Vapaavahti - Frivakt 2/2017

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

Kurssikalenterissa on tarjolla ratsastusta, golfia, haulikkoa, suppausta ja muita harrasteita. Käykää katsomassa: mepa.fi/kurssit

Kannen kuva Pärmbild: Sampsa Sihvola, M/S Finnmerchant

Takakansi Baksidan: Pekka Karppanen, Johan Liljeström MEPA&MEK Juhlagolf

Hyvät lukijat!

kirjoittaessani tätä on MEPAn rakennushanke loppusuoralla. Kolmas Helsingin Sailors Home valmistui 110 vuotta ensimmäisen käyttöönotosta. Hanke on kuormittanut MEPAlaisia, niin työntekijöitä kuin luottamushenkilöitä varsinkin viimeisen vuoden aikana. Olemme kuitenkin huolehtineet merenkulkijoiden hyvinvoinnista ja maailman parhaasta merimiespalvelusta. Kirja-, filmi- ja lehtipalvelut hoidetaan perinteitä kunnioittaen ja laadukkaasti. Liikunta-, hyvinvointija kurssitarjontaa on uudistettu, edelleen kehitetty sekä laajennettu. Urheilu- ja muista merenkulkijatapahtumista on muotoutumassa upeita “häppeninkejä”. Unohtamatta Vapaavahti-lehteä, jota lehden toimitus kehittää määrätietoisesti.

MEPAn liikunta- ja hyvinvointipalveluista vastannut Johan Treuthardt siirtyi uusiin haasteisiin. Kiitämme ”Jusbaa” kuluneesta kuudesta vuodesta, mahtavasta työstä merenkulkijoiden hyvinvoinnin, MEPAn sekä erityisesti ForMaren eteen ja toivotamme onnea tulevaan.

Muutimme uusiin tiloihin kesäkuun alussa. Toimisto, kirjasto, täysin uudistettu kuntosali ja me MEPAlaiset olemme valmiina palvelemaan sinua, arvon skönö!

Kannattiko? Ehdottomasti! Tervetuloa itse tutustumaan! Hyvää kesää kaikille!

Dear readers!

we have been busy with our building and new office, but we have done our best to take care of seafarers welfare. We have now moved back to Linnankatu, where the first Sailors Home and seamen´s club was built in 1907.

Now we have time and good ideas to improve our services to seafarers. Don´t hesitate to contact us – you are most welcome to see our new office.

I wish everyone happy summer!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

Bästa läsare!

när jag skriver den här ledaren är SSB:s byggprojekt på slutrakan. Det tredje Helsingin Sailors Home togs i bruk i juni, 110 år efter att det första öppnades. Hela projektet har särskilt de senaste åren varit påfrestande för oss på SSB och förtroendevalda. Parallellt med detta har vi ombesörjt världens bästa sjömansservice. Vi tillhandahåller bok, film- och tidningstjänster med fortsatt fokus på traditioner och kvalitet. Vi har vidareutvecklat och breddat motions-, hälso- och kursutbudet för sjöfarare. Idrottstävlingarna och andra sjöfararevenemang håller på att utformas till riktiga ”happenings”. Inte minst har vi Frivakt, som redaktionen målmedvetet arbetar med och utvecklar för din skull.

Johan Treuthardt, som har ansvarat för SSB:s motions- och hälsotjänster, gick vidare till nya utmaningar i början av juni. Vi tackar dig ”Jusba” för de sex gångna åren, för ditt fantastiska arbete med sjöfararnas hälsa, SSB och i synnerhet ForMare och önskar dig lycka till i framtiden.

I början av juni flyttade vi in i våra nya lokaler. Byrån, biblioteket, det totalrenoverade gymmet och alla vi på SSB står till din tjänst, käre sjöman!

Var det värt det? Absolut! Välkommen in och gör dig hemmastadd.

Glad sommar!

LFinnlinesin KOLMAS

FINNMERCHANT

Vuonna 2003 rakennetulla nykyisin Suomen lipun alla seilaavalla roro-aluksella on viisi sisaralusta, jotka yhtä lukuun ottamatta on rakennettu Saksassa. Finnmerchant ajaa Hankoon, jonne se liikennöi ensimmäisen kerran jo valmistumisensa jälkeen.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

aiva oli tuolloin Transfennican rahtauksessa ja tunnettiin nimellä Longstone.

Kun alus liittyi Finnlinesin laivastoon, oli nimi silloin Dorset. Yhtiö halusi vahvistaa Hangon liikennettä ja tämä laiva hankittiin vuoden 2015 alussa, kertoi päällikkö Henrik Sunell, joka oli mukana hakemassa alusta Suomen lipun alle.

Tampereella asuva Sunell siirtyi Finnmerchantiin Finnhansasta ja on seilannut samassa yhtiössä pitkään. Hän aloitti merimiesuran Rauman Merenkulkuoppilaitoksessa vuonna 1993.

Sunellin mukaan 1A -jääluokan alus ei ole kohdannut minkäänlaisia jäävaikeuksia hänen aikanaan. Hanko on Suomen eteläisin satama, ja viime aikoina pahoja jäätilanteita ei ole ollut.

Aikataulussa on muutenkin pysytty hyvin. Satamaoperaattorimme Stevenia hoitaa Hangon pään todella tehokkasti, Sunell kehui.

Ahtaajat vastaavat myös lastin kiinnityksestä ja irrotuksessa sekä Hangossa että Rostockissa. Henrik Sunellilla on luotsausoikeudet kumpaankin satamaan, kuten aluksen toisellakin päälliköllä.

FINNMERCHANT

BUILT: 2003, Flensburg, Germany

LENGTH: 193 m

BREADTH: 26 m

DRAUGHT: 5,7 m

GROSS TONNAGE: 23235

ENGINE: MAK M 43, 16200 HP SERVICE SPEED: 18 kt

M/S Finnmerchant saapumassa Hankoon.

Laivalla on 16 hengen miehistö ja 12 matkustajapaikkaa lähinnä rekkakuskeille. Harjoittelumyllystä otetaan yleensä kaksi harjoittelijaa.

Elektroniikkaa komentosillalla

Monen muun laivan tavoin Finnmerchantilla ei enää käytetä paperisia merikarttoja. Laivan komentosillalla tavatun perämies Bernard Arcamon mukaan ECDIS - navigointijärjestelmä on jo pitkään ollut rutiinia.

Olen viihtynyt täällä loistavasti, mukavat seilauskaverit ja hyvä laiva. Ajan vahtia ja huolehdin navigointilaitteista. Kollegani Samuel hoitaa turvallisuusasioita ja yliperämies Topi vastaa lasteista, Bernard kuvaili perämiesten työn jakoa.

Hän aloitti merimiesuransa vuonna 1997 ja toimi aluksi viisi vuotta Filippiinien rannikkovartiostossa. Sen jälkeen hän seilasi tankkereissa ja rahtilaivois-

sa, kunnes vuonna 2011 tuli Finnlinesille, aluksi Finnsea- ja Finntide -aluksille.

Kuuden miehen koneporukka

Finnlines on panostanut koko laivastonsa tekniikkaan, polttoainetalouteen ja ympäristöystävällisyyteen. Finnmerchantia ajettiin vähärikkisellä polttoaineella,

Finnmerchantin miehistölle on rakennettu jälkikäteen sauna

12600 kW:n tehon ja 18 solmun nopeuden. Koneistosta vastaavat ciiffi, kolme konemestaria, sähkömies ja kaksi konemiestä.

Meillä on hyvä tiimi. Itsekin olen viihtynyt mainiosti, kun tulin tänne Finnsailorilta kaksi ja puoli vuotta sitten, konepäällikkö Raul Koronen kehui.

Viron keskiosassa asuva Koronen valmistui Tallinnan merikoulusta vuonna 1993 ja seilasi pitkään Tallinkin matkustajalaivoissa. Kun Silja Europa lähti Australiaan, siirtyi hän Finnlinesille.

Korosella on kotona vaimo ja kolme lasta. Kolmen viikon työvuorolla vapaa-aika kuluu yleensä saunassa, kuntosalilla ja television äärellä, kuten useimmilla muillakin. Jotkut ovat myös innokkaita lukijoita.

Konepäällikkö on hyvin tyytyväinen Finnmerchantin tekniikkaan, jälkiasennettu Alfa-Lavalin rikkipesuri on myös toiminut moitteettomasti. kunnes elokuussa 2015 alukseen asennettiin rikkipesuri telakalla Puolassa. Samalla kyljet maalattiin sinisiksi, mikä on Finnlinesin laivojen väri nykyisin.

Finnmerchantia kuljettaa kaksi MAK 9M43 -dieselkonetta, jotka kehittävät

2015 alukseen asennettiin rikkipesuri telakalla Puolassa. Kokkistuertti Kari Mattila on lähtenyt seilaamaan jo 1977 ja nähnyt merimieskulttuurin muutoksen.

Perämies Bernard Arcamon mukaan ECDIS - navigointijärjestelmä on jo pitkään ollut rutiinia.

Sauna kovassa käytössä

Finnmerchantilla on asianmukainen kuntosali, satelliittitelevisio ja hyvät internet -yhteydet. Alukselle rakennettiin jälkikäteen sauna, jota miehistö käyttää vapaa-aikoinaan paljon.

Saunan ohella tärkeä viihtyvyystekijä merimiehille on ruoka, josta Finnmerchantilla vastaa kokkistuertti Kari Mattila. Mies on lähtenyt seilaamaan jo 1977 ja nähnyt merimieskulttuurin muutoksen.

Keittiötyö on säilynyt lähes samana, mutta porukka on muuttunut. Kaikkien pitää koko ajan olla yhteydessä jonnekin. Toisaalta, kun itse vanhenee, sitä miettii asioita toisella tavalla, Kari Mattila tuumi.

Hän kuvailee itseään eräänlaiseksi murrosajan merimieheksi, joka on seilannut purje- ja höyrylaivamiesten kanssa ja nähnyt myös nykypäivän kiireiset kännykkämerimiehet.

Mattila arvostaa merimieskulttuurin perinteitä ja lukee Vapaavahdista aina Ti-

mo Sylvänteen pakinat ja seuraa muutenkin vanhan kipinän ylläpitämää Äänimeri -sivustoa. Myös MEPAn merimieskulttuuritoiminta ja uudelleen aloitetut merimiesmotoristitapaamiset saivat mieheltä kiitosta.

Täällä meillä on sentään huutopussiporukka, johon kuuluvat minun lisäkseni kippari, ciiffi ja sähkömies. Jos tulee säännöistä kiistaa, soitamme Seppo Heiskarille, Mattila kertoi.

Säännöllinen liikenne helpottaa muonituksen suunnittelua

vähenevät, laiva siirtyy nopeasti toiselle linjalle.

Ennen ajateltiin, että keittiöporukka ei tarvitse tietokonetta. Nyt ihmetellään, jos ei heti tule sähköpostiin vastausta, Mattila kertoi.

Laivojen muonitusjärjestelmä on myös muuttunut vanhoista ajoista. Usein ulkopuolinen muonitusliike hoitaa proviantin. Säännöllinen liikenne toki tuo helpotusta suunnitteluun ja budjetissa pysymiseen.

Kaikki on tarkasti suunniteltu, mutta niinhän se oli jo ”Effoan trissojen” aikaan. Täällä arvostetaan laktoositonta maitoa, ruisleipää, kotimaisia kahveja ja tietenkin ”HooKoo Blöötä”, Kari sanoi viitaten suomalaismerimiesten perinteisiin herkkuihin.

Sinistä lenkkiä ja Juhla-Mokkaa

Karin mukaan kiire ja markkinoiden vaatimukset ovat saaneet aikaan sen, että muutokset esimerkiksi laivojen reiteissä tapahtuvat nopeasti. Jos lastimäärät

”Byssan” töihin palatessaan Kari ehdotti vielä MEPAlle, että pitäisi järjestää merimiesten huutopussiturnaus vaikka ravintola Salvessa. Pistetään harkintaan.

Tampereella asuva päällikkö Henrik Sunell siirtyi Finnmerchantiin Finnhansasta ja on seilannut samassa yhtiössä pitkään.

Finnlines

TREDJE FINNMERCHANT

Det numera finskflaggade roro-fartyget från 2003 har fem systerfartyg – alla utom ett är byggda i Tyskland.

Finnmerchant åker till Hangö, där hon trafikerade första gången redan som nybyggd.

På den tiden befraktades fartyget av Transfennica och var känt under namnet Longstone.

När fartyget anslöt till Finnlines flotta hette hon Dorset. Bolaget ville stärka trafiken till Hangö och skaffade därför det här fartyget i början av 2015, berättar befälhavare Henrik Sunell, som var med och hämtade fartyget när det hamnade under finsk flagg.

Sunell, som bor i Tammerfors, kom till Finnmerchant från Finnhansa och har seglat med samma bolag sedan långt till-

baka. Han inledde sin sjömanskarriär vid Rauman Merenkulkuoppilaitos 1993.

Finnmerchant, med isklass 1 A, har enligt Sunell inte stött på några issvårigheter under hans tid. Hangö är Finlands syd-

I efterhand fick fartyget en bastu

ligaste hamn och där har isförhållandena inte varit svåra den senaste tiden.

Vi har hållit tidtabellen i övrigt också. Vår hamnoperatör Stevenia sköter arbetet i Hangö mycket effektivt, berömmer Sunell.

Hamnarbetarna ansvarar även för surrning och lossning av lasten i både Hangö och Rostock. Henrik Sunell har lotsningsrätt i båda hamnarna, precis som fartygets andra befälhavare.

Finnmerchant har en besättning på 16 man och 12 passagerarplatser, i första

hand avsedda för långtradarchaufförer. Dessutom tar man i regel emot två praktikanter från Praktikkvarnen.

Elektronik på kommandobryggan

Precis som på många andra fartyg används inte längre papperssjökort på Finnmerchant. Enligt styrman Bernard Arcamo, som vi träffar på kommandobryggan, har de använt ECDIS-navigationssystemet sedan länge.

Jag trivs utmärkt här, trevliga arbetskamrater och ett bra fartyg. Jag kör vakt och sköter navigationsutrustningen. Min kollega Samuel tar hand om säkerheten

Finnmerchant drivs med två MAK

9M43-dieslar

Finnmerchant kördes på lågsvavligt bränsle tills

dess att en svavelrenare installerades på fartyget.

och överstyrman Topi ansvarar för lasten, beskriver Bernard arbetsfördelningen mellan styrmännen.

Han inledde sin sjömanskarriär 1997 och de fem första åren arbetade han på Filippinernas kustbevakning. Därefter seglade han med olika tankfartyg och fraktfartyg, tills han kom till Finnlines 2011; först till Finnsea och Finntide.

Maskinbesättning på sex man

Finnlines har satsat på teknik, bränsleekonomi och miljövänlighet i hela sin flotta. Finnmerchant kördes på lågsvavligt bränsle tills dess att en svavelrenare installerades på fartyget på ett varv i Polen. Samtidigt målades fartyget blått, vilket numera är Finnlinesfartygens färg.

Finnmerchant drivs med två MAK 9M43-dieslar, som ger 12 600 kW effekt och 18 knops hastighet. För maskineriet ansvarar maskinbefälet, tre maskinmästare, en elektriker och två maskinmän.

Vi är ett bra team. Jag själv har också trivts jättebra sedan jag kom hit från Finnsailor för 2,5 år sedan, säger maskinchef Raul Koronen

Koronen bor i mellersta Estland och tog examen från sjöfartsskolan i Tallinn 1993. Han seglade länge med Tallinks passagerarfartyg, men när Silja Europa gav sig av till Australien gick han över till Finnlines.

Koronen har fru och tre barn hemma. Under de tre veckor långa arbetsperioderna tillbringar han oftast sin lediga tid i bastun, på gymmet och framför tv:n, liksom de flesta andra ombord. En del läser också mycket.

Maskinchef Raul Koronen har trivts jättebra.

Maskinchefen är väldigt nöjd med Finnmerchants teknik, och den eftermonterade svavelrenaren från Alfa Laval har fungerat felfritt.

Bastun används flitigt

På Finnmerchant finns ett bra gym, satellit-tv och god internetuppkoppling. I efterhand fick fartyget en bastu, som besättningen använder flitigt på fritiden.

En viktig trivselfaktor för sjömännen, vid sidan av bastun, är maten. På Finnmerchant är det kocksteward Kari Mattila som ansvarar för den. Mattila började segla redan 1977 och har sett sjömanskulturen förändras.

Arbetet i köket ser i princip likadant ut, men folket har förändrats. Alla är ständigt uppkopplade. Å andra sidan ser man annorlunda på saker och ting när man blir äldre, grunnar Kari Mattila.

Han beskriver sig själv som en brytningstidens sjöman, som har seglat med segel- och ångfartygens besättningar och även sett dagens stressade mobilsjömän.

Mattila uppskattar traditionell sjömanskultur och läser alltid Timo Sylvännes kåserier i Frivakt och följer den före detta gnistens webbplats Äänimeri. Han riktar också ett tack till SSB:s sjömanskulturverksamhet och de återupptagna träffarna för sjömansmotorister.

Här hos oss finns det ett Huutopussi-gäng, som förutom mig består av skepparen, maskinbefälet och elektrikern. Om

Maten är en viktig trivselfaktor för sjömännen

vi blir oense om reglerna ringer vi till Seppo Heiskari, berättar Mattila.

Länkkorv och Juhla Mokka

Enligt Mattila har det höga tempot och kraven från marknaden lett till snabba förändringar i till exempel fartygens rutter. Om lastvolymerna minskar flyttas fartyget raskt till en annan linje.

Förr ansåg man att kökspersonalen inte behöver en dator, men numera räknar de med att vi genast svarar på mejl, berättar Mattila.

Fartygens cateringsystem har också förändrats. Oftast är det en extern cateringfirma som sköter provianten. Den reguljära trafiken gör det dock enklare att planera och hålla budgeten.

Allt är noga planerat, men det var det ju redan på ”Effoa-trissornas” tid. Här gillar man laktosfri mjölk, rågbröd, finskt kaffe och så klart ”HK Blå”, säger Kari och syftar på de finländska sjömännens traditionella favoriter.

Innan Kari återvänder till jobbet i byssan föreslår han att SSB borde ordna en Huutopussi-turnering för sjömän, kanske på restaurang Salve. Det tål att funderas på. ò

Jasmine ja Alexandra osallistuivat yhdessä Maarianhaminan Sjöfartens Dag -tapahtumaan.

HARJOITTELUMYLLYN VAHDINVAIHTO

merenkulkualan opiskelijoille harjoittelupaikkoja laivoille välittävä Merenkulun HarjoitteluMylly ry on vakiinnuttanut paikkansa alalla. Viime vuodet toimintaa menestyksekkäästi luotsannut Alexandra Lindahl siirtyy uusiin tehtäviin kansainvälisen konttioperaattori CMA CGM Suomen konttoriin.

Harjoittelumyllyn koordinaattorina toimii jatkossa Jasmine Grönblad, jonka tavoittaa Myllyn entisillä yhteystiedoilla. Aivan kylmiltään Jasmine ei vaativaan tehtävään joutunut. Hän tuurasi Alexandraa viime kesänä ja on keväällä työskennellyt yhdessä edeltäjänsä kanssa usean viikon ajan.

Vapaavahti kiittää Alexandraa hyvästä yhteistyöstä ja toivottaa sekä hänelle että Jasminelle menestystä uusissa tehtävissä.

VAKTBYTE I PRAKTIKKVARNEN

merenkulun harjoittelumylly ry, Praktikkvarnen, har etablerat sig i branschen som förmedlare av praktikplatser till sjöfartsstuderande. Alexandra Lindahl som framgångsrikt har lett verksamheten de senaste åren övergår nu till nya uppgifter på den internationella containeroperatören CMA CGM:s Finlandskontor.

Koordinator på Praktikkvarnen är i fortsättningen Jasmine Grönblad, som kan nås via Praktikkvarnens tidigare kontaktuppgifter. Jasmine behövde inte ta över det krävande uppdraget helt oförberedd. Hon vikarierade för Alexandra förra sommaren och har under våren arbetat tillsammans med sin företrädare under flera veckor.

Frivakt tackar Alexandra för ett gott samarbete och önskar både henne och Jasmine lycka till med sina nya uppdrag. ò

Konttorista

komentosillalle

Suomen Konepäällystöliiton asiamiehenä toiminut konemestari Sami Uolamo palasi koulun penkille. Tapasimme hänet M/S Ailalla perämiesharjoittelua suorittamassa.

Mistä tällainen ratkaisu?

Opiskellessani konemestariksi Kotkassa 2000 -luvun alussa suoritin samalla merikapteenin tutkintoon tähtääviä kursseja, jotka nyt olivat menossa vanhaksi.

Miten oppilaitos ja työnantaja suhtautuivat asiaan?

Hyvin. Olen opintovapaalla ja suoritan tutkinnon loppuun Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa.

Kuinka opintosi ovat edenneet?

Loistavasti. Sain tämän paikan harjoittelumyllyn kautta. Olen myös saanut vahtikonemestarin pätevyyskirjan voimaan. Tähtäimessä on valmistuminen tämän vuoden aikana.

Miltä laivaelämä tuntuu pitkän tauon jälkeen?

Mahtavalta ja vähän nostalgiseltakin tuntui palata laivalle. Jäin aikoinani maihin, kun perhe alkoi kasvaa. Täällä Ailalla on siistit paikat, erinomainen hytti ja kuntosali.

Millainen laiva M/S Aila on työ- ja harjoittelupaikkana?

Täällä on hyvä olla ja harjoittelijoihin suhtaudutaan loistavasti. Perämiehen työhön saa hyvää oppia Timolta ja Janilta. Suoritin muuten myös ensimmäisen harjoitteluni Langh Shipilla, Hjördiksellä, 17 vuotta sitten. Tämä on ainakin hyvää vaihtelua liiton työhön. Tytöt ovat jo melko isoja ja perhe-elämä sujuisi kyllä vuorottelun avulla. Toisaalta, maissa sain rakennettua merenkulkualan ihmisistä melko laajan verkoston.

Missä olet viiden vuoden päästä?

Vaikea sanoa. Suuntaan tulevaisuuteen avoimin mielin, en sulje mitään ovia. ò

M/S Finnmaid docked in Silja’s berth on the evening of Monday the 15th of May .

Finnlines Celebrates 70 Years

The long-established shipping company has transported both passengers and cargo as well as operated cruise services.

Many a regular visitor to Helsinki’s South Harbour did a double-take when M/S Finnmaid docked in Silja’s berth on the evening of Monday the 15th of May. Finnlines brought together business partners as well as current and former employees to celebrate the anniversary with a party on the ship’s car deck.

The shipping company, which was founded in 1947, is best known for ships whose names begin with “Finn“. The company has also managed ships for industrial and investment companies, which naturally named their own vessels. Many names have been used more than once. One example is M/S Finnmerchant, which has had three incarnations.

Today Finnlines - which is part of the Grimaldi group – mainly operates regular services in Northern Europe. The company counts its modern and environmentally sustainable fleet and

experienced seafarers as competitive advantages. Finnlines used to operate cargo ships and provide tramp services on longer routes, too.

From the magnetic North Pole to the Antarctic

Finnlines managed, among others, Thomesto’s history-making vessels in the 1980s. M/S Finntimber visited more than 150 ports around the world, including Little Cornwallis Island in Arctic Canada. M/S Finnpolaris acted as mothership to four different expeditions to the Antarctic.

Other tramp ships of the 1980s were Finnbeaver, Finnfury, Finnfalcon, Finnwhale, Finntrader, Finnwood and Puhos. Effoa’s merger with Finnlines began with Finnmanagement’s crewing activities, which brought in more long-haul vessels under the company’s management.

Long-distance cruises and scheduled traffic

Many consider GTS Finnjet to have been the most legendary vessel of the Finnlines fleet, even though she sailed under the colours of Silja Line during her final years. Finnlines had profiled itself as a passenger service provider between Finland and Germany, and Finnjet elevated this profile to a new level. Finnhansa and Finnpartner, which were built in the 1960s, also represented the most advanced technology of their time.

Finnlines operated cruises on a vessel time-chartered from Bore Line under the marketing name Finnpartner and later also on Finlandia, which the company acquired from Effoa, rebuilt, and renamed as Finnstar. The

ships cruised in the Mediterranean and West Africa. Finnlines’ cruise programme ended in the early 1980s when the cross-Channel ferry Olau Finn was sold. Finnjet remained the company’s only dedicated passenger ship.

Finnlines began to offer cargo-passenger services as early as the 1950s, when ships operating on the US route first began to cater to passengers. The system was further developed in the Finncarrier and Hansa class vessels, finally culminating in today’s Star Class ROPAX vessels.

Employing seafarers

Finnlines has been a major employer throughout the company’s history. At one point it managed over thirty ships. During the outflagging boom of the 1980s, almost all of the company’s ships sailing under the Bahamian flag were crewed with Finnish seafarers. Special employment agreements, including pension and welfare contributions, were drawn up for them. Recovery efforts in the 1990s brought ships back under the flags of Finland,

Germany and Sweden, where they remained until the arrival of the tonnage tax and new crew agreements in the 2000s. This further improved the shipping industry’s competitive conditions, which led to more ships being registered in Finland.

In the spring of 2017, Finnlines’ fleet includes 18 vessels under the Finnish flag and four vessels under the Swedish flag. The company employs around 930 persons at sea and 680 ashore. Finnlines has made substantial investments in many of its vessels and is planning to lengthen four of its Breeze series vessels in the coming autumn. We at the Finnish Seamen’s Service wish everyone at Finnlines favourable winds in the future. ò

Sources: www.finnlines.com/history

Matti Pietikäinen: The Finnlines Fleet The Ship Historical Society of Finland

Many seafarers were celebrating the company like chief engineers Veijo Keskinen, Seppo Miettinen and Pekka Piiroinen .

1907 1960

Helsingin

Sailors Home

Merimiespalvelutoimisto rakennutti kolmannen Helsingin Sailors Home -rakennuksen Katajanokalle. Ensimmäinen merimiesasuntolana toiminut talo tuhoutui Helsingin suurpommituksissa. Toinen merimieshotellina toiminut rakennus sai väistyä uuden asuin- ja toimistorakennuksen tieltä.

Toukokuun loppu 2017, talo viimeistelyvaiheessa. Mepan toimisto muutti katutason toimistotiloihin kesäkuun alussa. Kirjasto ja kuntosali löytyvät kellarikerroksesta. Tervetuloa tutustumaan.

Uudessa kiinteistössä on vuokra-asuntoja sekä MEPAn toimisto. Merimiesklubia ei enää ole, merenkulkijat voivat vierailla Vuosaaren ja Hernesaaren palvelupisteissä. Talo on jo kolmas rakennus samalla tontilla.

Helsingin Laivanpäällikköyhdistys oli vahvana taustatekijänä, kun vuoden 1899 lopulla perustettiin Sailors Home´s Vänner -yhdistys. Rouva Olga Hjelt toimi tarmokkaasti puheenjohtajana alkujaan ompeluseuraksi tarkoitetussa yhdistyksessä, joka nopeasti sai kerättyä varoja merimiesten hyväksi.

Ennen pitkää myös Laivanpäällikköyhdistyksen miehet innostuivat ja lahjoituksia alkoi tulla varustamoista ja muilta tahoilta. Ryhdyttiin suunnittelemaan merimieskotia ja etsimään sopivaa paikkaa sataman lähistöltä.

Helsingin kaupunginvaltuusto luovutti yhdistykselle Linnankadulta tontin, jolle valmistui komea romanttistyylinen Selim A. Lindqvistin suunnittelema rakennus. Avajaisiin 6.12.1907 osallistui muun muassa senaattori K.J.Ståhlberg

Talousvaikeuksista sotavuosiin Rakennuksessa oli 25 majoitushuonetta ja tilaa yhteensä 90 henkilölle. Vuonna 1908 oli talossa ollut 836 merimiesyöpyjää ja 171 muuta majoittujaa. Kävi ilmi, että saadut tulot eivät kata edes juoksevia menoja. Vuosina 1914-1917 talo toimi sotilassairaalana ja sen jälkeen Helsingin kaupunki vuokrasi sen sotilasmajoitukseen.

Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli parantunut vuokratulojen ja kasvaneen rahaston ansiosta ja talo avattiin uudelleen merimiehille vuonna 1920. Saman vuosikymmenen lopussa yhdistys muuttui säätiöksi. Toiminta oli tappiollista mut-

ta pysyi käynnissä aktiivisten jäsenten ja varustamolahjoitusten turvin.

Sotatalvena 1940 merenkulkijat olivat vähissä ja talo vuokrattiin aluksi Nordiska Hjälpcentralille ja myöhemmin Suomen Punaiselle ristille sairaanhoitajien majoitustiloiksi. Säätiö sai vuokratuloja ja toimi merimiesten hyväksi muulla tavoin.

Vuoden 1944 Helsingin suurpommituksissa Linnankatu 3:n taloon osui seitsemän pommia. Vaikka julkisivu jäi pystyyn, arvioitiin kiinteistö korjauskelvottomaksi. Vuonna 1948 raunioitunut rakennus purettiin.

Vuosina 1914–1917

Linnankatu 3:n talo toimi sotilassairaalana

Toinen talo vuonna 1960

Rahoitusvaikeudet viivästyttivät uuden rakennusprojektin käynnistämistä. Perustettiin kiinteistö Oy Sailors Home, johon säätiön lisäksi tuli muitakin osakkaita. Talon kahdessa ylimmässä kerroksessa toimi 66 –paikkainen merimieshotelli. Monet muistavat vielä, kun merialan työnvälitys, ”mylly” toimi talossa.

Verot söivät talon tuottoa ja lopulta säätiö lunasti muut osakkaat ulos. Verotuskäytäntö muuttui vuonna 1976 ja Sailors Home ei voinut jatkaa toimintaa verojen vuoksi. Säätiö lakkautti toi-

mintansa ja lahjoitti omaisuuden taloon vuonna 1973 muuttaneelle Merimiespalvelutoimistolle.

MEPA kunnosti talon ja uudisti majoitustilat 1-2 hengen apartementos -tyyppisiksi huoneiksi, joissa merimiehet saattoivat asua pidempiäkin aikoja edullisesti. MEPA ylläpiti merimieshotellia 1981-1988, jolloin osa hotellin henkilökunnasta vuokrasi toiminnan oman yrityksensä lukuun.

Uudisrakennus 2017

Talon suurin vuokralainen Töölön Matkatoimisto teki konkurssin vuonna 2005. Tiloja vuokrattiin Luotsausliikelaitokselle ja muille yrityksille. Vuosaaren sataman valmistuttua vuonna 2008 luotsit lähtivät ja taloustaantuma vaikeutti tilojen vuokraamista. Rakennuksen korjausvelka oli kasvanut kohtuuttoman suureksi. MEPAn hallitus alkoi miettiä ratkaisuja ja päätyi talon purkamiseen ja uuden kiinteistön rakentamiseen.

Arkkitehtitoimisto Huttunen Lipasti Pakkanen suunnitteli tontille 7/8-kerroksisen asuintalon, jossa MEPAn toimisto on katutasossa. Kahdessa kellarikerroksessa sijaitsevat autopaikat, varastotiloja sekä MEPAn kuntosali ja kirjasto. Talosauna on ylimmässä kerroksessa. Asunto Oy Helsingin Sailors Homen rakennus valmistui toukokuussa 2017. Talossa on 38 asuntoa, jotka on vuokrattu vapailla markkinoilla.

Helsingin Sailors Home

En ny byggnad står klar på Slottsgatan 3.

Den nya fastigheten inrymmer hyresbostäder och SSB:s kontor. Sjömansklubben finns inte längre –sjöfararna kan besöka servicepunkterna i Nordsjö och på Ärtholmen. Huset är den tredje byggnaden på tomten.

Helsingfors Skeppsbefälhavareförening låg bakom inrättandet av föreningen Sailors Homes Vänner i slutet av 1899. Fru Olga Hjelt var en driftig ordförande i föreningen, som ursprungligen var tänkt som en syförening och som snabbt lyckades samla in medel till förmån för sjömännen.

Snart engagerade sig även männen i Skeppsbefälhavareföreningen och det började komma gåvor från rederier och andra parter. Man började planera ett sjömanshem och leta efter en lämplig plats i närheten av hamnen.

Helsingfors stadsfullmäktige gav föreningen en tomt på Slottsgatan och där byggdes ett vackert hus i romantisk stil ritad av Selim A. Lindqvist. På invigningen den 6 december 1907 deltog bland annat senator K. J. Ståhlberg

Från ekonomiska problem till krigsår

Byggnaden hade 25 inkvarteringsrum och rymde totalt 90 personer. År 1908 hade 836 sjömän och 171 andra gäster övernattat i huset. Det visade sig att inkomsterna inte ens täckte de löpnade utgifterna. Åren 1914–1917 användes huset som militärsjukhus och därefter hyrde Helsingfors

stad byggnaden för militär inkvartering. Föreningens ekonomiska situation förbättrades tack vare hyresintäkterna och den växande fonden, och 1920 öppnades huset åter för sjömän. I slutet av samma decennium blev föreningen en stiftelse.

Under storbombningar-

na 1944 träffades huset av sju bomber

Verksamheten gick med förlust, men hölls igång med hjälp av aktiva medlemmar och donationer från rederierna.

Krigsvintern 1940 var det brist på sjöfarare och huset hyrdes ut: först till Nordiska Hjälpcentralen och senare till Finlands Röda Kors för att inhysa sjukskötare. Stiftelsen fick hyresintäkter och verkade för sjömännens väl på annat sätt.

Under storbombningarna av Helsingfors 1944 träffades huset på Slottsgatan 3 av sju bomber. Även om fasaden stod kvar bedömde man att fastigheten var omöjlig att reparera. År 1948 revs den förstörda byggnaden.

Det andra huset 1960

Finansieringsproblem försenade starten av det nya byggprojektet. Man grundade fastigheten Oy Sailors Home, som förutom stiftelsen även hade andra delägare.

På de två övre våningarna i byggnaden fanns ett sjömanshotell med 66 bäddar. Många minns fortfarande när sjöfartsbranschens arbetsförmedling ”kvarnen” bedrev sin verksamhet i huset.

Skatterna åt dock upp intäkterna från huset och till slut löste stiftelsen ut de övriga delägarna. År 1976 ändrades beskattningspraxisen och Sailors Home kunde inte fortsätta verksamheten på grund av skatterna. Stiftelsen lade ner sin verksamhet och donerade egendomen till Sjömansservicebyrån, som hade flyttat in i huset 1973.

SSB renoverade huset och gjorde om rummen till små lägenheter för 1–2 personer, där sjömän kunde bo förmånligt även en längre tid. SSB drev sjömanshotellet 1981–1988, då en del av hotellets personal hyrde verksamheten för sitt företags räkning.

Nybygget 2017

Husets största hyresgäst resebyrån Töölön Matkatoimisto gick i konkurs 2005. Lokalerna hyrdes ut till Lotsverket och andra företag. När Nordsjö hamn färdigställdes 2008 försvann lotsarna samtidigt som den ekonomiska recessionen gjorde det svårare att hyra ut lokalerna. Byggnadens renoveringsskuld hade vuxit sig orimligt stor. SSB:s styrelse började fundera på lösningar och beslöt att riva huset och bygga en ny fastighet på tomten.

Arkitektbyrån Huttunen Lipasti Pakkanen ritade ett bostadshus med 7/8 våningar, där SSB:s kontor ligger i gatuplan. I de två källarvåningarna finns parkeringsplatser, förrådsutrymmen och SSB:s gym och bibliotek. På översta våningen finns husets bastu. Asunto Oy Helsingin Sailors Homes byggnad färdigställdes i maj 2017. Huset rymmer 38 lägenheter, som har hyrts ut på den fria marknaden. ò

Lentojobi Haifasta

Amazonille

ESL Shippingin M/S Arkadia lastasi kesällä 2014 Israelissa lannoitekuorman Brasiliaan. Hankolainen kokkistuertti Jarmo Törnqvist otti lentojobin ja muistelee nyt matkan vaiheita Vapaavahdille.

Lähdin Hangosta 17. kesäkuuta Helsinkiin yöksi. Aamulla tapasimme lentokentällä kipparin, siiffin, poosun ja sähkömiehen kanssa. Lensimme ensin Finnairilla Dusseldorfiin, josta oli jatko EL Alin koneella Tel Aviviin ja sieltä autolla Ashdodiin. Meillä oli kiire ja vaikeuksia löytää lähtötiski, joka oli toisella puolella kenttää. Turvatarkastus oli tosi tiukka sisältäen vaikka millaisia kysymyksiä ja tavaroiden tsekkauksia.

Poosun matkalaukku jäi siinä kyydistä, mutta hän sai sen muutaman päivän

kuluttua Ashdodissa. Tulimme Tel Aviviin josta sitten agentti oli järjestänyt kyydin Ashdodin satamaan, missä Arkadia oli lastaamassa. Matka kesti puolitoista tuntia lähes 40 asteen kuumuudessa.

Satamassa oli turvatarkastus, jossa kaikki kamamme käytiin taas läpi. Odottelimme kuuman auringon alla jonkin aikaa, ennen kuin meidät kuljetettiin laivalle. Kiva mennä tuttuun laivaan

Laiva oli tuttu, olinhan ollut siinä jo useita kertoja vikaeeraamassa. Ainainen laivan

siftaus on toisinaan puuduttavaa, mutta välillä ihan kivaakin. Näkee uusia naamoja, mutta on opeteltava heidät tuntemaan ja tulemaan heidän kanssaan toimeen.

Lastaus kesti kaksi viikkoa, sillä lakkoilu tehtaalla esti toimintaa ja jouduimme redille ankkuriin muutaman kerran lastauksen aikana. Ihmettelin, kun lastimme oli lannoitusainetta Amazonille. Luulisi maaperän siellä olevan niin hedelmällistä, ettei lannoitetta tarvitse.

Kahden viikon aikana oli hyvä mahdollisuus tutustua Israeliin ja Ashdodin kau-

Gibraltarin bunkrauksen jälkeen lähdettiin kohti Atlanttia ja Brasiliaa.

teksti ja kuvat: Jarmo "Kävelypoosu" Törnqvist

Seilasimme kaksi viikkoa auringonpaisteessa kunnes saavuimme Amazonjoen suistoon ja jäimme odottelemaan luotsia Macapaan. Siellä myös vaihdettiin filippiiinäistä miehistöä.

Arkadia oli tuttu laiva, jossa oli tullut seilattua jo aikaisemminkin.

Matkat kotoa laivalle ja takaisin piti tehdä lentäen. Lastaus kesti kaksi viikkoa, sillä lakkoilu tehtaalla hidasti toimintaa.

punkiin. Kaikkialla missä kuljin, oli ulkomailta, kuten Venäjältä muuttaneita ihmisiä. Ostoksillakin pärjäsi venäjän kielellä. Päivittäin taivaalla lensi hävittäjiä äänivalleja paukuttaen. Muutenkin kuului etäistä ammuntaa, olivatko ne pommeja vai mitä. Positiivista oli saamamme sodanvaaralisä.

Lasti päälle ja suunta länteen

Israelista seilasimme vajaan viikon ”economy speedillä” Gibraltariin, jossa bunkrasimme ja provianteerasimme. Piti ottaa reilusti muonaa, sillä seuraavan kerran sitä saisi vasta Amazonilta paluumme jälkeen. Oli hienoa katsella vähän tarkemmin Gibraltaria toiseltakin puolelta, yleensä olin sen ohittanut vuosikymmenien varrella vain salmen puolelta. Bunkrauksen jälkeen lähdimme kohti Atlanttia ja Brasiliaa.

Seilasimme kaksi viikkoa mahtavassa auringonpaisteessa kunnes saavuimme Amazonjoen suistoon ja jäimme odottelemaan luotsia Macapaan. Siellä myös vaihdettiin filippiiinäistä miehistöä. Jo kaukana merellä vesi muuttui harmaaksi johtuen joen työntämästä maasta. Se myös vaikeuttaa joelle pääsyä ja täydessä lastissa olleen Arkadian syväyksellä se olikin hankalaa.

Kippari kertoi, että aiemmin eräs intialainen laiva sai reiän pohjaansa, kun ankkuroitui joensuuhun ja virta puski laivan ankkurin päälle. Arkadian potkuri nosti aikamoisen savivellin vanaveteemme ja hivuttauduimme tuon mutapankin yli Amazonille, matkaa oli tehtävä noin 640 mailia.

Saimme nähdä mahtavan Amazonvirran

Lähdimme täydellä koneella painamaan vasten Amazonvirtaa, määränpäänä

Iticoatiaran kaupunki. Voimakas virta painoi vastaan ja putket punaisena edettiin. Joki oli leveimmillään useita kilometrejä. Liikennettä oli paljon, enimmäkseen pieniä jokilaivoja, sekä isoja bulkkereita, tankkereita ja pikku kanootteja. Kanooteissa oli usein paljon lastia ja porukkaa, kuivalaitaa vain nimeksi.

Matkaan meni noin kolme vuorokautta. Matkanopeus vaihteli, ylöspäin mennessä se ei voinut olla kova, takaisin tullessa vauhti kiihtyi virran voimasta. Jossa-

Dos Amigos -baarissa otettiin kahvit, sandwichit ja oluet

kin matkan puolivälissä pyöri paljon Amazonin vaaleanpunaisia delfiinejä. Oli kiva nähdä nekin tämän seilausurani aikana.

Saavuimme sitten Itcoatiaraan ja ankkuroimme keskelle jokea. Bukseerit kuljettivat laivan ulkosivulle proomuja, joihin lannoite purettiin laivan omilla kraanoilla. Näki hyvin, kuinka voimakas virta oli. Venemiehet rikasivat pelastusrenkaita kastliinan päähän proomujen ahterista ulos, jotta jokeen pudonneilla olisi mahdollisuus pelastua niihin tarttumalla. Pikkuveneet kontrolloivat ympärillä, onko tarvetta auttaa ketään jokeen pudonnutta.

Reissu kaupungille

Kippari oli huolissaan riisin loppumisesta. Filippiiniläisille merimiehille riisi on sama kuin leipä ja peruna meille – kulutus on kova. Päätimme siiffin kanssa lähteä ostamaan lisää riisiä. Aamulla varhain hypättiin jokilaivan kyytiin ja seilattiin kaupunkiin.

Oli mielenkiintoista nähdä kuinka talot joen varrella olivat veden vallassa, vaikka olivatkin pitkien paalujen nokassa. Siinä voi virittää tulen grilliin vedenpinnan yläpuolelle ja odotella kalan uivan sisälle toivoen samalla, ettei anakonda tai kaimaani tule sisään.

Kun saavuimme joelta kaupunkiin, oli lämpötila jo 40 astetta. Itselläni oli hellehattu ja shortsit, ja siiffillekin tuli kiire vaihtaa pitkät dongarit lyhyisiin. Huvitti katsella miehen pyllistelyä parkkipaikalla.

Oli hienoa käydä maissa siellä vaikka vain päiväseltään. Kävimme ostamassa riisit ja muuta pientä tuliaista kotiin. Istuskeltiin puun varjossa, Dos Amigos baarissa otettiin kahvit, sandwichit ja kylmät kaljat, kaikki maistuivat hyvältä. Ihmiset

olivat ystävällisiä ja auttavaisia, espanjan, italian ja portugeesin sekoituksella asiat hoituivat joka paikassa.

Löysimme myöhemmin joen rannalta hienon ravintolan, jossa oli mukava istuskella ja syödä hyvää brasilialaista pihviä. Kasviksiin ei sorruttu, syötiin vaan reilusti pihviä, ja päälle juotiin parit kylmät kaljat ja istuttiin varjossa. Eihän siellä voi pahimpaan paisteen aikaan olla ulkona sillä siellähän sulaisi.

Baarissa meille tultiin kauppaamaan älypuhelinta pilkkahinnalla. Tiesimme puhelimen varmasti olevan kähvelletty tai kepulikonsteilla hankittu, eli jätettiin tarjous käyttämättä. Vähän ajan kuluttua meitä tultiin varoittamaan kyseisistä Hidalgoista, kas kummaa eivät ole kuulemma luotettavia narkkareita.

Nettiaikaa datakorteilla

Laivalla netti toiminut kovin hyvin ja osa nuorisosta oli jo ihan katastrofin partaalla huonojen yhteyksien vuoksi. Eräs filip-

piiniläinen matruusi älysi kysyä agentilta, josko olisi puhelinkortteja. Saimmekin 19,90 USD:n arvoisia puhelinkortteja. Niissä ei ollut puhelinaikaa nimeksikään, mutta nettiyhteys toimi. Nuoriso heräsi taas henkiin manan majoilta, jossa olivat kärvistelleet. Tosin olihan se kaikille tärkeää saada olla yhteydessä rakkaimpiinsa ja hoitaa pakolliset asiat kolmen satamaviikon aikana.

Sitten lähdimme Amazonia alas Vila Do Condeen lastaamaan ja hankkimaan bunkkeria sekä provianttia laivalle. Tämä oli karjalaivojen lastauspaikka. Kyllä lehmänpaska haisee, jos sattuu karjalaivan viereen, siinä saa kyllä köhiä reilusti. Mitenkähän miehistöt kestävät tuota hajua kuukausia ja vuosia - haju pinttyy omaan nahkaan.

Täällä minulle ja osalle miehistöä tuli kahden kuukauden törni täyteen ja lähdimme kohti kotia. Ensin kaahattiin autolla huonokuntoista tietä pitkin Belemiin. Sitten mentiin tuhat kilometriä ete-

lään Sao Pauloon ja sieltä Air Francella Pariisiin. Onneksi tämä kone ei tippunut Atlanttiin, kuten aiemmin tapahtui. Tämä kamala onnettomuus tuli matkalla mieleen - nykyään en enää halua katsella lentoturmadokumentteja.

Laskeuduimme vihdoin Pariisiin ja nyt ei hukattu matkalaukkuja. Kerran matkustaessani Mombasaan he hukkasivat laukkuni mennen tullen. Pariisin Charles de Gaulle lentokenttä on minulle ollut vähän ”bad news”. Helsinkiin saavuin elokuun puolivälissä myöhään illalla. Jäin yöksi notkumaan kentälle, kun ei huomattu varata hotellia. Pääsin joskus puolelta päivin kotiin Hankoon aivan rättinä.

Olipa tämäkin reissu – siinä oli vielä sitä vanhanajan seilausmeininkiä, josta ei enää saa usein nauttia. Porukka laivoissa on kansainvälistä, mutta vanhakin saa välillä pikku vikaeerauksia, siihen se on mennyt. ò

Atlantin ylityksen jälkeen oli seilattava vielä 640 mailia Amazonilla.

Mikael Paajanen Ryssö -kabinetissa, jossa MEPA, MEK ja Alandia kertoivat merenkulkijoiden työterveydestä, -tapaturmista, eläkkeistä ja fyysisestä kunnosta.

Merenkulun turvallisuutta ja digitalisaatiota

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Sjöfartens Dag kokosi merenkulkualan vaikuttajia Maarianhaminaan.

ålands sjöfart r.f. -yhdistys, sekä yhteistyökumppanit Alandia Marine, DNV GL ja Ahvenanmaan maakuntahallitus järjestävät vuosittain valtakunnan tärkeimmän merenkulkutapahtuman, joka entisestään korostaa Ahvenanmaan merkitystä alalle. Maarianhaminan Kulttuuri- ja kongressitalo Alandica täyttyi näytteilleasettajista ja vieraista, joita oli saapunut ympäri maailmaa Kiinaa myöten. Tapahtuman järjestelyjä koordinoi vanhaan tapaan Ålands Sjöfart -yhdistyksen puheenjohtaja Eva Mikko-

la-Karlström joka myös aikoinaan oli perustamassa Sjöfartens Dag –merenkulkupäivää.

Ahvenanmaalla ymmärretään hyvin merenkulun tärkeys koko valtakunnalle. Mantereen puolella merkitys usein unohdetaan ja jupistaan vain alan saamista tuista, jotka ovat samaa luokkaa muiden EU-maiden kanssa. Tämän oli huomannut myös Suomen Varustamot ry:n uusi toimitusjohtaja Tiina Tuurnala, joka kuitenkin piti Suomen merenkulun tilannetta positiivisena. Tulevaisuus tarjoaa sekä haasteita että mahdollisuuksia.

Tuurnala osallistui puhujana auditorion merenkulkupolitiikkaa käsitte-

levään seminaariin, jossa saatiin tuoretta tietoa myös naapurimaan tilanteesta. Ruotsin varustamoyhdistyksen varapuheenjohtaja Rikard Engström kertoi tuulten kääntyneen – jäsenvarustamoille on tulossa viitisenkymmentä uudisrakennusta. Näistä puolet voi käyttää vaihtoehtoisia, ympäristöystävällisiä polttoaineita.

Asenteilla tulosta ja turvaa

Tiina Tuurnala peräänkuulutti oikeaa asennetta kilpailussa merenkulun digitalisaatiossa, erikoisosaamisessa, kehityksessä ja ympäristönsuojelussa. Asenteen merkitystä korosti myös Martin Hernqvist ALL Academy´sta

iltapäivän vakuutusseminaarissa. Hänen mukaansa merenkulkijan pätevyys koostuu tietojen ja taitojen summasta kerrottuna asennemomentilla.

– Merenkulkijan toimintaan ja käytökseen vaikuttavat asenteiden lisäksi kansallinen, ammatillinen ja organisaation sisäinen kulttuuri. Onnettomuuksien taustalta löytyy paljon inhimillisiä tekijöitä, kertoi Hernqvist, jonka yritys on Maritime Resource Management -koulutusohjelman takana.

Iltapäivän seminaarissa kuultiin lisäksi mielenkiintoisia luentoja onnettomuustutkinnasta ja merenkulkijoiden erikoiskursseista ja -koulutuksista.

Hyvinvointia ja verkostoitumista

MEPA oli mukana omalla messuosastolla, jossa suuren suosion sai InBody -testaus. Ryssö -kokoushuoneessa järjestettiin aamupäivällä yhdessä Merimieseläkekassan ja vakuutusyhtiö Alandian kanssa ForMare -esittely, johon osallistui lähes 30 henkilöä.

Yleisöä kävi tasaisena virtana MEPAn ja muiden näytteilleasettajien

osastoilla. Samalla saatiin tavata kollegoita ja vaihtaa kuulumisia merenkulusta ja meriteollisuudesta. Tuore uutinen oli Arctech Helsinki Shipyard -telakan tekemä aiesopimus risteilyaluksen toimittamisesta japanilaisyhtiö Peace Boatille. Päivän ilmapiiri oli hyvin positiivinen ja luottoa tulevaisuuteen löytyi – Suomen meriklusteri työllistää 50.000 henkilöä.

Iltapäivän päätteeksi Suomen Varustamot ry:n hallituksen puheenjohtaja Tapani Voionmaa ja toimitusjohtaja Tiina Tuurnala palkitsivat ansioituneita merenkulkijoita. Kultamitalin saivat M/S Baltic Princessin konepäällikkö Olav Wester ja M/S Gabriellan päällikkö Owe Englund

Alandican ohjelmassa oli vielä iltapäiväcocktail ja Ålands Sjöfart –yhdistyksen organisoioma huutokauppa, joka tuotti 6200 euroa Mercy Ships -organisaatiolle. Illaksi siirryttiin läheiseen Indigo -ravintolaan, jossa Sjöfartens Dag jatkui ruuan, musiikin ja verkostoitumisen merkeissä.

Suomen Varustamot ry:n toimitusjohtaja Tiina Tuurnalan mukaan tulevaisuus tarjoaa merenkululle sekä haasteita että mahdollisuuksia.

Maarianhaminan Alandica -keskus täyttyi Sjöfartens Dag -tapahtuman näytteilleasettajista ja vieraista.

Säkerhet och

digitalisering inom sjöfarten

Sjöfartens Dag lockade de inflytelserika inom sjöfartsbranschen till Mariehamn

ålands Sjöfart rf och samarbetspartners Alandia Marine, DNV GL, och Ålands landskapsregering ordnar varje år landets viktigaste sjöfartsevenemang, som ytterligare framhåller Ålands betydelse för branschen. Alandica Kultur och Kongress i Mariehamn fylldes av utställare och besökare från hela världen, till och med bortifrån Kina. Precis som tidigare koordinerades evenemanget av Eva Mikkola-Karlström som är ordförande i Ålands sjöfart rf och initiativtagare till Sjöfartens Dag.

På Åland är man väl införstådd med hur viktig sjöfarten är för hela Finland. På fastlandet glömmer man dock ofta bort sjöfartens betydelse och muttrar bara om stöden till branschen, som är

i samma storleksklass som till övriga EU-länder. Detta hade även Rederierna i Finlands nya vd Tiina Tuurnala uppmärksammat, men hon såg ändå positivt på sjöfarten i Finland. Framtiden medför både utmaningar och möjligheter.

Tuurnala talade vid auditoriets seminarium om sjöfartspolitik, som också gav oss aktuell information om läget i grannlandet. Rikard Engström, vice vd för Svensk Sjöfart, berättade att vinden har vänt – medlemsrederierna har ett femtiotal nybyggen på gång. Hälften av dessa kan använda alternativa, miljövänliga bränslen. Resultat och säkerhet genom rätt attityd

Tiina Tuurnala efterlyste en vinnarattityd i fråga om sjöfartens digitalise-

ring, specialkompetens, utveckling och miljöskydd. Även Martin Hernqvist från ALL Academy betonade vikten av rätt attityd under eftermiddagens försäkringsseminarium. Enligt honom består en sjöfarares kompetens av summan av personens kunskaper och färdigheter angivet i attitydmoment.

– Sjöfararens arbete och agerande påverkas inte bara av hans attityd, utan också av kulturen inom nationen, yrket och organisationen. Den mänskliga faktorn ligger bakom många olyckor, berättade Hernqvist, vars företag ligger bakom utbildningsprogrammet Maritime Resource Management.

Under eftermiddagen hölls också intressanta föreläsningar om olycksutredningar och om specialiserade kurser och utbildningar för sjöfarare.

Rederierna i Finlands Tapani Voionmaa och Tiina Tuurnala delade ut guldmedaljer till Olav Wester och Ove Englund.

Välbefinnande och nätverkande

SSB deltog med en egen mässmonter, där InBody-testet var populärt. I konferensrummet Ryssö ordnade SSB tillsammans med Sjömanspensionskassan och försäkringsbolaget Alandia en presentation om ForMare, som lockade närmare 30 deltagare.

En jämn ström av besökare tittade förbi SSB:s och de övriga utställarnas montrar. Besökarna passade samtidigt på att träffa kollegor och prata om de senaste händelserna inom sjöfarten och marinindustrin. En pinfärsk nyhet var att varvet Arctech Helsinki Shipyard har ingått ett intentionsavtal om att leverera ett kryssningsfartyg till det japanska bolaget Peace Boat. Atmosfären under dagen var mycket positiv och full av framtidstro

– Finlands sjöfartskluster sysselsätter 50 000 personer.

I slutet av dagen delade Rederierna i Finlands styrelseordförande Tapani Voionmaa och vd Tiina Tuurnala ut guldmedaljer till två meriterade sjöfarare: M/S Baltic Princess maskinchef Olav Wester och M/S Gabriellas befälhavare Owe Englund

På Alandicas program stod dessutom eftermiddagscocktail och Ålands Sjöfart organiserade en auktion, som inbringade 6 200 euro till organisationen Mercy Ships. På kvällen förflyttade man sig till den närliggande restaurangen Indigo, där Sjöfartens Dag fortsatte med mat, musik och nätverkande. ò

SSB deltog med en egen mässmonter, där InBody-testet var populärt.

Martin Hernqvist från ALL Academy betonade vikten av rätt attityd.

Forum Marinum kertoo merellisiä tarinoitaan Aurajoen rannalla.

Kuva Maija Joro.

Kipinästä eldariin ja jungmannista kippariin

Forum Marinumin näyttely kertoo työstä merellä. Kauppamerenkulun ja risteilylaivojen miehistön työn rinnalla näyttely avaa ammattikalastajien arkea ja valaisee merivoimien sekä merellisten viranomaisten työtä.

teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen

Näyttelytiloihin on onnistuttu taikomaan erikoisia tunnelmia. Laivaradioasemaa kokeilivat näyttelyn ranskalaiset vieraat.

Aurajoen paraatipaikalla tarjoaa Forum Marinum monen merellisen erikoisuuden rinnalla perusnäyttelyssään kappaleen nykypäivän merenkulkijan arkea. ”Töissä merellä” on mittavan näyttelyn nimi, mutta myös yksi merenkulun valtakunnallisen erikoismuseon perustehtävistä. Merikeskuksen tehtäviin kuuluu tallettaa ja dokumentoida ensisijaisesti lounaissuomalaisen ammattimerenkulun ja merimiesammatin historiaa sekä valtakunnallisesti myös merivoimien historiaa.

Merimiehen työtä dokumentoitu

Kiinnostava fakta on, että tämän päivän merenkulku ja merimiehen työ ovat huomisen historiaa. Forum Marinum pyrkii tallentamaan olennaisen nykypäivän merenkulkijan arjesta.

–Olemme dokumentoineet Suomen merimuseon kanssa yhdessä Kristiina Reginan viimeiset vuodet ja risteilyn Välimerellä. Näkökulma oli tallentaa risteilyjä ilmiönä sekä merimiesten arkea laivalla, kertoo amanuenssi Jarmo Saarinen.

Silja Europalla on tehty vastaavanlaista dokumentointia. Laivoilla on valokuvattu ja haastateltu eri ammattiryhmiä työtehtävien suorittamisesta ja vuorottelusta. Rahtilaivoista ei vastaavaa vielä ole tehty.

Viime vuosina ovat tutkijat perehtyneet myös liikennevirtoihin Turun ja Kemin satamaissa. He ovat niin ikään tutkineet yhteydenpitoa ja tiedonkulkua merellä kipinöiden ajoista nykypäivään tutkimusotsikolla Mobiili merellä.

Saarinen toteaa, että tiuhaan vaihtuvien näyttelyiden kokoaminen vie aikaa tutkimustyöltä.

Ihmisen näkökulma merityöhön

Viime keväänä avattu Töissä merellä -perusnäyttely lähestyy merenkulkijoiden ja merellä työtään tekevien arkea monesta näkökulmasta ja eri aikakausilta –Näyttelyä rakentaessa on mietittävä myös, mitä yleisö haluaa nähdä, toteaa Saarinen.

Haasteensa on asettanut kysymys, kuinka nykypäivän merenkulun ammattilaiset työnsä äärellä tuodaan esille museoon. Forum Marinumissa on ratkaisu löytynyt ja katsoja voi näyttelyssä kiertäessään käydä vuoropuhelua merimiesammattien edustajien kanssa. Tarinoita ammattien arjesta kerrotaan kuvin ja äänin, videoiden, esineiden ja installaatioiden välityksellä.

Rauhallisessa näyttelymiljöössä voi pysähtyä julisteen ääreen lukemaan höyrylaivojen konehuoneen miehistön kuulumisia tutustuen lemppariin, trimmariin ja eldariin. Näyttely tarjoaa tilaisuuden kurkistaa purjelaivojen kansimiehistön työhön ja modernin konehuoneen pienoismalliin, kipinän laivaradioaseman äärestä voi siirtyä risteilylaivan byssaan.

Nykypäivän merityö on saatu mukaan ammattilaisten tarinoilla ja yksityiskohdilla. Konttilaivasta on vitriiniin saatu konttien kiinnityksessä käytettävä twistlock.

Töissä merellä -näyttelyyn on panostettu aikaa ja vaivaa. Sen suunnittelu aloitettiin jo vuonna 2013. Näyttelyn rakentaminen kesti puoli vuotta. Museon ensimmäinen perusnäyttely oli esillä kymmenisen vuotta, joten saman verran aikaa lienee myös tutustua merellä työtään tekevien arkeen.

Från gnist till eldare, från jungman till skeppare

Forum Marinums huvudutställning ger en inblick i arbetet till sjöss. Den handlar dels om besättningens arbete inom handelssjöfarten och på kryssningsfartygen, dels om yrkesfiskarnas vardag. Dessutom belyser utställningen marinens och de marina myndigheternas arbete.

På paradplats vid Aura å i Åbo erbjuder Forum Marinum många specialutställningar, men huvudutställningen ger en inblick i den nutida sjömansvardagen. Den omfattande utställningen handlar om arbetet till sjöss, vilket också är temat för en av det nationella specialmuseets grundläggande uppgifter. Det maritima centret har nämligen till uppgift att dokumentera yrkessjöfartens och sjömansyrkets historia i främst sydvästra Finland och marinens historia i hela landet.

Sjömannens arbete dokumenterat

Ett intressant faktum är att dagens sjöfart och sjömansarbete är morgondagens historia. Forum Marinum försöker dokumentera det viktigaste i den nutida sjöfararens vardag.

– Tillsammans med Finlands sjöhistoriska museum har vi dokumenterat Kristiina Reginas sista år och

kryssning på Medelhavet. Syftet var att spara information om kryssningar som fenomen och om sjömännens vardag ombord, berättar amanuens Jarmo Saarinen.

Liknande dokumentation har utförts på Silja Europa. Man har fotograferat och intervjuat olika yrkesgrupper på fartygen om deras arbete och om avlösningssystemet. Något motsvarande har dock ännu inte genomförts på fraktfartyg.

De senaste åren har forskarna intresserat sig för trafiken i Åbo och Kemi hamnar. De har också undersökt kontakten och informationsspridningen till sjöss från radiotelegrafisternas tid fram till i dag på temat Mobil till sjöss.

Saarinen konstaterar att arbetet med de tillfälliga utställningarna som byts ut i snabb takt tar tid från forskningen.

Forum Marinum berättar sina sjöfartshistorier vid Auraåns strand.

Sjöarbetet ur människans perspektiv

Huvudutställningen om arbetet till sjöss, som öppnade förra våren, skildrar vardagen för sjöfarare och dem som arbetar till sjöss ur flera perspektiv och genom olika tider.

– När man skapar en utställning måste man också ha i åtanke vad publiken vill se, säger Saarinen.

Frågan om hur yrkesfolket inom dagens sjöfart ska framställas vid sidan av sitt arbete har varit en utmaning. Forum Marinum har hittat en lösning: museibesökarna kan prata med representanter för sjömansyrkena medan de tittar på utställningen. Berättelserna om yrkesfolkets vardag förmedlas med bilder och röster, videor, föremål och installationer.

I den rogivande utställningsmiljön kan du stanna till framför en bild och läsa berättelser från ångfartygens maskinbesättning och bekanta dig med läm-

paren, trimmaren och eldaren. Utställningen ger dig möjlighet att se hur däcksmännen arbetade på segelskeppen och visar ett modernt maskinrum i miniatyr. Från gnistens fartygsradiostation kan du flytta dig till byssan på ett kryssningsfartyg.

Sjöarbetet i modern tid finns representerat genom berättelser från yrkesfolk och olika detaljer. I en glasmonter finns en twistlock som används för att fästa containrar på ett containerfartyg.

Både tid och möda har lagts ner på utställningen. Den började planeras redan 2013 och uppbyggnaden tog ett halvår. Museets första huvudutställning visades i drygt tio år – troligen har du lika lång tid på dig att bekanta dig med sjöarbetarnas vardag. ò

I Forum Marinums utställningslokaler har man lyckats trolla fram en speciell atmosfär.

Merenkulkijoita tarvitaan jatkossakin

Rauman merenkulkumessuilla käsiteltiin autonomisia aluksia, meri- ja työturvallisuuskysymyksiä, painolastimääräyksiä ja muita ajankohtaisia aiheita.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Rauma Maritime Training Centerin tiloissa varustamot ja muut organisaatiot esittelivät toimintaansa. Yleisöllä oli mahdollisuus kuunnella mielenkiintoisia luentoja, seurata pelastautumisnäytöksiä altaalla ja esityksiä planetaariossa sekä tutustua uusiin simulaattoreihin ja muuhun koulutustoimintaan.

M essut ja avoimet ovet järjestettiin merikoululla toukokuun alussa. Rauman edellisistä merenkulkumessuista on jo vierähtänyt tovi.

– Porukkaa on käynyt ihan mukavasti. Ehkäpä messuja voisi järjestää parin vuoden välein varsinkin, jos löytyy hyviä aiheita. Pitää myös pohtia, onko toukokuun alku oikea ajankohta, Harry Rostedt kertoi.

Hän toimii merenkulkuaineiden tuntiopettajana Winnovassa ja koordinoi messuja, jotka oli suunnattu merenkulkualalla opiskeleville ja työskenteleville henkilöille sekä yrityksille.

Uudistunut merikoulu on saanut myös uudet simulaattorit. Jäänavigointi onnistuu, samoin dynaamisen paikannuksen harjoittelu ja konehuo-

netoiminnan simulointi. Opiskelijat pääsevät entistä enemmän ajamaan laivaa ja keräämään harjoittelupäiviä simulaattorilla.

Miehittämättömät ja autonomiset alukset tulevat

Messuvieraita kiinnosti eniten Satakunnan ammattikorkeakoulun yliopettaja Sauli Ahvenjärven esitelmä miehittämättömistä aluksista merenkulun koulutuksen näkökulmasta. Hän kävi aluksi läpi perusteluita, miksi autonomisia laivoja suunnitellaan.

– Kustannukset pienenevät, kun miehitykseen liittyvää henkilökuntaa ei tarvita maissakaan. Inhimilliset erehdykset vähenevät ja tiloja saadaan enemmän lastikäyttöön, Ahvenjärvi luetteli.

Autonomisia ja miehittämättömiä aluksia tullaan rakentamaan isoina

sarjoina ja niillä operoidaan pienemmillä nopeuksilla. Yksinkertainen konehuone on välttämätön vaatimus huoltotöiden vuoksi, mutta muutoin tekniikan luotettavuus on haaste.

– Ohjelmiston koodausvaiheessa voi sattua virheitä. Järjestelmät on vähintään tuplattava ja kunnossapidon täytyy olla ennakoivaa, esimerkiksi kuluneita osia on vaihdettava etukäteen. Tiedonsiirto on hoidettava satelliit-

Autonominen aluskonsepti lisää turvallisuutta ja mahdollistaa aivan uudet tilaratkaisut

Jani Lampiola esitteli uusia simulaattoreita.

tien kautta. Kaikki tämä lisää kustannuksia, Ahvenjärvi tähdensi.

Uusia mahdollisuuksia alan koulutukseen

Ahvenjärven mukaan siirtyminen miehittämättömiin aluksiin vie vielä pitkään. Hän arvioi, että parhaimmillaankin vuonna 2050 vasta 15 prosenttia maailman laivoista voisi olla miehittämättömiä. Siirtymäkaudella liikenteessä on samanaikaisesti miehitettyjä aluksia. Lainsäädäntö ja vastuukysymykset vaativat muutoksia kansainvälisiin sopimuksiin.

Eurajoen edustalle on jo haettu lupaa itseohjautuvien laivojen koeajoalueelle. Mukana on suomalaisia meriteollisuuden yrityksiä, joille onnistuminen projektissa avaisi valtavat liiketoimintamahdollisuudet. Sauli Ahvenjärvi on seurannut kehitystä

Ahvenjärven mukaan siirtyminen

miehittämättömiin aluksiin tulee

tapahtumaan hitaasti

tarkasti eikä ole huolissaan merenkulun ammattilaisten tulevaisuudesta. – Automaation myötä osaamisen tarve kasvaa. Alusten etähallintakeskukseen tarvitaan ammattilaisia ja uusi tekniikka vaatii uudenlaista asiantuntemusta. Perinteisiäkin merenkulkijoita tarvitaan vielä pitkään, Ahvenjärvi totesi.

Hänen mielestään on tärkeää, että Suomi on edelläkävijä ja kehittää uusia koulutussisältöjä yhteistyössä alan yritysten kanssa.

Rolls Royce

Sjöfarare behövs fortfarande

RAutonoma fartyg och andra aktuella ämnen diskuterades på sjöfartsmässan i Raumo. simulatorer. Med dem kan man öva på isnavigering och dynamisk positionering och simulera ett maskinrum. Med hjälp av simulatorerna kan de studerande köra fartyg och samla praktikdagar i större utsträckning än tidigare.

ederierna och andra organisationer visade upp sin verksamhet i Rauma Maritime Training Center. Publiken kunde lyssna på intressanta föreläsningar, se räddningsuppvisningar i en bassäng, följa presentationer i planetariet samt bekanta sig med de nya simulatorerna och den övriga utbildningsverksamheten.

M ässan och öppet hus hölls i sjöfartsskolan i början av maj. Det har hunnit gå ett tag sedan den förra sjöfartsmässan i Raumo.

– Det har varit ganska mycket folk här. Vi skulle nog kunna ordna mässan vartannat år, speciellt om vi kommer på bra teman. Vi borde också fundera på om början av maj är den bästa tidpunkten, sade Harry Rostedt

Rostedt är timlärare i sjöfartsämnen på WinNova och koordinerade mässan, som riktade sig till personer som studerar och arbetar inom sjöfarten samt till branschens företag.

Den nyrenoverade sjöfartsskolan har fått nya

Obemannade och autonoma fartyg är på gång

Störst publik lockade föredraget om obemannade fartyg ur sjöfartsutbild-

Kostnaderna minskar

när besättningsrelatelad personal inte heller behövs i land

ningens perspektiv, som hölls av överlärare Sauli Ahvenjärvi från Satakunta yrkeshögskola. Först gick han igenom anledningarna till att man planerar att utveckla obemannade fartyg.

– Kostnaderna minskar när besättningsrelaterad personal inte heller behövs i land. Antalet mänskliga fel minskar och det blir mer utrymme över som kan användas till last, räknade Ahvenjärvi upp.

Autonoma och obemannade fartyg kommer att byggas i stora serier och de opereras i lägre hastigheter. För att kunna utföra service på fartygen måste de ha ett enkelt maskinrum, men i övrigt är teknikens tillförlitlighet en utmaning.

– Det kan inträffa fel när programmen kodas. Systemen bör minst dubb-

leras och underhållet måste vara förebyggande, vilket innebär att till exempel slitdelar ska bytas ut i förväg. Dataöverföringen måste ske via satelliter. Allt detta ökar kostnaderna, poängterade Ahvenjärvi.

Nya utbildningsmöjligheter inom branschen

Enligt Ahvenjärvi är det fortfarande långt kvar tills vi övergår till obemannade fartyg. Han uppskattar att högst 15 procent av alla fartyg i världen kan vara obemannade år 2050. Under över-

Autonoma fartyg kommer att byggas i stora serier

gångsperioden trafikerar bemannade fartyg parallellt med obemannade. Lagstiftningen och ansvarsfrågorna kräver ändringar i de internationella avtalen.

Ett projekt har redan sökt tillstånd för att testköra självstyrda fartyg i Eu-

Enligt Sauli Ahvenjärvi kommer de traditionella fartygen inte att försvinna de närmaste decennierna – sjöfarare behövs länge än.

raåns inlopp. Om resultatet är lyckat öppnas enorma affärsmöjligheter för de finska marinindustriföretagen som deltar i projektet. Sauli Ahvenjärvi har följt utvecklingen noga och är inte orolig för framtiden för dem som arbetar inom sjöfarten.

– I och med automatiseringen ökar efterfrågan på kompetens. Fartygens fjärrstyrningscentral behöver experter och den nya tekniken kräver nya sakkunskaper. Traditionella sjöfarare kommer också att behövas en lång tid framöver, sade Ahvenjärvi.

Ahvenjärvi tycker att det är viktigt att Finland är en föregångare och utvecklar nya utbildningar i samarbete med branschföretagen. ò

Rolls Royce

Merimiehen koti

MUSEOHANKE OULUN HIETASAARESSA

Merieläkeläiset keräävät esineistöä ja tallentavat tietoa merimiesten elämästä. Tavoitteena avata Merimiehen koti -museo yleisölle. teksti ja kuvat: Timo Haipus

Oulun Seudun Merieläkeläisten yhdistys on perustettu vuonna 1984. Yhdistys on puoluepoliittisesti riippumaton. Sen tarkoituksena on ylläpitää jäsenistön aktiivisuutta, ja pitää yhteyksiä muihin alan eläkeläisjärjestöihin. Toiminta on ollut vilkasta ja jäsenmäärä onkin viime vuosina ollut kasvussa. Talvisaikaan yhdistys kokoontuu Oulun kaupungin omistamissa tiloissa lähellä keskustaa, mutta kevään tullen se siirtyy Hietasaareen.

Hietasaari sijaitsee kaupungin ja meren välissä. Sen länsipuolelta alkaa avoin meri, ja itäpuolella on Oulujokisuisto lukuisine saarineen. Kesäisin Hietasaaren luonnontilassa olevat pellot ja metsiköt, sekä lähes sata vuotta vanhat talot idyllisine pihapiireineen hurmaavat alueella liikkujat. Siellä yhdistyksellä on oma paikka. Se oli aluksi vuokralla yli kaksikymmentä vuotta, mutta viime vuonna yhdistys osti rakennukset itselleen, ja teki maapohjasta pitkäaikaisen vuokrasopimuksen Oulun kaupungin kanssa.

Hietasaaressa kokoonnutaan keväästä syksyyn kahden viikon välein, ja muinakin aikoina se on jäsenten vapaassa käy-

tössä. Kokoontumiset ovat vapaamuotoisia, niissä kahvitellaan, grillaillaan ja seurustellaan. Onpa paikassa järjestetty merimiesten perinneruokatapahtumakin, sekä merimiesaiheinen yhteislaulutilaisuus, joka muuten pidetään myös alkavana kesänä.

Tukikohta on yhdistykselle tärkeä, ja sitä hoidetaan hyvin. Keväisin on siivoustalkoot, ja kesän tultua toteutetaan lystin

Tiedossa on kovasti työtä – rakennusten remontoiti vaatii paljon

pidon ohessa kaikki talven kokouksissa suunnitellut kunnostukset. Tehdyistä töistä voi mainita muutaman kesän takaiset askareet: korjattiin päärakennuksen katto, ulkoseinät ja ikkunapuitteet maalattiin, sekä porstuan pintalaudoitus vaihdettiin. Toissa kesänä remontoitiin pikkurakennuksen sisäpuoli, ja tehtiin tontin kahdelle sivulle uusi aita. Työ jatkuu: kesä 2017 menee päärakennuksen sähköjen ja sisä-

pintojen parissa. Jos aikaa jää, korjataan molempien rakennusten piiput.

Edellä kerrotun lisäksi yhdistyksellä on ollut jo muutaman vuoden Merimiehen koti -museohanke menossa. Siinä kerätään vanhaa meriaiheista esineistöä ja tallennetaan tietoa merimiesten elämästä 1950–1990 luvuilta. Hietasaaren tilat sopivat museohankkeeseen hyvin – rakennukset ja pihapiiri ovat säilyneet lähes alkuperäisinä. Pikkurakennus on kalustettu vanhoilla huonekaluilla ja jäsenistön tuomilla esineillä. Seiniä kiertävät laivojen kuvat. Piirongin päällä tapaa täytetyn alligaattorin hollantilaisen puukenkälaivan vierestä – vanhoja meriltä tuotuja matkamuistoja. Sisällä voi tehdä aikamatkan kuusikymmentäluvun hietasaarelaiskotiin jonka pojat ovat merimiehiä. Sisustus kertoo, minkälainen heidän kotinsa oli, mistä he lähtivät merille, ja mihin he aikanaan palasivat oudot tuliaiset merimiessäkissään.

Tiedossa on kovasti työtä – museohanke ja rakennusten remontointi vaatii paljon, eikä sovi unohtaa yhdistyksen perustehtäviäkään.

Haminan Ristiniemestä maailmalle

Vanhat ciiffit muistelivat 50 vuoden takaista yhteispestiä Finnlinesin Amerikan linjan laivalla. Tapaamista isännöivät M/S Finnstarin päällikkö ja konepäällikkö.

Monissa Finnlinesin laivoissa konepäällikköinä seilanneet Juhani Puonti ja Stig Granberg tulivat yhtä matkaa Haminasta Vuosaaren Merimieskeskukseen, josta jatkettiin MEPAn autolla satamaan.

Haminasta lähdettiin myös aika tarkkaan viisi vuosikymmentä sitten, ei autolla, vaan M/S Finnhawkilla kohti Atlanttia. Haminalaisia seilasi tuolloin paljon Amerikan linjan laivoissa, jo vuonna 1964 seilaamaan lähtenyt Juhani Puonti kertoi.

Finnstarin messissä kapteeni Juha Suominen ja konepäällikkö Pekka Silvennoinen kuuntelivat konkareiden muisteluita. Yhteisiä tuttuja löytyi paljon, kun kaikki ovat pitkään työskennelleet samassa varustamossa.

Puonnin Jussin kanssa oltiin myös AL:n paateissa, ei tosin samoissa. Minä seilasin Atlantassa ja Jussi Araguayassa. Näissä tuli myös Etelä-Amerikka tutuksi, Stig Granberg muisteli.

Miehet ovat pitäneet säännöllisesti yhteyttä siitä asti, kun Stigu muutti Ristiniemeen 1957 sa-

M/S

maan Vilniemen kylään. Stigun vaimo Irmeli on ollut vuodesta 1966 lähtien ”merimiehen muijana” ja oli myös Jussin kanssa samalla luokalla oppikoulussa (pienet ovat Haminan ympyrät).

Yhteistyötä laivoilla ja maissa

Stigu ja Jussi seilasivat myöhemminkin samoissa laivoissa, muun muassa Finnfellowissa. Yhteispelillä hoitui myös Jussin päätyminen konemestariopintoihin.

Jussi urheili paljon ja pelasi jääkiekkoa maissa ollessaan. Kannustin häntä opiskeluun ja jeesasinkin vähän matematiikassa, Granberg kertoi.

Jussi aloitti konemestariopinnot Kotkassa vuonna 1973 jolloin Stigu Granberg jo valmistui. Stigu seilasi useissa Finnlinesin laivoissa Amerikan linjalla ja hakurahtiliikenteessä. Kaikki seitsemän merta tuli kierrettyä. Stigu oli myös viisi kuukautta telakkavahtina Finnfurylla Kielissä, kun laivalla ei

teksti Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Juhani Puonti

Finnhawk Sompasaaren satamassa Helsingissä 1970 -luvun lopulla. Vuonna 1967 ottivat Puonti ja Granberg jobin pari vuotta aikaisemmin Turussa valmistuneeseen laivaan.

Juhani Puonti AL-varustamon M/S Araguayalla 1963.

Stigu ja Jussi seilasivat yhdessä M/S Finnhawkilla.

Juhani Puonti M/S Finnhawkin mukana New Jerseyssa 1967. Finnlinesin laivat ajoivat paljon Yhdysvaltojen itärannikolla ja olivat suosittuja työpaikkoja Kotkan ja Haminan merimiehille.

ollut rahtia. Sitten hän vahti Filippiineillä ylösmakaavaa Finnbeaveria koko syksyn. Rahtitilanteen parannuttua hän seilasi laivan konepäällikkönä Australian kautta Mustalle merelle

Stigu jatkoi Finnlinesin ulosliputetuissa aluksissa, kuten Finnwoodissa jossa oli suomalaisen kipparin ja ciiffin lisäksi pelkästään filippiiniläinen miehistö.

Juliana-laivoista puskuihin

Granberg seilasi paljon Juliana -sarjan aluksilla, jotka liikennöivät enimmäkseen Kanadaan, jenkkien itärannikolle ja Meksikonlahdelle. Joskus reissuja oli myös ”länsikustille” sekä Väli- ja Etelä-Amerikkaan. Kahdeksan aluksen sarja poistui pikkuhiljaa Finnlinesin tonnistosta.

Jäin Julianojen viimeiseksi Finnlines -ciiffiksi, kun luovutimme Finnstariksi nimetyn Finnfighterin vuonna 2002, Granberg kertoi.

Työt jatkuivat sen jälkeen puskuhinaajissa, jotka siirtyivät Finnlinesilta ESL-Shippingille. Stig Granberg ei kuitenkaan Jussin tapaan jakanut työskentelyä, kun jäi eläkkeelle Steel -pus-

kijasta.

Kun minä kuun viides päivä täytin 60, niin kuudes päivä olin jo matkalaukkujen kanssa kaijalla odottamassa kyytiä kotiin. Selaukset olivat siinä, Stigu naurahti.

Granbergin nimi pysyy vielä merellä, koska poikani Stigun poika Heikki seilaa I mestarina M/S Eirassa.

Jussi jatkoi seilaamista vielä eläkkeelläkin

Olin kerännyt praktiikkaa monilta laivoilta ja konepajoilta maista, joten koulun jälkeen sain pätevyyskirjat ulos varsin nopeasti. Tuohon aikaan oli työpaikkoja tarjolla hyvin, Jussi Puonti sanoi.

Opintojen loputtua Jussi aloitti kakkosmestarina Finnfighterissa. Ura Finnlinesilla jatkui muun muassa Yhdysvaltojen ja Keski-idän satamien välillä liikennöivässä m/s Finnbuilderissa, josta Jussi siirtyi Helsingin Wärtsilän telakalle Finnjetin rakennusvalvontatiimiin.

Hän oli ensimmäinen, joka muutti alukselle asumaan, ja myös viimeinen suomalainen, joka sieltä lähti Ba-

hamalta. Finnjet ajoi vuoteen 2004 asti Saksan ja Suomen välillä, sitten jonkin aikaa Saksasta Tallinnan kautta Pietariin, kunnes lopulta päätyi Baton Rougeen opiskelijoiden asuntolaksi.

Finnjetin jälkeen Jussi seilasi Superfast -lautoilla, Superfast IX ja IIIV, vikaeeraukset Estradenissa ja Autobayssä josta palasi sitten vanhaan varustamoonsa, uuteen Finnhawkiin. Hän työskenteli vielä koululaiva Katarinalla 70 -vuotispäiviinsä saakka, jolloin ripusti haalarit naulaan.

Merenkulku ei perheeni loppunut vain itseeni, molemmat tyttäreni olivat kesätöissä Finnjetillä, toinen tarjoilijana ja toinen siivoojana. Nyt vielä vanhemman tyttäreni poika jatkaa perinnettä Ekamissa, Jussi totesi.

Hän opettaa vieläkin privaatisti muutamaa oppilasta Kotkan Ekamissa.

Uudella Finnstarilla vierähti vielä tovi, kun kapteeni Suominen esitteli veteraaneille komentosiltaa ja Pekka Silvennoinen kierrätti miehiä konehuoneessa. ò

Päällikkö Juha Suominen, Juhani Puonti ja Stig Granberg muistelivat yhteisiä tuttuja M/S Finnstarin komentosillalla.

Konepäällikkö Pekka Silvennoinen esitteli seniorikollegoilleen Finnstarin konehuonetta.

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

Suomalaisia maailmalla

ensimmäisiä maailmanmainetta rauhantöissä saavuttaneita suomalaisia lienee ollut Pehr/ Pietari Kalm. Monen vuoden tutkimusmatkallaan Amerikkaan puolivälissä 1700-lukua hän keräsi runsaasti näytteitä luonnosta ja kirjoitti mittavasti muistiinpanoja.

Toinen samaan aikaan löytöretkeillyt suomalainen oli Herman Spöring nuorempi. Kapteeni James Cookin ensimmäisellä tutkimusmatkalla Tyynellemerelle hän tallensi piirroksin ja käsikirjoituksin retkikunnan havaintoja. Vasta myöhemmin Spöring on saanut kunniaa dokumenteistaan. Tuolloin molemmat herrasmiehet olivat ruotsalaisia, mutta kotoisin seuduilta, jotka nykyisin ovat Suomea.

Amerikan kuuluisuuksia samoilta ajoilta oli John Morton, rautalampilaista Marttisen sukua. Hänen äänensä kerrotaan ratkaisseen vaalin Amerikan julistautumisesta itsenäiseksi.

Itäänpäin matkasivat monet suomalaiset tutkijat. Maineikkain oli Venäjän armeijan eversti C.G.E. Mannerheim. Keisarin määräämä tiedustelumatka ulottui Tiibetin kautta Kiinaan asti. Jo puoli vuosisataa aiemmin samalla suunnalla idempänä oli venäläinen laivasto-osasto talvehtinut päällikkönään suomalainen Jägerskiöld. Talvehtimispaikalle syntynyt kaupunki sai nimen Jagerskiold Town. Sittemmin nimeksi muutettiin Vladivostok.

Suurten järvien perimmäisellä rannalla on suuri suomalaisasutus Thunder Bay

Ympäri maailmaa suomalaiset kulkivat. Georg Wallin oli ensimmäisiä eurooppalaisia, joka rohkeni käydä Islamin pyhillä paikoilla ja pääsi hengissä pois. Alaskan kuuluessa Venäjään kuvernöörinä hallitsi suomalainen Arvid Adolf Etholén. Seuraavalla vuosisadalla Amerikan mantereen toisessa päässä teki maaperätutkimuksia ”vaakavarren ratsastaja” Väinö Auer. Mantereen eteläkärjessä hän nimesi vuoria, vuonoja ja jäätiköitä suomalaisten merkkimiesten mukaan.

Professori Auerin viimeisten matkojen aikaan Tulimaasta itäänpäin South Georgian saarella Grytvikissä oli norjalaisen valaanpyyntiaseman hommissa Toivo Matti Nikkari. Vähän ennen 50-vuotispäiväänsä sydänkohtaus vei hänet hautaan. Hautakivi löytyy vieläkin Grytvikin hautausmaalta 63 muun leposijan joukosta.

Itse tapasin suomalaisen ensi kertaa maailmalla New Yorkissa. Olin menossa laivalta konsulaattiin

leimauttamaan rullaan laivasta lähteneitä ja tulleita. Samaan taksiin oli ahtautunut Imatra-haalille menevää laivaporukkaa. Kun vapaapäivää viettävät kömpivät kyydistä, jalkakäytävällä kivijalkaan nojannut resupekka virkosi puhumaan: ”Perkele. Antakaa taala!”

Seuraava kohtaaminen oli idänpuolella maapalloa. Hsingkangin satamasta oli merimiesklubi järjestänyt kiertoajelun Pekingiin. Poikettiin myös valuuttakaupassa. Koska satamien merimiesklubien kaupoissa oli paljon monipuolisemmat valikoimat, siirryin ulos odottelemaan shoppailijoita. Kodikkaasti kaupan seinustaan nojaili kaksi Jopo-polkupyörää. Kohtapa pyörille ilmaantui pari Elovenatytärtä kilkattaen kovalla äänellä omia asioitaan. Siinä oli vaiteliaalle sivulliselle hyvää oppia: koskaan ei voi tietää, missä ymmärretäään suomea.

kanadaan on muuttanut paljon suomalaisia. Suurten järvien perimmäisellä rannalla on suuri suomalaisasutus Thunder Bay, missä lastasimme viljaa Eurooppaan. Suomitalollakin käytiin ja pakistiin maahanmuuttajien kanssa. Kun yritti selvitellä mitä kaikkea kaupungista löytyy, vanhemmalla polvella tiedot olivat vähissä. Nuoret tunsivat kaupungin, mutta englanniksi piti heiltä kuunnella parhaita ruokapaikkoja ja muita nähtävyyksiä.

Paljon on suomalaisia Vancouverissakin. Vajaa puoli vuosisataa sitten siellä suomalaisbaareissa käytiin karvahattu korvallisella tiukasti talvisotaa. Eräänä kauniina päivä tallattiin siiffin kanssa keskustan katuja. Kadunkulmassa nainen pysäytteli ohikulkijoita ja tarjotteli jotakin kansiota nähtäväksi. Tuumattiin, että puhutaan vain suomea ja mennään ohi. Ei auttanut. Nainen totesi:”Voin minä teille suomeksikin selostaa. Tässä kerätään nimiä atomivoimaa vastaan”. Hyvän asian puolesta tuli nimet kirjoitetuksi.

Konekakkonen kertoi heidän porukkansa pysähtyneen myöhemmin samaiseen kadunkulmaan, kun jalankulkijoiden liikennevalo näytti punaisella ”Don’t walk”. Vieressä seisoskeli joku hipinnäköinen näppylänaamainen nuori karvapää. Jokusen kommentin olivat suomalaiset keskenään hipin ulkonäöstä vaihtaneet. Paikallisen näppylät alkoivat punottaa ja kun valotolppaan leimahti valkoinen ”Walk”, kuului terveiset:”Kyllä minä suomenkieltä osaan”.

Vanhan mantereen kotimaalaisia muistettiin Australiassakin. Kuormasimme viljaa lounaisnurkalla Al-

Kuparia lastaamaan töijäsi suomalainen bulkkeri Lohoho Port satamaan Bougainvillen saarelle

banyssa. Lähdin maihin ensimmäistä kertaa koko mantereella. Kohtapa viereen pysähtyi henkilöauto. Jotain osoitetta kyseltiin. Silloin en vielä tiennyt, että etsitty katu vei laivallemme. Myöhemmin kuulin, että Suomesta muuttanut nainen oli tuonut hivakan vanhoja vaatteita köyhille kotimaan pojille.

Australiasta koilliseen löytyy saari nimeltään Bougainville. Mailman suurimpiin kuuluvasta avolouhoksesta australialainen yhtiö aikanaan koversi kuparia. Tätä tuotetta lastaamaan töijäsi suomalainen bulkkeri Loloho Port satamaan. Saarelta löytynyt suomalainen puuhaili kaivoksella sähkömiehenä. Sähkömiehen puoliso oli nimeltään Pamela. Hänen syntymäpäiviään juhlittiin siiffin hytissä. Niinpä Bougainvillen viidakon pimeään yöhön kajahteli pitkin iltaa C-kasetilta Jaakko Tepon terveiset Pörsäjärveltä:”Sinun muhkeita muotojas’ muistelen, Pörsäjärvellä tiällä kun uistelen. Pam-pam-pampam-Pamela, ai ku sinä oot sitte ihana. ò

Tunnelmia MEPAn kursseilta

Kevään aikana päästiin jälleen kertaamaan vanhoja taitoja, opiskelemaan kieliä ja köysitöitä, sekä kokeilemaan uusia aktiviteetteja. kuvat Jukka Lindell

Kesän ensimmäisellä melontakurssilla liikuttiin Vuosaaren vesillä.

Säät suosivat merenkulkijoita, jotka opiskelivat espanjan kieltä jatkokurssilla Turussa.

Turussa melottiin urbaanissa ympäristössä kesäkuun kahdeksantena.

Mathildedahlissa oli loistavat olosuhteet valokuvauskurssille, jota veti MEPAn monivuotinen yhteistyökumppani Reino Havumäki.

Valokuvauskurssilaiset saivat sekä kuvata että poseerata.

Polkupyörämekaanikko Börje

Hiltunen veti Olympiaterminaalilla polkunpyörän korjauskurssin, jolle osallistujat toivat omia pyöriään.

Kursseja ja aktiviteetteja:

Haulikkoammuntakurssi 11.8.2017, Pori

Golf jatkokurssi 23–25.8.2017, Parainen

ARS 17 Kiasma 23.08.2017 Helsinki

Suppaus 24.08.2017, Helsinki

Melontaretki 29.08.2017 Helsinki

Ruskaretki 7.9.–14.09.2017, Ylläs

Tunturivaellus 7.9.–14.9.2017, Ylläs

Ratsastuskurssi 21.–23.9.2017, Valkeakoski

Ratsastuskurssi 28.–30.9.2017, Valkeakoski

Espanjan intensiivikurssi 2.–10.10.2017, Malaga

Puistojumppaa

Kesäkuu: torstaisin klo 13–14  Matruusinpuistossa (Katajanokalla, Viking Linen terminaalin lähellä)

Heinäkuu: torstaisin klo 13–14 Kaivopuistossa, Cafe Ursulan parkkipaikan vieressä

Muut aktiviteetit: http://mepa.fi/fin/palvelut/liikunta/paikat/

Lisätietoja: www.mepa.fi/kurssit

Läs mera på svenska:

http://www.mepa.fi/sve/service/kurser/

Kirjailija ja entinen laivakokki Kalle Lähde palasi reissuksi merelle verestämään muistoja ja hakemaan vaikutteita tulevaa merimieskirjaa varten.

Vanhan laivakokin nostalgiamatka

maaliskuussa toteutuneen reissun suunnittelu alkoi jo puolitoista vuotta sitten.

– Tapasin Rauman pitsiviikoilla M/S Lindan kokkistuertin Petri Päivärinnan, jolloin idea tällaisesta matkasta syntyi. Päivärinta alkoi valmistella reissua ja tässä ollaan, Kalle Lähde kertoi tyytyväisenä.

Laivaympäristö on Kallelle tuttu. Hän seilasi 1980 -90 -luvuilla pääosin kokkina Finnlinesin Juliana -luokan aluksilla. Pitkien linjojen ohella hän työskenteli myös hinaajissa ja pienemmissä varustamoissa. Seurustelun myötä mies siirtyi maatöihin 1990 -luvun lopulla.

– Tein monenlaisia hommia kokista vanginvartijaan. Mentiin naimisiin ja väSuositun Happotesti -kirja kirjoittaja Kalle Lähde tekee jatko-osaa ja valmistelee myös merimieselämästä kertovaa kirjaa. Tähän tilanteeseen sopi erinomaisesti kaksiviikkoinen Keski-Euroopan matka Langh Shipin M/S Lindan mukana. teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

lillä asuttiin Oslossakin, jossa minä työskentelin kokkina ja vaimo sairaanhoitajana, Lähde muisteli.

Pariskunnan asiat vaikuttivat olevan hyvällä tolalla, mutta nuoruudesta asti vaivannut alkoholiriippuvuus oli pysynyt mukana seilausajat ja alkoi vaikeutua. Rappiolla olo alkoi rasittaa

Kallen alkoholiongelma paheni, kunto heikkeni ja hän alkoi jopa miettiä kuolemaa. Vaimo sieti miestä ja yritti tukea parhaansa mukaan. Sitkeä nainen sai lopulta miehensä hakeutumaan Minnesota -hoitoon Rymättylään.

– Olin kuukauden sisällä ja sain hyvää hoitoa ja tukea. Ajattelemisen aihetta an-

toi muun muassa rankka omaiskohtaaminen, jossa läheiset saivat kertoa kokemuksiaan minun juomisestani, Kalle kertoi vakavana.

Vuonna 2013 toteutunut hoito sai miehen raitistumaan. Toipuminen sujui hyvin, koska Kalle ei juodessaan ollut hakeutunut ryyppyjengeihin. Perhe-elämä ilman viinaörvellyksiä tuntui alussa kummastakin oudolta, mutta lähti sujumaan. Vaimon kannustamana mies alkoi pitää blogia.

– Huomasin itsessäni valtavan energialisäyksen. Enää ei tarvinnut miettiä. koska ja missä pääsee dokaamaan. Aloin kirjoittamaan alkoholistin kokemuksista, Kalle totesi.

Blogista tuli erittäin suosittu, mikä kannusti Kallea kokonaisen kirjan kirjoittamiseen. Syntyi Happotesti, raaka ja rehellinen kuvaus rappioalkoholistin elämästä. Ulkopuolinen kustantaja löytyi varsin helposti ja kirjasta tuli menestys.

Luomisvirettä laivalta

Kustantaja Otava on mukana myös Happotestin jatko-osassa. Sitä viimeistellessä Kalle valmistelee myös kolmatta kirjaa, joka tulee kertomaan merimieselämästä. Sama henkilö Joonatan seikkailee kaikissa teoksissa.

– Omana seilausaikana viinanjuonti ei juuri häirinnyt, jos vain hoiti työnsä keittiössä. Merielämä oli toki paljon muutakin, käytiin monissa eri maissa ja satamissa oltiin pitkään, Kalle muisteli.

Näitä kokemuksia on tarkoitus saada kansien väliin ja laivaympäristö sopii mitä parhaiten muistin virkistämiseksi. Kallella oli monta yhteistä tuttua Lindan kokkistujun kanssa.

– Kummatkin seilattiin paljon Juliana -laivoissa samoja reittejä ja samojen miesten kanssa. Ymmärrän hyvin Kallen tilanteen, aikoinaan itsekin pullon hengen kanssa painiskellut Petri Päivärinta kertoi.

Kalle hahmotteli jo mielessään tulevan merimieskirjan juonikuvioita. Päähenkilön lisäksi kirjan muutkin hahmot tulevat tosielämästä, tosin nimet pitää kirjailijan mukaan muuttaa.

– Täällä Lindalla pääsi hyvin palaamaan vanhoihin tunnelmiin – tosin ilman viinaa, totesi Kalle samalla kiittäen Langh Ship -varustamoa ja miehistöä matkasta.

Matka sujui menneitä muistellen ja byssassa touhuten, vähän kuin työhyyryssä.

Merimiehiä, taiteilijoita ja silakoita

Sakari Nupposen uutuuskirja käy läpi 120 -vuotiaan merimiesravintola Salven vaiheita. nykypäivän merenkulkijat tietävät Salvesta maankuulut silakat ja helmikuiset merimiesillat, mitä perinnettä nykyinen ravintolapäällikkö Antti Riit´aho on ansiokkaasti vaalinut. Monet merimiesiltojen asiakkaat muistavat vielä Salven parhaat merimieskapakka-ajat.

Kokenut toimittaja ja tietokirjailija Sakari Nupponen on laatinut mielenkiintoisen ja runsaasti kuvitetun historiikin HOK-Elannon tilauksesta. Ravintola muutti viime vuonna uusiin, isompiin tiloihin ja on kasvattanut suosiotaan entisestään.

Salve aloitti ruokakioskina ja muutti vuonna 1927 Hietalahdenrantaan valmistuneeseen taloon, jossa toimi syksyyn 2016 asti. Ravintolalla on värikäs historia etenkin merimieskapakkana, mutta asiakaskunnasta löytyy myös toimittajia, taiteilijoita ja julkkiksia.

Sakari Nupponen on koonnut tarinoita ja tietoja eri lähteistä ja haastatellut merimiehiä ja muita asiakkaita. Värikkäitä tapahtumia ja merimiesjuttuja löytyy paljon.

Tämä hieno historiikki on juuri sitä kunnioitusta, mitä 120 -vuotias merimieskapakka ansaitsee.

SALVE – 120-vuotias merimieskapakka

Helsingin Hietalahdessa (Siltala, 2017).

ISBN 978-952-234-458-8 Kirja saatavilla

MEPAn laivakirjastossa – myös myynti (22,30 EUR)

Laivakorpuista lehtipihviin

ruoka on yksi tärkeimmistä viihtyvyystekijöistä laivassa. Nykyisin merenkulkijat nauttivat pääosin hyvästä ja laadukkaasta ravinnosta, mutta varsinkin purjelaivojen aikaan tilanne oli huonompi. Anne-Marie Takalo on kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen kirjan merenkulkijoiden ruokataloudesta ja laivakokin työstä.

Itseäni kiinnosti etenkin suolalihan säilytys ja käyttö, koska kotitilallani oli vielä 1960 -luvulla sama käytäntö. Teurastuksen jälkeen paloitellut lihat aseteltiin puutynnyreihin, päälle kaadettiin vahva suolaliemi ja suljettiin tiiviillä kansilla. Purjelaivoissa oli myös eläviä sikoja ja kanoja.

Kylmäsäilytystiloja alkoi tulla 1920 -luvulla. Eristettyihin laatikoihin hankittiin satamissa jäitä ja ruokatarvikkeet aseteltiin niiden päälle. Kirjassa Takalo käy läpi myös laivakeittiöiden ja uunien kehitystä. Alkujaan kannen alla on ollut tulisija, jota lämmitettiin puilla ja kivihiilellä.

Kirjallisia ohjeistuksia laivaväen muonituksesta annettiin Britanniassa jo 1600-luvun lopulla ja vuonna 1733 amiraliteetti antoi muona-asetuksen. Vuosisadan lopulla määrättiin, että keripukin välttämiseksi brittien piti saada puoli desilitraa limejuicea päivittäin.

Anne-Marie Takalo, kokkistuertti, restonomi, kasvatustieteiden kandidaatti. 30 vuoden työkokemus laivoilta alkaen Neste ja GE -varustamoissa 1980-luvun alussa Työskennellyt myös ruokatalouden opettajana.

Vähitellen ruokapuoli parani, laivakeittiöt kehittyivät ja taloushenkilökuntaa koulutettiin. Entiset juhla-ateriat ovat nykyisin arkiruokia ja pyhäpäivinä syödään kokolihaa. Hedelmiä on aina saatavilla ja kasvis- ja wokruuat ovat lisänneet suosiotaan.

Anne-Marie Takalon hyvin kuvitetussa kirjassa on myös keittiöhenkilökunnan muisteluita, ruokaohjeita, merimiesslangisanasto sekö kattava lähdeluettelo. Erittäin kiinnostavaa oli myös lukea Suomen kauppalaivaston ja merimiesammattien kehityksestä.

Laivakorpuista lehtipihviin on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja laivojen muonituksesta ja keittiöhenkilökunnan arjesta. Takalon pitkä työkokemus ja koulutus sekä huolellinen asiaan paneutuminen ovat tuottaneet loistavan teoksen.

Laivakorpuista lehtipihviin Ruokatalouden kehitys Suomen kauppalaivastossa: purjelaivojen niukkuudesta nykyajan runsauteen

ISBN 978-952-93-8381-8, kovakantinen 208 sivua, hinta 28 euroa. Kirjaa voi ostaa Forum Marinumin, Rauman merimuseon ja Raahen museon myymälöistä sekä suoraan tekijältä: annemarietakalo@gmail.com

Miksi hengästyn? Miksi dieetti ei pure?

Lääkäriseura Duodecimin kustantama ansiokas julkaisusarja on täydentynyt kahdella kirjalla, joiden soisi kuuluvan jokaisen laivan käsikirjastoon. Kirjojen teemat ovat mitä ajankohtaisimmat: liikalihavuus ja hengenahdistus.

Pertti Mustajoki: Vähennä kaloreita ilman dieettiä. 144 s.

dieettilaihduttamisella saavutetaan vain lyhytaikaisia tuloksia. Dieetit eivät yksinkertaisesti toimi. Useimmilla pudotetut kilot palaavat takaisin ja uudet laihdutusyritykset johtavat painon jojoiluun, sanoo sisätautien professori Pertti Mustajoki.

Hän kertoo uusimpaan ravitsemustutkimukseen perustuen, mistä painonnousu johtuu ja kuinka siihen voi vaikuttaa. Dieetillä ihminen joutuu jatkuvasti pinnistelemään tahdonvoimansa äärirajoilla ja kontrolloimaan syömistään. Ravitsemustutkimus on osoittanut ruokailun rajoittamisen huonoksi tavaksi laihtua pysyvästi. -Tahdonvoima väsyy kuin lihas, Mustajoki kuvailee. -Jatkuva syömiseen keskittyminen ei onnistu, koska se kuormittaa työmuistia ja estää meitä käyttämästä aivojamme tärkeämpään ajattelutyöhön.

Kirjan kultainen sääntö kuuluukin: kaloreita vastaan ei käydä jatkuvaa taistelua. Syödessä kalorit eivät saa hallita ajatuksia. Syödään leppoisissa tunnelmissa, ajatellaan mukavia ja nautitaan toisten seurasta.

Mustajoen mukaan itsensä voi syödä kylläiseksi, kunhan pidetään huoli siitä, että pöydässä ei ole liikaa lihottavia ruokia. Koulutuksen ja asenteiden myötä kaloreita on onnistuttu vähentämään laivojenkin ruokapöydistä. Tämän kirjoittaja muistaa hyvin, miten muutama vuosikymmen sitten ”äijäruoka” hallitsi viikon jokaista ateriaa.

Perussyy ylensyömiseen piilee siinä, että vaikka ruokaympäristömme ja ruokailukulttuuri ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä tavattomasti, niin ihmisen fysiologia ja ruuansulatus ovat pysyneet muuttamattomina kivikaudesta asti.

-Kivikauden oloissa oli järkevää syödä liikaa, mutta oli hengenvaarallista saada ruokaa liian vähän. Nyt lihottavia ruokia on enemmän ja elintarvikkeiden pakkausja annoskoot ovat kasvaneet. Pitäisi pärjätä kivikauden aivoilla ja vatsalla nykyajan ruokamaailmassa. Dieeteistä ei ole apua. Runsaasti kaloreita sisältäviä ruokia (siis niitä saa kyllä syödä) voidaan laimentaa tehokkaasti kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla. Sokeria sisältävien juomien ylimääräiset kalorit jäävät saamatta, kun siirtyy sokerittomiin. Siinä homman juju.

Anssi Sovijärvi: Miksi hengästyn? 127 s. miksi hengästyn, vaikka olen terve? Mitä haittaa hengästymisestä voi olla? Pitääkö hengenahdistuksesta huolestua?

Hengästyminen ja rasitushengenahdistus ovat tyypillisiä sydän- ja keuhkosairaiden oireita. Lisäksi keskivartalolihavat hengästyvät usein normaalia herkemmin, mikä on todellinen elämänlaatua heikentävä ongelma. Vähäisestä liikkumisesta eli huonosta kunnosta johtuva hengästyminen on myös yleistynyt.

Kliinisen fysiologian emeritusprofessori Anssi Sovijärvi kuvailee kattavasti ja ymmärrettävästi, mistä kaikista syistä hengästyminen voi johtua ja mitä asialle voi tehdä.

– Ilmiö on ajankohtainen, koska kansalaisten painoindeksi jatkaa kasvuaan ja lihavuudesta on tullut epidemia. Myös suomalaisten liikkuminen on vähentynyt, millä on hengästymisen ja nopean väsymisen lisäksi hyvin paljon muitakin terveydelle haitallisia vaikutuksia, Sovijärvi muistuttaa.

Kirjassa on kuvattu, millä mekanismeilla huonokuntoinen hengästyy ja miten elimistö kokee hengästymisen. Yksi keskeinen viesti on, että terveen ihmisen hengästyminen raskaassa rasituksessa on kuntokysymys. Lisäksi kirjassa on kerrottu, millä tavoin liikuntaharjoittelu korjaa ongelman.

– Liikkumista ei tule lopettaa hengenahdistuksen pelossa. Sen sijaan kannattaa harjoitella sopivasti niin, että kynnys saada hengenahdistusta nousee. Liikuntaharjoittelulla on lukuisia edullisia vaikutuksia elintoimintoihin, mutta oikein mitoitettuna haitallisia ei lainkaan.

Kirja pyrkii kannustamaan kaikkia terveysliikuntaan sekä sydän- ja keuhkopotilaita kuntouttavaan liikuntaan. Hengästymisestä tai rasitushengenahdistuksesta kärsivä voi tutkituttaa itsensä tai alkaa tutkia omaa tilaansa yksinkertaisista asioista: olenko vyötärölihava, onko painoni noussut nopeasti, liikunko liian vähän tai onko minulla jokin sydän- tai keuhkosairaus, Sovijärvi kuvailee.

Kirjojen tilaus: https://verkkokauppa.duodecim.fi

teksti: Sakari Karttunen kuva: Atte Karttunen

Telia 5G -Areena

Urheilukatu 5, Helsinki

Haaste- ja kilpasarjat tävlingsserie + utmaningsserie

21.8.2016

INFO: www.mepa.fi MUISTA! Minuuttikisa

Arctialla on ilo kutsua kaikki Arctiasta ja sen edeltäjäorganisaatioista eläköityneet, maa­ tai merihenkilöstössä palvelleet yhteiseen

Niin murtuivat jäät -tapahtumaan

9.11.2017 klo 12–17

Wanha Satama, A-sali, Pikku Satamakatu 3–5, Helsinki

Ohjelmassa jäänmurron historiaa, nykypäivää ja ajatuksia tulevasta sekä tilaisuus tavata entisiä työkavereita.

Aloitamme lounaalla klo 12. Päiväkahvien päätteeksi lähdemme katsomaan, miltä Arctian jäänmurtajilla näyttää tänään.

Kaikkia osoitetietoja ei ole enää saatavillamme, joten toivomme, että välität kutsun eteenpäin niille, joiden tiedät jäänmurtajilla palvelleen.

Ilmoittauduthan ystävällisesti 26.10. mennessä: assaritiimi@arctia.fi

Pyydämme, että mainitset nimesi, aluksen/alukset, joilla olet palvellut sekä mahdolliset ruokarajoitteet.

Lämpimästi tervetuloa!

Tero Vauraste

Toimitusjohtaja

Arctia Oy

Amorella voitti laivajoukkueiden

jääkiekkoturnauksen

MEPA Hockey pelattiin Kupittaalla Turussa. turnaukseen osallistui 9 joukkuetta. Mitalipeleihin etenivät Håku Hc/SAMK:n ja Silja Serenade/Baltic Princessin joukkueet sekä Viking Grace ja Amorella. Kummassakin kaukalossa nähtiin vauhdikasta ja tasokasta jääkiekkoa. Kakkoskentällä pronssi ratkesi Viking Gracelle vasta voittolaukauskisan jälkeen.

Ykköskaukalossakin oltiin hyvää vauhtia menossa vl-kisaan, kunnes hieman ennen loppua ottelussa tehot 4+1 tykittänyt Oskar Essén laukoi loppunumeroiksi 5–4 Amorellalle.

Fair Play -joukkue: Gabriella

Paras Mv : Mikael Levokari, HC Håku / SAMK

MVP: Elias Tuominen, Serenade/Princess

Tulokset ja kuvia: www.mepa.fi

Amorella mästare i årets sjömanshockeyturnering

MEPA Hockey spelades i Kuppis.

till turneringen deltog totalt 9 lag. Efter en väldigt jämn gruppserie tog sig 8 lag vidare till kvartsfinaler. Därifrån fortsatte de fyra segrande lagen HC Håku/SAMK, Viking Grace, Serenade/Princess och Amorella till semifinal. Amorella. och HC Håku/SAMK var snäppet tuffare oh möttes i finalen medan bronsmatchen avgjordes efter straffsslag till Viking Grace förmån.

Finalen höll även den på att gå till straffslag då Amorellas Oscar Essen bestämde sig för att avgöra matchen genom att skjuta det avgörande 5–4 målet under den sista minuten. Essen noterades för 4 + 1 under finalen, och var även en av turneringens mest riktgivande figuer då han ledde sitt lag till guld efter en paus på några. år.

Fair Play -lag: Gabriella

Bästa målvakt: Mikael Levokari, HC Håku / SAMK

Amorella

2.

3.

MVP: Elias Tuominen - Serenade/Princess

Viking Grace

HC Håku

MEPA & MEK juhlagolf Nordcenterissa

Hieno kevätsää täydensi loistavan tunnelman, kun merimiesgolffarit juhlivat MEPAn viidettäkymmenettä kisaa ja Merimieseläkekassan kuutta vuosikymmentä

Pitkämatkalaisia saapui jo maanantaina Raaseporin idylliseen Nordcenterin vapaa-ajan keskukseen. Sääennusteet lupasivat hyvää, ja kerrankin pitivät paikkansa.

– Hienon ilman olette tilanneet. Kyllä nyt kelpaa, totesi kevätauringossa ruskettunut Matti Lahti, aktiivivuosiensa monipuolinen merimiesurheilija.

Hän oli mukana jo MEPAn ensimmäisissä golf-kisoissa ja tapasi monta tuttua Lipposen Harrista Vahteran Jussiin. Ruotsin Merimiespalvelua edustivat konkarit Harri Joensuu ja Jari Raminen

Juhlakisaan tuli hyvin osallistujia. Ensimmäisenä päivänä kierrokselle lähti 81 pelaajaa. ME-

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

PAn kisapäivänä lyötiin Benz -kentällä, toisena päivänä eli MEK -kisassa käytiin pelaamassa vanhemmalla, Fream –kentällä 83 pelaajan voimin. Kumpaankin päivään startattiin yhteislähdöllä alkaen kymmeneltä.

Tiistaina 23.5. MEPAn kisassa Nina Okko voitti pistebogeyn (43), Johan Liljeström oli toinen ja Pasi Tolonen kolmas. Scratchin paras oli Pasi Tolonen 80 lyönnillä, seuraavina Esa Huotari (81) ja Jukka Tunneman (83).

Alfons Håkans erikoispalkinnot: Pisin drive: Sakari Korpela väylä 11 Lähimmäs lippua: Seppo Heiskari 0,86m väylä 17 Alfons Håkans tsempparipalkinto: Matti Lahti

ME Group Special Price: Väylä 18, lähimmäs lippua 2. lyönnillä: Jari Mäkineste 4,0

Kiitoksia kaikille osallistujille ja tapahtuman tukijoille: Laivakauppiaiden Yhdistys, ME Group, Alfons Håkans,

Finnlines, Langh Ship, TallinkSilja Viking Line, Rederi Ab Eckerö, ESL Shipping, Arctia, Merimies-Unioni, Meriaura Sjömansservice Sverige, Sca/Tork, Red Bull

Keskiviikkona 24.5. pelattiin Merimieseläkekassan kisa

MEK-kisan scr voittaja: Pyry Pekkola (79), joka vastasi myös pisimmästä lyönnistä väylällä 8 MEK-kisan pistebogeyn voitti Pekka Arasola (41)

Naisten voittaja Nina Okko (36)

Lähimmäs lippua: Esa Tammi, 2,9 m väylällä 14

Merimiespalvelutoimisto ja Meri mieseläkekassa kiittävät kaikkia tukijoita ja tapahtumassa mukana olleita!

Nordcenterin kentät olivat loistavassa kunnossa.

Nina Okko voitti MEPA -kisan pistebogeyn.

Alfons Håkans sponsoroi pisin lyöti -kentällä.

MEK -kisan scr -voittaja Pyry Pekkola vastasi myös pisimmästä lyönnistä.

SSB och SPK jubileumsgolf på Nordcenter

Det fina vårvädret fulländade den strålande stämningen när sjömansgolfarna firade Sjömansservicebyråns 50:e tävling och Sjömanspensionskassans 60-årsjubileum.

Långväga resenärer anlände redan på måndagen till det idylliska fritidscentret Nordcenter i Raseborg. Väderprognosen lovade gott, och för en gångs skull stämde den.

– Ni har beställt vackert väder. Det här duger nog, konstaterade en brunbränd Matti Lahti, som var en allsidig sjömansidrottare under sina aktiva år.

Han deltog redan i SSB:s första golftävlingar och träffade många bekanta, från Harri Lipponen till Jussi Vahtera. Sjömansservice i Sverige representerades av veteranerna Harri Joensuu och Jari Raminen

Jubileumstävlingen lockade många deltagare. Första dagen, SSB:s tävlingsdag, gav sig 81 spelare ut på rundan på Benz-banan. Andra dagen,

alltså under SPK:s tävling, spelade 83 deltagare på den äldre Fream-banan. Båda dagarna hade man en gemensam start klockan tio.

I SSB:s tävling tisdag 23 maj vann Nina Okko poängbogeyn (43). Johan Liljeström kom tvåa och Pasi Tolonen trea. Scratchen vanns av Pasi Tolonen med 80 slag. Esa Huotari (81) och Jukka Tunneman (83) följde tätt därefter. Alfons Håkans specialpriser: Längsta drive: Sakari Korpela; hål 11. Närmast flaggan: Seppo Heiskari; 0,86 m, hål 17. Alfons Håkans kämparpris: Matti Lahti.

ME Group Special Price: Hål 18, närmast flaggan med 2 slag: Jari Mäkineste; 4,0.

Onsdag 24 maj spelades Sjömanspensionskassans tävling

SPK-tävlingens scratch-vinnare: Pyry Pekkola (79), som också stod för den längsta driven på hål 8. SPK-tävling-

ens poängbogey-vinnare: Pekka Arasola (41). Damernas vinnare: Nina Okko (36). Närmast flaggan: Esa Tammi; 2,9 m på hål 14.

Sjömansservicebyrån och Sjömanspensionskassan tackar alla deltagare och sponsorer: Laivakauppiaiden Yhdistys, ME Group, Alfons Håkans, Finnlines, Langh Ship, TallinkSilja, Viking Line, Rederi Ab Eckerö, ESL Shipping, Arctia, Sjömans-Unionen, Meriaura, Sjömansservice Sverige, Sca/Tork, Red Bull.

Petri Lahtonen

SPK-tävlingens pb - vinnare: Pekka Arasola

Johan Liljeström

Sari Tanskanen

2 x Esa, Jari och Olavi

Kesä ja risteilijät ovat saapuneet: MEPAn ja Merimieskirkon yhteinen Anchor Lounge avasi ovensa Hernesaaren laiturilla. Klubia hoitavat edelliskesän tapaan Matias Heikkilä (SMK) ja Ella Rönnberg (MEPA).

Helsingin Laivanpäällikköyhdistys kävi tutustumassa Linnankadun uudisrakennukseen. Yhdistys oli tärkeässä roolissa, kun ensimmäistä Sailors Homea suunnniteltiin ja rahoitettiin. Alkuperäinen rakennus valmistui 1907.

Johan Treuthardt MEPAssa kuusi vuotta - eikä suotta. Mies sai paljon aikaan ja siirtyy nyt uusiin haasteisiin hyvinvoinnin saralla. Läksiäisiä vietettiin iloisissa mutta hieman haikeissa tunnelmissa.

Suomen Laivakauppiaitten yhdistyksen vuosikokouksessa astui sivuun 20 vuotta ansiokkaasti puheenjohtajana toiminut Matti Kokkala. Kokous valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Pekka Lehtisen Oy Ab ME Group Ltd:sta. Kuvassa vasemmalta:

Matti Kokkala, Pekka Lehtinen, sekö SLY:n hallituksen jäsenet Jarmo Ek, Juhani Suokari, Kari Rakkolainen ja Martin Holmström oikealla sekä asiamies Tarja Kauppinen.

Meriliiton puheenjohtaja Mikko Niini avasi yhdistyksen vuosikokouksen, joka pidettiin Helsingin uudessa Länsiterminaalissa huhtikuun lopulla.

Helsingin Sataman johtaja Kimmo Mäki esitteli uutta terminaalia ja kertoi sataman valoisista näkymistä Meriliiton jäsenille.

P&O Cruises varustamon M/S Britannian miehistö avasi risteilyalusten jalkapallokauden.

Britannian joukkue pelasi Hernesaaren jalkapallohallissa paikallista juniorijoukkuetta vastaan.

Pelipäivä oli sateinen ja kylmä, joten porukka oli hyvin tyytyväinen sisähallin kuivaan tekonurmeen.

TATUOINTIKUVIA HAUSSA

Tarvitsen apuasi, koska vanhempaan merimieskulttuuriin liittyviä tatuointikuvia on hyvin vähän. Löytyisikö valokuvistasi mitään aiheeseen liittyvää? Olisin kiitollinen ja skannaisin valokuvat ja palauttaisin. Kuvia voi myös skannata ja lähettää itse (mahdollisimman iso tiedosto)

sähköpostiosoitteeseeni

Kaiken aineiston luovutan tutkimukseni jälkeen Rauman merimuseolle.

Parhain terveisin, FT Jari Ruotsalainen, Kiertokoulu 34A, 82220 Niittylahti sähköposti: jari.ruotsalainen@uef.fi

p.044 972 6980”

ENGSHIP SAILORIEN tapaaminen

(avec) la 14.10.2017 klo 17.00

Ravintola Göran, Linnankatu 72 Turku. Illan buffetmenun hinta on 53€/hlö sisältäen alkumaljan, salaattipöydän, pää ja jälkiruuan.

Ilmoittautumiset ja maksu 4.10.2017 mennessä tili FI80 81419710032594 Engship Sailorit

Erikoisruokavaliot: Info@goran.fi puh. 0207417330

Anna Leminen

Merimiestapaamisia tulossa

Kantasatamassa Kotkan meripäivillä S/S Hyöky kiinnittyy Puuvenekeskuksen tienoille. Merimieskahvit lauantaina 15.7. Hyökyllä klo 10:00. Samalla kannattaa tutustua Vellamon hienoon pienoismallinäyttelyyn ja mittavan korjaustelakoinnin läpikäyneeseen museojäänmurtaja Tarmoon

Vuosaaren Merimieskeskuksessa pidetään syksymmällä merimiesilta, teemana Finnlinesin Superlinerit. Tarkempia tietoja on tulossa MEPAn nettisivuille ja Facebookiin.

VUOKRATTAVANA

Ahvenanmaalla AY-väen 130m2 mökki.

Mukavuudet: suihku, wc, avotakka, TV, sauna ja soutuvene.

Autotie perille. Vuokra 490€/viikko.

Tiedustelut puh 040 534 5666

UTHYRES

Fackets stuga på Åland 130m2.

Bekvämligheter: dusch, wc, öppen spis, TV, bastu och roddbåt.

Bilväg fram. Hyra 490€/vecka.

Förfrågningar tel 040 534 5666

1.1.2016–31.12.2016

TOIMINTAKERTOMUS

JOHDANTO

Talouden ja toimintaympäristön kehitys

Suomen Bruttokansan arvioitiin kasvaneen maltillisesti eli 1,6 % vuonna 2016 pääosin kotimaisen kysynnän kasvun ansiosta . Tavaroiden ja palveluiden tuonti kasvoivat vuoteen 2015 verrattuna 1,6 % viennin kasvun ollessa 1,0 %. Valtakunnallisesti ulkomaan tavaraliikenteen kumulatiivinen volyymi oli vuonna 2016 arviolta 2,4 prosentin kasvussa . Näistä maltillisista positiivisista kehityskuluista huolimatta Suomen tavaroiden ja palveluiden vienti ja tuonti eivät vieläkään ole toipuneet vuosien 2008−2009 romahduksesta. Tavarakaupan supistuessa ulkomaan matkustajaliikenne meritse on ollut viimeisen kymmenen vuoden ajan lähes tasaisessa reilun 1% vuotuisessa kasvussa ollen vuonna 2015 18,5 miljoonaa matkustajaa . Matkustajaliikenteen tasainen kasvu näyttää edelleen jatkuvan. Tosin osuus matkustajaliikenteestä suomalaisilla aluksilla on vastaavana aikana pudonnut reilusta puolesta reiluun kolmannekseen. Merenkulun yleinen palkkakehitys, Suomen lipun alla olevien alusten määrä ja merenkulussa suomalaisilla aluksilla työllistyneiden määrien vaihtelut selittävätkin sen, miksi Merimiespalvelutoimiston päärahoituslähteen eli merenkulkijoiden palvelumaksuista syntyvän mepa-maksukertymän kasvu ei ole täysin heijastellut viennin ja tuonnin volyymin vaihteluja vuosina 2005–2016.

Tilinpäätös, tilikauden olennaiset tapahtumat ja toiminnan riskit

Merimiespalvelutoimiston kirjanpidollisesti korjattu 12 kuukauden Mepa-maksukertymä laski 3,6 % prosenttia vuoteen 2015 verrattuna. Työ- ja elinkeinoministeriön myöntämä valtion budjettirahoitus pysyi vuoden 2015 tasolla 492 000 eurossa. Yhteensä lakisääteiset mepa-maksut ja vuosittain vahvistettava valtion budjettirahoitus muodostivat 87 % prosenttia

Merimiespalvelutoimiston varsinaisen toiminnan tuotoista ja nykyisellä tasollaan pysyessään ne mahdollistavat Merimiespalvelutoimiston toiminnan jatkumisen nykyisessä laajuudessaan (ks. alla kuvaaja MEPA-palvelut 2016 ja 2015). Loput eli 13 % prosenttia varsinaisen toiminnan

tuotoista tulivat tapahtumien, työhyvinvointipalveluiden ja kurssien osallistumismaksuista; yhteistyökumppaneiden, satamakaupunkien ja satamatoimijoiden sekä sponsoreiden avustuksista; Ylläsmajojen vuokratuotoista sekä Vapaavahdin, erilaisten tarvikkeiden ja kirjojen välitysmaksuista.

Mepa-maksujen 12 kuukauden kertymässä tapahtuneesta laskusta huolimatta Merimiespalvelutoimiston tilinpäätös vuodelta 2016 näyttää kuitenkin lähes 11 prosentin kasvua mepa-maksujen kohdalla. Tämä johtuu Merimiespalvelutoimiston taloushallinnossa vuoden 2016 alussa tehdyn kokonaisuudistuksen vaikutuksesta mepa-maksujen kirjaamiskäytäntöhin, joissa siirryttiin maksuperusteisesta

kirjaamistavasta suoriteperusteiseen kirjaamistapaan. Kirjaamiskäytännön myötä Merimiespalvelutoimiston kirjanpitoon onkin vuonna 2016 poikkeuksellisesti kirjattu 14 kuukauden mepa-maksukertymä normaalin 12 kuukauden mepa-maksukertymän sijasta, mikä selittää mepa-maksujen reilun 124 000 euron kirjanpidollisen kasvun vuoteen 2015 verrattuna.

Merimiespalvetoimiston tulos oli reilut 393 000 euroa ylijäämäinen tilikaudella 1.1.2016−31.12.2016. MEPA-maksujen kirjaamistavan muutos selittää noin 84 000 euroa tästä. MEPA-maksuja myös kertyi kuukausikohtaisesti ennakoitua enemmän ja mepa-maksut ylittävät budjetoidun noin 81 000 eurolla. Projektien kirjanpidollisten tuottojaksotusten purkaminen tarkoitti 30 000 euron lisäystä varsinaisen toiminnan tuottoihin. Loput ylijäämästä eli noin 198 000 euroa selittyvät varsinkin Merimiespalvelutoimiston hallinnon yleiskulujen ja ForMare-työhyvinvointihankkeen kulujen vähenemisenä. Merimiespalvelutoimisto on vuodesta 2015 alkaen harjoittanut tarkkaa menoseurantaa, taloudenpitoa ja toiminnan tehostamista. Tarkan taloudenpidon tarkoituksena ei ole ollut Merimiespalvelutoimiston lakisääteisten palveluiden supistaminen eikä menojen pieneminen ole merkittävästi vaikuttanut tuotettujen palveluiden yleistasoon (ks. alla kuvaaja MEPA-palvelut 2016 ja 2015).

Tarkkaa taloudenpitoa on harjoitettu erityisesti varautumisena Merimiespalvelutoimiston omistaman As Oy Helsingin Sailors Homen valmistumisen viivästymiseen liittyviin riskeihin. Merimiespalvelutoimisto kasvatti euromääräistä omistustaan As Oy Helsingin Sailors Homesta kesällä 2016 sijoittamalla 172 050 euroa osakkeisiin, jotka oikeuttavat As Oy Helsingin Sailors Homen autopaikkojen, varasto- ja yhteisten tilojen hallintaan. Elokuussa 2016 heräsi kuitenkin vahva epäilys, ettei pääurakoitsija tule suoriutumaan sopimuksen mukaisesta velvollisuudestaan saattaa rakennus valmiiksi, jolloin rakennusta ei tulla luovuttamaan tilaajalle määräaikaan 28.12.2016 mennessä. Tilikauden päättymisen jälkeen rakennusurakan valmistumista vaikeutti edelleen se, että As Oy Helsingin Sailors Home joutui tammikuun 2017 lopussa purkamaan

urakkasopimuksen pääurakoitsijan kanssa. Sopimuksen purkamisen syynä oli rakennuksen valmistumisen ja luovutuspäivämäärän jatkuva siirtyminen ilman, että pääurakoitsija pystyi tarjoamaan riittäviä takeita kyvystään saattaa hanke loppuun. Rakennuksen valmistumisen ja luovutuksen viivästyminen keväällä 2017 heijastunee Merimiespalvelutoimiston sijoitusja rahoitustoimintaan pahimmillaan yli 100 000 euron lisäkustannuksena. Vuoden 2016 ylijäämäinen tilikausi antaa kuitenkin Merimiespalvelutoimiston taloudelle riittävän puskurin selvitä vuonna 2017 odotettavissa olevista sijoitustoiminnan lisäkustannuksista. Muutenkin Merimiespalvelutoimiston varsinaisen toiminnan rahoituspohja ja varsinaisen toiminnan kulut tulevat entiseen tapaan vuonna 2017 olemaan tasapainossa niin, että rakennushankkeen viimeisten kuukausien vaikeudet eivät tule heijastumaan Merimiespalvelutoimiston lakisääteisen palvelutoiminnan harjoittamiseen.

Merimiespalvelutoimiston talouden hoitamisen kokonaisuudistukseen kuuluivat mepa-maksujen kirjaustavan muutoksen lisäksi tilikartan uusiminen, mikä vaikeuttaa tilikausien 1.1.−31.12.2015 ja 1.1.−31.12.2016 vertailtavuutta muutaman tuloslaskelman tiliryhmän ja taseen myyntisaamisten ja vaihtuvien vastaavien kohdalla. Tilinpäätöksen liitetiedoissa on kuvattu tarkemmin, millä tavoin tuloslaskelman kukin tiliryhmä on vertailukelpoinen esitetyn edellisen tilikauden vertailuluvun kanssa.

PALVELUT

Merimiespalveluiden piiriin kuului vuonna 2016 lakisääteisesti 137 (146 vuonna 2015) alusta ja yli 9000 merenkulkijaa. Lisäksi palveluitamme käytti neljä (3) erillisen palvelusopimuksen tehnyttä ulkomaalaisen lipun alla purjehtivaa alusta ja MLC 2016 -meriyleissopimuksen mukaisesti palvelimme Suomessa vierailleita ulkomaan lipun aluksien merenkulkijoita.

Laiva-asiamiespalvelut ja yhteyshenkilöt

Merimiespalvelutoimiston kolme vakituista laiva-asiamiestä työskentelivät Helsingin kantakaupungin, Vuosaaren ja Tu-

run toimipisteistä käsin huolehtien laivakäynneistä suomen etelä- ja lounaisrannikon satamissa Hamina-Kotkasta Poriin. Laivakäynneillään asiamiehet toimittivat laivoihin lehdet sekä tekivät kirja- ja elokuvakirjastojen vaihdot. Asiamiehemme myös tarjosivat merenkulkijoille kuljetuspalveluita satamista taajamien keskustoihin asioimaan. Lisäksi asiamiehet kertoivat merenkulkijoille mepan kurssi-, kirjasto-, tiedotus- ja liikuntapalveluista ja keräsivät merenkulkijoilta palautetta MEPAn toiminnan kehittämiseksi.

Satamayhteyshenkilömme toimittivat laivoihin MEPAn lehtiä, kirjoja ja elokuvia Hangossa, Inkoossa, Kaskisissa, Kemissä, Maarianhaminassa, Oulussa, Raahessa ja Raumalla.

MLC-palvelut

Jatkoimme MLC 2006 -meriyleissopimuksen mukaista toimintaa ulkomaisten merenkulkijoiden hyväksi järjestämällä tiedotus-, kuljetus- ja liikuntapalveluita. Asiamiehemme ja yhteyshenkilömme vierailivat myös ulkomaanlipun alla kulkevilla aluksilla säännöllisesti. Vuosaaressa toteutimme MLC-palveluita yhdessä Merimieskirkon kanssa. Merimiespalvelutoimiston ja Merimieskirkon yhteinen Anchor Lounge-palvelupiste toivotti nettipistellään ja kioskitoiminnallaan kansainvälisten risteilijöiden miehistöt tervetulleeksi Hernesaareen kesäkaudella 2016. Hernesaaressa Merimiespalvelutoimiston koordinoimaan kansainvälisen jalkapalloturnauksen otteluihin osallistui yhteensä 330 (460) kansainvälisten risteilyalusten miehistön jäsentä.

Kurssi- ja opintotoiminta Kurssitoiminnan tarkoituksena on tarjota merenkulkijoille mahdollisuus opinto- ja harrastustoimintaan, johon merityön luonteen takia on vaikea osallistua muuten. Tämän tavoitteen mukaisesti Mepa järjesti 42 erilaista kieli-, kädentaitoja liikuntakurssia merenkulkijoille vuonna 2016. Kurssit olivatkin avoinna kaikille Mepa-maksua maksaville merenkulkijoille, eikä aikaisempaa harrastuneisuutta tai pohjataitoja vaadittu.

Kielikurssit olivat kolmen päivän mittaisia intensiivikursseja, joita järjestettiin sekä alkeis- että jatkotasoisina. Kursseil-

la opiskeltiin italiaa, espanjaa, venäjää ja ruotsia. Uutena kurssina toteutimme viikon mittaisen espanjan intensiivikurssin Malagassa. Perinteiset köysityökurssit, hopeaketjukurssi ja jouluaskartelut houkuttelivat harrastekursseista kiinnostuneita merenkulkijoita.

Perinteisen viikon mittaisen Ruskaretken yhteydessä järjestimme uutena kurssina viisipäiväisen Tunturivaelluksen Hetasta Ylläkselle. Osallistujat nukkuivat teltoissa, valmistivat keittimillä ruokansa ja kantoivat kaiken tarvittavan selässään.

Vuodesta toiseen suosittuja golf-kursseja järjestettiin sekä keväällä että syksyllä Turussa ja Nurmijärvellä. Myös kolmen päivän mittaiset liikuntakurssit Pajulahdessa keräsivät kiitettävästi osallistujia. Kolmen päivän ratsastuskurssit Valkeakoskella olivat täynnä ratsastuksesta innostuneita merenkulkijoita.

Teimme viisi opastettua näyttelykäyntiä Kiasmaan, Ateneumiin sekä Turun Forum Marinumiin. Mepa järjesti myös useita lyhyitä eri tutustumisia liikuntalajeihin, kuten SUPpaukseen eli seisten melomiseen, kajakkimelontaan merellä, hot joogaan ja airjoogaan. MLC-palveluna teimme nuotioretken Vuosaaren metsiin joulun välipäivänä. Osallistujat olivat enimmäkseen filippiiniläisiä merimiehiä, joille metsäretki oli ainutlaatuinen kokemus.

Ahvenanmaan Mepa-kurssit järjesti Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). Ahvenanmaan kurssitarjontaan vuonna 2016 kuului mm. vesijumppaa, hitsausta ja keramiikkatöitä.

Tiedotuspalvelut

Vapaavahti -lehti ilmestyi vuonna 2016 neljä kertaa 60−68 -sivuisena. Lehden painosmäärä oli 2100. Lehdessä kerroimme

MEPAn omista tapahtumista ja palveluista, harrasteista, hyvinvoinnista ja liikunnasta sekä merenkulun ajankohtaisista aiheista ja merenkulkijoista. Julkaisimme

Vapaavahtia suomen-, ruotsin- ja englannin kielellä, osan käännöksistä ilmestyessä ainoastaan kotisivuillamme.

Lehden sisältöä ja ulkoasua kehitettiin kerätyn lukijapalautteen pohjalta. Olemme julkaisseet painetun version lisäksi lehden pdf-muodossa vuodesta 2007 lähtien ja Issuu -palvelussa vuodesta 2012 lähtien.

MEPA tiedotti tulevista ja menneistä tapahtumistaan kotisivuilla, Facebookissa sekä sähköpostitse. Käytimme myös omaa YouTube -videokanavaa sekä Mepafoto. kuvat.fi -verkkoalbumia. Sähköisen uutiskirjeen, viikoittaisen Uutissähkeen tilaajia oli yli 200. Yhteensä MEPAn tiedotuspalveluilla eli Vapaahdilla, Uutissähkeellä, Facebook-sivuilla ja Youtube-kanavalla oli 1944 tilaajaa vuonna 2016.

Liikunta- ja työhyvinvointipalvelut

ForMare-työhyvinvointiprojektin kolmas vuosi toteutettiin tuttuun tapaan yhdessä Merimieseläkekassan kanssa. Muita yhteistyökumppaneita olivat Alandia Vakuutus sekä varustamoista Godby Shipping, Rederi Ab Eckerö, TallinkSilja, Viking Line, Finnlines, ESL-Shipping, Rederi Ab Nathalie ja Dennis Maritime. Yhteistyökumppanivarustamoista valitsimme projektiin mukaan 114 merenkulkijaa noin 300 hakijasta. Elämäntapamuutoksia ja elämänlaadun parantamista ajavan hankkeen tulokset olivat positiivisia niin osallistujien liikunta-, ravitsemus-, ja muiden elintapojen muutoksen osalta .

Kuntoliikuntakilpailu Minuuttikisan suosio jatkui. Yksilökisan voitti Marko Kaukanen Nordicalta. Laivasarjan paras oli Godby Shippingin Midas-alus. Uuden varustamokisan voittajaksi selviytyi ESL-Shipping.

Järjestimme vuoden aikana merenkulkijoille satoja kuntotestejä yhdessä yhteistyökumppanimme R5 Atletics and Health Oy:n kanssa, sekä tarjosimme varustamoille kuntosalisuunnittelua ja muita työhyvinvointipalveluita. Avasimme myös uuden ja jatkuvasti kehittyvän kuvaliikepankin, joka auttaa merenkulkijoita tekemään lihaskuntoharjoittelua teknisesti oikein ja turvallisesti myös laivojen usein vaatimattomissa kuntosalitiloissa.

Urheilutapahtumat säilyttivät suuren suosionsa. Jo neljättä vuotta Turun Kupittaalla pelatussa MEPA Hockey jääkiekkoturnauksessa oli tuttuun tapaan mukana täydet kahdeksan joukkuetta. Viidettä kertaa Maarianhaminassa järjestämäämme Salibandyn Nordic Open -turnaukseen osallistui 13 joukkuetta. MEPA Futis -turnaus pelattiin jo perinteeksi muodostuneeseen tyyliin viidettä kertaa Sonera Sta-

diumilla Helsingissä. Uudistimme jalkapalloturnausta jakamalla turnauksen ensimmäistä kertaa kilpa- ja haastesarjoihin. Uudistus onnistui, sillä se innoitti ennätysmäärän osallistujia turnaukseen, jossa kaikki joukkueet saivat nauttia tasaväkisistä peleistä. Kilpasarjan voitti Silja Serenade, ja haastesarjan Mariellan ja Gabriellan yhdistelmäjoukkue, Team MaGa.

Pohjoismaiden merimiespalveluiden yhteinen Kansainvälisen jalkapallosarja Nordic Football Series koki perusteellisen muutoksen MEPAn kehittämän uuden reaaliaikaisesti internetissä seurattavissa olevan sarjajärjestelmän myötä. Liikuntavuorojen ja kuntosalisopimusten maantieteellinen kattavuus parani, kun yhteistyösopimuksia lisättiin seitsemään kaupunkiin. Tällä hetkellä merenkulkijoilla on mahdollisuus joko MEPAn järjestämään tai tukemaan liikuntaan 10 paikkakunnalla .

Vuoden 2016 merimiesurheilijaksi valittiin Birka Stockholmissa pääbaarimestarina työskentelevä Mathias Kottelin. Kottelin on ahkerasti osallistunut merimiesurheiluun, toiminut yhteyshenkilönä ja koonnut joukkueita Birka Stockholmista MEPAn turnauksiin. Mathias Kottelin on neljäs Ahvenanmaalla asuva Vuoden merimiesurheilijaksi valittu henkilö. Vuoden urheilulaiva eli Kekkosen Kannu meni TallinkSiljan m/s Silja Serenadelle. Silja Serenade osallistuikin menestyksekkäästi kaikkiin MEPAn tapahtumiin.

KULTTUURI- JA

VIRKISTYSPALVELUT

Merimieskulttuuri

Merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun voitti Vidar Strönstad Norjasta. Valokuvakisaan

lähettiin yhteensä 925 (920) valokuvaa. Kisan lisäksi toteutimme kaksi merimiestapaamista Vuosaaren merimieskeskuksessa yhdessä Merimieskirkon kanssa. Järjestimme myös muutaman vuoden tauon jälkeen kaksi merimiesmotoristien tapaamista yhteistyössä Suomen Merimies-Unionin kanssa. Suomen Merimies-Unionin Etelä-Suomen osaston kanssa teimme myös kaksi teatterivierailua. Tämän lisäksi olimme vuoden aikana

mukana lukuisissa merenkulkijoiden nostalgiatapahtumissa ja muissa kokoontumisissa. Lisäsimme yhteydenpitoa merimuseoiden kanssa ja tiedotimme merenkulkuaiheisista näyttelyistä ja tapahtumista omilla informaatiokanavillamme.

Ylläsmajat

MEPAn Ylläsmajojen vuokratoiminnan tarkoitus on tarjota merenkulkijoille kohtuuhintaista vapaa-ajan asumista ja edistää merenkulkijoiden yhteisöllisyyttä myös vapaa-ajalla. Vuonna 2015 alkanut Ylläsmajojen perusparannusremontti valmistui viimeistenkin huoneistojen osalta elokuussa 2016. Ylläsmajojen kokonaiskäyttöaste vuonna 2016 oli 28,7 %. Talvisesonkina 11. helmikuuta−16. huhtikuuta majojen käyttöaste oli 81,1 %. Majavarauksia oli yhteensä 214 (188).

VERKOSTOT

Kotimainen yhteistyö

Osallistuimme keväällä omalla messuosastolla Maarianhaminan Sjöfartens Dag -tapahtumaan. Vierailimme useissa MEPAlle tärkeissä merenkulkualan seminaareissa ja tapahtumissa.

Jatkoimme myös läheistä yhteistyötä Merimieseläkekassan, Merimieskirkon, merenkulkujärjestöjen, viranomaisten ja alan toimijoiden kanssa. MEPA toimi myös aktiivisena yhteisöjäsenenä seuraavissa merenkulkualan yhdistyksissä: Motk (yhteisöjäsen, hallituspaikka), Helsingin Laivanpäällikköyhdistys, Merenkulun sidosryhmäverkosto, Meriliitto (yhteisöjäsen), Suomen Merihistoriallinen Yhdistys (yhteisöjäsen), Suomen Laivahistoriallinen Yhdistys (yhteisöjäsen).

Kansainvälinen yhteistyö

Merimiespalvelutoimisto jatkoi the International Seafarers’ Welfare and Assistance Networkin (ISWAN) aktiivisena jäsenenä ja osallistui ISWANin vuosikokoukseen Kööpenhaminassa 9.−10.11. Samoin Mepa jatkoi läheistä yhteistyötä myös ITF Seafarers’ Trustin kanssa. Lisäksi osallistumme yhteiseen pohjoismaiseen johtaja- ja urheiluyhteistyökokoukseen 30.−31.8. Haugesundissa.

ORGANISAATIO

Toimipaikat

Merimiespalvelutoimistolla oli vuonna 2016 kolme merenkulkijoille avointa toimipistettä: Etelä-Helsinki, Vuosaari ja Turku. Toimiston päätoimipaikka on Etelä-Helsingin toimipiste, joka muuttaa keväällä 2017 Olympiarannan tilapäisistä vuokratiloista takaisin Katajanokalle osoitteeseen Linnankatu 3 As Oy Helsingin Sailors Homeen valmistuviin uusiin toimitiloihin.

Hallinto ja henkilöstö

Henkilökunta

Toimitusjohtaja: Sampsa Sihvola

Tiedotus: Pekka Karppanen

Asiamies Helsinki: Niklas Peltola

Asiamies Vuosaari: Jaakko Aarninsalo

Asiamies Turku: Juha Toivanen

Hyvinvointi- ja liikuntavastaava: Johan Treuthardt

Hyvinvointi, liikunta- ja projektiassistentti: Martina Peltonen

Hyvinvointi, liikunta- ja projektiassistentti: Krista Lankila (1.9. alkaen)

Kurssi- ja harrastustoiminta: Jukka Lindell

Kirjasto ja elokuvapalvelu: Heli Myllykangas

Toimisto ja ylläsmajat: Paula Suhonen

Talous: Päivi Seppälä / Gerd Grabber (30.11. asti)

Yhteyshenkilöt:

Hanko − Jani Hedback: Inkoo − Tom Björklöf: Kaskinen − Jarmo Nordback: Kemi − Tommi Lehtola (31.8. asti) ja Pia Paavola (1.9 alkaen): Maarianhamina − Inga-Britt Wirta: Oulu − Mia Haapakorva: Raahe − Petri Leskelä: Rauma − Eija Tuorila

Hallitus

Työ- ja elinkeinoministeriön edustaja

Esa Lonka (puheenjohtaja)

varajäsen: Hallitusneuvos Susanna Siitonen (varapuheenjohtaja)

Laivanvarustajien edustajat

Nuorempi asiantuntija Laura Raikunen (26.4. asti) / Nuorempi asiantuntija Tomi Tanskanen

(26.4. alkaken)

varajäsen: varatoimitusjohtaja Hans Ahlström

Asiantuntija Bernt Bergman

varajäsen: Toimitusjohtaja Olof Widen

Merenkulkijoiden edustajat

Miehistön edustajat

Liittosihteeri Kenneth Bondas (Suomen Merimies - Unioni)

Varajäsen: Asiantuntija Satu Silta Päällystön edustajat

Konemestari Harri Piispanen (Suomen Konepäällystöliitto)

varajäsen: Asiamies Joachim Alatalo

Läsnäolo-oikeus

Suomen Merimieskirkko ry:n edustaja, Pääsihteeri Hannu Suihkonen

Hallitus kokoontui vuoden 2016 aikana kahdeksan kertaa.

Edustajisto

Merimiespalvelutoimiston edustajistoon kuuluivat seuraavat työ- ja elinkeinoministeriön 15.12.2015 annetussa päätöksessä nimeämät henkilöt:

Työ- ja elinkeinoministeriön edustaja

Hallitusneuvos Tarja Kröger (puheenjohtaja)

varajäsen: Vanhempi hallitussihteeri

Nico Steiner

Liikenne- ja viestintäministeriön edustaja Hallitusneuvos Tiina Ranne (varapuheenjohtaja)

varajäsen: Ylitarkastaja

Iida Huuhtanen

Valtiovarainministeriön edustaja Kehittämispäällikkö

Virpi Einola-Pekkonen

varajäsen: Neuvotteleva virkamies

Lauri Liusvaara

Laivanvarustajien edustajat

Merihenkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm (11.4.2016 asti) - varajäsen: Lars-Erik Karlsson

Henkilöstöpäällikkö Jan Laurell varajäsen: Mikko Rausti

Henkilöstöpäällikkö Hanne Hinders varajäsen: Sari Törnroos

Henkilöstöjohtaja Susanna Siljander varajäsen: Heikki Leikkonen

Merenkulkijoiden edustajat

Miehistö

Pääluottamusmies Mikko Ervast varajäsen: Tarjoilija Monika Parikka

Keittiömestari Tarja Rännäli-Lehto varajäsen: Pääluottamusmies

Tero Palokoski

Kansipäällystö

Merikapteeni Dan Stenbäck

varajäsen: Merikapteeni Niclas Seligson

Konepäällystö

Konepäällikkö Jari Simpura

varajäsen: Asiamies Sami Uolamo

Edustajiston kokous pidettiin toimintavuonna 6. huhtikuuta. Siinä käsiteltiin Merimiespalvelulain (447/2007) 15. §:n mukaan edustajistolle kuuluvat asiat sekä vuoden 2016 meno- ja tuloarvioesitys. Edustajiston jäsen henkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm menehtyi 11.4.2016.

Nimenkirjoitusoikeutetut

Merimiespalvelutoimiston nimen ovat oikeutettuja kirjoittamaan Esa Lonka ja Sampsa Sihvola yhdessä tai kumpikin heistä erikseen hallituksen jäsenen Kenneth Bondaksen tai toimiston AV-sihteeri Heli Myllykankaan kanssa.

Tilintarkastajat

Vuonna 2016 Merimiespalvelutoimiston tilintarkastajana toimi pitkäaikainen yhteistyökumppani KHT-yhteisö KPMG Oy Ab, jonka nimeämänä päävastuullisena tilintarkastajana oli KHT Heidi Vierros.

Merimiespalvelutoimiston taloudellinen asema ilmenee oheisesta taseesta ja tuloslaskelmasta.

* Merkitsee ei vertailukelpoista esitettyä vertailutietoa (ks. liitetiedot)

TULOSLASKELMA

INLEDNING

Utvecklingen av ekonomin och verksamhetsmiljön Finlands BNP förutspåddes öka måttligt (1,6 %) 2016, främst tack vare ökad inhemsk efterfrågan. Importen av varor och tjänster växte med 1,6 procent jämfört med 2015, medan exporten växte 1,0 procent. I hela Finland förutspåddes den kumulativa volymen utrikes godstrafik öka med 2,4 procent år 2016. Trots denna försiktigt positiva utveckling har Finlands export och import av varor och tjänster ännu inte återhämtat sig från kollapsen 2008–2009. Parallellt med den minskade varuhandeln har den utrikes passagerartrafiken till sjöss haft en årlig tillväxt på drygt 1 procent de senaste tio åren och uppgick till 18,5 miljoner passagerare 2015. Passagerartrafikens jämna tillväxt ser ut att fortsätta. Visserligen har andelen passagerartrafik som körs med finska fartyg under samma period sjunkit från drygt hälften till drygt en tredjedel. Den allmänna löneutvecklingen inom sjöfarten, antalet fartyg under finsk flagg och variationerna i antalet anställda på de finländska fartygen förklarar varför ökningen av Sjömansservicebyråns huvudsakliga finansieringskälla, dvs. sjömansserviceavgifterna, inte helt har reflekterat variationerna i export- och importvolymen åren 2005–2016.

Bokslut, viktiga händelser under räkenskapsperioden och verksamhetsrisker

Sjömansservicebyråns bokföringsmässigt korrigerade sjömansserviceavgifter för 12 månader sjönk med 3,6 procent jämfört med 2015. Den statliga budgetfinansieringen som beviljas av arbets- och näringsministeriet höll sig på 2015 års nivå, dvs. 492 000 euro. De lagstadgade sjömansserviceavgifterna och den årligen fastställda statliga budgetfinansieringen utgjorde 87 procent av intäkterna från Sjömansservicebyrån ordinarie verksamhet. Om de håller sig på aktuella nivåer kan Sjömansservicebyråns verksamhet fortsätta i befintlig omfattning (se diagrammet SSB-tjänster 2016 och 2015 nedan). Resterande 13 procent av den ordinarie verksamhetens intäkter kom från deltagaravgifter till evenemang, arbetshälsotjänster och kurser; bidrag från samarbetspartner, hamnstäder och hamnaktörer samt sponsorer; hyresintäkter från Yllässtugorna samt avgif-

ter för förmedling av Frivakt, olika förnödenheter och böcker.

Trots att sjömansserviceavgifterna för 12 månader sjunkit uppvisar Sjömansservicebyråns bokslut för 2016 en ökning av SSB-avgifterna på närmare 11 procent. Detta beror på förnyelsen av Sjömansservicebyråns ekonomiförvaltning som genomfördes i början av 2016, där man gick från att bokföra SSB-avgifterna enligt kontantprincipen till att bokföra dem enligt prestationsprincipen. I och med den nya bokföringspraxisen har man i Sjömansservicebyråns bokföring för 2016 undantagsvis bokfört SSB-avgifter för 14 månader i stället för som normalt 12 månader, vilket förklarar att SSB-avgifterna ökade med drygt 124 000 euro i bokföringen jämfört med år 2015.

Sjömansservicebyråns resultat uppvisar ett överskott på 393 000 euro för räkenskapsperioden 1.1.2016−31.12.2016. Den ändrade bokföringsprincipen för SSB-avgifterna står för 84 000 euro av överskottet. Även per månad var de influtna

SSB-avgifterna större än beräknat och överskred budgeten med cirka 81 000 euro. Det faktum att de bokföringsmässiga periodiseringarna av projektintäkter upphörde, innebar att intäkterna från den ordinarie verksamheten ökade med 30 000 euro. Resten av överskottet, dvs. cirka 198 000 euro, förklaras av att Sjömansservicebyråns allmänna förvaltningskostnader och kostnaderna för arbetshälsoprojektet ForMare har minskat. Sjömansservicebyrån har sedan 2015 följt upp sina utgifter noggrant, iakttagit ekonomisk försiktighet och effektiviserat verksamheten. Syftet med den ekonomiska försiktigheten har emellertid inte varit att minska Sjömansservicebyråns lagstadgade tjänster och de minskade utgifterna har inte heller haft någon större inverkan på de producerade tjänsternas omfattning (se diagrammet SSB-tjänster 2016 och 2015 nedan).

Den ekonomiska försiktigheten har i synnerhet iakttagits som beredskap för riskerna förenade med det försenade bygget av As Oy Helsingin Sailors Home, som ägs av Sjömansservicebyrån. Sjömansservicebyrån ökade sitt innehav i As Oy Helsingin Sailors Home sommaren 2016 genom att placera 172 050 euro i aktier, som berättigar till besittning av As Oy Helsingin Sailors Homes parkeringsplatser, förråd och gemensamma utrymmen. I augusti 2016 väcktes dock starka farhågor om att huvudentreprenören inte skulle uppfylla sin avtalsenliga skyldighet att färdigställa byggnaden och att byggnaden därför inte skulle överlåtas till beställaren inom utsatt tid, senast den 28 december 2016. Efter räkenskapsperiodens slut försvårades färdigställandet av bygget ytterligare av att As Oy Helsingin Sailors Home tvingades häva entreprenadavtalet med huvudentreprenören i slutet av januari 2017. Orsaken till att avtalet hävdes var att datumet för när byggnaden skulle färdigställas och överlåtas ständigt flyttades framåt, utan att huvudentreprenören kunde ge tillräckliga garantier för sin förmåga att slutföra projektet. Det faktum att färdigställandet och överlåtelsen av byggnaden fördröjs till våren 2017 orsakar i värsta fall en merkostnad på över 100 000 eu-

ro för Sjömansservicebyråns investeringsoch finansieringsverksamhet. Överskottet från 2016 ger dock Sjömansservicebyrån en ekonomisk buffert som täcker de förväntade merkostnaderna för investeringsverksamheten 2017. Även i övrigt kommer finansieringsbasen och kostnaderna för Sjömansservicebyråns ordinarie verksamhet precis som tidigare vara i balans 2017. De senaste månadernas svårigheter i byggprojektet kommer således inte att återspeglas i Sjömansservicebyråns lagstadgade serviceverksamhet.

Förnyelsen av Sjömansservicebyråns ekonomiförvaltning innefattade förutom den ändrade bokföringsprincipen för SSB-avgifter också en ny kontoplan, vilken påverkar jämförbarheten mellan räkenskapsperioderna 1.1−31.12.2015 och 1.1−31.12.2016 för några av resultaträkningens kontogrupper samt balansräkningens kundfordringar och rörliga aktiva. I noterna till bokslutet finns en närmare beskrivning av hur respektive kontogrupp i resultaträkningen kan jämföras med jämförelsetalet för föregående räkenskapsperiod.

TJÄNSTER

År 2016 omfattade sjömansservicen enligt lag 137 fartyg (146 st. 2015) och över 9 000 sjöfarare. Dessutom användes våra tjänster av fyra utlandsflaggade fartyg (3 st. 2015) som hade ingått ett separat serviceavtal och i enlighet med sjöarbetskonventionen Maritime Labour Convention 2016 betjänade vi sjöfarare från utlandsflaggade fartyg som besökte Finland.

Bibliotekstjänster

Vi levererade och postade dagligen böcker, filmer och tidningar till fartygen via huvudbiblioteket i Helsingfors och filialbiblioteken i Åbo och Nordsjö. Utöver serviceutbudet på de inhemska språken erbjöd vi böcker och tidningar på estniska, ryska och engelska. Dessutom betjänade vi dagligen enskilda sjöfarare på huvudbiblioteket i Helsingfors och via nätbiblioteket på vår webbplats.

Ombudstjänster och kontaktpersoner

Sjömansservicebyråns tre fastanställda fartygsombud i Helsingfors innerstad, Nordsjö och Åbo gjorde fartygsbesök i hamnarna längs Finlands syd- och sydvästkust, från Fredrikshamn-Kotka till Björneborg. Under fartygsbesöken levererade ombuden tidningar till fartygen och bytte ut böcker och filmer på biblioteken. Ombuden erbjöd också sjöfararna transportservice från hamnarna till tätorternas centrum för att uträtta ärenden. Ombuden informerade sjöfararna om Sjömansservicebyråns kurser, bibliotekstjänster, informationsverksamhet och motionstjänster samt samlade in feedback från sjöfararna för att utveckla Sjömansservicebyråns verksamhet.

Våra hamnkontaktpersoner levererade Sjömansservicebyråns tidningar, böcker och filmer till fartygen i Hangö, Ingå, Kaskö, Kemi, Mariehamn, Uleåborg, Brahestad och Raumo.

MLC-tjänster

Vi fortsatte vår verksamhet i enlighet med sjöarbetskonventionen MLC 2006 genom att erbjuda utländska sjöfarare informations-, transport- och motionstjänster. Våra ombud och kontaktpersoner besökte regelbundet utländskflaggade fartyg. I Nordsjö genomförde vi MLC-tjänster tillsammans med Sjömanskyrkan. Sjömansservicebyråns och Sjömanskyrkans gemensamma servicepunkt Anchor Lounge på Ärtholmen välkomnade besättningarna på internationella kryssningsfartyg under sommarsäsongen 2016. Där kunde de till exempel använda internet och handla i kiosken. Sjömansservicebyrån ordnade en internationell fotbollsturnering på Ärtholmen med totalt 330 deltagare från de internationella kryssningsfartygens besättningar (460 deltagare 2015).

Kurs- och studieverksamhet

Målet med kursverksamheten är att erbjuda sjöfarare möjlighet till studie- och hobbyverksamhet som på grund av sjöarbetets karaktär annars är svår att delta i. I

enlighet med detta mål ordnade Sjömansservicebyrån 42 olika språk-, hantverksoch motionskurser för sjöfarare under 2016. Kurserna var öppna för alla sjöfarare som betalar sjömansserviceavgiften och det krävdes inte tidigare erfarenhet eller grundläggande kunskaper för att gå kurserna.

Språkkurserna var tredagars intensivkurser i italienska, spanska, ryska och svenska på nybörjar- och fortsättningsnivå. För första gången erbjöds också en veckolång intensivkurs i spanska som genomfördes i Malaga. Precis som tidigare lockades sjöfararna av att julpyssla och lära sig att göra reparbeten och silverkedjor.

I samband med den traditionella veckolånga resan till Ylläs ordnade vi en ny femdagars fjällvandring från Hetta till Ylläs. Deltagarna sov i tält, lagade maten på stormkök och bar all utrustning på ryggen.

Golfkurserna, som är lika populära varje år, ordnades både på våren och på hösten i Åbo och Nurmijärvi. Även de tre dagar långa motionskurserna i Pajulahti lockade många deltagare. Tredagarskurserna i ridning i Valkeakoski var fullbokade av hästintresserade sjöfarare.

Vi gjorde fem guidade besök på Kiasma, Ateneum och Forum Marinum i Åbo. Sjömansservicebyrån ordnade också flera korta kurser där man kunde prova på nya grenar, till exempel stående paddling (SUP), kajakpaddling till havs, hot yoga och air yoga. Som en MLC-tjänst gjorde vi en skogsutflykt i Nordsjö i mellandagarna. De flesta deltagarna var filippinska sjömän och för dem var utflykten en unik upplevelse.

Sjömansservicebyråns kurser på Åland arrangerades av Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). I kursutbudet på Åland ingick bland annat vattengympa, svetsning och keramikarbete.

KULTUR- OCH REKREA TIONSTJÄNSTER

Sjömanskultur

Nordiska fototävlingen för sjöfolk vanns av Vidar Strønstad från Norge. Sammanlagt skickades 925 bidrag in till tävlingen (920 bidrag 2015). Vi ordnade också två sjömansträffar på Nordsjö sjömanscenter tillsammans med Sjömanskyrkan samt, efter några års uppehåll, två sjömansmotoristträffar i samarbete med Finlands Sjömans-Union. Tillsammans med Sjömans-Unionens avdelning för Södra Finland gjorde vi också två teaterbesök. Under året deltog vi dessutom i flertalet nostalgievenemang för sjöfarare och många andra sammankomster. Vi utökade kontakterna med sjöfartsmuseerna och upplyste om sjöfartsrelaterade utställningar och evenemang i våra egna informationskanaler.

Yllässtugorna

Syftet med SSB:s uthyrning av Yllässtugorna är att erbjuda sjöfarare fritidsboende till ett rimligt pris och att främja sjöfararnas sociala gemenskap även på fritiden. Renoveringen av Yllässtugorna, som påbörjades 2015, blev helt klar i augusti 2016. Yllässtugornas beläggningsgrad under 2016 var 28,7 procent. Under vintersäsongen 11 februari–16 april var beläggningen 81,1 procent. Total gjordes 214 bokningar (188 st. 2015).

NÄTVERK

Samarbete i Finland

På våren deltog vi med en egen mässmonter under Sjöfartens Dag i Mariehamn. Vi besökte flera av de seminarier och evenemang inom sjöfartsbranschen som är viktiga för Sjömansservicebyrån. Vi fortsatte vårt nära samarbete med Sjömanspensionskassan, Sjömanskyrkan, sjöfartsorganisationerna, myndigheter och branschaktörer. Sjömansservicebyrån var också aktiv föreningsmedlem i följande sjöfartsföreningar: MOTK (föreningsmedlem, styrelseplats), Helsingfors Skeppsbefälhavareförening, sjöfartens nätverk av in-

tressenter, Sjöfartsförbundet (föreningsmedlem), Sjöhistoriska föreningen i Finland (föreningsmedlem), Fartygshistoriska Föreningen i Finland (företagsmedlem).

Internationellt samarbete

Sjömansservicebyrån fortsatte som aktiv medlem i International Seafarers’ Welfare and Assistance Network (ISWAN) och deltog vid ISWANs årsstämma i Köpenhamn 9−10 november. Likaså fortsatte Sjömansservicebyrån det nära samarbetet med ITF Seafarers’ Trust. Vi deltog även i det nordiska chefs- och idrottsmötet den 30–31 augusti i Haugesund.

ORGANISATION

Verksamhetsställen

År 2016 drev Sjömansservicebyrån tre verksamhetsställen för sjöfarare i södra Helsingfors, Nordsjö och Åbo. Centralbyrån finns på verksamhetsstället i södra Helsingfors, som under våren 2017 flyttar från de tillfälliga hyreslokalerna på Olympiastranden tillbaka till Slottsgatan 3 på Skatudden, till As Oy Helsinki Sailors Homes nya lokaler.

Förvaltning och personal

Personal

Verkställande direktör: Sampsa Sihvola

Information: Pekka Karppanen

Ombud Helsingfors: Niklas Peltola

Ombud Nordsjö: Jaakko Aarninsalo

Ombud Åbo: Juha Toivanen

Ansvarig, hälsa och motion: Johan Treuthardt

Projektassistent, hälsa och motion: Martina Peltonen

Projektassistent, hälsa och motion: Krista Lankila (fr.o.m. 1.9)

Kurs- och hobbyverksamhet: Jukka Lindell

Biblioteks- och filmtjänster: Heli Myllykangas

Kansli och Yllässtugorna: Paula Suhonen Ekonomi

Päivi Seppälä/Gerd Grabber (t.o.m. 30.11)

Kontaktpersoner:

Hangö − Jani Hedback; Ingå − Tom Björklöf; Kaskö − Jarmo Nordback; Kemi − Tommi Lehtola (t.o.m. 31.8) och Pia Paavola (fr.o.m. 1.9); Mariehamn − Inga-Britt Wirta; Uleåborg − Mia Haapakorva; Brahestad − Petri Leskelä; Raumo − Eija Tuorila

Styrelsen

Arbets- och näringsministeriets representant: Esa Lonka (ordförande)

Suppleant: regeringsråd: Susanna Siitonen (vice ordförande)

Representanter för

skeppsredarna

Yngre sakkunnig Laura Raikunen (t.o.m. 26.4)/

Yngre sakkunnig Tomi Tanskanen (fr.o.m. 26.4)

Suppleant: vice verkställande direktör

Hans Ahlström

Sakkunnig Bernt Bergman

Suppleant: verkställande direktör

Olof Widen

Representanter för sjöfararna Manskapet

Förbundssekreterare Kenneth Bondas (Finlands Sjömans-Union)

Suppleant: sakkunnig Satu Silta Befälet

Maskinmästare Harri Piispanen (Finlands maskinbefälsförbund)

Suppleant: ombud Joachim Alatalo

Närvarorätt

Representanten för Finlands Sjömanskyrka rf, generalsekreterare

Hannu Suihkonen

Styrelsen sammanträdde åtta gånger under 2016.

Representantskapet

Sjömansservicebyråns representantskap bestod av följande personer som namnges i arbets- och näringsministeriets beslut av den 15 december 2015:

Arbets- och näringsministeriets representant

Regeringsråd Tarja Kröger (ordförande)

Suppleant: äldre regeringssekreterare

Nico Steiner

Kommunikationsministeriets

representant Regeringsråd Tiina Ranne (vice ordförande)

Suppleant: överinspektör

Iida Huuhtanen

Finansministeriets representant Utvecklingschef Virpi Einola-Pekkonen

Suppleant: konsultativ tjänsteman

Lauri Liusvaara

Representanter för skeppsredarna

Sjöpersonalchef Mikaela Björkholm (t.o.m. 11.4.2016) – suppleant:

Lars-Erik Karlsson

Personalchef Jan Laurell – suppleant:

Mikko Rausti

Personalchef Hanne Hinders – suppleant: Sari Törnroos

Personaldirektör Susanna Siljander –suppleant: Heikki Leikkonen

Representanter

för sjöfararna Manskapet

Huvudförtroendeman Mikko Ervast

Suppleant: servitris

Monika Parikka

Köksmästare Tarja Rännäli-Lehto

Suppleant: huvudförtroendeman

Tero Palokoski

Däcksbefälet

Sjökapten Dan Stenbäck

Suppleant: sjökapten

Niclas Seligson

Maskinbefälet

Maskinchef Jari Simpura

Suppleant: ombud Sami Uolamo

Representantskapsmötet hölls den 6 april 2016. Då behandlades de uppgifter som enligt 15 § i Sjömansservicelagen (447/2007) hör till representantskapet samt budgetförslaget för 2016. Representantskapets medlem personalchef Mikaela Björkholm avled den 11 april 2016.

Personer med namnteckningsrätt

Sjömansservicebyråns namn får tecknas av Esa Lonka och Sampsa Sihvola tillsammans eller någondera av dem tillsammans med styrelsemedlemmen Kenneth Bondas eller byråns AV-sekreterare Heli Myllykangas.

Revisorer

Sjömansservicebyråns revisor för 2016 var vår långvariga samarbetspartner CGR-samfundet KPMG Oy Ab, som utsett CGR Heidi Vierros till huvudansvarig revisor.

Sjömansservicebyråns ekonomiska ställning framgår av bifogad balans- och resultaträkning.

BALANSRÄKNING