Vapaavahti - Frivakt 4/2017

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

Hyvät lukijat!

vuosi 2017 lähestyy loppuaan. Suomi juhli juuri ensimmäistä itsenäisyysvuosisataansa. Mepalle kulunut vuosi on ollut vauhdikas ja tapahtumarikas muuttoineen ja uusiin tiloihin tutustumisineen.

Vuoden vaihtuessa Merimiespalvelutoimiston hallituksen pitkäaikainen ja monipuolisesti ansioitunut puheenjohtaja Esa Lonka pääsee siirtymään hyvin ansaitsemaansa oloneuvoksen rooliin. Me kaikki Mepassa haluamme kiittää Esaa näistä menestyksekkäistä vuosista. Kiitos!

Samalla toivotamme tervetulleeksi hallituksen uuden puheenjohtajan Harri Hietalan. Järjestyksessään Harri on kolmas Mepan hallituksen pj. Toivotammekin Harrille pitkäkestoista ja mielenkiintoista “törniä” Mepan hallituksen ruorissa!

Osallistukaa rohkeasti pohjoismaiseen valokuvauskilpailuun! Finaali pidetään helmikuussa Norjassa. Toivon Suomen osalta hyvää sekä laajaa osallistumista ja menestystä.

Hyvää joulua ja uutta vuotta 2018!

Dear readers!

nordic Photo Contest 2017 is soon closing. Please send your photos and participate.

Season’s Greetings!

Bästa läsare!

år 2017 närmar sig sitt slut. Finland firar just nu sitt första sekel av självständighet. För Sjömansservicebyrån har det gångna året varit fartfyllt och händelserikt då vi har flyttat och gjort oss hemmastadda i de nya lokalerna.

Vid årsskiftet får Sjömansservicebyråns långvarige och mycket meriterade ordförande Esa Lonka gå över till den välförtjänta rollen som glad pensionär. Alla vi på SSB vill tacka Esa för dessa framgångsrika år. Tack!

Samtidigt välkomnar vi styrelsens nya ordförande Harri Hietala. Harri är SSB:s tredje styrelseordförande i ordningen. Vi önskar Harri en långvarig och intressant ”arbetstörn” vid styrelsens roder.

Glöm inte att anmäla er till den nordiska fototävlingen! Finalen går av stapeln i Norge i februari. Jag hoppas på ett högklassigt och brett finskt deltagande och på finska framgångar.

God jul och gott nytt 2018!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

VTelepaatti JA MERTEN MONIOSAAJAT

Turkua asemapaikkanaan pitävä Telepaatti -alus on aina lähtövalmiina kaapeleiden korjauksiin ja uusien asennuksiin. Laivalta löytyy merenkulun ammattilaisia moniin töihin.

uonna 1978 rakennettu ja myöhemmin modernisoitu sekä pidennetty Telepaatti on pitkään kuulunut MEPAn asiakkaisiin. Vapaavahti kävi marraskuun alussa tutustumassa laivan henkilökuntaan.

– Meillä on periaatteessa kahden vuorokauden lähtövalmius keleistä riippuen, mutta usein päästään jo vuorokauden sisällä liikkeelle esimerkiksi katkennutta kuitukaapelia korjaamaan, Olli-Petteri Linnaluoto kertoi.

Hän työskentelee osittain aluksen päällikkönä, osittain maissa marine manager -tehtävissä aluksen omistajan, Relacom Finland Oy:n palveluksessa. Linnaluoto tuli Telepaattiin vuonna 2012. Turussa asuva mies seilasi aikaisemmin Prima Shippingilla ja Gran Shipilla.

Telepaatin varsinainen kuljetusporukka koostuu yhteensä 11 henkilöstä, joista osa on merenkulkijoita ja osa teknisen alan osaajia. Keikoilla mukana on usein lisäksi muuta henkilöstöä, sähkömiehiä, sukeltajia, asiakkaan edustajia. Kaapelitöihin osallistuvilla pitää olla Basic Training

-koulutus. Useimmilla on myös kansivahtimiehen pätevyys.

Erilaisia merimiestöitä

Telepaatin merenkulkijat ovat monitaitoista porukkaa. Esimerkiksi kansimiehenä työskentelevältä Olli Simolalta hoituvat myös ICTN työt sekä jatkostyöt. Linnaluodon parina ja tarvittaessa tuuraajana toimii Kaarinassa asuva Christian Thiel, joka tuli laivalle vuonna 2015 yliperämieheksi.

– Seilasin aikaisemmin Prima Shippingin aluksilla päällikkönä. Tämä työ on eri-

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

TELEPAATTI

BUILT: 1978

LENGTH: 43 m

BEAM: 8 m

TONNAGE: 376 GT, 250 DWT

ENGINE: W 624 TS, 736 kW

SPEED: 11 kt

laista – aika paljon on saanut opetella ja sitä riittää jatkossakin, Thiel tuumi.

Operaatioiden aikana hän on yleensä Linnaluodon kanssa komentosillalla. Laivan sijainnin pitäminen on tärkeää. Telepaatin pidennyksen yhteydessä komentosillalle asennettiin myös DP- järjestelmä. Christian Thiel on myös ohjannut Telepaatin kalustoon kuuluvaa Caius -luotausvenettä eri operaatioiden aikana.

Alusta uusitaan koko ajan tulevien töiden vaatimuksia vastaavaksi. Asuin- ja oleskelutiloja on myös kunnostettu. Parhaimmillaan aluksella on ollut 25 henkilöä töissä.

Kolme vuosikymmentä koneessa

Konepäällikkö Isto Leppänen tuli Telepaatille ensimmäisen kerran jo vuonna 1978.

– Olin käynyt Tekun ja tein ensin moottorimiehenä hitsaus- ja korjaustöitä. Pikkuhiljaa tuli pätevyyskirjoja lisää, muisteli Leppänen, joka on seilannut myös lukuisissa hinaajissa.

Hän toimi kymmenisen vuotta Telepaatin konepäällikkönä, mutta siirtyi sitten muihin töihin. Vuonna 1996 häntä kysyt-

tiin vanhaan työpaikkaansa tuuraamaan, ja sillä tiellä mies on vieläkin.

Laivan pääkoneella, Wärtsilä 624 TS, on vasta 24.000 käyntituntia. Aluksella on säätölapapotkuri sekä ohjailupotkurit keulassa ja perässä. Konehuone on rakennettu E0 -miehittämättömään ajoon. Operaatioiden aikana Isto on ajanut myös keulassa olevaa kaapelikonetta.

– Pääkoneen ensimmäinen iso haalaus on normaalisti vasta 40 000 käyttötunnin jälkeen. Käytämme vähärikkistä meridieseliä, ei tarvita separointia eikä esilämmitystä, Leppänen sanoi.

Talvisaikaan on vähemmän kaapelitöitä, silloin on aikaa huoltaa koneita.

Muuntokoulutuksella komentosillalle

Kirkkonummella asuva Kenneth Lindström tutustui aikoinaan Telepaattiin, kun oli tekemässä sukellustöitä YIT:llä.

– Minulla oli radio- ja TV -asentajan koulutus ja olin jo tehnyt maissa erilaisia kaapelihommia. Aloitin Telepaatilla tekemällä keikkoja ja työ laivalla alkoi kiinnostaa, Lindström muisteli.

Aikaa myöten hän hakeutui Raumalle muuntokoulutukseen ja pätevöityi laivasähköasentajaksi. Työharjoittelu meni jäänmurtaja Kontiolla.

Kenneth Lindström hankki myös kansivahtimiehen pätevyyden sekä YT-kirjat.

– Homma ei loppunut siihen, vaan menin vielä Turkuun opiskelemaan vahtiperämieheksi. Telepaatilta ei saanut praktiikkaa, vaan seilasin Boren Estradenissa ja Auto Balticissa kirjat ulos, Kenneth kertoi.

Muiden Telepaatin miesten tavoin Kenneth viihtyy työssään mainiosti. Miehen ”osaamisrepertuaari” on varsin leveä, ja monipuoliselle miehelle riittää monipuolisia töitä.

– Välillä tehdään sekalaisia hommia, välillä on jopa normaalin rahtilaivan tapaista merivahdin ajoa, Lindström naurahti.

Normaaliin merivahtiin Telepaatin navigoijat pääsivät taannoin, kun alus haki Ranskan Calais´sta kaapelin, joka asennettiin Hankoon.

< Lokakuun alussa Telepaatti asensi Hankoon kaapelihaaran, joka liittyy Suomen ja Saksan välisen merikaapelijärjestelmän laajennukseen.

> Turussa asuva konepäällikkö Isto Leppänen kulkee kuuden kilometrin työmatkan päivittäin, usein polkupyörällä.

RELACOM FINLAND OY OMISTAA TELEPAATIN

Kaapelialus Telepaatin rakennutti aikoinaan Posti- ja lennätinhallitus Rauma-Repola Oy:n Savonlinnan telakalta. Isännän nimi on vuoden 1978 jälkeen vaihtunut muutamaan kertaan.

alkuperäisen omistajan nimi vaihtui trendien mukaan; Posti- ja telelaitos, Tele, Primatel (Sonera), kunnes vuonna 2002 alus myytiin koko Soneran verkkoliiketoiminnan myynnin yhteydessä Yleiselle Insinööritoimistolle. Vuonna 2007 Telepaatti päätyi nykyiselle isännälle, kun verkkoliiketoiminta siirtyi Relacomin omistukseen.

Yhtiö kuuluu kansainväliseen Relacom -konserniin, joka syntyi vuonna 2005 yritysfuusion seurauksena. Tuolloin konsernilla oli noin 20000 työntekijää 20 eri maassa. Suomessa Relacomin palveluksessa työskentelee nykyään noin 700 ammattilaista, jotka hoitavat asiakasyritysten verkkojen ja järjestelmien rakennus- ja asennustöitä sekä ylläpitoa. Turun Hirvensalossa sijaitsevassa Telepaatin tukikohdassa sijaitsevat myös Relacom Finland Oy:n verstas sekä kaluste- ja varustevarastot.

Kaapelikeikat vaativat valmistelua

Telepaatin laiturin yhteydessä on Relacomin verstas ja paljon kalustoa.

telepaatti on taannoin ollut mukana monissa suurissa kaapelioperaatioissa kotimaassa ja ulkomailla. Lokakuun alussa laiva asensi Hankoon kaapelihaaran, joka liittyy Suomen ja Saksan välisen merikaapelijärjestelmän laajennukseen.

– Tätä työtä suunnitellessamme päätimme, että Telepaatti hakee itse kaapelin Ranskasta. Lastaus Calais´ssa kesti viisi päivää ja koko reissuun meni reilut kaksi viikkoa, Olli-Petteri Linnaluoto kertoi.

Ennen kuin päästiin itse asiaan, piti hoitaa asiakkaan kanssa neuvottelut, tehdä suunnitelmat ja varustaa alus. Hangossa oli mukana myös muuta kalustoa ja henkilöstöä Relacomilta.

Hangon työ ei vaatinut kovin paljon ylimääräisiä varusteita, mutta usein on mukana erilaisia ponttooneita, proomuja, jopa hinaajia.

– Tarvittaessa varastosta löytyy myös robottikamera, jolla voi sukeltaa 200 metrin syvyyteen esimerkiksi tarkistamaan kaapelia, Linnaluoto sanoi.

Operaatioita valmistellaan omalla verstaalla

Telepaatti on kotimaisten asiakkaiden ohella työskennellyt myös ulkomaisille yrityksille. Esimerkiksi Laatokalla tehty keikka oli harvinainen, koska Telepaatti oli tiettävästi ensimmäinen ulkomainen alus Venäjän sisävesillä lähes sataan vuoteen.

Kaapelinlaskutyön suunnittelu ja valmistelu vaatii usein melkoisia innovaatioita. Olli-Petteri Linnaluoto

Taannoinen Viron operaatio kesti kymmenen viikkoa. Vanha Neuvostoliiton ajoilta peräisin oleva kaapeli purettiin ja tilalle laitettiin kolmesta sähkökaapelista ja yhdestä kuitukaapelista niputettu asennus. Työhön vaadittiin erityiskalustoa, jotka piti suunnitella ja rakentaa itse.

– Me olimme 4-pisteankkuroituneena yhdessä proomujen kanssa. Vanhan kaapelin pilkkomiseen piti rakentaa laitteisto, samoin uusille kaapeleille laskuradat, selosti Linnaluoto ja näytti samalla kuvia installaatiosta, joka muistutti lähinnä merelle siirrettyä tivolia.

Viron operaatio näytti varsin työläältä, mutta Telepaatin porukan mukaan joskus jopa 95 prosenttia projektin kokonaisajasta voi mennä sopimusneuvotteluihin, suunnitteluun ja valmisteluun.

Telepaatin työntekijät ovat todellisia huippuammattilaisia, jotka taatusti pystyvät tarjoamaan kaapelitöitä tarvitsevalle asiakkaalle täydellisen kokonaisratkaisun.

Telepaatti

HAVENS MÅNGSYSSLARE

Fartyget Telepaatti har Åbo som stationeringsort och är alltid startklar för kabelreparationer och nya kabeldragningar. Ombord finns sjöfolk för varierande arbetsuppgifter.

Telepaatti, byggd 1978 och senare moderniserad och förlängd, är sedan länge en av SSB:s kunder. I början av november lärde Frivakt känna personalen ombord.

– Principen är att vi ska vara startklara inom två dygn beroende på vädret, men ofta kommer vi iväg redan inom ett dygn till exempel för att reparera en skadad fiberkabel, berättar Olli-Petteri Linnaluoto Han arbetar delvis som fartygets befälhavare, delvis i land som marine manager hos fartygsägaren Relacom Finland

Oy. Åbobon Linnaluoto kom till Telepaatti 2012. Innan dess seglade han med Prima Shipping och Gran Ship.

Telepaattis ordinarie personal består av 11 personer, varav en del är sjöfarare och en del är tekniker. Dessutom följer annan personal ofta med på uppdragen, till exempel elektriker, dykare och kundrepresentanter. De som deltar i kabelarbeten måste ha Basic Training-utbildning och de flesta har dessutom behörighet som däcksvaktman.

Olika sjömansarbeten

Sjöfararna på Telepaatti är mångkunniga. Linnaluotos parhäst och vid behov vikarie är S:t Karinsbon Christian Thiel, som kom till fartyget 2015 som överstyrman.

– Tidigare seglade jag som befälhavare på Prima Shippings fartyg. Det här jobbet är annorlunda – jag har fått lära mig mycket och än är jag inte fullärd, gissar Thiel.

Under operationerna är han ofta på kommandobryggan med Linnaluoto. Det ▶

Som mest har 25 personer arbetat ombord och då har Jari Sievänen, som annars utför fiberarbeten, jobbat heltid som kock när fartyget har varit ute till havs.

Kuitumies Jari Sievänen toimii tarvittaessa kokkina aluksen ollessa merellä.

Joonas Vanhanen är en av fartygets multifunktionella män. Joonas Vanhanen työskentelee Telepaatin kaapelimiehenä sekä kuitu- ja mittausmiehenä. Myös mobiiliverkkojen asennukset mieheltä käyvät, jolloin joutuu kiipeämään jopa 100 metriä korkeisiin linkkimastoihin.

är viktigt att hålla fartygets position. När Telepaatti förlängdes, istallerades även DP- utrustning på kommandobryggan. Under operationerna har Christian Thiel även styrt lodningsbåten Caius, som ingår i Telepaattis utrustning.

Fartyget förnyas hela tiden för att uppfylla kraven för kommande uppdrag. Hytterna och vistelseutrymmena har också renoverats. Som mest har 25 personer arbetat ombord och då har Jari Sievänen, som annars utför fiberarbeten, jobbat heltid som kock när fartyget har varit ute till havs.

Tre årtionden i maskinrummet

Maskinchef Isto Leppänen kom till Telepaatti för första gången redan 1978.

– Jag hade gått på tekniska och började med att göra svets- och reparationsarbeten som motorman. Så småningom fick jag fler behörighetsbrev, minns Leppänen,

som dessutom har seglat på flertalet bogserare.

I ungefär tio år var han maskinchef på Telepaatti, men gick sedan vidare till andra jobb. År 1996 blev han tillfrågad om att vikariera på sin gamla arbetsplats, och där blev han kvar.

Fartygets huvudmaskin, Wärtsilä 624 TS, har bara 24 000 drifttimmar. Fartyget har en ställbar propeller och manöverpropellrar i fören och aktern. Maskinrummet är byggt för obemannad drift enligt E0. Under operationerna har Isto även kört kabelmaskinen i fören.

Fartyget förnyas hela tiden för att uppfylla kraven för kommande uppdrag.

– Den första stora reparationen av huvudmaskinen brukar ske först efter 40 000 drifttimmar. Vi använder lågsvavlig marindiesel och behöver varken separering eller förvärmning, säger Leppänen.

På vintern är kabelarbetena färre, då har man tid att serva maskinerna.

Till kommandobryggan genom fortbildning

Kenneth Lindström, som bor i Kyrkslätt, blev bekant med Telepaatti när han gjorde dykuppdrag för YIT.

– Jag var utbildad radio- och tv-montör och hade gjort olika slags kabeljobb i land. Jag började ta uppdrag på Telepaatti och blev intresserad av arbetet ombord, drar sig Lindström till minnes.

Med tiden sökte han en examensinriktad fortbildning i Raumo och blev behörig fartygselektriker. Praktiken gjorde han på isbrytaren Kontio.

Överstyrmannen/befälhavaren Christian Thiel som kom till Telepaatti från fraktfartygen för ett par år sedan, har fått lära sig mycket nytt. Arbetet skiljer sig avsevärt från uppgifterna på vanliga fraktfartyg.

Styrman Kenneth Lindström talade gott om Telepaattis egenskaper; på resan till Frankrike gick hon bra även om vädret inte var det bästa.

Kenneth Lindström skaffade sig också behörighet som vaktman på däck och at-behörighet.

– Det slutade inte där, sedan studerade jag vidare till vaktstyrman i Åbo. Men jag fick inte praktik på Telepaatti, utan seglade med Bores Estraden och Auto Baltic för att få mina papper, berättar Kenneth.

Precis som den övriga besättningen på Telepaatti trivs Kenneth utmärkt på sitt jobb. Hans ”kompetensrepertoar” är mycket bred och det finns gott om varierade uppgifter åt denne mångkunnige man.

– Ibland gör vi lite av varje, ibland kör vi rentav normal sjövakt som på ett fraktfartyg, skrattar Lindström.

Normal sjövakt var precis vad Telepaattis navigatörer fick köra nyligen när fartyget hämtade en kabel från Calais i Frankrike och installerade den i Hangö.

RELACOM FINLAND OY – TELEPAATTIS ÄGARE

Kabelfartyget Telepaatti lät en gång i tiden byggas av Post- och telegrafstyrelsen vid Rauma-Repola Oy:s varv i Nyslott. Sedan 1978 har ägaren bytt namn några gånger.

den ursprunglige ägaren bytte namn enligt rådande trender; Post- och televerket, Tele och Primatel (Sonera), tills fartyget såldes till YIT 2002 i samband med försäljningen av Soneras hela nätverksamhet. År 2007 hamnade Telepaatti hos sin nuvarande ägare, när Relacom tog över nätverksamheten.

Bolaget ingår i den internationella koncernen Relacom, som såg dagens ljus 2005 till följd av en företagsfusion. Då hade koncernen ca 20 000 anställda i 20 länder. Idag har Relacom Finland Oy ca 700 anställda som bygger, installerar och underhåller nätverk och system åt kundföretagen. På Telepaattis bas på Hirvensalo i Åbo finns även Relacoms verkstad och lager.

Kabeluppdrag kräver förberedelser

Vid Telepaattis kaj finns Relacoms verkstad och mycket utrustning. Det krävs ofta en hel del innovationer för att planera och förbereda en kabelnedläggning.

telepaatti har nyligen deltagit i flera stora kabeloperationer i Finland och i utlandet. I början av oktober installerade fartyget en kabelförgrening i Hangö, som en del av utvidgningen av sjökabelsystemet mellan Finland och Tyskland.

– När vi planerade det här jobbet bestämde vi att Telepaatti själv skulle hämta kabeln från Frankrike. Lastningen i Calais tog fem dagar och hela resan tog drygt två veckor, säger Olli-Petteri Linnaluoto.

Innan man kom så långt var man dock tvungen att förhandla med kunden, göra upp planer och utrusta fartyget. I Hangö användes även annan utrustning och personal från Relacom.

Arbetet i Hangö krävde ändå inte så mycket extrautrustning som vissa andra uppdrag, ofta behöver man olika pontoner, pråmar och rentav bogserare.

– I lagret finns det en robotkamera som man kan dyka med till 200 meters djup till exempel för att undersöka en kabel, säger Linnaluoto.

Operationen förbereds på den egna verkstaden

Telepaatti har jobbat åt både inhemska och utländska kunder. Uppdraget på Ladoga var ovanligt eftersom Telepaatti troligen var det första utländska fartyget på Rysslands inre vattenvägar på närmare hundra år.

En nyligen genomförd operation i Estland tog tio veckor. Man avlägsnade en gammal kabel från Sovjettiden och ersatte den med ett förband av tre elkablar och en fiberkabel. Arbetet krävde specialutrustning som man fick planera och bygga själva.

– Vi låg fyrpunktsförankrade med pråmar. Vi var tvungna att bygga en anordning för att kapa den gamla kabeln och en bana för att lägga de nya kablarna, förklarar Linnaluoto och visar samtidigt bilder på installationen, som närmast påminner om ett tivoli till sjöss.

Operationen i Estland såg ut att vara ganska arbetskrävande, men enligt personalen på Telepaatti kan de ibland ägna 95 procent av projektets totala tidsåtgång åt avtalsförhandlingar, planering och förberedelser.

Personalen på Telepaatti är riktiga proffs som garanterat kan erbjuda kunder som behöver kabelarbeten en komplett helhetslösning. ò

Från tanken till kommandobryggan

På Finlansds största tankfartyg M/T Stena Arctica får styrmansprakti kanten testa alla slags jobb.

Vem är du och på vilken skola studerar du? Jag heter Enni Lehtonen, kommer från Åbo och studerar tredje året på Yrkeshögskolan Novia.

Varför gav du dig in i sjöfartsbranschen och kände du till den sedan tidigare? Jag har drömt om branschen sedan barnsben. Vi har även haft några sjöfarare i släkten.

Hur trivs du med att arbeta ombord?

Bra, det känns rentav som ett kall. Det är enkelt att vara ute till sjöss. Tidigare har jag seglat med till exempel Håkans, Bore och segelfartyget Albanus.

Hur tillbringar du fritiden ombord och i land? Kappsegling, långdistanslöpning, gym – jag gillar all slags idrott, men handarbetar också.

Har branschen och utbildningen motsvarat dina förväntningar?

Det har kommit några överraskningar, men allting har rett ut sig. Branschen intresserar mig mycket och jag vill fortsätta.

Vem har du lärt dig mest av under praktiken? Överstyrman Eero Sarkalahti har ansvarat för min praktik. Praktiken har varit väldigt mångsidig. Jag har varit i barlasttanken, styrt med handroder, deltagit vid förtöjningar och sjövakter samt använt lastprogram. Jag vill tacka hela befälet och däcksbesättningen för en givande och händelserik praktik!

Var är du om fem år?

Förhoppningsvis har jag en fast tjänst i däcksbefälet.

Är det här rätt bransch för dig?

Det får tiden utvisa – jag hoppas det! ò

Mepa on upeassa kunnossa

Esa Lonka jättää hallituksen puheenjohtajan tehtävät tyytyväisin mielin. Talo on pystyssä ja palvelut kehittyvät ajan mukana.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola

Esa Lonka jäi taannoin eläkkeelle valtakunnansovittelijan toimesta, mutta jatkaa Merimiespalvelutoimiston hallituksen puheenjohtajan vuoden 2017 loppuun asti.

– Järjestely suunniteltiin ja sovittiin vuonna 2015 siten, että jatkan tässä tehtävässä kaksi vuotta, jotta MEPAn rakennus saadaan valmiiksi. Luovutan puheenjohtajan nuijan vuodenvaihteessa Harri Hietalalle, Esa Lonka kertoi.

Hän alkoi suunnitella Linnankadun tontille uutta rakennusta yhdessä entisen toimitusjohtajan Martti Karlssonin kanssa, kun vanhan talon toimitiloja oli jäänyt tyhjilleen päävuokralaisen konkurssin jälkeen. Monien vaiheiden jälkeen vanha talo purettiin ja uusi kiinteistö saatiin valmiiksi tämän vuoden kesällä.

Rakennus on ollut Esa Lonkan MEPA -historian merkittävimpiä asioita, mutta merenkulkuasiat ovat hänelle tuttuja jo 80 -luvulta lähtien. Valmistuttuaan oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1972 on hän työskennellyt eri ministeriöissä monissa tehtävissä.

– Olin pitkään Merimiesasiain neuvottelukunnassa puheenjohtajana, ja hoidin merenkulun työlainsäädännön valmistelua ministeriöön, Lonka muisteli.

Hän pääsi tutustumaan MEPAan merenkulun seminaareissa ja toimi myöhemmin Merimiespalvelutoimiston edustajistossa varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.

Hallitustyötä hyvässä hengessä

Esa Lonka siirtyi MEPAn hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 1999 Valto Järvisen jäätyä eläkkeelle. Suomalainen merenkulku oli murroksessa – työpaikat vähenivät ja liikenne keskittyi lähivesille.

– Joitakin kertoja olen joutunut MEPAn toimintaa perustelemaan eri yhteyksissä. Merenkulkijoiden erityisasema ja elinkeinon tukema rahoitusrakenne ovat olleet hyviä argumentteja todistella merimiespalveluiden olemassaoloa, Lonka kertoi.

Hallituksessa olevat merenkulkija- ja varustamopuolen järjestöt ovat tukeneet Merimiespalvelutoimistoa ja MEPA on itsekin mukautunut muuttuneeseen toimintaympäristöön kehittämällä palveluitaan. Henkilöstö on pienentynyt luonnollisen poistuman kautta.

Esa Lonka on voinut luottaa järjestön johtoon ja työntekijöihin ja voinut itse keskittyä hallintoasioihin ja MEPAn työn turvaamiseen.

– Toimintaa on säännelty kotimaan lainsäädännöllä sekä kansainvälisillä sopimuksilla, joista viimeisin on Merityöyleissopimus MLC 2006, Lonka kertoi.

MEPAn koneisto ja henkilöstö ovat nyt hyvässä iskussa

Esa valmisteli myös vuoden 2007 merimiespalvelulain, joka meni hänen esittelystään eteenpäin.

Toiminta pitää turvata

Merimiespalvelutoimiston tärkeisiin rahoituslähteisiin kuulunut lästimaksu poistui vuoden 2015 alussa. Tämän jälkeen MEPA on saanut Työ- ja elinkeinoministeriön budjetista vuosittain lästimaksua vastaavan osuuden.

– Tästä tuli rahoitukseen yksi epävarmuustekijä lisää. MEPAn tulot ja samalla toimintaedellytykset ovat hyvin paljon riippuvaisia Suomen lipun alla työskentelevien merenkulkijoiden määrästä, Esa Lonka tähdensi.

Linnankadun kiinteistöstä saatavat vuokratulot tuovat pitkällä aikavälillä lisäturvaa toiminnan rahoitukseen.

Esa kehuu MEPAn koneiston ja henkilöstön olevan nyt hyvässä iskussa. Paikalleen ei kuitenkaan voida jämähtää – ajan hermolla pitää olla ja kehittyä sen vaatimusten mukaisesti.

– Täällä on tehty ja tehdään hyvää työtä. Nykyään pitää vaan olemassaolo ansaita joka päivä. Uskon, että mepalaiset kyllä tietävät, mitä tekevät, Lonka kiteytti.

Mies on nyt luopumassa kaikista luottamustehtävistään, joten aikaa jää enemmän mieluisalle purjehdusharrastukselle. Merimiespalvelutoimiston henkilökunta kiittää pidettyä puheenjohtajaa hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa suotuisia tuulia!

SSB är vid god vigör

Esa Lonka lämnar uppdraget som styrelseordförande med en nöjd känsla. Huset är uppfört och servicen utvecklas kontinuerligt.

Esa Lonka pensionerade sig nyligen från sin befattning som riksförlikningsman, men fortsätter som Sjömansservicebyråns styrelseordförande till utgången av 2017.

– 2015 kom vi överens om att jag skulle fortsätta med uppdraget i två år, så att SSB:s byggnad skulle hinna bli färdig. Vid årsskiftet överlämnar jag ordförandeklubban till Harri Hietala, berättar Esa Lonka.

Han började planera en ny byggnad på tomten på Slottsgatan tillsammans med den förre verkställande direktören Martti Karlsson, eftersom lokaler i det gamla huset stod tomma efter att huvudhyresgästen hade gått i konkurs. Efter många vändor revs det gamla huset och den nya fastigheten färdigställdes i somras.

Byggnaden har varit ett av de största ärendena i Esa Lonkas SSB-historia, men sjöfartsfrågor är han bekant med sedan

80-talet. Efter att han tog juris kandidatexamen 1972 har han arbetat på olika ministerier med många olika uppgifter.

– Jag var länge ordförande i delegationen för sjömansärenden och skötte beredningen av sjöfartens arbetslagstiftning till ministeriet, erinrar sig Lonka.

Han bekantade sig med SSB på olika sjöfartsseminarier och blev senare vice ordförande och ordförande i Sjömansservicebyråns representantskap.

Styrelsearbete med god stämning

Esa Lonka blev SSB:s styrelseordförande 1999 när Valto Järvinen gick i pension. Den finländska sjöfarten var inne i en brytningstid – arbetsplatserna minskade och trafiken koncentrerades till närliggande vatten.

– Ibland har jag varit tvungen att motivera SSB:s verksamhet i olika samman-

hang. Sjöfararnas särställning och näringens finansieringsstruktur har varit bra argument för att försvara sjömansservicens existens, säger Lonka.

Sjöfarts- och rederiorganisationerna i styrelsen har gett Sjömansservicebyrån sitt stöd och SSB har även själv anpassat sig till den förändrade verksamhetsmiljön genom att utveckla sina tjänster. Personalen har minskat genom naturliga avgångar.

Esa Lonka har kunnat lita på organisationens ledning och arbetstagare och själv kunnat fokusera på förvaltningsfrågor och på att trygga SSB:s arbete.

– Verksamheten har reglerats av finländsk lagstiftning och internationella fördrag, varav den senaste är sjöarbetskonventionen MLC 2006, berättar Lonka.

Esa beredde också 2007 års sjömansservicelag, som togs vidare på hans föredragning.

Verksamheten måste tryggas

Lästavgiften, som har varit en av Sjömansservicebyråns viktiga finansieringskällor, försvann i början av 2015. Sedan dess har SSB årligen fått kompensation ur arbetsoch näringsministeriets budget som ersättning för lästavgifterna.

– Det här blev ytterligare en osäkerhetsfaktor i finansieringen. SSB:s intäkter och därmed verksamhetsförutsättningar är i hög grad beroende av hur många sjöfarare som arbetar under finsk flagg, förklarar Esa Lonka.

Hyresintäkterna från fastigheten på Slottsgatan ger verksamhetsfinansieringen ökad trygghet på lång sikt.

Esa menar att SSB:s maskineri och personal är i god form. Vi kan dock inte luta oss tillbaka, utan måste hålla oss uppdaterade och utvecklas enligt rådande förutsättningar.

– SSB har gjort och gör ett bra arbete. Numera måste man förtjäna sin existens varje dag. Jag är övertygad om att SSB-folket vet vad de gör, sammanfattar Lonka.

Nu håller Esa på och avslutar alla sina förtroendeuppdrag för att få mer tid över för sin angenäma hobby: segling. Sjömansservicebyråns personal tackar den omtyckte ordföranden för ett gott samarbete och önskar honom gynnsamma vindar! ò

MEPAlle hankittiin sähköauto

Kustannukset pysyvät kurissa ja päästöt vähenevät.

Helsingin asiamiehen auto polttaa pahimmillaan 3000 litraa bensaa vuodessa, kun MEPAn palveluita välitetään laivoille. Marraskuun lopulla saatiin uusi Nissan Leaf, joka kulkee sähköllä. Autoa voi ladata tavallisesta pistorasiasta tai erityisellä pikalatauksella. Auton takaluukun päällä on myös pieni aurinkokenno.

Auton luovutti Autokeskus Oy:n myyntipäällikkö Pasi Kesti, jonka mukaan Leafista saadut kokemukset ovat olleet erittäin positiivisia. Vastaava auto oli aikaisemmin koeajossa, ja MEPAn asiamiehet saivat ottaa siihen tuntumaa.

Palveluita sähköisesti

Tekijänoikeuksien vuoksi filmit ja kirjat pysyvät vielä pitkään fyysisinä. Taannoin Mepa järjesti e-kirjakokeilun, jossa 10 lukulaitetta kirjoineen lainattiin pääasiassa ulkona seilaaville laivoille. Menestys oli heikko. Toisaalta merenkulkijatkin joutuvat jo paljon tuijottamaan ruutua, joten fyysinen kirja puoltaa paikkaansa.

Nyt kuitenkin osa palveluketjusta on sähköistetty, kun kirjat toimitetaan sähköautolla laivoille. Merimiespalvelutoimisto kerää uudesta Nissan Leafista käyttökokemuksia erityyppisistä matkoista. Tarkoitus on tulevaisuudessa laajentaa MEPAn sähköautokantaa.

Testausta myös pidemmillä matkoilla

Sähköauto sopii hyvin lyhyisiin kaupunkiajoihin varsinkin, jos säilytyspaikalla voi ladata autoa. Pidemmät matkat vaativat suunnittelua. MEPAn asiamies Niklas Peltola on jo hoitanut laivapalveluita sähköautolla Kotkan ja Hangon satamiin asti.

– Etukäteen kannattaa ottaa selvää latauspaikoista esimerkiksi huoltoasemilla, ja rytmittää tauot ja ajot niiden mukaan, Niklas kertoi kokemuksistaan.

Toimintasäteeseen vaikuttavat tietenkin ajotyyli ja olosuhteet. Kovilla pakkasilla sähköau-

ton lämmittämiseen kuluu enemmän energiaa, mikä pienentää toimintasädettä. Auton mittaristosta voi tarkkailla, kuinka pitkälle autolla pääsee ennen seuraavaa latausta.

– On selvää, että tällä pitää ajaa rajoitusten mukaan ja rauhallisesti. Niin pääsee pidemmälle, Niklas Peltola tähdensi.

Vähäpäästöisille ja täyssähköisille autoille on myös myönnetty muutamia etuja. Helsingin kaupunki antaa 50 prosentin pysäköintialennuksen, jos ajoneuvo täyttää kaupungin asettamat päästökriteerit. Länsimetron tulon myötä vajaakäytölle jääviä Länsi-

väylän moottoritien bussikaistoja osoitetaan jatkossa vähäpäästöisille autoille sekä jakeluliikenteelle.

Sähköautot lisääntyvät koko ajan ja kiinnostus niitä kohtaan on kasvussa, vaikka hankintahinnat ovat melko korkeita. Akkujen kehitys ja latauspisteverkoston laajeneminen varmasti tuovat lisää käyttäjiä. Kun volyymit kasvavat, laskevat yleensä hinnatkin.

P.S. MEPA myy yhden kaksi vuotta vanhan Dacia -auton, jossa vielä tehdastakuuta jäljellä. Merenkulkijoille annetaan erikoisalennus. Lisätiedot: pekka@mepa.fi puh 0400 879 733

Ajotyyli ja olosuhteet vaikuttavat sähköauton toimintasäteeseen

Asiamies Niklas Peltola laittoi sähköauton lataukseen MEPAn parkkihallissa.

SSB har skaffat en elbil

Kostnaderna hålls nere och utsläppen minskar.

Helsingforsombudets bil förbrukar i värsta fall 3 000 liter bensin per år, när SSB:s tjänster förmedlas till fartygen. I slutet av november fick vi en ny, eldriven Nissan Leaf. Bilen kan laddas via ett vanligt eluttag eller med en särskild snabbladdare. På bilens baklucka finns även en liten solcell.

Bilen överlämnades av Autokeskus Oy:s säljchef Pasi Kesti, som menar att erfarenheterna av Leaf är mycket positiva. SSB hade samma bilmodell på prov tidigare, så att ombudsmännen fick känna på att köra den.

Elektronisk service

På grund av upphovsrätten kommer filmer och böcker att kvarstå i fysiskt format länge till. Nyligen gjorde SSB ett försök med e-böcker, där 10 läsplattor med böcker lånades ut främst till fartyg som är ute och seglar. Försöket blev ingen succé. Även sjöfarare tvingas stirra in i skärmar en hel del, så den fysiska boken fyller sin funktion.

Nu har en del av servicekedjan ändå blivit elektronisk eftersom böckerna levereras med elbil till fartygen. Sjömansservicebyrån samlar in erfarenheter om den nya Nissan Leaf från olika typer av resor. Tanken är att i framtiden utöka SSB:s elbilpark.

Testas även på längre resor

Elbilen passar bra för stadskörning kortare sträckor, speciellt om bilen kan laddas där den står parkerad. Längre resor kräver planering. SSB:s ombudsman Niklas Peltola har redan skött fartygsservicen med elbilen ända till Kotka och Hangö hamnar.

– Man bör i förväg ta reda på var bilen kan laddas, till exempel på servicestationer, och anpassa raster och körningar efter dem, säger Niklas om sina erfarenheter.

Räckvidden påverkas givetvis av körstilen och körförhållandena. Vid sträng kyla går det åt mer energi till att värma upp bilen, vilket minskar

Säljchef Pasi Kesti från Autokeskus överlämnade en ny Nissan Leaf till SSB:s verkställande direktör Sampsa Sihvola.

räckvidden. På bilens instrumentpanel ser du hur långt du kan köra innan bilen behöver laddas.

– Med den här bilen måste man köra lugnt och följa dess begränsningar. Då kommer man längre, förklarar Niklas Peltola.

Bilar med låga utsläpp och bilar som enbart drivs med el har dessutom några förmåner. Helsingfors stad ger 50 procent rabatt på parkeringsavgiften om fordonet uppfyller stadens utsläppskriterier. Bussfiler på Västerleden som underutnyttjas i och med att Västmetron börjar trafikera kommer i fortsättningen att anvisas för bi-

lar med låga utsläpp och för distributionstrafik.

Antalet elbilar ökar hela tiden och intresset för dem växer, trots att inköpspriserna är tämligen höga. I takt med att batterierna utvecklas och laddningsstationerna blir fler, kommer användarna säkert att växa i antal. När volymerna ökar, sjunker oftast priserna. ò

P.S. SSB säljer en två år gammal Dacia som fortfarande har fabriksgaranti kvar. Sjöfarare får specialrabatt. Mer information: pekka@mepa.fi, tfn 0400 879 733.

Mennyttä ja tulevaa Kotkassa

Lokakuun viimeisenä lauantaina Kotkassa nähtiin monia merenkulun vaikuttajia. Merikeskus Vellamossa pidettiin seminaari Merenkäyttöä ja merenkävijöitä, jonka jälkeen juhlittiin Merimuseon tuki ry:n 20 -vuotistaivalta.

Päivän ensimmäinen tapahtuma oli kunniakäynti jäänmurtaja Tarmon sankarivainajien muistomerkillä, jonka Suomen merimuseon tuki ry ja Arctia Oy olivat kunnostaneet. Kotkan satamassa olleeseen Tarmoon osui talvisodassa lentopommeja, joista yksi surmasi 39 ja haavoitti 14 miestä.

Vellamon auditorion seminaarissa moderaattorina toimi Arctia Oy:n henkilöstö-

johtaja David Lindström, joka siirtyy vuodenvaihteessa Kotkassa toimivan Cursor Oy:n toimitusjohtajaksi. Cursor Oy vastaa Kotkan-Haminan seudun yritysneuvonnasta, kehittämishankkeista sekä elinkeino- ja matkailumarkkinoinnista. Cursor on vahvasti mukana muun muassa HaminaKotkan sataman kehittämisessä risteilyaluskohteeksi. Satama on sopivasti Pietarin ja Helsingin välissä –näissä kaupungeissa risteilyvieraat joutu-

vat jo kärsimään liikenneruuhkista. Menneenä kesänä HaminaKotkan satamassa kävi noin 8600 risteilymatkustajaa.

Jäänmurtoa 1800 -luvulta lähtien

Arctia Oy:n viestintäpäällikkö Eero Hokkanen korosti Suomen arktista osaamista ja muistutti, että jäänmurtajahenkilöstön taitoja on ylläpidettävä ja kehitettävä. Arctialla on monipuolista kokemusta myös offshore -toiminnasta eri puolilta

Kahtakymmentä toimintavuottaan juhlinut Suomen merimuseon tuki ry palkitsi ensimmäisen puheenjohtajansa Alpo Naskin.

maailmaa. Yhtiöllä on hyvät valmiudet öljyntorjuntaan.

– Arctialla on ratkaiseva rooli jäänmurron osaajien kouluttamisessa. Taitoja ei opita pelkästään koulun penkillä, vaan jäänmurtotyössä, Hokkanen tähdensi.

Arctia tekee jatkuvaa yhteistyötä laivanrakennusalan sekä tiedeyhteisöjen kanssa, mistä hyvänä esimerkkinä oli Arctic 100 -tutkimusmatka Luoteisväylän läpi monitoimimurtaja Nordicalla heinäkuussa.

Aalto-yliopiston tohtorikoulutettava Saara Matala kertoi arktisesta meritekniikasta ja suomalaistelakoiden kehityksestä maailman johtavaksi jäänmurtajien rakentajiksi. Kotimaan lisäksi aluksia on rakennettu Neuvostoliitolle/Venäjälle, Ruotsiin ja muutamiin muihin maihin. Jopa kaksi kolmasosaa maailman jäänmurtajista on suunniteltu tai rakennettu Suomessa.

Sähköä ja autonomiaa

Merenkulku on jo alkanut digitalisoitua. Monia hankkeita on käynnissä – mukana on myös Finnpilot, joka edeltäjäorganisaatioineen on hoitanut laivojen luotsausta jo vuodesta 1696.

– Finnpilot on vahvasti mukana kehityksessä. Siirtymäaika esimerkiksi etäluotsaukseen on pitkä. Varmasti tarjoamme rinnakkain vanhaa ja uutta palvelua, Finnpilotin toimitusjohtaja Kari Kosonen kertoi.

Suomen meriklusteri kulkee kehityksen kärjessä

Seminaarissa kuultiin lisäksi katsaukset Rajavartiolaitoksen ja Merivoimien toiminnasta ja kalustotilanteesta.

Meriliiton puheenjohtaja Mikko Niini piti mielenkiintoisen esityksen suomalaisen merenkäytön historiasta sadan vuoden ajalta. Parhaimpina aikoina 1970 -luvun puolessa välissä jopa 55 prosenttia Suomen ulkomaan kaupasta hoidettiin kotimaisella tonnistolla.

Merenkulku ja meriteollisuus ovat luoneet Suomesta merkittävän maan laivanrakennuksessa ja talvimerenkulussa. Suomen meriklusteri on kehityksen kärjessä. – Meillä on jo nyt kaksi sähkökäyttöistä alusta; Paraisten ja Nauvon välillä kulkeva Elektra -lautta sekä Aurajoessa liikennöivä Föri, Mikko Niini kehui.

Pieni huoli Niinillä oli väylämaksupolitiikan epävarmuudesta ja siitä, että 70 prosenttia alan volyymista kontrolloidaan ulkomailta.

Seminaarin moderaattorina toiminut Arctia Oy:n henkilöstöjohtaja David Lindström siirtyy vuodenvaihteessa Cursor Oy:n toimitusjohtajaksi.

Aalto -yliopiston professori Pentti Kujala lausui seminaarin päätössanat. Pienoismallinäyttelyyn tutustumisen jälkeen vuorossa oli Suomen merimuseon tuki ry:n juhla, johon yhdistyksen puheenjohtaja Kujala toivotti vieraat tervetulleiksi.

Sjöfartsseminarium i Kotka

Den sista lördagen i oktober befann sig många av sjöfartens inflytelserika personer i Kotka. På Maritimcentret Vellamo hölls seminariet ”Merenkäyttöä ja merenkävijöitä”, om havets användning och besökare. Därefter firades 20-årsjubileet för Merimuseon tuki ry – stödföreningen för Finlands sjöhistoriska museum.

Moderator för seminariet var Arctia Oy:s personaldirektör David Lindström, som vid årsskiftet blir verkställande direktör för Kotkabaserade Cursor Oy. Arctia Oy:s kommunikationschef Eero Hokkanen framhöll Finlands arktiska kompetens och påminde om att färdigheterna hos personalen på isbrytarna måste upprätthållas och utvecklas.

Saara Matala, doktorand på Aalto-universitetet, berättade om arktisk marinteknik och hur de finländska skeppsvarven har blivit världsledande på att bygga isbrytare. Finnpilots verkställande direktör Kari Kosonen berättade att Finnpilot är med och utvecklar digitaliseringen av sjöfarten. Övergången exempelvis till fjärrlotsning tar lång tid.

Sjöfartsförbundets ordförande Mikko Niini höll ett intressant föredrag om Finlands havsanvändning de senaste hundra åren. På seminariet gavs dessutom översikter över gränsbevakningsväsendets och marinens verksamhet och utrustning. ò

Kari Kososen johtama Finnpilot edeltäjäorganisaatioineen on hoitanut laivojen luotsausta jo vuodesta 1696.

M/V Finlandias Safety Officer Janno Viiklepp ansvarar för fartygets säkerhet.

Turvallisia töijäyksiä

Alandia Vakuutuksen seminaarissa Helsingissä käsiteltiin laivojen kiinnitystyötä ja siihen liittyviä riskejä. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Seminaarin avannut Alandia Vakuutuksen toimitusjohtaja Tony Karlström kertoi yhtiön keräävän kokemuksia ja tietoja myös asiakasvarustamoilta, mikä edistää turvallisia menettelytapoja. Hän kertoi Alandian olevan myös mukana ForMare -ohjelmassa, joka hyvinvoivien merenkulkijoiden myötä osaltaan tukee meriturvallisuutta.

Synteettisiä köysiä toimittavan Wilhemsen Ship Servicen Account Manager Lennart Lindroos ja Technical Manager Ropes Dag-Erik Delgado kertoivat riskeistä ja turvallisuuspuutteista laivoilla korostaen merihenkilöstön merkitystä. Myös Alandia Vakuutuksen Claims Manager P&I Johan Lång painotti inhimillisten virheiden välttämistä.

– Kiinnityskannella toimivien merenkulkijoiden pitää tietää tehtävänsä, vaa-

ralliset alueet sekä huomioida työhön keskittyminen ja selkeä kommunikointi, Lång puntaroi osaavan laivahenkilökunnan ominaisuuksia.

Hän kävi myös läpi muutamia kiinnitysköysien katkeamisista johtuneita vakavia onnettomuuksia. Usein köydet olivat kuluneita, vinssejä käytettiin väärin ja hinaajat oli päästetty pois liian aikaisin.

Käytännön kehitystyötä

M/V Finlandialla

Tallinna ja Helsingin väliä kulkeva Eckerö Linen Finlandia kiinnitetään laituriin kolme kertaa vuorokaudessa. Aikataulu on tiukka, mutta turvallisuudesta ei tingitä.

– Aika on rahaa, mutta meillä on aina riittävästi aikaa tehdä asiat turvallisesti, laivan turvallisuusvastuuhenkilö, p Safety Officer Janno Viiklepp tähdensi.

M/S Finlandialla pidetään kunnollisia suojavälineitä ja oikeita toimintamalleja erityisen tärkeinä. Yleensä pursimies kouluttaa uudet kansimiehet ja huolehtii köysien ja vinssien kunnoista. Varustamo tekee myös Alandia Vakuutuksen kanssa yhteistyötä työturvallisuusasioissa.

Merenkulku on kansainvälinen ala –Janno Viiklepp muistutti turvallisuuskulttuurin vaihtelevan suuresti maailmalla. Tämä näkyy paitsi eri maiden merenkulkijoiden asenteissa, myös laivanrakennuksessa.

Seminaariin osallistui satamahenkilökuntaa, laivojen kansipäällystöä, sekä varustamoiden turvallisuushenkilöstöä. Alandia Vakuutus järjesti vastaavan tapahtuman Maarianhaminassa aiemmin tätä syksynä.

Säker hantering av förtöjningstrossar

På Alandia Försäkrings seminarium i Helsingfors diskuterades förtöjningen av fartyg och riskerna i samband med arbetet.

Alandia Försäkrings verkställande direktör Tony Karlström invigde seminariet och berättade att bolaget samlade in erfarenheter och information även från kundrederierna, vilket främjar säkra arbetsmetoder. Han förklarade att Alandia deltar i ForMare-programmet, som genom att bidra till välmående sjöfarare också främjar sjösäkerheten.

Account Manager Lennart Lindroos och Technical Manager Ropes Dag-Erik Delgado från Wilhelmsen Ship Service berättade om vanliga säkerhetsbrister ombord och betonade de ombordanställdas betydelse. Även Claims Manager P&I Jo-

han Lång från Alandia Försäkring framhöll hur viktigt det är att undvika mänskliga misstag.

– Sjöfararna som arbetar på förtöjningsdäck måste veta vad som är deras uppgift, känna till farliga områden, koncentrera sig på sitt arbete och kommunicera tydligt, beskrev Lång egenskaperna hos kompetent fartygspersonal.

Han gick också igenom några allvarliga olyckor som inträffat för att förtöjningstrossar gått av. Det var vanligt att trossarna var slitna, att vinscher användes på fel sätt och att bogserare släpptes iväg för tidigt.

Praktiskt utvecklingsarbete på M/V Finlandia

Eckerö Lines Finlandia, som går mellan Tallinn och Helsingfors, förtöjs vid kajen tre gånger per dygn. Tidtabellen är snäv, men man tummar inte på säkerheten.

– Tid är pengar, men vi har alltid tillräckligt med tid för att arbeta säkert, påpekade Safety Officer Janno Viiklepp som ansvarar för fartygets säkerhet.

På M/S Finlandia anser man att det är oerhört viktigt med ordentlig skyddsutrustning och rätt arbetsmetoder. Oftast är det båtsmannen som utbildar nya däcksmän och ser till att trossar och vinscher är i gott skick. Rederiet samarbetar med Alandia Försäkring kring arbetssäkerhet.

Janno Viiklepp påminde om att säkerhetskulturen varierar mycket världen över. Detta märks på attityderna hos sjöfarare från olika länder och på hur fartygen är byggda.

I seminariet deltog hamnpersonal, däcksbefäl från fartygen och säkerhetspersonal från rederierna. Alandia Försäkring arrangerade motsvarande evenemang i Mariehamn tidigare denna höst. ò

Merenkulkumessut Turussa

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Nelisenkymmentä näytteilleasettajaa oli mukana perinteisillä Aboa

Maren järjestämillä messuilla. Kahden päivän aikana Auriga

Centerin tiloissa tavattiin tuttuja merenkulkuihmisiä ja saatiin kuulla

Shanty Singers -kuoron lauluja purjelaivojen aikakaudelta.

MEPA oli jälleen mukana omalla messuosastolla, jolla vieraili opiskelijoita, aktiivimerenkulkijoita sekä merimieseläkeläisiä.

– Oli mukava tavata reippaita opiskelijoita, joita organisaatiomme toiminta ja palvelut kiinnos-

tivat kovasti. Samoin oli miellyttävää tutustua muihin näytteilleasettajiin, MEPAn hyvinvointivastaava Krista Lankila kehui tapahtuman tunnelmia. Messuosastojen välinen verkostointi toimi niin hyvin, että MEPA -ständiä emännöineet Martina Peltonen ja Päivi Seppälä vetivät perjantaiaamuna jumpan naapuriosastojen päivystäjille. Turussa oli hyvin edustettuna laaja läpileikkaus koko Suomen meriklusterista. Monet varustamot, meriteollisuusyhtiöt ja oppilaitokset esittelivät toimintaansa. Messujen yhteydessä Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus järjesti merenkulun ajankohtaisseminaarin. Winds of the Future -seminaarissa käsiteltiin muun

muassa laivojen automaatiota ja operointia arktisilla alueilla.

Messuvieraat saattoivat myös tutustua Aboa Maren koulutustarjontaan, simulaattoreihin sekä vierailla Archipelago VTS - meriliikennekeskuksessa. Perjantai-illan päätteeksi oli perinteiden mukaisesti mahdollisuus osallistua Turun linnan kipparijuhliin.

Sjöfartsmässan i Åbo

Ett fyrtiotal utställare deltog på den traditionella mässan som arrangeras av Aboa Mare. Under två dagar på Auriga Center träffade vi bekanta från sjöfartsbranschen och lyssnade på kören Shanty Singers sånger från segelskeppens era.

SSB deltog återigen med en egen monter, som besöktes av studerande, aktiva sjöfarare och pensionerade sjömän.

– Det var roligt att träffa de energiska studerande som var mycket intresserade av organisationens verksamhet och service. Likaså var det

trevligt att lära känna de andra utställarna, sade SSB:s hälsoansvariga Krista Lankila om stämningen på evenemanget.

Nätverkandet mellan mässmontrarna fungerade så väl att SSB:s montervärdinnor Martina Peltonen och Päivi Seppälä höll ett gympapass för grannmontrarnas jourhavande på fredagsmorgonen.

Hela Finlands sjöfartskluster var väl representerat i Åbo. Många rederier, marinindustriföretag och läroanstalter visade upp sin verksamhet. I samband med mässan ordnade Sjöfartens utbildnings- och forskningscentral ett aktualitetsseminarium om sjöfart. På seminariet, kallat Winds of the Futu-

re, diskuterades bland annat fartygsautomation och -operation på arktiska områden.

Mässbesökarna kunde också bekanta sig med Aboa Mares utbildningsutbud, simulatorer och besöka sjötrafikcentralen Archipelago VTS. Som avslutning på fredagskvällen kunde man anmäla sig till den traditionsenliga skepparfesten på Åbo Slott. ò

ENGSHIP SAILORIT TAPASIVAT TURUSSA

Ravintola Göranissa pidettyyn illanviettoon osallistui reilut parikymmentä maineikkaan varustamon merenkulkijaa. Hyvän ruuan ja seuran merkeissä lauantai-ilta kului joutuisasti.

Tapahtuman järjestänyt Tapani Ojala odotti lokakuun puolessa välissä vietettyyn iltaan enemmänkin osallistujia. – Monille tuli este, ja onhan Engshipillä seilanneita merenkulkijoita vielä työelämässäkin. Päivämäärä ei ehkä sopinut kaikille, Ojala harmitteli.

Tunnelma oli silti lämmin ja mukava. Mukana oli myös joitakin aktiivimerenkulkijoita, joilta kyseltiin hanakasti tunnelmia nykypäivän merenkulusta.

Ruokailun jälkeen kuultiin Bengt Engblomin ja Pekka Karppasen pitämä esitys Engship -varustamon historiasta. Vanhat kuvat toivat mieleen monia muistoja, joita käytiin vielä läpi illan aikana. Muutama merenkulkija oli myös tuonut omia kuva-albumeitaan selattaviksi.

Tapahtumassa muisteltiin menneitä seilauksia ja vanhoja kavereita. Välillä haalattiin ja maalat-

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola

tiin, välillä käytiin maakaljoilla tai urheilemassa. Kuulumisia vaihdettiin puolin ja toisin. Toivotaan, että mahdollisimman moni pääsee seuraavaan tapaamiseen noin puolentoista vuoden päästä.

MERIMIESURHEILIJOIDEN VARUSTAMO

Rederi Ab Engship muistetaan merimiespiireissä menestyksekkäistä urheilusaavutuksista. Mestaruuksia ja pokaaleita löytyi sekä laivoilta, konttorista että merenkulkijoilta.

Varustamon alukset voittivat esimerkiksi laivajoukkueiden yleisurheilumestaruuden toistakymmentä kertaa ja usein joku Engshipin laivoista oli toiseksi paras. Klenodenilla ja Passadenilla oli 90 -luvulla kova keskinäinen kilpailu ja 2000 -luvun puolella Bravaden menestyi parhaiten.

Varustamon merenkulkijoista on valittu kaikkiaan viisi Vuoden merimiesurheilijaa: Hilding Sundberg, Elina Varmola, Paavo Rauhala ja Jorma Huupponen. Varustamon myynnin jälkeen Engshipilla seilanneista merenkulkijoista Jyrki Stenman ja Tapio Lehto saivat Vuoden merimiesurheilijan palkinnon ja Eero Matikainen palkittiin The Grand Sportsman of the Seven Seas -palkinnolla.

ENGSHIPS SJÖMÄN TRÄFFADES I ÅBO

Drygt tjugotalet sjöfarare från det omtalade rederiet samlades på restaurang Göran. Lördagskvällen förflöt snabbt med god mat och i gott sällskap.

Arrangören Tapani Ojala förväntade sig ännu fler deltagare till kvällen som hölls i mitten av oktober.

– Många fick förhinder och vissa av sjöfararna som har seglat med Engship är ju fortfarande i arbetslivet. Datumet kanske inte passade alla, beklagade Ojala.

Stämningen var dock varm och trevlig. Några aktiva sjöfarare närvarade också och de fick nyfikna frågor om dagens sjöfart.

Rederi Ab Engship

släkten engblom har sina rötter i Nagu och bedrev kustsjöfart redan på 1800-talet. Århundradet därpå fortsatte verksamheten med träskepp, varav ett användes av staten under kriget. På 1950-talet gick man in i stålfartygens era och 1973 grundades Rederi Ab Engship.

Till en början opererade rederiet med små styckegodsfartyg i norra Europa. Tonnaget växte successivt och utökades med roro-, bulk- och containerfartyg. Engship förvaltade också andra redares fartyg.

I slutet av 1980-talet utvecklades Finlands sjöfartspolitik så att Engship och många andra rederier kunde beställa nybyggen. Staten krävde att besättnings- och driftkostnaderna kunde hållas på en sådan nivå att verksamheten lönade sig på lång sikt. Räntestöd beviljades även för nybyggen som beställdes från utlandet.

Fartygen ingick kollektivavtal för småtonnage med arbetsmarknadsorganisationerna, vilket förbättrade

Efter maten höll Bengt Engblom och Pekka Karppanen ett föredrag om Engship-rederiets historia. Fotografierna väckte gamla minnen, som man fortsatte att prata om resten av kvällen. Några sjöfarare hade tagit med sina egna fotoalbum.

Under evenemanget mindes man tillbaka till dåtidens seglatser och kamrater. Ibland kånkade och målade man, ibland gick man i land för att ta en öl eller idrotta. Hela kvällen pratades det till höger och vänster. Vi får hoppas att så många som möjligt kan komma på nästa träff om ungefär 1,5 år.

verksamhetsförutsättningarna för de nya fartygen. Nybyggena trafikerade från Finland till Centraleuropa med långa befraktningsavtal.

Vid millennieskiftet förfogade Engship över tre nya, stora roro-fartyg. Rederiet hade totalt 15 fartyg och ca 400 anställda. År 2006 såldes Rederi Ab Engship. Köparen Rettig Group förvär-

FARTYGSFÖRTECKNING

Släkten Engships galeaser

Svan, Alexander, Muisto, Lydia, Apostol

Rederi Ab Engships egna fartyg

vade samtidigt Bror Husell-rederiet till Bore Ltd.

År 2016 såldes Bore till det holländska rederiet Spliethoff 2016, men rederiet fortsätter att bedriva verksamhet som Bore Ltd. Av fartygen från Rederi Ab Engships tid finns Estraden, Bore Bank (Serenaden) och Bore Bay (Heralden) fortfarande i Bores flotta. ò

Hulda, Mona, Yvonne, Unden, Aiden, Frauden, Norden, Skanden, Norden2, Eden, Anden, Svanö, Najaden, Kleno-

den, Trenden, Winden, Smaragden, Passaden, Outokumpu, Borden, Garden, Bravaden, Traden, Transparaden, Heralden, Serenaden, Estraden

Förvaltade fartyg

Envik, Aloa, Ann-Mari, Britt-Mari, Clary, Denise, Floria, Falcon, Marie

Laura, Aila, Linda, Sofia, Christina

Arctian järjestämässä tilaisuudessa oli todellisen suuren juhlan tuntua ja moni toivoi tapaavansa uudelleen samoissa merkeissä.

Rauno Mutka, Jukka Siironen ja Reima Kalliomäki olivat hyvin tyytyväisiä Arctian järjestämään tapahtumaan. He pitivät nimikylttejä hyvinä, koska nimet seilauskavereiden tuppaavat ajan myötä unohtumaan.

Niin murtuivat jäät

Hienot ihmiset kohtasivat hienossa tapahtumassa. Arctia kutsui nykyisestä yhtiöstä ja sen edeltäjäorganisaatioista eläkkeelle jääneet työntekijät yhteiseen tapaamiseen. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Helsingin Wanha Satama -talossa tapahtuman avannut Arctian viestintäpäällikkö Eero Hokkanen kertoi yhtiön haluavan kunnioittaa menneiden sukupolvien työtä Suomi 100 -juhlavuoden merkeissä. Myös toimitusjohtaja Tero Vauraste kiitti eläköitynyttä jäänmurtajahenkilöstöä ja samalla tapahtuman järjestäjiä.

– Täällä on tiettävästi yli 140 henkilöä koolla, kertoi entinen sähkömies Tapio Nurminen, joka johtaa Merieläkeläisten keskusliittoa.

Hän oli suunnittelemassa tapahtumaa yhdessä Rauno Mutkan, Pekka Savikon ja Erkki Kotirannan kanssa.

Tilaisuudessa saatiin kuulla jäänmurron historiaa, nykypäivää ja tulevaisuu-

den näkymiä. Olemassa olevaan laivastoon on investoitu ja tehty elinkaaripidennykset, mutta tonnistoa on uusittava vuoteen 2030 mennessä. Vuonna 2016 valmistunut Polaris uusine innovaatioineen on menestynyt hyvin. Kokeneet kipparit ovat kehuneet sen jäänmurto-ominaisuuksia.

Botnicassa seilannut Juha Rautakorpi saapui paikalle Valkeakoskelta. Merenkulkijoita hän on eläkkeellä tavannut Kotkan meripäivällä ja tamperelaisten merikapteenien Buffalo-klubin kokoontumisissa. Suunnitelmissa on myös seuraava Nielsen -risteily – mies kipparoi aikoinaan Peteriä ja Keloa, ja seilasi perämiehenä muun muassa White Rosella.

Eero Saastamoinen työskenteli aikoinaan Apu- ja Otso -jäänmurtajissa sekä luotaustöissä. Hän saapui Arctia -tapaamiseen Keuruulta ja majoittui poikansa luona Korsossa. Hän laskeskeli tavanneensa kymmenkunta tuttua.

– Homman jatkuvuus on turvattava. Kaluston lisäksi pitää huolehtia siitä, että meillä on osaavaa porukkaa myös tulevaisuudessa, Tero Vauraste tähdensi.

Vanhoja tuttuja tavattiin

Tilaisuuden tunnelma oli lämmin ja vapautunut. Kaikki kehuivat ja kiittelivät Arctian toteuttamaa tapahtumaa. Nordicasta eläkkeelle jääneet Jukka Siironen ja Reima Kalliomäki istuivat samassa pöydässä muistelemassa menneitä. Molemmat olivat aktiivisia merimiesurheilijoita ja ovat edelleen kovassa kunnossa.

– Tämä on hieno tapahtuma – monta tuttua on nähty. Jonkun verran tuli pidettyä yhteyttä työkavereihin heti eläkkeelle jäämisen jälkeen, mutta pikkuhiljaa se hiipui. Tämän myötä ehkä aktivoituu uudelleen, Jämsässä asuva Reima pohti.

Iltapäiväkahvien jälkeen porukka siirtyi busseilla jäänmurtajalaiturille, jossa saa-

tiin tutustua Arctian kelluvaan konttoriin sekä uuteen Polaris -jäänmurtajaan.

Ilmassa oli todellisen suuren juhlan tuntua ja moni toivoi tapaavansa uudelleen samoissa merkeissä.

– Kysyntä tällaisille tilaisuuksille on kova ja varmaan tästä vielä kovenee. On ajateltu, että seuraavaksi mentäisiin risteilylle, Tapio Nurminen suunnitteli.

Omassa puheenvuorossaan hän kiitti Arctiaa ja yhtiön toimitusjohtajaa koko seniorihenkilökunnan puolesta.

Rauni Söderlund kehui tilaisuutta ja kertoi tavanneensa ainakin kolmekymmentä tuttua. Botnicasta eläkkeelle jäänyt Rauni on tavannut vanhoja merenkulkijoita ravintola Salven merimiesilloissa ja on kerran osallistunut Nielsen-risteilyyn.

Isbrytarmännens fest

Arctia bjöd in tidigare anställda som gått i pension från det nuvarande bolaget och företrädarorganisationen till en gemensam träff.

Ibyggnaden Wanha Satama i Helsingfors invigde Arctias kommunikationschef Eero Hokkanen evenemanget och berättade att bolaget ville hylla tidigare generationers arbete under Finlands 100-årsjubileum. Även verkställande direktör Tero Vauraste tackade den pensionerade isbrytarpersonalen och samtidigt evenemangarrangörerna.

Vid tillställningen deltog ca 140 personer som fick information om isbrytningens historia, nutid och framtidsutsikter.

Efter eftermiddagskaffet åkte deltagarna med buss till isbrytarkajen, där de fick bekanta sig med Arctias gungande kontor och den nya isbrytaren Polaris. Det rådde verkligen feststämning under dagen och många önskade att man kunde träffas igen. ò

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

Slusseja

suomalaisille lienee tullut tutuksi slussi-sana Ruotsin pääkaupungin ”Slussenin sisseistä”. Tukholman keskustassa olevan Slussenin siltojen alla majaili puoli vuosisataa sitten Suomesta saapuneita turvapaikanhakijoita. Ruotsalaisille he eivät olleet tervetulleita. Mamut olisivat saaneet puukkoineen ja puntareineen palata sinne, mistä olivat tulleetkin.

Suomeen ensimmäisiä slusseja eli sulkukanavia värkkäiltiin jo lähes viisisataa vuotta sitten. Saimaan kanava lienee tunnetuin suomalaisille, mutta sisävesillä on kymmenittäin muitakin sulkukanavia.

Ruotsalaisiin kanaviin pääsi suomalaiset merenkulkijat tutustumaan pikkulaivoilla, jotka mahtuivat kulkemaan Götan kanavassa. Sisään Tukholman eteläpuolelta Söderköpingistä kohti sisämaan suuria järviä. Ulos Göteborgissa, missä oli meri vastassa.

Göteborgista etelään löytyy suurillekin valtamerilaivoille rakennettu Kielin kanava. Itämeren pohjukassa Kielin kaupungissa sisään. Elbe-joen suulla Brünsbuttelissa ulos Pohjanmerelle. Merenkulkijoille kanavan lisäksi olivat tuttuja kanavan sipsut. Keuhkoja ja maksaa tuhoavien tuotteiden lisäksi edullisesti ostettiin nauhureita, radioita, kelloja ja muuta tarpeellista. Kotimaassa suuren maailman tuomisia maalaiset ihaillen ihmettelivät.

Satamaliikenne kulki vuorovesien mukaan, altaat oli eristetty suluilla joesta.

Aikanaan laivan päällikkö päätti, ajettiinko Kielin kanavasta vai kierrettiinkö Skagenin ympäri. Päätöksiin vaikuttivat aikataulut kuin myös sääennusteet. Pohjanmeren pahimpia pauhuja saattoi olla hyvä karttaa ajamalla kanavan läpi. Toisaalta kanavassa perittiin rahaa. Sittemmin varustamoissa alettiin käyttää ulkopuolisia reittiopastajia, joitka lähettivät sähkeillä hyvinkin pikkutarkat ajo-ohjeet.

Englantiin ajavat oppivat tuntemaan jokisuiden satama-altaiden sulkuportit. Jottei korkean vuoroveden vuoksi laivat makaisi pohjassa laskuveden aikaan, oli altaat eristetty suluilla varsinaisesta joesta. Niinpä satamaliikenne kulki vuorovesien mukaan. Jos laiva oli Englannin Manchesteriin matkalla, riitti täkkäreillä töijäämistä, ennenkuin kanavan kaikki viisi sulkua oli päästy läpi.

ehkäpä harvemmille on tiedossa espanjalaisen Quadalquivir-joen slussi Sevillan kaupungissa. Paikallinen Astilleros Espanoles-telakka rakensi siellä 70-luvulla Henry Nielsenin hoitoon 17 kuivarahtilaivaa. Neitsymatkojen lisäksi kanavan läpi ajettiin sevillalaisia myöhemmin myös vuositelakointiin.

Vanha tietokilpailun knoppikysymys kuuluu:”Mihin ilmansuuntaan ajetaan, kun Karibianmereltä mennään Panaman kanavan kautta Tyynellemerelle”. Colonin päässähän on Gatun slussit. Sitten ajetaan Gatun-järveä ja kaivettua kanavaa, kunnes tullaan Miraflores slusseille Balboaan. Molemmissa päissä voitiin suluttaa rinnakkain kaksi laivaa. Joko eri

suuntiin kulkevia, tai samaan suuntaan matkaavia. Kanavahan oli siitä erikoinen, että sähköveturit kiskovat laivat sulkuportteihin. Kaksi veturia ahterissa, kaksi föörissä. Juu, ilmansuunnista ja tietokilpailuista kiinnostuneet löytävät kanavan suunnan kartasta. Niin tärkeä on Panavan kanava, että sitä on viime vuosina laajennettu suuremmille laivoille, jolloin kapasitetti kaksinkertaistuu. Uudessa järjestyksessä kuuluu veturit jätetyn pois. Niinpä on saatu lukea uutisia laivojen törmäilyistä slussien seinämiin ja runkopolootuja on ruttaantunut.

saint lawrence seaway vie Pohjois-Atlantilta USA:n ja Kanadan suurille järville. Aluksi on pitkä jokimatka, mutta jo Montrealin kohdalla täkkärit pääsevät norjistamaan naruja ensimmäisissä slusseissa. Töijäyskuntoa vaaditaan Wellandin kanavassa, missä ohitetaan Niagaran putous. Ontariojärveltä laiva kiipeää kahdeksan slussin kautta sata metriä ylöspäin Eriejärvelle. Tässä noin puolen vuorokauden rupeamassa saattaa osalla laivaväestä olla mahdollista poiketa Kanadan ja USA:n rajalle ihmettelemään Niagaran putouksia. Eikä laivaan palatessa tarvitse laakonkia viritellä. Laivat on mitoitettu kuin lapanen käteen.Passaa astua slussin reunalta suoraan täkille.

Euroopan Unioni on ymmärtänyt vesiliikenteen tärkeyden ja luonut sille oman strategiansa. Tätä strategiaa Suomessa eri etujärjestöt ja valtaapitävät vastustavat. Suomessa tavarankuljetus halutaan tehdä kalliisti maitse rekoilla ja junilla. Sisävesiliikenne säästäisi maanteitä, energiaa, työvoimaa ja vähentäisi ilmansaasteita. EU-strategian vastaista toimintaa perustellaan kuitenkin EU-direktiiveillä. Suomalaiset virkamiehet omilla direktiivitulkinnoillaan määräilevät sisävesivarustajille uusia kustannuksia, jotta vähäinenkin liikenne loppuisi. ò

MEPAn verkkokirjaston käyttö kasvussa

lähes kaikki Merimiespalvelutoimiston kirjat ja filmit on luetteloitu tietokantaan, ja niitä voi selata ja varata netistä

Verkkokirjastoon pääsee MEPAn kotisivuilta tai suoraan osoitteeseen: https://mepa.verkkokirjasto.fi . Etusivulta voi valita kieleksi suomen, ruotsin tai englannin. Kirjautumista ei tarvita, vaan varauksia voi alkaa heti tehdä.

Palvelusta näkee heti, onko joku kirja vapaana tai lainassa. Mikäli varattu kirja sattuu olemaan lainassa jossain toisessa laivassa, pyritään se kohtuullisen ajan kuluessa hakemaan pois normaalin laivakäynnin yhteydessä ja toimitetaan varaajalle.

Suosittelemme verkkokirjaston käyttöä kaikille. Se sopii erityisen hyvin sellaisille laivoille, jotka eivät liikennöi MEPAn yleisiin toimipisteisiin tai yhdysmiesten satamiin. Taannoin esimerkiksi Wasa Express tutustui palveluun ja laivan miehistölle saatiin toimitettua toivekirjoja.

MEPAn asiamies Martina Peltonen esittelee M/T Stena Arcticalla Sami Marttiselle verkkokirjaston käyttöä.

Användningen

av SSB:s

nätbibliotek

ökar

nästan alla Sjömansservicebyråns böcker och filmer finns katalogiserade i databasen och kan reserveras på nätet.

Du kommer till nätbiblioteket via SSB:s webbplats eller direkt på adressen https://mepa.verkkokirjasto.fi. På första sidan väljer du finska, svenska eller engelska som språk. Du behöver inte logga in utan kan börja göra reservationer direkt.

I tjänsten ser du direkt om en bok finns inne eller är utlånad. Om boken du vill reservera är utlånad till något annat fartyg försöker vi hämta den inom rimlig tid i samband med det vanliga fartygsbesöket och levererar den sedan till dig.

Vi rekommenderar alla att använda nätbiblioteket. Det passar extra bra för fartyg som inte trafikerar SSB:s vanligaste verksamhetspunkter eller kontaktpersonernas hamnar. Nyligen bekantade sig till exempel Wasa Express med tjänsten och SSB levererade böcker enligt besättningens önskemål till fartyget.

FÅA:n S/S Ariadnen

Smörgåsbord -menu 1930 -luvulta

Parasta pöytään Suomalaisen gastronomian historia

Tuottelias pariskunta Helena Lylyharju ja Kari Martiala ovat saaneet valmiiksi upean teoksen. Lopussa on hienoja reseptejä, mutta varsinaisesti kysymyksessä on enemmän tieto- ja historiakirja, kuin pelkästään ruokakirja. Parasta pöytään on ollut melkoinen ponnistus tekijöiden päätoimien ohella. Toimit-

taja Kari Martiala tuottaa sisältöä moneen eri mediaan ja keittiömestari Helena Lylyharju seilaa M/S Finnmill -aluksella stuerttina.

Kirjaa varten he matkustelivat paljon, tekivät haastatteluja ja keräsivät aineistoa. Esimerkiksi viime keväällä pariskunta ajeli samaan aikaan Lapissa, kun mepalaiset kävivät Ylläksellä. Tuloksena on mahtava katsaus suomalaiseen ruokakulttuuriin.

Kirja kuuluu Suomi 100 -hankkeisiin ja painottuu itsenäisyyden ja sotien jälkeiseen aikaan – toki tietoa löytyy varhaisemmiltakin ajoilta. Tarinat presidenttien ja valtiovieraiden makumieltymyksistä ovat mielenkiintoista luettavaa, samoin maineikkaiden ravintoloiden historiat.

Lylyharju ja Martiala tuntevat merenkulun hyvin, ja tietenkin kertovat alan ruokahistoriaa merimiesravintola Salvesta lähtien. Laivoilta tuttu voileipäpöytä on katettu ensimmäisen kerran jo 1830 -luvun lopulla, kun Furst Menschikoff -matkustajahöyrylaiva liikennöi Turusta Tukholmaan.

Ruotsinlaivoilla moni vanhemman polven suomalainen on ensimmäistä kertoja tutustunut kansainvälisiin herkkuihin,

kuten äyriäisiin. Seisova buffet- pöytä tai voileipä/saaristolaispöytä kuuluvat edelleen autolauttojen suosituimpiin palveluihin, joskin a la carte -ravintoloilla on myös laivoilla uskollisia asiakkaita. Nykyään esimerkiksi Silja Linen laivassa kulutetaan 2600 kg lohta ja 900 kg perattuja katkarapuja.

Usein ihastellaan muiden maiden ruokakulttuuria ja makuja, mutta nyt täytyy todeta, että ei suomalaisten ravintoloiden tai kokkien tarvitse hävetä. Kirjaan on haastateltu kymmeniä Suomen gastronomiaa kehittäneitä huipputekijöitä. Kattavasti kuvitettu kirja antaa loistavan kuvan suomalaisesta ruokakulttuurista.

Parasta pöytään

Suomalaisen gastronomian historia

Tekijät: Kari Martiala, Helena Lylyharju

Kustantaja: Gummerus 2017, 264 sivua, ISBN 9789512404124

Sjöhistorisk årsskrift för Åland 2016–2017

i slutet av november hölls publiceringstillfället för den 29:e årsskriften på Ålands sjöfartsmuseum. Ålands Nautical Club r.f. och Stiftelsen Ålands sjöfartsmuseum lät trycka den 176-sidiga skriften, som också uppmärksammar Finlands 100 år av självständighet.

Skriften handlar om den åländska sjöfartens ärorika historia och består av artiklar skrivna av lokala amatörer och experter med intresse för sjöhistoria. Historien är en fantastisk resurs för bokproduktion, vilket märktes på den fullsatta salen vid publiceringstillfället.

På segelskeppens tid höll sjöfararna kontakten med familjen brevledes. Det var verkligen intressant att läsa Åke Liewendahls brev till sin familj under andra världskriget. Liewendahl har seglat med många åländska fartyg och var styrman på segelfartyget Pamir när myndigheterna på Nya Zeeland tog fartyget i beslag 1941. Skriften innehåller många berättelser om åländska fartyg och besättningsmän i storm och stiltje. I Anna Grönholms

artikel Garnet Hill och Lucipara hittade jag information som var ny för mig. Under Finlands självständighetsår 1917 miste de åländska rederierna sammanlagt 13 stora segelfartyg. På två av dessa förluster fanns timmerman Juho Koivisto, far till den i våras framlidne presidenten Mauno Koivisto.

Heidi Viktorsson och Lars-Erik Eriksson går i sin artikel igenom de åländska fartygen och deras utveckling under hundra år. Efter första världskriget började man gå över till maskindrivna fartyg, men så sent som 1949 gjordes de sista Australienresorna med Gustaf Eriksons segelfartyg.

Viktorssons och Erikssons artikel innehåller faksimilupplagor av Ålands fartygslistor. Den första fartygslistan från självständighetstiden publicerades i tidningen Åland 1919. Listan innehöll också befälhavarens namn och fartygets position.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland är sannerligen ett bra läspaket för alla som är intresserade av sjöfart och sjöhistoria. Publiceringstillfället varje höst är ett ef-

Sjökapten Yngve Gustafsson skrev en artikel om Mattias Emil Mattson till årsskriften. Matsson seglade som befälhavare och drev en provianteringsfirma i Viborg.

text: Pekka Karppanen

terlängtat evenemang som samlar branschfolk från Åland, Sverige och Finland. På evenemanget höll även Lars Westerlund ett föredrag om krigstidens sjöfart på tyska Transportflotte Speers befraktning.

Sjöhistorisk årsskrift för Åland 2016–2017

Utgivare: Ålands Nautical Club r.f., Stiftelsen Ålands sjöfartsmuseum

Hertiginnan och kaptenskan

det har skrivits flertalet böcker om den fyrmastade barken Herzogin Cecilie, som förliste 1936. Hertiginnan och kaptenskan som utkom i början av hösten innehåller dock fina fotografier som aldrig tidigare har publicerats. Pamela, hustrun till det berömda fartygets kapten Sven Eriksson, var journalist och fotograferade även mycket.

För några år sedan hittade parets dotter Freya Darby en resväska som hade tillhört hennes mor och som innehöll brev och negativ. Pamela fotade med en kvalitetskamera, så av de välbevarade negativen har man lyckats framkalla en storslagen bildberättelse om li-

På Kotka sjömanscenter finns en modell av Herzogin Cecilies haveri som är byggd av båtsman Börje Isaksson.

vet ombord på ett segelfartyg på 1930-talet. Ålands sjöfartsmuseum har bidragit med ytterligare bilder till boken.

Texten är skriven av Finlandiavinnaren och mångfaldigt prisbelönade Ulla-Lena Lundberg, som är mycket insatt i Ålands segelfartygshistoria.

Ulla-Lena Lundberg: Hertiginnan och kaptenskan, Herzogin Cecilie och hennes krets, 200 sidor, ISBN 978-952-333-083-2, prisklass 30 EUR.

GTS FINNJET Itämeren superkulkija

merenkulkijoiden keskuudessa legendaariseksi laivaksi mielletään yleisimmin White Rose, Tornator tai Herakles. Kaikkien suomalaisten laivalegendaksi on muodostunut GTS Finnjet, joka kulki merillä vuosina 1977 – 2008. Juha Pokin uutuuskirja ei ainakaan kavenna maineikkaan matkustaja-autolaivan hohtoa, päinvastoin.

Suomalaisen laivanrakennuksen taidonnäyte joutui talousvaikeuksiin varsin nopeasti kohonneiden polttoainekustannuksien vuoksi. Turbiinien lisäksi alukselle asennettiin dieselsähköiset koneet 1980 -luvulla. Finnjet siirtyi samalla vuosikymmenellä Finnlinesilta Silja Linelle jatkaen

varsin menestyksekkäästi 2000-luvun alkuun asti.

Aika tuntui ajaneen Finnjetin ohi ja Baton Rougen asuntolaivakomennuksen jälkeen alkoi hidas matka romuttamolle, minkä aikana alusta yritettiin vielä pelastaa. Monista yrityksistä huolimatta Finnjet mureni hiljalleen rautaromuksi Alangissa.

Juha Pokin hyvin kuvitettuun kirjaan on saatu materiaaleja ja muistoja monilta tahoilta. Matkustajat kertovat kokemuksistaan ja arkistojaan ovat penkoneet myös muutamat merenkulkijat, kuten Jukka Huotari ja Juhani Puonti, joka oli laivan viimeinen suomalainen konepäällikkö.

Juha Pokki, GTS FINNJET Itämeren superkulkija (Viipalemediat Oy), 237 sivua ISBN: 978-952-68543-1-1, hintaluokka: 27 EUR

Espanjan kielikurssi

Malagassa

teksti ja kuvat: Jukka Lindell

Mepan espanjan alkeiskurssit vetivät keväällä salit täyteen sekä Turussa että Helsingissä. Jatkokurssikin oli täynnä, joten järjestimme intensiivikurssin Malagassa lokakuun alussa.

Espanjan kieltä opiskeltiin Malagassa sekä luokkahuoneessa, kahviloissa että rannalla. Missä kitara rämisee, siellä mepakurssilaiset hengailee.

Edellisen vuoden pilottikurssista otettiin opiksi muun muassa asuntojen, aikataulujen, ohjelman ja pääsyvaatimusten suhteen. Mukana oli kymmenen merenkulkijaa, kaikki silmiinpistävän korkeasti motivoituneita. Kaikki olivat opiskelleet kieltä aiemmin, joko Mepan kursseilla tai muualla. Tämä oli pohjavaatimuksena, jotta kurssi saatiin pidettyä mielekkäänä kaikille.

Merenkulkijat viettivät Malagassa noin viikon, oppitunteja ja järjestettyä ohjelmaa oli viitenä päivänä. Asuimme kahdessa vuokrakämpässä hyvin paikallisessa Marmolesin kaupunginosassa, aivan keskustan ja kuivan joenuoman tuntumassa.

Espanjalaiseen tyyliin aloitimme opiskelun aamuisin kymmeneltä, opiskelimme tiukasti yhteen, kahteen saakka, jonka jäl-

keen kävimme lounaalla jossain lähiseudun paikalliskuppiloista. Jokainen teki läksynsä oman valintansa mukaan joko iltapäivällä tai illalla, jotkut jopa aamun varhaisina tunteina. Myös rantalukemisena oli joskus Fantastico1-kirjoja.

Iltapäivät ja illat olivat vapaata, monet viettivät aikaa rannalla, linnoituksella, kaupungilla, kämpillä tai mukavilla andalusialaisilla kaduilla. Joskus käytiin illalla syömässä yhdessä, useimmin pikkuporukoissa.

Monet opiskelivat keittiön pöydän ääressä yömyöhään joka päivä. Mepan es-

panjankursseilta tuttu opettaja Carina Chela veti tunnit rentoon, mutta jämäkkään tyyliinsä. Jokainen sai tasonsa mukaista opetusta, tunnelma oli intensiivinen ja iloinen koko viikon. Ryhmä viihtyi hyvin yhdessä, jokaisella oli oma paikkansa siinä ja oma tapansa hoitaa asioita. Viikko hujahti nopeasti, toiseksi viimeisenä iltana kokoonnuimme piknikille puistoon ja siitä jatkoimme tyhjentyneelle rannalle. Laulu raikasi, jotkut kävivät iltauinnilla, kitara soi ja ryhmä oli yhdessä. ò

Talven 2018 kursseja Tammikuu

Helmikuu

Lisää ajankohtaista tietoa kursseista: http://mepa.fi/fin/palvelut/kurssit/

tai kurssisihteeri Jukka, puh: 010 349 3105, opinto@mepa.fi

Sjömansservicebyråns kurser

SSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker. Målsättningen är att kursdeltagarna skall få impulser till att utveckla sig själv och använda fritiden meningsfullt ombord och i land.

Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till SSB:s service. För undervisningen ansvarar professionella vuxenutbildare inom olika branscher.

OBS! I Meddelande fältet kan du meddela oss om du behöver logi, eventuella mat-allergier, logi önskemål och övrigt vi bör observera.

Information

Jukka Lindell, +35810 349 3105, opinto@mepa.fi

Huhtikuu

KOHTI PYSYVÄÄ ELÄMÄNTAPAMUUTOSTA

ForMare 2018 käynnistyy maaliskuussa.

Hakulomake on auki 3.–31.1.2018

MEPAn kotisivuilla osoitteessa: www.mepa.fi/formare

Menestyksekästä ohjelmaa toteutetaan nyt yhteistyössä uuden työterveysyhtiö Maresanin kanssa. Maresanin tavoitteena on lisätä työterveyshuollon vaikuttavuutta uusimpia etäteknologiaratkaisuja hyödyntäen. Merimiespalvelutoimiston ja Merimieseläkekassan yhteisprojektina alka-

neen ForMaren rahoittajia ovat nykyisin myös vakuutusyhtiö Alandia, mukana olevat varustamot sekä osallistujat itse omavastuuosuudella. ForMare toteutetaan läheisessä yhteistyössä Merimieskirkon, Maresan Oy:n, kuntotestaus- ja valmennuspalveluja tuottava R5 Athletics and health:in sekä ammattikorkeakoulu Arcadan kanssa.

Viimeinen hakupäivä 31.1.2018

ForMare on ainutlaatuinen merenkulkijoille räätälöity hyvinvointiohjelma. Vuodesta 2014 käytössä ollut ennaltaehkäisevä malli ylläpitää ja parantaa työkykyä sekä tukee pysyvää elämäntapamuutosta.

MOT EN BESTÅENDE LIVSSTILSFÖRÄNDRING

ForMare 2018 startar i mars.

Ansökan är öppen 3–31.1.2018 på SSB:s webbplats www.mepa.fi/formare

Det framgångsrika programmet genomförs nu tillsammans med det nya företagshälsovårdsbolaget Maresan. Maresan strävar efter att göra företagshälsovården mer effektiv genom att använda den senaste distanstekniken. ForMare började som Sjömansservicebyråns och Sjömanspensionskassans gemensamma projekt, men finansieras numera även av försäkringsbolaget Alandia och de deltagande rederierna. Deltagarna betalar en självriskandel. ForMare genomförs i nära samarbete mellan Sjöman-

skyrkan, Maresan Oy, R5 Athletics and health som erbjuder konditionstester och träningstjänster samt yrkeshögskolan Arcada.

Sista ansökningsdag 31.1.2018

ForMare är ett unikt hälsoprogram för sjöfarare. Den förebyggande modellen som använts sedan 2014 upprätthåller och förbättrar arbetsförmågan och främjar en bestående livsstilsförändring.

Joukkueenjohtajien tapaaminen ja keilakisa Salossa

Tämänvuotinen joukkueenjohtajien ja urheilun yhteyshenkilöiden tapaaminen järjestettiin Salossa 30.10. Päivään kuului niin taistelu keilakuninkuudesta, maittavaa ruokaa kuin tärkeää asiaakin – unohtamatta tietenkään rentoa yhdessäoloa ja saunomista.

Päivä aloitettiin keilakisalla, jossa osallistujat ja MEPAn oma, hieman ruosteinen, keilajoukkue pääsivät ottamaan mittaa sekä toisistaan että itsestään. Yksi rata oli varattu kilpasarjalle ja neljä haastesarjalaisille. Keilakisa kamppailtiin hyvässä hengessä toisia kannustaen. Välillä heräsi epäilys keilaradan kaltevuudesta puolelle tai toiselle – mikä muu selittäisi keilapallon joutumisen toistamiseen ränniin?

Pienen alkukankeuden jälkeen myös MEPAn keilanoviisit pääsivät kiinni lajiin ja aika lensi sen jälkeen siivillä. Kilpasarjan kirkkaimpaan kärkeen kipusi Juha-Matti Peräntie pisteillä 857, kun taas haastesarjan parhaaksi ylsi Aimo Tapo-

nen pisteillä 535. MEPA palkitsi voittajat tuotepalkinnoilla, minkä lisäksi jokainen osallistuja sai kaksi pääsylippua SuperParkiin, jonka kanssa MEPA on vastikään aloittanut yhteistyön.

Päivän informatiivisen osion aloitti opintosihteeri Jukka Lindell kurssi-infolla, jossa käytiin tiivistetysti läpi menneet ja tulevat kurssit. Samalla heitettiin ilmoille ehdotuksia ja toiveita uusista kursseista. Tämän jälkeen oli aika esitellä MEPAn elokuussa uudistunut urheilu- ja hyvinvointisektori sekä keskustella kehitettävistä asioista. Esillä oli mm. turnausten kilpa- ja haastesarjojen hyvät ja huonot puolet, uuden urheilu- ja hyvinvointisektorin jalkautuminen laivoille ja MEPA Futiksen

kehittäminen entistä paremmaksi. Lisäksi Krista Lankila kertoi ForMaresta ja vuoden 2018 tuomista muutoksista.

Palaverin tultua päätökseen oli saunan ja rennon yhdessäolon vuoro. Juttua riitti sekä saunassa että sen ulkopuolella loppuun asti. Muutama ehti pelaamaan biljardiakin vielä ennen tilauskuljetuksen saapumista. Päivän päätteeksi jokainen löysi oman kyytinsä ja kotimatka pääsi alkamaan.

MEPA onnittelee keilakisan kirkkainta kärkikaksikkoa sekä kiittää kaikkia osallistuneita onnistuneesta päivästä sekä arvokkaasta työstä merimiesurheilun eteen!

teksti: Katja Mertanen kuvat: Sampsa Sihvola

SSB:s kontaktpersoner samlade

Den 30 oktober hölls en sammankomst i Salo. Dagen innehöll bowling, utsökt mat och viktiga frågor – och inte minst avslappnad samvaro och bastubad.

Ibowlingturneringen fick deltagarna och SSB:s något ringrostiga bowlinglag tävla mot varandra och sig själva. En bana var reserverad för tävlingsserien och fyra för utmanarserien. Bowlingturneringen utkämpades under god stämning och deltagarna hejade på varandra. När SSB:s bowlingnoviser hade blivit varma i kläderna lyckades även de få grepp om sporten och tiden flög iväg.

Juha-Matti Peräntie klättrade upp till toppen av tävlingsserien med 857 poäng, medan Aimo Taponen vann utmanarse-

rien med 535 poäng. SSB belönade vinnarna med produktpriser och alla deltagare fick dessutom två entrébiljetter till SuperPark, som SSB har inlett samarbete med. SSB:s studiesekreterare Jukka Lindell gick igenom tidigare och kommande kurser. Samtidigt framfördes önskemål om nya kurser. Därefter presenterades SSB:s idrotts- och hälsosektor som förnyades i augusti. Man tog bland annat upp turneringarnas tävlings- och utmanarserier, idrotts- och hälsosektorns arbete ombord och utvecklingen av SSB:s fotbollsturne-

ring. Krista Lankila berättade om ForMare och förändringarna 2018.

Efter mötet fortsatte diskussionerna i bastun och omklädningsrummet. Några hann till och med spela biljard innan den beställda transporten anlände. SSB gratulerar bowlingturneringens toppduo och tackar alla deltagare för den lyckade dagen och det värdefulla arbetet för sjömansidrotten! ò

Merimiesurheilija 2017

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Niko Wirman, sympaattinen pelimies Silja Serenadelta.

Merimiespalvelutoimisto on valinnut kokkina työskentelevän Niko Wirmanin Vuoden merimiesurheilijaksi. Turnauksissa loistaviin yksilösuorituksiin yltänyt Niko on myös hieno joukkuepelaaja, joka positiivisuudellaan ja kannustuksellaan kykenee parantamaan koko peliryhmän tulosta.

Niko on kunnostautunut erityisesti merimiesten salibandy- ja jalkapalloturnauksissa, joissa hän on toiminut sekä yhteyshenkilönä että tehokkaana pelaajana. Miehellä on vuosien kokemus joukkuelajeista.

– Pelasin juniorina seuratasolla futista, lätkää ja salibandya. Jalkapalloseuraan liityin reilun viiden vuoden ikäisenä, Niko kertoi.

Hän pelaa edelleen jalkapalloa Martinlaakson Luton -harrastejoukkueessa.

Jalkapallo, varsinkin Italian sarja, on Nikon ykköslaji myös penkkiurheilijana. Hän on käynyt paikan päällä katsomassa muun muassa mestareiden liigan pelejä.

– Olen isäni ja veljeni kanssa suuri Italia -fani, sanoi Niko, joka on osallistunut parille MEPAn italian kielen kurssille.

Laivakokiksi Lontoon kautta

Niko Wirman kävi Vantaalla suurtalouskokkilinjan ja päätyi myöhemmin Lontooseen töihin. Ajatus laivakokin työstä oli aikaisemmin pyörinyt mielessä ja eräs työkaveri lupasi avittaa Nikon alalle. Jouluksi 2008 hän sai ensimmäisen pestin.

Merimiesurheilu tuli kuvaan mukaan seuraavina vuosina, kun hän liittyi Silja Serenaden menestyksekkääseen jalka-

pallojoukkueeseen. Niko nousi nopeasti yhdeksi avainpelaajaksi, joka on saavuttanut parhaan pelaajan palkinnon MEPA Futis -turnauksessa ja Tallink Cup´ssa. Lisäksi hänet on valittu Göteborg 24h -turnauksen All Stars -joukkueeseen.

– Olen mukana laivan salibandyjoukkueessa ja olen myös ajatellut aloittaa jääkiekkoharjoitukset, Niko suunnitteli.

Hän harrastaa kaikenlaista liikuntaa maissa ja laivalla. Kesäisin Niko lenkkei-

lee Tukholmassa ja Helsingissä, talvisin vapaat kuluvat enemmän kuntosalilla ja sählyporukassa.

– Minulla on polkupyörä Helsingin terminaalissa ja käymme myös pelaamassa sulkapalloa Anttilan Jukan ja muiden työkavereiden kanssa, Niko kertoi.

MEPA onnittelee Vuoden merimiesurheilija Niko Wirmania ja toivottaa menestystä myös tuleviin turnauksiin!

Årets sjömansidrottare 2017

Niko

Wirman, sympatisk spelare från Silja Serenade.

Sjömansservicebyrån har utsett kocken Niko Wirman till Årets sjömansidrottare. Niko har gjort strålande individuella prestationer under turneringarna och är dessutom en bra lagspelare som kan höja hela lagets insats med sin positiva inställning och uppmuntran.

Niko har särskilt utmärkt sig i innebandy- och fotbollsturneringarna för sjömän, där han har varit både kontaktperson och en energisk spelare. Niko har många års erfarenhet av lagsporter.

– Som junior spelade jag fotboll, hockey och innebandy på klubbnivå. Fotbollsklubben gick jag med i drygt fem år gammal, berättar Niko.

Han spelar fortfarande fotboll i Mårtensdals amatörlag Luton.

Fotboll, främst den italienska ligan, är Nikos favoritsport även som åskådare. Han har varit på plats och sett matcher bland annat i mästarligan.

– Jag, min far och min bror är stora Italienfans, säger Niko, som har gått ett par av SSB:s kurser i italienska.

Via London till fartygskock

Niko Wirman gick kocklinjen för storhushåll i Vanda och fick senare jobb i London. Tanken på att jobba som fartygskock hade slagit honom tidigare och en arbetskamrat lovade att hjälpa Niko in i branschen. Till

julen 2008 fick han sin första anställning. Sjömansidrotten kom in i bilden de följande åren när han gick med i Silja Serenades framgångsrika fotbollslag. Niko blev snabbt en nyckelspelare och har fått utmärkelsen för bästa spelare i SSB:s fotbollsturnering och i Tallink Cup. Dessutom är han invald i All Stars-laget för turneringen Göteborg 24h.

– Jag är med i fartygets innebandylag och funderar på att börja träna ishockey, säger Niko.

Han motionerar på alla möjliga sätt i land och ombord. På sommaren joggar Niko i Stockholm och Helsingfors, på vintern tillbringar han fritiden på gymmet och med innebandylaget.

– Jag har en cykel i Helsingfors terminal och går också och spelar badminton med Jukka Anttila och andra arbetskamrater, berättar Niko.

SSB gratulerar Årets sjömansidrottare Niko Wirman och önskar honom lycka till i kommande turneringar! ò

Siljan 60 -vuotisjuhlissa

Sampsan pöytäseurana

M/S Silja Serenadella olivat

Sami Saarela, Tiina Tuurnala ja Jukka Ketonen.

Kotkassa merenkulun opiskelijat ovat aktivoituneet ja muun muassa herättäneet Naviko -lehden henkiin. Suomen Laivanpäällystöliiton sponsoroimassa illanvietossa Krista Lankila kävi kertomassa MEPAn kuulumisia.

Vännerna och journalistkollegorna Thure Malmberg och Torbjörn Dalnäs träffades för första gången på länge på SSB:s nya kontor.

Museohinaaja Merikarhun perinneyhdistyksen kokouksessa Simo Tuomala toimi puheenjohtajana. Haminan Tullimakasiiniin oli kokoontunut lähes parikymmentä jäsentä.

Marraskuun ISWAN (The International Seafarers' Welfare and Assistance Network) -kokouksessa Rotterdamissa esiteltiin ITF Seafarers’ Trust´in kehittämää viestintäkonttia ”Portable Communication Pod”.

Två meriterade sjöfartsmuseipersoner träffades i Mariehamn. Lars-Erik Eriksson driver sitt eget museum på Vårdö, Hanna Hagmark-Cooper är direktör för Ålands sjöfartsmuseum.

MERIMIESILTA

RAVINTOLA SALVESSA

tiistaina 27.2.2018

klo 17:00 alkaen

Tervetuloa!

Ravintola Salve, Hietalahdenranta 5 C, Helsinki

MERENKULKIJOIDEN POHJOISMAIDEN

VALOKUVAUSKILPAILU 2017

Kilpailuun voi osallistua kymmenellä ennen julkaisemattomalla ja korkeintaan muutaman vuoden ikäisellä digikuvalla. Niiden tulisi liittyä merimieselämään, työhön ja vapaa-aikaan laivalla. Maltillinen kuvankäsittely on sallittu (valotuksen korjaus, kontrasti, rajaus, terävöitys). Kuvia saa lähettää MEPAan 10.1.2018 saakka. (s-posti: opinto@mepa.fi)

Kuvat osallistuvat samalla Suomen sarjaan, jonka parhaat myös palkitaan. Pohjoismaiset Merimiespalvelujärjestöt voivat käyttää kuvia omissa julkaisussaan ja muissa voittoa tavoittelemattomien merialan järjestöjen julkaisuissa.

NORDIC PHOTO CONTEST 2017

All nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.

● no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb

● life at sea, work and leisure onboard.

● The photos must have been shot recently

● good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670

● The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizes

Please e-mail your entries to opinto@mepa.fi no later than Jan 12, 2018

Merimiesmotoristien tapaaminen 21.–22.5.2018

Kaksipäiväisessä tapahtumassa on maantieajon lisäksi mahdollisuus turvallisuuskoulutukseen, jonka vetävät ammattilaiset. Majoitukset, ruokailut ja sauna Liikuntakeskus Pajulahdessa. Lisätietoja tulossa MEPAn kotisivuille, sekä pekka@mepa.fi , puh 0400 879 733

HENRY NIELSEN NOSTAGIA VII RISTEILY

M.S. MARIELLA

24.04.2018 Helsinki – Tukholma 17:30–10:00 (25.04.)

25.04.2018 Tukholma – Helsinki 16:30–10:10 (26.04.)

Matkan hinta

Lux-hytti 1:lle 208 Eur / 2:lle 104 Eur/hlö

A-luokka 1:lle 90 Eur / 2:lle 45 Eur/hlö / 3:lle 30 Eur/hlö / 4:lle 23 Eur/hlö

B-luokka 1:lle 70 Eur / 2:lle 35 Eur/hlö / 3:lle 24 Eur/hlö / 4:lle 18 Eur/hlö

Ei palvelumaksua ja hinnat ovat edelliskertaa edullisempia.

Ruokailut laivalla: Viking buffet illallinen 35.- Eur ja Meriaamiainen 11.- Eur

Suosittelen, että ostatte ainakin illallisen ennen matkaa ja siten syömme yhdessä. Ensimmäinen kattaus.

Matkan myyntiaika 15.11.2017–20.03.2018

Varaukset Matka-Vekka puhelin Tanja Valtonen 020 120 4752 tai sähköpostitse tampere@matkavekka.fi

Lisätietoja: wintio@pp.inet.fi