Varsinaissuomalainen 2/2012

VARSINAISSUOMALAINEN

2/2012

SUURI VISKIVERTAILU 12 NETTIDEITTAILUN ABC 26 SITSINEITSYET 31

VARSINAISSUOMALAINEN 2/2012

Varsinaissuomalainen on Varsinaissuomalaisen osakunnan lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

Päätoimittaja: Anna Korvenoja Taittaja ja visuaalinen johtaja: Matti Lehto Toimitus: Patrik Forsberg, Anna Hamberg, Henri Jalonen, Liisa Jussila, Vili Järvi, Heidi Kuusela, Anna-Kaisa Laitinen, Jan Nikander, Joose Rajamäki, Jaakko Reinikainen, Henri Salmela, Kristian Sjölund, Aino Skinnari, Paula Suomela Kuvat: Ilari Ahola, Anna Korvenoja, Miika Ruissalo, Pihla Suomela, Lassi Viitanen Julkaisija: Helsingin Yliopiston Varsinaissuomalainen osakunta, Mannerheimintie 5 A, 00100 Helsinki Painos: 60 kpl. Paino: Picaset Oy, Höyläämötie 18 A, 00380 Helsinki

SIVU 2

PÄÄKIRJOITUS

Henkilökohtaista Tästä pääkirjoituksesta piti tulla lyhyt, ytimekäs ja neutraali. Sen sijaan siitä tuli pitkä, lavea ja henkilökohtainen. Yrittäkäämme elää asian kanssa.

Syyskuisena sunnuntai-iltana seison Helsingin rautatieasemalla ja junaa odotellessani pohdin, että vielä voisi perääntyä. Mietin, että pitääkö sitä nyt ihan joka paikkaan itsensä änkeä. Varsinaissuomalaista varten tehtävä viskimaistelu viiden teekkariherran kanssa alkaa tuntua yhä absurdimmalta idealta, etenkin kun mieleen palautuu puolen vuosikymmenen takainen syksy, jolloin liityin osakuntaan. Tuolloin kävin harvoin osakuntailloissa, vihasin Teinilaulua, en pitänyt viskistä ja epäilin, etten ikinä olisi aktiiviosakuntalainen, koska siinä oli jotain vähän arveluttavan oloista.

Lisäksi pidin suuremmitta pohdinnoitta kaikkia teekkareita lievästi ärsyttävinä.

Joskus päätyy aika kauas siitä, mistä lähti. Viidessä vuodessa teinilaulusta on tullut lempijuomalauluni, olen ollut noin kahdeksassa osakunnan virassa ja siten käynyt melko usein kuntiksissa ja sitseillä, joista lukuisia olen tavalla tai toisella ollut järjestämässä. Jutusta, jota vielä syksyllä 2007 pidin hieman etäisenä ja epäilyttävänä, onkin tullut melko tärkeä ja henkilökohtainen.

Tässä Varsinaissuomalaisen numerossakin raapaistaan henkilökohtaisuuden pintaa. Se tapahtuu uusien fuksiemme ensimmäisen sitsikokemuksen kautta, nettideittailun voimin ja ulkomaan kuulumisten avulla. Lisäksi syvennymme mm. opiskelijan ruokakulttuuriin, kuntavaaleissa mukana oleviin osakuntalaisiin, sekä kuulemme, mitä uusi kuraattorimme Vili pohtii.

Pidän kunnollisista lopuista. Niissä draaman kaari

saa ansaitsemansa muodon ja asiat tarvitsemansa pisteen. Tässä lehdessä on lopun tuntua, etenkin allekirjoittaneelle. Tänä syksynä olen huomannut tarkkailevani osakunnan organisoitua arkea jo hieman etäämmältä – hyvällä tavalla. Osakuntalaisia voi näemmä helposti tavata toimintakalenterin ohjelman ulkopuolellakin. Parasta on ollut huomata, että asioilla, jotka tekemishetkellä tuntuvat vain mukavalta arjen virralta, saattaa olla melko iso merkitys jälkikäteen ajatellen.

Olutmaistelulla Espoossa, perjantailounailla Otaniemessä, viiden tunnin sunnuntaibrunsseilla ja monella muulla noin äkkiseltään pieneksi tulkitulla jutulla on ollut valtava merkitys ainakin omassa, paikoitellen suhteettoman melankolisessa syksyssä.

Siispä, osakunnan ihanat pojat, mahtavat naiset, ja kaikki siltä väliltä: tässä teille henkilökohtaisella otteella tehty Varsinaissuomalainen, olkaa hyvät.

Ai niin, se viskimaisteluko? Se meni oikein mainiosti: teekkarithan on kivoja ja kuka nyt ei viskistä pitäisi?

Leppoisaa loppusyksyä, Anna Ps. Kiitokset Osakunnan Visuaaliselle Asiantuntijalle ™ Matille: ilman häntä tämä lehti olisi vain se kuuluisa ”Varsinaissuomalainen_2_jutut” niminen kansio päätoimittajan läppärillä.

SIVU 3

Ä S S

Ä Ä E T M E H K E L TE

Teksti: Anna Korvenoja

Mikä oli parasta kesässä?

Parasta kesässä oli viikon mittainen loma, jolloin kävin ystäväni luona Saksassa. Olen viimeksi pitänyt kesällä lomaa vuonna 2007.

JOOSE Joose toimii osakunnan hallituksen seitsemäntenä jäsenenä, mikä onkin osoittautunut tänä vuonna melko intensiiviseksi viraksi. Rentoutuminen tältä pedantilta teekkariherrasmieheltä kuitenkin onnistuu esimerkiksi viskin parissa. Tuota elämän vettä hän tarkasteli tätä lehteä varten muutaman muun osakunnan viski-intoilijan kanssa.

SIVU 4

Jos tästä eteenpäin saisit juoda vain yhtä viskimerkkiä, mikä se olisi?

Jos saisin juoda vain yhtä viskimerkkiä, kallistuisin Bowmoren kannalle. Sen tuoksusta ja mausta tulee mieleen suo, sammal ja meri. Käytän sitä luontokokemuksen korvikkeena, sillä se muistuttaa ulkosaariston tuulenpieksämistä luodoista, mökkeilystä ja syksyisistä hetkistä marjametsällä.

Mitä kirjaa suosittelet osakuntalaisille luettavaksi syyssateilla?

Jos haluaa ottaa syksyn pimeydestä kaiken irti ja upota ahdistuksen alhoon, kannattaa lukea Albert Camus’n Sivullinen. Toisaalta syksyä piristäisi mukavasti “Kwai-joen silta”, jonka kansallismielinen kiihko on nykyään huvittavaa. Toisaalta teekkarina nautin siitä, miten teoksessa kansakunnan sivistystä mitataan paitsi puhutuilla kielillä myös insinöörityön laadulla.

Jaakko on tullut tutuksi monessa VSO:n virassa ja toimikunnassa siten, että jopa osakunnan säännöt ovat muuttuneet hänen johdollaan. Melko tuore oikeustieteen maisteri käväisi osakunnan edustajana Atlantin toisella puolen: hänen raporttinsa reissusta löytyy tämän lehden sivuilta.

Ä ANNA Tämä osakunnan tomera lääketieteilijä asuu Kuopiossa, mutta on henkisesti läsnä osakunnan arjessa monen viran kautta. Varsinaissuomalaisessa hän pitää kolumnia, jossa pohditaan varsinaissuomalaisten ja savolaisten eroja – niin hyvässä kuin pahassakin.

Mikä on ollut tähän mennessä parasta VSO:n vuodessa 2012?

Kesäretki: ihanaa koomaamista nurmikolla helteellä, herkullista ruokaa ja vielä herkullisempaa juomaa, saunomista, salamoiva taivas, aamupala yhtä väsyneiden ja onnellisten ihmisten joukossa ja kaikkea muuta pientä kivaa kuten ratsastami­ nen.

Mitä odotat syksyltä?

Syksyssä on aina kivaa se, että pääsee taas opiskelemaan ja osakunnan toiminta herää kesähorroksesta. Ensin mainittu jää tänä syksynä tosin sattuneesta syystä itseltäni vähemmälle, mutta ilmoittauduin sentään työväenopiston arabiankurssille :) Miksi kanadalaiset ovat niin mukavia?

Kanada on mielestäni monella tavalla Euroopan ja Yhdysvaltojen välissä, mikä näkyy mm. siten, että kanadalaiset ovat usein ystävällisempiä kuin eurooppalaiset, mutta eivät vedä sitä samalla tavalla yli kuin stereotyyppiset jenkit.

Miltä tuntuu olla valmistunut ja töissä?

Aika lailla samanlaista kuin oli alkuvuodesta olla opiskelija ja töissä. Palkan muuttumistakaan ei oikeastaan huomaa, kun menot ovat nousseet.

Mitä hoitokeinoa suosittelet opiskelijan syysstressiin?

Kun kylmyys ja märkyys harmittaa, lähde luontoo toteamaan kuinka kaunis se onkaan. Sadeiltana on ihana käpertyä sohvan tai nojatuolin nurkkaan viltin alle lukemaan hyvää romaania tai katsomaan elokuvaa.

Mikä on parasta Kuopiossa?

Syksy Pohjois-Savossa on itse asiassa todella kaunista katseltavaa, kunhan vain tajuaa nostaa nenän tenttikirjasta ja suunnata katseensa ikkunasta ulos.

Lisäksi kalakukkokin on ihan hyvää.

JAAKKO

SIVU 5

VSOTOP PARAS KESÄRETKI IKINÄ?

1. Halikko 2012: ”Ainoa, jolle olen osallistunut”, 2. Uusikaupunki ja Lokalahti 2009: ”Oli vaan kivaa” 3. Särkisalo ja Perniö 2010: ”Kaikkia hyviä läppiä, aaltoja jne.”

Myös nämä mainittiin: Rengastie 2011, Laitila ja Mynämäki 2008, Somero 2002, Loimaa 2005, Turun ja Ahvenanmaan saaristo 2001

PARASTA SYKSYSSÄ?

1. Ruska 2. Uuden alun tuntu 3. Turun Palo

LEMPISITSISI OSAKUNNALLA? 1. Kesäsitsit: “Niissä on aina rennoin meno”, “Koska kesä” 2. Turun Palo: “Juhlan eteen nähdään paljon vaivaa”, “Polttavan kuuma tunnelma” 3. Rapujuhlat: “Näkee taas tuttuja”, “Hyvää sekoilua kautta linjan” Kaikki osakunnan juhlat saivat ääniä. Vuosijuhla ei ollut mukana kyselyssä.

SIVU 6

Myös nämä mainittiin: Myrskyt, kirpsakat aamut, märkä ja hämärä kaupunki, syksyn tuoksu, punaviini, sherry, kynttilät, villasukat, kuntikset ja kimpat, uusi sato, käpertymiset, kukkivat ruusut, tuleva talvi, ”se, että voi pitää takkia, jonka taskuihin voi tunkea tavarat”, ”Se, että voi katsella ulos sateella ja samalla siemailla kahvia”

Q

Kuraattorinaa Tervehdys rakkaat osakuntalaiset. Onko teille kos­ kaan tullut mieleen miten ja miksi maailma on sellainen kun se on? Miksi jossakin päin maailmaa ajetaan vasemmalla puolen katua, miksi ihmisillä on eri lempiruokia tai miksi jotkut uskovat tooraan ja toiset Tukiaiseen? Oletteko koskaan ajatelleet kuinka monen päätöksen ja sattuman ketju on pitänyt tapahtua sen vuoksi, että taskussasi on kaksi kappaletta kuparisia viisisenttisiä? Itse aina­ kin monasti hämmästelen, mihin olen joutunut ja miksi.

Osakunnalle muuten kuuluu hyvää. Ins­ pehtori vaihtuu luultavasti justiinsa, ja uusia kirkassilmäisiä opiskelijoita pyörii nurkissa kivasti. Ilmapiiri on loistava ja savolaisten kanssa elämä tuntuu pikkuhiljaa löytävän järkevää rytmiä. Kiitos siitä kaikille teille!

Hauskaa syksyn jatkoa ja nähdään kuudennessa kerroksessa!

Vili

Johdattelevasti haluan kiinnittää huomiota kaikkiin niihin pieniin päätöksiin, joita itse kukin meistä tekee tiedostamatta ja yllättäen jatkuvasti.

Ja siihen, miten paljon asioita ihan oikeasti menee joka päivä täydellisesti tai ainakin ihan mukavasti. Liikennevaloista ihan varmasti enemmän on vihreitä kuin punaisia - tämän perustan siihen että kaupunkien palkkalistoilla on fiksuja liikennesuunnittelijoita, jotka päivästä toiseen laskevat ja pähkäilevät, miten valot saadaan paremmin näyttämään vihreää. Silti me syysmyrkyssä kah­ laavat murjottajat kiroilemme ääneen sille ainoalle punaiselle valolle kotimatkalla niin, että suojatietä ylittävän vanhuksen mäyräkoirakin pelästyy.

Kiertotietä pitkin pääsin päätösten - fiksujen päätösten - tärkeyteen. Pienet ja hyvin asetetut päätökset kantavat yhteiskuntaa ja elämää eteenpäin meidän kaikkien parhaaksi. Hyvä aika tehdä hienoja päätöksiä on juuri nyt. Anna äänesi HYYvaaleissa varsinaissuomalaiselle ehdokkaalle, hymyile varovasti itsellesi hyvästä lounasvalinnasta (heti kun olet laajentanut tajuntaasi kuvittelemalla salaattilautasen ainesosien logistiikkaketjut) ja kävele kotiin astumatta katulaattojen rakosten päälle.

SIVU 7

Opiskelijan keittiön salaisuudet Opiskelijan elämä on usein yhtä pennin venytystä ja ylellisyydestä jos toisestakin luopumista. Yhteen asiaan meillä kaikilla on kuitenkin aina aikaa ja varaa, nimittäin terveelliseen ja monipuoliseen, ystävien kanssa nautittuun ruokaan.

Tämä tarkoittaa yleensä UniCafe-ruokaa. Opiskelijalounas on siinä määrin edullinen, että opiskelijan on syytä tarkoin harkita, onko itse kokkaaminen todella vaivan arvoista. Ajattele sitä tiskin määrää, puuttuvien ainesten listaa, viikkoja jääkaapissa muhivaa lasagnea, jota ei koskaan syödä loppuun… Monet päätyvätkin luopumaan ruoanlaitosta arkena ja päästävät sisäisen MasterChefinsä irti vain erikoisissa tilaisuuksissa.

Tottumattoman ruoanlaittajan voi kuitenkin olla vaikea päästä puuhassa alkuun silloin kun on tosi kyseessä eli kun gourmet-annos olisi loihdittava. Tässä artikkelissa esittelemme muutaman reseptin ja käytännön neuvon pitäen silmällä tyypillisiä tilanteita, jotka vaativat kattiloiden ja kauhojen kaivamista esiin.

SIVU 8

Vanhemmat/isovanhemmat/kumminkaimat tulossa käymään? Älä hätäile!

Monille vanhemmille sukulaisille kyläily opiskelijan luona on kuin aikamatka omiin nuoruusvuosiin. Älä siis pilaa tunnelmaa tarjoilemalla Stockmannin noutosushia, vaan ilahduta perhettäsi valmistamalla klassista makaronilaatikkoa à la opiskelijabudjetti. Tässä helppo ja nopea resepti: Silppua 2 isoa sipulia. Ruskista 400 g jauhelihaa ja lisää sipulit ja mausteet: mustapippuria, ½ tl suolaa, basilikaa ja oreganoa. Seuraavaksi sekoita munamaito kulhoon sekoittamalla kolmen kananmunan joukkoon 6 dl maitoa. Voitele vuoka ja kaada 4 dl makaroneja pohjalle. Lisää makaronien päälle lihat ja sen jälkeen vielä 3 ja ½ dl makaroneja.

Kaada munamaito päällimmäiseksi ja ripottele pinnalle voimakkaan makuista juustoraastetta. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 35 minuuttia.

Tarjoile ketsupin kera. Kattauksessa suosi eripariastioita ja jostain kylkiäisinä saatuja mainoslaseja.

Maito on erinomainen ruokajuoma. Jälkiruoaksi sopii jäätelö ja mummulta saadut pakastemarjat.

“

MONET PÄÄSTÄVÄT SISÄISEN MASTER­­CHEFINSÄ IRTI VAIN ERIKOSTILAISUUKSISSA

SIVU 9

Kuumat illallistreffit luentosalin ihanimman mimmin/kundin kanssa? Ota rennosti!

Tee vaikutus aterialla, joka on sekä herkullinen että kauniisti tarjoiltu. Kiinnitä huomiota siihen, että illallinen ei ole liian tuhti; on ikävä viettää loppuilta ähkyssä, vaikka pitäisi keskustella henkeviä.

Voitte myös kokata aterian yhdessä - se on rento tapa tutustua. Älä valitse silloin liian monimutkaista menyytä, jotta voitte keskittyä toisiinne. Suosittelemme yksinkertaista sienirisottoa: Tarvitset: n. 200 g suolattomia sieniä (mieluummin metsäsieniä kuin herkkusieniä), 1 sipuli, 2 valkosipulinkynttä, 7 dl vettä, 1 kasvisannosfondi tai kasvisliemikuutio, 2 rkl ekstraneitsytoliiviöljyä, 3 dl risottoriisiä, 2dl valkoviiniä, 1 tl timjamia,

SIVU 10

mustapippuria ja 2 dl parmesaanijuustoa.

Puhdista ja paloittele sienet, hienonna sipuli ja valkosipuli. Kiehauta vesi kattilassa ja lisää joukkoon fondi tai kuutio. Pidä kiehuvana. Kuullota kaikki sipulit öljyssä ja lisää sienet. Sekoittele pari minuuttia. Lisää riisi ja sekoita koko ajan kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Kaada kattilaan valkoviini ja anna sen imeytyä riiseihin. Mausta timjamilla ja pippurilla. Kaada risottoon kuumaa kasvislientä vähitellen, Keitä miedolla lämmöllä sekoittaen, kunnes neste on imeytynyt riisiin.

Lisää uusi annos lientä vasta, kun edellinen annos on imeytynyt. Kun kaikki neste on lisätty, varmista että riisi on juuri ja juuri kypsää. Risoton kuuluu jäädä löysäksi. Sekoita joukkoon parmesaani.

Laita kansi päälle ja anna tekeytyä 2 minuuttia.

Risotto on täyttävää sellaisenaan, mutta jos olette nälkäisiä, voi lisäksi nopeasti paistaa kanafileet ja tarjoilla maustevoin kera. Kanafileet risoton rinnalla saavat annoksen näyttämään lisäksi paremmalta. Koristeeksi voi myös lisätä tuoreita yrttejä tai esimerkiksi rucolaa. Jos haluatte salaattia, se kannattaa tarjoilla alkuruokana, sillä risoton maku on hyvin täyteläinen eikä tuoresalaatti välttämättä maistu sen rinnalla. Ruokajuomaksi sopii hyvin valkoviini. Kannattaa ehkä käyttää samaa viiniä myös ruoan laittoon, sillä liika viininjuonti saattaa myöhemmin harmittaa. Kysy Alkos­ ta neuvoa viinin valinnassa, jos olet epävarma.

Valkoviini on joka tapauksessa hyvä valinta, sillä värjäytyneillä hampailla on hankala hymyillä valloittavasti. Jälkiruoaksi sopii jokin kevyt naposteltava, esimerkiksi hedelmät ja juustot.

Kaverilla pippalot eikä taaskaan hyvää lahjaideaa? Paniikki pois!

Vie tuomisina ruokaa. Se ilahduttaa sekä juhlajärjestelyjen näännyttämää emäntää/isäntää että muita paikalle tulleita ystäviäsi. Saat kutsun toistekin! Jos leivot juhliin, varmista, että ruoka on helposti kuljetettavaa ja sormin syötävää ja ettei siinä ole yleisimpiä syömistä rajoittavia ainesosia kuten pähkinöitä tai laktoosia. Valitse vapaasti leivotko makeaa vai suolaista. Voi kuitenkin todeta, että yleisesti juhlissa suolainen maistuu paremmin varsinkin, jos tarjolla on makeita virvokkeita. Tämä ohje on kuitenkin makea, sillä whoopie-leivosten pitäisi nyt olla hyvin trendikkäitä. Lisäksi niiden etuna on niiden helppo kuljetettavuus. Tässä ohje mustaherukka-suklaa -whoopieille: Tarvitset: 100g voita, 1 ½ dl sokeria, 150 g pehmeää, värjäämätöntä mantelimassaa, 2 munaa, 1 dl tummaa kaakaojauhetta, 3 dl vehnäjauhoja, ½ tl

suolaa, 1 ½ tl leivinjauhetta, 1 rkl vaniljasokeria, 1 dl maitoa ja täytteeseen 400g tuorejuustoa, 2 dl tomusokeria ja 2 rkl kuivattua mustaherukkaa jauheena.

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Murenna mantelimassa joukkoon ja vatkaa tasaiseksi.

Lisää munat yksitellen ja vatkaa kunnes seos on kuohkeaa. Sekoita kuivat aineet keskenään ja siivilöi niistä noin puolet taikinan joukkoon varovasti. Lisää puolet maidosta, sitten loput jauhoista ja maidosta. Pursota taikinasta leivinpaperille noin 40 pientä pyörylää, halkaisijaltaan n. 4 cm. Leviämisvaraa pitää jättää paljon. Paista 7-8 minuuttia 180-200 asteessa. Anna jäähtyä. Sekoita täytteen ainekset keskenään ja pursota puolille kakkusista ja asettele toiset puolet kansiksi.

Leivonnaisista tulee dominokeksin näköisiä.

Täytteen makua voi tietenkin muutella mielensä mukaan. (Ohje on röyhkeästi kopioitu Hesarista.

Jos se vaikuttaa monimutkaiselta, netin lukuisista ruokablogeista löytyy paljon vaihtoehtoja.

Suositeltakoon Kinuskikissan ja Hellapoliisin sivuja.)

Vielä lopuksi arkisinkin ruokaa laittaville lukijoille neuvo 50-luvun reseptikirjasta Nuoripari keittiöpuuhissa: ”Onko teillä huono omatunto, tunnetteko itsenne laiskaksi perheenemännäksi, avatessanne purkin päivälliseksi? – Antakaa kaikin mokomin huonon omatunnon levätä ja suokaa itsellenne, niin usein kuin tunnette tarvitsevanne, apua ja huojennusta, tarjoamalla perheellenne säilykeruokaa jossakin muodossa.”

Bon appétit!

Teksti: Paula Suomela Kirjoittaja on tänä vuonna tutustunut opiskelijan ruokailuun liittyviin tekijöihin niin intensiivisesti, että häntä voitaneen jo nimittää osakunnan viralliseksi ruokatoimittajaksi.

SIVU 11

Varsinaissuomalainen vertailee: Viskit

TÄNÄÄN ON LUVASSA Viskit ja viskityypit Viskin on tarkka alkuperä on tuntematon, mutta sen epäillään saaneen alkunsa Skotlannissa tai Irlannissa. Sittemmin viski on levinnyt muualle Britteinsaarille ja edelleen koko maailmaan. Tosin vieläkin viskin päätuotantoalueet, joiksi voi­ daan katsoa Skotlanti, Irlanti, Wales, Englanti, Kanada sekä Yhdysvallat, kuuluvat anglosaksiseen kulttuu­ripiiriin.

Viskin tuotantoalue leimaa viskiä tyypillisesti hyvin vahvasti. Irlantilaiset viskit ovat hentoja ja vaaleita – niitä pitääkin maistella ja makustella, jotta aromit tulevat esiin. Yhdysvaltalaiset viskit ovat puolestaan usein hyvin karamellisia. Viskin emämaan, Skotlannin, viskikulttuuri sen sijaan on

SIVU 12

laaja ja vivahteikas. Viskeistä kiinnostuneen onkin hyvä tuntea Skotlannin viskialueet ja niiden ominaispiirteet.

Skotlannin viskialueet ovat Highland, Lowland, Speyside, Islands, Islay sekä Campbeltown. Viskin ominaisuuksia luonnehtimaan riittää tosin usein neljä ensin mainittua. Highland on alueista laajin ja sen viskit ovat sitä, miksi viski yleisesti mielletään: ne ovat pehmeähköjä ja melko savuttomia. Lowlandin viskit ovat kevyitä ja melko hedelmäisiä, tuoksu muistuttaa usein kukkaketoa.

Speyside-viskit on ovat puolestaan tunnettuja erityisestä pehmeydestään. Ne erottaa Lowlandviskeistä lähinnä siitä, ettei alkoholia pysty juuri

18:22 Venataanko Kristiania?

-Ei.

18:28 Puotilasta saa mustaa makkaraa.

18:33 Makukäyrä huudettu.

Aistihavaintojen lisäksi toimitus kirjasi havaintoja maailmasta

HYVÄÄ SETTIÄ maistamaan. Island-viskit ovat voimakkaan savuisia, turpeisia ja jopa tervaisia. Ne pystyy usein tunnistamaan metrien päästä pelkän hajun avulla.

Merellinen valmistusympäristö tuo niiden ma­ kuun usein suolaa. Islay-viskit erotellaan lähinnä historiallisista syistä Island-viskeistä samoin kuin Campbeltown-viskit Highland-viskeistä.

Jos haluaa maistaa viskin puhtaimillaan, kannattaa juoda single malt -viskejä. Single malt tarkoittaa, että viski on yhden tislaamon yhdestä mallastyypistä tekemää. Viski saa makunsa vasta kypsytyksestä tammitynnyrissä, joten sen kypsymisaika vaikuttaa olennaisesti viskin tummuuteen, hajuun sekä makuun. Viskin kypsymisaika

tavataan merkitä pullon kylkeen. Esimerkiksi 16 vuotta kypsyneen VSO:laista miellyttävän viskin kyljessä saattaisi lukea: Bowmore Islay 16yo Single Malt Scotch Whisky

SIVU 13

18:42 Eka biisi soi, nimessä ”erectus”.

18:50 Annaa alkaa ujostuttaa.

Islay-viskit Varsinaissuomalaisen testissä Varsinaissuomalaisen toimitus on varsin mieltynyt Islay-alueen voimakkaisiin viskeihin. Toi­ mitus kokosi valikoiman viskejä arvioitavakseen nyyttäriperiaatteella. Islay-viskeiksi valikoituivat 10-vuotias Ardbeg, 12-vuotias Caol Ila ja 12-vuotias Bowmore. Koska eräs toimituksen jäsen on niin mieltynyt kyseisen alueen viskeihin, että oli juonut kaikki omansa, mukaan on päätynyt myös Lowland-viski Auchentoshan.

Viskejä maisteltiin arvioidussa (ja lopulta vääräksi osoittautuneessa) maun vahvuusjärjestyksessä miedoimmasta voimakkaimpaan. Sokkotestaaminen koettiin tarpeettoman tieteelliseksi ja toimitus antoi ennakko-odotusten vapaasti vaikuttaa tuloksiin. Pitkällisen pohdinnan jälkeen toimituksen teekkarijäsenet päättivät myös jättää viskien makukäyrän epälineaarisuuden analysoimatta. Oikeaan tunnelmaan toimituksen saattoi asianmukaisen härski kutujazz.

SIVU 14

18:57 19:04 Joosella on surkea polvi- Hyvä, että näen. asento eli (s)urpo.

“

HYVÄ VAIHTOEHTO TURPAANOTOLLE

19:04 Sukka pois sieltä Henkka.

19:12 Nyt vittu Henri!

Auchentossan Three Wood: ”Assöntössönsössön” Maistelun outolintu, Glasgow’n lähistöltä ponnistavan Auchentoshan-tislaamon (lausutaan Awkhen-tosh-an) Lowland-viski, oli ensimmäisenä vuorossa. Tämä kolmessa eri tynnyrityypissä kyp­sytetty hedelmäinen ja kukkainen viski toimi maistelussa lähinnä lämmittelynä turpeisemmille Islay-viskeille. Toinen maisteluun osallistuneista isännistä kiteytti oivallisesti viskin maun olevan ”hyvä vaihtoehto turpaanotolle”. Erityismaininta törkeimmästä taustamusiikista.

Auchentoshan Three Wood 0.7 l 43.0 % Hinta ei saatavilla

19:12 Päätoimittaja: ”Lukijat saa vittuuntua”.

19:25 Tää veden juominen on tosi hämmentävää.

Ardbeg 10yo: ”Oho” Maistelun ensimmäisen Islay-viskin roolia toimitti monien viskimaistelijoiden suosikki: 10-vuotias Ardbeg. Tämä voimakkaan tervainen ja hyökkäävä viski yllätti toimituksen hedelmäisen ja melko miedon Auchentoshanin jälkeen. Viskin suorastaan mitäänsanomattoman värin ja erittäin voimakkaan maun välinen epäsuhta saattaa olla suorastaan petollinen. Ryhdikkään ja voimakkaan makunsa ansiosta Ardbeg valikoitui testin toiseksi parhaaksi viskiksi.

Ardbeg 10 Year Old Single Islay Malt 0.7 l 46.0 % 56.70 €

SIVU 15

19:25 19:54 20:15 Kristian yrittää Henkka heitti ekan ”Hänellä oli avata avatun pullon. ärsyttävän paskan kaikki ok”. läpän.

Caol Ila 12yo: ”Ei tää pal minkkä värinen oo” Isännänkaapin perukoilta löytyi pieni loraus Islayn Port Askaigin lahjaa maailmalle: 12-vuotiasta Caol Ilaa. Viskin väriä luonnehdittiin olemattomaksi, tuoksua osakunnan Naantali-huoneeksi ja makua melko miedoksi, joskin poltteiseksi.

Toimitus jäi kaipailemaan turpeisempaa makua ja voimakkaampaa luonnetta tältä normaalisti melko maukkaalta viskiltä. Syypääksi pettymykseen arvioitiin pullon pitkällistä lojumista lähes tyh­ jillään isännänkaapissa, minkä vuoksi viski saattaa olla päässyt laimenemaan. Tällaisenaan melko mie­ to maku toisaalta mahdollistaisi Caol Ilan käytön rynnäkköviskinä.

Caol Ila 12 Year Old Islay Single Malt 0.7 l 43.0 % 45.90 €

“

TOIMITUS JÄI KAIPAAMAAN TURPEISEMPAA MAKUA SIVU 16

21:03 Henkan housut ovat täyttyneet.

21:45 Henri tietää virtsarakkonsa koon.

Bowmore 12yo: ”Tää maku vaan jatkuu ja jatkuu” The gift that keeps on giving. Islayn kaakkoisrannalla toimivan tislaamon väriltään tummanpuhuva viski tarjosi maistelun monivivahteisimman makuelämyksen. Hitaasti avautuva maku oli luonteeltaan selvästi merellinen, voimakas ja erittäin pitkäkestoinen (jopa kiusaksi asti). Bowmore nousi nopeasti toimituksen suosikiksi juuri hienovaraisten vivahteiden vuoksi. Maultaan se on myös lähimpänä perinteistä Islay-viskiä turpeisuu­ den osalta.

Bowmore 12 Year Old Islay Single Malt 0.7 l 40.0 % 41.50 €

Seuraavassa toimituksen syvällinen ja valistunut analyysi yhteen taulukkoon mahdutettuna: Auchentoshan 12yo Three Wood

Ardbeg 10yo

Caol Ila 12yo

Bowmore 12yo

Väri

Tummahko, rusinainen

Todella vaalea

Ei pal minkkä värine

Meripihka, kupari, tummempi kuin muut Islayt

Tuoksu

Hedelmäinen

Voimakkaan tervainen, hillitty savuisuus

Naantali (huone osakunnalla), kostea pelto, ujo, elegantti

Suopursu, syksyinen metsä, tuoksu miedompi kuin muissa Islayssä

Maku

Kukka, aprikoosi, kuusenneulaset, maku voimistuu hiljalleen, hyvä vaihtoehto turpaanotolle

Voimakas tervan maku, hyvin hyökkäävä, tervaisuus peittää alkoholin

Ei kovinkaan suolainen, maku hyökkää ja laantuu hiljalleen

Merellinen, suolainen, ja merilevänkin makuinen, maku on voimakas ja moniulotteinen

Muuta

Lowland, Härskein Uljas testin taustamusa kakkonen

Hyvä rynnäkköviski

Toimituksen suosikki

1.

2.

Teksti: Viskitoimitus Viskitoimitukseen kuuluvat Joose Rajamäki, Henri Salmela, Jan Nikander, Kristian Sjölund, Henri Jalonen sekä Anna Korvenoja. Ensimmäiset viisi tietävät aiheesta jotain, viimeisenä mainittu vain pitää paheiden kokeilemisesta (ja niiden kuluttamisesta), eikä siten voi vastustaa myöskään Islay-viskien savun tuoksua.

SIVU 17

N:o

Kuntavaalit tulivat ja menivät! Sen innoittamana tässä Varsinaissuomalaisen numerossa kerrotaan Satun ja Tuomaksen, kahden politiikkaan osallistuvan osakuntalaisen, kuulumisia ennen vaalipäivää.

OSAKUNTALAISET Ensimmäinen kiinnostuksen kohteemme on Satu Simelius, monen osakuntalaisen tuntema seniori.

Satu aloitti osakunnalla 2005 ja toimi sen jälkeen mm. ulkoasiainsihteerinä, toiminnanjohtajana ja vaalipäällikkönä. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi kesällä 2012 pääaineenaan maailmanpolitiikan tutkimus.

Satu on elokuusta 2012 lähtien toiminut Keskustan kansanedustaja Mirja Vehkaperän eduskuntaavustajana. Satu oli toivonut työllistyvänsä valmistumisensa jälkeen järjestöalalle, mutta toisin kävi.

Hän sai VSO:n maakuntapäivällisten jatkoilla tiedon vapaasta avustajan paikasta, lähetti CV:nsä ja tuli valituksi. Varsinaissuomalaisen toimitus kehottaakin verkostoitumisen nimissä kaikkia viet­ tämään päivänsä ja yönsä osakunnalla.

Osakunnalla kiertäneen huhun mukaan Satu on ryhtymässä kunnallisvaaliehdokkaaksi synnyin-

SIVU 18

paikkakunnallaan Sauvossa. Haastattelussamme huhu vahvistui todeksi. Sadun mukaan Keskusta ”positiivisesti rohkaisi” häntä ryhtymään ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Lisäksi hän mainitsi vaikutusmahdollisuudet seikkana, joka lisäsi kiinnostusta ehdokkuutta kohtaan. Satun teemoja vaaleissa on nuorten ottaminen mukaan kunnan päätöksentekoon ja joukkoliikenteen kehittäminen. Joukkoliikenteen rooli liittyy nuorten osallistumismahdollisuuksiin paikkakunnalla, jossa etäisyydet ovat pitkiä.

Satun mukaan jatkaminen kunnallispolitiikan parissa riippuu ensinnäkin menestyksestä vaaleissa ja toiseksi siitä, minkälainen mahdollinen kokemus valtuutettuna toimiminen olisi.

Tuomas Leikkonen on osakunnan seniori, joka on siirtynyt jo jonkin aikaa sitten työelämään. Tuomas tuli osakuntaan vuonna 1999 ja alkoi opiskella yleistä valtio-oppia. Hän valmistui valtio­tieteiden maisteriksi 2007. Valmistumisensa jälkeen hän on työskennellyt Helsingin yliopistossa henkilöstö­ suunnittelijana.

Tuomas on tänä vuonna ehdolla kunnallisvaaleissa Kirkkonummella. Hän on Sadun tavoin Keskustan ehdokas. Tuomas oli ehdolla Keskustan riveissä myös vuoden 2008 kunnallisvaaleissa, silloin tosin Helsingissä. Tuomaksen mukaan keskustalainen aatemaailma on peräisin hänen lapsuudenkodistaan.

Kirkkonummella Tuomas pyrkii edistämään lähipalveluja, lähiruuan käyttöä ja kohtuuhintaista vuokra-asumista. Hän korostaa myös kuntalaisten yhteishengen kehittämisen tärkeyttä. Tuomas ei odota valtavaa äänisaalista, koska hän on vasta hiljakkoin tullut mukaan puolueen toimintaan.

Hän suhtautuu vaaleihin tilaisuutena oppia uutta ja kertoa mielipiteensä asioista.

Tuomaksen mukaan hänen kiinnostuksensa yhteiskunnallista osallistumista kohtaan syntyi jo kotona, jossa politiikka oli yleinen puheenaihe.

Hän kokee myös velvollisuudekseen kansalaisena ottaa selvää yhteisistä asioista ja osallistua nii­ den hoitamiseen. Tuomas korostaakin kaikkien tarvetta hankkia yleiskäsitys yhteiskunnasta ja sen ongelmista sekä haasteista.

KUNTAVAALEISSA Varsinaissuomalaisen toimitus toivottaa Satulle ja Tuomakselle onnea ja menestystä vaaleihin!

Teksti: Patrik Forsberg Kirjoittaja tunnetaan osakunnalla paitsi virallisena slaavilaisuuden asiantuntijana,, myös ympäristöään tarkkailevana rauhallisena humanistina, jolta löytyy kommentti moneen yhteiskunnalliseen aiheeseen.

SIVU 19

TERVEISIÄ SVEITSISTÄ

Vuoristojen julkkis Ulkomailla sitä ajattelee olevansa mielenkiintoisempi. Kaukaa Suomesta lumen keskeltä. Yötön yö, pimeä talvi, joulupukki, avantouinnit, saunominen, outo kieli – toiveissa osa tästä pohjoisen eksotiikasta tarttuu omaan olemukseenkin.

Sveitsissä eksotiikka varisee kuitenkin nopeasti pois, kun kerron nimeni. Yleensä paikalliset hämmästyvät ja alkavat tarinoimaan Alppien pikku Heidistä. Ihan kuin en tarinaa vielä tuntisi.

Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) on nimeni aiheuttanut naurunremakan aivan väärillä hetkillä.

Sveitsiläisen Johanna Spyrin (1827-1901) Heidikirjat kertovat orpotytöstä, joka asuu vanhan isoisänsä luona Alpeilla. Kirjat ovat tunnettuja idyllisestä Alppien maalaiselämän kuvauksesta, ja ne on käännetty 50 kielelle. Heidi on tästä johtuen todennäköisesti tehokkaimmin brändätty nimi täällä Sveitsissä. Kuukauden aikana olen törmännyt muun muassa Heidin nimellä kulkevaan maitoon, juustoon, kinkkuun, jogurttiin, kauppaan, hotelliin, kylään ja teemapuistoon. Myös Heidielämyksiä olen nähnyt mainostettavan, mutta niiden sisällöstä en onneksi tiedä sen enempää; Enkä haluakaan tietää.

Ensi kerralla, kun haluan eksotiikkaa, taidan värjätä hiukseni blondiksi.

Teksti: Heidi Kuusela Kirjoittaja tunnetaan osakunnan entisenä iloisena emäntänä ja tomerana toiminnanjohtajana, joka opiskelee tämän syksyn Sveitsissä. Samalla hän saa kauppatieteilijälle tärkeitä esimerkkejä käytännön elämän brändäyksestä.

SIVU 20

TORONTON KOMMERSS KESÄKUUSSA 2012 Kesäkuussa 2012 VSO:n kolmihenkinen delegaatio teki edustusmatkan ystävyysjärjestömme korporaatio Rotalian Kommerssiin Torontoon. Delegaatio koostui yhdestä civiksestä, yhdestä tuoreesta seniorista sekä yhdestä hieman kokeneemmasta seniorista. Delegaation jäsenten aikaisemmat Rotalia-kytkökset ja viron kielen osaamistasot vaihtelivat aika lailla. Myös matkan pituus oli jokaiselle erilainen, koska osa joutui poistumaan aikaisemmin muiden sitoumusten vuoksi, kun taas toiset saattoivat nauttia pidempään PohjoisAmerikan mantereesta ja rotalusten hyvästä seurasta.

Teksti: Jaakko Reinikainen Osakunnan delegaatioon kuului kirjoittajan lisäksi Hanna-Ilona Härmävaara sekä Anna-Kaisa Laitinen.

SIVU 21

Kesäsitseiltä lentokoneeseen VSO:n delegaatio lensi Torontoon sunnuntaina 10.6., tosin eriävien varausten johdosta eri yhtiöiden lentokoneilla. Allekirjoittanut itse kulki British Airwaysin lennoilla, joihin sisältyi menomatkalla kahdeksan tunnin koneenvaihto Lontoossa. Hyvänä puolena tässä järjestelyssä oli mahdollisuus viettää päivä Lontoon nähtävyyk­ siä katsellen, mutta huono puoli oli herääminen kesäsitsien jälkeisenä aamuna kello viisi. Perillä Torontossa olimme joka tapauksessa sunnuntaiiltana kaikki suunnilleen samoihin aikoihin, ja samalla saapui myös suurin osa Virosta tulleista Rotalian edustajista. Meidät kuljetettiin majoituspaikkaamme, joka oli Tartu College -niminen opiskelija-asuntola yliopistoalueella keskustan tuntumassa. Kyseessä oli varsin raisiolaishenkinen harmaa kerrostalo, jossa jokaiselle oli varattu pie­ ni, mutta kodikas soluhuone.

Maanantaipäivällä meillä oli vapaa-aikaa, jonka käytimme pääasiassa kaupunkiin tutustumiseen, orientoitumiseen, nähtävyyksien katseluun ja shoppailuun. Illalla meille oli järjestetty vastaanotto Rotalian Toronton konventissa, jossa tarjolla oli hyvää ruokaa ja juomaa lähes rajattomasti. Samalla saimme myös tutustua paikallisiin rotaluksiin ja rebasiin, joiden joukko ei ollut kovin

SIVU 22

runsaslu­kuinen, mutta sitäkin innokkaampi. Tiistaina meille oli järjestetty vierailu Eesti Majaan, paikalliseen virolaisten kulttuurikeskukseen, jossa tutustuimme mm. kanadanvirolaisten partiolippukuntien toimintaan ja pääsimme ampumaan pistoolilla ullakolla sijaitsevalla ampumaradalla.

Illaksi toimittajanne oli onnistunut hankkimaan lippuja Torontossa pelattavaan mielenkiintoiseen jalkapallon MM-karsintaotteluun Kanada–Honduras. Otteluun lähti kolmihenkinen suomalais-virolainen osasto, joka pääsi Kanadan kannattajakatsomoon juhlimaan kanadalaisfutarien huikeita otteita. Ottelu päättyi huippujännittävään 0–0-tasapeliin.

Keskiviikkona suuntasimme kahdella party bus -nimisellä luksusbussilla kohti Toronton seudun viinialuetta ja Niagaran putouksia. Vierailimme kolmella viinitilalla, joilla pääsimme tutustumaan mm. mehiläisten kasvatukseen ja hunajaviiniin sekä Ontarion erikoisuuteen, jääviiniin. Maistiaisia erilaisista alueen viineistä sai jokainen varmasti tarpeeksi, minkä lisäksi eräät seurueemme jäsenet olivat hankkineet bussiimme lisävarusteeksi laatikollisen torontolaista olutta. Päivä sujuikin mukavasti erilaisia virvokkeita nauttiessa ja Niagaran putouksia katsellessa. Illalla Tartu Collegen juhlasalissa pidettiin yhdessä korporaatio Estican

“

KANADA POIKKEAA BRITANNIASTA LÄHINNÄ MUKAVIEN IHMISTEN JA YLI KOLMIKERROKSISTEN TALOJEN MÄÄRÄSSÄ.

jolla hyvää ruokaa, juomaa, iloista oleskelua ja laulua. Torstai oli kokonaan vapaapäivä, ja hyödynsimme sen tekemällä retken uimarannalle Toronton edustalla olevaan saaristoon sekä vierailemalla oluttehtaassa.

Perinteinen Kommerss erilaisessa miljöössä Perjantaina olikin jo aika siirtyä itse kommersspaikalle. Kyseessä oli hieman yli tunnin ajomatkan päässä Torontosta sijaitseva virolaisten leirikeskus.

Leirikeskuksen nimi oli Jõekääru, ja myös sen ympäristöstä löytyi paljon Viro-teemaisia kadunnimiä, kuten Põlva Promenade ja Ülemiste Parkway, joihin paikalliset taksi- ja ambulanssikuskit suhtautuvat varmasti erityisellä lämmöllä.

Leirikeskus itsessään herätti varsin eläväisiä mielikuvia erään varsinaissuomalaisen seurakunnan eräästä leirikeskuksesta, mutta viikonlopun ohjelma poikkesi onneksi merkittävästi esimerkiksi rippileiristä. Perjantai-iltana pidettiin perheilta, jossa paikalla oli rotalusten vaimoja ja lapsia ja tarjolla oli jo alkuviikolla tottumaamme tapaan hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa.

Varsinainen Kommerss-juhla asiaankuuluvine seremonioineen pidettiin lauantai-iltana. Se ei paljoakaan poikennut Tallinnan ja Tarton vastaavista, vaikkakin totesimme joidenkin Toronton rotalus-

ten olevan joissakin asioissa hieman konservatii­ visempia kuin Virossa. Kaikilla oli joka tapauksessa hauskaa ja juhlat jatkuivat myöhään yöhön toimittajanne raportointikyvyn kadottua jossakin vaiheessa. Sunnuntaiaamuna nautittiin herkulli­ sesta aamiaisesta ja suunnattiin pienen odottelun jälkeen takaisin kaupunkiin ja Tartu Collegeen.

Allekirjoittanut joutui lähtemään kohti Suomea jo sunnuntai-iltana, mutta muut delegaation jäsenet jäivät vielä vaihtelevan pituisiksi ajoiksi Kanadaan.

En itse ollut koskaan aikaisemmin käynyt Kanadassa. Loppupäätelmäni on, että Kanada poikkeaa Britanniasta lähinnä mukavien ihmisten ja yli kolmikerroksisten talojen määrässä – molempia on siis Kanadassa merkittävästi enemmän. Toronto on myös varsin viihtyisä kaupunki ja paikalliset rotalukset ovat erittäin mukavia. Matka oli siis hyvin hintansa veroinen, ja olisin mielelläni viihtynyt reissussa hieman pidempäänkin. Haluaisinkin siis esittää itseni ja varmasti myös matkakumppanieni puolesta kiitoksen osakunnalle siitä, että se katsoi juuri meidät sopiviksi edustajiksi Toronton Kommerssiin.

SIVU 23

Kuopion kirjeenvaihtajan mietteit채

SAVOLAINEN RATISSA

Mikä on ainut paikka maailmassa, missä olen meinannut jäädä auton alle? Ja vielä useammin kuin kerran tai kaksi? Vastaus: Kuopio - tuo Sawon muan helmi ja kapitaali. Savolaiset, joita kuvataan usein leppoisiksi, muuttuvat rattiin päästessään suoranaisiksi peltilehmän palvojiksi ja jokaisesta tulee omien liikennesääntöjen erityisasiantuntija ja valistaja. Ei ole kerta eikä ensimmäinen, kun savolaispappa on pysäyttänyt tai yrittänyt pysäyttää tämänkin varsinaissuomenmielisen neitokaisen ja valistanut häntä liikennesäännöistä.

Mutta millainen kuski on varsinaissuomalainen?

Vaikkakin kirjeenvaihtajan omakohtaiset kokemukset varsinaissuomalaisesta kaupunkiliikenteestä keskittyvätkin lähinnä maakuntamme pohjoisimpaan kaupunkiin, ovat monet ilmiöt tulleet todistetuiksi myös muualla Varsinais-Suomessa.

Ensinnäkin, varsinaissuomalainen on, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, hyvinkin kohtelias kuski. Kaikessa sisäänpäin lämpiävyydessään ja itsepäisyydessään hän väistää pyöräilijöitä ja jalankulkijoita. Esimerkiksi Kustavintiellä saa Saaristonrengastietä kiertävä pyöräilijä ajella hyvinkin rauhallisin mielin. Tasa-arvoisessa risteyksessä varsinaissuomalainen kumartaa niin moneen suuntaan, että loppujen lopuksi liikenne pysähtyy hetkeksi kunnes rohkein (ja toisten mielestä röyhkein) päättää ottaa ohjat käsiinsä.

Allekirjoittanut on erityisen rakastunut varsinaissuomalaisiin traktorikuskeihin, jotka ovat ehkä kaikista suomalaisista kohteliaimpia. Vaik­ ka omaan risteykseen olisikin vain muutama kilometri matkaa, päästävät he taakse kertyneet (joskus vain yhden auton) ohitseen heti, kun sopi­ va paikka löytyy.

Millainen sitten on ratin takaa löytyvä savolainen?

Savolaisella kuskilla on etenkin kaupunkialueella täysin omat liikennesäännöt. Pysähtyminen minkään suojatien kohdalla ei ole savolaiselle kuskille vaihtoehto. Kuopiossa ei jalankulkija tai pyöräilijä voi lähteä ylittämään kaksikaistaista suojatietä, vaikka ensimmäisellä kaistalla oleva auto antaisikin tietä: noin 95 % todennäköisyydellä toisella kaistalla ajava auto vain painaa kaasua. Suo-

jateiden vaarallisuus jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden kannalta korostuu etenkin rännikatujen kohdilla sijaitsevien suojateiden kohdalla, jolloin savolainen kuski painaa kaasua: alamäkeen ajava pyöräilijä varmasti kaatuu jarruttaessaan, ja jalankulkija joutuu kaatumaan pyllylleen, kun on kehdannut jalkansa suojatielle laskea.

On myös mielenkiintoista, kuinka kaduilla, joihin on selkeästi merkattu pyöräkaista, vanhemmat herrasmiehet pyrkivät valistamaan nuoria pyörällä ajelevia tyttösiä siitä, miten pyöräily ei ole sillä kadulla sallittua. Myöskään maanteillä ei savolaisella jyväjemmarilla käy mielessäkään päästää ketään vahingossakaan ohi. Eihän se 30 auton letka aina­ kaan traktorikuskia häiritse.

Savolaisen rakkaus ja jumalainen palvonta peltilehmänsä kohtaan on lähes kunnioitettavaa. Kirjeenvaihtajan taskuparkkeeraustaitoja on yhden ainoan kerran arvosteltu: tilanne sattui Helsingissä Yrjönkadulla. Auto sujahti paikalleen kauniisti ja ilman korjausperuutteluja. Innoissaan kirjeenvaihtaja lähti hakemaan parkkilappusta. Palatessaan hän löysi autoltaan miehen, joka paheksui sitä, että taskuparkki tehtiin peruuttaen (mikä siis on vaarallista ja auto käyttäytyy silloin liian hallitsemattomasti), ja sitä, että autot miltei koskettivat toisiaan (niiden välissähän oli vain 20cm).

Herran kotijuuret paljasti leveä Savon murre.

Mainittakoon, ettei kirjeenvaihtaja ole koskaan tehnyt taskuparkkia keula edellä (paheksuminen on sallittua).

Teksti: Anna Hamberg Kun Varsinaissuomalainen seuraavan kerran ilmestyy, keskittyy kirjeenvaihtajamme pohtimaan ruotsalaisuutta ja ruotsalaisen osakuntaelämän saloja.

SIVU 25

NETTIDEITTIPALVELUIDEN

LYHYT OPPIMÄÄRÄ x

Suomi24

Suomi24:n treffipalvelu on tällä hetkellä netti­ deittailun synonyymi Suomessa. Moni muu palvelu mielellään markkinoi itseään ”Suomen suosituimpana deittipalveluna” tms., mutta tämän kohdalla se pitää paikkaansa. Seuranhakijalla on Suomi24:ssa runsaudenpula ja toisaalta ongelma: miten etsiä se oikea tuhansien treffi-ilmoitusten joukosta.

Pelkästään Uudeltamaalta on ikähaarukassa 19-35 vuotta yli tuhat alle viikon sisällä käynyttä käyttäjää sekä miehiä että naisia.

Löytääkseen seuraa on jotenkin kyettävä rajaamaan hakua mieltymystensä mukaan. Tämä onnistuukin, mutta ei täydellisesti. Rajattua tulosta ei voi järjestää minkään parametrin mukaan, vaan profiilit esitetään aina ikäjärjestyksessä. Suomi24:n treffien peruskäyttö on ilmaista, mikä jo sinällään tuokin varmaan paljon uusia käyttäjiä, koska aidon nettideittailun makuun todellakin pääsee jo ihan ilmaiseksi. Tarjolla on myös Treffit Plus –paketti esi­ merkiksi 2 viikkoa 7,95. Ainoa mikä Suomi24:sta selvästi puuttuu, olisi mahdollisuus saada jäsenmaksusta vaikkapa S-bonusta.

okcupid

x

deitti.net

City-lehden deitti eli deitti.net oli nettideittailussa joskus samassa asemassa kuin Suomi24 on nyt.

Muo­ doltaan deitti on pysynyt samanlaisena jo 90-luvulta asti. Nykypäivän City häviää Suomi24:lle 6-0. Uusia ilmoituksia tulee enää (em. ikähaarukassa) noin 250 per 4 kuukautta. Haittapuolina on lisäksi a) ilmoituksia ei ole integroitu mitenkään muuhun Cityyn, eli et voi mitenkään tietää kuinka usein seuranhakija käy palvelussa, b) profiilien kuvat voi nähdä vain maksamalla, esimerkiksi kuukauden näkyvyys (voi maksaa tekstiviestillä) 5 euroa.

x

Okcupid.com on englanniksi toimiva ilmainen palvelu, jossa Suomesta on suuruusluokassa satoja profiileja. Sopivia profiileja etsitään esimerkiksi etäisyysrajauksella omasta kotikaupungista. Haulla Helsinki +100 kilometriä saa tällöin esille myös Tallinnan profiilit. Erikoisuutena voisi mainita, että Okcupidissa on havaittava määrä naisia/pareja, jotka omalla kuvallaan etsivät kolmatta henkilöä polyamoriseen suhteeseen.

SIVU 26

Kotisataman Deitti

x

Hieman valtavirrasta poikkeavana kotimaisena ja ilmaisena deittipalveluna voitaisiin mainita kotisatamandeitti.fi –kristillinen deittipalvelu.

Naisten profiileja on Uudeltamaalta noin 500, tosin tämä pitää sisällään myös hyvin vanhoja profiileja, joiden käyttäjät eivät enää aktiivisesti käy palvelussa. Miesten määrää en onnistunut selvittämään, sillä oman sukupuolen profiilien etsiminen edes koemielessä vaikutti mahdottomalta. Profiilissaan voi myös valita koti ja etiikka -osiossa että ”seksi kuuluu vain avioliittoon”.

Zoosk

“

x

Facebookin seuranhakusovelluksista käytetyin lienee Zoosk –niminen palvelu. Perusongelma on sama kuin muissa maksullisissa palveluissa. Peruskäyttäjä ei voi olla yhteydessä muihin käyttäjiin ostamatta pakettia, joka lyhyimmässä kuukauden jaksossa maksaa yli 30 euroa. Osaava seuran­ hakija voi kuitenkin onnistuneesti yrittää kiertää tämän piilottamalla profiiliinsa yhteystietoja tai esimerkiksi oman nimensä muodossa ”iminukus iminute”.

KRISTILLISESSÄ DEITTIPALVELUSSA OMAN SUKUPUOLEN PROFIILIEN ETSIMINEN KOEMIELESSÄ VAIKUTTI MAHDOTTOMALTA

match.com & e-kontakti.fi

Teksti: Niko Tuominen Kirjoittaja on perehtynyt paitsi osakunnan moniin käytäntöihin ja toimiin, myös melko intensiivisesti internetin deittipalveluihin.

x

Puhtaasti maksullisista seuranhakupalveluista voidaan mainita match.com ja e-kontakti.fi. Perusidea on kummassakin sama: profiilin luominen on ilmaista, mutta ilman maksua ei voi käytännössä tehdä mitään. Molemmissa on profiileja suuruusluokassa 1000+, mutta vain murto-osa käyttäjistä on maksavia asiakkaita. Lisäksi käyttäjä ei pysty mitenkään näkemään, onko toinen henkilö myös maksava asiakas, eli pystyykö hänen kanssaan vies­ tittelemään. Matchin ja e-kontaktin hinnat ovat vertailukelpoiset 30 €/k tai 90 € /6kk.

SIVU 27

Hurmaavia hupsutuksia, salattuja skandaaleja, myskintuoksuista mystiikkaa...

SEURAPIIRIUUTISET SIVU 28

Suuria sitsejä, suuria tunteita ja suuria yllätyksiä, mielettömän upea oli osakuntakevät! Osakuntalaiset juhlivat sivistyneesti ja erityisen kauniina ja komeina Senaatintorilla suursitseillä toukokuussa. Pian sen jälkeen saimme juhlia suurenmoisia kuraattoreitamme, uutta sekä vanhaa, kesäkuutamon suojelevassa syleilyssä. Kuohupullot poksahtelivat, kuraattorit kiittelivät, osakuntalaiset tanssivat, emännänkaapista yllätetyt kaksi osakuntalaista suutelivat – kerrassaan suurenmoiset juhlat!

tamassa tänä sesonkina ulkomailla, Virossa, Ruotsissa sekä Kanadassa, mutta mitä upeiden puitteiden lomassa on todellisuudessa tapahtunut?

Kyyneleitä, katkeria hetkiä, itkuisia tunnustuksia?

Mustasukkaisuuskohtauksia, vältteleviä katseita, loukkaantuneita tunteita? Jo vain! Mahtuupa mukaan vielä kaksi kadonnutta mukiakin! Draamaa, skandaaleja, todellisia tunteita – hurmaavaa ja ihanaa, mutta välillä myös surullista, on elämä osakunnalla.

Kulunut seurapiirisesonkimme pitää sisällään lempeä, ihastumista, rakkaudentunnustuksia, suuria odotuksia ja ennen kaikkea: monia uusia osakuntapareja! Kesän aikana pääsivät osakuntalaiset kokemaan todellista rakkautta: yhdet sanoivat toisilleen tahdon, toiset kaatoivat juomia toistensa päälle. Hääkimpun näissä häissä nappasi eräs viehkeä osakuntalainen nuorseniori – saako palstamme ensi kerralla kertoa kenties toisis­ takin häistä? Tuona maagisena kesäyönä tapahtui myös muuta yllättävää (lieneekö syynä rakkaan maakuntamme mansikkaisen makeat maisemat) sillä kaksi osakuntalaista ovat siitä lähtien kul­ keneet yhteistä polkua…

Seurapiirimme jäsenet ovat olleet ahkerasti edus-

SIVU 29

Heinäkuun lopulla suuntasi uljas seurapiirimme kesäretkelle maaseudun rauhaan. Muuten aina niin kohteliaasti ja arvokkaasti käyttäytyvät osakuntalaiset päästivät viljapeltojen äärellä sokan irti. Retken aikana nähtiin poikkeuksellisen vähissä vaatteissa olevia – ellei jopa alastomia – osakuntalaisia juoksemassa ympyrää! Lisäksi retkellä luotiin täydellisyyttä hipova vesisotasuunnitelma, joka ei aivan luonnistunut suunnitelmien mukaan vihollisen ennalta arvaamattomien liikkeiden vuoksi.. Luonnollisesti retki sisälsi myös käkkimistä, joten osakuntalaiset palasivat Helsingin katujen sykkeeseen hyvin levänneinä, raukeina ja onnellisina.

SIVU 30

Syksy saapui osakuntaan tuoden mukanaan uudet fuksit. Jos viime syksynä osakuntamme miehet pörhistelivät rintalihaksiaan, on tänä syksynä osakuntamme naisten aika pöyhentää hiuksiaan ja maalata huuliaan, sillä osakuntaamme on saapunut poikkeuksellisen monta, poikkeuksellisen suloista nuorta urosta! Varsinaiset Puumamme lakkaavat jo kynsiään kukin tahollaan…

Himokkaita katseita, huhupuheita, levottomia tunteita, hauskanpitoa, katkeransuloista draamaa – näitä kaikkea, ja enemmänkin, luvassa jälleen seuraavissa seurapiiriuutisissa!

RAPUJUHLAT EKAT SITSIMME

Liisa ei ehtinyt syödä rapua loppuun, Ainolle maistui paremmin artisokan lehdet.

Tuntemattomat laulut, kulaus ja shotti miekan pamaus, kilistykset ja taas lisää.

Kuka keksi sivistyneen humalan, perinteestä poikkeavan?

Pöytään istuttiin ja menoa ihmeteltiin. Muita matkittiin, erilaiseksi sitsejä luultiin. Tulos: kaksi innostunutta pikku fuksisitsaajaa.

Herkku jälkiruoka, edessä vielä pitkä ilta. Henkevää keskustelua Turun sohvilla. Hyvä palvelu juomamestareilta. Mannerheimin ihastelua ikkunasta. Kuudeksi kotiin Kallioon.

Ikimuistoinen alku yliopistoelämälle, osakunnan riveissä Tästä on hyvä jatkaa. Lisää sitsejä kiitos!

PS. Kuka nosti kengän pöydälle?

Syksyisin terveisin, Sitsineitsyyden menettäneet vuonna 2012 Liisa ja Aino Kirjoittajat ovat osakunnan uusia ihania fukseja. Toivomme näkevämme heitä vielä paljon ja usein sitseillä sekä muissa osakunnan tapahtumissa – tämä oli vasta alkua!

SIVU 31

SIVU 32