuosi on aina samanlainen. Ehdotin sitten, että muutetaan sitä. Finlaysonilla oltiin asiasta samaa mieltä.” Tiimi sopii yhdessä siitä, millaisella uudella tyylillä kuosia jatkossa voitaisiin valmistaa. Osa tulevista kuoseista on Koskelan omaa kädenjälkeä, ja näistä hän saa tavallisen suunnittelukorvauksen. Koskelan mukaan suunnittelutyöllä ei kuitenkaan aivan rikastu. ”Olen aina sanonut, ettei printtisuunnittelu ole mikään kultakaivos.”

ELEFANTTI KORISTAA MONEN KOTIA, JA TÄSTÄ SUUNNITTELIJA ON TOTTA KAI HYVIN ILOINEN.

taakin myös taidegraafikon titteliä. ”Olen piirtäjä. Ääriviiva on ollut minulle aina tärkeä. Tästä syystä aloitin grafiikan tekemisenkin sitten vihdoin. Tein jopa litografiaa, se oli kaikista ihaninta.” Elämässä tärkeää on puutarhanhoito

Elefantti on läsnä myös Koskelan omassa kodissa. Hän innostuu, jos näkee myynnissä uusia tuotteita, joita hänellä ei jo ole.

Toistaiseksi ainoa tekstiilikuosi

lefantti koristaa monen kotia, ja tästä suunnittelija on totta kai hyvin iloinen. ”Minusta se on ihanaa”, Koskela tiivistää. ”Pidän sitä itse jotenkin sattumana. Ehkä tämä on nyt sitä huijarisyndroomaa, mistä puhutaan. Että olisi ihan sattumaa, että kuosista tuli niin suosittu”, hän jatkaa. Koskela ajattelee, että Elefantti ihastuttaa ihmisiä yksinkertaisuutensa vuoksi. “Se on varmaankin se salaisuus. Elefantti on yksinkertainen ja simppeli.” Elefantti on jäänyt toistaiseksi ainoaksi Koskelan suunnittelemaksi tekstiilikuosiksi. Koskelan alaa ovat

olleet enemmän puku- ja kenkäsuunnittelu. Uransa aikana hän on ehtinyt suunnittelemaan muun muassa Tampereen yliopiston teatterityön opiskelijoiden puvustoa. Lisäksi Koskela on suunnitellut esimerkiksi saappaita ja tanssiteatterin esiintymisasuja. ”1990-luvulla rupesin kouluttautumaan kuvataiteeseen. Vanhempi sisareni on taiteilija, ja hän houkutteli minua pitämään yhteisnäyttelyjä.” Pienen houkuttelun jälkeen Koskela lähtikin opiskelemaan työväenopiston yhteydessä toimivaan taidekouluun Pirkkalaan. Koulutus kesti noin neljä vuotta, ja sen aikana käytiin läpi erilaisia taiteenlajeja. Taidekoulussa Koskela innostui grafiikasta. Hän kan-

läkepäiviään viettävän Koskelan elämään kuuluu hyvää. Päivät kuluvat pitkälti siirtolapuutarhalla ja haaveissa olisi myös matkustella. Koskela haluaisi reissata jälleen Japaniin Elefantin ystävien luo. Hän uumoilee, että japanilaiset saattavat innostua Elefantin vapautuksesta. Itsekseen asuva Koskela kertoo elämän tuntuvan tasapainoiselta. Hän on tottunut elämään itsenäistä elämää kaikessa rauhassa. ”Olen erittäin tyytyväinen elämääni, etenkin tämä puutarha on aivan ihana. Täällä saa olla ihan rauhassa”, Koskela sanoo. Puutarhanhoidossa viehättää varsinkin se, kun voi kokeilla uusia asioita ja seurata kasvien kasvua. Tänä vuonna kurpitsojen kasvatus onnistui hyvin: kuudesta taimesta kasvoi seitsemän oranssia kaunokaista. ”Kaikki ei aina onnistu, mutta siinä se jännitys onkin.” Taidetta puolestaan tulee tehtyä kausittain. Tällä hetkellä puutarhanhoito pitää kuitenkin niin kiireisenä, ettei taiteelle juuri löydy aikaa. ”Kun on tarpeeksi kauan ollut tekemättä jotain, niin se alkaa taas houkutella uudelleen. Nyt olen taas pikkuisen sellaisella päällä, että haluaisin jotain taidetta tehdä.” III

TIEDE

Pienissä :ssä Onko sinunkin sängyltäsi suora näköyhteys tiskivuoreen? Arkkitehtuurin väitöskirjatutkija kertoo, miten pienestä asunnosta voi suunnitella toimivan kokonaisuuden. Teksti INKA AURANEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

TIEDE

piskelijat asuvat usein hyvin rajallisissa neliöissä. Etenkin pienessä asunnossa on tärkeää, että tila on suunniteltu toimivaksi kokonaisuudeksi, jossa asuminen on rajallisesta tilasta huolimatta mukavaa. Arkkitehtuurin väitöskirjatutkija Sini Saarimaa tutkii väitöskirjassaan Tackling the challenge of user-centred urban housing: Enabling user preferences today and user adjustments in the future käyttäjäkeskeistä asuntosuunnittelua. Hän väitteli Tampereen yliopistolla perjantaina 6. lokakuuta. Saarimaa tarkastelee tutkimuksessaan sitä, miten asumispreferenssien mukainen asuntotuotanto sekä asukkaiden tilamuunnokset voidaan mahdollistaa. Saarimaan työssä asukkaan käsite on laaja. Se kattaa niin yksittäisen asukkaan kuin tulevat asukassukupolvetkin, sillä pitkäikäistä tuotetta suunniteltaessa tulee ottaa huomioon myös sen käyttö tulevaisuudessa. ”Tutkimukseni käsittelee siis asukkaita sekä tänä päivänä että tulevaisuudessa”, Saarimaa sanoo. Saarimaa vertaa asuntorakentamista verkkosivujen luomiseen. ”Verkkosivu ei ole sadan vuoden päästä läsnä. Jos tehdään kestävää rakennettua ympäristöä, se on käytössä vielä sadan vuoden päästäkin”, Saarimaa sanoo. Rakennetun ympäristön tulee siis mahdollistaa sellaisiakin asioita, joita emme välttämättä pysty tänä päivänä edes ymmärtämään. Tämän vuoksi joustavuus eli tilamuunnosten mahdollistaminen on suunnittelutyössä olennaista. Käytävää ja vielä vähän lisää käytävää Saarimaan mukaan pieniä asuntoja tulisi suunnitella tarkastelemalla asukkaiden toiveita ja tarpeita. ”Aineistostani nousi esiin, että merkittävä määrä nykyisestä asuntokannasta on pitkänmallisia yhden huoneen asuntoja, joiden keskimäärinen koko on 28,8 neliömetriä." Tutkimukseen osallistuneet kokivat pitkänmalliset, käytävämäiset asunnot hankaliksi. Pitkänomaisessa asunnossa kaikki tilat on ynnätty yhteen avoimeen tilaan, ja esimerkiksi keittiö voi olla suoraan eteisen jatkeena.

”Jos pitkänomaisessa asunnossa haluaisi rajata vaikka suojaisamman alkovin, tulisi käytävää tavallaan vielä lisää”, Saarimaa sanoo. Toisaalta asuntosuunnittelussa tulisi huomioida myös se, että asuntokuntien määrä muuttuu. Samaan aikaan kun yksin tai kaksin asuvien määrä on voimakkaasti nousussa, myös yhteisöllisen asumisen tavat ja ylisukupolvinen asuminen nostavat kiinnostusta. Saarimaan mukaan kannattaisi pohtia, voisiko esimerkiksi pieniä asuntoja yhdistää toisiin pieniin asuntoihin tai osaksi suurempia asuntoja. Tämä mahdollistaisi asuntokokojen muuttamisen tulevaisuudessakin. ”Se olisi ennakoivaa, ja vastaisi siten myös kestävyystarpeeseen.”

ARKKITEHDIN TÄRPIT PIENEN ASUNNON SUUNNITTELUUN » 1. Eteistilan tulee olla esteetön, mutta sinne tarvitaan myös säilytystilaa ulkovarusteille. » 2. Tilan joustavuus mahdollistaa tilojen eriyttämisen ja avaamisen. Vieraat eivät istu sängylle, ja tiskivuori pysyy piilossa. » 3. Ruokapöydälle tarvitaan toimiva tila. Aamupala on mukavampi syödä, jos sitä ei joudu tekemään eteisessä olevien mutaisten kumisaappaiden vieressä. » 4. Yhteisiin tiloihin tulisi panostaa, ja olisi hyvä, jos niitä saisi varattua omaan käyttöön. » 5. Ei liian tasaiselle ja steriilille ulkotilalle. Puistomaisuus ja pienet suojaisat sopukat luovat viihtyvyyttä ja kutsuvat nauttimaan pihasta.

TIEDE

TÄLLÄ HETKELLÄ MONI KERROSTALO RAKENNETAAN NIIN, ETTÄ TALOSSA ON PITKÄ KESKIKÄYTÄVÄ, JONKA MOLEMMILLA PUOLILLA ON ASUNTOJA. Tilaan vaaditaan joustavuutta Millainen sitten olisi ihanteellinen pieni asunto? Tutkimukseen osallistuneet yksinasuvien ryhmät korostavat, että nukkumiselle ja rentoutumiselle olisi hyvä olla erillinen tila. Tämä ei välttämättä tarkoittaisi erillistä makuuhuonetta, vaan esimerkiksi alkovia. Joustavassa tilassa nukkumistilan voisi halutessaan joko eriyttää päätilasta tai toisaalta avata. ”Jos kotiin tulee vaikkapa vieraita, niin mahdollisen vieraan ei tarvitsisi istua suoraan sängylle”, Saarimaa sanoo. Tarvittaisiin siis erilaisia yksityisyyden tasoja – paikkoja, joista voi siirtyä yksityisempään tilaan. ”Tämä ei tarkoita, että kaiken tarvitsisi olla valtavan suurta.” Useammat ikkunat puolestaan mahdollistaisivat esimerkiksi sisä- ja ulkotilan yhteyksiä, jotka Saarimaan mukaan korostavat avaruuden tunnetta pienissäkin asunnoissa. Avara tunnelma ja joustava tila vaatisivat, että koko rakennuksen runkosyvyys olisi pienempi. Tällä hetkellä moni kerrostalo rakennetaan niin, että talossa on pitkä keskikäytävä, jonka molemmilla puolilla on asuntoja. Tällöin etenkin pienet asunnot avautuvat käytävämäisesti yhteen suuntaan, ja ikkunoitakin on vain yksi. ”Pienempi runkosyvyys siis mahdollistaa tilojen yhdistämisen tai eriyttämisen sekä avaruuden tunteen korostamisen, vaikka oltaisiinkin pienissä neliöissä”, Saarimaa täsmentää. Ennen ja nyt Nykyään yleisiä asuntotyyppejä ovat siis pitkänomaiset asunnot. Rakennuksissa suositaan pitkää keskikäytävää, jolloin talon runkosyvyys on suhteellisen suuri. Tällä hetkellä ollaan Saarimaan mukaan kuitenkin mahdollisesti myrskyn silmässä – asuntorakentaminen on muuttumassa. ”Nykyinen asuntotuotannon perusratkaisu on hyvin erilainen, kuin mitä Suomessa on ollut sodan jälkeisestä ajasta 2000-luvulle saakka”, Saarimaa sanoo. Suomessa on pitkät perinteet lamellitaloista. Lamellitaloissa ei suinkaan ollut pitkiä keskikäytäviä, vaan porrashuoneet sijoitettiin taloihin 42

pistemäisesti. Näin asunnoista rakennettiin läpitalon asuntoja. Myös porrashuoneen kohdalle jäävissä pienissä asunnoissa oli usein useampi ikkuna. Eri vuosikymmeninä on luonnollisesti suosittu erilaisia arkkitehtuurisia valintoja. 1990-luvullakin yleisissä lamellitaloissa oli usein esimerkiksi erillinen keittiöalkovi. Keittiö ei ollut eteisen jatkona sisään tultaessa, vaan se oli erillisenä tilanaan kulman takana. Keittiön sai kuitenkin usein avattua oleskelutilaan. 1980-luvulla puolestaan suosittiin asumisen aputiloja. Tuolloin rakennetuista asunnoista voi löytää esimerkiksi vaatehuoneen, tai kylpy- ja saunatilasta saattaa olla suora kulkuyhteys ulos. ”1980-luvun kerrostalotuotannossa näkyy asumisen aputilojen poikkeuksellisia ratkaisuja, mitä ei nähdä tänä päivänä, eikä toisaalta nähty myöskään ennen 1980-lukua”, Saarimaa sanoo. Vuokra-asuntoa voi muuttaa remontoimattakin Opiskelijat asuvat usein vuokra-asunnoissa, jolloin tilan muokkaaminen omin päin ei ole mahdollista ainakaan kovin suuressa mittakaavassa.Vuokra-asuntojen kohdalla korostuukin se, että asunnosta rakennetaan jo alun alkaenkin joustava. ”Eriyttämisen ja avaamisen voi toteuttaa sisäänrakennettuna esimerkiksi liuku- tai kääntöovilla. Tällaiset ratkaisut eivät vaadi remontointia, jotta tilajärjestystä voitaisiin muuttaa”, Saarimaa sanoo. Toisaalta tärkeää olisi myös monipuolisen kalustettavuuden mahdollistaminen. ”Suunnittelussa luodaan ikään kuin skenaarioita erilaisille kalustamisen tavoille. Tällöin ihmisellä on paljon enemmän vaikutusvaltaa päättää, missä on telkkarin paikka tai minkä kokoinen ruokapöytä asuntoon laitetaan.” Tutkimuksessa korostui myös ulkotilan merkitys. Parvekkeella voi elämäntilanteen mukaan joko säilyttää tavaraa, viettää aikaa tai nukuttaa pienokaisen lastenrattaisiin. Näin ollen ulkotilan merkitys tilan joustamisen näkökulmasta on hyvinkin tärkeää. Saarimaa huomauttaa, että pieniä asuntoja suunniteltaessa tulisi huomioida muutkin asukasryhmät kuin opiskelijat. ”Nuorilla opiskelijoilla on paljon mahdollisuuksia käyttää ikään kuin kaupunkia olohuoneenaan. Meidän tulisi kuitenkin huomioida myös se, että pieniä asuntoja käyttävät myös esimerkiksi iäkkäät henkilöt.” Pienissäkin neliöissä on kestävää huomioida niin asunnon käytön kuin käyttäjienkin muutokset sekä erilaiset yhteiskunnalliset tilanteet. ”Emme voi ajatella niin, että luodaan tilanne, josta on pakko päästä pois, jotta voi elää hyvää elämää. Kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta”, hän sanoo. III

TIEDE

E I -TO I VOTTU P O H JA R ATK A I S U

2 9,5 m ²

TO I VOT T U P O H JA R AT K A I S U

K E I T TOT I L A

O LO H U O N E

OPISKELIJAT ASUVAT USEIN VUOKRA-ASUNNOISSA, JOLLOIN TILAN MUOKKAAMINEN OMIN PÄIN EI OLE MAHDOLLISTA AINAKAAN KOVIN SUURESSA MITTAKAAVASSA. VUOKRA-ASUNTOJEN KOHDALLA KOROSTUUKIN SE, ETTÄ ASUNNOSTA RAKENNETAAN JO ALUN ALKAENKIN JOUSTAVA.

K E I T TOT I LA

2 9,5 m ² O LO H U O N E

TO I VOT T U P O H JA R AT K A I S U

K E I T TOT I L A

E I -TO I VOTTU P O H JA R ATK A I S U M A KU U H U O N E

48 m² O LO H U O N E

VA AT E HUONE

48 m ²

M A KU U HUONE

VA AT E H U O N E

O LO H U O N E

K E I T TOT I L A

Yliopiston ylläpitäjät Kampusten pitäminen opiskelu- ja työskentelykunnossa vaatii ison joukon ihmisiä. Rautaisia ammattilaisia löytyy niin infokopista kuin mopin varrestakin. Visiiri haastatteli heistä kahta. Teksti HANNA ESKELINEN Kuvat TATU VORNANEN

ikaisin aamulla, kun opiskelijat näkevät vielä painajaisia opintolainan takaisinmaksusta nykyisellä korkotasolla, on laitoshuoltaja jo aloittamassa työpäiväänsä. Kampusten eri rakennusten infopisteiden lasien takana istuvat vahtimestarit puolestaan tuntevat rakennukset kuin omat taskunsa. Laitoshuoltajien ja vahtimestareiden työ jää monelta huomaamatta, mutta ilman heitä yliopiston tilat ajautuisivat samanlaiseen kaaokseen kuin monien gradusuunnitelmat. Tampereen korkeakoulusäätiö omistaa kiinteistöpalveluyritys Campustan, jolta yliopisto ostaa erilaisia palveluja. Yliopisto ostaa Campustalta muun muassa siivousja vahtimestaripalveluja. Campusta perustettiin vuonna 2009, kun silloinen Tampereen yliopisto yhtiöitti teknisten palveluiden keskuksen tarkoituksenaan tehostaa palveluitaan. Laitoshuoltaja Erja Lehtonen ja vahtimestari Mika Lonka työskentelevät Campustan palkkalistoilla keskustakampuksen Päätalolla.

L A I T O S H U O LTA J A E RJA L E H TO N E N Kuinka kauan olet työskennellyt keskustakampuksella? Kampuksella olen työskennellyt laitoshuoltajana noin 20 vuotta. Sinä aikana olen kiertänyt käytännössä koko keskustakampuksen. Aloitin laitoshuoltajana Pinni B:stä, josta siirryin Linnaan sen valmistumisen jälkeen. Linnasta siirryin Pinni A:han, josta puolestaan siirryin tähän Päätalolle. Päätaloa olen siivonnut nyt nelisen vuotta. Olen itse halunnut vaihtaa rakennusta muutaman vuoden välein ihan vaihtelun vuoksi.

Mitä aluetta hoidat Päätalolla? Päätalolla meitä on neljä laitoshuoltajaa, joista jokaiselle kuuluu tietty alue rakennuksesta. Minulle kuuluvat muun muassa Teatterimonttu, Radio Moreeni ja journalistiikan opiskelijoiden harjoitustoimitus sekä Juveneksen ruokala. Muutama opetusluokka kuuluu myös alueeseen.

Millainen kampus on työympäristönä? Tosi mukava. Tänne on kiva tulla, ja henkilökunta ja opiskelijat ovat mukavia.

Mikä työssäsi on parasta? Saan hallita omaa työtäni ja työskennellä omaan tahtiin. Tiedän, mitä minun pitää päivän aikana tehdä, ja voin suunnitella päivän sen mukaan. Toisaalta siihen vaikuttaa tietysti se, että joissain tiloissa ei voi keskellä päivää käydä, vaan ne on hoidettava aamusta.

Entä mikä on kehnointa? En osaa sanoa huonoja puolia. Pimeät syysaamut tuntuvat joskus raskailta, mutta niin ne tuntuvat varmaan muistakin. Keväisin joskus harmittaa, kun kaikki rapa tulee sisälle, mutta onneksi rapa-aika on kuitenkin aika lyhyt.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi?

Millaisia terveisiä lähetät opiskelijoille, eli mitä haluaisit opiskelijoiden Laitoshuoltajien työpäivä alkaa aikaisin aamulla, ja it- huomioivan työsi kannalta? se tulen yleensä viiden aikaan aamulla töihin. Siivoan päivittäin oman alueeni omaan tahtiini. Työaikani loppuu iltapäivällä.

Ei muuta kuin että laittakaa roskat oikeaan roskikseen!

V A H T I M E S TA R I MIKA LONKA Kuinka kauan olet työskennellyt keskustakampuksella?

Onko yliopiston valtaus vaikuttanut työhösi?

Aloitin Kaupin kampuksella vahtimestarina alkuvuodesta 2003 ja tulin vielä samana vuonna tänne Päätalolle tekemään hallinnon autonkuljettajan sijaisuutta. Päätalon vanhemmat vahtimestarit tuumasivat, että tämähän on niin hauskan oloinen heppu, että jos se jäisikin tänne. Täällä keskustassa oli toimittajakoulutus ja silloin vielä musiikintutkimuksen laitos, ja olin työskennellyt molempien aiheiden parissa, niin Päätalo sopi minulle.

Onhan se vaikuttanut, mutta valtaajien kanssa on pystytty hyvään yhteistyöhön. Täytyy myöntää, että on valtaus ollut vähän kuormittavaa. Mutta onhan tämä valtaus varmasti jonkunlainen once in a lifetime -juttu.

Minkälainen on tavallinen työpäiväsi? Vahtimestarit työskentelevät kahdessa vuorossa. Meitä on täällä Päätalolla viisi, joista kaksi on aina infovuorossa. Aamuvuoro alkaa seitsemältä ja iltavuorossa ollaan yhdestä iltayhdeksään. Iltavuorolaiselle kuuluu myös lauantaivuoro ja mahdollinen sunnuntai. Työnkuva on aika laaja, ja se on muuttunut aika paljon työurani aikana. Ennen esimerkiksi vaihdoimme lamppuja, mitä emme enää nykyään juurikaan tee. Liikkuva työ on muuttunut enemmän toimistotyöksi. Meille kuuluvat esimerkiksi kulkukortteihin vaadittavien kuvien ottaminen ja erilaiset kulkuoikeuksiin liittyvät työt. Myös yliopiston vierasasuntojen avainten luovutukset ja vuokramaksujen vastaanottaminen kuuluvat Päätalon infolle. Lisäksi vahtimestarit auttavat luentosaleissa ilmenevissä ongelmissa. Myös erilaiset Päätalolla järjestettävät tapahtumat työllistävät. Tapahtumissa huolehdimme esimerkiksi siitä, että opastukset tiloihin ovat kunnossa ja tekniikka pelaa.

Mikä työssäsi on parasta? Tykkään henkilökorttikuvauksista. Pidän myös tapahtumista. Esimerkiksi kun kesällä täällä järjestettiin science fiction -tapahtuma Finncon, niin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi tekemään tapahtuman viikonloppuvuoron. Kivahan täällä on töissä olla, kun täällä on fiksua ja mukavaa porukkaa. Olen työuran aikana ollut mukana tekemässä neljääkymmentä valmistuneiden juhlaa ja kahtakymmentä lääkäriopiskelijoiden valajuhlaa, ja ovathan ne aina juhlallisia tilaisuuksia. Kun valajuhlassa nuoremmat opiskelijat esittävät Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt -kappaleen, niin kyllä sitä liikuttuu itsekin miksauspöydän takana.

Entä mikä on kehnointa? Tietenkin aina kismittää, kun ei joku ohjelmisto toimi tai tekniikkaa pettää. Toisaalta sitten asiakkaat eivät aina ymmärrä, että yliopistolla on tietyt toimintatavat esimerkiksi kulkuoikeuksille, ja infokopille ilmestyvät toteamaan, että ”minä tulin nyt tähän”. Kaikki eivät tietenkään ymmärrä tai tiedä, että asiat pitää tehdä tietyllä tavalla esimerkiksi turvallisuuden takia.

Millainen kampus on työympäristönä?

Millaisia terveisiä lähetät opiskelijoille, eli mitä haluaisit opiskelijoiden huomioivan työsi kannalta?

Olen aikaisemmin ollut vahtimestarina esimerkiksi verovirastossa ja Komediateatterissa, niin onhan yliopisto vahtimestarille ihan kärkikastia. Sen takia olen täällä viihtynytkin.

Sanon, kuten kuulin yhden tuutorin opastavan uusia opiskelijoita eräänä syksynä: me vahtimestarit emme ole yhtään pelottavia, että tulkaa vain kysymään rohkeasti apua! III

ANALYYSI

UUDEN AJAN PRESIDENTINVAALIT Seuraavat presidentinvaalit ovat merkittävä etappi ydinasepelotteen alle ja sitä myötä lopullisesti länsiblokkiin siirtyneelle Suomelle. Ehdokasasettelu on nystyröitä kutkuttava kokonaisuus, ja niin lopullinen valinta kuin sitä edeltävä keskustelukin tulevat määrittämään valtion uuden ajan ulkopoliittista linjaa. Teksti ANTTI KINNUNEN Kuvitus PAULIINA LINDELL

ämä presidentinvaalit ovat jo ennakkoasetelmien osalta hyvin erilaiset aiempiin nähden. Vaikka vaikeita aikoja on nähty ennenkin, maailmantilanteen poikkeuksellisuus on muuttanut perusteellisesti presidentin päävastuualuetta eli Suomen ulkopolitiikkaa. Merkityksellinen keskustelu ulkopolitiikan muutoksesta kuitenkin loisti poissaolollaan viime kevään eduskuntavaaleissa. Presidentinvaali onkin nyt paljon kaivattu foorumi, jossa viime vuosien tapahtumakulut ja suhtautumistavat tulevaan tullaan ruotimaan läpi. Toivoa siis sopii, että triviaalihko keskustelu sisäpolitiikasta jäänee kerrankin sivuosaan, kun äänestetään Suomen linjanvetäjästä maailmalla. Vaalien erityisyyteen vaikuttavat myös väistyvän presidentin suhteellisen selkeä valtakausi ja nykyisen ehdokasasettelun moninaisuus. Toisten kampanjat ovat jo täydessä vauhdissa, kun taas jotkut eivät tätä kirjoittaessa ole vielä edes varmistaneet osallistumistaan. Kilpailu tulee olemaan jännittävää ja kovaa, mutta kärkiehdokkaiden väleistä päätellen lämminhenkistä. Mitään kummempaa räiskymistä tuskin tullaan näkemään. Eduskuntavaaleista tutuiksi tulleet valehteleminen ja yksinkertaisen esittäminen eivät ole presidentinvaaleissa kestäviä taktiikoita. Sodan ja jatkuvien kriisien aikana koko presidentti-insti-

tuutioon ladataan aikaisempaa enemmän vaatimuksia ja siihen todella halutaan uskoa. Itsestäänselvyyksien aika on ohi

auli Niinistö oli täysin selvä valinta vuosina 2012 ja 2018. Jo vuosituhannen taitteesta asti presidenttispekulaatioissa mukana ollut Niinistö oli jo vuonna 2006 erittäin lähellä valintaa hävitessään niukasti Tarja Haloselle. Tuosta tappiosta lähtien oli käytännössä selvää, että Niinistö tulee olemaan presidentti Halosen jälkeen. Asiaa auttoi todellisten haastajien puute, sillä vaikka Pekka Haavisto keräsi intohimoisella kampanjoinnillaan paljon huomiota ollessaan ensimmäistä kertaa ehdolla 2012, ei todellista saumaa Niinistön voittamiseen ollut kellään – vielä vähemmän kuusi vuotta myöhemmin. Olosuhteiden merkittävästi auttamana Niinistö päässee paremmassa mielessä muistettavien presidenttien joukkoon. Eritoten hänen virkakautensa lopussa vahvistui epäilevimmillekin mielikuva vanhemmasta viisaasta valtiomiehestä, joka piti tavanomaisista suomalaisista – ja kokoomuslaisista – arvoistaan kiinni. Nyt siis pitkästä aikaa – ensimmäistä kertaa 12 vuoteen – emme oikein tiedä, kuka tulee voittamaan presidentinvaalin. Ennakkosuosikkeja voidaan tietysti jonkinlaisella varmuudella yrittää määritellä.

ANALYYSI

Tolkun ehdokkaat ja Maranormaali ilmiö

len, Iltalehden ja Helsingin Sanomien presidenttikyselyissä lokakuussa suosituin ehdokas on Pekka Haavisto ja toiseksi suosituin Alexander Stubb. Mika Aaltola on kolmannella sijalla kahdessa kyselyssä kolmesta, ja Olli Rehn on neljännellä. Kysymyksenasettelut poikkeavat toisistaan, ja prosenttiluvuissa on huomattavaa hajontaa. Esimerkiksi Helsingin Sanomat kysyvät vain, kuka olisi hyvä valinta presidentiksi, ja kaikissa kolmessa kyselyssä oli myös mukana ehdokkaita, jotka eivät ole vielä varmistaneet osallistumistaan. Olli Rehn on suosittu vaihtoehto Helsingin empirekeskustan poliittisissa seurapiireissä. Kuten Mauno Koivisto 1980-luvulla, astuisi hän presidentinvirkaan Suomen Pankin pääjohtajan paikalta. Hänet voidaan mieltää myös eniten niinistömäisen ”tolkun ihmisten” eli kaupunkilaiskonservatiivien ihannetta edustavana ehdokkaana, vaikka eri puolueesta tuleekin. Heidän harmikseen presidenttiä ei kuitenkaan enää valita valitsijamiesmenettelyllä. Ensimmäisissä suorissa kansanvaaleissa vuonna 1994 Mara-ilmiö sai otteen lama-ajan äänestäjistä. Kotimaan politiikan ulkopuolelta tulevana Martti Ahtisaari edusti kansainvälisyyttä ja toivoa. Nyt 30 vuotta myöhemmin selkeästi eniten Maraan verrattavissa oleva ehdokas on Aaltola. ”Kansan pyynnöstä” mukaan lähtevällä moniarvoisella Aaltolalla on mahdollisuus kerätä ääniä eri puolilta kenttää, mutta ei hän Ahtisaari ole. Siinä missä Ahtisaari oli valituksi tullessaan suuren puolueen jäsen, toiminut suurlähettiläänä ja niittänyt mainetta kylmän sodan jälkeisen maailmanjärjestyksen rakentajana, Aaltolan kokemus paineistetuista neuvottelupöydistä on ehdokkaiden heikointa.

NYT PITKÄSTÄ AIKAA – ENSIMMÄISTÄ KERTAA 12 VUOTEEN – EMME OIKEIN TIEDÄ, KUKA TULEE VOITTAMAAN PRESIDENTINVAALIN.

Siitä ei ole epäilystä, etteikö Aaltolan ulkopoliittinen linja ja näkemys Suomen suunnasta olisi kaikkein tarkimmin määritelty, mutta hänen todellinen tähtäimensä lienee kuitenkin vasta myöhemmissä vaaleissa. Poliittisen kokemuksen ja tuen saaminen edellyttää puolueen valitsemista jossain vaiheessa, mikä on Aaltolan tarinan kannalta ehkä vielä kiinnostavampaa kuin nämä kyseiset vaalit. Puolueen suosio vs. taktinen äänestäminen

okoomuksella menee hyvin. Eduskuntavaalivoiton ja sen jälkeisten tapahtumien seurauksena sillä voidaan todeta olevan vapautta toteuttaa itseään. Puolueen hyvät kannatuslukemat ja RKP:n ehdokkaan tämänhetkinen puuttuminen saavat Alexander Stubbin vahvoille toiselle kierrokselle. Hänen kohdallaan suurimmat kysymykset koskevat arvomaailmaa ja samaistuttavuutta. Louis Vuittonin laukku jääneekin tulevana talvena autoon piiloon, kun Stubb suuntaa sukset ojossa hiihtoladulle. Entisen pääministerin asettuminen ehdolle on nykyään Suomessa harvinaista, sillä yleensä heidät kirjaimellisesti kulutetaan loppuun niin, että he mielellään jatkavat työuriaan ulkomailla. Stubbilla onkin todellista halua presidentinvirkaan, kuten Haavistollakin, jonka suurin heikkous aikoinaan Niinistöä vastaan oli monen mielestä lopulta meriittien puute. Nyt kun Haavistolla on kokemusta, näyttää suosion kirkkain liekki taasen himmentyneen. Poliittisen vasemmiston heikot tai jopa puuttuvat ehdokkaat sekä tuon äänestäjäkunnan taipuvaisuus taktiseen äänestämiseen saattavat kuitenkin näkyä jo gallupeissa ja riittää Haaviston viemiseen toiselle kierrokselle.

avallista korkeammat panokset lisäävät presidentinvaalin jännitystä. Toivottavasti ne myös nostavat äänestysprosenttia. Niinistö pääsi toiselle kaudelle suorien kansanvaalien historian heikoimmalla alle 70 % aktiivisuudella. Suomen presidentinvaali 2024 järjestetään sunnuntaina 28. tammikuuta 2024 ja mahdollinen toinen kierros 11. helmikuuta 2024. III

Kelan bändikerhosta alkunsa saanut metalliyhtye tekee viraston sisäisistä ohjeistuksista raskasta musiikkia. Byrokratian absurdius kääntyy lyriikaksi, ja ohjeistustekstejä on kuunneltu ulkomailla asti. Teksti UKKO KAUKUA Kuvat KELA Kuvitus PAULIINA LINDELL

KELA.

Nuo neljä kirjainta lienevät jokaiselle opiskelijalle tutut – jos ei muuten, niin ainakin pakollisen korkeakouluopiskelijan terveydenhoitomaksun muodossa. Viraston seinien sisällä tapahtuu paljon asioita, joista sen ulkopuolella ei juurikaan tiedetä, tai joista hiiskutaan vain kuiskauksin hämyisten pubien nurkkapöydissä. Olisitko voinut arvata, että Kelassa on syntynyt aivan uusi metallimusiikin genre? Vaikka Kela on erottamaton osa arkea, on monelle kuva siitä silti kaukainen ja karu. Laitos on kuin synkeä linna kapean polun päässä, ja polun varrella heti pimeän reunalla kiiluu nälkäisiä silmiä: onko tuloraja tullut ylitettyä, täytyykö asumistukea maksaa takaisin, onko YTHS-maksu maksamatta? Kelan kellarissa tämä tunnelma tiivistyy mustaakin mustemmaksi musiikiksi. Ville Mustavaara messuaa rouheiden kitarariffien säestämänä: ”YTHS ei aukene,YTHS ei aukene, YTHS ei aukene ilman terveydenhoitomaksua!” Kappale hyytää veren kokeneemmaltakin virastokonkarilta. Kyseessä ei ole kuitenkaan vitsi eikä edes Kelan paha henki, vaan byrometal-bändi Kyarhem. Vuonna 2020 perustettu bändi koostuu kokonaisuudessaan Kelan työntekijöistä ja se sai alkunsa palaverissa, jossa esiteltiin tunnejohtamismallia. Mallin osaset olivat Kiinnostusta, Ymmärrystä, Arvostusta, Reiluutta, Hal-

BYROMETAL ON MYÖS KYARHEMIN SOITTAMAN MUSIIKIN GENRE.

lintaa, Edistymistä ja Merkitystä – siis KYARHEM. Mustavaaran työkaveri havaitsi heti nimen yhtymäkohdat norjalaisten black metal -bändien nimiin, ja pian uusi risukasalogo oli syntynyt tähän metallibändien luvattuun maahan. Ensin oli logo ja hyvä sisäpiirivitsi, mutta sitten Mustavaara sai idean: mitä jos Kelan sisäisestä ohjeistuksesta alkaisi tehdä kappaleita? ”Metallitekstit ovat monesti tylyjä, tappamista ja silpomista, mutta virastokieli itsessäänkin saattaa olla riittävän tympeää. Varsinkin Kelan-byrokratiasta löytyy paljon käyttökelpoista materiaalia, esimerkiksi Erityistilanteet Perheessä tai Kuolemanjälkeiset Liikamaksut”, Mustavaara sanoo.

un virastossa ollaan, ei tarkkuudesta voi tinkiä. Siksi Kyarhemin lyriikat ovat sanasta sanaan Kelan ohjeistuksista poimittuja. Se tuottaa välillä hankalia tilanteita sovitusten tekemisessä, sillä vaikka tarvittava rankkuus löytyisikin lakitekstistä, ei se välttämättä ole sellaisenaan laulettavaksi soveltuvaa. Tästä huolimatta Mustavaara on pitänyt kiinni periaatteestaan, että tekstejä ei lähdetä muuttamaan. Ainoastaan Byrometal-kappaleessa on omaa sanoitusta. Byrometal on myös Kyarhemin soittaman musiikin genre. Vaikutteita on otettu monista eri metallimusiikin alalajeista aina black- ja death metalista stoneriin ja thrashiin. Vaikka byrometallin kentällä onkin hiljaista – Kyarhem on sen ensimmäinen ja tällä tietoa ainoa edustaja – on bändillä uskolliset faninsa niin Kelassa kuin sen ulkopuolellakin. Kappaleita on kuunneltu ulkomailla astikin, ja yhteensä striimejä on kertynyt eri palveluissa jo 25 000. Vaikka bändi on perustettu kieli poskessa, Mustavaaran mukaan musiikillisesti kyseessä on täysin vakava projekti. Kaikilla jäsenillä on aikaisempaa soittotaustaa ja suuri osa heistä on myös soittanut yhdessä Kelan bändikerhon cover-bändeissä. Bändikerhon alaisuudessa toimii myös Kyarhem, joka on keikkaillut Kelan sisäisissä tapahtumissa. Myö-

hemmin tänä vuonna marras- ja joulukuussa on jälleen keikkaa tiedossa. Mustavaaran mukaan faneilta tulee paljon ehdotuksia mahdollisista kappaleiden aiheista. Esimerkiksi kappale Korkeakouluopiskelijan Terveydenhoitomaksu on tällaisen ehdotuksen aikaansaannosta. Uskollisimmat fanit ovat jopa ostaneet bändin paitoja, ja varsinkin Kelan sisällä suosio on suurta. Kelan viralliselle strategiasoittolistalle Spotifyssa on tilattu kappale Kyarhemilta. Kappaleen nimi on ytimekkäästi Strategia, ja se käsittelee nimensä mukaisesti Kelan uutta strategiaa. Vaikka kappale on tehty tilaustyönä, ei taiteellisesta vapaudesta ole joustettu. Kelan markkinointipäällikkö Elisa Friman sanoo kappaleen saaneen hyvän vastaanoton kelalaisten keskuudessa. Soittokertoja on kertynyt myös erilaisissa henkilöstötilaisuuksissa, joissa on soitettu ”Kela – Strategia arkeen” -soittolistaa, jolla on kirjoitushetkellä Spotifyssa kestoa 151 kappaleen ja yhdeksän tunnin ja 24 minuutin verran. Frimanin mukaan Kelan uuden strategian myötä viraston julkisuuskuvaakin on pyritty uudistamaan. Viime toukokuussa Kelalla oli eri somealustoilla opiskelijoille suunnattu markkinointikampanja, joka oli Frimanin mukaan menestys. Julkishallinnon organisaatiot ovat viime aikoina tuulettaneet julkisuuskuvaansa, ja esimerkiksi Verohallinnon räväkkä somemarkkinointi on kerännyt huomiota. Mustavaara tietää kertoa Veromiehen jollakin somekanavallaan julistaneen rakkauttaan myös byrometallia kohtaan. Kelassa ei Frimanin mukaan ole kuitenkaan aikomusta lähteä samanlaiselle räiskyvälle linjalle, sillä asiakkaiden tilanteisiin voi liittyä esimerkiksi toimeentulon haasteita tai sairastumisia, mikä vaatii herkkyyttä. ”Tämmöinen huumori tai räväkkyys ei ole meille ehkä paras viestinnällinen keino. Mieluummin tarjoamme ihmisille vertaistukea tai vinkkejä omaan elämäntilanteeseen ja meidän kanssamme asiointiin.” Friman tunnistaa myös sen,

Opiskelijoiden interaktioita Kelan kanssa » Opintotuki: 279,43 € kuukaudessa » Asumistuki: enintään 80 % asumismenoista » Opintolainan valtiontakaus: 650 € kuukaudessa » Korkeakouluopiskelijan terveydenhoitomaksu: -36,8 € lukukaudessa

että opiskelijat ovat todella laaja asiakasryhmä ja opiskelijoiden elämäntilanteet vaihtelevat. Pyrkimyksenä on Frimanin mukaan tuoda Kela lähemmäs asiakkaita ja luoda luottamusta. ”Opiskelijoilla on meistä varmasti monenlaisia ajatuksia ja saamme kritiikkiä, mutta myös positiivista palautetta.”

Kela on saanut viime aikoina kritiikkiä esimerkiksi opintotuen takaisinperinnästä. Helsingin Sanomien yleisönosastolla käsiteltiin tapausta, jossa opiskelijalle oli myönnetty opintotukea väärin perustein, ja tämän Kelan virheen takia tukea oltiin perimässä takaisin kokonaisuudessaan. Kela myönsi tapauksessa tehneensä virheen.

aikka Kyarhemin epäpyhällä toiminnalla on Kelan siunaus, eivät muusikot ole halunneet vetää huomiota itseensä. Mustavaara on ainoa bändin jäsen, joka esiintyy omilla kasvoillaan julkisuudessa. Muut ovat halunneet pysytellä anonyymeinä, ja he ovatkin maskeerattuja esimerkiksi Byrometal-kappaleen musiikkivideolla.

PIDÄ TUNKKISI, BYROMETAL AUTTAA! KYARHEM TAPPAA! ETÄNÄ JA TOIMISTOSSA!

Musiikkia tehdään silti omilla ehdoilla, ja lupia ei Mustavaaran mukaan kysellä ylempää. Byrometal-kappaleessa itse toimistotyö saa kyytiä: ”Liian moni orja kuolee toimistossa. Moni toimistossa tulee hulluksi. – Pidä tunkkisi, Byrometal auttaa! Kyarhem tappaa! Etänä ja toimistossa!”

Äitiyspakkauksista tai muista suomalaisen sosiaalitukijärjestelmän riemuvoitoista kappaleita ei siis synny, vaikka joku sellaistakin on joskus ehdottanut. Ville Mustavaara kiteyttääkin musiikin hengen: ”Kyllä kaikissa biiseissä pitää jotakin terää tai kulmaa olla.” III

YHTEINEN YSÄRI AVIISI 11/1993 AVIISI 10/1993

YHTEINEN YSÄRI ESITTELEE VISIIRIN ESIVANHEMPIEN JÄLKIÄ.

ANTURI 7/1993

Tänä syksynä valtakunnallisen poliisikoulutuksen aloittamisesta on kulunut siis jo 105 vuotta!

Edustajistovaaleja vietetään jälleen ensi vuonna. Pidä silloin tämä lista mielessä!

YHTEINEN YSÄRI AVIISI 11/1993

Vuonna 1993 Hämeenkadun Approon osallistui noin pari tuhatta opiskelijaa, ja liput maksoivat 50 markkaa eli nykyrahassa reilut 13 euroa. Tänä syksynä Hämeenkadun Appro keräsi Tampereelle noin 13 000 opiskelijaa, ja liput maksoivat jatkopaikasta riippuen 26–29 euroa.

Hämeenkadun Appron liput ovat haluttua tavaraa. Monet jonottavat lippuja kampuslipunmyynnissä yön yli. Kuvassa tunnelmia Tampereen yliopiston keskustakampuksen lippujonosta 14. syyskuuta 2023.

KUVA: INKA AURANEN