Vapaavahti - Frivakt 3/2016

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

Muistakaa merenkulkijoiden

Pohjoismainen valokuvakilpailu!

Välkommen att delta i Nordiska fototävlingen för sjöfolk!

2015 album: http://mepafoto.kuvat.fi/kuvat/PM+Foto+2015/

Kannen kuva – Pärmbild: Sampsa Sihvola; Bore Sea Hangossa

Takakansi – Baksidan: Pekka Karppanen; MEPA Futis

Vapaavahti 50 vuotta – Frivakt 50 år!

mepan edeltäjän julkaisema Kauppalaivaston huoltoneuvoston tiedotuslehti muutti nimensä 50 vuotta sitten. Ensimmäinen numero nimellä Vapaavahti – Frivakt ilmeistyi syksyllä 1966.

” välfärdsrådets informationsblad klarade under åren 1963–66 sina förstfödslovåndor utan desto större tabbar och vi hoppas att vi på samma sätt som förut – även under vårt nya namn – kan informera sjöfolket om idrott, hobby- och annan fritidsverksamhet.” Vapaavahti - Frivakt 1966

60- luvulla norjan huoltoneuvoston lehden nimi oli Frivakt ja tanskalaisen Lauritzen-varustamon lehti oli Frivagten. Nimen valintaprosessi kesti peräti pari vuotta ehdotusten keräämisen aloittamisesta ja hyviä ehdotuksia oli lukuisia, poimintana mm.: Nautilus, Neptunia, Reimari - Remmaren, Neptunus, Vapaa-aika merellä – Fritid till sjöss, Argonaut, Aquarium, Albatross, Majakka – Fyrtornet, Noak ja Kolumbus.

” det är nämligen mycket svårt att välja ett namn som faller alla i smaken. Men en sjöfolkets egen fritidstidning har dock ansatts vara på sin plats och därför »döpte» vi Informationsbladet till VAPAAVAHTI - FRIVAKT“

vapaavahti – frivakt nimellä lehti on nyt ollut 50 vuotta. Kohottakaamme onnittelu laulu seuraavalle puolivuosisadalle:

Ja, må han leva!

Ja, må han leva!

Ja, må han leva uti hundrade år!

Bore Sea ROFLEX-FARTYGET I HEMLANDETS HAMNAR SOM OMVÄXLING

Det 195 meter långa fartyget som byggdes i Flensburg

2011 har tills i sommar opererat på salta vatten.

Sedan i juli har fartyget kört last från hamnarna i södra Finland till Östersjöhamnarna.

text: Pekka Karppanen Foto: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola, Kenneth Karsten.

Imitten av augusti hade fartyget ett serviceuppehåll i Nådendal och SSB-folket gick ombord för att förse besättningen med filmer och läsning. Befälhavare Kenneth Karsten hann visa upp fartyget innan de övriga gästerna dök upp.

– Nu har vi kört åt Transfennica och avlöst andra fartyg. Innan dess körde vi flygplansdelar år Airbus i fyra år från Neapel, Tunisien och Cadiz till Frankrike. Som kompletteringslast hade vi trailers och

nya personbilar från Tanger-Med, förklarade Karsten.

Den fotograferingsintresserade befälhavaren visade fina foton och videor av last som funnits ombord. Delar till det gigantiska flygplanet Airbus 380 tillverkas runtom i Europa. Bore Sea transporterade bland annat stabilisatorer, som kördes in i fartyget med en terminalvagn avsedd för ändamålet. I lossningshamnen kördes vagnen från fartyget till en pråm, som transporterade vagnen vidare.

RoFlex-fartyget passar för transport av många typer av last. På huvuddäck finns det sänkbara bildäck och längs ramper kommer man till väderdäck och det nedre lastrummet, som också rymmer 300 bilar. Kylcontainrar kan lastas på både huvuddäck och väderdäck. På finländska fartyg är det ovanligt att det ryms två lager med containrar under boendekonstruktionen.

I somras körde Bore Sea för Transfennica och avlöste andra fartyg. I mitten av augusti hade fartyget ett serviceuppehåll i Nådendal

M/V BORE SEA

Length: 195,4m

Beam: 26,2m

Draught: 7,40m

DWT: 13.375 ton

Main Engine: Wärtsilä

12V46F-CR, CSR 12,000kW Kw

Speed: 19

Built: 2011 Flensburg

Befälhavare Kenneth Karsten hann visa upp fartyget innan de övriga gästerna dök upp.

Förste styrman Jarkko Pyykkönen ägnade sig åt rutinuppgifter på kommandobryggan.

Fartyget i Finland för första gången

Karsten som bor i Åbo med sin sambo inledde sin sjömanskarriär i skolan i Mariehamn och tog sitt första jobb på ATC:s Finny.

– Den gamla tankern på 100 000 ton seglade under bahamansk flagg, men hela besättningen var finsk. Därefter har jag seglat med Viking Line och under lång tid med Engships olika fartyg, berättade Karsten.

I samband med ett företagsförvärv följde han med M/S Estraden till Bore. Innan Karsten blev överstyrman på Bore Sea var han på Norqueen, som har kört långt i Engelska kanalen. Emellanåt seglade han med systerfartyget Bore Song men återgick till Bore Sea och blev senare befälhavare.

Rederiets tredje fartyg med namnet Bore Sea har förutom att trafikera Medelhavet kört från Zeebrugge till Bilbao, avlöst sitt systerfartyg i kanaltrafiken och opererat på Östersjön. Fartygets första besök i hemlandet skedde i början av juli i Kotka.

Gott med karelska piroger och havregrynsgröt

I den finska hamnen var även kocksteward Jaana Liljendahl-Malmikoski med ombord, vilket var länge sedan sist.

– År 2006 var min senaste gång ombord på fartyget i Finland. Före Bore Sea seglade jag med bland andra Bravaden, Norking och Norqueen. Det krävdes lite jobb att få tag på finsk proviant – avlösarna kom med kryddor och andra lättare matvaror, mindes Jaana.

Hon övergick till Engship med gamla Bore Song, men blev återigen anställd av sin tidigare arbetsgivare när Bore köpte Engship.

– Bore sålde mig och köpte sedan tillbaka mig, skrattade Jaana.

Hon arbetar oftast ensam i byssan, men beroende på linjerna kan hon få hjälp av

en mässman. Hon har lagat mat åt chaufförer från många länder och numera finns det utlänningar även i besättningen.

– I kanalen åt chaufförerna gärna ärtsoppa och nog gillar även de utländska sjömännen de traditionella rätterna. Framför allt de yngre filippinarna äter gärna finsk mat, berättade Jaana.

Gym och filmer

Normalt har fartyget en besättning på 14 man, som kan utökas med praktikanter. Under serviceuppehållet i Nådendal hade besättningen skingrats och sysslade med sitt. Förste styrman Jarkko Pyykkönen ägnade sig åt rutinuppgifter på kommandobryggan. Blir det någon fritid över ombord och vad gör man då?

RoFlex-fartyget

passar för transport av många typer av last

– Jo, viss ledighet från jobbet blir det alltid, särskilt om resorna är lite längre. Att gymma och titta på film är nog de vanligaste tidsfördriven här, sade Pyykkönen.

Han kommer från Jyväskylä, har gått sin sjöfartsutbildning i Kotka och har seglat i snart tio år med Bores fartyg. Han är väl förtrogen med SSB:s utbud, men böcker läser han sällan.

Befälhavare Kenneth Karsten konstaterade att SSB:s tjänster fungerade bra även då fartyget seglade utomlands.

– Filmbyten och annat har fungerat utan problem. Helsingforskontoret har kommit med sakerna till flygplatsen. Ibland har jag lämnat tillbaka saker även till Åbokontoret, berättade Karsten.

Lågsvavligt på Östersjön

I maskinrummet möttes jag av en man som såg bekant ut. Det visade sig att ma-

skinmästare Juha Vesterlund har varit på SSB:s golftävlingar och seglat med SSB:s vd Sampsa Sihvola på Siljas Super Seacat.

– Sedan dess har jag varit på Bore i ett tiotal år. Till en början på Borden och Estraden. På det här fartyget har jag också redan hunnit med två år, sade Åbobon Vesterlund.

Han visade upp fartygets huvudmaskin Wärtsilä 46, som man numera kör på lågsvavligt bränsle. Den har fungerat bra. Under det pågående serviceuppehållet utför man dock tilläggsarbeten. Normalt består maskinpersonalen av maskinbefälet, två maskinmästare och en elektriker. Därtill finns det en ambulerande maskinist vars arbetsinsats delas med två andra fartyg.

Vesterlund berömde elektriker Patrik Björkström, som skyndade på med sina uppgifter – ett viktigt jobb eftersom det på resorna ofta finns ett tjugo–trettiotal kylcontainrar som behöver ström.

Kontakt med hemmet via Skype och Facebook

Vid fartygets akterport ska ett målningsjobb påbörjas. Bore Seas andre styrman Rey Sawalan har kommit för att hjälpa matros Michael Jay Casorla. Männens arbetsperiod är sex månader.

– Jag trivs bra här. Tidigare har jag jobbat på roro-fartyg och bulkfartyg. Jag har seglat i ett tjugotal år – alltid på utländska fartyg, berättade Rey Sawalan.

Även Michael Jay Casorla har anpassat sig väl till det finländska sjömanslivet och den nordiska kulturen.

– De senaste 15 åren har jag seglat på varmare vatten, till exempel i Karibien. Nu jag har funnit mig till rätta här. Maten är god, men jag har inte testat bastun än, skrattade Casorla.

Männen var mycket nöjda med fartygets nätförbindelser. På fritiden håller de tät kontakt med dem där hemma och tittar på tv och film.

Bore Sea -aluksella oli huoltotauko elokuussa Naantalissa.

Bore Sea

ROFLEX -ALUS VAIHTEEKSI KOTIMAAN SATAMISSA

Vuonna 2011 Flensburgissa rakennettu 195-metrinen alus on tähän kesään operoinut suolaisemmilla vesillä. Heinäkuusta lähtien laiva on ajanut eteläisen Suomen satamista lastia Itämeren satamiin.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola, Kenneth Karsten

Elokuun puolivälissä laivalla oli huoltotauko Naantalissa ja MEPA kävi viemässä miehistölle filmejä ja lukemista. Päällikkö Kenneth Karsten ehti hetken esitellä laivaa.

– Olemme nyt olleet Transfennican

ajossa ja tuuranneet muita laivoja. Ennen kuljetimme neljä vuotta Airbusille lentokoneiden osia Napolista, Tunisiasta sekä Cadizista Ranskaan. Täydennyslastina oli trailereita ja uusia henkilöautoja Tanger Medista, Karsten selvitti.

Valokuvausta harrastava päällikkö esitteli hienoja kuvia ja videoita laivalla olleista lasteista. Jättimäisen Airbus 380 -koneen osia valmistetaan ympäri Eurooppaa. Bore Sea kuljetti muun muassa korkeusvakaajia, jotka ajettiin laivaan varta

vasten suunnitellulla lauttavaunulla. Purkusatamassa vaunu ajettiin laivasta proomuun, joka lähti viemään sitä eteenpäin.

RoFlex -laiva soveltuu monenlaisen lastin kuljettamiseen. Pääkannella on laskettavia autokansia ja ajoramppeja pitkin pääsee sääkannelle sekä alaruumaan, joka sekin vetää 300 autoa. Jäähdytyskontteja saa sekä pää- että sääkannelle. Suomalaislaivoissa on myös harvinaista, että asuinrakennelman alle mahtuu kaksi kerrosta kontteja.

Laiva ensimmäistä kertaa Suomessa

Turussa avovaimonsa kanssa asuva Karsten aloitti merimiesuransa Maarianhaminan koulusta ja otti ensimmäisen jobin ATC:n Finnyyn.

– Vanha 100.000 -tonninen tankkeri seilasi Bahaman lipun alla, mutta koko porukka oli suomalaisia. Sen jälkeen olen seilannut Viking Linella ja pitkään Engshipilla eri laivoissa, Karsten kertoi.

Borelle hän siirtyi yrityskaupan yhteydessä M/S Estradenin mukana. Bore Sea

←

-aluksen yliperämieheksi Karsten siirtyi pitkään Englannin kanaalissa ajaneelta Norqueenilta. Hän seilasi välillä sisaralus Bore Songilla ja palasi takaisin Bore Sealle siirtyen myöhemmin päälliköksi.

Varustamon kolmas Bore Sea -nimeä käyttävä alus on ajanut Välimeren liikenteen lisäksi Zeebruggesta Bilbaoon, tuurannut sisaralustaan kanaalin liikenteessä ja operoinut Itämerellä. Laivan ensimmäinen kotimaan käynti suuntautui heinäkuun alussa Kotkaan.

Karjalanpiirakat ja kaurapuuro maistuvat

Pitkästä aikaa laivalla Suomen satamassa oli myös kokkistuertti Jaana Liljendahl-Malmikoski

– Vuonna 2006 olin edellisen kerran laivan mukana Suomessa. Ennen Bore Sea -alusta seilasin muun muassa Bravade-

↑ Päällikkö Kenneth Karsten ja konepäällikkö Mikael Janssom laivan toimistossa.

nissa, Norkingissa ja Norqueenissa. Suomalaisen proviantin saaminen vaati työtä – vaihtoporukan mukana tuli mausteita ja muita kevyempiä tuotteita, Jaana muisteli.

Hän siirtyi aikoinaan Engshipille vanhan Bore Songin mukana ja palasi tutun työnantajan leipiin, kun Bore osti Engshipin.

– Bore myi, ja osti sitten minut takaisin, Jaana naurahti.

Hän toimii byssassa pääosin yksin, mutta linjoista riippuen voi avuksi tulla messihuoltaja. Hän on saanut laittaa ruokaa monenmaalaiselle kuskille ja nykyisin on miehistössäkin ulkomaalaisia.

– Kanaalissa kuskit söivät mielellään hernekeittoa ja kyllä perinneruuat maistuvat ulkomaisille merimiehillekin. Varsinkin nuoremmat filippiiniläiset syövät mielellään suomalaista ruokaa, Jaana kertoi.

Juha Vesterlund esitteli laivan pääkonetta Wärtsilän 46:sta, jota ajetaan vähärikkisellä polttoaineella.

Kuntosalia ja videoita

Aluksen miehitys on normaalisti 14, minkä lisäksi voidaan ottaa harjoittelijoita. Naantalin huoltotauolla porukka oli hajaantunut omiin töihinsä. Ensimmäinen perämies Jarkko Pyykkönen teki komentosillalla rutiinitöitään. Jääkö laivalla vapaa-aikaa ja mitä silloin tehdään?

– Kyllä töiltä aina jonkin verran jää vapaata varsinkin, jos merimatkat ovat vähän pidempiä. Kuntosalilla käynti ja videoiden katselu ovat täällä yleisimmät ajanvietteet, Pyykkönen pohti.

Jyväskylästä kotoisin oleva mies on käynyt merikoulut Kotkassa ja on seilan-

nut pian kymmenen vuotta Boren laivoissa. Hän tuntee MEPAn tarjonnan hyvin, tosin kirjoja tulee luettua vain harvoin.

Päällikkö Kenneth Karsten totesi MEPAn palveluiden toimineen hyvin silloinkin, kun laiva seilasi ulkona.

–Videovaihdot ja muut ovat sujuneet mutkattomasti. Helsingin toimisto on tuonut tavarat lentoasemalle. Palautuksia olen joskus vienyt myös Turun toimistolle, Karsten kertoi.

Itämerellä ajetaan vähärikkisellä Konehuoneessa tuli vastaan tutun näköinen mies. Kävi ilmi, että toinen konemestari Juha Vesterlund on käynyt MEPAn

Naantalin huoltotauolla porukka oli hajaantunut omiin töihinsä.

golf -kisoissa ja seilannut toimitusjohtaja Sampsa Sihvolan kanssa Siljan Super Seacatissa.

– Sen jälkeen olenkin ollut Borella kymmenisen vuotta. Alkuun Bordenissa ja Estradenissa. Tässäkin laivassa on mennyt jo kaksi vuotta, turkulainen Vesterlund sanoi.

Hän esitteli laivan pääkonetta Wärtsilän 46:sta, jota ajetaan nyt vähärikkisellä polttoaineella. Se on toiminut hyvin. Meneillään olevan huoltotauon aikana toki tehdään lisätöitä. Konemiehistöön kuuluu normaalisti ciiffin lisäksi kaksi mestaria ja sähkömies. Lisäksi on kiertävä konemies, jonka työpanos jaetaan kahden muun laivan kesken.

Vesterlund kehaisi vielä omiin hommiinsa kiirehtinyttä sähkömies Patrik Björkströmiä – tärkeä jobi, koska reissuilla on usein pari - kolmekymmentä sähkövirtaa vaativaa jäähdytyskonttia. ò

Laivan peräportilla on alkamassa maalausurakka. Bore Sean toinen perämies Rey Sawalan on tullut avustamaan matruusi Michael Jay Casorlaa. Miehet olivat hyvin tyytyväisiä laivan verkkoyhteyksiin. Vapaa-aikana pidetään tiiviisti yhteyttä kotiväkeen ja katsotaan televisiota.

Från finansbranschen till navigatör

I september besökte Frivakt M/S Finnbreeze för serien Nybörjare och träffade en praktikant på däcksidan.

Vem är du och från vilken skola kommer du?

Jag heter Artem Rots och studerar till sjökapten i Åbo (Yrkeshögskolan Novia) på den engelskspråkiga linjen.

Varför gav du dig av till sjöss och kände du till branschen sedan tidigare?

Jag arbetade inom finansbranschen förut och sökte en ny karriär. Några av mina släktingar har varit till sjöss.

Vilka fartyg har du varit på?

Före Finnbreeze har jag seglat med skonaren Amazone, Nina, Hector och African Mercy.

Vad är det bästa på det här fartyget? Finns det något tråkigt med arbetet till sjöss?

Seglingen och jobbet ombord är roligt. Ibland blir jag uttråkad.

Hur tillbringar du fritiden ombord och i land?

Jag läser böcker, gymmar och spelar gitarr.

Vad har varit bäst under din utbildning?

I Åbo är alla lärare yrkessjömän och mycket kompetenta.

Vem har du lärt dig mest av under utbildningen och praktiken?

Här på Finnbreeze är alla positivt inställda till praktikanter och hjälper mig alltid när jag behöver det.

Var är du om fem år?

Förhoppningsvis har jag fått erfarenhet av olika typer av fartyg och seglar som överstyrman.

Är det här rätt bransch för dig?

Ja, absolut. ò

Vanha perinne palaamassa

Helsingissä käyneet risteilyalukset maalasivat laitureille omat käyntikorttinsa.

Merimiehet eri puolilla maailmaa ovat kautta aikojen jättäneet merkintöjä käynneistään, kun laiva on ollut laiturissa. Usein tämä onnistui helposti, kun laivan ulkosivua maalattiin laiturilta. Hyvällä säällä laivan maalipintaa voitiin kunnostaa myös työlautalta

käsin. Tällöin saatiin ”käyntikortti” maalattua laiturin merenpuoleiselle sivulle.

Yleisimpiä laituripiirroksia ovat olleet aluksen nimi ja laivakäynnin päivämäärä. Laivoilla oltiin pitkään, ja merimies saattoi pitää laivaa kotinaan. Piirtäjä on saattanut myös kirjoittaa oman nimensä laituriin. Joskus on nähty myös erilaisia symboleita ja satamakaupungissa tavattujen tyttöjen nimiä.

Työjaksot ovat lyhentyneet ja kiire on lisääntynyt laivoilla. Rahtialuksilla on ny-

kyisin sen verran vähän väkeä, että laituripiirroksia syntyy harvoin. Vanhemmissa satamissa niitä on vielä säilynyt, koska yleensä käytettiin laivamaaleja, jotka on tarkoitettu kestämään.

Helsingin Hernesaaren laitureihin on kesän mittaan ilmestynyt useita laituripiirroksia. Ne on maalattu huolella mallin mukaan, eivätkä ne ole mitään töherryksiä. Monesti nähtiin risteilylaivan merimies laiturilla sapluunan kanssa maalamassa ääriviivoja. Maalin kuivuttua

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

A Return to Tradition

Visiting cruise ships painted their own calling cards on the quays of Helsinki.

Sailors from all over the world have always left mementoes of their visits while their ships lay berthed. This was often done while the ship was being painted from the quay. In good weather, the ship’s paintwork could be repaired from a work barge. This made it easy to paint a ”calling card” on the quayside facing the sea.

ports, because the artists generally used durable ship paints.

vedettiin logo toisella värillä päälle. Kysyttäessä asiaa eräs maalaustyötä tehnyt merimies ei halunnut kommentoida, oliko hän erikseen saanut käskyn laivan tunnuksen maalaamisesta laituriin.

Menneinä aikoina merimies saattoi ajatella piirroksen olevan jälki hänestä itsestään ja laivayhteisöstään. Nyt saattaa olla kyse jostain muusta. Kun keväällä ilmestyi ensimmäinen kuva, alkoi se saada seuraa muiden laivojen piirroksista. Merimieskulttuuria tämäkin.

The most common drawings have been the vessel’s name and the date of the visit. Sailors spent a lot of time onboard and grew to consider the ship as their home. The artist might also paint their own name on the quayside. Different symbols were also used, as well as the names of the girls that the sailors encountered in the port towns that they visited.

Work periods are shorter and busier onboard today. Cargo ships have smaller crews, which means that quay paintings are rarer. Some paintings have been preserved in older

Several quay paintings have appeared in the Hernesaari quays over the past summer. They have been carefully painted and can’t be considered graffiti by any means. Seamen from cruise ships were often seen painting the outlines with the help of a stencil. After the paint dried, a logo was painted on top using another colour. When asked about the matter, one of these painters did not want to comment on whether they had been specifically requested to paint the ship’s emblem on the quayside.

In times past, a sailor might have considered the drawing to be a sign he left of himself and his ship’s community. Today the motivation may be something else. When the first drawing appeared in the spring, others soon followed. This, too, is part of seamen’s culture. ò

Länsisatamassa ja Hernesaaressa oli parhaimpina päivinä kolme risteilyalusta.

In all, seafarers representing 60 different nationalities visited the lounge.

Service Point for Cruise Ships

Cruise Crew Lounge Anchor operated in Hernesaari during the summer months.

the finnish seamen ’ s service and the Finnish Seamen’s Mission opened the Anchor Cruise Crew Lounge in June and operated the drop-in centre every time there was a cruiser at Hernesaari quay until the beginning of September. Transport services and exercise facilities were also provided to crew members whose vessels were moored at other quays.

The Anchor Lounge, which received

funding from the ITF Seafarers’ Trust, was very well received by both customers and other members of the port community. A rented shipping container was placed next to the pavilion, just like the previous summer. This meant more seats inside the pavilion.

Over 1300 seafarers visited the club. In addition, many of those who chose to remain onboard were able to use the lounge’s free WLAN. 330 seafarers took part in street basketball games and football games organised in the field next to the centre. 210 seafarers used the transport services provided by the club.

The greatest number of seafarers visiting the Anchor Lounge came from the Philippines and Indonesia. In all, seafarers representing 60 different nationalities visited the lounge. The canteen kept the prices low, and the most popular items turned out to be noodles, snacks, juices from Asia and small souvenirs. Phone and data cards were also sold.

Ella Rönnberg of the Finnish Seamen’s Service and Matias Heikkilä of the Finnish Seamen’s Mission were responsible for the operations of the Anchor Lounge. The centre will be open again next summer.

Risteilyalusten palvelupiste

Cruise Crew Lounge

Anchor toimi kesäkuukaudet Hernesaaressa.

mepan ja merimieskirkon yhteinen Anchor Cruise Crew Lounge aloitti toimintansa kesäkuussa ja sitä pidettiin auki syyskuun alkuun asti aina, kun Hernesaaren laiturissa oli laivoja. Myös muihin satamiin tulleille risteilymiehistöille järjestettiin kuljetus- ja liikuntapalveluita.

ITF Seafarer´s Trust -säätiön tukema Anchor Lounge sai paljon kiitosta asiakkailta sekä sataman muilta toimijoilta. Edelliskesän tapaan paviljongin yhteyteen hankittiin vuokrakontti. Paviljongin sisälle saatiin enemmän näin istumapaikkoja.

Klubilla vieraili yli 1300 merenkulkijaa. Lisäksi useat laivalle jääneet saattoivat käyttää ilmaista w-lan verkkoa. Katukoripalloon ja viereisen jalkapallokentän peleihin osallistui 330 merenkulkijaa. Kuljetuspalveluita sai 210 merenkulkijaa.

Anchor Loungessa vieraili eniten filippiiniläisiä ja indonesialaisia merenkulkijoita. Eri kansallisuuksia oli 60. Kanttiinin hintataso pidettiin matalana, parhaiten menivät kaupaksi nuudelit, pikkupurtavat, aasialaiset mehut ja pienet matkamuistot. Puhelin- ja datakortteja myytiin myös.

Anchor Loungen toiminnasta vastasivat Ella Rönnberg MEPAsta ja Matias Heikkilä Merimieskirkolta. Toiminta jatkuu ensi kesänä. ò

text: Pekka Karppanen, photos: Pekka Karppanen, Marko Toljamo

Harjannostajaisissa pääsuunnittelija Risto Huttunen esitteli projektia. Kesällä rakennus oli harjakorkeudessa, minkä jälkeen se peitettiin sisä- ja julkisivutöitä varten.

Pekka Karppanen

LINNANKATU 3 RAKENNUS EDISTYY

Harjakaisia vietettiin kesäkuussa. Syksyllä tehdään sisätöitä sekä muurataan ja rapataan ulkosivua. Talo valmistuu kevättalvella 2017.

harjannostajaispäivänä 17.6. käytiin läpi projektin ja aikaisempien talojen vaiheita sekä tutustuttiin vielä keskeneräisiin MEPAn tiloihin, joihin päästään muuttamaan ensi vuoden alkupuolella. Mielenkiintoisen katsauksen jälkeen siirryttiin ravintola Kahteen Kanaan jossa kuultiin aluksi MEPAn hallituksen puheenjohtajan Esa Lonkan ja pääurakoitsijan edustajan Valeri Larionovin tervehdykset.

Sähköpuolen pomona toimiva Maukka Perusjätkä oli kasannut housebändin ja

veti lavalla tunnetuimpia hittejään yleisön nauttiessa Kahden Kanan maukkaasta lohisopasta. Maukalla riitti myös välipaloiksi sopivaa stand up -komiikkaa rakennustyömailta nähtynä ja koettuna.

Syyskuussa suuri rakennusnosturi oli jo purettu pois ja koko talo oli huputettuna. Pressujen alla työt edistyvät hyvää vauhtia.

LINNANKATU 3

Asunto Oy Helsingin Sailors Home

• Oma tontti, 7 kerrosta maan päällä, 2 kerrosta maan alla

• 38 asuntoa, yksiöitä, kaksioita ja neliöitä

• 28 autopaikkaa, MEPAn toimisto, kirjasto, kuntosali

• Suuunnittelu: Arkkitehtitoimisto

Huttunen-Lipasti-Pakkanen Ltd

• Pääurakoitsija: Larmix Oy

teksti ja kuvat:

FRAMSTEG MED BYGGNADEN

SLOTTSGATAN 3

Asunto Oy Helsingin Sailors Home

• Egen tomt, 7 våningar ovan jord, 2 våningar under jord

• 38 bostäder; ettor, tvåor och fyror

• 28 p-platser, SSB:s kontor, bibliotek, gym

• Planering: Arkitektbyrån Huttunen-Lipasti-Pakkanen Ltd

• Huvudentreprenör: Larmix Oy

PÅ SLOTTSGATAN 3

Taklagsfesten firades i juni. Under hösten gör man invändiga arbeten och murar och putsar fasaden. Vårvintern 2017 ska huset stå färdigt.

på taklagsfesten den 17 juni gick vi igenom de olika faserna i detta projekt och de tidigare husen. Vi fick även bekanta oss med SSB:s ännu ofärdiga lokaler, som vi får tillgång till i början av nästa år. Efter den intressanta genomgången förflyttade vi oss till restaurang Kaksi Kanaa, där SSB:s styrelseordförande Esa Lonka och huvudentreprenörens representant Valeri Larionov höll ett välkomsttal.

Maukka Perusjätkä, som chefar för elsidan, hade dragit ihop ett houseband och

spelade sina mest kända låtar medan publiken avnjöt restaurangens goda laxsoppa. I mellanakterna bjöd Maukka på stand up-komik från sådant han sett och upplevt på byggarbetsplatserna.

I september var den stora lyftkranen redan borta och hela huset var täckt av presenningar. Under dem går arbetet framåt i rask takt. ò

Maukka Perusjätkä toimii sähköpuolen pomona ja veti hyvän shown harjakaisissa.

Merenkulku on välttämätöntä

KUTEN MYÖS MERENKULUN TUTKIMUS

Kotkassa sijaitseva Meriturvallisuuden ja -liikenteen tutkimuskeskus Merikotka on toiminut jo kymmenen vuotta. Eri tieteenaloja yhdistämällä on jo saatu lisättyä meriturvallisuutta ja kehitettyä merenkulun osaamista.

teksti: Pekka Karppanen

MERITURVALLISUUDEN

JA -LIIKENTEEN TUTKIMUSKESKUS MERIKOTKA

• perustettu vuoden 2006 alussa

• tavoitteina parantaa meriturvallisuutta, onnettomuuksien ennaltaehkäisyä ja meriympäristön suojelua.

• lukuisia alan julkaisuja

• Verkostossa työskentelee noin 40 tutkijaa

• mukana: Helsingin ja Turun yliopistot, Aalto-yliopisto, KYAMK, LUKE, SYKE, Ekami, Trafi, Kotkan kaupunki, Cursor Oy.

• lukuisia yritysyhteistyökumppaneita meriteollisuudessa ja varustamoalalla

Korkean palkkatason maana Suomen on vaikea kilpailla perinteisessä merenkulussa. Tieteen ja tutkimuksen alalla on mahdollisuus olla askel edellä, ja sitä Merikotka myös tekee.

– Uuden strategiamme mukaan haluamme nostaa tasoamme vieläkin korkeammalle. Merikotkan halutaan pysyvän edelläkävijänä, jonka työ näkyy meriturvallisuuden paranemisessa, tutkimuskeskuksen toiminnanjohtaja Anna Kiiski kertoi.

Tulokset myös siirtyvät käytäntöön. Esimerkkinä voi käyttää Merikotkan jo päättynyttä CAFE -hanketta, jonka ansiosta monen varustamon toimintakulttuuri vaaratilanneraportoinnin yhteydessä on kehittynyt.

Merikotka on Euroopan laajin tutkimuskeskus ja sijaintina Kotka on vahva merenkulun ja logistiikan osaamiskeskittymä suurine satamineen ja oppilaitoksineen.

– Asemamme Suomenlahden rannalla sekä Venäjän ja Viron naapurustossa luovat hyvät edellytykset kansainväliselle toiminnalle, Anna Kiiski totesi.

Pietariin kulkee suuria risteilyaluksia ja konttilaivoja kaiken muun liikenteen lisäksi. Riskitekijä on myös Primorskysn raakaöljy, jota tyypillisesti kuljetetaan noin 100.000 tonnin erissä aframax -luokan tankkereilla.

Öljyntorjuntaa ja harjoituksia

Merikotka hallinnoi taannoin suomalais-venäläistä WINOIL -yhteishanketta, jonka tavoitteena oli parantaa meriturvallisuutta sekä kehittää yhteistyötä öljyntorjunnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

– Merikotkan taustalla on paljon osaamista, jota tähän pystyttiin hyödyntämään. Ympäristöasiat, kokemukset talvimerenkulusta ja pitkään kehitetyt toimintamallit öljyntorjunnassa myötävaikuttivat hankkeen edistymiseen, Anna Kiiski sanoi.

Tutkimuspäällikkö Justiina Halonen Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta kertoi SÖKÖ -hankkeista, joilla annetaan ohjeistusta öljyvahinkojen torjuntaan.

– Tämä työ alkoi vuonna 2003, jolloin KYAMK sekä paikalliset pelastuslaitos ja ympäristökeskus käynnistivät SÖKÖn. Hanke on laajentunut ja voi hyvin, Justiina Halonen kertoi.

Vuonna 2003 vallinnut kova jäätalvi ja kreikkalaistankkereiden Stemnitsa ja Minerva Nounou vaikeudet Suomenlahden jäissä saivat suomalaiset nostamaan öljyntorjuntavalmiutta. Venäläiset määräsivät kaksi jäänmurtajaa saattamaan aluksia. Toimintamallit ovat sen jälkeen kehittyneet.

– Järjestämme paljon käytännön harjoituksia. Tulevaisuudessa on Kotka Maritime Centre:ssa käytössä öljyntorjuntasimulaattori, jolle on jo saatu EU -rahoitusta, Justiina Halonen sanoi.

Merikotkan rahoitus pitää vakiinnuttaa

Merikotkan myötä mukana olevat yliopistot ja oppilaitokset ovat vastavuoroisesti saaneet etua muun muassa opinnäytetöissä ja monitieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimustyötä tehdään pääosin EU:n hankerahoituksella. Merikotkan professuureja rahoittavat mukana olevat tahot ja hankkeisiin saadaan jonkin verran varoja säätiöiltä, kunnilta ja yrityksiltä.

Tutkimuskeskuksen kehittäminen edellyttää kuitenkin nykyisen rahoituspohjan laajentamista.

– Merikotkan käytännön pyörittämisestä vastaa tukiyhdistys, Merikotka ry. Mikäli halutaan pysyä edelläkävijänä, on perusrahoituksen oltava turvattu, Anna Kiiski tähdensi.

Merenkulku on digitalisaation ja robotisaation murroksessa, kauko-ohjattavat laivat tulevat. Millaisia riskitekijöitä tähän sisältyy – sitä voisi esimerkiksi Merikotka tutkia.

MERIKOTKA

– FORSKNINGSCENTRET FÖR SJÖSÄKERHET OCH SJÖTRAFIK

• grundat i början av 2006

• syftar till att öka sjösäkerheten, förebygga olyckor och skydda havsmiljön

• flertalet branschpublikationer

• nätverk med ca 40 forskare

• deltagare: Helsingfors och Åbo universitet, Aalto-universitetet, KYAMK, LUKE, SYKE, Ekami, Trafi, Kotka stad och Cursor Oy

• åtskilliga företagssamarbetspartners inom marinindustrin och rederibranschen

Sjöfarten är nödvändig

PRECIS SOM SJÖFARTSFORSKNINGEN

Merikotka, forskningscentret för sjösäkerhet och sjötrafik, ligger i Kotka och har varit verksamt i tio år. Genom att sammanföra olika vetenskapsområden har centret lyckats öka sjösäkerheten och kunskapen om sjöfart.

Som ett höglöneland har Finland svårt att konkurrera inom traditionell sjöfart. Inom vetenskap och forskning har man dock möjlighet att ligga steget före, och det är precis vad Merikotka gör.

– I enlighet med vår nya strategi vill vi höja nivån på vårt arbete ytterligare. Vi vill att Merikotka ska fortsätta vara en föregångare som bidrar till ökad sjösäkerhet, berättar forskningscentrets verksamhetschef Anna Kiiski.

Merikotkas resultat används också i praktiken. Som ett exempel kan nämnas det redan avslutade CAFE-projektet. Tack vare det har många rederiers verksamhetskultur kring tillbudsrapporteringen utvecklats.

Merikotka är det mest omfattande forskningscentret i Europa och som plats är Kotka ett starkt sjöfarts- och logistikkluster med sina stora hamnar och skolor.

– Vårt läge vid Finska viken och som granne till Ryssland och Estland skapar

goda förutsättningar för internationell verksamhet, konstaterar Anna Kiiski.

S:t Petersburg trafikeras av stora kryssningsfartyg och containerfartyg, utöver all annan trafik som åker dit. En annan riskfaktor är råoljan från Primorskij, som vanligtvis transporteras med aframax-tankers i partier på 100 000 ton.

Oljebekämpning och övningar

För en tid sedan administrerade Merikotka Finlands och Rysslands gemensamma projekt WINOIL, som syftade till att öka sjösäkerheten och att utveckla samarbetet i planeringen och genomförandet av oljebekämpning.

– Inom Merikotka finns det stor kompetens som kunde utnyttjas till detta pro-

Enligt Anna Kiiski och Justiina Halonen tar Merikotka regelbundet upp sjösäkerhetsfrågor på seminarier och andra evenemang. Redan nu börjar man förbereda temaveckan Maritime Safety Week som hålls hösten 2017.

jekt. Bland annat bidrog kunskaperna i miljöfrågor, erfarenheterna av vintersjöfart och de välutvecklade modellerna för oljebekämpning till framsteg i projektet, säger Anna Kiiski.

Forskningschef Justiina Halonen från Kymmenedalens yrkeshögskola berättar om SÖKÖ-projekten, som utfärdar anvisningar om bekämpningen av oljeskador.

– Det här arbetet inleddes 2003 då Kymmenedalens yrkeshögskola, det lokala räddningsverket och den lokala miljöcentralen drog igång SÖKÖ. Projektet har utvidgats och fungerar väl, berättar Justiina Halonen.

Den mycket isiga vintern 2003 och de grekiska tankfartygen Stemnitsas och Minerva Nounous svårigheter med isen i Finska viken fick Finland att höja sin beredskap för oljebekämpning. Ryssland beordrade två isbrytare att eskortera fartygen. Sedan dess har arbetssätten utvecklats.

– Vi ordnar många praktiska övningar. I framtiden kommer det att finnas en oljebekämpningssimulator i Kotka Maritime Centre. Den har man redan fått EU-bidrag för, berättar Justiina Halonen.

Finansieringen av Merikotka måste stabiliseras

De universitet och läroanstalter som samarbetar med Merikotka har fått bidrag till bland annat lärdomsprov och tvärvetenskaplig forskning. Forskningen bedrivs främst genom EU-finansierade projekt. Merikotkas professurer finansieras av deltagande parter och projekten får en del medel från stiftelser, kommuner och företag.

För att kunna utveckla forskningscentret krävs dock att det nuvarande finansieringsunderlaget breddas.

– Stödföreningen Merikotka ry ansvarar för den praktiska driften av Merikotka. Om vi vill fortsätta vara föregångare måste grundfinansieringen vara tryggad, förklarar Anna Kiiski.

Digitaliseringen och robotiseringen håller på att göra genombrott inom sjöfarten: fjärrstyrda fartyg är i antågande. Vilka riskfaktorer innebär detta? Det skulle till exempel Merikotka kunna undersöka. ò

KOKEMUSTA KOKOUSPÖYTÄÄN

Suomen Laivanpäällystöliiton uusi toiminnanjohtaja Tapani Salmenhaara haluaa lisää positiivisuutta ja arvostusta merenkulkualalle. Järjestöjen pitää olla mukana kehityksessä eikä jarrua painamassa.

TAPANI SALMENHAARA

• merikapteeni, diplomi-insinööri

• merenkulun ja logistiikan johto- ja esimiestehtävät KYAMK

• merenkulkuaineiden yliopettaja KYAMK

• päällystö- ja miehistötehtäviä Sally, Nielsen, ATC, MKH, Finnlines

• harrastuksina purjehdus ja valokuvaus

Elokuun alussa vahdin vastaanottanut Salmenhaara on lähdössä avoimin mielin tekemään yhteistyötä alan toimijoiden kanssa. MEPAn miehet tavattuaan muisti hän erään takavuosien yhdistyksen.

– Suomen merialan opiskelijat ry oli hyvissä voimissa ja aktiivinen vielä 1980 -luvulla. Käsitykseni mukaan MEPAn yhteydessä toiminut yhdistys on edelleen rekisterissä vaikka toiminta on hiipunut, Salmenhaara muisteli.

Hän haluaisi elvyttää yhdistyksen uudelleen toimintaan. Pitkään merenkulun opettajana toiminut Salmenhaara uskoo koulujen ja opiskelijoiden vuorovaikutuksen toimivan koko alan hyväksi. Nykyajan opiskelijoilla on paljon osaamista ja ajatuksia.

Liiton toiminnasta hän haluaa nostaa esiin piirikokoukset, joihin toivoo lisää osanottajia. Kokous pitäisi nähdä enemmän kollegojen tapaamisena, jolloin voidaan vaihtaa ajatuksia ja saada viestiä liiton johdolle. Haasteena on nuorten perämiesten työllistyminen ja urakehitys.

Tapani Salmenhaara haluaa vaikuttaa myös merenkulkualan julkisuuskuvaan.

– Mediassa kaivetaan mielellään esiin huonoja uutisia merenkulusta –onnettomuuksia, ympäristövahinkoja ja muuta negatiivista. Pitää yrittää tuoda esille alan hyviä puolia. Meriteollisuus on jo onnistunutkin siinä, Salmenhaara mietti.

Merenkulussa on pitkään ollut melankolinen meininki ja ala itsekin on sitä ylläpitänyt. Tapani muistuttaa, että Suomi on joskus ollut suuri merenkulkumaa. Täällä osataan edelleen monia asioita hyvin, ja niitä pitää ajaa täydellä höyryllä eteenpäin.

ERFARENHET

TILL MÖTESBORDET

Finlands Skeppsbefälsförbunds nya verksamhetsledare Tapani Salmenhaara vill se att attityden till sjöfartsbranschen blir mer positiv och att branschen värdesätts högre. Organisationerna måste delta i utvecklingen i stället för att dra i bromsen.

Salmenhaara, som började sitt uppdrag i början av augusti, vill samarbeta med branschens aktörer med öppet sinne. När han träffar oss på SSB minns han en förening från förr. – På 1980-talet var föreningen för Finlands sjöfartsstudenter, Suomen merialan opiskelijat ry, ännu aktiv och vid god vigör. Jag tror att föreningen, som samarbetade med SSB, fortfarande finns registrerad även om verksamheten har avtagit, säger Salmenhaara. Salmenhaara skulle vilja återuppliva föreningen. Han har länge arbetat som sjöfartslärare och tror att interaktion mellan skolorna och de studerande

gynnar hela branschen. Dagens studerande har mycket kunskaper och idéer.

Salmenhaara vill lyfta fram förbundets distriktsmöten, till vilka han önskar flera deltagare. Mötena bör ses mer som en träff kolleger emellan, där man kan utbyta tankar och förmedla budskap till förbundets ledning. Sysselsättningen av unga styrmän och deras karriärutveckling är en utmaning. Tapani Salmenhaara vill också påverka den allmänna bilden av sjöfartsbranschen.

– Medierna gräver gärna fram dåliga nyheter om sjöfarten – olyckor, miljökatastrofer och annat negativt. Vi måste försöka lyfta fram de positiva sidorna av branschen. Marinindustrin har redan lyckats med det, anser Salmenhaara.

Inom sjöfarten har det sedan länge rått en melankolisk stämning och branschen har själv bidragit till att upprätthålla den. Tapani påminner om att Finland en gång i tiden var en stor sjöfartsnation. Vi är fortfarande mycket kunniga inom många områden och där måste vi jobba för full maskin. ò

Framåt genom samarbete

Robert Nyman kan logistikbranschen och är medveten om utmaningarna i sitt nya uppdrag som verksamhetsledare för Finlands maskinbefälsförbund. Han framhäver betydelsen av arbetstagarnas säkerhet, trivsel och välbefinnande.

Sjöfart började intressera Robert Nyman redan när han studerade vid Åbo Akademi, där bland annat studierna i transport-, sjö- och arbetsrätt gav honom bra beredskap för den kommande karriären. Lastskador och hur de kan avvärjas, gemensamt haveri och andra företeelser lärde han sig om på försäkringssidan. Sedan fortsatte karriären inom logistiken.

– Jag har stor erfarenhet av arbetsmarknadsorganisationer och ledningsuppdrag inom dem liksom av internationell verksamhet. Finlands maskinbefälsförbunds arbetsfält är krävande eftersom medlemmarna arbetar både på land och till sjöss och med många slags uppgifter, säger Nyman.

Väldigt många av Maskinbefälsförbundets medlemmar utför arbeten som är viktiga för Finlands försörjningsberedskap, och sysselsättningsläget är gott. Nyman är väl insatt i dessa frågor trots att han inledde uppdraget först i början av september.

– Förbundets personal är lysande. De är yrkesskickliga och har stora sakkunskaper som de gärna delar med sig av, berömmer Nyman.

Han har uppenbart bestämt sig för att skaffa sig så mycket kunskaper som möjligt och till och med gått med i sjöfararnas största och mest hetlevrade Facebook-grupp, där man inte är rädd att ta upp frågor till diskussion.

Sysselsättningen av sjöfarare måste säkerställas

Robert Nyman stödjer organisationernas gemensamma rekryteringsprojekt. – Sjöfarten får ganska mycket stöd av samhället, men alla vi aktörer måste sträva efter att fler kunniga personer utbildar sig inom branschen och att de har tillräckligt med jobb, framhåller han.

ROBERT NYMAN

• pol. mag., högre kurs i sjöoch transportförsäkring och andra studier

• Tidigare befattningar: Suomen Ammattiliikenneakatemia, utbildningschef; Finlands Transport och Logistik SKAL rf, verksamhetsledare; Finlands Tankbilsförbund rf, verksamhetsledare

• Flertalet förtroendeuppdrag inom logistikbranschen

• Bor i Hertonäs i Helsingfors

• Sambo, två barn, 11-åringen bor hemma, 24-åringen arbetar som pilot

• Fritidsintressen: motion, it, litteratur och film

Samarbete och samförstånd mellan sjöfartsorganisationerna är viktigt. Branschen är internationell och i och med att bestämmelserna förändras finns det alltid saker att ta tag i. – Inom sjöfarten, liksom i många andra branscher, samarbetar de nordiska länderna aktivt. Vi har mycket gemensamt och tillsammans bildar Norden en lite större koalition, konstaterar Nyman.

Som före detta friidrottare önskar han att sjöfararna håller sig i form. Det märks att han är belåten efter att ha fått en kort redogörelse för SSB:s motionsutbud för ökad arbetshälsa.

– Jag motionerar fortfarande en del, men även bänkidrott har börjat intressera mig genom sporter som ishockey och formel 1, erkänner Nyman.

Skidåkning, tennis och squash är också bekanta sporter för denne energiske man.

text: Pekka Karppanen foto: Sampsa Sihvola.

Yhteistyöllä eteenpäin

Robert Nyman tuntee logistiikka-alan ja tietää uuden työnsä, Suomen Konepäällystöliiton (SKL) toiminnanjohtajan tehtävät haasteelliseksi. Hän korostaa työntekijöiden turvallisuuden, viihtyvyyden ja hyvinvoinnin merkitystä.

Merenkulku alkoi kiinnostaa Nymania jo hänen opiskellessaan Åbo Akademissa, jossa muun muassa kuljetus-, meri- ja työoikeuden tuottivat hyvät valmiudet tulevalle uralle. Lasti-

vahingot ja niiden torjunta, yhteinen haveri ja muut asiat tulivat tutuiksi vakuutuspuolella. Ura jatkui logistiikan parissa.

– Työmarkkinajärjestöistä ja niiden johtotehtävistä on paljon kokemusta, myös kansainvälisestä toiminnasta.

SKL:n työkenttä on vaativa, jäseniä on sekä maa- että meripuolella monenlaisissa tehtävissä, Robert Nyman mietti. Hyvin monet Konepäällystöliiton jäsenet työskentelevät huoltovarmuuden kannalta tärkeissä tehtävissä, ja työllisyystilanne on hyvä. Nyman on ehtinyt hyvin perehtyä asioihin, vaikka aloitti vasta syyskuun alussa.

Robert Nymanin mukaan merenkulkijoiden työllisyydestä pitää huolehtia ja pyrkiä siihen, että pätevää väkeä kouluttautuu alalle.

– Liitolla on loistava henkilökunta. Ammattitaitoa ja asiantuntemusta riittää ja sitä myös jaetaan, Nyman kehui.

Hän on selkeästi päättänyt hankkia kaiken mahdollisen tiedon, ja jopa liittynyt merimiesten suurimpaan ja kiivaimpaan Facebook -ryhmään, jossa asioista puhutaan arkailematta.

Työllisyydestä pitää huolehtia

Robert Nyman tukee järjestöjen yhteisiä rekrytointihankkeita.

– Yhteiskunta tukee merenkulkua melko paljon. Meidän kaikkien toimijoiden tulee pyrkiä siihen, että lisää pätevää väkeä kouluttautuu alalle, ja että heille riittää töitä, hän painotti.

Yhteistyö ja -ymmärrys merenkulun järjestöjen välillä ovat tärkeitä. Ala on kansainvälinen ja työtä riittää muuttuvien määräysten myötä.

– Merenkulussa, kuten monella muullakin alalla, pohjoismainen yhteisyö on aktiivista. Meillä on paljon yhteistä ja yhdessä Pohjoismaat muodostavat hieman suuremman koalition, Nyman totesi.

Entisenä yleisurheilijana toivoo hän merenkulkijoiden huolehtivan myös kunnostaan. Hän on selvästi mielissään saatuaan lyhyen selostuksen MEPAn liikunnallisesta työhyvinvoinnin tarjonnasta.

– Itse liikun edelleen jonkin verran, vaikka penkkiurheilukin on jääkiekon ja Formula ykkösten myötä alkanut kiinnostaa, Nyman totesi.

Energiselle miehelle myös hiihto, tennis ja squash ovat tuttuja. ò

Sellupaalin väännön Suomen mestaruus

MEPAn toimitusjohtaja edusti merenkulkijoita ja selvisi välieriin.

merikapteeni carl - gustav walldénin ideoima tapahtuma ja meripäivänäytelmä vetivät Merikeskus Vellamon auditorion lähes täyteen. Pitkin kevättä järjestetyistä harjoituksista karsiutui lauantain loppukilpailuun kahdeksan vääntäjää.

200 -kiloisen paalin väänsi finaalissa maaliin nopeimmin Mika Mantere, jolle oikeus- ja työministeri Jari Lindström luovutti palkinnoksi perinteisen ahtauskoukun. MEPAn Sampsa Sihvola putosi välierässä paalin kaaduttua.

Kilpailu oli osa Walldénin kirjoittamaa ja Henri Saaraisen ohjaamaa näytelmää, jonka aihe oli 1950 -luvun työ satamassa ja laivoilla, merimiehet, satamajätkät ja ahtaajanaiset sekä synti. Walldén halusi nostaa ahtaajien arvostusta tällä hienolla musiikkipitoisella näytelmällä.

Vellamon auditoriossa oli runsaslukuisen yleisön ja paalinvääntäjien lisäksi kolmisenkymmentä näyttelijää ja muusikkoa. Kantaesityksen jälkeen näytelmää esitettiin ravintola Kairossa nimellä Satamajätkien varjot.

Video paalinväännön finaalista MEPA YouTube -kanavalla

FM i vridning av pappersmassabalar

SSB:s vd representerade sjöfararna och tog sig till semifinal.

evenemanget , tillika havsdagspjäsen , som sjökapten Carl-Gustav Walldén kläckte idén till fyllde nästan hela Maritimcentret Vellamos auditorium. Genom de träningar som man anordnat under våren hade åtta vridare kvalat in till lördagens sluttävling.

I finalen var Mika Mantere allra snabbast att vrida den 200 kg tunga balen i mål. Justitie- och arbetsminister Jari Lindström överlämnade priset: en traditionell grips. SSB:s Sampsa Sihvola föll bort i semifinalen när balen välte.

Tävlingen ingick i en pjäs skriven av Walldén och regisserad av Henri Saarainen. Pjäsen handlar om arbetet i hamnen och ombord på 1950-talet: sjömännen, hamnarbetarna, stuverikvinnorna och synden. Med denna fina musikfyllda föreställning ville Walldén göra stuveriarbetarna mera uppskattade.

I Vellamos auditorium fanns förutom den stora publiken och balvändarna ett trettiotal skådespelare och musiker. Efter urpremiären visades pjäsen på restaurang Kairo under namnet Satamajätkien varjot (Hamnarbetarnas skuggor).

På SSB:s YouTube-kanal finns en film från finalen i balvändning

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

→ Työ- ja oikeusministeri Jari Lindströmluovutti sellupaalin väännön Suomen mestarille Mika

Mantereelle ahtauskoukun. Oikealla tapahtuman organisoinut merikapteeni Car-Gustaf Walldén.

→ Walldén valitsi

Vellamon finaaliin kahdeksan paalinvääntäjää.

→ Merikapteeni Car-Gustaf Walldénin musiikkipitoinen näytelmä teki kunniaa ahtaajien ammattikunnalle.

← Välierässä kohtasivat

Ibrahem Fawzi ja Mika

Mantere. Markku Labbas

juonsi kilpailua. Eero

Iivari toimi tuomarina.

Merimieskahvit kantasatamassa

Kotkan meripäiviä vietettiin Sapokan alueella, mutta lauantain kahvit juotiin perinteisesti tutuilla kulmilla. Parisenkymmentä skönäriä kokoontui ravintola Laakonkiin.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Raimo Lappalainen

Tänä vuonna Patu Patanen osallistui vain meripäivien avajaisparaatiin eikä hinauttanut maineikasta museoalustaan S/S Hyökyä Haminasta Kotkaan.

– Ihmis- ja rahavirrat kulkevat nyt toisilla rannoilla. Toiminta täällä Kantasatamassa olisi ollut rankasti tappiollista, kertoi Patu samalla pahoitellen, ettei voinut isännöidä kympin kahveja.

Merikeskus Vellamon ravintolan teras-

sille tuli silti väkeä läheltä ja kaukaa. Ilma oli hyvä, ja meren äärellä oli mukava muistella vanhoja seilauksia.

– Onhan täällä aina muutama tuttu mukana, vaikka joukko harvenee joka kerralla, totesi Heinävedeltä saapunut jokavuotinen Kotkan kävijä Masa Saukkonen

Tietoa tapaamisesta jaettiin lähinnä Facebookissa, jonne on liittynyt varsin paljon varttuneempiakin merenkulkijoita. Kaikki eivät päässeet paikalle, mutta

ahkera somettaja Heikki Kaasalainen ehti varsin nopeasti päivittää skönäriryhmään kuvia ja tunnelmia, jotka keräsivät nopeasti tykkäyksiä.

MEPAlla ei tänä vuonna ollut näyttelyä, mutta kulttuuritarjonnasta vastasi merikapteeni Carl-Gustav Walldén, jonka näytelmää monet merimieskahveille osallistuneet lähtivät seuraamaan. ò

Ravintola Laakongin terassilla muisteltiin Kotkan kantasataman meininkiä vanhoina hyvinä aikoina.

Sampsa valmistautui sellupaalin vääntöön. Make ja Masa vaihtoivat kuulumisia ja Roope tähyili tuttuja.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Kaapelinmitta kaakkoon

Maineikas merimiesravintola Salve on muuttanut Helsingin Hietalahdessa risteyksen toiselle puolelle. Meininki, menu ja miljöö siirrettiin vanhasta paikasta uusiin tiloihin.

Salve on nyt entistä ravintolaa suurempi ja keittiökin on tilavampi. Henkilökunta siirtyi mukana, joten merenkulkijoiden suosimat silakat ja Salven pannu varmasti maistuvat yhtä hyvältä kuin ennenkin.

– Kaikki rekvisiitta ja irtaimisto, mitä järkevästi saatiin irti, otettiin mukaan. Tänne uuteen paikkaan teetettiin puulattia, ravintolapäällikkö Antti Riit´aho kertoi.

Vanhassa ravintolassa oli 75 paikkaa, uudessa on 130. Sisään pääsee sekä S -Marketin ja parkkihallin puolelta että pääovesta. Ikkunoista näkee telakalle ja rantaan.

Uutta ravintolassa on Galleria Ortonin kanssa yhteistyössä rakennettu taideseinä, johon tulee esille Salven asiakaskuntaan kuuluneiden edesmenneiden taiteilijoiden töitä. Vanha ilmapiiri halutaan kuitenkin säilyttää.

– Merimiehet ovat aina tervetulleita. Ja helmikuun perinteinen merimiesilta järjestetään jatkossakin, Antti Riit´aho lupasi.

Vapaavahdin vierailun aikana Salve oli ensimmäistä viikkoa auki ja paikka tupaten täynnä, joten sisäkuvia ei kehdannut ottaa. Kannattaa tulla itse paikan päälle! ò

Salve muutti Hietalahdessa risteyksen toiselle puolelle. Irtaimisto, taulut ja muu rekvisiitta siirtyivät mukana.

Merihistoriaa ja -taisteluja

Paikalliset merimiehet avustavat pienoismallien rakentamisessa Kreetan merenkulkumuseossa Haniassa.

tekijät ja kuvat: Sakari Karttunen

Mikä ihmeen Hania? Sana oli kummitellut vuosikymmenet etelänmatkojen ilmoittelussa. Yksioikoinen johtopäätökseni oli ollut, että paikka on tavanomainen rantalomailijoiden turistirysä rättipuoteineen ja ”My friend, special price for you” -huutelijoineen. Mutta kuinka maailmankiertäjälle Haniassa kävikään? Turpiin tuli, nimittäin ennakkoluuloille.

Kreikkaan kuuluvan Kreetan saaren pohjoisrannan 60.000 asukkaan Hania (Chania, Xania) osoittautui yli 4.000 vuotta vanhaksi historian aarreaitaksi. Minolaiset, doorilaiset, roomalaiset, Bysantin satraapit, Venetsian merenkävijät, Turkin sulttaanit ja vieläpä II maailmansodan saksalaisnatsit ovat lyöneet leimansa Haniankin olemukseen. Mutta vanhalle messikallelle yllätys ylitse muiden löytyi Venetsialaissataman linnoituksesta, jossa vuodesta 1973 lähtien on toiminut Kreetan merenkulkumuseo. Se on Kreikan toiseksi tärkein, ykkönen on Pireuksessa.

Opetus: kun olet menossa mihin tahansa merenrantakaupunkiin, niin ota selvää jo etukäteen, onko siellä merenkulkumuseo.

– Takanamme ei ole valtio eikä säätiö, vaan ylläpitomme on lahjoitusten, pääsylipputulojen, vapaaehtoisuuden ja erilaisten tavaroiden myynnin varassa, ker-

toi museon johtaja, kommodori Petrakis Manolis.

– Onhan meillä taloudellisia vaikeuksia. Mutta joukko vapaaehtoisia, taitavakätisiä entisiä merimiehiä tulee museolle joka päivä tekemään laivojen pienoismalleja. Museoon tutustuu joka vuosi noin 40 000 kävijää. He tulevat ympäri maailman, mutta erityisesti ovat edustettuina

australialaiset ja uusiseelantilaiset; heitä kiinnostaa vuoden 1943 Kreetan meritaistelua kuvaava perusteellinen näytteillepano, sanoi kommodori Manolis.

Kreetan meritaistelu käytiin liittoutuneiden laivaston pelastaessa saarelle jääneet, saksalaisten saartamat, puutteellisesti aseistetut aussit ja uusiseelantilaiset.

Merihistoriasta simpukankuoriin

Museon esineistö on jaettu teemoittain seitsemään eri huoneeseen. Kunkin osaston oven päällä on englanninkielinen nimikyltti. Sisääntuloaulan aihe on Symbols; tulija toivotetaan tervetulleeksi lipuin, veistoksin, vaakunoin, kartoin, kirjoin ja navigointivälinein sekä muun monenkirjavan esineistön välityksellä.

Seuraavan tilan otsikkona on Venetian Occupation (1204–1669). Venetsialaisajasta kertoo muun muassa viiden neliömetrin suuruinen Hanian pienoismalli linnoituksineen, torneineen ja suojamuureineen, jotka suurelta osin kuuluvat tänäänkin kaupungin visualiseen ilmeeseen.

Merenkulkumuseo on myös merisotamuseo, sillä Kreetan keskeisestä sijainnista johtuen saari ympäristöineen on aina ollut altis sotaisille koitoksille. Siitä kertovat teemahuoneet Balkan Wars 1912 –1913 ja Independence Struggle 1821. Toisen kerroksen aula on omistettu 20:lle II maailmansodan aikaisen sotalaivan pienoismallille ja muulle merisotarekvisiitalle. Haniassa on toisaalla myös varsinainen sotamuseo.

Kreetalaiset ovat kautta vuosisatojen olleet itsenäisyyden ja itsepäisyyden lipunkantajia. Ei ihme, että turkkilaisia vastaan käytyjen kapinoiden ja Kreikan kansannousujen kehto on usein ollut Kreeta. 1900-luvun alun taistelusta kertovat käsiaseet, sota-alusten pienoismallit, ammukset ja kuvamateriaali. 1800-luvun taiste-

lun merkkipaaluna voidaan pitää Kreikan länsirannikolla käytyä Navarinon meritaistelua vuonna 1827. Tuolloin brittiläis-ranskalais-venäläinen laivasto teki lopun Turkin meriherruudesta. Se oli viimeinen suuri meritaistelu, joka käytiin yksinomaan purjelaivoilla.

Bysantine Period -huoneen seinällä on havainnekuva 47 vesikulkuvälineestä 6000 vuoden ajalta. Historia alkaa yksipuisesta, koverretusta ruuhesta ja päättyy 1960-luvun konttilaivaan. Bysanttilai-

Merenkulkumuseo on myös merisotamuseo. Kreetan keskeisestä sijainnista johtuen saari ympäristöineen on aina ollut altis sotaisille koitoksille.

sajasta kertovan materiaalin ohessa näytteillä on upeasta koostettu, jopa tuhannen laiva-aiheisen postimerkin näyttely. Suomesta on mukana höyrylaiva Nikolai ja siipirataslaiva – kuubalaisiin merkkeihin sijoitettuina!

Brontze Age -näyttely paneutuu Kreetan historiaan minolaisesta kulttuurista (Euroopan ensimmäinen korkeakulttuuri)

ja Kreikan asutushistoriasta lähtien nykyaikaan – merenkulkua unohtamatta.

Viimeinen huone: Shell Exhibition. 63 noin metrin pituista hyllyä ovat täynnä simpukankuoria, kotiloita, meritähtiä, merihevosia ja kilpikonnan panssareita sekä muuta vastaavaa. Esineitä on tuhansia. Kokoelmasta olisi kateellinen mikä hyvänsä luonnontieteellinen museo.

Summa summarum

Kreetan merenkulkumuseo on ehdottomasti käynnin arvoinen, vaikka se poikkeaakin tavanomaisista. Tämän päivän kauppamerenkulusta siellä kerrotaan vain vähän. Päähuomio on historiassa, sodissa ja meritaisteluissa. Museo on täydellinen vastakohta Vapaavahdissa esitellylle Helsingørin merenkulkumuseolle, jossa ykköskorokkeelle on nostettu merenkulkija itse. Mutta siinähän merenkulkumuseoiden viehätys piilee: jokainen museo on itsensä näköinen ja aina yhtä mielenkiintoinen kuin aiemmin nähdyt.

Museoon kuuluu myös muinaisista laivanrakennustekniikoista kertova näyttely. Se sijaitsee vanhassa laivojen huoltorakennuksessa aivan Venetsialaissataman kaukaisimmassa poukamassa, vastapäätä länsirannan merimuseota. Pakollinen kohde on myös minolaislaivan tarkka kopio turistien suosiman rantakadun varrella.

Jos lähdet huilimaan etelään, niin suositan Haniaa. Sesonkilennot alkavat huhtikuun alussa ja päättyvät syys–lokakuussa. ò

Merenkulkumuseon johtaja, Commodore (eng) H.N. (ret) Petrakis Manolis sanoi muistelevansa lämmöllä nuoruutensa laivastovierailua Helsinkiin: -Se oli hienoa aikaa. Saimme siellä paljon hyviä ystäviä, niin tyttöjä kuin poikia.

Sisänäkymä sotalaivasta: ”Destroyer Helmsman on duty”.

Dispansseja

suomen eduskunta sääti merenkulun veronhuojennuslain vuonna 1970. Yritykset saivat päättää, maksavatko voitoistaan veroa yhteiskunnalle vai investoivatko saman rahamäärän uuteen valtamerilaivaan.

Nykypolvelle tiedoksi, että tuohon aikaan Suomessa yritykset maksoivat oikeasti veroja kansalaisten hyvinvoinnin kohentamiseksi. Jos oli suunnitteilla ulkomaankauppoja, Suomen Pankilta oli saatava lupa rahansiirtoon. Jotkin laivatilaukset hiipuivat, kun ei saatu lupaa maksaa maailmalle laivan hintaa. Tuohon aikaan Suomen Pankki tuskin olisi kovin suopeasti suhtautunut anomuksiin, joissa satoja miljardeja olisi haluttu siirtää veroparatiiseihin veronmaksun välttämiseksi.

Nykyisinhän on erilaista: on säädetty yrityksille veroprosentti ja lukuisa määrä keinoja, millä nämä voivat välttyä auttamasta ”Suomea nousuun”.

Merenkulun veronhuojennuslain ansiosta tilattiin lähes sata uudisrakennusta Suomen lipun alle. Samalla vanhoja surmanloukkuja myytin pois. Redari Ilmari Tuuli myi Kreikkaan 1974 viimeisen höyrylaivansa NARVI. Viimeinen rahtihöyry Suomessa, ehkäpä Pohjoismaissakin.

aina ei muisteta antaa kiitosta varustamoiden henkilöstöosastoille uudisrakennusten miehittämisistä. Koska telakoilta valmistui enemmän lai-

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle.

voja, kuin kouluista päteviä merenkulkijoita, päätyi viranomainen myöntämään erivapauksia eli dispansseja perämiehille ja konemestareille. Vaikkei pestatessa ollut esittää toimeen vaadittavaa pätevyyttä, saattoi jobin saada dispanssilla. Silti ei ollut harvinaista,

Veronhuojennuslain ansiosta tilattiin lähes sata uudisrakennusta .

että isoja laivoja ajettiin kahden perämiehen tai kahden konemestarin voimin. Päälliköiden ja radiosähköttäjien pätevyyksistä ei erivapauksia myönnetty. Oma työpaikkani oli jo jonkin aikaa tehnyt matkaa kahden konemestarin valvonnassa. Laiva oli rahdattu reitille Leningradista Suomen kautta Keski-Eurooppaan ja Amerikan länsirannikolle Vancouveriin ja vielä vähän pohjoisemmaksikin. Konehuoneessa ei ollut automatiikkaa, joten mestarit ajoivat 6-6 vahtia. Niinpä ilahduttikin, kun laivalle lähetettiin kolmas mestari ja siltä osin koneessa päästiin normaaliin kahdeksan tunnin työpäivään. Tulokas oli koulussa opiskellut teoriaa dispanssin verran, mutta seilausta puuttui.

Ensimmäistä kertaa oli nyt ruokapöytä valtamerilaivan päällystömessissä. Niinpä ei ihmetelty, vaikka tulokas olikin aluksi sangen vähäsanainen.

Uuden kolmosen ensimmäinen stoptörni oli aiheuttanut hämminkiä. Siiffi oli herkistynyt hytissään ihmettelemän paineilmakompressorin pitkäaikaista jurnutusta ja ottautunut konehuoneeseen tutkimaan syytä. Pääkoneen startti-ilmasäiliön ilmanpainemittari oli pitkälti punaisella, varoventtiili ei toiminut ja kompressori puski pönttöön lisää ilmaa. Säiliö oli toista metriä korkea ja muutaman metrin pituinen. Siiffi arveli meille maallikoille, että säiliön pamahdus olisi viennyt mennessään koko ahteritorpan.

atlanttia ylitettäessä herätti hämmennystä havainnot dispanssimiehen omaperäisestä perehtymisestä konehuoneeseen: ”tökki joitakin satunnaisia painokytkimiä ohikulkiessaan”. ”Pyöritteli venttiiliä putken kyljessä auki ja kiinni”. ”Kuljeskeli ympäriinsä, eikä puhunut mitään”.

Noihin aikoihin oli arkea konestopit, jotka olivat suunniteltuja tai suunnittelemattomia. Panaman kanavan jälkeen tuli jälkimmäinen. Pääkone pysähtyi omia aikojaan. Päivän ajan koko koneporukka etsi syytä. Lopulta hoksattiin pyöritellä auki jokin putkiston venttiili ja niin matka taas jatkui. Suljettu venttiili oli normaalisti aina auki. Konestoppi alkoi kolmosen vahdin aikaan, joten sinne suuntaan sulkemisepäilys suuntautui.

Ensimmäinen Amerikan satama oli Acajutla San Salvadorissa. Maanantaina aamuyöllä ankkuroiduttiin redille odottamaan laituripaikka. Kipinän jaettua rahat päällikkö järjesti laivaväelle päivittäisen venekuljetuksen maihin. Dispanssimieskin lähti muiden mukana, muttei iltakyydillä palannut laivalle.

Seuraavina päivinä maissakäyneet kertoivat satunnaisesti nähneensä kadonnutta mestaria kujilla. Rahaa ja tupakkaa vaille oli ollut, olutkin maistui. Ainahan laivatoveria hädässä autettiin. Tupakat oli loppunut, kun joku paikallinen oli varastanut mel-

kein täyden askin. Tupakka-askin varkaus oli selvinnyt, selosti kolmonen: ”Aamulla sotilasosasto retuutti tupakkarosvoa torille. Lippu liehui ja rummut pärisi. Kuorma-auton nosturiin ruvettiin köysisilmukkaa solmimaan. Ei auttanut, vaikka rosvo yritti kyynelsilmin tarjota askia takaisin. Hiabilla hirtettiin.”

Maissakäyneet kertoivat satunnaisesti nähneensä kadonnutta

mestaria kujilla .

laituriin päästiin myöhään torstaina. Perjantaiaamuna seisoskelin venekannella ja seurasin katseella laivaa lähestyvää auringonpunaamaa kolmosta. Vaatetuksena pelkästään lyhyet vaaleat alushousut mahanalustan peittona. Jaloissa läpsyivät muoviset vihreät kusiluistimet.

Mestarilla ei enää riittänyt resursseja laivatöihin. Viikon päästä laiva poikkesi Los Angelesissa. Uusi konekolmonen oli laiturilla odottelemassa ja edeltäjä siirtyi ulosmaksun saaneena laiturille. Ei riittänyt saldo omaan ja tilalle tulleen lentolippuihin; osa meni meni firman piikkiin.

Viime vuosien nostalgiaristeilyillä on muisteltu tupakkavarkaan kohtaloa. Joku muistaa tapahtuman totena. Joku toinen keksittynä juttuna, jolla saisi pummatuksi tupakkaa ja juotavaa: ”Kolmosellahan oli kotona kuorma-auto ja siinä hiiappi-nosturi”.

Ehkäpä veronhuojennuslain laatijoinakin oli ollut dispanssiväkeä: lähes kaikki uudisrakennukset oli myyty halvalla ulkomaille seuraavaan vuosikymmeneen mennessä. Suomeen jäi vain työttömiä merenkulkijoita ja tappiot veronmaksajille. ò

KUUDES NOSTALGIARISTEILY SEN TODISTI:

Nielsenin henki elää yhä vahvana

Vaikka Oy Henry Nielsen Ab -varustamoa ei ole enää ollut olemassa pariinkymmeneen vuoteen, niin 150 ”nilsua” kokoontui jälleen syyskuussa tapaamaan vanhoja seilauskavereita ja muistelemaan syvien vesien ikimuistoisia elämyksiä.

teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

Miten nostalgiaristeily oikein on mahdollista pitää ja vieläpä kuudennen kerran? Ei tällaista yhteishenkeä muuten enää Suomessa ole, ihmetteli merikapteeni Jukka P. Heinonenkin ms Mariellan buffet-aamiaisella. Oli käyty kääntymässä Tukholmassa, seurusteltu tiiviisti kaksi iltamyöhää ja Helsinki alkoi siintää.

Kokki Matti Pilhjärtan tunnustus kertoo olennaisimman: -Nielsen oli paras firma, jossa ikinä olen ollut töissä. Siellä homma toimi, koko henkilökunta oli hyvä ja meininki oli reilua kautta linjan.

Tuskinpa Matin mielipide olisi herättänyt osanottajajoukossa yhtäkään

soraääntä. Nielsenin laivoissa oli oltu yhtä jengiä junkista kippariin, moottorimiehestä chieffiin, kallesta stujuun, ja mitä kaikkia jobeja sitä Nielsenin laivoilla olikaan ollut. Kipinää, villeä, pumppua, sorvia, sähköä, kauhaa, säkää… Kun näinkin suuri joukko ikääntymisestään huolimatta kokoontua yh-

Syvien vesien seiloreita Svea-mamman pyykkivesillä: Litalla maailman ympäri seilannut III konemestari Matti Viita (oik.)tapasi risteilyllä Matti Myllyn ensi kertaa sitten White Rose -aikojen. ”Salakuljetuslaiva” Tebo Olympian jälkeen Kai Virkelä siirtyi pitkille linjoille. Monsunin ja ja Narain jälkeen hän jätti Kotka Rosen II konemestarina 1986. Moottorimies Veijo Punnosella oli jo konemestarin paperit, kun Tebonian konepäällikkö Pekka Kivistö patisti hänet seilaamaan praktiikat. Veijo pääsi dispanssilla suoraan konekakkoseksi David Salmaniin ja jäi Sallasta vuosi ennen laivan paloa. Matruusi Kari Kaarnila seilasi Nielsenillä neljä vuotta laivoinaan Mistral, Monsun ja Kelo.

teen aina uudestaan, on kysymys yhteishengestä, todellisesta elämän voimavarasta.

Nielsenin hengen olivat aikoinaan aistineet hengenmiehetkin. Risteilylle osallistui näet kolme entistä merimiespappia: Jarmo Kökkö, Kaarlo Kalliala ja Kaj Engström. Tai eivät he entisiä ole. Heihin pätee sanonta: kerran merimiespappi, aina merimiespappi. Mukana oli myös toimittaja Paavo Tukkimäki, teologi hänkin.

Nilsut jos mitkä olivat varsinaisia seitsemän meren seiloreita. Papitkin olivat työssään huomanneet, että he olivat aivan erityistä porukkaa.

– Syvien vesien kyntäjistä – jotka pääosin tulivat Nielsenin laivoista –oli maailmalla kaikki turha hioutunut pois, kun taas pesuvesillä seilanneet

olivat olleet koko ajan kotimaan vaikutuspiirissä. Nilsuilla oli kirkolla hyvä maine, Kaarlo vakuutti. Jarmo yhtyi empimättä kollegansa sanoihin.

Pappien mukaantulo arvostettiin korkealle. Itse asiassa risteilyn päivämäärä lyötiin lukkoon vasta, kun Kaarlon kalenterista oli löytynyt kolme peräkkäistä buukkaamatonta päivää.

Nostalgiaristeilyn primus motorina toimi jälleen rutinoidusti merikapteeni Jukka ”Wintiö” Vanhanen. Ja kuten aina, risteily onnistui 100-prosenttisesti – ellei oteta huomioon matkatoimiston mokailua matkalippujen jaossa. –Porukalla oli intoa ja kuntoa ja hieman janoakin, mutta vain sopivassa pikku vihneessä, Wintiö sanaili.

Hän piti sekä Mepan että Merimieskirkon palveluja hakurahtiliikenteen

Kerran Wintiö, aina Wintiö. Nilsut luottavat, että merikapteeni Jukka Vanhanen tarttuu jälleen kerran ruoriin ja kipparoi heille Henry Nielsen Nostalgia 7:n toukokuussa 2018.

laivoille ensiarvoisena. -Jos maakirkko saataisiin samalle akselille merimieskirkon kanssa, niin 110 % suomalaisista kävisi kirkossa, Wintiö lohkaisi.

Parin päivän ajan tämän kirjoittajalla oli tilaisuus kuunnella vuosikymmenten takaisia tarinoita henkilökohtaisista kokemuksista ja ulkoisista tapahtumista, jotka nykymaailman

Merimiespapit Jarmo Kökkö (vas) ja Kaarlo Kalliala joutuivat nostalgioiden lomassa valmistelemaan tulevia diakoniapäiviä. Teemoina oli mm. lastensuojelu, vanhustenhoito, kustannusleikkaukset, eutanasia, terveydenhoidon kokonaiskustannukset.

vinkkelistä katsottuna hipoivat joskus uskottavuuden rajoja. Oli 150 merenkulkijaa, olisi ollut myös 150 tarinankertojaa. Puolentoista päivän aikana tämän kirjoittajalla oli tilaisuus kuulla heistä vain murto-osaa.

Risteilyllä mukana ollut radiosähköttäjä Timo Sylvänne on kirjannut omia kokemuksiaan puolisataa kappaletta. Niitä on ollut luettavissa Vapaavahdista ja edelleen Äänimerestä www.aanimeri.fi. Sieltä löytyy myös iso, koko ajan kasvava Merimiesjuttufoorumi.

Suusanalliset kertomukset elävät ehkä muutaman vuosikymmenen. Ajan myötä ne muuntuvat ja katoavat sitten lopullisesti – ellei niitä ole kirjattu muistiin. Kuinkahan paljon 100 vuoden päästä tiedettäisiin vaikkapa Bangkokin sataman 1950-luvun viihdepuolesta, ellei ensi reissullaan ollut nuori

tanskalaisjunkki olisi pitänyt päiväkirjaa laivansa iloisista illoista ja öistä. Kirja on nyt yksi Helsingörin merenkulkumuseon aarteista.

Vieläkö tavataan?

Nielsenin ensimmäinen nostalgiaristeily järjestettiin vuonna 2003, kun varustamon perustamisesta oli kulunut 80 vuotta. Tapaavatko nilsut jälleen kahden vuoden päästä eli jo seitsemännen kerran?

-Niin ne mulle sano, vastasi Wintiö ja viittasi siihen, että porukat odottavat jälleen hänen panostaan tapahtuman junailussa.

PS

Oy Henry Nielsen Ab -varustamon monivaiheinen historia 1923 – 1995 on luettavissa Äänimerestä tai googlaamalla varustamon nimi. Mainit-

Suusanalliset kertomukset elävät ehkä muutaman vuosikymmenen

takoon, että Oy Henry Nielsen Ab oli vuodesta 1977 vuosikymmenen vaihteeseen saakka maamme suurin varustamo. Laivoja oli tuolloin 21, joiden yhteinen bruttovetoisuus oli 424 334 ja kantavuus 731 742. Enemmän laivoja oli Effoalla (33) Finnlines´lla (32), mutta tonnistoltaan ne jäivät kauaksi Nielsenistä.

Varustamon perustajan, tanskalaisen Henry Nielsenin (1892 – 1961) poismenon jälkeen yhtiön omistus säilyi suvussa, Berndt ja Iris Nielsenin perheellä. Iris oli Henryn sukua ”väärän koivun kautta”, ja Henry Nielsen oli adoptoinut Berndtin. Omia lapsia Henryllä ei ollut. Vuonna 1972 toimitusjohtaja Berndt Aminoff (1929 – 1982) uudisti organisaation ja varustamon nousukiito alkoi. Berndt Nielsenin otettua johdon omiin käsiinsä alkoi yhtiön alasajo. Yksi syy oli se, että teollisuusfirmat myivät aluksensa, joiden hoitovarustamona Nielsen oli toiminut. Varustamon loppu oli ovella, kun sen viimeisen laivan, mt Tebo Olympian, yt-neuvottelut käynnistettiin 1995. ò

Seurustelupöydän juttumestarina toimi Veli-Matti Kiiski ja kuulijoina Tarja Malja-Kuusinen (oik.), Jukka P. Heinonen, Markku Qvist, Jouni Kuusinen ja Tarja Qvist.

Matti Pilhjärta tuli Solanoon, kokkasi Kelossa ja jäi pois Narailta Hawaijilla 1986. Mepan Singaporen kirjastonvaihdoista tuli luetuksi kaikki Päätalot. Matilla oli tuplanostalgiat - hän työskenteli 1986–2000 Mariellalla, josta jäi eläkkeelle.

Henry Nielsenin konttorin kolme elävää legendaa: merihenkilöstöpäällikkö Pentti Ojamies (vas), laivanselvitysvirkailija Asta Ruohonen sekä tarkastaja, apulaisjohtaja Olavi Louna. Vihdoinkin oli tilaisuus kysyä, mihin aikansa suurin ja kaunein varustamo oikein kompastui. (Ks. artikkelin lopussa oleva PS).

GE lunchen lockade närmare 20 deltagare på Nordsjö Sjömanscenter.

GE:s sjömansträffar och luncher

På Nordsjö sjömanscenter mindes man 1990-talets kylfartyg.

text: Pekka Karppanen foto: Sampsa Sihvola.

Sjöfararna som har jobbat på Gustaf Erikson har hållit kontakten och sparat minnessaker, historier och foton från det legendariska rederiets verksamhet. Under det gångna året har man ordnat lunchträffar i Mariehamn, Åbo och Helsingfors.

Den 7 september hölls det träffar i både Mariehamn och Helsingfors, som lockade närmare 20 deltagare vardera. På Nordsjö Sjömanscenter avnjöt man Kalevi Utriainens underbara laxsoppa.

Efter maten höll Pekka Karppanen och Kurt Winqvist ett föredrag om GE-rederi-

ets kylfartyg på 1990-talet. De gick även igenom reefer-trafiken från 90-talet och fram till i dag.

– GE-sjömännen håller kontakten med varandra. Inte undra på, då rederiet, fartygen och besättningarna var av högsta klass. Minnen finns det gott om och här på fastlandet pratar vi om dem i Åbo nästa gång, sade Johan Lindberg.

I Mariehamn hålls det regelbundna lunchträffar. På fastlandet försöker man ordna tre–fyra träffar om året.

Pekka Karppanen och Kurt Winqvist höll ett föredrag om GE-rederiets kylfartyg på 1990-talet.

De traditionella kylfartygen minskar

Gustaf Erikson hade ett stort tonnage på 1990-talet. text: Pekka Karppanen, foto: Gustaf Erikson broschyr 1991

Efter segelskeppens tid profilerade sig GE som ett kylfartygsrederi och fick verksamheten att löna sig genom utflaggningar i slutet av 1980-talet. Det var högkonjunktur och man trodde på en ökning av kyltransporterna i och med det allt öppnare östblocket och den växande asiatiska marknaden.

GE ökade samarbetet med Lauritzen och beställde 20 kylfartyg från Norge. Investerarkonsortiet bestod av bland andra Hollming, Schaumann och Effoa. En annan viktig aktör var den förfinskade norske investeraren Thor Rønhovde. Om man räknar in de fyra roro-fartygen som beställdes samtidigt uppgick det totala värdet till 2 miljarder mark.

Till slut kom GE att förvalta 13 nya och på grund av ägararrangemang ett par äldre reefers, som gick i Lauritzens pooltrafik. Samtidigt gjorde man sig av med sina gamla, mindre kylfartyg.

I början av 90-talet skötte GE bemanningen av ett tjugotal fartyg.

Vanligare med kyltransportcontainrar

Länderna i östblocket ökade trots allt inte kyltransporterna, tvärtom försåg de marknaden med billigt tonnage. Dessutom skaffade även övriga operatörer nybyggen. Vid samma tidpunkt började man övergå till att transportera gods i containrar och EU:s bananoch äppelkvoter fick effekt. Fraktinkomsterna sjönk och investerarna fick penningbekymmer.

En del av de nya kylfartygen hamnade i bankens ägo. Navicon Ltd fungerade som korrespondentrederi, men GE skötte fortfarande bemanningen

hela decenniet ut. På 2000-talet försvann även det sista kylfartyget ur GE:s bemanning.

Numera transporteras kylgods till stor del i containrar. I världens största containerfartyg, som tillhör Maersk, finns kopplingar till 3 400 kylcontainrar. Vissa reefer-operatörer, t.ex. holländska Seatrade, opererar med specialbyggda kylcontainerfartyg.

Fartygen i pingvinklassen (266 000 cft), som ingick i GE:s förvaltning, seglar fortfarande – främst opererade av bolaget Green Reefers. Av fartygen i kejsarpingvinklassen (400 000 cft) kördes Lapponian Reefer till skrotstranden Alang i augusti. Övriga trafikerar för Chiquita och Star Reefers. ò

Jälleen kerran alpinistit kutsukirjeen saivat

Jäi unholaan säryt, kivut ja vaivat

Nyt Skönärit tulemaan ja vanhoja tuttuja tapaamaan

Crewlistamme joukko on harventunut

Jotkut lautturi on taas mukaan kutsunut

Me muut nautimme elon maljasta

Tulemme huppeliin parista kaljasta

Ja laulamme, nauramme hoilaamme näin

Skypilotin paatti viel edessäpäin

Ja taas sama facta:

Navigare necesse est vivere non est necesse

Juhani Reingoldtin perinteinen runo: Finnalpini-kerhon meeting 3-5.8.2016 Kemiönsaari

Merimiehiä nostalgiatunnelmissa

Kemiönsaaressa muisteltiin Välimeren linjoja ja paperilasteja Bilbaoon.

finnalpino - laivan merenkulkijat ovat järjestäneet tapaamisia säännöllisesti. Elokuun alussa kokoonnuttiin Oiva Romun mökillä Kemiönsaaressa. Toistakymmentä alpinistia muisteli vanhoja seilauksia ja päivitti tuttujen skönöjen kuulumiset.

Laivan tiivis porukka hitsaantui yhteen vuonna 1972 rakennetussa Finnalpinossa, joka oli loppuvaiheessa Nesteen omistuksessa ja myytiin 1983 Kanadaan. Ensimmäisessä, vuonna 1958 ra-

kennetussa Finnalpinossa ei ollut kerhoa, mutta toimintaa riitti silti. – Olin kerran toisella Finnlinesin laivalla samaan aikaan Savonassa vanhan Alpinon kanssa. Porukka pisti kapakkatappelussa erään baarin kalustuksen uusiksi, mutta maksoi saman tien käteisellä, muisteli Finnalpinon(1973) pitkäaikainen kippari Juhani Reingoldt.

Finnalpinon entisistä merenkulkijoista on osa vielä työelämässä, eivätkä kaikki päässeet paikalle. Poissaolijoille soiteltiin ja laiteltiin kuvaviestejä.

– Minäkin olen seilannut ja työskennellyt monia vuosia eläkkeelle jäännin jälkeen, muun muassa Silja Serenadella. Nyt alkaa kuitenkin olla päivä täynnä, kokoontumista isännöinyt Oiva Romu kertoi.

Aika kului nopeasti, ja ennen pitkää tuli aika suunnitella seuraavaa tapaamista. Päädyttiin järjestämään parin vuoden päästä yhteinen kokoontuminen Merchant-klubin kanssa. Tällainen pidettiin kerran aikaisemminkin Kotkassa. ò

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Nordenskiöld

Suomalaissyntyisen tutkimusmatkailijan ja tiedemiehen tarina.

kirjailija martti blåfield on tutkinut Nordenskiöldejä kolmen vuosikymmenen ajan. Loppukesällä ilmestynyt kirja tuo paljon uutta tietoa tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin elämänvaiheesta. Blåfield asuu Mäntsälässä, mistä myös Nordenskiöld oli kotoisin.

Nordenskiöld muutti yliopisto-opintojensa jälkeen Ruotsiin saadakseen tieteellisen uransa etenemään. Hän teki kymmenen tutkimusmatkaa Huippuvuorille, Grönlantiin ja Jenisei-joelle sekä kuuluisan Koillisväylän purjehduksen valaanpyyntialus Vegalla.

ISBN/EAN: 9789522646651, hintaluokka 30 euroa

Menetetyt majakat

seppo laurell on Suomen johtava majakoiden asiantuntija. Hän on tehnyt komean kirjan yhdessä merihistoriaan erikoistuneen tietokirjailijan, Johanna Pakolan kanssa. Viime sotien jälkeen rajan taakse jäi toistakymmentä majakkaa ja loistoa. Rakennuksia vaurioitui vihollistulessa, mutta myös omat joutuivat tuhoamaan esimerkiksi Muumitalon esikuvana toimineen Glosholmenin majakan.

Kirjassa kuvaillaan evakkoon lähteneiden majakanvartijoiden elämää ja työtä. Laatokalla, Suomenlahden saarilla sekä Petsamon ja Kannaksen rannoilla sijainneista majakoista jäi jäljelle kauniita kuvia ja muistoja.

ISBN : 978-952-291-288-6, 140 sivua n. 30 euroa, Myynti kirjakaupoissa ja Suomen Majakkaseurassa.

Leppälän hienossa Luotsi laivassa -dokumentissa kuvataan luotsin työtä jokaisena vuodenaikana, eri olosuhteissa, laivoissa ja satamissa.

Hinta 19,90 myynti: icebreakersnow.fi ja Vuosaaren Merimieskeskus

Paratiisin varjot

harri winterin dekkarisarjan kolmannessa kirjassa liikutaan veroparatiisin varjoissa. Siinä on enemmän todellisuuspohjaa kun uskaltaa pelätäkään. Leo Järnin elämä hakee uusia uomia kun tervehdyskäynti Ahvenanmaalle poikii hänelle uuden työn laivanvarustamossa.

Kirjan voi tilata "Merimiestarjous"-hintaan suoraan 24 euroa/kappale (sis. postikulut Suomeen). Kolmen kirjan sarja myös erikoishintaan 15 euroa/kappale (sis. postikulut Suomeen). Tilaukset: myllylahti@myllylahti.fi. Kirjoita viestiin "Merimiestarjous".

Merellä ja maastossa

Kesän jälkeen MEPAn kursseilla oltiin vesillä ja viheriöillä, vaellettiin tuntureilla ja tutustuttiin taiteisiin.

kurssilaisten kestosuosikkia golfia pääsi kokeilemaan Harjattulassa Pro Mika Mäen opastuksella, joka konsultoi myös harjaantuneempia pelaajia. Nurmijärvellä puolestaan hiottiin pelitaitoja golfin jatkokurssilla, johon saattoivat osallistua myös aloittelijat.

Elokuussa merivesi oli vielä lämmintä, minkä totesi konkreettisesti Jaakko Linnamurto MEPAn suppauskurssilla Helsingin Hakaniemessä. Ilma ei ollut aivan yhtä helteinen, kuin edellisvuoden suppauksessa, mutta mukavaa oli silti. Pientä tuulta oli myös Vuosaaren vesillä järjestetyllä melontakurssilla.

Taiteesta kiinnostuneet pääsivät Ateneumiin tutustumaan amerikkalaisen taidemaalarin Alice Neelin muotokuviin. MEPAn luotto-opas Karoliina Arola kertoi kierroksen aikana taiteilijan kiinnostavasta elämästä. Kurssilaiset saivat opaskierroksen jälkeen tutustua Ateneumin muuhun tarjontaan.

Ruskaretkestä ja tunturivaelluksesta kerrotaan seuraavilla sivuilla.

Syyskauden kurssitoiminta pyörähti käyntiin SUPpauksella Helsingin Töölönlahdella. Tuuli puhalsi aika reippaasti, mutta muuten oli kaunis ilma.

MEPAn perinteiden mukaisesti jokunen kurssilainen päätyi uimasilleen. Se on hyvä, sillä ”ei sieltä laudalta kukaan tipu” -tilastoja on hyvä vähän sotkea.

teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Jukka Lindell

Mepan tämän syksyn viimeinen Golfkurssi pidettiin Nurmijärvellä. Kurssilla oli mukana sekä Green Cardin suorittavia aloittelijoita, että taitojaan hiovia kokeneita pelaajia. Aurinkoinen syyssää suosi oppilaita ja kaikille jäi hyvä fiilis.

SYKSYN 2016 KURSSEJA:

Liikuntakurssi

Nastola Venäjän ruoka- ja kielikurssi,

Helsinki

MEPAn melojat lähtivät liikkeelle Helsingin Meri-Rastilasta perustekniikkaharjoitusten jälkeen. Porukka meloi ketterillä yksikkökajakeilla ja nautti eväitä aurinkoisella kalliolla.

Aboa Vetus

Italian alkeet

Köysityökurssi

Viikinkiketju- ja hopeakorukurssi, Vuosaari Merimiesk. 24.–25.11. Helsinki

→ Sadepäivänä mentiin Leville. Osa porukasta patikoi Kätkätunturille.

← Latvamajalta tehtiin pienellä ryhmällä pistokeikka ylös Peikkometsään.

← Sumupäivien jälkeen ilma kirkastui. Särkitunturin päältä näkyi lähiseudun neljä korkeinta tunturia Olos, Pallas, Ylläs ja Levi.

Päiväretkiä ja tunturivaellus

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Jukka Lindell

MEPAn jokasyksyinen ruskaretki tehtiin Ylläkselle 8.–15.9. Viikon mittaista tapahtumaa oli myös uudistettu.

Tunnelma oli korkealla, kun pitkäaikainen Ylläksen kävijöiden luottokuljettaja Esa Reinikkala käänsi keulan kohti pohjoista. MEPAn majoille saavuttiin kuulaana pimenevän illan suussa. Aamulla lähdettiin matkaan ja Esa poimii kyytiin ForMaresta tutun Jacob Jungellin, joka oli toisen ryhmän vetäjä.

Tämä toinen ryhmä toteutti jo vuosia toivotun tunturivaelluksen. Kahdeksanhenkinen porukka aloitti matkansa Hettasta, josta siirryttiin veneellä erämaahan. 55 kilometriä pitkä reitti kulki yli tuntureiden poiketen välillä alas kuruihin. Vaeltajat yöpyivät MEPAn teltoissa tai autiotuvissa.

– Telttojen tiiviys tuli testattua, sillä yhtenä yönä vettä satoi todella rankasti. Maisemat reitillä olivat

huikeat, tosin sumu heikensi jonkin verran näkyvyyttä, Jungell totesi.

Tunturivaellus kesti viisi päivää ja maastossa vietettiin neljä yötä.

MEPAn opintosihteeri Jukka Lindell veti perinteistä ruskaretki -ryhmää. Päiväretkiä tehtiin yleensä siten, että porukka vietiin bussilla kohteeseen, josta matka jatkui kävellen. Joskus palattiin takaisin, joskus Esa ajoi auton toiseen paikkaan, mihin kurssilaiset saapuivat iltapäivällä.

– Yhtenä päivänä satoi niin paljon, että menimme bussilla Leville, jossa porukka löysi erilaisia aktiviteetteja, Jukka kertoi.

Osa nautiskeli kylpylässä ja osa katseli maisemia mentyään gondolihissillä Levin huipulle. Muutamat kokeilivat uutta ulkoiluharrastusta, geokätkeilyä. Maastosta etsitään geokätköiksi kutsuttaja rasioita älypuhelimen tai GPS -laitteen avulla.

Paluumatka sujui leppoisasti leväten ja kokemuksia kerraten. Ensi vuonna mennään taas! ò

Tervetuloa syksyn

Studia Maritima -luennoille!

Studia Maritima on avoin yleisöluentosarja merenkulkualan aiheista kaikille kiinnostuneille. Tilaisuuksiin on vapaa pääsy, eikä niihin tarvitse ilmoittautua etukäteen.

Tiistai 11.10.2016

HYVÄ MERIMIESTAITO

OIKEUSKÄYTÄNNÖN VALOSSA

Oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari

Raimo Kurki

Klo 12.30 Raumalla, Winnovan auditoriossa, Suojantie 2

Klo 16.00 Turussa, Forum Marinumin

Ruuma-auditoriossa, Linnankatu 72

Tervetuloa!

Tiistai 15.11.2016

KUSTANNUSTEN HALLINTA

SATAMAINVESTOINTIPROJEKTISSA

KTM Juha Uusikartano

Klo 13.00 Raumalla, Winnovan auditoriossa, Suojantie 2

Klo 16.00 Turussa, Forum Marinumin Ruuma-auditoriossa, Linnankatu 72

Turun yliopiston Brahea-keskus, Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus

NORDIC PHOTO CONTEST 2016

ALL NORDIC SEAFARERS and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers. No more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb

life at sea, work and leisure onboard.

The photos must have been shot recently good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670

Tiistai 13.12.2016

SUOMALAISTEN MERIMIESTEN

AJATUKSIA TURVALLISUUSKULTTUURISTA JA JOHTAMISESTA

Erityisasiantuntija, FT Jouni Lappalainen, Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi

Klo 13.00 Raumalla, Winnovan auditoriossa, Suojantie 2

Klo 16.00 Turussa, Forum Marinumin Ruuma-auditoriossa, Linnankatu 7

The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizes Please e-mail your entries to opinto@mepa.fi no later than Jan 11, 2017

HEALTH « SPORT « WELLBEING

MEPA Futis s. 48, Beach Futis s. 54, Golf kisoja s. 56, Voimannostaja Veikko .s 60, Katusählyä s. 62, Motoristit s. 64.

MEPA Futis

Silja Serenade ei luopunut mestaruuskannusta.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Silja Serenaden joukkue vei mestaruuden ilman suurempia vaikeuksia.

Helsingin Sonera Stadium toimi näyttämönä, kun perinteinen laivajoukkueiden mestaruus ratkaistiin. Kilpasarjassa oli mukana kymmenen joukkuetta ja ensimmäistä kertaa järjestettyyn haastesarjaan osallistui kahdeksan joukkuetta. Otteluita oli niin paljon, että osa pelattiin viereisellä Pallokentällä eli ”Bolliksella”.

Sekä haaste -että kilpasarja pelattiin kahdessa lohkossa. Vanhan, Juhani Rinteen ajoilta peräisin olevan käytännön mukaan kestomenestyjät Amorella ja Silja Serenade sijoitetaan eri lohkoihin. Niin tehtiin nytkin, ja ”El Clasico” nähtiin vasta finaalissa.

Pelit sujuivat hyvässä hengessä ja kutakuinkin aikataulussa ilman suurempia vahinkoja. ME Groupin kahvila oli kovassa käytössä – välipalaa, kahvia ja juomaa kului tasaisella tahdilla.

Haastesarjassa Mariellan ja Gabriellan yhteisjoukkue Team MaGa voitti Finaalissa Viking Gracen 5-1. Pronssiottelussa Godby Shipping vei mitalit Langh Ship/Containerships -yhteisjoukkueelta. Team MaGa porskutti alkusarjassa melkoisella maalierolla,

joten joukkueen kannattaa ensi vuonna osallistua kilpasarjaan.

Kilpasarjan pronssiottelussa kohtasivat Vaparit 1 ja Birka Stockholm. Varsin tasaisessa ottelussa oli Vaparit lopulta parempi 2-1. Finaali alkoi myös tasaisena, mutta Silja Serenade alkoi saada onnistumisia ja pääsi Amorellan niskan päälle. Valkopaitojen maalivahti Bernt Lindell piti verkon puhtaanalopputulos 6-0 Serenadelle.

Turnauksen parhaana pelaajana (MVP) palkittiin Marko Piironen. Parhaaksi naispelaajaksi valittiin Heidi Grönqvist. Hallitseva Vuoden merimiesurheilija Bernt Lindell sai parhaan maalivahdin palkinnon – hän on aikaisemmin saanut myös MVP -palkinnon pelattuaan Birka Traderin joukkueessa. Fair Play joukkueeksi valittiin Dream Team.

Suuret kiitokset kaikille tapahtumassa mukana olleille ja siihen myötävaikuttaneille tahoille!

Kuvia ja tuloksia MEPAn kotisivuilla

Amorella oli saanut jalkeille hyvän joukkueen, mutta joutui taipumaan finaalissa Silja Serenadelle.

Pelit sujuivat hyvässä hengessä ja aikataulussa ilman suurempia vahinkoja

Turnauksen parhaana pelaajana (MVP) palkittiin Marko Piironen.

Vapareiden ykkösjoukkue sijoittui kilpasarjassa pronssille.

SSB:s fotbollsturnering

Den regerande Årets sjömansidrottare, Bernt Lindell, fick priset för bästa målvakt.

Silja Serenade behöll mästerskapsbucklan.

text: Pekka Karppanen foto: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola.

Sonera Stadium i Helsingfors var arenan där fartygslagens traditionella mästerskap avgjordes. I tävlingsserien deltog tio lag och i utmanarserien, som arrangerades för första gången, deltog åtta lag. Matcherna var så många att en del av dem spelades på den intilliggande bollplanen ”Bollis”.

Både utmanar- och tävlingsserien spelades i två grupper. Enligt gammal praxis från Juhani Rinnes tid placeras topplagen Amorella och Silja Serenade i olika grupper. Så gjorde man även den här gången och ”El Clasico” infann sig först i finalen.

Det rådde god stämning under matcherna som spelades någotsånär enligt tidtabellen och utan större skador. ME Groups café besöktes flitigt –mellanmål, kaffe och dryck gick åt i jämn takt.

I utmanarserien vann Mariellas och Gabriellas kombinationslag Team MaGa i finalen över Viking Grace med 5–1. I bronsmatchen snuvade Godby Shipping kombinationslaget Langh Ship/

Containerships på medaljerna. Team MaGa fick ihop en rejäl målskillnad i sin serie, så laget bör nog delta i tävlingsserien nästa år.

I tävlingsseriens bronsmatch möttes Vaparit 1 och Birka Stockholm. Matchen var mycket jämn, men slutade 2–1 till Vaparits fördel. Finalen var också jämn inledningsvis, men när det började gå bra för Silja Serenade hade laget Amorella under kontroll. Det vita lagets målvakt Bernt Lindell höll nollan och matchen slutade 6–0 till Serenade. Marko Piironen fick utmärkelsen turneringens bästa spelare (MVP) och Heidi Grönqvist utsågs till bästa kvinnliga spelare. Den regerande Årets sjömansidrottare, Bernt Lindell, fick priset för bästa målvakt – tidigare har han även fått MVP-utmärkelsen när han spelade med Birka Trader.

Ett stort till alla deltagare och dem som bidragit till evenemanget! ò

Team MaGa (Mariella/Gabriella) fick ihop en rejäl målskillnad i utmanarserien, så laget bör nog delta i tävlingsserien nästa år.

Heidi Grönqvist utsågs till bästa kvinnliga spelare.

MERENKULKIJAN HYVINVOINTIOHJELMA

Onko nyt elämäntapamuutoksen aika?

Saat henkilökohtaiset ohjeet liikuntaan, painonhallintaan, palautumiseen, stressin hallintaan ja ruokavalioon.

Ohjelma käynnistyy tammikuussa 2017

Hae mukaan jo tänään!

ForMare sisältää tietoiskuja, henkilökohtaista harjoittelua oman valmentajan ohjauksessa sekä tapaaminen ravitsemusterapeutin kanssa.

SJÖFARARENS HÄLSOPROGRAM

Är det dags för en livsstilsförändring?

Du får personliga instruktioner för motion, viktkontroll, återhämtning, stresskontroll och näringsrådgivning.

Programmet startar i januari 2017

Sök med redan idag! ForMare innehåller personlig träning med en egen instruktör, föreläsningar samt träff med näringsterapeut.

Näin haet mukaan: Lue lisää ForMaresta ja täytä hakulomake netissä osoitteessa: www.mepa.fi/formare

Viimeinen hakupäivä 20.11.2016

Såhär söker du med: Läs mera om ForMare och fyll i ansökningsblanketten på nätet: www.mepa.fi/formaresve

Sista ansökningsdagen: 20.11.2016

Osallistumisen varmistaneet varustamot 2017: ESL-Shipping, Finnlines, Godby Shipping, Langh Ship, Prima Shipping Group, Rederi Ab Eckerö, Tallink Silja, Viking Line

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Martina Peltonen

Rantapalloa Pyhäjärvellä

Sieravuoren beachfutis on jo vakiinnuttanut paikkansa ja toimii hyvin keskikesän merimiesurheilutapahtumana.

Kilpailu ei tosin ole tärkeintä, vaan yhdessä tekeminen ja kevyt liikunta.

edellisvuosien tapaan turnauksen organisoi Marko ”Chappe” Laine avustajineen. Turnaukseen osallistui 13 joukkuetta ja otteluita pelattiin kahdella kentällä. Naisille ja miehille oli omat sarjat. Yhden ottelun pituus oli 15 minuuttia ja kentällä sai kerralla olla maalivahti ja kolme kenttäpelaajaa per joukkue.

Turnauksessa pelattiin erilaisten teemojen mukaan nimetyillä ja puetuilla ryhmillä, ei niin-

kään laivajoukkueina. Monet joukkueet olivat panostaneet hienoihin ja humoristisiin peliasuihin. Tärkeintä ei ollutkaan kilpailu, vaan leppoisa yhdessäolo.

Turnauksen jälkeen saunottiin ja vietettiin iltaa Sieravuoren ravintolassa, jossa jaettiin palkinnot ja nautittiin trubaduuri Vaakun esityksestä. MEPA sponsoroi turnausta järjestämällä kuljetuksia Helsingistä ja Turusta.

Mukana olleet joukkueet:

Sere, FC Parsa, Amorella, Finnlines Sport Group, FC Gunther, Sisters in Arms, FC Arsenal, BFC Mätän Narkki, Dream Team, Sere JR, Vevi, Baltiicin kätyrit, Seren tytsyt

Amorellan porukka piti kovaa vauhtia.

Strandfotboll i Pyhäjärvi

Turneringen Sieravuori BeachFutis har redan befäst sin position och är ett av sommarens sjömansidrottsevenemang. Men det viktigaste är inte själva tävlingen, utan umgänget och motionen.

precis som förra året organiserades turneringen av Marko ”Chappe” Laine med medhjälpare. I år deltog 13 lag och matcherna spelades på två planer. Kvinnor och män delades in i egna serier. Varje match pågick i 15 minuter och lagen fick ha en målvakt och tre utespelare på planen samtidigt. Turneringen spelades inte i fartygslag, utan i lag som namngett och klätt sig enligt olika teman. Många av lagen hade satsat på snygga och humoristiska matchdräkter. Det viktigaste var nämligen den gemytliga samvaron och inte själva tävlingen.

Efter turneringen följde bastubad. Kvällen tillbringades på restaurangen i Sieravuori, där man hade prisutdelning och njöt av trubaduren Vaakkus framträdande. SSB sponsrade turneringen genom att ordna transporter från Helsingfors och Åbo. ò

Deltagande lag:

Sere, FC Parsa, Amorella, Finnlines Sport Group, FC Gunther, Sisters in Arms, FC Arsenal, BFC Mätän Narkki, Dream Team, Sere JR, Vevi, Baltiicin kätyrit, Seren tytsyt

↑ Sisters in Arms - joukkueella oli mukana "maskotti", joka hurmasi muutkin tiimit.

→ Finnlines Sport Group sai Martinasta vahvistuksen pienilukuiselle joukkueelleen.

↖ Peleissä oli vauhtia ja hiekka pöllysi.

↑ Tärkeintä ei ole voitto, vaan osallistuminen ja yhdessäolo.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

MEPA Golf

Alastaron kisa saatiin pelattua hyvän sään aikana.

hieno kenttä sijaitsee aivan moottoriradan vieressä ja monta kertaa kisan aikana kuultiin harjoittelevien kilpa-autojen ääniä. Kisan loppupuolella alkoi kuulua myös kaukaisia ukkosen ääniä – pilvet olivat onneksi kiertäneet aluetta ja pelaajat säilyivät kuin säilyivätkin kuivina.

Kisassa oli mukana reilut 30 merenkulkijaa, joista pistebogeyn voitti Pekka Arasola Alfons Håkansilta 41 pisteellä. Toiseksi tuli Harri Rannisto, 39 p, ja kolmanneksi Mirja Soronen-Ojanen 35 pisteellä. Scratch -kilpailussa

Joonas Alanko käytti kentän kiertämiseen 78 lyöntiä. Pekka Arasolan tulos oli 82 ja Kimmo Lehto sekä Sakari Korpela selvittivät kierroksen 89 lyönnillä. Naisten parhaasta scratch -tuloksesta vastasi Jaana Järvelä, 99 lyöntiä.

Lisäksi palkittiin: pisin lyönti, Pasi Tolonen, lähimmäs lippua, Tomi Järvelä 4,39 m, sekä ME Group Special Prize: Jouko Tiensuu.

Epävakaaksi ennustetun sään suhteen kisan ajoitus osui hienosti. Pelaajat ja järjestäjät olivat tyytyväisiä myös kenttään ja etenkin tehokkaaseen ja ystävälliseen toimitusjohtajaan.

Kiitokset kaikille!

SSB Golf

Tävlingen på Alastaro hann spelas i fint väder.

den fina golfbanan ligger precis intill motorstadion och flera gånger under tävlingen hörde vi ljudet från racerbilar som tränade. I slutet av tävlingen hördes även åskan mullra i fjärran –åskmolnen tog som tur var vägen runt området och spelarna klarade sig precis undan regnet.

Drygt 30 sjöfarare deltog i tävlingen där poängbogeyn vanns av Pekka Arasola från Alfons Håkans med 41 poäng. Tvåa kom Harri Rannisto, 39 poäng, och trea Mirja Soronen-Ojanen, 35 poäng. I scratch-tävlingen tog sig Joonas

Alanko runt banan på 78 slag. Pekka Arasolas resultat var 82 slag och Kimmo Lehto samt Sakari Korpela klarade av rundan på 89 slag. Jaana Järvelä stod för damernas bästa scratch-resultat med 99 slag.

Övriga pristagare: längsta drive Pasi Tolonen, närmast flaggan Tomi Järvelä (4,39 m) och ME Group Special Prize Jouko Tiensuu

Tävlingens tajming var perfekt med tanke på prognosen om ostadigt väder. Spelarna och arrangörerna var nöjda även med banan och i synnerhet den effektiva och vänliga vd:n.

Tack till alla medverkande!

Päivän parhaat

Pekka Arasola voitti pistebogeyn ja tuli toiseksi scratchissa.

Joonas Alanko käytti kentän kiertämiseen 78 lyöntiä, mikä toi scratch -kisan voiton.

Jaana Järvelä voitti naisten scratch -kilpailun tuloksella 99 lyöntiä.

SHIPSTORES

GOLF CUP 2016

Laivakauppiaitten yhdistyksen golfkisat Raumalla.

perinteiset kilpailut on pidetty eri kentillä Suomessa jo 31 kertaa aina elokuun ensimmäisenä keskiviikkona. Tällä kertaa kierrettiin Rauma golfin kenttä Ala-Pomppusissa Raumalla. Mukana oli nytkin iso joukko merenkulkijoita ja alalla työskenteleviä henkilöitä sekä yhteistyökumppaneita, kaikkiaan 65 henkilöä.

Keli oli mitä parhain ja kenttä hyvässä kunnossa. SCR-kisan voiton vei Sune Larenhjelm, (Sales & Marketing Manager Travel Retail Cloetta Sweden) tuloksella 79 lyöntiä. Hän voitti myös pistebogey -kisan 39 pisteellä.

Kilpailu oli tiukka, kärkikolmikko mahtui kummassakin sarjassa kolmen lyönnin/pisteen sisään.

Suuret kiitokset kisan järjestäjille, ME Groupille ja Laivakauppiaiden yhdistykselle todella hienosta tapahtumasta joka on golffaavien merenkulkijoiden kauden kohokohta.

SHIPSTORES

GOLF CUP 2016

Skeppshandlareföreningens golftävling i Raumo.

den traditionella tävlingen har gått av stapeln på olika banor i Finland hela 31 gånger – alltid den första onsdagen i augusti. Den här gången rundade man Rauma Golfs bana i Raumo. Precis som vanligt deltog ett stort gäng sjöfarare, personer som arbetar i branschen och samarbetspartners, allt som allt 65 personer.

Vädret var det bästa tänkbara och banan var i gott skick. Sune Larenhjelm (Sales & Marketing Manager, Travel Retail, Cloetta Sweden) tog hem vinsten i scratchtävlingen med 79 slag. Han vann också poängbogeyn med 39 poäng.

Tävlingen var mycket jämn: det skiljde inte mer än tre slag/poäng mellan topptrion i båda serierna. Ett stort tack till tävlingsarrangörerna, ME Group och Skeppshandlareföreningen för ett riktigt trevligt evenemang som utgör höjdpunkten på sjöfararnas golfsäsong.

Esa Suonvieri, Kimmo Lehto ja Pekka Arasola palkintojenjaossa.

Pelimiehiä

Ruissalossa

alfons håkans tarjosi kierroksen Aura Golfissa. Kilpailuun osallistui reilut 20 pelaajaa. Esa Suonvieri otti selkeän voiton pistebogeykisassa 39 pisteellä. Jyrki Lehti löi kakkoseksi 35 ja Kauko Saarela oli kolmas 34 pisteellä. Pisimmän draivin väylällä 9 löi Tapsa. Väylällä 12 osui lähimmäs lippua Kauko Saarela (2,24 metriä). Kiitokset hienosta kilpailusta!

URHEILUJUOMA, PALAUTUSJUOMA, ENERGIAJUOMA...

vapaavahdin numerossa 2/2016 olleessa artikkelissa todettiin urheilujuomien sisältävän epäterveellisiä lisäaineita. Väite oli peräisin artikkelin pohjana olleesta lähdemateriaalista. Jutun yhteydessä julkaistussa kommentissa ravitsemusterapeutti Jenni Flinkman totesi, että palautusvalmisteet eivät lisäaineita sisällä. Jutun väite puhui urheilujuomista, Flinkmanin kommentti palautusjuomista. Taitaa olla niin, että aiheen terminologia on yleisesti hakusissa. Jos urheilujuomaksi sanotaan vain liikuntasuorituksen aikana nautittavia tuotteita, niin lisäaineita ei tiettävästi ole eli artikkelini väite oli väärä. Jos taas puhutaan palautusjuomista omana alaryhmänään, niin lisäaineita löytyy. Vitamiinien, kreatiinin, glukoosin ja hivenaineiden lisäksi palautusjuomiin

voidaan lisätä väri- ja makeutusaineita. Jos valmisteessa on esimerkiksi atsovärejä, on se allergikoille kauhistus. Ja herkkävatsaiset voivat sanoa keinotekoisista makeutusaineista: ”Tervemenoa, pieruton päivä.”

Sitten vielä nuo energiajuomat. Paitsi että ne ovat härski, aivan turhaan ”hyödykkeeseen” perustuva maailmanlaajuinen miljardibisnes, ne ovat myös meillä Suomessa tikittävä kansanterveydellinen aikapommi. Mutta se onkin jo uuden jutun aihe.

Ansiokkaan kommenttinsa loppulauseissa Jenni Flinkman ei ollut huomaavinaan, että painotin artikkelissani oluen alkoholitonta vaihtoehtoa. Luepa uudelleen! Ennen Jyväskylää oluen hyvät palautusominaisuudet on löydetty mm. Australiassa, Yhdysvalloissa ja Espanjassa tehdyissä tutkimuksissa. Mainittakoon, että maailman menestynein jalkapallojoukkue Real Madrid on jo vuosikaudet käyttänyt olutta treeniensä palautusjuomana. Ja Realin Cristiano Ronaldo valittiin jälleen Euroopan parhaaksi futaajaksi.

Sakari Karttunen

Rautaa ilmaan Rovaniemellä

Veikko Yli-Rajala treenasi murtajien saleilla maailmanennätysmieheksi.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen

VEIKKO YLI-RAJALA

• matruusi Arctia, seilannut matruusina ja poosuna lähes 50 laivassa

• Lukuisia Euroopan ja maailmanmestaruuksia eri liittojen kisoissa

• Moninkertainen merenkulkijoiden mestari, penkkipunnerruksen PM 255 kg edelleen voimassa

Kesän alussa pidettiin GPC -liiton (Global Powerlifting Committee) voimanoston, penkkipunnerruksen ja maastanoston EM -kisat Rovaniemen Lappi Areenalla. MEPAn penkkipunnerruskisoissa takavuosina menestynyt Veikko löysi vielä kipinän lähteä kisaamaan.

– On ollut kaikenlaista vaivaa kehossa ja motivaatio hukassa, mutta pakko oli yrittää kun tuli ilmoittauduttua. Vielä Rovaniemellä sitä mietti, onko tässä mitään järkeä. Junamatka meni huonosti ja norovirus vaivasi vielä hotellilla, Veikko muisteli.

Kaverin tuomat lääkkeet, hyvä ruoka ja kisapaikalla tavatut tutut voimamiehet saivat kokeneen nostajan kuitenkin hyvään iskuun. Maastanoston, kyykyn ja penkin yhteistulos, 760 kg, oli Master 3 SHV kategorian uusi maailmanennätys sarjassa 140+.

– Vähän jäi kaivelemaan, kun aloitin kyykyn melko pienillä painoilla. Viimeiseen nostoon tuli sitten ”vain” 260 kg. Vahva tunne oli, että reilusti enemmänkin olisi mennyt, Veikko harmitteli.

Tehokasta harjoittelua

Veikko Yli-Rajala on monesti ollut luopumassa kilpailemisesta, kun vaativa laji on tuonut vaivoja tullessaan. Viime vuonna tuli 50 vuotta mittariin ja hän on aina kilpaillut pyöreitä vuosia täytettyään 20 -vuotiaasta lähtien.

Vuodet 2012 ja 2013 olivat Veikolle hyviä vuosia kisoissa. Sitten olkapää on vihoitellut, mutta suunnilleen kisa per vuosi on silti menty. Rovaniemen kilpailuun Veikko aloitti harjoittelun tammikuussa J/M Kontion salilla.

– Helmikuussa oli jo täydellinen harjoitusohjelma käynnissä. Se jatkui J/M Sisulla, kun laiva lähti liikenteeseen. Keväällä treenasin vielä J/M Otson salilla, jota konepäällikkö Tuomo Lindell on esimerkillisesti hoitanut, Yli-Rajala kehui.

Lomilla ollessaan Veikko hyödynsi Arctian tarjoamia liikuntaseteleitä käydessään saleilla treenaamassa.

Paikat kestivät viimeiseen nostoon

Rovaniemellä Veikon takareisi repesi viimeisessä nostossa, mutta maailmanen-

nätys oli silloin jo saavutettu. Jäätkin oli kauden osalta jo murrettu, joten heti ei tarvinnut lähteä töihin aristavalla jalalla. –Kisojen jälkeen menin Lohjan Meriturvaan STCW Basic Safety Training -kertauskoulutukseen, jossa on palokoulutusta ja pelastautumisharjoittelua altaassa. Vähän teki kipeää, mutta ei haitannut mitään – läpi meni, Veikko naurahti.

Miehen palkintokaappi pursuilee, ja seinillä komeilee hienoja kunniakirjoja. Vieläkö Veikko nähdään kisaamassa? – Jos löytyy joku ”velho”, joka taikoo paikat kuntoon niin, että kestävät, niin miksei. Lisäksi tarvittaisiin motivaatiota. Epäilen kuitenkin, että alkaa olla aika siirtyä katsomon puolelle, Veikko mietti.

Hän kertoi jo Rovaniemellä tutuille nostajille, että tämä oli tässä. Veikko Yli-Rajala aikoo kuitenkin seurata lajia, ja hoitaa kuntoaan – kolme salitreeniä viikossa. ò

teksti: Sam Lönnqvist kuvat Salibandyliitto

Viikinkejä Katusählyn

SM finaali turnauksessa

Viking Gracen joukkue eteni Turun turnauksen kautta Helsingin finaaleihin.

Viking Grace osalistui Turussa järjestettäviin katusählyn osaturnaukseen, jossa tavoitteena oli saada paikka finaaliturnauksesta. Grace oli ainoa firmasarjan joukkue joten jouduimme miesten sarjaan. Katusähly poikkea normaalista salibandystä siten että kentällä on 3 pelaajaa ilman maalivahtia ja pelataan noin 20x10m kentällä pieniin maaleihin. Peli on vauhdikasta ja tilanteita sattuu lähes koko ajan.

Lohkossa oli kovia joukkueita, toki salanimillä. Arvausliika Paimiosta (Paimion Ruoska miehet edustus 2 div ), SBS Roihtunut alanahka Turku (Raadinkadun Rangers miesten 2div) ja LCP turusta (TPS miesten II joukkue 3div) .

Ensimmäinen peli oli vaikea, koska emme olleet ennen pelanneet kimpassa. Vastassa särmä joukkue Arvausliika. Peli päättyi 9-0 Arvausliikalle mutta tolpat taisi kilistä 5 tai jopa 6 kertaa siinä matsissa meillä. Arvausliika oli loppuksi koko turnauksen toinen, joten tasoero oli valtava.

Toinen peli (Roihtunut alanahka) oli jo parempi, meillä ei vaan osunut tolppia lähemmäksi. Hyvän tiukan väännön jälkeen peli päättyi lopulta 3-0 vastustajalle. Turun turnauksen viimeinen pelimme oli s LCPtä vastaan. Gracen puolustus oli kunnossa, vaikka peli pyöri meidän päässä. Onnistuimme tekemään sen yhden, mikä tarvittiin, eli peli päättyi 1-0. Lohkossa sijoitus oli lopuksi kolmas

Katusählyn Finaali turnaus helsingissä 03.09

Helsingissä sää oli jälleen pelaajien puolella, ja nastaa oli. Pelasimme c lohkossa jossa oli 4 muuta joukkuetta eri firmoista. Lopputulos Helsingissä oli karvainen 9 sija (15 joukkuetta medän lisäksi). voitto 4-3 Heralaasta, fysiofoxia vastaan tasuri 2-2 sekä tappio halitsevalle Suomen mestarille Parma 10-0. Vielä saatiin 6-4 pataan viime vuoden 4. sijaan yltäneelle joukkueelta, joka oli Fysio Salmi.

Päädyimme kuitenkin siihen, että yritämme vuoden päästä kirkastaa sijoitusta osallistumalla jälleen karsintaturnauksiin. Suosittelen muitakin laivaporukoita kokeilemaan vauhdikasta kesälajia

Vikingar i FM-finalen i gatubandy

Viking Grace gick vidare till finalen i Helsingfors via turneringen i Åbo.

V iking Grace deltog i delturneringen i gatubandy som arrangerades i Åbo, med målet att knipa en plats till finalturneringen. Gatubandy skiljer sig från vanlig innebandy: båda lagen har tre spelare på den ca 20 x 10 m stora planen med små mål utan målvakt. Spelet är fartfyllt och det uppstår lägen nästan hela tiden.

Den första matchen var svår eftersom vi inte hade spelat ihop tidigare. Vi förlorade med 9–0 och klasskillnaden var enorm: laget vi mötte blev till slut tvåa i hela turneringen. Redan andra matchen spelade vi bättre, men kom inte närmare än stolparna. Vi lyckades dock vinna den sista matchen i Åboturneringen och slutade trea.

I Helsingfors spelade vi i grupp C med fyra andra lag från olika företag. Resultatet blev en vinst, en oavgjord match och två förluster, vilket gav oss en nionde plats bland turneringens 15 lag. Vi bestämde oss för att försöka förbättra placeringen om ett år genom att delta i kvalturneringen på nytt. Jag rekommenderar även övriga fartygslag att testa denna fartfyllda sommarsport. ò

Katusählyssä joukkueessa on kolme pelaajaa ilman maalivahtia ja pelataan 20x10metrin kokoisella kentällä pieniin maaleihin.

Engship sailorien syystapaaminen

engship sailorien (avec) tapaaminen 11.11.16 kello 16:00 ss Bore laivalla (Linnankatu 72) Turun Aurajoessa Mahdollisuus yöpymiseen. Hostellin yhteystiedot p. 0 040 8436611 hostelborea@turku.fi

Tilaisuuden menu on Pitopalvelun Suomipöytä hinta 57€ / henkilö

Sitovat ilmoitukset ja maksu 02.11.16 mennessä tilille FI80 81419710032594 Viestikenttään osallistujien nimet. Erikoisruokavalio ilmoitukset: tapani.ojala@pp1.inet.fi p. 040 5036082 Tervetuloa!

teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Pekka Karppanen, Jaakko Aarninsalo

Merenkulkijoita kaksipyöräisillä

Moottorit murisivat ja maisema vaihtui hienoilla hämäläisteillä.

Alkukesän motoristitapaaminen herätti sen verran kiinnostusta ja kyselyitä, että uusi kokoontumisajo järjestettiin 13.9. tiistaina, joksi sattui todella kaunis syyspäivä. Parikymmentä merimiesmotoristia starttasi Riihimäeltä ja jatkoi Turengin ja Hattelmalan harjun kautta Parolan panssarimuseolle. Museokäynnin jälkeen jatkettiin Iittalaan, jossa nautittiin Merimies-Unionin tarjoama lounas.

Raikan huoltoautollekin tuli käyttöä, kun Sampsan HD:sta loppui bensiini – ei muuta kuin prätkä lavalle ja nelipyöräisen kyydillä seuraavalle huoltoasemalle. Pari tauon jälkeen saavuttiin viiden aikoihin Linnatuuleen, jossa vielä naposteltiin viimeisiä eväitä ja lähdettiin kotimatkalle.

Porukka piti päivää onnistuneena ja toivoi tapaamisten saavan jatkoa ensi vuonna. Kiitokset kaikille mukana olleille ja kannustajille sekä SMU:lle ruokailusta!

Matka jatkui lounaaseen Pirttikosken, Teuron ja Tammelan kautta kohti Saaren kansallispuistoa. ”Konvoin” kärjessä Tapani Saarinen piti hyvää vauhtia – teiden kunto ja maisemat olivat huikeat. Huoltoauton oli välillä vaikeaa pysyä perässä.

Sjömansmotoristerna på tur i höstsolen

Ett tjugotal motorister njöt av de fina vägarna och vackra vyerna i Tavastland.

Rundan började i strålande solsken i Riihimäki med siktet inställt norrut. Det första stoppet gjordes vid Pansarmuseet i Parola. Vi drack kaffe och beskådade de gamla pansarvagnarna.

Nästa etapp gick till Iittala, där Finlands Sjömans-Union bjöd på lunch. Sedan gick resan vi-

dare mot sydväst och Saari folkpark. Tapani Saarinen längst fram i kortegen höll god fart – vägarna var i utmärkt skick och vyerna var häftiga. Efter ytterligare ett par pauser var vi framme i Linnatuuli vid femtiden. Där mumsade vi i oss det sista av matsäcken innan det var dags för hemfärd.

Tack till alla deltagare och till Sjömans-Unionen för maten! ò

Ruokailun jälkeen kokoonnuttiin yhteiskuvaan Iittalan Shellin parkkipaikalle, josta matka jatkui lounaaseen Pirttikosken, Teuron ja Tammelan kautta kohti Saaren kansallispuistoa. Kaunis ja lämmin syyssää houkutteli merimiesmotoristeja mukaan eri puolilta Etelä-Suomea. Yhtä mieltä oltiin siitä, että kokoontumisajoja pitää jatkaa ensi vuonna.

Meriaura 30 vuotta:

Meriaura Oy vietti 30 -vuotisjuhliaan Turussa. Samalla julkistettiin toimitusjohtaja Jussi Mälkiän Tasavallan presidentiltä saama merenkulkuneuvoksen arvonimi.

Gamlat: Vanhassa Salvessa ehtivät vielä kokoontua Laivaston

Gamlat 60–61. Kauppalaivastomiehistä ovat vielä kehissä

Kari Wallin, Martti Heitto, Björn Sjöman, Visa Virjo ja Ilmari Pirhonen, joka kertoi toimittaneensa isänsä, Mannerheim-ristin ritari, vara-amiraali Jouko Pirhosen mitalit Forum Marinumiin.

Talkoot: Edesmennyt laivahistorioitsija Matti Pietikäinen toivoi runsaan jäämistönsä säilyvän. Kesällä tavarat kasattiin talkoovoimin Rauman merimuseolle ja Suomen Laivahistorialliselle yhdistykselle toimitettaviksi.

Sea Sunday: Meriturvallisuuspalkinto Sea Sunday myönnettiin tänä vuonna Rajavartiolaitoksen v/l Merikarhulle, jonka päällikkö kapteeniluutnantti Juha Välimäki vastaanotti liikenneministeriltä.

Vuosaari: satamapäivänä 26.8. MEPA ja Merimieskirkko esittelivät Helsinki Seafarers´s Centren ja Anchor Loungen toimintaa. Merikonttiin rakennetulla osastolla päivystivät Jukka Lindell ja Ella Rönnberg.

Rauma: Merimuseolla tavattiin elokuun alussa merimieskulttuuripäivien merkeissä. Lähes 40 entistä ja nykyistä merenkulkijaa kuunteli esityksiä, seurusteli ja nautti merellisiä perinneruokia