Varsinaissuomalainen 2/2013

Osakunnan is채

Inspehtori ja osakuntalaiset puhuvat pelosta.

Osakuntalainen ylioppilaslehti 2/2013

TÄMÄN Joku pelkää pimeää.

Toinen hämähäkkejä.

Kolmas hammaslääkäriä.

NUMERON Fobofobia tarkoittaa fobioiden fobiaa.

TEEMANA ON Harva kestää myötähäpeää. Kääntää katseen pois.

Ja hetkeksi takaisin. Eihhhhhhhhhh.

PELKO JA EPÄMUKAVUUS 2

2 / 2013 4 Pääkirjoitus 5 Tekijät 6 Ajan kuva tutkiva dzuurnalismi 8 Varsa?!” poiki mainetta 9 Kettutyttö 9 Pikaiset teema 12 Elämää epämukavuusalueella 14 Yäk en syö 17 Kuka Pelkää Seppoa?

22 Tuotetaan häpeää 26 Valitse pelkosi jälkipelit 30 Jälkipelit 31 Epilogi

3

MATTI LEHTO päätoimittaja

Varsinaissuomalainen on Varsinaissuomalaisen osakunnan lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

JULKAISIJA Varsinaissuomalainen osakunta Mannerheimintie 5 A, 00100 Helsinki www.varsinaissuomalainen.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Matti Lehto matti.lehto@helsinki.fi

TOIMITUS

Anna-Kaisa Laitinen, Liisa Lähteenaho, Jan Nikander, Laura Nordin, Paula Suomela, Martina Wetterstrand

KUVAT

Ilari Ahola, Matti Lehto, Liisa Lähteenaho, Anna-Kaisa Laitinen

ULKOASU JA TAITTO Matti Lehto

PAINO

Picaset Oy Höyläämötie 18 A, 00380 Helsinki Vuodesta 1983 ISSN 1795-9969 (painettu) ISSN 2341-684X (nettilehti) Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea. Tattis!

4

Kateudesta vihree päätoimittaja

pääkirjoitus

KULTTUURIN TURMION? SANONNAN MUKAAN opiskeli­ jajärjestöissä asia on perinne, kun se teh­ dään toista kertaa. Tämän jälkeen siitä ei voida enää luopua, mutta kaikkea uutta haluttaisiin lisäksi. Tulee ähky.

Minä pidän perinteistä. Ne jak­ sottavat elämää mukavasti ja tuovat jatku­ vuutta. Tietynlaista turvaa pelottavan muu­ toksen keskelle. Vaikka eihän nykyihminen saa sanoa hakevansa turvaa ja pitävänsä perinteistä vaikuttamatta tylsältä urvelolta.

Tästä syystä osakuntakin näyttää monelle ulkopuoliselle paikalleenjämähtäneeltä or­ ganisaatiolta, vaikka me aktiivit tiedämme­ kin, kuinka toimintaa jatkuvasti kehitetään.

On kuitenkin niin, ettemme aina keskity siihen, mikä perinteissä on olen­ naista. Tietyistä tavoista tehdä asiat tulee itsestäänselvyyksiä, eikä suinkaan niistä syistä, joiden takia nämä tavat on alun perin aloitettu. Toisin sanoen keskitymme usein niin tarkkaan tiettyjen tapahtumien järjestämiseen samalla tavalla kuin aiem­ min, että unohdamme mikä niiden perim­ mäinen tarkoitus oikein olikaan. Perinteet, jotka kadottavat niiden alkuperäisen syyn, muuttuvat erittäin helposti vähäpätöisiksi ja epämiellyttäviksikin.

Sen sijaan, että miettisimme miten tehdä ystäväinlounaasta mahdol­ lisimman siedettävän, voisimme miettiä, mikä olisi paras tapa rakentaa siltaa seni­ oreiden ja nykyopiskelijoiden välillä. Sen sijaan, että kiistelisimme ravintolavalin­ nasta, pohtisimme, miten juhlia Suomen itsenäisyyttä VSO:lle ominaisimmalla ta­

valla.

Haluaisinkin toivottaa vuoden 2014 virkailijajoukolle rohkeutta ajatella kaiken uusiksi – perinteitä kunnioittaen.

Toisaalta uudella tavalla tekemisestä ei saa tehdä itseisarvoa. Joskus se totuttu tapa voi oikeasti olla kaikkein paras. Joskus ei.

Uskaltakaa, pohtikaa ja punnitkaa.

“Emme keskity siihen,

mikä perinteissä on olennaista. Tietyistä tavoista tehdä asiat tulee itsestäänselvyyksiä, eikä suinkaan niistä syistä, joiden takia nämä tavat on alun perin aloitettu. “

tekijät

Me olemme tehneet tämän lehden.

Kettutyttö seurasi sinua häntä kainalossa.

Anna-Kaisa Laitinen ei pitänyt hauskaa epämukavuusalueella.

Matti Lehto venytti syksyn 2013 käsitettä.

Liisa Lähteenaho pohti ruokatraumoja.

Jan Nikander kertoo, mitä pelätä.

Laura Nordin viilensi itseään matkakortilla.

Paula Suomela häpesi korvat päästään.

Martina Wetterstrand löysi inspehtorista humanistin (ja osakeyhtiörakastajan) Böö. Ei ole mitään pelättävää.

5

ajan kuva

VSO <3 ROTALIA

80-vuotisen yst채vyyden kunniaksi vso:laiset ja rotalukset kokoontuivat elokuussa yhteiselle kes채retkelle Taivassaloon.

6

My eyes are up here.

7

tutkiva dzuurnalismi

Menestyksekäs joukkue vasemmalta oikealle: Joonas Kykkänen, Kristian Sjölund, Heidi Kuusela ja Anna-Kaisa Laitinen.

TEAM VARSA?!” POIKI MAINETTA Monitieteinen VSO-joukkue pokkasi pronssia case-kilpailussa NELJÄN OSAKUNTALAISEN JOUKKUE, Heidi Kuusela, Joonas Kykkänen, Anna-Kaisa Laitinen ja Kristian Sjölund eli tuttavallisemmin Team VarsA?!”, si­ joittui kolmanneksi kansainvälisessä casekilpailussa, joka järjestettiin korealaisen Yonsei-yliopiston ja Aalto-yliopiston opiskelijoiden välillä. Tätä ennen nelikko oli osallistunut kisan suomalaisiin esi­ karsintoihin, joissa kilvoitteli yhteensä 20 jouk­kuetta. Näistä neljä pääsi jatkoon itse Etelä-Korean Soulissa järjestettyyn kilpai­

8

luun, jossa vastaan asettui myös neljä jouk­ kuetta Yonseista.

Kisan semifinaalissa joukkueilla oli 15 tuntia aikaa keksiä uusi strategia peli­ yhtiö Roviolle ja esitellä se tuomaristolle.

Team VarsA?!” pääsi neljän parhaan jouk­ koon finaaleihin, joissa joukkue sai vielä parin tunnin lisätehtävän sekä aikaa paran­ nella esitystään. Finaalissa idea tuli esitellä 25 minuutissa samalla kun tuomaristo sai koko ajan esittää tiukkoja kysymyksiä. In­ tensiivisen kisan päätteeksi osakuntajouk­

A-a-Aalto-yliopisto, siellä aina parhaat välimerkit saa

kue pokkasi pronssia.

“Tiimimme salaisuus oli erilaiset taidot ja luottamus, että jokainen hoitaa oman osuutensa parhaalla mahdollisella tavalla”, sanoo joukkueen ainoa kauppatie­ teilijä Heidi Kuusela. Muutenkin joukkue oli aaltolaisen edustava kun mukana oli lisäksi taideteollisen osaamisen peliin tuo­ nut Laitinen sekä teekkarimieskaksikko.

“Parasta reissussa oli loistava mat­ kaseura ja korealainen ruoka!” summaa Kuusela koko matkaa. V

Kettutyttö

VALLOITUKSIA JA VALITUKSIA Sitten viime numeron on Kettutyttö päässyt todistamaan yhtä jos toista osakun­ taelämän ihmettä. Hormonit ovat selvästi hyrränneet, sillä rakkautta on osakunnalla riittänyt – vaikka välillä sitä on pitänyt kantaa ulkomaita myöten.

Vuosijuhlaviikolla osakunnan asunnot eivät pysyneet koskemattomina kun läntiset viikingit tulivat valloitusret­ kelle onnistunein seurauksin. Kyllä siinä kadettipoikaa vietiin, kun hänet oli opetet­ tu varautumaan ainoastaan idästä tuleviin hyökkäyksiin. Onneksi tällä kertaa aseena olivat vain Amorin nuolet. Linnut toki viser­ sivät nuoren parin jättäneen pienen läksiäislahjan huuman jälkeen. Sellaisen, joka esti yhdeksän kuukautta myöhemmin tulevan yllätyksen.

Mutta onneksi merta edem­ mäs kalassa on käyty puolin ja toisin, sillä kansallisylpeys estää suomalaista jäämästä hopealle. Den glider in i mål igen! Seuraava kähmintälista taitaakin olla etupiirijakoa

vierailevista ystävistämme? Kettutyttö tie­ tää, että siinä kisassa ei länsinaapuri voi enää leikkiä puolueetonta.

Eivät virolaisetkaan silti jääneet ilman varsinaista lempeä. Taivassalon kesä­ retkellä suhteita jo lämmiteltiin ja syksyn satavuotis-kommerssiin mennessä olikin tiedossa tulikuumaa menoa. Tällä ker­ taa hieman vanhempi osakuntapolvi koki usean ihmisen voimin tarvetta napsaista pala etelän hetelmää. Hermotkin jättivät senioreiden menoa seuranneen civis-suku­ polven muutamaan otteeseen, vaikka liialta käkkimiseltä vältyttiin. Kun soppaan lisää vielä osakuntatilaisuuksissakin muutamaan otteeseen nähty mysteerinen tumma leidi, on aikamoinen kesäkeitos valmis.

Sitten kulttuuria. Osakunnan orastava musisointitoiminta on ajoittain äi­ tynyt pelkäksi suunsoitoksi, minkä jälkeen aselepoa onkin saatu odottaa radiohiljaisu­ udessa reviirejä tarkkaillen. Kuinka monta ääntä mukaan mahtuukaan? Se jäänee kuultavaksi. Muutenkin vuoden mittaan on nähty aikamoisen pitkä vana erilaisia pieniä draamoja, joita seuratessa on jopa Kettutytöllä ollut välillä vaikeuksia pysyä

perässä.

Osakuntien omaisuutta myös uudelleensijoitettiin tuntemattomien vie­ railijoiden toimesta loppuvuonna. Sat­ tumalta juuri savolaisten ostettua uuden taulutelevision, lähti se pidempikyntisten matkaan ilman murtojälkiä. Samalla viedyt tyhjät tölkit saattavat osoittaa jotain voron rakkaudesta ympäristöön tai sitten ihan vain koko tapahtuman hämmentävyydestä.

Lopuksi sisäpolitiikkaa. Kuraat­ torikisassa aletaan lyödä löylyä kiukaalle kun illan hämärissä todennäköiset ehdok­ kaat ovat ilmaisseet kiinnostuksestaan.

Ehdokkaita on kisassa jo kaksi. Käykö joku julkisesti peliin? Olisiko tämä kuraattori jopa valmistunut? Siis fuksit, jos tuntema­ ton setä tai täti tulee vuosijuhlan jatkoilla tarjoamaan kolmatta lonkeroa, älä ih­ mettele!

Vuosi 2013 oli kansainvälisen rakkauden, se on selvä. Mitä tämä vuo­ si tuokaan tullessaan, emme vielä tiedä.

Mutta se on varmaa: Kettutyttö jatkaa häntä kainalossa mehevimmän paljastuk­ sen seuraamista – mutta paljastaako hän mitään? Tulette näkemään.

Pikaiset

THREE MORE YEARS! Osakunta saa jatkaa samoissa tiloissaan ainakin vuoden 2016 loppuun asti, lin­ jasi HYYn talousjohtokunta syksyn alussa tekemässään tilajakopäätöksessä. Myös muut kuudennen kerroksen järjestöt, Sa­ volainen osakunta, Opiskelijakansantans­ sijat sekä Osakuntalainen Unioni, jatkavat tuttuun tapaan tiloissa. Talousjohtokunta pyörsi keväällä tehdyt suunnitelmat sijoit­ taa OKT:n sijaan Akateeminen puhal­ linorkesteri 6. kerrokseen. Osakuntien hallitukset lausuivat, että muutos hait­ taisi muiden järjestöjen toimintaa, koska tilat ovat nykyisellään kovassa käytössä.

Myöskään puhallinorkesteri ei kokenut yläkerran tiloja itselleen sopiviksi. V

VARSINAISSUOMALAINEN PALKITTIIN Tämä lehti, jota pidät juuri kädessäsi - tai itse asiassa sen vuoden 2013 kevätnumero* - palkittiin HYYn järjestölehtikisassa kun­ niamaininnalla. Voiton vei Moodi ry:n Tyyppiarvo-lehti, minkä lisäksi kunnia­ maininnoille pääsivät Katharsis ry:n Teema sekä vuoden 2012 voittaja, Kannunvalajien Tutkain. Päätöksen teki ylioppilaskunnan järjestösektori, jonka mukaan tämän vuo­ den järjestökilpailujen taso oli erityisen korkea. Järjestölehtien lisäksi palkittiin myös parhaat haalarimerkit, tapahtuma­ konseptit sekä yhteistyöteot. V

9

tutkiva dzuurnalismi

RANKAT

huvit

eli reportaasi siitä, miltä tuntuu kokea fuksivuosi uudestaan TEKSTI: LAURA NORDIN

”YLEENSÄ TUNTUU PAHIMMALTA silloin kun täytyy lähteä - sitten kun on jo paikalla, on yleensä helvetin hauskaa!” neu­ voo puhelimessa tarvasjokelainen ystäväni miettiessäni, uskallanko tai jaksanko lähteä jonkin ihme VSO:n fuksiaisiin syyskuisena perjantaina, puoli tuntia ennen h-hetkeä.

Katson jääkaapissani odottavia sangria- ja siideripulloja ja tulen tulokseen, että olisi vähän säälittävä tissutella ne yksin kotona.

Niinpä suuntaan Uudelle yliop­ pilastalolle, jonka sijainnin tarkistan Hel­ singissä rakkaaksi käyneestä Google Map­ sista. Rappusissa pääkallopaikalla pelkään tekeväni huonon vaikutelman saapuessani mummohiet naamalla kuudenteen ker­ rokseen, joten hengitän viisi kertaa syvään ja leyhyttelen kasvojani HSL:n matka­ kortilla ennen kuin avaan oven. Sisällä tällä hämärällä salaseuralla odottaa lauma iloisesti höpötteleviä, sirkeitä nassuja, joiden nimet tulen unohtamaan heti kät­ telykierroksen jälkeen. Kuten tavallista, keskityn lähinnä lausumaan oman nimeni mahdollisimman elegantisti ja puristamaan

10

kädestä oikeaoppisesti.

NÄMÄ OVAT JO KOLMANNET fuk­ siaiseni, sillä ensimmäiset vietin neljä vuot­ ta sitten Turun yliopiston kasvatustieteel­ lisessä. Tuolloin sprinttijuoksu ja strippaus rasteilla eivät saaneet minua innostumaan, joten livahdin pois Tuomiokirkkopuis­ tossa vedoten yllättävään päänsärkyyn. Bar Bremerissä olin vielä ollut messissä, kun kumosimme oluemme ja siiderimme sini­ homejuustoiseen booliastiaan ja imimme ne pillillä kilpaa sekuntikellon kanssa.

Tuol­ loin huumorintaju (ja kunto) eivät riit­ täneet loppuun asti, joten olin kehit­ tänyt asiasta jonkinnäköisen trauman ja ajatellut, että olen parantumattomasti opis­ kelijaelämään sopimaton.

Muutamaa vuotta myöhemmin ryhdistäydyin ja rohkaistuin jopa osallis­ tumaan pahamaineisiin Raisin Weekendin -aktiviteetteihin vaihdossa Skotlannissa.

Tuolloin osakseni eivät koituneet van­ hempien opiskelijoiden pahimmat kiusat, kuten herätys kylmällä vedellä neljältä

aamuyöllä ja tämän jälkeen aamiasmurot kermalikööri Baileysin kera. Vältyin myös uinnilta jäisessä Pohjanmeressä, mutta juomapeleihin ja vaahtosotaan sentään osal­listuin. Mietin, että jos prinssi William ja Catherinekin tästä selvisivät samaisessa kaupungissa, miksen minäkin!

Ennen fuksiaisia mielessä pyöri tietysti klassinen kysymys: mitä ne minusta ajattelevat? Tämä on varmasti yleismaail­ mallinen, mutta erityisesti ujojen suoma­ laisten ja nuorten huolenaihe, josta olisin toivonut jo päässeeni eroon 23-vuotiaana.

Stressasin: olenko auttamattoman vanha?

Tai ainainen drop out -luuseri kerran jo yliopisto-opintoni lopettaneena? Mureh­ din, jaksanko valvoa ja juoda. Olisinhan voinut mennä Turkuun viettämään rauhal­ lista tyttöjeniltaa lukiokavereideni kanssa ja antaa piutpaut tällaiselle hössötykselle.

Herätä lapsuudenkotoa syömään avokadoa, graavattua lohta ja muita keski-ikäisten jääkaapin herkkuja ilman tunnetta nes­ tehukasta ja vähistä yöunista (lue: krapu­ lasta).

Noh, tällaisia ei enää auttanut miettiä kun olimme tuoreiden VSO:laisten kanssa saaneet punaiset haalarit päällemme ja voitontahtoisena suuntaamassa kohti ras­ teja. Pahaksi järkytyksekseni ryhmässäni olikin kaksi helsinkiläistä, joiden pelkäsin nauravan murteelleni. Olinkin suorastaan liikuttunut kun uusi ystäväni Malva ilmoit­ ti ihailevansa Turun murretta ja erityisesti sen isi-imperfektimuotoja. Tämän takia rohkaistuin puhumaan jopa lisää juuri, kun saavuimme laulurastille. Täällä sain innok­ kaana laulajana vetäistä jo Turussa lemp­ parisitsibiisikseni muodostuneen Syphilik­ sen. Rastinvetäjien korvat punoittivat kun he kehuivat rohkeaa valintaamme, ja ih­ mettelin, onko tämä edes mitään rohkeutta kun edes strippaukseen ei ole vielä päästy.

Mutta Helsingissä ollaankin astetta tyylikkäämpiä.

Olemmehan Suomen parhaan yliopiston opiskelijoita, eli suomeksi sanottuna Suomen parhaat aivot. Ja iso osa vieläpä kotoisin yli­ opistomme alkujuurilta eli legendaarisesta Varsinais-Suomesta!

Kun saavuimme rasteilta takaisin VSO:n tiloihin, ihastelimme Mannerheimintielle avautuvaa näköalaa, jonka vuoksi todel­ lakin kannattaa kiivetä. Muutkin olivat oikein rentoja ja me fuksitytöt olimme vaikuttuneita sitsipöytään saamastamme saatosta ja tuolin auttamisesta alle. Poissa oli juuri yläasteelta tuttu inhottava liikun­ tatuntien joukkueenvalitsemismenetelmä, jollaista hetken ehdin jo sitsijonossa pelätä.

Ainoa harmi oli, että mehevä hampuri­ lainen jäi osin syömättä, kun lauluja oli niin paljon, mutta ainakin alkoholi imeytyi sitäkin paremmin. Kanssajuhlijat opastivat kärsivällisesti skoolausetiketissä, joka pik­ kuhiljaa näin syksyn jälkeen alkaa olla hal­ lussa.

SYKSYN AIKANA PÄÄSIN to­ teuttamaan monia unelmiani, joista en­ simmäisen koin jo fuksiaisissa, kun sain toimia tanssilattian dj:nä, peräti yhden bii­ sin ajan. Muita toteutuneita unelmia ovat olleet karaokemaraton, nimittäin karaokea parempaahan ei ole, intialainen ruokailta ja

se, että viimeinkin nyt VaNan tyttöjenillan jälkeen tiedän, mikä on BB- ja CC-voiteen ero. On ollut ilo tutustua monipuoliseen ja motivoituneeseen porukkaan. Olen saanut todistaa sen, minkä jo sosiaalipsykologian opinnoissani olen kuullut: tyytyväisin ja tehokkain ryhmä on se, jolla on sekä asiaettä tunnetavoite. VSO:lla näin on! Täällä mahtavaa on se, että juttu ei koskaan lopu kesken, sillä aina riittää uusia seikkailuja joita suunnitella, toimintoja joita pyörittää ja vanhoja, joita muistella. Täällä ei heng­ ailla vain huvin vuoksi, mutta ennen kaik­ kea huvin vuoksi. Asialliset hommat hoi­ detaan, ja sitseillä ollaankin sitten Matin työantajan tapaan kuin ellun kanat! Koke­ mattomatkin saavat kokeilla siipiään, kuten allekirjoittanut, joka kokouksessa ilmoit­ tautui kahteen hommaan ja sai kuulla, että tuota menoa saat suunnitella muutaman lisävuoden tutkintoosi… Hmm, toivotta­ vasti ei. Mutta toisaalta, mitä se haittaa jos on näin hauskaa!

Rankka työ vaatii myös rankat huvit!

“Ennen fuksiaisia mielessäni pyöri tietysti klassinen kysymys: mitä ne minusta ajattelevat?”

11

teema ELÄMÄÄ EPÄMUKAVUUSALUEELLA Anna-Kaisa Laitinen JOKU JOSKUS JOSSAIN näytti minulle kuvan, jossa on kaksi ympyrää. Toinen niistä ympyröistä, pienempi, kuvastaa mukavuusal­ uettamme. Tämän ympyrän ulkopuolella sijaitsin sitten se isompi ympyrä, joka oli nimetty paikaksi, jossa taikuus tapahtuu. Muka­ vuusalue on tila tai tunne, jossa olemme kuin kotonamme, kaikki ympärillämme on tuttua ja turvallista, mukavaa. Kukapa ei viihtyisi omalla mukavuusalueellaan? Sanotaan, että on välillä hyvä pois­ tua tältä omalta mukavuusalueeltaan ja haastaa itseään. Mukavuus­ alueen reunoilla kannattaa steppailla ja jos oikein riehaantuu heittää parit kärrynpyörät ja piruetit reunan toisella puolella, siellä, missä muutos tapahtuu, haasteet odottavat ja taikuus on jokapäiväistä.

Tästä uhkarohkeudesta voi saada palkkioksi uudenlaista potkua elämään ja pilkettä silmäkulmaan, voimme huomata mukavuus­ alueellamme erinäisiä asioita, joita on aika tuulettaa ja tomuttaa, ja näin mukavasta tulee mukavempi.

Tämä valloittavan elämänmyöntei­ nen kuva mielessäni pakkasin syksyllä 2012 kimpsuni ja kampsuni ja ostin menolipun pois mukavuusalueeltani kohti uutta maata, vaihto-opiskeluvuotta, uusia haasteita ja en­ nen kaikkea sitä luvattua taikuutta – mutta kuinkas sitten kävikään? Kun valvoin yöni itku kurkussa seiniä tuijotellen, kun kahvilan nurk­ kapöydässä istuminen ahdisti, kun yliopiston käytävällä kulkeminen ravistutti, mietin toisi­ naan itsekseni: missä se luvattu taikuus on?

“Mietin toisinaan

itsekseni: missä se luvattu taikuus on?“

12

Your comfort zone

Where the magic happens

Turvattomuus – ei taikuus, se oli se, mitä koin mukavuusalueeni ulkopuolella. Turvattomuuden tunnetta ei suinkaan tuonut muka­ naan uusi kieli, kulttuuri ja tavat, erilaiset ihmiset, normit ja paikat, vaan eräs jo kotona matkalaukkuun pakattua fobia: araknofobia, se monelle muulle niin kovin omituinen sisuskaluja syövä pelko kah­ deksanjalkaista pientä otusta kohtaan. Ennen vaihtoonlähtöä kävi mielessäni monen monta erilaista kauhuskenaariota siitä, miten kammottavaa elämä toisessa maassa voisikaan olla. Hassua sinänsä, ettei minulle tullut silloin mieleenikään, että se lopullinen syy, joka saisi minut ostamaan paluulipun takaisin mukavuusalueelleni, olisi vanha viholliseni hämähäkki, jota en päässyt pakoon.

ON VAIKEAA SELITTÄÄ lukijoille, miten kamalaa on elämä epämukavuusalueella, kun epämukavuuden tunne johtuu pelosta.

Kuvitelkaa, että suurin pelkonne elämässänne asuisi makuuhuonees­ sanne. Joka olisi ainoa asuinhuone. Ja niitä pelkoja olisi seitsemän.

Samaan aikaan, ensimmäisenä iltana. Ja yksi niistä olisi eräänä päivänä tyynyn vieressä. Ja toinen seinällä pään vieressä. Ja kolmas suihkussa. Eräs asuisi salaa pöydän alla ja toinen osaisi hyppiä pa­ koon. Ja ei auttaisi, vaikka poistuisitte kotoa: pelot asuvat myös lähi­ kuppilassa, yliopiston luentosalissa, raitiovaunussa, ystäväsi­kotona.

Mukavaa, eikö?

Tykkään mukavuusalueestani ja oikeastaan, tänne palat­ tuani, en tahtoisi täältä enää poistua. Eräänä päivänä, kun aika on parantanut haavat ja kullannut muistot, uskallan taas ehkä varpaal­ lani koskettaa mukavuusalueen ulkopuolista aavaa merta. Toivo­ taan, ettei vesi ole silloin liian kylmää.

PS. Tämä juttu on omistettu c. Salmelalle, joka kesällä 2012 Facebookiin­ linkkasi kyseisen kuvan kahdesta ympyrästä ja joka yhä tänä päivänä uskoo taikuuteen.

13

TEKSTI: LIISA LÄHTEENAHO

YÄK EN SYÖ Harva asia herättää niin paljon tunteita kuin ruoka. Ja miksei herättäisi – halusimmepa tai emme, ilman ruokaa ei voi elää. Nykyään ruoka on meille enemmän kuin energiaa, se on tapa ilmaista itseämme. Enää ei riitä, että rikkaat syövät yltäkylläisesti ja köyhät sen mihin heillä on varaa.

Me noudatamme mitä moninaisimpia ruokavalioita, joiden tiedämme tai uskomme vaikuttavan terveyteemme, hyvinvointiimme, imagoomme ja maailman tilaan. ”Kohtuudella kaikkea” tuntuu harvinaiselta ruokafilosofialta, kun keskiöön on noussut se, mistä kaikesta pitäisi kieltäytyä ja miksi.

14

“Kun googlaa sanan

kouluruoka, ensimmäinen hakutulos on Facebooksivu nimeltä Kouluruoka on lehmän ulostetta.“ YLEVÄSTÄ ALUSTA ARKISEMPIIN aiheisiin – noudattaapa erikoisruokavaliota tai ei, useimmilla meistä on ruoka-aineita tai ruokavalioita, joille sanomme tiukasti ei.

Ja nyt ei ole kyse allergioista, vaan siitä, että yksinkertaisesti ei tykätä jostain.

Monilla meistä jotain ruokaa kohtaan tuntemamme ällötys muistuttaa suorastaan psyykkistä traumaa. Trauma, eli pitkäaikainen henkinen haitta, syn­ tyy kun traumaattiset ärsykkeet ylittävät yksilölli­sen sietokyvyn. Kukapa meistä ei olisi joskus sanonut, ettei koskaan enää syö ruokalajia x, koska sitä pakotettiin syömään lapsena ja vieläpä monta kertaa? Lisäksi se oli silloin jo pahaa.

Vaikka itseilmaisu ja yksilöllisyys ovat ihan kivoja juttuja, on sääli, että ne tuntuvat uhkaavan yhtä maamme parhaista ja tunnetuimmista innovaatioista – maksu­ tonta kouluruokailua. Oppivelvollisuusk­ ouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa jokaisena koulupäivänä tarjotun maksut­ toman aterian pitäisi olla monipuolinen, ravitseva ja terveellinen. Ruokailun pitäisi myös tarjota oppilaille ja opiskelijoille sekä tauko työpäivän keskelle että mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Hienoista tavoitteistaan ja monista historiallisista sekä nykyisistä hyvistä vaikutuksistaan hu­ olimatta kouluruoka on jatkuvan kritiikin,

valituksen ja vaatimuksien kohde. Kun googlaa sanan kouluruoka, ensimmäinen hakutulos on (turkulaistaustainen) Face­ book-sivu nimeltä Kouluruoka on lehmän ulostetta.

USEAT RUOKATRAUMATKIN tuntu­ vat liittyvän juuri kouluruokailuun – klassik­ koaiheita ovat esimerkiksi kumiperunat, kesäkeitto ja etäisesti räkää muistuttavat kiisselit. Pitkään jaariteltuani haluan ker­ toa teille tämän jutun salaisuuden: kaikki nämä traumaruoat voivat olla herkullisia, jos ne vain tehdään oikein ja kunnollisista aineksista! Ei kai kukaan kuvittele, että lämmitetty maito, jossa lilluu kaksi vuotta sitten jäädytettyjä pakastekasviksia olisi hyvää? Sen sijaan tuoreista itse pilkotuista kesävihanneksista, jotka keitetään napakan kypsäksi kermalla, yrteillä ja valkoviinillä rikastetussa liemessä, saa aikaan melkoista herkkua.

Ylitetään yhteiset ruokatrau­ mamme! Kokeillaan epäilyttäviksi ja etoviksi koettuja ruokalajeja! Mennään epämukavuusalueelle! Aloitetaan pinaat­ tikeitolla, ilman keitettyä kananmunaa.

Nam. >>>

15

AVOKADOPINAATTIKEITTO

1

Neljälle alkuruoaksi, kolmelle pääruoaksi.

Valmistusaineet sai Stockmannilta noin 16 eurolla, leijonaosan summasta vei juustotiskistä valittu parmesaanin pala.

Ainekset 2 kpl salottisipulia

Valmistus

1 rkl rypsiöljyä

Silppua sipulit ja kuullota ne öljyssä paksupohjaisessa tai pinnoitetussa kattilassa.

(Varo ruskistamasta sipuleita.) Lisää kattilaan kuuma kasvisliemi ja huuhdeltu pinaatti. Anna keiton kiehua kymmenen minuuttia. Lisää keit­ toon pilkottu avokado, limetin mehu ja basilika.

(1) Jatka kypsentämistä toiset kymmenen mi­ nuuttia. Keitto näyttää tässä vaiheessa valmis­ tustaan aika hirveältä, mutta älä huolestu.

2 kpl valkosipulinkynttä 5 dl kasvislientä

200 g tuoretta pinaattia 2 kpl kypsää avokadoa 2 rkl limettimehua

2 dl tuoretta basilikaa 1 dl kermaa

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

1/2 tl cayennenpippuria

4-8 rkl raastettua parmesaanijuustoa

2

16

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderillä.

Lisää kerma ja kiehauta, mutta älä kuitenkaan keitä enää. (2) Mausta keitto suolalla ja pippu­ rilla. Maista ja säädä mausteita makusi mukaan.

Tarjoiluvaiheessa raasta annosten päälle reilusti parmesaania. (3)

3

Kuka pelk채채 Seppoa?

TEKSTI: MARTINA WETTERSTRAND

17

“Mieluisinta

18

inspehtoriudessa on ollut nähdä osakuntahengen ja -palon sisälle sekä nähdä iloisia opiskelijoita.“

Keväällä 2012 kuraattorit, väistyvä ja astuva, sekä hallitus 7. jäsenen johdolla ryhtyivät katselemaan uusia inspehtorikandidaatteja vähän sillä silmällä.

Epävirallisen torellisissa neuvonpidoissa tavattiin myös tositurkulainen professori Seppo Villa, joka lievästä alkujännityksistä huolimatta vastaili hänelle esitettyihin kysymyksiin päättäväisen varmalla otteella, pojankollimainen pilke silmäkulmassaan. Tätä lehteä varten sihteerinkammiossa terotettiin sulkakyniä ja lähetettiin mustetahratestin muotoinen haastattelu inspehtori Villalle. Yksin­ oikeudella, Varsinaissuomalaiselle.

Mikä tai kuka sai sinut ryhtymään Varsinaissuomalaisen osakunnan inspehtoriksi?

Seppo Villa: Delegaatio, joka ryhtymistä esitti, oli perusteluissaan sen verran vakuuttava, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Myös maakuntahengellä oli merkitystä.

Takana alkaa olla lähestulkoon vuosi inspehtoriutta. Mikä on ollut tehtävässä haastavinta? Entä mieluisinta? Haastavinta on ollut aikataulujen yhteensovittaminen. Mieluisinta on ollut nähdä osakuntahengen ja -palon sisälle sekä nähdä iloisia opiskelijoita.

Inspehtorin tehtävänä on valvoa ja johtaa osakunnan toimintaa.

Mikä on viisain elämänohje, jonka olet kuullut (ja keneltä)?

Verkottaudu mahdollisemman laajasti ja kansainvälisesti ja muista aina, että on parempi olla suurin piirtein oikeassa kuin pilkulleen väärässä. Ensimmäisen ohjeen olen kuullut monelta mentorilta, mutta jälkimmäisen taidan olla kehittänyt ihan itse.

Niin aktiivi- kuin seniorimman polven osakuntalaiset ovat noteeranneet ainakin inspehtorin jämäkän ja kompaktin otteen kokousnuijimiseen. Kenties harvemmat meistä tietävät kuitenkaan tarkemmin sii­ tä, mihin Seppo pistää nokkansa vapaa-

ajallaan.

Harrastat sukeltamista. Mitä merenpohjalta yleensä löytyy? Suomesta vain mutaa, rihmalevää ja jos hyvin käy jokunen hylky. Maailmalla asiat ovat toisin: korallia, hiekkaa, haita, paholaisrauskuja ja uskomaton näkyvyys.

Missä ja millainen on unelmiesi sukelluskohde (jossa joko jo olet tai et ole vielä ollut) ja miksi?

Punaisen meren keski- ja eteläosat ja Male­ diivien ympäristön vedet. Olen sukellellut molemmissa vesissä monia kertoja ja tulen sukeltamaan vieläkin. Kummassakin veden kirkkaus suomalaisittain täysin uskomatonta.

Ranskan Polynesian vedet kiinnostaa ja samasta syystä.

Unelmoinnista, ja siis unistakin puheen ollen, nukutko foliohattu päässä? No en!

Vai niin ;) No mutta, koitetaanpas seuraavaksi nyhtää herra kauppaoikeuden professorilta jotain irti oikeustieteen saral­ ta.

Miten turkulainen ja helsinkiläinen oikeustiede eroavat? Tämä on paha, todella paha kysymys. Turun vahvuus ja heikkous on tiedekunnan pienuus. Pienuus

tuo joustavuutta, mutta resurssien vähyys voi johtaa siihen, että tiedekunnan painopiste­ alueet voivat keskittyä liikaa. Helsinkiläi­ nen oikeustiede on tässä suhteessa erilainen.

Resurssit joustavat ja niitä voidaan kohdentaa laajemmalla rintamalla.

Onko oikeustieteessä jotain vääristynyttä? On – välillä se irtoaa likaa pilvitasolle, ja unohdetaan mikä on olennaista.

Taisipa professori onnistua irtaantumaan sopivan kriittiselle etäisyydelle harjoit­ tamastaan tieteenalasta – hyväksyttäneen vastaukset. Sitten vielä hieman lisää irtaan­ tumisia!

Mikä on ollut vaikuttavin kokemasi taide-elämys ja mikä siinä oli merkityksellistä niin taiteen kuin kokemuksesi kannalta?

Kun katsoin Turun taidemuseossa erästä metsälampea esittänyttä taulua viime kesänä.

Katsoin sitä ensin metrin päästä, ja hämmästelin, että onpa suttuinen teos, mutta kun lähdin seuraavan saliin, vilkaisin taaksepäin samaa taulua ja se näyttäytyi nyt uskottoman hienolta. Kokemuksena tästä sain valaistusta, että on hyvä katsella asioita eri näkökulmista.

(Olkoon ihan kelpo vastaus, kiitos humaa­ nin ja yleistävän loppukaneetin.)

19

“Piispanmunkki, tietysti!”

Olet kirjoittanut monia kirjoja.

Minkä niistä tulisi kaikkien ehdottomasti lukea ja miksi? Osake­ yhtiön pääomarakenne ja rahoitus. Se valaisee yksinkertaisesti, miksi osakeyhtiön on niin hyvä mekanismi organisoida yritys.

Mikäli et olisi päässyt/mennyt opiskelemaan oikeustiedettä, missä olisit nyt? Lentäjä tai sukeltaja.

Myyntipuhe ei välttämättä humanistia vakuuttanut, mutta toivottavasti kirjalla on menekkiä ja merkitystä ainakin oik­ kareille ja vähintäänkin tenttilukemisena.

Alkulämmittelyn jälkeen voisi olla aika pistää jo vähän kovemmilla panoksilla.

Onko Kirkkotiellä jokin erityinen merkitys ja tarkoitus paitsi turkulaisille oikkareille myös sinulle yksityishenkilönä? No, olihan se isossa roolissa, mutta vain sosiaalisessa mielessä.

Siellä oli aina koti.

Mistä olet itse joutunut käymään eniten/tiukimmin kauppaa? Aikaisemmin työn, urheilun, sosiaalisen elämän ja muun vapaa-ajan sovittamisessa yhteen. Nyt luulen päässeeni kaupankäynnissä tasapai­ noon.

Onneksi Kirkkotien tilalle on löytynyt koti keskellä Helsinkiä! (Toim.huom.)

Mitä pelkäät? Yksilön yhteiskunnallista välinpitämättömyyttä.

Ja humaaniuspisteet vaan ropisevat!

Uskaltaisiko sitä myös udella inspehtorin omasta opiskeluajasta?

20

Millainen olit opiskelijana? Vaikea, itsekeskeinen minä itse -ihminen.

Mikä VSO:lainen tapa tai perinne on mielestäsi varsinaissuomalaisin ja miksi? Turun Palo! Se muistuttaa historiasta niin paljon.

Ja niinhän se Turku palaa, vuodesta toi­ seen! Taisi vuoden 2012 juhla sävähdyttää merkityksellisesti myös inspehtorimme kauden käyntiin, foliohattu-skuupeista huo­limatta.

Kaikilla professoreilla on fiksaatio johonkin – mikä se on sinun kohdallasi? ”Rakkaus osakeyhtiöön” – alan päästä siitä jo hiukan eroon.

Miten Seppo Villa rentoutuu ja pitää huolta hyvinvoinnistaan?

Mökkeillen, matkustellen, suunnistaen, lenkkeillen, hiihtäen – ja näitä kaikkia vaimon kanssa, mutta sitten äijäporukassa vaeltamalla Lapissa ja sukellusjutuissa.

Kuinka monen vastauksen laatimisessa vaimosi oli osallisena?

Nollan!

SIHTEERINKAMMIOSTA KII­ TETÄÄN ja kuitataan, muutamat muste­ tahratulkinnat arkistoitu vielä tuonnem­ pia juonenpaljastuksia varten. Arvon inspehtorimme voi katsoa selviytyneen haastattelusta hyväksytyin arvosanoin, ja nähtävästi myös omin neuvoin. Me varsi­ naissuomalaisethan kuitenkin tiedämme, kuka siellä kaiken takana [aina] on.

Oletko kuin Seppo? ”Valitse jompikumpi” -visa :

O

PP

SE

1) Matti ja Teppo vai 2) Seppo ”Sepi” Kumpulainen?

1

1) hauki vai 2) bitumi?

2

1) VR vai 2) Matkahuolto?

2

1) berliininmunkki vai 2) piispanmunkki?

2

1) Seitsemän veljestä vai 2) Alastalon salissa?

1

1) Paula Koivuniemi vai 2) Jenni Vartiainen?

2

1) Casablanca vai 2) Rambo?

2

1) Täl vai 2) tois pual jokkee?

2

1) Soolona vai 2) Kimpassa?

2

Ä

N

SI

21

TEKSTI: PAULA SUOMELA

Tuotetaan h채pe채채 22 Mutta miss채 on Krisse?

n j p n o a l n m m t h s

no hyi ai kauhee miten jotkut kehtaa mä en pysty ees katsomaan kun nolottaa niin paljon siis onhan toi nyt tosi kiusallista tehdä tolla tavalla ihan kaiken kansan nähden mitäköhän se mahtaa ajatella kun menee telkkariin tekemään tollasta siis hyi mä en pysty katsomaan yhtään enEHKÄ ME EMME enää häpeä. Emme menetä kasvojamme tai mieti mainet­ tamme ja aikamoisen operaation saa suorittaa ennen kuin tuomme per­ heellemme sitä itseään — häpeää.

Mokat nolostuttavat meitä ja kännitoilailun jälkeen tunnemme mork­ kista, mutta puhdas häpeä, siis se, että olisimme toimineet vastoin sosiaalisia normeja, ja ”kunniamme” tai vaikkapa ”hyveellisyytemme” kyseenalaistettaisiin lähipiirissämme, on kaukana arkitodel­ lisuudesta. Sana häpeä tuo mieleen ou­ toja hihhuliuskontoja ja historiantunteja.

Netin ikiviisaita keskustelupals­ toja ja artikkeleja selatessa löytyy fiksun kuuloinen ajatus: Koska meitä eivät enää sido tiukat käyttäytymissäännöt siitä, miten tietyn luokan, iän ja sukupuolen edustajan tulee toimia, emme myöskään koe niin voimakasta häpeän tunnetta tai sen pelkoa kuin muutaman sukupol­ ven takaiset vanhempamme (jotka sit­ ten eivät ilmeisesti muuta tehneetkään kuin häpesivät itseään ja perhettään).

YKSI KÄSITE KUITENKIN on, jos­ sa häpeä vielä sinnittelee arkisessa kie­ lessämme, nimittäin myötähäpeä. Edes Wikipedia ei auttanut tuon ikävän ilmi­ ön määrittelemisessä, mutta yleensä sillä tarkoitetaan häpeää toisen ihmisen tai joukon puolesta, joiden toiminta ei kuiten­ kaan vaikuta itseen tai ole omalla vastuulla.

Myötähäpeän tunnetta et­ sitään tässä seuraavaksi ja siinä on tarkoitus oikein rypeä. Jotain häpyä!

23

ja sit vielä kaikki ne nu mokaamaan itsensä vaik sit kaikki nauraa niille v Viihdettä lainen joka lauloi sen ke sottu youtubessa vaikka Kurjaa kertaa niin vähänkö sitäk ei oo viel yhtä paha kuin tekevät teinit siis voi apua k on eiks ne oikeasti tajua ykskin tyyppi luuli että cu tussa ja se selitti sitä iha ihmiset vaan nauraa sille tuu kun se lukee niitä kaik T

i

l

a

n

n

e

1

TIEDÄN MITÄ ON tulossa ja ajatus­ kin on epämukava. Klikkaan Youtubesta pyörimään pätkän Naurun tasapaino -ni­ misestä ohjelmasta, jossa amatöörit nouse­ vat lavalle kokeilemaan stand up -komediaa.

Ja eihän se kaunista katsottavaa ole. Kaikki tietävät miltä nolon tosi-tv:n katsominen tuntuu. Kurkkua kuristaa, naama vääntyy irveeseen, kädet vään­ tyilevät sylissä ja mieli tekisi työntää pää sohvatyynyjen väliin. Mutta samalla nau­ rattaa ja tunne on jännittävä ja vähän kut­ kuttava. ”Iik! Mitä se nyt aikoo tehdä?!”

Myötähäpeä voi olla loista­ vaa viihdettä ja viihteen etuna on, että poispääsy tilanteesta on yhden jääkaap­ pikäynnin päässä. Toimii televisiossa tun­ teena siinä missä pelko, suru tai naurukin.

24

Mä en pysty kattoo!

T

i

l

a

n

n

e

2

OLLAAN OPETUSTILANTEESSA pienen kurssiryhmän kanssa ja on aika purkaa opiskelijoiden tekemät tehtävät.

Porukan nuorimmalle on sattunut aja­ tusvirhe, jonka vuoksi koko työn logiikka ontuu, eikä pikkumainen proffa anna ar­ moa vaan kaikki ongelmat käydään läpi.

Ei tekisi yhtään mieli kuunnella ohjaajan monologia ja vielä vähemmän kat­ soa kollegaan päin. Olo on inhottava, vähän kuin virheiden osoittelu kohdistuisi omaan työhön. Tilanne muuttuu tuhat kertaa kiu­ sallisemmaksi, kun pyydetään yleisön kommentteja ja joku Oman Elämänsä Sankari aloittaa oman listansa maire­ alla äänellä: ”Ei millään pahalla ja tää voi olla ihan mielipidekysymyskin, mutta…”.

Tekisi mieli viskata paperit il­ maan ja lähteä juoksemaan kauas pois.

Tämä on kolmesta tilanteesta kurjin.

uoret ku menee idolsiin kka ei osaa ees laulaa ja vähän kuin se romaniaen lee biisin jota on katKiusallista kuinka monta miljoonaa kin nolottaa katsoa mut se n kaikki ne feissarimokia kuinka avuttomia ne välillä vai onks ne vaan tyhmiä urling on kielletty raamaan tosissaan ja nyt kaikki aattele mistä siltäkin tunkkia kommentteja netistä T

i

l

a

n

n

e

3

KÄYNNISSÄ ON KOTIBILEET sen vanhan koulukaverin luona, jonka ystäväpi­ iriin kuuluu aika värikkäitä persoonia. Joku pariskunta on käyttänyt koko illan toistensa nälvimi­seen­,juomiseen,toisistaan valittami­ seen, juomiseen ynnä yleiseen avautumi­ seen Ongelmistaan isolla alkukirjaimella.

Sitten kello kaksi aamulla alkaa julkinen riita keskellä pienen kämpän olo­ huonetta. Erittäin törkyinen lika­ pyykki pestään kovaan ääneen kiusallisten yksi­ tyiskohtien kera höystettynä. Muiden vieraiden on pakko seurata ympärillä.

Tilanne on kauhistuttavan epämuka­ va ja myötähäpeän puna tuntuu viikon jälkikäteen. Jos nykyaikana vielä voi rik­ koa sosiaalisia normeja, siinä ne menevät sirpaleiksi kuin Stockmannin joulu­koriste­ pal­ lot asetelmaan päin kompastuessa.

ON TIETYSTI LIIOITELTUA sa­ noa, ettei häpeää enää olisi yhteiskun­ nassamme. Eikä vähiten sen vuoksi, että kaikki tietävät kyllä hyvin, miltä häpeä (myötä tai tavallinen) tuntuu.

Jos käytetään häpeilemättä kyök­ kipsykaa, niin voisi arvella, että kivikaudella häpeällisiä olleiden tilanteiden merkitys on paljon pienempi feissarimokien ajan Suomessa. Ketä kiinnostaa jos nuori nain­ en esiintyy humalassa julkisesti? Mitä väliä, jos naapurit näkevät, kuka luonasi käy?

Ja pienet arkipäiväiset mokat? Ne unoh­ tuvat nopeasti ja niin haihtuu häpeäkin.

25

VALITSE PELKOSI

TEKSTI: JAN NIKANDER

26

KAIKILLE MEISTÄ TULEE niitä hetkiä, jolloin ei vain yksin­ kertaisesti pysty. Ei irtoa, eikä kyllä kerta kaikkiaan lähde millään ilveelläkään liikkeelle. Ei huvita, ei kiinnosta, ulkona sataa loskaa, on pimeä, kahvikin on jäähtynyt, pikkasen aivastuttaakin. Kaikki me olemme vedonneet mitä erikoisimpiin tekosyihin jossain vaiheessa opiskelujamme. Tällaiset tekosyyt ovat kuitenkin valitettavan arki­ päiväisiä. Me pystymme parempaan.

Alkaneen lukuvuoden kunniaksi vuokaaviotoimituksemme keräsi opiskelijan elämän kannalta näppäriä pelkoja – fobioita* - milloin minkäkin arkiaskareen ja henkisesti seinään tuijottelua vaativam­ man tehtävän välttämiseksi. Näin voit siis perustella itsellesi (ja parhaassa tapauksessa muillekin) näennäislääketieteellisesti, miksi tenttikirjat voivat yhä edelleen haalistua kirjapöydälläsi. Tee siis it­ sestäsi itsepetoksen mestari kanssamme.

Huomioithan, että kaikki seuraavassa esitetyt pelot eivät välttämät­ tä kestä lääketieteellisesti päivänvaloa. Ethän siis kävele vuokaavi­ omme kanssa psykiatrin vastaanotolle, jookos? Asiavirheistä johtu­ vat valitukset voit toimittaa lähimpään roskakoriin.

Lähteet American Psychiatric Association. (1994). Diagnostic and statistical manual of mental disorders (4. painos). Washington, DC: Author. behavenet.com/phobia www.mielenterveysseura.fi phobias.about.com Doctor, R. M., Kahn, A. P., & Adamec, C. A. (2008). The encyclo­ pedia of phobias, fears, and anxieties. New York: Facts On File. * Fobioilla eli määräkohtaisilla peloilla tarkoitetaan jonkin asian, esi­ neen tai tilanteen suhteetonta ja epärealistista pelkoa. Usein pelot liittyvät teoriassa mahdolliseen, mutta käytännössä hyvin epärealistiseen vaaraan. Mikäli kärsit toistuvista ja pitkäkestoisista peloista, jotka hallitsevan elämääsi, on suositeltavaa hakea ulkopuolista apua.

27

BAROFOBIA

Tässä tilassa henkilö pelkää painovoimaa.

Esimerkki: ”!!!!!!!!!!”

HEDONOFOBIA

Tila, jossa henkilö pelkää mielihyvää.

Katso myös cherofobia – ilon pelko.

KYLLÄ

EI

Esimerkki: ”Ei hitto, siel kemuis olis varppina liian kivaa. Jätän väliin.”

ILMAISTA RUOKAA?

NO EN

NO KU...

MENE JUHLIIN

JOKO MENNÄÄN?

ETKÄ MITENKÄÄN PYSTY?

ÄLÄ NYT HUIJAA!

KÄYDÄ VANHEMMILLA?

TEHDÄ HARJOITUSTYÖ?

MENNÄ JUHLIIN?

KYLLÄ

Aloita tästä

SIIVOTA SOLUHUONEESI? EN

PITÄISKÖ SINUN...

JAKSATKO?

PITÄÄ ESITELMÄ?

GLOSSOFOBIA

Tässä melko yleisessä pelossa henkilö pelkää puhua julkisesti.

Kytköksissä sosiaalisiin pelkoihin.

Esimerkki: ” …”

TEHDÄ ITSE RUOKAA? MENNÄ TENTTIIN?

MENNÄ LUENNOLLE? LUKEA TENTTIIN?

BIBLIOFOBIA

Verrattain harvinainen pelko, josta kärsivä henkilö pelkää kirjoja tai lukemista. Oireina esimerkiksi tärinä, hikoilu ja itkeminen lukiessa tai lukemista ajatellessa.

Esimerkki: ”Sori en voi tulla messiin kirjastolle ku toi bibliofobia pukkaa taas päälle aika äkäsesti”

28

TÄMÄKIN OLISI SOPIVA HETKI KOODATA. KATSO MYÖS ‘HELIOFOBIA’, AURINGONPELKO.

ERGASIOFOBIA (myös ergofobia) Työskentelyn tai työpaikan etsimisen pelko. Samaa termiä käytetään myös leikkausten (suorittamisen) pelkäämisestä. Katso myös prokrastinaatio.

KYLLÄ OLETKO TEEKKARI?

EN

Esimerkki: ”Piru ku toi työskentely pelottaa niin paljon, et taitaa jäädä hommat tekemättä.”

KAKORRHAPHIOFOBIA

Poikkeuksellinen epäonnistumisen tai tappion pelko. Katso myös atychiofobia.

NO EI

TULIKO LUETTUA?

Esimerkki: ”Ei se tuu kuitenkaan onnistumaan.”

GRAPHOFOBIA

Kirjoittamisen ja käsin kirjoitetun tekstin pelko.

Esimerkki: ”Eeeeikä, tääl on jotain kirjaimia! En pysty kirjottaan mitään tähän.”

OPISKELETKO LÄÄKIKSESSÄ?

AGORAFOBIA EN KYLLÄ

Yleinen pelkotila, jossa henkilö kokee tietyt ympäristöt äärimmäisen ahdistaviksi. Esiintyy useimmiten ruuhkaisissa tai erittäin avoimissa ympäristöissä (esim. pellot).

Esimerkki: ”Joudun kyl varmaan jättää sen tilaston massaluennon väliin huomenna ku siel on kuitenki nii paljon jengii”

MENE LUENNOLLE 29

jälkipelit

Luo oma sketsihahmosi Luulitko sketsihuumorin olevan vaikeaa? Ehei. Tässä Varsinaissuomalaisen vinkit, joilla löydät itsestäsi oman elämäsi sketsihahmon.

AMMATTI Helpoimmin huumoriarvon saa ammateista, joita jollain tavalla halveksitaan. Suosittelemme: poliitikko, koulun keittäjä tai striptease-tanssija.

KOTIPAIKKA Kansansuosion saavuttamiseksi kannattaa valita jokin pikkupaikkakunta Suomesta, jossa ei ole vuosikymmeneen tapahtunut mitään jännittävää, joten supina torilla on taattua. Paikkakunnalla pitäisi kuitenkin olla aktiivinen ja virkeä paikallislehti, joka herkeämättä uutisoi aiheesta. Suosittelemme: mikä vain savolainen paikkakunta, koska siellä niitä lehtiä näyttää aika paljon il­ mestyvän. Ja tuskin mitään tapahtuu.

VAMMA TAI VAIKEUS Kummeleista lähtien olemme tienneet, että sehän naurattaa aina kun joku on hieman jälkeenjäänyt. Älä siis unohda, että sketsihahmolla tulee olla jokin ulkoinen vaiva.

Suosittelemme: pakkoliikkeet, liikaraajat, ulkonevat silmämunat.

VAATETUS Ehdottomasti UFFilta.

HOKEMA Sketsihahmo ei pärjää ilman hokemaa. Mieluusti niitä on useampia, ja niitä pystyy helposti heittämään arkipäivän tilanteissa.

Murteet on valttia.

30

No, okei. Ollaan me vähän myöhässä tämän lehden kanssa. Nyt on 2014 ja tämä on syksyn 2013 numero. Voisimme sanoa syyksi tinkimättömän laadun, joka nyt vain ottaa aikansa. Niinhän se ottaakin. Oikea syy kuitenkin on päätoimittaja-taittajan laiskuus ja kii­reet.

Lehden teeman hengessä emme kuitenkaan pelkää sanoa sitä ääneen. Sillä me ihmiset pelkäämme epäonnistumista kenties enemmän kuin mitään muuta.

Siitä ylitse pääsemisen ensimmäinen askel on epäonnistua. Onnea vuoden 2014 päätoimittajalle Lauralle ja useita onnistumisia sekä epäonnistumisia!

31

32