Mikä merenkulkijoita liikuttaa?

aloitin laivaurani v. 1988 matkustajalaivoilla, tarkemmin Slite-varustamon M/S Olympialla. Tuohon aikaan valtaosan vapaa-ajanvietto ei varsinaisesti keskittynyt ruumiinkulttuuriin, ellei siihen laskettu fyysisesti hyvinkin raskaita illanistujaisia. Illanistujaiset eivät tietenkään olleet kaikkien jokailtainen harrastus sekään, mutta liikunta ylipäätään oli melko harvinaista niidenkin keskuudessa, jotka eivät aktiivisia riekkujia olleet. Rahtilaivoilla en tuohon aikaan vielä työskennellyt, mutta uskoisin tilanteen olleen siellä hieman samankaltainen.

Liikkumattomuutta ei tietenkään vähentänyt ainakaan se, että jopa 200 miehistön jäsentä kerrallaan kuskaavalla laivalla saattoi olla säälittävä koppero kuntosalina jossain autokannen alla, sisältäen ehkä penkin tangolla ja parilla levypainolla, kuntopyörän ja muutaman käsipainon. Kuntosali on laivalla oikeastaan ainoa paikka, missä voi kuntoliikuntaa järkevästi ja riittävän usein harrastaa.

Matkustajalaivojen tapauksessa Turun linjan satama-ajat olivat kovin lyhyet maissa käymiseen, Helsingin linjalla se taas onnistui hyvin molemmissa päissä, koska satama-ajat olivat huomattavasti pidemmät. Joka tapauksessa laivan päällä tapahtuvalle liikunnalle esim. heti työpäivän jälkeen, oli melko rajalliset mahdollisuudet. Rahtilaivoilla taas merellä oloaika saattoi olla viikkoja, joten maissa tapahtuvan liikunnan päälle ei paljoa voinut laskea. Rahtilaivoilla merellä oloajat ovat toki lyhentyneet, mutta ovat edelleen helposti päiviä.

Nykyisellä laivallani M/T Jatulilla lienee Suomen kauppalaivaston paras sali. Tähän asiaan liittyen on tosin kuultu soraääniä sisaremme M/T Jaarlin miehistön taholta, joten asia ei ole aivan kiistaton. Joka tapauksessa puitteet liikunnalle ovat erinomaiset.

Ennen ja nyt

Koska tietenkään en omaa kokemusta kuin rajalliselta määrältä laivoja, niin perspektiiviä saadakseni kyselin Twitterin ”laivaosastolta” kokemuksia ja muistoja eri laivojen, varustamoiden ja aikakausien eroista asiaan liittyen. Vastauksis- ta käy ilmi se, mitä tuossa jäljempänä toteankin; järjestelyt olivat ja osittain ovat edelleen sangen kirjavat. Parhaimmillaan laivalla saattoi olla sisäuima-allasta, lento-, salibandyja sulkapallokenttää, pingispöytää ja hyvin varustetut kuntosalit päälle.

Vaatimattomimmillaan saattoi olla, kuten eräs pitkän uran tehnyt skönäri asiaa luonnehti: ”Ollut kh:ssa puntit yhdessä käysässä. Toisissa ei mitään, ehkä muutama irtopaino ja remeleitä. Aika köyhää kumminkin varustustaso, itse tehtyjä vermeitä toisissa.” Syyt kirjavuuteen lienevät olleet melko moninaiset: laivojen koko, varustamon kiinnostus panostaa ja toki miehistön oma aktiivisuus. Vastauksista kävi ilahduttavasti ilmi, että nykyään on asiat paremmin kuin takavuosina.

Merellä hyvän kunnon merkitys korostuu

Liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Kiistatonta on myös se, että mahdollisimman hyvien liikuntamahdollisuuksien järjestäminen on vahvasti kaikkien intresseissä, niin miehistön, varustamon, kansanterveyden kuin kansantaloudenkin. Hyvinvoiva miehistö työskentelee tehokkaammin ja turvallisemmin, sairauspoissaolot vähenevät ja työurat pidentyvät.

Kaikki valistuneet ja vastuulliset varustamot tietenkin pyrkivät pitämään huolta laivojen miehistön toimintakyvystä mahdollisimman hyvin. Yksi tärkeimmistä edellytyksistä tälle on tietenkin luoda mahdollisimman hyvät puitteet vapaa-ajanvieton, erityisesti liikunnan harrastamiseen. Pienemmillä ja vanhemmilla laivoilla tämä saattaa olla haasteellista pienten tilojen vuoksi, mutta isommilla laivoilla tiloja löytyy helpommin. Miehistön oma aktiivisuus asiassa on tärkeintä, myös varustamon myötämielinen suhtautuminen tilojen järjestämiseen ja laitteiden rahoittamiseen auttaa huomattavasti. Kuntosalin käyttö ei ole pelkästään fyysisen kunnon ylläpitämisen kannalta hyvä juttu. Nykyään, kun porukka enimmäkseen katoaa hytteihinsä työpäivän päätteeksi, kuntosalilla on myös sosiaalinen ulottuvuus. Monilla laivoilla kuntosali on saunan ja messin lisäksi ainoa paikka, jossa työajan ulkopuolella kollegoja tavataan.

Vapailla kun ollaan pääsääntöisesti puolet elämästä, niin liikuntaa ei parane jättää vain työjaksoihin kuuluvaksi. Mo- ni työnantaja edistää tätäkin esim. sponsoroimalla liikuntaa, vaikka liikuntasetelien muodossa. Myös MEPA järjestää erilaisia liikuntatapahtumia, ylläpitää kuntosaleja ja tarjoaa varsin huokealla hyvää ForMare-hyvinvointiohjelmaa. Lihaskunnon, aerobisen kunnon ja vartalon koordinaatiokyvyn ylläpitäminen on tietysti tärkeää kaikille riippumatta iästä, sukupuolesta, ammatista, jne. Merellä olosuhteet ovat monesti hyvinkin haastavat ja siellä nämä asiat korostuvat. Työpäivä laivalla, joka on rullannut koko päivän, on aivan eri tavalla vaativa kuin työpäivä tyynellä merellä, saati toimistossa maissa. Siinä, missä jälkimmäisissä esim. kävely on kuin kävelyä puistossa kesäiltana, muistuttaa edellisessä eteneminen lähinnä tanssia keskivahvassa humalatilassa. Jäisellä kannella liikkuminen vaatii ihan erilaista koordinaatiokykyä ja lihasten hallintaa kuin pitävällä alustalla liikkuminen. Astetta pidemmälle vietynä, mahdollinen liukastuminen saattaa hyvillä lihaksilla ja koordinaatiolla jäädä liukastumiseksi ilman kaatumista ja jos nyt kaatuu, niin siitäkin yleensä selviää pienemmin vaurioin hyvän kroppaa suojaavan lihaksiston ja toimivan koordinaation avulla.

Kaiken edellä mainitun valossa voisi todeta, että liikunnan merkitys merenkulkijoille on ehkä jopa suurempi kuin ns. normaalia työtä tekevälle. Kaikille se tietysti tärkeää on, mutta monesti haastavat olosuhteet, epäsäännölliset työajat, pitkät poissaolot, ym. moneen maatyöhön verrattuna korostavat merenkulkuammateissa liikunnan merkitystä toimintakyvyn ylläpitämisessä. Työnantajan on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä laivaväelle säälliset liikuntamahdollisuudet, loppu onkin sitten vain yksilöstä itsestään kiinni. Joten mahdollisuuksien mukaan sinne salille tms. mars, hytissä ehtii kyllä sen lisäksi makoilemaan. ò