Varsinaissuomalainen 1/2013

Kaupunkien kohtaaminen Etsimme p채채kaupungin turkulaisimmat paikat koti-ik채v채isille.

Osakuntalainen ylioppilaslehti 1/2013

TÄMÄN Tämä Varsinaissuomalaisen numero katsoo menneisyyteen. Siis aikaan, joka on lineaarisessa aikakäsityksessä se osa aikalinjasta, joka on jo tapahtunut.

NUMERON Sanotaan, että tuntemalla historian osaa varautua paremmin tulevaisuuteen.

TEEMANA ON Joku häpeää menneisyyttään, toinen korostaa sitä: “näinhän on aina tehty”.

MENNEISYYS Mikä menneessä kiehtoo?

2

1 / 2013 4 Pääkirjoitus 5 Tekijät 6 Ajan kuva tutkiva dzuurnalismi 8 Kaikille paikkoja on?

9 Kettutyttö 9 Pikaiset 10 Kertomus kärsimyksistä ja hauskanpidosta Uppsalassa 12 Massit tiskiin teema 13 Välähdyksiä 14 Varsinaissuomalaisen suuri radiojuttu 17 Turkulaine Helsinkis 22 Parhaat ystäväsi 26 Minne katosi päivät?

28 Lapsuuden lempiruoka - aivan kuin italialaisessa pizzeriassa jälkipelit 29 Vuosijuhlaviikon selviytymisopas 32 Aasiantuntija 34 Leikkinurkka 35 Epilogi

3

MATTI LEHTO päätoimittaja

Varsinaissuomalainen on Varsinaissuomalaisen osakunnan lehti, joka ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.

JULKAISIJA Varsinaissuomalainen osakunta Mannerheimintie 5 A, 00100 Helsinki www.varsinaissuomalainen.fi

PÄÄTOIMITTAJA

Matti Lehto matti.lehto@helsinki.fi

TOIMITUS

Patrik Forsberg, Anna Hamberg, Ninni Hamberg, Anna Korvenoja, Anna-Kaisa Laitinen, Liisa Lähteenaho, Paula Suomela, Martina Wetterstrand

KUVAT

Ilari Ahola, Ninni Hamberg, Matti Lehto, Liisa Lähteenaho

ULKOASU JA TAITTO Matti Lehto

PAINO

Picaset Oy Höyläämötie 18 A, 00380 Helsinki Vuodesta 1983 Tämä julkaisu saa HYYn järjestölehtitukea. Kiitti hei!

pääkirjoitus

ME LATISTETUT ISTUN KURSSIN ensimmäisellä luen­ tokerralla valtiotieteellisen tiedekunnan luokkahuoneessa. Aiheena ”demokratia­ teoriat ja innovatiiviset demokratiakokei­ lut”. Kohtalontovereikseni on ilmoittaunut viitisentoista omaa kandiutumistaan odot­ tavaa valtio-opin opiskelijaa.

Kuten aaltoyliopistomaista me­ diaseksikkyyttä tavoittelevasta nimestä pystyy jo päättelemään, kurssi on varsin tu­ ore – pitkiä perinteitä ei ole siis olemassa.

Opettaja päättääkin heittää pallon opis­ kelijoille kysymällä, miten me haluaisimme kurssin suorittaa. Välittömästi koko poruk­ ka kääntää katseensa alaviistoon tai pii­ loutuu MacBookinsa taakse. Minä muiden mukana.

Ironia on kirjoitettu tilanteeseen vilkkuvin neonvaloin. Kurssin tarkoituk­ sena on tutustua siihen, miten kansalaisia saisi paremmin osallistettua päätöksen­ teossa ja hakea syitä näiden passiivisuu­ delle. Lisäksi lukemattomilla kursseilla ennen tätä olemme päntänneet päihimme tutkimuksia sosioekonomisen taustan vai­ kutuksista äänestysaktiivisuuteen. Mutta tässä olemme. Yli kaksikymppiset ah-niintiedostavat yliopisto-opiskelijat tuppisuina jököttämässä odottaen, että setä kertoisi kuinka asiat pitää tehdä. Tämän jälkeen voisimme suorittaa ja tehdä kurssityömme vähän liian kiireessä vähän liian myöhään.

On ilmeisesti helpompaa valittaa kavereille kurssin työläydestä kuin avata suunsa ja vaikuttaa asiaan itse.

MUTTA MISSÄ VÄLISSÄ kaikki sitten meni pieleen? En keksinyt yhtä vastausta tämän innovatiivisen demokratiakokeilun

4

Think pink!

katastrofaaliselle epäonnistumiselle vaan pikemminkin kasan enemmän tai vähem­ män pohdittuja ajatuksenalkuja.

Kenties tämä on jatkumoa ala-asteelta asti.

Siitä lähtien kun ope kertoi, että 1+2=3, on hänen sanomaansa uskottu. Olemmeko sittenkin yllättävän auktoriteettikunnioit­ tavaisia? Tai kenties syynä on yliopiston massaluentojen tapa latistaa opiskelijan into oppimiseen. Ehkä sittenkin kaiken takana on yhteiskuntamme ilmapiiri, jossa haluaminen ja vaatiminen on paheksutta­ vaa. Hän joka pyytää parempaa on itsekäs marisija – pitäisi nimittäin olla nöyrän kii­ tollinen jo siitä vähästä, mitä on annettu.

Niin tai näin, oli syy mikä tahansa, lopputulokseen voi vaikuttaa itse. Avaamal­ la suunsa. Vaikka neuvo onkin taattua Dr. Phil -tasoa, on se yksinkertaisuudessaan totta. Lyhyellä aikavälillä nimittäin juuri ne pienimmät asiat vaikuttavat elämänlaatuun eniten: kuinka monta falafel-pyörykkää saa UniCafessa tai jutteleeko joku kirjastossa vähän liian kovaäänisesti. Voimme kärsiä hiljaa tai avata suumme. Siitä vain valitse­ maan.

“Ehkä kaiken takana

on yhteiskuntamme ilmapiiri, jossa halua­ minen ja vaatiminen on paheksuttavaa. “

tekijät

Me olemme tehneet tämän lehden.

Patrik Forsberg yritti samaistua eläkeläisiin.

Anna Hamberg putsasi. Ja putsasi. Ja putsasi.

Ninni Hamberg puhuu asiaa. Eiku Aasiaa.

Kettutyttö seurasi sinua häntä kainalossa.

Anna Korvenoja tuskaili vaarallisen sähkövatkaimen kanssa.

Anna-Kaisa Laitinen haikaili vuosijuhlien perään Hampurissa.

Matti Lehto hihitti Aleksandriassa hallituslaisten lapsuudenkuville.

Liisa Lähteenaho puhuu pitsasta ja pizzasta. Ja seksistä.

Paula Suomela tunsi historian siipien havisevan.

Martina Wetterstrand ja torstain tupla-ginit.

PS. Hesarista soitettiin ja kerrottiin formaattiuudistusten olevan nykyään in.

Varsinaissuomalainen lähti toiseen suuntaan ja on nyt suurempi kuin ennen.

5

ajan kuva

SOTA JA RAUHA

Osakunnan tuorein kerho, Koltiaiset, järjesti helmikuussa osakunnalla kaverisitsit sotaisissa ja rauhaisissa merkeissä.

Muonapakkaukset maistuivat ja kotirintamalle lähetettiin kaihoisia kirjeitä illan aikana.

6

Janski näkee jotain epäilyttävää.

7

tutkiva dzuurnalismi SRV

KAIKILLE PAIKKOJA ON? Uuden pääkirjaston suosio yllätti kampuskirjastonjohtajan TEKSTI: MATTI LEHTO VIIME SYKSYLLÄ avattu yliopiston pääkirjasto on saanut kiitosta etenkin ark­ kitehtuuristaan. Kaisa-talo sai muun muas­ sa Rakentamisen Ruusu 2012 -palkinnon Helsingin kaupungin rakennuslautakun­ nalta. Opiskelijatkin ovat ottaneet talon vastaan hyvin.

Nimittäin vähän liiankin hyvin.

Talven 2013 mantra on ollut valitella vai­ keuksista löytää vapaita lukupaikkoja kir­ jastosta. Rakensiko yliopisto siis talosta lii­ an pienen?

Kampuskirjastonjohtaja, Pälvi Kaiponen, vanhoissa kirjastoissa oli laskujemme mukaan yhteensä noin 1100 lukupaikkaa, kuinka monta on uudessa kirjastossa?

“Lukupaikkoja on Kaisa-talossa 900.

Lisäksi 100 on eri ryhmätyötiloissa.”

Miten työskentelypisteiden lukumäärää uutta kirjastoa rakennettaessa kartoitettiin ja valmisteltiin?

“Ennen muuttoa tarkkailtiin eri toimip­ isteissä lukupaikkojen käyttöastetta eri kel­ lonaikoina ja viikonpäivinä. Näiden selvi­ tysten perusteella mitoitettiin Kaisa-talon lukupaikat.”

Onko opiskelijoilta tullut kommentteja työskentelypaikkojen määrään liittyen?

“Kirjastoon on tullut kommentteja luku­

8

Ja ne abit siellä maoleineen.

paikkojen riittämättömyydestä. Pahin ruuh­ka on n. klo 10-18 välillä arkisin. Eri­ tyisesti opinnäytetöiden tekijöillä on ajoit­ tain pulaa lukutilasta.”

lähellä Viikin, Kumpulan tai Meilahden kampusta, niiden kampuskirjastojen luku­ tilat ovat kaikkien opiskelijoiden käytössä, myös keskustakampuksen opiskelijoiden.”

Ollaanko työskentelypaikkojen määrää kartoittamassa lähitulevaisuudessa kun talo on kunnolla otettu käyttöön? Onko niitä ylipäänsä mahdollista lisätä?

“Lukupaikkojen käyttöastetta kartoitetaan parhaillaan. Joulukuussa kirjastoon tilat­ tiin lisää tuoleja, joita voidaan sijoittaa ns. avausten ympärille mikä toivottavasti hie­ man helpottaa tilannetta. Kirjastossa selvi­ tellään myös, voidaanko maanalaisiin ker­ roksiin lisätä lukupaikkoja. Meneillään on myös Aleksandrian tilojen osalta selvitys, voidaanko sinne järjestää lisää lukutilaa.

Kannattaa myös muistaa, että Minervan oppimiskeskuksessa on lukupaikkoja kam­ puksen opiskelijoille. Jatkamme myös Tilaja kiinteistökeskuksen kanssa keskuste­ luja mahdollisuudesta lisätä lukupaikkoja Kaisa-talossa ja pohdimme myös tiettyjen lukualueiden merkitsemistä vain yliopis­ ton tutkijoiden ja opinnäytetyön tekijöiden käyttöön.”

Kaiponen on iloissaan uuden kirjaston saavuttamasta suosiosta: “Pääkirjaston suu­ri suosio on yllättänyt meidät iloisesti!

Etsimme ratkaisuja, jolla saisimme tilas­ tamme entistä toimivamman opiskelu­ ympäristön jatkossa”, hän tiivistää.

Kirjasto vastasi tilapuutteeseen maaliskuussa avaamalla Metsätalon luku­ salit jälleen opiskelijoiden käyttöön. Tule­ vaisuudennäkymät eivät kuitenkaan ole valoisat, sillä Unioninkadulla sijaitseva Kansalliskirjasto joutuu suurremonttiin myöhemmin tänä vuonna. Useampivuoti­ sen operaation ajan lähes kaikki kirjaston lukusalit ovat poissa käytöstä, mikä lisää entuudestaan painetta myös Kaisa-kirjas­ toa kohtaan. V

Onko tyhjillejääneisiin tiloihin tai muualle keskustakampukselle suunnitteilla vapaita opiskelutiloja opiskelijoille?

“Kirjastolla ei ole suunnitelmia tilojen lisäämiseen kustanussyistä. Mikäli asuu

Lyhyesti * Lukupaikkoja nyt 900 kpl (ennen 1100) * Paikkoja lisättiin lisätuoleilla ja tiivistämällä * Metsätalon salit avattiin maaliskuussa yliopistolaisille

Kettutyttö

KAKKAA JA RAKKAUTTA Kettutyttö summaa osakunnan alkuvuoden Oi aikoja, oi tapoja! Osakuntakevääseen on mahtunut jälleen menoa ja melskettä.

Kukapa ei voisi olla pitämättä ESOlaisista, noista neloskerroksen ve­ likullista ja entisistä naapureistamme.

Eteläsuomalaiset iskivät suoraan valtakun­ nan mediaan hajasijoittamalla omaisuut­ taan ympäri maakuntaansa. Kadoksissa ollut Aleksis Kiven patsas oli heille niin rakas, että sen katoaminen huomattiin jo kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen. Syyllistä haettiin ensin niemen kellareista, vaik­ ka tekijä olikin ihan saman talon sisältä. Oli Aleksis kuulemma ollut henkilön olo­ huoneen komistajana! Noh, lopulta tuh­ laajapoika palasi Uudelle taksilla kuin tup­ suhattuuntunut civisnainen.

Mutta ovat ylioppilaat kun­ nostautuneet muutenkin viestimissä.

Sanonta ”paska reissu, mutta tulipahan tehtyä” sai aivan uudenlaisia näkökulmia kun Ylioppilaslehden voimakaksikko päätti Turun reissullaan puristaa itsestään ulos muutaki­n kuin juttuja lattevihreistä.

Kumpikin pommeista tapahtui nykyisen Salon kaupungin maaperällä. Tämä kenties siksi, että meillä varsinaissuomalaisilla on entuudestaan kokemusta tästä ruskeasta kullasta. Kettutyttö muistaa muun muassa eräät kalsarit eräällä mökkireissulla vuo­ sien takaa. Uudempi osakuntasukupolvi ei kestänyt enää tavaraa housuissaan vaan viimeksi kakka on yllättänyt osakunnan vessan roskakorista. Varsinaissuomalaisen toimitus tarjoaa lonkeron sille, joka vuo­ sijuhlajatkoilla kertoo näistä tarinoista yksityiskohtaisemmat selitykset suurelle yleisölle.

Sitten urheilua.

Suomen hiihtomaajouk­kueen kunnonajoitus onnis­ tui kuin sihteerillä ystäväinlounaalla, joten mitalisade jäi vähäiseksi. Toisenlaista on homma ollut osakuntamme urheilijoiden keskuudessa. Havuja perkele! Kettutyttö

Pikaiset on nimittäin havainnut kasvavan hiihtoin­ non nuorsenioriporukassa. Eräskin mes­ tarimaisteri on voidellut suksiaan innolla tämän talven aikana. Se on terveen miehen merkki, lääkärit kertovat!

Terveitä poikia vanhemmassa osakuntakatraassa näyttääkin piisaavaan.

Eräs kokeneempi hiihtäjä nimittäin seilasi avioliiton satamaan kaikessa hiljaisuudes­ sa. Kettutyttö toivottaa onnea! Samalla toki täytyy toivoa, ettei hiihtoharrastus kuitenkaan hiivu niin kuin monella muulla avioparilla on tapana. Kuuleman mukaan ainakin eräässä luistelukotitaloudessa har­ rastus on alkanut tuottaa pientä tulosta.

Osakunnalla keskustelua ovat herättäneet säätiön asunnot ja se, miten niiden asukkaat pitäisi valita. Hämmennys on herännyt kun osakunnan kokouksissa on käyty jopa keskustelua yhteisistä asiois­ ta. Onneksi silti tässäkään konklaavissa ei keskustelijoiden keski-ikä ole turhan alas laskenut. Valkoista savua odotellessa! Esiin on noussut myös mahdollisuus vuokrata yksi asunnoista markkinavuokralla raha­ kirstun kasvattamiseksi. Säätiö valmis­ tautuukin ideasta innostuneena jo asiaan ostamalla asuntonäyttöihin kymmeniä aurinkolaseja, joiden kanssa katsottuna kämppien kunto saattaa juuri täyttää itäisen kantakaupungin Kallion suurpiirin standardit.

Lopuksi, Facebook-chatissa meno on ollut kuin villin lännen saluu­ nassa. Ovet ovat paukkuneet kun porukkaa on ryysinyt sisälle ja ulos. Saluunan kan­ ta-asiakkaat valittelevat kuitenkin, ettei otaniemeläis-uppsalalaisista yhteenotoista saada enää nauttia. Kettutyttö kannustaa­ kin osakuntalaisia jälleen lounashetkiin Lauttasaaren sillan toiselle puolelle, että osakuntarakkaus loimuaisi yhä vahvem­ pana Naantalin Hovin tavoin. Osakun­ tamme naiset ovat toki myös testanneet, että (paremman) puut­teessa myös vuosi­ juhlaillalliselle meren yli matkannut kala maistuu vähintään yhtä hyvältä. Moinen toiminta jatkukoon myös sataseiskoissa!

Yltyykö kv-sitsien risteilyteema lemmen­ laivaksi? Kettutyttö seuraa.

YRITTÄJYYSTILA AVAA VUORIKADULLE Yliopiston keskustakampukselle avataan keväällä uusi yrittäjyyteen kannustava yhteisöllinen työtila HelsinkiThink­ Company. Vuorikatu 5:een avautuvaa ti­ laa ovat pitkin syksyä ideoineet yliopisto yhteistyössä muun muassa YritysHelsingin sekä ylioppilaskunnan kanssa. Vielä maa­ liskuun puolivälissä tila vaikutti varsin kos­ kemattomalta ja keskeneräiseltä, vaikka avajaisia on määrä viettää huhtikuun alussa.

Hankkeessa kaikki on kuitenkin edennyt yllättävän rivakasti - miksei siis sisustuskin.

Uusi kohtaamispaikka on osa laajempaa ajatusmuutosta, jossa myös Helsingin yliopiston opiskelijoita pyritään kannustamaan ryhtymään yrittäjiksi. Ylio­ pisto ja ajatushautomo Demos Helsingin yhteinen Tieteestä toimintaa -verkosto perustettiin viime vuonna myös juuri tätä ajatusta varten.

Kaiken tämän tarkoituksena on tuoda yhteen tilaan erilaisia ihmisiä erilaisilta aloilta, koska tällöin syntyvät parhaimmat ideat. Kuulostaako hieman osakunnalta? V

KAIKILLE TILAA RIITTÄÄ?

Ylioppilaskunnan tilajako toteutetaan taas tänä vuonna. Tilajaossa päätetään myös se, missä tiloissa VSO majailee tulevat vuo­ det. Tällä kertaa tilajako tehdään kolmeksi vuodeksi, entisen kahden sijaan. Muutosta ajanut osakuntien edustajistoryhmä sai ta­ voitteensa läpi suurimman ryhmän, HYA­ Lin, vastustuksesta huolimatta. Tilajaosta päättää HYYn talousjohtokunta. Alusta­ va päätös vuosien 2014-2016 tilajaosta tehtäneen kesän alussa. V

9

tutkiva dzuurnalismi

Kertomus KÄRSIMYKSISTÄ JA HAUSKANPIDOSTA Uppsalassa TEKSTI: ANNA HAMBERG

Anna Hamberg on kuluneen kevään aikana paneutunut intensiivisesti uppsalalaisen osakuntaelämän saloihin.

Tässä yksi maaliskuinen viikko klubbverkaren silmin.

ON OLEMASSA TEHTÄVIÄ, joita ku­ kaan ei suostu tekemään pakottamatta.

Toisinaan pakottaminen pitää sisällään kuitenkin jonkinlaisen porkkanan. Sillä kuka hullu nyt haluaisi siivota monen sa­ dan neliön kokoista taloa kerran viikossa ja pitää huolta siitä, että vessoissa on pa­ peria ja opiskelijoilla edessään olutta, mitä oudoim­pia drinkkejä ja ruokaa. Minä olen yksi näistä hulluista – klubbverkare.

Klubbverket eli isännistö on se, joka vastaa siitä, että talo pysyy pystyssä.

Uppsalalaisella osakunnalla ei oikeastaan kenestäkään tule ketään, ellei hän ole jos­ sain vaiheessa ollut klubbverkare. Kaikki ovat lakaisseet samat portaat kymmeniä kertoja ja jääneet siivoamaan osakuntaa aamukuuteen. Se on tulikaste, jotta sinusta oikeasti tulee osakuntalainen. On tietysti aktiiveja, jotka tyytyvät sisäsiisteihin toi­

10 Du gamla, du fria...

mistohommiin, mutta klubbverkaret tie­ tävät miten hommat oikeasti toimivat.

Miten kaikki sitten oikein toimii?

Mitä tapahtuu ennen sitsejä ÖG:llä? No, silloin putsataan, putsataan ja putsataan.

Niin kutsuttu putsvecka on viikko, jonka lauantaina on sitsit tai iltajuhlat. (Sitsit eli gasque on oikeastaan VSO:n Turun palon kaltainen tapahtuma. Kevään pöytäjuhlia ovat Marsgasque, Majmiddag ja Vårbal.)

Viikko alkaa jo sunnuntaina stor­ städillä, johon osallistuvat kaikki osakun­ nan virkailijat. Jos ei tule paikalle, joutuu 3. kuraattorin mustalle listalle ja korvaamaan poissaolon. Kyseessä on todellakin siivous­ päivä, joka alkaa aamupalalla ja päättyy illalla minisitseihin. Isolla porukalla on hauskaa siivota ja kerrankin voimme to­ teuttaa isompiakin siivousunelmia eikä vain ainaista ylläpitosiivousta.

Maanantaina aloitetaan astioista.

Klubbverkaret ovat nimittäin vastuussa sii­ tä, että perjantai-alkuiltapäivään mennessä kaikki lasit, aterimet, lautaset sekä tarjoilu­ astiat on käsin putsattu. Missään ei saa näkyä kuivuneita vesinoroja, sormenjälkiä tai rasvaläikkiä konepesun jäljiltä.

Samaan aikaan klubbverkaret ovat - kuten aina muulloinkin - vastuussa siitä, että osakunnan pubi Tages elää ja voi hyvin.

Tarjolla on useiden erikoisoluiden lisäksi shotteja, drinkkejä ja pubiruokaa. Myös kaikesta tästä ovat vastuussa 12 onnetonta opiskelijaraukkaa.

Mutta ei tämä ole missään ta­ pauksessa kamalaa. Jaetaanhan kärsimykset porukan kesken. Vaikka tavallisessa pubi­ vuorossa vain kahden klubbverkaren täytyy olla vastuussa työntekijöiden opastami­ sesta, ei ole tavatonta, että tiskin takaa löy­

tyy useampikin tai jopa koko kööri.

Jos siivoaa, on töissä eli ruoka tuodaan nenän eteen. Peukku. Kukaan ei ole kieltänyt virittämästä valkokangasta ja lainaamasta osakunnan datatykkiä tar­ joiluhuoneeseen. Peukku. Ja ei kun läp­ pärille laittomasti ladattujen leffojen ihme­ maailmaan. Mitä väliä, vaikka tenttiin luku vähän unohtuukin ja seminaariesitelmä jää ryhmäkavereiden harteille. Tämä on kivaa.

TAHDON OLLA putsaamassa aina, sekä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Siivoaminen siis jatkuu, jatkuu ja jatkuu. Pubin sulkeuduttua pitäisi lähteä kotiin (siis oikeasti, osakunnalla ei saa missään tapauksessa yöpyä, ei, ei, ei. No okei, jos jää bilettämään niin sen saa tehdä vain kellarissa, josta ei näy valoa tai kuulu ääntä ulos ja poissa pitää olla ennen kuin kuraattorit tulevat töihin aamulla), mutta arvatkaapa vain lähtevätkö klubbverkaret. Kun on avaimet, on valtaa.

Perjantaina katetaan pöydät vii­ voittimentarkasti lauantaita varten. Mitä enemmän juhlijoita, sitä kamalampaa on, kun hovimestari tulee perässä ja korjaa kai­ ken tekemäsi motkottaen, emmekö ikinä opi. (Hän on itsekin osakuntalainen, kahden lukukauden klubbverkare)

Lauantai - Taggaa Gasque!

Alkuiltapäivästä klubbverket saapuu osakunnalle innostuneena tulevasta il­ lasta. Sitsit! (Oikeastihan tässä kohtaa ollaan kauhusta kankeina, pissat housuissa, mutta nämä mielikuvat olisivat varmasti liikaa herkimmille lukijoille.) Tehtävänjako. Yksi auttaa kokkia keittiössä, toinen siivoaa ves­ sat, kolmas laskee viinat illallista varten.

Kellon lyödessä kuusi toteaa joku, että 12 tunnin kuluttua päästään kotiin. Kaikki vain nauravat väsyneinä.

JUHLIJAT SAAPUVAT. Heille tarjoil­ laan kuohuviiniä (kiitos VSO:n olen aika haka avaamaan pullot ja kaatamaan niin, ettei koko maailma lainehdi). Tällä kertaa sitsit eivät ole niin valtavat, että kaikkien tar­ vitsisi tarjoilla. Voimme siis ottaa lunkisti, syödä kokin valmistamaa herkkuruokaa ja varautua henkisesti yön koitoksiin. (Kokkikin on osakunnan omaa väkeä, entinen kuraattori ihan.)

Pääruuan jälkeen osa siirtyy val­ mistelemaan baaria jatkoja varten. Jääkaapit täytetään oluella ja koko viinavaraston va­ likoima otetaan käyttöön. Baarimestari päättää illan drinkin. Drinkkipisteet val­ mistellaan. Kello 22: nu kör vi! Väkeä lap­ paa sisään - muualtakin kuin vain sitseiltä sillä 04-släpp ei ole mikä tahansa ilta. (Laki velvoittaa osakuntabaareja sulkeutumaan viimeistään yhdeltä, mutta sitsien jälkeen saa pitää jatkot neljään asti.) Kolme DJ:tä soittaa eri paikoissa ja osakunnan big band suuressa salissa. Talo on tupaten täynnä.

Kello 04 lähestyy. Jos ei tee koko ajan jotain, nukahtaa seisaalleen. Edessä on vielä koko talon siivoaminen. Narikassa joku onneton on kadottanut lappunsa ja jää odottamaan. Lopulta käy ilmi, että joku muu on löytänyt lapun ja vienyt takin, mut­ tei kuitenkaan laukkua. Harmi vain, että avaimet olivat ilmeisesti takin taskussa.

Hiljaisuus klo 04.15. Ei auta jäädä ihastelemaan: nyt siivotaan. Yöllisen sii­ vouksen tarkoituksena on siivota pois kaik­ ki, mikä olisi muutaman tunnin kuluttua

tuskaa. Lattianpesukone surraa ja tiskivuo­ ret pienenevät kohtalaisella nopeudella.

Viinavastaava laskee jäljellä olevat oluet ja punnitsee viinakset; yksi pullo giniä on ehkä kadonnut. Baarimestari kiertää jaka­ massa kaikille mukilliset karkkia. Ikkunois­ ta kajastaa jo aamu.

Puolitoista tuntia myöhemmin istumme pubissa ja hovimestari tiedus­ telee, milloin jatketaan päivällä. Jotenkin päädymme siihen, että numero kolme kuu­ lostaa hyvältä.

Tullessani ulos kuulen kirkon kel­ lojen lyövän kuutta. Kävelen aurinkoisen keskustan läpi. Kaduilla ei näy yhtä aino­ ata ihmistä. Takki on täysin tyhjä. Ja silti olen oudolla tavalla onnellinen (siitäkin huolimatta, että tiputin kännykkäni baarin kivilattialle ja sen näyttöön tuli railo). Ko­ tona vaatteet vain lentävät lattialle ja kömmin peiton alle. Herätys: varmaankin 14.20 riittää. Hampaatkin pitäisi pestä. Äh, mietitään sitä sitten myöhemmin. (Olisi muuten sietänyt miettiä silloin, sillä herätessä maistamaani makua ei voi sanoin kuvata.)

Sunnuntaina jatkoimme vielä seitsemään asti. Tietysti aloitimme terveel­ lisellä muna-pekoni-mitä-ikinä-kaapistalöytyykään -aamiaisella. Mumms. Suurta tyydytystä tuotti heivata kaikki edellisenä iltana tyhjennetyt olutpullot roskikseen ja hyppiä pahvilaatikot hajalle. Jossain vaiheessa löysin itseni makaamasta suu­ ren salin ikkunalaudalla, kuuntelemassa LTR:n soundtrackia, katselemassa poikien pullokorkkihippaa.

Vaikka koti-ikävä on kova, ei voi todeta kuin: Klubbverket <3 V

11

tutkiva dzuurnalismi

HYÖDYT ENSIMMÄISENÄ VUONNA: 148,75 €

OSAKUNNAN JÄSENMAKSU: 12 €

MASSIT TISKIIN

Varsinaissuomalainen selvitti: näin saat kaiken irti osakunnasta TEKSTI: MATTI LEHTO

OSAKUNNAN VUOTUINEN jäsen­ maksu on 12 euroa. Mutta mitä sillä oikein saa?

Enkä nyt tarkoita kaikkia elinikäisiä ystäviä, ainutlaatuisia kokemuk­ sia ja upeita hetkiä sun muuta lässynläätä.

Ei, ei. Vain kylmää käteistä. Voittoa, hyö­ tyä ja panos-tuotos-suhteen lopputulosta.

Varsinaissuomalainen päätti selvittää asian.

Nopeasti kävi selväksi, että 12 eu­ ron potti on jo pian ansaittu takaisin kun on hädin tuskin kerennyt kävellä kuusi ker­ rosta portaita ylös. Yksi sampo on nimit­ täin keskiviikkoiset osakuntaillat. Yksi jos toinenkin nykyaktiivi on kertonut osakun­ tauransa alkaneen juuri siitä, että keskiviik­ kona on tarjolla ilmaista ruokaa. Motiivi se on huonokin motiivi.

Ja sitä ruokaahan riittää.

Laskimme nimittäin, että käymällä joka viikko kuntiksissa ja osakunnan kokouk­ sissa, saattoi viime vuonna lapata vatsaansa apetta yhteensä 63 euron edestä. Kes­ kimäärin yhden illan tarjoiluihin käytettiin

12

Luova matematiikka on aina kiva

29 euroa, mikä vastaa keskimäärin noin puol­tatoista euroa henkilöä kohden.

Toinen hyvä tapa saada kaikki irti osakuntatoiminnasta on intoutua kulttuu­ ririennoista. Viime vuonna käytiin kat­ somassa niin Fingerpori-näytelmää, Iron Skyta kuin Humanistispeksiäkin. Lisäksi käväistiin kuulemassa Ylioppilaskun­ nan Laulajia ja tutustumassa muotoiluun Designmuseossa. Kaikkiin näihin pääsi osakuntalainen alennuksella: tarkalleen ot­ taen yhteensä 32,75 euroa edullisemmin.

“Fuksivuonna jäsen-

maksu maksaa itsensä takaisin yli 12-kertaisesti. “

On myös onnea olla fuksi. Ensim­ mäisen vuoden opiskelijat pääsivät nimit­ täin ilmaiseksi syksyn juliin. Rapujuhlat, fuksiaiset ja Turun palo tuovat yhteensä 43

euron potin. Katshing. Lyödään päälle vielä muut tapahtumat, joissa on hyvää tarjolla: ystäväinlounas, kaadot ja niin edelleen.

Laitetaan vaikka kymppi päälle kokonais­ summaan.

Palkkakuitin loppusumma näyt­ tää 148,75 euroa. Fuksivuonna osakunnan jäsenmaksu maksaa itsensä takaisin siis yli 12-kertaisesti. Ei paha, vai mitä? On lot­ tovoitto syntyä Varsinais-Suomeen.

Mutta ei ilo fuksivuoteen pääty.

Oikeastaan päinvastoin. En edes uskal­ la laskea millaisiin lukuihin aktiivinen osakuntalainen pääsisi saamalla stipendin ja asumalla Varsinaissuomalaisen yliop­ pilashuonesäätiön asunnossa arviolta 200 euroa markkinahintaa edullisemmalla vuokralla. Näitä varten toki täytyy tunti jos toinenkin osakunnalla ahertaa. Ja vaik­ ka tuntipalkka ei huimaksi kohoaisikaan, täytyy näinkin kyynis-kapitalistisen jut­ tunäkökulman lopuksi todeta, että eiköhän ne oikeat osakuntaelämän myötä löyde­ tyt rikkaudet ole jotain aivan muuta kuin rahal­lista. V

teema

VÄLÄHDYKSIÄ Anna Korvenoja Minulla on hyvin vahva tuoksuihin liittyvä muisti. Eräästä haju­ vedestä tulee aina mieleen lukio, liljan tuoksusta hautajaiset, puh­ distusaineista sunnuntai-illat entisen siivouskeikkatyöni parissa, leikatusta nurmikosta lapsuudenkotini Perttelissä ja Ikean tuok­ sukynttilöistä vaihtoaikani Montrealissa.

Olen ilmeisesti kuitenkin tullut siihen ikään, etten enää muista tarkasti edes lukioaikani tapahtumia. Menneisyyden muiste­ lussa välillä surullista onkin se, että vaikka muistaa pääasiat, ei enää muista kristallinkirkkaasti, miltä jokin tuntui, miltä jonkun ääni kuulosti, minkälaisia olivat tavalliset arkipäivät lapsena jne. Men­ neisyydessä on tapahtunut niin paljon hauskoja asioita, että sinne on välillä mukava kurkistaa. On kuitenkin haikeaa huomata, että muistot myös hieman haalenevat ja mitä ilmeisimmin muuttavat muotoaan.

On monia asioita, jotka linkittävät meidät menneisyyteen, ihan huomaamattakin. Edellä mainitsemani tuoksut tai jollain muulla ehkä maut, pitkäaikaiset perinteet tai vaikka usein osakun­ talaisten suusta lipsahtava ”silloin kun minä olin” -lauseenparsi kyt­ kee meidät salamannopeasti menneisiin hetkiin – yhtä lailla kuin nykyisiinkin. Menneisyydessä on jotain nostalgista ja jännittävää.

Toisaalta siellä lymyilee usein jotain, jota muistellessa voi tuntea iloa, ettei se ole enää osa tätä hetkeä.

Vaikka kristallinkirkkaus katoaa, on joskus mukava palata hetkeksi menneisyyteen edes sitten maun, äänen tai vaikka vuo­ sijuhlien perinteiden kuljettamana.

Usein menneisiin hetkiin törmää yllät­ täen: tässä kerran VaNan leffapäivää järjestäessäni etsin osakunnalla uudel­ leen järjestetystä keittiöstä melko kauan sähkövatkainta. Lopulta sellaisen löydettyäni totesin sen olevan edelleen sama, jokseenkin vaarallinen vatkain, jonka käyttö saa kenen tahansa hermot kireäksi. Ihmettelin, miksi tuo sähkö­ vatkain vieläkin on olemassa, koska sitä manattiin jo silloin kun minä olin emäntä.

“

Menneisyydessä on jotain nostalgista ja jännittävää. Toisaalta siellä lymyilee usein jotain, jota muistellessa voi tuntea iloa, ettei se ole enää osa tätä hetkeä.“ 13

VARSINAISSUOMALAISEN SUURI RADIOJUTTU TEKSTI: PATRIK FORSBERG

Mummo kuuntelee radiosta jumalanpalvelusta. Professori jakelee tentistä kakkosia ja kolmosia Radio Ykkösen tahtiin. Tämä on yleinen käsitys radio-ohjelmista: ne kiinnostavat aika harvoja, ja ne, jotka niistä kiinnostuvat ovat 50–105-vuotiaita. Toisaalta suurta osaa lähetysajasta hallitsevat soittolistojaan toistavat kaupalliset musiikkiradiot, joita kuun­nellaan lähinnä siksi, ettei olisi hiljaista.

Radio kärsii siis jonkinlaisesta imago-ongelmasta: se kuuluu joko menneeseen aikaan tai toimii jonkun suositumman median korvikkeena. Onko radion tarjonta mälsää? Kuka sitä haluaa kuunnella? Varsinaissuomalaisen toimitus ottaa selvän.

14

TIETOA RADIOOHJELMISTA

MITEN NIITÄ VOI KUUNNELLA?

Helsingin Sanomat ja yleensä muut­ kin sanoma­ lehdet julkaisevat päivän radio-ohjelmiston TV-ohjelmatietojen yhteydessä. Radion asemaa kuvaa hy­ vin se, että ainakin HS:n tiedot radioohjelmista ovat hyvin suppeita ja kat­ tavat lähinnä Ylen kanavat. Innokkaan radion kuuntelijan kannattaa siksi etsiä ohjelmatietoja ja lisätietoja ohjelmista eri kanavien internetsivuilta.

Lukijoillemme ei ehkä tule yllätyksenä, että nykyään radio-ohjelmia voi kuunnella myös muualla kuin radiovastaanottimen läheisyydessä. Vielä seniorien nuoruu­ dessa kahden kotimaisen radiokanavan kuuntelemiseksi oli kuin tatti istuttava radion ääressä. Nykyään kuitenkin koko Ylen radio-ohjelmisto on kuunneltavissa Yle Areenan kautta. Lisäksi Ylen ja moni­ en muiden kanavien ohjelmia on mah­ dollista ladata mp3-tiedostona. Lisäksi useiden radiokanavien lähetyksiä voi kuun­nella netissä suorana.

Varsinaissuomalaisen toimitus on kuunnellut radiota puolestanne! Haluamme samaistua mummoihimme ja professoreihin. Siksi tässä jutussa keskitytään ns. puheradioon, eli ohjelmiin, jotka sisältävät muutakin kuin musiikkia.

METSÄRADIO

YLE RADIO SUOMI maanantaisin klo 19.06

Joidenkin ihmisten käsitys Radio Suomesta ja sen ohjelmista ei vält­ tämättä ole täysin myönteinen. Toimi­ tukselle ei kuitenkaan mikään inhimil­ linen ole vierasta!

Metsäradio on (suhteellisen) jännittävä matka Yleisradion men­ neisyyteen. Se on keskustelu- ja musiik­ kiohjelma, jossa, kuten arvata saattaa, käsitellään metsään liittyviä asioita.

Musiikki on usein kotimaista iskel­ mämusiikkia. Juontajaparin radioäänet ovat niin rauhallisia, etteivät ne her­ mostuta varttuneempia kuuntelijoita.

Metsäradio perustettiin välit­ tämään tietoa ja viihdettä metsätyö­ mailla työskenteleville aikana, jolloin Yleisradion tehtävänä oli opettaa ja va­ listaa kuulijoita. Metsureiden muutettua Ruotsiin tai jäätyä eläkkeelle ohjelman kohderyhmää on muutettu kattamaan

myös ne, jotka liikkuvat metsässä myös harrastustarkoituksessa.

Varsinaissuomalaisen toimitus ei erityisesti kannusta ketään kuun­ telemaan Metsäradiota. Metsätalouden ja iskelmämusiikin ystäville se saattaa tosin tarjota jotain. Jonkinlaista nos­ talgiaa sen kuuntelemisessa toki on, minkä myös Yle on pannut merkille ja ottanut nettikauppansa Yle Shopin va­ likoimaan Metsäradio -t-paitoja. Vain 18,00€ kappale!

15

TRUTHS AND RIGHTS BASSORADIO

perjantaisin klo 17-20 Toimitus syöksyy yhdestä äärim­ mäisyydestä toiseen! Melko puisevan Metsäradion jälkeen kuuntelussa on Bas­ soradion iltapäiväohjelma. Perjantai-iltai­ sin lähetetyssä Truths & Rightsissa yh­ distyvät viihde ja elämää suurempi sisältö.

Vähän kuin Metsäradiossa siis.

Ohjelmassa Madventures -tvsarjasta tuttu juontajakaksikko Riku ja Tunna puhuivat aiheista, jotka eivät ole pieniä. Eräässä jaksossa aiheena on Venäjä ja toisessa maailmankaikkeus. Keskuste­ lua vauhdittavat juontajakaksikon (koh­ tuudella) nauttimat juomat. Mikään ei estä myös kuulijoita juomasta lasillista tai kolmea.

T & R on jännä poikkeus kau­ pallisen radion tarjonnasta, joka on usein ankeaa. T&R on fiksu, muttei missään ta­ pauksessa elitistisellä tavalla. Musiikkikin on hyvää. Toimitus suosittelee!

LÄHETYKSEN LOPPU Onko puheradio mummoja varten?

Onhan se. Etenkin Ylen kanavat, jotka lähettävät suurimman osan puheohjelmis­ ta ovat sisällöltään sellaisia, etteivät ne voi mitenkään kiinnostaa laajoja kuulijajouk­ koja. Tässä piilee kuitenkin radion vah­ vuus: sisältö voi olla ns. tylsää, eikä sitä tarvitse muokata sellaiseksi, että se hou­ kuttelisi suuria kuulijamääriä.

Varsinaissuomalaisen toimitus ei osaa antaa enempää neuvoja lukijoil­ leen! Radio on kiva väline. Sitä kuunnel­ lessa voi samaan aikaan tehdä vaikka mitä.

Kokeilkaapa vaikka pilkkoa sipulia ja twiitata samaan aikaan. Ei onnistu! Ehkä mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen kannattaa. V Sen sijaan toimitus suosittelee lämpimästi: Yleisradion historia 1-3; (1996); kirj: Yleisradion historiatoimikunta.

16

Tätä kirjoitettaessa on T & R tauolla juontajakaksikon ulkomaanmat­ kan takia! Basson iltapäiväohjelma jatkuu toki, mutta on huomattavasti ikävämpi ilman T & R:a. Varsinaissuomalaisen toi­mitus odottaa Rikun ja Tunnan palu­ uta kädet pullonkorkilla! Vanhoja jak­ soja voi onneksi kuunnella osoitteessa http://tr.ppp.re/index.php

POLITIIKKARADIO YLE PUHE

arkisin klo 12.30-13 ja 23-00 Toimitus on ihastunut Ylen ohjelmien ni­ meämispolitiikkaan! Jätämme lukijoiden tehtäväksi selvittää, mitä elämänaluetta kyseessä oleva ohjelma käsittelee. Erityi­ sesti toimitus suosittelee kuuntelemaan silloin tällöin lähetettävän Politiikkaradi­ on Päivän kansanedustaja -jakson. Bong­ aa lempikansanedustajasi!

Turkulaine Helsinkis

Miten helpottaa koti-ikävää pääkaupungissa?

Urheinkin reissuristo ja -raili saattaa väistämättä kohdata pääkaupungissa aloitetun uuden elämän ruusuisen alun jälkeen yllättävää haikeutta kotopuolen pinttyneisiin arki-iloihin ja turkulaisittain totuttuihin tapoihin. Helsinkihän vakuuttaa miljoonilla mahdollisuuksillaan ja metropolimaisen kyltymättömällä sykkeellään, mutta onko kaiken tarjonnan ja tyylikkyyden joukosta löydettävissä muistumia tutusta ja turvallisesta Turusta? Miten herätellä menneisyyden nostalgiaa uusissa ympyröissä?

TEKSTI: MARTINA WETTERSTRAND

17

18

Mutta ketk채 ovat Helsingin Matti ja Teppo?

Maisema & tunnelma ”täl puol jokke” Aurajokirannan kulttuurihistorialliset pos­ tikorttimaisemat ja keskieurooppalaisek­ sikin luonnehdittu tunnelma ruoka- ja juomaliikkeineen on lähimmillään Esp­ lanadilla, jossa sopii flaneerata, väistellä pyöräilijöitä sekä miksei myös hieman pikniköidäkin (muiden turistien tavoin).

Jokilaivatunnelmasta muistuttavaa paat­ timiljöötä varten joutuu tosin talsimaan aina Pohjoisrannan ja Katajanokan koh­ tauspisteeseen asti, ML Relandersgrun­ dille. Espan eduksi luettakoon kuitenkin se, että jokeen tipahtamisen vaara on pie­ nempi.

”Turku on kasvanut Aurajoen suul­ le, sen kertoo kaupungin ruotsinkielinen nimikin. Åbo tarkoittaa jokivarren asukasta.

--- Turun keskusta syntyi aikoinaan Aurajoen itärannalle, mikä kuuluu turkulaisten jutuissa edelleen. Aurajoen itärannalla sijaitsevat mm. tuomiokirkko, yliopisto ja vanha suurtori. --Uudemmalla rannalla on mm. Turun linna sekä nykyinen ydinkeskusta kauppatoreineen ja ostoskeskittymineen.”

Yksi sympaattisimmista turkulaisista sym­ boleista on Föri, joka paitsi kuljettaa kau­ punkilaisia tält puolt tois puol jokke, on tarjonnut myös kelpo puitteet kesäisille lavatansseillekin. Helsingistä vastaavaa helmeä oli vaikea keksiä; lähimmäksi vasti­ neeksi on tarjota ainoastaan mentaalisella tasolla Pitkäsiltaa, joka on jakanut porva­ rillisemman keskustan ja työläisten puo­ len Helsingin. Täällä oranssi liikuttaja on tie­tenkin metro, josta ei kuitenkaan löydy förin verkkaista tunnelmaa. ”Turun Aurajoella liikennöi ainutlaatuinen kaupunkilautta, jolla risteily Turku-ÅboTurku sujuu muutamassa minuutissa. --Föri (vrt. ruotsinkielen färja) on Aurajoen poikki kulkeva kevyen liikenteen lautta, joka aloitti liikennöinnin jo yli sata vuotta sitten, 1904. Turkulaisille rakas oranssi lautta kulkee nonstoppina edestakaisin yli Aurajoen noin puoli kilometriä viimeisestä sillasta Aurajoen suulle päin. --- Föri liikennöi Tervahovinkadun (itäranta) ja Wechterinkujan välillä (länsiranta), jäätilanteen salliessa myös talvisin. 1.5.–30.9. Föri on liikenteessä klo 6.15–23 / 1.10.–30.4. Föri on liikenteessä klo 06.15–21.30” Tutustu myös: Kui Design Föri Fun Club -tuotteet

19

“Portsan puutaloidylliin haikailevan kannattaa

löytää askeleensa Vallilaan, Varissuon monikulttuurisuutta kaipaavan Itikseen ja pidemmällekin metrolinjoja pitkin, ja Halistenkosken kuohuihin mielivän Vanhankaupunginkoskelle.

Turun tori on koko kaupungin keskipiste, jolla ”käy kauppa säällä kuin säällä”. Kaup­ patori puhkeaa kukkaansa erityisesti ke­ sällä, torikauppiaiden kirittämänä, mutta suuremman osan vuodesta Turun torin käynti on kuitenkin yhtä läpikuljettavan laahustavaa ja arkkitehtonisesti ankeaa, mitä Hakaniemen torilla.

“Hakaniemen tori rakennettiin aikoinaan täyttömaalle, jonka kohdalla oli kul­ kenut Siltasaaren mantereesta erottanut salmi. --- Ensimmäiset kauppiaat ilmestyivät torille joulun alla 1897. --- Toisen maailmansodan aikana tori oli täynnä halkopinoja, sillä lähistöllä olleet talot tarvitsivat lämmitystä.”

Kuten ikuisen rakkauden kaupunki Rooma, on Turkukin seitsemän kukkulan kaupunki: turkulainen arjen rakkaus kotikaupunkiaan kohtaan näyttäytyy kauneimmillaan koiri­ en ja lasten ulkoiluttamisina sekä kesäisinä pussikaljoitteluina Aninkaisten-, Puolalan-, Kakolan-, Samppalinnan-, Vartiovuoren-, Kerttulin- ja Yliopistonmäillä. Helsingistä vastaavaa hehkeyttä voi hakea esimerkiksi Kallion-Harjun-Alppilan alueelta, mistä löytyy lähes kivenheiton etäisyydellä toi­ sistaan Karhupuisto, Kinaporin puisto, Dallapénpuisto, Brahenpuisto, Josafatin kalliot, Alppipuisto ja Leninpuisto.

20

”Tul vaa sääki Turkkusee kurkkussee kaatamaa juatavaa (muualt Suamest tuatavaa)” ”Blankkost Dynamoo ja Hesen kautta himaa” on perusturkulainen resepti onnis­ tuneen viikonloppuillan vietolle. Blankoon verrattavissa oleva tyylikkään hillitty meno löytyy helpostikin Siltasesta, mutta legen­ daarisen Dynamon vertaista ei Helsingistä etsimälläkään löydä. Kokeilematta tosin on Korjaamon vintin Dynamo goes Helsinki -illat, joissa ”esiintyjinä nähdään turku­ laisia eturivin indiemusiikin artisteja sekä paikallisia dynamohenkisiä huippunimiä.”

(Kirjoittaja kuitenkin epäilee: ei ne ihmiset, vaan se repsottavan rakas lato tanssilattian samettiverhoineen ja baaritiskin tupla-gi­ neineen torstai-iltojen ratoksi!) Muuta­ mat Hesburger-ravintolat on onneksemme pääkaupunkiin perustettu, mutta muun yö-/krapularuuan suhteen ei Helsingissä liene hääppöistä, sillä kebabinkin on ke­ huttu olevan syötävää ainoastaan Turussa.

Sufot, eli sunnuntai-Fortet, lienee varminta vetäistä Lady Moonissa.

Lähiön lämmöstä luonnon helmaan Kaupunkikulttuuri on nostanut kurssiaan, kun helsinkiläisten kaupunginosaliikkeiden ja -seurojen toiminnan näkyvyys on kasva­ nut. Mikäli näiden liikkeiden osallistuva ja yhteisöllinen toiminta on varsinaissuoma­ laiseen luonteenlaatuun liian sosiaalista, voi tutunomaisia tuulia voi käydä haistelemassa myös ihan itsekseen, vaikkapa sunnuntaipa­ seeruilla. Portsan puutaloidylliin haikaile­ van kannattaa löytää askeleensa Vallilaan, Varissuon monikulttuurisuutta kaipaavan Itikseen ja pidemmällekin metrolinjoja pit­ kin, ja Halistenkosken kuohuihin mielivän Vanhankaupunginkoskelle.

“ Yli satavuotiaan puutalokaupunginosan yllä leijuu paitsi kaakeliuunien savu myös menneisyyden henki. Toisten asioista huolehditaan niin hyvässä kuin pahassa, ja kutsuvilla yhteispihoilla vietetään yhteisöllistä elämää. Portsa on valittu Suomen parhaaksi kaupunginosaksi ja siellä vuosittain pidettävät myyjäiset Suomen parhaaksi kirpputoritapahtumaksi.”

Luonnon läheisyyteen ja merellisen rauhan ääreen halajaville suositeltakoon Helsingin monia saaria. Kirjoittajan ehdoton suosikki on Seurasaari, vaikkei se kansanpuistona aivan Ruissalon tasolle ylläkään. Pitsihu­ viloiden, golfkenttien sekä uimarannan ja kylpylän sijaan Seurasaarella on kuitenkin tarjota torppia, aittoja sekä muita entisai­ kaisia, maakunnista tuotuja rakennuksia – kyykkäkenttää ja nudistirantaa unohtamat­ ta.

”Olen eilien, täysin ulkopuolinen…”

Ylitsepääsemättömän sietämättömään koti-ikävän voi suositella vain seuraavaan bussiin tai junaan hyppäämistä. Turun hie­ nous ja ainutlaatuisuus kiteytyy kaupungin kompaktiin kokoon ja siellä kulkemisen helppouteen, mistä syystä kaupunki onkin mahdollista marssia läpi jopa yhden päivän aikana – takaisin omaan kotiin pääsee siis kätevästi jo samaiseksi illaksi.

Et sunkkaa sääki vaa oisis tulos!

Kaikkien lempeää, turun murteista sulo­ partta ikävöivien kehoitetaan ohjata kul­ kunsa minnekäs muualle kuin osakunnalle, keskiviikkoisiin kuntiksiin ja muihin ta­ pahtumiin!

Toimitus ja muut koti-ikäväiset kuulevat mielellään lukijoiden ehdotuksia Helsingin turkulaisimmista paikoista. V Seikkailijoille suosittelemme Meiju Niskalan kirjoja Olet tässä (Turku) ja Olet tässä (Helsinki). Pääkaupunkiseikkailijoille myös verkkosivua www.use-it.travel/cities/detail/ helsinki/

Kirjoittaja syntyi Lappeenrannassa, mutta on kotoisin Turusta, jossa on asunut seitsemässä eri osoitteessa, aprikoinut arkea sekä kokenut tuhansien ja yksien öiden verran seikkailuja niin lähiöissä kuin keskustassa ja sen kukkuloilla (simmottos tämmöttös). Kirjoittaja rakastaa Turkua niin paljon, että ymmärtää käydä siellä ennemminkin harvoin kuin liian usein.

21

PARHAAT YSTÄVÄSI Osakunnan hallitus 2013

He kokoustavat vuodessa puolestasi muutaman vuorokauden verran. Suunnittelevat, pähkäilevät, keskustelevat ja kälättävät.

Heillä on valta, voima ja kunnia, mutta myös vastuu. He muodostavat osakunnan hallituksen vuonna 2013.

Tänä vuonna osakunnan hallitus on kaikkien aikojen jakomielitautisin ja todennäköisesti samalla suurin, kun kaikki virat taloudenhoitajaa lukuunottamatta on jaettu*. Joukossa on voimaa!

Nyt me paljastamme heidän menneisyytensä. Buahah.

*tiedotussihteeri lähtee syksyllä vaihtoon, olisitko vaikkapa sinä hänen korvaajansa?

22 Mutta missä on Krisse?

kuva 2. tai 3. luokalta harrastukset? silloin: piirtäminen ja suunnistus nyt: suunnistus, uinti ja järjestötoiminta

SINI KERMINEN toiminnanjohtaja MARTINA WETTERSTRAND sihteeri

kuva suunnilleen 4. luokalta lempioppiaine? silloin: äikkä, kuvis, liiksa nyt: kotimainen kirjallisuus ja kognitiivinen kielitiede “Tuolloin kuuntelin Roxettea, kävin ahkerasti jumppaharjoituksissa, kirjoittelin kavereitten kanssa slämäreitä sekä piirsin pohjapiirroksia ja suunnittelin sisustuksia kaikenmaailman kartanoita ja tulevia kotejani varten.”

kuva 2. luokalta harrastukset? silloin: suunnistus nyt: lenkkeily

PAULA KERMINEN toiminnanjohtaja MATTI LEHTO sihteeri

kuva 7. luokalta lempioppiaine? silloin: englanti nyt: mikä vain, mistä saa opintopisteitä helposti (viestintä) “Kuvassa näkyy pottatukan jälkeen seuraava must hiustyyli eli keskijakaus. Olin tämän suhteen tosin hieman myöhässä, samoin kuin homohyppyrin kanssa. Sen hankin ysiluokalla.”

23

kuva 7. luokalta lempiruoka? silloin: lasagne nyt: uunilohi

kuva 5. luokalta lempiruoka? silloin: lasagne nyt: paahtopaisti “Kävin Ounasrinteen kuvispainotteista luokkaa. Sen tiiviimpää porukkaa saa hakea. Eskarista ysille!”

24

“Meille tuli seiskalla uusi, Turusta juuri valmistunut biologian opettaja, joka oli pelottavan innostunut eläinten leikkelystä. Tunnilla sitten leikeltiin esimerkiksi vielä lämpimiä siansydämiä, keuhkoja ja tehtiin aivoleikkauksia varta vasten meille tilattuille kuolleille labrarotille. Jos oli käynyt tuuri, niin luvassa oli myös kaikenlaisia auton tappamia pikku mönkijöitä.

Ihanaa..”

JOHANNA ALM emäntä

JENNA MÄKINEN emäntä

MIIKA RUISSALO isäntä

MIKKO HEINO isäntä

kuva 5. luokalta asiat, joista pidät? silloin: autot ja tietokoneet nyt: autot ja tietokoneet

kuva 6. luokalta asiat, joista pidät? silloin: tietokoneet, nukkuminen nyt: tietokoneet, nukkuminen

Huom. trendikäs hyppyritukka!

Isännissämme on huomattavissa tietynlaista samankaltaisuutta.

Janski näkee jotain miellyttävää.

kuva 3. luokalta haaveammatti? silloin: kampaaja tai tutkija nyt: menestyvä lakinainen

kuva 4. tai 5. luokalta haaveammatti? silloin: astronautti nyt: ala-astelainen

“Narrasin ala-asteen opettajaa kertomalla, että perheemme muuttaa Turkuun. Hän ei aluksi uskonut, mutta lopulta perjantaina juoksi perääni bussipysäkille ja sanoi: ‘et sä voi lähtee noin, sä tarvit tiedot sun koulunkäynnistä mukaan!’”

“Ala-aste on elämän parasta aikaa.

Voi istua keinussa, olla lapsi, hyppiä vesilätäköissä, sanoa typeryyksiä ja tehdä yhdyssanavirheitä ilman seuraamuksia. Yleisesti ottaen voi olla myös tyhmä.”

PAULA SUOMELA hallituksen jäsen

JAN NIKANDER hallituksen jäsen

NINNI HAMBERG tiedotussihteeri

kuva 4. tai 5. luokalta asiat, joista et pidä? silloin: hämähäkit nyt: aikataulut “Ollessani 5. luokalla kouluumme perustettiin kirjallisuuskerho. Palautin hakemukseni päivän myöhässä eikä opettaja kelpuuttanut minua kerhoon. Suutun niin paljon, että päätin lukea enemmän kirjoja kuin muut jäsenet yhteensä. Seuraus: yläasteella en tehnyt läksyjä, koska luin vain koko ajan romaaneja.”

Taloudenhoitaja Kristian Sjölund ei toimittanut lehdelle koulukuvaansa.

Kuraattorilta emme uskaltaneet kysyä.

25

KRONIKKARATSIA

Minne katosi päivät Kronikka - tuo osakuntaelämän Facebook on päässyt todistamaan yhtä jos toista VSO:n 107-vuotisessa historiassa. Sen sivuilla on käyty niin vakavamielistä debattia kuin leikkisää vastavuoroista vittuiluakin.

Erikoisreportterimme Paula Suomela sukelsi kronikan maailmaan ja etsi ajankohtaan sopivasti VSO:n vuosijuhlaan liittyviä kirjoituksia. On sitä osattu ennenkin.

vuosijuhla 1961

“Kyypparikerho oli ei ollut, t.s. alkuilta vanhaan tapaan esi­ tämme aktiivista toimintaa ja myöhemmin ”feeling” mutta luonnollisista syistä kello 11.50 jälkeen toimintaa!!! – Kätemme tottelee vielä 24 t. valvomisen jälkeen. Velvoittakoot perinteet tulevia KYYPPAREITA!” “Jotkut olivat vaikean näköisiä aamulla – Jotkut jo illallakin!” totesi J.R.

sillis 1961

“Onpas jo kummasti kumu lakannut klo 15.30. Is-änt-ä” “Ei kun jatkuu 15.37!”

“Vanha kaarti ei tällä kertaa kaatunut, muttei antautunutkaan” -fuksi “Puolustus: kuvien viereen tulleet kommentit osoittavat as.om. henkilöiden mielikuvituksen ja siveellisyydentajun kehittyneen vallan väärään suuntaan”

1993

”Otin ja lähetin yhden punaisista laulukirjoista Tampereelle. Teke­ vät siellä ylioppilaslauluperinnetutkielmaa.”

26 Henrin häpeät esiin!

1995

1991

Avautumisen aiheena VSO-humpan oharit vuosijuhlissa. ”Humppa katosi kuin pieru saharaan”, tilittää pettynyt juhlija. Tekstin alla kuitenkin kerrotaan, että humppa esiintyikin sitten silliksellä ja selitykseksi illan katoamisellle kerrottiin väsynyt vanha torvi ja ulkomaanmatka.

Joku on taiteillut kuvan rotaluksesta, joka lähestyy huulet törröllään (avaimesta päätellen) emäntää. Liekö ollut kiihkeää vuosijuhlassa?

1991

Piirrokset jatkuvat. Tällä kertaa kuvaaiheena VSO-naisten bileilme vm.-96. Ei mairitteleva. “appelsiineja sukkahousuissa.

Internordiskt, eller?”

1997

“Even tough I’m a Swede I won’t write any dirty words”

Lisänä kuvaus viuhahduksesta kolmen sepän patsaalla. Teron myöhempi kommentti ”laulumiekka pahoinpiteli laulunjohtajan käden – muista osista vuodelta: “suoraan saunasta pyyheliinat yllänsä, he kävivät laulaei tarkempaa tietoa” massa sepille serenadin”

1998

2002

Kielimuuri. ”Ma ei räägima soome keelt, aga ma muan et te olete rägi ilus!”

2004

sillis 2003

”Sauna kutsuu, känni on kova” Tämäpä mukavaa.

Vaatteet eivät tahtoneet pysyä päällä tälläkään kertaa. ”siis vasta vuosijuhlan jälkeen paljasta pintaa”

”Hyvät avautumiset taas” –Nailon

Iltasanomat 1.4.2003: “Poliisi huomautti 30:ä VSO:n vuosijuhlijaa viuhahduksesta kolmen sepän patsaalla” ”viuhahtaminen sujui rauhallisesti” Tero pääsee jäälleen selittelemään: ”viuhahtaminen ei kaduta” ”viuhahtaminen ei kuulu osakunnan perinteisiin, eikä sitä opeteta”, hän jatkaa

Vuonna 1998 juhlakansa käytti koko talon tilallisia ulottuvuuksia hyödykseen. ”ovat­ han nuo uuvuttavat nuo rappuset, mutta harvemmin kukaan kerrosta alemmaksi onnistuu sammumaan”

2005

Niko lauloi karaokea ja Titanicia. Uusiksi Patiksessa?

2006 - satavuotisjuhlat

”meno on – sanoinkuvaamaton” ”Poliisi on muuten todistettavasti tarkastanut hauen laadun. Oli ilmeisen tyytyväinen” Kirjoituksen alla poliisin lupayksikön käyntikortti, josta nimi mustattu.

2007

Kaksi sivua tekstiä: ”häpeän, häpeän, häpeän…” Henri Jaloselta, muttei kerro mitä häpeää

2008

VSOlaiset ajan hermolla: ”facebook on cool”

TEKSTI: PAULA SUOMELA, OSAKUNTALAISET 1961-2008

27

LAPSUUDEN LEMPIRUOKA Aivan kuin italialaisessa pizzeriassa TEKSTI: LIISA LÄHTEENAHO

Lapsuuden suosikit. Klassikot. Perinteet. Muutetaanko niitä? No ei! Kyllä meillä on aina syötä jouluisin lanttulaatikkoa, joka on tehty Hilkka-mummon reseptillä ja pääsiäislammas ei todellakaan kaipaa uutta twistiä saati jotain lambadaa. Miksi korjata jotain, joka on ehjä?

Oikeasti pitäisi kysyä, että miksi ei! Lapsuuden klassikkoja kannattaa joskus tehdä muullakin kuin sillä samalla iänikuisella tavalla. Ja jos kokeilee jotain uutta, ei se tarkoita, että ei voisi palata siihen tuttuun ja turvalliseen takaisin. Tässä jutussa toimittaja kokkaa lapsuusajan klassikon parempana kuin koskaan.

PITSA ON VÄHÄN KUIN SEKSI. Vaikka se olisi huonoakin, se on silti aina aika hyvää.

Tässä kohtaa voi tehdä filosofislingvistisen erottelun. On olemassa pitsaa ja pizzaa. Pitsa on väsyneinä arki-iltoina pakkasesta uuniin lykättyä ötkeriä. Sitä on se tavara, jota haetaan krapulassa paikasta, josta saa pitsan lisäksi kebabia ja falafe­ lia. Pitsaa on todellakin myös se ruokalaji, jossa pakastepohjan päälle ihan itse kasattu Rainbow-säilykevalikoima ja X-tra-juusto paistetaan kotiuunissa. Aika monen meistä lapsuuden lempiruoka oli juurikin pitsa. Ja ei, ei mitään snobeilua tässä – usein pitsa toimii vallan mainiosti!

Joskus kannattaa kuitenkin syödä myös ihan oikeaa pizzaa. Kuten muunkaan italialaisen ruoan, pizzan itse tekeminen ei ole vaikeaa – vain hieman vaivalloista!

Näillä ohjeilla onnistuu varmasti.

Hyvän pizzan perusta on hyvä pohja, joka syntyy hyvästä taikinasta. Tällä ohjeella syntyy kaksi pyöreää pizzeriapiz­ zaa tai tosi iso pellillinen.

AINEKSET: 350 g vehnäjauhoja, 1 pussi kuivahiivaa, 1 tl suolaa, 2 rkl oliiviöljyä, 225 g vettä

Siis mitä? Ei desimittoja? No ei!

Jos kotitaloudessasi asuu teekkari, laita hänet testaamaan, kuinka erikokoisia desi­ mitat ovat. Tutkiva journalisti huomasi oman mittansa vetävän 0,65 dl. Eli leipoes­ sa aina keittiövaaka käyttöön! Tarkkaan punnitsemalla tämä ohje on täydellinen, eli lisäjauhoja tai -nesteitä ei tarvita avuksi.

Mittaa kulhoon jauhot, kuiva­ hiiva ja suola. Sekoita. Mittaa toiseen kul­ hoon lämmitetty vesi (lämmitä vesi kun­ nolla, jotta kuivahiiva herää) ja öljy. Lisää

28

neste vähitellen taikinaan puulastalla tai yleiskoneen taikinakoukuilla sekoittaen.

Sekoituksen jälkeen laita puhelimeesi tai munakelloon hälytys – viiden minuutin päähän jos vaivaamisen hoitaa yleiskone, kymmenen jos vaivaat käsin. Vaivaa taikina. Äläkä lintsaa, jotta taikinaan syntyy kun­ nollinen sitko. Kohota taikinaa lämpimässä ja vedottomassa paikassa (lattialämmitetty kylppäri on hyvä) liinan alla noin tunti.

Taikinan kohotessa valmista tomaattikastike. Mitä? Eikö siihen pohjalle laiteta vaan Heinzia? No ei! Oletko maista­ nut ketsuppia tai tomaattimurskaa suoraan purkista? Oliko hyvää? Ei ollut. Tai vaikka olisikin, näin tulee parempi.

AINEKSET: 2 rkl oliiviöljyä tai voita, 1 purkki (400-500 g) hyvää tomaattimurskaa (snobit suosivat Muttia), 1 purkki (sellainen pienen pieni) tomaattipyreetä, 1 sipuli, 3 valkosipulin kynttä, 1 tl suolaa, 1 tl rouhittua mustapippuria, 2 tl sokeria, 2 tl kuivattua oreganoa tai basilikaa

Pilko sipulit. (Myös valkosipu­ lit, koska puristin tekee niistä liian ärjyjä.)

Laita pienehkö kattila tai kasari liedelle keskilämmölle. Laita kattilaan rasva ja si­ pulit ja kuullottele niitä viitisen minuuttia.

Lisää tomaattimurska ja -pyree. Kiehauta.

Mausta ja anna hautua miedolla lämmöllä juuri ja juuri kiehuen ainakin puoli tuntia.

Sekoittele ja maistele välillä, mausta lisää jos tarpeellista. Kun kastike saa hautua riit­ tävän kauan, se muuttuu täyteläiseksi, hie­ man makeaksi, ja raa’an tomaattimurskan kitkeryys häviää kokonaan.

Lämmitä uuni 250 asteeseen, voit laittaa kuumemmallekin. Laita myös pelti uuniin. Kuumennetun pellin avulla pääset pizzakokkailussa mahdollisimman lähelle

Pizzapohjan ohje on lainattu Pastanjauhantaa-blogista

kiviarinauunia – jos et sattumalta omista pizzakiveä.

Tässä vaiheessa taikinan pitäisi olla kohonnut. Vaivaa sitä vielä hetki voi­ malla (ei hätää, sen kuuluukin kutistua).

Pyörittele, painele, heittele ja halutessasi kauli taikinasta joko kaksi pienempää tai yksi ihan valtava pizzapohja leivinpaperin päälle (jos leivinpaperi pyrkii poistumaan tasolta, kostuta taso vedellä).

PERINTEISTÄ SUOMALAISTA pitsaa vaivaa usein täytteiden liika määrä: pitsa muistuttaa enemmän piirakkaa tai märkää vuokaruokaa kuin pizzaa. Kuten sanottu, sekin voi olla hyvää. Kokeile tällä kertaa rajoittaa täytteet tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi maksimissaan kolmeen. Pyri siihen, että vain yksi tai kaksi kol­mesta täyt­ teestä tulee säilykepurkista. Hyviä komboja on vaikka kuinka – esimerkiksi tonnikalakapris-paprika, prosciutto-tuoreherkku­ sieni-rucola, aurinkokuivattutomaattikesä­kurpitsa-oliivi.

Laita kaulitun pohjan päälle ohut kerros tomaattikastiketta, sitten maltillises­ ti täytteitä ja lopuksi juustoa. Juustoksi sopii hyvin esimerkiksi Valion pizzajuustoraaste (jossa on sekä kovempaa että pehmeämpää juustoa) tai puhdas mozzarella.

Liu’uta leivinpaperi kuumalle pel­ lille ja laita pizza uunin keskitasolle. Uunin tehoista, täytteistä ja juuston laadusta riip­ puen valmista on noin kymmenessä minuu­ tissa. Malta vähän tarkkailla paistumista.

Kun juusto on sulanut ja saanut vähän väriä, pizzasi on valmis. Voit halutessasi maustaa sen vielä tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä ja vastarouhitulla mustapippurilla.

Nauti ja muistele lapsuuttasi.

jälkipelit Vuosijuhlaviikon

SELVIYTYMISOPAS

Näillä vinkeillä selviät vuosijuhlaviikosta hehkeänä alusta loppuun!

TEKSTI: ANNA-KAISA LAITINEN

Lähtö

OLETKO ILMOITTAUTUNUT VUOSIJUHLAAN? EN

HÄPEÄ

KYLLÄ Siirry suoraan seuraavan viikon maanantaihin kulkematta maailman parhaiden bileiden kautta.

(No poikkea silti kv-sitseillä!)

ONKO JUHLA-ASU KUNNOSSA?

Käy UFFissa (Tänä keväänä 70-luku on muodissa)

EI

Lainaa ystävältä (mieluiten samankokoiselta)

KYLLÄ

Vuokraa liikkeestä (Pappa betalar)

ONKO VUOSIJUHLAKAMPAAJA TAI PARTURI VARATTU? Naiset: Etsi YouTubesta hakusanalla“Prom hair do” hyviä do it yourself -videoita Miehet: osta uusi kampa ja vaihda partaterä

EI KYLLÄ OLETKO TYHJENTÄNYT KALENTERISI VJ-VIIKON KOHDALTA?

Työläiset: ota mallia Terosta ja pyydä maanantai vapaaksi Opiskelijat: siirrä kahvittelut mummon kanssa ja tarjoa kaverille pullaa (jotta hän kirjoittaa nimesi osallistujalistaan)

EI

KYLLÄ

Onnea! Olet valmis vuosijuhlaviikkoon! käännä seuraavalle sivulle!

29

JATKA TÄSTÄ

Tiistai

- Silitä vaatteet - Osta kaupasta: sukkahousut (tytöt!), krapulalonkero, raneja pakkaseen, Beroccaa - etsi valmiiksi: laulukirja, taskumatti, nauhat

OLETKO OSAKUNNALLA SIIVOAMASSA? EN Mene osakunnalle

Palaa kotiin

EN

OLET VALMIS KOHTAAMAAN ULKKARIVIERAAT!

MUISTITKO PUKEUTUA ARKIPUKUUN? KYLLÄ Olet konkari!

Juhli läpi yön!

Ole parkettien partaveitsi

Lauantai

KYLLÄ Seuraa parkettien partaveitsen askeleita

EN

THE BIG DAY!

HERÄSITKÖ KRAPULASSA? KYLLÄ Nauti krapulalonkero

OSAATKO TANSSIA?

EN Valmistaudu!

- Saavu ajoissa osakunnalle, tarjolla kuohuvaa ja naposteltavaa!

- Siirry juhlapaikalla - Tavoite pöytäavecisi / ole tavoitettavissa - Syö, juo, laula, naura, iloitse, viihdy

30 Toimitus sanoutuu irti kaikesta juomiseen kannustavasta. Itse emme ole koskaan olleet humalassa.

Keskiviikko - Pukeudu tummaan pukuun - Mene osakunnalle

KYLLÄ

KYLLÄ

Hae osakuntanauha

OLETKO FUKSI? EN

Juo

Torstai Perjantai

PIDÄTKÖ KEILAAMISESTA?

- Kertaa lukion ruotsin kurssit - Opiskele viroa vaikkapa Tallinkin mainoksista YouTubesta

KYLLÄ

EN Juo ja keilaa.

Valssin ja humalan pyörryttämänä siirry jatkoille

Aamulla Pataässään!

Nauti infotiskin tarjonnasta ja saunan löylyistä

KYLLÄ

EI KYLLÄ Etsi sopiva kolo osakunnalta (viltti tai lämmin unikaveri plussaa)

EI

LAULATTAAKO?

Ihan sama, sillikselle!

Syö, juo, laula. Toista tämä kunnes on jo yö. Ja vielä kerran sen jälkeenkin.

VÄSYTTÄÄKÖ?

HIEMAN

OLETKO RIVO?

Tämä on silti koettava, Patikseen!

Ota huikka Olet konkari

Maali

Onnittelut! Olet selviytynyt oikeaoppisesti vuosijuhlaviikosta! Nyt voit itkeä ikävää, sillä seuraaviin juhliin on vielä vuosi aikaa. Siihen asti, nauti muistoista ja osakunnan ihanasta arjesta. Jälkilöylyt maanantain siivouksessa!

31

A T

A U

S N

I T

A I

N J

Toiset tietävät mistä puhuvat ja tuntevat siis asiansa.

Toiset eivät kuitenkaan ole näin etuoikeutetussa asemassa, ja esimerkiksi allekirjoittanut osaa tuoda keskusteluun vain vähän asiaa ja paljon Aasiaa. Maailman taloudellista ja poliittista tilannetta tarkemmin tuntevat saattavat tässä kohtaa paheksua Aasian asiapitoisuuden väheksymistä. Osakunnan virallisena Aasiantuntijana koenkin velvollisuudekseni jakaa maanosan ilosanomaa ja kertoa sitä kaipaamaanne asiaa Aasiasta.

TEKSTI: NINNI HAMBERG

32

A

KIINA

POHJOIS-KOREA

Kommunismin ja kapitalismin avoliiton jälkimainingeissa syntynyt Kiina on nous­ sut maailman maineeseen talousmahtina, ihmisoikeusrikkurina, Matrix-elokuvien kung fu -elementtien valmistusmaana sekä ennen kaikkea Keskimaana Tolkienin kirjoissa. Kiina on myös vähemmistökan­ sojen luvattu maa: virallisia vähemmistö­ kansoja on 51, epävirallisia hiukan enem­ män ja tasapuolisuuden nimissä niiltä kaikilta puuttuu saman verran oikeuksia.

Mallia kiinalaiset ovat kertoneet otta­ neensa Suomesta saamelaisten kohtelusta.

Siinä missä piraatit alkavat olla katoava luonnonvara Euroopassa, ovat kiinalaiset ottaneet niiden suojelun ja säilyttämisen tehtäväkseen. Kiinasta saa laittomia kopi­ oita niin kirjoista, sarjakuvista, kananmu­ nista kuin myös spermasta.

Pohjois-Korea, tuo iltauutisten valopilk­ ku ja linssilude, josta kukaan ei oikeasti tiedä yhtään mitään. Ainoa raudankova faktatie­ to, mitä Pohjois-Koreasta inter­ netin ihmemaailmassa liikkuu, on se että suu­ ri osa japanilaisesta animesta piir­ retään siellä. Tämä selittääkin ehkä sen, miksi animessa on paljon joukkotuhon­ taan sopivia aseita ja että perinteisesti taisteluiden voittajaksi selviytyy yksin pahassa maailmassa kasvanut ja muiden väheksymä yksilö, joka julistaa maailman­ rauhaa ja haluaa ettei kukaan kuole.

ETELÄ-KOREA Helsingin yliopiston Itä-Aasian tut­ kimuksen professorin sanoin Etelä-Korea on kuin Suomi: pieni ja teknologisesti ke­ hittynyt maa, jota sijaitsee kahden suur­ vallan välissä ja jota kukaan ei tunne (ja kyllä, Itä-Aasian tutkimuksen maail­ mankuvassa Ruotsi on suurvalta). Syväl­ lisemmän tarkastelun jälkeen voidaan havaita muitakin yhtäläisyyksiä, koska suomalainen sisu ja toisaalta eteläkorea­ lainen gangnam-style kertovat maidensa kansalaisten luonteesta suunnilleen yhtä paljon. Joissakin asioissa eteläkorealaiset ovat kuitenkin vielä meitä edellä: siinä missä Suomessa järjestetään kilpailuja parhaiten suunnitellusta huussista, EteläKoreassa on perustettu vessateemapuisto.

JAPANI Viimeisenä ja Aasia-pitoisuudeltaan eh­ dottomasti merkittävimpänä valtiona löytyy maailman taitavin brändien kehit­ täjä, Japani. Kaikkihan tietävät, että niin sushi, anime, manga kuin kanji-merkit ovat tyypillisiä ja ominaisia nimeno­ maan japanilaisille. Paitsi että sushi syn­ tyi alun perin Kiinassa, animea katsotaan ja valmistetaan niin Kiinassa kuin Ko­ reoissakin, manga tunnetaan Koreoissa nimellä manhwa ja Kiinassa manhua, ja että japanilainen kirjoitusjärjestelmä pe­ rustuu kiinalaisille merkeille. Että se siitä omaperäisyydestä. Mutta hei, kyllä japani­ laisetkin osaavat keksiä hyödyllisiä asioita ihan ilman naapurimaiden apua: ilman heitä maailmasta ei löytyisi ”love hotel­ leja”, lämmitettyjä vessapönttöjä tai pik­ kuhousuautomaatteja.

Ja koska keskustelukin on järkevää lopettaa sii­ nä vaiheessa, kun aiheet menevät vyötärön alapuolelle, kiittää Aasiantuntijanne tältä erää mielenkiinnostanne.

33

KAISARALLI Johdata arkkitehtuurikierroksella olevaa eläkeläislaumaa (A) mahdollisimman monen opiskelijan (C) vierestä, kuitenkin kiertäen abituerientit (B) mahdollisimman kaukaa.

LÄHTÖ

C

A

C

B

C

C

C C

C

B C

B

C

C C C

MAALI

B C

C

B

B

B

C

C

B

B

C

Varsinaissuomalainen kieltäytyy vastaamasta vihjailuihin, joiden mukaan kyseinen piirros muistuttaisi jotain muuta kuin Kaisa-kirjaston pohjapiirrosta.

SAVOMAANI

MUISTIPELI Vappuun on enää hetki! Viritä muistisi marssikuntoon oheisen juomalaulunakin tutun klassikon kera.

Työn orjat __________ yöstä nouskaa, maan ääriin kuuluu kutsumus Nyt __________ murtuu pakko valta, tää on viime ponnistus.

Pohja vanhan järjestyksen ________.

Orjajoukko taistohon!

Alas _______ koko vanha maailma ja ________ teidän silloin on Tää on viimeinen ______, rintamaamme yhtykää niin __________ kansat on veljet keskenään.

Läsöllään

adj. rakastunut, ihastunut jkhun, jhk.

“Minnoun läsöllään sinnuun”

Palstalla opetetaan osakuntalaisille savolaisten kämppistemme kieltä yhteistyön ja avunannon merkeissä.

Varsinaissuomalainen haluaa murtaa kielimuurit! Osakuntarakkauden hengessä aloitamme sanalla, jolla voi kuvastaa omia tuntemuksiaan savolaiselle, jos hän ei niitä muuten ymmärrä.

Kiitos murreasiantuntijoille Aino Virenille ja Antti Kekäläiselle!

Vastaukset: sorron, ryskyin, horjuu, lyökää, valta, taisto, huomispäivänä

34

Varsinaissuomalaisen ensimmäinen numero julkaistiin keväällä 1983. Eli 30 vuotta sitten. Väliin on mahtunut kausia, jolloin lehti ei ole ilmestynyt lainkaan. Nykyään Varsinaissuomalainen ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tämä siksi, että emme halua tehdä neljää ohutta ja väkisin­väännettyä läpyskää.

Lopputulos on tällöin poikkeuksetta aika paska. Lehden täytyy näyttää, maistua, haista ja tuntua osakuntalaisilta.

Hyvässä ja pahassa. Seuraava numero julkaistaan marraskuussa ja sitä suunnitellaan kesällä ja syksyn alussa. Tule mukaan, ota yhteyttä päätoimittajaan.

35

36