Vapaavahti - Frivakt 1/2018

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Hyvät lukijat!

”Navigare necesse est , vivere non est necesse.” tutunoloinen sitaatti kuuluu suomeksi “Merenkulku on välttämätöntä, elämä ei.” Rooma oli täysin riippuvainen Egyptiläisestä tuontiviljasta ja näin myös merenkulusta. Suomen tuonnista 90% ja viennistä 80% kulkee meritse. Merenkulku on nykysuomelle välttämätön!

Ja vielä pitkään ensimmäisten robo-laivojen ilmestymisestä on merenkulkija merenkululle välttämätön. Tätä kirjoittaessani tuoreen Mtv:n uutisen mukaan: “parlamentaarinen yritystukiryhmän puheenjohtaja esittää selvitystä, onko mahdollista rajata miehistötuki vain matkustaja-alusten merimiesammateissa toimiville työntekijöille.”

Kyllä kaikki laivalla työtätekevät ovat merenkulkijoita ja tärkeitä laivan toiminnalle niin normaali- kuin poikkeusolosuhteissa!

Vielä kerran tervetuloa Mepaan, uusi puheenjohtaja Harri Hietala. Harrista voit lukea lisää seuraavassa Vapaavahdissa.

Mukavaa kevättä!

Bästa läsare!

”Navigare necesse est , vivere non est necesse” – på svenska lyder det välkända citatet ”att segla är nödvändigt, att leva är inte nödvändigt”. Rom var helt beroende av att importera spannmål från Egypten och således även av sjöfarten. Ca 90 procent av Finlands export och 80 procent av importen transporteras sjövägen. Sjöfarten är oumbärlig för dagens Finland!

Och långt efter att de första robotfartygen dök upp är sjöfararen fortfarande oumbärlig för sjöfarten. Samtidigt som jag skriver detta publicerar MTV nyheten att ”ordförande för den parlamentariska gruppen för företagsstöd föreslår att man ska utreda om det är möjligt att begränsa bemanningsstödet enbart till arbetstagare som verkar inom sjömansyrken på passagerarfartygen.”

Nog är väl alla som arbetar ombord på ett fartyg sjöfarare och viktiga för fartygets verksamhet under såväl normala som exceptionella förhållanden!

Till sist vill jag än en gång välkomna vår nye ordförande Harri Hietala till Sjömansservicebyrån. Du kan läsa mer om Harri i nästa nummer av Frivakt.

Trevlig vår!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

2. Palkinto: Jörgen Språng (Jörgenin 1. palkinnon voittanut kuva takasivulla).

VOITTO RUOTSIIN

Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa aikaisemminkin menestynyt laivakokki Jörgen Språng vei sijat yksi ja kaksi. Suomalaisten kuvat eivät menestyneet Oslossa järjestetyssä finaalissa.

MEPAn konttorilla tammikuussa järjestetyssä Suomen karsinnassa tuomareina toimivat Tatu Korhonen ja Sakari Lehmuskallio, molemmat MEPAn pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. He valitsivat 124 kuvasta 15 parasta, jotka tulostettiin finaalia varten. Suomen kilpailuun osallistui 19 merenkulkijaa.

Pohjoismaisen finaalin tuomareina toimivat museokonservaattori Espen Wæhle ja valokuvaaja Javier Ernesto Auris Chavez. Tilaisuus järjestettiin Oslon merenkulkumuseossa. Norjasta, Ruotsista, Tanskasta, Islannista ja Suomesta tuli kaikkiaan 814 kuvaa, joista esiraadit olivat valinneet yhteensä 75 kuvaa. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 130 merenkulkijaa.

Ruotsalainen Jörgen Språng sai kaksi parasta palkintoa. Islannin Thorgeir Baldursson oli kolmas ja norjalaiset Håkan Kjellmoen ja Daniel Möllerström ottivat viimeiset palkintosijat. Kunniamaininnan saivat Jörgen Språng sekä tanskalaiset Erik Kramath, Jespers Schreiber ja Remigiusz Piotrowsky.

Suomen valokuvakilpailun voitti matruusi Kim Pichler M/S Finlandialta. Toiseksi tuli M/S Auran konepäällikkö Harri Manninen ja kolmanneksi M/S Hjördiksen poosu Tomas Wikström. Jari Lehto, Karri Wihersaari ja Jussi Kopra saivat kunniamaininnan. Muut Oslon finaaliin päässeet olivat Johan Liljeström, Marika West ja Aku Kaikkonen.

MEPA kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita merenkulkijoita sekä tuomareita. Vuoden 2018 kilpailuun voi jo lähettää kuvia – pitäkää kamerat esillä!

POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 30 VUOTTA

Historiaa

● aloitettiin tammikuussa 1989 Kööpenhaminassa, jolloin arvosteltiin vuoden 1988 kuvia

● mukana aluksi Suomi, Ruotsi, Tanska ja Norja. Islanti tuli mukaan myöhemmin

● Suomi voittanut vain yhden kerran, 1992 Heikki Nilanen.

● muita palkintosijoja ja tunnustuspalkintoja on tullut Suomeen runsaasti.

● Menestyneitä suomalaisia ovat olleet Harri Manninen ja Aku Kaikkonen useilla palkintosijoillaan. Moninkertaisia finalisteja ovat olleet myös Jukka Lindell, Elisa Pihkala, Juha Havutie ja monet muut.

● Kautta aikojen menestynein kuvaaja on ruotsalainen Jörgen Språng.

Kilpailu

● Kilpailuun voi osallistua Pohjoismaiden lipun alla työskentelevä merenkulkija kansalaisuudesta riippumatta korkeintaan 10 kuvalla.

● Kuvien tulisi liittyä läheisesti merenkulkijan elämään, työhön tai vapaa-aikaan

● Kuvan koon tulisi olla vähintään yksi megatavu. Kuvat eivät saa olla aikaisemmin julkaistuja, eivätkä muutamaa vuotta vanhempia.

● Kussakin maassa esiraati valitsee 15 parasta kuvaa

● Vuorollaan toimiva isäntämaa järjestää lopullisen finaalin, jossa yleensä kaksihenkinen tuomaristo valitsee voittajat 75 kuvasta.

● Viisi parasta palkitaan 300–670 euron palkinnoin. Lisäksi 2–3 kunniamainintaa.

4. palkinto: Håkon Kjøllmoen, Norja.

NORDISKA

FOTOTÄVLINGEN

30 ÅR Historia

● Hölls för första gången 1989 i Köpenhamn, då man bedömde foton från 1988.

● Till en början deltog Finland, Sverige, Danmark och Norge. Island kom med senare.

● Finland har vunnit en gång; 1992, Heikki Nilanen.

● Finland har dock fått många andra pallplaceringar och hederspriser.

● Harri Manninen och Aku Kaikkonen är framgångsrika finländare som har hamnat på prispallen flera gånger. Även Jukka Lindell, Elisa Pihkala, Juha Havutie och många andra är flerfaldiga finalister.

● Den genom alla tider mest framgångsrike fotografen är svenske Jörgen Språng.

Tävlingen

● Sjöfarare som arbetar under nordisk flagg får delta i tävlingen oavsett medborgarskap. Varje deltagare får lämna in högst 10 tävlingsbidrag.

● Motiven ska ha nära anknytning till sjöfararens liv, arbete eller fritid.

● Varje fotografi ska vara minst 1 MB stort. Fotografierna ska vara tidigare opublicerade och högst några år gamla.

● Förjuryn i respektive land väljer ut de 15 bästa bidragen.

– Värdlandet, som växlar i turordning, arrangerar den slutliga finalen. Där utser en jury, som oftast består av två personer, vinnarna bland 75 foton.

– De fem bästa motiven vinner priser på 300–670 euro. Dessutom ges 2–3 hedersomnämnanden.

Kim Pichler, M/S Finlandia, tog hem första plats i Finlands fototävling.

VINST TILL SVERIGE

Fartygskocken Jörgen Språng, som även tidigare rönt framgångar i Nordiska fototävlingen, tog hem första och andra plats. Finländarnas bilder lyckades inte i finalen som arrangerades i Oslo.

Finlands uttagning anordnades på SSB:s kontor i januari och domare var

Tatu Korhonen och Sakari Lehmuskallio, som båda har samarbetat med SSB sedan långt tillbaka. De utsåg de 15 bästa fotografierna av sammanlagt 124 stycken och dessa framkallades till finalen. I Finlands tävling deltog 19 sjöfarare.

Domarna i den nordiska finalen var museikonservator Espen Wæhle och fotograf Javier Ernesto Auris Chavez. Evenemanget gick av stapeln på sjöfartsmuseet i Oslo. Från Norge, Sverige, Danmark, Island och Finland skickades det in totalt 814 foton

och bland dessa valde förjuryerna ut 75 foton. Sammanlagt 130 sjöfarare deltog i tävlingen.

Svensken Jörgen Språng fick både första och andra pris. Isländaren Thorgeir Baldursson kom på tredje plats och norrmännen Håkan Kjellmoen och Daniel Möllerström tog de sista pallplatserna. Jörgen Språng och danskarna Erik Kramath, Jespers Schreiber och Remigiusz Piotrowsky fick hedersomnämnanden.

Vinnaren av Finlands fototävling var Kim Pichler från M/S Finlandia. På andra plats kom M/S Auras maskinchef Harri

Manninen och på tredje M/S Hjördis båtsman Tomas Wikström. Jari Lehto, Karri Wihersaari och Jussi Kopra fick hedersomnämnanden. Övriga som tog sig till finalien i Oslo var Johan Liljeström, Marika West och Aku Kaikkonen.

SSB tackar domarna och alla sjöfarare som deltog i tävlingen. Det går redan att skicka in foton till 2018 års tävling – var redo med kamerorna! ò

Harri Manninen, M/S Aura.

VUUTTA TONNISTOA Prima Shippingille

Prima Queen -nimen saanut alus on ollut varustamossa aikarahtauksessa ja sai uuden miehistön sekä Suomen lipun ahteriin helmikuun lopulla Tallinnassa.

arustamoryhmän operoimista laivoista Sal Ship Oy myi omistamansa Prima Fortunan Chileen ja osti Prima Ladyn tilalle. Uuteen Prima Queeniin tuli varustamon omaa väkeä. – Pientä kierrätystä on aina, mutta paljon miehistöä tulee Prima Ladylta, johon Prima Fortunan porukka meni. Itse olin Ladyn jälkeen pitkällä lomalla, ja tulin tänne Queenille laivan luovutukseen, päällikkö Joakim Grönqvist kertoi.

Turussa opiskellut ja Voolahdessa asuva merikapteeni on seilannut aikaisemmin muun muassa Husellin ja Denniksen laivoilla. Itse asiassa myös Prima Queen on aikaisemmin operoinut Dennis Maritimen lukuun nimellä Jennifer Benita.

Prima Queenin ensimmäiset matkat Suomen lipun alla suuntautuivat Haminasta ja Tahkoluodosta Ruotsiin. Maaliskuun 10. päivänä 3600 dwt:n alus saapui Tolkkisten satamaan. Ruumassa oli Gdyniassa lastattua maantiesuolaa suursäkeissä.

Sopiva laiva varustamon konseptiin

Lastissa olevaa ja syvällä uivaa laivaa katsellessa yllättyy, kun kuulee kapasiteetista. Yli 8 metriä korkea ruuma on tilavuudeltaan peräti 4877 kuutiometriä. Grönqvistin mukaan etuja ovat myös matalahko karvelikorkeus ja ponttooniluukut, jotka jättävät komentosillan ikkunat avoimiksi. Tämä helpottaa lastioperaatioiden valvontaa brygalta, joka on tyypillisesti hollantilaisittain rakennettu hyvin tilavaksi.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

PRIMA QUEEN

BUILT: 2000

LENGTH: 88 m

BEAM: 12 m

TONNAGE: 3697 DWT

ENGINE: Cat 3516 B, 1492 kW

SPEED: 11 kt

Tolkkisissa aamulla hyvin alkanut purkaus jouduttiin keskeyttämään yltyneen sateen vuoksi. Yliperämies Risto Hämäläinen ehti tulla messiin juomaan kupin kahvia.

– Suursäkkien pitäisi kestää jonkin verran vettä, mutta tällaisella sateella on parempi sulkea luukut, Hämäläinen totesi.

Joensuusta kotoisin oleva Risto on käynyt merikoulut Kotkassa. Prima Shippingille hän tuli kaksi ja puoli vuotta sitten seilattuaan sitä ennen Kristina Katarinalla.

Laivalla on seitsemän hengen miehistö, ja kaikilla riitti puuhaa purkauksen keskeytymisestä huolimatta.

Varustelua kotisatamassa

Grönqvistin mukaan Prima Shipping Groupin laivoissa panostetaan hyvin henkilökuntaan. Tämän huomaa jo silloin, kun jokin uusi laiva siirtyy varustamon omistukseen.

Laiturille tuli pari, kolme lavallista tavaraa, osa miehistön käyttöön

– Kun saavuimme, tuotiin laiturille heti pari kolme lavallista tavaraa. Näistä suuri osa liittyi miehistön viihtyvyyteen, myös Priman aikarahdatuissa aluksissa seilannut Grönqvist kehui.

Miehistölle tärkeä nettiyhteys laitetaan kuntoon ja monia asioita parannellaan edellisen omistajan jäljiltä.

Provianttitiloista kuului porakoneen ääntä. Matruusi Aleksei Kotelnikov ja kokki Ivo Steinberg taistelivat vanhan jääkaapin kanssa.

– Uusi kaappi on jo kaijalla odottamassa. Tämä vanha pitää saada irti ja ulos, Ivo kertoi.

Riihimäellä asuva kokkistuertti on seilannut varustamossa lähes viisitoista vuotta.

– Monta laivaa on tullut tutuksi. Cleopatra, Carissa, Prima Lady, Fortuna, Celina, Ivo luetteli.

Hän kehui laivan byssaa toimivaksi ja piti erityisesti isoista, valoa tuovista ikkunoista, joista näkee hyvin ulos. Steinberg

Sade keskeytti lasten purkamisen Tolkkisten satamassa.

Päällikkö Joakim ”Jocke” Grönqvistillä on aikaisempaakin kokemusta laivojen sisäänliputuksesta.

tuli laivalle Tallinnassa ja jää vapaille, kun Prima Fortunan myyntireissulta kotiutunut Erik Viisalu on pitänyt lomansa.

Jäävahvistus riittää

1 B -luokkaan

Prima Queen pääsi hyvin kulkemaan Porvoon väylällä, kun M/T Mastera oli hetkeä aikaisemmin avannut leveän rännin. Kilpilahden hinaajat Esko ja Ahti käyvät tarvittaessa rikkomassa jäitä Tolkkisten satamassa.

– Tässä on pääkoneena 16 -sylinterinen Caterpillar, joka kehittää vajaat puolitoista tuhatta kilowattia. Se on vähemmän kuin edellisessä laivassani Ladyssa, mutta toisaalta bunkkeriakin kuluu reilu tonni vähemmän vuorokaudessa, konepäällikkö Kenneth Edlund kertoi

Hän oli laivalla jonkin aikaa jo edellisen, venäläis-indonesialaisen miehistön kanssa. Konemiehistössä ei ole ciiffin lisäksi muita. Tolkkisiin saapui myös M/S Corinnesta konepäällikkö Andres Leisberg päästämään Kennethin lomalle.

– Teemme yhdessä töitä tämän satama-ajan. Venäläisten virityksissä riittää ihmettelemistä, Paraisilla asuva Edlund naurahti.

Uudistuksia komentosillalle

Edlund ja Grönqvist olivat aikoinaan yhdessä varustelemassa Prima Ladya, kun laiva siirtyi Suomen lipun alle. Saunan rakentaminen tähänkin laivaan on mielessä - tosin se ei enää ole pakollinen edes suomalaisaluksilla. Monia uudistuksia oli kuitenkin jo työn alla.

– Komentosillalla oli ajeltu vanhalla Furunon elektronisella karttajärjestelmällä. ECDIS -laitteet ovat kehittyneet ja nyt saimme tänne uudet, päällikkö Grönqvist kertoi.

Laivan rekisteröiminen Suomeen sujui varustamolta ja kokeneelta henkilökunnalta mutkattomasti. Trafin, luokituslaitoksen, vakuutusten ja muiden asioiden hoitaminen menivät rutiinilla – ei oltu ensimmäistä kertaa asialla.

– Tällaiselle laivatyypille löytyy kyllä markkinat. Tämä mahtuu esimerkiksi Ruotsin järville, jonne ajetaan Göteborgin ja Trollhättanin kanavan kautta, Joakim Grönqvist sanoi.

Seuraavaksi Prima Queen lähti Viipuriin ottamaan lannoitteita Tanskaan, minkä jälkeen on luvassa vehnälasteja.

Lähes 15 vuotta Prima Shippingin laivoissa seilannut Ivo Steinberg kehui laivan byssaa toimivaksi.

NYTT TONNAGE TILL

Prima Shipping

Fartyget som fått namnet Prima Queen har varit tidsbefraktat till rederiet och i slutet av februari var hon i Tallinn och fick både ny besättning och en finsk flagg i aktern.

Det har skett många förändringar i rederikoncernen Prima Shippings tonnage: först sålde Sal Ship Prima Fortuna och köpte sedan Prima Lady som ersättare. Prima Shippings egen personal flyttades till nya Prima Queen.

– Det sker alltid lite cirkulation, men en stor del av besättningen kommer från Prima Lady, där Prima Fortunas personal hamnade när hon såldes till Chile. Själv var jag på en lång semester efter Lady och kom hit till Queen vid överlåtelsen av fartyget, berättar befälhavare Joakim Grönqvist.

Sjökaptenen som har studerat i Åbo och bor i Vålax har tidigare seglat med bland

andra Husells och Dennis fartyg. I själva verket har även Prima Queen tidigare opererat åt Dennis Maritime under namnet Jennifer Benita.

Prima Queens första resor under finsk flagg gick från Fredrikshamn och Vetenskär till Sverige. Den 10 mars kom fartyget på 3 600 dwt till Tolkis hamn. I lastrummet fanns vägsalt i storsäckar som hade lastats på i Gdynia.

Fartyg lämpligt för rederiets koncept

När man står och tittar på fartyget och får veta dess kapacitet blir man överraskad: det över 8 meter höga lastrummet har

en volym på hela 4 877 kubikmeter. Enligt Grönqvist är fördelarna också den låga karvelhöjden och pontonluckorna, som lämnar kommandobryggans fönster fria. Detta underlättar övervakningen av lastoperationer från bryggan, som på typiskt holländskt vis är mycket rymligt byggd.

Lossningen som hade börjat bra på morgonen i Tolkis måste avbrytas på grund av det tilltagande regnet. Överstyrman Risto Hämäläinen hinner komma till mässen och dricka en kopp kaffe.

– Storsäckarna ska kunna stå emot en del vatten, men när det regnar så här pass mycket är det bättre att stänga luckorna, konstaterar Hämäläinen.

Risto som kommer från Joensuu har gått sjöfartsutbildningen i Kotka. Han kom till Prima Shipping för 2,5 år sedan och dessförinnan seglade han med Kristina Katarina.

Fartyget har en besättning på sju personer och alla har fullt upp trots att lossningen avbryts.

Utrustning i hemmahamnen

Grönqvist säger att Prima Shipping Group satsar mycket på personalen på sina fartyg. Detta märks redan när ett nytt fartyg övergår i rederiets ägo.

– När vi kom hit kördes ett par, tre lass med varor direkt till kajen. En stor del av dessa varor var till för besättningens trivsel, berömmer Grönqvist som även har seglat med Primas tidsbefraktade fartyg.

Internetuppkopplingen, som är viktig för besättningen, och många andra saker förbättras efter den förre ägaren.

Från proviantutrymmena hörs ljudet från en borrmaskin. Matros Aleksei Kotelnikov och kocken Ivo Steinberg kämpar med ett gammalt kylskåp.

– Ett nytt kylskåp väntar redan på kajen. Det här gamla måste vi få loss och ut, förklarar Ivo.

Kockstewarden som bor i Riihimäki har seglat med rederiet i snart 15 år.

– Jag har fått bekanta mig med många fartyg. Cleopatra, Carissa, Prima Lady, Fortuna, Celina, räknar Ivo upp.

Han säger att fartygets byssa fungerar väl och tycker särskilt om de stora fönst-

ren som släpper in ljus och ger bra utsikt. Steinberg gick ombord i Tallin och går på ledighet när Erik Viisalu, som återvänt från Prima Fortunas försäljningsresa, har haft sin semester.

Isförstärkning tillräcklig

för klass 1B

Det var inga problem för Prima Queen att köra i farleden till Borgå eftersom M/T Mastera en stund tidigare hade öppnat en stor ränna. Sköldvikens bogserare Esko och Ahti bryter isen i Tolkis hamn när det behövs.

– Huvudmaskinen är en 16-cylindrig Caterpillar, som genererar drygt 1 500 ki-

Fartygets registrering i Finland var okomplicerad

lowatt. Det är mindre än på mitt förra fartyg Lady, men å andra sidan går det åt drygt ett ton mindre bunker per dygn, berättar maskinchef Kenneth Edlund.

Han var på fartyget ett tag redan med den förra rysk-indonesiska besättningen. Utöver maskinbefälet finns det inga fler i maskinpersonalen. Även maskinchef Andres Leisberg från M/S Corinne kom till Tolkis för att släppa iväg Kenneth på semester.

– Vi arbetar tillsammans under den här hamntiden. Nog finns det att göra i maskinrummet när vi standardiserar systemen så att de passar oss, skrattar Pargasbon Edlund.

Förnyelser på kommandobryggan Edlund och Grönqvist utrustade en gång i tiden Prima Lady tillsammans när fartyget blev finskflaggat. Bastubygge finns i åtanke även på detta fartyg – visserligen är det inte längre obligatoriskt ens på finska fartyg. Många förnyelser är dock redan på gång.

– På kommandobryggan har man kört med Furunos gamla elektroniska kartsystem. Numera har ECDIS-anordningarna utvecklats och nu fick vi hit en ny, berättar befälhavare Grönqvist.

Fartygets registrering i Finland var okomplicerad för rederiet och den erfarna personalen. Ärendena hos Trafi, klassificeringssällskapet, försäkringsbolaget och andra instanser gick på rutin – det var inte första gången man gick igenom processen.

– Det finns alltid en marknad för den här fartygstypen. Den ryms till exempel i de svenska sjöarna, som man åker till via kanalerna i Göteborg och Trollhättan, säger Joakim Grönqvist.

Prima Queens nästa anhalt är Viborg, där man ska lasta på gödsel till Danmark och därefter väntar vetelaster. ò

Matros Aleksei Kotelnikov tog loss ett gammalt kylskåp i proviantutrymmet. Det nya kylskåpet stod redo.

Maskinchef Kenneth Edlund började segla redan 1978 med Gustaf Eriksons reefer Rannö. På den tiden var arbetstörnen ett år.

Saimaalta Tyynellemerelle

M/S Prima Fortuna luovutettiin uusille omistajille Chilessä helmikuun puolivälissä. Panaman kanavan läpiajo ja päiväntasaajan kastejuhlat Suomen lipun alla eivät enää ole jokapäiväistä herkkua merenkulussa.

Chilestä palanneet päällikkö Jan Wikström ja yliperämies Lauri Kontosalo olivat jo saaneet uudet laivapaikat varustamoltaan Prima Shippingiltä, mutta ehtivät poiketa MEPAssa kertomassa kuulumisia mielenkiintoiselta matkalta.

– Sal Ship Oy:n omistama alus myytiin chileläiselle varustamolle, joka järjesti rahdin Puerto Montt´iin. Lastaus oli Emdenissä, jossa itse menin laivalle, Wikström kertoi.

Prima Fortunan viimeinen suomalaissatama oli Joensuu, josta laiva lähti joulukuun alussa Uddevallan kautta Saksaan.

Emdenissä lastattiin kaikenlaista kappaletavaraa, oli asuntovaunua, paloautoa, vetomestareita, lakaisukoneita. Pitkään matkaan varustauduttiin myös kahdella lisäpakastimella. – Emdenissä saimme hyviä neuvoja eräältä tanskalaiselta kipparilta, joka oli uuden omistajan tuttuja. Hän kertoi muun muassa Panaman ja Chilen merenkulun menettelytavoista, Wikström kehui.

Laiva lähti ulos tapaninpäivänä ja matkan ensimmäinen osuus kesti pari viikkoa. Las Palmasissa Prima Fortunaan otettiin bunkkeria, provianttia ja makeaa vettä.

– Ehdimme myös käydä maissa hankkimassa espanjalaisia herkkuja, kuten serranokinkkua ja simpukoita, Lauri Kontosalo muisteli.

Yliperämiehen mukaan laivaporukka ymmärsi hyvin, että varsinkin makeaa vettä oli syytä käyttää säästeliäästi.

Ulkoruokailua pasaatituulissa

Lauri Kontosalo joutui matkan aikana seuraamaan lastin tilaa. Kanaalissa ja Biskajalla vallinneiden myrskyjen jälkeen kelit olivat hyvät, mutta lämpötilan noustessa veden kondensoituminen aiheutti huolta.

– Lämpötila oli päivisin +38 ja öisinkin oli vain 10 astetta viileämpää. Lastitiloja piti tuulettaa hyvin. Kovilla olivat myös jääkaapit ja brygan elektroniikka, Lauri kertoi.

Laivan kokkina toiminut Erik Viisalu on erikoistunut savustukseen ja grillaukseen. Prima Fortunan saavuttua 16 päivän ajon jälkeen Panaman kanavalle saatiin provianttitäydennyksen mukana tuoretta tonnikalaa. Viisalun käsissä se valmistui suureksi grilliherkuksi laivan miehistölle.

– Kanavan läpiajo sujui joutuisasti. Luotsi puhui hyvin englantia ja oli kiinnostunut jääkiekosta. Ennen saa-

Prima Fortuna lähdössä Inkoosta ulos syksyllä 2017.

pumista oli kyllä pitänyt käydä melkoinen paperisota, Jan Wikström sanoi.

Sähköpostit kulkivat satelliitin kautta, mutta Panamassa porukka hankki myös prepaid -kortteja.

Linjakasteena sovellettu seremonia

Päiväntasaajan ylittäminen suomalaisella aluksella on nykyään harvinaista, eikä kukaan Prima Fortunan miehistöstä sitä ollut tehnyt aikaisemmin. Kastejuhla kuitenkin pidettiin ja kaikille kirjoitettiin klassiset sertifikaatit.

Laiva saapui Puerto Montt´in redille Chileen 13. päivänä helmikuuta.

– Uusi omistaja kohteli meitä hienosti. Oli venekuljetus maihin, kiertoajelu ja ruokailuja muun muassa yhtiön risteilyaluksella, Wikström kehui.

Uusi omistaja Transmarko nimesi ostamansa aluksen omistajan äidin mukaan; Dona Mimi. Laivaa tullaan käyttämään kalarehun kuljetuksissa ja siihen tehdään telakalla muutoksia.

Lento Santiagon ja Madridin kautta kotiin

Prima Fortunalla oli Chileen tultaessa kahdeksan hengen miehistö. Suo-

malaiset opastivat uutta henkilökuntaa ja tekivät jopa pienen koeajon laivalla.

– Alukseen tulee 13 merenkulkijaa, vaikka se jää maan sisäiseen liikenteeseen. He haluavat brygalle myös paperiset merikartat, kun me ajoimme ECDIS -järjestelmän elektronisten karttojen avulla, Wikström totesi.

Perjantaina 16. päivänä helmikuuta oli aika jättää laiva uusille omistajille. Päällikkö Jan Wikströmillä oli Emdenistä lähdön jälkeen takana 9395 merimailia ja meripalvelua tasan seitsemän viikkoa. Koko porukka lähti kerralla kotiin – lentomatkat vaihtoineen kestivät 30 tuntia.

– Joensuussa laivasta jätettiin maihin niin paljon varustamon tavaroita, kuin pystyttiin. Loput jaettiin täällä miehistön matkatavaroihin ja DHL:n hoitamaan kuljetukseen, yliperämies Lauri Kontosalo kertoi.

Chilestä tulleen miehistön työt jatkuvat muilla Prima Shippingin operoimilla aluksilla, lähinnä Sal Ship Oy:n Prima Ladylla. Jan Wikström siirtyy juuri Suomen lipun ahteriinsa saaneen Prima Queenin päälliköksi. ò

Atlantin valtamerta ylitettiin talvella 2018. Kuva: Jan Wikström.

Lauri Kontosalo ja jan Wikström kävivät MEPAssa kertomassa laivan matkasta Chileen.

Från Saimen till Stilla havet

M/S Prima Fortuna överlämnades till sin nya ägare i Chile i mitten av februari. Passage genom Panamakanalen och linjedop är inte längre vardagsmat under finsk flagg.

Befälhavare Jan Wikström och överstyrman Lauri Kontosalo är hemkomna från Chile igen och har redan blivit tilldelade nya tjänster av sitt rederi Prima Shipping. Men de hann i alla fall titta förbi SSB för att berätta om sin intressanta resa.

– Fartyget som ägdes av Sal Ship Oy såldes till ett chilenskt rederi, som ordnade frakten till Puerto Montt. Lastningen skedde i Emden, där jag själv steg ombord, berättar Wikström.

Prima Fortunas sista finska hamn var Joensuu och därifrån åkte fartyget via Uddevalla till Tyskland i början av december.

I Emden lastade man allt möjligt styckegods, till exempel husvagnar, brandbilar, terminaltraktorer och sopmaskiner. Man förberedde sig också på den långa resan med två extra frysar.

– I Emden fick vi goda råd av en dansk skeppare, som var bekant med den nya ägaren. Han berättade bland annat om tillvägagångssätten inom sjöfarten i Panama och Chile, säger Wikström. Fartyget avgick på annandagen och resans första etapp tog ett par veckor. I Las Palmas fyllde man på med bunker, proviant och färskvatten.

– Vi hann dessutom gå i land och köpa spanska delikatesser som serranoskinka och musslor, minns Lauri Kontosalo.

Enligt överstyrmannen var besättningen väl införstådd med att inte slösa med sötvattnet.

Måltider utomhus i passadvindar

Lauri Kontosalo fick hålla koll på lasten under resans gång. Efter stormarna i Engelska kanalen och Biscaya var det bra väder, men när temperaturen steg började man oroa sig för kondensen från vattnet.

– Dagtid var det 38 grader varmt och på nätterna bara 10 grader svalare. Vi var tvungna att ventilera lastutrymmena ordentligt. Även kylskåpen och elektroniken på bryggan utsattes för prövningar.

I Emden lastade man allt möjligt styckegods, till exempel husvagnar, brandbilar, terminaltraktorer och sopmaskiner. Bild: Jan Wikström.

Fartygets kock Erik Viisalu har rökning och grillning som sina specialiteter. När Prima Fortuna efter 16 dagar vara framme vid Panamakanalen fick man färsk tonfisk när provianten fylldes på. I Viisalus händer förvandlades den till en grillad läckerhet.

– Passagen genom kanalen gick snabbt. Lotsen pratade bra engelska och var intresserad av ishockey. Innan vi kom dit fick vi visserligen genomgå en rejäl pappersexercis, berättar Jan Wikström.

E-posten skickades via satellit, men i Panama köpte man även prepaid-kort.

Ceremoni i form av linjedop

Numera är det sällsynt att ett finskt fartyg korsar ekvatorn och ingen i Prima Fortunas besättning hade gjort det tidigare. Självklart höll man dop och alla fick ett klassiskt certifikat.

Fartyget anlände till Puerto Montts redd i Chile den 13 februari.

– Den nye ägaren gav oss ett bra bemötande. Vi transporterades i land med båt och fick en rundtur och måltider med bolagets kryssningsfartyg, säger Wikström belåten.

Den nya ägaren Transmarko namngav fartyget efter sin mamma: Dona Mimi. Fartyget ska användas för transport av fiskfoder och på skeppsvarvet kommer man att göra ändringar på fartyget.

Flyg hem via Santiago och Madrid

Prima Fortuna kom till Chile med en åttamannabesättning. Finländarna instruerade den nya personalen och gjorde en liten testkörning med fartyget.

– Fartyget kommer att ha en besättning på 13 personer, även om det kommer att gå i inrikestrafik. De vill även ha sjökort i pappersformat på bryggan, medan vi bara använde ECDIS-systemets elektroniska kartor, konstaterar Wikström.

Fredag den 16 februari var det dags att lämna fartyget hos den nya ägaren. När befälhavare Jan Wikström åkte från Emden hade han 9 395 sjömil och precis sju veckors sjötjänst bakom sig. Hela besättningen åkte hem samtidigt – flygresorna inklusive byten tog 30 timmar.

– I Joensuu lämnade vi så mycket som möjligt av rederiets saker i land. Resten fördelade vi i besättningens bagage och en transport som sköttes av DHL, berättar överstyrman Lauri Kontosalo.

Efter hemkomsten från Chile fortsätter besättningen att jobba på andra fartyg som opereras av Prima Shipping, främst Sal Ship Oy:s Prima Lady. Jan Wikström blir befälhavare på Prima Queen, som precis har fått en finsk flagg i aktern. ò

Sähkötöitä

konehuoneessa, YT -kirja tulossa.

Vapaavahti ja Harjoittelumylly kävivät

M/S Finnladylla Vuosaaressa tapaamassa työharjoittelijaa.

Kuka olet, mistä oppilaitoksesta tulet ja paljonko opiskelua on jäljellä?

Olen Annika Ritala, opiskelen YT -laivasähkömieheksi Winnovassa Raumalla ja valmistun keväällä.

Miksi lähdit merille ja oliko ala tuttu entuudestaan?

Kotipaikkani Rauma on merenkulkukaupunki ja pappa oli joskus nuorempana laivoilla. Meri alkoi kiinnostaa minuakin.

Miten olet viihtynyt laivatyössä?

Olen ollut aikaisemmin harjoittelussa Fennicalla, Lauralla ja Finlandialla. Martta VG:lla olin kansipuolella, koska YT -kirjaan tarvitaan myös täkkiharjoittelua. Olen kaikilla laivoilla viihtynyt hyvin.

Miten vietät vapaa-aikaa laivalla ja maissa?

Luen paljon ja jonkun verran harrastan piirtämistä. Maissa ollessani lenkkeilen säännöllisesti koiran kanssa ja käyn uimassa.

Ovatko ala ja koulutus vastanneet odotuksiasi?

En edes odottanut, että viihtyisin laivoilla ja koulutuksessa näin hyvin. Ensimmäiseen laivaan menokaan ei paljon jännittänyt.

Keneltä olet oppinut eniten harjoittelun aikana?

Täällä Finnladylla sähkömiehet Jussi ja taannoin lomalta palannut Matti ovat opastaneet ja esitelleet hienosti työtään. Enemmän ollaan oltu konehuoneen huoltotöissä kuin matkustajatiloissa. Ollaan tasaisesti oltu joka puolella laivaa töissä ja todella monipuolisesti, myös kannella ja brykällä.

Missä olet viiden vuoden päästä?

Varmasti työelämässä. Jossain vaiheessa olisi hienoa päästä omaa osaamista laajentamaan jatkokoulutuksella.

Onko tämä sinulle oikea ala?

On, tällä hetkellä en osaa kuvitella parempaa ammattia. ò

Jasmine&Alexandra Harjoittelumyllystä, päälliköt Kaj Backlund ja Timo Nummi sekä Petri Laitonen Finnlinesin konttorista.

Finnbreeze on ykkönen

teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Harjoittelumyllyn opiskelijat valitsivat vuoden 2017 parhaat harjoittelulaivat. Finnlinesin ja Langh Shipin laivat olivat suosiossa.

Finnbreezella on ollut ympäri vuoden kolmesta neljään harjoittelijaa. Mylly on välittänyt laivalle muun muassa vahtimies-, perämies-, konemestari- ja sähkömiesharjoittelijoita. Vuoden mittaan opiskelijoita on suurella roro -aluksella käynyt paljon.

– Ääntenlaskua on suhteutettu algoritmin kautta jotta myös pienemmät alukset voivat pärjätä äänestyksessä, vaikka heillä ei ole ollut yhtä paljon harjoittelijoita. Se, mikä ratkaisee, on kuinka korkeita ääniä harjoittelijat ovat antaneet eri kategorioissa laivalle, Harjoittelumyllyn toiminnanjohtaja Jasmine Grönblad painotti.

Kiertopalkinto ja kunniakirja jaettiin laivalla Vuosaaren satamassa. Päälliköillä sattui olemaan vaihtopäivä, joten sekä Kaj Backlund ja Ti-

mo Nummi olivat paikalla. Finnlinesin konttorista mukana oli merihenkilöstökoordinaattori Petri Laitinen Finnbreeze on liikennöinyt muun muassa Belgiaan, Englantiin ja Espanjaan. Päällikkö Timo Nummen mukaan laivaväki on ottanut harjoittelijoiden ohjaustehtävät positiivisesti. Myös opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä laivan miehistöön.

– Harjoittelijat kehuivat Finnbreezen hyvää ilmapiiriä ja sitä, että laivalla sai tehdä monipuolisia töitä, viittasi Harjoittelumyllyn koordinaattori Alexandra Lindahl äänestäjien perusteluihin.

Palautetta antoi parisen sataa opiskelijaa. Harjoittelumylly haluaa palkinnolla kunnioittaa laivamiehistöjä, jotka tekevät hyvää työtä harjoittelijoiden eteen. Myös hopea ja pronssisijasta jaettiin kunniakirjat.

Finnbreeze är nummer ett

Praktikkvarnens studerande har utsett årets bästa praktikfartyg 2017. Finnlines och Langh Ships fartyg var populära.

Finnbreeze har hela tiden haft 3–4 praktikanter. Kvarnen har förmedlat studerande som har gjort praktik som bland annat vaktmän, styrmän, maskinmästare och elektriker. Under årets gång har det stora roro-fartyget haft många studerande ombord.

– Vi har gjort rösträkningen proportionerlig med hjälp av algoritmer, så mindre fartyg har också en chans i omröstningen även om de inte har haft lika många praktikanter. Det som avgör är hur högt betyg praktikanterna ger fartyget i olika kategorier, förklarade Praktikkvarnens verksamhetsledare Jasmine Grönblad.

Vandringspriset och ett diplom delades ut ombord på Finnbreeze i Nordsjö hamn. Befälhavarna råkade ha avlösningsdag, så både Kaj Backlund och Timo Nummi var på plats. Från Finnlines kontor deltog sjöpersonalkoordinator Petri Laitinen

Finnbreeze har trafikerat till bland annat Belgien, England och Spanien. Enligt befälhavare Timo Nummi har personalen ombord varit positivt inställd till att handleda praktikanterna, och praktikanterna har i sin tur varit nöjda med fartygets besättning.

– Praktikanterna berömde den goda atmosfären på Finnbreeze och att deras jobb ombord var varierande, beskrev Praktikkvarnens koordinator Alexandra Lindahl motiveringarna.

Ett par hundra studerande gav feedback på sin praktik. Genom priset vill Praktikkvarnen hylla fartygsbesättningarna som gör en bra insats för praktikanterna. Kvarnen delade också ut diplom till silver- och bronsplatserna. ò

Jasmine Grönblad, överstyrman Ardo Truumees och Alexandra Lindahl.

Markku Mylly johtaa

meriturvallisuusvirastoa

”Työssäni käyn luennoimassa eri puolilla maailmaa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Kaukoidän maissa; Minulle esitetään usein kysymys: Miten olette saaneet aikaan niin paljon niin vähin resurssein?”

teksti: Jaakko Hernesniemi kuva t Jaakko Hernesniemi, Pekka Karppanen

Euroopan meriturvallisuusviraston EMSAn johdossa on suomalainen merikapteeni Markku Mylly, jolla on monipuolinen työhistoria myös kotimaassa.

Kertoisitko näin haastattelun aluksi vähän itsestäsi!

– Olen lähtenyt merelle v. 1973. Vuonna 1987 menin luotsiksi Kokkolan Tankkariin ja myöhemmin Utöön. Sitten siirryin rakentamaan Saaristomeren VTS-järjestelmää. 1993 tulin nimitetyksi Pohjanlahden merenkulkupiirin päälliköksi. Sieltä matka jatkui merenkulkulaitoksen luotsausasioista vastaavaksi osastopäälliköksi. Pääjohtajaksi päädyin sitten eri vaiheiden jälkeen vuonna 2004.

1.9.2012 siirryin Euroopan meriturvallisuusviraston EMSAn pääjohtajaksi. Virkakausi on jaettu 5- vuotisiin jaksoihin, (max 2.) Minulla on toinen kausi menossa. Koska täytän syksyllä 67 vuotta, joudun lopettamaan vuoden 2019 vaihteessa, sillä 67 vuotta on pakollinen eläkkeellesiirtymisikäraja EU viroissa. En kuitenkaan sano jääväni eläkkeelle vaan lopetan siis silloin EMSAssa. Tulen varmasti jatkamaan merenkulun parissa senkin jälkeen.

EMSAa tunnetaan Suomen merenkulkijoiden parissa melko vähän, kertoisitko lyhyesti EMSAN taustasta, toiminnasta ja tavoitteista!

EMSA on perustettu vuonna 2002. Se toimi aluksi Brysselissä noin 50 hengen vahvuisena virastona. EMSA n perustamiseen vaikutti aikanaan m/t Erican tapaus Ranskan rannikolla, jossa laaja alue saastui aluksesta valuneen öljyn johdosta. Myös eräät muut silloiset merenkulun onnettomuudet olivat saaneet erityisesti EU -parlamentin poliitikot pohtimaan keinoja merenkulun turvallisuuden lisäämiseksi ja valvonnan parantamiseksi Euroopan vesialueella.

Mitkä ovat EMSA n toiminnan painopisteet?

– Heti toiminnan alussa määriteltiin EMSAn keskeisiksi painopisteiksi (Founding regulations 1406/2002):

● Meriturvallisuus (Maritime safety)

● Merenkulun turvatoimet (Maritime security)

● Ympäristön suojatoimet laivojen aiheuttamalta likaantumiselta

● Vastatoimet öljy- ja kaasukäsittelylaitteistojen aiheuttamalla ympäristöriskeille

EMSAn peruskirjaa on sittemmin päivitetty 5 kertaa, joissa tehtäväkenttää on laajennettu merkittävästi.

Kertoisitko hieman EMSA:n henkilöstöstä ja hallinnosta?

– Vuonna 2006 EMSA siirtyi Lissaboniin EU:n virastojen (kaikkiaan 32) hajasijoitusohjelman mukaisesti. Nykyään EMSA:ssa työskentelee 250 henkilöä edustaen 25 kansallisuuta.

EMSA:ssa on tällä hetkellä viisi suomalaista.

EMSAn toiminnasta päättää ja sitä ohjaa 39 henkinen Administrative Board, eli hallintoneuvosto, Siinä on puheenjohtajan lisäksi 28 jäsenmaiden edustajaa, neljäs EU -komisssion edustajaa sekä äänioikeudettomina kaksi EFTA-maan edustajaa (Islanti ja Norja) ja neljä myös äänioikeudetonta meriteollisuuden edustajaa. Puheenjohtajana on Andreas Nordseth, joka on taustaltaan Tanskan merenkulkulaitoksen johtaja.

Suomen edustajana hallintoneuvostossa toimii meriturvallisuusjohtaja Tuomas Routa Trafista.

Jotain EMSAN kasvusta voi lukea sen budjetista, joka oli vuonna 2012 50 milj. Euroa. Vuoden 2019 budjetti tulee olemaan kaksinkertainen, eli noin 100 milj. Euroa.

Miten määrittelisit lyhyesti EMSAn operatiivisen toiminnan? – EMSA n perustehtäviin kuuluu merenkulun palveluiden operationaalisen avun tuottaminen ja tarjoaminen jäsenmaille. Tämä koostuu laivojen valvontaan ja EU:n sääntöjen täytäntöönpanoon liittyvien palveluiden tuottamisesta. EMSA valmistautuu havaitsemaan sekä torjumaan alusliikenteen ja mereen asennettujen kaasu- ja öljyntuotantojärjestelmien aiheuttamaa luonnon ja rannikoiden likaantumista.

EMSA n rannikkovartioinnin, eli Coast Guard ydintoimintoja ovat meriliikenteen ohjausjärjestelmien, alusliikenteen monitorointi, satamien ja alusten turvavalvonta (ISPS). Lisäksi tulevat varautuminen

sekä onnettomuustilanteisiin että meriluonnon onnettomuuksiin strategisesti ennakoidusti sijoitetuilla aluksilla ja materiaalilla.

Coast Guard tukitoimiin kuuluu rajavalvonta-, meripelastus- ja etsintätehtävien sekä meritullitoimien tukeminen. Lista jatkuu kalastusalusten tarkastuksen ja ihmissalakuljetuksen ja muun salakuljetuksen valvonnan tukemisella sekä laittoman toiminnan vastustamisella, tukahduttamisella ja sääntöjen täytäntöönpanolla.

Mitä haluaisitte nostaa esiin käytännön toteutuksista EMSAn toiminnassa?

– Oleellista turvallisuuskonseptin hallinnassa on kokonaisuuden kontrolli. Ilman nykyteknologiaa se ei olisi mahdollista. SafeSeanet on järjestelmä. jolla hallitaan osaa tästä kokonaisuudesta. Järjestelmässä on seurannassa Euroopan alueella päivittäin noin 32000 laivaa, joista saadan tietoa aluksen miehityksestä, sijainnista, lastista, määränpäästä, lähtösatamasta ja sen kulkemasta reitistä. Tieto saadaan myös aluksen aikaisemmilta matkoilta. Järjestelmän kehitys aloitettiin 2004 ja jo 2009 järjestelmä oli valmis ja käytössä. Järjestelmiä valvotaan EMSA n meriliikenteen tukikeskuksessa 24/7 -periaatteella. Täältä meillä on yhteys kaikkiin keskeisiin jäsenmaiden valvontajärjestelmiin.

Mitä tavoitteita EMSA on asettanut Safeseanet-järjestelmälle?

– Koko Euroopan vesialueet käytännössä kattava valvonta on selkeästi lisännyt turvallisuusfokusta alusten ohjailussa. Tämä parantaa liikennekuria ja reittijakoalueilla lähitilanteet ovat vähentyneet. Paikallinen järjestelmän seuranta on kuitenkin kansallisilla viranomaisilla, josta seuraa, että sanktiot ovat vielä eri maissa eri tasolla.

Mistä Safeseanet kerää tiedot?

– Safeseanet perustuu AIS -järjestelmän havaintoihin. Euroopan rannikoilla on tällä hetkellä noin 700 AIS -asemaa, jotka ruokkivat järjestelmää. Uutena aluevaltauksena on kehitetty satelliitti -AIS (S-AIS). Euroopan avaruusjärjestön E.S.A.n (European Space Agency) ARTES 21 AIS –ohjelma käynnistettiin kesällä 2010. Se tähtää merenkulun AIS-viestien välittämi-

seen satelliittien avulla. Pilottivaiheeseen päästiin. 2015–2016. Nyt tämän hankkeen puitteissa EMSA lla on seurannassaan päivittäin noin 100.000 laivaa. Järjestelmän näkymät ovat huikeat, sillä satelliitit eivät ole Euroopan yläpuolella kelluvia geostationäärisiä, vaan normaalilla kiertoradalla pyöriviä koko planeettamme seurantaan kykeneviä laitteita.

Eikö IMO:lla ole jotain vastaavia hankkeita?

– Koko maailmanlaajuinen liikenneseuranta (long range identification and tracking system, LRIT) on oma hankkeensa, joka aloitettiin 2008. Tämä pitkän kantaman seurantajärjestelmä lähtee IMO:n vaatimuksesta, jonka mukaan lippuvaltion on pystyttävä joka hetki määrittelemään kaikkien oman lippunsa alla seilaavien alusten sijainti ja liikkeet. EMSA otti Euroopassa tehtävän hoitaakseen kaikkien EU maiden yhteishankkeena. Tällä hetkellä EMSA n hoitamassa LRIT järjestelmässä on noin 9000 eri EU-maiden lipulla seilaavaa laivaa koko ajan seurannassa.

Onko tässä kaikki?

– Merialueiden likaantumisen valvontaan suunniteltu CleanSeaNet-hanke käynnistettiin v 2007. Tämäkin hanke tukeutuu satelliittivalvontaan. Ideana on vedenpinnan reflektion muuttuminen, kun se likaantuu jonkun pinnalla kelluvan aineen, esimerkiksi öljyn johdosta. Tämän myötä me EMSAssa olemme tulleet luoneeksi erinomaisen suuren skaalan öljypäästöjen valvontajärjestelmän.

Järjestelmän lisäämän valvonnan vaikutuksista kertoo jotain päästöjen muuttuminen: vähennystä on peräti 11 päästöstä järjestelmää aloitettaessa 3-4 päästöön miljoonaa neliökilometriä kohden.

Erityisen tehokkaan järjestelmästä tekee se, että havaitun, epäillyn öljypäästöjäljen kanssa voidaan samaan tietokoneruutuun yhdistää SafeSeaNetin muistista päästöhetkelle ajoitettu liikennekuva, jossa on juuri sen hetken laivaliikenne identifioituna. Näin mahdollistuu päästön jättäneen aluksen löytyminen satojen joukosta. Useissa EU maissa tämä riittää todisteeksi tapahtuneesta öljypäästöstä. Joissakin maissa kuten Suomessa vaa-

ditaan myös öljynäyte vedenpinnalta ja epäillyn aluksen tankeista.

Edellä mainittu on esimerkki satelliittihavaintojen, radioteknologian ja tietotekniikan avulla tehostetusta valvonnasta, jota EMSA ssa kutsutaan nimellä Integrated Maritime Environment.

Aikaisemmin puhuit EMSAn ydintehtäviin kuuluvasta fyysisestä varautumisesta mahdollisiin öljypäästöihin. Mitä se käytännössä tarkoittaa? – Ympäristön suojeluohjelma on malli, jonka puitteissa pyrimme varautumaan suuronnettomuuksiin. Erityisesti öljypäästöjen rajaaminen ja ympäristön suojelu ovat tämän toiminnan keskiössä. Suuronnettomuustilanteessa paikallisten resurssien rajallisuus ja riittävyys ovat usein ongelma. Apuun olisi mahdollisimman nopeasti saatava kalustoa, jotta voidaan ryhtyä tehokkaisiin suojelutoimiin. Meillä EMSA ssa on kehitetty tähän kolme toisiaan täydentävää ohjelmaa:

1) Laivakaluston vuokraus, Stand-by oil spill recovery vessels.

Euroopan rannikkoalueille, eri puolille rannikkoa on varattu toimintavalmiudessa olevaa kalustoa. EMSA lla on 17 aluksen laivasto 24 tunnin hälytysvalmiudessa valmiina tarttumaan toimeen, jos niin halutaan. Alukset on vuokrattu pitkäaikaisin sopimuksin varustamoilta käyttöön otettavaksi lyhyellä varoitusajalla. Ne on varustettu EMSA n toimesta tehokkain öljynkeruujärjestelmin. Tyypillisesti kysymyksessä saattaa olla pieni tankkilaiva tai lastialus, jopa esimerkiksi jäänmurtaja, joka normaalitöidensä aikana on tällaisessa valmiudessa.

2) Laiteapu, Equipment Assistance Service EMSA pyrkii ennakoimaan ja ennustamaan mahdollisia riskikohteita toimittamalle eri puolille Euroopan laivaliikenteen solmukohtia öljyntorjuntakalustoa. Öljyntorjuntatyössä käytettävää erityismateriaalia ja työkaluja, öljypuomeja yms. Varusteet on pakattu kontteihin, joissa niiden paikallinen toimittaminen mahdolliselle vahinkotapahtumapaikalle on nopeaa.

3) Koulutus

Vuosittain 600–700 henkilöä käy vuosittain ympäristönsuojelualan koulutuksessa Lissabonissa.

Myös alusten turvallisuuteen liittyvät asiat ovat EMSAN tontilla?

– Joukossa EU-standardeja määrätään eurooppalaisten matkustaja-alusten turvallisuusstandardeista. ”Passenger ship Safety” -ohjelmallaan EMSA hoitaa tätä osa-aluetta. Kyseessä on matkustaja-alusten yhteinen Eurooppalainen vuotovakavuusluokitus. Tavoitteena on oikeastaan hajanaisten eri alueilla voimassa olleen säännöstön yhdistämisuudistus. Tähän sarjaan on aikaisemmin kuulunut Estonia onnettomuuden aikainen Itämeren alueen ns. Tukholman sopimus. Uudistuksen taustana on monenkirjavien sääntöjen yksinkertaistaminen ja selventäminen, sekä saattaminen koko EU:n alueen yhtenäistäväksi säännöstöksi.

RoPax alusten paloturvallisuuden parantaminen sisältyy myös tähän osa-alueeseen. Muun muassa viime vuosina usein lastiin liittyvistä sähkölaitevioista aiheutuneet tulipalot on pyritty ennaltaehkäisemään paremmalla sääntelyllä ja ohjauksella.

Portstate Controlit (PSC) kehittyvät, THETIS taustallaan.

Mitä tällä tarkoitetaan?

– PSC:llla tarkoitetaan aluksen vierailusatama -valtiossa suoritettavaa vierailevan aluksen tarkastusta, jonka satamavaltion viranomainen suorittaa. Tällä alueella aikaisemmin vallinnutta epästandardia tarkastusten tasoa on haluttu tasoittaa lisäämällä ja yhtenäistämällä PSC-tarkastuksia suorittavien virkamiesten koulutusta ja on siinä myös onnistuttu. Koulutus käsittää tarkastavien virkamiesten offensiivista peruskoulutusta ja moduulikoulutusta osa-alueittain.

Lisäksi EU:n komissio on perustanut EU -Komisssion turvatoimista vastuullisen tarkastustoimiston valvomaan toimintaa. Toimiston nimi on Maritime Security Unit. PSC tarkastusten kohdevalinta on myös suuresti muuttunut johtuen uudesta PSC-tarkastusvalvonnan tukijärjestelmästä nimeltään THETIS. Järjestelmän avulla halutaan parantaa alusten riskiluokitusta ja seurantaa.

Ennen oli kohteet valittava sattumanvaraisesti satamassa vierailevien alusten määrän perusteella. Vaatimuksena oli että 25% vierailevista aluksista tuli tarkas-

taa. Nykyään THETIS-järjestelmä ehdottaa tarkastusta. Ehdotuksen taustalla on mm ”Riskifaktori”, jonka alus saa THETIS - kirjautumisprosessien ja tarkastushistorian perusteella.

Voidaanko näin valvoa myös rikkipäästöjä?

– Tämän varaan on rakennettu myös erityistarkkailun kohteena olevia alueita, kuten esimerkiksi THETIS-Sulpfur, joka on alusten rikkipäästöjen valvontaan kehitetty osajärjestelmä, Risk Base Tool. Heinäkuussa 2010 astui erityisalueilla (emission control area, ECA) voimaan 1 %:n rikkipäästörajat (sitä ennen 1,5 %) ja tammikuusta 2015 alkaen päästöraja tippuu 0,1 %:iin. ECA-alueita ovat: Itämeri, Pohjanmeri ja Englannin kanaali, Yhdysvaltain ja Kanadan rannikkovedet ja Karibian meri, jossa tiukemmat rajat astuivat voimaan vuotta aikaisemmin.

Rikkipäästöjen hallinnassa ovat varustamot olleet varsin säntillisiä. Valvonnassa rikkomuksia on tullut esiin vain varsin marginaalinen määrä, nekin useimmiten ovat johtuneet virhetulkinnoista.

Toinen lisäjärjestelmä THETIS MRV on laivojen CO2 päästöjen arviointiin ja seurantaan tehty tietojärjestelmä. joka varustamon antamien ja asiantuntijatarkastuksen perusteella laskee aluksen vuotuisen hiilidioksidipäästön, ns. hiilijalanjäljen.

Tämäkin on kaikille avoin, julkinen tietojärjestelmä, jonka merkitys lisääntyy ilmasto-ongelmien mukana.

Entä EMSAN toimet valvovana viranomaisena, onko niitä? – Kyllä vain. Vierailut ja tarkastukset ovat osa tätä toiminnan muotoa. Vierailujen teemana on usein auditointi. Taustalla on aina joku neljästäkymmenestä jäsenvaltiota sitovasta merenkulkuun liittyvästä direktiivistä.

EMSAn tehtäväksi on annettu tarkastaa, että direktiivit on viety kansalliseen lainsäädäntöön.

Tämä on aikaa vievää puuhaa. Asioissa edetään direktiivi kerrallaan ja kestää noin 5 vuotta kunnes yksi direktiivi on käyty läpi kaikissa 28 jäsenmaassa. Vuositasolla tehdään noin 50 visiittiä, joiden perusteella kokonaisuus lopulta muovautuu.

Tässä työssä on tärkeää yhdenvartaisuus. Jokainen visiitti tehdään samalla tavalla, jokainen raportti lähetetään jäsenvaltion kommentoitavaksi ja opponoitavaksi. Kaikista raporteista tehdään Horisontaalianalyysi, jossa arvioidaan perusteellisesti kaikki osiot.

– Onnettomuustutkinta, Accident investigations -tehtävän takana on EU:n meriturvallisuus/onnettomuus- direktiivi. Onnettomuustutkinnan tueksi perustettiin

v. 2011 EMCIP-tietokanta. Tietokantaan on talletettu nyt noin 20.000 onnettomuutta, jotka on käsitelty ja syötetty järjestelmään sisältyvän standardin mukaan. Proaktiivinen analysointi mahdollistaa vaarallisten toimintamallien muuttamisen ja tapaturmista oppimisen. Tietokanta on kaikille avoin.

Emme ole yksin, maailman muuttuessa ympäristön paineet ovat kovat. – Vielä lopuksi pääjohtaja Mylly halusi kertoa jatkuvuuden kannalta niin kovin tärkeästä European Neighbourhood Projektista, joka tähtää Euroopan lähinaapureiden tiedon, taidon ja teknologian tason nostamiseen. Hiljan on käynnistetty kaksikin kehityshanketta, jotka tähtäävät tähän; Pohjois-Afrikan projekti ja Mustanmeren/Kaspianmeren projekti.

Kiitän Pääjohtaja Myllyä hänen ajastaan ja EMSAn esittelystä. Euroopan meriturvallisuusviraston toiminta on silmissäni saanut aivan uuden hohdon. Haastattelun kuluessa tuli selväksi, että merenkulkijan kokemus ja merikapteenikoulutus on ollut Myllylle suureksi avuksi EMSAn johdossa, sen laajassa tehtäväkentässä. Helsingissä tehdyn haastattelun jälkeen minulle tuli vielä mahdollisuus tutustua EMSAn toimintaan ”paikan päällä Lissabonissa”. Mutta se on jo toinen juttu!

Sjöfartens påverkare Markku Mylly

”I jobbet föreläser jag runtom i världen, i USA, Kanada, Östasien. Jag får ofta frågan: Hur har ni lyckats åstadkomma så mycket med så små resurser?”

Europeiska sjösäkerhetsbyrån Emsa leds av den finske sjökaptenen Markku Mylly, som har en mångfasetterad arbetshistorik även i hemlandet.

Berätta lite om dig själv!

– Jag gick till sjöss 1973. År 1987 blev jag lots och senare började jag bygga upp Skärgårdshavets VTS-system. År 1993 blev jag tillsatt som chef för Bottniska vikens sjöfartsdistrikt. Därifrån fortsatte resan till avdelningschef med ansvar för lotsningsärenden på Sjöfartsverket. Via olika tjänster blev jag till slut generaldirektör 2004.

åldern för EU-befattningar. Men jag kommer säkert att fortsätta jobba med sjöfart även efter det.

Den 1 september 2012 blev jag verkställande direktör för Europeiska sjösäkerhetsbyrån Emsa. Nu är jag inne i min andra femårsperiod. Vid årsskiftet 2018–2019 slutar jag arbeta för EU eftersom jag fyller 67 år, vilket är den obligatoriska pensions-

Berätta om Emsas bakgrund, verksamhet och mål. – Emsa grundades 2002. I början bedrevs verksamheten i Bryssel med en personal på ca 50 personer. M/t Erikas oljekatastrof och andra sjöfartsolyckor på den tiden bidrog till att Emsa grundades. ▶

Vilka är tyngdpunkterna i verksamheten?

– Till en början bestämdes att Emsas tyngdpunkter skulle vara sjösäkerhet, säkerhetsåtgärder inom sjöfarten, miljöskyddsåtgärder och bekämpning av miljörisker orsakade av olje- och gasanläggningar. Denna stadga har senare uppdaterats och uppgiftsområdet har utvidgats betydligt.

Kan du berätta lite om Emsas personal och styrelse?

– År 2006 flyttades Emsa till Lissabon i enlighet med programmet för decentralisering av EU:s organ. Idag har vi 250 anställda som representerar 25 nationer. För tillfället arbetar fem finländare på Emsa.

Emsas verksamhet leds av en styrelse, vars ordförande är Andreas Nordseth. Han är direktör för det danska sjöfartsverket. Finlands representant i styrelsen är sjösäkerhetsdirektör Tuomas Routa från Trafi. Emsas budget säger lite om dess tillväxt; år 2012 var budgeten 50 miljoner euro och budgeten för 2019 kommer att vara dubbelt så stor, alltså ca 100 miljoner euro.

Hur skulle du beskriva Emsas operativa verksamhet?

– Emsas grundläggande uppgift är att tillhandahålla medlemsländerna operativt stöd inom sjöfartsservice. Stödet omfattar produktion av tjänster som rör övervakning av fartyg och verkställighet av EU-reglerna. Emsa förbereder sig på att upptäcka och förhindra föroreningar i naturen och längs kusterna orsakade av fartygstrafiken och de gas- och oljeproduk-

tionssystem som finns i havet.

Kärnverksamheten i Emsas kustbevakning består av att övervaka sjöfartens styrsystem och säkerheten i hamnarna och ombord på fartygen (ISPS). Dessutom vidtar man åtgärder mot olyckor genom att placera ut fartyg och material i förebyggande syfte.

Utöver dessa uppgifter ägnar man sig åt gränskontroller, sjöräddning och spaningsuppdrag och stödjer sjötullsfunktioner. Vidare utför Emsa inspektioner av fiskefartyg, övervakar människosmuggling och annan smuggling, bekämpar olaglig verksamhet och verkställer regelverk.

Vad skulle du vilja lyfta fram i Emsas praktiska verksamhet? – Det viktigaste med säkerhetskonceptet är att det hanteras i sin helhet. Utan den moderna tekniken skulle det inte vara möjligt. SafeSeaNet är ett system som vi använder för att hantera en del av denna helhet. I Europa övervakar systemet dagligen ca 32 000 fartyg, som man omedelbart kan få detaljerad information om, även från tidigare resor. Övervakningen sker på Emsas stödcentrum för sjöfarten, som har kontakt med alla centrala övervakningssystem i medlemsländerna.

Vilka är Emsas mål med SafeSeaNet? – Övervakningen av hela Europas vattenområden har tydligt ökat säkerhetsfokusen i styrningen av fartygen, vilket förbättrar efterlevnaden av trafikreglerna. På trafiksepareringsområdena har tillbuden minskat. Den lokala övervakningen sköts dock av de nationella myndighe-

terna, vilket leder till att sanktionerna för överträdelser fortfarande ligger på olika nivåer i olika länder.

Varifrån samlar SafeSeaNet in information?

– Det baseras på AIS-systemet. Längs kusterna i Europa finns för närvarande ca 700 AIS-stationer. Nu har man dessutom utvecklat satellit-AIS (S-AIS). Europeiska rymdorganisationens AIS-program ARTES 21 inleddes sommaren 2010 och pilotprojekten genomfördes 2015–2016. Inom ramen för detta projekt övervakar Emsa idag ca 100 000 fartyg varje dag. Satelliterna kan utföra övervakning jorden runt.

Har inte IMO några motsvarande projekt? – Hela den globala trafikövervakningen (long range identification and tracking system, LRIT) är ett eget projekt, som startades 2008. Detta system för långväga övervakning utgår från IMO:s krav att alla flaggstater hela tiden ska kunna fastställa positionen och rörelserna hos alla fartyg som seglar under deras flagg. I Europa tog Emsa hand om uppdraget som ett samarbetsprojekt mellan EU-länderna. I dag är ca 9 000 fartyg som seglar under olika EU-länders flagg under konstant övervakning i LRIT-systemet, som sköts av Emsa.

Är det allt?

– År 2007 startades projektet CleanSeaNet, som övervakar föroreningen av marina områden. Även det här projektet baseras på satellitövervakning. Idén är att vattenytans reflektion förändras när den förorenas av till exempel olja. Övervakningen

har visat resultat: när man började med systemet var det 11 utsläpp per 1 miljon km2, nu är man nere i 3–4 utsläpp. Systemet blir extra effektivt eftersom spåret efter ett misstänkt oljeutsläpp kan kombineras med trafikbilden från SafeSeaNets minne vid tidpunkten för utsläppet. På så sätt kan man hitta fartyget som orsakade utsläppet. I de flesta EU-länder räcker detta som bevis. I Finland krävs dessutom oljeprov från vattenytan och från det misstänkta fartygets tankar.

Den här typen av övervakning är ett exempel på övervakning som effektiviseras med hjälp av satellitobservationer, radioteknik och datateknik och som vi på Emsa kallar för Integrated Maritime Environment.

Vad innebär den fysiska beredskapen mot oljeutsläpp som ingår i Emsas kärnverksamhet?

– Inom ramen för miljöskyddsprogrammet försöker vi förbereda oss på katastrofer, där begränsade lokala resurser ofta är ett problem. I detta syfte har Emsa utvecklat tre program som kompletterar varandra:

1) Befraktning av fartyg, Stand-by oil spill recovery vessels

I Europas kustområden har Emsa en flotta på 17 fartyg som står i beredskap dygnet runt. Fartygen befraktas på lång tid av rederierna och ska vara tillgängliga med kort varsel.

2 Equipment Assistance Service

Emsa försöker förutse riskobjekt genom att leverera oljebekämpningsutrustning runtom i Europa. Utrustningen är packad i containrar.

3) Utbildning

Varje år går 600–700 personer en miljöskyddsutbildning i Lissabon.

Frågor om fartygens säkerhet ligger väl också på Emsas bord?

– Säkerhetsstandarder för Europeiska passagerarfartyg, till exempel programmet Passenger ship Safety, handlar om en gemensam klassificering av stabilitetsegenskaper hos passagerarfartyg. Målet är en reform som förenar det splittrade regelverket. I den här serien ingick tidigare den så kallade Stockholmsöverenskommelsen för Östersjöregionen, som tillkom efter Es-

toniakatastrofen. Den omfattar även RoPax-fartygens ökade brandsäkerhet. De senaste åren har man försökt förebygga bränder orsakade av fel på elektriska anordningar i lastutrymmet. Portstate Control-inspektionerna (PSC), som bygger på THETIS, utvecklas.

Vad betyder det?

– Med PSC avses en fartygsinspektion i den utländska hamn som ett fartyg besöker. Inspektionen genomförs av en myndighet i hamnstaten. Inspektörernas utbildning har utökats och standardiserats. EU-kommissionen har grundat kontrollorganet Maritime Security Unit för att övervaka verksamheten.

Valet av objekt för PSC-inspektioner har ändrats i och med stödsystemet THETIS, som syftar till att förbättra fartygens riskklassificering och övervakningen av dem. Tidigare valdes fartygen slumpvis –25 procent av de gästande fartygen skulle inspekteras. Numera föreslås THETIS-systemet när inspektioner ska utföras. Urvalet baseras på den riskfaktor som fartyget får i olika registreringsprocesser och utifrån sin inspektionshistorik.

Kan man även övervaka svavelutsläpp på det här sättet?

– I detta syfte har man utsett områden där särskilda inspektioner ska utföras, till exempel THETIS Sulphur, som är ett delsystem för övervakning av svavelutsläpp, Risk Base Tool. I juli 2010 började en svaleutsläppsgräns på 1 % gälla i särskilda områden (emission control area, ECA) (dessförinnan var den 1,5 %) och från och med januari 2015 sjönk gränsen till 0,1 %. ECA-områdena är Östersjön, Nordsjön och Engelska kanalen, kustvattnen i USA och Kanada och Karibiska havet, där den strängare gränsen började gälla ett år tidigare.

Rederierna har varit mycket noggranna med hanteringen av svavelutsläpp. Endast ett fåtal överträdelser har upptäckts vid kontrollerna och de har oftast berott på feltolkningar.

Det andra kompletterande systemet THETIS MRV är ett datasystem som beräknar och övervakar fartygens CO2-utsläpp. Baserat på uppgifter från rederiets expertundersökning räknar systemet ut farty-

gets årliga koldioxidutsläpp, så kallade koldioxidavtryck. Även detta är ett öppet, offentligt datasystem som får ökad betydelse i takt med klimatproblemen.

Har Emsa några uppdrag i egenskap av tillsynsmyndighet?

– Ja, kontroller är en del av byråns verksamhetsform och ofta temat för våra besök. Orsaken till besöken är alltid något av de fyrtio sjöfartsrelaterade direktiven som medlemsstaterna är bundna till. Emsas uppgift är att kontrollera att direktiven har införlivats i den nationella lagstiftningen.

Vi går igenom ärenden ett direktiv åt gången och det tar ungefär 5 år för oss att gå igenom ett direktiv i alla 28 medlemsländer. Varje år gör vi omkring 50 besök, som utformar en helhet. Jämlikhet är viktigt. Alla besök utförs på samma sätt och alla rapporter skickas till medlemsstaterna i fråga så att de får möjlighet att kommentera dem och opponera sig. Vi gör en horisontell analys av alla rapporter, där alla delar bedöms ingående.

Olycksutredningsuppdraget, Accident investigations, grundas på EU:s direktiv om sjösäkerhet och olyckor. Som stöd för olycksutredningarna inrättade man databasen EMCIP år 2011. Nu finns ca 20 000 olyckor registrerade i den öppna databasen och dessa har hanterats enligt systemets standard. Genom proaktiva analyser kan man ändra sitt agerande och dra lärdomar från olycksfall.

Vi är inte ensamma, när världen förändras ökar belastningen på miljön. – Innan vi avslutade samtalet ville Mylly berätta om hållbarhetsprojektet European Neighbourhood, som syftar till att öka kunskaps-, kompetens- och tekniknivån hos Europas närmaste grannar. Nyligen har man startat två utvecklingsprojekt i detta syfte; det ena i Nordafrika och det andra i Svarta havet/Kaspiska havet.

Jag tackar verkställande direktör Mylly för han tog sig tid att ge en tydlig presentation av Emsas verksamhet. Under intervjuns gång har det också blivit tydligt att Mylly har haft stor hjälp av sin erfarenhet som sjöfarare och sin sjökaptensutbildning i arbetet med att leda Emsa och dess omfattande uppgiftsområde. ò

Avoimuus on valttikortti

teksti ja kuvat Sirpa Sutinen

Varustamo uskoo tiedon jakamisen tuottavan tulosta.

Helmikuun pakkasviikolla kokoontui ahvenanmaalaisen varustamon, Godby Shippingin päällystöä ja konttorin työntekijöitä yhteiseen tapaamiseen Turkuun Hamburger Börsin kokoustiloihin.

Pari aiempaa päivää olivat päällystön edustajat jo viettäneet koulun penkillä. Turun merikoulun varustamolle räätälöimällä Maritime Resousce Management -kurssilla paneuduttiin

ryhmätöiden kautta pohtimaan, kuinka inhimillisillä tekijöillä, kuten kommunikaatiotaidoilla, asenteella ja työpaikkakulttuurilla voidaan parantaa turvallisuutta.

Tavallaan samoilla teemoilla oltiin liikkeellä päällystötapaamisessa.

Päällystöpäivä on varustamolle perinne. Osallistujajoukkoa on vastikään laajennettu päälliköistä ja konepäälliköistä försteihin ja ykkösmestareihin.

– Pidämme kolme saman sisältöistä tapaamista vuosittain, että kaikilla

on tilaisuus osallistua, kertoo varustamon varatoimitusjohtaja Eva Mikkola-Karlström

Tullaan tutuiksi

Mikkola-Karlströmin mielestä on hyvä, että tapaamisen edellä on vietetty aikaa yhdessä koulutuksen merkeissä. – Heti alussa kuuli puheensorinasta, että ollaan jo tutumpia keskenään. Päivän yhtenä tavoitteena onkin tutustua.

Jussi Blom ja Timo Väänänen jututtivat työterveyslääkäri Heidi Lindforsia.

– Eri laivoilla työskentelevät tapaavat sekä toisiaan että konttorin väkeä.

Kokoontuminen järjestetään niin sanotusti puolueettomalla maalla.

– Kun ollaan poissa konttorista, neutraalissa paikassa, on helpompi keskustella.

Päällystötapaamisen sisältö on monipuolinen. Tapaamisessa käydään läpi varustamon taloutta, budjettia ja rahtauksia.

– Pohdimme miltä tulevaisuus näyttää. Keskustelemme telakoinneista ja alusten ylläpitoon liittyvistä asioista. Kerromme henkilöstöasioista, tai kuten tällä kertaa, työterveydenhoidon edustajat ovat kertomassa työterveyteen liittyvistä asioista.

Tieto sitouttaa

– Kun tietää mitä on tekeillä, on helpompi sitoutua työhön, perustelee Mikkola-Karlström yhtiön avointa asennetta.

Varatoimitusjohtaja näkee, että tiedonjaolla on yhteytensä yrityksen tulokseen.

– Tiedosta on hyötyä päällystölle heidän omassa työssään. Kun ymmärtää yrityksen tavoitteet, on helpompi toteuttaa niitä.

Yhteistyössä laivojen päällystön kanssa on aiemmissa tapaamisissa muovattu sanoiksi myös varustamon yhteisiä arvoja.

– Tärkeimpänä arvona on asiakaskeskeisyys. Tyytyväinen asiakas on tae siitä, että laivoilla riittää töitä. Korkea laatu kertoo luotettavasta palvelusta. Pitkäjänteisyys puolestaan sisältää niin sitoutuneet asiakkaat kuin henkilöstön. Joustavuus auttaa sopeutumaan muutostilanteissa. Vankka asiantuntemus, ammattitaito ja kokemus ovat kaiken perusta.

Pullopostilla tiedoksi

Varustamon sisäinen tiedotus on muutenkin avointa. Konttorista lähtee säännöllisin välein laivoille ja miehistön kotiosoitteisiin varustamon oma tiedotuslehti, Pulloposti.

¬–Kaikki varustamossa työskentelevät saavat saman informaation, samaan aikaan.

Lehti kertoo varustamon ajankohtaisia asioita. Pullopostissa myös toivotetaan uudet työntekijät tervetulleiksi ja kiitetään työpanoksesta niitä jotka ovat lähdössä varustamon palveluksesta.

– Huomasimme jo varhain, että tietoa on hyvä jakaa. Kaikkien ei tarvitse tietää kaikkea, mutta on tietoa, joka on hyvä jakaa avoimesti kaikille.

Alussa laivojen miehistö oli eri puolilta Suomea, nyt Suomesta, Ruotsista, Virosta ja Filippiineiltä. Pulloposti saavuttaa kaikki, vieläpä kolmella kielellä.

Lehti kulkee sähköpostissa, mutta edelleen yli 20 ilmestymisvuoden jälkeen se ilmestyy myös paperisena versiona.

¬–Suomalainen paperiteollisuus on aina ollut yksi merkittävimmistä asiakkaistamme. Paperille painettu Pulloposti on tavallaan kiitollisuudenosoitus hyvälle asiakkaalle, hymyilee Mikkola-Karlström.

Hän nappaa kännykällään kuvan päällystötapaamisen kahvitauolta ja laittaa sen varustamon Facebook-sivuille. Sinne tulee myös kuvaterveisiä laivojen arjesta ja juhlasta. Somessa konttori tiedottaa myös esimerkiksi rahtaussopimusten jatkumisesta. Eikä unohda kiittää kaikkia laivalla työskenteleviä hyvästä työstä, joka toi jatkoa sopimukseen. ò

Godby Shippingin varatoimitusjohtaja Eva Mikkola-Karlström osallistui sekä varustamon päällystöpäivään, että päällystön koulutuspäiviin.

Öppenhet är ett trumfkort

Rederiet tror att informationsdelning ger resultat

En kall vecka i februari samlades det åländska rederiet Godby Shippings befäl och kontorspersonal till ett gemensamt möte i konferenslokalerna på Hamburger Börs i Åbo.

Dagarna innan hade befälsrepresentanterna tillbringat i skolbänken. På kursen Maritime Resource Management som sjöfartsskolan i Åbo skräddarsytt åt rederiet, fördjupade man sig i hur man kan öka säkerheten genom mänskliga faktorer som kommunikation, attityder och arbetsplatskultur.

Befälsmötet gick i viss mån gick under samma tema.

Befälsdagen är en tradition på rederiet. Deltagargruppen har nyligen utvidgats från befälhavare och maskinchefer till överstyrmän och maskinmästare.

– Varje år håller vi tre möten med samma innehåll, så att alla har möjlighet att delta, berättar rederiets vice vd Eva Mikkola-Karlström

Bekantskap stiftas

Enligt Mikkola-Karlström är det bra att deltagarna före mötet har tillbringat tid tillsammans under utbildningen.

– Det hördes direkt på sorlet att deltagarna redan kände varandra.

Ett av målen med dagen är just att man ska stifta bekantskap med varandra.

– De som arbetar på olika fartyg träffar dels varandra, dels kontorspersonalen.

Mötet ordnas på neutral mark.

– Det är lättare att diskutera när man befinner sig på en neutral plats i stället för på kontoret.

Befälsmötet har ett varierat innehåll. Under mötet går man igenom re-

deriets ekonomi, budget och befraktningar.

– Vi siar om framtiden. Vi diskuterar dockningar och fartygsunderhåll. Vi informerar om personalfrågor, eller som den här gången när representan-

Sjöpersonalansvarig Sari Törnroos och personalassistent Josefine Grangård gratulerade maskinmästare Antti Lepistö för att ”nybygget” färdigställts och överlämnade en nalle till familjens senaste tillskott. Bild: Eva Mikkola-Karlström.

ter från företagshälsovården berättar om arbetshälsofrågor.

Information engagerar

– När man vet vad som är på gång är det enklare att engagera sig i arbetet, motiverar Mikkola-Karlström bolagets öppna inställning.

Den vice vd:n ser ett samband mellan informationsdelningen och företagets resultat.

– Befälen har nytta av informationen i sitt eget arbetet. När man förstår företagets mål är det enklare att förverkliga dem.

Tillsammans med fartygens befäl har man på tidigare möten formulerat rederiets värden i ord.

– Ett av de viktigaste värdena är kundorientering. En nöjd kund garanterar fartygen tillräckligt med jobb. Hög kvalitet vittnar om pålitlig service. Långsiktighet inkluderar både engagerade kunder och anställda. Flexibilitet gör det enklare att anpassa sig

till förändringar. Gedigen sakkunskap, yrkeskompetens och erfarenhet utgör grunden till hela verksamheten.

Information via Flaskposten

Rederiets interna kommunikation är öppen även i övrigt. Kontoret skickar regelbundet ut sin personaltidning Flaskposten till fartygen och hem till besättningarna.

– Alla som jobbar på rederiet får samma information samtidigt.

Tidningen tar upp sådant som är aktuellt på rederiet. I Flaskposten önskar man också nya medarbetare välkomna och tackar dem som ska sluta på rederiet för sina arbetsinsatser.

– Vi märkte tidigt att det är bra att dela med sig av information. Alla behöver inte veta allt, men det finns information som är bra att dela öppet med alla.

I början kom fartygens besättningar från olika håll i Finland, nu kommer de från Finland, Sverige, Estland och

Filippinerna. Flaskposten når ut till alla, rentav på tre språk.

Tidningen distribueras via e-post, men ges fortfarande efter mer än 20 utgivningsår ut även i pappersformat.

– Pappersindustrin i Finland har alltid varit en av våra viktigaste kunder. Pappersversionen av Flaskposten är på sätt och vis ett tacksamhetsbevis till en bra kund, ler Mikkola-Karlström.

Hon knäpper en bild på kaffepausen vid befälsmötet och lägger upp den på rederiets Facebooksida. Där lägger man också upp bildhälsningar från vardag och fest ombord på fartygen. I sociala medier informerar kontoret dessutom till exempel om fortsatta befraktningsavtal. Och glömmer inte bort att tacka alla som arbetar på fartyget för sina goda arbetsinsatser, som ledde till att avtalet förlängdes. ò

Johan Sjöblom, Jussi Österman Martti Väänänen och Sari Törnroos diskuterade under kaffepausen på befälsdagen.

teksti ja kuva Pekka Karppanen

Helsingin Sailors Home

viime vuonna Linnankadulle valmistunut rakennus alkaa täyttyä. MEPA muutti taloon kesällä, ja siitä lähtien asuinhuoneistoja on vuokrattu. Asunto Oy Helsingin Sailors Homen tilanne on hyvä.

Rakennusvaiheessa oli kuitenkin aikamoisia haasteita. Asunto-osakeyhtiö joutui tammikuussa 2017 purkamaan rakennusyhtiö Larmix Oy:n kanssa tehdyn urakkasopimuksen toistuvien viivästyksien ja hankaluuksien vuoksi.

Larmix voitti pääurakasta järjestetyn tarjouskilpailun. Valintaa suositteli myös hankkeen rakennuttajakonsultti Arto Palo, joka toimi vastaavissa tehtävissä myös Vuosaaren merimieskeskuksen rakentamisen yhteydessä. Rakentamissopimus Linnankatu 3:n urakasta tehtiin kesällä 2014.

– Tuolloin toimittiin hankintalain mukaisesti. Kukaan ei myöskään valittanut kilpailutuksesta, joten siihen osallistuneet

hyväksyivät sen, sen aikainen MEPAn ja Asunto Oy Helsingin Sailors Homen puheenjohtaja Esa Lonka kertoi.

Urakkasopimuksen purkamisen jälkeen asunto-osakeyhtiö hoiti rakentamisen loppuun projektijohtoperiaatteella.

Hanke teetti töitä myös Merimiespalvelutoimistolle

Toimitusjohtaja Sampsa Sihvolalle viime vuosi oli kiireistä aikaa. Monet mukavat tapahtumat ja merimiesturnaukset jäivät väliin rakennusasioiden vuoksi. Larmixin jäljiltä riitti sotkuja selvitettäväksi.

– MEPAn toimintaan rakennukseen liittyvät työt eivät ole vaikuttaneet. Työntekijät ja vierailevat merenkulkijat ovat olleet erittäin tyytyväisiä uusiin tiloihin, Sihvola kertoi.

Linnankadun rakennus sai laajaa huomiota, kun Helsingin Sanomat kirjoitti siitä muutamaan otteeseen. Lehtijutuissa oli

valitettavasti useita virheitä ja epämääräisyyksiä. Esimerkiksi tilinpäätöstietoja ei ole peitelty – niitä eivät asuntoyhtiöt muutenkaan toimita Patentti- ja rekisterihallitukselle.

Kiinnostus asuntoihin on ollut runsasta. Lehtijuttujen jälkeen on tehty useita vuokrasopimuksia, vapaana oli maaliskuun puolivälissä enää muutama asunto.

– Meillä on ollut loistava organisaatio hoitamassa hommia. Onnistuimme hyvin saattamaan projektin loppuun, Sampsa Sihvola sanoi.

Helsingin Sailors Home -rakennuksessa on 38 asuntoa sekä Merimiespalvelutoimiston pääkonttori.

byggnaden på Slottsgatan som stod klar förra året börjar fyllas på. SSB flyttade in i huset i somras och sedan dess har bostadslägenheter hyrts ut. Statusen är god för Asunto Oy Helsingin Sailors Home.

Byggskedet innebar dock en hel del utmaningar. I januari 2017 tvingades bostadsaktiebolaget häva entreprenadavtalet med Larmix Oy på grund av upprepade förseningar och problem.

Larmix vann anbudsförfarandet om huvudentreprenaden. Valet rekommenderades även av projektets byggkonsult Arto Palo, som hade motsvarande uppgifter vid bygget av Nordsjö sjömanscenter. På sommaren 2014 ingick man ett byggavtal för entreprenaden på Slottsgatan 3. – Vi följde upphandlingslagen. Ingen klagade heller på anbudsförfarandet, så alla som deltog godkände det, säger Esa

Lonka, som då var ordförande för SSB och Asunto Oy Helsingin Sailors Home.

Efter att entreprenadavtalet hade hävts, ledde bostadsaktiebolaget projektet resten av byggtiden.

Projektet gav även Sjömansservicebyrån jobb

För verkställande direktör Sampsa Sihvola var förra året hektiskt. Han fick hoppa över många roliga evenemang och sjömansturneringar på grund av byggärenden. Det fanns en hel del saker att reda ut i röran efter Larmix.

– Arbetet med bygget har inte påverkat SSB:s verksamhet. Personalen och de besökande sjöfararna har varit mycket nöjda med de nya lokalerna, berättar Sihvola.

Byggnaden på Slottsgatan fick stor uppmärksamhet när Helsingin Sanomat skrev

några artiklar om den. Tidningsartiklarna innehöll dessvärre flera felaktigheter och otydligheter. Till exempel har man inte försökt dölja bokslutsuppgifterna – bostadsaktiebolag skickar inte in dem till Patent- och registerstyrelsen.

Intresset för bostäderna har varit stort. Efter tidningsartiklarna har man ingått flera hyresavtal och i mitten av mars fann endast ett fåtal lediga lägenheter.

– Vi har haft en utmärkt organisation som har skött allting. Vi lyckades föra projektet i hamn till slut, säger Sampsa Sihvola.

Helsingin Sailors Homes byggnad innehåller 38 bostäder och Sjömansservicebyråns huvudkontor. ò

Jorkin vaimo Pirkko ja suomalaismerimiesten tuntema Pancho Veracruzin pilarikongilla.

Kaliforniasta

Meksikoon

Vanha Veracruz -seiluri Jorma Grönlund lähti vaimonsa

Pirkon kanssa Kaliforniaan ja sieltä Meksikoon. He tekivät Meksikon kiertomatkan bussikyydillä.

Lähdimme matkaan Tijuanasta. Matkatavarat jätetään käsimatkatavaroita lukuun ottamatta bussiyhtiön haltuun ja laiturille pääsee turvatarkastuksen kautta vähän ennen lähtöä. Bussit ovat erittäin hyvin varusteltuja ja yhtiö tarjoaa välipalaa.

Penkit ovat tilavampia kuin Suomessa ja kääntyvät lähes. Matkan varrella pysähdytään parin tunnin välein vartioiduissa terminaaleissa. Eräällä asemalla matkustajat joutuivat siirtämään tavaransa läpivalaisulinjalle, jossa ne tarkastettiin ja bussi skannattiin.

Ajelimme muutaman tunnin USA:n ja

Meksikon rajalinjan lähellä. Rajalla on viitisen metriä korkea teräsaita, joka näytti läpipääsemättömältä. Matka 150 000 asukkaan Navajoaan Sonoran osavaltioon kesti noin 17 tuntia ja saavuimme aikataulun mukaan.

Siirryimme hotelliimme taksilla. Ne ovat täällä edullisia käyttää, mutta on hyvä varmistaa hinta ennen taksiin nousua. Seuraavan päivän ohjelmassa oli vierailu 50 km päässä sijaitsevaan hopeakaupunkina tunnettuun Alamokseen.

Kuusi tuntia moottoritiellä

Vietettyämme Navojoassa kolme yötä matkamme jatkui päiväbussilla kohti Ma-

zatlania Tyynenmeren rannalle. Turismilla on suuri merkitys Mazatlanissa. Hyvin usein meitä taikinanvärisiä luullaan pohjoisen naapurimaan kansalaisiksi, mikä nostaa hintoja. Täällä näkyy myös saksalaista vaikutusta. 100 vuotta sitten saksalaisia tuli ja he alkoivat kehittää kaupunkia ja satamaa.

Vanha idyllinen hotellimme oli aivan rannassa, mutta vähän petyimme huoneen järjestelyihin ja sijaintiin. Respassa oleva henkilö oli oikein yhteistyöhaluinen ja seuraaviksi öiksi saimme meitä tyydyttävän huoneiston.

Toisena päivänä suuntasimme saaristoristeilylle, jolle lähti useita lähihotellien

Näkymä Pemex

towerille, jota suomalaismerimiehet saivat

katsella vastapäiseltä laiturilta.

Kuva: Wikipedia.

vieraita. Ryhmä hitsautui heti yhteen jo bussissa, jolla ajelimme satamaan. Edustettuna olivat Kanada, USA, Meksiko ja pari härmäläistä eli me. Aluksemme lähdettyä näimme kaikki rahtilaivat ja yhden luxusristeilijän, taisi olla Masa-Yardsin tekoa. Satamassa on ennen vieraillut useita suomalaisaluksia, kuten Waasa Leader. Sataman pohjukassa oli lukematon määrä kalastusaluksia, tonnikalatroolareita, katkatroolareita, verkkokalastukseen tarkoitettuja aluksia. Turistioppaan mukaan maailman suurimmassa kalasatamassa elinkeinon piirissä työskentelee yli 5000 ihmistä, joista naisia on noin 3000. Retkemme eteni mangrovemetsikössä risteilevien väylien mukaan. Siirryimme traktorin lavalla saaren toiselle puolelle upealle beachille nauttimaan meksikolaista lounasta. Täällä oli mahdollisuus uida Tyynessä valtameressä tai vaan ihailla luontoa. Lounaan jälkeen suuntasimme veneellämme takaisin kohti Mazat-

lania. Matkan aikana ruokimme pelikaaneja kädestä pitäen. Loistava ja ikimuistettava retki.

Mahtavia vuoristomaisemia

Seuraava kohteemme on sisämaassa 1,5 km korkeudessa sijaitseva kaupunki Guadalajara. Meksikon kolmanneksi suurimmassa kaupungissa on mm. Hospicio Cabanas, joka rakennettiin 1800-luvun alussa orpojen, vanhusten ja invalidien hoivakodiksi. Sairaala on ollut Unescon maailman perintökohde vuodesta 1997.

Täällä asuimme Tlaquepaquen kaupunginosassa pienessä perhehotellissa, jossa

Näimme Masa-Yardsilla tehdyn risteilijän ja monia rahtilaivoja

oli erittäin miellyttävä ja kohtelias henkilökunta, jonka kanssa asiat sujuivat joustavasti.

Lähikeskusta oli kivenheiton päässä.

Kaupunki on tunnettu käsityöläisyydestään. Vierailu kaivertajan verstaassa oli mahtava kokemus, hän oli valmistanut monenlaista esineistöä; hienosti kaiverrettu ruumisarkku, pienimpinä lintuja, nisäkkäitä.

Seuraavana aamuna saimme lukea lehdestä ikävän uutisen. Hotellimme lähistöltä oli autosta löytynyt kolme ammuttua ruumista. Ammuskelu oli tapahtunut keskellä päivää. Yleensä liikuimme kaupungilla valoisaan aikaan ja tietenkin selvin päin.

Näköalapaikat kerrosbussissa

Guabalajarasta lähdimme aamubussilla kohti Puebla de Zaragozaa. Bussi oli super

Veracruzin karnevaaliaikaan riitti kaduilla kuhinaa.

primera class, jossaoli aluksi vain muutama matkustaja. Onneksemme kolmannelle keulapaikalle tuli Volkkarin tehtaan tekniikan konsulttina toimiva Domingo. Volkkarin autotehdas on yksi merkittävimpiä työllistäjiä Pueblassa. Tutustuimme matkan aikana siinä jutellessamme, hän oli tyypillinen meksikolainen, ystävällinen ja avulias.

Puebla oli ainut matkamme kaupunki, josta olin kuullut etukäteen noin 50 vuotta sitten erään señoritan suusta. Tämä señorita pyöri M/S Adenyssä. Hän oli hippi, joka kulki Shakespearen kirja kainalossaan ja oli kotoisin Pueblasta. Hippi kertoi kotikaupungistaan ja väitti että Hitler asuu hänen kotitaloaan vastapäätä.

Saapuminen Pueblaan ajoittui juuri illan hämärtymiseen. Pari tuntia ennen Pueblaa aloimme etsiä katseillamme Popocatepetl-vuorta, joka on Meksikon toiseksi korkein vuori, yli 5425 m merenpinnasta.

Päästyämme perille matkamme ensimmäinen ongelma tuli esille: missä matkatavarat? Bussin ruumasta niitä ei löytynyt. Tässä vaiheessa Domingo astui esiin ja alkoi hillitön laukkujen etsintä. Parin tunnin kuluttua selvisi, että laukut oli laitettu seuraavaan autoon.

Aamulla menimme Domingon ja vaimonsa Blancan kanssa bussiasemalle hakemaan laukkuja. Bussiyhtiö toimi loistavasti.

Lämpömittari näytti aamulla yhtä pakkasastetta, mutta lähdimme Domingon ja vaimonsa opastuksella tutustumaan kaupunkiin. Kaupungissa on 365 toinen toistaan upeampaa kirkkoa, tuomiokirkko on valmistunut 1648 ja on Meksikon toiseksi suurin kirkko. Kaupungin keskusta on julistettu UNESCOn maailmanperintökohteeksi.

Veracruzin karnevaalit

Matkamme pääkohde Veracruz on tuttu kaupunki aikaisemmilta käynneiltä jo vuodesta 1968, viikkoa ennen olympialaisia olin täällä M/S Adeny'llä. Varasimme Airbnb:n kautta 3h+k huoneiston. Vuonna 2019 perustamisesta tulee kuluneeksi 500 vuotta ja nyt jo näkyy kaupunkikuvassa, että silloin on monenlaista tapahtumaa tarjolla.

Veracruzin ohjelmamme piti sisällään

kuntoilua, puolimaratonin ja karnevaalit. Karnevaalit on vuoden päätapahtuma, johon kaupunki valmistautuu useiden viikkojen ajan. 10 kilometriä pitkälle rantabulevardille rakennetaan katsomot karnevaalikulkueita varten. Esiintyjiä tulee Etelä-, Keski- ja Pohjois-Amerikasta ja yleisöä noin miljoona.

Kaupungissa järjestettävä vuosittainen puolimaraton kerää myös laajan joukon kuntoilijoita ja kilpaurheilijoita ympäri maailman. Tämän vuoden puolikkaaseen ilmoittautuneita oli lähes 8000 hen-

kilöä, minä niissä mukana. Ilmoittauduin jo hyvissä ajoin syksyllä. Seura, jota edustin näissä karkeloissa, oli MEPA. Hyvän valmistautumisen jossain vaiheessa pohkeen alaosa alkoi krampata jo pienessäkin rasituksessa. Minulla oli mukana kävelysauvat, joiden kanssa tein aamulenkit. Päätin, että en seuraa maratonia katsomosta, vaan sauvakävellen tapahtuman sisällä.

Menin noutamaan kisapaketin World Trade Centeristä päivää ennen tapahtumaa. Tunnelma paikalla oli katossa: musiikki soi, oli tanssijoita ja monia muita esiintyjiä. Tällaiseen tapahtumaan osallistuminen vaatii pitkäaikaisen henkisen ja fyysisen valmentautumisen. Olen itse osallistunut Suomessa useisiin massatapahtumiin kuten Finlandia-hiihtoihin ja Sulkavan suursoutuihin.

Seuravana aamuna startti oli klo 07.00, sovin monen suomalaisen skönön tunteman Panchon kanssa, että hän vie minut sauvoineni taksillaan starttipaikalle. Matkatessamme starttipaikalle otimme matkan varrelta vielä kolme juoksijaa kyytiin. Starttipaikalla oli noin 8000 juoksijan

lisäksi saman verran huoltajia ja järjestäjiä. Tämä oli loistavaa katseltavaa valkenevan Meksikonlahden äärellä. Juuri ennen lähtöä tein lopullisen päätöksen: en pistä numerolappua rintaani, olen mukana sauvakävelevä härmäläinen.

La bamban soidessa startattiin, kärki säntäsi matkaan juosten ja massa liikkui kävelyvauhtia ensimmäiset 2–3 km. Minä sauvoineni olin varmaan yksi nähtävyys, ehkä ensimmäinen sauvakävelijä tässä tapahtumassa. Kannustuksia sain paljon osallistujilta, kuten myös yleisöltä, sauvojani annoin monille kokeiltaviksi.

Saattaapi olla, että ensi vuonna on myös sauvakävelijöiden sarja. Jostain syystä jätin menemättä maaliin, näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt laittaa vaan numero rintaan ja kävellä maaliin.

Tämän jälkeen alettiin valmistautua karnevaaleihin. Matkustelimme Veracruzin lähiympäristössä. Retkelle Catemacon kaupunkiin lähdimme pikkubussilla viiden muun ihmisen kanssa. Matka suuntautui ensin 1830 perustetulle sikaritehtaalle, jossa myös sikarimies Bill Clinton on vieraillut. Lähes koko päivän satoi ja lopullisesti kastuimme Cascada del Salto de Eyipantlan vesiputouksilla.

Sen jälkeen tehtiin veneretki Catemaco-järvelle, jossa oli shamaanin vastaanotto. Paikka oli hyvin primitiivinen ja sitä hoiti muutama ihminen. Pari naista kävi vastaanotolla ja kertoivat shamaanin päästäneen heistä ulos negatiivisen energian. Paluumatkalla vierailtiin olmeekkipuistossa, jossa on suurin tiedossa oleva olmeekin päätä kuvaava patsas. Olmeekki-intiaanien kukoistuskausi oli 1200-400 ennen ajanlaskumme alkua. ò

Jorma "Jorkki" Grönlund nostalgiatunnelmissa Veracruzissa.

Kotkalaisten luokkakokous

teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Merimiesammattikoulussa vuonna 1992 aloittaneet oppilaat ovat pitäneet yhteyttä, vaikka laivoilla seilaa enää muutama tuon ajan opiskelijoista. Ensimmäisen kerran porukka kokoontui nelisen vuotta sitten. Nyt tavattiin Kotkan Klubilla helmikuun alussa.

ilta käynnistyi iloisissa tunnelmissa, kun aikoinaan Kotkan Merimiesammattikoulun talouspuolella ja perusopintolinjalla opiskelleita ihmisiä alkoi saapua klubille. Valmistuttuaan useimmat olivat työskennelleet laivoilla jonkin aikaa, kunnes syystä tai toisesta tie oli vienyt maihin.

– On harvinaista, että me voimme pitää yhtä, vaikka olemme päätyneet hyvinkin erilaisiin töihin. Toki tänään on mukana merenkulun ammattilaisia aina laivan päällikköön asti, Riikka Hollo kertoi.

Hän oli organisoinut tapahtuman apunaan Mervi Siren, joka sai järjestettyä erinomaiset tilat ja tarjoilut hienosta Kotkan Klubin kiinteistöstä.

Kumpikin kiitteli merenkulkijoille ominaista yhteishenkeä, joka on säilynyt ammatinvaihdosta huolimatta. Tämän allekirjoitti myös Minna Kivinen, joka koulun jälkeen seilasi jonkin aikaa matkustajalaivoilla.

– Olemme pitäneet yhteyttä sosiaalisessa mediassa. Facebookia on paljon moitittu, mutta tällaisen tapaamisen toteuttamisessa se on oiva apuväline, Minna kehui.

Opiskeluajan ilmapiiri on säilynyt

Neljännesvuosisata sitten tämä energinen ryhmä oli viettänyt reipasta opiskelijan elämää. Asuntolassa meno oli välillä villiä ja lisää vauhtia haettiin tuon ajan suositusta Caramba -ravintolasta.

– Elo on siitä itse kullakin rauhoittunut, mutta positiivinen asenne ja yhteishenki ovat on-

neksi säilyneet, Sami Ristiniemi kuvaili opiskelukavereidensa asettumista aloilleen.

Nykyisin kolmea K -kauppaa pyörittävä Sami heitti koulun jälkeen keikkaa tarjoilijana matkustajalaivoilla.

Vanhojen kavereiden näkeminen piristi kaikkia. Täällä ei puhuttu sairauksista tai tuttujen kuolemisista, vaan iloisemmista asioista. Maihin siirtyneet eivät juuri haikailleet takaisin merille.

– Minä kyllä välillä haaveilen merillä työskentelystä. Olisi mukava joskus työskennellä rahtilaivalla, tuumi Riikka Hollo ja kehotti juhlaväkeä siirtymään pöytään.

Kotkan Klubi oli kattanut kokoustajille pitkän pöydän ja esitteli illan tarjoilut. Kuulumisia vaihdettiin edelleen ruokia odoteltaessa.

Ilta jatkui Kotkan yössä Kesken pääruuan tuli junassa istuvalta Pasi Kinnarilta tekstiviesti, jos-

sa hän ilmoitti myöhästymisestä. Paluupostissa lähti yhteiskuva juhlaväestä, johon Pasi vastasi, ettei tunne ketään. ”Ei haittaa, täällä kaikki tuntevat sinut”, viestitettiin yhteistuumin Kotkaa lähestyvälle laivakokille.

Pasille löytyi paikka Timo Nummen vierestä – miehet olivat viikkoa aikaisemmin pelanneet Maarianhaminassa salibandya merimiesturnauksessa.

Ruokailun jälkeen avattiin Kotkan Klubin salakapakka, mistä monet siirtyivät vielä kaupungille karaokeen ja muihin jatkopaikkoihin. Kokoonkutsuja Riikka oli tyytyväinen, että saatiin näin paljon samanhenkistä porukkaa kokoon.

– Tapaamme varmasti vielä näissä merkeissä. Yritetään saada myös opettajia mukaan, niin kuin edellisessä Seurahuoneella järjestetyssä tapahtumassa, Riikka Hollo suunnitteli.

Pelimiehet Timo Nummi ja Pasi Kinnari kohtasivat Kotkassa – viikkoa aikaisemmin väännettiin matseja Maarianhaminan salibandyturnauksessa.

Kotkabornas klassträff

Eleverna som började på sjömansskolan 1992 har hållit kontakten, även om bara ett fåtal av dem fortfarande arbetar ombord. Gänget hade sin första återträff för ungefär fyra år sedan. Nu träffades de på Kotkan Klubi i början av februari.

stämningen var god när de tidigare eleverna på ekonomisidan och grundutbildningen vid sjömansskolan i Kotka började droppa in på klubben. Efter examen hade de flesta arbetat ombord en tid innan de av olika anledningar hamnade i land.

Riikka Hollo arrangerade evenemanget med hjälp av Mervi Siren, som hade lyckats ordna utmärkta lokaler och utsökt servering i Kotkan Klubis vackra fastighet. De båda tackade för den goda sammanhållningen, som är kännetecknande för sjöfarare, och som har bestått trots att många bytt yrke.

För ett kvartssekel sedan levde den här energiska gruppen ett livligt studentliv. Ibland gick det vilt till på internatet och när man ville ha ytterligare fart och fläkt besökte man den då populära restaurangen Caramba.

Alla levde upp när de träffades sina gamla kamrater. Här pratade man inte om sjukdomar eller bekanta som gått

bort, utan om roligare saker. De som numera arbetade i land, längtade inte tillbaka till sjöss.

Efter middagen öppnades Kotkan Klubis lönnkrog och därifrån drog många vidare till stan på karaoke och till andra ställen. Riikka som hade bjudit in till träffen var nöjd över att ha lyckats samla ihop så många likasinnade. ò

Kotkan merikoulussa 1990 -luvun alussa opiskelleet merenkulkijat kohtasivat Kotkan Klubilla helmikuun alussa. Porukka pitää tiiviisti yhteyttä, vaikka useimmat ovat siirtyneet maihin töihin.

Koulutiellä

telehallituksen radio-osasto koulutti Helsingissä radiosähköttäjiä 1970-luvun alkupuolelle asti. Oppilaaksi hakeutuvan ei ollut tarvinnut merta ja laivaa nähdäkään, mutta sähkötystaito piti olla. Keskikoulukin vaadittiin, vaikkakin viimeisillä kursseilla ylioppilaita oli suurin osa.

Kansainvälisiä radiosähköttäjiä työllisti merenkulun lisäksi ainakin poliisi, rajavartiosto, lentoliikenne, Ilmatieteen laitos ja Ulkoministeriö. Laivastokin vierailuillaan ulkomaille.

Helsingin rautatieasemalle saavuin kaukojunalla aamulla 1.9.1970. Paikallisessa sanomalehdessä asuntoja tarjottiin vuokralle runsaasti. Jo iltapäivällä oli kortteerista kontrahti: reilun 10 neliön huone. Vuokra 160 mk/kk. Kaverina majaili Lieksasta kotoisin oleva Wärtsilän hitsari. Kahden sängyn lisäksi huoneessa oli tuoli ja kirjoituspöytä. Ja pöydällä lamppu.

Rahapula ei ollut esteenä koulunkäynnille. Valtio takasi pankin myöntämän opintolainan 300 mk/kk. Rahaa riitti ruokaankin, muttei enää bussikyytiin. Messuhallin kulmilta kertyi yli viiden kilometrin tallustaminen Lauttasaaren perukoille Särkiniementie viiteen. Talvimyrskyissä Lauttasaaren siltaa puskiessa tuli vakuuttuneeksi onnistuneesta ammatinvalinnasta: ainakin pääsisi sisähommiin.

Radiosähköttäjäkokelaita oli valittu 24. Monet olivat tuttuja varusmiesajalta ja kaikilla oli armeijan opettama sähkötystaito.

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

Oppiaineet: sähkötys lähetys/vastaanotto, radiotekniikka, sähkötekniikka, radioliikenne, matematiikka, englanninkieli, meripalveluoppi. Myös huolellisuus arvosteltiin. Ensiapukurssille ja palkanlaskentaan riitti pelkästään läsnäolo.

sähkötyksen harjoittelussa käytettiin edellisen vuosisadan nauhalaitteita. Kun sähkötysavainta painoi, paperinauhalle piirtyi musteviivaa. Lähetyskokeet tarkastettiin näiltä nauhoilta. Pisteen tuli olla piste ja viivan viiva ja niiden välissä oikeanmittainen väli. Aikanaan radioytissä sai tottua lähettäjiin, joiden pisteissä ja viivoissa ei erityisemmin eroja erottanut.

Armeijan radiosanomat olivat viiden merkin koodiryhmiä. Toisen luokan vaatimus oli 60 merkin minuuttivauhti, siviilissä 80 merkkiä. Siviilien selväkielisissä sähkösanomissa oli rannetta remputettava vähintäin 100 merkkiä minuutissa.

Vastaanottoa varten oli jokaisen oppilaan istumapaikan vieressä reiät kuulokkeille. Joku toi luokkaan kasettisoittimen ja kytki kuulokeverkkoon. Kovin pitkäveteisillä tekniikan tunneilla pystyi kuuntelemaan kasetilta pauhaavaa popmusiikkia.

Suurin kynnys radioyhteyksien harjoittelussa oli uskallus jättää kynä pöydälle ja pelkästään kuuntelemalla ymmärtää vasta-aseman lähetystä. Samoin kuin kuunnellaan puhetta.

Radio- ja sähkötekniikan opetus oli insinöörivetoista. Aloitettiin perusteista: e = mc toiseen eli suhteellisuusteoria. Mahtoiko tästä johtua, että parin viikon jälkeen kurssilaisia oli enää 20.

Ns. laboratoriotöissä napsauteltiin hauenleukapiuhoja erilaisiin sähkökytkentöihin. Jostakin namiskuukkelista väännettiin ja ihmeteltiin, kuinka yleismittareissa jokin viisari nousi, jokin laski. Näistä tuloksista kirjailtiin laboratorioseloste. Värittömät ja sekavat raportit palautuivat insinööriltä paljon värikkäämpinä punakynällä koristeltuina. Tärkeimpänä oppina jäi mieleen, että sähkön kanssa puuhaillaan aina toinen käsi taskussa.

siirtyvän meriliikenteen käsikirja sisältää tuhansittain pykäliä ja taajuuksia, sadoittain Q-lyhenteitä alkaen QOA päättyen QUY. Lisäksi kymmenittäin muita radioliikenteen lyhenteitä. Tuoretta kirjaa silmäillessä tuntui, että tässäpä kammottava opus. Vaan olikin mielenkiintoisin oppiaine, kun säädöksiin perehdyttiin käytännön esimerkein. Myöhemmin radioliikenteen opettaja vaihtui. Aiemmat pelot toteutuivat: tunnilla luettiin vuoron perään radio-ohjesäännön pykäliä. Välttämättä ei ymmärretty, mitä lakiteksti tarkoitti käytännössä.

Kesäloman ajaksi onnistuin saamaan kansioppilaan vakanssin tankkilaivan matkaan Mustallemerelle ja takaisin. Junkin tariffipalkka oli 435 markkaa. Tankkilisä ja ylityöt lisäsivät neljänneksellä. Ulosmaksussa tuli vielä loma- ja ruokaraha ja vastikkeet. Niinpä opintolainan kera syyslukukaudella riitti raha välillä jopa bussikyyteihin kouluun. Investoin kirjoituskoneeseen ja 10-sormijärjestelmäoppaaseen. Myöhemmin laivoissa sai kaiken radioliikenteen kirjoitetuksi suoraan siististi kirjoituskoneella.

Radio-osaston johtaja jakoi 17. joulukuuta todistukset ja sertifikaatit 18 kurssin läpäisseelle radiosähköttäjälle. Minulla oli hyvä tilanne: ryntäsin kiireesti juna-asemalle ja Turkuun. Samana iltana olin Naantalissa uudessa työpaikassani. Kaikkien merenkulkijoiden tuntema WHITE ROSE oli lähdössä liikenteeseen maattuaan viljavarastona koko syksyn. Ensimmäistä kipinänjobiani olen aiemmin muistellut tässä lehdessä. 15 vuotta sitten. ò

Merimiesilta ravintola Salvessa

Ravintola Salve tarjosi mukavan merimiestapahtuman vanhoille kanta-asiakkailleen. Suurin osa vieraista oli ikäpolvea, joka oli nähnyt hyvinkin vauhdikkaita iltoja maineikkaassa merimieskapakassa.

Vuoden 2018 helmikuun lopussa meno oli meno tuntuvasti rauhallisempaa. Paikalla oli lähes 70 vierasta. Useampikin oli tulossa, mutta kova pakkanen ja moneen merenkulkijaan iskenyt flunssa harvensi joukkoa. Kun pöydät alkoivat täyttyä , ravintolajohtaja Linda Rosilainen toivotti vieraat

tervetulleiksi ja kehotti nauttimaan talon antimista. Merimiesilloissa on perinteisesti tarjottu mehevää lohisoppaa ruisleivän kera.

Illan mittaan keskusteltiin monista laivoista, varustamoista ja merenkulkijoista. Käytiin läpi poissaolevia, ovatko vielä hengissä, vai ovatko siirtyneet albatrosseiksi. Suunniteltiin myös tulevia tapahtumia, kuten Nielsen Nostalgiaa ja jäänmurtajamiesten risteilyä.

Tunnelma oli loistava, vaikka juhliminen olikin hillittyä. Tänä vuonna oli yhdellä seinällä merimiestaiteilija Risto Honkaharjun maalauksia, joista muutama myytiin heti saman tien.

Ilta kului nopeasti. Kaikki kiittelivät ravintola Salvea hienosta tavasta pitää merimiesperinteitä yllä.

Sjömanskväll på restaurang Salve

Salve bjöd sina gamla stamgäster på en trevlig tillställning. De flesta tillhörde generationen som har varit med om fartfyllda kvällar på den ryktbara sjömanskrogen.

I slutet av februari 2018 gick det lugnare till, trots att närmare 70 gäster var på plats. Ännu fler hade för avsikt att komma, men den stränga kylan och influensasäsongen gallrade bland deltagarna. När borden

började fyllas önskade restaurangchef Linda Rosilainen gästerna välkomna.

Under kvällens gång hann man prata om många fartyg, rederier och sjöfarare. Man gick igenom alla som inte närvarade, om de fortfarande levde eller hade blivit albatrosser. Man planerade också kommande evenemang som Nielsens nostalgikryssning och isbrytarmännens kryssning.

I år hängde sjömanskonstnären Risto Honkaharjus målningar på väggen. Stämningen var på topp och kvällen flög iväg. Alla tackade restaurang Salve för att de håller sjömanstraditionerna vid liv. ò

Perinteen mukaisesti Salve tarjosi merimiesvieraille maukasta lohikeittoa ja ruisleipää.

Vuorenmaan Ossi ja Heiton Mara opiskelivat Kotkan Merenkulkuopistossa 50 vuotta sitten.

Pöydissä riitti juttua monista laivoista, varustamoista ja merenkulkijoista.

Nurmisen Tapsa värväsi väkeä jäänmurtajamiesten risteilylle. Salven seinillä nähtiin merimiestaiteilija Risto Honkaharjun maalauksia, joista muutama myytiin saman tien.

MERIMIESILTA VUOSAARESSA

Finnlinesin Superliner -aluksia muisteltiin Merimieskeskuksessa.

teksti Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola

Vuosina 1971–1981 Suomen lipun alla purjehtineet maineikkaat monitoimialukset ovat vielä hyvässä muistissa. Nelisenkymmentä merenkulkijaa istui iltaa loppiaisen jälkeisellä viikolla kuuntelemassa esityksiä ja tapaamassa vanhoja seilauskavereita.

– Vanhin tuttuni täällä on Niilo Savolainen, jonka kanssa seilattiin vuonna 1969, kertoi tuon ajan messikalle Lauri Vuorinen ja viittasi vanhaan Finntraderiin vuodelta 1953.

Miehistö-messi- ja byssatilat olivat 1950 -luvulla rakennetuissa laivoissa epäkäytännöllisiä verrattuina 1970 -luvun innovaatioihin Finnsailoriin, Finnbuilderiin ja Finn-Ameriin.

– Tilat olivat tuohon aikaan aivan en-

nennäkemättömät – olisivat huippua vieläkin, kehui Risto Nikula Pekka Karppasen haastattelussa.

Myös laivojen lastinkäsittelyominaisuuksiin oli panostettu. 1970 -luvun alussa kappaletavaralastit olivat vielä varsin yleisiä, muun muassa paperirullia kuljetettiin paljon. Uutta olivat muun muassa Naviren kanssa kehitetyt sivuportit.

Lastauksesta saatiin käsitys digitoidusta mainosfilmistä, johon oli äänitetty Markku Anttilan selostus. Hän toimi aikoinaan kansipäällystötehtävissä Superlinereilla.

Laivat merimiesten mieleen

Tiloja ja ominaisuuksia saatiin ihailla kuvien lisäksi myös Raimo Lappalaisen rakentamasta Finnsailorin pienoismallista,

sekä Risto Nikulan huolella säilyttämästä turvallisuuskaaviosta. Laivatyypin miehistömäärä oli 29 – kolmessa aluksessa ehti 10 vuoden aikana palvella melkoinen joukko merenkulkijoita, vaikka tuolloin lomajärjestelmät olivat nykyistä heikompia.

Finnlines ja laivojen omistajat eivät kuitenkaan olleet niihin läheskään yhtä tyytyväisiä kuin merenkulkijat.

– Laivat menivät aluksi Pohjois-Amerikan linjalle, mutta lastimäärien pienennyttä linja lopetettiin ja ne rahdattiin vuosina 1976–1977 Persianlahden linjalle. Tämä olikin ainoa ajanjakso, jolloin ne tuottivat jotain, Finnlinesilla ja Atlanticargolla tuohon aikaan toiminut Kurt Winqvist totesi.

Persianlahden ja Yhdysvaltojen itärannikon välisestä liikenteestä laivat siirtyi-

vät Atlanticargon ajoon ja pysyivät linjalla vuoteen 1979 asti. Sen jälkeen ne siirtyivät Finnlinesin Keski-Idän liikenteeseen. Triad /Saudi-Arabia, Finnlines ja Valmet perustivat yhtiön, Saudi International Shipping Company SISCO.

Vuoden 1980 maaliskuussa aloitettiin Mideastcargo -palvelu, johon Superlinerit liitettiin. Toimintaa seurasi nopeasti vaikeuksia. Kevään merenkulkulakko ja syksyllä alkanut Irakin ja Iranin välinen so-

ta sekä kohonneet vakuutusmaksut sotkivat kuvioita.

Aika alkoi myös ajaa Superlinereiden ohi, roll on – roll off valtasi alaa, samoin konttiliikenne. Finnsailor, Finnbuilder ja Finn-Amer myytiin vuonna 1981. Lopulta ne päätyivät romurannoille varsin nuorina, reilun parinkymmenen vuoden ikäisinä.

– Jokainen Superlinereissa seilannut varmaan muistelee laivoja hyvällä. Mo-

nipuolinen lastitekniikka oli myös loistavaa praktiikkaa aloittelevalle kansimiehelle, aikoinaan Finnsailorissa palvellut Jussi Kankaanpää kertoi.

Ilta kului mukavasti menneitä muistellen. Finnlinesin yhtiölehdistä kopioidut artikkelit ja miehistöluettelot kiinnostivat myös. Kovasti toivottiin jatkoa merimiesilloille.

Kombinationsfartygen Finnsailor, Finnbuilder och Finn-Amer finns fortfarande färska i mångas minne. Ett fyrtiotal sjöfarare och kontorspersonal från Finnlines samlades i januari för att lyssna på föreläsningar och träffa bekanta på Nordsjö sjömanscenter.

Fartygen byggdes i Emden, de fraktade gods från Finland till ett värde av 14 miljoner D-mark och bland andra Navire, Wärtsilä, Serlachius och Enso Gutzeit fungerade som underleverantörer. Lagen om skattelättnader för sjöfarten hade trätt i kraft 1970, vilket bidrog till att det byggdes många fartyg åt de finländska rederierna på den här tiden.

När Superliner-fartygen kom var de Finlands största linjelastfartyg och Finnlines sista bomfartyg. Fartygen hade bra besätt-

ningsutrymmen och man hade också satsat på fartygens lasthantering. En nyhet var till exempel sidoportarna som man hade utvecklat tillsammans med Navire. Fartygsägarna var dock inte så nöjda med dem.

– Till en början trafikerade fartygen Nordamerikalinjen, men när lastvolymerna minskade men när lastvolymerna minskade, lades linjen ned och fartygen tidsbefraktades till linje på Persiska viken åren 1976-1977. Detta var också den enda perioden som de gav någon avkastning, konstaterade Kurt Winqvist, som på den tiden arbetade på Finnlines och Atlanticargo.

Senare fick Atlanticargo ta över driften och fartygen blev kvar på linjen mellan Europa och U.S.Gulf/Mexico fram till 1979.

Därefter flyttades de till Finnlines Mellanösterntrafik.

Verksamheten drabbades dock snabbt av svårigheter. Vårens strejk inom sjöfarten, Iran–Irak-kriget som hade börjat på hösten och de höjda försäkringspremierna ställde till det.

Superliner-fartygens tid började också vara förbi – roll on-roll off dominerade branschen liksom containertrafiken. År 1981 såldes fartygen och till slut hamnade de på skrotstränder i relativt ung ålder; drygt tjugo år gamla. ò

Laivakirjastotoiminta

90 vuotta

Suomen valtio myönsi 10.000 markkaa rahaa

laivakirjastotoiminnan käynnistämiseen vuonna 1928. Tavoitteena oli, että jokaiseen laivaan saataisiin kahdenkymmenen kirjan puinen kaappi. Laivoilla ei tuohon aikaan ollut kirjahyllyjä.

Toimintaa ylläpiti Suomen Merimies-Unioni. Kirjoja saatiin lahjoituksina ja valtion määrärahojen turvin siten, että toisen maailmansodan kynnyksellä niitä oli noin neljätuhatta. Työväen Sivistysliitto TSL ja Merimies-Unioni perustivat merimiesten Opintotoimikunnan 1947. Kansansivistysrahastot ja Wihurin ra-

hasto antoivat taloudellista tukea. Kirjasto käsitti 50 -luvulla lähes 10.000 nidettä. Vuonna 1960 perustettiin Kauppalaivaston huoltoneuvosto, jolle laivakirjastotoiminta siirrettiin Merimies-Unionin hallituksen tekemällä lahjoituskirjalla. Huoltoneuvosto toimitti kirjoja myös merimieskirkkoihin ja merimieskoteihin. Ensimmäinen varsinainen kirjastonhoitaja oli Kauko Hänninen.

Kauko Hänninen jatkoi kirjastonhoitajana vielä Merimiespalvelutoimistossa, joka perustettiin 1973. Kaukon jäätyä seuraavana vuonna eläkkeelle tuli kirjastonhoitajaksi Onni Jormalainen. Onni oli hoitanut jo Huoltoneuvoston aikoina asiamiestyötä ja merimiesten opintotoimintaa. Kirjasto oli laajennut 35.000 niteeseen.

Alkuperäinen kirjastokaappi, joiden toimituksia hoisi Suomen Merimies-Unioni ry.

Kirjastopalvelua

hakurahtiliikenteeseen

1970-luvulla arveltiin, että puolet kahdestasadasta ulkomaanliikenteeseen rekisteröidystä laivasta seilasi ulkona. Kovakantisten kirjojen ohella hankittiin kymmeniätuhansia pokkareita, joiden kuljettaminen miehistönvaihtojen yhteydessä oli kätevää. Suomalaiset merimieskirkot hoitivat säännöllisesti ulkona seilaavien laivojen kirjastopalvelua.

1980 -luvun puolessa välissä laivojen lukumäärä laski muutamassa vuodessa melkoisesti merenkulun lamasta ja ulosliputuksista johtuen. Liikenne alkoi keskittyä Pohjois-Eurooppaan, toisaalta matkustajalaivoilla pyyhki hyvin. MEPA teki myös palvelusopimuksia ulkomaisten alusten kanssa.

Milja Nitovuori (tuolloin Peltonen) otti kirjaston hoitaakseen vuonna 1987. Toimintaa alettiin kehittää. Kaikki kirjat muovitettiin ja Helsingin toimiston kirjastoa laajennettiin käsilainausta varten. Merenkulkijoiden lukuharrastus lisääntyi 90 -luvulla, kun miehistöt pienenivät ja korttiringit kutistuivat.

Digitalisaatio tulossa

2000 -luku toi monikansalliset miehistöt suomalaisaluksiin. MEPA oli jo pitkään tarjonnut kirjastopalveluita suomen ja ruotsin lisäksi muun muassa viron, venäjän ja englannin kielellä. Sekamiehityssopimuksen myötä kirjojen kysyntä on jonkin verran vähentynyt.

MEPA kokeili sähkökirjojen ja lukulaitteiden lainausta merenkulkijoille 2010 -luvun alussa. Menestys oli heikkoa – monet joutuvat muutenkin tuijottamaan ruutua työssään. Vuosikymmenen puolivälissä MEPA perusti verkkokirjastopalvelun. Laivakirjastoa hoitavat Heli Myllykangas ja Paula Suhonen tekivät suuren työn luetteloidessaan kaikki MEPAn kirjat järjestelmään.

Merenkulkijat voivat selata internetissä olevaa verkkokirjastoa ja varata haluamiaan kirjoja ja filmejä, jotka toimitetaan laivalle sopivana ajankohtana.

MEPAssa kokeiltiin sähkökirjojen ja lukulaitteiden lainausta. Suosio jäi yllättävän vaisuksi. Merenkulkijat lukivat sähkökirjaa lähinnä pitkillä lennoilla lomalle tai työvuoroille matkustettaessa.

Onni Jormalainen toimi pitkään kirjastonjoitajana.

Kirjatoimituksia AL -varustamon laivaan 1960 -luvulla.

Fartygsbiblioteksverksamheten 90 år

År 1928 beviljade finska staten 10 000 mark i anslag för att starta fartygsbiblioteksverksamhet. Målet var att alla fartyg skulle ha ett träskåp med tjugo böcker. På den tiden fanns det inte ens bokhyllor ombord.

Verksamheten sköttes av Finlands Sjömans-Union. Böckerna skänktes som gåvor och köptes in med de statliga anslagen, och när andra världskriget stod för dörren hade man fått ihop 4 000 titlar. År 1947 grundade Arbetarnas Bildningsförbund ABF och Sjömans-Unionen en studiekommitté för sjömän.

Folkbildningsfonderna och Wihuris fond stödde verksamheten ekonomiskt. På 1950-talet omfattade biblioteket närmare 10 000 verk. År 1960 grundades Handelsflottans välfärdsråd, som tog över fartygsbiblioteksverksamheten genom ett gåvobrev från Sjömans-Unionens styrelse. Välfärdsrådet försåg även sjömanskyrkorna och sjömanshemmen med böcker. Den första egentliga bibliotekarien var Kauko Hänninen

Han fortsatte som bibliotekarie även på Sjömansservicebyrån, som grundades 1973. När Kauko gick i pension året därpå, tog Onni Jormalainen över bibliotekarietjänsten. Onni hade tidigare ansvarat för ombudsarbetet och sjömännens studieverksamhet på Välfärdsrådet. Nu hade biblioteket vuxit till 35 000 titlar.

Biblioteksservice till trampfarten

Uppskattningsvis hälften av de 800 fartygen som var registrerade för utlandstrafik seglade i utlandet på 1970-talet. Därför skaffade biblioteket, utöver de inbundna böckerna, tiotusentals pocketböcker som var smidiga att transportera ombord i samband med besättningsbyten. De fin-

ska sjömanskyrkorna skötte regelbundet biblioteksservicen på fartygen som seglade utomlands.

I mitten på 1980-talet minskade fartygen kraftigt i antal på bara några år på grund av sjöfartens lågkonjunktur och utflaggning. Trafiken koncentrerades till norra Europa; å andra sidan gick det bra för passagerarfartygen. SSB ingick serviceavtal även med utländska fartyg.

Milja Nitovuori (tidigare Peltonen) tog över biblioteksservicen 1987 och började utveckla verksamheten. Alla böcker laminerades och biblioteket i Helsingfors utvidgades. På 1990-talet ökade sjöfararnas intresse för läsning, när besättningarna minskade och kortcirklarna krympte.

Digitaliseringen i antågande

2000-talet förde med sig multinationella besättningar till de finskflaggade fartygen. SSB hade sedan länge erbjudit biblioteksservice inte bara på finska och svenska, utan också estniska, ryska och engelska. I och med blandbesättningsavtalet har efterfrågan på böcker minskat något.

I början av 2010-talet gjorde SSB ett försök med utlåning av e-böcker och läsplattor till sjöfararna. Men försöket föll inte i god jord – många ägnade redan mycket tid åt att stirra in i en skärm på jobbet. I mitten av 2010-talet inrättade SSB ett nätbibliotek. Heli Myllykangas och Paula Suhonen som sköter fartygsbiblioteket gjorde ett stort arbete med att katalogisera alla SSB:s böcker i systemet.

Sjöfararna kan bläddra i nätbiblioteket på internet och reservera böcker och filmer, som levereras till fartyget en lämplig tidpunkt. ò

Bokleverans till M/S Ariel.

Aboa Mare 200 år Kirjasto

Boken är finansierad av Stiftelsen för Åbo Akademi och skriven av sjöfartsjournalisten och chefredaktören för Sjöfartstidningen, Pär-Henrik Sjöström.

Pär-Henrik Sjöströms strålande verk gavs ut vid ett trevligt evenemang i Åbo.

den femhundrasidiga boken har finansierats av Stiftelsen för Åbo Akademi. Ett hundratal personer närvarade vid bokutgivningen, däribland tidigare studenter och lärare och andra besökare. Sjöfartsutbildningarna i Åbo, som började drivas 1813, marknadsförs under namnet Aboa Mare.

I Danmark och Sverige började sjöfartsutbildningarna ännu tidigare, vilket författaren berättar kortfattat om i boken. Den intressanta historiska delen får liv av sällsynta fotografier på elever, vissa ända från 1800-talet. Boken är skickligt formgiven, vilket lockar även den som slumpartat bläddrar i boken att läsa mer om skolans historia.

Sjöström kommer också in på betydelsefulla skeden inom den finska sjöfarten. Intressanta partier är till exempel dem om befälsbristen på 1970-talet och arbetet med att utveckla sjöräddningsutbildningen, där Holger Pitkänen, tidigare löjtnant i Lauri Törns partigängarkompani, var visionär.

Historiken presenteras i tidsföljd enligt respektive rektor eller utbildningschef. Läsaren som är bevandrad inom sjöfarten hittar säkert ett tiotal bekanta sjökaptener, som fortfarande arbetar på olika fartyg och rederier runtom i världen.

Bokutgivningen präglades av en mycket varm stämning, där Shanty Singers underhöll publiken med sånger från segelskeppens tid och Pär-Henrik Sjöströms tidigare rektor Bo Gyllenberg och den nuvarande utbildningschefen Per-Olof Karlsson höll tal.

Boken Aboa Mare 200 År kan köpas för 50 euro via annina.rosenqvist@aboamare.fi Under våren kommer boken ut på engelska.

Höyrylaivalla Tallinnaan

MEPAn vanha yhteistyökumppani Peter Raudsepp sai valmiiksi uuden merenkulun historiakirjan, joka jatkaa Raud Publishing -kustantamon pitkää toimintaa.

Laivaliikenne on aina ollut tärkeää veljeskansojen suomalaisten ja virolaisten kanssakäymisessä. Jo toukokuussa 1837 alkaneen laivaliikenteen merkitys oli erityisen korkea Neuvostoliiton aikana sekä Viron itsenäistyttyä uudelleen 1990 -luvun alussa. Nimensä mukaisesti kirja keskittyy höyrylaivojen aikaan, vuoteen 1981 asti.

Raudsepp kävi esittelemässä kirjaa MEPAssa, jolloin hän kertoi isänsä Paul Raudseppin tuloa Suomeen inkeriläiskuljetusten mukana. Puna-armeija oli vanginnut Paulin isän ja perhe halusi Suomeen pakoon vuonna 1943. Meri ylitettiin Suomi -laivalla, jota vastaan neuvostoko-

neet hyökkäsivät. Tämä matka ja muita kiinnostavia kertomuksia löytyy kirjasta.

Raud Publishin arkistoissa on paljon historiamateriaalia, joita kirjan taittaja on taitavasti hyödyntänyt. Kirjassa käydään läpi monen maineikkaan varustamon ja laivan vaiheita s/s Ariadnesta lähtien. Viimeisin matkustajahöyrylaivalla toteutunut risteily tehtiin Hangosta Tallinnaan keväällä 1981. Kirjassa on tästä s/s Borealla tehdystä risteilystä Thure Malmbergin matkakuvaus.

Höyrylaivalla Tallinnaan

ISBN: 978-952-9689-39-2 Kovakantinen, 240 sivua, hinta 39 euroa, muutama kirja vielä MEPAssa jäljellä

Kurssivuosi 2018 pyörähti käyntiin opastetulla Kiasma-käynnillä, jossa tutustuttiin Ars Fennica 2017 -ehdokkaiden sekä Korakrit Arunanondchain teoksiin. Mukavan hämärää ja avartavaa.

Tulevia kursseja

Kevätretki Ylläkselle (TÄYNNÄ)

18.04.–23.04.2018

Espanjan jatkokurssi 1 Turku 23.04.–25.04.2018

Köysityökurssi Helsinki

Ratsastuskurssi

Taidenäyttelykäynti Helsinki

Golf alkeis- ja jatkokurssi Turku

Golfin alkeis- ja jatkokurssi

Ruskaretki Ylläkselle

Tunturivaellus

Espanjan intensiivikurssi

Lisää ajankohtaista tietoa kursseista: mepa.fi/kurssit tai kurssisihteeri Jukka, puh: 010 349 3105, opinto@mepa.fi

Kiipeilemässä käytiin talven aikana sekä Turussa että Helsingissä. Seinillä edettiin turvallisesti sekä ylös että alas. Puolentoista tunnin session jälkeen kaikki potku oli kadonnut lihaksista.

Finlandiapalkitun Juha Hurmeen kehotus opetella ruotsia toteutui Turun kertauskurssilla tammikuussa. Öppna fönstret och titta ut!

Turussa pidetty köysityökurssi oli tuttuun tapaan täynnä innokkaita merimiesperinteen ylläpitäjiä. Valmistakin tuli; mattoja, fendareita, avaimenperiä ja pullonsuojia.

ERIKOISPALKINNOT:

Paras naispelaaja: Erica Öström (Birka Stockholm)

Vauhdikkaita pelejä

Maarianhaminassa

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Silja Serenade otti jo viidennen Nordic Open -salibandymestaruutensa.

MEPAn ja Ruotsin Merimiespalvelun organisoima yhteinen turnaus järjestettiin jo seitsemännen kerran Baltichallenissa. Tapahtuma on vakiintunut tammikuun loppuun ja kerää vuosittain parisataa pelaajaa ja runsaasti yleisöä. Mukana menossa olivat tuttuun tapaan ME Group, jonka kahvilaa pitivät Kim Eriksson ja Matias Kotilainen, Alandia Vakuutus, sekä Merimieskirkko, jonka edustaja Hanna Vuollo toimi ansiokkaasti ensiavussa ja muissa tehtävissä. Turnaus vedettiin läpi viidentoista joukkueen voimin. Alkusarjoista kaikki pääsivät jatkopeleihin. Karsintakierroksen jälkeen pelattiin puolivälierät, joista jäljelle jäivät Silja Serenade, Birka Stockholm, turkulaisten ENÅ, sekä kovassa

iskussa ollut Stockholms Hamn. Muun muassa kestomenestyjät Meriturva ja Dickson putosivat tässä vaiheessa tiukkojen pelien jälkeen.

Pronssipeliin päätyivät ENÅ ja Stockholms Hamn, joka sai nyt kaikkien aikojen ensimmäiset mitalinsa Nordic Openista. Birka Stockholm ja Silja Serenade ovat kohdanneet finaalissa aikaisemmin kahdesti, kummallakin yksi voitto. Loppuottelu oli nytkin tasainen, mutta Serenade oli lopulta parempi numeroin 4–3.

Turnauksen jälkeen siirryttiin saunomaan, ruokailemaan ja jälkipeleihin Adlon Sport´s Bar´iin, jossa myös erikoispalkinnot jaettiin.

Kiitoksia kaikille osallistujille sekä tapahtuman tukijoille ME Groupille ja Alandia Vakuutukselle!

Fair Play: Meritaito/VG

Alandia Peli-ilo: Langh Ship

Maalivahti: Yrjas Helge (Stockholms hamn)

MVP: Lari Lundström (Serenade)

Playmaker: Gustav Mörn (Birka Stockholm)

PISTEPÖRSSI

Lari Lundström, Silja Serenade 19

Niko Hakala, Meriturva 10

Gustav Mörn, Birka Stockholm 9 Kaikki tulokset www.mepa.fi

NORDIC OPEN FLOORBALL

VOITTAJAT 2012–2018

2012 Silja Serenade

2013 Silja Serenade

2014 Birka Stockholm

2015 Dickson

2016 Silja Serenade

2017 Silja Serenade

2018 Silja Serenade

Silja Serenade

Birka Stockholm Stockholms Hamn vann sin första medalj någonsin i Nordic Open.

Playmaker: Gustav Mörn

HEDERSPRISER:

Bästa damspelare: Erica Öström (Birka Stockholm)

Fair Play: Meritaito/VG

Alandia Spelglädje: Langh Ship

Bästa målvakt: Yrjas Helge (Stockholms hamn)

MVP: Lari Lundström (Serenade)

Playmaker: Gustav Mörn (Birka Stockholm)

POÄNGLIGAN

Lari Lundström, Silja Serenade 19

Niko Hakala, Meriturva 10

Gustav Mörn, Birka Stockholm 9

Alla resultat finns på www.mepa.fi

VINNARNA AV NORDIC OPEN

FLOORBALL 2012–2018

2012 Silja Serenade

2013 Silja Serenade

2014 Birka Stockholm

2015 Dickson

2016 Silja Serenade

2017 Silja Serenade

2018 Silja Serenade

Fartfyllda matcher i Mariehamn

Silja Serenade tog hem sin femte mästerskapstitel i Nordic Open.

Innebandyturneringen som SSB anordnar tillsammans med Sjömansservice i Sverige spelades för sjunde gången i Baltichallen i Mariehamn. Evenemanget har etablerat sig till slutet av januari och lockar årligen ett par hundra spelare och mycket publik. Precis som tidigare deltog även ME Group, vars kafé drevs av Kim Eriksson och Matias Kotilainen, Alandia Försäkring och Sjömanskyrkan, vars representant Hanna Vuollo förtjänstfullt utförde första hjälpen och andra uppgifter.

Turneringen spelades med 15 lag, där alla gick vidare från gruppspelen. Efter en kvalificeringsomgång spelade man kvartsfinaler och efter dessa återstod Silja Serenade, Birka Stockholm, Åbolaget ENÅ och formstarka Stockholms Hamn.

De vanligtvis framgångsrika lagen Meriturva och Dickson föll bort efter jämna matcher.

Bronsmatchen avgjordes mellan ENÅ och Stockholms Hamn, som vann sin första medalj någonsin i Nordic Open. Birka Stockholm och Silja Serenade har mötts i finalen två gånger tidigare, med var sin vinst i bagaget. Finalen var jämn även denna gång, men slutligen tog Serenade hem segern med 4–3.

Efter turneringen bastade man och tog sig vidare till Adlon Sportsbar för mat, eftersnack och utdelning av hederspriser.

Ett stort tack till alla deltagare och turneringens sponsorer ME Group och Alandia Försäkring! ò

MVP: Lari Lundström

Fair Play team: Meritaito/VG

Vuoden ForMarelaiset

Hyvinvointiohjelmassa on ollut mukana satoja motivoituneita osallistujia. ForMaren vastaavat halusivat nostaa esiin kaksi hienosti onnistunutta merenkulkijaa. teksti ja kuvat Pekka Karppanen

Vuoden 2017 aktiivijakson ForMarelaiseksi valittiin Dmitri Zarri ja seurantajakson ForMarelaiseksi Jarna Roine.

Valinnan suorittivat ohjelman johtaja, MEPAn työhyvinvointivastaava Krista Lankila, sekä vastuuvalmentaja, R5 Athletics and health -yrityksen toimitusjohtaja Mikael Paajanen – Dmitri onnistui heti elämäntapamuutoksissa, ja saavutti aktiivijaksolla todella hyvät tulokset. Jarna on menestyksekkäästi ja hyvällä motivaatiolla pitänyt huolta itsestään sairastumisesta huolimatta, avasi Krista Lankila valintojen perusteita.

Vuoden 2014 pilottiprojektin jälkeen ForMareen on osallistunut yli 320 merenkulkijaa. Ohjelma jatkuu vuoden 2018 osalta kahdessa eräs-

sä. Ensimmäinen ryhmä aloitti maaliskuussa.

Kuntoilua kovalla motivaatiolla

Silja Serenaden baarimestari Jarna Roine on seilannut vuodesta 1995. ForMareen hän haki mukaan ja pääsi vuonna 2015. Alkutestit ja luennot pidettiin ammattikorkeakoulu Arcadan tiloissa Helsingissä.

– Ohjaajanani toimi Sinna Remes, joka asui lähellä minua. Yhteistyömme toimi hienosti, Jarna kehui.

Kunto-ohjelmaan kuului muun muassa sisä- ja ulkotreeniä sekä juok-

sua. Hän teki harjoituksia myös Olympiaterminaalin kuntosalilla.

Jarnan mukaan ohjelman vaikutukset alkoivat tuntua melko nopeasti. Aktiivijaksolla liikuntaan tottui jo niin paljon, että siihen jäi koukkuun.

Jarna Roine oli välillä kaksi ja puoli vuotta pois töistä.

– Motivaatio oli heti kohdallaan, kun aloitin uudelleen liikuntaharrastuksen. Aluksi kävelin ja pian huomasin työkyvyn paranevan, Jarna kertoi.

Hän kävi ForMare -testeissä, joissa vastuuvalmentaja Mikael Paajanen sai tsempattua hänet vauhtiin. Nyt Jarnalla on jatkotreenipaketti menossa.

Jarna Roine ja Dmitri Zarri ovat vuoden ForMarelaiset.

– Voin suositella tätä ohjelmaa kaikille. ForMare kannattaa ottaa tosissaan, se on merenkulkijalle itselleen halpa ja loistava tilaisuus parantaa omaa työkykyään ja hyvinvointiaan, Jarna Roine painotti ja vakuutti pitävänsä uudet elämäntavat.

Laivan kuntosali sai uuden aktiivikäyttäjän

Konepäällikkö Dmitri Zarri työskentelee konepäällikkönä ESL-Shippingin M/S Kalliossa. Hän aloitti merellä 1990 -luvulla, mutta on välillä työskennellyt myös maissa.

– Nuorena harrastin jääkiekkoa ja kuntosalia. Sitten treenit jäivät vähemmälle ja olut alkoi maistua, Dmitri naurahti.

Sekä Tallinnassa että Helsingissä majaa pitävä mies suunnitteli pitkään omatoimista kuntokuuria. Laivalla hän huomasi ForMare -esitteen ja haki mukaan.

Dmitri aloitti ohjelman vuoden 2017 alussa osallistumalla testeihin ja luennoille Helsingissä.

– Jonas Wikström on toiminut henkilökohtaisena ohjaajanani. Ollaan tavattu kuntosaleilla Haagassa, Olympiaterminaalissa ja Linnankadulla, Dmitri sanoi.

Hän on myös alkanut käydä laivan kuntosalilla säännöllisesti.

Dmitri Zarri on hyvin tyytyväinen ForMare -ohjelman vaikutuksiin. Stressi on vähentynyt, työssä jaksaminen on parantunut eikä olut maistu enää lainkaan. Hänellä on seurantajakso käynnissä.

– Haluan vielä kiittää kaikkia jotkut ovat auttaneet minua, ESL Shippingia, ForMaren henkilökuntaa ja erikoisesti valmentajani Jonasta. Yksin en pärjäisi enkä voisi muuttaa elämääni, Dmitri kertoi.

MEPA onnittelee Vuoden ForMarelaisia ja toivottaa hyviä treenejä. Seuraava ForMare -haku aukeaa kesällä.

Årets ForMare-deltagare

Hundratals motiverade deltagare har varit med i hälsoprogrammet. De programansvariga ville lyfta fram två sjöfarare som lyckats väl.

Till 2017 års ForMare-deltagare utsågs Dmitri Zarri från den aktiva perioden och Jarna Roine från uppföljningsperioden. Deltagarna utsågs av programchefen Krista Lankila, hälsoansvarig på SSB, och Mikael Paajanen, verkställande direktör på R5 Athletics and health.

Sedan pilotprojektet 2014 har över 320 sjöfarare deltagit i ForMare. År 2018 fortsätter programmet i två omgångar. Den första gruppen börjar i mars.

Motion med stark motivation

Silja Serenades bartender Jarna Roine har seglat sedan 1995. Hon sökte till ForMare 2015 och blev antagen. De inledande testerna och föreläsningarna hölls i yrkeshögskolan Arcadas lokaler i Helsingfors.

– Min instruktör var Sinna Remes, som bodde nära mig. Vårt samarbete fungerade bra, säger Jarna.

Motionsprogrammet innehöll både inne- och uteträning liksom löpning. Hon tränade även på gymmet i Olympiaterminalen.

Jarna menar att hon ganska snabbt märkte att programmet gav resultat. Under den aktiva perioden vande hon sig vid motionen så pass att hon blev beroende av den.

Under en period på 2,5 år var Jarna borta från jobbet.

– När jag började motionera igen var motivationen där med detsamma. Först tog jag promenader och snart märkte jag att min arbetsförmåga förbättrades, berättar Jarna.

Hon genomförde ForMare-testerna, där den ansvarige tränaren Mikael Paajanen lyckades få fart på henne. Nu genomför Jarna fortsättningsträningspaketet.

– Jag kan verkligen rekommendera det här programmet. Man bör ta For-

Mare på allvar. För sjöfararen är det en billig och utmärkt möjlighet att förbättra sin arbetsförmåga och sitt välbefinnande, understryker Jarna och lovar att hon ska fortsätta med sin nya livsstil.

Gymmet ombord fick en ny aktiv motionär

Dmitri Zarri arbetar som maskinchef på ESL-Shippings M/S Kallio. Han gick till sjöss 1990, men har emellanåt även arbetat i land.

– Som ung spelade jag hockey och gymmade. Sedan tränade jag allt mindre och började få smak för öl, skrattar Dmitri.

Dmitri, som bor både i Tallinn och Helsingfors, funderade länge på att köra ett träningsprogram på egen hand. Sedan såg han reklam för ForMare ombord och sökte till programmet.

Dmitri började med programmet i början av 2017 genom att delta i tester och föreläsningar i Helsingfors.

– Jonas Wikström har varit min personliga tränare. Vi har träffats på gymmet i Haga, på Olympiaterminalen och på Slottsgatan, säger Dmitri.

Han har också börjat besöka gymmet ombord regelbundet.

Dmitri Zarri är mycket nöjd med resultatet av ForMare. Han är mindre stressad, orkar mer på jobbet och är inte alls sugen på öl längre. Nu är han inne i uppföljningsperioden.

– Jag vill tacka alla som har hjälpt mig: ESL Shipping, ForMares personal och särskilt min tränare Jonas. Jag skulle aldrig ha klarat att ändra min livsstil själv, säger Dmitri.

SSB gratulerar Årets ForMare-deltagare och önskar dem lycka till med träningen. Nästa ansökningsperiod till ForMare öppnar i sommar. ò

M/S Eiran kokkistuertti Hans Sundman on aktiivisesti mukana minuuttikisassa.

Minuuttikisan voittajat 2017

M/S Eiran henkilökunta liikkuu laivalla ja maissa teksti ja kuvat Pekka Karppanen esl-shippingin Eiran miehistö on monia vuosia menestynyt hyvin MEPAn minuuttikisassa. Vuonna 2017 laivakohtaisen kilpailun voitto tuli selvällä erolla seuraaviin, M/S Ailaan ja M/S Finnmilliin. Laivalla voi kuntoilla kahdessa paikassa. Varsinaisen kuntosalin lisäksi laitteita löytyy myös ahterivarastosta.

– Harvoin täällä on ruuhkaa, vaikka kuntoliikunta on Eirassa varsin suosittua, kokkistuertti Hans Sundman kertoi.

Hän ja niin ikään Eiran talouspuolella seilaava vaimonsa Pia ovat aktiivisia minuuttikisaajia. Hans treenaa yleensä punteilla ja kuntopyörällä. Lomilla harrastuksiin kuuluvat uinti ja kävely.

Yhtiö on hankkinut suurimman osan laitteista ja suhtautunut muutenkin suopeasti laivan liikuntaharrastuksiin. Yliperämies Petri Lantta on ollut suunnittelemassa kuntoiluvälineiden sijoittelua ja samalla innostanut porukkaa liikkumaan. Uusia kuntoilijoita on liittynyt minuuttikisaan.

– Osa porukasta on myös ollut mukana ForMaressa, ja on löytänyt kuntoilukipinän sen myötä. Meillä on vakaa aikomus voittaa myös tänä vuonna, Sundman vakuutti.

Tänä vuonna minuuttikisaan on Eiran henkilökunnasta ilmoittautunut 13 henkilöä, joista valtaosa on jo rekisteröinyt tuloksia.

M/S Eiras personal vann minuttävlingen

Milla,

Jarno

Paavo

Eesau,

Marko

JH,

Viktor

Rein

Tarja

besättningen på ESL Shippings Eira har lyckats väl i SSB:s minuttävling i många år. År 2017 vann de en överlägsen seger i fartygspoängserien. Ombord på fartyget finns det två platser att motionera på; träningsutrustning finns förutom på gymmet även i akterförrådet.

Bolaget har köpt in den största delen av utrustningen och även i övrigt varit välvilligt inställda till fartygets motionsintressen. Överstyrman Petri Lantta har varit med och planerat var träningsutrustningen ska placeras och samtidigt uppmuntrat sina medarbetare att röra på sig. Nya motionärer har gått med i minuttävlingen.

I år har 13 personer ur Eiras personal anmält sig till minuttävlingen, varav de flesta redan har registrerat resultat.

Kohtaamisia

Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksen puheenjohtaja

Stig Sundberg luovutti yhdistyksen viirin MEPAlle. Yhdistys vaikutti voimakkaasti aikoinaan siihen, että Linnankatu 3:n tontille rakennettiin ensimmäinen Sailors´Home –rakennus. Sampsa Sihvola vastaanotti viirin.

Kekkosen kannu ja muita merimiesurheilupalkintoja luovutettiin Silja Serenaden henkilökunnalle kahvitilaisuudessa helmikuun puolivälissä.

Helsingin Matkamessuilla

Finnlinesin talous- ja rahoitusjohtaja Tom Pippingsköld luovutti 50.000 euron lahjoituksen AAMU Suomen Lasten Syöpäsäätiölle. Laura Paasio ja Toivo T. Salmi vastaanottivat lahjoituksen. Varustamon 70. juhlavuoden hanke, Itämeren yli 70 kertaa, toteutettiin yhdessä merenkulkijoiden, matkustajien ja satamaseutujen asukkaiden voimin. MEPAn minuuttikisaan osallistuneiden Finnlinesin merenkulkijoiden tulokset olivat mukana.

UTHYRES

Fackets stora stuga på Åland. 4 rum och kök, badrum, bastu, TV, braskamin samt roddbåt. Bilväg ända fram.

550€/vecka eller 79€/dygn. Tel.040-5345666

VUOKRATTAVANA:

Ay-väen iso mökki Ahvenanmaalla. 4 h ja keittiö, kylpyhuone, sauna, TV, takka ja soutuvene. Autotie perille.

550€/viikko tai 79€/vuorokaus. Puh. 040-5345666

MEPA GOLF 07.06.2018 Aulanko Eversti

Kevään golfkisa pelataan Aulanko Everstin kentällä torstaina 7.6. klo 10.30 alkaen! Tervetuloa!

info: www.mepa.fi

MEPA GOLF 07.6.2018 Aulanko Eversti

Välkommen och spela till Aulankos intressanta bana på torsdagen den 7.6. kl 10.30!

info: www.mepa.fi

Merimiesmotoristien tapaaminen 21.–22.5.2018

Kaksipäiväisessä tapahtumassa on maantieajon lisäksi mahdollisuus turvallisuuskoulutukseen, jonka vetävät ammattilaiset. Majoitukset, ruokailut ja sauna Liikuntakeskus Pajulahdessa. Lisätietoja tulossa MEPAn kotisivuille, sekä pekka@mepa.fi , puh 0400 879 733

HENRY NIELSEN NOSTAGIA VII

RISTEILY

M.S. MARIELLA

24.04.2018 Helsinki - Tukholma 17:30–10:00 (25.04.)

25.04.2018 Tukholma - Helsinki 16:30–10:10 (26.04.)

Matkan hinta

Lux-hytti 1:lle 208 Eur / 2:lle 104 Eur/hlö

A-luokka 1:lle 90 Eur / 2:lle 45 Eur/hlö / 3:lle 30 Eur/hlö / 4:lle 23 Eur/hlö

B-luokka 1:lle 70 Eur / 2:lle 35 Eur/hlö / 3:lle 24 Eur/hlö / 4:lle 18 Eur/hlö

Ei palvelumaksua ja hinnat ovat edelliskertaa edullisempia.

Ruokailut laivalla: Viking buffet illallinen 35.- Eur ja Meriaamiainen 11.- Eur

Suosittelen, että ostatte ainakin illallisen ennen matkaa ja siten syömme yhdessä. Ensimmäinen kattaus.

Matkan myyntiaika 15.11.2017–20.03.2018

Varaukset Matka-Vekka puhelin Tanja Valtonen 020 120 4752 tai sähköpostitse tampere@matkavekka.fi

Lisätietoja: wintio@pp.inet.fi

09001045

10001045

PROGRAM

Thursday 24 May 2018 at Alandica, Mariehamn

From 0800 hrs coffee & registration

0900 - 1800 hrs EXHIBITION

STORA SALEN

DNV-GL Seminar - Technical to Cyber

Noise and vibration in ships – still hot topic

Stian Andreassen – DNV GL, Noise and Vibration

Costly failures in propulsion, machinery design, installation and operation

Johan J. Iseskär – DNV GL, Machinery and Systems

11001145

13001345

14001445

15001545

Deal with threats in the digitalizing world

Patrick Rossi – DNV GL, Cyber Security Service Manager & Certified Ethical Hacker

AUDITORIET

RYSSÖ

Registration and updated program www.sjofart.ax facebook.com/alandssjofart instagram.com/maritimedayaland

Ålands landskapsregering -Sjöfarten i framkant Wärtsilä seminar

Inledning Minister Mats Perämaa, Ålands landskapsregering

Ramverk för den nya sjöfarten , Tuomas Routa, VD, Trafi, Finland

Elektrifiering inom färjetrafiken , Mats Rosin, VD, Finnferries, Finland

Framtidens sjöfart införs först kring Åland –EfficientFlow-projektet , Håkan Heurlin, projektledare, Sjöfartsverket, Sverige Shipping policy in the global context, Martin Dorsman, Secretary General, ECSA

LUNCH BREAK

(at Arkipelag opposite of the venue free for registered exhibitors and delegates)

Alandia Marine - Autonomous vessels Ålands Sjöfart - RoPax & ferry

Opening and welcome , Jan Limnell, Alandia Marine

Redefining Shipping , Oskar Levander, SVP Concept & Innovation, Rolls-Royce Marine

Unmanned ships - Legal Challenges & Developments, Henrik Ringbom, Professor at Scandinavian Institute of Maritime Law

Unmanned Ships - The new ecosystem of sea freight, Magnus Gustafsson, docent and Mika Viljanen, professor, Åbo Akademi University

Varvsmarknaden i Kina, Torbjörn Helmfrid, Sale & Purchase, Clarksons Platou (Swe)

Nybyggnation i Kina, Jan Hanses, VD Viking Line LNG framtidens bränsle? Martin C. Pettersen, Tech. Spec, Skangas

The largest passenger port in the world , TBN, Port of Helsinki

Kommunikation & samarbete - sjöfart, politik & media, Magnus Ehrenberg, Founder&President, Ehrenberg Sørensen Kommunikation

Rederipresentationer

Godby Shipping, Dan Mikkola, VD

Rederi Ab Eckerö

Viking Line, Johanna Boijer-Svahnström, VP

Prisutdelningar

Ålands Sjöfart & Rederierna i Finland

16001645

1700

Maritime Cyber Risks - Where should we focus?

Lars Jensen, CEO, CyberKeel Summary and close of seminar

Organizer

Enabling sustainable societies with smart technology

Clean environment is a society without emissions.

Energy intelligence, a way of securing a sufficient energy supply

Digital Transformation

Smart marine and Smart energy ecosystems.

The Autonomous Ships role in the in the Marine Industry

Exhibitor - speakers corner

Alnab, Carus, Svenska ChrisMarine, Deltamarin

MAN diesel & turbo, Marioff Corporation, Oy Lars Krogius Safetygruppen, SSPA Sweden, Zenitel Finland

Brunvoll, GreenOil, InsatechParker Kittiwake, Insatech Marine, Jets, Metizoft, Septor

Afternoon cocktail and networking in the exhibition area (free for registered participants)

Mercy Ships Fundrasing Auction in the exhibition area

From 1800 hrs - Drop-in COCKTAIL & MINGLE DINNER

Indigo Restaurant (for registered participants)

In co-operation with