LAIVAKOKIN MATKASSA

Vaikka Finnstarin keittiömestari Kaisa Kekäle on välillä asunut muuallakin, mieltää hän itsensä hyvin vahvasti raumalaiseksi. Monet ovat kuulemma sanoneet, että ”Rauman määritelmänä voidaan pitää Kaisaa”. Hän voisi lähteä Raumalta, mutta raumalaisuus ei todellakaan lähde irti hänestä. Tämä haastattelu saatiin tehtyä ilman raumankielistä sanakirjaa.

Pikkutyttönä Kekäle pääsi öljyrekkaa ajaneen isänsä mukana rahtilaivaan. Hän sai tutustua laivan elämään ja laivamaailma kiehtoi häntä. Kotona puolestaan on aina tehty itse paljon ruokaa, sillä äiti työskenteli keittäjänä ja täti talouspuolen opettajana. Näistä lähtökohdista hänelle oli selvää, missä hän haluaa työskennellä. Kekäle haki ja pääsi opiskelemaan laivakokiksi Rauman merikouluun, jonka työharjoitteluissa vahvistui tunne siitä, että laiva on omannäköinen työpaikka.

Kekäle valmistui vuonna 1995 ja on ollut yhtäjaksoisesti vuodesta 1996 saakka Finnlinesin palveluksessa. Ura alkoi messityttönä junalaivalla ja tällä hetkellä, 27 vuotta myöhemmin, hän toimii Finnstarin keittiömestarina. Laivoja on uralle mahtunut monia, mutta Kekäle sanoo mielellään aina aika ajoin vaihtavansa laivaa, sillä ei halua kangistua kaavoihin. Perunat ja porkkanat ovat samoja laivasta riippumatta, mutta ihmiset ja tavat toimia ovat tietenkin erilaisia.

”1990-luvulla koulussa oli selkeä jako kuuman ja kylmän puolen välillä sukupuolten mukaan. Tänäkin päivänä naiset ovat harvinainen näky keittiömestareina. Vaikka en miellä itseäni feministiksi, täytyy naisten puolia pitää”, Kekäle sanoo.

Ammattiylpeyden tulee olla kohdallaan

Työyhteisönsä vahvuutena Kekäle pitää sitä, että hommat hoidetaan tiiminä hyvällä fiiliksellä - vitsit lentää ja nauru raikaa. Itseään hän kuvaa pikkutarkaksi, mutta ei pilkunviilaajaksi. Työmoraali on korkealla eikä hän hyväksy riman ali menoa. ”Ammattiylpeyden tulee olla kohdallaan. Haluan, että meillä tarjotaan hyvän laatuista maistuvaa ruokaa”, hän kertoo. Siinä, missä asiakkaille tehdään konseptin mukaista ruokaa, miehistölle voi kokeilla kaikkea uuttakin. Perinteitä toki vaalitaan, kuten torstain hernekeittopäivää, mutta uusiakin twistejä testataan. Toinen kylmäköistä tulee Kouvolasta, joten hän tuo tullessaan lakritsatuotteita, joita voidaan laittaa vaikka possun kanssa.

Ruokalista on suunniteltu noin viikon verran eteenpäin. Siinä otetaan huomioon gastronominen kalenteri eli juhlien mukaan eletään. Laskiaisena on pullat tarjolla ja oktoberfestin aikaan pöytään katetaan makkaraa ja hapankaalia. Myös erilaisten teemojen mukaan tehdään ruokaa. Kun lämpimänä ruokana on butter chicken, sen kylkeen leivotaan luonnollisesti naan-leipää.

”Pidän työssäni siitä, että käsiäni ei ole sidottu tarkoilla resepteillä. Kun kukaan ei määrittele tekemistä liian tarkkaan, käden jälki ja ammattitaito saa näkyä”, Kekäle kiittelee.

Suomalaisista ja virolaisista koostuvalta miehistöltä tulee kiitettävästi palautetta ruuista.

Putnikki ja Topi

Kun kolmen viikon törni on ohi, Kekäleen suosikkirentoutustapa on matkustaminen. Talvisin lennetään johonkin lomakohteeseen, mutta kesäisin hän hyppää harrikkansa selkään ja nauttii sen tuomasta vapauden tunteesta.

Aikoinaan Kekäle hankki hyvin nopealla aikataululla moottoripyöräkorttinsa ja hankki ensimmäisen pyöränsä. Harrikka, joka on nimetty Putnikiksi, on hänen silmäteränsä. Siitä ei voi luopua. Jos joskus tarvitsee ostaa toinen pyörä, tulee se Putnikin rinnalle.

Putnikki on päässyt välillä myös laivan kyytiin. Kerran törnin vaihto tehtiin telakalla Puolassa ja Kekäle oli varautunut lähtemään suoraan telakalta kiertämään Eurooppaan. Ongelmaksi meinasi muodostua pyörän saaminen laivalta maihin. Loppuen lopuksi pyörä sijoitettiin jätelavalle, joka puolestaan nostettiin maihin. Ja matka pääsi alkamaan.

Putnikin lisäksi Kekäle on aikoinaan hankkinut kesäautokseen Topin. Topi on vaaleansininen kuplavolkkari, joka pääsee laivan kyydillä kerran kesässä käymään synnyinseuduillaan.

Pyörällä ajaessa nautitaan täysillä siitä tunteesta, mutta auton ratissa Kekäle kuuntelee mielellään ajaessaan äänikirjoja. Dekkarit ovat hänen lempigenrensä, mutta aktiivisena MEPAn dekkaripiirin ja kirjakerhon osallistujana hän on kuunnellut hyvinkin erilaisia kirjoja. ”Vastaan on tullut paljon kivoja kirjoja, joita tuskin olisin kuunnellut, jos en olisi mukana kirjakerhon tapahtumissa”, Kekäle kertoo.

Äänikirjoja kuluu myös kotona kotitöitä tehdessä tai kävellessä. Tai vaikka palapelejä tehdessä, kuten silloin kun hän joutui olemaan korona-altistuksen vuoksi pari viikkoa kotona pandemian ollessa pahiten päällä.

”Palapeleihin uppoutuminen saattaa kyllä saada kropan jumiin. Pari vuotta sitten osallistuin ForMareen ja siitä jäi hyvät ohjeet käteen. Himoliikkujaa minusta ei tullut, mutta tiedän, että liike on lääke”, Kekäle toteaa. ò