Vapaavahti - Frivakt 3-4/2015

VAPAAVAHTI FRIVAKT

VAPAAVAHTI FRIVAKT

SISÄLTÖ ‖ INNEHÅLL

Lähes kaikissa laivoissa tuttu Aulis Virtanen muistelee ja fiilistelee, s 28.

Kannen kuva – Pärmbild: Pekka Karppanen, M/S Finnkraft

00140 Helsinki 09 668 9000

mepa@mepa.fi

www.mepa.fi

facebook.com/ merimiespalvelutoimisto

Hyvät lukijat, bästa läsare, Dear Readers!

uudistamme lehteä niin ulkoasun kuin sisällönkin osalta. Teemme rohkeita kokeiluja ja kuulemme mielellämme mielipiteesi lehdestä ja sen luettavuudesta.

Vi provar nu hur tre språk bäst kan fungera i en tidskrift. Behöver vi ha allt ”tårta på tårta” på båda eller på tre språk. Går det att ha ”storyn” på ett språk och bara ha resumé på ett annat? Eller hur låter det om översättningen fanns i nätet. Prova nu, smaka och hör av er!

Voiko kieli vaihtua kesken kaiken? Olemmeko jo kansainvälistyvän merenkulun parissa tottuneet monikieliseen ympäristöön, jossa luemme eri kielisiä tekstejä ja käytämme kieliä saumattomasti?

In this magazine we will mix languages in a more natural way - that’s also how we use them at sea.

You will find later on in this magazine how to participate in the Nordic Photo Contest. Please shoot and/or browse your photo gallery for best photos and send them to us. This year will be the first one when we will beat our fellow sailors from other Nordic flags!

Kirjoja lukevat ihmiset ovat onnellisempia kuin muut (HS 27.10. goo.gl/u62Frk). Kirjastomme sisältää lukemattomia

onnellistajia, joita syötämme jatkuvasti lisää kirjastotietokantaan. (verkkokirjasto-ohje / instruksioner för nätbibliotek: goo.gl/KjUwyf). Uutuuksista suosittelen David Lagercrantzin Se mikä ei tapa, joka jatkaa Stieg Larssonin Millennium-trilogiaa. Ei Lagercrantz Larssonin tasolle nouse, mutta romaani oli mielestäni sujuva ja varsin viihdyttävä. Ehdottomasti suosittelen Larssonin trilogiaa. Det som inte dödar oss och Larssons Milleniumtrilogin fanns också på svenska.

Luet vuoden viimeistä numeroa, joka on numeroitu kaksoisnumeroksi 3–4/2015. Vuoden 2016 ensimmäinen numero ilmestyy tammikuun lopussa. Lehden numerointi saadaan näin samaan rytmiin vuoden kulun kanssa.

Palaute/feedback: vapaavahti@mepa.fi

Ensimmäiseen ForMareen osallistuneet Esa Penjala ja Eero Hyvärinen ovat pysyneet elämäntapamuutoksessaan. Miehet lähtevät aina lenkille, kun Silja Serenade on satamassa.

FORMARE tyytyväisiä merenkulkijoita

Vuoden 2015 osallistujat ovat nyt siirtyneet seurantajaksolle. Projektissa oli mukana henkilökuntaa Tallink Siljalta, Viking Linelta, Eckerö Linelta ja Godby Shippingilta. ForMare jatkuu ensi vuonna samoissa varustamoissa, mukaan tulevat myös Finnlines ja ESL-Shipping.

teksti: Pekka Karppanen kuvat Sampsa Sihvola, Pekka Karppanen

Tänä vuonna mukana oli 96 merenkulkijaa, jotka valittiin lähes 200 hakijan joukosta. Valintaan osallistuivat projektijohto, työterveyslääkärit ja varustamoiden työterveysvastaavat. Tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia, ja kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.

– Merenkulkijoiden edistymistä seurattiin paitsi testien, myös henkilökohtaisen kyselyn avulla. Näiden arviointien perusteella voidaan projektia pitää erittäin onnistuneena ja juuri merenkulkijoille sopivana, ForMaren projektipäällikkö Johan Treuthardt sanoi.

Yksi parhaiten edistynyt asia on jaksaminen työssä ja arjessa. Myös monen merenkulkijan unen laatu parani. Painonpudotuksen ansiosta monet saattoivat vähentää kolesteroli- ja verenpainelääkitystään, tai luopua niistä kokonaan. Lisääntynyt itsestä huolehtimisen into vähensi myös tupakointia ja etenkin alkoholinkäyttöä. Henkilökohtainen valmennus on tärkeää

Osallistujat kokivat personal trainer -palvelun hyvin tärkeäksi. Jokaiselle tehtiin asianmukainen, yksilöllinen ohjelma. Ohjaus, tuki ja säännöllinen yhteydenpito auttoivat pitämään hyvää virettä yllä ja antamaan eväitä kolmen vuoden seurantajaksoa varten.

MEPAn kotisivuilla olevan Minuuttikisa/Minuttävlingen -sovellutuksen avulla merenkulkija voi jatkossa huolehtia ja tarkkailla omaa toimintaansa. Ohjaaja pitää yhteyttä seurantajakson aikana ja kannustaa ylläpitämään elämäntapamuutosta. Seurantajaksolla järjestetään vuosittain samat fyysiset testit kuin projektin aikana. Rahtilaivamerenkulkijat totesivat myös sosiaalisen elämän lisääntyneen laivalla. Ennen vetäydyttiin hyttiin vapaa-aikoina, nyt on aina pari, kolme kaveria samaan aikaan kuntosalil-

MEPAn kotisivuilla olevan Minuuttikisa/Minuttävlingen -sovellutuksen avulla merenkulkija voi jatkossa huolehtia ja tarkkailla omaa toimintaansa.

la. Harjoitusten välillä voi aina vaihtaa kuulumisia ja jutella mukavia.

Kannattava panostus

ForMarea rahoittavat MEPAn lisäksi Merimieseläkekassa, vakuutusyhtiö Alandia sekä mukana olevat varustamot. Merenkulkija maksaa itse vain sitoutumismaksun 50 €, kun koko ohjelman arvo on yli 2500 euroa. Mukana olleiden mielestä ForMare hyödyttää kaikkia.

– Merenkulkijoita joudutaan jatkuvasti kouluttamaan kalliilla kursseilla tekniikan kehittyessä. Siksi varustamoiden kannattaa huolehtia myös työntekijöiden jaksamisesta. Tällainen projekti voisi jopa olla osa työterveyshuoltoa, painotti konemestari Marko Lindholm Mariellalta.

Hän totesi ForMaren myötä olevansa keski-ikäisen laivan tapaan ”Midlife refit” -remontissa.

Ilmoittautuminen ForMare 2016 -projektiin on nyt avattu MEPAn kotisivuilla.

Ajatuksia Formaresta

Kysyimme osallistujilta kokemuksia ja tuntemuksia siitä, miten ForMare on vaikuttanut arkielämään ja työhön.

Kuka olet, mikä jobi, missä asut? Olen Elisa Loponen Tampereelta ja toimin kylmäkkönä M/S Silja Serenadella.

Mistä sait kuulla ForMaresta ja miksi lähdit mukaan? Laivalla oli esitteitä ForMaresta. Laitoin hakemuksen viimeisenä mahdollisena päivänä, mutta olin jo tiedostanut huonon oloni ja yleiskuntoni.

On ehdottoman tärkeää. On aivan eri juttu olla laivassa töissä joka toinen viikko. On helppoa mennä valmiiseen ruokapöytään ja nauttia. Meidän pitää huolehtia myös turvallisuudesta. Se on helpompaa, kun on itse kunnosssa.

Näetkö, että ForMare toimisi tällaisena mallina? ForMare toimii hyvin. Itse sain neuvoja, mitä tein väärin ja mitä voisin korjata.

Parasta, hassuinta ja haastavinta ForMaressa?

Parasta on nykyinen, uusi elämäntyylini.

Elisa Paulus

Millainen ForMaren aktiivinen jakso on ollut sinun osaltasi? Kuntosalitreeniä, pikkuhiljaa lisäsin lenkkeilyä. Elämäntapamuutos lähti hyvin liikkeelle.

Kerro, mitä vaikutuksia ForMare on aiheuttanut? Jaksaminen on parantunut. Ennen meni se vähäinenkin energia ihan perustekemiseen. Nyt riittää voimia vaikka mihin.

Onko mielestäsi tärkeää, että merenkulussa on ennaltaehkäisevä työhyvinvointiohjelma?

Kuka olet, mikä jobi, missä asut? Olen Paulus Vanhanen, ja työskentelen IT-Controllerina Eckerö Linen M/S Finlandialla. Asun Espoossa.

Mistä sait kuulla ForMaresta ja miksi lähdit mukaan?

2. Olin jo suunnitellut aikaisemmin tekeväni jotain oman kuntoni hyväksi. Sitten huomasin laivan ilmoitustaululla ForMare -mainoksen ja kyselin lisää sai-

raanhoitajalta. Tämä oli riskitön sijoitus itseensä – lähdin mukaan.

Millainen ForMaren aktiivinen jakso on ollut sinun osaltasi? Aktiivinen jakso on ollut tutustumista siihen, miten oma kroppa reagoi treeniin. Itselläni ei ollut kokemusta kuntosaleista, joten kävimme paljon läpi eri laitteita ja tekniikoita. Aikataulut oli helppoa sopia ohjaajan kanssa.

Kerro, mitä vaikutuksia ForMare on aiheuttanut?

Verenpaine palasi melko nopeasti normaalille tasolle. Yleinen energisyys on voimistunut, työpäivän aikana ei väsytä ja unen laatu on kohentunut. Painonpudotus ja kunnon selkeä paraneminen ovat tulleet kylkiäisinä.

Onko mielestäsi tärkeää, että merenkulussa on ennaltaehkäisevä työhyvinvointiohjelma?

Tällainen ohjelma on mielestäni tärkeä, etenkin minun ikäluokalleni. ForMaren myötä myös sosiaalisuus ja yhteisöllisyys ovat lisääntyneet.

Näetkö, että ForMare toimisi tällaisena mallina?

Kyllä, itse olen ollut todella tyytyväinen tähän konseptiin. Harjoittelut ja tapaamiset sekä maissa että laivalla tuovat syvyyttä ohjelmaan.

Parasta, hassuinta ja haastavinta ForMaressa?

Parasta on ollut oman suorituskyvyn kohentuminen ja se, että tämä ei ole mikään kurssi tai dieetti vaan toisenlainen asenne koko elämään. Alussa tuntui haastavalta se, että jonkun treenin jälkeen paikat olivat hieman kipeitä, mutta se on normaalia. Elimistö tottui nopeasti ja sitten haasteena oli se, ettei innostu liikaa.

Muutos elämään omin voimin

Silja Serenaden keittiöpäällikkö Hannu Taipale on tyytyväisenä seurannut työkavereiden hyvinvoinnin kehitystä ForMare -projektissa. Hän itse teki täydellisen elämäntapamuutoksen jo kymmenen vuotta sitten ja on pysynyt siinä.

olen turkulainen kaveri ja seilannut matkustajalaivoilla jo vuodesta 1983 ja tehnyt kaikkia töitä keittiöpuolella. Esimiestyössä olen ollut säännöllisesti vuodesta 2000. Olin aina väsynyt, kaikki terveysmittari näyttivät, että menisivät katosta läpi, ja paino lattiasta läpi. Laivan suljettu työyhteisö ja paineet olivat vaativia – jotain oli tehtävä.

Kun aloin liikkumaan, unen tarve väheni ja se oli paljon syvempää. Peruskunto alkoi kasvaa. Oli hienoa, kun saatoin lähteä työkavereiden kanssa lenkille ja lopul-

ta jopa maratonille. Pitää itse hyväksyä, ettei ole enää muuta vaihtoehtoa. Vähitellen alkoi syntyä intohimo liikuntaan. Työkavereiden tuki oli tärkeää – kiitos siitä!

Näen ForMaren kaikkine osineen erittäin hyvänä projektina, se on vaikuttanut yhteishenkeen positiivisella tavalla. Ihmiset kannustavat toisiaan liikkumaan terveessä hengessä. Hyvinvointi on lisääntynyt. Hienoa on myös, että työnantaja on mukana ja antaa positiivista signaalia hankkeelle.

FORMAREA ESITELTIIN MERIMIESELÄKEKASSAN SEMINAARISSA

Terveyttä ja pitkää ikää - merenkulun päivä pidettiin Helsingissä 13.10.

varustamoiden ja työterveyshuollon henkilöstölle esiteltiin ajankohtaisia aiheita ja käytiin läpi eläke- ja vakuutusasioita. MEPAn ja MEKin yhteinen ForMare -hanke herätti suurta kiinnostusta. Susanna Visuri ja Päivi Miilunpalo Työterveyslaitokselta pitävät ForMarea hyödyllisenä hankkeena.

– Erityisesti pitkä seurantajakso tuntuu hyvältä. Muutaman vuoden takaisessa Arjessa kuntoon – hankkeessa oli lyhyempi seurantajakso. Uskoisin lähes neljä vuotta kestävän seurantajakson vaikuttavan elämäntapojen pysymiseen. Myös henkilökohtaisen ohjaajan merkitys on tärkeä. Päivi Miilunpalo arvioi. Hänen mielestään laivan päällikkö on avainasemassa, kun mitä tahansa hanketta halutaan edistää.

– On tärkeää, että myös varustamo suhtautuu vakavasti työntekijöiden hyvinvointiin. Kulttuurimuutosta tarvitaan ja sitä tapahtuu jo. Takavuosien Trimmare- projektissa saatiin hyviä kokemuksia laivojen ja varustamoiden yhteyshenkilöistä, Susanna Visuri kertoi.

Oikeiden yhteyshenkilöiden merkitys on huomattu myös ForMaressa. Merenkulkijat kannustavat toisiaan osallistumaan ja pitämään parantuneet elintavat.

– Työterveyshuolto ja merimieslääkärit voivat hyvin suositella ForMarea kaikille, joiden työkyky on vaarassa alentua, Miilunpalo sanoi.

Seminaaria isännöinyt Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Kari Välimäki ilmaisi loppupuheenvuorossaan tyytyväisyytensä ForMareen ja toivoi sen tulevan osaksi merenkulkijoiden työterveyshuoltoa. MEK aikoo olla mukana Formaressa myös jatkossa.

Seminaarissa esitettiin MEPAn tekemä video ForMaresta. Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=kdq3POtlmPw

FORMARE – NÖDJA SJÖFARARE

2015 års deltagare är nu inne i uppföljningsperioden. Projektet fortsätter nästa år.

text: Pekka Karppanen

år deltog 96 sjöfarare som valdes ut av projektledningen, företagsläkarna och rederiernas arbetshälsoansvariga bland nästan 200 sökande. Resultaten har varit mycket positiva och alla parter är nöjda.

– Sjöfararnas framsteg följdes upp med tester och personliga enkäter. Enligt dessa utvärderingar har projektet varit mycket lyckat och passar sjöfararna perfekt, säger ForMares projektchef Johan Treuthardt.

Ett av områdena där det har skett störst framsteg är orken på arbetet och i vardagen. Många sjöfarare har också fått bättre sömnkvalitet. Tack var viktnedgång kunde många minska eller helt sluta med sina kolesterol- och blodtrycksmediciner. Det ökade intresset för att ta hand om sig själv bidrog dessutom till minskad rökning och framför allt minskad alkoholkonsumtion.

Personlig träning är viktigt

Deltagarna ansåg att det var mycket viktigt att de fått en personlig tränare och ett individuellt anpassat program. Instruktionerna, stödet och den regelbundna kontakten med tränaren hjälpte sjöfararna att hålla humöret uppe och kommer att ge dem energi under den tre år långa uppföljningsperioden.

Instruktörerna håller kontakten med deltagarna under hela uppföljningsperioden och uppmuntrar dem att fortsätta med

Risto

Vem är du, vad jobbar du med, var bor du?

Jag heter Risto Lintunen, är befälhavare på Godby Shippingis m/s Misana och bor i Åbo.

sin livsstilsförändring. Under uppföljningsperioden hålls varje år samma fysiska tester som under projektperioden.

Fraktfartygens sjöfarare konstaterade att även det sociala livet på fartyget hade ökat. Tidigare drog man sig undan till hytten på sin lediga tid, men nu är det alltid två, tre arbetskamrater på gymmet samtidigt. Mellan övningarna hinner man snacka lite också.

En lönsam satsning

ForMare finansieras av SSB, Sjömanspensionskassan, försäkringsbolaget Alandia och de deltagande rederierna. Sjöfararna själva betalar en förbindelseavgift på 50 euro, men hela programmet är värt över 2 500 euro. Deltagarna anser att ForMare gynnar alla parter.

– Sjöfararna måste kontinuerligt fortbildas med dyra kurser i takt med att tekniken utvecklas. Därför bör rederierna även måna om sjöfararnas ork. Ett sådant här projekt skulle kunna vara en del av företagshälsovården, menar maskinmästare Marko Lindholm från Mariella.

Han betraktar ForMare som sin ”Midlife refit”-renovering, som medelålders fartyg genomgår.

Anmälan till ForMare 2016 är nu öppnad på SSB:s webbplats.

Var hörde du talas om

ForMare och varför gick du med?

Jag såg en annons på anslagstavlan på fartyget och tänkte att nu är det dags att göra något för min egen skull. Jag har inte ångrat mig en sekund.

Hur har ForMares aktiva period varit för dig?

Vi började med att lägga om kosten helt. Att träna på gym var ganska främmande för mig, men nu känns det skönt. Jag har inte längre några svepskäl till varför jag inte går till gymmet och tränar.

Berätta vilka effekter

ForMare har haft?

Jag började må bättre redan efter ett par veckor och började minska i vikt. Enligt testerna har jag gjort stora framsteg. Jag orkar mer både på jobbet och hemma, och jag sover bättre.

Anser du att det är viktigt med ett förebyggande arbetshälsoprogram inom sjöfarten?

Det är absolut nödvändigt. Sjöfararens yrke är slitsamt – det oregelbundna arbetet och ansvaret är både psykiskt och fysiskt påfrestande.

Tycker du att ForMare fungerar som modell för ett sådant program? Ja, definitivt. Under den handledda perioden ökar sjöfararens motivation att ta hand om sig själv.

Berätta vilka effekter ForMare har haft?

Jag har börjat träna på gymmet. Där träffar jag även andra och en liten tävling ger dig en extra spark där bak. Kosten var det mest utmanande. Senare också det att man inte har träningspass hela tiden.

Marko

Vem är du, vad jobbar du med, var bor du?

Jag heter Marko Lindholm, kommer från Åbo och arbetar som andre maskinmästare på Viking Lines m/s Mariella. Just nu studerar jag dessutom i Kotka.

Var hörde du talas om ForMare och varför gick du med?

Jag läste annonsen på SSB:s ForMare-sidor. Eftersom formen och vikten inte är den bästa bestämde mig direkt för att söka.

Hur har ForMares aktiva period varit för dig?

Den aktiva perioden gick verkligen bra med träning som omväxling. Jag tränade mest på gymmet, men gjorde också en del aerobisk träning. Jag har lärt mig om kroppsvård och fört matsdagbok. Jag började även i näringsterapi.

Berätta vilka effekter

ForMare har haft?

Min form har förbättrats oerhört. Viktkurvan har börjat peka nedåt – ibland har vikten stått stilla, men sedan har den fortsatt minska. Jag har förbättrat mina testresultat inom alla delområden. Nu har jag kommit igång och det är bara att fortsätta på samma spår. Jag har ju resten av livet på mig att komma i bättre form.

Anser du att det är viktigt med ett förebyggande arbetshälsoprogram inom sjöfarten?

Det är väldigt viktigt. Fartyget är en mycket utmanande arbetsmiljö. Sjömansläkarundersökningarna görs vartannat år och kraven skärps hela tiden. Jobbet blir också allt mer krävande, så man måste ta bra hand om dem som arbetar inom sjöfarten.

Tycker du att ForMare fungerar som modell för ett sådant program? ForMare är en utmärkt modell och ger deltagarna ett bra utgångsläge för att på egen hand hålla sig i form och upprätthålla lämpliga levnadsvanor.

Vad har varit det bästa, roligaste och mest utmanande med ForMare? Det bästa har varit min förbättrade kondition. Jag blev också motiverad att ta tag i mig själv. Det mest utmanande var det allra första träningspasset.

Vem är du, vad jobbar du med, var bor du?

Jag heter Vesa Tuomala och seglar för fjärde året som styrman på Godby Shippings lilla roro-fartyg m/s Midas på Karibiska havets djupa vatten. När jag är i land bor jag numera i Arabiastranden i huvudstadsregionen.

Var hörde du talas om ForMare och varför gick du med?

Våren 2012 visade vågen över 110 kilo och jag konstaterade att jag blivit tjock. Jag tänkte att det var dags att göra någonting åt saken. Med lågkolhydratkost lyckades jag gå ner ett tiotal kilo och var noga med vad jag stoppade i mig. Jag började även träna kampsport igen. Den första annonsen om ForMare såg jag nog i Frivakt, men till en början var mitt intresse svalt.

Hur har ForMares aktiva period varit för dig?

Det var tankeväckande att efter testerna i ForMare få ett dokument i handen där det stod att jag, som inte ens fyllt 50, är i ganska dåligt skick. Samtidigt fick jag ett specialanpassat träningsprogram att utöva på fartyget. Till nästa ledighet kom vi överens om en tid för att gå igenom ett riktigt gymprogram.

Berätta vilka effekter

ForMare har haft?

Hela mitt vuxna liv har jag avskytt gym och motionscyklar. Men med min personliga tränares handledning och stöd har jag lärt mig att gilla båda motionsformerna. Nu är jag så pass gammal att till och med stavgång är trevligt som motion! Enligt Inbody-mätningarna har jag blivit av med fett och fått mera muskler under ForMare-tiden. Jag skulle vilja gå ner ytterligare 5–10 kg på längre sikt.

Anser du att det är viktigt med ett förebyggande arbetshälsoprogram inom sjöfarten?

Ja, det är mycket bra. Jag rekommenderar alla att söka till nästa ForMare-projekt!

Tycker du att ForMare fungerar som modell för ett sådant program? Ja, varför inte.

Vad har varit det bästa, roligaste och mest utmanande med ForMare? 7. De inspirerande tränarna. ò

Vesa

MINUUTTIKISA ON KÄYNNISSÄ

Kannattaa edelleen rekisteröityä ja alkaa kirjata tuloksia sähköiseen järjestelmään www.mepa.fi sivulla. Mukana on jo nelisensataa merenkulkijaa ja kuutisenkymmentä laivaa. Muistakaa, että arvomme palkintoja kaikkien osallistujien kesken – tulkaa mukaan!

MINUTTÄVLINGEN ÄR I FULL FART

Det lönar sig ännu att registrera sig och samla resultat till din profil via www.mepa.fi sidorna. Redan cirka fyrahundra sjöfarare samt sextio fartyg är med. Kom ihåg att vi lottar ut priser medan alla deltagare – alla med!

Praktiikkamyllystä

konttilaivalle

Vapaavahti esittelee jokaisessa numerossaan yhden merenkulkijan uraa aloittelevan henkilön. Ensimmäisenä tapasimme M/S Ailan harjoittelijan Matti Kuivasen, joka on työskennellyt sekä kannella että koneessa.

Kuka olet, mistä oppilaitoksesta tulet?

Olen Matti Kuivanen, 24 -vuotias merenkulun insinööriopiskelija Taipalsaarelta. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun opintoja on jäljellä kolme ja puoli vuotta.

Miksi lähdit merille?

Tarvitsin veneenkuljettajan koulutuksen ja Kotkassa sitten kiinnostuin merenkulusta. Se tuntui paremmalta kuin rakennustekniikka, jota silloin opiskelin.

Millä laivoilla olet ollut?

Olen ollut ennen M/S Ailaa koulualus Katarinalla. Olin Ailalla ensin konepuolella, nyt teen kansiharjoittelua, koska haluaisin YT-pätevyyden. Myllyssä ei loppukesällä ollut jonoa, joten saan suorittaa myös YT-harjoittelua.

Mikä on parasta tällä laivalla?

Täällä on hyvä työporukka. Viihdyn mainiosti, mikään ei ota päähän. Erityisesti odotan pihvipäivää, joka on usein lauantai.

Miten vietät vapaa-aikaa?

Laivalla ollessani käyn salilla, saunon ja katselen televisiota. Maissa harrastan palokuntatoimintaa, metsästystä ja kalastusta.

Mitä tai ketä kaipaat merellä ollessasi?

Kaipaan lähinnä harrastuksiani ja niiden ympärillä pyöriviä ihmisiä.

Mikä on ollut kiinnostavinta koulutuksesi aikana?

Kiinnostavinta on tähän mennessä ollut koulualus Katarina.

Keneltä olet oppinut eniten koulutuksen ja harjoittelun aikana?

M/S Ailan harjoitteluvastaavana toimii ensimmäinen konemestari

Teemu Hietaharju. Hän opasti minua perusteellisesti ja osasi käydä kaikki tehtävät läpi niin, että ymmärsin ja opin.

Missä olet viiden vuoden päästä?

Paperit ulkona koulusta ja mestarin paikka tiedossa.

Onko tämä sinulle oikea ala?

On, vuorottelujärjestelmä toimii. Joskus pääsee myös vierailemaan ulkomaiden satamissa. Viimeksi olen käynyt Rotterdamissa ja Kronstadtissa. ò

Nybörjare på svenska: goo.gl/hBHRru

FINNKRAFT RAHTIA JA MATKUSTAJIA PUOLAAN

Jinlingissä vuonna 2000 rakennettu M/S Finnkraft on jo pitkään kolunnut Pohjois-Euroopan satamia. Viimeiset seitsemän vuotta alus on seilannut Suomen lipun alla ja Finnlinesin omistuksessa.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Kesällä laiva kulki vielä Englannissa, Hollannissa ja Belgiassa, mutta syyskuun alusta lähtien M/S Finnkraftin vakituinen linja on Helsingistä Gdyniaan. Laiva lastaa ja purkaa Vuosaaressa maanantain ja tiistain, ja tekee viikon aikana kaksi edestakaista matkaa. Helsingissä laiva käy uudelleen perjantaisin. Laivaan asennettiin viime vuoden lopulla rikkipesuri, joten polttoaineena voidaan edelleen käyttää raskasta polttoöljyä.

Roro -alus Finnkraftilla on 14 hengen miehistö, ja tilaa on myös 12 matkustajalle. Puolan ja Helsingin välillä liikkuu paljon rekkoja ja kuskeja – myös Finnkraftin matkustajatilat ovat olleet täynnä tällä linjalla. Talouspuolella työskentelee kaksi henkilöä, kannella kolme, koneessa viisi, ja laivan navigoinnista ja lastioperoinnista vastaa päällikön lisäksi kolme perämiestä.

M/S FINNKRAFT

Length: 162, 60 m

Breadth : 20,60 m

Engine: 12.600 kW

Speed: 20 kn

Gross tonnage: 11.530

Lane meters: 1899,00 m

Spliethoffilta Finnlinesille

finnkraftin hollantilainen konepäällikkö Florin Voicu on asunut Raumalla vuodesta 2008. Syntyjään romanialainen Florin kävi koulut Hollannissa ja seilasi hollantilaisissa laivoissa, kunnes näki Finnlinesin ilmoituksen työvoimatoimiston sivuilla.

– Ajoimme Spliethoffin aluksilla maailmanlaajuisessa liikenteessä, välillä paperia Raumalta Yhdysvaltoihin, muun muassa Baltimoreen ja Karibialle, jossa oli hyvät kalavedet. Työvuorot olivat kuitenkin neljän kuukauden mittaisia, ja

Työllisyystilanne

vaihtelee

toinen perämies Edmond Reyes on peräportilla sähkömies Ryan Tanadan ja puolimatruusi Abel Villalonin kanssa kuuntelemassa, kun MEPAn miehet

kaipasin enemmän lomaa, Florin muisteli.

Hän on nyt seilannut Finnlinesilla kolme vuotta, ja työvuorot ovat vain kolmen viikon mittaisia. Tämä näkyy myös perheen koon kasvuna – Florinilla on suomalainen vaimo sekä tytär ja neljän kuukauden ikäinen poika. Vajaan kahden vuoden ikäisen tytön kastoi nykyisin Vuosaaren Merimieskirkolla työskentelevä merimiespastori Sirpa Tolppanen.

Kokemusta kansitoimistossa

Tampereella asuva yliperämies

Petteri Toivonen on toisen polven merenkulkija, joka palasi Finnlinesille toistamiseen viime vuonna. Isä seilasi samassa yhtiössä konepäällikkönä ja setä päällikkönä.

– Lähdin seilaamaan vuonna 1982 messikallena. Ensimmäinen laiva oli Finnpolaris. Merikapteeniopinnot suoritin Raumalla, Toivonen sanoi.

Hän on ollut varsin vähän Itämeren liikenteessä. 1980- luvulla Finnlinesilla oli vielä paljon kaukoliikenteessä olevia aluksia, ja 90 -luku kului paljolti Gustaf Eriksonin kylmäaluksilla.

esittelevät uudistettua ja edullisempaa dataliittymää. Edmond pyytää vieraita sisälle kansitoimistoon. Hän aloitti tällä työvuorolla viisi päivää sitten.

– Finnlinesille tulin vuonna 2012, juuri tähän samaan laivaan. Olin vastikään kolme kuukautta lomalla ja aloitin kuuden kuukauden työvuoron, Edmond kertoi.

Hän on naimisissa ja yhden pojan isä. Perhe asuu Filippiineillä pääkaupunki Manilan lähistöllä. Edmond Reyes opiskeli merenkulkua Manilassa ja aloitti merenkulkijan ammatissa korealaisessa laivassa vuonna 2006. Sitten hän seilasi ruotsalaisessa Transatlantic -varustamossa, kunnes siirtyi Finnlinesille.

Edmondin mukaan Filippiineillä on ulkomaisiin aluksiin vielä kohtalaisesti töitä tarjolla junioriperämiehille, mutta kansimiehistön työllisyystilanne alkaa olla hankalampi.

– Vuosituhannen vaihteessa olin jälleen Finnlinesilla, kunnes siirryin M/S Finnsailorilta Royal Caribbean Cruise Linen risteilijöille, Petteri muisteli

Hän jatkoi Crystal Cruises -varustamossa ja siirtyi lopulta The World -alukseen, jonka kanssa teki hyvin mielenkiintoisia matkoja. Aluksen konsepti on erikoinen. Laivassa on 165 erilaista asuntoa, joiden omistajat asuvat aluksessa ainakin jonkun aikaa vuodesta. Petteri Toivonen on kiertänyt aluksen mukana paljon, muun muassa Etelämantereella.

– Välillä iskee vieläkin kaukokaipuu eri puolelle maailmaa, kun ajelee täällä Itämerellä, yli sadassa maassa käynyt Toivonen haikaili.

Yliperämies Petteri Toivonen vastaa lastinkäsittelystä. Työtä riittää lyhyellä linjalla.

Toinen perämies Edmond Reyes ja sähkömies Ryan Tanada

Finnkraftin hollantilainen konepäällikkö Florin Voicu asuu Raumalla

Päällikkö Turo

Lautaoja harrastaa jääkiekkoa ja on osallistunut myös MEPAn turnauksiin

Jääkiekkomies komentosillalla

paperitöitä tekevä päällikkö Turo Lautaoja tuntuu tutulta mieheltä. Onko tullut osallistuttua minuuttikisaan tai merenkulkijoiden pohjoismaiseen valokuvakilpailuun?

– Itse asiassa olemme tavanneet useita kertoja MEPAn jääkiekkoturnauksessa. Olen pelannut parissakin eri joukkueessa, Lautaoja kertoi Vapaavahdin toimittajalle.

Vaimonsa kanssa Turussa asuva Turo seilasi aikaisemmin Gustaf Eriksonin miehittämässä M/S Ahtelassa, jossa työskenteli paljon jääkiekkomiehiä. Porin Ässiä kannattava mies harrastaa lajia edelleen.

– Viime kevään turnauksessa pelasin ENÅ:n (Turun Merikoulun oppilaskunta) joukkueessa Vapaa-aikoina käyn usein heidän vuoroillaan pelailemassa. Olen käyttänyt myös MEPAn jääkiekkovuoroja Turussa, Turo Lautaoja kertoi.

Hän aloitti merihommat vuonna 2000 laivastossa ja siirtyi varusmiespalveluksen jälkeen kauppalaivaston puolelle. Lautaoja opiskeli merikapteeniksi Raumalla. Eckerö Linen, Langhin, GE:n ja Prima Shippingin jälkeen mies on nyt seilannut seitsemän vuotta Finnlinesin laivoilla.

Ruokaa pohjolan merenkulkijoille

laivan pääkokkina toimii Emmanuel Mendoza, jolla on 21 vuoden

kokemus ruotsalaisista ja suomalaisista laivoista. Hän on alkuperäiseltä ammatiltaan rakennusinsinööri, mutta laivakokkina työskentelevä lankomies ehdotti hänelle uraa merellä.

– Seilasin ensimmäiset kaksi vuotta messimiehenä, sen jälkeen olen ollut pääkokkina muun muassa Gorthonilla, Transatlanticilla ja Walleniuksella. Ensimmäinen Finnlinesin alukseni oli Finnmill, joka oli tuolloin Ruotsin lipun alla, Mendoza kertoi.

Hän tähtää jouluksi kotiin, ja pidensi juuri työvuoroaan. Rahallakin on käyttöä, koska tytär opiskelee lääkäriksi. Emmanuelin pojat seilaavat jo japanilaisessa varustamossa, toinen perämiehenä, toinen konemestarina.

Emmanuel vertaili ruotsalaista ja suomalaista ruokakulttuuria ja totesi niiden olevan lähellä toisiaan.

– Hernekeitto maistuu kummankin maan merenkulkijoille. Ruotsalaislaivoissa tarjoiltiin ennen samalla punssia,

mutta tiukempi alkoholipolitiikka on jättänyt vahan perinteen pois, Mendoza totesi

Hän arvostaa MEPAssa myynnissä olevaa kirjaa ”Finnish Food for Vessels”, jossa on englanniksi suomalaisia ruokareseptejä.

Emmanuelin mukaan laivaväki on tyytyväinen myös MEPAn toimintaan. Puhelin- ja datakortit, DVD -elokuvat ja pelkkä ulkopuolisen henkilön tapaaminen ovat hyvää palvelua. Laivalla on käytössä satelliitti -tv ja internet. Hän pitää Manilan pohjoispuolella asuvaan vaimoonsa yhteyttä Facebookilla ja Skypella.

– Olen jo hyvin tottunut pohjoiseen ilmastoon ja olosuhteisiin. Merimiehelle parhaita paikkoja ovat monien mielestä Etelä-Amerikan satamat. ”Heaven for those who want to have good time!”, heitti Emmanuel pilke silmäkulmassa.

Pääkokki Emmanuel Mendoza arvostaa nykyajan viestintämahdollisuuksia. Ennen vain kirjoiteltiin kirjeitä, nyt pysytään tapahtumien tasalla reaaliajassa.

Spliethoff to Finnlines

Finnkraft’s Dutch Chief Engineer Florin Voicu has lived in Rauma since 2008. Florin was born in Romania, completed his training in Holland and worked on Dutch vessels until he saw Finnlines’ job advert on the employment office’s webpage (TE-services).

– On Spliethoff-vessels vessels we sailed worldwide, sometimes carried paper from Rauma to Baltimore USA and Caribbean Islands - good fishing by the way over there!. The turns were four months long, and I wanted more time off, Florin remembers.

He has now sailed three years for Finnlines, and the turns are only three weeks long. This can also be seen in the growth of his family – Florin has a Finnish wife, a daughter and a boy of four months. Seamen’s priest Sirpa Tolppanen, now working in Vuosaari Seamen’s Mission, christened his daughter, who is now a bit under two years.

Employment situation varies

Second Officer Edmond Reyes, Electrician Ryan Tanada and Ordinary Seaman Abel Villalon are at the stern

ramp listening to MEPA’s representatives who demonstrate a renewed and more economical data connection. Edmond invites the guests into the deck office. He began his turn on board five days ago.

– I came to Finnlines, to this very vessel, in 2012. Now I just came on board for a six-month turn, after a three-month vacation, Edmond tells.

He is married and has a son. The family lives in the vicinity of Manila, the capital of the Philippines. Edmond Reyes completed his maritime studies in Manila and began his seafaring career on a Korean vessel in 2006. Then he sailed for the Swedish Transatlantic shipping company until he moved over to Finnlines.

According to Edmond there still is a reasonable amount of job opportunities on foreign vessels for junior officers in the Philippines, but the employment situation for deck crew is becoming more difficult.

Food for Nordic seafarers

Emmanuel Mendoza is the Chief Steward on board. He has 21 years’ experience of Swedish and Finnish ships and their crews. Originally he was a construction engineer, but his brother-in-law, who worked a ship’s cook, suggested a new career for him at sea.

– The first two years I sailed as a galley boy. Since then I have been chief steward on e.g. Gorthon-, Transantlantic- and Wallenius-ships. My first Finnlines vessel was Finnmill, then under Swedish flag, Mendoza says.

He plans to go home for Christmas and recently lengthened his contract with a couple of months. Money too is important, since his daughter, who still lives at home, is in medical school studying to become a doctor. Emmanuel’s sons already work for a Japanese shipping company, one as a mate and the other as an engineer.

Chief Steward Emmanuel Mendoza appreciates modern communications technology. Earlier you just wrote letters, nowadays you can stay up to date in real-time.

Ordinary Seaman Abel Villalon operates a rust removal machine that works with compressed air.

Finnkraft’s Dutch Chief Engineer Florin Voicu lives in Rauma.

NORDIC PHOTO CONTEST 2015

All crew members of Danish, Finnish, Norwegian, Icelandic and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The pictures shall describe life at sea in a broad sense, including work and leisure onboard. Enclosed with the pictures we will need your name and address.

Pohjoismainen valokuvauskilpailu

When comparing Swedish and Finnish cuisine, Emmanuel says they are very much alike.

– Seafarers from both countries like pea soup. Earlier “punsch” was served together with the soup on Swedish ships, but nowadays the stricter alcohol policy has changed that, Mendoza commented.

He recommends the book “Finnish Food for Vessels”, with recipes for Finnish food in English. The book can be bought from MEPA.

According to Emmanuel, seafarers are happy with MEPA’s activities: Prepaid phone- and data cards, DVD-movies, and even meeting someone else than the crew, is good service. They have satellite-TV and Internet on board. He keeps in touch with his wife living north of Manila through Facebook and Skype. – I am well accustomed to the northern climate and conditions. Many seafarers think South American ports are the best places to visit: Heaven for those who want to have good time! Emmanuel jests with a wink. ò

✱ Kilpailuun voivat osallistua kaikki suomalaisissa, norjalaisissa, islantilaisissa, tanskalaisissa ja ruotsalaisissa aluksissa työskentelevät merenkulkijat, sekä luotsit ja luotsikutterien kuljettajat. Aiheiden tulisi liittyä erityisesti merenkulkuun, laivaelämään tai merimiehen työhön ja vapaa-aikaan. Lähetä kuvasi 10.01.2016 mennessä osoitteeseen opinto@mepa.fi

Nordiska fototävlingen

✱ En nordisk fototävling för sjöfolk arrangeras årligen i samarbete mellan sjömansserviceorganisationerna i Finland, Sverige, Norge, Danmark och Island. Alla ombordanställda sjöfarare kan delta.

Motiven skall ha anknytning till sjöfarten, livet ombord eller sjömannens arbete och fritid. E-posta dina bilder till opinto@mepa.fi före 10.01.2016.

Prizes

✱ Good prizes for the 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670. The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be rewarded. The organizers reserve themselves the right to supply copies to related media covering the contest result, moreover to use contest pictures for exhibitions and other publication in order to promote the photo contest.

Please send your photos by e-mail to opinto@mepa.fi no later than January 10th, 2016.

Lähetä kuvasi 10.01.2016 mennessä osoitteeseen opinto@mepa.fi. E-posta dina bilder till opinto@mepa.fi före 10.01.2016.

Please send your photos by e-mail to opinto@mepa.fi no later than January 10th, 2016.

Skönäreitä Kotkassa

Meripäiviä uudistettiin ja tapahtuma-alue siirtyi Kantasatamasta Sapokkaan. Merimiehille löytyi kuitenkin ohjelmaa myös vanhoilla kulmilla. Lauantaina nautittiin kympin kahvit S/S Hyökyllä, katseltiin vanhoja höyryaluksia ja seurattiin mielenkiintoista esitystä Merikeskus Vellamossa.

Meripäivälauantain aamu valkeni varsin aurinkoisena, kun merimiehiä läheltä ja kaukaa suuntasi askeleensa kohti Kotkan Kantasatamaa. Laiturissa oli tuttuja aluksia. Hyöky, Merikarhu, Turso sekä monia Suomen Höyrypursiseuran aluksia.

Majakkalaiva Hyökyn peräkansi täyttyi varsin nopeasti ja pienen laituriterassin pöydätkin

miehitettiin heti kymmeneltä. Nesteen porukka miehitti erään ison pöydän, jonka äärellä Olli Kauranen kertoi kokemuksiaan kesän moottoripyöräreissuistaan.

– Myin taannoin oman Honda Gold Wingin. Oudolta vähän tuntuu, muttei ainakaan vielä ole kaduttanut, totesi M/S Merikarhun talkooporukan poosu Tom Hurtta kuunneltuaan viereisen pöydän motoristijuttuja.

Laitureissa oli tuttuja laivoja, Hyöky, Merikarhu, Turso sekä monia Suomen Höyrypursiseuran aluksia

Muun muassa Finnlinesilla, Nielsenillä ja Nesteellä seilanneella Roope Liekarilla riitti tuttuja lähes kaikissa pöydissä. Hän jäi taannoin eläkkeelle Nesteen Porvoon öljysatamasta. – Piti tulla tänne yhtä matkaa Sundbergin Stigun kanssa, mutta mies joutui jäämään kotiin, kun remonttimies tuli juuri tänään, Liekari harmitteli.

Hyökyn ahterissa alkoi tulla kuuma, ja porukka hajaantui muita aluksia katsomaan. Eniten merenkulkijoita kiinnostivat höyryhinaaja Turso sekä Haminan entinen satamahinaaja Merikarhu, jotka kummatkin on restauroitu huolellisesti ajokuntoon.

Päivän mittaan porukka hajaantui, mutta palasi iltapäiväksi Merikeskus Vellamoon, jonka auditoriossa kuultiin mielenkiintoinen esitys Suomen kauppalaivaston valtamerilinjoista ja niiden loppumisesta.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Sjömän i Kotka

text och bilder: Pekka Karppanen

När Havsdagarna förnyades flyttades evenemangsområdet från huvudhamnen till Sapokka. För sjömännen fanns det dock fortfarande program i de gamla trakterna. På lördagen drack man tiokaffet på s/s Hyöky, tittade på gamla ångfartyg och lyssnade till en intressant föreläsning på Maritimcentret Vellamo.

solen sken under Havsdagarnas lördagsmorgon när sjömän från när och fjärran styrde kosan mot Kotka huvudhamn. Vid kajen fanns bekanta fartyg från tidigare havsdagar och många fartyg från Finlands ångfartygssällskap. Fyrskeppet Hyökys akterdäck fylldes snabbt och även borden på den lilla kajterrassen var upptagna direkt klockan tio.

När värmen steg på Hyökys akter skingrades besökarna för att titta på de andra fartygen. Sjöfararna var främst intresserade av ångbogseraren Turso samt Fredrikshamns tidigare hamnbogserare Merikarhu, som båda har restaurerats omsorgsfullt till kördugligt skick.

Mot eftermiddagen kom besökarna tillbaka till Maritimcentret Vellamo där man lyssnade till en intressant föreläsning om Finlands handelsflottas atlantlinjer och hur de upphörde. ò

Seitsemän skönemannia m/s Merikarhun keulapakalla. Kuvan otti Jorma Lunden

Vesa Lammi, Lasse Piispa ja Tom Hurtta

Etelä-Amerikan linjalla seilanneet Sirkka ja Pekka Mantere sekä kapteeni ja rouva Yngve Sundqvist.

YSTÄVIÄ JA KYLÄNMIEHIÄ TERVASAARESSA

Haminan mahtimies ja museolaiva Hyökyn monitoimikippari Patu Patanen vietti syntymäpäiviään suuren ystäväjoukon ja monipuolisen ohjelman kera elokuussa. Seitsemän vuosikymmentä tuli mittariin mallikkaasti.

Taannoin Tervasaaren ”valtakunnan itsenäisyysjulistuksen” antanut Patu ilahtui suuresta yleisömäärästä, joka oli tullut juhlistamaan miehen syntymäpäiviä.

– Tänne ei ole mitään tulorajoituksia. Tervasaari on viisumi- ja älyvapaa valtio, Patu hehkutti.

Juhla-alue oli perustettu majakkalaiva Hyökyn ja vanhan tullikamarin väliselle laiturialueelle. Meren puoleisella lavalla Karjalan WPK:n torvisoittokunta toivotti vieraita tervetulleiksi jo alkuiltapäivän aikana. Patu itse kierteli pöydissä kyselemässä kuulumisia vierailta.

– Tervetuloa Hyökyn sirkukseen, täällä ovat herrat ja jätkät samanarvoisia, mies vitsaili.

Patasella on laaja ystäväpiiri. Hyökyn ja tullikamarin seinillä on runsaasti kuvia julkkiksista, jotka ovat käyneet miestä tapaamassa.

Show jatkuu

Tervasaaren isäntä on nimennyt Haminan toisen kuuluisuuden, Pelle Miljoonan, valtakunnan kulttuuriministeriksi. Pelle on saanut viime aikoina muitakin huomionosoituksia. Viime vuonna hän sai kuvanveistäjä Heimo Suntion tekemän patsaan Tervasaaren niemennokkaan. Tämän vuoden Kotkan Meripäivillä hänelle myönnettiin arvostettu Juha Vainio -palkinto.

Ennenkin tiivistä yhteistyötä Patun kanssa tehnyt Pelle veti orkesterinsa kanssa setin kuuluisimpia biisejään. Alkuillan soundcheckissa kuultiin myös Veikko Lavin tuotantoa. Patanen kehotti vieraita maistamaan höyryllä keitettyä hernekeittoa. Höyryä kehitettiin Patun meripäiväparaatista tutussa veneessä, jonka kattilaa lämmitettiin haloilla. Savotassa hääri kaksi Silja Serenadelta tuttua kokkia, Jukka Heiskala ja Mikko Pottonen

Rokkaa hämmennettäessä kävi ilmi, että sekä Patu että Jukka Heiskala ovat molemmat seilanneet Suomen kauppalaivaston legendalla, White Rosella, tosin eivät samaan aikaan. Heis-

kala asuu talvet itämailla, mútta pyrkii osallistumaan seuraavalle Nielsenin Nostalgiaristeilylle. Nähdäänkö myös Patu vihdoin siellä?

– Enpä tiiä, hommat täällä Tervasaaressa pitäisi saada ensin hoidettua. Hyöky ja tullimakasiini pitäis saada säilymään, viittasi Patu varoja nielevään kiinteistöön.

Patu ei halunnut lahjaksi tavaraa, jota on jo omasta takaa riittävästi. Sen sijaan hän toivoi varoja perustettavalle Tullimakasiinisäätiölle. Patun mukaan tilille FI 1255 0600 2012 5900 mahtuu vielä rahaa.

MEPA onnittelee!

KÄNDISAR FRÅN FREDRIKSHAMN

rocklegenden pelle miljoona och sjömanslegenden Patu Patanen firade Patus 70-årsdag i augusti. Men det fanns också annat att fira. Pelle Miljoona fyllde 60 år i våras, har fått en staty upprest efter sig i Fredrikshamn och förärats musikbranschens Juha Vainio-pris. Patu i sin tur utsågs nyligen till Fredrikshamns positivaste person.

På kajområdet mellan fyrskeppet Hyöky och den gamla tullkammaren samlades en stor publik för att lyssna till Karelens frivilliga brandkårs blåsorkester och senare på kvällen Pelle Miljoonas rockmusik. Kockarna Mikko Pottonen och Jukka Heiskala från Silja Serenade lagade ärtsoppa. Heiskala har precis som Patanen seglat med den finska handelsflottans mest legendariska fartyg m/s White Rose.

Patanen meddelade i god tid att han inte vill ha saker i present. Det har han redan tillräckligt av både på museifartyget Hyöky och i Tullmagasinet. Däremot uppskattar han gåvor till den kommande Tullmagasinstiftelsen som sätts in på kontot FI 1255 0600 2012 5900 ò SSB gratulerar!

Patu ja rokkaa keitellyt Jukka Heiskala ovat kumpikin seilanneet Nielsenin White Rosella, tosin eivät samaan aikaan

Valtamerilinjojen loppu

Kotkan Meripäivien merimiesyleisö osaa jo odottaa merikapteeni Carl-Gustav Walldénin esityksiä. Meripäivälauantaina oli tällä kerralla vuorossa mielenkiintoinen esitelmä, jonka päätteeksi nähtiin tankkialusten uudisrakennustoimintaa kuvannut parodia.

kuvat: Pekka Karppanen, MEPAn arkisto, M/T Jurmon henkilökunta

Walldénin meripäiväesitelmä ”Suomen merentakaiset linjat – viimeisen nousu ja tuho” käsitteli maamme kuuluisimpia valtamerilinjoja Gustaf Eriksonin purjelaiva-ajoilta Nesteen Grönlannin linjaan. Merikeskus Vellamon auditorio tuli täyteen kiinnostunutta yleisöä. Joukossa oli runsaasti merenkulkijoita, jotka olivat näillä linjoilla seilanneet. Merikapteeni Yngve Sundqvist rouvineen oli saapunut Helsingistä.

– Heti ovella törmäsin tuttuihin. Olin päällikkönä AL -varustamon M/S Aurorassa, jonka kokin ja stuertin tapasin juuri, viittasi Sundqvist Sirkka ja Pekka Mantereeseen, jotka myös olivat hyvin kiinnostuneita Oy Suomen Etelä-Amerikan Linjan muisteloista. Yngve Sundqvist oli Suomen Etelä-Amerikan Linjan viimeinen päällikkö, mutta ehti nuorena kiertää myös Kap Hornin 4-mastoparkki Passatilla 1948.

Finnlines hoiti Pohjois-Amerikan itärannikon linjoja. Kuvassa m/s Finnboston Manhattanin edustalla

Kovan onnen purjelaivoja

Varustajien siirtyessä höyrylaivoihin hankki Gustaf Erikson yhtiölleen käytettyjä purjelaivoja, jotka olivat yhä kilpailukykyisiä rahdattaessa vehnää Australiasta Eurooppaan. Eriksonin purjelaivasto oli 1930 -luvulla maailman suurin. Walldén nosti esille GE:n purjelaivahistorian merkittäviä tapahtumia.

– Suurin osa merihistoriaa tuntevista on lukenut Herzogin Cecilien kohtalosta. Varustamolla oli muitakin huono-onnisia laivoja, ja toinen maailmansota koitui monen kohtaloksi, Walldén selvitti kiinnostuneille kuulijoille.

Toisen maailmansodan aikana Eriksonilla oli sekä höyrylaivoja että purjelaivoja. Sota iski varustamoon raskaasti. Eriksonin oma poika Gustaf Adolf hukkui torpedoidun höyrylaiva Argon mukana. Purjelaivoista Olivebank ajoi miinaan, Penang torpedoitiin ja Killoran räjäytettiin – miehistö joutui keskitysleirille.

Höyryllä ja dieselillä Amerikan maihin

Carl-Gustav Walldén kertoi yleisölle kahdesta eri Tornator -laivasta. Ensimmäinen, alun perin Selandia -nimelle vuona 1912 rakennettu alus oli ensimmäinen dieselkäyttöinen alus. Toinen, neljä vuotta uudempi Tornator oli höyrylaiva, joka liikennöi Finnlinesin Pohjois-Amerikan linjalla. Wallden halusi kunnioittaa men-

neen ajan merimiestöitä demonstroimalla itse lämmittäjän ja trimmarin työtä.

– Konehuoneessa oli kuumat oltavat. Jokaisella oli kaulassaan hikiliina, joka ei todellakaan ollut kuiva. Kattiloissa oli koko ajan tuli ja poltettavaa oli kärrättävä kauempana olevasta koliboxista. Lämmittäjien työ oli sitten ”eldata fyyriä”, kertoi Walldén kietoen samalla hikiliinan kaulaansa.

Etelä-Amerikan linjaa hoiti sen loppumiseen, vuoteen 1985 asti Suomen Höyrylaiva Oy. Mukana vuonna 1926 avatulla linjalla oli myös muita varustamoita ja tahoja, kuten Bore ja Oceanfart.

Carl-Gustav Walldénin esitelmä ja parodia nähdään 18.11. merimiesillassa Vuosaaren Merimieskeskuksessa.

Lisätietoja tässä lehdessä sekä MEPAn kotisivuilla.

– Aikoinaan Haminan Kompassi -ravintolassa merimiehet kehuskelivat seilanneensa Suomen pisimmällä laivalinjalla, joka oli Hamina–Havaiji, kertoi Walldén ja kevensi tunnelmaa muistelemalla muutamia omia merimieskokemuksiaan.

Viimeinenkin linja loppui

Nesteen m/t Palva (1964) teki koematkoja Kanadan arktiseen saaristoon ja siirtyi 70 -luvun puolessa Euroopan ja Grönlannin väliseen liikenteeseen. Grönlannin energiatarve kasvoi ja liikenteestä tuli säännöllistä. Olosuhteet ja navigointi eivät olleet helppoja, mutta suomalaiset merenkulkijat ja Suomessa sekä Saksassa rakennetut laivat suoriutuivat tehtävästä hyvin.

– Liikenne päättyi rahtaussopimuksen irtisanomiseen vuonna 2012. Kiinassa rakennetut neljä tankkeria eivät olleet kelvollisia vaativaan liikenteeseen. Aikataulut pettivät ja vedet menivät sekaisin öljyn kanssa, Walldén kertoi surullisena.

Yleisön joukossa saattoi aistia surumielisen tunnelman kun käytiin läpi viimeisenkin valtamerilinjan päättymistä.

Pohjois-Amerikan itärannikon linjaa hoiti lähinnä Finnlines. Yhdysvaltojen länsirannikolle linjaliikennettä harjoitti Vaasa Line, jossa mukana olivat Suomen Tankkilaiva (Wihuri) ja Vaasan Laiva Oy.

Hienon tapahtuman lopuksi kotkalaiset näyttelijät esittivät Walldénin käsikirjoittaman parodian varustamon ”valvontakomission” matkasta Kiinaan telakalle. Esitelmä ja parodia herättivät käytävillä heti tuoreeltaan runsasta keskustelua, mikä jatkui vielä Facebookissa useita päiviä.

Merikapteeni Carl-Gustav Walldénin esitelmät ovat aina kiinnostaneet merenkulkijoita ja alan väkeä.

Neste Oy aloitti Grönlannin liikenteen jo 1970 -luvulla. Olosuhteet ja navigointi olivat vaativia, mutta niistä selvittiin hyvillä miehistöillä ja laivoilla. Liikenne kuitenkin loppui vuonna 2012

Slutet på Atlantlinjerna

Sjömanspubliken på Kotka Havsdagar har lärt sig att sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreläsningar är värda att vänta på. På lördagen var det i år dags för ett intressant föredrag som avslutades med en parodi om nybyggandet av tankfartyg.

text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, SSB:s arkiv, m/t Jurmos personal

Walldéns föreläsning under havsdagarna, ”Suomen merentakaiset linjat – viimeisen nousu ja tuho” (Finlands transatlantiska linjer – sista linjens uppgång och fall), handlade om våra mest kända atlantlinjer från Gustaf Eriksons segelfartygsera till Nestes Grönlandslinje. Maritimcentret Vellamos auditorium fylldes av engagerade åhörare. Däribland fanns många sjöfarare som seglat med dessa linjer. Sjökapten Yngve Sundqvist hade kommit från Helsingfors med sin fru.

– Jag mötte bekanta direkt i dörren. Jag var befälhavare på AL-rederiets m/s Aurora, vars kock och steward jag träffade nyss, sade Sundqvist och syftade på Sirkka och Pekka Mantere, som också var mycket intresserade av minnen från Finland-Sydamerika Linjen.

Yngve Sundqvist var Finland-Sydamerika Linjens sista befälhavare, men hann som ung dessutom runda Kap Horn med fyrmastbarken Passat år 1948.

Olycksaliga segelfartyg

När redarna övergick till ångfartyg köpte Gustaf Erikson upp begagnade segelfartyg, som ännu var konkurrenskraftiga nog att frakta vete från Australien till Europa. Eriksons segelfartygsflotta var den största i världen på 1930-talet. Walldén

lyfte fram viktiga händelser i GE:s segelfartygshistoria. Rederiet hade några otursförföljda fartyg och andra världskriget blev mångas öde. Eriksons egen pojke Gustaf Adolf drunknade med det torpederade ångfartyget Argo. Av segelfartygen åkte Olivebank på en mina, Penang torpederades och Killoran sprängdes – besättningen hamnade i koncentrationsläger.

Med ånga och diesel till Amerika

Carl-Gustav Walldén berättade för åhörarna om två olika Tornator-fartyg. Den första Tornator, som byggdes 1912 och ursprungligen döptes till Selandia, var det första dieseldrivna fartyget. Den andra, fyra år yngre Tornator, var ett ångfartyg som trafikerade Nordamerikalinjen. Walldén hedrade forna tiders sjömansarbete genom att demonstrera eldarens och trimmarens arbete.

Evenemanget väckte livliga diskussioner som fortsatte på facebook i flera dagar efteråt

Sydamerikalinjen sköttes av Finska Ångfartygs AB, ända tills linjen upphörde 1985. Andra rederier och parter, som Bore och Oceanfart, var också delaktiga i linjen som öppnades 1926. Linjen till Nordamerikas östkust trafikerade främst av Finnlines. Vaasa Line, där Suomen Tankkilaiva (Wihuri) och Vaasan Laiva Oy ingick, bedrev linjetrafik till den nordamerikanska västkusten.

Även sista linjen upphörde

I mitten av 70-talet började Nestes m/t Palva (1964) trafikera mellan Europa och Grönland. Grönlands energibehov ökade och trafiken blev reguljär. Förhållandena och navigeringen var inte enkla, men de finländska sjöfararna och fartygen byggda i Finland och Tyskland klarade uppgiften galant. Trafiken upphörde 2012 när befraktningsavtalet sades upp för att de fyra Kinabyggda tankfartygen inte var lämpliga för den krävande trafiken.

Kanske infann sig en känsla av vemod bland publiken när Walldén pratade om när den sista transatlantiska linjen lades ner. Avslutningsvis spelade skådespelare från Kotka upp en parodi om fartygsbyggande efter manus av Walldén. Evenemanget väckte livliga diskussioner som fortsatte på Facebook i flera dagar efteråt. ò

Sydamerikalinjen sköttes av Finska

Ångfartysgs Ab.

Aurora (1971) och Atlanta (1972) representerade den tidens moderna tonnage

Nestes trafik

mellan Europa och

Grönland upphörde 2012 när befraktningsavtalet

sades upp för att de fyra Kinabyggda tankfartygen

inte var lämpliga för den krävande trafiken.

TAULUJA JA TARINOITA

Vuosaaren merimiesillassa kuultiin ja nähtiin tunnelmia merimieselämästä vuosien takaa. Tapahtuman kruunasi legendaarinen merimieselokuva S/S Martha. teksti: Pekka Karppanen

mepan ja Vuosaaren Merimieskirkon järjestämään iltaan saapui reilun parin tusinan verran merenkulkijoita ja muita kiinnostuneita. Merimieskirkon hovikokki Kalevi Utriainen vaimoineen oli kattanut pöytään Janssonin kiusauksen lisukkeineen, ja tapahtuma aloitettiin ruokailulla.

Kuuden aikoihin päästiin jatkamaan iltaa uudenlaisella kulttuurin muodolla, virtuaalisella taidenäyttelyllä. Merimiestaiteilija Risto Honkaharju ja Vapaavahdin toimitussihteeri Pekka Karppanen olivat valinneet Riston tauluista kaksikymmentä teemaa, joihin liittyviä tauluja heijastettiin videotykillä seinälle. Mukana oli Honkaharjun ensimmäisiä töitä, sekä kuluvana vuonna maalattuja tauluja.

Risto on seilannut kansimiehenä ja pursimiehenä lähinnä EFFOA:n ja Merenkulkulaitoksen aluksilla. Meheviä merimiesjuttuja kuultiin etenkin hänen kokemuksistaan satamajäänsärkijä Otsolta, jonka laituripaikka oli ravintola Salven lähellä.

– Juttuja olisi niin paljon, että täällä voitaisiin istua monta iltaa niitä kertomassa, naurahti Honkaharju vauhtiin päästyään.

Riston kertomukset ja selostukset tauluista tallennettiin videolle.

Kahvin kera tarjottiin Larsenia, sekä Utriaisen suunnittelemaa Merimieskirkkoherkkua. Paussin aikana

TAVLOR OCH HISTORIER

På Nordsjö sjömanskväll fick vi både se och höra om sjömanslivet genom åren. Pricken över i var den legendariska sjömansfilmen S/S Martha.

text: Pekka Karppanen

ett par dussin sjöfarare och andra intresserade kom till kvällen som arrangerades av SSB och Nordsjö Sjömanskyrka. Sjömanskyrkans hovkock Kalevi Utriainen och hans fru hade dukat fram Janssons frestelse med tillbehör och tillställningen inleddes således med en bit mat.

Vid sextiden fortsatte kvällen med en ny kulturform, en virtuell konstutställning. Sjömanskonstnären Risto Honkaharju och Frivakts redaktionssekreterare Pekka Karppanen hade valt ut tavlor av Risto på tjugo olika teman. Tavlorna projicerades på en filmduk på väggen. I utställningen fanns några av Ristos tidigaste verk liksom tavlor som målats det senaste året.

Risto har seglat som däcksman och båtsman främst med Effoas och Sjöfartsverkets fartyg. Han delade med sig av mustiga sjömanshistorier i synnerhet från hamnisbrytaren Otso, som låg förtöjd nära restaurang Salve.

yleisö pääsi kertomaan omia tarinoitaan ja kuulumisiaan sekä päivittämään yhteystietoja. Monella vieraalla oli tuttuja seilauskavereita, mikä nosti tunnelmaa entisestään.

Illan päätteeksi katsottiin hauska tanskalainen merimieselokuva S/S Martha. Vanha höyrylaiva ajelee varsin persoonallisen miehistön kanssa pitkin Välimerta. Laivalla sattuu ja tapahtuu varsinkin sen jälkeen, kun varustamoväkeä tulee mukaan. Monet olivat nähneet elokuvan jo aikaisemmin, mutta nauttivat silti hyvästä merimieshuumorista, joka toi vanhat, hyvät ajat mieleen.

– Det finns så många historier att jag skulle kunna sitta här flera kvällar och berätta dem, skrattade Risto när han fått upp farten.

Ristos historier och beskrivningar av tavlorna spelades in på film.

Till kaffet serverades konjak och Utriainens Sjömanskyrkodessert. I pausen fick gästerna möjlighet att berätta sina egna historier, vad som hänt sedan sist och utbyta kontaktuppgifter. Många av gästerna var bekanta seglingskamrater, vilket höjde stämningen ytterligare.

Som avslutning visades den roliga danska sjömansfilmen S/S Martha. Det gamla ångfartyget seglar med en mycket speciell besättning på Medelhavet. På fartyget händer både det ena och andra, särskilt efter att rederifolket gått ombord. Många hade redan sett filmen förut, men njöt ändå av sjömanshumorn som väckte liv i minnen om gamla goda tider. ò

↑ Nordström -varustamon Peteria esittävä taulu oli aikoinaan MEPAn näyttelyssä, ja herätti suurta mielenkiintoa ostajissa.

← Leif ja Tom tutustuivat Risto Honkaharjun kehystettyihin taluihin, joita salin reunapöydille oli tuotu tusinan verran. Virtuaalisessa näyttelyssä tauluja nähtiin paljon enemmän.

↓ Risto Honkaharju on maalannut useita versioita Oy Henry Nielsen Ab:n S/S Kotkasta. Hän piti laivaa tyypillisenä aikakautensa edustajana, joka kiinnosti myös meritaiteen ystäviä.

LEGENDA JO SEILATESSAAN

Aulis Virtanen tunnetaan monista tempauksista ja merimiesurheilusta. Mies on myös suuri Brasilian ystävä, mikä sai alkunsa seilauksista AL -varustamon laivoilla.

Elokuussa hänet tavattiin m/s Finnmaidin baarista. Pesti saattaa jäädä Auliksen viimeiseksi.

Pekka

teksti:

Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Aulis Virtanen, MEPAn arkisto

Aulis ottaa aurinkoa skorsteenin juuressa vuonna 1970, kun M/S Aconcagua höyryää kohti Etelä-Amerikkaa

Varsinainen seilausura päättyi jo aikaisemmin Silja Serenadella, josta mies jäi eläkkeelle vuonna 2014.

– Finnlinesilla olen sen jälkeen toiminut näillä Star -luokan laivoilla lähinnä ”kesäpoikana”, Aulis naurahti.

Tutut merenkulkijat yhdistävät hänet kuitenkin maineikkaaseen matkustajalaivaan, GTS Finnjetiin, jossa hän työskenteli vuodesta 1977 lähtien. Syksyllä 2004 Finnjet jäi talveksi ylösmakaamaan, jolloin Aulis Virtanen siirtyi Silja Serenadelle.

Finnjetillä Aulis oli monessa mukana ja piti tiiviisti yhteyttä myös MEPAan. Porukka osallistui lähes kaikkiin merimiesurheilutapahtumiin. Usein Finnjetin joukkue matkusti myös ulkomaille.

– Järjestimme useita erilaisia hyväntekeväisyystempauksia ja näytöspelejä, joissa Finnjetin joukkueessa pelasi julkkiksia Eino Grönistä Lola Odusogaan asti, Aulis muisteli.

Rahaa lahjoitettiin monille eri tahoille – kerran jopa MEPAlle.

Maratoneja ja muuta urheilua

Mies oli myös itse innokas liikkumaan ja kuului Finnjetin kovaan urheiluporuk-

kaan Juhani Puonnin, Olli Saikon ja muiden ohella. Hiihdon, uinnin ja joukkuepelien lisäksi Aulista kiinnosti maratonjuoksu.

– Laskujeni mukaan olen juossut parikymmentä maratonia. Vain yksi jäi kesken Costa Ricassa polttavan kuumuuden takia, Virtanen kertoi.

Raumalta kotoisin oleva mies toimi 90 -luvulla Helsinki City Maratonilla YLE:n TV -Uutisten juoksevana kommentaattorina radiolähetin mukanaan. Eräässä vaiheessa yhteys katkesi ja uutistenlukija arveli Auliksen keskeyttäneen. Aulis oli kuitenkin juossut kisan loppuun, vain radiolähetin oli keskeyttänyt toimintansa.

Saksassa puolestaan ihmeteltiin ja ihasteltiin miehen sisua ja kovaa kuntoa.

Hyväntekeväisyystempauksissa Finnjetin jalkapallojoukkueessa pelasi julkkiksia aina Einö Grönistä

Lola Odusogaan asti

90-luvun lopulla Aulikselle oli jo alkanut kertyä ylimääräistä kilpailupainoa, mutta mies sinnitteli tyylikkäästi Hampurin maratonin maaliin. Hyvä nestetankkaus ja kahden naispuolisen huoltajan tukijoukko lienevät auttaneet asiaa.

Brasilia mielessä ennen ja nyt

Vapaavahdissa on pariinkin otteeseen julkaistu matkakertomuksia ja kuvia Auliksen nostalgiamatkoista Brasiliaan. Vanha pelimies on ystävänsä Jari Haapameren kanssa käynyt fiilistelemässä vanhoilla kulmilla varsin säännöllisesti.

– Yleensä teemme matkan alkuvuodesta. Lukuisten käyntien aikana luotujen kontaktien avulla olemme päässeet näkemään maasta muutakin kuin Copacabanan, Kristus-patsaan tai Sokeritopan, Aulis kehui.

Kiinnostus maahan syntyi jo 1970 -luvun alussa, kun Aulis aloitteli seilausuraansa.

– Tuolloin ei tarvinnut käydä mitään merimiesammattikoulua, vaan silloin hakeuduttiin suoraan laivalle messikalleksi, jungmanniksi tai koneoppilaaksi, Aulis selvitti.

Hän otti itse messikallen jobin syksyllä 1970 M/S Aconcaguaan, joka liikennöi Oy Suomen Etelä-Amerikan Linja Oy:n lii

M/S Finnmaidin

kannella Aulis Virtanen pohti, näinköhän elokuussa päättynyt pesti jäi viimeiseksi

Eteläiseltä Atlantilta Itämerelle

kenteessä muun muassa Rio de Janeiroon ja Santosiin.

Tukka pois ja tervaa kehoon

Aulis sai päiväntasaajan kasteen aikaisessa vaiheessa, vaikkei tervajaisia jokaisella reissulla järjestettykään. AL -varustamon aluksilla linjan ylitykset olivat arkipäivää, ja joskus ne korvattiin tavallisilla grillijuhlilla. Satamat olivat maineikkaita merimieskaupunkeja, takaisin tullessa käytiin usein bunkraamassa Kanarian saarilla.

– Merellä oli arkisempaa. Tiskasin käsin ja kuorin kaksi ämpärillistä perunoita päivittäin. Välillä pestiin täkillä haalareita kansi – ja konemiesten kanssa, Virtanen muisteli.

Aconcaguassa oli varsin paljon porukkaa, Auliksen muistin mukaan miehistöä oli 28 ja päällystö vielä päälle.

Miehen seuraavat laivat ajoivat edelleen samalla linjalla, mutta olivat uudem-

1970 Lähtö merille M/S Aconcagua, AL-varustamo (Oy Suomen EteläAmerikan linja Ab)

pia. Aurora(1971) ja Atlanta(1972) edustivat tuon ajan modernia tonnistoa ja miehistötilat uima-altaineen olivat varsin viihtyisät.

– Seilasin näissä Englannissa rakennetuissa laivoissa pöly- ja messikallena. Atlantassa olin myös säkäkokkina, muisteli Aulis katsoessaan laivasta Rotterdamin telakalla ottamaansa kuvaa.

Etelä-Amerikan linjan aluksilla päiväntasaajan ylitykset olivat arkipäivää

Pikkuhiljaa pasiseeripuolelle

Useiden Etelä-Amerikan reissujen jälkeen Aulis otti jobin Suomen Höyrylaiva Oy:n M/S Virgoon. Raumalla vuonna 1964 ra-

1974 Laivakokin koulutus Helsinki

1977 Pesti GTS Finnjet

kennettu ja myöhemmin pidennetty kraanalaiva oli tunnettu Välimeren kävijä.

– Sinnehän me silloinkin ajoimme. Albumista löytyy kuvia Libanonin Beirutista, vahvisti Aulis hieman hämäriä muistikuviaan.

Seuraava pesti oli varastokallen jobi vanhaan Finlandiaan, joka myöhemmin tunnettiin Finnlinesin Finnstar -risteilyaluksena. Sitten oli vuorossa laivakokin koulutus Helsingin Merimiesammattikoulussa.

– Koulun jälkeen työskentelin jonkin aikaa maissa, kunnes vuonna 1977 sain jobin Finnjettiin, alkoi Aulis muistella pitkää työrupeamaa.

GTS Finnjet oli aluksi Finnlinesin hoidossa, mutta siirtyi aluskaupan yhteydessä vuonna 1987 Siljalle. Laiva ajoi Helsingistä Travemundeen ja 90 -luvun lopusta lähtien myös Tallinnaan, Riikaan, Rostockiin ja Pietariin. Ennen romutusta laiva sai julkisuutta toimiessaan asun-

1985 AL-varustamo (Oy Suomen Etelä-Amerikan linja Ab) loppui

tolaivana New Orleansissa hirmumyrsky Katrinan jälkeen.

– Olin tuolloin jo siirtynyt Silja Serenadelle, jossa sielläkin vierähti kymmenen vuotta, Aulis laskeskeli.

M/S Finnmaidin kannella Vuosaaressa Aulis mietti, jääkö meneillään oleva törni viimeiseksi. Pitkä työrupeama, 38 vuotta seilausta sekä maatyöt, ja vilkas har-

1987 GTS Finnjet

Silja Linen hoitoon

1990 Koko vuosikymmen Finnjetin urheilutoiminnan koordinointia

rastustoiminta ovat tuottaneet kokemuksia, joissa riittää muistelemista pitkäksi aikaa. Ainakin seuraavaan Brasilian matkaan asti.

Aulis haluaa vielä Vapaavahdin välityksellä kiittää ja tervehtiä kaikkia merimiesystäviään ja toivottaa onnea tuleville merenkulkijoille!

2004 Aulis siirtyi

Silja Serenadelle

2014 Aulis eläkkeelle, keikkoja Finnlinesille

2015 Viimeinen pesti M/S Finnmaid

EN SEGLANDE LEGEND

Aulis Virtanen känner vi igen från många evenemang och från sjömansidrotten. Han har också en stor förkärlek för Brasilien, som uppstod under seglingarna med AL-rederiets fartyg. I augusti höll han till i baren på m/s Finnmaid. Anställningen kan bli Aulis sista.

text: Pekka Karppanen

bilder: Pekka Karppanen, Aulis Virtanen, SSB:s arkiv

Den egentliga seglingskarriären slutade redan 2014 då Aulis Virtanen, hemmahörande i Raumo, pensionerade sig från Silja Serenade. Hans sjöfararbekanta associerar dock honom till det omtalade passagerarfartyget GTS Finnjet, som han började arbeta på 1977. Det var först hösten 2004 som Aulis övergick till Silja Serenade.

På Finnjet var Aulis delaktig i alla möjliga aktiviteter och höll tät kontakt även med SSB. Finnjets lag deltog i nästan alla sjömansidrottsevenemang och reste dessutom ofta utomlands.

– Vi arrangerade flera olika välgörenhetsevenemang och uppvisningsmatcher, då kändisar som Eino Grön och Lola Odusoga spelade i Finnjets lag, berättar Aulis.

Pengarna skänktes till olika ändamål –en gång rentav till SSB.

Maraton och annan idrott

Aulis var även själv entusiastisk när det kom till motion och ingick i Finnjets flitiga idrottstrupp. Förutom skidåkning, simning och lagsporter var Aulis intresserad av maraton.

– Enligt mina beräkningar har jag sprungit ett tjugotal maratonlopp. Jag

har bara brutit en gång – i Costa Rica på grund av den stekande värmen, berättar Aulis.

På 90-talet var han springande kommentator för YLE:s tv-nyheter och sprang Helsinki City Maraton med radiosändare på sig. Vid ett skede bröts kontakten och nyhetsuppläsaren trodde att Aulis hade brutit loppet. Aulis hade emellertid sprungit hela loppet, men radiosändaren hade slutat fungera.

Hamnarna var kända sjömansstäder och på tillbakavägen bunkrade man ofta på Kanarieöarna

Brasilien i tankarna då och nu

Ett par gånger har Frivakt publicerat reseberättelser och bilder från Aulis nostalgiresor till Brasilien. Intresset för landet väcktes redan i början av 1970-talet när Aulis inledde sin seglingskarriär.

– På den tiden behövde man inte gå någon sjömansskola, utan man sökte bara jobb som mässkalle, jungman eller maskinlärling direkt på fartyget, förklarar Aulis.

Aulis jobbade som mässkalle på m/s Aconcagua, som trafikerade för Finland-Sydamerika Linjen till bland annat Rio de Janeiro och Santos.

Aurora (1971) och Atlanta (1972) representerade den tidens moderna tonnage och besättningens utrymmen hade simbassänger och var väldigt trivsamma

Själv tog han jobb som mässkalle hösten 1970 på m/s Aconcagua, som trafikerade för Finland-Sydamerika Linjen till bland annat Rio de Janeiro och Santos. Hamnarna var kända sjömansstäder och på tillbakavägen bunkrade man ofta på Kanarieöarna.

– Till sjöss var livet vardagligare. Jag diskade för hand och skalade två hinkar potatis varje dag. Då och då tvättade vi overaller uppe på däck med däckmännen och maskinisterna, drar sig Aulis till minnes.

Aulis följande fartyg körde samma linje, men var nyare. Aurora (1971) och Atlanta (1972) representerade den tidens moderna tonnage och besättningens utrym-

men hade simbassänger och var väldigt trivsamma.

Vidare till passagerarfartygen

Efter flera resor till Sydamerika tog Aulis jobb på Finska Ångfartygs AB:s m/s Virgo. Anställningen därefter var som lagerarbetare på gamla Finlandia, som senare blev Finnlines kryssningsfartyg Finnstar. Näst på tur stod sedan en utbildning till fartygskock vid sjömansskolan i Helsingfors.

– Efter skolan jobbade jag i land ett tag, tills jag fick jobb på Finnjet år 1977, berättar Aulis och börjar tänka på sin långa karriär.

Driften av GTS Finnjet sköttes till en början av Finnlines, men överläts till Silja

i samband med en fartygsaffär 1987. Fartyget åkte från Helsingfors till Travemünde och från slutet av 90-talet även till Tallinn, Riga, Rostock och S:t Petersburg. Därefter gick Aulis över till Silja Serenade, där han stannade i tio år.

På m/s Finnmaids däck i Nordsjö funderar Aulis på om det innevarande arbetspasset ska bli hans sista. Hans långa karriär, 38 års segling plus arbete i land, och de många fritidsaktiviteterna har gett honom erfarenheter och minnen för en lång tid framöver. Åtminstone till nästa Brasilienresa. ò

Vapaavahdin pakinoitsija Timo Sylvänne on seilannut radiosähköttäjänä 1970- ja 80 -luvuilla ja tehnyt aktiivista yhteistyötä MEPAn kanssa aina merimiesslangisanojen keräilystä lähtien. Hän tallentaa merenkulun lähihistoriaa ylläpitämälleen www.aanimeri.fi -sivustolle. Timo Sylvänne on myös julkaissut kaksi merenkulkuaiheista kirjaa, Ääniä mereltä, ja Allright -taas mennään.

Salamatkustajia

viime vuosina on tiedotusvälineissä tiedotettu toistuvasti suomalaisnaisten löytämästä paratiisista. Gambiassa on neideille ja rouville tarjolla nuorten miesten tulista hoitoa ruumiille ja ehkä sielullekin. Kuten monessa muussa uutuudessa Suomessa ollaan tässäkin jääty ahteriin. Muista Pohjoismaista tyttäret ovat jo vuosikymmeniä suunnanneet virkistysmatkansa kuumaan Afrikkaan. Gambiahan on Senegalin naapuri. Merenkulkijat tuntevat Senegalista Dakarin, vilkkaan satamakaupungin.

Suomalainen laiva oli bunkrannut Dakarissa matkallaan Euroopasta Kiinaan. Maat katosivat horisonttiin ja oli jälleen rauhoituttu matkantekoon ja merielämään. Jossain vaiheessa huomattiin, ettei pari nuorta miestä taida kuulua joukkoon. Olihan paljon porukkaa vaihtunut Euroopassa, eivätkä ehkä kaikki olleet vielä tutustuneet toisiinsa. Suomesta ei kumminkaan ollut tullut yhtään afrikanmustaa kiharatukkaista täkkäriä. Suomen kielikään ei näiltä vierailta sujunut. Ei oikein mikään muukaan kieli, mitä laivalla ymmärrettiin.

Selvisihän lopulta, että nuorukaiset olivat gambialaisia yrittäjiä. Heillä oli ollut norjattaria asiakkaina. Ehkäpä hoito oli jäänyt kesken ja nyt oli pyrkimyksenä päästä laivalla Norjaan. Suuri lienee ollut pettymys, kun selvisi laivan matkaavan päinvastaiseen suuntaan. Vain vanavesi osoitti kohti Norjaa. Siihen aikaan Suezin kanava oli suljettuna veljeskansojen vihanpidon takia ja Euroopasta Kiinaan matkattaessa kierrettiin Afrikka.

Jos oli nuorilla yrittäjillä epäonnea reittivalinnassa, onnea oli kuitenkin laivan kansallisuuden suhteen. Noina vuosina julkaistiin uutisia, kuinka joistakin laivoista vääränrotuisia salamatkustajia oli heitetty mereen. Oli laivaväessä ollut rehellisiäkin, koska murhamiehet oli saatu tuomiolle ja uutinen levinnyt maailmalle.

Jossain vaiheessa huomattiin, ettei pari nuorta miestä taida kuulua joukkoon.

Gambialaisille oli matkan ja ylöspidon vastineeksi tarjolla toisenlaista työtä, kuin alunperin suunnitelmissa oli ollut. Puhdistuspuuhia, ruosteenhakkuuta, ehkä myöhemmin taitojen karttuessa maalaamistakin.

toinen matkalaisista ei osannut laivaelämään sopeutua. Turvallisuuden vuoksi hänet vietiin komentosillalle vahtiperämiehen valvontaan. Ratkaisu osoittautui huonoksi, koska vessan käyttö ei sujunut, eikä myöskään brygän turkin torppaus omista jätöksistä onnistunut. Kun arveltiin matkalaisella olevan mielenterveysongelmia, kokeiltiin sairashyttiä. Sieltä

hoidokki sai revityksi irti kaiken, mikä ihmisvoimin oli irrotettavissa. Lopulta piti omia hiuksiakin repiä.

Singaporessa pysähdyttiin bunkraamassa ja matka jatkui Kiinaan ja sieltä Meksikonlahdelle USA:n satamaan. Pysähdyspaikoilla päällikkö vieraili läheisissä laivoissa tarjoamassa palkattavaksi kahta reipasta meripoikaa. Toiveissa oli löytää eksyneille paluukyyti kotimaahan. Missään ei kuitenkaan ollut laivaväestä pulaa. Ei edes työhyyryläisistä.

Mielenterveyspotilasta ei voinut saada Kiinassa maihin. USA:n satamassa kuitenkin todettiin hoidon tarve. Hoidokki lähetettiin lentäen kotimaahansa G-miehen saattelemana. Firman piikkiin, mutta vakuutus lienee lopulta lääkintä- ja matkakulut korvannut.

Toinen gambialainen teki laivatöitä siinä kuin kuka tahansa vasta-alkaja, pestattiin laivapojaksi tariffi-palkalla ja kirjatttiin Merimies-Unionin jäseneksi. Elo seilauskavereiden kanssa ei ollut aina helppoa. Merenkulkijoidenkin joukossa on vieraiden pelkoa, kuten Suomessa maalaisilla edelleenkin. Nimityksissä löytyy: kongolainen, deeku, bimbo, räsyperse, rättipää, mutakuono...

Merimiestenhän luulisi olevan ulkomaalaisiin tottuneita. Tässä laivassa oli kokki Filippiineiltä, uffarikalle Indonesiasta ja moottorimies Seychelleiltä. Sil -

”Thei kool mii änimäl. I am not änimäl!”

ti jotkut sea lawyerit yrittivät päteä ja nostaa omaa itsetuntoaan ruuttaamalla uuden jungmannin hytin märäksi paloletkulla. Joskus oli junkin jaksaminen niin tiukalla, että tarvitsi kiivetä hakemaan apua brygän takaa kipinältä:

”Thei kool mii änimäl. I am not änimäl!” Radiohytin rauhassa ukkosen räiskiessä vastaanottimista ja

kymmenien asemien sähkötyksen sekamelskassa murehdittiin tovi menneitä ja valettiin uskoa tulevaan.

varmaankin elo suomalaisten kanssa vähitellen koheni, koska puolen vuoden kontrahdin jälkeen ei vielä ollut tarvetta ulosmaksuun. Meksikonlahdelta laiva palasi Kiinaan, ajeli Kaukoidässä ja palasi Eurooppaan Välimeren kierrokselle. Laivan synnyinkodissa Sevillassa käytiin vuositelakoinnissa. Sieltä jatkettiin Brasiliaan. Linjakasteessa gambialainen laivapoika puuhasi tervaushommissa siinä kuin suomalaisetkin viskaalit.

Brasiliasta kuormattiin Kiinan satamissa purettavaksi puuvillaa. Sitten ruumat täyttyivät kiinalaisella tavaralla. Tyynimeri ylitettiin ja lastia jaeltiin pitkin Keski- ja Etelä-Amerikan rannikkoa. Tyhjään laivaan lastattiin Chilen Tocopillassa kuparimalmia. Reilu kuukausi ajettiin länteen kohti Shanghaita, missä malmia tarvittiin.

Seuraavan lastin purkusatamat olivat tälle laivalle eksoottisia: Liverpooliin, Turkuun ja Helsinkiin soijaa.

Soija, kuten öljykin on maailmankaupassa merkillinen tuote. Samassa laiturissa voidaan lastata samasta varastosta samaa tuotetta, jota maapallon toiselta puolelta tullut laiva purkaa. Niinpä Englantiin ja Suomeen soijaa lastattiin kiinalaisessa laiturissa, missä Meksikonlahdelta tullut laiva purki omaa soijakuormaansa.

Kun Herttoniemessä purettiin viimeisiä soijapapuja, päätyi gambialainen laivapoika pitkän meripalvelun jälkeen maksamaan ulos. Varustamo kustansi lentolipun kotimaahan. Jos oli uran aloitus ollut suomalaisten merimiesten kanssa vaikeaa, oli suomalaisten maalaisnaisten kohtaaminen yhtä juhlaa. Seilauskaveritkin huomasivat maissa illanvietossa olevan omalle onnelle eduksi, kun oli eksoottisen vierasmaalaisen kaveri. Minkä norjattaret olivat hävinneet epäonnisessa reittisuunnittelussa, sen suomettaret voittivat. ò

Museo kuin kunnia-alttari merenkulkijoille

Pari vuotta sitten Vapaavahdissa oli ennakkojuttu Helsingörin uudesta merenkulkumuseosta, jonka rakennustyöt olivat juuri alkaneet. Tuolloin museon johtaja totesi, että valmistuttuaan se on ainutlaatuinen koko maailmankin mittapuun mukaan. Vierailu Juutinrauman Tanskan puoleisella rannalla, tuossa merenpinnan alapuolella sijaitsevassa uutuudessa vakuutti, että johtaja ei toden totta turhia puhunut.

Ensimmäinen ainutlaatuisuus piilee siinä, että museo on koverrettu suuren, alas ajetun kuivatelakan seinien taakse. Toinen merkittävä seikka on se, että monipuoliseen ja moderniin tapaan esitellyn merenkulun teknisen ja taloudellisen kehityk-

sen rinnalle - ellei peräti yläpuolelleon nostettu itse merenkulkija, tuo motossa mainittu ”kolmas ihmistyyppi”. Hänen työnsä ja vapaa-aikansa, ilojen ja surujen ristiaallokot, harrastukset, smuglausjutut, peltikujat, suveniirit, tatuoinnit, vaateparret…

Monenlaisissa merimuseoissa on tullut vierailtua aina Sevillan pienestä Kultaisesta tornista Hampurin jättimäiseen tornimakasiiniin. Mutta käsi sydämellä vakuutan, että Helsingörin museo on todellakin omaa luokkaansa.

Laivojen pienoismalleilla on aina tärkeä rooli. Helsingörissä on luotu sadan vuoden läpileikkaus tanskalaiseen tonnistoon. Ihmekös tuo, sillä kaupungin telakka oli aikoinaan koko

Pohjois-Euroopan merkittävimpiä. Filmien ja rekvisiitan avulla museovieras saa navigointilaitteiden, työvälineiden ja lastinkäsittelyn historiasta mainion oppitunnin. Konepuolelta on esillä mm. pienoismallit B&W-moottorista sekä J.Lauritzenin höyrymoottorista. Tankkerit, bulkki- ja konttilaivat sekä muut värikoodatut syvien vesien tuhannet alukset seilaavat jättimäisellä scriinillä kaikilla maailman merillä. Museon toiseksi viimeisen osaston läpi kulkiessaan vierailija joutuu keskelle toisen maailmansodan raakuutta, kun laiva pommikoneiden jylinässä ja syvyyspommien räjähtäessä saa täysiosuman upoten ikiuneen. Aitojen filmi- ja äänimateriaalien ansiosta olet kuin tapahtuman osapuoli.

Helsingörin merenkulkumuseon motto:

”On kolmenlaisia ihmisiä: eläviä, kuolleita ja merimiehiä.”

teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

Huolellisesti entisöidyt purhelaivojen keulafiguurit tervehtivät kävijää näyttelyn ensi metreillä

Ove Skou -varustamon laivat olivat tunnettuja ulkonäöstään ja eleganteista linjoistaan. Vielä tänä päivänä niitä pidetään tanskalaisen laivasuunnittelun huippuna.

HELSINGÖRIN MERENKULKUMUSEON NÄYTTELYT

entä se painotetusti esille tuotu merenkulkijain elämä? Tässä muutama poiminta asioista ja ilmiöistä, jotka aikoinaan ja osin nykyaikaankin muuntuneina liittyivät vain ja ainoastaan merenkulkijoihin, ”joiden miehekkyys ja seksuaalisuus kautta aikojen ovat houkuttaneet maakrapuja”, kuten museon seinäteksteistissä todetaan.

■ Muistoja seitsemältä mereltä; kokoelma satamakaupunkien viirejä ja muita suveniirejä. Mukana muun muassa Suomesta ostettu puinen karhuveistos. Kirjanmerkkinä on käytetty kuivattua lentokalan siipeä, Kiinasta on tuotu norsunluuveistoksia, Japanista täydellinen samurai-haarniska. Merenkulkijain tuomat, hain selkänikamista tehdyt kävelykepit olivat 1800-luvulla suurta huutoa.

■ Merimieskirkot ja Sailors´ Homet ovat saanet oman, niiden työtä arvostavan osaston.

■ Vaatetus; harva on tullut ajatelleeksi, että monet vaateparret ja -muodit ovat merenkulkijain maailmalta tuomia: ”Elegantit merimiehet: heidän vaatteensa ovat toiminnallisia ja ne viestivät rohkeudesta”.

■ Viitteitä ja esimerkkejä kirjoista ja elokuvista, joissa merenkulkijoilla on tärkeä rooli.

■ Menestyksen merkki: näytteillä on 16 suurta hopealusikkaa, jotka laivan kapteeni on saanut kiitoksena onnistuneista rahtibisneksistä.

■ Tatuoinnit. Museovieraskin voi saada muistoksi tatuoinnin aidossa ympäristössä. Tietenkin kuva painetaan poispyyhittävällä aineella, joten neulapelkoisetkin voivat osallistua.

■ Yhteydet kotiin. Aitoja kirjeitä ja kokoelman helmenä nuorena merille lähteneen keltanokan päiväkirja, jossa on kuvattu sekä työelämää että satamien vapaa-aikaa. Erikoisuutena kolmen sukupolven Ginge-nimisen perheen merenkulkuun liittyvä rekvisiitta.

■ Salakuljetus. Kuinka tupakkakartongit laivalla piilotettiin, siitä oiva oppitunti.

■ Vapaa-aika laivalla: puhdetyöt ja voimailu. Päiväntasaajakasteen seremoniat.

■ Peltikujat ja punaiset lyhdyt. Tähän osastoon museo on panostanut tosissaan. On Kaukoidässä otettu filmi, jossa tytöt tuodaan veneellä laivaan. Historiikki Kööpenhaminan ilokortteleista 1874 – 1906. Bangkokin ”OK Night Club” oli legendaarinen. Jotta ilojen kääntöpuoli ei unohtuisi, esillä on lääketieteellisiä kirjoja sukupuolitaudeista ja puistattava kuva kovasta sankkerista.

■ Ynnä muuta, ynnä muuta…

Voisiko merenkulkumuseoon meno Suomesta olla helpompaa: lento Kööpenhaminaan, lentoaseman hallista hissillä alas rautatieasemalle ja paikallisjunalla Helsingöriin, missä noin 700 metrin kävely museolle. Junamatkan varrella on Louisiana, yksi Euroopan johtavista modernin taiteen museoista ja perillä Helsingörissä museon vieressä jököttää ylväänä Hamletin linna. Siis kolme kärpästä yhdellä iskulla! Ja neljäskin on tarjolla: tutustuminen Tanskan huimassa nousukiidossa oleviin pienpanimotuotteisiin osoitteessa ”Sweet Image”, Stjernegade 10. Hyvää matkaa!

Museet som liknar ett hedersaltare för sjöfarare

För ett par år sedan gav Frivakt sina läsare en försmak av Helsingörs nya sjöfartsmuseum, som just hade börjat byggas. Då lovade museidirektören att det färdigställda museet skulle vara unikt även med internationella mått mätt. Ett besök på danska sidan av Öresund, vid innovationen under havsytan, bekräftar att det sannerligen inte var tomma ord från direktören.

Det första som slår besökaren är att museet ligger nergrävt i en stor torrdocka. Det andra märkvärdiga är att man vid sidan av – om inte rentav ovanför – den mångsidiga och moderna utställningen om sjöfartens tekniska och ekonomiska utveckling, har lyft fram själva sjöfararen, mottots tredje människo-

typ. Sjöfararens arbete och fritid, sjögången av glädje och sorg, intressena, smugglarhistorierna, plåtgränderna, souvenirerna, tatueringarna, kläderna…

Jag har besökt många sjöfartsmuseer, allt från Sevillas lilla Gyllene torn till Hamburgs jättemagasin. Men med handen på hjärtat håller Helsingörs museum en klass för sig.

Fartygsmodeller har alltid en viktig roll på museerna. I Helsingör har man skapat ett tvärsnitt genom hundra år av det danska tonnaget. Undra på det, när stadens varv en gång i tiden var en av norra Europas största.

Genom filmer och rekvisita får sig

museibesökaren en rejäl lektion i navigeringssystemens, verktygens och lasthanteringens historia. Från maskinsidan visas bl.a. miniatyrer av B&W-motorer och J. Lauritzens ångmotorer. Tankers, bulk- och containerfartyg och tusentals andra färgkodade fartyg för djupt vatten seglar på en enorm skärm på all världens hav. I den näst sista avdelningen hamnar besökaren mitt i andra världskrigets grymhet, när ett träffat fartyg sjunker i evig vila till ljudet av mullrande bombplan och exploderande sjunkbomber. Autentiska filmer och ljud gör att man får känslan av att befinna sig mitt i händelsernas centrum.

Helsingörs sjöfartsmuseums motto:

”Det finns tre sorters människor: levande, döda och sjömän.”

text och bilder: Sakari Karttunen

Museibesökaren får lära sig om föremålen interaktivt genom att trycka på knappar.

Ett förlist fartyg är placerat under golvnivå i samma position som det vilar på havsbotten. Bredvid montern finns tidningsartiklar om förlisningen.

Modellen av det 87 meter långa, koleldade fraktfartyget Lilleborg har återvänt till platsen där fartyget byggdes 1916, alltså Helsingörs varv. Fartyget trafikerade i Karibien, Nordamerika och Afrika och på Östersjön.

MINNEN FRÅN DE SJU HAVEN

och vad är det då som berättas då om sjöfararens liv? Här är ett urval fenomen som en gång i tiden och delvis än i dag har den gemensamma nämnaren sjöfararen, ”vars maskulinitet och sexualitet genom alla tider har lockat landkrabbor”, enligt en av museiskyltarna.

■ Minnen från de sju haven: En samling med vimplar och andra souvenirer från hamnstäder. Här finns bl.a. en träsnidad björn köpt i Finland, en torkad fena från en flygfisk som använts som bokmärke, elfenbenssniderier från Kina och en komplett samurajrustning från Japan. På 1800-talet var det stor efterfrågan på de hajryggradskäppar som sjöfararna köpte med sig.

■ Sjömanskyrkorna och Sailors’ Home har fått en egen avdelning där deras arbete hyllas.

■ Kläder: Få har tänkt på att sjöfararna har tagit hit många av våra klädstilar och moden från andra länder: ”Eleganta sjömän: deras kläder är funktionella och signalerar mod”.

■ Exempel på böcker och filmer där sjöfarare har en viktig roll.

■ Ett framgångens tecken: I en monter finns 16 stora silverskedar som fartygets kapten fått som tack för en väl genomförd fraktning.

■ Tatueringar: Även museibesökaren kan få en genuin tatuering som minne, dock inte en permanent.

■ Kontakten med hemmet: Autentiska brev och dagboken från en yngling som gått till sjöss. I dessa beskrivs både arbetslivet och fritiden i hamnarna. Där finns också

SS Viola fraktade apelsiner från Spanien, stenkol från England och trä från Baltikum till Danmark. Innanför montern finns yrkesfördelningen för tjugomannabesättningen från 1929.

rekvisita från familjen Ginges seglingar som sträcker sig över tre generationer.

■ Smuggling: En upplysande lektion om hur cigarettkartonger gömdes ombord.

■ Fritiden på fartyget: hobbyarbeten och kraftsporter. Linjedopsceremonier.

■ Plåtgränder och red light districts. Den här avdelningen har museet verkligen satsat på. Man visar en film från Ostasien om flickor som körs med båt till fartyget, ger en historik över Köpenhamns glädjekvarter 1874–1906 och berättar om legendariska ”OK Night Club” i Bangkok. För att förlustelsernas baksida inte ska glömmas bort visas också medicinska böcker om könssjukdomar och en hemsk bild av syfilis.

■ Med mera, med mera ... En resa från Finland till sjöfartsmuseet kan inte vara enklare: flyg till Köpenhamn, hiss ner till tågstationen från ankomsthallen och lokaltåg till Helsingör, där du går ca 700 meter till museet. Längs tågsträckan finns också Lousiana, ett av Europas främsta museer inom modern konst, och framme i Helsingör stoltserar Hamlets slott bredvid museet. Alltså tre flugor i en smäll! Dessutom finns det en fjärde: de tryckta sötsakerna som snabbt blivit populära i Danmark, ”Sweet Image” på Stjerngade 10. Trevlig resa! ò

Välstuvat i Sjöfartsmontern

Bokmässan i Göteborg är höstens stora litterära begivenhet, rentav störst av sitt slag i Norden. Bok & Bibliotek, som är det officiella namnet, samlar varje år kring 100.000 besökare under de fyra dagar mässan pågår. Bland årets tusentals utställare från när och fjärran återfanns ett tiotal från Finland, med ambitionen att exponera såväl finsk- som svenskspråkig litteratur.

Torbjörn Dalnäs

finland var rentav temaland under mässans fjärde år 1988 och återkom i den rollen 2002. Årets temaland var Ungern.

Inlandsnationen Ungern var däremot inget tema för Sjöfartsmontern, som sedan 1997 är ett årligen återkommande inslag på mässan. Montern lockar maritimt intresserade med böcker om sjöfart och sjömän. Sedan 2001 är det Sjöfartens Kultursällskap som står vid rodret, med ekonomiskt stöd av Stiftelsen Sveriges Sjömanshus. Sällskapet samlar hela den svenska sjöfarten, däribland redarnas och sjömännens organisationer samt SSB:s rikssvenska systerorganisation Sjömansservice, som numera är en enhet inom Sjöfartsverket.

Där ingår i sin tur 85-åriga Svenska Sjömansbiblioteket, som i montern hade till uppgift att ge tips om nyutgiven maritim litteratur.

Dit hörde en uppdaterad upplaga av Svensk Sjöfartshistoria - I STORM OCH STILTJE. Den presenterades av bokens redaktörer, journalisten Gert Malmberg och förre skeppskocken, sjöfolksbasen och generaldirektören i Sjöfartsverket med mera, Anders Lindström

Ett annat av monterns nytillskott var boken Människorna som berördes av m/s Estonia, som utifrån ett estniskt perspektiv berättar om olycksnatten hösten 1994.

I montern gav riksdagsman Kent Härstedt, som överlevde katastrofen, gripande vittnesbörd inför en åhörarskara som fyllde montern.

Till andra programpunkter som fyllde Sjöfartsmontern hörde TV-personligheten Anne Lundberg, vars populära programserie Landgång tillsammans med skeppskocken German Zamudio även har visats i finländsk TV. Hon gör nu en

ny omgång i serien, med tonvikt på matlagning men utan German, som har gått i pension efter 45 år till sjöss. På Annes önskelista står en polarforskningsexpedition samt ett besök på någon oljeplattform.

Författaren Anders Wällhed och vice ordföranden i fackföreningen SEKO, Tomas Abrahamson, berättade om ex-sjömannen Ove Allanssons författarskap.

Heli Kärkkäinen som engagerar sig för kvinnors situation till sjöss, här med Sjöfartens Kultursällskaps sekreterare Lennart Johnsson.

Presentationen utmynnade i avslöjandet att SEKO, där manskapsorganisationen SEKO sjöfolk ingår, utlyser ett litterärt pris på 100.000 kronor i hans namn: Ove Allanssons litteraturpris. Det första priset kommer att delas ut under SEKO:s nästa kongress i maj 2017.

Aino Trosell berättade om sitt författarskap, som bland annat har hämtat motiv från varvsarbete i Göteborg. Hon talade sig även varm för behovet av ett varvshistoriskt museum i Nordens största hamn.

Göteborgsfödde Åke Selander är internationellt ryktbar genom en flera decennier lång tjänst inom Internationella Transportarbetarefederationen. Han tillbringade några år till sjöss i yngre år. 1959 kom han till ITF och 1968 till dess sjöfolks- och fiskaresektion. 1977-96 var han ITF:s biträdande generalsekreterare. Han var också initiativtagare till International Committee on Seafarers’ Welfare (ICSW), som numera kallas ISWAN (International Seafarers’ Welfare and As-

sistance Network) och där både SSB och Sjömansservice (och dess föregångare) varit aktiva sedan starten mot slutet av 1970-talet. Åke Selander, som sedan länge bor i England, delade så livfullt med sig av sina glasklara minnen, att det stod helt klart att han bär på stoff till en spännande bok.

Heli Kärkkäinen har arbetat som servitris på färjor mellan Finland och Sverige Hon är filosofie magister och har i uppsatsens form skrivit om sjöfarande kvinnors situation. Exempelvis berättade hon hur negativa de helt mansdominerade sjömansorganisationerna länge var mot

Sjöfartsmontern lockar maritimt intresserade med böcker om sjöfart och sjömän

kvinnor till sjöss. Heli föddes i karelska Lieksa och kom som sexåring till Sverige 1966.

Sjöfartsmonterns höjdpunkt varje år är utdelandet av Stiftelsen Sveriges Sjömanshus litteraturpris, som premierar maritim skönlitteratur och facklitteratur på svenska. Årets pris på 20.000 kronor tilldelades Thomas Taro Lennerfors, som bland annat har skrivit Att skapa en värld (om Stena Bulk) och Stockholmsrederierna. Han arbetar nu på ett verk om den internationella kylsjöfarten.

Apropå det var ålänningen Gustaf Eriksson även kylfartygsredare. Om det berättar finländaren Thure Malmberg i boken Kalla systrar från Åland på världens alla hav. 2011 tillföll det årets litteraturpris just Thure Malmberg och hans landsman, åbolänningen Pär-Henrik Sjöström, för att de var för sig har dokumenterat färjetrafiken mellan Finland och Sverige.

Anne Lundberg berättar om arbetet med den populära TV-serien Landgång.

Kirjasto

Pekka Karppanen

Människorna som berördes av M/S Estonia

einar ellermaa och Inge Pitsners bok utkom på estniska 20 år efter Estoniakatastrofen. I slutet av sommaren publicerades den svenska översättningen. Överlevande från katastrofen och personer som förlorade sina anhöriga eller närstående berättar om sina upplevelser och känslor. Läsaren får ta del av katastrofen genom rörande berättelser av sjutton personer.

I slutet av boken finns en mängd personporträtt med bildtexter. Boken innehåller också M/S Estonias sista radiosamtal samt bilder och grafik från katastrofen.

Försäljning: http://breakwater.se

ISBN 978-9949-529-83-4

Pekka Karppanen

Kirja nyt myös suomennettuna; Estonian ihmiset

Pula-ajan Suomesta Pacificille

jaakko varimaan uutuuskirja vie lukijan mukaan matruusi Pasasen seikkailuihin 50 -luvulle

Kirja julkaistiin Rauman merimuseolla, jonka kokoelmissa olevien Esko Pasasen (1928-1998) päiväkirjojen ja materiaalin pohjalta Varimaa kokosi kiehtovat tarinat kansien väliin. Tärkeä osa oli myös Pasasen seilauskaverilla Jorma Karilla, joka oli luovuttanut materiaalin sekä miesten välisen kirjeenvaihdon museolle.

Merimuseon johtaja Hannu Vartiainen esitteli Pasasen seikkailuja takavuosien merimiestapaamisessa. Nähdyn perusteella saattoi odottaa mielenkiintoista kirjaa, ja sellaisen Varimaa todellakin on saanut aikaan. Kirjaa varten on myös jututettu Pasasen aikoina seilanneita merenkulkijoita. Pasanen ja Kari työskentelivät yhdessä S/S Wasassa vuonna 1949 mutta karkasivat laivasta jenkeissä. Matruusi Pasanen

Märket Havsfyr och gränsland

den åländske författaren Jan Anderssons bok är färdig efter ett långt och gediget arbete. Gränsen mellan Sverige och Finland går tvärs igenom skäret Märket, men fyren och byggnaderna hamnar på den finska sidan. Fyren har en lång och färgstark historia som Andersson nu har dokumenterat mellan två pärmar. Boken gavs ut på både finska och svenska samtidigt.

Boken är välillustrerad med trehundra fotografier, teckningar och kartor. I fyrens gömmor hittade man gamla dokument som var till stor nytta för bokprojektet. Andersson har även intervjuat flera av dem som arbetat på fyren och grävt i arkiven. Många av fotografierna kommer från privata samlingar och en konstnär har tecknat vissa av händelserna.

Boken är tryckt i en begränsad upplaga och säljs av Finlands Fyrsällskap ry http://www.majakkaseura.fi/swe/. Den 304-sidiga kvalitetsboken säljs också under Fyrsällskapets filmturné, där man visar kortfilmerna Fyrvaktaren på Märket och Gungande ljus i natten – berättelser om fyrfartyg på Östersjön. Turnén kommer till exempel till Maritimcentret Vellamo den 22 november.

seilasi sen jälkeen paljon Kaukoidän satamissa ja piti tarkkaa kirjaa menoistaan ja rahoistaan. Meininki oli erilaista, kun sodanjälkeisessä köyhässä Suomessa.

Esko Pasanen päätyi lopulta Tasmaniaan, josta hänen poikansa ja pojantyttärensä olivat saapuneet kirjan julkistamistilaisuuteen. Hänen dokumentointinsa ansiosta saamme nyt nauttia hetken 50 -luvun merimiesromantiikasta.

Myynti: Rauman merimuseo (29€) http://www.rmm.fi/ kirjoja myös lainattavissa MEPAsta.

Jaakko Varimaa

MAAILMA PIIRTYY KARTALLE

– tuhat vuotta maailmankartan kulttuurihistoriaa

Pekka Karppanen

john jurmisen säätiöltä on jo osattu odottaa kattavaa suomenkielistä karttakirjaa. Pari vuotta sitten säätiö julkaisi englanninkielisen katalogiteoksen Juha Nurmisen karttakokoelmista. Myös uusi kirja julkaistiin samalla englanniksi. Tällä kerralla tekijänä toimi hänen puolisonsa Marjo T. Nurminen, Tieto -Finlandia -voittaja ja tietokirjailija.

Aviomies ja aikaisemmista kirjoista tuttu kokenut tiimi sekä säätiön omat kokoelmat ja verkostot olivat apuna, kun Nurminen aloitti viisi vuotta kestävän työn. Vuosien varrella solmitut suhteet avasivat monia ovia museoissa, kirjastoissa ja arkistoissa maailmalla.

Vanhimmat säilyneet kartat ovat keskiajalta ja monet niistä ovat hyvin värikkäitä ja kauniita. Arkeologin koulutuksen saanut Marjo Nurminen näki kirjan toimittamisen myötä, miten kartta kuvasi oman aikansa valtapolitiikkaa, maailman-

kuvaa, merenkulkua ja aatteita. Kartoista oppii todella paljon historiaa. Kartat orientoitiin ennen usein itään tai etelään ja niitä saatettiin muotoilla hallitsijoiden edun mukaisiksi.

Skandinavia alkoi saada muotoaan Nicolaus Germanuksen kartoissa 1400 -luvun jälkipuoliskolla. Hänen luonnoksensa levisivät myös muiden piirtäjien kartoille, jotka oli jo orientoitu nykyajan tapaan pohjoiseen. Kirjan julkistamistilaisuudessa Juha Nurminen muistutti suomalaissyntyisen tutkimusmatkailija A.E. Nordenskiöldin merkityksestä ja luonnehti häntä ”Pohjolan Kolumbukseksi”.

Louis Renardin maailmankartta, 1715. Juha Nurmisen maailmankarttakokoelma.

Maailma piirtyy kartalle -kirja nojaa akateemiseen tutkimukseen. Paljon materiaalia on jouduttu jättämään pois, mutta mukana on paljon sellaista, mikä on nähtävissä vain tämän teoksen sivuilla. Loistelias kuvitus ja kattava selonteko karttojen laatimisen historiasta pergamentista paperiin ovat kokonaisuus, joka on jatkumoa John Nurmisen säätiön korkealaatuiselle julkaisutoiminnalle. ò

352 sivua, 300 värikuvaa

ISBN: 978-952-9745-46-3 (suomi)

978-1910860-00-7 (englanti)

Kirjan myynti: http://jnsshop.fi/ (89 €)

Karttoja saatettiin muotoilla hallitsijoiden edun mukaisiksi

Irinan kanssa ikkunoita avaamassa

Mepan venäjänkielen alkeis- ja jatkokurssit järjestetään taas syksyllä, alkeiskurssi oli lokakuussa Helsingissä, jatkokurssi myöhemmin. Opettajana niissä toimii jo vuosien Mepakokemuksen omaava Irina Hissa. teksti ja kuvat: Jukka Lindell

Minulla oli ilo osallistua viime keväänä Irinan vetämälle alkeiskurssille. Heti kurssin ensiminuuteista lähtien Irina piti koko luokkaa iloisessa otteessaan. Kolme kurssipäivää meni hujauksessa, opetus jatkui luontevasti myös ruokapöydässä ja kahvitauoilla. Kävimme läpi niin matkustajalaivojen ravintoloissa tarvittavaa sanastoa kuin rahtisatamien omaa kieltä. Kolmessa päivässä ei opi uutta kieltä, mutta saa parhaimmillaan käsityksen siitä, minkälaisesta kielestä on kysymys ja miten sitä saa pala palalta haltuun. Alkoi kiinnostaa myös, kuka on tuo Irina, joka jaksoi yhä uudelleen avata venäjänkielen nyansseja, kunnes ne menivät perille? Pitää kysyä häneltä itseltään.

Tapaamme Irinan kanssa Kauppatorilla aurinkoisena Elokuun päivänä, ajamme lautalla Suomenlinnaan ja lähdemme kiertämään linnoitussaaren mukulakivisiä kujia ja merenrannan kallioita.

Irina Hissa syntyi Kaakkois-Siperiassa, ja sieltä hänen tiensä on kulkenut mutkien kautta Suomeen ja Espooseen. Matkan varrella kieliä lukenut Irina on asunut Latviassa, Leningradissa, Mongoliassa, Ranskassa ja Tanskassa, ja tietenkin Suomessa, jossa koti on nytkin. Kaikista paikoista on jäänyt jotain mukaan, muun muassa monet kielet, joita Irina hallitsee. Irina on kouluttautunut kielten opettajaksi ja -kääntäjäksi. Hän on opettanut ihmisille venäjää, englantia ja ranskaa.

Eräänlainen tulikoe oli vuonna -85, jolloin Irina lupautui Suomen virallisen valtuuskunnan tulkiksi Mongolian matkalle. Suomen kieli oli jo tuolloin hyvin hallussa, mutta matka jännit-

ti kuitenkin. Reissu meni hyvin ja poiki venäjänkielen kurssin eduskunnan virkamiehille. Jotain kautta sana kiiri myös Mepaan, jossa Irina alkoi opettaa vuonna 2003. Siitä lähtien hän onkin vetänyt Mepan venäjänkursseja lähes vuosittain. Ensimmäiselle kurssille Irinaa oli opastettu, että ”Mepan kursseilla opettajan täytyy kestää vähän rankempaa huumoria”. Irina tuumasi hetken, otti haasteen vastaan ja katsoi mitä tuleman piti.

Millainen käsitys sinulla on merimiehistä?

”Merimiehet ovat kokenutta ja ymmärtävää porukkaa. Heille on kiva vetää kurssia. Mepalaiset osaavat useita kieliä, mistä on apua esimerkiksi venäjän fonetiikan – etenkin suhuään-

”Slaavilainen kielialue on valtava, Beringinsalmelta Adrianmerelle saakka. Slaavilaiset kielet ovat sen verran lähellä toisiaan, että venäjäntaitoinen aina ymmärtää jotain.”

teiden – oppimisessa sekä kieliopin nopeassa oivaltamisessa ja sanaston omaksumisessa. Venäjän kielessä on paljon yhteisiä sanoja muiden eurooppalaisten kielten kanssa. Parasta on opettaa, kun oppilaat ovat oikeasti kiinnostuneita ja haluavat todella oppia.”

Miksi merenkulkijan kannattaisi opiskella venäjää?

”Slaavilainen kielialue on valtava, Beringinsalmelta Adrianmerelle saakka. Slaavilaiset kielet ovat sen verran lähellä toisiaan, että venäjäntaitoinen aina ymmärtää jotain. Venäläiset ihmiset ovat mukavia ja vieraanvaraisia. Keskustelun avaaminen heidän omalla kielellään, vaikka hyvin alkeellisellakin, rakentaa siltoja ja auttaa ymmärtämään myös kulttuuria. Venäjä on valtava maa, josta tulee paljon asiakkaita myös matkustajalaivoille. Monet heistä eivät osaa englantia, joten venäjää puhuva henkilökunta on kilpailuetu. Kielten opiskelu yleensä kannattaa jo siksi, että aivot pysyvät vireessä ja muisti kehittyy.”

Mikä sitten on opettamisessa parasta?

”Tapaa uusia ihmisiä koko ajan. Venäjänkieli on äidinkieleni, on kiva opettaa sitä ihmisille. Haluan tuoda mukanani jotain omasta kulttuuristani ja tavoista. Venäjänkieli on niin vivahtei-

kasta, että käännöskirjallisuutta lukiessa helposti tavoittaa vain osan alkuperäisen tekstin sielusta. Vivahteiden avaaminen on hauskaa ja tekee elämästä rikkaampaa. Opettaminen on aina vuorovaikutuksellista, sekä opettaja että oppilaat oppivat toisiltaan.”

Mikä lyhyellä kurssilla on oleellista?

”Kolmen päivän kurssilla voi opiskella rennosti. Aakkoset kannattaa opetella heti, jotta pääsee alkuun. Pyrin selittämään kaikki niin että oppilas lopulta ymmärtää asian. Jos hän ei ymmärrä, katson opettajana peiliin. En

ole onnistunut selittämään tarpeeksi hyvin. Selitän eri kautta uudelleen, niin kauan että oppilas oivaltaa asian.”

Koska Irina on niin innoissaan kirjallisuudesta, kysyn häneltä, mitkä kolme kirjaa hän ottaisi mukaan autiolle saarelle.

”Kazuo Ishiguron teokset ”Never Let Me Go’ ja ’The Remains of the Day’ sekä Dostojevskin ’Idiootti’.

Suomalaisilla on usein tapana miettiä, mitä heistä ja Suomesta ajatellaan. Irina vastaa kysymättä.

”Jos lähtisin Suomesta pois, kaipaisin eniten kahta asiaa: Access to clean water and excellent public libra-

ries. Moni täällä pitää niitä itsestäänselvyyksinä, mutta muistan arvostaa niitä aktiivisesti koko ajan.”

Kuuma päivä raikastuu hieman, kun kävelemme Kustaanmiekalta takaisin lauttarantaan. Jatkamme vielä juttua kieltenopiskelun motiiveista. Irina kiteyttää:

”Kielten opiskelu on aina siltojen rakentamista. Kielten ja kulttuurien tunteminen avaa uusia ulottuvuuksia, kokonaisia uusia tapoja ajatella maailmaa. Kieliä oppiessa tuntuu, että jopa rintakehä laajenee, kun saa keuhkot täyteen uutta ilmaa!”

Irina öppnar dörrar

I höst anordnar SSB åter nybörjaroch fortsättningskurser i ryska; nybörjarkursen i oktober i Helsingfors, fortsättningskursen senare. Läraren

Irina Hissa har samarbetat med SSB sedan många år tillbaka.

text och bilder: Jukka Lindell

Förra våren hade jag den stora glädjen att delta i Irinas nybörjarkurs. Bara några få minuter in i kursen hade Irina hela klassen i ett glatt grepp. De tre kursdagarna gick i ett huj och undervisningen fortsatte på ett naturligt sätt även på lunchen och kafferasterna. Vi gick igenom allt från restaurangterminologin på passagerarfartygen till språket i godshamnarna. På tre dagar hinner man inte lära sig ett nytt språk, men man får en uppfattning om vad det är för typ av språk och hur man bit för bit erövrar det. Jag blev också intresserad av vem den där Irina var, som gång på gång orkade förklara det ryska språkets nyanser tills vi äntligen förstod. Det bästa är att fråga henne själv.

Jag träffar Irina på Salutorget i Helsingfors en solig augustidag. Vi tar färjan till Sveaborg och börjar gå runt på befästningsöns kullerstensgränder och klippstränder.

Irina Hissa föddes i sydöstra Sibirien, och därifrån har hon vandrat en krokig väg till Finland och Esbo. Irina har bott i Lettland, Leningrad, Mongoliet, Frankrike och Danmark, innan hon slutligen hamnade i Finland. Från alla platser har hon någonting med sig, bland annat de många språk som Irina behärskar. Irina är utbildad språklärare och översättare. Hon har undervisat i ryska, engelska och franska.

Ett slags eldprov var 1985 när Irina åtog sig att vara tolk åt Finlands officiella delegation på en resa till Mongoliet. Redan på den tiden behärskade hon det finska språket väl, men hon var

ändå nervös inför resan. Resan gick bra och ledde till en kurs i ryska åt riksdagens ämbetsmän. På något sätt spred sig ordet även till SSB, som Irina började undervisa åt 2003. Sedan dess har hon lett SSB:s kurser i ryska nästan varje år. Inför den första kursen hade Irina blivit informerad om att ”läraren på SSB:s kurser måste tåla lite rå humor”. Irina funderade ett tag, tog sig an utmaningen och väntade på vad som komma skulle.

Vilken är din uppfattning om sjömän?

”Sjömännen är erfarna och förstående människor. Det är roligt att undervisa dem. SSB-folket kan flera språk, vilket underlättar till exempel när man ska lära sig rysk fonetik – i synnerhet sibilanter –och snabbt förstå grammatiken och tillägna sig ordförrådet. Ryskan har många gemensamma ord med övriga europeiska språk. Jag älskar att undervisa när eleverna är genuint intresserade och verkligen vill lära sig.”

Varför bör sjöfarare lära sig ryska?

”Det slaviska språkområdet är enormt och sträcker sig ända från Berings sund till Adriatiska havet. Språken i området är så pass närbesläktade att den som kan ryska alltid förstår någonting av de andra slaviska språken. Ryssarna är trevliga och gästfria. Ett samtal som inleds på deras eget språk, hur elementära språkkunskaper man än må ha, bygger broar och skapar förståelse även för kulturen.

Ryssland är ett enormt land och det kommer många kunder därifrån även till passagerarfartygen. Många av dem kan inte engelska, så det råder stor konkurrens om rysktalande personal. Språkstudier i allmänhet är bra bara av den anledningen att hjärnan hålls i trim och minnet förbättras.”

Vad är det bästa med att undervisa?

”Man får träffa nya människor hela tiden. Ryska är mitt modersmål och det är roligt att lära ut det till folk. Jag vill föra med mig något från min kultur och mina seder. Det ryska språket är så nyansrikt att man ofta bara uppfattar en del av den ursprungliga textens själ när man läser översatt rysk skönlitteratur. Det är roligt och berikar livet att bena upp nyanserna. Undervisning är alltid interaktivt, både läraren och eleverna lär sig av varandra.”

Sjömännen

är erfarna och förstående

människor. Det är roligt att undervisa dem.

Vad är det viktigaste på en kort kurs?

”En tredagarskurs kan man gå utan att känna några prestationskrav. Man bör dock försöka lära sig alfabetet direkt, så att man kommer igång. Jag försöker förklara ända tills eleven verkligen förstår. Om en elev inte förstår, rannsakar jag mig själv som lärare – jag har inte lyckats förklara tillräckligt bra. Då förklarar jag igen på ett annat sätt, tills polletten trillar ner.”

Eftersom Irina är litteraturfantast frågar jag henne vilka tre böcker hon skulle ta med till en öde ö.

”Never Let Me Go och The Remains of the Day av Kazuo Ishiguro och Idioten av Dostojevskij.”

Finländare brukar undra vad man tycker om dem och om Finland. Irina svarar utan att jag ens behöver ställa frågan.

”Om jag skulle lämna Finland skulle jag sakna främst två saker: tillgången till rent vatten och de utmärkta allmänna biblioteken. Många här ser dessa saker som självklarheter, men jag påminner mig själv jämt och ständigt om att värdesätta dem.

Det är en varm dag, men när vi går tillbaka från Gustavssvärd till färjekajen får vi lite svalka. Vi fortsätter prata om motiven till språkstudier. Irina sammanfattar:

”Att lära sig ett språk är att bygga broar. Kunskaper om språk och kulturer öppnar nya dimensioner, helt nya sätt att betrakta världen. När man lär sig ett språk känns det som att bröstkorgen utvidgas för att lungorna fylls med helt ny luft!” ò

Päivi Seppälä MEPAn talousvastaavaksi

Hän siirtyy Merimiespalvelutoimistoon Academic Events Finland Oy:stä, jossa toimitusjohtajana vastasi koko taloushallinnosta. Päivillä on monipuolinen kokemus, josta tulee olemaan hyötyä uudessa työssä.

– olen hoitanut paljon budjetointiin, kirjanpitoon ja projektisuunnitteluun liittyviä tehtäviä aina sihteerin perustöistä lähtien. Odotan innolla pääseväni mukaan uudistamaan MEPAn taloushallintoa, Päivi sanoi.

Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja viimeistelemässä taloushallinnon ammattitutkintoa, joka perustuu työssä osoitettuun osaamiseen.

Päivi harrastaa uimista, lukemista ja luontoretkeilyä kotiseutunsa Vuosaaren maisemissa, myös museot kiinnostavat. Meri ja merellä liikkuminen ovat tulleet tutuiksi Sipoon saaristossa mökkeillessä ja veneillessä. Kongressityössään Päivi on myös matkustanut paljon laivoilla, viimeksi Mariellalla ja Viking Gracella. Nyt merenkulku tulee vielä tutummaksi. – MEPAlla on mahtavaa ja monipuolista toimintaa, jossa mielelläni olen mukana talousvastaavan töiden ohella, totesi Päivi.

Hän aloittaa Helsingin toimistolla marraskuun lopulla. MEPAn porukka toivottaa Päivin lämpimästi tervetulleeksi pieneen mutta dynaamiseen tiimiin!

Päivi Seppälä ny ekonomiansvarig på SSB

Päivi börjar på Helsingforskontoret i slutet av november.

päivi övergår till Sjömansservicebyrån från befattningen som vd för Academic Events Finland Oy, där hon ansvarade för hela ekonomiförvaltningen. Päivi har mångsidig erfarenhet som kommer till nytta i det nya arbetet.

– Jag har skött allt från budgetering, bokföring och projektplanering till grundläggande sekreteraruppgifter. Jag ser fram emot att omstrukturera SSB:s ekonomiförvaltning, säger Päivi.

Hon är utbildad filosofie magister och håller på att slutföra sin yrkesexamen i ekonomiförvaltning, som bygger på uppvisad yrkeskompetens.

På fritiden ägnar sig Päivi åt att simma, läsa och vistas i naturen i sina hemtrakter i Nordsjö. Även museer intresserar henne. Havet har hon blivit bekant med genom stug- och båtliv i Sibbo skärgård. Dessutom har Päivi rest mycket med fartyg i sitt kongressarbete, senast med Mariella och Viking Grace. Nu blir hon ännu mera insatt i sjöfart.

– SSB har en fantastisk och mångfasetterad verksamhet som jag med glädje deltar i vid sidan av arbetet som ekonomiansvarig, säger Päivi.

Vi på SSB önskar Päivi hjärtligt välkommen till ett litet men dynamiskt team! ò

HEALTH « SPORT « WELLBEING

Beach futis s. 50. Mepa-futis s. 52. Mepa-golf s. 56. Alfons Håkansin golfturnaus s. 58.

Shipstoresgolf cup s. 58. MEPAn Ylläs-retki 2015 s. 60

Peliasuihin oli panostettu ja niitä oli jopa teetetty tätä tapahtumaa varten

PUKULOISTOA BIITSILLÄ

Sieravuoressa järjestettiin merimiehille rantafutistapahtuma kesäkuun lopulla. Edellisvuoden kokemukset auttoivat järjestäjiä organisoimaan todella hienon tapahtuman Säkylän Pyhäjärven rannalle.

hieno poutasää loi loistavan ilmapiirin hyvähenkiselle turnaukselle, joka oli kiinnostavaa katseltavaa jo pelkästään joukkueiden hauskojen peliasujen puolesta. Turnauksessa pelattiin erilaisten teemojen mukaan nimetyillä ja puetuilla ryhmillä, ei niinkään laivajoukkueina.

Amorellan naisjoukkueen, Dream Teamin teemana oli Ville Viikinki, kun taas Silja Serenaden naisisto maskeerasi ja pukeutui Uuno Turhapuroiksi. Pe-

liasuihin oli selkeästi panostettu ja niitä oli jopa teetetty tätä tapahtumaa varten.

Porukalla oli hauskaa ja pelit sujuivat leppoisassa merimieshengessä. Laivojen turvamiehistä koostuva FC Arsenal uusi mestaruutensa voitettuaan finaalissa Amorellan. Dream Team oli naisten ykkönen. Turnauksen jälkeen saunottiin ja vietettiin iltaa Sieravuoren ravintolassa, jossa jaettiin palkinnot ja nautittiin trubaduuri Vaakun esityksestä. MEPA sponsoroi turnausta. Tapahtuman organisoi Baltic Princessin Marko ”Chappe” Laine avustajineen.

MUKANA OLLEET

JOUKKUEET:

Miehet: Kekkoset, Messin Pojat, Amorella, FC Arsenal, Serenade, Parsa

Naiset: Dream Team, Seilorit, Itämeren Ruusut, Seren Boltsit.

PALKITTUJA:

Paras peliasu:

Itämeren Ruusut, Hippi teemalla.

Parhaat pelaajat (MVP-palkinto)

Naiset: Matilda Essen, Dream Team

Miehet: Jasper Koivisto, Arsenal

Tsempparit :

Sini Rautio, Seilorit Petri Lamberg, Serenade

DELTAGANDE LAG

Herrar: Kekkoset, Messin Pojat, Amorella, FC Arsenal, Serenade, Parsa

Damer: Dream Team, Seilorit, Itämeren Ruusut, Seren Boltsit

PRISVINNARE

Bästa matchdräkt: Itämeren Ruusut, med sitt hippie-tema

Bästa spelare (MVP-priset)

Damer: Matilda Essen, Dream Team

Herrar: Jasper Koivisto, Arsenal

Kämpar:

Sini Rautio, Seilorit

Petri Lamberg, Serenade

BRILJANTA DRÄKTER PÅ BEACHEN

I slutet av juni arrangerades sjömännens strandfotbollsturnering i Sieravuori. Med fjolårets erfarenheter i bagaget lyckades arrangörerna få till en riktigt fin dag vid Pyhäjärvi strand.

uppehållsvädret skapade en strålande stämning under turneringen, som spelades i sann fair play-anda. Spelarna underhöll publiken inte minst med sina roliga matchkläder. Lagen var nämligen namngivna och klädda enligt olika teman.

Temat för Amorellas damlag – Dream Team – var Ville Viking, medan Silja Se -

renades kvinnliga besättning maskerade och klädde sig som Uuno Turhapuro. Det syntes att man hade lagt ner tid på matchkläderna, och vissa var skapade särskilt för denna turnering. Spelarna hade kul och det rådde en lättsam sjömansanda. FC Arsenal, som bestod av fartygens säkerhetsmän, förnyade sin mästartitel genom vinsten mot Amorella i finalen. Dream Team vann damturneringen. Efter turneringen var det bastubad och därefter tillbringades kvällen på restaurang Sieravuori med prisutdelning och musik av trubadur Vaakku. Turneringen sponsrades av SSB och organiserades av Baltic Princess Marko ”Chappe” Laine med medhjälpare. ò

Dream Team vann damturneringen. Temat för Amorellas damlag var Ville Viking.

Naisten mestari Dream Team (Amorella)

Alla miesten turnauksen voittajajoukkue Silja Serenade

SILJA SERENADE VOITTI

JALKAPALLOTURNAUKSEN

Palkinto palasi menestyneelle laivalle yhdeksän vuoden tauon jälkeen, kun finaalin loppuvihellys kuultiin Sonera Stadiumilla Helsingissä. Suomen Palloliitto lahjoitti komean pytyn vuonna 1978 kiertopalkinnoksi laivajoukkueiden jalkapallon Suomen mestarille.

pytty on vuodesta 2007 kiertänyt punaisilla laivoilla, paitsi vuonna 2013. Tuolloin mestaruuden vei M/S Finlandia, joka nyt oli saanut jalkeille kaksi joukkuetta miesten sarjaan ja yhden naisjoukkueen. Naisten turnauksessa mestaruus ratkesi Finlandia Ladiesin ja Amorellan joukkueen Dream Teamin kesken. Minna Kesäläisen kipparoima Dream Team oli vahvempi numeroin 6-0. Kumpikin joukkue oli jo peitonnut Tane´s Dream Teamin.

Miesten turnaus pelattiin neljässä alkulohkossa, joista kustakin kaksi parasta joukkuetta eteni neljännesvälieriin. Muut jatkoivat pelejä kohti B -finaalia, jossa Vaparit otti voiton Langhin joukkueesta. Viime vuoden mestari Amorella hyytyi yllättäen B-jatkosarjan välieriin.

Neljännesvälieristä välieriin etenivät Birka Stockholm, Silja Serenade, Finlandia ja Viking Grace 1. Birka Stockholmin ”Basse” Haglund pyysi ottamaan joukkuekuvan jo tässä vaiheessa, koska porukalla oli kiire laivalle heti turnauksen

jälkeen. Voitetun pronssiottelun jälkeen joukkue ahtautui MEPAn ja Merimieskirkon autoihin, ja ehti hyvissä ajoin Eteläsatamaan.

Finaalissa Silja Serenade piti kovaa tempoa päällä, mutta Finlandia pysyi hyvin perässä. Koko turnauksen tappioitta porskuttanut Sere ei kuitenkaan päästänyt keltapaitoja yllättämään 5-2 voittoon päättyneessä finaalissa.

– Hieno matsi ja kelpo vastus, mikäs tässä oli pelatessa, kiitteli hyvässä tikissä ollut Pertti ”Lamppu” Lamberg Finlandian joukkuetta.

Palkintojen jaon jälkeen viimeisetkin joukkueet pääsivät saunaan ja ruokailemaan – päivä oli tosin pärjätty hyvin ME Groupin kahvilatarjoilun turvin.

Suuret kiitokset kaikille!

Tulokset, kuvia ja video löytyvät MEPAn kotisivuilta

FINAL RANKINGS

1. Silja Serenade

2. Finlandia 1

3. Birka Stockholm

4. Viking Grace 1

LADIES

1. Dream Team (Amorella)

2. Finlandia Ladies

3. Tane´s Dream Team

WINNER B-FINALS Vaparit

FAIR PLAY TEAM Langh

BEST PLAYER

William Herjanto, Finlandia

BEST GOALKEEPER

Sami Partanen, Silja Serenade

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

SILJA SERENADE TOG HEM FOTBOLLSTURNERINGEN

Text: Pekka Karppanen Bilder: Pekka Karppanen, Sampsa Sihvola

Pokalen återvände till det framgångsrika fartyget efter nio år när slutsignalen ljöd på Sonera Stadium i Helsingfors. Finlands Bollförbund skänkte den fina bucklan 1978 som vandringspris till fartygslagens fotbolls-FM.

sedan 2007 har bucklan vandrat runt på de röda fartygen, förutom 2013. Då vanns mästerskapen av m/s Finlandia, som i år deltog med två lag i herrserien och ett damlag. I damturneringen stod kampen om segern mellan Finlandia Ladies och Amorellas Dream Team. Lagkapten Minna Kesäläinens Dream Team tog hem segern med siffrorna 6–0. Båda lagen hade tidigare slagit Tane’s Dream Team.

I herrturneringen gick de två bästa lagen från de fyra grupperna i gruppspelet vidare till kvartsfinalerna. Övriga lag fortsatte spela om platser till B-finalen, där Vaparit vann över laget från Langh. Förra årets mästare Amorella tog sig överraskande nog inte längre än till semifinal i B-serien.

Lagen som gick vidare från kvartsfinalerna var Birka Stockholm, Silja Serenade, Finlandia och Viking Grace 1. Birka Stockholms ”Basse” Haglund bad om ett lagfoto redan då, eftersom spelarna hade bråttom till fartyget direkt efter turneringen. Efter att ha vunnit bronsmatchen trängde sig laget in i SSB:s och Sjömanskyrkans bilar och hann till Södra hamnen i god tid.

I finalen höll Silja Serenade ett högt tempo, men Finlandia lyckades hänga med. Serenade som klarat sig från förluster hela turneringen lät dock inte gultröjorna överraska och kammade till sist hem segern med siffrorna 5–2.

Finlandias Pertti ”Lamppu” Lamberg, som varit i gott slag, tackade laget för en god match och rejält motstånd.

Efter prisutdelningen fick även de sista lagen äntligen basta och äta – man hade dock klarat sig mycket bra hela dagen på ME Groups servering.

Ett stort tack till alla deltagare! ò

Resultat, bilder och en film finns på SSB:s webbplats.

Paras maalivahti Sami Partanen/Silja Serenade turnauksen paras pelaaja William Hervanto/ Finlandia

SYKSYN MEPA-GOLF VETI VÄKEÄ

Viitisenkymmentä pelaajaa pääsi nauttimaan Paraisten Golfkentän hienoista väylistä.

monet tapasivat vanhoja tuttuja vuosien takaa. Ennen starttia vaihdettiin kuulumisia rangella ja lähipelialueella, sekä ravintolassa aamupalan merkeissä. Kilpailuun lähdettiin neljän hengen ryhmissä puoli yhdentoista aikaan. Archipelagia Golfin 18 -reikäisen kentän suositeltava peliaika on 4 tuntia 20 minuuttia, johon muutamat pääsivätkin.

Kilpailu saatiin vietyä läpi kauniissa säässä – käveltävää tuli osallistujille lähes kuusi kilometriä. Scratchin voitti Kimmo Lehto 83 lyönnillä, samalla tuloksella kentän selvitti myös Niklas Hermansson. Pistebogeyn paras oli Jouni Räsänen 35 pisteellä. Naisten pistebogeyn voittaja oli Sari Tanskanen saatuaan 34 pistettä (tarkistuksessa Nina Okko sai pistemäärän 36).

Lähimmäs lippua: Tarja Moisander 1,29m Pisin Drive Tuomas Takanen 230 m ME Group Special Prize: Johan Liljeström

Suuret kiitokset kaikille! kuvia ja tuloksia: www.mepa.fi video: goo.gl/Ev1Md0

HÖSTENS

FOLK

Ett femtiotal spelare njöt av den fina golfbanan i Pargas.

många träffade gamla bekanta sedan år tillbaka och före start hanns det med en hel del snack på rangen och på närspelsområdet, liksom under frukosten i restaurangen. Tävlingen spelades i grupper om fyra spelare och startade vid halvelvatiden. Den rekommenderade speltiden för Archipelagia Golfs 18-hålsbana är 4 timmar och 20 minuter, vilket vissa grupper kom upp i.

Tävlingsdagen bjöd på strålande väder till deltagarnas glädje, då de efter avslutad runda hade avverkat närmare sex kilometer. I scratchen segrade Kimmo Lehto med 83 slag och även Niklas Hermansson gick runt banan med samma resultat. Jouni Räsänen vann poängbogeyn med sina 35 poäng. Vinnaren i damernas poängbogey var Sari Tanskanen med 34 poäng (vid kontrollräkningen fick Nina Okko 36 poäng). ò

Närmast flaggan: Tarja Moisander 1,29 m

Längst drive: Tuomas Takanen 230 m

ME Group Special Prize: Johan Liljeström

Stort tack till alla inblandade! Bilder och resultat: www.mepa.fi

TUTUT MIEHET KÄRJESSÄ

Alfons Håkansin syyskisa pelattiin Aura Golfin upealla kentällä.

ruissalossa oli vielä syyskuun puolivälissä vehreää, kun reilu pari tusinaa yhtiön kutsumaa pelaajaa laivoilta ja maaorganisaatioista lähti kierrokselle. Håkansin oma mies, Kimmo Lehto, tuntuu syksyn tullen olevan hyvässä tikissä - kävi ensin voittamassa MEPAn kisan scratchin ja otti nyt ykköspaikan pistebogeyssä (35p). sekä scratch kisan ykköstilan (81) lyönnillä. Kimmo jääväsi itsensä kisasta joten voittajaksi scratch -sarjassa saatiin Tapio Tuominen (87 lyöntiä).

Jari Mäkineste vastasi sekä pisimmästä draivista että lähimmäs lippua -lyönnistä. Kimmon jäävätessä itsensä kisasta pistebogeyn voittajan palkinnon sai Pär Landor

Onnea voittajille ja kiitoksia kisajärjestäjille!

SHIPSTORES GOLF CUP 2015

Suomen Laivakauppiaitten Yhdistyksen vuotuinen golftapahtuma oli tänä vuonna samalla yhdistyksen 40-vuotisjuhlakilpailu. Nordcenterin Fream -kentälle kokoontui peräti 93 pelaajaa, joista moni oli tuttu myös MEPAn kisoista.

juhlakilpailu käytiin arvolleen sopivassa miljöössä, Åminnen kartanon maille rakennetulla kentällä Raaseporissa. Elokuun alussa viheriöt olivat hienossa kunnossa ja puistomainen kenttä pääsi näyttämään parhaat puolensa.

Maukkaan aamupalabrunssin jälkeen pelaajat starttasivat yhteislähdöllä. Kilpailumuotona oli pistebogey tasoituksilla. Voiton vei Timo Nakari Viking Linelta tuloksella 34. Kakkoseksi löi Antti Lehtola ja kolmanneksi Jari Heikkilä, kummallakin 31 pistettä.

Lähimmäs lippua osui Pertti Kiihamäki (1,35 m) ja pisimmän driven, 292 metriä, löi Pierre Norgren. Runsaasta palkintopöydästä riitti toki antimia muillekin pelaajille.

Matti Kokkala ja Pekka Lehtinen palkitsivat voittajan, Timo Nakarin.

Merenkulun turvallisuuspalkinto 2015

merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sunday myönnettiin tänä vuonna Liikenneviraston VTS-toiminnalle. Liikenneviraston VTS-keskukset ovat vuosien varrella tehneet paljon työtä merenkulun sujuvuuden ja turvallisuuden edistämiseksi.

VTS eli Vessel Traffic Service tarkoittaa alusliikennepalvelua, jonka tarkoituksena on parantaa merenkulun turvallisuutta, edistää alusliikenteen sujuvuutta ja tehokkuutta sekä ennaltaehkäistä onnet-

Liikenneviraston meriliikenteen ohjausyksikön päällikkö Thomas Erlund, liikenneja viestintäministeri Anne Berner, Suomen Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin merenkulkujohtaja Tuomas Routa.

tomuuksia ja niistä mahdollisesti syntyviä ympäristöhaittoja.

Palkinnon luovutti liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner 3.9.2015.

”Merenkulun turvallisuus ja onnettomuuksien ennaltaehkäisy on erittäin tärkeää, ja VTS-toiminta on tehokas ja hyvin kustannustehokas tapa tehdä sitä työtä.”

Sjöfartens säkerhetspris till VTS-verksamhet

sjöfartens säkerhetspris Sea Sunday tilldelades i år Trafikverkets VTS-verksamhet. Trafikverkets VTS-centraler har under årens lopp gjort en stor insats för att göra sjötrafiken smidigare och öka sjösäkerheten. Priset överräcktes 3.9.2015 av kommunikationsminister Anne Berner.

VTS, Vessel Traffic Services, betyder fartygstrafikservice, vars syfte är att öka sjösäkerheten, göra

sjötrafiken smidigare och effektivare samt förebygga olyckor och eventuella miljöskador till följd av dem.

Sjöfartens säkerhetspris Sea Sunday är ett hederspris som inrättades 1996 av sjöfartsmyndigheterna samt av organisationer inom både yrkes- och fritidssjöfart.

kuva: Sampsa Sihvola

MEPAn Ylläsretki 2015

Ylläksen matka tehtiin uusin voimin, kun perinteiset oppaat Martti Karlsson ja Seppo Turunen eivät enää lähteneet. Mukana oli sentään muutama moninkertainen Ylläs -kävijä, ja bussia kuljetti Esa Reinikkala, jolle reissu oli jo kahdeskymmenes.

kuvat Jukka Lindell

Sumuisena päivänä osa porukasta huiputti Pallaksen Taivaskeron, jossa sytytettiin Olympiatuli v. 1952.

Sumu hälveni, nousimme ylös mahtaviin maisemiin, pidimme mukavia taukoja ja vedimme eväitä. Jotkut kävelivät pidempää kautta huipulta takaisin, jotkut suorinta reittiä.

Kivinen Pirunkuru noustiin viimeisenä retkipäivänä. Pidimme sopivasti taukoja ja pääsimme ehjin nilkoin Kesänkitunturin laelle.

Johan Treuthardt kävi luovuttamassa iPad minin Taina

Salolle M/S Finnmaidin päivähuoneessa.

MEPA -kyselyyn

vastanneiden kesken arvottiin iPad mini.

Arvonnan toteuttivat

Paula Suhonen ja Sampsa Sihvola.

M/S Finnmillin

kokkistuertti Helena

Lylyharju esiintyi ruokamessuilla yhdessä

TV-kokki Harri Syrjäsen ja yhteistyökumppaninsa Ulla Liukkosen kanssa.

Yleisö sai maistella Ajatusta arkiruokaan –kirjan tiimoilta tehtyjä makupaloja.

Angelo Faustino, Crew Welfare Coordinator of the Regal Princess thanked Severi Hämäri and the other personnel of the Anchor Cruise Crew Lounge, when the vessel made her last call of the season in Helsinki.

Suomen Merimies-Unionin Etelä-Suomen

osasto teki jäsenretken Suomenlinnaan, jossa muun muassa nautittiin kesäteatterista.

Merenkulkijoiden muistomerkillä järjestettiin perinteinen kunniakäynti. Merimieskirkon pääsihteeri Hannu Suihkonen puhui ja seppeleen laskivat Petri Suominen ja Ulf-Peter Lindström Suomen Laivanpäällystöliitosta. Sven-Erik Nylund edusti Helsingin Laivanpäällikköyhdistystä.

Linnankadun rakennustyömaalla muurattiin peruskivi syyskuun lopussa. Tehtävää valmistelemassa Sampsa Sihvola, Esa Lonka, Arto Palo, Harri Piispanen, Kimo Kostiainen ja Martti Karlsson

Turun Sataman messuosastolla satamakapteeni Kari Riutta tapasi Saaristomeren alueluotsinvanhimman Ari Saaren.

Kören Shanty Singers framförde traditionella sånger från segelfartygsepoken för mässbesökarna.

Johan Lindberg och Ben Hildén presenterade utställningen Gustaf Erikson

Joakim Håkans bekantade sig med ENÅ:s (Elevföreningen vid Navigationsskolan i Åbo) monter. Bakom

disken Emil Höckerstedt, Jonas Bergström och Jocce Krook

Aluksen turvallisuuskäsikirjan on oltava kaikkien saatavilla. Sitä ylläpidetään ja tehdyistä muutoksista ilmoitetaan.

to be continued...

prewarning Kannelta Kuusi, aluKsen peräosasta, anturista B256.

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:

MYYTÄVÄNÄ: merenkulkijoiden harrastetöitä

Erikokoisia pullolaivoja, hinnat 150–600 euroa

Pullolaivojen tekijät: Rolf Holmgren ja Ilkka Karppanen

Meriaiheisia akvarelleja eri laivoista, mm Herzogin Cecilie, hinnat 300–400 euroa

Tekijä: Risto Honkaharju

Yhteydet: vapaavahti@mepa.fi puh 0400 879 733

Vapaavahdin 2/2015 ristikon ratkaisseista arvottiin kirjapalkinto Pekka Niemimäelle.

NORDIC OPEN FLOORBALL

MARIEHAMN, ÅLAND 23.01.2016

Traditional tournament for ships´ teams

Accommodation: Hotell Pommern, breakfast Tournament: Baltichallen, ME Group Café Dinner, sauna: Adlon Sportsbar

Info and registration: www.mepa.fi

Welcome!

Finnish Seamen´s Service, Swedish Seamen´s Service In cooperation with: PAF, Alandia, ME Group

Merenkulkijoita loppukesän ja syksyn MEPA -kursseilla

Tie keramiikkataiteilijaksi voi alkaa vaikka kiposta, vain mielikuvitus on rajana.

Sauvakävelylenkillä Pajulahdessa luut lämpenevät sopivasti muita harjoituksia varten.

Italian kieli ja kulttuuri avautuvat pala palalta kolmipäiväisellä kurssilla.

Kaksipäiväisellä purjehduskurssilla päästään säätämään purjeita ja navigoimaan.

Sekä hevosen että ratsastajan on hyvä olla rentoina, jotta ratsastuksesta tulee sujuvaa.

Sienikurssilla Nuuksiossa saatiin kohtuullinen saalis ja opittiin paljon uutta.

Tulevia kursseja 2016

Tammikuu

13.1. Rantalentis, Hki, Biitsi

14–15.1. Lasikoru, Hki, Karhinen

20.1. Tutustuminen Seinäkiipeilyyn, Hki, Kiipeilykeskus

Helmikuu

1–3.2. Köysityö, Turku

2.2. Hot Yoga, Helsinki

3.2. Tutustu kehosi kuntoon, Hki

9.2. Tutustu kehosi kuntoon, Turku

15–17.2. Espanjan alkeet, Turku

29.2.–2.3. Espanjan alkeet, Helsinki Maaliskuu

3–4.3. ATK, Ilmaiset ohjelmat ja palvelut hyötykäyttöön, Hki

7–8.3. ATK, Ilmaiset ohjelmat ja palvelut hyötykäyttöön, Turku

10–11.3. Keramiikka, Hki

14–16.3. Liikuntakurssi, pajulahti

14–17.3. Saaristolaivurikurssi, Turku

Tutustu tarjontaan netissä: www.mepa.fi/kurssit

SUPpaaminen Helsingin vesillä oli riemukasta – seisten melomiseen saatiin hyvä tuntuma.

Kuva: Sampsa Sihvola, Ylläs