Vapaavahti - Frivakt 4/2018

SISÄLTÖ INNEHÅLL

Kieliä, köysitöitä ja muita harrasteita.

Käykää katsomassa: mepa.fi/kurssit

Kannen kuva Pärmbild Pekka Karppanen

Takakansi Baksidan: Pekka Karppanen

Hyvät lukijat!

mepa ja iswan (International Seafarers Welfare and Assistance Network) isännöivät yhdessä hvyin onnistuneen merenkulkijoiden hyvinvointiseminaarin. Metsätalolle marraskuiseen Helsiinkiin kokoontui satapäinen seminaariväki 23:sta eri maasta, kaikilta mantereilta ja usealta saarelta.

Esitykset ja keskustelut olivat mielenkiintoisia ja mukaansatempaavia. Lisää seminaarista voit lukea tästä lehdestä ja ISWANin verkkosivuilta: goo.gl/Lf2k3p.

IPCC-ilmastopaneelin raportti on herättänyt vilkasta keskustelua ilmastonmuutoksesta. Merikuljetuksistakin on pyörinyt monenlaista ja jopa täysin virheellistä informaatiota. Vesikuljetukset ovat energiatehokkuudeltaan ylivoimaisia muihin kuljetusmuotoihin verrattuna. Lisäksi varustamoelinkeino kehittää uusia, energiatehokkaampia ja ympäristöystävällisiä ratkaisuja. Erinomaisena esimerkkinä ESL-shippingin uudet maailman vähäpäästöisimmät bulkkerit M/S Haaga ja M/S Viikki. M/S Viikistä lisää tässä lehdessä.

Hyvää joulua ja uutta vuotta!

Dear Readers!

delegates from across the maritime industry gathered in Helsinki in November to hear why collaboration is vital for those working towards improving seafarers’ welfare. MEPA and ISWAN host abt one hundred participants from 23 different nations. More about seminar You can find on this magazine.

ISWAN and MEPA would like to thank all our sponsors for their generous support which made this event possible.

Photos from the seminar, and our AGM and Members’ Meeting the previous day, can be viewed at mepafoto.kuvat.fi/ kuvat/2018+ISWAN/.

Happy Holidays and a Prosperous New Year!

Bästa läsare!

ssb ooch iswan (International Seafarers Welfare and Assistance Network) – den internationella paraplyorganisationen för sjömansservicearrangerade tillsammans ett mycket lyckat seminarium om sjöfararnas hälsa. En dag i november samlades ett hundratal seminariedeltagare från 23 olika länder, som representerade alla världsdelar och flera öar, i Forsthuset i Helsingfors.

Föreläsningarna liksom diskussionerna var intressanta och medryckande. Du kan läsa mer om seminariet i det här numret och på ISWANs webbplats: goo.gl/Lf2k3p.

Rapporten från FN:s klimatpanel IPCC har väckt en livlig debatt om klimatförändringen. Det har cirkulerat en hel del information även om sjöfarten, ibland fullständigt felaktiga uppgifter. Sjötransporter är överlägsna alla andra transportformer sett till energieffektiviteten. Dessutom utvecklar rederinäringen nya, energieffektivare och miljövänligare lösningar. Ett utmärkt exempel är ESL-shippings nya bulkfartyg M/S Haaga och M/S Viikki, som har de lägsta utsläppen i världen. Mer om M/S Viikki i detta nummer.

God jul och gott nytt år!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

EM/S Viikki, HELSINKI

Uutuuttaan hohtava laiva saapui kotisatamaansa ensimmäistä kertaa. Valmistumisen jälkeen laiva on jo ehtinyt kuljettaa muutaman lastin.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

SL Shippingin tärkeimpiä asiakkaita ovat teräs-, energia- ja kaivosteollisuus ja M/S Viikki tulee liikennöimään enimmäkseen Pohjois-Euroopassa. Neitsytmatkallaan alus toi raaka-ainelastin Japanista Oxelösundiin.

Laiva ehti Koillisväylälle juuri ennen, kuin kolmisen kuukautta vuodessa auki oleva väylä sulkeutui. Energiaa säästyi 40 prosenttia ja aikaa kolme viikkoa verrattuna siihen, että olisi käytetty Suezin tai Panaman kanavan reittiä.

– Laiva tulee tekemään noin 80 satamakäyntiä vuodessa. Yhdessä sisaralus Haa-

gan kanssa päästään yli kahden miljoonan tonnin vuotuisiin kuljetusmääriin, kertoi laivaa esitellyt merikapteeni Jussi Vaahtikari

Hän on ollut Kiinassa valvomassa kahden maailman vähäpäästöisimmän ja huipputeknisen irtolastialuksen rakentamista ja toimii sisaralus M/S Haagan päällikkönä. Laivoja alettiin suunnitella jo viisi vuotta sitten ja ESL Shippingin valvojia aloitti Kiinassa vuoden 2016 lopulla. Nykyisin myös lakiopinnot aloittanut Jussi Vaahtikari on osallistunut vahvasti komentosillan suunnitteluun. Ensimmäisenä huomataan brygan siipien poikkeuksellinen sijainti.

– Tästä kohdasta on hyvä näkyvyys. Se on tärkeää satamamanöveerausten vuoksi. Satamakäyntejä on paljon, joten laiva pitää saada nopeasti kiinnitettyä, Vaahtikari tähdensi.

Laiva on suunniteltu tehokkaaksi. Ohjailupotkurit ovat keulassa ja perässä, ruumat ja luukut on optimoitu nopeaan lastioperointiin ja uusimpana innovaationa ovat autonomiset nosturit.

– Tarvitaan yksi kokenut kraanaoperaattori, joka valvoo nostureiden toimintaa komentosillalta olevasta pulpetista käsin. Hän näkee tilanteen sekä visuaalisesti että useista monitoreista, Vaahtikari selvitti.

M/S VIIKKI

BUILT: 2018

LENGTH: 160 m

BEAM: 26 m

TONNAGE: 25600 DWT

ENGINE: 6000 kW + 1250 kW (7250 kW total shaft line power)

ICE CLASS: 1A

M/S Viikki poikkesi Helsingin Eteläsatamassa, jossa alusta esiteltiin.

Vaikka alus on rakennettu Kiinassa, voidaan sitä silti pitää 60-prosenttisesti eurooppalaisena tuotantona. Suomalaistelakat eivät enää vuosiin ole kiinnostuneet irtolastilaivojen rakentamisesta. ESL Shippingin laivoista on viimeksi rakennettu Suomessa M/S Tali vuonna 1998 Raumalla.

Tavaratäydennystä Helsingissä

Ennen siirtymistä Kauppatorille esittelyyn M/S Viikki purki Riikasta tuodun lastin Kellosaaressa. Purkamisen ohella laivaan tuotiin melkoinen määrä tavaraa miehistöhyttien televisioista ja koneenosista lähtien. Esittelypäivään mennessä laatikkokasat olivat hävinneet käytäviltä, mutta yliperämies Katariina Mankinen kävi läpi rahtikirjoja ja synkronoi tietoja varustamon tilaus- ja huolto-ohjelmaan.

– Olen täällä nyt ensimmäisellä työvuorollani, joka alkoi Oxelösundissa. Uudessa laivassa on aina vähän kiireitä, vaikka juuri nyt ei lastioperaatioita olekaan, Katariina kertoi.

Hän esitteli samalla painolastijärjestelmää, jota kansitoimiston lisäksi voi käyttää myös komentosillalta. Erityisen hyvin on toiminut Alfa Lavalin painolastin käsittelylaitteisto, joka on viime vuonna voimaan tulleen kansainvälisen sopimuksen mukaan pakollinen.

Porissa asuva Katariina on kymmenen vuoden aikana seilannut useissa ESL Ship-

pingin aluksissa. Laivalla ollessaan hän käy salilla ja lukee. Katariina on kiinnostunut myös äänikirjoista

Tehokasta lastioperointia

Katariina lähtee välillä kannelle, jossa pursimies Kari Hannula aukaisee lastiluukkuja. Jotkut vieraista haluavat nähdä ruumaan.

– Luukut avautuvat kokonaan ja kasautuvat keula- ja peräosaan. Koko tila jää avoimeksi, mikä on hyvä nosturioperoinnille. Haluttaessa voidaan kakkosen ruumaan jättää luukut päälle, Hannula selvitti.

Viikissä on kolme ruumaa ja kolme sähköhydraulista 37,5 tonnin kraanaa. Irtolastia puretaan 12,5 kuution kauhoilla, jolloin kraanan maksiminosto on 30 tonnia. Kymmenisen vuotta varustamossa seilannut Kari toimii myös Merimies-Unionin pääluottamusluottamusmiehenä ESL Shippingilla. Hän seilasi aikaisemmin Eirassa ja tuli Viikkiin Riikassa.

Tekniikkaa konehuoneessa

Konepäällikkö Pekka Werdillä riitti kysyntää, kun konehuoneessa kävi vieraita pitkin päivää. Polttoaineena käytettävä nesteytetty maakaasu kiinnosti. Pääkoneeseen voi joustavasti vaihtaa polttoöljyn tai LNG:n tarpeen mukaan. Polttoainelinjastot puhalletaan välillä kaasuvapaiksi

typellä, jota löytyy ahterissa olevasta säiliöstä suuren LNG -tankin alta.

Kotkassa opiskellut ja yhä asuva ensimmäinen konemestari Antti Luostarinen tuli laivalle Göteborgin redillä ja sai viettää muutaman päivän yhdessä vaihtokaverin kanssa.

– Se oli perehdytyksen kannalta hyvä asia. Olen seilannut varustamossa pitkään, ensimmäisen kerran jo Hesperiassa vuonna 2004, mutta uusi tekniikka on aina uutta, Luostarinen kertoi.

Hän tuntee monet Viikin merenkulkijoista jo ennestään seilattuaan heidän kanssaan samoissa laivoissa. Tällä hetkellä laivassa on paljon ylimääräistä työtä, kun tavaraa on tullut ja systeemit kehittyvät.

Normaalisti Antti lukee ja katselee videoita vapaa-aikoinaan. Lomat kuluvat kesäaikaan mökillä ja puuhaa riittää kahdeksan kuukautta vanhan tyttären kanssa. Perheeseen kuuluu myös vaimo ja poika, jonka harrastus amerikkalaisen jalkapallon parissa on tuonut Antille autokuskin ja toimitsijan hommia.

Antti on myös aktiivinen ammattiyhdistysmies ja toimii Suomen Konepäällystöliiton toisena varapuheenjohtajana. M/S Viikin konemiehitykseen kuuluvat lisäksi ciiffi, konekakkonen ja sähkömies. Laiva on hieno ja siinä on hyvä, ammattitaitoinen miehistö.

Pursimies Kari Hannula. Yliperämies Katariina Mankinen.

Konepäällikkö Pekka Werdi esitteli konehuonetta vieraille.

Ympäristöystävällinen alus

M/S Viikki tuottaa päästöjä alle puolet siitä, mitä vastaavan kokoinen vanha alus. Energiatehokkuudessa alus täyttää jo nyt vuoden 2025 vaatimukset.

lng: n käyttö pää- ja apukoneissa sekä lämmityskattilassa vähentävät päästöjä. Rungon muodolla sekä peräsin- ja potkuriratkaisuilla on myös tuntuva vaikutus. Viikin ja sisaralus Haagan suunnittelu alkoi jo viisi vuotta sitten yhdessä varustamon ja Deltamarinin kanssa. 1 A -jääluokan alusten jääkokeet tehtiin Aker Arcticin laboratoriossa.

Laiva on suunniteltu 12 solmun optiminopeuteen, johon avovedessä päästään 6000 kilowattia tuottavalla MAN B&W –pääkoneella. Jääajossa saadaan kestomagneettiakseligeneraattorin avulla apukoneilta lisää tehoa siten, että akseliteho on 7250 kW.

M/S Viikki on varustettu maasähköjärjestelmällä.

Satamassa ollessa laiva voidaan kytkeä maaverkkoon, jolloin omat apukoneet voidaan sammuttaa,

eikä laivasta synny lainkaan päästöjä. Aluksessa syntyvä hukkalämpö otetaan talteen ja käytetään uudelleen. Ruuman puhdistukseen käytettävää vettä voidaan kierrättää ja lopulta pumpata maihin.

Lastinkäsittely on suunniteltu yhdessä MacGergorin kanssa. Koko kolmen ruuman lastitila saadaan nosturioperoinnille vapaaksi siten, että luukut avautuvat keula- ja peräosaan. Ruumat ovat kuutiotilavuudeltaan paljon suuremmat, kun vastaavankokoisissa aluksissa. Tästä on hyötyä esimerkiksi biopolttoainekuljetuksissa.

Aluksen lastaus ja purkaus voidaan varustamon perinteiseen tapaan hoitaa itse – nyt yhä tehokkaammin. Kolmen autonomisen nosturin ohjelmistoasennus viimeistellään aluksen liikennöidessä Itämerellä. Autonomisia nostureita valvoo kraanaoperaattori komentosillalla olevasta ohjauspulpetista.

Hankkeessa ovat olleet mukana myös Luulajan, Raahen ja Oxelösundin satamat sekä teräsyhtiö SSAB. Verkkojen Eurooppa -hankkeesta saatiin myös hieman EU-tukea. Koko kahden laivan investointi oli 60 miljoonaa euroa.

M/S Viikki, HELSINGFORS

Det splitternya fartyget anlände till sin hemmahamn för första gången. Fartyget har redan hunnit köra några transporter sedan bygget blev färdigt.

Stål-, energi- och gruvindustrin tillhör ESL Shippings viktigaste kunder och M/S Viikki kommer främst att trafikera i Norra Europa. På sin jungfruresa körde fartyget en råvarulast från Japan till Oxelösund.

Fartyget hann till Nordostpassagen precis innan farleden stängde; den är öppen ungefär tre månader om året. Denna rutt sparade 40 procent energi och tre veckors restid jämfört med om man hade åkt via Suezkanalen eller Panamakanalen.

– Fartyget kommer att göra ungefär 80 hamnbesök per år. Tillsammans med systerfartyget Haaga kommer vi upp i en årlig transportvolym på över två miljoner ton, berättade sjökapten Jussi Vaahtikari, som visade upp fartyget.

Han är befälhavare på systerfartyget M/S Haaga och har varit i Kina och övervakat bygget av de två högteknologiska bulkfartygen, som är de miljövänligaste i världen. Man började planera fartygen redan för fem år sedan och ESL Shippings

övervakare började sitt arbete i Kina i slutet av 2016.

Jussi Vaahtikari, som numera även studerar juridik, har varit mycket delaktig i planeringen av kommandobryggan. Det första man lägger märke till är den ovanliga placeringen av bryggans vingar.

– Härifrån har man bra utsikt. Det är viktigt för hamnmanövreringen. Antalet hamnbesök är många och därför måste man kunna förtöja fartyget snabbt, underströk Vaahtikari.

Fartyget är effektivt planerat. Hon har styrpropellrar i för och akter, lastrummet och luckorna är optimerade för snabb lasthantering och den senaste innovationen är fartygets autonoma lyftkranar.

– Det krävs en erfaren kranoperatör som övervakar lyftkranarna från pulpeten på kommandobryggan. Operatören kan överblicka situationen både visuellt och på flera monitorer, förklarade Vaahtikari.

Trots att fartyget är byggt i Kina kan det räknas som en europeisk produktion

till 60 procent. Varven i Finland har inte varit intresserade av att bygga bulkfartyg på många år. M/S Tali är ESL Shippings senaste fartyg som byggdes i Finland; hon färdigställdes 1998 i Raumo.

Påfyllning i Helsingfors

Innan M/S Viikki kom till Salutorget för att visa upp sig, lossade hon gods från Riga på Skällaren. Dessutom fylldes fartyget med en stor mängd varor, allt från tv-apparater till besättningens hytter till maskindelar. På visningsdagen hade högarna med kartonger försvunnit från korridorerna, men överstyrman Katariina Mankinen gick igenom fraktsedlarna och synkroniserade uppgifterna med rederiets order- och serviceprogram.

– Nu är jag här på min första arbetstörn, som började i Oxelösund. På ett nytt fartyg är det alltid lite bråttom, även om vi inte har någon lasthantering just nu, berättade Katariina.

Samtidigt visade hon upp barlastsystemet, som kan användas på både däckskontoret och kommandobryggan. Alfa Lavals anläggning för barlasthantering har fungerat utmärkt. En sådan anläggning är obligatorisk enligt den internationella konventionen som trädde i kraft förra året.

Katariina, som bor i Björneborg, har seglat med flera av ESL Shippings fartyg under tio års tid. Den lediga tiden ombord ägnar hon åt gymmet och läsning. Ljudböcker intresserar också Katariina.

Effektiv lasthantering

Katariina går då och då ner till däck, där Kari Hannula öppnar lastluckorna. Några av besökarna vill se lastrummet.

– Luckorna öppnas helt och skjuts mot fören och aktern. Hela utrymmet blir öppet, vilket är bra för kranarbetet. Om man vill kan man låta luckorna till lastrum två vara stängda, förklarade Hannula.

Viikki har tre lastrum och tre elektrohydrauliska lyftkranar på 37,5 ton. Bulklasten lossas med skopor som rymmer 12,5 kubik och då är lyftkranens maximala last 30 ton. Kari, som seglat för rederiet i ett tiotal år, är Sjömans-Unionens huvudförtroendeman på ESL Shipping. Tidigare seglade han med Eira och gick ombord på Viikki i Riga.

Teknik i maskinrummet

Maskinchef Pekka Werdi fick många frågor då besökarna avlöste varandra i maskinrummet hela dagen. Den flytande naturgasen (LNG) som används som bränsle väckte intresse. Huvudmaskinen kan på ett smidigt sätt byta mellan bunkerolja och LNG. Ibland blåser man bränslelinjerna fria från gas med kväve, som finns i en behållare i aktern under den stora LNG-tanken.

M/S Viikkis utsläpp är under hälften så stora som utsläppen från äldre fartyg i samma storlek. Redan nu uppfyller fartyget 2025 års krav på energieffektivitet. M/S Viikki är försedd med ett landströms-

system. . Fartygets spillvärme tas tillvara och återvinns. Vattnet som används för rengöring av lastrummet kan återanvändas och tillslut pumpas i land.

Förste maskinmästare Antti Luostarinen, som har studerat i Kotka och fortfarande bor där, gick ombord på redden i Göteborg och fick tillbringa några dagar tillsammans med sin avlösare.

– Det var bra för min introduktion. Jag har seglat för rederiet länge, första gången redan 2004 med Hesperia, men ny teknik är alltid ny, sade Luostarinen.

Han känner många av sjöfararna på Viikki sedan tidigare, eftersom han har seglat tillsammans med dem på samma fartyg. Just nu är det mycket att göra om-

bord, då det har kommit varor och systemen utvecklas.

Antti brukar läsa och se på film under sin fritid. Semestrarna tillbringar han i stugan på sommaren och så har han fullt upp med sin åtta månader gamla dotter. Familjen består även av hans fru och son, vars intresse för amerikansk fotboll har gett Antti chaufförs- och funktionärsuppdrag.

Antti är också en aktiv fackföreningsman och är andre vice ordförande i Finlands maskinbefälsförbund. M/S Viikkis maskinbesättning består dessutom av chiefen, andre maskinisten och elektrikern. Fartyget är fint och har en kompetent besättning.

Jussi Vaahtikari har varit mycket delaktig i planeringen av kommandobrygga.

Professionals at Work

M/S Viikki, ESL Shipping's newest vessel, took pride of place in the centre of Helsinki after unloading. The shipping company's partners and representatives of the press had a chance to get to know the world's most eco-friendly bulk carrier.

ESL Shipping has spent over 200 million euros on various investments during the ongoing decade. This year the company added two LNGfuelled vessels of 25600 dwt to its fleet. Viikki's sister ship, Haaga, had already made her way to the Baltic Sea.

ESL Shipping has extensive experience of newbuilding projects, so they did not hesitate to take on the challenge and all the new technology that it entailed. Planning and co-operation were key. As ESL Shipping's Managing Director Mikki Koskinen took us around the ship, it became clear that he had been closely involved with the project.

– Our customers want cleaner and more energy efficient vessels. We wanted to be pioneers in this respect, Koskinen stressed.

The ships were built in China, but with input from many of ESL Shipping's own professionals and according to Scandinavian design principles. ESL Shipping's vessels are always named after different districts of Helsinki, Finland's capital.

– Viikki is a very environmentally conscious district that boasts a lot of Finnish know-how and nature, so we thought the name would suit our new ship very well, Koskinen said.

Our customers want cleaner and more energy efficient vessels

Experienced Seafarers

Chief engineer Jarmo Kuronen was one of the building supervisors in China. His work history as a newbuilding supervisor goes back to the 1980s, when ships were still being built in Vuosaari.

– I sailed as the chief engineer on M/S Alppila before this project. After that, I spent some time working in the office before moving on to the shipyard in China, Kuronen explained.

The main engine is a MAN B&W 5G45ME-C9.5-GI LNG dual fuel engine, a product of Danish-German design and built under a licence in Korea. In addition to LNG, the engine can be run on low sulphur fuel oil.

– There’s still plenty of fuel in the tanks after crossing the Northeast Passage. Rus-

Chief cook Ronald Calles.

Chief engineer Jarmo Kuronen was one of the supervisors.

sian regulations mean that any ship crossing the passage must have a good-sized reserve of bunker fuel – enough for at least 30 days, Kuronen explained.

After this project, Kuronen plans to return to Viikki's sister ship, Haaga.

Bottled Water from Japan

Of course, any vessel crossing the Northeast Passage must provide enough fuel for the crew as well as the engine. Ronald Calles, M/S Viikki's chief cook, was busy preparing lunch and setting tables. The day’s menu offered pea soup, pork in satay sauce, rice, and pancakes for dessert. There was still plenty of Japanese bottled water to drink.

– The ships stores were filled with bottled water in Sakaide, Japan, where the vessel took on a load of raw materials. We had plenty of provisions, from fruit to milk, Ronald said.

Out of the 12-strong crew, he's the sole representative of the steward's department, but he manages just fine on his own. Calles has previously worked on passenger ships where he and other cooks often had to prepare meals for thousands of passengers.

Calles, who hails from the outskirts of Manila, has sailed with ESL shipping for two years now. After working a spell on both M/S Steel and M/S Kallio, he started his new assignment on M/S Viikki in China. Uffe, who was master of the ship during the Northeast crossing, praised Ronald for preparing healthy meals within the guidelines of MEPA's wellness programme ForMare.

Good Connections

Seaman A.B. Larrie Recto has spent the past thirty years sailing on international waters. He joined ESL Shipping's M/S Kumpula in 2012 and has enjoyed his time sailing with Finnish seafarers.

– After Kumpula, I sailed on M/S Kallio and M/S Alppila. I started on this ship in

Healthy meals within the guidelines of wellness programme ForMare

China three months ago, so I've got another three months to go, Larrie explained.

He hails from Bacolod City in the Philippines, where he has a wife and three children.

– My eldest daughter is getting married soon, and my youngest daughter is already 23. My son is only 16. It's great that we have a good internet connection onboard, which makes it easy to keep in touch, Larrie said.

He usually chats with his family over video calls but had to settle for voice calls while crossing the Northeast Passage. During his free time, Larrie also enjoys watching DVDs provided by MEPA.

M/S Viikki received a lot of visitors in the busy Market Square in Helsinki. On Thursday evening it was finally time to leave and head out to the more "peaceful" sea and Riga, where the next load was already waiting. We can expect favourable winds for M/S Viikki in the future. After all, the shipping company's leadership is in the hands of professionals – and so is the ship. ò

First engineer Antti Luostarinen.

A.B. Larrie Recto has sailed on many ESL Shippings vessels.

Hyvinvointia ja merimiespalvelua

Eteksti ja kuvat: Pekka Karppanen

dellisen kerran Helsingissä nähtiin näin laaja joukko merimiespalveluihmisiä vuonna 2001, kun MEPA organisoi seminaarin yhdessä ISWANin edeltäjän, ICSW:n kanssa. Merimiespalveluorganisaatioiden ohella Lontoossa päämajaansa pitävään järjestöön kuuluu myös muita merenkulun toimijoita kuten varustamoita.

Kansainvälinen seminaari veti satapäisen yleisön Helsingin Yliopiston Metsätalolle. Merimiespalvelutoimisto ja ISWAN (The International Seafarers' Welfare and Assistance Network) järjestivät tapahtuman. ten tulevaisuus herätti keskustelua. Rahoitus, laivojen pienentyneet miehistöt ja lyhyet satama-ajat ovat tuoneet haasteita. Monissa maissa toiminta on hyvin riippuvainen vapaaehtoistyöntekijöistä. Merimiesklubien toimintaa ei enää saada kannattavaksi kanttiinimyynnillä tai merenkulkijoilta saatavilla rahoilla.

ISWANin tärkein tapahtuma on vuosittainen yleiskokous ja sen yhteydessä järjestettävä seminaari ajankohtaisista asioista. Tänä vuonna vuosikokous järjestettiin Viking XPRS -aluksella ja seminaari seuraavana päivänä Helsingissä.

Seminaarin avasivat ISWANin englantilainen toiminnanjohtaja Roger Harris sekä puheenjohtaja Per Gullestrup Tanskasta. Toimitusjohtaja Tiina Tuurnala Suomen Varustamot ry:sta toivotti vieraat tervetulleiksi ja loi katsauksen Suomen merenkulun tilanteesta.

Merimiespalvelun haasteita

MLC 2006 -merityöyleissopimus tuli voimaan vuonna 2013 ja määrittelee merenkulkualan työtä koskevat vähimmäisvaatimukset. Aihetta käsittelivät muiden muassa ITF -tarkastaja Heikki Karla sekä turvallisuuspäällikkö Tero Haapalinna Bore Ltd: lta, jotka kävivät läpi merenkulkijatyön kehitystä laivoilla. Väsymys, eristyneisyys, yksinäisyys ja monet vanhat pulmat pohdituttavat edelleen.

Satamissa toimivien merimieskeskus-

Merimiespalvelut nähtiin erittäin tarpeellisena. Paljon menestyksekästä työtä on tehty muun muassa merenkulkijoiden yhteydenpidon ja mielenterveyden hyväksi. Pääsihteeri Jason Zuidema ICMAsta (The International Christian Maritime Association) kertoi merimieskirkkojen ja

Merenkulkijan ammatti on terveysriski

-klubien toiminnasta Pohjois-Amerikassa ja MEPAn toimitusjohtaja Sampsa Sihvola esitteli toimintaa Suomessa.

Merenkulkijoiden terveys

Lääkintöneuvos Kristiina Mukala Sosiaali- ja terveysministeriöstä nosti esiin Kuntoutussäätiön tutkimuksen vuodelta 2015. Merenkulkijan ammatti on terveysriski –kuolleisuus ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäänti ovat muuta väestöä korkeammalla tasolla. Osa tästä johtuu elintavoista.

Suomessa merenkulkijoiden työkykyä on jo pitkään haluttu parantaa. Esimerkkinä Kristiina Mukala kertoi ForMare -ohjelmasta, jossa on ollut mukana 400 merenkulkijaa. Tulokset ovat olleet hyviä. Osallistujien työkyky on parantunut ja sairauslomat vähentyneet.

Seminaariin osallistunut M/S Gabriellan perämies Heidi Tauriainen on ollut mukana ForMare -ohjelmassa ja kertoi yleisölle positiivisista kokemuksistaan. Hänen hyvinvointinsa ja kyky nukkua ovat parantuneet. Hyvälaatuinen lepo on erittäin tärkeää vuorotyötä tekevälle merenkulkijalle.

Yleisön joukossa heräsi kysymyksiä, miksi merimiesklubeilla myydään terveydelle haitallisia tuotteita, kuten tupakkaa ja alkoholia. Tähän todettiin, että joka tapauksessa joku merenkulkija niitä käyttää ja laivalla minkä tahansa tavaran saanti on rajoitettua. Myynnistä saatavat tulot myös helpottavat merimieskeskusten taloutta.

Nainen laivassa

Räväkässä puheenvuorossaan Cecilia Österman alleviivasi roolimalleja merenkulussa. Laiva on miehinen ympäristö ja alan tapahtumat ovat täynnä keski-ikäisiä tai vanhoja valkoisia miehiä. Hän on itse jäsenenä WISTAssa, joka on merenkulkualalla toimivien naisten kansainvälinen yhdistys.

Merenkulkuaineiden yliopettajana Linnaeuksen yliopistossa työskentelevä Ös-

terman myös ihmetteli seksuaalisen häirinnän määrää Ruotsin merenkulussa. Maa on kuitenkin tunnettu tasa-arvon uranuurtaja. Usein ongelmia peitellään ja vähätellään, mutta häirintä on myös turvallisuuskysymys.

Luotsausjohtaja Sanna Sonninen Finnpilotilta totesi, että koko maailman merenkulkijoista vain 1-2 prosenttia on naisia. Toisaalta Pohjoismaissa, Englannissa, Saksassa, Italiassa ja Belgiassa naisten suhteellinen osuus oli yli yhdeksän prosenttia. Alalla on naisia kohtaan yhä ennakkoluuloja, mutta asenteet ovat muuttumassa.

Suomessa on useita naisia laivan päälliköinä ja päällystötehtävissä heitä on toiminut jo kymmeniä vuosia. Merenkulkualan maatöissä on erityisen paljon naisia esimerkiksi juristeina ja VTS -operaattoreina. Houkutteleeko ala sittenkään naisia? Tuoreen tutkimuksen mukaan neljännes teknisen alan naisista pelkää äitiysloman vaikuttavan negatiivisesti heidän urakehitykseensä.

Malesian merenkulkuammattilaisten yhdistyksen IKMALin pääsihteeri, Abdul

Aziz Abdullah muistutti, että myös muslimienemmistöisessä maassa naiset pääsevät etenemään merenkulussa. Hän kertoi, että Malesian kauppalaivastossa työskentelee useita naispuolisia yliperämiehiä. Abdullah arveli, että vuonna 2020 saataisiin ensimmäinen malesialainen nainen laivan päälliköksi.

Hyvinvoinnin edistäminen oli kaikkien yhteinen päämäärä

Yhteistyötä tarvitaan

Merenkulkuun ja satamiin on tullut turvallisuusmääräyksiä, jotka ovat vaikeuttaneet esimerkiksi miehistön pääsyä maihin. Resurssipula on vaikeuttanut myös merimiesten hyvinvointipalveluita tuottavien organisaatioiden toimintaa.

ISWAN on kannustanut perustamaan MLC 2006 -sopimuksen suosittelemia merimiespalvelukomiteoita, joissa on muka-

na valtion ja satamien edustajia, ammattiliittoja, varustamoita, vapaaehtoisjärjestöjä. Pohjoismaissa työtä hoitavat Merimiespalveluorganisaatiot ja Merimieskirkot. Maailmassa on toki satoja merimiesklubeja, kirkkoja ja merimiespalveluorganisaatioita.

Eri puolilta maailmaa tulleet edustajat toivoivat lisää yhteistyötä ja kokemuksien jakamista. Kokouksessa ja seminaarissa esille tulleet asiat olivat hieman erilaisia riippuen siitä, mistä maanosasta kysyjä tuli. Yksi sinänsä tärkeä aihe, hylättyjen laivojen hylätyt merenkulkijat, oli aiheena suomalaisyleisölle hieman vieras. Merenkulkijoiden hyvinvoinnin edistäminen oli kaikkien yhteinen päämäärä.

MEPA kiittää kaikkia seminaarin esiintyjiä ja osallistujia sekä tapahtuman yhteistyökumppaneita: Viking Line, Alandia Marine, Suomen Varustamot, Suomen Merimies-Unioni, Suomen Merimieskirkko, Bore Ltd, International Port Welfare Partnership ja ISWAN.

MEPAn urheiluvastaava Katja Mertanen veti tauoilla yhteistä jumppaa seminaarin osallistujille.

Hälsa och sjömansservice

Ett internationellt seminarium lockade ett hundratal åhörare till Forsthuset vid Helsingfors universitet. Sjömansservicebyrån och ISWAN (The International Seafarers' Welfare and Assistance Network) ordnande evenemanget.

Förra gången vi såg en så här stor grupp sjömansservicefolk i Helsingfors var 2001, när SSB organiserade ett seminarium tillsammans med ISWANs föregångare ICSW. ISWAN har sitt högkvarter i London och omfattar förutom sjömansserviceorganisationerna även andra aktörer inom sjöfarten, till exempel rederier.

ISWANs viktigaste evenemang är årsstämman och det anknytande seminariet där man tar upp aktuella ämnen. I år hölls årsstämman på Viking XPRS och seminariet dagen därpå i Helsingfors.

Seminariet öppnades av ISWANs engelske verkställande direktör Roger Harris och danske ordförande Per Gullestrup. Verkställande direktör Tiina Tuurnala från Rederierna i Finland rf hälsade alla gäster välkomna och gav en översikt av läget inom sjöfarten i Finland.

Utmaningarna för sjömansservicen

Sjöarbetskonventionen MLC 2006 trädde i kraft 2013 och fastställer minimikraven för arbeten inom sjöfartsbranschen. Detta ämne behandlade bland annat ITF-inspektören Heikki Karla och säkerhetschef Tero Haapalinna från Bore Ltd när de gick igenom hur sjöfararens arbete har utvecklats på fartygen. Trötthet, isolering, ensamhet och många andra gamla problem är fortfarande aktuella.

Framtiden för sjömanscentren i hamnarna väckte diskussioner. Finansiering-

en, fartygens minskade besättningar och de korta hamntiderna har medfört utmaningar. I många länder är verksamheten beroende av volontärer. Det går inte längre att driva en lönsam verksamhet på sjömanklubbarna genom kantinförsäljning eller pengar från sjöfararna.

Sjömansservicen ansågs vara oumbärlig. Det har gjorts mycket framgångsrikt arbete bland annat för att sjöfararna ska kunna hålla kontakten med nära och kära och för sjöfararnas psykiska hälsa. Generalsekreterare Jason Zuidema från ICMA (The International Christian Maritime Association) berättade om sjömanskyrkor-

nas och sjömansklubbarnas verksamhet i Nordamerika och SSB:s verkställande direktör Sampsa Sihvola presenterade verksamheten i Finland.

Sjöfararnas hälsa

Medicinalråd Kristiina Mukala från social- och hälsovårdsministeriet lyfte fram en studie som Stiftelsen för rehabilitering genomförde 2015. Sjöfararyrket är en hälsorisk – dödligheten och antalet personer som går i invalid- eller sjukpension är högre än bland övriga befolkningen. Detta beror delvis på levnadsvanorna.

Tom Holmer, Per Gullestrup, Roger Harris, Sampsa Sihvola och Päivi Seppälä.

I Finland har man länge försökt förbättra sjöfararnas arbetsförmåga. Som ett exempel berättade Kristiina Mukala om ForMare, som 400 sjöfarare har deltagit i. Resultaten av programmet har varit goda: deltagarnas arbetsförmåga har förbättrats och sjukledigheten har minskat.

Heidi Tauriainen, styrman på M/S Gabriella, har varit med i ForMare och berättade om sina positiva erfarenheter för åhörarna, till exempel att hennes hälsa och sömn har förbättrats. Att kunna vila ordentligt är oerhört viktigt för en sjöfarare som arbetar i skift.

Från publiken kom frågan om varför sjömansklubbarna säljer hälsoskadliga produkter som tobak och alkohol. Det konstaterades att en del sjöfarare använder dessa produkter i alla fall och att tillgången till varor är begränsad ombord. Intäkterna från försäljningen underlättar dessutom sjömanscentrens ekonomi.

Kvinnan ombord

I ett rappt inlägg underströk Cecilia Österman vikten av förebilder inom sjöfarten. Fartygsmiljön är mansdominerad och på branschevenemangen vimlar det av medelålders och äldre vita män. Hon är själv medlem i WISTA, som är en internationell förening för kvinnor som arbetar i sjöfartsbranschen.

Österman som arbetar som lektor i sjöfartsvetenskap på Linnéuniversitetet ställde sig också frågande till mängden sexuella trakasserier inom sjöfarten i Sverige. Landet är trots allt känt som jämställdhetens föregångare. Oftast döljer och

underskattar man problemen, men trakasserier är också en säkerhetsfråga.

Lotsningsdirektör Sanna Sonninen från Finnpilot berättade att endast 1–2 procent av alla sjöfarare i världen är kvinnor. I Norden, England, Tyskland, Italien och Belgien utgör kvinnorna emellertid nio procent av sjöfararna. Det finns fortfarande fördomar mot kvinnor inom branschen, men attityderna är på väg att förändras.

I Finland arbetar flera kvinnor som befälhavare och kvinnorna har haft befälsuppdrag i decennier. Många kvinnor arbetar i land inom sjöfartsbranschen, till exempel som jurister och VTS-operatörer. Lockar branschen kvinnor över huvud taget? Enligt en färsk undersökning är var fjärde kvinna inom teknikbranschen rädd för att moderskapsledigheten ska påverka deras karriär negativt.

I Finland arbetar flera kvinnor som befälhavare

Abdul Aziz Abdullah, generalsekreteraren för Malaysias yrkesförening för sjöfarten IKMAL, påminde om att kvinnor kan avancera inom sjöfarten även i ett land där majoriteten är muslimer. Han berättade att det finns flera kvinnliga överstyrmän i den malaysiska handelsflottan. Abdullah trodde att vi skulle få den första kvinnliga malaysiska befälhavaren på ett fartyg år 2020.

Samarbete är nödvändigt

Sjöfarten och hamnarna har kommit att omfattas av säkerhetsbestämmelser som till exempel gör det svårare för besättningen att gå i land. Resursbristen har även försvårat verksamheten för organisationer som producerar tjänster som gynnar sjömännens välbefinnande.

ISWAN har uppmuntrat etableringen av sådana sjömansservicekommittéer som rekommenderas i MLC 2006 och som består av representanter från staten och hamnarna, yrkesförbund, rederier och frivilligorganisationer. I Norden ansvarar sjömansserviceorganisationerna och sjömanskyrkorna för detta arbete. Det finns dock hundratals sjömansklubbar, kyrkor och sjömansserviceorganisationer världen över.

Representanterna från olika delar av världen önskade ökat samarbete och erfarenhetsutbyte. Frågorna som togs upp på stämman och seminariet berörde olika ämnen beroende på vilken världsdel frågeställaren kom från. Ett ämne som kändes något främmande för de finländska åhörarna var de övergivna sjöfararna på övergivna fartyg. Ett gemensamt mål för all var dock att främja sjöfararnas hälsa.

SSB tackar seminariets alla föreläsare och deltagare samt evenemangets samarbetsparter: Viking Line, Alandia Marine, Rederierna i Finland, Finlands Sjömans-Union, Finlands Sjömanskyrka, Bore Ltd, International Port Welfare Partnership och ISWAN.

Heidi Tauriainen berättade om sina positiva erfarenheter om ForMare. Enligt Abdul Aziz Abdullah finns det flera kvinnliga överstyrmän i den malaysiska handelsflottan.

ISWAN 2018 Seminar

Working in partnership for seafarers’ wellbeing.

Delegates from across the maritime industry gathered in Helsinki to hear why collaboration is vital for those working towards improving seafarers’ welfare. Per Gullestrup, Chair of ISWAN, and Tiina Tuurnala, Managing Director of the Finnish Shipowners’ Association, welcomed delegates to the seminar held at Helsinki University on 23 November 2018.

The seminar kicked off with the topic of the Maritime Labour Convention. Heikki Karla, ITF Inspector at the Finnish Seafarers’ Union, spoke about dealing with unpaid wages and abandonment before the MLC came into force, and that it should not be taken as a standard but a stepping stone to a collective bargaining agreement. The challenges of compliance with regulations on work and rest hours from a shipowner’s perspective between STCW and MLC requirements were described by Tero Haapalinna, Quality and Safety Manager at Bore.

Sampsa Sihvola, Chief Executive Officer MEPA, provided examples of effective co-

operation in Finland, which included work with talking books, and ForMare seafarer wellbeing programme. On the topic of seafarers’ health and wellbeing, Kristiina Mukala, Ministerial Counsellor in Occupational Health at the Ministry of Social Affairs and Health in Finland, presented the results of a survey into Finnish seafarers’ health issues and highlighted the need for joined-up services with an emphasis on preventative care.

Seafarers´welfare all over the world

Dr Cecilia Österman, Senior Lecturer in Maritime Science at Linnaeus University in Sweden, spoke about the impact of the #MeToo movement in Sweden, where 1,150 women seafarers shared stories of sexual harassment on board via the Twitter hashtag #LättaAnkar, and that this is a safety issue.

Sanna Sonninen, Pilotage Director at Finnpilot Pilotage, drew on her own experiences in her career both as a seafarer and ashore in the maritime industry, and discussed why women choose not to pursue maritime professions. Both speakers highlighted the importance of female role models in the industry to encourage more women to become seafarers.

Roger Harris, Executive Director of ISWAN, said: ‘We had a thought-provoking seminar on seafarers’ welfare in Helsinki. There were a lot of good ideas and constructive proposals around a wide range of issues affecting seafarers. We were particularly pleased with the high quality presentations from the speakers and the questions and comments from the audience. Moving forward, we hope that the seminar will result in closer partnership working among different sectors of the maritime industry to enhance the wellbeing of seafarers all over the world. ò

Konehuoneen

ammattilaisia tulossa

Vapaavahti ja Harjoittelumylly kävivät M/S Containerships VII -aluksen konehuoneessa tapaamassa tulevaa merenkulkualan insinööriä.

Kuka olet, mistä oppilaitoksesta tulet ja paljonko opiskelua on jäljellä?

Olen Julia Kalilainen ja opiskelen KaakkoisSuomen ammatikorkeakoulussa Xamk:ssa Kotkassa, jossa myös asun. Opiskeluissa on menossa viimeinen vuosi.

Miksi lähdit merille ja oliko ala tuttu entuudestaan?

Olen Askolasta kotoisin ja kiinnostus alaan heräsi, kun vaarini oli ollut merillä.

Miten olet viihtynyt laivatyössä?

Tykkään kyllä olla laivalla töissä. Olen aikaisemmin ollut Finnskylla ja Hjördiksellä.

Miten vietät vapaa-aikaa laivalla ja maissa?

Maissa ollessa tapaan ystäviä, ulkoilen ja matkustelen. Laivalla käytän vapaa-ajan rentoutumiseen ja kirjojen lukemiseen.

Ovatko ala ja koulutus vastanneet odotuksiasi?

Kyllä. Minulla oli varsin realistiset odotukset alasta – työelämä on työelämää.

Keneltä olet oppinut eniten harjoittelun aikana?

Työskentelen aina jonkun kokeneen merenkulkijan kanssa. Käytännöt vaihtelevat laivoittain, täällä minua opastaa moottorimies.

Missä olet viiden vuoden päästä?

Toivottavasti laivalla töissä.

Onko tämä sinulle oikea ala?

Tämä on ammatti, josta pidän, merenkulku tuntuu oikealta alalta. ò

Merenkulun turvallisuuspäivä Kotkassa

Xamk Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun ja Suomen merimuseon yhdessä järjestämän teemapäivän aikana tarkasteltiin laivaliikenteen turvallisuutta. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Merikeskus Vellamossa järjestettyyn tapahtumaan osallistui merenkulkijoita, alan toimijoita sekä paljon merialan opiskelijoita.

– Merenkulkijan asenteiden kasvattaminen hyvään turvallisuuskulttuuriin pitää aloittaa heti. On myös hyvä, että opiskelijat näkevät, millaista seminaareihin osallistuminen on, Xamk:n merenkulun yliopettaja Tapani Salmenhaara kertoi.

Tämä on ehdottomasti hyvä asia, sillä monet merenkulkuaiheisia seminaareja järjestävät tahot ovat valittaneet, että on vaikeaa saada aktiivimerenkulkijoita mukaan. Salmenhaaran mukaan Kotkassa voitaisiin järjestää

tällainen tapahtuma vuosittain. Turvallisuuspäivän jälkeen järjestettiin Vellamossa keskiviikkona vielä urapäivä, jossa moni varustamo oli edustettuna. Tapahtumiin osallistui sekä merikapteeni- että meri-insinööriopiskelijoita.

Tiistain aikana käytiin aluksi läpi meriliikenteen valvontaa, jota esittelivät liikenteen turvallisuusvirasto ja luokituslaitoksen edustaja. Esityksissä kuultiin, miten esimerkiksi tunnetut laivaonnettomuudet ovat vaikuttaneet meriturvallisuuden kehitykseen.

Meriliikenteen ohjausta hoitaa Suomessa Liikennevirasto ja sen VTS -keskukset Helsingissä, Turussa ja Lappeenrannassa. Suomenlahden alusliikenteen pakollinen ilmoit-

tautumisjärjestelmä (GOFREP) kattaa kansainvälisen merialueen Suomenlahdella ja sitä valvovat Suomi, Viro ja Venäjä yhteistyössä.

Liikennevirasto huolehtii myös merikartoituksen ylläpidosta ja kehittämisestä ja julkaisee Suomen meri- ja järvialueelta painettuja ja elektronisia merikarttoja. Vuoden 2019 alusta uusi Liikenne- ja viestintävirasto hoitaa ja liikenne- ja viestintäyhteyksiä sekä -palveluita.

Turvallisuus satamissa ja laivoilla

Merenkulku- ja satamatoimintojen turvallisuuskulttuuri kehittyy jatkuvasti. Työssä on paljon vaaroja, esimerkiksi kemikaalien kuljetuksissa ja käsittelyssä. Konteissa voi olla joskus eri tavaraa kuin pitäisi. Laivalla työskennellään nykyään paljon tietokoneilla kovassa kiireessä ja paineen alaisena. Tämä lisää psykososiaalista kuormitusta.

Rajavartiolaitos on muiden toimijoiden kanssa laatinut monialaisiin merionnettomuuksiin varautumisen yhteistoimintasuunnitelman. Tämä selkeyttää eri toimijoiden roo-

lia erityisesti suuronnettomuuksissa. Yhteistoimintasuunnitelmaa ylläpidetään ja kehitetään jatkuvasti. Suunnitelman päivittämisestä vastaa meripelastustoimen neuvottelukunta

Päivän lopuksi Finnlinesin turvallisuuspäällikkö Carolus Ramsay kertoi ison varustamon turvallisuusjohtamisjärjestelmästä. Hän kehotti merenkulkijoita aina kertomaan läheltä piti -tilanteista – ei pidä pelätä, että jotain aletaan syyttää.

– Poikkeamaraportit ja parannusehdotukset ovat tärkeä työkalu systeemin kehittämiseen. Kun ISM- ja ISPS -asiat ovat kunnossa, jakautuu myös vastuuta päälliköltä varustamolle, Ramsay totesi.

Turvallisuutta kehitetään systemaattisesti. Toimintatavat pitää standardisoida ja henkilöstö perehdyttää työhön ja varustamon turvallisuusjohtamisjärjestelmään.

Opiskelijat: hieno tapahtuma

helsinkiläinen maribel asunta arvelee valmistuvansa merikapteeniksi vuonna 2022. Hän ei ole aikaisemmin osallistunut turvallisuusseminaariin.

– Kaksipäiväinen tapahtuma on osa opintosuunnitelmaa. Tämä on hyvä, tiivistetty kokonaisuus, vaikka osa asioista onkin jo tuttua, Maribel kertoi.

Hän on työskennellyt Langh Shipilla ja Prima Shippingilla.

Kotkalainen Paavo Harju on seilannut kuudessa Alfons Håkans -varustamon hinaajassa opiskelun ohella.

– Valmistun meri-insinööriksi täältä Xamk -ammattikorkeakoulusta ensi vuonna. Työllistymisnäkymät ovat ihan kohtalaiset, Paavo sanoi.

Hän piti tapahtumaa mielenkiintoisena ja arveli, että valtaosa kurssilaisista osallistui.

Kumpikin opiskelija oli erityisen kiinnostunut myös seuraavan päivän Ura meriklusterissa -tapahtumasta. Vellamossa pääsi tutustumaan meriklusterin yritysten tarjoamiin uravaihtoehtoihin ja verkostoitumaan mahdollisten työnantajien kanssa. Sekä Maribel että Paavo arvelivat ainakin aluksi suuntaavansa laivoille.

Opiskelijat Maribel Asunta ja Paavo Harju osallistuivat seminaariin.

En dag om sjöfartssäkerhet i Kotka

Under temadagen arrangerad av Sydöstra Finlands yrkeshögskola XAMK och Finlands sjöhistoriska museum diskuterades säkerheten inom fartygstrafiken.

På tillställningen som hölls på Maritimcentret Vellamo deltog sjöfarare, branschaktörer och många sjöfartsstuderande.

– Det är viktigt att vi redan från start skapar en attityd hos sjöfararna som främjar en god säkerhetskultur. Det är också bra att de studerande får se hur det är att delta på ett seminarium, sade Tapani Salmenhaara, överlärare i sjöfart vid Xamk.

Detta kan jag inte annat än instämma i, då många av dem som ordnar seminarier med sjöfartsteman har klagat på att det är svårt att få aktiva sjöfarare att delta. Enligt Salmenhaara skulle man kunna hålla ett liknande evenemang i Kotka varje år.

Efter säkerhetsdagen ordnades det dessutom en karriärdag på Vellamo under onsdagen, där många rederier fanns representerade. Bland deltagarna fanns både sjökaptens- och sjöingenjörsstuderande.

Under tisdagen gick man först igenom tillsynen av sjötrafiken, som presenterades av Trafiksäkerhetsverket och en representant från ett klassningssällskap. Under föredraget förklarade de till exempel hur kända fartygsolyckor har påverkat utvecklingen av sjösäkerheten.

I Finland är det Trafikverket och dess VTS-centraler i Helsingfors, Åbo och Villmanstrand som ansvarar för sjötrafiken. Det obligatoriska rapporteringssystemet (GOFREP) för fartygstrafiken i Finska viken omfattar den internationella marina regionen i Finska viken, som gemensamt övervakas av Finland, Estland och Ryssland.

Trafikverket ansvarar också för att upprätthålla och utveckla sjökartläggningen och ger ut tryckta och elektroniska sjökort över Finlands havs- och insjöområden. Från och med början av 2019 sköter det nya Transport- och

kommunikationsverket trafik- och kommunikationssystemen och tjänsterna för trafik, transport och kommunikation.

Säkerheten i hamnarna och ombord

Säkerhetskulturen inom sjöfarts- och hamnverksamheterna utvecklas hela tiden. Det finns många risker inom arbetet, till exempel vid transporten och hanteringen av kemikalier. Ibland kan containrarna innehålla andra varor än vad som utlovats. Numera arbetar man mycket med

Enligt Tapani Salmenhaara skulle man kunna hålla en sjösäkerhetsdag i Kotka varje år.

datorer ombord under stressiga förhållanden och hög belastning. Detta ökar den psykosociala belastningen.

Gränsbevakningsväsendet har tillsammans med andra aktörer gjort upp en samarbetsplan om beredskap för branschövergripande sjöolyckor. Planen tydliggör de olika aktörernas roller särskilt vid katastrofer. Samarbetsplanen uppdateras fortlöpande av delegationen för sjöräddningstjänsten.

Som avslutning på dagen berättade Finnlines säkerhetschef Carolus Ramsay om det stora rederiets säkerhetssystem. Han uppmanade sjöfararna att alltid berätta om incidenter och att inte vara rädda för att få skulden för något.

– Avvikelserapporter och förbättringsförslag är viktiga verktyg för att utveckla systemet. När ISM- och ISPS-frågorna är i sin ordning överförs också ansvaret från befälhavarna till rederiet, förklarade Ramsay.

Säkerheten utvecklas systematiskt. Arbetssätten måste standardiseras och personalen introduceras i arbetet och i rederiets säkerhetssystem.

De studerande:

ett bra evenemang

helsingforsbon maribel asunta räknar med att bli färdig sjökapten 2022. Hon har inte deltagit vid något säkerhetsseminarium tidigare.

– Tvådagarsevenemanget ingår i studieplanen. Det är en bra, komprimerad helhet, även om jag redan kände till en del av sakerna som har tagits upp, berättade Maribel.

Hon har jobbat för Langh Ship och Prima Shipping. Kotkabon Paavo Harju har seglat med sex av Alfons Håkans bogserare under studietiden.

– Jag tar sjöingenjörsexamen vid yrkeshögskolan Xamk nästa år. Jobbutsikterna ser helt okej ut, sade Paavo.

Han tyckte att tillställningen var intressant och trodde att de flesta av kursdeltagarna var där.

De båda studenterna var i synnerhet intresserade av nästa dags evenemang om en karriär inom sjöfartsklustret. På Vellamo kunde de studerande få inblick i vilka karriärsalternativ som företagen inom sjöfartsklustret erbjuder och nätverka med potentiella arbetsgivare. Både Maribel och Paavo ville åtminstone till en början inrikta sig på att arbeta ombord. ò

LISÄÄ KULTTUURIA

Ansiokkaasti vanhaa satama- ja merimieskulttuuria Kotkassa ylläpitänyt merikapteeni Carl-Gustav Walldén oli jo lopettelemassa arvokasta työtään, mutta museoviraston yhteydenotto sai hänet toisiin ajatuksiin.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen – Höyrylaivojen trimmarit, muut merenkulkijat ja satamien työntekijät eivät mielestäni ole saaneet tarpeeksi arvostusta. Siksi haluan kunnioittaa heitä omien tuotantojeni kautta, Walldén tähdensi.

Kesällä 2019 tullaan jälleen näkemään Walldénin suunnittelema produktio, jossa on mukana paljon vanhoja tuttuja elementtejä ja ihmisiä. – Olin todellakin jo lyönyt pillit pussiin, mutta tässä sitä ollaan taas. Tuttu ohjaaja, näyttelijä ja avustajat ovat hienosti sitoutuneet mukaan, samoin Steveco, kertoi ”Kallu” innostuneena.

Hän aikoo pitää kiinni vanhoista periaatteistaan, eikä aio liiaksi kuunnella sanelua. Kotkan satama aloitti jo vuonna 1871, eli kahdeksan vuotta ennen kaupungin perustamista. Walldénin mukaan satamajätkien työ ja elämä ovat olleet karua. Ei ole syytä liiaksi tehdä viihdettä, vaikka miehen aikaisemmissa tuotannoissa on saatu nauraakin. Satama oli poliittisesti jakautunut sotien jälkeen ja satamaa on pidetty synnin tyyssijana, jonka takia sitä on myös rakastettu. Synti on maailman yleisin tauti.

– Hiljaiset ja vaatimattomat miehet ovat saaneet Kotkan lentoon, kun tavaraa on lastattu maailmalle meneviin laivoihin. Satama toi vaurautta kaupungille ja valtakunnalle, Walldén totesi.

Hän kertoi sedästään ja muista sotaveteraaneista, joihin luotettiin rintamalla ja joista tuli hyviä satamajätkiä.

Merimiesura alkoi Kotkasta

Carl-Gustav Walldén sai vuonna 1959 messikallen jobin Elise Schauman -höyrylaivaan.

– Sain jobin Kotkan vanhasta myllystä, jonka olinpaikkaa ei edes moni kotkalainen tiedä. Laiva oli Kotkan satamassa ja siitä alkoi merimiehen ura, Walldén kertoi. Hän on käynyt sen jälkeen Kotkan satamassa ainakin yhdellätoista eri laivalla toimien jungmannista kippariin. Satamajätkien ja merimiehen työ on siis tullut tutuksi.

Miehellä on aiheesta paljon tietoa ja kokemusta. Hän on työskennellyt laivojen päällikkönä 18 vuotta ja sen jälkeen 13 vuotta yrittäjänä toimien muun muassa öljy-yhtiö Exxonin tarkastajana. Työura on antanut aiheita ja ideoita moneen hänen produktioonsa. Eläkkeellä on hyvä kirjoittaa vapaasti, kun ei ole sitoumuksia.

Laivalinjan loppu

Eräässä Walldénin esityksessä kerrottiin suomalaisvarustamoiden valtamerilinjoista ja niiden loppumisesta. Hän oli itse aloittamassa erästä pitkään kestänyttä linjaa vuonna 1972 M/T Palvalla.

– Teimme tuolloin uraa uurtavaa työtä, kun veimme ensimmäisen lastin Kanadan arktiseen saaristoon ja Grönlantiin, Walldén kertoi.

Matka oli haastava, laivan molemmat hyrräkompassit hajosivat. Magneettikompassi toimi, mutta lähellä pohjoisnapaa eranto oli varsin suuri.

Öljytuotteiden kuljetukset Grönlantiin jatkuivat suomalaisköleillä aina tälle vuosikymmenelle asti. Sitten liikenne päättyi rahtaussopimuksen irtisanomiseen. Valtamerilinjoista kertovan esitelmänsä loppuun Walldén oli taiteilijan vapaudella kirjoittanut parodian Grönlannin linjan loppumisesta. Esitelmä ja kohtaus nähtiin Kotkan meripäivillä 2015.

Yleisö kiittää

Kotkassa Carl-Gustav Walldén tunnetaan hyvin, mutta hän on käynyt pitämässä meriaiheisia esitelmiä myös monessa muussa kaupungissa. Sellupaalin vääntökilpailut on kuitenkin järjestetty aina Kotkassa.

– Hommaa on kokeillut lähes 100 henkilöä. Mukana on ollut myös maahanmuuttajia – se on ollut hyvää kotouttamisohjelmaa heille, Walldén totesi.

Miehen näytelmiä ja esitelmiä on nähty Vellamossa ja Kairossa. Ne ovat keränneet paljon yleisöä, joka on aina palkinnut tekijät kantavin suosionosoituksin. Työtä on tehty talkoohengessä ja yleisön kiitos on siitä paras palkinto.

– Se on tuntunut hyvältä. Olen aina tehnyt parhaani, enkä ole halunnut tuottaa pettymystä yleisölle enkä tuotannossa mukana olleille harrastajille, Walldén kuvaili.

Työ siis jatkuu. Mikä ettei, HaminaKotka Satama Oy solmi syksyllä mittavan aiesopimuksen Kuopioon suunnitteilla olevan sellutehdas Finnpulpin kanssa.

CARL-GUSTAV WALLDÉNIN TÄRKEIMMÄT PRODUKTIOT:

■ M/T Palvan tarina (Esitelmä useilla paikkakunnilla) 2011–2013

■ Suomen merentakaiset linjat – viimeisen nousu ja tuho 2014 (Esitelmä+parodia Kotkassa ja Helsingissä)

■ Sonaatti satamakaupungille 2015 (Näytelmä Vellamossa ja Kairossa)

■ Satamajätkien varjot 2016 (Näytelmä Vellamossa ja Kairossa)

■ Sellupaalin väännön SM-kisat 2016 (Kilpailu Vellamossa)

■ Sellupaali SM triathlon 2017 (Kilpailu Meripäivillä kantasatamassa V2 -varastossa)

■ Sellupaalien ahtaus 2018 (Ulkoilmanäytelmä kantasatamassa)

■ Tulossa: Produktio 2019

Tapahtumista on kuva- ja videotallenteita MEPAn YouTube –kanavalla sekä mepafoto.fi –nettialbumissa.

MER KULTUR

Sjökapten Carl-Gustav Walldén som förtjänstfull har upprätthållit den gamla hamn- och sjömanskulturen i Kotka var redan på väg att avsluta sitt värdefulla arbete, men kom på andra tankar när Museiverket kontaktade honom.

Sommaren 2019 får vi än en gång chansen att se en produktion av Walldén med många gamla välbekanta element och personer.

– Jag hade redan lagt av på riktigt, men här är jag igen. En känd regissör, en skådespelare och flera statister har engagerat sig, liksom Steveco, berättar ”Kallu” entusiastiskt.

Han tänker hålla fast vid sina gamla principer och inte lyssna för mycket på diktatet. Verksamheten i Kotka hamn började redan 1871, alltså åtta år innan staden grundades. Enligt Walldén har sjåarnas arbete och liv varit bistert. Det finns ingen anledning att göra för mycket underhållning av det hela, även om Walldéns tidigare produktioner har bjudit på en del skratt. Hamnen var politiskt indelad efter krigen och utgjorde ett syndens näste, och därför har den också blivit älskad. Synden är den vanligaste sjukdomen i världen.

– De tystlåtna och förnöjsamma männen har fått fart på Kotka när de har lastat varor på fartygen som var på väg ut i världen. Hamnen skapade välstånd i staden och riket, konstaterar Walldén.

Han berättar om sin farbror och andra krigsveteraner som man förlitade sig på vid fronten och som blev goda sjåare.

Sjömanskarriären började i Kotka

År 1959 fick Carl-Gustav Walldén jobb som mässkalle på ångfartyget Elise Schauman.

– Jag fick jobbet av den gamla kvarnen i Kotka, som många Kotkabor inte ens vet var den låg. Fartyget låg

i Kotka hamn och där började min sjömanskarriär, berättar Walldén.

Sedan dess har han besökt Kotka hamn med åtminstone elva olika fartyg där han har arbetat som allt från jungman till skeppare. Han har alltså fått god kännedom om hamnarbetarnas och sjömännens arbete.

– Jag tycker inte att ångfartygens trimmare, andra sjöfarare och hamnarbetarna har fått tillräckligt med uppskattning. Därför vill jag hylla dem genom mina produktioner, framhåller Walldén.

Walldén har mycket kunskap och erfarenhet inom ämnet. Han har arbetat som befälhavare på olika fartyg i 18 år och därefter i 13 år som företagare, bland annat som oljebolaget Exxons inspektör. Karriären har gett inspiration till många av hans produktioner. Som pensionär kan man skriva fritt när man inte har några förpliktelser. Fartygslinjens slut

En av Walldéns föreställningar handlade om de finska rederiernas atlantlinjer och nedläggningen av dem. Han var själv med och startade en långlivad linje 1972 med M/T Palva.

– Vi gjorde ett banbrytande arbete när vi förde den första lasten till Kanadas arktiska skärgård och Grönland, berättar Walldén.

Resan var en utmaning; fartygets båda gyrokompasser gick sönder. Magnetkompassen fungerade, men nära nordpolen var deklinationen stor.

Transporterna av oljeprodukter till Grönland fortsatte på finländska kölar ända fram till det innevarande årtion-

det. Trafiken upphörde i och med att befraktningsavtalet sades upp. I slutet av sitt föredrag om atlantlinjerna hade Walldén med sin konstnärliga frihet skrivit en parodi om hur Grönlandslinjen upphörde. Föredraget och uppträdandet kunde ses på Kotka Havsdagar 2015.

Publiken tackar

I Kotka är Carl-Gustav Walldén välkänd, men han har hållit föredrag på det marina temat även i många andra städer. Tävlingarna i vridning av cellulosabalar har dock alltid arrangerats i Kotka.

– Närmare 100 personer har testat att vrida balar. Även invandrare har deltagit, så det har varit ett bra integreringsprogram för dem, konstaterar Walldén.

Man har kunnat se Walldéns pjäser och föredrag i Vellamo och Kairo. De har lockat en stor publik, som alltid har gett upphovsmännen stående ovationer. Arbetet har genomförts i talkoanda och publikens tack är den bästa belöningen för det.

– Det har känts bra. Jag har alltid gjort mitt bästa och har inte velat göra varken publiken eller de medverkande i produktionen besvikna, beskriver Walldén. Arbetet fortsätter således. Och varför inte, HaminaKotka Satama Oy ingick under hösten ett omfattande intentionsavtal med cellulosafabriken Finnpulp, som planeras i Kuopio. ò

CARL-GUSTAV WALLDÉNS

VIKTIGASTE PRODUKTIONER:

■ M/T Palvan tarina (Historien om M/T Palva), 2011–2013, föredrag på flera orter

■ Suomen merentakaiset linjat – viimeisen nousu ja tuho (Finlands transatlantiska linjer – sista linjens uppgång och fall), 2014, föredrag + parodi i Kotka och Helsingfors

■ Sonaatti satamakaupungille (Sonat till hamnstaden), 2015, föreställning i Vellamo och Kairo

■ Satamajätkien varjot (Sjåarnas skuggor), 2016, föreställning i Vellamo och Kairo

■ FM i vridning av cellulosabalar, 2016, tävling i Vellamo

■ FM-triathlon i cellulosabalar, 2017, tävling under Havsdagarna i magasin V2 i Kantasatama

■ Stuvning av cellulosabalar, 2018, utomhusföreställning i Kantasatama

■ På gång: Produktionen 2019

På SSB:s YouTube-kanal och på webbalbumet mepafoto.fi finns det bilder och inspelningar från evenemangen.

Tivanon jobi

puoliltapäivin pirisi puhelin kotona Kuopiossa. Helsingistä oli kaukopuhelun tilannut Henry Nielsen varustamon merihenkilöstöä manageeraava Pentti Ojamies. Radiosähköttäjää tarvittiin TIVANO-laivaan. Oli keskiviikko, helmikuun kuudes päivä 1974.

Vielä 1980-luvulla Suomessa oli kymmeniä paikallisia puhelinyhdistyksiä. Numeron valitsemalla pystyi soittamaan vain yhdistyksen puhelimiin. Jos oli tarve soittaa jonkin muun yhdistyksen tai ulkomaan numeroon, puhelu oli tilattava valtion keskuksen kautta.

Olin ollut aiemmin saman varustamon kolmessa laivassa. Kaikki rakennettuja 1950-luvulla. Tuleva työpaikka oli uusi, vasta muutaman vuoden ikäinen. Jokunen viikko aiemmin oli päättynyt edellinen jobini: vajaan kuukauden mittainen vikaeeraus parinkymmenen vuoden ikäisessä tankissa. Seuraavana vuonna alkoi tämän laivan miidsipin ja pumppuruuman välistä runko murtua Hyväntoivonniemen vesillä matkalla Indonesiaan. Maurituksella hätäsatamassa lasti purettiin toiseen laivaan. Paikkauksien ansiosta voitiin ajaa romuttamolle Gadani Beachille. Rannalle oli tömäytetty neljä päivää ennen laivan 20-vuotisjuhlia.

Tuohon aikaan merenkulkijoiden työmatkat tehtiin taksilla ja lentokoneilla. Niinpä seuraavana aamuna taksi vei lentoasemalle Rissalaan ja Finnair Seu-

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

tulaan. Aiemman vikaeerausjobin ansiosta terveysdokumentit olivat ajan tasalla. Tarvitsi käydä vain mynsträyskonttorissa Hakaniemessä ja varustamossa Keskuskadulla. Postia oli laivalle lähdössä. Lisäksi sain agentin puhelinnumeron, jotta perillä voisin tilata kyydin laivalle. Lentolippu vei Kööpenhaminan ja Pariisin kautta Marseilleen. Laiva oli tullut sinne Kiinasta.

Merenkulkijoiden työmatkat tehtiin taksilla ja lentokoneella

työsuhteet tuolloin olivat laivakohtaisia. Kun kipparille ”vietiin vastakirja sisään” ulosmaksua varten, päättyi työsuhde. Merenkulkijoiden työtilanne oli hyvä, joten kauaa ei ehtinyt maissa viihtyä, kun varustamosta alettiin jo ehdotella töihinlähtöä. Yleensä johonkin muuhun laivaan.

Aikojen alussa merenkulkija sai laillisen ulosmaksun vain kotimaan satamassa. Sittemmin merimieslakia muutettiin, jotta ulkomailtakin saattoi redarin laskuun päästä matkustamaan kotimaahan, kunhan oli

Radiosähköttäjää tarvittiin Tivano -laivaan

moitteetta palvellut kaksi vuotta. Jo vuoden kontrahdin jälkeen sai vapaan kotimatkan 1970-luvun alussa. Tuohon aikaan Pentti Ojamies sopi päällystön kanssa puolen vuoden työsopimuksia, mikä muissa varustamoissa herätti ankaraa torumista. Kohta seilausaikaa lyhennettiin jo neljään kuukauteen ja miehistöllä puoleen vuoteen.

lento pariisiin kesti arvioitua pidempään. Niinpä oli kiire koneenvaihdossa Marseilleen. Air Francen lähtöportti löytyi pikaisesti. Tiskin takana nuori mademoiselle virkapuvussaan oli omissa aatoksissaan, eikä noteerannut matkalippuani. Muutaman tovin kuluttua paikalle höyrysi samoissa asusteissa madame, joka nosti metakan:”täällä vain seisoskellaan ja tätä viimeistä tulijaa Marseillen lennon koko muu matkustajajoukko odottelee lentokenttäbussiin pakattuna”.

Illan pimeydessä laskeuduttiin Marseillen kentälle. Matkalaukun jonotettuani etsiskelin yleisöpuhelimen ja vaihdoin siihen sopivia rahakkeita. Kauaa ei puhelin ehtinyt hälyttää, kun äkäisellä äänellä huudeltiin ”aloo, aloo”. Hitaasti ja kuuluvallä äänellä englannin kielellä aloitin ilmoituksen autokyydin tarpeesta. Nopeammin kai olisi pitänyt puhua, kun jo muutaman

sanan jälkeen puhelin kolahti korvaan. Samoin kävi parilla seuraavallakin yrityksellä. Koska vielä oli yksi rahake jäljellä, muistelin lukion aikaisia ranskan tunteja ja vaihdoin kieltä toivorikkaana. Turha toivo. Samalla tavalla lyötiin luuri korvaan kielestä riippumatta.

Lentokentän taksikuskin kanssa selvisi asiat englanniksi niin hyvin, että yöpyminen järjestyi merimieshotellissa.

Majapaikassa oli tarjolla aamiaista: croissantteja ja kahvia. Kahvikuppi oli suuri, ainakin puolen litran vetoinen kulho. Kahvinkaataja kyseli jotakin kouluranskaan kuulumattomilla sanoilla. Kun en heti osannut vastata, tuli kuppiin puoliksi kuumaa kahvia ja kuumaa maitoa.

Meklarin puhelinnumerossa maltettiin kuunnella asiani ja pian ilmaantui noutaja. Tuttu mies parin vuoden takaa. Silloinkin oli Kiinasta tultu. Olin kuskaillut laivaporukkaa lääkäriin saman meklarin kanssa. Satamapaikkakin oli tuttu parin vuoden takaa. Laivakin oli tuttu valokuvista: tasainen runko ilman keulapakkaa, ahterissa kuution muotoinen torppa. Ja torpan katolla vihreässä korsteenissa valkoisella pohjalla punainen tähti. ò

Valparaison satamaan liikennöi suomalaislaivoja vielä muutama vuosikymmen sitten, kun Henry Nielsenin laivasto oli suurimmillaan.

Valparaiso Museo Maritimo Nacional

Kierros ˝Tyynenmeren jalokiven˝ merenkulkumuseossa. teksti ja kuvat: Päivi Seppälä

Taksi pysähtyi uhkarohkean jyrkkien kirjavilla väreillä koristeltujen portaiden alapuolelle. Tunsin välittömästi raikkaan merentuoksun nenänpäässäni. Se herätti minut henkiin uneliaan ja savusumuisen Santiagon jälkeen. Olin saapunut Cerro Concepciónille, Chilen legendaarisen merenkulku- ja katutaidepääkaupungin Valpa-

raison ytimeen ja tunsin välitöntä halua lähteä seikkailemaan.

Valparaison sokkeloiset kujat imaisivatkin minut mukaansa alta aikayksikön. Katutaideteokset seurasivat toisiaan, ja ihastelin niiden värejä ja yksityiskohtia. Lopulta, lähes huomaamattani, olin päätynyt Valparaíson 1800-luvun loistovuosien aikana rakennetun vanhan kaupunkihis-

sin, Ascencor Artillerían, juurelle. Muutamalla sadalla pesolla hissi vei minut reilun sadan metrin korkeuteen ja ylhäällä edessäni avautui maiseman, josta kaupunki on kuuluisa.

Kymmenet kukkulat olivat täynnä värikkäitä taloja, ja aivan niiden juurella höyrysi äärimmäisen vilkas rahtiliikenteen satama. Konttipinot ja kraanat nou-

Valparaiso

33°03′S 71°37′W

Perustettu: 1536

Asukasluku (2012): 284 630

Valparaíson vanha kaupunki julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi 2003. Chilen merenkulkumuseo ”Museo Maritimo Nacional” perustettiin vuonna 1909, ja vuodesta 1988 lähtien museo on sijainnut vanhan Arturo Pratin merenkulkuakatemian tiloissa Paseo Veintiuno de Mayon varrella, Valparaison Playa Ancha -kukkulalla.

Valparaison

Cap Horn -yhdistys on edelleen voimissaan

sivat lähes kukkuloiden korkeudelle ja ylhäältä käsin nekin sulautuivat osaksi kaupungin kokonaistaideteosta. Aikoinaan merenkulkijat kutsuivat Valparaísoa Tyynenmeren jalokiveksi ja kukkulan laella ymmärsin, miksi.

Merenkulun historiaa

Kukkulalla oli minulle kuitenkin varastossaan muutakin kuin henkeäsalpaavia satamamaisemia. Muutaman askeleen päässä kaupunkihissin ovilta alkoivat kauniit nurmikkoalueet ja niiden keskellä, Cerro Playa Anchan korkeimmalla kohdalla, näin empire-tyylisen valkoisen palatsin. Palatsin portilla luki “Museo Maritimo Nacional” ja aivan sen vieressä valkoista muuria koristi mustalla tuherrettu tägi, joka julisti “Fuck Marines”.

Kiinnostuin oitis merenkulkumuseosta, joka antaa tilaa myös eriäville mielipiteille, ainakin muurissaan. Onneksi iltapäivää oli vielä jäljellä ja museo olisi auki yhä reilun tunnin. Uskaltauduin siis sisään ja museon porteilla minua tervehtivät valkoisissa uniformuissaan merenkulkukadetit. “Fuck marines”, niinpä niin…

Museo alakerran yhdeksän näyttelysalia osoittautuivat oivalliseksi tavaksi tutustua Chilen viralliseen historiankirjoitukseen. Virallinen historiankirjoitus on lähes kaikissa maissa sotaisaa ja sotasankareita palvovaa, eikä Chile ei ole tässä poikkeus. Chileläisten armeijakomenta-

jien Bernardo O’Higginsin ja Arturo Prat Chacónin sekä brittiläisen palkkakenraalin Thomas Alexander Cochranen merkitys Chilen itsenäisyyssodissa (1810-1826) ja Chilen laivaston luomisessa käyvät selviksi yksityiskohtaisen esineistön ja dokumentaation kautta.

Välähdyksiä Suomesta

Virallisen merisotahistorian päätteeksi museon toisesta kerroksesta löysin todellisen yllätyksen. Merisodasta siirryttiin kauppalaivastohistoriaan ja legendaarisen Kap Hornin tarinaan. Valparaíson Kap Horn -yhdistys on yhä voimissaan ja ilahduin löytäessäni museon seinältä muistojulisteen vuonna 2003 Valparaísossa pidetystä kaphornareiden tapaamisesta. Kotimaastani kokoukseen olivat osallistuneet Yngve Sundqvist Suomen osastosta ja Ingemar Palmer Ahvenamaan Kap Hornyhdistyksestä. Kauas kotoa matkanneena oli lämmittävää kohdata tuttuja nimiä yllättävässä paikassa. Suomen ja Ahvenmaan osuus ei kuitenkaan rajoittunut museossa tähän. Vuoden 2003 kokoukseen osallistuneille Kap Horn - yhdistyksille oli kaikille rakennettu oma muistoseinänsä museon Kap Horn - näyttelyyn. Suomen ja Ahvenmaan yhdistyksistä oli esillä seitsemän valokuvaa sekä lyhyt kertaus suomalaisen merenkulun Kap Horn -historiasta. Ahvenanmaalta muisteltiin Gustav Eriksonin varustamoa, jonka 16:sta neli-

mastoisesta aluksesta koostunut kauppalaivasto oli 1900-luvun alussa maailman kolmanneksi suurin. Ensimmäiseksi suomalaiseksi Kap Hornin kiertäjäksi tiedettiin Herman Sporing. Vuosina 1844-1847 maailman kiertänyt Hercules mainittiin ensimmäisenä suomalaisena Kap Hornin ohittaneena aluksena. Kap Horn- näyttelyn inspiroimana ihkuin intoa koko museovisiittini loppuajan aina laivapienoismallinäyttelystä laivastouniformusaleihin. “Voi vitsi, kunpa pääsen kertomaan tästä MEPAssa, kun pääsen kotiin!”

MEPAn Päivi löysi merimuseolta Suomeen liittyvää materiaalia.

Museo Maritimo Nacional i Valparaíso

En rundvandring i sjöfartsmuseet i ”Stilla havets juvel”.

Taxin stannade nedanför en farligt brant och färggrant dekorerad trappa. Jag kände genast en frisk havsdoft i näsan. Den väckte mig till liv efter det sömniga och smoggiga Santiago. Jag hade kommit till Cerro Concepción, kärnan i Chiles legendariska sjöfarts- och gatukonsthuvudstad Valparaíso, och ville omedelbart börja utforska området.

Valparaísos labyrintartade gränder uppslukade mig direkt. Gatukonstverken avlöste varandra och jag beundrade deras färger och detaljer. Till slut, nästan obemärkt, hade jag hamnat vid Valparaísos gamla stadshiss, Ascensor Artillería, som byggdes under 1800-talets glansdagar. För några hundra peso förde hissen mig

till drygt hundra meters höjd och där uppe öppnade sig den vy som staden är känd för.

De tio kullarna var fulla av färggranna hus och precis nedanför dem ångade en mycket livlig godshamn. Containerstaplarna och kranarna var nästan i höjd med kullarna och uppifrån sett smälte även de in i det konstverk som hela staden utgjorde. En gång i tiden kallade sjöfararna Valparaíso för Stilla havets juvel, och uppe på kullen förstod jag varför.

Sjöfartshistoria

Det fanns dock mer än det andlösa hamnlandskapet som väntade på mig uppe på kullen. Några steg från stadshissens dör-

rar började ett vackert grönområde och mitt i det, på Cerro Playa Anchas högsta punkt, såg jag ett vitt palats i empirestil. Vid trapporna till palatset stod det ”Museo Maritimo Nacional” och precis intill dekorerades den vita muren av en svart tagg som basunerade ”Fuck Marines”.

Jag blev genast intresserad av sjöfartsmuseet som gav utrymme för avvikande åsikter, åtminstone på sin mur. Som tur var hade eftermiddagen inte nått sitt slut och museet höll öppet i drygt en timme till. Jag vågade mig alltså in och vid porten till museet blev jag välkomnad av marinkadetter i vita uniformer. ”Fuck marines” alltså …

En minnesaffisch om en träff för kaphornare som hölls i Valparaíso 2003. Yngve Sundqvist och Ingemar Palmer deltog på träffen.

De nio utställningssalarna på museets nedre våning visade sig beskriva Chiles officiella historieskrivning på ett strålande sätt. Den officiella historieskrivningen är full av krig och krigshjältar i nästan alla länder, och Chile utgör inget undantag. Museets detaljerade föremål och dokumentation tydliggjorde vilken betydelse de chilenska armékommendörerna Bernardo O’Higgins och Arturo Prat Chacón och den brittiske generalen Thomas Alexander Cochrane hade i det chilenska självständighetskriget (1810–1826) och för uppbyggnaden av den chilenska flottan.

Glimtar av Finland

Som avslutning på den officiella sjökrigshistorien hittade jag en riktig överraskning på museets andra våning. Där förflyttades jag till handelsfartygens historia

och den legendariska berättelsen om Kap Horn. Kap Horn-föreningen i Valparaíso är fortfarande aktiv och jag blev glad när jag såg en minnesaffisch på väggen om en träff för kaphornare som hölls i Valparaíso 2003. Deltagarna från mitt hemland var Yngve Sundqvist från Finlandsavdelningen och Ingemar Palmer från Ålands Kap Horn-förening. Som resande långt hemifrån värmde det att stöta på bekanta namn på ett oväntat ställe. Finlands och Ålands medverkan begränsades dock inte till detta. Alla Kap Horn-föreningar som deltog vid mötet 2003 hade fått en egen minnesvägg i museets Kap Horn-utställning. Där fanns sju fotografier från Finlands och Ålands föreningar, och en kort beskrivning av den finländska sjöfartens Kap Horn-historia.

Valparaíso

33°03′S 71°37′W

Grundat: 1536

Invånarantal (2012): 284 630

Gamla staden i Valparaíso skrevs in på Unescos lista över världsarv 2003. Chiles sjöfartsmuseum ”Museo Maritimo Nacional” grundades 1909, och sedan 1988 har museet varit beläget i sjöfartsakademin Arturo Prats lokaler på Paseo Veintiuno de Mayo, på kullen Playa Ancha.

Cerro Concepción, kärnan av Valparaíso, som har blivit en stor turistattraktion med sina pittoreska gator och gatukonst.

Man berättade om det åländska rederiet Gustav Erikson, vars handelsflotta med 16 fyrmastade fartyg var den tredje största i världen i början av 1900-talet. Hermon Sporing torde vara den förste finländare som rundade Kap Horn och Hercules, som seglade jorden runt 1844–1847, omnämndes som det första finländska fartyget som passerade Kap Horn. Kap Horn-utställningen gjorde mig mycket entusiastisk under den återstående tiden av mitt museibesök, från utställningen med fartygsmodeller till salarna med marinuniformer. ”Det var som sjutton, det här måste jag berätta om på SSB när jag kommer hem!” ò

MEPAN KURSSEILLA

syksyllä jatkettiin kursseilla askartelun, kielien ja liikunnan kanssa. Malagassa opiskeltiin espanjaa edellisvuosien tapaan. Lisätiedot mepa.fi/kurssit tai opinto@mepa.fi

SJÖMANSSERVICEBYRÅNS KURSER

ssb arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker. Målsättningen är att kursdeltagarna skall få impulser till att utveckla sig själv och använda fritiden meningsfullt ombord och i land. Informationmepa.fi/sve/service/kurser/ opinto@mepa.fi

Merenkulkijat viettivät Malagassa viikon opiskelemassa espanjaa. Oppitunteja ja järjestettyä ohjelmaa oli viitenä päivänä

MEPAn kursseilla

Kesän jälkeen käytiin ratsastamassa, joogaamassa, suppaamassa ja melomassa. Tietenkin olimme myös isolla porukalla Ylläksellä. Syksyllä jatketaan vielä köysien ja hopeaketjujen kanssa askartelua, sekä opiskellaan italiaa ja venäjää. Lisätiedot mepa.fi/kurssit tai opinto@mepa.fi

Vuosaaren merimieskeskuksessa askarreltiin köysien parissa lokakuussa. Perinteinen köysityökurssi kuuluu MEPAn suosituimpiin kursseihin.

Marraskuun lopulla pursimies Seppo Turunen pakkasi köydet mukaan ja meni Turun MEPAn toimistolle opastamaan merenkulkijoita köysitöissä.

MEPAn kursseja

Tammikuusta lähtien MEPAn kurssitarjonta jatkuu:

Ruotsin kertauskurssi Turku 21–23.1.2019

Tutustuminen hot yogaan, Helsinki 29.1.2019

Tutustuminen hot yogaan, Turku 31.1.2019

Köysityökurssi, Turku 6–9.2.2019

Ratsastuskurssi 25–27.4.2019

Ratsastuskurssi 2–4.5.2019

Kurssilistaa päivitetään MEPAn kotisivuille

Lisätiedot mepa.fi/kurssit tai opinto@mepa.fi

Ellan kirjastojutut

ella.mustamo@mepa.fi

Äänikirja on musiikkia korville

Moni muistaa lapsuuden iltasadut, rauhoittavan hetken ennen nukahtamista. Ennen vanhaan kodeissa luettiin ääneen muutenkin, yksi luki, toiset kuuntelivat, kaappikello raksutti, samalla tehtiin käsitöitä.

Savikiekoista kännykkään

Itse äänikirjalla on ikää jo sata vuotta. Alkuun kuunneltiin rahisevilta LP-levyiltä ja formaatti oli suunnattu lähinnä näkövammaisille. Nyt tietotekniikan kehitys on tehnyt kuuntelemisesta helppoa, kuunnella voi älypuhelimesta, ja jos lataa kirjan puhelimeen, edes verkkoa ei tarvita.

Kuunnelmasta äänikirja eroaa siinä, että siinä ei ole näyttelijöitä eikä äänitehosteita, vain yksi lukija, joka lukee tekstin mahdollisimman sopivalla tyylillä. Yleensä ääni on rauhallinen ja rentouttava, ja jos tarina tuntuu liian unettavalta, voi lukemisen nopeutta säätää ylöspäin. Kuunneltu tarina vie mukanaan, lukijan ääni kuljettaa muihin maihin ja erikoisiin elämäntarinoihin, uusiin paikkoihin ja vi(i)saisiin ajatuksiin, hauskaan ja vakavaan, se saa itkemään ja nauramaan.

Äänikirjoja kaikille

Äänikirja vetää kirjojen äärelle myös niitä, jotka eivät muuten lue. Voikin ennustaa, että digitaalinen kirja on nouseva ilmastoystävällinen trendi.

USA:ssa digikirjojen myynti on ohittanut paperikirjat jo vuonna 2011.

Nextoryn Suomen markkinoiden maakoordinaattori Marika Pietilä pohtii, että äänikirjojen valtti on käytännöllisyys. Niitä on helppo pitää mukana ja kuunnella vaikka juoksulenkillä tai tiskatessa – ne tekevät arjesta ja muusta tekemisestä hauskempaa. Äänikirja sopii stressaavaankin ympäristöön ja kiireiselle ihmiselle.

Suomessa monet yritykset siis myyvät äänikirjoja tai tarjoavat äänikirjoja pientä kuukausimaksua vastaan. Ja Helsingin kaupunginkirjasto lainaa äänikirjoja kirjastokortilla.

MEPAn kirjasto on ollut tämän syksyn yhteistyössä Celia-äänikirjaston kanssa. Jos on vaikeus keskittyä lukemaan perinteistä kirjaa tai jos esimerkiksi silmät eivät kestä lukemista, MEPAn kirjastosta voi pyytää rekisteröitymistä Celian käyttäjäksi Celian kirjastossa on tuhansia kirjoja, uutuuksia ja klassikoita, äänikirjoja monella kielellä. Lainattua kirjaa voi kuunnella monesta eri laitteesta ja se poistuu automaattisesti 28 vuorokauden jälkeen, ellei jatka laina-aikaa.

Ljudböcker är som musik för våra öron

Många minns barndomens kvällssagor som en lugn stund före man somnade. Förr läste man högt hemma, en läste och de andra lyssnade. Golvuret tickade och samtidigt gjorde man handarbeten.

Från lerduvor till mobil

själva konceptet för ljudböcker är redan 100 år gammalt. Tidigare lyssnade man från raspiga LP-skivor och formatet var menat främst för synskadade. Nu har datateknikens framsteg gjort det lätt att lyssna, inte ens nätverk behövs om man redan laddat ner boken till smarttelefonen.

Skillnaden med att lyssna på en ljudbok ligger i att det inte finns skådespelare eller ljudeffekter, endast en läsare som läser texten med bäst passande stil. Rösten är lugn och avslappnande, men känns det för sömnigt kan man öka läsarens hastighet. En historia som berättas har förmågan att föra lyssnaren med sig till andra världar, annorlunda livshistorier, nya platser och tankesätt. Den berättar om det roliga och det allvarsamma som får en att skratta och gråta.

Ljudböcker för alla

Ljudböckerna tilltalar även dem som annars inte tycker om att läsa. Digitala böcker är en stigande miljövänlig trend. I USA passerade digi-böckerna pappersböckerna redan år 2011.

Marika Pietilä, Finlands marknadsföringskoordinator från Nextory, begrundar det stigande intresset för ljudböcker. Deras lättåtkommenhet är deras trumfkort. De är lätta att bära med sig och lyssna kan man fast under joggingturen eller när man diskar. De gör vardagen och husliga sysslor lite roligare. De passar även den upptagna människan i mera stressande miljöer.

Många företag i Finland säljer ljudböcker eller erbjuder ljudböcker mot en liten månatlig avgift. Helsingfors stadsbibliotek lånar även ut ljudböcker på bibliotekskortet.

SSB:s bibliotek har samarbetat med Celia-ljudböcker under hösten. Om man har svårt att koncentrera sig tillräckligt för att läsa traditionella böcker eller om ögonen lätt blir trötta av läsande kan man be om att få registrera sig som Celia-användare via SSB:s bibliotek. Celia har tusentals ljudböcker, nyheter och klassiker på många språk. Den lånade boken kan lyssnas på från flera enheter och den försvinner automatisk efter 28 dygn om man inte förlänger lånetiden.

Kirjamessuilta bongattua

Tarinat ovat saatavana sekä celia-äänikirjana että paperikirjana Mepan kirjastosta.

Dekkari

Eppu Nuotio: Anopinhammas

Mitä tapahtuu kun espanjalainen neiti lähtee miniäksi Mynämäelle? Mikä ero on Andalusian turkoosilla kukkaloistolla ja Varsinais-Suomen harmaalla maisemalla? Ellen Lähde selvittää murhamysteeriä, hän on turkulainen neiti Marple. Lue tämä tarina jos tykkäät Aurajokivarresta, puutaloista ja Port Arthurista!

Huumori

Ari Heikkinen: Kehveli

Heikkinen on savolainen viäräleuka suoraan Nilsiästä. Hän kirjoittaa hersyviä juttuja, veijarikirjailija, uusi Arto Paasilinna ja Veikko Huovinen. Kehvelissä ei mikään ole mahdotonta, maailmanhistoria voi olla pähkähullu stoori.

Ihmissuhteet

Pirjo Hassinen: Parit

Kesällä 1938 katsottiin eteenpäin ja suunniteltiin tulevaisuutta, jota ei koskaan tullut. Kirja pistää miettimään vuotta 2018 ja perhehistoriaa, isoja kysymyksiä, äidin ja tyttären välistä rakkautta.

Satiiri

Jari Tervo: Aamen

Huhtikuu on kuukausista julmin, pureva viima puhaltaa ja mies raahaa pomppulinnaa pitkin Helsingin katuja. Tervo leikkaa suoraan syvälle tähän aikaan ja erilaisiin kupliin, joissa elämme.

Viihde

Laura Honkasalo: Vie minut jonnekin Miehelläkin voi olla vauvakuume. Kolmikymppinen pariskunta asuu Töölössä, käy töissä, tapaa ystäviä ja juo skumppaa. Mutta siinäkö kaikki? Tarina on hauskalla tavalla kiinni tässä hetkessä, kirjassa vilisee sellaisia sanoja kuin superfood, elämänhallintakurssi, ”aulaninja”.

Luonto

Aki Ollikainen: Pastoraali

Yhden päivän romaani jostain Itä-Suomesta, järven rannalta, sieltä, missä taivaan ja peilityynen välillä on veteen piirretty viiva. On vieläkin mahdollista, että perhe elää Putkinotkossa, luonnon lähellä, paikassa, jossa hauki on puhuva henkilö.

Kirjamessuilla "7 veljestä" kertoivat hiphop-jengi Rähinästä ja sen alkuperäisistä jäsenistä.

Ellan kirjastojutut

Vi minns m/s Irma

Ny bok berättar om den mystiska förlisningen på Ålands hav för femtio år sedan. Text och foto: Pekka Karppanen.

den 25 oktober hade det gått exakt 50 år sedan händelsen, när litteraturvetaren Cecilia McMullen berättade om sitt nya verk på Helsingfors bokmässa. McMullen är uppvuxen i Vålax och har på sin mammas sida en koppling till redarsläkten Grönqvist, som fortfarande har representanter inom sjöfarten. Cecilia McMullen berättade att även hon själv hade seglat med Eckerölinjen under studietiden.

När m/s Irma sjönk i en storm 1968 omkom fyra bröder, tre av deras fruar och ett barn ur familjen Grönqvist. Elva personer drunknade i olyckan, endast en kropp återfanns.

Det 45 meter långa fartyget var lastat med antracit och på väg från Klaipeda till Raumo, dit hon skulle ha ankommit lördagen den 26 oktober 1968.

Cecilia McMullen berättade om sitt nya verk på Helsingfors bokmässa

M/s Irma hade bråttom och på havet blåste det hård storm, vindhastigheten var hela 28 meter per sekund. På lördagen syntes fartyget inte till i Raumo, men spaningarna inleddes först på måndagen.

Ingen hade hört något nödanrop eller vädjan om hjälp. Under spaningarna hittade man varken m/s Irmas vrak eller några överlevande. Fem dagar senare påträffades Torvald Grönqvists kropp i en uppochnedvänd räddningsflotte.

Den tragiska händelsen var en stor chock för hela Vålax by och de omkomnas släktingar. Många av dem försörjde sig på havet. För vissa personer var det till en början svårt att prata om saken, men författaren McMullen berättade att hon trots allt hade fått mycket hjälp från personer som hade kopplingar till m/s Irmas öde.

Orsaken till förlisningen är fortfarande oklar och man har inte hittat vraket. Under årens lopp har det framförts olika spekulationer. Irma hade bytt till en effektivare huvudmaskin – kanske skulle man ha behövt åka långsammare under stormen? Man har också gissat att fartyget krockade med ett 80 meter långt plaströr som flöt omkring i området, att hon gick på grund och fick en läcka eller att lasten flyttade sig och förstörde luckorna.

Förra sommaren sökte man efter vraket, men utan resultat. Vi kan bara hoppas att tragedin till slut får sin förklaring. I slutet av oktober ordnade släktingar till familjen Grönqvist en tillställning för att uppmärksamma skeppsbrottet som inträffade för 50 år sedan. En tevedokumentär om fartygets öde är också under arbete.

Förlaget Litorale Oy gav ut boken ”Vi minns m/s Irma” i september. Boken är 89 sidor lång och innehåller bilder.

Jäänmurtaja Snow ja valkoinen elefantti

Merikapteeni Teemu Leppälä ja kuvittaja

Petri Kantoniemi ovat toteuttaneet Snow -lastenkirjasarjan neljännen osan, joka on nyt myynnissä MEPAssa.

kevät on edennyt niin pitkälle , ettei kaikkien jäänmurtajien apua enää tarvita merellä. Jäänmurtaja Snow ystävineen on siirtynyt Operaatio Plankton -nimiseen erikoistehtävään Suomenlahden itäpuolelle. Tehtävä sujuu erinomaisesti. Siitä odotetaan menestystä, kunnes…

Aurora Star huomaa tutkansa monitorissa oudon kaiun meren pohjassa ja lähettää sukeltaja Rovin tutkimaan asiaa. Rovi löytää meren pohjasta jotain merkillistä, jonka mukana on viesti. Saako Snow ystävineen viestin auki, ja miten viesti on päätynyt pohjoiseen tuhansien vuosien takaa?

Jäänmurtaja Snow ja valkoinen elefantti on Snow’sta ja tämän ystävistä kertovan lastenkirjasarjan neljäs osa. Jäänmurtaja Snow -lastenkirjasarjassa koetaan jännittäviä tarinoita, jotka vievät niin lapset kuin aikuisetkin todentuntuisiin seikkailuihin talviselle merelle.

Hinta: 20 euroa

Jäänmurtaja Snow ja valkoinen elefantti

Tekijät: Teemu Leppälä, Petri Kantoniemi

Teemu Leppälä sai uuden kirjan markkinoille sopivasti jouluksi.

Vuoden merimiesurheilija

Tehopakkaus Valentina ”Vallu” Blomqvist hoitaa hommat sekä kentällä että kulisseissa. Viking Gracen joukkue on ollut mukana monissa turnauksissa.

Vallu itse pelaa futista ja salibandya, jääkiekossa hän toimii joukkueenjohtajana ja maskottina. Vierailevana pelaajana hän on toiminut myös Vapareiden naisten futisjoukkueessa sekä entisen laivansa Amorellan Ladies beach futisjengissä. Viimeisin saavutus on voitto MEPAn joukkueenjohtajien tapaamisen yhteydessä järjestämässä karting -kisassa.

– Oma lajini on käsipallo, jota pelaan maalivahtina Pargas IF -seuran 1. divisioonan joukkueessa. Olen ollut mukana kaksi kautta, nykyisin Paraisilla asuva Vallu kertoi.

Käsipalloon hän tutustui lasten monivuotisen harrastuksen myötä.

Vuonna 2003 Cinderellalla seilaamaan lähtenyt Vallu tuli Viking Gracelle jo telakalle. Heti kun laiva lähti liikenteeseen, alettiin kasata joukkuetta jalkapalloturnaukseen.

– Amorellalla olin jo mukana urheilutoiminnassa, jota tuolloin vetivät Kimmo Kallunki ja hänen jälkeensä Minna Kesäläinen. Osallistuin myös Trimmare -koulutukseen, joka kannusti merenkulkijoita

liikkumaan ja motivoimaan työkavereita, Vallu muisteli.

Hän on ollut hyvin liikunnallinen aina lapsesta asti, mistä on ollut paljon apua työkyvylle ja jaksamiselle.

Itämeren paras kuntosali

Turnauksiin osallistumista on auttanut paljon se, että Viking Line on huolehtinut joukkueen matkoista ja ruokailuista. Vapaa-ajan kassa hoitaa ja huoltaa yhtiön kustantamaa kuntosalia.

– Henkilökunnalla on oma poreamme ja itse rakenneltu kylmävesisaavi sekä tietenkin sauna. Autokannella on myös vapaa-ajan kerhon hankkimia polkupyöriä, joita voimme lainata, Vallu kehui mahdollisuuksia.

Salilla voisi olla enemmänkin käyttöä, jos vain kiinnostusta löytyisi. Vallu toivottaakin kaikki tervetulleiksi harrastamaan. Salilla on joskus yritetty järjestää kuntopiirejä ja MEPAn kautta on tullut liikunnanohjaajia ja ForMare -ohjaajia.

Turun linjalla työajat ovat melko haasteelliset kun laiva pysähtyy kummassakin päässä vain reilun tunnin. Ne, joilla

on tuolloin vapaata, voivat ja käyvätkin yleensä maissa lenkillä.

Cateringvärdinä työskentelevän Valentina Blomqvistin mukaan Viking Gracen joukkueessa ovat mukana paljolti samat henkilöt lajista riippumatta.

– Itse olen tehnyt kaikenlaista työtä laivoilla ja muutkin pelaajat edustavat eri ammatteja merenkulussa, Vallu kertoi.

Merimiespalvelutoimisto on tullut Vallulle tutuksi turnausten lisäksi myös liikunta- ja laskettelukursseilta. Seuraavaksi hän kokoaa joukkuetta Nordic Open -salibandyturnaukseen, Kaknäs Kick Off -futikseen ja MEPAn jääkiekkoturnaukseen.

– Viimekeväinen viime hetken niukka tappio jääkiekon pronssipelissä Amorellaa vastaan jäi vähän kaivelemaan, mutta eteenpäin mennään, Vallu totesi innokkaana.

Merimiespalvelutoimisto onnittelee Vuoden 2018 merimiesurheilija Valentina Blomqvistia!

Årets sjömansidrottare

Kraftpaketet Valentina ”Vallu” Blomqvist håller i trådarna både på planen och i kulisserna. Viking Graces lag har varit med i många turneringar.

Inom sjömansidrotten spelar Vallu själv fotboll och innebandy, och inom hockeyn är hon lagledare och maskot. Hon har även varit gästspelare i Vaparits damfotbollslag och beachfotbollslaget Ladies på sitt tidigare fartyg Amorella. Hennes senaste prestation är vinsten i gokart-tävlingen, som ordnandes i samband med SSB:s lagledarträff.

– Min sport är egentligen handboll. Jag är målvakt i Pargas IF:s division 1-lag och har varit med i två säsonger nu, berättar Vallu, som bor i Pargas.

Hon kom i kontakt med handbollen tack vare sina barn, som har ägnat sig åt sporten i flera år.

Vallu, som började segla med Cinderella 2003, kom till Viking Grace redan på varvet. Direkt när fartyget sattes i trafik började man samla ihop ett lag till fotbollsturneringen.

– Jag var aktiv inom idrottsverksamheten redan på Amorella, som då leddes av Kimmo Kallunki och efter honom av Minna Kesäläinen. Jag deltog även i Trimmare-utbildningen, som uppmuntra-

de sjöfarare att motionera och motivera sina kollegor, minns Vallu.

Hon har rört mycket på sig ända sedan barnsben, vilket har gynnat hennes arbetsförmåga och ork.

Östersjöns bästa gym

Turneringsdeltagandet har underlättats mycket av att Viking Line har ordnat med resor och mat åt laget. Fritidskassan sköter gymmet, som bekostas av bolaget.

– Personalen har en egen bubbelpool och en egenbyggd kallvattenså och självklart en bastu. På bildäck finns det även cyklar som fritidsklubben har köpt in och som vi får låna, säger Vallu berömmande om möjligheterna.

Gymmet skulle kunna användas till fler aktiviteter, om det bara fanns intresse. Vallu önskar alla välkomna dit. Ibland har man försökt ordna cirkelträning på gymmet och det har kommit idrottsinstruktörer och ForMare-instruktörer via SSB.

På Åbolinjen är arbetstiderna ganska utmanande, eftersom fartyget bara stannar i drygt en timme i båda ändar. De som är lediga då kan ta en löprunda eller promenad i land, vilket de ofta gör.

Enligt Valentina Blomqvist, som jobbar som cateringvärd, är det i stort sett samma personer i Viking Graces lag oavsett sport.

– Själv har jag jobbat med alla slags arbetsuppgifter ombord och de andra spelarna representerar också olika yrken inom sjöfarten, berättar Vallu.

Sjömansservicebyrån har lärt känna Vallu inte bara genom turneringarna, utan också på motions- och slalomkurser. Härnäst ska hon samla ihop ett lag till innebandyturneringen Nordic Open, fotbollsturneringen Kaknäs Kick Off och SSB:s ishockeyturnering.

– Jag har grämt mig lite över den knappa förlusten i sista stunden mot Amorella i bronsmatchen i förra vårens hockeyturnering, men nu tar vi nya friska tag, säger Valle entusiastiskt.

Sjömansservicebyrån gratulerar Årets sjömansidrottare 2018, Valentina Blomqvist! ò

Liikunta on tärkeää

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

MEPA myönsi merimiesurheilun erikoispalkinnon Harri Toikkaselle pitkäaikaisesta toiminnasta laivojen liikuntaharrastusten edistämiseksi. Nykyisin Finnlines Sport Groupia vetävä Harri on työskennellyt monilla aluksilla. The Grand Sportsman of the Seven Seas -palkinto on aikaisemmin myönnetty kolmelle merimiehelle.

Matkustajia ja merenkulkijoita M/S Finnstarilla hierova Harri Toikkanen aloitti GTS Finnjetillä 1990-luvun alussa.

– Tuohon aikaan laivan urheilutoimintaa veti Aulis Virtanen, joka järjesti monenlaisia tempauksia ja turnauksia, Harri muisteli.

Vapaavahdissakin on ollut kuvia, kun Eino Grön ja Lola Odusoga pelasivat Finnjetin jalkapallojoukkueessa. Harri Toikkanen oli tuolloin jo mukana ja alkoi myöhemmin vetää henkilökunnan urheilutoimintaa. Laivan miehistö osallistui hyvin aktiivisesti kaukalopalloon, salibandyyn, yleisurheiluun ja jalkapalloon.

Finnjet sai parhaan urheilulaivan palkinnon, Kekkosen Kannun vuonna 2003. Toikkanen oli itseoikeutetusti vastaanottamassa kannua yhdessä päällikkö Magnus Slotten kanssa. Finnjetin pitkäaikainen Saksan liikenne päättyi seuraavana vuonna ja porukka hajosi muihin varustamoihin ja laivoihin.

Tuttu mies monilla laivoilla

Harri Toikkanen on toiminut laivoilla pääasiassa hierojana, mutta myös muuta työkokemusta on tullut.

– Olen seilannut messikallena, varastomiehenä, siivoojana ja aina olen tarvittaessa toiminut yleismiehenä, Harri naureskeli.

Risteilylaivojen reissuja Harri muisteli mielellään. Kristina Reginan kanssa hän kävi Punaisella merellä, Välimerellä ja Norjan vuonoissa.

– Silja Operalla oli hyvä työporukka ja ajettiin hienoihin paikkoihin. Pääsin käymään maissa – Normandian maihinnousupaikat jäivät erityisesti mieleen, Harri muisteli.

Silja Operan joukkueen mukana Harri osallistui myös maineikkaaseen Göteborg 24 -turnaukseen, jossa monet suomalaiset laivajoukkueet ovat pelanneet menestyksekkäästi.

Monipuolista liikuntaa

Harri on pelannut jalkapallon lisäksi kaukalopalloa ja salibandya. Takavuosien onnettomuuden vuoksi hän on viime aikoina ollut Finnlinesin porukan maalissa ja välillä pelaajapulan vuoksi muissakin joukkueissa.

– Onnettomuudessa vammautunut polvi alkaa jo pikkuhiljaa olla kunnossa ahkeran kävelyn ansiosta. Käyn aina Travemünden päässä tekemässä pitkän kävelylenkin, Harri kertoi.

Harri on ollut aktiivisesti mukana kokoamassa Finnlinesin joukkueita merimiesurheiluturnauksiin ja kehui porukan intoa ja aktiivisuutta.

Urheiluvetäjän homma sopii Harrille, koska hän oli aikoinaan liikunnanopettajana yläasteella Lohjalla. Yksilölajeista talviuinti, purjehdus ja purjelautailu ovat hänelle mieluisimpia. Vuoden 2019 Maarianhaminan salibandyturnaukseenkin hän tulee suoraan Turun talviuintikisasta.

Harri Toikkasen mielestä merityö vaatii voimia.

– Olen seurannut, kuinka rekkakuskit ovat vuosien myötä muuttuneet. Nyt monet syövät terveellisesti, liikkuvat, nukkuvat ja hoitavat itseään muun muassa hieronnalla. Samaa toivon merimiehiltäkin, Harri korosti

Harri asuu Helsingissä ja Tallinnassa ja toimii myös DC-yhdistyksessä. Yhdistys ylläpitää vanhaa DC 3 -museolentokonetta, josta Harri on hypännyt laskuvarjolla varusmiesaikanaan. MEPA onnittelee Harria!

Motion är viktigt

SSB har tilldelat Harri Toikkanen sjömansidrottens hederspris för sitt långvariga arbete för att främja motionen ombord. Harri leder numera Finnlines Sport Group och har arbetat på många fartyg. Endast tre sjömän har tidigare fått utmärkelsen

The Grand Sportsman of the Seven Seas.

Harri Toikkanen, som till vardags masserar passagerare och sjöfarare på M/S Finnstar, började på GTS Finnjet i början av 1990-talet.

– På den tiden leddes fartygets idrottsverksamhet av Aulis Virtanen, som ordnade många tävlingar och turneringar av olika slag, minns Harri.

Frivakt har exempelvis publicerat bilder på när Eino Grön och Lola Odusoga spelade i Finnjets fotbollslag. Harri Toikkanen var med redan då och tog senare över ansvaret för idrottsverksamheten för Finnjets personal. Fartygets besättning deltog mycket aktivt i rinkbandy, innebandy, friidrott och fotboll.

Finnjet fick utmärkelsen för årets idrottsfartyg, Kekkonens Kanna, 2003. Toikkanen var självfallet med och tog emot kannan tillsammans med befälhavare Magnus Slotte. Finnjets långvariga Tysklandstrafik upphörde året därpå och besättningen splittrades och försvann till andra rederier och fartyg. Bekant på många fartyg

Harri Toikkanen har främst arbetat ombord på fartygen som massör, men han har även erfarenhet av andra arbetsuppgifter. Harri drar sig gärna till minnes alla resor med kryssningsfartygen, till exempel har han besökt Röda havet, Medelhavet och fjordarna i Norge med Kristina Regina.

Med Silja Operas lag deltog Harri i den omtalade turneringen Göteborg 24, där många finländska fartygslag har rönt framgångar. Förutom fotboll har Harri spelat rinkbandy och innebandy. Han har varit med och samlat ihop Finnlines lag till olika sjömansidrottsturneringar och berömmer besättningens entusiasm och aktivitet.

Arbetet som idrottsledare passar Harri, eftersom han en gång arbetade som idrottslärare på högstadiet i Lojo. Bland de individuella sporterna är favoriterna vintersimning, segling och vindsurfing. Till 2019 års innebandyturnering i Mariehamn kommer han direkt från en tävling i vintersimning i Åbo.

Harri, som bor i Helsingfors och Tallinn, menar att sjöarbetet kräver styrka. Han hoppas att sjöfararna äter sunt, rör på sig, sover ordentligt och tar hand om sig själva. Grattis Harri önskar SSB! ò

Merimiesurheilun yhteyshenkilöt koolla

Tapaaminen alkoi tiukalla karting -kisalla Helsingissä.

Varsinainen palaveri pidettiin Vuosaaren merimieskeskuksessa.

Monista peruutuksista huolimatta Kart in Clubille saapui 19 ajajaa, joten iltapäivään saatiin mukavasti pöhinää. Tapahtuma oli rento ja merenkulkijat saivat verkostoonsa uusia ystäviä. Monet olivat toki tuttuja entuudestaan.

Kisan jälkeen siirryttiin Vuosaaren merimieskeskukseen ruokailemaan. Halukkaat saivat myös saunoa. Palaverissa käytiin läpi MEPAn liikunta- ja hyvinvointipalveluita sekä pohdittiin yhdessä turnausjärjestelyitä ja sääntöjä. Kirjastonhoitaja Ella Mustamo kertoi myös MEPAn kirjaston kuulumisia.

MEPAn nykyiset turnaukset ovat vakiinnuttaneet asemansa ja ovat kaikkien mielestä kohdallaan. Salibandy Maarianhaminassa, jääkiekko Turussa ja jalkapallo Helsingissä. Vuonna 2019 pyritään jälleen organisoimaan beach futis -tapahtuma yhdessä merenkulkijoiden kanssa. Golf-kilpailuja järjestetään entiseen tapaan kahdesti vuodessa.

Joukkueenjohtajat keskustelivat myös yleisurheilusta sekä mahdollisista pienemmistä turnauksista ja liikuntatapahtumista. Futsal ja frisbeegolf herättivät kiinnostusta. MEPA yritti kesällä houkutella merenkulkijoita pelaamaan pa-

delia. Ainakaan vielä suosio ei noussut kovin korkeaksi.

Lajikokeilut kiinnostavat edelleen. Tapahtuma voisi olla yhden päivän mittainen siten, että ensin harjoiteltaisiin lajia ja sitten pidettäisiin leikkimielinen kilpailu. Tämän tyyppinen järjestely on käytössä esimerkiksi hau-

likkoammunnassa, joka palasi MEPAn tarjontaan pari vuotta sitten.

MEPA kiittää kaikkia joukkueenjohtajia hyvästä työstä merimiesurheilun eteen. Poiketkaa talossa tai ottakaa muuten yhteyttä aina, kun on mielessä uusia ideoita. Hyvää vuodenvaihdetta ja tsemppiä tuleviin turnauksiin!

Karim vei MEPA Karting-kisan

porukka jaettiin kahteen ryhmään, jotka ajoivat omilla vuoroillaan vapaat harjoitukset ja aika-ajot. Parhaiden kierrosaikojen perusteella kuljettajat ryhmiteltiin A- ja B- finaaleihin. Ensin ajettiin B-finaali, jossa paalulta lähti MEPAn Marsu. Hän menetti kuitenkin pian asemansa ajovirheen jälkeen ja johtopaikka vaihtui muutamaan kertaan. Lopulta voiton vei Vallu Viking Gracelta.

A-finaalia dominoi paalulta lähtenyt merikapteeniopiskelija Karim, joka edusti Aboa Marea. Aika-ajoissa Karimin ero ei muihin kärkikuskeihin vielä ollut kovin suuri, mutta 20 kierroksen kisassa lajia harrastaneen miehen kyvyt näkyivät selvästi.

Kart in Club tarjosi kärkikolmikolle palkinnot ja kuohujuomat kaikille kuskeille. Lisäksi voittaja sai Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen lahjoittaman erikoispalkinnon. Kiitoksia hyvähenkiselle ryhmälle!

Podiumilla: Karim, Tapsa ja Kimi.

Sjömansidrottens kontaktpersoner samlade

Tillställningen började men en tight gokart-tävling i Helsingfors.

Det riktiga mötet hölls på Nordsjö sjömanscenter.

Trots många återbud dök 19 förare upp på Kart in Club och satte rejäl fart på eftermiddagen. Tillställningen var avslappnad och sjöfararna utvidgade sitt nätverk med nya vänner. Många var emellertid bekanta sedan tidigare.

Efter tävlingen flyttade sig sällskapet till Nordsjö sjömanscenter för en bit mat. Där fanns även möjlighet att basta. På mötet gick man igenom SSB:s motions- och hälsotjänster och diskuterade turneringsarrangemang och regler. Bibliotekarien Ella Mustamo informerade om senaste nytt från SSB:s bibliotek.

SSB:s nuvarande turneringar har befäst sin position och fungerar väl. Innebandy i Mariehamn, ishockey i Åbo och fotboll i Helsingfors. Under 2019 ska vi återigen försöka organisera ett beachfotbollsevenemang tillsammans med sjöfararna. Golftävlingarna kommer precis som tidigare att hållas två gånger per år.

Lagledarna diskuterade också friidrott och eventuella mindre turneringar och motionsevenemang. Futsal och frisbeegolf väckte intresse. SSB försökte locka sjöfararna att spela padel i somras, men sporten har hittills inte vunnit popularitet.

Det finns fortsatt ett intresse att testa olika idrottsgrenar. Man skulle kunna ha ett endagsevenemang, då man börjar med att träna på en idrottsgren och sedan har en lekfull tävling. Denna typ av evenemang används till exempel vid lerduveskytte, som återinför-

des i SSB:s utbud för ett par år sedan. SSB tackar alla lagledare för deras arbete för sjömansidrotten. Titta in i huset eller kontakta oss på annat sätt när ni kommer på någon ny idé. Lycka till med det nya året och kämpa på i kommande turneringar!

Karim tog hem SSB:s gokart-tävling

sällskapet delades in i två grupper som i turordning körde fri träning och tidskvalificering. Utifrån de bästa varvtiderna delades förarna in i A- och B-finaler. Först körde man B-finalen, där Marsu från SSB startade från pole position. Hon miste dock snart sin position efter ett misstag och innehavaren av den ledande positionen byttes några gånger. Till sist tog Vallu från Viking Grace hem vinsten.

A-finalen dominerades ända från pole position av sjökaptensstudenten Karim, som representerade Aboa Mare. Under tidskvalificeringen var skillnaden mellan Karim och de andra toppförarna inte särskilt stor, men under den 20 varv långa tävlingen syntes det att Karim tidigare ägnat sig åt sporten som hobby.

Kart in Club bjöd på priser till tättrion och bubbel till alla förare. Vinnaren fick dessutom ett specialpris som hade skänkts av Finlands Skeppshandlareförening. Ett stort tack till den trevliga deltagargruppen! ò

Jäänmurtaja Polariksen porukka kävi karting -radalla juhlistamassa laivan 2-vuotissyntttäreitä.

Jäänmurtaja Polariksen miehistö karting-radalla

teksti ja kuvat: Pasi Järvelin

Syyskuun 28. päivä Polariksella vietettiin vauhdikasta 2-vuotispäivää kartingin merkeissä. Osan laivaväestä ollessa lomilla 15 merimiestä päätti lähteä synttäreille Helsingin Kart In Clubille. Rata on leveä, mikä mahdollistaa myös ohitukset.

Alkubriefauksen jälkeen kilpailijat punnittiin ja alle 100-kiloisten kilpailijoiden autoihin asennettiin ylimääräisiä painoja, jotta autoista saataisiin vertailukelpoisia. Tutustuttuamme rataan reilut 10 minuuttia pidimme tauon, jonka aikana radanpitäjä kertoi vinkkejä parhaimmista ajolinjoista ja vauhdinpidosta.

Ohjeistusta seuranneissa aika-ajoissa suurin osa laivaväestä paransikin kierrosaikojaan sekunti kaupalla. Käytännössä hitaimpienkin kierrosajat erosivat aika-ajoissa ripeimmistä enimmillään reilut kaksi sekuntia.

Itse kilpailu käsitti 25 kierrosta. Joillakin kavereilla kävi huono munkki törmätessään rataa reunustaviin renkaisiin, jolloin aikaa saattoi tuhraantua useitakin sekunteja auton radalle saamiseksi. Finaalissa kaikki kilpailijat selvisivät kuitenkin maaliin saakka. Tosin jälkipuinti sekä spekulointi jatkuivat seuraavalle viikolle. Kolmen nopeimman lisäksi herrasmiespelaajana palkittiin yt-korjausmies Jari Valsi ò

MERIELÄKELÄINEN

Olet jäänyt ansaitulle eläkkeelle, mutta haluaisit silti ylläpitää kontakteja entisiin työtovereihisi ja tuttaviisi mereltä, jotka ovat jo eläkkeellä. Tähän Sinulla on parhaat mahdollisuudet liittymällä johonkin

merieläkeläisyhdistykseen.

Merieläkeläisyhdistyksiä toimii monella paikkakunnalla ja ne järjestävät monipuolista toimintaa jäsenilleen, kokoontumisia, esitelmiä, teatterikäyntejä, matkailua ym. Yhdistykset ovat yhteistyössä myös merenkulkijain ammattiyhdistysten kanssa ja yhteisiä tapahtumia järjestetään. Jäseniä yhdistyksissä on jo yli 500 henkilöä. Myös aktiivi merenkulkija ja puoliso, joka ei ole ollut meripalveluksessa, on tervetullut kannatusjäsenenä.

Mikäli sinua kiinnostaa ole ystävällinen ja ota yhteyttä johonkin yhdistykseen voit myös liittyä

jäseneksi nettisivullamme osoitteessa. www.merieläkeläiset.fi

SJÖPENSIONÄR

Du har blivit på din införtjänade pension, men vill uppehålla kontakterna med dina tidigare arbetskamrater och bekanta ifrån sjön som är pensionerade. Till detta har Du möjligheten genom att ansluta dig till någon av sjöpensionärsföreningarna.

Sjöpensionärsföreningar verkar på många orter och de ordnar en mångsidig verksamhet för sina medlemmar, möten, föredrag, teaterbesök, resor m.m. Föreningarna samarbetar även med sjöfacket och gemensamma tillställningar ordnas. I föreningarna finns det över 500 medlemmar. Även aktiva sjöfarare och make/maka är välkommen som understödande medlemmar.

Om du känner dig intresserad var vänlig och tag kontakt med någon av nedannämnda föreningar:

Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry

Puheenjohtaja Tapio Nurminen

Kuusmiehenpolku 4 C 6, 00670 Helsinki

Puhelin 050 441 6081

Sähköposti: tapio.nurminen@saunalahti.fi

Kymenlaakson Merieläkeläiset ry

Puheenjohtaja Tuula Valjus

Ruukinkatu 3 B 23 48100 Kotka

Puhelin 050 561 4771

Sähköposti: tuula.valjus@gmail.com

Turun Seudun Merimieseläkeläiset ry

Puheenjohtaja Pekka Teräväinen

Rostockinkatu 2D, 20250 Turku

Puhelin 0400 432 668

sähköposti:pekka.teravainen@pp.inet.fi

Vaasan Seudun Merieläkeläiset ry

Puheenjohtaja Sirpa Kaikkonen

Hämeenlinnankatu 6 F48, 65350 Vaasa

Puhelin 0500 955475

Sähköposti: sirpa.kaikkonen4@luukku.com

Oulun Seudun Merieläkeläiset ry

Puheenjohtaja Timo Haipus

Vihiluoto 5 90440 Kempele

Puhelin 0400 665941

Sähköposti: tipe@merimieskuvia.fi

Helsingfors Nejdens

Sjöpensionärer r.f.

Ordförande Tapio Nurminen

Kuusmiehenpolku 4 C 6, 00670 Helsinki

Tel 050 441 6081

E-post: tapio.nurminen@saunalahti.fi

Kymmenedalens Sjöpensionärer r.f

Ordförande Tuula Valjus

Ruukinkatu 3 B 23, 48100 Kotka

Tel. 050 561 4771

E-post: tuula.valjus@gmail.com

Åbo Nejdens Sjömanspensionärer r.f.

Ordförande Pekka Teräväinen

Rostockinkatu 2D, 20250 Åbo

Tel. 0400 432 668

E-post: pekka.teravainen@pp.inet.fi

Vasa Nejdens Sjöpensionärer r.f.

Ordförande Sirpa Kaikkonen

Hämeenlinnankatu 6 F48, 65350 Vaasa

Tel. 0500 955475

E-post: sirpa.kaikkonen4@luukku.com

Uleåborgs Nejdens

Sjöpensionärer r.f.

Ordförande Timo Haipus

Vihiluoto 5 90440 Kempele

Tel. 0400 665941

E-post: tipe@merimieskuvia.net

Merieläkeläisyhdistysten Keskusliitto r.y. –

Sjöpensionärsföreningarnas

Centralförbund r.f.

www.merielakelaiset.fi

Puheenjohtaja/Ordförande

Tapio NurminenKuusmiehenpolku 4 C 6

Helsinki 00670

Puhelin/Telefon 050 441

6081Sähköposti/E-post

tapio.nurminen@saunalahti.fi

ForMare hyvässä vauhdissa

Vuoden toinen ForMare käynnistyi lokakuussa. MEPAn kuntosalilla vierailee säännöllisesti vielä keväällä aloittaneen ryhmän aktiivijaksolla olevia merenkulkijoita.

m/s Mimerin päällikkö Timo Väänänen oli lukenut hyvinvointiohjelmasta Vapaavahdista ja ajatellut jossain vaiheessa tulla mukaan.

– Lopullinen päätös mukaan hakemisesta syntyi, kun varustamo lähetti laivoille kiertokirjeen ja kehotti tutustumaan. Godby Shipping huolehtii merenkulkijoistaan ja on muutenkin paras työnantaja, mikä minulla on ollut, Väänänen kehui.

Hän on toiminut merenkulkualalla 90-luvun alusta lähtien ja viimeiset kolme vuotta Godby Shippingilla.

Timo Väänänen oli Helsingin MEPAssa alkutesteissä ja infotilaisuudessa ja aikoo käydä täällä myös treeneissä. Joensuussa asuvalla miehellä on paljon sukulaisia ja käyntejä Helsingissä joten samoilla reissuilla hoituvat myös ForMare -treenit.

Seuraava haku keväällä

Lokakuun ryhmässä on 41 osallistujaa. Uutena varustamona tuli mukaan OSM Ship Management Finland OY. Infotilaisuudet, testit ja treenit painottuvat Turun ja Helsingin seudulle. Vuonna 2019 ForMare -ohjelma alkaa syyskuussa ja siihen haetaan huhti - toukokuun aikana.

– Aloitamme syksyllä, jotta kesä ei sekoita aikatauluja. Nytkin on päällekkäin kevään ja syksyn osallistujia aktiivijaksolla. Keväällä 2018 aloittaneet rahtilaivamerenkulkijat saavat aktiivijakson päätökseen vasta helmi-maaliskuussa, MEPAn hyvinvointivastaava Krista Lankila kertoi.

Kevään 2019 ForMare-ohjelman hakuohjeet julkaistaan MEPAn kotisivuilla alkuvuonna.

ForMarea toteuttavat Merimiespalvelutoimisto ja Merimieseläkekassa yhteistyössä vakuutusyhtiö Alandian, Merimieskirkon ja Maresan Oy:n kanssa. ForMaren kuntotestaus- ja valmennuspalveluja tuottavat R5 Athletics and health.

Full fart på ForMare

Årets andra ForMare-omgång inleddes i oktober. SSB:s gym besöks fortfarande regelbundet av de sjöfarare som började i våras och är inne i den aktiva perioden.

M/S Mimeris befälhavare Timo Väänänen hade läst om hälsoprogrammet i Frivakt och tänkt gå med någon gång.

– Det slutgiltiga beslutet om att söka till programmet fattade jag när rederiet gjorde ett utskick till fartygen och uppmanade personalen att bekanta sig med ForMare. Godby Shipping bryr sig om sina sjöfarare och är också i övrigt den bästa arbetsgivare som jag har haft, berömmer Väänänen.

Han har arbetat inom sjöfartsbranschen sedan början av 90-talet och de senaste tre åren för Godby Shipping.

Timo Väänänen gjorde de inledande testerna på SSB i Helsingfors och tänker även träna där. Väänen bor i Joensuu, men har många släktingar i Helsingfors och besöker därför ofta staden – samtidigt kan han sköta ForMare-träningarna.

Nästa ansökningstillfälle på våren

Oktobergruppen består av 41 deltagare. Ett nytt rederi har tillkommit: OSM Ship Management Finland Oy. Informationstillfällena, testerna och träningarna hålls i Åbo- och Helsingforsregionen. År 2019 börjar ForMare-programmet i september och man ansöker till det i april–maj.

– Vi börjar på hösten för att undvika att sommaren ställer till det med tidtabellerna. Nu genomför vårens och höstens deltagare den aktiva perioden parallellt. Fraktfartygssjöfararna som började våren 2018 avslutar den aktiva perioden först i februari–mars, säger SSB:s hälsoansvariga Krista Lankila

Ansökningsanvisningarna till ForMare-programmet våren 2019 publiceras på SSB:s webbplats i början av året.

ForMare genomförs av Sjömansservicebyrån och Sjömanspensionskassan i samarbete med försäkringsbolaget Alandia, Sjömanskyrkan och Maresan Oy. ForMares konditionstester och träningstjänster tillhandahålls av R5 Athletics and health. ò

Minuuttikisa jatkuu kiivaana

Edellisessä Vapaavahdissa kerrottiin Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen yllätyspalkinnoista menestyneille minuuttikisalaisille. Puheenjohtaja Pekka Lehtinen on lupaillut lisää palkintoja kisaan, joka jatkuu vuoden loppuun asti.

marraskuun lopulla kisan kärkiporukka oli kerännyt jo yli tuhat pistettä. Listoilla roikkuvat MEPAn työntekijät eivät osallistu kilpailuun, joten esimerkiksi kympin sakkiin on monella hyvät mahdollisuudet. Palkintoihin palataan ensi vuoden puolella, kun vuoden 2018 tulokset on rekisteröity.

– Tulokset on hyvä laittaa joulukuun viimeiseen päivään mennessä, koska järjestelmä sulkeutuu vuodenvaihteessa, MEPAn urheiluvastaava Katja Mertanen korosti.

MEPA tarkastaa parhaillaan minuuttikisaan osallistuvien laivojen miehitysmääriä, joissa on ollut epäselvyyksiä.

Vuonna 2019 minuuttikisaa jatketaan perinteiseen tapaan heti, kun järjestelmä

saadaan päivitettyä. Samalla MEPA valmistelee yhdessä muiden Pohjoismaisten merimiespalvelujärjestöjen kanssa uudenlaista kuntoliikuntakilpailua.

Uudessa mallissa olisi nykyisten sarjojen lisäksi Pohjoismaiden yhteinen kuntoliikuntakilpailu, johon voitaisiin saada myös uusia palkintosponsoreita. Tarkoitus on lisäksi, että aktiivirannekkeista ja älykelloista saatava liikuntadata menisi automaattisesti uuteen järjestelmään.

MEPA kiittää kaikkia minuuttikisaan osallistuneita ja toivottaa tsemppiä vuoden 2019 kisaan. Seuratkaa kotisivujamme ja MEPA Facebookia!

Minuttävlingen fortsätter i rask takt

I förra numret av Frivakt berättade vi om Finlands Skeppshandlareförenings överraskningspriser till framgångsrika deltagare i Minuttävlingen. Ordförande Pekka Lehtinen har lovat att skänka fler priser till tävlingen, som fortsätter fram till årsskiftet.

i slutet av november hade tätklungan i tävlingen redan samlat ihop över tusen poäng. SSB-personalen som finns med på listorna är inte med i tävlingen, så än har många deltagare goda möjligheter att hamna bland de tio bästa. Vi återkommer till priserna nästa år, när resultaten för 2018 har registrerats.

– Man bör lägga in sina resultat senast den sista december eftersom systemet stängs vid årsskiftet, påpekar SSB:s idrottsansvariga Katja Mertanen.

Just nu kontrollerar SSB antalet personer i besättningarna på de fartyg som deltar i Minuttävlingen, då det har funnits oklarheter kring dem.

År 2019 fortsätter Minuttävlingen precis som vanligt efter att systemet har uppdaterats. Samtidigt förbereder SSB en ny typ av motionstävling tillsammans med de övriga nordiska sjömansserviceorganisationerna.

Den nya modellen skulle utöver de nuvarande serierna innehålla en gemensam

nordisk motionstävling, som även kan få nya prissponsorer. Tanken är också att motionsdata från aktivitetsarmband och smartklockor ska registreras automatiskt i det nya systemet.

SSB tackar alla Minuttävlingsdeltagare och önskar lycka till i 2019 års tävling. Följ oss via vår webbplats och på Facebook!

Vuosaaren merimieskirkko Helsinki Seafarers´ Centre

Juhlimme 10. toimintavuottamme keskiviikkona 23.1.2019 alkaen klo 14:00

Ohjelmassa: Muisteluita matkan varrelta, hartaus, merimieskulttuuria Rauli Virtasen kirjan tiimoilta, Risto Honkaharjun merimiestaidetta, merellisiä yhteislauluja, ruokaa ja kahvia.

Katso tarkempi ohjelma: www.mepa.fi ja www.merimieskirkko.fi

Tervetuloa!

NIIN MURTUIVAT JÄÄT II

risteily Silja Europalla

12.03.2019–13.03.2018 alkaen kello 18.30

Länsisatama 1 Terminaali (vanha). Ohjelmassa tilaisuus tavata entisiä työkavereita rentouttavalla risteilyllä. Aloitamme konferenssitiloissa kello 18.30.

Hinnat: A- hytti 80 €, B-hytti 70 €. Hintaan sisältyy: tervetuliaiskuohuviini, bufeeillallinen ja aamiainen sekä paikka kahden hengen hytissä. Lisämaksu yhden hengen hytissä A-luokka 30 € ja B-luokassa 20 €. Avecille samat hinnat.

Muista ottaa jäänmurtokuvia muistitikulla mukaan Ilmoittautumiset ja maksu Tapio Nurmiselle 01.03.2019 mennessä tapio.nurminen@saunalahti.fi

Maksu tilille: FI52 1011 3500 4100 70, Tapio Nurminen, viite: risteily

Lisätietoja matkan järjestäjältä; tapio.nurminen@saunalahti.fi tai 050 4416081

POHJOISMAINEN

VALOKUVAUSKILPAILU 2018

Suomalainen merenkulkija tai ulkomaalainen merenkulkija Suomen lipun alla olevalla aluksella voi osallistua Pohjoismaiseen kilpailuun enintään kymmenellä kuvalla. Lähetä kuvat meille sähköpostitse opinto@mepa.fi, viimeistään 11.1. 2019.

NORDISK FOTOTÄVLING 2018

Sjöfarare kan delta i den nordiska tävlingen med tio digitala bilder. Bilderna bör vara högst några år gamla, inte publicerade tidigare och de bör ha anslutning till sjömanslivet, arbetet och fritiden. Bilder kan skickas in till SSB till den 11.1.2019. opinto@mepa.fi

HENRY NIELSEN

NOSTALGIA VIII RISTEILY

Ehkä viimeinen valssi m.s.Gabriella

06.05.2019 Helsinki–Tukholma klo 1730–1000 (7.5.)

07.05.2019 Tukholma–Helsinki klo 1630–1010 (8.5.)

Matkan hinnat kuten viimeksi ja palvelumaksua ei ole. Tarkat hinnat ovat saatavilla allekirjoittaneelta.

Matkan varaukset Matkavekka

Tanja Valtonen 020 120 4752

tai sähköpostitse tanja.valtonen@matkavekka.fi .

Convoker

Wintiö

wintio@pp.inet.fi