Vapaavahti - Frivakt 1/2016

VAPAAVAHTI FRIVAKT

VAPAAVAHTI FRIVAKT

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

Hyvät lukijat, bästa läsare, Dear Readers!

mepan uudistukset eivät ole rajoittuneet vain kädessäsi olevaan uusimpaan Vapaavahdin numeroon. Me olemme MEPAssa aivan pilvessä. Sähköpostit, tiedostot, ryhmätyöskentelyvälineet, kirjanpito ja tämän Vapaavahdin numeron työstäminen ovat nyt verkossa olevissa pilvipalveluissa. Tehokkaisiin ja ilmaisiin verkon palveluihin pääset itsekin tutustumaan ja niiden käyttöä opiskelemaan MEPAn kevään kursseilla Turussa ja Helsingissä. Ilmoittaudu mukaan MEPAn kotisivuilla. (goo.gl/u9zGe6 /på svenska:goo.gl/78bvVp)

Digitalisoinnilla ja muilla uudistuksilla suoritamme MEPAssa tuottavuusloikkaa. Tämä kaikki jotta maailman paras merimiespalvelu pysyy maailman parhaana, vielä paraneekin – tämä tulee näkymään mm. Mepan kurssitarjonnassa.

vi kommer att utveckla kurssektorns innehåll och utbud. ”There is no such thing as a free lunch” sägs det, och vi börjar nu uppbära en liten avgift för en del kurser. Vi vill gärna höra dina tankar om och idéer för kurserna.

Vi försöker hålla oss i takt med tiden, så vi har redan en längre tid varit på Facebook (goo.gl/KeCY1C) och nu finns vi också på YouTube (goo.gl/cbRYrE)

at mepa ’ s YouTube channel (goo.gl/cbRYrE) you will find videos from MEPA’s events and activities as well as vessels and seafarers’ life. Some of the videos have been shooted by quadcopter, quite impressive footage, check it out! MEPA will launch a quadcopter photography course later on spring,as well as a traditional photography course.

I just arrived from Denmark, where the Nordic Photo Contest for Seafarers 2015 finals were held at the fantastic Maritime Museum at Helsingør. (Check out this video of finals: goo.gl/IYlfUd You can find stories about Helsingør Maritime Museum from Vapaavahti nr 2/2013 (goo.gl/zQHBPC) and nr 3–4/2015 (goo.gl/WoxP3P) in finnish and swedish). You will find the best photos of the Contest later on these pages. No luck for finnish photos this year – but the Contest 2016 is on – please send your winning photos to us, nordic finals will to be held in Helsinki early next year!

Enjoy!

Sampsa Sihvola toimitusjohtaja@mepa.fi

Provianttia pakkasaamuna

Naantalin satamassa M/S Finfellowista purkautui kymmeniä rekkoja tammikuun alussa. Kun autokansi tyhjeni, ajoi laiturilla odotellut provianttiauto sisään.

Provianttiauto ajoi autokannen kautta M/S Finnfellowin sääkannelle

Laivamuonitusliikkeen kuljettaja Thomas Hjärpe oli lastannut aamuyöstä Raumalla tavaraa kahteen laivaan. Finnfellowin kahdeksan lavaa purettiin ensin, loput olivat menossa Turkuun M/S Stena Foretelleriin. Keittiömestari Peter Sundström tuli vastaanottamaan kuormaa.

–Meille tulee täydennystä kaksi kertaa viikossa täällä Naantalin päässä, kertoi Sundström, joka on seilannut Finnlinesin ropax -aluksilla vuodesta 2004.

Finnfellowilla on talvellakin riittänyt matkustajia ja rekkakuskeja. Kesäisin matkustajia on ollut jopa 300.

teksti: Pekka Karppanen kuvat Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Sekä ilta- että aamulähtöön kuuluu kaksi ateriaa, joten matkustajia ja miehistöä varten valmistetaan neljä kattausta vuorokaudessa. Alus poikkeaa tämänhetkisen aikataulun mukaan mennen tullen Ahvenanmaan Långnäsissä, joten myymälässä voi tehdä myös tax free -ostoksia.

Ajat ovat muuttuneet

Alkoholi ja muut verovapaat tuotteet tulevat samassa kuormassa, kuin normaalit muona- ja pentteritarvikkeet. Tullimiehiä ei kuitenkaan laivan sääkannella näy.

–Laiva on säännöllisessä liikenteessä, eivätkä tullimiehet enää tule valvomaan tax free -tavaroiden täydennystä. Toinenkin perinne, ”provianttikeissi” on jäänyt pois, koska sen katsottiin olevan lahjontaa, ME Groupin Rauman aluejohtaja Tage Mattsson kertoi.

Asiakaskäynnille tullut Mattsson muisteli vanhoja aikoja, kun ”sipsu” laittoi kuorman päälle ylimääräisen

Keittiöosaston käytävällä oli hetken aikaa kuhinaa

kaljakorin, josta proviantin kantoon osallistuneet saivat urakan jälkeen juoda janoonsa pari tölkkiä.

Mattsson kertoo tilausten laivoilta tulevan yleensä sähköpostilla, tai varustamon oman tilausjärjestelmän kautta. Välillä on hyvä käydä hoitamassa suhteita ja mies meneekin ottamaan kupin kahvia purseri Börje Westerlundin kanssa.

Keittiöpäällikkö Sundström hyödyntää Mattssonin käynnin esittämällä toiveita tuotevalikoimasta, kuten sinapeista ja konditoriatuotteista.

–Finnlinesilla on varustamon oma, kiinteä tilauspohja, johon tarvittavat tuotteet merkitään. Tilaus menee sitten konttorin kautta laivamuonittajalle. Budjettiseuranta ja siinä pysyminen on helppoa, kun tuotevalikoimat ja hinnat ovat tiedossa, Sundström selvitti.

Jonkin verran sesonkituotteita voidaan tilata listan ulkopuolelta.

Logistiikka toimii

Perjantai-aamun kahdeksan lavallista siirtyivät varsin nopeasti laivan uumeniin. Kuorma-auto ajoi sääkannelle ja peruutti keittiöosaston sisäänkäyn-

nin eteen, josta lavat vedetään pumppukärryillä käytävälle ja nostetaan edelleen omiin varastoihinsa.

Vastassa olivat ensimmäisinä talousapulainen Anne Kattainen ja kokki Roope Haapala. T-paitasillaan ollut

Anne siirtyi paukkupakkasesta nopeasti purkamaan lavoja sisätiloihin, kun taas lämpimämmin pukeutunut Roope kärräsi lavoja.

– Kaikki proviantti tulee täällä Naantalissa. Hoidamme samalla myös kierrätystä. ME Groupin auto ottaa mukaansa tyhjät trukkilavat, sekä maito- ja lihalaatikot. Pahvit, lasit ja tölkit laitamme uudelleenkäyttöön muita teitä, Roope Haapala sanoi.

Keittiöosaston käytävällä kävi hetken aikaa melkoinen kuhina, kun koko byssaporukka purki lavoja. Lihat, kalat, vihannekset ja muut tavarat siirtyivät vauhdilla ja vanhalla rutiinilla omiin varastoihinsa. Laivan aikataulu on tiukka, byssaporukan omat työt odottivat.

Kuljettaja Hjärpe ehtii sopivasti ennen lastauksen alkua ajaa laivasta ulos ja suuntaa kohti Turkua. Seuraava käynti Finnfellowilla on jälleen neljän päivän kuluttua.

Thomas Hjärpe purkaa lavat kannelle, Roope & Co siirtävät lavat sisälle

Vahdinvaihto Raumalla

• Monissa laivoissa tuttu Tage Mattsson on hellittämässä tahtia työskenneltyään lähes 36 vuoden ajan laivamuonitustöissä. Rauman ME Groupin aluepäällikön tehtävät ottaa yli Kari Rakkolainen , jolla myös on pitkä kokemus alalta. Kari on tuttu näky paitsi laivoilla, myös MEPAn turnauksissa, jossa hän on pyörittänyt kahvilaa yhdessä muiden ME Groupin työntekijöiden kanssa.

Proviant en kylig morgon

I början av januari lämnar ett tiotal lastbilar M/S Finnfellow

i Nådendal hamn. När bildäcket töms, kör proviantbilen som väntat på kajen in.

Åkaren Thomas Hjärpe som kör skeppsproviantering har lastat varor på två fartyg i Raumo tidigare på morgonen. Nu lossas Finnfellows åtta pallar först, resten är på väg till M/S Stena Foreteller i Åbo. Köksmästare Peter Sundström kommer för att ta emot lasten.

– Vi får påfyllning två gånger i veckan här i Nådendal, berättar Sundström, som har seglat med Finnlines ropaxfartyg sedan 2004.

Finnfellow har haft tillräckligt med passagerare och lastbilschaufförer även under vintern. Sommartid har det varit upp till 300 passagerare.

Det ingår två måltider vid både kvälls- och morgonavgången, så varje dygn förbereder man fyra serveringar åt resenärer och besättning. Enligt den gällande tidtabellen gör fartyget en avstickare till Långnäs på Åland, så det går bra att shoppa taxfree ombord.

Tiderna har förändrats

Alkohol och andra skattefria produkter levereras i samma last som den vanliga provianten och pentryförnödenheterna. Det syns dock inte till några tulllare på väderdäcket.

– Fartyget går i reguljär linjetrafik och tullarna kommer inte längre för att övervaka påfyllningen av taxfreevaror. En annan tradition, ”proviantcaset”, har också försvunnit då det ansågs vara en muta, berättar Tage Mattsson, ME Groups regionchef för Raumo.

Mattson som kommit dit för ett kundbesök drar sig till minnes gamla >

Peter Sundström på köksmästarens kontor.

Kari Rakkolainen ja Tage Mattsson Rauman satamassa

tider, då skeppshandlaren lade en extra ölback på lasten så att sjöfararna som bar in provianten kunde släcka törsten när jobbet var avklarat

Matsson förklarar att fartygens beställningar oftast görs via e-post eller via rederiets eget beställningssystem. Men ibland är det bra att vårda relationerna; Mattson ska ta en kopp kaffe med purser Börje Westerlund

Kökschef Sundström drar nytta av Mattsons besök genom att framföra önskemål om produktsortimentet, till exempel senapssorterna och konditoriprodukterna.

– Finnlines använder rederiets eget standardformulär för beställningar där man markerar nödvändiga produkter. Sedan går beställningen via kontoret till skeppshandlaren. Det är enkelt att följa upp budgeten och hålla sig till den när man känner till produktsortimentet och priserna, förklarar Sundström.

Säsongsprodukter som inte finns på listan kan beställas i viss mån.

Fungerande logistik

Fredagsmorgonens åtta pallar lastas raskt in i fartyget. Lastbilen kör upp på

väderdäcket och backar fram till köksavdelningens ingång. Därifrån kör man pallarna med handtruck till korridoren och lyfter in dem i förråden.

Ekonomibiträdet Anne Kattainen och kocken Roope Haapala är först på plats för att ta emot varorna. Anne, som bara är klädd i t-shirt i den stränga kylan, börjar snart packa upp pallarna inne medan Roope, som är varmare klädd, kör fram pallarna.

– All proviant kommer på här i Nådendal. Då passar vi samtidigt på att sköta en del av återvinningen. ME Group-bilen tar med sig de tomma truckpallarna och mjölk- och köttlådorna. Kartong, glas och burkar återvinner vi på annat sätt, säger Roope.

Ett tag råder det febril aktivitet i korridoren i köksavdelningen när hela byssapersonalen packar upp pallar. Kött, fisk, grönsaker och andra varor hamnar med en väldig fart och rutin i rätt förråd. Fartyget har en snäv tidtabell, byssapersonalens egna arbetsuppgifter väntar.

Lagom tills lastningen börjar hinner åkare Hjärpe köra av fartyget och tar sedan sikte mot Åbo. Nästa besök på Finnfellow är om fyra dagar. ò

Thomas Hjärpe lastar av pallarna på däck, Roope & Co flyttar in dem.

Pallar körs med handtruck till korridoren utanför byssan under ledning av Roope Haapala

Efter att Roope Haapala lossat proviantlasten fortsatte han med jobbet som kock

Från Spaniens dykvatten till ropaxfartyg på Östersjön

I Frivakts serie Nybörjare träffar vi en vuxenstuderande på M/S Finnlady som har erfarenhet av sjöfartsjobb sedan tidigare. Han har redan 40 dagars praktik bakom sig.

Vem är du, från vilken skola kommer du och hur mycket studier har du kvar?

Jag heter Jan Komaro och studerar kursen vaktman, däck på Win–Nova. När den här praktikperioden slutar är jag klar.

Varför gav du dig av till sjöss och kände du till branschen sedan tidigare?

Jag har seglat, varit dykföretagare och haft farledsarbeten. Jag har redan skeppar- och maskinistbreven för inrikestrafik, men nu vill jag till större fartyg.

Vilka fartyg har du varit på och vad är det nyttigaste du har lärt dig?

Tidigare har jag kört stödfartyg för dykning och chartersegelbåtar, till och med över Atlanten en gång. På Finnlady har jag lärt mig att vara en del av en professionell organisation.

Vad är det bästa på det här fartyget? Finns det något tråkigt med arbetet till sjöss?Min arbetsintroduktion, prioriteringen av arbetsoch sjösäkerheten och det praktiska arbetet. God mat. Något tråkigt kan jag inte komma på, möjligtvis det finska vintervädret efter åren i Spanien.

Hur tillbringar du fritiden ombord och i land?

I land umgås jag med mina fru och mina hundar och ägnar mig åt dykning. När jag är ledig ombord samlas vi för att titta på filmer och berätta sjömanshistorier. Besättningen är inte så stor, så alla känner varandra.

Vad eller vem saknar du till sjöss?

Jag trivs utmärkt ombord, men det är ju roligt att komma hem också.

Vad har varit mest intressant under din utbildning?

Vi är ett gäng på sju vuxenstuderande med olika bakgrund. Utbildningen är mycket komprimerad, men jag kunde en del sedan innan. Det praktiska arbetet är det bästa.

Vem har lärt dig mest under utbildningen och praktiken?

Jag har arbetat i alla tre vakter och som dagman. Däcksmännen, styrmännen och befälhavaren har skött utbildningen och introduktionen bra och orkat förklara allt grundligt.

Var är du om fem år?

Jag jobbar säkert inom sjöfarten. Härnäst ska jag skaffa mig behörighet som maskinvaktman, kursen börjar i slutet av mars. Om somrarna har jag haft tillräckligt med jobb inom inlandssjöfarten –målet är att ha sysselsättning året om. Är det här rätt bransch för dig?

Ja, definitivt.

Juttu suomeksi: goo.gl/TIMDyT

M/V Jessica KUIVARAHTEJA ITÄMEREN SATAMIIN

M/V Jessicalla on riittänyt töitä sen jälkeen, kun alus tuli Dennis Maritimelle. Joulukuussa alus oli jo käynyt Liepajassa ja Uudessakaupungissa, kun se saapui Kotkaan ottamaan lastin Saksaan.

teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Syysmyrskyt olivat jo jonkin verran iskeneet laivaan - pari pelastusrengasta on vaurioitunut merellä ja kiinnitysköysiä katkennut satamassa. Uudestakaupungista tultiin tyhjänä kovassa aallokossa. Kantavuudeltaan 4123 tonnin laiva on rakennettu Hollannissa, minkä kokeneen päällikön, Jan Wikströmin mukaan huomaa heti laivaan astuessaan.

–Saksassa tehdyssä laivoissa on tietyt ominaispiirteensä, samoin hollantilaisissa, selvittää Wikström, jolla on ”kenkälaatikollinen vastakirjoja” seilauksistaan erilaisilla aluksilla.

Tässä laivassa hän on erityisen tyytyväinen, kun saa seilata kahden perämie-

hen kanssa. Päällikkö ajaa 8-12 vahdin sekä aamulla että illalla, mikä lisää meriturvallisuutta. Pienissä laivoissa tuttu 6-6 vahti käy navigoijille raskaaksi varsinkin, jos on paljon lyhyitä seilauksia satamien välillä.

Laivan saapumisen jälkeen alkoi heti melkoinen kuhina. Laiturille saapunut iso provianttikuorma piti kantaa laivaan ja lastiluukut saada avattua. Konepäällikkö Kalev Meri tarvitsi varaosia, ja vierailulle saapunut seilauskaveri Hanna lähti käyttämään häntä rautakaupassa autollaan.

Draft Survey ennen lastausta

Yliperämies Ira Örthenin kiireet alkoivat, kun laiva saatiin kiinnitettyä. Rahdinanta-

jan edustaja tuli tekemään syväystarkistuksen, draft surveyn. Sitä varten on tiedettävä tarkkaan painolastin, varastojen, makean veden ja polttoaineen määrä. Painolastitankkien on hyvä olla joko tyhjinä tai täysinä.

Polttoaineen sijainnista johtuen laiva oli hieman kallellaan paapuurin puolelle. Se ei kuitenkaan haitannut lastiluukkujen aukaisua, mutta saattoi helpottaa proviantin kantoa, kun paapuurin puoli oli laiturissa.

–Purkauspäässä laivan pitää olla tasakölillä ja syväys saa tuolloin olla tarkalleen viisi metriä. Meiltä menee matkalla 17–18 tonnia bunkkeria, mikä nostaa aluksen perää joitakin senttejä. Tämä pitää >

M/V JESSICA

Length: 90.0m

Beam: 13.0m

Draught: 5.7

DWT: 4123 ton

Main Engine: Wärtsilä

Stork 8SW280, 2400 Kw

Speed: 12

Built: 1997, Bodewes Shipyards BV, The Netherlands

M/V Jessica saapui Kotkaan ennen joulua ottamaan lastin Saksaan

huomioida, kun irtolastilla trimmataan, Ira selvitti.

Laivan oma kaivurikuormaaja ajetaan keulaan, ja varsinainen lastaus tapahtuu Mussalon sataman elevaattorilla.

Kannelta komentosillalle

Pietarsaaresta kotoisin oleva Karin Björk opiskelee merenkulkua Turussa ja on taannoin siirtynyt puolimatruusista perämieheksi.

– Olen aikaisemmin ollut tässä varustamossa Angelinassa ja Josefinessa. Jessica -laivaan ehdin tutustua hyvin puolikkaana seilatessani, joten siirtyminen perämieheksi ei ollut vaikeaa, Karin totesi.

Varustamon ajatus on tarjota omalle porukalle mahdollisuus urakiertoon. Päällikkö Wikströmin mukaan voimalajeja harrastava Karin pärjäsi hyvin täkilläkin. Tänä päivänä harva opiskelija saa saman tien perämiehen jobin, kun pätevyyskirja on saapunut kotiin.

Turun Aboa Maressa opiskelee myös puolimatruusi Christian Engblom, joka lastasi provianttia varastoihin yhdessä kokki Rainer Viisalun kanssa. Hän on ollut Dennis Maritimella aikaisemmin Serafinassa, Angelinassa ja Josefinassa. – Pitää kerätä praktiikkaa perämiehenkirjaa varten. Nyt olen ollut seitsemän viikkoa ja Saksan reissu pitäisi vielä heit-

Laituriin ajoa talviolosuhteissa

m/v jessica saapui Paraisille tammikuun puolen välin jälkeen, jolloin rannat olivat jo jäätyneet. Satama-altaan jäätä rikkoi Varma, hinaajana toimiva entinen merivartioston alus. Haasteena on lisäksi ahdas allas ja matala vesi.

M/V Jessica ajoi aluksi hitaasti keulan kohtisuoraan laituriin, ja alkoi sitten ohjata styyrpuuriin, jolloin laivan keula pyyhki jäitä pois. Aluksen ollessa noin 45 asteen kulmassa föörispringi vedettiin kiinni, ja keulapotkurin virta ajoi jäitä ahteriin päin. Virtausta autettiin käyttämällä pääkonetta hiljaa eteen.

Usein jäälauttoja joutuu työntämään käsipelillä keksin avulla, mutta nyt turvauduttiin konevoimaan. Maanosturin ja Jessican oman kaivurin kauhoilla työnnettiin jäälauttoja pois, ja varsin nopeasti laivan ahteri saatiin kaijaan kiinni.

Päällikkö Matti Takala saattoi sitten hyvissä ajoin tulla messiin kahville ja tapaamaan sataman ja varustamon (ja MEPAn) edustajia. Katso video M/V Jessican jäisestä laituriin tulosta MEPAn YouTube -kanavalta: goo.gl/JKrQHF

tää, Turussa asuva tunnettuun varustamosukuun kuuluva Engblom mietti.

Laivaa varustellaan edelleen

M/V Jessica tuli kesällä Suomen lipun alle ja lähti liikkeelle elokuun alkupuolella. Laivan kannelle asennettiin kaivuri, joka mahdollistaa itse purkamisen noin kymmenessä tunnissa. Tämä tehtiin Den-

nis Maritimen sopimusliikennettä varten, mutta muitakin rahteja on riittänyt.

Pesuhuoneessa on meneillään kunnostusprojekti, kuntosalia ja saunaa suunnitellaan. Varustamo on luvannut varoja kuntosalilaitteisiin. Hyttejä riittää kaikille, myös Turun koulun harjoittelijalle, jota odotettiin Jessicalle illaksi.

Kotkan reissulla päällikkönä ollut Jan Wikström on tyytyväinen kolmen navigoijan vahtivuoroihin; se lisää meriturvallisuutta.

Paraisilla laituriinajo sujui hyvin ja päällikkö Matti Takala ehti hakea byssasta kahvit.

Jessican tullessa Paraisille ajettiin jäitä pois laivan ja laiturin välistä. Apuna käytettiin maanosturin ja oman kaivurin kauhaa.0

M/V Jessica hamnade under finsk flagg i somras och började trafikera i början av augusti.

M/V Jessica

TORRFRAKT TILL HAMNARNA I ÖSTERSJÖN

M/V Jessica har inte haft brist på uppdrag sedan Dennis Maritime tog över fartyget. I december hade hon redan varit i Liepaja och Nystad, när hon kom till Kotka för att ta på en last till Tyskland.

Text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Höststormarna hade redan drabbat fartyget – ett par livbojar hade skadats till sjöss och några förtöjningar hade försvunnit i hamnen. Från Nystad kom man utan last i hård sjögång. Fartyget med en dödvikt på 4 123 ton är byggt i Holland, vilket den erfarne befälhavare Jan Wikström menar märks direkt när man kliver ombord.

– Fartyg tillverkade i Tyskland har vissa utmärkande drag, precis som holländska fartyg, förklarar Wikström som har seglat med många olika fartyg.

På M/V Jessica är han särskilt glad över att få segla med två styrmän. Befälhava-

ren kör 8–12-vakten både på morgonen och kvällen, vilket ökar sjösäkerheten. 6–6-vakten, som är vanlig på mindre fartyg, blir jobbig för navigatörerna särskilt om fartyget åker många korta sträckor mellan hamnarna.

När fartyget hade anlänt till hamnen började det genast hända saker. Den stora proviantlasten som kommit till kajen måste bäras ombord och lastluckorna måste öppnas. Maskinchef Kalev Meri behövde reservdelar, och seglingskamraten Hanna som var på besök gav honom skjuts med bilen till en järnhandel.

Draft survey före lastningen

Överstyrman Ira Örthéns brådska började när fartyget låg förtöjt. Befraktarens representant kom för att göra en draft survey, alltså kontrollera djupgåendet. Då behövs exakta uppgifter om barlast, förrådsutrymmen, färskvatten och bränsle. Barlasttankarna bör vara antingen tomma eller fulla.

På grund av bränslets placering lutade fartyget något åt babord. Det hindrade inte öppnandet av lastluckorna och underlättade kanske rentav proviantbärandet, eftersom babordssidan låg vid kajen.

– I lossningsänden måste fartyget ligga på rät köl och då får djupgåendet vara exakt fem meter. Vi blir av med 17–18 ton bunker på vägen, vilket höjer fartygets akter några centimeter. Det måste man ta hänsyn till när man trimmar med bulklast, förklarar Ira.

Fartygets egen grävlastare körs till fören och den egentliga lastningen sker med elevatorn i Mussalo hamn.

Från däck till kommandobryggan

Karin Björk från Jakobstad studerar sjöfart i Åbo och har nyligen gått från lättmatros till styrman.

– Jag har varit på rederiets Angelina och Josefina tidigare. Jag hann lära känna Jessica väl när jag seglade som lättmatros, så övergången till styrman var inte svår, konstaterar Karin.

Rederiets tanke är att erbjuda sin egen personal möjlighet till arbetsrotation. En-

ligt befälhavare Wikström klarar sig Karin, som tränar kraftsporter, mycket bra även på däck. I dag är det få studenter som får ett styrmansjobb samtidigt som man får hem behörighetsbrevet.

Lättmatros Christian Engblom, som också studerar vid Aboa Mare i Åbo, lastar proviant i förråden tillsammans med kocken Rainer Viisalu. Han har varit hos Dennis Maritime förut, på Serafina, Angelina och Josefina.

Rederiets tanke är att erbjuda sin egen personal möjlighet till arbetsrotation.

– Jag måste samla på mig praktik till styrmansbrevet. Nu har jag seglat i sju veckor och måste följa med på Tysklandsresan också, berättar Åbobon Engblom som tillhör den kända rederisläkten.

Fartyget utrustas ytterligare

M/V Jessica hamnade under finsk flagg i somras och började trafikera i början av augusti. På fartygsdäcket monterades en grävmaskin som gör att lossningen kan klaras av på ca tio timmar. Installationen gjordes för Dennis Maritimes avtalstrafik, men det har inte varit brist på andra frakter.

I tvättrummet pågår ett renoveringsprojekt, man planerar för ett gym och en bastu. Rederiet har lovat medel för gymutrustning. Hytter finns det gott om. De räcker även till praktikanterna från skolan i Åbo, som väntas till kvällen. ò

För styrman Karin Björk var det inget stort steg att gå från lättmatros till styrman, eftersom hon redan kände fartyget väl.

Lättmatros Christian Engblom släpper ner proviant i lastrummet.

Enligt kocken Rainer Viisalu tog man på proviant senast för tre veckor sedan. Därför kom det ett stort lass nu.

Överstyrman Ira Örthén och draft survey-kontrollanten vid relingen. Förste styrman Karin Björk kör luckorna med gantry crane-kranen.

Päivävapaapuuhastelua

Mikään ei auta jaksamaan töissä yhtä hyvin kuin jonkinlainen puuhastelu päivävapailla. Päätimme M/S Silja Serenadella työkavereideni kanssa viime kesänä heittää vaihteeksi kävelysauvat nurkkaan ja jättää kesäalet kiertämättä ja tehdä jotain ihan muuta.

Korkkasimme kesäkauden toukokuussa Korkeasaaressa. Ilma oli kaunis kun hyppäsimme Kauppatorilta lauttaan ja ajoimme kohti eläintarhaa. Suuret kissaeläimet olivat kierroksemme alussa harmiksemme päiväunilla. Samoin olivat kotoiset karhumme kääntäneet takamuksensa yleisölle sikeitä vedellessään. Hereillä näimme kuitenkin mm. visentit, ahmat ja vauhdikkaalla tuulella toisiaan takaa ajavat mongolianvillihevoset. Todettuamme, että kamelilla oli ”very bad hair day” kävim-

me apinatalossa tervehtimässä lähisukulaisiamme. Lämmittelimme myös trooppisissa taloissa käärmeitä, sammakoita ja mangusteja samalla ihaillen ja kauhistellen. Päästyämme kierroksemme loppuun olivat tiikeritkin jo hereillä nauttimassa lounastaan. Päiväämme tyytyväisinä nousimme lauttaan ja suuntasimme kohti omaamme. Aktiviteetteja Helsingissä ja Tukholmassa

Heinäkuussa päätimme mahduttaa yhteen vahtiin yhtä jos toistakin. Aloitimme Lustbergin Maritan kanssa korkeakulttuurilla. Kansallissäveltäjämme Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi järjesti Helsingin musiikkitalo kesällä päivittäin nuorten solistien esittämän pianokonsertin, jossa kuultiin niin Intermezzo Karelia-sarjasta, Valse Triste kuin tietysti Finlandiakin. Taustalle heijastettiin kuvatuokioita Suomen

luonnosta sekä kerrottiin teosten synnystä. Mukaamme saimme CD-levyn juuri kuulemistamme sävellyksistä ja lopuksi skoolattiin lasillisella kotimaista karpalomehua.

Vauhtia jatkettiin maallisemmissa merkeissä. Jo aiemminkin päiväpiknikkien järjestäjänä kunnostautunut Marita johdatti meidät pyörien selässä Tukholmassa Djurgårdenin saaren viihtyisien retkipöytien ääreen. Keittiöpäällikön luvalla kerätyt herkut levitettiin, tietenkin, kunnon kangasliinalle. Oli suolaista, oli makeaa, oli kuohuvaa, oli kahvia. Ja kun Ruotsinmaalla oltiin, oli mukaan pakattu tietysti myös Kallen mätitahna. Ihailin tarjottavien runsautta.

”Voi eihän tämä ole vielä mitään!”, Marita muisteli. Hän kertoi osallistuneensa eväsretkelle, jonne mukaan mahdutettiin myös kunnon lämpökaappi. Silloin tosin mentiin saareen

teksti ja kuvat: Leena Numminen

Kattokävelyn tauoilla kuultiin myös Tukholman vanhan kaupungin historiaa

pelastusveneellä. Ne oli aikoja ne!

Heti seuraavana päivä Helsingissä noustiin korkeuksiin. Ei, benji-hyppyyn emme sentään uskaltautuneet, mutta maailmanpyörään eli Helsinki Sky Wheeliin kuitenkin. Maisemia ihailtuamme suuntasimme, me ja sadat muut, Tuomiokirkon rappusille seuraamaan kansainvälisen Helsinki Gymnaestradan tanssiesityksiä.

Hienoja maisemia

Gamla Stanin katoilla

Vahdin ehdoton huipennus oli Tukholman kattokävely. Puimme yllemme kypärän ja valjaat ja meidät kiinnitettiin kädessä kuljetettavasta ketjusta kattoon kiinnitettyyn vaijeriin. Kiersimme korttelin ympäri pysähtyen välillä kuuntelemaan oppaamme eläväistä kerrontaa Vanhan kaupungin historiasta ja nykypäivästä. Välillä nousimme lyhyitä tikkaita ylös, välillä laskeuduimme alas. Jännittävimpiä olivat kuitenkin osuudet, joissa edettiin suoraan katolle kiinnitettyä luiskaa pitkin – ja oikealla puolella katto

laskeutui jyrkästi suoraan tyhjyyteen. Selvisimme kunnialla tästäkin retkueesta, mutta sen verran vauhdilla adrenaliini suonistossani jylläsi, että päiväunia oli ihan turha yrittääkään. Illalla baaritiskin takana minua kuljettivat päädystä toiseen vetelät polvet ja tuti-

Ja kun Ruotsinmaalla oltiin, oli mukaan pakattu tietysti myös Kallen mätitahna. sevat

nilkat vapisevista reisilihaksista puhumattakaan.

Elokuussa kaipasimme elämäämme taas vauhtia suuntaan jos toiseenkin. Linnanmäelle siis! Edellisestä vierailustani oli kulunut 14 vuotta ja oi, miten paljon ihania uusia ja pelottavan näköisiä laitteita sinne oli ilmestynyt! Päivä oli kaunis ja lämmin, joten jonot olivat melkoiset. Valitsimme siis vain parhaat, korkeimmalle nousevat ja eniten kieppuvat laitteet. Päivä kruunattiin Ukolla, joka nostaa 50 metrin korkeuteen ja sinkoaa alas 105 kilometrin tuntivauhdilla milloin jalat, milloin pää edellä. Ratikalla matkasi takaisin työmaalle sekalainen seurue. Itse pohdiskelin vain koska voisi ottaa uusiksi, olenhan saanut syntymälahjakseni niin rautavatsan kuin korkeuksia pelkäämättömän puupäänkin.

Grillausta Ruotsin

Merimiespalvelun klubilla

Mitä useammalla osastolla työskentelee, sitä useampiin ulkolounaisiin saa osallistua. Vuorossa olivat omani, eli baari-osaston, grillijuhlat Kaknäsissa

Merimiesklubilla. Touhutätinä ja ehtoisena emäntänä toimi idean äiti, talousapulaisemme Laitisen Laura, jolle vielä kerran kiitos kivasta päivästä. Taas oli lähestytty keittiön päälliköitä ja saatu mukaan kunnon mehevät ent-

recote-pihvit, salaatit ja mansikat. Lauran ja Raution Jannen toimiessa grillimestareina me muut saimme rentoutua Kaknäsin upealla nurmella. Yhdessä siivottiin jäljet ja pakattiin mukaan maistiaisia laivalle jääneille unikeoille. Vatsansa viereen oli itse kunkin hyvä asettua päiväunille hytin viileyteen.

Vielä ennen kesälomaani ehdin esitellä pyörällä Lidingön upeita maastoja Baltic Princessiltä laivallemme vaihtoon tulleelle Sandströmin Tarjalle. Ihailimme saaren kukkaloistoa, nautimme kunnon kaloripitoiset kakkukahvit ja pulahdimmepa mereenkin vilvoittelemaan. Tästä retkestä jäi hieno muisto ja jälleen kerran tajusin kuinka etuoikeutetussa asemassa olen, kun saan tehdä työtä, josta pidän ihanien työkavereiden kanssa. Töissä on kivaa, mutta päivävapailla on vielä hauskempaa, kiitos kun rentouduitte kanssani!

Kaknäsin Merimiesklubilla Tukholmassa.

Lediga påhitt

Inget hjälper dig att orka med jobbet lika bra som att hitta på något under ledigheten. Förra sommaren bestämde jag och mina kollegor på M/S Silja Serenade att som omväxling lägga gåstavarna åt sidan, strunta i sommarreorna och göra något helt annat.

Vi invigde sommarsäsongen i maj på Högholmen. Vädret var vackert när vi hoppade på färjan vid Salutorget med sikte mot djurparken. Till vår stora besvikelse tog de stora kattdjuren en tupplur när vi började vår rundtur. Likaså hade våra inhemska björnar vänt rumpan mot publiken där de låg och snusade. I vaket tillstånd såg vi dock bl.a. visenter, järvar och mongoliska vildhästar som jagade varandra i full fart. Efter att ha konstaterat att kamelen hade en väldigt dålig hårdag gick vi till aphuset för att hälsa på våra nära släktingar. Vi värmde oss även i de tropiska husen samtidigt som vi både beund-

rade och förfasade oss över ormarna, grodorna och mangusterna. När vi hade gått vår runda hade tigrarna vaknat och börjat hugga in på sin lunch. Nöjda med vår dag klev vi på färjan och styrde kosan hemåt igen.

Aktiviteter i Helsingfors och Stockholm

I juli bestämde vi oss för att klämma in både det ena och det andra under en vakt. Vi började med högkultur med Marita Lustberg För att fira vår nationalkompositör Sibelius jubileumsår ordnade Helsingfors musikhus dagliga pianokonserter med unga solister förra sommaren. Vi fick höra Intermezzo från Karelia-sviten, Valse Triste och givetvis Finlandia. I bakgrunden projicerade man bilder från Finlands natur och berättade om verkens uppkomst. Vi fick med oss en cd-skiva med de musikstycken som vi precis hade lyssnat till och som avslutning skålade vi i ett glas finländsk tranbärssaft.

Äventyret fortsatte i världsligare tecken. Marita som redan tidigare hade utmärkt sig själv som picknickarrangör guidade oss på cykel till ett mysigt utflyktsbord på ön Djurgården i Stockholm. Godsakerna som vi tagit med oss med kökschefens tillstånd dukades självklart upp på en riktig tygduk. Där fanns salt, sött, skumpa och kaffe. Och eftersom vi befann oss på svensk mark hade vi förstås packat ned Kalles kaviar. Jag förundrades över den rejält tilltagna picknickmaten.

”Det här är ju ingenting!”, svarade Marita. Hon berättade att hon en gång varit på en picknick där man hade tagit med sig ett rejält värmeskåp. Men då hade man visserligen åkt till ön med en livbåt. Det var tider det!

Dagen därpå nådde vi höga höjder i Helsingfors. Nej, bungyjump vågade vi oss inte på, men ändock pariserhjulet Helsinki Sky Wheel. När vi hade beundrat utsikten styrde vi, och hundratals andra, kosan mot Domkyrkans

Text och bilder: Leena Numminen

Marita guidade oss på cykel till ett mysigt utflyktbord på ön Djurgården i Stockholm.

Barpersonalen hade grilllfäst på Sjömansklubben Kaknäs

trappor för att se den internationella Gymnaestradans dansuppvisningar.

Fina vyer i Gamla stans gränder

Den absoluta höjdpunkten under vakten var takvandringen i Stockholm. Vi tog på oss hjälm och sele och fick en kedja runt handleden som gick till en vajer som satt fast i taket. Vi gick runt ett kvarter och stannade emellanåt för att lyssna på guidens inlevelsefulla berättelse om Gamla stans historia och nutid. Ibland klättrade vi upp för en kort stege, ibland klättrade vi ned. Det mest hisnande partierna var ändå de där vi gick längs en ramp som var fäst direkt vid taket – och på höger sida sluttade taket brant rakt ned i tomma intet. Vi klarades oss med hedern i behåll även den här gången, men adrenalinet pumpade så pass i blodet att det var helt lönlöst att försöka ta sig en tupplur. På kvällen bakom bardisken kände jag mig knäsvag med darriga vrister, för att inte tala om lårmusklerna.

I augusti längtade vi efter lite fart och fläkt igen. Mot Borgbacken således! Det hade hunnit gå 14 år sedan

Med magen full var det skönt att själv också lägga sig

mitt förra besök och oj, vad många härliga och skrämmande åkattraktioner det hade dykt upp! Det var en fin och varm dag, så köerna var ganska långa. Därför valde vi bara ut de bästa, mest virvlande attraktionerna med de högsta höjderna. Dagen fulländades med Gubben, som åker 50 meter upp i luften för att sedan dyka nedåt i 105 km/h – än med fötterna, än med huvudet först. Det var ett ganska snurrigt sällskap som åkte spårvagnen tillbaka till jobbet. Själv tänkte jag bara på när jag skulle göra om det; jag är ju född med både en stålmage och en träskalle som inte räds höjder.

Grillning på Sveriges

Sjömansservice klubb

Ju fler avdelningar man jobbar på, desto fler uteluncher får man delta i. Nu var det dags för min egen avdelning, alltså baren, att ha grillfest på Sjö-

Den absoluta höjdpunkten under vakten var takvandringen i Stockholm

mansklubben Kaknäs. Kvinnan bakom idén, Laura Laitinen, var också den som fixade allt och var en utmärkt värdinna. Tack än en gång Laura för en rolig dag! Återigen hade vi varit hos kökscheferna och fått med oss riktigt saftiga entrecôter, sallader och jordgubbar. Med Laura och Janne Rautio som grillmästare fick vi andra slappa på Kaknäs fina gräsmatta. Efter maten plockade vi undan efter oss och tog med några smakbitar till sömntutorna på båten. Med magen full var det skönt att själv också lägga sig att vila i den svala hytten.

Före semester hann jag även med att cykla runt på vackra Lidingö med Tarja Sandström, som kommit till oss som avlösare från Baltic Princess. Vi beundrade öns blomsterprakt, njöt av en kaloririk kaffepaus med tårta och tog oss till och med ett svalkande dopp i havet. Denna utflykt blev ett fint minne och än en gång insåg jag hur lyckligt lottad jag är som får arbeta med något jag gillar tillsammans med underbara kollegor. Det är roligt på jobbet, men ännu roligare under ledigheten. Tack för att ni kopplade av med mig! ò

Pohjoismainen

valokuvakilpailu

Kilpailun finaali järjestettiin tänä vuonna Tanskassa Helsingörin Merimuseossa. Ruotsi, Tanska ja Norja menestyivät.

teksti: Jukka Lindell

Finland... zero points, näin kävi suomalaisten merimiesten ottamien valokuvien Pohjoismaisessa valokuvakilpailussa tänä vuonna. Niin on käynyt ennenkin, ei siinä ole mitään uutta

Suomesta oli mukana monta hyvää kuvaa, mutta tuomarit pitivät enemmän muista. Islannistakin tuli hienoja kuviazero points. Kilpailun tuomarit olivat ul-

kopuolisia valokuvaajia, toinen oli hyvin sisällä merenkulussa, toinen erittäin hienon näkemyksen omaava valokuvaaja. Kuvat arvosteltiin anonyymisti, joten kuvaajan taustat eivät vaikuttaneet mitenkään tulokseen.

En sinänsä pidä valokuvakilpailuista, siis siitä osasta, missä määritellään, mikä kuva on voittaja. Tämä on oma ongelmani, en pidä mistään kilpailuista, en edes kil-

Tuomariston mielestä voittajan, Rikard Lavinskijn otos on hienosti sommiteltu kuva, jossa riittää yksityiskohtia tutkisteltavaksi.

pailun ajatuksesta, en kilpailuyhteiskunnasta enkä kilpailullisesta tavasta nähdä maailmaa. Mielestäni taidetta, tai mitään tekemistä ylipäätään, ei ole mitään syytä arvottaa suhteessa muihin.

Hyvä harrastus merenkulkijoille

On ihan samantekevää, kuka voittaa, tärkeintä on että kuvaa. Valokuvakilpailussa on hienoa nähdä paljon hienoja, kosket-

Kakkoseksi tulleen norjalaisen Geir Magne Skjoelsvikin kuvassa on kolme tasoa, Natolanka, veneet ja taustalla oleva rahtilaiva

tavia ja merimieselämästä kertovia kuvia. Mahtavaa, että ihmiset, joiden työ ei ole valokuvaamista, laittavat aikaa ja ajatusta kuviinsa työn ohessa.

Oman kokemukseni mukaan laivalla työskentely voi olla ajoittain tylsääkin tylsempää. Samat rutiinit, samat jutut, joita kertovat samat tyypit. Ajoittain koko homma on sosiaalista itsemurhaa. Oma meriurani oli pienillä kuivalastialuksilla, jossa miehistöön kuuluu neljä tai viisi henkilöä. Silloin on mukavaa, että on jotain, johon suunnata energiansa ja ajatuksensa.

Minulle merimiesten valokuvakisa, ja kuvaaminen yleensä, oli sitä. Välillä muutkin innostuivat, yhtenä vuonna työpaikaltani lähti neljän ihmisen ottamia kuvia. Meillä oli keskusteltavaa, oli jotain, mitä odottaa. Katseen muisti nostaa ruuman luukuista ylöspäin.

Miksi Suomella on sama kohtalo sekä valokuvakilpailussa kuin Euroviisuissa -

Valokuvaamisessa on kysymys paljon muustakin, kuin vain tekniikasta.

kin? Miksi Ruotsi aina pärjää? Ehkä olemme liian arkoja. Valokuvaamisessa on kysymys paljon muusta kuin tekniikasta. MEPAan tuli 90 valokuvaa 20 eri merenkulkijalta. Materiaalia siis oli, mistä valita.

Kuvaa ihmisiä, mene lähelle

Ihmiset ovat kiinnostavia. Ihmisten kuvaaminen ei ole helppoa. Pitäisi mennä lähelle, luoda kontakti, herättää jonkinlainen suhde, saada luottamus kuvaajan ja kuvattavan välille. Suomalaisissa kuvissa ihmiset olivat harvassa. Joitakin kauniita maisemia, joissa ihminen katseli jonnekin,

mutta kaikki takaapäin kuvattuina. Ei kasvojen ilmeitä, ei intiimiyttä.

Kuva ilman ihmistä voi totta kai olla miten hieno tahansa, voi olla paljon parempi kuin huono ihmiskuva. Mutta jotta saisi maisemakuvan sellaiseksi, että se todella pysäyttää, sen pitää olla tosi hyvä. Pelkkä kaunis maisema ei usein riitä. Kuva, joka saa ajattelemaan, että mitä siinä tapahtuu, mitä on tapahtunut ennen kuvaa ja mitä sen jälkeen, sellaiset kuvat iskevät tajuntaan. Ne vievät mukanaan ja niitä jaksaa katsoa useamman kerran ja aina löytää jotain uutta.

Tredjepriset gick till danske Finn Hansen för sitt dokumentärfoto av en flyktingfamilj

Nordiska fototävlingen

Finland: zero points, så gick det för de finländska sjöfararnas fotografier i den nordiska fototävlingen i år. Men det har hänt förr och är dessvärre inget nytt.

text: Jukka Lindell

Varför går Finland samma öde till mötes i såväl fototävlingen som i Eurovision? Varför går det alltid bra för Sverige? Vi kanske är för försiktiga. Fotografering handlar om så mycket mer än teknik. SSB fick in 90 fotografier från 20 sjöfarare. Det fanns alltså gott om material att välja bland.

Det fina med fototävlingen är att vi får se så många bilder: vackra, rörande och med sjömanslivet som tema. Det är fantastiskt att folk som inte arbetar med fo-

tografering ägnar så mycket tid och tanke åt sina foton vid sidan av sitt jobb.

Enligt mina egna erfarenheter kan arbetet ombord tidvis vara så tråkigt att klockorna stannar. Under min karriär till sjöss befann jag mig på ett litet torrlastfartyg med fyra till fem personer i besättningen. Då är det trevligt att ha något annat att rikta energin och tankarna på.

För mig var detta något sjöfararnas fototävling och fotografering i allmänhet. Emellanåt blev de andra också engagerade

– ett år skickades det in bidrag från fyra personer på min arbetsplats. Vi hade något att prata om, något att se fram emot. Man kom ihåg att lyfta upp blicken från luckorna i lastrummet.

Fota människor, gå nära

Människor är intressanta, men att fotografera människor är inte lätt. Man måste komma nära, skapa kontakt, inleda någon slags relation, skapa förtroende mellan fotografen och den som blir fotogra-

På fjärde plats kom

Patrick Sommer och bilden ” Et kig ned på fremtidens vidundere”

ferad. Bland de finländska bidragen fanns det få människor. Några vackra landskap där en människa tittade på något, men alla fotograferade bakifrån. Inga ansiktsuttryck, ingen intimitet.

Ett foto utan en människa kan självklart vara hur fint som helst, det kan vara mycket bättre än ett dåligt foto av en människa. Men för att en landskapsbild ska få sin betraktare att verkligen stanna upp, måste den vara riktigt bra. En bild som får dig att undra vad som händer i den, vad som har skett innan fotot togs och vad som sker därefter, sådana bilder tränger in i medvetandet. De fångar dig och du orkar tittat på dem flera gånger och hittar alltid något nytt.

Tävlingsdomarna var utomstående fotografer och fotografierna bedömdes anonymt, så fotografens bakgrund påverkade inte resultatet. Sluta inte fotografera! I september 2016 ordnar SSB en fotokurs som säkert tillför något nytt i alla deltagares fotograferande.

Nordic Photo Competition 2015 results

1. Rikard Lavinskij , Sweden

2. Geir Magne Skjoelsvik, Norway

3. Finn Hansen, Denmark

4. Patrick Sommer, Denmark

5. Jörgen Språng, Sweden

Honorary mentions:

Jörgen Språng, Sweden

Tim Ruttledge, Sweden

Remisgiusz Piotrowski, Denmark

Den nordiska juryn, bestående av fotograferna

Anders Skjoldjensen och

Søren Lund Hviid, presenterar tre av de fem vinnarbilderna i Nordiska fototävlingen för sjöfolk 2015

Suomen karsinnan tulokset

Tuomarit:

Reino Havumäki, ammattivalokuvaaja

Tatu Korhonen, merikapteeni, harrastekuvaaja

SM 1. Sami Ryti, NBA korista ahteritäkillä

SM 2. Dino Perkovic, Aura ja salamat

SM 3. Aku Kaikkonen, Valon tuoja

Kunniamaininnat

Anders Andersson, jäävuori

Tommi Myllymäki, ruuman spuulaus

Muut PM finaaliin menijät:

Saija Söderholm, Olli Vesanto, Laura Pyytövara, Kai Piippo, Helena Lylyharju,

Lue Jukka Lindellin mietteet finaalin jälkeen: goo.gl/Xp8Jbn

SM 1. NBA korista ahteritäkillä. Arvostelijat pitivät Sami Rytin ottamasta kuvasta erityisesti, koska siinä on mukana merenkulkua, merimiesurheilua sekä merenkulkioiden vapaa-ajan viettoa.

Viereisellä sivulla ylhäällä

SM 2. Dino Perkovic onnistui vangitsemaan komeat salamaniskut M/V Auran ollessa satamassa

Viereisellä sivulla alhaalla

SM 3. Valokuvakisojen monivuotinen menestyjä Aku Kaikkonen ei petttänyt nytkään. Teknisesti ja taiteellisesti hieno kuva.

Suomen kisaan osallistui

20 merenkulkijaa, yhteensä

91 kuvalla. MEPA kiittää!

ESL Shipping’s Innovation Award

ESL Shipping awards an annual prize of € 5000, which is intended to encourage employees to develop working practices and methods, safety, efficiency and other similar efforts

the 201 5 prize was awarded to M/S Kumpula’s fitter Jeremias Epondulan. Jeremias was given the award for showing initiative and ingenuity in the planning, designing and construction of various technical improvements which have increased the safety and efficiency of the daily operations of his vessel, M/S Kumpula.

Jeremias has sailed with ESL Shipping since 2011. He began his seafaring career in a Greek company in the early 1990s, and has since sailed with multiple companies. An awarding ceremony was held for Jeremy in Bremen, where he returned to work. The crew and both ship’s masters, Juha Koutila and Ulf Engholm, were present at the ceremony.

”It is a great privilege and an honor to me and to my family being chosen as year 2015 lnnovative Awardee of this company. Would like to extend my heartfelt gratitude to ESL Staff and Management and to the whole ESL crew who are very supportive to our cause of being innovative and resourceful that led the company’s reputation being named as the Safest

Working Place in Shipping Trade.”, Jeremias said.

He also wanted to thank the captains and chief engineers of M/S Kumpula, as well as PTC’s Fleet Manager, Captain Malanao, and Manning Manager, Sir Ed Occeno, for all their support in encouraging his innovation. ò

From left: Chief engineer Karvinen, captain Engholm, fitter Jeremias Epondulan, captain Koutila

PRELIMINARY PROGRAMME (Feb 2016)

Thursday 12 May 2016, at Alandica in Mariehamn

09001800 Ålands Sjöfart MÄSSAEXHIBITION

09000945

10001045

11001145

Organizers - Ålands Sjöfart in co -operation with Alandia Marine, DNV-GL, Ålands landskapsregering

Ship owners

Bore, Dennis Maritime, Finnlines, Godby Shipping, Langh Ship, Prima Shipping, Rederi Ab Eckerö, Sea Wolf Express, Tallink Silja, VG-Shipping, Viking Line

Education

Aboa Mare, Centre for Maritime Studies, University of Turku, Meriturva, Winnova Länsirannikon koulutus, World Maritime University, Ålands sjöfartsakademi, Ålands sjösäkerhetscentrum

Others

Abcon, Alandia Engineering, ASP Crew Management Services, AT -Marine, Auto-Din, Cainby, Carus, Certex Svenska, DeltaLangh, Duwel Finland, Finlands skeppsbefälsförbund, Finnish Seamen’s Mission, Finnish Seamen’s Service, Finnish Shipowners’ Association, Furuno Finland, Gard (Baltic), GE-gruppen, If Skadeförsäkring, IRIS Sweden, John Nurminen Marine, Kristinehamns Turbin & Marin Service, Lloyd’s Register EMEA, MAN Diesel & Turbo, Memira, Neste, Nordkalk, RDC Aqualines LLC, RINA Finland, SAJ Instrument, Scanunit, Septor, Sjömanspensionskassan, Skangas, Soft-Team, Tallinn Shipyard (BLRT), Telemar, Trafiksäkerhetsverket Trafi, Turku Repair Yard (BLRT), Viking Life-Saving Equipment, Western Shipyard (BLRT), Wilhelmsen Ships Service, Wärtsilä F inland, Ålands sjöfartsmuseum, Östersjöfonden

STORA SALEN AUDITORIET

DNVGL Seminar Bunker and energy mix Opening and welcome Challenges of ECA from a fuel testing provider’s perspective, Petter Dehli, VPS

Future shipping energy sources and lesson learnt – case study MAN & DNVGL, Henrik Brinks (20-30 min)

 LNG provider’s view

 Bunker provider’s view

Converting Stena Germanica into Methanol , - Case study, Toni Stojcevski, Wärtsilä

Use of various energy sources , Johnny Kackur, Wärtsilä

Rederipresentationer för studerande och arbetssökande

RYSSÖ

Godby Shipping, Bore, Langh Ship, Rederi Ab Eckerö, VG-Shipping Prisutdelning tävling - “Välj Sjön!” ForMare –välmående ombord

Roro seminarium Moder. Jörgen P ettersson

Roro-marknaden ur mäklarens perspektiv, Erik Klöve, BRS

Roro-marknaden ur operatörens perspektiv

Region - Svarta havet, Joakim Lindblom, Managing Director, Stena SeaLine

Framtiden för roro -fartyg ur redarens perspektiv

Det är aldrig försent – ForMare som stöd i livsstilsförändringar

 Marina Paulaharju, SPK

 Milla Soininen, Alandia Insurance

 Johan Treuthardt, SSB

Dags att vakna! Livsstilsförändringens första steg med coachen, Mikael Paajanen, ForMare

Teamwork och ledarskap

12001300 LUNCH – BREAK – sponsored by (for registered participants)

13001345 Alandia Marine Insurance Seminar Human communication

Opening and welcome , Jan Limnell, Alandia Marine

14001445 Social media related incidents , Eddie Janson, MariTrain

15001545

16001645

Short presentations

18002300

Alandia Marine P&I, Mikael Björklund & Josephine Thörnoos, Alandia Marine Ål ands Landskapsregering Shipping Policy Seminar Speakers

At 1435 hrs coffee break

Navigational claims with pilot on board, Tommy Brune & Torolf Strandberg, Alandia Marine

Prize giving ceremony

 Presentation of Alandia Award “The Safest working place in Finnish Shipping 2016”, Milla Soininen, Alandia Insurance

 Ålands Sjöfarts stipendium och

 Rederierna i Finlands guldmedalj

Mixed crew, cultural clashes , Joacim Björkvall, LÅL Standup

Summary and close of seminar

’ Corner

ASP Crew Management Services

Lloyd’s Register EMEA

World Maritime University

Carus

RDC Aqualines/Sea Wolf Express

Certex Svenska

DeltaLangh

Kristinehamn Turbin & Marin Service

Neste

Nordkalk

Septor

Skangas

Turku Repair Yard

Afternoon cocktail and networking in the exhibition area

Welcome!

Updated information and registration at www.sjofart.ax

Drop-in cocktail – buffet dinner – coffee avec (for registered participants) at Ålands sjöfartsmuseum and Restaurang

Organizer In co-operation with

Nautical

Uutisia eetteriin

MEPAn toimittama uutissähke tunnetaan useimmilla laivoilla ja monilla maatyöpaikoillakin. Uutisia on lähetetty jo pitkään sähköpostilla, mutta tietoa kulki laivoille jo paljon aikaisemmin – sähkötyksellä, teleksillä ja faksilla

teksti: Pekka Karppanen kuvat: MEPAn arkisto, Timo Sylvänne, Sakari Karttunen, Lauri Vuorisen kokoelmat

Ensimmäinen MEPAn toimittama uutiskooste välitettiin teleksillä Nesteen mt Enskerille, joka oli helmikuussa 1976 Intian valtamerellä. Teleks-laite pystyi lähettämään noin 400 merkkiä minuutissa. Uutiskoosteen lähetys kesti noin kymmenen minuuttia ja maksoi 62 markkaa. Teleksit kuuluivat tuon ajan uudisrakennuslaivojen kalustoon.

Pääosa viesteistä kulki edelleen sähkösanomina, joita radiosähköttäjät lähettivät ja vastaanottivat rannikkoradioasemien kautta. Suomessa tärkein rannikkoradioasema oli Keimolassa toiminut Helsinki Radio, joka toimi Posti- ja telehallituksen sekä Liikenneministeriön alaisuudessa.

Teleks tulosti uutiskoosteen, mutta sähkötyksellä vastaanotettu sanoma piti kirjoittaa puhtaaksi koneella. Tämän radiosähköttäjä teki päivystysvuoronsa aikana. Sanoma kirjoitettiin hiilipaperin läpi, jolloin saatiin kopiot sekä päällystö- että miehistömessiin.

Oma henkilökunta toimitustyössä

Mepa ryhtyi toimittamaan uutisia aluksi omalla henkilökunnalla. Koko maan tärkeimmät sanomalehdet tulivat Helsingin toimistolle. Niistä koottiin lukupaketteja lentoaseman lehtipisteestä noudettavaksi. Ennen pakkausta lehdistä luettiin tärkeimmät uutiset ja kirjoitettiin teleks – laitteelle. Sanoma jäi muistiin koneen tekemälle reikänauhalle.

Kun sanoma oli valmis, otettiin yhteys Helsinki Radion teleksiin ja syötettiin reikänauha MEPAn laitteeseen. Helsinki Radiosta sanoma lähti kaikille yhteisenä broadcast -lähetyksenä, joten jokaisesta vastaanottajasta ei maksettu erikseen.

Telex-laite

pystyi lähettämään noin 400 merkkiä minuutissa.

Uutisten sisältö muotoutui nopeasti merenkulkijoiden toiveiden mukaiseksi. Kotimaan uutiset, urheilu, tärkeimmät ulkomaan tapahtumat ja merenkulun omat asiat olivat kaikkien toiveissa. Laivoilla oli suuri joukko ruotsia äidinkielenään puhuvia merenkulkijoita, mikä piti huomioida.

Uutispalvelu viralliseksi

Keväällä 1977 laadittiin merenkulkijoiden uutispalvelusta kirjallinen eduskuntakysely, jonka allekirjoitti 107 kansanedustajaa. Uutispalvelun lisäksi kyselyssä vaadittiin MEPAlle oikeutta nauhoittaa ja välittää Yleisradion toimittamia televisio- ja radiolähetyksiä suomalaisille aluksille.

Vastauksessaan maaliskuussa 1977 liikenneministeri Ragnar Granvik totesi Yleisradion periaatteessa suhtautuvan myönteisesti hankkeeseen toimittaa nauhoituksia laivoille. Sähkötysuutiset voitaisiin aloittaa jo kevään kuluessa.

TV- ja c-kasettipalvelu sai vielä odottaa, mutta Yleisradion toimittamat sähkötys- ja teleksuutiset alkoivat 17.10.1977.

Vuosituhannen alussa uutiskirjeet menivät vielä myös telexilla. M/S Bravadenin försti Jyrki Aulen lukee Inmarsat C -asemaan tullutta lähetystä

YLE toimitti kaksikieliset uutiset viidesti viikossa. Sanoman lähetys kesti teleksilla noin 10 minuuttia. Sähkötyksellä suomenkielinen osuus vei 20 minuuttia, ruotsinkielinen 15 minuuttia.

YLE karsii kustannuksia

1980-luvun puolenvälin jälkeen suomalainen kaukoliikenteen kauppalaivasto oli supistunut. Samaan aikaan valmistui Porin lyhytaaltoaseman korjaustyö, mikä paransi lähetysten kuuluvuutta maailman merillä. YLE:n Radio Finlandin toimittajat olivat toimittaneet uutiset. Työn laskennallinen kustannus oli noin 100.000 markkaa vuodessa. Helsinki Radion välityskulut menivät Posti- ja telehallituksen budjetista. Sähkötys- ja teleksuutiset haluttiin nyt lopettaa.

MEPA sai neuvoteltua jatkoaikaa ja teki laivoilla Liikenneministeriön pyynnöstä kyselyn uutisen tarpeellisuudesta vuonna 1988. MEPA, Posti- ja telehallitus ja Yleisradio päätyivät kompromissiin. Sähkötysuutisista luovuttiin saman tien. Yleisradio lupasi jatkaa teleksuutisten toimittamista ja välittämistä Helsinki Radion avulla toistaiseksi.

Uutispalvelu takaisin MEPAlle

Yleisradio ja Posti- ja telehallitus lopettivat teleksuutiset vuonna 1991 kun laivat alkoivat siirtyä Inmarsat -satelliittiteleksiin ja automaattiseen Maritex -järjestelmään. Laivoilta tuli kyselyitä MEPAan uutispalvelun jatkumisesta. Vuonna 1992 ESL -Shippingin Arkadia ja Kontula olivat Kaukoidässä. Nesteen Koillisväylällä ollut tankkeri Uikku kaipasi myös kotimaan uutisia.

Palvelua lähdettiin kokeilemaan lähinnä urheilu-uutisilla. Vastaanottajien määrä kasvoi nopeasti. Rinnalla toimitettiin telefaksiuutisia, joita laivat vastaanotti-

vat NMT -fakseilla. Uutisia välitettiin kolme kertaa viikossa.

Satelliittiteleksillä välitettyjen uutisten kustannukset jäivät yksinomaan MEPAlle. Telefaksiuutisista syntyi kustannuksia sekä lähettäjälle että vastaanottajalle. Vuositasolla Merimiespalvelutoimiston kustannukset olivat 60.000 markan luokkaa.

Sähköpostit tulivat laivoihin

Vuosien 1995 ja 1996 aikana alettiin laivoihin asentaa internet -yhteyksiä. Aluksi yhteydet toimivat GSM -verkon välityksillä ja satamissa ollessa maaverkossa. Ensimmäisenä yhteydet saatiin Finnlines -varustamon laivoille. Ongelmaksi tulivat varustamoille langenneet GSM -vastaanottomaksut ulkomaiden verkoissa.

Uutisten toimitus- ja välitystyötä kehitettiin taas yhdessä merenkulkijoiden kanssa. Finnlinesin aluksilla työskennellyt kapteeni Veijo Hintsanen perehtyi asioihin kunnolla ja toimi hyvänä linkkinä merenkulkijoiden ja MEPAn välillä. Teknistä asiantuntija-apua saatiin myös Engship

-varustamosta, jossa varsinkin Tatu Laurila otti asian omakseen.

Helsinki Radio lopetti toimintansa vuosituhannen vaihteessa. Sitä ennen oli MEPAan hankittu datateleks-järjestelmä, jossa oli mahdollisuus alkeelliseen tekstinkäsittelyyn. MEPA luopui teleksistä kokonaan vuonna 2004. Tuolloin oli teleks-uutispalvelussa enää kolme laivaa ja Sonera ulkoisti järjestelmän ranskalaiselle operaattorille. Telefaksilla välitetyt uutiset lopetettiin myös 2004.

Pohjoismaista yhteistyötä

Vuonna 1996 oli perustettu sähköisen uutispalvelun kehittämistä varten IT Gruppen, informaatioteknologiaryhmä. Ruotsin Merimiespalvelun Christer Hederström toimi ryhmän kokoonkutsujana. IT -ryhmä kokoontui 1–2 kertaa vuodessa vuoron perään Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Kokousten yhteydessä kuultiin asiantuntijaluentoja ja käytiin tutustumassa alan viimeisiin teknisiin uudistuksiin.

MEPA teki sopimukset lähdeaineiston käytöstä Turun Sanomien ja Suomen Tietotoimiston (STT) kanssa, joka aluksi tarjosi edullisesti myös ruotsinkielistä palvelua. Ennen pitkää STT kiristi ehtoja niin paljon, että ruotsinkielinen palvelu jäi pois. Samanaikaisesti Sjöfartstidningen -lehti tehosti sähköistä uutispalveluaan, joten MEPA keskittyi vain suomenkielisiin uutisiin.

Uutispalvelu jatkuu

Sähköisen uutispalvelun peruselementteinä ovat edelleen merenkulku, urheilu, se-

Neste Oy:n M/T Enskeri, jonne MEPA lähetti ensimmäisen sähköisen uutiskirjeen

kä koti- ja ulkomaan uutisten pääotsikot. Mukaan ovat tulleet työpaikkailmoitukset ja hyvin suosittu iltapäivälehtikatsaus. Uutiskooste lähetetään kerran viikossa.

Lähes kaikilla suomalaislaivoilla on käytössä internet, monilla myös satelliitti -TV. Yhteydet ovat nopeutuneet ja tietoa on tarjolla. MEPAn uutiskoosteen kysyntä on kasvussa. Se menee laivojen lisäk-

1976 Ensimmäinen uutiskirje M/T Enskeri.

si useimpiin varustamoihin, alan ammattiyhdistyksille sekä monille viranomaisille ja toimittajille.

Ruotsinkielinen uutispalvelu on edelleen tauolla, mutta uutisotsikoiden lähdetietoihin pyritään saamaan linkit ruotsinkielisiin nettiuutisiin. Kun uutiskirjettä lukee selaimella, voi linkkiä klikata ja lukea lähteen ruotsiksi.

1977 YLEn sähkötys- ja telex –uutiset aloitettiin.

1988 Sähkötysuutiset lopetettiin.

M/T Esthelin telexia käytettiin paljon proviantin ja varaosien tilaamisiin.

Telexilla tullut uutiskirje saattoi joskus näyttää näin huonolta

1991 YLE lopetti telex -uutisten toimitustyön.

1995 Säännölliset MEPA -uutiset telexilla, faksilla ja s-postilla.

2000 Helsinki Radio lopetti.

2004 Telexja faksiuutiset lopetettiin.

TIMO SYLVÄNNE:

Sähkötysuutisia eivät kaikki kipparit hyväksyneet ylitöiksi, jos tulivat vapaavahdin aikaan. Telex poisti sen ongelman, kun viritti vehkeen kuuntelulle poistuessaan keräämään voimia seuraavaan vahtiin. Villin linjan laivoissa telex muutti hommia melkoisesti. Huonojen radiokelien ongelma hävisi sen tien, kun telexillä pystyi ottamaan suoran yhteyden konttoriin tai Helsinkiradioon minkä vaan ranta-aseman kautta, millä oli telex. Tutuksi tuli Bern-radio, mikä kuului hyvin moneen suuntaan.

MARTTI SAUKKONEN:

Sähkötysuutiset olivat tärkeä avaus uutisten välityksessä laivoille, Porin lyhytaaltouutiset merenkulkijoille eivät välttämättä saavuttaneet kaikkia. Finnarctiksessa oli telex. Uutisten muuttuminen telexille ainakin helpotti kipinän hommia siinä mielessä että sähkötysuutisia ei enää tarvinnut kirjoitella ylös. Helppo homma repäistä liuskat irti koneesta ja viedä messiin. Niitä luettiin silloisen Pohjois-Amerikan liikenteessä olleessa laivassa suurella innolla. >

2011 Jakelu Postiviidakon kautta, linkit lähdetietoihin.

Nyheter i etern

Ombord på de flesta fartyg liksom på många arbetsplatser på land känner man till SSB:s elektroniska nyhetsbrev. Nyheter har skickats per e-post redan länge, men nyheter spriddes ombord redan mycket tidigare – också på svenska. text: Pekka Karppanen

Sjömansservicebyråns första nyhetssammandrag skickades via telex till Nestes m/t Enskeri, som seglade på Indiska oceanen i februari 1976. Teleprintern kunde skicka ca 400 tecken per minut. Det tog cirka 10 minuter och kostade 62 mark att skicka nyhetssammandraget. Telexsystemet ingick i utrustningen på den tidens nybyggda fartyg.

Merparten av meddelandena gick fortfarande som telegram, som radiotelegrafisterna skickade och tog emot via kusttelefonistationerna. Den viktigaste kusttelefoniststationen var Helsingfors Radio

i Käinby, som löd under Post- och telestyrelsen och Trafikministeriet.

Teleprintern skrev ut nyhetssammandraget, men ett meddelande som tagits emot via telegrafi fick man skriva rent på maskin. Detta gjorde radiotelegrafisten under sin jour. Meddelandet skrevs genom karbonpapper, så att man fick kopior till både befälsmässen och manskapsmässen.

Redaktionellt arbete på SSB och Rundradion

Från början redigerade SSB:s egen personal nyheterna. Man läste de viktigaste nyheterna i tidningen och skrev ner dem

på teleprintern. När meddelandet var färdigt kontaktade man Helsingfors Radio, som skickade det till alla mottagare som en gemensam broadcast-sändning så att man inte behövde betala separat för varje mottagare.

Innehållet i nyheterna anpassades snart efter sjöfararnas önskemål: inrikesnyheter, sport, de viktigaste utrikesnyheterna och sjöfartshändelser. På fartygen fanns många sjöfarare med svenska som modersmål, som man måste ta hänsyn till.

Den 17 oktober 1977 började Rundradion (Yle) sköta telegrafi- och telexnyheterna. Yle kom ut med tvåspråkiga nyhe-

ter fem gånger i veckan. Det tog cirka 10 minuter att skicka ett meddelande med telex. Med telegrafi tog den finska delen 20 minuter och den svenska 15 minuter.

Yle minskar kostnaderna

I mitten av 1980-talet hade den finländska handelsflottan som gick i fjärrtrafik minskat. I samma veva blev reparationen av Björneborgs kortvågsstation färdig, vilket förbättrade sändningarnas täckning på världshaven. Yles kalkylerade kostnader uppgick till ca 100 000 mark per år. Helsingfors Radios förmedlingsavgifter drogs från Post- och telestyrelsens budget. Nu ville man sluta med telegrafi- och telexnyheterna.

SSB lyckades förhandla sig till en förlängning och gjorde 1988, på begäran av Trafikministeriet, en enkätundersökning om nyhetsbehovet. Det slutade med att SSB, Post- och telestyrelsen och Rundradion kom fram till en kompromiss. I samband med den slutade man telegrafera nyheter. Rundradion lovade att tills vidare fortsätta sända telexnyheter och förmedla dem med hjälp av Helsingfors Radio.

Nyhetstjänsten tillbaka till SSB Rundradion och Post- och telestyrelsen upphörde med telexnyheter 1991 när fartygen började övergå till Inmarsat-satelittelex och det automatiska Maritex-systemet. Då återupptog SSB sin nyhetstjänst och började med företrädesvis sportnyheter. Antalet mottagare ökade snabbt. Vid

sidan av sände man nyheter via telefax, som fartygen tog emot med NMT-faxar. Kostnaderna för nyheter som förmedlades med satellittelex stod SSB ensam för. Telefaxnyheterna kostade både för avsändaren och för mottagarna. Sjömansservicebyråns kostnader uppgick till omkring 60 000 mark per år.

E-post och nordiskt samarbete

Runt 1995–1996 började man installera internetanslutningar ombord. Till en början fungerade anslutningarna via GSM-nätet och i hamnarna via marknätet. Mottagningskostnaderna i utländska nät som tillföll rederierna blev dock ett problem. Nu utvecklades arbetet med att sända och förmedla nyheter återigen tillsammans med sjöfararna. Helsingfors Radio upphörde med sin verksamhet vid millennieskif-

Speciellt på fartygen i fjärrtrafik välkomnade man nyhetstjänsten.

tet och år 2004 slutade SSB helt att förmedla nyheter via telex och telefax.

År 1996 inrättades IT-gruppen, som skulle utveckla den elektroniska nyhetstjänsten. IT-gruppen sammanträdde 1–2 gånger per år om vartannat i Sverige, Finland, Norge och Danmark. I samband med mötena lyssnade man på föreläsningar av experter och lärde sig om de senaste tekniska branschnyheterna.

SSB ingick avtal om användningen av källmaterial med Turun Sanomat och Finska Notisbyrån (STT), som inledningsvis erbjöd en svenskspråkig tjänst förmånligt. Snart stramade dock STT åt villkoren så mycket att den svenskspråkiga tjänsten föll bort. Samtidigt trappade Sjöfartstidningen upp sin elektroniska nyhetstjänst, varför SSB valde att koncentrera sig på enbart finskspråkiga nyheter.

Nyhetstjänsten fortsätter

De grundläggande elementen i den elektroniska nyhetstjänsten är alltjämt sjöfart, sport och inrikes- och utrikesnyheternas huvudrubriker. Dessutom har platsannonser och den mycket populära kvällstidningsöversikten tillkommit. Nyhetssammandraget skickas en gång per vecka. Internet finns på nästan alla finländska fartyg och många har också satellit-tv. Förbindelserna har blivit snabbare och information finns lättillgänglig. Efterfrågan på SSB:s nyhetssammandrag ökar. Det skickas förutom till fartygen även till de flesta rederier, branschens fackföreningar och många myndigheter och redaktörer. Den svenskspråkiga nyhetstjänsten är fortfarande satt på paus, men man försöker länka till svenskspråkiga webbnyheter i källorna till nyhetsrubrikerna. När du läser nyhetsbrevet i en webbläsare kan du klicka på länken och läsa källtexten på svenska. ò

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle. Tässä ja seuraavassa Vapaavahdissa Timo kertoo matkasta Norjaan ja Hurtigrutenista.

Hurtigrutenille ja takaisin

seilausvuoteni 1970–1980-luvuilla kuljettivat neljällätoista laivalla noin viiteenkymmeneen valtioon kaikilla asutuilla mantereilla. Norjan satamiin ei mikään rahtaus vienyt. Norjalaisiahan maailmalla tavattiin ja hyvin tultiin toimeen keskenämme. Norjan merimieskirkot toivottivat suomalaiset aina tervetulleiksi. Järjestivät kuljetuksia kauempaakin.

Visiitti Norjaan oli ollut pitkään pohdittavana. Sinä aikana Suomen televisio on muistanut katselijoitaan muutamilla Hurtigruten-ohjelmilla. Niinpä nämä kaksi surrautuivat samaan pakettiin.

Hurtigruten eli ”pikareitti” on hoitanut Norjan rannikon laivaliikennettä vuodesta 1893. Aluksi ajettiin Trondheimista Hammerfestiin. Viidentoista vuoden kuluttua oli jo venytty nykyiselle reitille Bergen–Kirkkoniemi.

Yhdeksän varustamoa on vuorollaan ollut liikenteestä huolehtimassa. Nykyinen Hurtigruten AS muodostui vuonna 2006 kahden varustamon liitoksena. Väkeä töissä on yli 1700, ja pääkonttori löytyy Tromssasta. Kaikki Hurtigrutenin laivat kulkevat Norjan lipulla kotisatamanaan Tromssa. Monenlaisen vesiliikenteen lisäksi firma ajaa maissa linja-autoja, hoitelee hotelleja, matkatoimistoja ja muuta kuljetettavaa.

yli kahdeksankymmentä laivaa on ollut vuonoja kolistelemassa. Hyvin harva noista laivoista on liikennöinyt onnettomuuksitta. Kiville on ajettu, konestoppeja ollut, tulipaloja puhjennut. Sodat ovat tehneet tuhojaan reitin laivoille. Tuhansia ihmishenkiä on menetetty. Viime vuodet ovat olleet jo rauhalli-

sempia ja onnettomuuksia on kohdattu vain satunnaisesti.

Viime talvena aloin tutkia Internetistä matkareittejä. Aluksi selkesi, että pankissa pitää vierailla anomassa luottokorttia, jos meinaa Internetistä tikettejä ostaa. Sittenpä kaupanteko onkin helppoa ja joutuisaa. Hurtigrutenin viiden ja puolen vuorokauden kyyti ”full board” eli täysi ylöspito – ilman alkoholia – maksoi yleensä syyskuun matkoille pari tuhatta euroa. Laivayhtiö mitoittaa matkan seitsemänpäiväiseksi, kun lähtöilta Bergenistä ja tuloaamu Kirkkoniemeen lasketaan päiviksi. Jostain syystä VESTERÅLEN-laivan 11.9. lähtevä matka maksoi vain noin 1300 euroa. Satasen lisämaksulla sai hytin, josta oli ulos ”rajoitettu näköala, tai ei ollenkaan näköalaa”. Saman laivan kaikki muut matkat olivat parin tonnin hintaisia. Aikanaan laivalla henkilökunta ei osannut selvittää, miksi tämä yksi ainoa matka vaati muita vähemmän rahaa.

Hurtigruten eli ”pikareitti” on hoitanut Norjan rannikon laivaliikennettä vuodesta 1893.

Suomalaisilla matkanjärjestäjillä on tarjolla Hurtigruten matkoja. Joko satamiin mennään lentäen, tai tilausbusseilla. Koska tarkoitukseni oli nähdä Norjaa vähän laajemminkin, rakentui reittisuunnitelma rautateille ja laivoille.

Puolenkymmentä innostunutta oli aiemmin ilmaissut halunsa lähteä völjyyn. Kun kesällä oli aikataulut selvillä, sattuikin kaikilla kiinnostuneilla juuri tuohon aikaan olemaan muuta tähdellisempää puuhaa. Niinpä matkaseurakseni kotimaasta lähti vain pöpö. Näitä tauteja, jotka hyvillä tropeilla häviävät kahdessa viikossa. Ilman lääkitystä joutuu sairastamaan neljätoista päivää.

juna toi 7.9. Helsinkiin . Matka jatkui illalla punaisella pasiseerilla Tukholmaan. Valtio turvaa avokätisesti suurella rahalla matkustajalaivayhtiöiden taloutta, jotta rahaa riittäisi runsaisiin osinkoihin. Tätä matkaa turvasi lisäksi valtion helikopteri, joka pöristi hyvän aikaa laivan yläpuolella. Välillä haettiin vauhtia vähän kauempaa ja taas kurvattiin tähtäilemään laivan yläkantta.

Tukholmassa oli aikaa odottaa junan lähtöä kuusi tuntia. Rautatieaseman lähistöllä oli näkemättä Armeija-museo, ja siellä vierähti osa odotusajasta. Tukholmalaisten kiireitä kaduilla katsellessani naiset näyttivät olevan ihan niin kuin Suomessakin: yhtä vihaisen näköisiä. Miehet taas laihoja rimppakinttuja kravattipuvussa tai pikkutakissa jalassa amerikkalaisen maatyöläisen siniset denim-housut.

Koska tarkoitukseni oli nähdä Norjaa vähän laajemminkin, rakentui reittisuunnitelma rautateille ja laivoille.

olin toivonut junamatkalla Osloon näkeväni ruotsalaisia kartanoita, linnoja ja muuta sykähdyttävää. Ei ollut semmoisia pykätty radan varrelle. Maisemat olivat melkein kuin junamatkalla kotoa Helsinkiin. Norjan rajan ylitettyämme alkoi näyttää siltä kuin olisimme olleet Kainuussa tai Kuusamossa.

Muutoin junamatka toimi sujuvasti kuin kamiinan savupiippu: aikataulussa lähdettiin ja aikataulussa saavuttiin Osloon ja hyvät kuulutukset pitkin matkaa.

Illan pimeydessä hotelliin matkalaukkua kiskoessani hämmästytti, kun norjalaisilla pyöräilijöillä suomalaisista poiketen oli valot. Edessä valkoinen ja takana punainen. Seuraavana päivänä tosin ilmeni, että pyörät olivat yleiseen käyttöön tarkoitettuja. Norjalaisten yksityisissä pyörissä ei valoja näkynyt. Itsetuntokin pyöräilijöiltä puuttuu, kuten Suomessa: päässä ei ole mitään kypärällä suojaamisen arvoista!

Muutakin yhtäläisyyttä ilmeni: paljon verkkariväkeä reppu selässä. Ehkäpä minunkin anorakkini ja reppuni pantiin merkille, kun ensiksi vastattiin uteluihini norjaksi. Muotivaate nuorisolla oli punaruudullinen metsurikangas. Samanlaista voi ostaa Kalle Päätalon kirjoissa kerrotusta Jalavan kaupasta. Olinpa itsellenikin ymmärtänyt sellaisen Taivalkoskelta uhka tiukalle tingaten hankkia pari kuukautta aiemmin. Suomen nuorison vallannutta kämmeneentuijottelua ei paljoakaan näkynyt. Norjalaiset katsoivat, minne kulkivat. Tosin näkyi näitä puhelimenruutua vahtiviakin, mutta saattoivat olla turisteja.

Oslossa on hienosti keskitetty merenkulkuaiheiset museot samalle alueelle. Kaupungintalon edestä lähtevällä vesibussilla pääsi vielä syyskuussa museorantaan. Ehdin ihmetellä Viikinkilaivamuseon, Merimuseon ja naparetkikuunari-FRAM-museon. Vesibussin parin tunnin kierroksella pääsi näkemään Osloa lähi-

saarineen. Niin oltiin kuin Kallavedellä, rantaviivalla mökkejä mökin vieressä.

Oslo-Bergen junakyyti huristaa paikoitellen tunneleissa, penkkojen välissä tai puskissa. Ajoittain näkymät ovat huikeita. Kuin lentokoneessa istuisi, ja jossain alhaalla järven tai vuonon vesi kimaltelee. Jos on junamatka muhkurainen, on Bergenissäkin ylä- ja alamäkiä. Reissun viides ja viimeinen museo oli Bergenin merimuseo.

Ensimmäinen Hurtigruten alus on ollut nimeltään VESTERÅLEN. Laiva nimettiin Lofoottien naapurissa olevan saariston mukaan. Nykyisin kulkeva on jo kolmas samanniminen. Reilut sata metriä pitkä, rakennettu Norjassa 1983. Viisi vuotta myöhemmin Bremerhavenissa on lisätty peräkannellinen matkustajahyttejä, minkä jälkeen paikka on löytynyt noin viidellesadalle matkaajalle.

VESTERÅLEN oli palannut pohjoisesta Bergeniin 11.9. iltapäivällä. Uusia matkustajia alettiin kirjata viiden jälkeen. Jonossa edelläni oli ryhmä saksankielisiä, arvatenkin kauan eläkettä nauttineita. Jokaisella oli paljon kyselemistä tiskillä. Alkoi arveluttaa, ehtiikö laiva lähteä ennen omaa ilmoittautumistani. Joku huru-ukko harhautui väärästä ovesta, ja joukolla häntä haeskeltiin oikeaan suuntaan.

Oma koijani – sänky, sohva, pieni pöytä ja tuoli, pari kaappia ja suihku/WC, ihan viihtyisä – oli ahteritorpan föörkantissa. Venttilistä näki mukavasti molemmille sivuille. Edessä kannella oli ruuman luukku. Myöhemmin kyselin kultaolkapäiseltä laivamieheltä lastiruuman käyttöä. Arveli, että karveli luukkuinen oli haluttu muutostöiden yhteydessä jättää muistoksi laivan vanhasta asusta. Sen verran luukun alta näki, että ruumaan ajettiin välisatamissa matkustajien autoja.

yli 30 vuoden iästään huolimatta laiva näytti hyväkuntoiselta ja oli kodikas. Ulkokannet ja ree-

lingit mahonkia, myös sisällä puulattioita tai sen näköistä. Wi-Fi oli matkustajille tarjolla. Tosin tervetuloillassa varoitettiin sen olevan usein hidas ja joskus vielä hitaampi. Piti paikkansa.

Puhvetti aukesi kuudelta ja täsmällisesti kello 20 lähdettiin kohti Kirkkoniemeä. Kaikkiaan 36 satamaa kuuluu reitille. Ensimmäisenä yönä oli poikettu jo kolmessa laiturissa, kun aamulla saavuttiin Åle-

Oma koijani oli ahteritorpan föörkantissa.

sundiin. Sieltä tehtiin lenkki pitkän ja kapean vuonon perukoille. Laiva jäi ankkurikettingin yläpäähän ja halukkaat matkustavaiset vietiin veneellä maihin tutustumaan norjalaiseen maaseutuun. Rannalla Urken kylässä kuului olevan kolmisenkymmentä ympärivuotista asukasta.

Matkaseuraksi lähtenyt pöpö valvotti öisin. Niinpä aamun sarastaessa olin kurkkimassa venttiilistä maisemia. Yleensä jo silloin näkyivät kannella ensimmäiset kiikaroijat. Useilla roikkui kaulassaan kamera ja kiikari. Ei kenelläkään niin suurta kuin oma venäläinen 70-luvun tähystimeni. Vei koteloineen melkein neljänneksen tilan matkalaukun pohjalta.

Aamiaiselle pääsi kello seitsemän, ja kolmisen tuntia oli aikaa. Lounastarjoilu alkoi yleensä kello 12, joskin turistiretket saattoivat tuoda vaihtelua ajankohtaan. Molemmilla aterioilla oli seisova pöytä ja ruokasalin paikat vapaasti valittavissa.

Illallinen tarjottiin kahdessa vuorossa. Omani alkoi puoli yhdeksän. Oli pöytiin tarjoilu ja paikka piti varata etukäteen. Pääsin norjalaisen ja tanskalaisen pariskunnan seuraan. Vaikutti, että he ymmärsivät hyvin toisiaan, kun taas ajoittain eivät yhtään. Eivät edes aihetta, jota toinen koitti selostaa. Oma 60-luvun kou-

luruotsini oli heille melko vierasta. Samoin englanti ja jokuset muistamani saksan sanat. Ilmeillä, eleillä ja kansainvälisesti tunnetuilla ilmaisuilla tultiin juttuun. Tarjoilijoiden kantaessa erästä ateriaa pöytiin arvelin että ”nu får vi ikea köttbullar”. Koko pöytäseurueelle ikea oli täysin tuntematon. Kunnes joku hoksasi lausua ikeAA ja jopa kaikki tiesivät lihapullat. Hurtigruten aterioitsijalle on suureksi eduksi, jos maistuvat kalaruuat ja muu vedenelävä. Sellaisia oli runsaasti aamuin illoin tarjolla.

matkan alussa kaupattiin omaa kahvimukia, johon sai enemmittä maksuitta ympäri vuorokauden hakea kahvia tai teetä oman vetoisuutensa mukaan. Tivasin, saako laivassa muuten kahvia. Sai kahvia, oli tarjolla jokaisella aterialla. Kannella monilla matkustajilla oli tämmöinen termosmukin kaltainen kuppi, josta hörppivät nesteitä pitkin päivää.

Toinen selvitystä vaativa myyntiartikkeli oli erikseen ostettava päivittäinen vesipullo. Ilmeni, että päivä- ja iltaruokaan ei kuulunut juotavaa. Laivan kotisataman Tromsön Mack olutta oli monenlaista ostettavissa aterioilla. Sopi kalaruokienkin kanssa paljon paremmin kuin pullovesi, luulen.

Osa matkustajista seisoskeli kannella aamusta iltaan tähyillen norjalaisia vuonoja, vuoria, kallioita ja luotoja. Osa istuskeli aurinkotuoleissa ahteripupalla, jonne oli rakennettu plekseistä tuulensuojat. Mikäpä oli kannella viihtyessä, kun koko matkan aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Välillä virisi vähän voimakkaampi tuuli, muttei maan suunnasta puhaltaessaan nostanut erityisemmin aaltoja. Saavuttaessa Kirkkoniemeen matkan viimeisenä aamuna oli sumuista ja huono näkyvyys. Eipä ollut silloin kameralla ja kiikarilla käyttöä. Ulkonakaan ei erityisemmin viihtynyt.

Laivan keula- ja peräsalonkien nojatuoleista löytyi hyvin tilaa koko matkan ajan, joitakin kirjanlukijoita niissä matkasi. Yksi baari oli auki yötä päivää. Aterioitsijat olivat muutamia satamavälejä matkaavia, joilla lienee ollut biljetti ilman ruokatarjoilua. Ei ollut baarissa Suomen-lauttojen kaltaista äänekästä juomakulttuuria.

suomen kieltä ei matkalla kuullut . Ei myöskään muiden naapureittemme kuin Norjan kieltä. Eniten puhuttiin saksaa. Kun ruokapöydässä ja kannella saksankielisiä englanniksi haastatti, olivat useimmat Sveitsistä. Juttu lähti sujui helposti englanniksikin. Tosin oli iäkkäitä saksanpuhujia, jotka eivät englantia ymmärtäneet, ainakaan minun puhumaani.

Muutamia suomalaisia sanoja kuuli ravintolassa. Tarjoilija, jonka kotimaa oli Uusi-Seelanti, sanoi oikealla aksentilla ja kahdella ii:llä ”kiitos”. Ruotsalainen tarjoilija tervehti ”moi moi”. Molemmilla oli työkokemusta Suomen autolautoista.

Miehityssertifikaatin mukaan laivaporukka on 32 henkilöä: päällikkö, kolme perämiestä, neljä matruusia, puolikas, siiffi, kaksi mestaria, sähkömies, kolme moottorimiestä, kokki ja ravintolaväkeä 15 henkeä. Päällikkö ajaa vahtia 7–14 ja 19–24. Ravintolaväen

Osa matkustajista seisoskeli kannella tähyillen vuonoja, kallioita ja luotoja.

työpäivä on 10 tuntia. Työvuoro on 24 vuorokautta eli kaksi edestakaista matkaa. Sitten yhtä pitkä vapaa. Vaihtosatamat voi sopia tarpeen mukaan. Toisaalta varustamo haluaa vaihdella työntekijöitään laivasta toiseen. Hurtigruten laivoissa noudatetaan norjalaista työehtosopimusta. ò

Jatkuu seuraavassa Vapaavahdissa.

Muistoja maailman meriltä

Nesteen varustamoa ja seilauksia muisteltiin

Nesteen t/t Jaarli oli yksi Suomen suurimmista aluksista kautta aikojen ja kuului ns ”pitkiin pönttöihin”.

Nesteen nostalgiaristeily toteutettiin

M/S Viking Gracella loka–marraskuun vaihteessa. Kokoonkutsujana toimi Mikko Aaltola, joka seilasi muun muassa ”pitkissä pöntöissä”.

– seurasin nielsenin risteilyitä , ja ajattelin samanlaista myös Nesteen porukalle. Tietoa levitettiin internetissä, Facebookissa ja ”viidakkorummuilla”, Aaltola kertoi.

Jokainen varasi ja maksoi matkansa matkatoimistolle. Kokoontuminen oli Turun satamassa, josta lähdettiin lähes vuorokauden kestäneelle risteilylle. Yhteisiä tapaamisia olivat tervetuliaispalaveri neuvottelutiloissa ja paluumatkan ruokailu omassa kabinetissa.

– Tapsa Kytömaa piti lyhyen esityksen, miten Nesteen varustamotoiminta alkoi ja loppui. Se oli hyvä pohja ruveta muistelemaan menneitä seilauksia, Aaltola totesi.

Porukka pysyi hyvin kasassa suuren laivan tiloissa. Baaritiskeillä seilattiin jäissä, haalattiin mäntiä ja kannettiin provianttia. Ennen kaikkea muisteltiin lämmöllä hyviä laivoja ja hienoja aikoja.

– Oli mukava nähdä, kuinka monet seilauskaverit kohtasivat kolmen vuosikymmenen jälkeen. Heti alettiin kysellä seuraavan nostalgiaristeilyn perään, Aaltola naurahti.

Mikko Aaltolan mukaan seuraava risteily voi toteutua jo elo-syyskuussa. Nesteen Nostalgia-risteilyn Facebook ryhmän sivuilla on mielipidekysely tulevasta risteilystä.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Harri Piispanen

Lauri Vuorisella ja monilla muilla riitti mielenkiintoisia tarinoita Nesteen laivoista ja merenkulkijoista

Under GE-gruppens lunch förklarade Johan Lindberg vilka förmåner en registrerad förening skulle ge

GE-rederiets sjöfarare på lunch

Gustaf Erikson-lunchen som blivit en tradition i Mariehamn har nu även nått fastlandet. I Åbo samlades drygt 30 sjöfarare på Forum Marinums restaurang Daphne i början av februari.

tillställningen förbereddes i GE:s Facebookgrupp, där administratören Krister A. Martell uppmanade gruppens medlemmar på fastlandet att organisera en lunch.

– Senast vi träffades var för ett par år sedan på Nordsjö sjömanscenter i Helsingfors. Nu var det hög tid att ordna en ny träff, säger Johan Lindberg som sammankallade till mötet.

Han ansvarade för arrangemangen tillsammans med Ben Hildén. Före lun-

chen hade de båda männen intervjuats av Radio Vega Åboland om lunchträffen.

– Ett av syftena med dessa träffar är att bevara det fina rederiets historia. Sjöfararna har säkert gamla foton och annat material från sina tidigare år till sjöss, berättar Ben Hildén.

På Ålands sjöfartsmuseum pågår ett projekt där man bevarar GE-rederiets historia genom digitalisering. Martell arbetar deltid med projektet. Per-Martin Brunnsberg har sparat detaljer om fartygen i museets databas.

Föreningsfunderingar

Facebookgruppen ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen” har närmare 600 medlemmar. På gruppens diskussionssida och under träffarna har man funderat på att starta en registrerad förening.

– En sådan här värdefull verksam-

het skulle kunna få bidrag, men ingen ger pengar till en Facebookgrupp. Bara det är en god anledning till att starta en förening, understryker Johan Lindberg.

Betydelsen av en förening och fördelarna med den förklarades för lunchgästerna, och många var positiva till förslaget. En liten medlemsavgift skulle också ge nya möjligheter att utveckla verksamheten.

Sällskapet var också enigt om att lunchträffar måste ordnas även på fastlandet. Fyra gånger per år skulle vara lagom. Nästa lunch föreslogs till april på restaurang Daphne. I slutet av sommaren samlas man sannolikt på Nordsjö sjömanscenter i Helsingfors.

Vasemmalla Anders Söderblom ja Siv Abrahamsson Oikealla Tupakkasyntiset: Maukka Järvinen ja Pirjo Solasto

Engship sailoreiden tapaaminen

Bore -laivalla Turussa 16. 1. 2016

Oli jälleen yksi entisten ja osin nykyistenkin seilauskavereiden ja varustamohenkilökunnan lämminhenkinen tapaaminen. Mukana oli aina hienoista tavoistaan tunnettu varustajammekin muistelemassa menneitä vuosia. Vaikka tilaisuudesta tiedottaminen ei näin ensimmäisellä kerralla onnistunutkaan aivan täysin, joukkoa kertyi yli neljäkymmentä henkeä.

rederi ab engship lopetti toimintansa jo monia vuosia sitten. Vanhalla henkilökunnalla tuntuu olevan nostalgista yhteenkuuluvuutta roppakaupalla. Tämä kertonee perheyhtiössä vallinneesta hengestä. Innostus tuntui olevan varsin korkeaa ja moni suunnitteli seuraavaa tapaamista mielessään toteutettavaksi mahdollisimman pian.

Menneet vuodet ovat monelle tärkeitä nykyisessä merenkulun melko heikossa tilanteessa. Ymmärtääkseni tulevaisuus ei näytä kovin au -

voiselta. Suomalaisten laivojen määrä ei vaikuta kasvavan edes muutaman vuosikymmenen takaisiin mittoihin. Monen muun alan tavoin suomalaiset eivät pysy kilpailussa mukana. Sekamiehitykset tuovat meille vieraita työntekijöitä ja jobien määrä meillä on senkin takia erittäin huono.

Kun ei ole merityötä, on muisteltava aikoja, jolloin seilasimme pääasiassa suomalaisin voimin. Varustamon toisensa jälkeen hävitessä merikartoilta, on luonnollista, että menneet ajat nousevat nostalgisina ihmisten mieliin. On hienoa tavata niitä, joiden kanssa taannoin yhdessä seilattiin.

Tälläkin tapaamisella juttua riitti kavereiden kanssa, joita ei ehkä ollut tavannut vuosiin. Siinä näiden kohtaamisten merkitys on varsin suuri. Myös ympäri maata asuvat eläkeläiset kohtaavat useimpia toisia eläkeläisiä vain satunnaisesti. Siinäkin on loistava kimmoke tulla tämän kaltaisiin kohtaamisiin.

Mukavaa jatkoa kaikille Engship’iläisille Yksi ilolla mukana ollut

Till vänster: Rederiet Engships

VD Bebbe Engblom hälsar på andra deltagare

Till höger: Pirjo Solasto och Svante Åman håller rökpaus på S/S Bores däck.

Engship-nostalgimöte

Ombord på Bore i Åbo 16. 1. 2016

Återigen hölls en innerlig träff med tidigare och delvis även nuvarande seglingskamrater och rederipersonal. Vår redare som är känd för sitt fina uppträdande var också med och mindes tillbaka på gamla tider. Även om informationen om evenemanget inte nådde ut så bra, samlades över fyrtio personer till träffen.

rederi ab engship slutade sin verksamhet redan för flera år sedan. Den gamla personalen har en stark nostalgisk samhörighetskänsla, vilket säger något om andan som rådde i familjeföretaget. Engagemanget tycktes mycket stort och många tänkte att nästa träff bör hållas så snart som möjligt.

Gångna tider är viktiga för många i den rådande situationen inom sjöfarten. Framtiden ser inte särskilt ljus ut: de finländska fartygen ökar inte

längre i antal som förr, Finland hänger inte med i konkurrensen, blandbesättningarna för med sig främmande sjöfarare till oss och sysselsättningsläget är dåligt.

När det inte finns sjöarbete måste vi minnas tillbaka till tiderna då vi seglade med finländska krafter. När det ena rederiet efter det andra försvinner från sjökartorna är det naturligt att man börjar tänka på det förflutna med nostalgi. Då är det härligt att träffa dem som man seglade med förr.

Även på denna träff fanns det mycket att prata om med kamraterna som man kanske inte hade sett på flera år. I detta avseende har dessa träffar särskilt stor betydelse. De pensionärer som bor runtom i Finland träffar andra pensionärer endast sporadiskt. Det är också en utmärkt anledning till att komma till denna typ av evenemang. ò

God fortsättning till alla Engshipare! En som deltagit med glädje

Satu Väisänen ensimmäisellä narukierroksella., taustalla Markku Moilanen ja Juha Hartman.

Käden taitoja ja keskittymistä

teksti ja kuvat: Jukka Lindell

vuosaaren merimieskeskuksen salissa on keskittynyt tunnelma. Köysimaton ensimmäisen kierroksen pujottaminen on tarkkaa hommaa. Pohjalevyt helpottavat puuhaa oleellisesti, mutta ajatuksen pitää pysyä silti kirkkaana. Kurssilaiset valmistavat vaaleasta sisalista ja tummemmasta manillasta mattojen lisäksi myös hienoja fendareita, kastliinan palloja sekä pullonpäällisiä.

Hantverk och koncentration

text och bilder: Jukka Lindell

I salen i Nordsjö sjömanscenter råder en koncentrerad stämning. Det krävs precision för att trä det första varvet i en repmatta. Bottenplattorna underlättar arbetet, men man måste ändå vara klar i tanken. Av ljus sisal och mörkare manilla gör kursdeltagarna mattor men också fina fendrar, kastlineknopar och flaskfodral. Den grova manillan släpper ifrån sig små stickor som fastnar i händerna och därför använder många av deltagarna skyddshandskar. Dagarna vid sjömanscentret drar ut på tiden, för ingen vill lämna sitt arbete halvfärdigt. Den som ägnar sig åt sjömansarbete bidrar till att hålla liv i traditionella sjömansfärdigheter, som rentav känns hotade i denna effektiva sjöfartsepok.

Karkeasta manillasta irtoaa tikkuja käsiin, siksi monet käyttävätkin suojahanskoja. Päivät venyvät pitkiksi, koska työtä ei malta jättää kesken. Tehdessään merimieskäsitöitä tekijä tulee osaltaan pitäneeksi hengissä perinteisiä merimiestaitoja, jotka tuntuvat tehokkaan merenkulun aikakaudella jopa uhanalaisilta.

Rein Jürimaa saa neuvoja mattonsa päättelyyn opettaja Seppo Turuselta.

Gilla Granroth alustaa köysimattoa kaavion avulla

Huovutuskurssilla taivutettiin villasta toinen toistaan hienompia koriste- ja käyttöesineitä.

Merenkulkijoiden ryhmä valmiina Henri Cartier-Bressonin hienoon valokuvanäyttelyyn.

Kantapään teko vaatii skarppausta, ja sitä neulontakurssilaisilta löytyikin.

Väreissä, työvälineissä ja malleissa riitti valinnanvaraa.

Välillä kiivetään, välillä huilataan ja suunnitellaan seuraavaa reittiä.

Kevään 2016 kursseja

Maaliskuu

10–11.3. Keramiikkakurssi, Hki,

14–17.3. Saaristolaivurikurssi, Turku

14–16.3. Liikuntakurssi, Pajulahti

23.3. Airjooga, Hki

29.3. Rodin, Ateneum, Hki

31.3–1.4. ATK, ilmaisohjelmat käyttöön, Turku

Huhtikuu

7–8.4 ATK, ilmaisohjelmat käyttöön, Hki

14–15.4. Hopeaketjukurssi (Viikinkiketjukurssi)

25–27.4. Köysityökurssi Hki

27–29.4 Valokuvauskurssi, Kemiö

Toukokuu

9–10.5. Golf Nurmijärvi ja Turku

11–13.5. Ratsastus Valkeakoski

16–17.5. Golf jatkokurssi Turku

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: www.mepa.fi/kurssit

Lauri Dahlberg kiinnittää itseään kiipeilyköyteen ennen reitille lähtöä.

Suomen Laivanpäällystöliitto hakee toiminnan-/ varatoiminnanjohtajaa

Toiminnanjohtaja johtaa liiton Helsingissä olevaa toimistoa yhdessä liiton varatoiminnanjohtajan kanssa. Varatoiminnanjohtaja toimii tarvittaessa toiminnanjohtajan sijaisena.

Merenkulkualan tuntemus, asia- ja ihmisjohtamistaito, päällikkökokemus sekä järjestötoiminnan ja työoikeuden tuntemus lasketaan hakijalle eduksi.

Tehtävän hoitaminen edellyttää suomen-, ruotsin-, ja englanninkielen suullista ja kirjallista osaamista sekä matkustamista kotimaassa ja ulkomailla.

Liitto tarjoaa kilpailukykyiset palkka- ja lomaedut. Hakemukset liitteineen on osoitettava liiton hallitukselle ja toimitettava liiton toimistoon viimeistään 18.3.2016 kello 12.00 mennessä. Katso ilmoitus: http://seacommand.fi/fi/etusivu

Lisätietoja saa hallituksen puheenjohtaja Kristian Heiskaselta 050 5845 925 (puheenjohtaja@seacommand.fi) ja varapuheenjohtaja Kai Terimaalta 0500 891918 (varapuheenjohtaja@seacommand.fi).

Kastellanskan i svart

Arlette Starck har igen kommit ut med en intressant bok om sjöfart. Sjöfart ur ett säreget kvinnoperspektiv.

text: Sven-Erik Nylund

HON BERÄTTAR både i fakta och fiktivt om sin släkting i slutet av 1800-talet. Huvudpersonen Sofie blir änka då hennes man, sjökaptenen Frans August Sarén, omkom när skonerten Uno förliste i södra Östersjön 1867. Sofies far var handlanden Henrik Tornberg i Uleåborg. Hon ville dock stå på egna ben och klara sig själv med sina två barn, Emilia och Uno. Hon hade gått i gymnasiet och hade läst både ryska och tyska. På faderns kontor hade hon fått ta del i korrespondensen. Genom faderns förbindelser kunde hon få anställning på den ryska tsarens lustjakt Derzjava. Hon fick resa med sin brors skuta Sixtus till StPetersburg från Uleåborg . Frans Oskar var kritiskt inställd till Ryssland och ryssarna i allmänhet, medan Sofie försökte se positivt på kejsarfamiljen och det ryska i allmänhet.

Starck beskriver också delar av Storfurstendömets historia sett ur sjöfartsfamiljen Tornbergs perspektiv, alltfrån Uleåborgs brand 1822 och Krimkriget. Fadern dog relativt ung. Sofias liv blev nu ett annat ombord på Kejsarjakten under halva

delen av året med resor till Köpenhamn. Hennes uppgifter ombord var att hålla reda på linneförrådet och på flickorna i tvätteriet ombord. Kvinnornas situation ombord bland den stora manliga besättningen var inte alltid så lätt.

Hon kom i kontakt med marinofficeren Fjodor och en romans inleddes. De sällskapade men hon ville inte binda sig med den modersbundna ryska officeren. När barnen växte upp flyttade hon till Helsingfors. Sonen Uno for till Tyskland för att studera till järnvägsingenjör och dottern kom efter genomgången skolgång till en bank i Helsingfors.

Alexander II dog i ett terroristattentat och Alexander III tillträdde med sin danska drottning, Dagmar, som Sofie ville kalla henne, trots det ryska namnet. Sofie kom dock aldrig i närmare kontakt med de kejserliga, mest var det väl barnen hon fick kontakt med.

Förryskningen i slutet av 1800-talet beskriver Starck under Nikolai II:s regerande. I slutet av sin karriär ombord kommer Sofie till den nya kejsarjakten Poljarnaja

Zvedzda (Polstjärnan). Hon blev pensionerad 1894 och fick en brosch av kejsarinnan för sin tjänst ombord under 18 år.

Boken berättar om livet i denna sjöfartsfamilj under nära nog ett helt sekel, med Sofie i medelpunkten och utgående från hennes tankar och känslor. Den berättar också om sjömanshustruns liv och ansvar för barnen under långa resor, sorgen när mannen blir borta.

Starck har med hjälp av brev och anteckningar kunnat gå in i familjens och Sofies liv. Dessutom har hon samtidigt hela tiden berättat om de politiska händelserna som skedde i tiden. En läsvärd bok för envar och kanske speciellt för den som är intresserad av historia och sjöfart. Starck har gett ut boken på eget förlag.

Arlette Starck: Kastellanskan i svart – en berättelsefrån tsartiden, ISBN 978-952-03-6178-6, Tryckeri FRAM Ab, Vasa 2015.

den erfarna journalisten och författaren Ann-Gerd Steinby har skrivit en mycket intressant historik. Steinby höll ett föredrag om Lundqvist-rederiet på ett av Sjömansservicebyråns evenemang i Mariehamn för några år sedan, och då märktes det att hon var väl insatt i Ålands historia.

Algot Johansson var inblandad i en mängd olika affärsverksamheter, men sjöfarare minns honom framför allt som tankerredare och delägare i Viking Line. Johansson började sin rederiverksamhet i liten skala, men på 1970-talet hade Rederi Ab Sally vuxit till Finlands största rederi.

Legendariska fartyg

På 1970-talet bestod Sallys tonnage av många kända fartyg som etsat sig fast i sjöfararnas minne. Av torrlastfartygen minns vi Berny och Adeny, av tankfartygen framför allt Bonny, Fanny och Finny samt Jonny på 132 350 dwt.

På passagerarsidan breddade Sally verksamheten vid sidan av Viking Line. Vasabåtarna och Commodore Cruise Line kom att inkluderas i koncernen, precis som trafiken i Engelska kanalen (Sally Line UK). I början av 1980-talet tog rederiet emot de nybyggda Viking Saga, Viking Song och Viking Sally.

REDERIAKTIEBOLAGET SALLY en 50-årig åländsk redarsaga

Nu finns det äntligen en historik utgiven om det betydelsefulla åländska rederiet. Kommerseråd Algot Johanssons (1898–1986) verksamhet påverkade många människors liv både på Åland och på fastlandet –tusentals sjöfarare seglade med hans fartyg.

text: Pekka Karppanen

Rederiet hamnar i svårigheter

När priserna på oljefrakt dumpades i mitten av 1980-talet tvingades Sally sälja fartyg billigt och lägga upp tonnage. Samtidigt gick kryssningsverksamheten och kanaltrafiken med förlust. Bolaget sålde sina återstående tankfartyg till nystartade Alandia Tanker Company, som tog med sig fartygens anställda.

M/T Jonny vid Eriksbergsvarvet i Göteborg. Godmor Astrid Woivalin och landstingets talman Folke Woivalin

Passagerarfartygen i Sallys ägo hamnade via en kreditgivande bank hos rederibolaget EffJohn Ab. De två andra delägarna i Viking Line löste dock ut Sallys andel av bolaget åt sig själva. Algot Johansson hade gått bort ett år tidigare och hann inte se bolaget försvinna för gott.

En välskriven bok

Steinby fick hjälp av en projektgruppen från rederiets närmaste krets. Gruppen hade tillgång till kvarlåtenskapen efter kommerserådets son, Sven Erik Johansson, och mycket av materialet i boken bygger på det. Bilder fick man dessutom från rederier och museer samt LarsErik Eriksson, som har gjort en omfattande förteckning över Sallys fartyg i slutet av boken.

Boken är fint ombruten och välillustrerad. När jag fick boken i min hand lockades jag genast att bläddra igenom den till slutet för att se vilken del jag skulle läsa först. Det går nämligen utmärkt att börja med valfritt kapitel i boken eller en enskild historia.

Boken har 200 sidor, hårda pärmar och säljs på Ålands sjöfartsmuseum och i Mariehamns Bokhandel.

Sirpin ja vasaran varjossa

teos kertoo merimieskirkkotyöstä Gdyniassa ja Gdanskissa, missä työ nivoutuu jännittävällä tavalla sekä yhteiskunnan että merenkulun muutoksiin. Kirjoittaja Esko Vepsä oli itse merimieskirkkotyössä Puolassa useampaan otteeseen kokien niin maan kommunistisen ajan, solidaarisuusliikkeen nousun k uin uuden demokratia-ajan.

Merimieskirkolla on ollut Gdanskissa ja Gdyniassa hyviä työntekijöitä – työ oli vaativaa pula-ajan, poikkeustilojen ja byrokratian vuoksi. Merenkulkijoille Puolan merimieskirkko oli yhtä tärkeä kuin merimiehet merimieskirkolle.

Jäänmurtaja Sisu ja Kadonnut kaupunki

kadonnut kaupunki on jäänmurtaja Sisusta ja tämän ystävistä kertovan lastenkirjasarjan kolmas osa. Jäänmurtaja Sisu -lastenkirjasarjassa koetaan jännittäviä tarinoita, jotka vievät niin lapset kuin aikuisetkin todentuntuisiin seikkailuihin talviselle merelle.

Sarjasta on aikaisemmin julkaistu kirjat: Jäänmurtaja Sisu ja tehtävä Suomenlahdella” sekä ”Jäänmurtaja Sisu ja Hailuodon arvoitus”. Jäänmurtaja Sisu -lastenkirjasarjaa tullaan julkaisemaan myös Kiinassa.

Teemu Leppälä & Petri Kantoniemi

Jäänmurtaja Sisu ja Kadonnut kaupunki Myynti: jaanmurtajasisu.fi

Satamiin ajoivat monen varustamon laivat ATC:n tankkereista ESL-Shippingin bulkkereihin. Merimiehet saivat merimieskirkon perinteisiä palveluita ja avustivat osaltaan antamalla pula-aikana muonatavaraa ja jopa polttoainetta kirkon autoon. Uudisrakennusvalvojat jopa pystyttivät kirkolle saunan pursimies Tom Hurtan johdolla.

Kirja tempaisee nopeasti mukaansa ja kuuluu ehdottomasti jokaisen Puolassa käyneen skönemannin kirjahyllyyn. Suomen Merimieskirkko toimi Puolassa vuosina 1951–2008. Kirjassa on luettelo kaikista asemalla toimineista työntekijöistä ja hyvä valikoima kuvia.

Esko Vepsä

Sirpin ja vasaran varjossa Historiateos Suomen Merimieskirkon työstä Puolassa Myynti: goo.gl/nhyNaq

Konemestari Hautala ja tiilikorsteeni

Timo Haipus

hautala muistelee kolmea s/s Cruxissa ollutta seilauskaveriaan joita tapasi vuosikymmenien jälkeen. Kenet hän tapasi kapakassa, kenet satamassa, ja minkälaisia elämäntarinoita hän saikaan kuulla? Hän kertoo myös opiskelustaan konemestariksi ja työstään laivalla.

Konemestari Hautala ja tiilikorsteeni Konemestari Hautala -sarjan kolmas kirja

Myynti: merimieskuvia.net/Kirja.html

HEALTH « SPORT « WELLBEING

s.50 Årets sjömansidrottare, s. 52 Finnlines Sports Awards, s. 54 Nordic Open Floorball, s.58 Minuuttikisa Kekkosen Kannu, s. 59 Yhteyshenkilöitä, s. 60 ForMare, s. 62 Nikotiiniriippuvuus

Just nu håller ”Berra” på att samla ihop folk till SSB:s ishockey turnering

Årets sjömansidrottare 2015

text och bilder: Pekka Karppanen

Engagemang och en envis ledare är viktigast för sjömansidrottslaget.

vi träffar ” berra ” lindell på caféet i Aboa Mare, där många bekanta kommer fram för att gratulera honom med en dunk i ryggen. Lindell som tog sin sjökaptensexamen i Åbo leder återigen elevkårens lag.

–Jag har fått mycket inspiration till ENÅ:s sjömansidrottslag när jag har dragit ihop grupper till Sjömansservicebyråns evenemang, berättar Lindell.

År 2007 deltog han i SSB:s fotbollsturnering för första gången med Rosellas lag. Då studerade han vid Yrkeshögskolan Sydväst. Året därpå drog han ihop ett fotbollslag från Birka Trader och andra fartyg i samma rederi.

Redan året efter var Birka Trader i final och Bernt Lindell utsågs till hela turneringens bästa spelare. Rederiet uppmunt-

rade laget genom att köpa matchkläder och bjuda på en bastukväll.

Från innebandy till segling

I SSB:s innebandyturnering gick Bernt Lindell med i Langh Ships lag som saknade spelare och fick senare jobb på rederiet. Han har arbetat som däcksman och styrman även hos ESL Shipping, Powerline, Viking Line, Tallink Silja och Eckerö.

Mitt första styrmansjobb var på bogseraren Ajax. Under studietiden tog jag även maskinskötarbrev för motorfartyg och tack vare det har jag dessutom fått jobba på landsvägsfärjor och som lotskutterförare, berättar Lindell.

Vid sidan av seglingen har han hela tiden varit aktiv inom sjömansidrotten –dragit ihop lag och själv idrottat.

I ENÅ-laget som består av elevkåren vid sjöfartsutbildningen i Åbo har Bernt Lindell profilerat sig som en hockeyspelare, även om han började spela ishockey först inför SSB:s turnering. Numera tränar grup-

pen regelbundet i ishallen.

–I många sporter är jag målvakt, men i hockey är jag alltid utespelare och dessutom manager och tränare, skrattar Lindell.

Hockeylaget som Lindell startade spelar numera i den lokala amatörserien.

En mångsidig idrottsman

Lindells idrottsintresse begränsas inte enbart till sjömansidrotten. Som barn spelade han fotboll, men bytte snart till handboll. Som målvakt spelade han till och med några matcher i FM-serien. Inspirerad av sin lillasyster började han intressera sig för rugby 2008, men kom fram till att sporten passade storvuxna män bättre.

– På M/S Global Carrier snackade jag med en engelsk lots, som uppmuntrade mig än mer. Han tyckte absolut att sporten passade mindre spelare också, minns Lindell.

När Lindell höll till i Nya Zeeland kom han in i rugbyn ordentligt när han spelade i en lokal serie för spelare på under 85

kilo. Handbollsbakgrunden har kommit till nytta och nu har Lindell spelat några landskamper och FM-final med Turku Eagles.

Viktigt med motion ombord

Landskampslägret i rugby som äger rum i mars måste Lindell stå över eftersom han hoppar in som styrman på Silja Serenade. Som tur är finns det bra gym på fartygen nu för tiden, så han kan hålla sig i form även under arbetsskiften.

– Arbetet till sjöss hindrar mig att vara med på vissa matcher, men jag har nästan alltid kunnat delta i SSB:s turneringar, säger Lindell.

Han måste dessutom får tid över för sin fru och sin sju månader gamla son. Som om det inte vore nog har han börjat studera redovisning och sjörätt vid Åbo Akademi.

Bernt Lindell har ett gediget nätverk av sjömansidrottare som han har lärt känna studietiden, seglingarna och turneringarna. Just nu håller han på att samla ihop folk till SSB:s ishockeyturnering. I början finns det ofta många intresserade, men sedan tunnas laget ut.

– Det är viktigt att man är engagerad men också att man drar sig ur i tid, och inte först på turneringsdagen. Det är ofta något annat som går före i sista stund.

Fartygen skulle också kunna kommunicera mer sinsemellan, anser Lindell.

Som lagledare är det viktigt att snabbt kunna få tag på de andra sjömansidrottarna. Telefon, e-post och på sistone även Facebook är viktiga kommunikationsverktyg. På ENÅ:s hockeyträningar sprids ordet också snabbt.

Lindell har för vana att försäkra sig om lagets spelare en vecka före en turnering. Han har fått ihop ett lag med mycket kort varsel när ett gäng har dragit sig ur SSB:s turnering och man har behövt ett ersättande lag. Lindell vet vad han sysslar med både som idrottare och lagledare.

SSB gratulerar!

Vuoden 2015 merimiesurheilija Bernt Lindell

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Tärkeintä on merimiesurheilujoukkueessa on sitoutuminen ja vetäjän sitkeys.

tapasimme ”berra” lindellin Aboa Maren kahvilassa, jossa moni tuttu kävi miestä onnittelemassa ja selkään taputtamassa. Turusta merikapteeniksi valmistunut mies vetää edelleen oppilaskunnan joukkuetta.

– ENÅ: n joukkueen toimintaan sain vaikutteita, kun kokosin ryhmiä MEPAn tapahtumiin, Lindell kertoi.

Hän osallistui ensimmäisen kerran MEPAn jalkapalloturnaukseen vuonna 2007 Rosellan joukkueessa ollessaan jo opiskelemassa Yrkeshögskolan Sydvästissa. Seuraavina vuosina hän kasasi Birka Traderilta joukkueen, joka pelasi vuoden 2009 finaalissa ja Lindell valittiin parhaaksi pelaajaksi. Varustamo kannusti hankkimalla peliasut ja kustantamalla saunaillan. Sählyjoukkueesta seilaamaan

MEPAn salibandyturnauksessa Lindell meni pelaajapulasta kärsineeseen Langhin joukkueeseen ja sai myöhemmin varustamosta töitä. Hän on tehnyt kansimiehen ja perämiehen töitä monilla varustamoilla.

– Opiskeluaikana suoritin myös moottori-koneenhoitajankirjan, minkä ansiosta olen saanut työskennellä myös maantielautoilla ja luotsikutterin kuljettajana, Lindell sanoi.

Turun merikoulun oppilaskunnan ENÅ -joukkueessa Bernt Lindell on profiloitunut jääkiekkomieheksi, vaikka aloitti lajin parissa vasta MEPAn turnausta varten. Nykyisin porukka harjoittelee säännöllisesti jäähallissa.

–Monissa lajeissa pelaan maalissa, mutta jääkiekossa olen aina kenttäpelaajana, sekä myös managerina ja valmentajana, Bernt naurahti.

Lindellin kasaama lätkäporukka osallistuu nykyään jopa paikalliseen harrastesarjaan.

Lapsena mies pelasi jalkapalloa, mutta laji vaihtui pian käsipalloon. Maalivahtina hän pääsi pelaamaan jopa SM-sarjassa. Vuonna 2008 hän alkoi kiinnostua rugbysta, mutta ajatteli lajin sopivan paremmin suurikokoisille miehille.

Oleskellessaan Uudessa Seelannissa Bernt pääsi lajiin hyvin sisään pelatessaan paikallista, alle 85 -kiloisille tarkoitettua sarjaa. Käsipallotaustasta on ollut hyötyä, ja Lindell on pelannut nyt muutaman maaottelun, sekä Turun Eaglesien riveissä SM -finaalin.

Kuntoilu laivalla on tärkeää

Nykyisin laivoilla on hyvät salit, joten kunnon ylläpito onnistuu myös työvuorojen aikana.

– Jonkun verran merityö haittaa peleihin osallistumista, mutta MEPAn turnauksiin olen aika hyvin päässyt mukaan, Lindell pohti.

Aikaa pitää löytyä myös puolisolle ja seitsemän kuukauden ikäiselle pojalle. Hän on lisäksi aloittanut Åbo Akademissa laskentatoimen ja merioikeuden opiskelut.

Bernt Lindellilla on melkoinen verkosto merimiesurheilijoita. Parhaillaan hän kasaa porukkaa MEPAn jääkiekkoturnaukseen.

–Sitoutumisen ohella on tärkeää se, että peruuttaa ajoissa, eikä vasta turnauspäivänä, Lindell mietti.

Puhelin, sähköposti ja viime aikoina myös Facebook ovat tärkeitä yhteydenpitovälineitä. ENÅ: n jääkiekkovuoroilla sana lähtee myös leviämään nopeasti.

Tarvittaessa joukkue on saatu kasaan nopeastikin, kun MEPA -turnauksessa peruuttaneen porukan tilalle on tarvittu korvaava ryhmä. Mies osaa hommansa sekä urheilijana että urheilujohtajana. ò

MEPA onnittelee!

Finnlines’ Sports Awards

text: Pekka Karppanen

photos/Sources: MEPA, SLHY/Finnlines archive, Jukka Huotari collections

A Look at the History and Current State of Seamen’s Sports

the best sports vessels of the company have been recognised since the 1950s. There have been many itinerant trophies, of which the 1974 ”Kuntokalle” still remains.

Finnlines encouraged its seafarers to be active. The shipping company’s CEO, K. Alakari, became the chairman of the Finnish Merchant Navy’s Sports Committee, founded in 1951. Activities and co-operation with other Nordic seamen’s sports organisations began immediately.

Finnlines’ ships competed against each other as well as other vessels in football and athletics, among others. The shipping companies presented the best athletes and ships with tro-

phies and itinerary awards. These included, for example, the ”Willen pytty” and ”Saha-Palo”, an itinerary trophy that actually went missing for a time before finding its way into the trophy cases of, among others, Finnoak and Finnarctis. Thanks to successive victories in the late 1960s, one athletics trophy remained with captain Jaakko Varimaa. He remains active, in particular as a writer of books and magazine articles.

The Organisation of Seamen’s Sports Becomes Established

The Finnish Merchant Navy´s Welfare Board, established in 1960, continued the co-ordination of seafarers’ leisure

and sports activities. From 1973 onwards, the role was taken on by the Finnish Seamen’s Service (MEPA). Captain Bror Frostell, Finnlines’ Sea Personnel Manager, worked with MEPA as a productive partner. He had been active already during the times of the Merchant Navy’s Sports Committee, and he continued to encourage the sporting activities of the company’s seafarers.

”Kuntokalle” gathered dust at MEPA´s storage rooms.

The Finnmill was the best Finnlines´ sporting ship in 2015. The crewmembers have been active in the minute competitions, golf etc. The prize ceremony took place in Turku in February. The new itinerant trophy is called Finnlines Sport Trophy.

The crewmembers of M/V Varjakka (1961) had a godchild. This was a common habit among the Finnlines´ managed ships in 60´s and 70´s. The father of the godchild once made this wooden sculpture to thank the crew. Later on the sculpture was named ”Kuntokalle”, and an itinerant trophy for the best sport crew team was established.

The most successful ships and athletes were rewarded at awarding ceremonies organised by the company.

Each year around ten ships, sometimes more, competed for the title of Finnlines’ best sporting ship. The burl wooden ”Kuntokalle” trophy finally remained with Finnoak, which had won the prize many years running.

A Return to Tradition

After 1986 Finland began to flag ships out and Finnoak was sold. ”Kuntokalle” found its way to Finnlines’ offices, from where crewing coordinator Kalevi Silvasto brought it to the Finnish Seamen’s Service to ”wait for better times”.

”Kuntokalle” gathered dust at MEPA’s storage rooms until those long awaited ”better times” finally arrived. The company again has a large number of ships sailing under the Finnish flag, and its seafarers actively take part in seamen’s sports.

Finnmill was chosen as Finnlines’ best sporting ship of 2015, and the award ceremony was honoured by the presence of the ”Kuntokalle” trophy. ò

Juttu suomeksi: goo.gl/7LWEj7

The burl wooden ”Kuntokalle” trophy finally remained with Finnoak, which had won the prize many years running.

The first Finnlines` itinerant trophy, “Saha-Palo” and other prizes were delivered to captain Heikki Autio, M/V Finnbirch, by sport secretary Juhani Rinne and chairman Veikko Kanerva of the Finnish Merchant Navy´s Welfare Board.

Vauhtia riitti Amorellan ja Silja Symphonyn ottelussa karsintakierroksella

Salibandyturnaus 2016

Lähes 200 pelaajaa

Maarianhaminan

salibandyturnauksessa 23.1.

Edellisvuonna poissaolollaan loistaneet Birka Stockholm ja Silja Serenade etenivät odotetusti finaaliin. Jännittävän pelin päätteeksi Seren joukkue sai kultamitalit.

Turnaus buukattiin aluksi täyteen, mutta laivojen telakointien ja muiden kiireiden takia joukkueiden määrä tiivistyi lopulta kolmeentoista. Hotelli Pommernin aamupalan jälkeen siirryttiin Baltichalleniin, jossa alkusarjat pelattiin neljässä lohkossa. Jokaiselle joukkueelle tuli vähintään neljä ottelua, kun karsintakierrok-

selta pudonneille joukkueille järjestettiin second chance -kierros. Mikään ryhmä ei kärsinyt rökäletappioita, vaan ottelut olivat tasaisempia, kuin aikaisempina vuosina. Aikataulussa pysyttiin melko hyvin, vaikka moni ottelu meni jatkoajalle tai rankkareille.

Tauoilla pelaajat saivat nauttia ME Groupin kahvilan antimista, johon myös Ruotsin Merimiespalvelusta oli tuotu täydennystä. Peliyhtiö PAF oli muun sponsoroinnin ohella tuonut hallille pieniä tervetuliaislahjoja tapahtuman osallistujille.

Pelit kovenivat loppua kohti

Viime vuoden mestari Dickson putosi jatkosta. Samoin kävi yleensä hyville sijoille päätynyt Rosella, joka joutui kovaan alkulohkoon. Moninkertainen mitalisti Me-

riturva oli ohuella materiaalilla mukana, mutta sai vahvistuksen Finnlinesin iskuryhmästä. Yhdistelmäjoukkue raivasi tiensä mitalipeleihin.

Eri varustamoiden merenkulkijoista oli koottu kaksi ryhmää, joista Vaparit 1 eteni pronssille hävittyään välierässään Birka Stockholmille. Finaalissa kahden vuoden takainen mestari Birka kohtasi tuolloin hopealle jääneen Silja Serenaden, joka lähti otteluun revanssi mielessään.

Vauhdikas matsi eteni tasatahtia, joskin Sere tuntui välillä olevan askeleen, pari edellä. Maalivahtipeli toimi loistavasti ja kentällä nähtiin huikeita kuvioita. Lopulta taululle jäivät numerot 5–2 osoittamaan Seren mestaruutta.

Turnauksen jälkeen siirryttiin MEPAn ja Ruotsin Merimiespalvelun pikkubus-

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola, Sami Korppi, Jukka Lindell

seilla Adlon Sportsbarin saunaan ja jälkipeleihin. Kun pahin nälkä ja jano oli sammutettu, jaettiin turnauksen erikoispalkinnot.

Suuret kiitokset kaikille pelaajille, sponsoreille ja tukiryhmille!

Tulokset: goo.gl/zflkZ8

Kuvia: goo.gl/BCvJJ6

Video: goo.gl/Scj55K

Fair Play joukkue: Vaparit 2

Alandia Spelglädje: Amorella

Paras naispelaaja: Angelica Taylor, Symphony

Paras mv: Jens Roselius, Birka Sthlm

Paras pelinrakentaja: Gustav Mörn, Birka Sthlm

MVP: Niklas Kokljuschkin - Silja Serenade

Vaparit 2 ja Pohjanmaa karsintasarjassa, josta Pohjanmaa meni jatkoon

Vaparit 1 voitti Rosellan neljännesvälierissä ja eteni aina pronssille asti

TULOKSET • RESULTAT

PISTEPÖRSSI • POÄNGBÖRS

Ylhäällä vasemmalla. Silja Serenaden joukkue vei turnauksen voiton puhtaalla pelillä

Keskellä. Parin vuoden takainen mestari Birka Stockholm sai nyt hopeaa Alhaalla vasemmalla. Vaparit 1 onnistui pronssiottelussa lyömään Meriturvan ja Finnlinesin yhdistelmäjoukkueen

Silja Serenades Niklas Kokljushkin kunde med sin individuella skicklighet och turneringens vassaste skott avgöra finalen till Serenades fördel.

text: Johan Treuthardt & Pekka Karppanen

bilder: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola, Sami Korppi, Jukka Lindell

Innebandyturnering 2016

Närmare 200 spelarei Innebandyturneringen i Mariehamn den 23.01.

De tidigare mästarna Silja Serenade och Birka Stockholm, som inte kunde delta i turneringen förra året, gav då övriga lag en chans, men i år återtog de herraväldet och bägge lagen tog sig till finalen. Efter en spännande match seglade Serenades lag hem med segern.

Den populära turneringen blev snabbt fullbokad, men på grund av dockningar och övriga förhinder föll det slutliga lagantalet till tretton. Efter frukost på Hotell Pommern förflyttade sig lagen mot Baltic Hallen där grundserien spelades i fyra grupper.

Varje lag spelade minst fyra matcher, då lagen som föll i kvalomgången fick en ny chans via omgången ”second chance”. Inget lag fick storstryk i siffror, och turneringen var jämnare än någonsin tidigare. Tidtabellen höll även, fast flera matcher gick till förlängning och straffslag.

Under pauserna kunde spelarna njuta av caféserveringen som ME – Group bjöd på. Svenska Sjömansservice hämtade även med sig lite påfyllning till caféets produktlista. Spelbolaget PAF bjöd utöver sponsoreringsstöd även på välkomstgåvor åt spelarna.

Matcherna blev tuffare under turneringens gång

Förra årets mästare Dickson föll ut i ett tidigt skede, vilket var ett exempel på att nivån var hård i årets upplaga. Det flerfaldiga succélaget Meriturva hade i år tunnare material än tidigare, men fick förstärkning av Finnlines spelare - det visade sig vara ett klokt val. Det sammanslagna laget som gick under namnet Meriturva/Finnlines röjde sig fram mot medalj-

matcherna med klara steg genom att under turneringens gång bl.a. fälla den tidigare mästaren Dickson samt övriga andra medaljlag.

De Fria Sjömansidrottarna eller Vaparit, som de flesta känner dem som, är ett lag där deltagare från flera olika rederier deltar i då deras respektive rederier inte får ihop egna lag. I år deltog Vaparit med två lag, varav Vaparit 1 knep bronsmedaljerna efter att de blivit besegrade av Birka Stockholm i semifinalen. I finalen möttes de forna mästarna Birka Stockholm och Silja Serenade. De två lagen möttes senast för två år sedan i finalen, då segrade Birka. Serenade var ute efter revansch.

Den fartfyllda matchen framskred i relativt jämna tag, dock var det Serenade som greppade om taktpinnen mera från starten. Målvaktsspelet höll siffrorna jämna en längre tid, och under matchen sågs fantastiska kombinationer som visade på hur hög nivå sjömansidrotten ligger. Till slut var det Serenades lag som var mera hungrigt och slutsiffrorna skrevs 5-2 till Seres fördel.

Efter turneringen transporterades lagen till efterspelen som efter ett års uppehåll hölls på den traditionella efterspelsarenan Adlons sportsbar där bastu och middag väntade. Då den värsta hungern och törsten var släckt delades specialpriserna ut. ò

Ett stort tack till alla spelare, sponsorer och stödgrupper!

Resultat: goo.gl/zflkZ8

Bilder: goo.gl/BCvJJ6

Video: goo.gl/Scj55K

Fair Play pris: Vaparit 2

Alandia Spelglädje: Amorella

Bästa damspelare: Angelica Taylor, Symphony

Bästa målvakt: Jens Roselius, Birka Sthlm

Bästa spelfördelare: Gustav Mörn, Birka Sthlm

MVP: Niklas Kokljuschkin, Silja Serenade

Minuuttikisa, Minuttävlingen

Sammanlagt 415 aktiva sjöfarare och 63 fartyg deltog i tävlingen. Minuttävlingen 2016 har börjat.

Henkilökohtaiset Pisteet 2015 – Individuella Poäng 2015

Nimi, Namn Laiva, Fartyg

Kaikki tulokset: http://mepa.fi/fin/palvelut/liikunta/tulokset/

Kekkosen Kannu

–Vuoden urheilulaiva 2015

silja serenade on valittu vuoden 2015 urheilulaivaksi. Laivan merimiesurheilijat menestyivät jalkapallossa, jääkiekossa ja minuuttikisassa sekä henkilökohtaisessa että laivakilpailussa. Laivalta oli osallistujia myös Merimiespalvelutoimiston golf-kisassa. Liikuntainnostusta osoittaa sekin, että laivan kuntosali uudistettiin täydellisesti.

Kekkonens Kanna

–Årets idrottsfartyg 2015

silja serenade har utsetts till årets idrottsfartyg 2015. Fartygets sjömansidrottare var framgångsrika både individuellt och i lagtävlingarna i fotboll, ishockey och minuttävlingen. Fartyget hade även deltagare i Sjömansservicebyråns golftävling. Det faktum att fartygets gym har totalrenoverats tyder också på ett stort motionsintresse.

KAIKKI LAIVAT 2015 – ALLA FARTYG 2015 Laiva, Fartyg Pisteet, poäng

Bernt Lindellin joukkue sijoittui tietokilpailussa kolmanneksi.

Merimiesurheilun yhteyshenkilöitä koolla

laivoilla toimivat yhteyshenkilöt ovat merimiesurheilulle tärkeitä vuorovaikutuksen kannalta. Tietoa saadaan nopeasti pelaajille ja toisaalta yhteyshenkilö voi välittää palautetta ja kehitysideoita MEPAlle. Marraskuussa MEPA järjesti Turussa S/S Borella tilaisuuden, jossa käytiin läpi merimiesurheilua ja merenkulkijoiden hyvinvointia.

S/S Borella esiteltiin MEPAn merimiesurheilutarjontaa ja turnauksia. Monet

osallistujista olivat jo jäseniä joukkueenjohtajien sivustossa Facebookissa, jossa voi käydä keskustelua esimerkiksi puuttuvista välineistä tai pelaajista. Facebook on osoittautunut varsin tehokkaaksi ja nopeaksi viestintäkanavaksi.

Illan aikana syntyi paljon uusia ideoita. Turnauskäytäntöjä ja – sääntöjä kerrattiin ja kirjattiin uudistuksia ylös. Jonkun verran tuli myös uusia ehdotuksia liikunta-aiheisiksi tapahtumiksi ja kursseiksi.

Sjömansidrottens kontaktpersoner samlade

kontaktpersonerna på fartygen är viktiga för interaktionen inom sjömansidrotten. Tack vare dem går informationen ut snabbt till spelarna samtidigt som kontaktpersonerna kan vidarebefordra respons och utvecklingsidéer till SSB. I november arrangerade SSB ett evenemang på S/S Bore i Åbo om sjömansidrotten och sjöfararnas välbefinnande.

På S/S Bore presenterades SSB:s sjömansidrottsutbud och turneringar. Många av deltagarna var redan med i lagledarnas grupp på Facebook, där man kan ta upp till exempel om det saknas utrustning eller spelare. Facebook har visat sig vara en mycket effektiv och snabb kommunikationskanal.

Under kvällen lades det fram många nya idéer och förslag. Man gick igenom praxis och regler för turne-

Ennen ruokailua ja saunaa vedettiin vielä merimiesurheiluaiheinen tietokilpailu. Voiton vei konkareiden joukkue: Pasi Kinnari, Kai Korhonen ja Paulus Vanhanen.

Kiitos kaikille osallistujille aktiivisesta vuorovaikutuksesta!

MEPAn päivitetyt turnaussäännöt löytyvät: goo.gl/c42NKn

ringarna och gjorde ändringar i dem. Det kom också in en del förslag på nya idrottsrelaterade evenemang och kurser.

Före maten och bastun hann man även med en frågesport om sjömansidrott. Vinsten togs hem av veteranligan: Pasi Kinnari, Kai Korhonen och Paulus Vanhanen.

Tack till alla deltagare för den aktiva interaktionen!

De uppdaterade reglerna för SSB:s turneringar finns här: goo.gl/c42NKn

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

ForMare 2016 on käynnissä

Kiinnostus hyvinvointiprojektia kohtaan on ollut valtava. Tiedot aikaisempien vuosien onnistumisista ovat levinneet lähes kaikkiin laivoihin ja varustamoihin.

hankkeessa ovat MEPAn lisäksi mukana vahvalla panoksella Merimieseläkekassa ja vakuutusyhtiö Alandia. Varustamoista osallistuvat tänä vuonna Viking Line, TallinkSilja, Godby Shipping, Eckerö Line, Finnlines, ESL-Shipping, Rederi AB Nathalie ja Dennis Maritime.

Valmentajien tiimi on myös vahvistunut. Yhteistyökumppani R5 Athletics and Health on saanut uusia päteviä ohjaajia, jotka ovat jo näyttäneet kyntensä alkuvuoden aikana. Helmikuun puoleenväliin mennessä on vedetty jo yli 200 tree-

niä testien ohella. Tänä vuonna mukana on myös ravitsemusterapeutti Jenni Flinkman. Arcadasta valittiin mukaan 10 opiskelijaa, jotka ovat saaneet ForMare -lisäkoulutuksen projektia varten.

Ennätysmäärä hakijoita

270 hakemuksen joukosta valittiin yhteistyössä varustamoiden työterveyshuollon ja henkilöstövastaavien kanssa 114 osallistujaa. Valitsematta jäänet voivat ottaa ohjelmaansa kevyemmän mallin, jota tuetaan taloudellisesti. Täysi ForMare -paketti tuhansien eurojen arvoinen, mutta osallistujan omavastuu on vain 100 euroa.

Noin puolen vuoden aktiivisen jakson jälkeen alkaa kolmen vuoden seurantajakso. Tänä aikana henkilökohtainen valmentaja on säännöllisesti yhteydessä ohjattavaan. Osallistujille tarjotaan tuetulla hinnalla harjoituskertoja haluamaltaan ForMare ohjaajalta.

ForMare Sjöfartens dag -tapahtumassa 12.5.

Testejä, harjoituksia ja tapaamisia pidetään Helsingissä, Kotkassa, Turussa ja Maarianhaminassa. Jonkun verran valmentajat tapaavat ohjattavia myös laivan päällä. Sitoutuminen ja yhteydenpito ohjaajan ja ohjattavan välillä on tärkeää.

Toukokuussa ForMarea esitellään Maarianhaminassa Sjöfartens Dag -tapahtumassa. Projektipäällikkö Johan Treuthardt ja kenttävastaava Mikael Paajanen kertovat projektista tarkemmin. Halukkaat voivat ilmaiseksi kokeilla kehonkoostumuksen mittausta InBody -laitteella. Kulttuuri- ja kongressitalo Alandican Ryssö -kabinetissa ovat paikalla myös Merimieseläkekassan ja Alandia -vakuutusyhtiön edustajat.

Lisätietoja MEPAn kotisivuilla

Marianne Hakalan henkilökohtainen

valmentaja Mari

Lindström

veti harjoituksia MEPAn kuntosalilla Olympiarannassa.

ForMare 2016 har börjat

Intresset för hälsoprojektet har varit enormt. Informationen om de lyckade resultaten från tidigare år har spridit sig till nästan alla fartyg och rederier.

utöver ssp satsar Sjömanspensionskassan och försäkringsbolaget Alandia stort på projektet. Bland rederierna deltar i år Viking Line, TallinkSilja, Godby Shipping, Eckerö Line, Finnlines, ESL-Shipping, Rederi AB Nathalie och Dennis Maritime.

Tränarteamet har också fått förstärkning. Samarbetspartnern R5 Athletics and Health har rekryterat nya kompetenta instruktörer, som i början av året redan hade fått visa framfötterna. I mitten av februari har de hållit över 200 träningspass vid sidan av testerna. I år deltar även nä-

ringsterapeuten Jenni Flinkman. Från Arcada valde man ut 10 studenter som har fått genomgå en ForMare-påbyggnadsutbildning inför projektet.

Rekordmånga sökande

Bland de 270 ansökningarna valde man ut 114 deltagare tillsammans med rederiernas företagshälsovård och personalansvariga. De som inte blev antagna har möjlighet att göra en mindre omfattande variant av programmet, som stöds ekonomiskt. Det kompletta ForMare-paketet har ett värde på tusentals euro, men deltagarnas självrisk är bara 100 euro.

Den cirka sex månader långa aktiva perioden följs av en uppföljningsperiod som sträcker sig över tre år. Under denna tid har den personliga tränaren regelbunden kontakt med deltagaren. Deltagarna erbjuds träningspass med valfri ForMare-instruktör till ett reducerat pris.

ForMare på Sjöfartens dag 12.5

Tester, träningar och möten hålls i Helsingfors, Kotka, Åbo och Mariehamn. I viss mån träffar de personliga tränarna sina deltagare även ombord. Engagemanget och kontakten mellan instruktören och deltagaren är viktig.

I maj presenteras ForMare på Sjöfartens Dag i Mariehamn. Projektchef Johan Treuthardt och fältansvarig Mikael Paajanen berättar närmare om projektet. De som vill kan göra en kostnadsfri mätning av sin kroppssammansättning med InBody-utrustning. I Ryssö-kabinettet på Alandica Kultur och Kongress finns även representanter från Sjömanspensionskassan och försäkringsbolaget Alandia på plats. ò Mer information hittar du på SSB:s webbplats.

MEPAn sivuille on rakennettu oma liikepankki erilaisille lihaskuntoliikkeille. Liikepankissa olemme pyrkineet ottamaan huomioon laivojen kuntosali olosuhteet joiden perusteella lähes jokaista liikettä voi suorittaa laivalla. Ehdotuksia liikkeistä saa antaa Linkki: mepa.fi/liikepankki

En rörelsebank för olika muskelkonditionsövningar har skapats på hemsidan. I rörelsebanken har vi försökt beakta fartygens begränsande gym och tillämpa rörelserna så att majoriteten kan utföras även ombord dem. Önskemål om rörelser och övrig feedback får gärna ges. Läs mera: mepa.fi/rorelsebank

Savuke, nuuska, sähkösavuke ja vesipiippu:

SAMAA P *

ERI PAKETISSA

Heroiiniriippuvuuteen verrattavalla nikotiiniriippuvuudella on kova hinta niin yksilön terveydelle kuin koko yhteiskunnalle. Vuosittain tupakointi aiheuttaa Suomessa yli 6.000 ennenaikaista kuolemaa. Syöpätaudit, keuhkoahtaumatauti, sydän- ja verisuonitaudit, sikiövauriot ja aivohaveri ovat kansantaloudellisesti merkittävimpiä tupakkasairauksia – yhteiskunnan menot ovat miljardiluokkaa.

Kun tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteydestä oli maailmalla saatu kymmeniä tuhansia kiistattomia tutkimustuloksia, sai eräs Lasse Lehtinen Philip Morriksen 10 miljoonan euron budjetin turvin kampanjoida, että tupakoinnin ja keuhkosyövän yhteyttä ei ole todistettu. Käräjäoikeuden tupakoivan tuomarin johdolla todettiin, että Lehtisen valehtelu oli ihan OK ja siten häntä vastaan nostettu kanne raukesi. On ymmärrettävää, että TV-visailun vetäjä Lehtinen ei ohjelmassaan kysynyt: Aiheuttaako tupakointi keuhkosyöpää?

Eivät Lehtiset, Jörn Donnerit, Aarne Saariset eivätkä jarrutustyötä harrastaneet ministerit Matti Louekoski (pikkusikarimies) ja Liisa Hyssälä mahtaneet kuitenkaan mitään tupakkalakien asteittaiselle tiukentamiselle ja muuttuneelle ilmapiirille: Suomessa tupakointi on vähentynyt tasaisen varmasti. Nyt miehistä tupakoi enää 19 %, naisista 13 %. Pitkän aikavälin pudotus on ollut huima: sotien jälkeen luvut olivat 75 % (!) ja 12 %. Naisten kohdalla kehitys on ollut huono. Ehkä meilläkin päästään siihen, mihin Englanti ylti jo toistakymmentä vuotta sitten: keuhkosyöpä ohitti rintasyövän sairauksien palkintopallilla.

Tupakkateollisuus kävi vastaiskuun

Kun savukemarkkinat alkoivat länsimaissa heiketä, tupakkajätit löysivät syöpäkääryleilleen otolliset markkinat kehitysmaista. Mutta ei siinä kylliksi: piti ruveta takomaan voittoja nuuskan, sähkösavukkeiden ja vesipiippujen avulla. Markkinointikikkoina toitotetaan muun muassa, että nuuskamällistä ei saa keuhkosyöpää (totta).

Mutta että sähkösavukepilvien puhaltelu ja vesipiipun lutkuttelu olisivat oivia, vaarattomia keinoja irtautua nikotiinikoukusta, on jenkiksi sanottuna Bullshit.

Suomen ASH ry:n (Action on Smoking and Health) toiminnanjohtaja Mervi Hara on jo kolme vuosikymmentä tehnyt tupakkavalistustyötä ja osallistunut lakien valmisteluun. Hän on perehtynyt laajasti kansainvälisiin tutkimuksiin ja on tällä hetkellä alansa tietopankki Suomessa. Tupakkateollisuus ja tupakoitsijatkin esittävät ”vaihtoehtotupakoinnin” autuudesta väitteitä, joita Hara joutuu työssään kumoamaan viittaamalla tehtyihin tutkimuksiin.

Nuuska: Riippuvuutta aiheuttavan nikotiinin lisäksi nuuskasta on löydetty 2.500 erilaista kemiallista yhdistettä, joiden lisäksi joukossa on mm. raskasmetalleja sekä kasvi- ja tuholaismyrkkyjen jäämiä. Syöpää aiheuttavia aineita on 28, esim. radioaktiivista polonium 210 -ainetta. Nuuskaajilta on löydetty etenkin suun, nenän ja nielun alueen syöpiä, mutta myös ruokatorvi-, maha- ja haimasyövän vaa-

teksti: Sakari Karttunen

Sähkösavuke on siinä määrin uusi keksintö, että pitkän aikavälin terveyshaitoista ei vielä ole riittävää näyttöä.

ra kasvaa. Nuuskan käytön tehosta tupakoinnin vähentämiseen tai lopettamisen apuvälineenä ei ole olemassa riittävää näyttöä. Nuuskan sisältämä runsas nikotiinimäärä pikemminkin lisää käyttäjänsä nikotiiniriippuvuutta.

Sähkösavuke: Sähkösavukkeen käyttö jäljittelee tupakointia. Säiliöön ladattu neste kuumennetaan höyryksi, jota hengitetään. On sekä nikotiinittomia että nikotiinillisia nesteampulleja. Kiinassa kehitetty sähkösavuke on siinä määrin uusi keksintö, että pitkän aikavälin terveyshaitoista ei vielä ole riittävää näyttöä. Selvää on kuitenkin, että nikotiinipitoisia nesteitä sähkösavukkeessa käyttävä altistaa itsensä nikotiiniriippuvuudelle. Koska nikotiini vedetään keuhkoihin, se voi saada aikaan voimakkaamman

myrkytys-, fysiologisen tai riippuvuusefektin. Uloshengitetyn höyryn nikotiini altistaa myös ulkopuoliset. Vesipiippu: Yleisesti uskotaan, että vesipiipun polttaminen on vähemmän haitallista ja vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin tupakointi. Päinvastoin! Vesipiipun tuottama savu sisältää nikotiinin lisäksi suuria määriä myrkyllisiä yhdisteitä kuten häkää, tervaa ja raskasmetalleja. Vesipiippua käytettäessä syöpää aiheuttavat aineet viisinkertaistuvat, tervapitoisuus on jopa 32-kertainen ja häkäaltistus 8-kertainen savuketupakointiin verrattuna.

Merimieslääkäri näköalapaikalla

Mikä on tupakointitilanne laivoilla? Kymmenen vuotta Turussa merimies-

Entisaikaan messi oli varsinainen monitoimitila. Siellä syötiin, juotiin, juoruttiin, pelattiin korttia, kuunneltiin radiota jos kuului – ja tietysti tupakoitiin. Tällainen oli tunnelma tervakeula-Fennian messissä vuonna 1974. Kuva: Sakari Karttunen

lääkärinä työskennellyt Päivi Miilunpalo on oikea henkilö vastaamaan kysymykseen.

– Kun laki kielsi yhteisissä tiloissa tupakoinnin, sen väheneminen huomattiin varustamoiden työterveyshuollossa; nikotiinikorvaushoitojen haku lisääntyi huomattavasti. Mutta nyt valitettavasti ainakin lauttaliikenteessä on muoti-ilmiöksi tullut sähkösavuke, Päivi tietää.

– Mutta onko se muotia ulkoseilureilla, sitä en osaa sanoa.

– Lainsäädännöstä ja laivakohtaisista järjestelyistä huolimatta yksi ikuisuuskysymys on jäänyt: henkilöstö jakautuu kahtia eli kuulutko tupakoiviin vai tupakoimattomiin. Vaikka on tehty työpaikkaselvityksiä ja pidetty osastopalavereja, ei sovituissa säännöissä tahdota pysyä, Päivi tietää.

Ei liene vaikeata arvata, kumpi ”joukkue” rikkoo sopimuksia, lisää siihen tämän jutun kirjoittaja. ò Läs på svenska: goo.gl/3zMf5D

In Memoriam Petri Suominen

14.2.1962–27.11.2015

marraskuun lopulla saatiin murheellinen viesti Suomen Laivanpäällystöliitolta. Toiminnanjohtaja Petri Suominen oli menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen. Tieto järkytti meitä Merimiespalvelutoimiston työntekijöitä erityisesti, sillä hän osallistui vain joitakin päiviä aikaisemmin hallituksemme kokoukseen ja isännöi Vuosaaren Merimieskeskuksessa Laivanpäällystöliiton vuosikokousta.

Petri Suomisella oli laaja kokemus laivoilta, satamista, telakalta, merenkulun opetuksesta ja järjestötoiminnasta. Purjehdusta harrastava mies seilasi monissa varustamoissa ja työskenteli myös

satamatyönjohtajana Kaskisissa sekä Raumalla.

Raumalla 1992 merikapteeniksi valmistunut Petri Suominen palasi vuosituhannen vaihteessa vanhaan opinahjoonsa opettajaksi. Rauman vuosinaan hän suoritti myös merikapteeni AMK:n ja ammattiaineopettajan tutkinnot. Opetustyön ohella hän piti pätevyyskirjansa voimassa tekemällä lomillaan päällikön sijaisuuksia M/S Midaksessa ja M/S Ahtelassa.

Suomen Laivanpäällystöliittoon Petri Suominen siirtyi vuonna 2012 varatoiminnanjohtajaksi, ja aloitti 1.1.2015 toiminnanjohtajana. Liiton työn myötä hän osallistui

i slutet av november fick vi ett sorgligt besked från Finlands Skeppsbefälsförbund. Verksamhetsledaren Petri Suominen hade gått bort i en plötslig sjukdom. Det kom som en chock för oss på Sjömansservicebyrån, eftersom han bara några dagar tidigare deltog på vårt styrelsemöte och ledde Skeppsbefälsförbundets årsmöte vid Nordsjö sjömanscenter.

Petri Suominen hade gedigen erfarenhet från fartyg, hamnar, skeppsvarv, sjöfartsundervisning och föreningsverksamhet. Han var intresserad av segling och arbetade ombord i många rederier och även som hamnarbetsledare i Kaskö och Raumo.

Petri blev färdig sjökapten i Raumo 1992 och vid millennieskiftet återvände han till sin gamla skola som lärare. Under åren i Raumo avlade han dessutom yrkeshögskoleexamen som sjökapten och yrkeslärarexamen. Vid sidan av undervisningsarbetet höll

hallitusjäsenenä useiden merenkulun organisaatioiden toimintaan, missä hänen monipuolinen työkokemuksensa oli hyödyksi.

Petri Suominen omistautui aina työlleen perusteellisesti. Hän oli ystävällinen ja kunnioitti kaikkia, joiden kanssa hän oli tekemisissä. MEPAssa muistetaan erityisesti, kuinka hän ennen hallituksen kokousta kävi tervehtimässä ja kättelemässä kaikki työntekijät. Petrin käsi oli lämmin, se lämpö tuli suoraan sydämestä.

Pekka Karppanen

han sitt behörighetsbrev giltigt genom att vikariera som befälhavare på M/S Midas och M/S Ahtela under sin semester.

Petri kom till Finlands Skeppsbefälsförbund som vice verksamhetsledare 2012 och började som verksamhetsledare den 1 januari 2015. I och med arbetet i förbundet var han styrelsemedlem i flera sjöfartsorganisationer, där hans mångsidiga arbetserfarenhet kom till nytta.

Petri Suominen gick alltid in för sitt arbete på djupet. Han var vänlig och visade respekt för alla som han hade att göra med. På SSB minns vi särskilt att han gick runt och hälsade och skakade hand med alla anställda före styrelsemötet. Petri hade en varm hand – den värmen kom direkt från hjärtat.

Pekka Karppanen

Merimieskirkko ja MEPA järjestivät Vuosaaren Merimieskeskuksessa katolisen messun, johon osallistui filippiiniläisiä merenkulkijoita satamassa olevista laivoista, sekä paikallisia filippiiniläisiä. Messun piti takalogin kielellä Isä Giger, jolla oli mukanaan myös kuoro ja soittajia. Illan aluksi Trio Timels esitti oman musiikkitervehdyksensä suomalaiseen tyyliin.

Kuntoutussäätiön professori Veijo Notkola ja tutkija Hanna Rinne esittelivät

Merimieseläkekassan järjestämässä tilaisuudessa tutkimusta merenkulkijoiden kuolleisuudesta ja työkyvyttömyydestä. Tiivistelmä tutkimuksesta

MEK:n sivuilla: goo.gl/l26Crk

De nordiska sjömansserviceorganisationernas gemensamma chefsoch sjömansidrottsmöte hölls i Helsingfors i slutet av november. Deltagarna bekantade sig med sjömanscentret i Nordsjö och SSB:s temporära utrymmen. Det egentliga mötet hölls ombord på isbrytaren Urho.

Henry Nielsen Nostagia VI risteily

m.s.Mariella

13.09. Helsinki–Tukholma, 17:30–10:00 (14.09.)

14.09. Tukholma–Helsinki, 16:30–10:10 (15.09.)

Varaukset: Matka-Vekka puhelin 020 120 4800 tai sähköpostitse tampere@matkavekka.fi Myynti 04.04.–12.08.2016

Kaikki Nielsenillä joskus palvelleet ovat tervetulleita tapaamaan taannoisia merikavereitaan. Lisätietoja wintio@pp.inet.fi

Vapaavahdin sanaristikot ovat tauolla. Edellisen numeron ristikon oikein ratkaisseista arvottiin kirjapalkinnon voittajaksi Christa Åkerman

Olympiaranta 1, FIN 00140 Helsinki, Finland

Viro viettää merikulttuurin vuotta

vanhana merenkulkukansana tunnetut virolaiset arvostavat menneisyyttään ja satsaavat tulevaisuuteen: vuosi 2016 on nimetty merikulttuurin vuodeksi. Sen päämääränä on lisätä arvostusta Viron merenkulun historiaa kohtaan sekä kiinnittää enemmän huomiota mereen liittyviin perinteisiin. Vuosi kokoaa yhteen kaikki merikulttuuria tärkeänä pitävät hankkeet ja tapahtumat kuten konsertit, konferenssit, keskustelut, festivaalit, kilpailut, työpajat jne.

Tapahtumia:

- Kihnun meripäivät 8.–10.7.

- Tallinnan meripäivät 15.–17.7.

- Kuressaaren meripäivät 11.–13.8.

tel + 358 (0)9 668 9000, e-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Contact information: goo.gl/w6PxTt

Jörgen Språng, 5th prize Nordic Photo Competition.