Varsinaissuomalainen 1/2015 by Varsinaissuomalainen Osakunta

Sattumia ja muita tarinoita el채m채st채

VARSINAISSUOMALAINEN

OSAKUNTALAINEN YLIOPPILASLEHTI 1/2015

Pääkirjoitus Kevättervehdys, rakkaat osakuntalaiset! Vappu lähestyy ja Vso:laiset kirmaavat pian sankoin joukoin kohti aurinkoista Ullanlinnanmäkeä. Vai sataako räntää niin kuin viime vappuna? Säästä viis, kevään ykkösjuhla on käsillä ja on taas aika ottaa kaikki ilo irti. Lehden teemana on tällä kertaa sattuma. Inspiraatio iski alkuvuodesta Tieteen päivillä Helsingin yliopistolla, jossa aiheesta piti puheenvuoroja satapäinen tutkijajoukko. Mukaan mahtui monenlaisia näkökulmia sään ennustamisesta ja unista horoskooppeihin sekä uhkapeleihin. Tarjonta oli niin runsasta ja mielenkiintoista, että melkein harmitti, kun oli aikaa käydä vain parilla luennolla. Jokaisella on varmasti omakohtaisia kokemuksia sattumasta. Kuinka opiskelupaikka on auennut sattumalta tai ehkä on kohdannut elämänsä aikana monia ihmisiä, joihin ei olisi ikinä uskonut tutustuvansa. Rakkaus syttyy usein sattumalta, sanotaan. Omalta kohdaltani voin nostaa esiin esimerkiksi osakunnalle päätymisen opiskelijaelämääni mullistavana sattumana. En ole Varsinais-Suomesta kotoisin, eikä minulla sen enempää ole sukujuuria siellä, mutta tässä sitä ollaan, päätoimittamassa Varsinaissuomalaista. Toista vuotta osakunnalla mahtavien ihmisten ympäröimänä. Toki asioissa on yleensä toinenkin puoli ja jokainen voi pohtia, mikä on puhdasta sattumaa ja mihin olemme itse asiassa omilla valinnoillamme vaikuttaneet. Toisaalta kiinnostavaa on myös, miten lähtökohtamme ovat suunnanneet polkuamme. Tarkemmin ajateltuna monetkaan asiat eivät tapahdu täydellisen sattuman raameissa: tunsin ihmisiä, jotka suosittelivat minulle Vso:ta, vanhempani opiskelivat myös valtsikassa, olen harrastanut kirjoittamista lapsesta saakka. Toki sattumalla on usein jossain määrin sormensa pelissä - harvoin elämä menee täysin niin kuin suunnittelee. Tässä numerossa kuraattorimme Hanna-Ilona fiilistelee vuosijuhlia ja poikkitieteellisyyttä. Kettutytöllä on jännittävää kerrottavaa muun muassa vujujatkoilta. Liisa kotiseutumatkailee Turussa. Roosa antaa vilauksen kaksoistutkinnon suorittamisesta ja siitä aiheutuvasta ajoittain raskaasta, mutta monipuolisesta elämänvaiheesta. Päätoimittaja on käynyt hihittelemässä teatterissa monenlaisille sattumille. Sini ja Mikko toteuttivat vuosijuhlien teeman mukaisesti tieteellisen tutkimuksen juhlahumusta. Lauri on matkustanut Nepaliin patikoimaan. Lopussa valmistaudutaan innolla tulevaan vappuun. Lukuiloa ja hyvää kevään jatkoa! Nähdään munkin ja siman merkeissä 

Matleena Huittinen

Päätoimittaja viettämässä epätodellisen lämmintä ja aurinkoista vappua 2013

Kirjoittaessa soi: Sima – Tanssilattialla, vapun ehdoton fiiliksen nostattaja suoraan maakunnasta

Sisällys

Ajan kuva Kuraattorin tervehdys Kettutyttö Tärkeitä päivämääriä Nokka kohti maakuntaa Kaksoistutkinto - uhka vai mahdollisuus? Sattumia - äärikomedia, jossa on päätä ja häntää Tutkimus varsinaissuomalaisten ylioppilaiden juhlakäyttäytymisestä Patikoimassa Nepalissa Kun Manta ei riitä Kulmiksen etkot Isännistön vappuvinkit Haaste osislaisille

Varsinaissuomalainen on Helsingin yliopiston Varsinaissuomalaisen osakunnan lehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa. Julkaisija: Varsinaissuomalainen osakunta, Mannerheimintie 5A, 00100 Helsinki. / www.varsinaissuomalainen.fi Päätoimittaja: Matleena Huittinen / matleena.huittinen@helsinki.fi Toimituskunta: Mikko Heino, Mika Huttunen, Hanna-Ilona Härmävaara, Liisa Jussila, Sini Kerminen, Matti Lehto, Rosa Nieminen, Lauri von Pfaler, Roosa Rantala, Aino Salonen ja Katriina Valo. Kuvat: Ilari Ahola, Matleena Huittinen, Liisa Jussila, Sini Kerminen, Matti Lehto, Lauri von Pfaler, Aino Salonen, Pihla Suomela. Kannen kuva: Liisa Jussila. Takakannen kuva: Pihla Suomela. Ulkoasu ja taitto: Matleena Huittinen Paino: Picaset Oy, Höyläämötie 18 A, 00380 Helsinki. Lehti saa HYY:n järjestölehtitukea. Varsinaissuomalainen - vuodesta 1983.

ajan kuva

Iltan채kym채 vuosijuhlapaikasta ravintola Loisteen Kaarteesta, kuva: Pihla Suomela.

Kuraattorin tervehdys

Osakunnan 109. vuosijuhlalla oli hieno koko viikonlopun läpäisevä teema, tiede, teknologia ja tulevaisuus. Tiedettä edustivat muun muassa hiilihappojää, leivoksista tehty jaksollinen järjestelmä ja etyylialkoholin tarjoileminen humanistin maailmankuvaan kuulumattomista putkiloista. Juhlapuhe taas pureutui tulevaisuuteen tavalla, johon humanistinkin oli helppo tarttua. Viikonloppu oli paitsi hauska myös ajatuksia herättävä. Mietin monesti, miten eri tavoin eri tieteenaloilla puurtavat osakuntalaiset käsittävät tieteen olemuksen. Jos kemistiä muistutti illallisella tieteestä plaseerauskorttiin kirjoitettu kemiallinen kaava, lingvistiä olisi saattanut kiinnostaa nimet kaavan vieressä. Antropologille taas olisi voinut tarjota tarkastelun kohteen putken sisällön nauttimisen tavat. Monta kertaa viikonlopun aikana mieleen pulpahtikin ilo siitä, että saan kuulua tällaiseen poikkitieteelliseen yhteisöön kuin osakunta. Poikkitieteellisyyttä käytetään osakuntien mainostamiseen niin paljon, että koko sana saattaa kuulostaa kliseeltä. Sitä poikkitieteellisyys ei yhteisössämme kuitenkaan ole, vaan aitoa eri näkökulmia avaavaa monipuolisuutta. Poikkitieteellisyys monipuolistaa paitsi osakunnan toimintaa myös osakuntalaisten ajattelua. Olen pikku hiljaa tajunnut, miten paljon olen oppinut muiden alojen hienouksista vain osakuntatovereiden kanssa keskustelemalla. Erityisen arvokkaana pidän osakuntalaisten vaikutusta arvomaailmani ja yhteiskunnallisen ajatteluni kehittymiseen. En siksi, että olisin välttämättä kenenkään osakuntalaisen kanssa asioista täsmälleen samaa mieltä, vaan siksi, että eri näkökulmien kuuleminen on haastanut tarkistamaan luutuneita käsityksiäni

ja perustelemaan omat kantani tarkemmin. Koska tämä vuosi selvästi on haastamisen aikaa, haastan teidät heittäytymään poikkitieteellisiin keskusteluihin, väittelyihin ja arvomaailmoista meuhkaamiseen osakuntatovereidenne kanssa. Olkaa provosoivia ja kiihkeitä mutta kuitenkin ymmärtäviä ja oikeamielisiä. Kuunnelkaa ja tulkaa kuulluiksi, vaikuttakaa ja vaikuttukaa. Taistelkaa nykyisin vallitsevaa tiedonjanon puutetta vastaan ja oppikaa toisiltanne. Kyseenalaistakaa omat ja toistenne käsitykset ja argumentoikaa toisenne suohon ja sieltä ylös. Siinä on osakunnan ja itsenne tulevaisuus. Hanna-Ilona Härmävaara kuraattori

kuva: Pihla Suomela

Kettutyttö - tutkiva, riippumaton, vallaton Aikaa Kettutytön viime avautumisesta on melko vähän, mutta asiaa silti yllättävän paljon. Osakuntalaiset ovat nimittäin taas kerran olleet aktiivisia niin suhde- kuin kansalaisyhteiskuntarintamalla. Aloitetaan jälkimmäisestä. Kettutyttö epäilee vahvasti, että juuri eräs osakunnan ansioituneimmista jäsenistä on perustanut tiedostavan ja kulutuskriittisen elintarvikesivuston Facebookiin. Sivusto kulkee nimellä Sipsimies, ja siinä tarkkaillaan perunalastumaailman uusia tuulia ja sipsien esiintymistä ruokakaupoissa ja suomalaisten elämässä. Sivusto saavuttaa joskus jopa sosiologisia tajunnan tasoja! Parasta siinä on tietenkin, että erityistarkastelun kohteena on Varsinais–Suomi, tuo maakunnista sivistynein ja perinteikkäin, ja luonnollisesti sen sipsimarkkinat. Onpa sivustolla bongattu jopa kokonainen sipsi –buffet Perniön ruokamarketista! Jos et muuten vielä kuulu Sipsimiehen seuraajiin, tutustu ja tykkää toki. Legendaarinen osakuntapeli Kvarters on myös otettu uusiokäyttöön. Sitä ei ole Kettutytön tietojen mukaan pelattu aikoihin, mutta se on nyt tehnyt näyttävän paluun, sillä eräs superaktiivinen ja pihlakka fuksimme on aina pelin jälkeen pää vessanpytyssä. Kvartersin käyttöönotto osoittaa ilahduttavaa aktiivisuutta ja perinteiden kunnioittamista osakuntalaisilta. Osakunnan 109. vuosijuhlat juhlittiin 21.3. teknisen futuristisessa hengessä, ja niiden teemaan olikin panostettu ihailtavan paljon. Pöydistä löytyi niin kemian alkuainekaavion muotoon aseteltuja leivonnaisia kuin falcon-putkista nautittavaa snap-

sia. Ruotsalaiset pesivät perjantain kansainvälisillä päivällisillä rauhallisen hillityt itäiset serkkunsa mennen tullen nesteytyksen määrässä. Virolaiset tutkiskelivat tapahtumia hieman myhäilevämmin. Osakuntalaisten iloksi VSO sai myös kaivatun, uuden hauki -pehmolelun. Vanhaa emme ehkä koskaan saa takaisin etsintäkuulutuksista huolimatta, mutta olkoon tämä lahjahauki symbolina uusille alueille ja osakunnan entistä ehommalle tuoreelle tulemiselle. Vujujen jatkoilla nähtiin hätkähdyttävä jännitysnäytelmä, kun osakunnan varttuneemmat neitoset asettuivat päällekkäin salin sohvalle kuluttamaan juhlissa kerättyjä kaloreita reippaalla lannevatkauksella. Tai siis – toinen asettui sille ja toinen kannettiin jalkojen äkkinäisen, hämäräperäisen toimintahäiriön vuoksi... Sivullinen saattoi jo äkkiä pelästyä, että tässä joudutaan nyt näköjään antamaan elvytystä koipien huonon kantokyvyn takia, kun oikein päälle noustaan. Mutta kyse olikin vain tietynlaisesta K-16 -kuivaharjoittelusta! Voitaneen taas todeta, että koska nämä miehiin päin kallellaan (tiettävästi) olevat matamit joutuivat moiseen puuhaan, on osakunnan miestilanne huolestuttavahko. Suurin osa vakio-osislaisista on varattu – ja jo etukäteen paljon odotetut ruotsalaiset osoittautuivatkin yllättävän nössöiksi, viinan väsyttämiksi. Heistä ei lopulta yön myöhäisimpinä tunteina ollut sittenkään naisten viihdyttäjiksi. Savon eräs vaikutusvaltaisimpiin baarimikkoihin kuuluva jäsen on sen sijaan ottanut miehekkään määrätietoisen asenteen sen kauniimman läänin naiset iskeäkseen. Kyseinen savolaiskomistus (?)

on nimittäin tämän Kettutytön lyhyen raportointikauden aikana ottanut kontaktia peräti kahteen osakunta-aktiiviin — eikä todellakaan missään platonisessa mielessä! Erityisesti hieman kypsemmät naiset ovat olleet tämän nuorenmiehen mieleen. Itsevarma kaksilahkeinen on melkoinen diginatiivi, nimittäin hän käyttää soidinmenoissaan erityisesti naamakirjan kautta lähetettäviä videoita. Kettutyttö tosin huomauttaa mahdollisille iskuyrityksen kohteena oleville puumille, että tämä kyseinen könsikäs on jo korkattu… luonnollisesti erään säkenöivän, varsinaissuomalaisen kaunottaren toimesta! Todettakoon vujuista vielä, että eräs numerot sekä bilettämisen jalon taidon hallitseva nuori osakuntalainen on esittänyt ihastuttavaa parannusta myös juoman sisälläpidon taidoissaan. Vujuviikonlopussa tämä voitontavoitteluun ihastunut tyttönen selvisi jopa kaksista päivällisistä ilman nesteen liikettä vartalossa epätoivottuun suuntaan. Tähän saattoi olla osasyynä myös asiasta lyöty veto, erään vanhemman osislaisen nerokas pedagoginen liike, jossa pääpalkintona oli, mikäs muukaan kuin, porvarilliseen tyyliin pullo kuohuvaa. Taas ohjattiin nuorta polvea terveelle aktiivisen kansalaisen tielle. Asiasta voidaan yhteenvetona todeta, että raittiusliike on NIIN menneen talven lumia — kilpailu tässä tapauksessa elämää ylläpitävä tekijä. Tästä osallistavasta osakuntakaudesta on siis hyvä jatkaa. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin jää Kettutyttö, ja odottaa innolla pian koittavaa kesää. Siinä kiinnostelee eritoten kilpailevan osakunnan ja samaten maakunnan sekä tutun ja turvallisen koti-VSO:n kohtaaminen Kokemäellä. Sähköistyykö tunnelma, syntyykö uutta raporttia? Ota selvää syksyn lehdestä!

OSAKUNTA EI HILJENE KESÄLLÄKÄÄN Tärkeitä päivämääriä:

30.4. Kulmiksen vappuetkot 1.5. Vappusillis Ullanlinnanmäellä 13.5. Floran päivä 23.5. VSO-Savo-yhteissitsit 28.5. Suursitsit Senaatintorilla 6.6. Kesäsitsit 13.-14.6. Jukolan viesti elokuun alku (?) kesäretki + muuta mukavaa

Nokka kohti maakuntaa teksti ja kuvat: Liisa Jussila Heti pääsiäisen koittaessa säntään maakuntaan lomanviettoon. Tänä vuonna pinnistelin sentään keskiviikkoiseen kuntikseen, josta kymmeneltä illalla suuntasin Kampin kaukoliikenteen bussiterminaalin. Nykyisin matkaani värittävät edulliset bussit toisin kuin kaksi vuotta sitten, jolloin kulkuvälineenäni oli useimmiten juna. Ihastelin sitä tosiasiaa, että näiden kahden kaupungin välillä pääsee usein ja joustavasti kulkemaan myöhäisillastakin, jopa läpi yön. Onkin hyvä muistaa, että Turkuun tai Helsinkiin voi paeta spontaanisti, sillä liikennevälineet kulkevat metropolimaiseen tyyliin. Tuli suurkaupungin meininki.

kävelyretkistä ympäri Turkua. Koin myös luontoherätyksen pihamme koneellista oksasilppuria käyttäessä. En nuorempana ajatellut tämänkään olevan ulkoilua tai osa luontoa. Luonnosta etääntyy, kun asuu saaressa, jossa ei pahemmin vihreää esiinny.

Bussimatkan käytin tehokkaasti yliopistotöihin, jotka sitten maakunnassa täysin unohdin. Turun Kupittaalle päästyäni käppäilin kotiin ja kuulin luonnon rauhan kaupungissa toisin kuin Helsingin kotonani. Koti-kotona oli iltapala katettuna pöydässä ja vanhemmilla keskinäinen nahistelu käynnissä. Taas tunne siitä, että kylläpäs ne vanhenevat.

Turussa oleilu sisälsi hakua lapsuuden täydellisiin lauantaipäiviin, joista olen kuitenkin kasvanut ohi. Pääsiäinen koostui lähinnä syömisestä ja

Sunnuntaina lähdimme tavanomaiselle sukulaiskierrokselle maakunnan sydämeen. Minut laitettiin kuskiksi ja taas seurasivat samat sukulaiset ja tarinat oikeassa järjestyksessään. Makeat kakut juhlapöydissä ja höpinät Helsinki-elämästä, jota maalaisihmiset vuodesta toiseen päivittelevät ja kauhistelevat: ”en voisi ikinä asua siellä”. Ajamista ja taas mämmiä ja kakkua, oli tosin karjalanpaistiakin. Metsään en laiskuuttani jaksanut, vaikka oikeastaan sitä kaipaisin ja se olisi ollut ihan vieressä. Paluumatkalla vierailim-

me erinäisillä koskilla, jotka kuuluvat myös perheemme keväisiin rituaaleihin. Ilma on aina sama ja luonto ruskean harmaa. Turusta ja maakunnasta on sääli lähteä, mutta samalla se on ihanaa. Tämä tylsä, mutta rentouttava loma-aika myös herätti mielessäni uusia pohdintoja ja arvostamisen kohteita niin muuttuneesta luontokäsityksestä hyvän syömisen aiheuttamaan pahoinvointiin. Parasta on koti kummassakin ja molemmissa mahti olla.

Kaksoistutkinto - uhka vai mahdollisuus? Voiko kahta pääainetta opiskella samaan aikaan? Onko siinä mitään järkeä? Nämä kysymykset ovat tulleet tutuiksi kuluneen lukuvuoden aikana. Olen tällä hetkellä toisen vuoden teologian opiskelija ja ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija. Kaksoistutkinnon voi suunnitella tai olla suunnittelematta. Itse vain heräsin eräänä aamuna siihen, että minulla oli kaksi pääainetta, joista kummastakaan en ollut valmis luopumaan.

näkemättä paljon ketään, en koe jääneeni paitsi monesta asiasta. Tai sitten jäin, kukaan ei vain ole kertonut minulle.

Lukion jälkeen päädyin hakemaan opinto-oikeutta psykologiaan, teologiaan ja käytännölliseen filosofiaan. Psykologiaa luin tosissani, teologian kirjat kahlasin kiireessä läpi psykologian kokeen jälkeen ja käytännöllisen filosofian kokeessa istuin nauraen elämälle. Syksyn koittaessa olin saanut opinto-oikeuden teologiaan ja aloitin opiskelut. Samalla kuitenkin tiesin, että psykologia on se mitä todella haluan, vaikka teologia onkin kivaa.

En kuitenkaan halunnut luopua teologiasta. Se kiinnostaa minua ja olin päässyt sisälle sosiaalisiin ympyröihin. En halunnut heittää jo tehtyjä opintoja hukkaan ja olin edelleen kiinnostunut mahdollisuudesta työskennellä kesäteologina. Myös yksinkertainen kunnianhimo soti teologian opintojen lopettamista vastaan.

Seuraavana keväänä koitti aika, jolloin oli aloitettava psykologian pääsykokeeseen opiskelu. On harvinaisen vaikeaa orientoitua opiskelemaan aamusta iltaan, nukkumaan ihmisten aikoihin ja olemaan rälläämättä koko ajan, kun on tottunut opiskelijaelämään, ja kaverit ympärillä elävät sitä. Vaikka istuinkin koko kevään kirjastossa ja valmennuskurssilla

Toukokuun pääsykoe ei omasta mielestäni mennyt ihan putkeen. Kesäkuu oli melko masentava kun mietin, jaksanko enää kolmatta kevättä samaa pääsykoerumbaa. Heinäkuussa tulivat tulokset, ja yhtäkkiä olin maailman onnellisin ihminen. Olin saanut opinto-oikeuden unelmieni alalle.

Nyt kaksoistutkinnon suorittaminen oli täyttä totta. Odotin syksyä innolla ja kuvittelin iloisesti hoita-

vani kaksoistutkinnon siitä vaan. Ihan hyvinhän voisin kaikkien teologisen suosituslukujärjestyksen kurssien lisäksi opiskella psykologian perusopinnot ja bilettää kolmen järjestön riennoissa, ajattelin. Eihän tässä ole mitään ongelmaa. Päällekkäisyydet alkoivat heti. Olin teologian opintomatkalla Romaniassa, kun psykologian fukseille alkoivat orientoivat tilaisuudet. Tällä aikaa järjestettiin myös ensimmäiset yhteiset bileet. Pääsin mukaan vasta matkalta palattuani. Lisäksi halusin oppia tuntemaan teologisen fuksit. Vaikka en ollut tuutorina, piti jokaisessa teologisenkin fuksitapahtumassa hypätä. Ensimmäinen periodi meni vauhdilla. Toisen periodin alussa totuus iski vasten kasvoja. Psykologiassa ei riittänytkään se, että pari päivää ennen tenttiä lukaisee kirjan nopeasti läpi. Tenttivastauksissakaan ei omalle luovuudelle ollut enää

Teologiporukkaa juhlatunnelmissa.

Psykologian opiskelijat vauhdissa, kuva: Jaakko Tähkä.

paljon sijaa, kun pyydettiin selventämään esimerkiksi ganglion solun toimintaa. 25 opintopisteen suorittaminen yhdessä periodissa ei ehkä ole jälkeenpäin ajateltuna suositeltavaa. Tutuiksi tulivat illat, joille osui viisi eri tapahtumaan, joissa kaikissa olisi pitänyt olla. Neljän järjestön (VSO, TYT, Kompleksi, Condus) tapahtumat täyttivät kalenterin. Lisäksi aloin tuntea niin paljon ihmisiä, että sosiaalinen kalenteri täyttyi erilaisista tupareista ja syntymäpäivistä. Niin pahalta kuin se tuntuikin myöntää, kaikkeen ei voinut osallistua. Aina oli vähän ulkopuolinen kaikesta, kun ei pystynyt omistamaan elämäänsä vain yhdelle järjestölle tai kaveriporukalle. Useampana keskiviikkona olisin halunnut olla osakunnalla. Toisaalta verkostoituminen on erittäin tehokasta, kun pyörii monessa sosiaalisessa ympyrässä. Nautin myös siitä, että minulla on useita kaveriporukoita, joissa jokaisessa on oma painotusalueensa kiinnostuksenkohteiden suhteen. Myös monessa opiskelijajärjestössä toimiessa tutustuu erilaisiin toimintakulttuureihin. Nyt keväällä on vähän (huom. vähän) tullut järkeä päähän kaksoistutkinnon opiskeluun. Opintopisteitä yritän edelleen tehtailla semisti liikaa. Sosiaalisia tapahtu-

mia on myös paljon ja joskus joku on jätettävä välistä, että ehtisi johonkin deadlineen ajoissa tai jopa nukkumaan muutaman tunnin. Vihaan kahvia, mutta jostain syystä sen juonti on tänä vuonna tullut tutuksi. Eniten tässä kiireessä harmittaa se, etten ehdi opiskella mitään kunnolla. Kun on paljon opiskeltavaa, on pakko karsia jostain. Tenttikirjan ehtii avata vasta pari päivää ennen tenttiä ja kaikilla luennoilla ei vaan ole aikaa istua. Useamman kerran paniikkilukiessa on tullut olo, että vitsit kun on mielenkiintoista, tätä voisi oikeasti joskus jopa lukea, jos olisi aikaa. Samalla nämä kaksi alaa kuitenkin tasapainottavat toisiaan ja yhteen asiaan ei ehdi kyllästyä. Kaksoistutkinnosta kysyttäessä vastaan usein, että on tämä ihan kivaa ja mielenkiintoista, mutta eihän tässä ole mitään järkeä. Tulevaisuuden kannalta kaksoistutkinto avaa mielenkiintoisia näkymiä. Tosin tässä myös oletetaan, että ensin valmistun. Suunnitelmat valmistumisestani ovat muuttuneet moneen kertaan. Nopeinkin tuplamaisteri kestäisi kahdeksan vuotta. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että näitä kahta alaa ei voi opiskella samaan aikaan. Kahdessa paikassa hyppiminen on kyseisten alojen osalta liian työlästä. Fiksumpaa voisi olla esimerkiksi vuosien jakaminen teologian ja

psykologian opintojen kesken. Olen lähdössä syksyksi vaihtoon ja tämän jälkeen suunnitelmissani on teologian kandidaatin tutkinnon loppuunsaattaminen. Kun olen saavuttanut jotain pysyvää teologisessa, voisin siirtyä opiskelemaan psykologiaa täysipäiväisesti. Työelämässä kaksoistutkinto avaa paljon mahdollisuuksia. Sekä psykologi teologian asiantuntijuudella että teologi psykologian asiantuntijuudella on kysytty yhdistelmä. Erityisesti kliinisessä työssä nämä alat täydentävät toisiaan hyvin. Itse haluan painottua enemmän juuri psykologian alan työtehtäviin. En ole kauheasti vielä tutkinut työmahdollisuuksia, koska opiskelussakin on ollut riittämiin. Luotan siihen, että ahkeralla opiskelulla ja kiinnostuksella alaa kohtaan saa töitä. Erityisesti psykologian alalla työllisyys on lähes täydellistä. Suosittelisinko tätä? En varsinaisesti. Mutta jos kaksi alaa kiinnostaa, niin go for it. Kehotan kuitenkin miettimään tarkoin etukäteen, miten ajankäytön kahden opiskelualan välillä jakaa. Minulta saa hyviä vinkkejä siihen, mitä ei ehkä kannata tehdä. Ja kahvi, sitä täytyy oppia juomaan.

Roosa Rantala, teologian fuksi 2013, psykologian fuksi 2014

Sattumia – absurdi äärikomedia, jossa on päätä ja häntää teksti ja kuvat: Matleena Huittinen ”Olipa kerran punatukkainen mies, jolla ei ollut silmiä eikä korvia. Hänellä ei liioin ollut hiuksia, joten häntä sanottiin punatukkaiseksi tietyin varauksin.” –Daniil Harms, Sattumia (suom. Katja Losowitch)

Lauri Maijalan Kom-teatteriin ohjaama Sattumia sai ensi-iltansa 25.3. Se perustuu Daniil Harmsin samannimiseen romaaniin. Teos koostuu lyhyistä tarinoista, jotka ovat toinen toistaan epäloogisempia ja uskomattoman absurdeja. Näyttämöllä ohjatussa versiossa nähdään niin ikkunasta ulos hyppääviä mummoja kuin tanssivia nunnia ja omituisia eläinhahmoja. Esitys on ajoittain roisi ja väkivaltainen, välillä hellyttävä, suurimmaksi osaksi nauruhermoja kutkutteleva ja koko ajan absurdi. Päätin mennä katsomaan näytelmän, koska sen nimi sopi hyvin lehden teemaan. Olen myös teatterin ja absurdiuden ystävä, joten esitys kuulosti houkuttelevalta. Tunnelmiani lannisti kuitenkin hieman etukäteen lukemani Helsingin Sanomien arvostelu, jossa näytelmä ei saanut kovin hyvää vastaanottoa. Luettuani kuitenkin muutamia muitakin arvosteluja sain lopulta lippupalvelun sivut auki ja pian minulla oli lippu kourassa. Esityspäivä oli aurinkoinen ja hieman harmitti viettää siitä osa sisällä pimeässä. Virittäydyin kuitenkin humoristiseen tunnelmaan hyvissä ajoin, sillä absurdiudet alkoivat jo ratikkamatkalla teatteriin. Vanhempi rouva

nousi sisään vaunuun Bulevardilla ja oli istumassa penkkiin, kun ratikka nytkähti vauhdilla eteenpäin ja nainen pyllähti vieressä istuvan miehen syliin. Mies sattui kuitenkin olemaan laitapuolen kulkija, eikä hänen masentunut ilmeensä värähtänytkään, kun nainen pyyteli suurin elein anteeksi töppäilyään. Seurasin vierestä hiukan huvittuneena tätä arjen absurdismia. Näytelmän alkaessa tiesin, etteivät seuraavat pari tuntia tulisi menemään hukkaan. Heti ensimmäinen kohtaus sai aikaan hiljaista hihitystä. Vuoronumeroiden kanssa odotushuoneessa istuvat saivat kokea kiusallisen normin rikkomisen, kun yksi jonottajista höpötti puoliääneen pistorasian puutetta: miksi jonottajille ei tarjota sähköä, ei kai pistorasian muovi niin paljon maksaisi, mitä jos essee jää sen takia kirjoittamatta. Muut jonottajat yrittivät pitää naamansa peruslukemilla. Ajattelin heti, että absurdit tilanteet ovat arkipäivää, jos vain pitää silmänsä auki postissa, hississä ja ruokakaupan jonossa. Esitys oli nopeatempoinen ja erilaiset henkilöhahmot kummallisissa asuissaan seurasivat toisiaan hengästyttävää tahtia. Veri, oksennus ja ulosteet lensivät, mutta välillä mentiin myös hartaampaan tunnelmaan. Nähtiinpä lavalla myös striptease -esitys yleisöstä poimitulle henkilölle ja oikea stage diving Laura Malmivaaran toimesta. Näytelmä oli siis myös vuorovaikutteinen yleisön kanssa, mikä on usein katsojan painajainen, mutta tässä esityksessä kaikilla tuntui olevan vain hauskaa. Kaikki näyttelijät tekivät hyvän ja tasavahvan roolisuorituksen. Alussa näytelmästä yritti hakea jotain punaista lankaa, mutta viimeistään ensimmäisen kymmenen minuutin aikana tajusi, että kyse ei ollut mistään

juoninäytelmästä. Idea olikin päästää irti mielen tavoittelemasta järjestyksestä ja antaa sekasorrolle ja kaaokselle valta. Ehkä yksi näytelmän ydinajatuksista olikin se, että välillä elämässä on helpompi päästää irti kontrollista ja antaa sattumille valta – tarkat etukäteen tehdyt suunnitelmat eivät useinkaan toteudu. Ja olisiko se edes täyttä elämää? Allekirjoittanut poistui salista äitinsä kanssa hymy huulilla. Kevyt olo ja nauru tuoreessa muistissa, ulkona odottava auringonpaiste ja kevätsää mielessä. Jos päätön meno ei haittaa, pää(heh!)toimittaja suosittelee ja kannustaa osakuntalaisia teatterin pariin!

Rooleissa: Laura Malmivaara, Vilma Melasniemi, Eeva Soivio, Arttu Kapulainen, Niko Saarela ja Pekka Valkeejärvi Esityksiä vielä toukokuun ajan: ti 5.5., ke 6.5., pe 8.5., la 9.5., ti 12.5., ke 13.5., pe 15.5., la 16.5., ti 19.5., ke 20.5., pe 22.5., la 23.5., ti 26.5., ke 27.5., pe 29.5. LIPUT 30 € peruslippu 26 € ryhmä (väh. 20 hlöä) ja eläkeläinen 16 € ennakkonäytännöt, opiskelija, työtön, varusmies sekä siviilipalvelusmies

Tutkimus varsinaissuomalaisten ylioppilaiden juhlakäyttäytymisestä Sini Kerminen1* ja Mikko Heino2* 1Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 2Sähkötekniikan korkeakoulu, Aalto yliopisto *Kirjoittajat osallistuivat tutkimuksen toteutukseen yhtä paljon

TIIVISTELMÄ Tämä tutkimus pureutuu varsinaissuomalaisten ylioppilaiden juhlakäyttäytymisen peruskysymyksiin. Simulaatiokokeen avulla selvitimme mikä on juhlien osallistumisaktiivisuus ja miten tunnelma kehittyy juhlien aikana. Lisäksi tutkimuksessa on esitetty erinäisiä havaintoja illan kulusta. JOHDANTO Varsinaissuomalainen osakunta (VSO) on yksi Helsingin yliopiston 15 osakunnasta [1]. VSO kokoaa yhteen korkeakouluopiskelijoita kanta-alueeltaan Varsinais-Suomesta [1] ja sen tarkoituksena on ylläpitää jäsentensä välisiä yhteyksiä sekä kehittää ja tukea jäsenten monimuotoisia harrastuksia niin henkisesti kuin taloudellisestikin [2]. VSO on aloittanut toimintansa vuonna 1906. Nykyisin osakunnalla inspehtorina toimii kauppaoikeuden professori Seppo Villa ja kuraattorina filosofian maisteri Hanna-Ilona Härmävaara. VSO:n toiminta on vuodesta toiseen ollut monipuolista [3-4] ja erityisesti osakunnan juhlat ovat nousseet myös valtakunnan median huomioon [5]. Varsinaissuomalaisten ylioppilaiden juhlakäyttäytymistä ei kuitenkaan ole ennen tieteellisesti tutkittu. Tässä tutkimuksessa pyrimmekin selvittämään kuinka juhlivaisia varsinaissuomalaiset ylioppilaat ovat. Erityisesti pyrimme vastaamaan seuraaviin kysymyksiin. Kuinka innokkaasti osakuntalaiset osallistuvat juhlintaan? Kuinka tunnelma juhlien aikana kehittyy ja mitkä ovat juhlinnan kohokohdat? Tutkimuksessa esitellään myös tutkijoiden omia havaintoja juhlinnasta. MATERIAALIT JA MENETELMÄT Selvyyden saamiseksi edellä mainittuihin kysymyksiin päätimme toteuttaa tutkimuksen käytännön simulaatiotutkimuksena eli järjestämällä Varsinaissuomalaisen osakunnan 109. vuosijuhlan. Järjestely aloitettiin hyvissä ajoin syyskuussa 2014 juhlatilan määrittämisellä. Alkuseulonnan jälkeen päädyttiin Tilausravintola Kaarteeseen (Kaivokatu 3). Kaarteen vahvuuksina nähtiin erinomainen lokaatio osakuntaan nähden, hyvä hinta-laatusuhde sekä Suomi-teemaisen toivemenun toteutus. Alkuvaiheessa päätettiin myös toteuttaa juhlat teemalla ”tiede, teknologia

ja tulevaisuus”. Teeman odotettiin tuovan juhliin aiempaa enemmän sisältöä ja innostavan koehenkilöitä mukaan juuri ennen 110. vuosijuhlaa. Kokeellinen osuus aloitettiin lähettämällä 370 kpl kutsuja (Kuva 1) ja tähän lukuun suhteutettiin osallistujamäärä osallistumisaktiivisuuden saamiseksi. Vuosijuhlan ohjelma päätettiin teemasta huolimatta pitää perinteisenä pahimman paheksunnan välttämiseksi. Lisäksi ohjelma haluttiin pitää lähinnä auditiivisena kokemuksena, koska istumapaikkojen ja lavan sijoittelu ei ollut optimaalinen kaikkien vieraiden visuaalisen elämyksen luomiseen. Juhlien tunnelma mitattiin satunnaisesti valittujen 5 yksilön otoksen perusteella. Mittaus tapahtui arvioimalla silmämääräisesti yksilöiden promilletaso ja laskemalla otoksen keskiarvot ja vaihteluväli viiden mittauspisteen kohdalla. Juhlien kohokohdat määritettiin kyselytutkimuksen sekä kuva-analyysin avulla. Lisäksi tulosten yhteydessä esitetään tutkijoiden havaintoihin perustuva tutkimuspäiväkirja illan kulusta.

Kuva 1 Kutsu, jota käytettiin houkuttimena varsinaissuomalaisen osakunnan 109. vuosijuhlaan. Varsinaissuomalainen 1/2015, 15-18.

Taulukko 1 Kutsuttujen ja osallistuneiden lukumäärä ryhmittäin sekä ryhmien osallistumisaktiivisuus Osallistuneita Kutsuttu Osallistumisaktiivisuus Fuksit 8 31 25,8 % Civikset 36 88 40,9 % Seniorit 25 209 12,0 % Muut 27 42 64,3 % Yhteensä 96 370 25,9 %

Kuva 2 Vuosijuhlan tunnelmakäyrä. TUTKIMUSPÄIVÄKIRJA Juhlaväki saapui cocktail-tilaisuuteen rauhallisin tunnelmin. Osa juhlaväestä oli selkeästi varautunut juhla-urakkaan ennakolta kohottamalla toleranssitasojaan siedätyshoidolla edellisenä iltana. Fiksu veto, joillakin tosin varomaton kalibrointi oli johtanut harmilliseen saturaatio-tilaan. Cocktail-tilaisuudessa virittäydyttiin uudestaan juhlatunnelmaan taustamusiikin, valojen, jaksollisen järjestelmän, kuivajään sekä kuohuviinin kera. Pöytäosuus alkoi lippujen saapuessa juhlapaikalle. Korkeushaasteiden vuoksi liput vaativat hienovaraista lyhentämistä sekä tarkkuutta lipunkantajilta. Juhlat aloitettiin tuttuun tapaan nauttimalla 40ml annos tiivistettyä kotimaista peltomaisemaa, jonka jälkeen siirryttiin sieni- ja kalapohjaiseen illallistarjoiluun puna- ja valkoviinin kera. Tarjoilujen lomassa kuultiin sellomusiikkia tulevaisuudesta sekä menneisyydestä. Konferenssitauolla lisänesteytyksen tarve sai juhlavieraat turvautumaan luoviin ratkaisuihin. Miestenvessassa oli tarjolla perinteinen taskumatti-buffet sekä erään sankarin on kerrottu salakuljettaneen punssia osakunnalta kahvin kera nautittavaksi. Myös osakunnan taantumuslapset kävivät koe-ajamassa ravintolan leikkihuoneen. Korkeaan tasoon tottuneiden kriitikoiden tuomio oli selvä: “4/5, pallomeri puuttuu, ei jatkoon”. Pöytäosuudella kuultiin lisäksi huhua eräästä 11 alakohdan ”ex-kuraattorin listasta”. Listan nähneillä oli ristiriitaisia mielipiteitä sen sisältämän paheksunnan vakavuudesta ja voitiinko sen katsoa vaarantavan osakunnan turvallisuuden. Odottelemme että riippumattomat tutkijat pääsevät tutustumaan tähän turvaluokiteltuun asiakirjaan.

Jatkoilla juhlaväen havaittiin jatkavan nousua erityisesti kuohuviinin voimalla, jotai kuluikin lukuisia pulloja. Jatkojen kohokohtana Uudenkaupungin luolassa tarjoiltiin kattaus kotimaista konemusiikkia strobojen sekä mielen puhaltavien visuaalien kera. Aamuyön saunavuorot sujuivat perinteisissä merkeissä saunaväen intoutuessa juoksemaan natiivi-asuissaan läheiselle patsaalle. Merkittävää on, että tapauksen yhteydessä tehtiin osakunnan internet-historiaa reaaliaikaisen some-postauksen muodossa.

Kuva 3 Juhlan ensimmäinen kohokohta oli alkumalja, syötävä jaksollinen järjestelmä sekä hämyisen tunnelman luova hiilidioksidijää.

Varsinaissuomalainen 1/2015, 15-18. 16

TULOKSET Juhlien lopullinen osallistujamäärä oli 97 henkilöä, joka vastaa 25,9 % kutsutuista. Taulukossa 1 kaikki osallistujat on kategorisoitu ryhmiin fuksit, civikset, seniorit ja muut, ja osallistumisaktiivisuus on myös laskettu joka ryhmälle erikseen. Juhlien tunnelmäkäyrä on esitetty kuvassa 2. Kuvat 3, 4, 5 ja 6 puolestaan esittävät puolueettoman kuva-analyysin tuloksena valitut juhlan kohokohdat. Ohessa on esitetty kyselytutkimuksen tuloksia.

Kuva 4 Liput saapuivat.

”DJ keikka ainakin oli tosi kiva ja erikoinen” ”[Parasta oli] Jatkoilta emännistön sauna ja skumppa löylykauhasta juotuna.” “Illan teema “tiede, teknologia ja tulevaisuus” on toteutettu viimeistä piirtoa myöten #VSO109” TULOSTEN TARKASTELU JA JOHTOPÄÄTÖKSET Osallistumisaktiivisuutta tarkastellessa ensimmäisenä silmiin osuu yllättävän alhainen kokonaisosallistumisprosentti (25,9 %). Osallistumisprosentti on hälyttävän alhainen mille tahansa riitaisenkin suvun ylioppilasjuhlalle. Osallistuneiden määrä kuitenkin noudatteli täysin edellisten vuosien tasoa (2013: 109 [3], 2014: 91 [4]) eikä näin ollen vaadi jatkoselvityksiä. Ryhmien välillä tosin oli merkittäviä osallistumisaktiivisuus eroja. Yllättäen aktiivisimmin juhliin osallistuivat muut kuin varsinaissuomalaiset (64,3 %). Senioreiden osallistumisprosentti puolestaan oli ryhmien alhaisin (12,0 %). Muiden-ryhmän osallistumisaktiivisuus selittyy parhaiten varsinaissuomalaisten vetovoimaisuudella ja maineella osata järjestää juhlia. Toisaalta aktiivisuutta senioreiden kohdalla voidaan selittää niin kutsutulla “tää on niin nähty” -ilmiöllä. Juhlien tunnelmaa ja kohokohtia tarkasteltaessa

Kuva 5 Toisena kohokohtana toimi Falcon-putkesta juotu alkusnapsi.

Varsinaissuomalainen 1/2015, 15-18.

havaitaan selkeästi seuraava trendi: tunnelma kohoaa poikkeuksetta illan edetessä. Kuvan 2 käyrän peruteella voidaankin päätellä, että tunnelman kasvu on suurimmillaan pöytäosuuden lopun plateau-vaiheen jälkeen jatkojen alkaessa. Huolestuttavaa kuitenkin on, ettei tunnelman kasvulle näy kuvaajassa loppua. Näyttääkin siltä, että joko mittauspisteet eivät ole riittäneet aivan koko tunnelman kehityksen karakterisointiin tai sitten fiilis varsinaissuomalaisella osakunnalla sen kun paranee. Joka tapauksessa jatkotutkimuksille on tarvetta. Johtopäätöksenä todettakoon, että varsinaissuomalaisten ylioppilaiden juhlinta on monimuotoista ja nousujohteista. Tosin osallistumisaktiivisuus näyttää olevan kääntäen verrannollinen ikään. Lisäksi tämä tutkimus luo pohjan lukuisille uusille tutkimuskysymyksille ja osoittaa, että ylioppilaskulttuurissa on vielä karakterisoitavaa. Uusia simulaatiokokeita tarvitaan!

dyssanoista, Liisa Jussila ja Tapio Friberg upeista puheista, Lasse Lindberg rytmikkäästä laulunjohdosta ja airuet mallikkaasta lipun kannosta. Kiitos myös muille pienissä ja suurissa asioissa auttaneille!

Kuva 6 Ylivoimaisena tunnelmankohottajana toimi Kozilekin electromusiikki-keikka sekä Olli Harjolan visuaalitehosteet.

[4] Ninni Hamberg, Varsinaissuomalaisen osakunnan toimintakertomus 2014, Osakunnan kokous, 16.3.2015

KIITOKSET Ensimmäisenä haluamme kiittää Helsingin Varsinaissuomalaista Ylioppilashuonesäätiötä tutkimuksen rahoituksesta. Toiseksi haluamme kiittää tutkimukseen osallistuneita vapaaehtoisia sekä tutkimuksen teknisiä avustajia. Kiitos, Vilma Oksa, Ilona Niittynen ja emännistö juhlijoiden ravitsemuksesta, Mika Huttunen ja isännistö nesteytyksestä sekä siisteyden ja järjestyksen ylläpidosta, Hanna-Ilona Härmävaara perinteiden kertaamisesta sekä terveh-

[5] Uutinen, Jallu, 7/2003

LÄHTEET [1] Anonyymi, Varsinaissuomalainen osakunta, Wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/ Varsinaissuomalainen_osakunta, 25.3.2015 [2] Osakunnan kokous, Varsinaissuomalaisen osakunnan säännöt, http://varsinaissuomalainen.fi/virallista/saannot/osakunnan-saannot.html, 25.3.2015 [3] Sini Kerminen, Varsinaissuomalaisen osakunnan toimintakertomus 2013, Osakunnan kokous 19.2.2014

kuvat: Sini Kerminen (1, 2), Pihla Suomela (3, 5, 6) ja Aino Salonen (4).

Varsinaissuomalainen 1/2015, 15-18. 18

Patikoimassa Nepalissa – pieni matkakertomus teksti ja kuvat: Lauri von Pfaler

Herään aamulla siihen, kun aurinko paistaa silmiini. Ajattelen, että se on kieltämättä mukava muutos parin viime päivän jatkuvaan tihkuun ja ajoittain kasvissosekeiton paksuiseen pilvimassaan, joka kietoi koko vuorenrintaman syleilyynsä matkalla Ghandrukin kylään. Tietyllä tavalla läpinäkymättömässä sumussa loputtomilta tuntuvia portaita (jotka tosiasiassa jatkuivat vain jonkun verran yli viisi kilometriä ja kohtisuoraan ylöspäinkin matkaa tuli vain noin kilometrin verran) ylöspäin tallatessa tuli ajatelleeksi, ettei näin rauhallisia hetkiä ole paljon omassa epileptisen hektiseltä tuntuvassa elämässä, Riku Rantalaa lainaten. Vai milloin sinä olet viimeksi ehtinyt yhden ainoan kävelyhetken aikana miettiä opiskeluvalintaasi 10 kertaa, elämäntilannettasi 6 kertaa ja seuraavaa ruokaa 27 kertaa, minkä jälkeen olisit pystynyt keskittymään vain juuri käynnissä olevaan hetkeen vielä hyvin monen tunnin ajan? Myönnän että ”läsnäoloon” auttoivat varmasti huomattavan paljon portaat, jotka luisuivat paikoin kymmeniä senttejä paikaltaan saaden niiden päällä kävelevän länsimaisen pullamössömatkaajan miettimään miltä tuntuisikaan, jos kierisi edelliset 5000 askelmaa alas.

Sitten tunnen päässäni eilisen raksi-annosten vaikutuksen. Raksi (tai rakhsi) on nepalilaista pontikkaa, jota tehdään muun muassa riisistä tai hirssistä. Sen vaikutukset ovat käytännössä identtiset maailman eri pontikoihin ja paloviinoihin. Joit sitten feniä Goalla, paikallista ”rommia” tai ”viskiä” Kaakkois-Aasiassa, ananasviinaa Ugandassa tai aquardienteä Kuubassa tai Galiciassa, tiedät varmasti, ettet muista illasta paria hyvin eläväistä muistoa enempää (kuten ugandalaisen tanssijan kanssa käytyä sheikkauskilpailua). Seuraavana päivänä päähäsi on pesiintynyt komppania stahanovilaisia työn sankareita hakkaamaan hakuillaan sinulle uutta aukkoa takaraivoon ja hyräilet tahtomattasi radiosta kymmenen minuutin välein soivan paikallisen hitin tahtiin (se sitten soikin korvamatona seuraavaan matkaasi asti). Onneksi nepalilainen vuoristoilma ja häkellyttävät maisemat Himalajan vuoristosta saavat kovimmankin darran tuntumaan vain pieneltä ja mitättömältä ohikiitävältä tilalta, kun tajuaa sekä oman pienuutensa, että näiden valtavien ja miljoonille ihmisille pyhien huippujen ikiaikaisuuden.

Annapurnan alueella vaeltaessa ei tarvitse huolehtia käytännössä ikinä nukkumapaikasta, koska jokaisessa kylässä on useampi majatalo valmiina majoittamaan ja ruokkimaan (toki myös juottamaan) väsyneen matkaajan. Syviin tajunnanvirran syövereihin johdattelevat maisemat ovat juuri sellainen rauhallisuuden tyyssija, jota opiskelu- ja työkiireiden välillä usein tuntuu tarvitsevan. Rauhoittumista tukee vielä Nepalin yleinen ilmapiiri. Uskonto on läsnä käytännössä kaikessa arkisista asioista juhlallisuuksiin. Aamun hartaus- ja uhraushetket, temppeleiden ja sivukujien alttareiden pyhät toimitukset sekä ruumisrovioiden herättämät syvälliset ajatukset olemassaolosta ja identiteetin rakentumisesta tuovat paljon perspektiiviä kalliolaisen maallisen (ja joidenkin tahojen mukaan jumalanpilkkaan taipuvaisen) ihmisen maailmankatsomukseen. Ylipäätään ihmiset tuntuvat ottavan asiat lungisti, eivätkä hirveästi turhia murehdi. Päivän useat hartaushetket, rukousliput ja –korut tuntuvat olevan

monelle kaikki mitä tarvitaan huomisen miettimiseen, vaikkakin maa on ollut myös pitkään poliittisesti hyvin epävakaa ja sisällissotakin loppui vasta 2006. Sen jälkeen on tapahtunut paljon, ainakin kun kuuntelee paikallisten tarinoita vankiloista palanneista sissisukulaisista tai muista monarkiaa vastaan taistelleista sotilaista, jotka on ilmeisen hyvin onnistuttu saattamaan takaisin osaksi rauhanajan yhteiskuntaa. Ainoa asia mikä herättää tällä hetkellä närää nepalilaisten keskuudessa, on uusi monarkian jälkeinen perustuslaki, jonka muotoiluun on mennyt jo kohta kaksi vaalikautta. Paikalliset aika laajalti jo uskovat, ettei uutta perustuslakia tulla ikinä saamaan valmiiksi, ainakaan jos kaikki satakunta puoluetta, etujärjestöä, painostusryhmää ja kansalaisyhteiskunnan toimijaa (yksinään kommunistisia puolueita on kymmenkunta) pyrkivät kaikki saamaan oman kädenjälkensä siihen. Toivottavasti maa saa jossain vaiheessa toimivan perustuslain. Sitä toivoisi ihan jo nepalilaisten itsensä takia.

Lopuksi valmistaudutaan vappuun! Jee!

Kun Manta ei riitä teksti: Hanna-Ilona Härmävaara, kuva: Ilari Ahola Kulmiksen etkot, Mantan lakitus ja VSO:n sillis Ullanlinnanmäellä ovat tietysti ainut oikea tapa viettää vappua. Mutta mitä sitten, kun jonkun itse tekemät munkit (vink vink) ja auringossa/rännässä epämääräiseksi muuttunut perunasalaatti ja vahingossa kiljuksi käytetty sima ovat tuttuakin tutumpia makuelämyksiä? Mitä, ellei Julkku enää naurata eivätkä haalaribileet kiinnosta? Silloin on aika siirtyä merta edemmäs bilettämään ja kokea Tarton vappu! Tarton vappu on hieno elämys, josta VSO:laiset pääsevät osallisiksi Rotalian kestokutsulla. Tarton vappu (viroksi volber) eroaa Helsingin juhlista siten, että se on nimenomaan opiskelijoiden juhla ja tyyliltään suomalaista siistimpi. Oksentavia teinejä tai punanenäisiä diplomi-insinöörejä ei näy, ja pukukoodina on arkipuku ja värit. Hauskanpito on silti taattua. Tartossa vapunvietto alkaa osallistumisella akateemisten järjestöjen vappukulkueeseen. Kulkue suuntaa ensin raatihuoneen eteen, jossa kaupunginjohtaja luovuttaa vuorokaudeksi vallan ylioppilaille. Raatihuoneelta suunnataan yliopiston päärakennukselle, jossa yliopiston rehtori tervehtii opiskelijoita ja juo heidän kanssaan tuopillisen. Kulkue huipentuu Toomemäelle, vanhan tuomiokirkon raunioille, jossa suoritetaan Mantan lakitusta vastaava rituaali, eli pestään kuuluisan tieteilijän Karl Ernst von Baerin patsaan pää kuohuviinillä. Kulkueen jälkeen eri järjestöjen jäsenet palaavat taloilleen ja Rotaliassa alkaa olutpöytä. Olutpöytä on nimensä mukaan pöytäjuhla, jossa juodaan olutta ja jossa laulut raikuvat. Olutpöydän jälkeen kello lähenee puoltayötä, jolloin kaikkien korporaatioiden ja seltsien ovet avautuvat muiden järjestöjen jäsenille ja heidän vierailleen. Korporaatio- ja seltsitaloissa on kaikenlaista ohjelmaa, kuten teatteria, musiikkiesityksiä, performansseja ja tanssia. Taloja kierretään erikokoisissa porukoissa, ja tyypillisesti kussakin talossa viivytään puolisen tuntia – tai mikään ei estä jäämästä vaikka loppuillaksi, jos täydellinen paikka löytyy. Talosta toiseen kiertämisen hauskuutta jatkuu pikkutunneille asti, ja illan saattaa kruunata vaikka huima seikkailu Emajõen ylittävän kaarisillan kaarella. Tarton vappuyö on maaginen, ja mitä tahansa voi sattua. Rotalian vappu kulminoituu vapun päivän pihajuhliin, joihin saapuu puoli Tarttoa. Juhliin on yleensä buukattu muusikko tai pari, grilli on kuumana ja tarjolla on palauttavia juomia. Kun vapun päivän iltana tulee aika lähteä takaisin Suomeen, mielen täyttää haikeus. Ketä on kerran koskenut Valpurin henki Tartossa, kaipaa Tarttoon takaisin iäti. Kauneim linn on Eestis Tartu…

Näkymä raatihuoneentorilla. Kulkue on kerääntynyt kuuntelemaan kaupunginjohtajan puhetta.

iset r a a d Legen appuaaton en v , tätä et s k i m Kul 15-18 ! . o l k etkot ua missata hal

teksti ja kuva: Matti Lehto

Trilogian eeppisesti kestävä päätösjakso: Matin ja Ninnin viimeiset vappuetkot Kulmiksella. Seuraavalla tuotantokaudella uudet sankarit.

Ohjelma

10.11 ”Hei pitääks meidän tarjoo jotain” 11.09 ”Hei kuka on juonut kaikki booliainekset” 14.41 ”Pitäis varmaan siivoo” 15.02 Joku tuo itseleivottuja munkkeja (vink) 15.04 Epäilyttävää käytöstä munkin kanssa 15.08 Pipsahtava asu 15.09 Seniori paheksuu 15.10 Seniori käyttäytyy paheksuttavasti 15.16 Vappulasiselfie 15.22 Falsetti 15.23 ”Skmo..” 15.35 Simpukkakulho saa hellyttä osakseen 15.45 Painia 15.47 Mutapainia 15.53 Fuksi tekee jotain härskiä 15.58 ”Täs ei maistu yhtään viina” 16.02 ”Oho.” 16.09 Epäkorrektien vitsien SM-kilpailut 16.12 Facerape 16.26 ”Hei onks teil laastarei” 16.43 ”Hei ei kai toi ollu kallis” 16.55 Muut esille tulevat asiat 17.28 Siirtymisen Mantan patsaalle pitäisi alkaa 17.52 ”Hei nyt oikeesti lähetään sinne Mantalle!” 18.24 ”Meniks se Manta jo?”

Isännistön vappuvinkit

koonnut: Mika Huttunen

Vappunahan simaa ja skumppaa kuluu mielin määrin, mutta jotta niiden kulutus ei olisi kovin yksipuolista, isännistö päätti ottaa selvää, mitä saisi aikaiseksi sekoittamalla näitä muihin juotaviin. Seuraavat saattavat olla tämän vapun kuumimmat sima -ja kuohuviinicocktailohjeet. Kokeile siis sinäkin!

Simapohjaiset (1 annos / valmistusohje)

GS (“Gin Sima”) 2dl valmista simaa 4cl Bombay Sapphire Gin Jallusima kuten edellä, mutta korvaa Bombay Sapphire Gin Jaloviinalla Skumppasima (kossulla) 1dl valmista simaa 1dl kuohuviiniä Makunautintoa voit täydentää lorauksella (2cl) Koskenkorvaa.

http://www.olivialehti.fi/sara/files/2011/04/sima.jpg

Cocktailit (1 annos / valmistusohje) Kiwi Cava Cocktail 3/10 Kiivimehua 2/10 Bombay Sapphire Gin 5/10 Freixenet Cordon Negro Brut (tms. kuohuviini) Sekoita kiivimehu ja gin ja kaada cocktail -lasiin. Lisää lopuksi kuohuviini.

http://www.freixenetusa.com/cocktail-recipes/kiwi-cava-cocktail

Buck’s Fizz Cocktail ½ Appelsiinimehua ½ Freixenet Cordon Negro Brut (tms. kuohuviini) hieman grenadiiniä Kaada kuohuviinilasiin appelsiinimehu ja grenadiini. Lisää kuohuviini lasiin hitaasti ja varoen. Koristele lopuksi appelsiiniviipaleella.

http://www.freixenetusa.com/cocktail-recipes/bucks-fizz-cocktail

Vappuhaaste osislaisille työryhmä: Matleena Huittinen, Liisa Jussila, Rosa Nieminen, Aino Salonen ja Katriina Valo

Koska haastaminen on tällä hetkellä in, tässä muutamia leikkimielisiä ja osislaisten rajoja koettelevia tehtäviä vapun viettoon (lisää halutessa loppuun omia tehtäviä): • Kuperkeikka Senaatintorilla • Fiilistelyt merenrannalla (kahlaa vedessä tai kasta jalka) • Syö pitsaa • Syö jätskiä • Paistattele auringossa • Pyöräile • Älä yövy kotona • Nää Manta • Tingi jotain • Vastaa johonkin ”juuu, en” • Ole ajoissa silliksellä • Tee Kolmen Sepän patsaalla jotain mieleenpainuvaa • Sauno • Hyppää random-bussiin • Lähetä eriskummallinen viesti • Käyskentele • Hauki Ulliksella ___________________________________ ___________________________________ ___________________________________ ___________________________________

Tehtävät syntyivät s attumalta

VSO

Parasta just nyt.