Vapaavahti - Frivakt 3/2014

MEPA Futis

Finnhansan ja Ailan

MErEnkulkijAt

bAAnAllA

VAPAAVAHTI 3/14

FRIVAKT 3/14

Julius Jännäri voitti Finnhansan kartingkisan, s. 18.

Per-Martin Brunnsberg presenterade GE-rederites historia, s. 11.

Arto Tolsa ja Senna Mikkola vastasivat m/s Marjatan telakkaruokailusta, s. 22

Lyhyt eläke, suuret haasteet

Ehdin olla virallisesti eläkkeellä reilut kahdeksan kuukautta ja loman kanssa pidempään. Kun luin edellisen Vapaavahdin pääkirjoituksen, niin ei ollut vaikea arvata seuraajani vaihtavan työpaikkaa. Itse olisin paljon mieluimmin jatkanut eläkkeellä, mutta tässä ollaan. Työ jatkuu.

Olen samaa mieltä kuin edeltäjäni, että Linnankatu 3 uudisrakennus on suuri haaste Mepalle. Samalla se on kuitenkin paljon suurempi mahdollisuus meille. Kiinteistöomaisuudesta on pidettävä huolta. Vanha rakennus oli tullut tiensä päähän. Sen korjaaminen olisi ollut huonoin vaihtoehto. Nyt toteutetaan sitä parasta ratkaisua ja se on vietävä kunnialla ”maaliin”.

Töitä on tehtävä entistä kovemmin sekä rahoituksen turvaamiseksi, että palvelutoiminnan kehittämiseksi vastaamaan muuttuvaa merenkulun toimintaympäristöä.

Perinteinen lästimaksu on tarkoitus lak-

Kort tid som pensionär, stora utmaningar

Officiellt hann jag vara pensionerad drygt åtta månader, och litet längre om man räknar med semestern. Då jag läste ledaren i senaste Frivakt, var det inte svårt att gissa att min efterträdare skulle byta arbetsplats. Själv skulle jag mycket hellre ha fortsatt som pensionär, men här är jag. Arbetet fortsätter.

Jag är enig med min efterträdare om att nybygget på Slottsgatan 3 utgör en stor utmaning för SSB. Samtidigt är det ändå en mycket större möjlighet för oss. Man måsta ta väl hand om fastighetsegendomen. Den gamla byggnaden hade kommit till slutet på sin väg. Det sämsta alternativet skulle ha varit att reparera den. Nu förverkligar vi den bästa lösningen och den måste föras i mål med heder.

För att trygga finansieringen måste vi arbeta ännu hårdare, så att serviceutbudet utvecklas så att det anpassas till sjöfartens föränderliga verksamhetsmiljö.

Man har avsikten att upphäva lagen om lästavgift vid årsskiftet. Sjömansservicebyråns andel av lästavgiften skulle därefter betalas ur arbets- och näringsministeriets budget. Förhoppningsvis fungerar det lika bra som lästavgiften, som varit bra, också med sina små ”gjutfel”. Den har till 95 % bekostats av de utländska rederierna. Med de pengarna har sjömansservicen, enligt konventionen om sjömansservice, skötts mönstergillt, och sköts naturligtvis också i framtiden.

kauttaa vuoden vaihteessa. Merimiespalvelutoimiston osuus on tarkoitus siirtää työ- ja elinkeinoministeriön budjetista maksettavaksi. Toivottavasti toimii yhtä hyvin kuin lästimaksu, joka pienine ”valuvikoineenkin” on ollut hyvä. Sen ovat ulkomaiset varustamot maksaneet 95%:sti. Kansainvälisen merimiespalvelusopimuksen mukaiset merimiespalvelut on tällä rahalla hoidettu mallikkaasti ja hoidetaan tietysti tulevaisuudessakin.

Merimiespalvelumaksu on tärkein tulolähde Mepalle. Se on riippuvainen pitkälti Suomen lipun alla olevien merenkulkijoiden palkkasummasta. Björn Wahlroos kertoi 14.09 Helsingin Sanomien laajassa haastattelussa, että koko merenkulkuala elinkeinona on Suomesta hävinnyt, eikä suomalaisia laivoja juuri ole. Syykin oli hänellä hyvin tiedossa.

Onneksi tieto ei pidä paikkaansa. Meri-

miesammattien työpaikat ovat jopa vähän lisääntyneet tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Tästä kiitos kuuluu kaikille suomalaisen merenkulun toimintaedellytysten eteen töitä tehneille.

Mepan palvelutoimintaa on arvioita uudelleen ja tehtävä tarvittavat ”kurssimuutokset” hallitusti. Kurssitoiminta on saatava uudelleen kasvuun viime vuoden ison notkahduksen jälkeen. Digitaalinen tulevaisuus, satamapalvelut ja työhyvinvointiasiat ovat ainakin niitä asioita, joiden kehittäminen on Mepan tulevaisuuden kannalta isoja asioita.

Näihin asioihin on löydettävä pian oikeat tavat tehdä merimiespalvelutyötä. Vain sillä tavalla Mepan toiminnalla on edessään myös valoisa tulevaisuus.

Rentouttavia syyspäiviä. Martti Karlsson

För SSB är sjömansserviceavgiften den viktigaste inkomstkällan. Den är i hög grad avhängig lönesumman som betalas till sjöfararna som seglar under finsk flagg. I en stor intervju i Helsingin Sanomat den 14.9 berättade Björn Wahlroos att hela sjöfarten som näringsgren försvunnit i Finland och att finska fartyg knappt finns till. Orsaken till detta vet han också väl.

Lyckligtvis stämmer uppgiften inte. Antalet sjöarbetsplatser har till och med ökat något trots det svåra ekonomiska läget. För det kan vi tacka alla dem som arbetat för att förbättra verksamhetsvillkoren för den finska sjöfarten.

Vi måste göra en ny utvärdering av SSB:s serviceformer och göra nödvändiga, kontrollerade kursändringar. Vi måste få kursverksamheten att växa efter det senaste årets stora svacka. Den digitala framtiden, hamntjänsterna och arbetshälsofrågorna är verksamhet vars utveckling SSB måste satsa på med tanke på framtiden.

För den här verksamheten måste vi snart hitta de rätta formera för sjömansservicearbetet. Bara på det sättet har SSB:s verksamhet också en ljus framtid.

Avkopplande höstdagar

Martti Karlsson

TAKUUVARMA AURINGONPAISTE KOTKAN MERIPÄIVILLÄ

Merimiestapaaminen, näyttely ja muu ohjelma kiinnostivat merenkulkijoita.

Kotkan Meripäivillä oli suurin piirtein saman verran väkeä kuin viime vuonna, jolloin kävijöitä oli noin 200 000. Perinteisen avajaisparaatiin torstaina osallistui yli 50 ryhmää, jotka vetivät kadut täyteen. Arvioiden mukaan jopa 32.500 ihmistä seurasi toinen toistaan hienompia ryhmiä katujen varsilla. Paraatin voittajaksi raati valitsi Rommi Rudolfin ja Tanssikoulu Vikmanin Merirosvot. Säät suosivat meripäivävieraita tänäkin vuonna. Järjestäjät jopa kehottivat yleisöä juomaan paljon kuumuuden vuoksi.

Meriekologian tohtori Pentti Välipakka toimi tuoreena meripäiväneuvoksena ja maatalous- ja metsätieteiden maisteri Sari Saukkonen oli meripäiväneuvoksetar. Molempia valittuja yhdistää pitkäaikainen sitoutuminen ympäristönsuojeluun ja työ merellisten aiheiden parissa. Kotkan kaupunki valitsee parin vuosittain tunnustuksena merkittävästä työstä Kotkan ja kotkalaisuuden hyväksi. Neuvospari julkistettiin torstaina Kotkan Meripäivien avajaisissa.

Kulttuuritarjontaa läheltä ja kaukaa

Vuoden Merilaulu 2014 -sävellys- ja sanoituskilpailun voittajakappaleeksi tuomaristo valitsi tamperelaisen Jari Latomaan säveltämän ja ikaalislaisen Mirjam Paason sanoittaman kappaleen Rouva Virtanen. Kappaleen esitti konsertissa Annika Eklund Ensimmäinen palkinto on arvoltaan 2000 euroa. Emilia Rinne sai parhaasta esityksestä Kotkan Ruusu -palkinnon.

Kotkan Meripäivillä jaetaan perinteisesti Juha Vainio -palkinto merkittävälle suomalaiselle sanoittajalle. Vuonna 2014 tunnustus myönnettiin Timo Kiiskiselle. 6000 euron arvoinen palkinto luovutetaan Juha Vainion rahastosta, jota hallinnoivat Kotkan kaupunki sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis -yhdistys.

Monipuolista ohjelmaa oli järjestetty kaiken ikäisille vieraille. Päivittäin oli eri paikoissa hienoja konsertteja, joissa esiintyi kotimaan kärkiartisteja.

S/s Hyöky ja muita laivoja

Haminasta oli kantasataman laitureille saapunut kaksi arvokasta laivavierasta. Museolaiva Hyöky oli hinattu tutulle paikalleen. ”Patu” Patanen arveli Hyökyn tulleen viimeistä kertaa Meripäiville.

– Laiva on myynnissä, eikä omasta jaksamisestakaan aina tiedä. Porukkaa poistuu vahvuudesta vuosi vuodelta, Patanen tuumi.

Mies itse oli taannoisen leikkauksen jäljiltä huomattavasti paremmassa ”tikissä” kuin edellisvuonna.

Omilla koneillaan ja syystäkin ylpeän talkooporukan ohjastamana saapui m/s Merikarhu. Normandian maihinnousun, Suomen puolustusvoimien ja satamahinaajauran kautta seilaavaksi museoalukseksi päätynyt Merikarhu on Haminan kaupungin omistuksessa ja perinneyhdistyksen hoivissa.

– VHF -radiopuhelin on seuraava projekti. Nyt piti ilmoitukset alusliikennepalveluun hoitaa kännykällä, hienoon kuntoon saatettua hinaajaa kipparoinut Pekka Lappi Merikarhun Perinneyhdistyksestä kertoi.

Torstaihin asti laitureilla oli myös Gangut regattaan osallistuneita purjealuksia sekä Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva. Lähes satametrinen uutuuttaan hohtava alus keräsi runsaasti yleisöä, kun tiloja esiteltiin meripäivävieraille.

Tutkimusalus Aranda sekä KYAMK:n ja EKAMI:n yhteinen koululaiva Katarina olivat myös auki yleisölle, jota riitti koko helteisen viikonlopun ajalle. Seuraavia Meripäiviä vietetään 23.-26.7.2015 – toivotaan hyviä kelejä myös silloin!

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Meripäivien yleisö kierteli torilla ja kantasatamassa

Ile Vainio houkutteli porukkaa katukorikseen

Rajavartiolaitoksen uusi ulkovartiolaiva Turva kiinnosti kotkalaisyleisöä

SOLGARANTI UNDER KOTKA HAVSDAGAR

Sjömansträffen, utställningen och det övriga programmet lockade sjöfarare

Besökarantalet under Kotka Havsdagar var i stort sett detsamma som förra året: ungefär 200 000 besökare. Över 50 grupper deltog i torsdagens traditionella invigningsparad, som fyllde gatorna med publik. Längs gatorna följde uppskattningsvis 32 500 personer grupperna – den ena än mer spektakulär än den andra. Juryn utsåg Rommi Rudolfi och dansskolan Vikmans sjörövare till vinnare av paraden. Även i år var vädret på havsdagsbesökarnas sida och arrangörerna uppmanade dem att dricka mycket på grund av hettan.

Pentti Välipakka, doktor i marin ekologi, och Sari Saukkonen, magister i forstvetenskap, var havsdagarnas nyblivna råd respektive rådinna. De har båda visat ett långvarigt engagemang för miljöskydd och arbetar med marina frågor. Varje år utser Kotka stad ett rådspar som ett erkännande för parets betydelsefulla arbetsinsatser för Kotka och dess invånare. Paret offentliggjordes under torsdagens invigning av Kotka Havsdagar.

Kulturutbud

från när och fjärran

Musikstycket Rouva Virtanen, med musik av Tammerforsbon Jari Latomaa och text av Ikalisbon Mirjam Paaso, utsågs av juryn till vinnande bidrag i kompositions- och sångtexttävlingen Årets Havssång 2014. Under konserten framfördes stycket av Annika Eklund. Första pris består av 2 000 euro. Emilia Rinne vann priset Kotkas Ros för bästa framträdande.

Som traditionen bjuder delas Juha Vainiopriset ut till en betydelsefull finländsk textförfattare under Kotka Havsdagar. I år gick erkännandet till Timo Kiiskinen. Prispengarna på 6 000 euro kommer från Juha Vainios fond, som förvaltas av Kotka stad samt Elvis – Föreningen för finska tonsättare och textförfattare.

Det mångsidiga programmet innehöll något för alla åldrar. Varje dag gavs det utmärkta konserter av finländska toppartister på olika scener.

S/s Hyöky och andra fartyg

Två högt uppskattade, gästande fartyg hade lagt till vid stamhamnens kaj. Det ena av dem, museifartyget Hyöky, hade bogserats till sin vanliga plats. ”Patu” Patanen befarade att det kunde vara Hyökys sista besök på Havsdagarna.

– Fartyget är till försäljning, och man vet ju aldrig hur länge man orkar med. Styrkan blir allt mindre för varje år, konstaterade Patanen.

Patanen själv var efter sin senaste operation i märkbart bättre skick än förra året.

M/s Merikarhu anlände för egen maskin, styrd av ett – med all rätt – stolt talkogäng. Merikarhu var med vid landstigningen i Normandie och seglade för Finlands försvarsmakt samt som hamnbogserare innan hon slutade som museifartyg. Fartyget ägs numera av Fredrikshamn stad och står under Merikarhun Perinneyhdistys omsorg.

– En VHF-radiotelefon är nästa projekt. Nu var vi tvungna att sköta anmälningarna till fartygstrafikservicen via mobiltelefon, berättade Pekka Lappi från Merikarhun Perinneyhdistys, som förde befäl på bogseraren som nu är i gott skick.

Fram till torsdagen låg även segelfartygen som deltog i Gangut Regatta vid kajen liksom Gränsbevakningsväsendets nya offshore-patrullbåt Turva. Det närmare hundra meter långa och skinande nya fartyget samlade en stor publik när havsdagsbesökarna fick en rundtur på fartyget.

Museifartyget Hyöky och skolfartyget Katarina fotade från Turvas däck.

Forskningsfartyget Aranda samt Kymmenedalens yrkeshögskolas och Södra Kymmenedalens yrkesinstituts gemensamma skolfartyg Katarina var också öppna för allmänheten, som visade stort intresse hela det gassande veckoslutet. Den 23–26 juli är det dags för 2015 års upplaga av havsdagarna –vi hoppas på lika fint väder igen!

text och bilder: Pekka Karppanen

Rami Lappalainen, Hannu Timonen och Mika Muhli framför bogseraren Merikarhu med flaggorna hissade.

KOTKAN MERIMIESKESKUKSEN NÄYTTELY KIINNOSTI YLEISÖÄ

Esillä oli pienoismalleja, kuvia, taidetta ja kätevyystöitä. Maarianhaminasta oli saatu lainaksi Gustaf Erikson -varustamoon liittyvää materiaalia

MEPA -näyttelyt Kotkassa olivat välillä tauolla, mutta kesällä 2013 Kirkkokadun tilat puunattiin ja koottiin näyttely Meripäiville. Kokemukset olivat hyviä, ja tämän vuoden Meripäiville päätettiin rakentaa uusi kattaus. – Paikkakunnan merimiehet ja muut kiinnostuneet jo kaipailivat näyttelyä. Kotkalaisyleisöä kiinnostavat eniten laivamallit ja -taulut, kertoi Kotkan Merimieskeskuksen johtaja Risto Nikula

Hän vastasi näyttelyn pystyttämisestä ja kiitteli perinteisiä talkooapujaan. Meripäiväemäntinä toimivat Anu Ryökkynen ja Ritu Nikula. Rami Laakso ja Risto Honkaharju avustivat rakentamisessa ja toimivat näyttelyn valvojina. Tänä vuonna ei ollut virallisia avajaisia, mutta kahvia ja mehua tarjottiin kaikille näyttelyvieraille viikon aukiolon aikana.

Helsingin MEPAssa ei ollut tänä vuonna harrastenäyttelyä, joten Pohjoismaisen valokuvakilpailun viime vuoden parhaat otokset olivat esillä vain Kotkassa.

Kuvia ja pienoismalleja

Gustaf Eriksonilta

GE -varustamon perustamisen 100 -vuotisjuhliin koottiin viime vuonna runsaasti kuvamateriaalia ja merimiesten muisteluita laivoilla seilanneiden merenkulkijoiden perustaman Facebook -ryhmän avulla. GEgruppen Facebook -ryhmän puuhamiehet Krister A. Martell ja Per-Martin Brunnsberg ehdottivat materiaalin esittelyä myös Kotkan Meripäivillä.

Miesten avustuksella saatiin Ahvenanmaan Merenkulkumuseolta lainaksi GE -varustamon juhliin valmistetut posterit. Mukaan saatiin myös muutamia konekäyttöisten laivojen pienoismalleja GE -talon käytäviltä.

– Käsittääkseni Styrsö, Grano ja Hamnö olivat sellaisia aluksia, joita kävi säännöllisesti Kotkan satamassa 1970- ja 1980 -luvuilla, kertoi Martell, joka on myös GE Gruppen Facebook -ryhmän ylläpitäjä.

Laivat edustivat hyvin Erikson -varustamon konekäyttöisiä aluksia. Granö (1972) oli roro -alus ja Hamnö (1968) puolestaan kansinostureilla varustettu kappaletavaraalus. Vuonna 1962 rakennettu Styrsö oli puomilaiva, joka seilasi muiden varustamoiden hoidossa aina vuoteen 2010 asti. Jotkut

Gustaf Eriksonilla seilanneet Gottfried Marjanen ja Krister A. Martell keskustelivat myös GE-varustamon muistojen tallentamisesta.

kaipasivat GE-varustamon kylmälaivoja myös näyttelyyn.

MEPA oli saanut näyttelyyn pienoismalleja myös Gustaf Erikson -varustamon purjelaiva-ajoilta. Herzogin Ceciliestä oli jopa kaksi mallia, joista toinen esitti laivaa haaksirikkoutuneena Devonin rannikolla. Lisäksi Erikssonilla seilannut Gottfried Marjanen toi näytille rakentamansa Sommarön pienoismallin.

– Toin mukaan myös tekemäni runkoaihion, josta voi rakentaa joko Sommarön, Eckerön tai Degerön pienoismallin. Aihio on myynnissä, Gottfried Marjanen kertoi.

Näyttelyvierailla oli mahdollisuus selata GE -varustamon historiaa ja kuvia tietokoneelta, johon Per-Martin Brunnsberg oli ladannut valmiit esitykset.

Yleisö ihaili Honkaharjun akvarelleja

Merimiestaiteilija Risto Honkaharju on tuottelias maalari, jonka siveltimen vedoista saatiin jälleen nauttia Kotkan Merimieskeskuksessa. Vanha pursimies taitaa merten, laivojen, satamien ja merimieselämän kuvauksen. Esillä oli puolen tusinaa Riston tauluja.

– Kyllähän niitä tauluiksi voisi luonnehtia, tuumi ”Honkis” vaatimattomana. Omasta mielestäni parhaiten onnistui s/s Kotka, Henry Nielsenin maineikasta höyrylaivaa kuvaava teos.

Osa tauluista oli myynnissä. Ensimmäinen ostaja oli Honkaharjun seilauskaveri, Arandan yliperämies.

Näyttelypaikan sijainti Kirkkokadulla keskellä Kotkaa on hyvä ja sopivan kokoinen. Materiaalia saadaan esille MEPAn omasta varastosta, sekä lainaksi yksityiskokoelmista ja museoista.

– Esimerkiksi Kotkan merenkulkualan oppilaitoksissa on paljon Jaakko Pielan ja muiden valmistamia pienoismalleja, jotka näin saadaan hienosti yleisön nähtäville, kiittelee Risto Nikula hyvää yhteistyötä KYAMK- ja EKAMI -oppilaitosten kanssa.

Runsas kävijämäärä todisti jälleen, että tällaiselle näyttelylle on tarvetta Meripäivien runsaan ohjelman lisänä. MEPA kiittää kaikkia vierailijoita, rakentajia sekä näyttelyyn esineistöä lainanneita henkilöitä ja tahoja!

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

UTSTÄLLNINGEN PÅ KOTKA SJÖMANSCENTER LOCKADE BESÖKARE

Fartygsmodeller, fotografier, konst och hantverk visades upp. Från Mariehamn hade man fått låna material med anknytning till Gustaf Erikson-rederiet.

Ett tag var SSB:s utställning i Kotka satt på paus, men sommaren 2013 ställde man i ordning lokalerna på Kirkkokatu och samlade ihop till en utställning till Havsdagarna. Den föll väl ut och i år bestämde man sig för att bygga en ny utställning till samma evenemang.

–Ortens sjömän och andra intresserade saknade redan utställningen. Kotkaborna är mest intresserade av fartygsmodeller och fartygstavlor, berättade Risto Nikula, chef för Kotka Sjömanscenter.

Han ansvarade för att arrangera utställningen och tackade alla som hjälpt till. Anu Ryökkynen och Ritu Nikula tog på sig rollen som havsdagsvärdinnor, och Rami Laakso och Risto Honkaharju hjälpte till med bygget och vaktade utställningen. I år hade man ingen officiell invigning, men alla besökare bjöds på kaffe och saft under hela utställningsveckan.

I år hade SSB Helsingfors ingen hobbyutställning, så de bästa bidragen från förra årets nordiska fototävling visades enbart i Kotka.

Foton och fartygsmodeller från Gustaf Erikson

Till GE-rederiets 100-årsjubileum samlade man förra året in mängder med bildmaterial och sjömansminnen via en Facebookgrupp som startats av sjöfarare som seglat med fartygen. Krister A. Martell och PerMartin Brunnsberg, initiativtagarna till GE-gruppen på Facebook, föreslog att materialet skulle visas upp även under Kotka Havsdagar.

Med deras hjälp fick man från Ålands sjöfartsmuseum låna affischer som tagits fram till GE-rederiets jubileum. Man fick även med några modeller av maskindrivna fartyg från GE-husets korridorer.

– Mig veterligen ska Styrsö, Granö och Hamnö ha hört till de fartyg som regelbundet besökte Kotka hamn på 1970- och 1980-talen, berättade Martell, som är administratör för Facebookgruppen GE-gruppen.

Fartygen var goda representanter för Erikson-rederiets maskindrivna fartyg. Granö (1972) var ett roro-fartyg och Hamnö

(1968) var ett bulkfartyg utrustad med lyftanordningar på däck. Styrsö, som byggdes 1962, var ett bomfartyg som seglade åt andra rederier ända fram till 2010. Vissa besökare saknade dock GE-rederiets kylfartyg i utställningen.

Till utställningen hade SSB även fått tag på modeller från tiden då Gustaf Erikson hade segelfartyg. Herzogin Cecilie fanns det rentav två modeller av; den ena föreställde fartyget där hon havererat vid Devons kust. Därtill visade Gottfried Marjanen, som seglat för Eriksson, upp sin egenhändiga modell av Sommarö.

– Jag tog även med mig ett slags grundskrov som jag tillverkat. Det kan man använda för att bygga antingen Sommarö, Eckerö eller Degerö. Grundskrovet finns till försäljning, berättade Gottfried Marjanen.

Per-Martin Brunnsberg hade gjort presentationer på datorn där besökarna kunde läsa om GE-rederiets historia och bläddra bland bilder.

Besökarna beundrade Honkaharjus akvareller

Sjömanskonstnären Risto Honkaharju är en produktiv målare och på Kotka Sjömanscenter fick vi åter njuta av hans penseldrag. Den före detta båtsmannen är skicklig på att avbilda fartyg, hamnar och sjömanslivet. Ett halvdussin av Ristos tavlor var med på utställningen.

– Nog skulle man kunna kategorisera dem som tavlor, begrundade ”Honkis” blygsamt. Jag själv tycker att jag lyckades bäst med s/s Kotka, verket som avbildar Henry Nielsens berömda ångbåt.

En del av tavlorna var till salu, och den första köparen var Honkaharjus seglingskamrat, tillika Arandas överstyrman.

Utställningslokalen är lagom stor och har ett bra läge på Kirkkokatu i Kotka centrum. Materialet kommer dels från SSB:s eget lager, dels är det till låns från privata samlingar och museer.

–På sjöfartsskolorna i Kotka finns det till exempel många modeller av Jaakko Piela och andra personer. Det här är ett bra sätt

Affischer och segelfartygsmodeller från materialet som GE-gruppen sparat.

GE-rederiets maskindrivna fartyg. I förgrunden står ett grundskrov som man kan utgå ifrån för att bygga modeller av antingen Sommarö, Eckerö eller Degerö.

att visa upp dem för allmänheten, säger Risto Nikula uppskattande om det goda samarbetet med Kymmenedalens yrkeshögskola och Södra Kymmenedalens yrkesinstitut.

Det stora antalet besökare bekräftade ännu en gång att det finns efterfrågan på en sådan här utställning som komplement till Havsdagarnas späckade program. SSB tackar alla besökare, byggare samt de personer och parter som lånat ut föremål till utställningen!

text och bilder: Pekka Karppanen

KYMPIN KAHVIT KOTKAN MERIPÄIVILLÄ

Kantasatamaan s/s Hyökyn laiturille kerääntyi monikymmenpäinen joukko entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita.

Muutaman vuoden aikana on ollut tapana järjestää meripäivälauantaina merimiestapaaminen ja kympin kahvit s/s Hyökyn edustalla olevalla laituriterassilla. Tunnetun museoaluksen saapuminen varmistui heinäkuussa, jolloin sanaa merimiestapaamisesta alettiin levittää etenkin sosiaalisessa mediassa. Vieraita tuli Espanjasta asti.

– Tieto liikkuu hyvin Facebookissa ja merimiesten nostalgiasivuilla, kertoivat Espanjassa talvisin asuvat Jussi Varjosaari ja Hannu Teivonen, joita ei Kotkan helle pahemmin häirinnyt.

Kumpikin on seilannut Henry Nielsenilla – Teivonen lisäksi MEPAn toimitussihteerin kanssa samalla laivalla Finnlinesillä.

Ystäviä ja kylänmiehiä oli saapunut laiturin täydeltä.

– Ai näin moni on vielä elossa, naurahti hyväntuulinen s/s Hyökyn monitoimikippa-

ri Jorma ”Patu” Patanen nähdessään runsaan osallistujajoukon.

Puheensorinaa kuului kaikista pöytäkunnista. Välillä siirryttiin seuraavaan pöytään ja käytiin läpi tuttuja. Moni tapasi vanhoja seilauskavereitaan vuosien takaa. Jotkut olivat jo jättäneet maat ja meret ja siirtyneet liitelemään albatrosseina.

Haalausta ja maalausta

Ennen pitkää puhe siirtyi vanhoihin, jo naulatehtailla oleviin laivoihin. Finnjettiä muisteltiin, White Rosea kehuttiin ja superliner - Finnsailoria kaivattiin. Puomeja rikattiin ja hernesoppaa keitettiin.

– Monet edelleen surkuttelevat Finnjetin kohtaloa ja tulevat juttelemaan ja muistelemaan, kertoi laivan pitkäaikainen konepäällikkö Juhani Puonti.

Hän on vuonna 2008 romutetun Finnjetin jälkeen seilannut muun muassa Finnlinesin rahtilaivoilla ja työskentelee edelleen koulualus Katarinalla.

Sanoista päästiin myös tekoihin. Viereisessä laiturissa oli museohinaaja Merikarhulla tarvetta pieneen sähkötyöhön – Malleuksen Veikko meni apuun. Merikarhun talkooporukka ehti myös poiketa kympin kahvilla vuorotellen – laiva oli auki yleisölle, ja jonkun piti olla ”stopparissa”.

Museolaiva Hyöky saattoi olla Meripäivillä viimeistä kertaa. Laivavanhus on toiminut monen tapahtuman isäntänä. Kympin kahvit Meripäivien lauantaina on jo vakiinnuttanut paikkansa merimiestapaamisten joukossa, joten paikka varmasti löytyy.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

TIANS KAFFE PÅ KOTKA HAVSDAGAR

Flera tiotal tidigare och aktivt seglande sjöfarare samlades på s/s Hyöky som låg vid kajen i huvudhamnen.

Under några års tid har det blivit en tradition att under havsdagarnas lördag arrangera en sjömansträff och tians kaffe på terrassen vid kajen där s/s Hyöky är förtöjd. Det berömda museifartygets ankomst bekräftades i juli, och informationen om sjömansträffen började spridas, främst i sociala medier. Gäster ända från Spanien mötte upp.

– Jussi Varjosaari och Hannu Teivonen som vintertid bor i Spanien, beättade att informationen löper snabbt i Facebook och på sjömännens nostalgisidor, dem störde hettan i Kotka inte nämnvärt.

Båda har seglat hos Henry Nielsen – och Teivonen dessutom på samma Finnlinesbåt som SSB:s redaktionssekreterare.

Kajen fylldes av vänner och bekanta från när och fjärran.

– Aj, såhär många lever än, skrattade Jorma ”Patu” Patanen, s/s Hyökys ”kom-

biskeppare” godmodigt, då han såg den stora deltagarskaran.

Från alla bord hörde man sorlet av röster. Emellanåt flyttade man till följande bord för att hälsa på bekanta. Mången träffade gamla seglingskamrater från många år tillbaka. Några hade redan lämnat både jord och hav för att segla som albatrosser.

Halning och målning

Småningom blev det tal om gamla båtar som redan gått till upphuggning. Man mindes Finnjet, prisade White Rose och saknade superliner Finnsailor. Man riggade bommar och kokade ärtsoppa.

– Mången sörjer ännu Finnjets öde och kommer för att prata och minnas, berättade Juhani Puonti, under många år maskinchef ombord.

Sedan Finnjet gick till upphuggning år 2008 har han igen seglat på bland annat Finnlines lastfartyg och jobbar fortfarande på skolskeppet Katarina.

Man fick också tillfälle att gå från ord till handling. Vid kajen intill behövde man på museibogserbåten Merikarhu hjälp med ett litet elarbete och Veikko Malleus ställde genast upp. Talkogänget från Merikarhu hann också tura om och sticka sig in på tians kaffe, båten var öppen för allmänheten och någon måste vara i stopptörn.

Det var kanske sista gången man såg museifartyget Hyöky på Havsdagarna. Det gamla fartyget har varit scen för många evenemang. Tians kaffe på lördagen under Havsdagarna har redan blivit en del av sjömansträffarna, så en plats kommer man säkert att hitta.

Text och bild: Pekka Karppanen

MERIMIESTAPAAMINEN VUOSAAREN MERIMIESKESKUKSESSA

MEPA ja Merimieskirkko järjestivät ensimmäisen yhteisillan merenkulkijoille helmikuussa, jolloin teemana oli Ariel-laiva. Kokemukset olivat hyvät, joten toimintaa päätettiin jatkaa. Elokuun merimiesillan teemana oli Gustaf Erikson -varustamo, etenkin yhtiön konekäyttöiset alukset

Kotkan Merimieskeskuksesta oli juuri purettu Maarianhaminasta lainaksi saatua Gustaf Erikson -materiaalia, josta osa toimi rekvisiittana myös Vuosaaren merimiesillassa. Tapahtumasta tiedotettiin Vapaavahdissa, sekä Merimieskirkon ja MEPAn Facebookja kotisivuilla, sekä GE Gruppen Facebook -ryhmässä.

Tilaisuuteen saapui reilut parikymmentä aiheesta kiinnostunutta henkilöä, valtaosa GE:n laivoissa seilanneita. Moni tapasi tuttuja merenkulkijoita, mutta edellisestä kohtaamisesta oli vierähtänyt melkoisesti aikaa.

– Todella hienoa, että tällainen tapahtuma järjestettiin. Tapasin seilauskavereita 42 vuoden takaa, kehui Matti Virtanen

Hän tarkoitti Per-Martin Brunnsbergia, jonka kanssa työskenteli m/s Järsössä vuosina 1971-1972. Laivalla seilasi tuolloin myös Pentti Virtanen, joka niin ikään osallistui merimiesiltaan.

Kai Pärnänen aloitti viiden aikoihin kitaroineen soiton ja laulun, ja porukka istuutui kuuntelemaan. Muutaman kappaleen jälkeen oli vuorossa Per-Martin Brunnsbergin

koostama esitys GE -varustamon konekäyttöisistä aluksista tietoineen ja kuvineen. Joukossa oli myös kiinnostavia kuvia menneestä merimieselämästä, mitkä herättivät muisteluita ja keskusteluita.

Lohikeittoa ja nostalgiakuvia

Ohjelma vedettiin läpi ruotsiksi. Tulkkauksesta luovuttiin, koska todettiin kaikkien ymmärtävän riittävästi toista kotimaista kieltä. Brunnsbergin esityksen aikana Merimieskirkon henkilökunta oli kattanut pöydän, jolla höyrysi maukasta lohikeittoa.

– Tämä on Kalevi Utriaisen valmistamaa taatusti hyvää keittoa. Palanpainikkeeksi on tietysti tummaa leipää, kehui Vuosaaren Merimieskirkon johtaja Heikki Huttunen ylpeänä yhteistyökumppaniaan.

Keitto maistui hyvin ja tunnelma sen kun parani, kun yhteisiä laivoja ja tuttuja tuli esille. Seuraavana oli ohjelmassa Thure Malmbergin haastattelu. Hän julkaisi

viime vuonna Gustaf Erikson -varustamon 100-vuotisjuhliin kirjan ”Kalla systrar från Åland” yhdessä ruotsalaisen båtologin, Erik Hagin kanssa.

– Harmi, etten tiennyt Facebook -ryhmästä mitään, kun toimitin kirjaa, pahoitteli Malmberg häntä yleisön edessä haastatelleelle Kurt Winqvistille

Kirja toimii hienosti kunnianosoituksena suomalaiselle ja ahvenanmaalaiselle reefer -liikenteelle, monelle melko tuntemattomaksi jääneelle merenkulun alueelle. Kirja oli monelle merimiesillan vieraalle jo ennestään tuttu, mutta oli mukava kuunnella Malmbergin mietteitä kirjan synnystä.

Musiikkia maailman meriltä ja satamista

Nostalgiatunnelmaa viriteltiin lisää katsomalla filmi Lång resa till möte – Kaukainen kohtaaminen, joka kertoi Gustaf Eriksonin m/s Degerön seilauksista 1950 -luvulla ja tuolloisen miehistön tapaamisesta Maarianhaminassa 2000 -luvulla. Entinen radiosähköttäjä Harry Blomqvist onnistui haalimaan miehistön kokoon Maarianhaminan Nautical Clubille. Yllättävän harva yleisöstä oli nähnyt filmin aikaisemmin.

Merikapteeni ja musiikkimies Kai Pärnänen on usein esiintynyt MEPAn tilaisuuksissa, mutta melkein yhtä usein työkiireet ovat olleet esteenä. Tällä kerralla merimiesilta sopi Kaitsun kalenteriin, ja porukka sai nauttia todella viihdyttävästä ja ammattitaitoisesta musisoinnista.

Tunnelma oli loistava. Kaikkien mielestä ohjelmaa oli sopivasti, aikaa jäi jutustelulle ja yhteystietojen päivittämiselle. Yleisö oli tyytyväistä ja tapahtuma sai kiitosta niiltäkin, jotka vain näkivät kuvat GE Gruppen Facebook -sivuilla.

– Oli hienoa tavata seilauskavereita. Tapahtuma oli hieno, hyvää ruokaa, ohjelmaa ja seuraa. Näitä tarvitaan lisää, hehkutti Kaj Kulju.

MEPA ja Merimieskirkko kiittävät kaikkia mukana olleita ja tapahtumaa edistäneitä henkilöitä!

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Kurt Winqvist haastatteli Thure Malmbergia. ”Kurre” on seilannut GE:n s/s Hamnössa ja toiminut mm Finnlinesin konttorissa sekä Atlanticargon toimitusjohtajana.

SJÖMANSTRÄFF PÅ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTER

SSB och Sjömanskyrkan ordnade den första gemensamma kvällen för sjöfarare i februari – då var temat fartyget Ariel. Med goda erfarenheter i bagaget beslöt man att fortsätta med evenemanget. Temat för sjömanskvällen i augusti var Gustaf Erikson-rederiet, i synnerhet bolagets maskindrivna fartyg.

På Kotka Sjömanscenter hade man precis tagit ner Gustaf Erikson-materialet som man lånat från Mariehamn och som delvis använts som rekvisita även under sjömanskvällen i Nordsjö. Information om evenemanget gick ut i Frivakt, på Sjömanskyrkans och SSB:s Facebook- och webbsidor samt i GE-gruppen på Facebook.

Drygt tjugo intresserade dök upp på evenemanget, varav de flesta hade seglat med GE:s fartyg. Många träffade bekanta sjöfarare som de inte sett på mycket länge.

– Det här evenemanget var ett riktigt trevligt initiativ. Jag träffade seglingskamrater från 42 år tillbaka, lovordade Matti Virtanen

Virtanen syftade bland andra på Per-Martin Brunnsberg, som han arbetat med på m/s Järsö 1971–1972. Pentti Virtanen seglade också med fartyget under denna period och även han deltog i sjömanskvällen.

Vid femtiden slog sig deltagarna ner för att lyssna till Kai Pärnänen på gitarr och sång. Efter några låtar stod Per-Martin Brunnsberg på tur med sin fakta- och bildpresentation om GE-rederiets maskindrivna fartyg. Han visade också intressanta foton från det gångna sjömanslivet, vilka väckte minnen och diskussioner.

Laxsoppa och nostalgiska foton

Programmet genomfördes på svenska utan tolkning, efter att man hade konstaterat att alla förstod det andra inhemska språket tillräckligt bra. Under Brunnsbergs presentation dukade Sjömanskyrkans personal bordet och ställde fram en rykande het laxsoppa som fick det att vattnas i munnen.

– Det här är Kalevi Utriainens fantastiskt goda soppa, givetvis serverad med mörkt bröd, berömde Nordsjö Sjömanskyrkas direktör Heikki Huttunen stolt sin medarbetare.

Soppan smakade utsökt åtföljd av den goda stämningen som uppstod när deltagarna upptäckte gemensamma fartyg och bekanta. Nästa punkt på programmet var en intervju med Thure Malmberg. Förra året gav han och den svenske båtologen Erik Hag ut boken ”Kalla systrar från Åland” lagom till

Gustaf Erikson-rederiets 100-årsjubileum.

– Vad synd att jag inte kände till Facebookgruppen när jag arbetade med boken, beklagade sig Malmberg för Kurt Winqvist, som intervjuade honom inför åhörarna. Boken är en fin hyllning till den finländska och åländska reefertrafiken – ett för många tämligen okänt område inom sjöfarten. Flera av dem som deltog på sjömanskvällen kände till boken sedan innan, men det var roligt att höra Malmbergs tankar kring bokens uppkomst.

Musik från världens hav och hamnar

Den nostalgiska stämningen höjdes ytterligare med filmen Lång resa till möte. Den handlar om Gustaf Erikson-fartyget m/s Degerös seglingar på 1950-talet och den dåtida besättningens möte i Mariehamn på 2000-talet, då den tidigare radiotelegrafisten Harry Blomqvist lyckades samla ihop be-

sättningen till Nautical Club. Förvånansvärt få hade sett filmen tidigare.

Sjökaptenen och musikern Kai Pärnänen har ofta framträtt på SSB:s evenemang, men nästan lika ofta har han hindrats av sitt arbete. Denna gång passade sjömanskvällen in i Kaitsus kalender, och deltagarna fick njuta av ett riktigt underhållande och professionellt uppträdande.

Stämningen var på topp och alla tyckte att det var ett lagom långt program, som gav utrymme för småprat och utbyte av kontaktuppgifter. Deltagarna var nöjda och evenemanget uppskattades även av dem som bara såg foton på GE-gruppens Facebooksida.

– Det var roligt att träffa seglingskamrater och evenemanget kan man inte klaga på: bra mat, program och sällskap. Mer sådant här! sade en entusiastisk Kaj Kulju.

SSB och Sjömanskyrkan tackar deltagarna och alla som hjälpte till med evenemanget!

text och bilder: Pekka Karppanen

Det

rådde en varm och gemytlig stämning under evenemanget. Programmet var lagom långt och lämnade utrymme för småprat.

Sandellien talon terassilta avautuu hieno merinäköala – laivoja voi bongata kauempaa mereltä

PITKÄ MERIMIESURA LOI POHJAN

KERÄILYHARRASTUKSELLE

Ahvenanmaalla asuvalla Rolf Sandellilla on hieno kokoelma eri varustamoiden tunnuksia, joista hän on tehnyt komeat taulut. Merkkien ja kokardien keräilyn hän aloitti vasta jäätyään eläkkeelle. Nyt on kasassa jo kunnon kokoelma.

Mies muistetaan MEPAssa parhaiten pitkästä työrupeamastaan m/s Trendenin päällikkönä.

– Olin laivassa kaikkiaan 18 vuotta, eläkkeelle siirtymiseen asti. Trenden oli aluksi Engshipillä. Siirryin itsekin laivakaupan mukana Boren palvelukseen, Rolf Sandell kertoi kotonaan Järsön saarella.

Hän on alun perin kotoisin Pohjan kunnasta Tammisaaren naapurista ja lähti merille vuonna 1963, jolloin ikää oli vasta kuusitoista. Suomen kieli ja varsinkin Turun murre ovat säilyneet hyvin, vaikka mies on asunut Ahvenanmaalla jo 44 vuoden ajan.

–Murre on tosiaan peräisin Turun ajoiltani. Kävin Åbo Navigationsinstituutissa perämiesluokan ja seilasin Siljan laivoilla perämiehenä, Sandell muisteli.

Hän on työskennellyt myös Viking Linella, mutta pääosan työurastaan Sandell on tehnyt rahtilaivoilla.

Sallyn kuivarahtilaivoja ja Gustaf Eriksonin kylmäaluksia

Rolf Sandell kävi yliperämies- ja kapteeniluokat Maarianhaminassa ja valmistui 1973. Hän on seilannut GE-varustamoissa useilla reefer -aluksilla, sekä kuivarahdeissa, kuten Hamnö, Andersö ja Styrsö.

– Koreassa tehdyllä m/s Balderöllä olin uudesta asti. Liikennealue oli ympäri maapallon, worldwide, kuten silloin sanottiin, Rolf kertoi.

Mies ei muista vierailemiensa valtioiden määrää, mutta kaikilla Eriksonilla seilanneilla luku nousee helposti useisiin kymmeniin.

Rolf Sandellilla on takanaan 33 vuotta aluksen päällikkönä. Kokemusta kertyi Sallyn kuivarahdeista, Eriksonilta sekä pitkä Trendenin päällikkyys. Trenden kuului 1980 – 1990 -lukujen vaihteessa Hampurin Sie-

taksella rakennettuun suureen laivasarjaan. Valtion tukitoimet ja pientonnistosopimus paransivat suomalaisten ja ahvenanmaalaisten perhevarustamoiden toimintaedellytyksiä. Uudisrakennukset helpottivat työllisyystilannetta, kun monen suuren varustamon tonnisto oli laskussa.

Meriaiheista materiaalia kodin

seinillä

Rolfin vaimo Anna-Lisa Sandell ei pane pahakseen miehensä keräilyharrastusta, joka alkoi toden teolla vasta viime vuosikymmenen lopulla. Hän tuntee itsekin merenkulkua erittäin hyvin.

– Työskentelin Sally -varustamossa ja Alandia Tanker Companylla, jonka konkurssin jälkeen siirryin matkatoimistoalalle. Siellä olen järjestellyt paljon merenkulkijoi-

m/s Gregersö: Seilauskaveri Viking Linen ajoilta Lars-Erik Eriksson kävi tervehtimässä Rolf Sandellia Turussa m/s Gregersöllä, kun laiva oli juuri vaihtanut omistajaa. Uusi isäntä ja Rolf tarjosivat ciiffin jobia laivaan, mutta Eriksson päätti jatkaa punaisilla laivoilla. Kuva: MEPAn arkisto

M/s Gregersö: Lars-Erik Eriksson, seglingskamraten från Viking Line-tiden, hälsade på Rolf Sandell i Åbo med m/s Gregersö när fartyget nyligen hade bytt ägare. Den nya ägaren och Rolf erbjöd chiefen jobb på fartyget, men Eriksson bestämde sig för att fortsätta med de röda båtarna.

den matkoja laivoille ja lomille, Anna-Lisa Sandell kertoo.

Hän tuntee nimeltä melkoisen joukon tämän päivän merenkulkijoita, joiden matkoja hän on järjestellyt.

Sandellin hienoista kokoelmista voi seurata esimerkiksi Suomen Höyrylaiva Oy:n tunnuksien muutosta vuosien varrella. Monilla maineikkailla laivoilla, kuten Ariadnella ja Aallottarella, oli myös omat merkit. Varustamon liput ja merkit tunnistaa lyhenteestä F.Å.A. mutta loppuaikoina käytettiin myös muotoa EFFOA.

Oy Suomen Etelä-Amerikan Linjan laivoilla oli oma A.L. -merkki ja lippu. Linjaa hoitivat Suomen Höyrylaiva Oy:n ohella myös muut varustamot, kuten Bore ja Oceanfart.

Kokoelmissa on Gustaf Eriksonin varustamomerkkejä myös ajalta ennen konekäyttöisiä aluksia. Niitä on kaksi erilaista, joissa kummassakin on kuvattuna purjelaiva. Nykyisestä tunnuksesta on kolme erilaista versiota. Muidenkin varustamoiden merkeistä on useita variaatioita.

Useimmilta merenkulkijoilta varmaan löytyy merkkejä niiltä yhtiöiltä, joissa on seilannut. Mistä voi hankkia lisää?

– Tämä materiaali on peräisin Suomesta, Ruotsista ja Ahvenanmaalta. Valikoima karttuu vaihtamalla, ostamalla sekä varustamoil-

ta ja merenkulkijoilta kyselemällä. Pikkuhiljaa myös verkosto ja yhteistyö laajenevat, totesi Sandell.

Hän pitää harrastustaan mukavana ja mielenkiintoisena. Kokoelmat ovat komeat ja työ jatkuu.

Rolf Sandellin keräämät ahvenanmaalaisten varustamoiden merkit löytyvät myös internetistä: http://www.rederimaerken.se/ aaland2.htm

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Rolf Sandell

Suomen Höyrylaiva Oy:n kokardeja eri aikakausilta. Viimeisimmässä käytetään lyhennettä EFFOA

EN LÅNG SJÖMANSKARRIÄR

LADE GRUNDEN FÖR SAMLANDET

Rolf Sandell som bor på Åland har en fin samling rederimärken arrangerade i form av tjusiga tavlor. Rolf började samla på märken och kokarder först som pensionär, men har redan fått ihop en rejäl samling.

På SSB kommer man bäst ihåg Rolf från hans långa tjänstgöring som befälhavare på m/s Trenden.

– Jag arbetade på båten i 18 år, ända fram till pensionen. Trenden seglade till en början för Engship. I samband med att fartyget såldes till Bore följde jag själv också med till dem, berättar Rolf Sandell hemma på Järsö.

Han är ursprungligen från trakterna kring Ekenäs i f.d. Pojo kommun och gav sig av till sjöss 1963, blott sexton år gammal. Trots att Rolf hunnit bo på Åland i 44 år pratar han bra finska, med Åbodialekten bevarad.

– Det stämmer att min dialekt härrör från tiden i Åbo. Jag utbildade mig till styrman på Åbo Navigationsinstitut och seglade som styrman på Siljas fartyg, drar sig Sandell till minnes.

Han har även arbetat på Viking Line, men

merparten av sin yrkeskarriär har Sandell avverkat på lastfartyg.

Sallys torrlastfartyg och Gustaf Eriksons kylfartyg

Rolf Sandell gick överstyrmans- och kaptensklasserna i Mariehamn och tog examen 1973. Han har seglat med flera av GE-rederiets reeferfartyg och med torrlastfartyg, såsom Hamnö, Andersö och Styrsö.

– På Koreabyggda m/s Balderö arbetade jag från det att hon var helt ny. Trafikområdet var jorden runt, worldwide, som man sade på den tiden, berättar Rolf.

Han minns inte hur många länder han besökt, men alla som har seglat med Erikson kommer lätt upp i flera tiotalet länder.

Rolf Sandell har 33 år bakom sig som fartygsbefälhavare. Han har samlat på sig erfarenhet från Sallys torrlastfartyg och Erikson samt från tiden som Trendens långvariga befälhavare. Trenden ingick i den stora fartygsserien som byggdes på Sietas i Hamburg i slutet på 80-talet och början på 90-talet. Statliga stödåtgärder och ett småtonnageavtal förbättrade verksamhetsförutsättningarna för finländska och åländska familjerederier. Nybyggnationerna skapade ett gynnsammare sysselsättningsläge, då många av de stora rederiernas tonnage var på nedåtgående.

Marint material på väggarna i hemmet

Rolfs fru Anna-Lisa Sandell har inget emot

I Rolf Sandells samlingar finns det rederimärken från finländska, åländska och svenska bolag.

På SSB kommer man bäst ihåg Rolf Sandell från hans långa tjänstgöring som befälhavare på m/s Trenden. Trenden ingick i den stora fartygsserien som byggdes på Sietas i Hamburg i slutet på 80-talet och början på 90-talet. Bild: Jarmo Nordback

I samlingen finns Gustaf Erikson-märken också från tiden innan rederiet hade maskindrivna fartyg. Av dessa finns det två olika varianter, men båda har en bild på ett segelfartyg. Den nuvarande beteckningen finns i tre versioner. Övriga rederiers märken finns också i flera varianter.

sin mans samlarhobby, som började på allvar först i slutet av det förra årtiondet. Hon är själv också mycket väl bekant med sjöfarten. – Jag har arbetat på Sally och Alandia Tanker Company, och när det gick i konkurs gick jag över till resebyråbranschen. Där har jag arrangerat många resor åt sjöfarare, både resor till fartygen och semesterresor, berättar Anna-Lisa Sandell.

I egenskap av researrangör känner hon således en ansenlig grupp aktiva sjöfarare till namnet.

I Sandells fina samlingar kan man till exempel se hur beteckningarna för Finska Ångfartygs AB har förändrats genom åren. Många av de namnkunniga fartygen, såsom Ariadne och Aallotar, hade dessutom egna märken. Man identifierar rederiets flaggor och märken på förkortningen F.Å.A., men

den sista tiden användes även formen EFFOA.

Finland-Sydamerika Linjens fartyg hade sitt eget A.L.-märke och en egen flagga. Förutom Finska ångfartygs AB sköttes linjen även av andra rederier, till exempel Bore och Oceanfart.

I samlingen finns Gustaf Erikson-märken också från tiden innan rederiet hade maskindrivna fartyg. Av dessa finns det två olika varianter, men båda har en bild på ett segelfartyg. Den nuvarande beteckningen finns i tre versioner. Övriga rederiers märken finns också i flera varianter.

Många sjöfarare har säkert märken från bolagen som de har seglat med. Men var skaffar man sig andra märken?

–Detta material kommer från Finland, Sverige och Åland. Min samling växer ge-

nom byten och köp, och genom att jag ber rederier och sjöfarare om märken. Sakta men säkert ökar både nätverket och samarbetet, konstaterar Sandell.

Han tycker att samlandet är en både rolig och intressant hobby. Samlingarna är fina och arbetet fortgår.

Rolf Sandells samling med märken från de åländska rederierna finns även på webben: http://www.rederimaerken.se/aaland2.htm.

Text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Rolf Sandell

Från Sandells terrass öppnar sig en fin havsutsikt – här kan man skåda fartyg långt ute på havet.

MEPA ON KOTIUTUNUT OLYMPIATERMINAALIIN

Kesän aikaan suoritettiin melko suuri muutto, kun Linnankadun talo tyhjennettiin. Tavaraa oli paljon, osasta luovuttiin, osa säilytettiin. Materiaalia myös deponoitiin merimuseoihin ja siirrettiin sivutoimistoille.

Olympiaranta 1:ssa toimisto avattiin heinäkuun 14. päivä. Ensimmäinen asiakas oli Vesa Tuomala, joka tuli hakemaan filmejä ja lehtiä m/s Midakseen. Vesalla oli edessään pitkä ja monivaiheinen matka Karibialle, joten oli pohdittava, mitä ottaa mukaan. Monilla muilla, kuten useimmilla tavarantoimittajilla oli vaikeuksia löytää uuteen toimistoon.

MEPAn kirjasto jouduttiin ahtamaan melkoisesti pienempään tilaan, kuin mitä Linnankadulla oli saatavilla. Osa kirjoista on sataman varastossa, samoin kuin kuntosalilaitteet. Väliaikaisen kuntosalin perustaminen on vielä kesken, mutta merenkulkijat voivat käyttää Motivuksen Helsingissä sijaitsevia kuntosaleja vuoden loppuun 3 euron omavastuuhintaan.

MEPAn tilapäistoimistossa on aikaisemmin toiminut muun muassa Tulli. Olympiaterminaalin tilat sijaitsevat TallinkSiljan terminaalissa, Roberts Coffee -kahvilan alakerrassa. Sisään pääsee ulkokautta Kaivopuiston puoleisesta päädystä. Tervetuloa katsomaan, täällä ollaan parisen vuotta!

Jäänmurtajatauluille löytyi paikka pitkän käytävän seinältä. Kiinnitystöissä vikaeeraava asiamies Simo Pesola sekä työharjoittelija Mikael Valkama Solvallan urheiluopistolta.

Videohyllyissä riittää katseltavaa

SSB HAR BLIVIT HEMMASTADD PÅ

OLYMPIATERMINALEN

Under sommaren genomfördes den rätt omfattande flyttningen, då huset på Slottsgatan tömdes. Det fanns mycket saker, en del måste man avstå ifrån, en del bevarades. Material deponerades också på sjöfartsmuseer och flyttades till filialkontoren.

Byrån på Olympiastranden 1 öppnades den 14 juli. Den första besökaren var Vesa Tuomala, som kom för att avhämta filmer och tidningar till m/s Midas. Vesa hade framför sig en lång och skiftesrik resa till Karibien, det gällde att noga överväga vad man bär med sig. Många andra, liksom flera varuleverantörer hade svårigheter att hitta till den nya byrån.

SSB:s bibliotek måste trängas

in i ett rätt litet utrymme, jämfört med vad man haft på Slottsgatan. En del av böckerna är placerade i hamnens lagerbyggnad, liksom gymutrustningen. Arbetet med att få till stånd ett temporärt gym är ännu på hälft, men till slutet av året kan sjöfararna använda Motivus gym i Helsingfors för en självkostnadsavgift på 3 euro.

I SSB:s temporära byrå har tidigare bland annat Tullverket fungerat. Utrymmena på Olympiaterminalen ligger i TallinkSiljas terminal, under Roberts Coffee. Man kommer in från gaveln mot Brunnsparken. Välkommen på besök, vi är nog här ett par år!

Bara en liten del av biblioteket kunde ställas fram

MERIMIEHIÄ RADALLA JA SAUNOMASSA

M/s Ailan porukka sai hyvää vaihtelua telakointiajan arkeen. Edellisellä kerralla karting-autoilla sompailtiin Helsingissä, nyt kaasuteltiin Turussa.

M/S Ailan laivaväki kävi rentoutumassa Turku Kartingissa. Vauhdikkaan tapahtuman jälkeen MEPA tarjosi porukalle saunanillan Maskun Saunaparonissa, jossa heille oli varattu holvisauna. Laiva on Naantalin telakalla asennuttamassa pakokaasupesuria ja päällikkö Jani Korpelaisen mielestä ilta katkasi kivasti harmaan telakka-arjen. Ikävä kyllä Jani itse ei päässyt mukaan, kun oli telonut kylkensä jalkapallo- ottelussa muutama päivä aikaisemmin.

Ensimmäisessä osiossa radalla painelivat nopeimmin Teemu, Petri ja Joel. Illan toisen session vauhdikkaimmat olivat Teemu, Joel ja Timo. Myös nopein kierrosaika 21,79 merkittiin Teemun nimiin. Erot eivät olleet suuria – toisella osiolla kaikki saivat parannettua aikaansa.

Korjaustelakalla olevien alusten miehistöt kävivät aikaisemmin Ruissalon Mepalassa saunomassa ja uimassa. Koska Mepala myytiin, niin Turun MEPA pyrkii jatkossakin järjestämään telakkalaivoille saunaillan Saunaparonissa. Tilat testattiin ja hyviksi havaittiin jo huhtikuussa, kun MEPAn lätkäturnauksen jälkipelit ja -höyryt hoidettiin Saunaparonissa.

teksti ja kuvat: Juha Toivanen

SJÖMÄN PÅ BANAN OCH I BASTUN

Personalen på m/s Aila fick sig lite omväxling i vardagen under dockningstiden. Förra gången rattade man gokart-bilar i Helsingfors, nu gasade man i Åbo.

M/s Ailas besättning besökte Turku Karting för att varva ner. Efter den fartfyllda aktiviteten bjöd SSB gänget på en bastukväll hos Saunaparoni i Masku, där man bokat valvbastun åt dem. Fartyget ligger på Nådendals varv för att få en katalysator installerad och befälhavare Jani Korpelainen tyckte att kvällen var ett välkommet avbrott i den gråa vardagen på varvet. Tråkigt nog kunde Jani själv inte följa med eftersom han hade skadat sig under en fotbollsmatch några dagar tidigare.

Under första omgången var det Teemu, Petri och Joel som gasade runt banan fortast. De snabbaste under kvällens andra session var Teemu, Joel och Timo. Teemu hade dessutom den snabbaste varvtiden på 21,79. Men det var små marginaler – under andra omgången förbättrade alla sina tider.

Tidigare bastade och badade besättningarna från fartygen på reparationsvarvet vid Mepala på Runsala. Nu när Mepala är sålt vill SSB Åbo även fortsättningsvis ordna bastukvällar för varvsfartygen på Saunaparoni. Lokalerna testades och godkändes redan i april, när eftersnacket efter SSB:s hockeyturnering skedde på Saunaparoni.

text och bilder: Juha Toivanen

Kuljettajakokous (briefing) ennen radalle menoa

Ailas personal och bastubaronen själv, Pasi Niittymäki, redo för valvbastuns ångor.

FINNHANSAN VÄKI VAUHDISSA

KARTING-RADALLA

Laiva jäi yöksi Vuosaaren satamaan ja miehistöllä oli tilaisuus viettää vapaa-aikaa sataman ulkopuolella. Läheisellä Myllypuron sisäradalla vedettiin kunnon kisat harjoituksineen ja aika-ajoineen syyskuun alussa.

Vuosaaren satamasta on kymmenen minuutin ajomatka Helsingin Formula Centeriin, jonne kokoontui 12 kilpailijaa Finnhansalta sekä kaksi vierailevaa tähteä Finnsea -alukselta, joka myös jäi satamaan yöksi. Ryhmä saatiin MEPAn ja porukan omilla autoilla paikalle hyvissä ajoin, joten saatiin rauhassa sovitella ajohaalareita ja kypäriä.

Kuljettajakokouksen ja infon jälkeen kahteen seitsemän kuskin ryhmään jaettu porukka ajoi vapaat harjoitukset. Kierrosajat paranivat kaikilla, kun rata tuli tutuksi. Vuoron perään ajettiin myös aika-ajot, joiden perusteella jaettiin lähtöruudut A- ja B-finaaleihin.

Kaasu pohjassa kurveihin

Ensimmäisenä ajettiin B-finaali seitsemän kuskin voimin. Paalulla oli Jyrki Repo m/s Finnsealta. Useimmat pystyivät jo 30 sekunnin maagisen kierrosajan alitukseen. Keskivaiheilta startannut Jyrki Toivonen paranteli asemiaan kymmenminuuttisen kisan kestäessä ja voitti lopulta koko lähdön.

– Aikoinani ajoin jokamiesluokassa kisoja, jossa varmaan kehittyi kilpailusilmää. Hyvä lähtö, tarkat ajolinjat ja tilanteiden hyödyntäminen pohjustivat voiton, Jyrki korosti.

Hänen voittonsa oli lopulta melko selvä, muut jäivät sekuntitolkulla. Naisten sarjan voitti Sissi. Hän ajoi kisassa hienosti, vaikka harjoitussessiossa osuikin kaiteisiin

A-finaaliin paalupaikalta startannut Julius Jännäri otti hyvän lähdön ja alkoi heti kasvattaa eroa muihin. Kisa oli tiukkaa, kaiteet taipuivat ja autot kiilasivat kylki kyljessä kurveihin. Jarruja ei juurikaan käytetty. Julius sai rauhassa kaasutella kisan voittoon. Rauhassa muilta kilpailijoilta – kyyti oli kovaa; illan nopein kierros jäi Juliuksen nimiin.

Takana käytiin kova kisa pienine kolareineen ja reunakaiteisiin törmäämisineen. Kaikki seitsemän kuskia selvisivät sentään maaliin asti. Henrik Sunell oli lopulta kakkonen ja toiseksi viimeisestä ruudusta hienon nousun tehnyt Kenneth Österlund kolmonen. Ronny Nedermo m/s Finnsealta oli neljäs. Palkintopallilla ruiskuteltiin kuohujuomat ja otettiin yhteiskuvat.

Kisan jälkeen palattiin m/s Finnhansalle saunomaan.

– Mukava tapahtuma. Laiva menee myyntiin ja merenkulkijat sijoittuvat kuka minnekin – saatiin vielä viettää yhdessä vähän vapaaaikaa, tiivisti Timo Nummi porukan tunnelmia.

Perjantain vapaailta meni vauhdikkaissa merkeissä. M/s Finnhansa lähti aamulla kohti Rostockia.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

FINNHANSAS PERSONAL I FARTEN PÅ GOKARTBANAN

När fartyget stannade i Nordsjö hamn över natten gavs besättningen tillfälle att tillbringa sin ledighet utanför hamnområdet en dag i början av september. På den närliggande inomhusbanan i Kvarnbäcken höll man en riktig tävling med träning och tidskörning.

Från Nordsjö hamn är det tio minuters bilväg till Helsingfors Formula Center. Där samlades tolv tävlande från Finnhansa samt två gästande stjärnor från fartyget Finnsea, som också blev kvar i hamnen över natten. Med SSB:s och sina egna bilar var gruppen på plats i god tid, och hann prova overaller och hjälmar i lugn och ro.

Efter förarmötet och informationen delades deltagarna in i två grupper om sju förare vardera och började träningsköra. Alla förbättrade sina varvtider när de lärde känna banan. En och en körde man också tidskörning, och dessa tider låg till grund för tilldelningen av startrutorna i A- och B-finalerna.

Gasen i botten i kurvorna

Först kördes B-finalen med sju förare. Jyrki Repo från m/s Finnsea startade från pole position. De flesta lyckades ta sig under den magiska varvtiden på 30 sekunder. Jyrki Toivonen, som startat från mitten, förbättrade sin position under det tio minuter långa racet och var först över mållinjen.

– Jag körde folkrace en gång i tiden, och då utvecklade jag förmodligen mitt öga för racing. Jag vann tack vare en bra start, snäva linjer och för att jag utnyttjade situationerna som uppstod, poängterade Jyrki.

Han vann till sist en solklar seger, med konkurrenterna flera sekunder bakom sig. Julius Jännäri, som startade från pole position i A-finalen, fick en bra start och skapade genast en lucka till de andra. Loppet var tufft, sargen fick sig törnar och bilarna pressade sig genom kurvorna sida vid sida. Bromsarna användes knappt alls. Julius fick i lugn och ro gasa i mål som segrare. Det vill säga i lugn och ro från övriga tävlande –farten var hög och Julius satte kvällens snabbaste varvtid.

Bakom honom pågick en hård kamp med små kollisioner och törnar med sargerna. Alla sju förare klarade sig dock in i mål. Henrik Sunell slutade som tvåa och Kenneth Österlund, som startat från näst sista rutan, gjorde en fin upphämtning och slutade trea. Ronny Nedermo från m/s Finnsea blev fyra. På prispallen sprutade man mousserande och tog en gruppbild.

Efter tävlingen åkte gruppen tillbaka till m/s Finnhansa för att basta.

-– Det var en rolig aktivitet. Fartyget ska säljas och sjöfararna hamnar lite varstans –nu hann vi tillbringa ledig tid tillsammans en sista gång, sammanfattade Timo Nummi gruppens känslor.

Den lediga fredagskvällen gick i fartens tecken. På morgonen gav sig M/s Finnhansa av mot Rostock.

text och bilder: Pekka Karppanen

Tapaaminen Heinäveden reitillä:

M EPA OLI TUTTU

SISÄVESIKIPPARILLEKIN

- Suositan, että kuukausien autopilottiseilausten jälkeen tullaan piipahtamaan sisävesille. Täällä on nähtävää ja koettavaa. Syviltä vesiltä on aina tullut päällikköä ja chiiffiä heittämään keikkaa Saimaan maisemiin. Tosin tilanne on muuttunut nykyisen työtilanteen takia. Ei oikein ole varaa sanoa, että heitänpä tässä pienen sisävesikeikan.

Näin jutteli kesällä Savonlinnan ja Kuopion välistä turistireittiä seilaavan m/s Puijon brygällä päällikkö, 37-vuotias Kari Vänttinen Savonlinnasta.

Mepan muinaisina alkuaikoina eli vuonna 1976 tein merikapteeni Gerd Hornin kutsumana jutun Vapaavahtiin: ”Katamaraanilla Saimaan kanavalla riippakoivun alla”. Gerd oli tullut m/t Finnystä Lappeenrannan ja Viipurin välistä turistireittiä seilanneen m/s Saimaan Helmen kippariksi. Chiiffi Seppo Järveläinen oli loikannut siihen m/s Finnbuiderista ja tunkki Jorma Okkola m/t Mistralista.

Menneenä kesänä päätin täydentää yleissivistykseen kuuluvaa sisävesimatkailun tietämystäni matkustamalla Heinäveden reitin vastavirtaan. Myötävirtaan olin sen jo tehnyt. Mieleeni juolahti, että ehkäpä m/s Puijossa tapaan jonkun syvien vesien kotimaanloikkarin. No en aivan, mutta melkein.

Kari Vänttinen tiesi heti kiitellä MePan kirjasto- ja videopalveluja. Ne olivat tulleet tutuksi harjoittelussa m/s Carissassa, koululaiva Katarinassa ja m/s Finnladyssa; Kari oli näet aloittanut perämiesluokan Kotkassa vuonna 2011. Tänä syksynä on suoritettava vielä viisi kurssia, sitten on haettava praktiikat täyteen.

Mutta ennen Kotkan koulua Kari oli ehtinyt moneksi, eikä voida sivuuttaa hänen taustaansakaan. Ensinnäkin hän on sisävesikippari jo neljännessä polvessa: sekä isoisä että isoisän isä olivat edenneet Saimaan hinaajissa kannelta kippariksi. Karin isä työskentelee tällä haavaa Parkkonimisen työntöproomun päällikkönä. Jo 9-vuotiaana Kari sai oman perämoottorillisen veneen. Verenperintö ja ympäristötekijät sanelivat tulevaisuuden. Vuonna 1997 Kari tuli suoraan armeijasta Puijoon kansimies/ koneoppilaaksi. Vuonna 1998 hän meni Kotkaan kuljettaja/koneenhoitajakurssille ja opiskeli ohessa tradenomiaa. Vuonna 2003 plakkarissa oli laivurin paperit. Vuonna 2005 hän työskenteli Terramare-yhtiölle Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa, mutta vaikka se oli myös merenkulkua, ei sitä hyväksytä praktiikaksi. Joka kesä hän on ottanut pestin m/s Puijoon ja heittänyt keikkaa myös m/s Ukossa ja m/s Salmettaressa.

Päivän reissu Savonlinnasta Kuopioon kestää 10,5 tuntia. 175 kilometriä pitkällä Heinäveden reitillä on neljä sulkukanavaa Karvio, Kerma, Vihovuonne ja Pilppa sekä kolme avokanavaa Kortekannas, Vääräkoski ja Oravi. Paitsi kanavabongareiden toivekohde reitti on myös laivaharrastajien Eldorado: yhden päivän aikana kamerani muistikorttiin tallentuivat Puijon lisäksi seuraavat valkokyljet, museolaivat ja hinaajat: Punkaharju, Heinävesi, Savonlinnan, Paul Wahl, Turso, Rapid, Salama, Mikko, Johannes, Hans Nilsen, Hemppa, Karjalankoski, Panu ja Leppävirta. Eli vaihtelua on varmasti enemmän kuin samassa ajassa keskellä Atlanttia. Työtovereina Karilla oli vain kokki ja kaksi kansimies/tarjoilijaa. Heistä Kaisa Makkonen aloitti syksyllä merenkulun perustutkinto-opinnot Kotkassa. Suomen pisimmän sisävesireitin kauneus ja luonnon monimuotoisuus ovat vertaansa vailla. Ja vaikka laivaan ei pestiä saisikaan, niin menkää hyvät suolaisten vesien miehet ja naiset tutustumaan sisävesikollegoiden ainutlaatuiseen työmiljööseen! Lisätietoja: www.mspuijo.fi

Teksti: Sakari Karttunen

Kuvat: Sakari Karttunen

Nykyinen risteilyalus Puijo oli alun perin tasan 100 vuotta sitten Maaningalla valmistunut höyrylotja Heino, joka oli kunnostettu vuonna 1908 Muuruvedellä uponneesta Sorsa-nimisestä hinaaja/ rahtialuksesta. Heinon asteittainen muuttaminen moottorimatkustajalaivaksi alkoi 1970-luvun alussa Laitaatsillassa Savonlinnassa. Vuonna 1993 laiva sai nimen Puijo ja on siitä lähtien jatkanut risteilyjään Suomen pisimmällä, 175 kilometriä pitkällä Heinäveden reitillä. Korsteenin S tarkoittaa Saimaan Laivamatkat Oy:tä, jonka savonlinnalainen liikemies Jorma Vänttinen synnytti uudelleen vuonna 2007.

Det nuvarande kryssningsfartyget Puijo var tidigare, för precis 100 år sedan, ångpråmen Heino som färdigställdes i Maaninka. Heino hade i sin tur renoverats av bogseraren/ lastfartyget Sorsa, som sjönk i Muuruvesi 1908. Heinos stegvisa förvandling till ett motordrivet passagerarfartyg inleddes i början på 1970-talet på Laitaatsilta varv i Nyslott. År 1993 fick fartyget namnet Purjo och har sedan dess fortsatt med sina kryssningar på Heinävesistråten, som med sina 175 kilometer är Finlands längsta rutt. Bokstaven S på skorstenen står för Saimaan Laivamatkat Oy, som affärsmannen Jorma Vänttinen från Nyslott väckte till liv igen 2007.

Ett möte längs Heinävesistråten: ÄVEN INSJÖSKEPPAREN KÄNDE

TILL SSB

– Jag rekommenderar en avstickare till insjöarna efter månader av segling på autopilot. Här finns det saker att se och uppleva. Det har alltid kommit befälhavare och chiefer från djupare vatten för att jobba i Saimens landskap. Nu är det dock annorlunda på grund av den rådande arbetssituationen. Man har inte riktigt råd att säga att man ska ta sig ett litet insjöuppdrag.

Så här resonerade 37-årige Kari Vänttinen från Nyslott i somras på m/s Puijos brygga. Han är befälhavare på fartyget som åker turistrutten mellan Nyslott och Kuopio.

År 1976, när SSB ännu låg i sin linda, skrev jag på sjökapten Gerd Horns önskan en artikel till Frivakt: ”Med katamaran under hängbjörkarna på Saimakanal”. Gerd hade kommit från m/t Finny för att ta över som skeppare på m/s Saimaan Helmi, som seglade turistrutten mellan Villmanstrand och Viborg. Chiefen Seppo Järveläinen hade gått över dit från m/s Finnbuider och fick med sig Jorma Okkola från m/t Mistral.

I somras bestämde jag mig för lära mig mera om insjöturismen, vilket torde tillhöra allmänbildningen. Detta gjorde jag genom att resa Heinävesistråten motströms. Medströms hade jag redan åkt den. Det slog mig att jag på m/s Puijo kanske skulle träffa någon som övergett de djupa vattnen till förmån för hemlandet. Så blev det inte riktigt, men närapå.

Kari Vänttinen var snabb med att tacka för SSB:s biblioteks- och filmtjänster. Han hade nyttjat dem under sin praktik på m/s Carissa, skolfartyget Katarina och m/s Finnlady; 2011 började Kari nämligen på styrmansutbildningen i Kotka. Denna höst ska han läsa ytterligare fem kurser, och sedan måste han fullgöra sin praktik.

Men Kari har hunnit med mycket före skolan i Kotka, och hans bakgrund ska inte förringas. För det första är han fjärde generationens insjöskeppare: både farfar och farfars far gick från däcksarbete till skeppare på Saimens bogserare. Därtill arbetar Karis far för närvarande som befälhavare på en skjutpråm med namnet Parkko. Redan som nioåring fick Kari en egen utombordare. Med andra ord dikterade arvet och miljön hans framtid. År 1997 kom Kari direkt från det militära och

blev däcksman/maskinlärling på Puijo. Året därpå gick han en förar- och maskinistkurs i Kotka och utbildade sig till tradenom vid sidan av. År 2003 hade han skepparpapperen i handen. År 2005 arbetade han för bolaget Terramare i Finland, Sverige och Norge, men även om arbetet också innebar sjöfart godkänns det inte som praktik. Varje sommar har han tagit hyra på m/s Puijo och även jobbat på m/s Ukko och m/s Salmetar.

Dagsturen från Nyslott till Kuopio tar 10,5 timmar. På den 175 kilometer långa Heinävesistråten finns det fyra slusskanaler – Karvio, Kerma, Vihovuonne och Pilppa – och tre öppna kanaler – Kortekannas, Vääräkoski och Oravi. Rutten är inte bara kanalspanarnas drömresa utan även ett eldorado för fartygsentusiaster; förutom Puijo sparades följande gamla ångbåtar, museifartyg och bogserare på min kameras minneskort under en dag: Punkaharju, Heinävesi, Savonlinnan, Paul Wahl, Turso, Rapid, Salama, Mikko, Johannes, Hans Nilsen, Hemppa, Karjalankoski, Panu och Leppävirta. Variationen är troligtvis större än under samma tidsrymd mitt ute på Atlanten. Karis arbetskamrater bestod endast av en kock och två däcksmän/servitörer. En av dem, Kaisa Makkonen, började studera till en grundexamen i sjöfart i Kotka nu till hösten.

Skönheten och den varierande naturen på Finlands längsta insjörutt saknar motstycke. Och även om ni de salta vattnens män och kvinnor inte skulle få anställning – besök åtminstone era insjökollegors unika arbetsmiljö! Mer information: www.mspuijo.fi

Text: Sakari Karttunen

Bilder: Sakari Karttunen

m/s Puijon päällikkö Kari Vänttinen, sisävesikippari jo neljännessä sukupolvessa.

m/s Puijos befälhavare Kari Vänttinen, fjärde generationens insjöskeppare.

Päällikkö on m/s Puijon monitoimimies, joka tarpeen tullen loikkaa kaijalle ja osallistuu töijaukseen.

Befälhavaren är alltiallo på m/s Puijo, vid behov hoppar han i land och hjälper till med förtöjningen.

M/S MARJATTA TEIJON

TELAKALLA

Kulunut kesä on ollut Langh Shipin maa- ja merihenkilöstölle kiireistä aikaa – pitää valmistautua rikkidirektiivin voimaan tuloon. Liikennöinnin lomassa alukset on telakoitu ja niihin asennetaan varustamon itse kehittämät rikkipesurit. Suljetun kierron pesuri on ollut varustamon m/s Laurassa jo vuoden.

Järjestelmä on toiminut hyvin, ja sai luokituslaitoksen lopullisen hyväksynnän heinäkuussa. Langh Ship Oy:n laivoja on telakoitu Turun korjaustelakalla Naantalissa sekä Western Shipyardin telakalla Teijossa. Torniosta terästä Hollantiin kuljettava m/s Marjatta vietti Teijossa pari viikkoa syyskuun alussa.

– Tämä on hyvä telakka toiminnaltaan ja sijainniltaan. Varustamo on suhteellisen lähellä, samoin pesupalvelu Hans Langh, jota tarvitaan täällä monissa töissä, päällikkö Kai Kantonen kehui.

Pesupalvelun miehet spuulasivat ankkuriketjua ja tekivät muita puhdistustöitä. Kantonen harmittelee, ettei Vapaavahti tullut edellisenä päivänä – olisi saatu hienot kuvat, kun ”tuubi” eli savukaasupesurin torni nostettiin avatun korsteenin kautta sisään.

Kantosella tulee pian täyteen 30 vuotta merimiesuraa, josta toistakymmentä vuotta on kulunut Langh Shipin palveluksessa. Raumalaismies kävi koulut kotikaupungis-

saan ja seilasi ennen nykyistä työnantajaa muun muassa Finnlinesillä ja P&O Cruisella. Päällikkö joutuu välillä jatkamaan töitään ja kehottaa toimittajaa menemään kahville.

Telakkaruokailua

kahdessa kattauksessa

Päivähuoneen seinillä on merimiestaiteilija Risto Honkaharjun maalauksia. Messissä ja byssassa tekivät töitä kokkistuertti Arto Tolsa ja talousapulainen, opiskelija Senna Mikkola, joka oli tullut avuksi Kotkan EKAMI -oppilaitoksesta.

– Telakalla käy paljon ylimääräistä väkeä syömässä ja kahvilla. Ruokaakin tarjotaan kahdessa kattauksessa. Tämän vuoksi pyysimme Sennan auttamaan, Arto Tolsa kertoi. Hän on itse ”lainassa” m/s Lauralta, kun Marjatassa ei tällä hetkellä ole toista vakituista kokkistuerttia.

Kokkistuertti Arto Tolsa oli jo viime vuonna Teijon telakalla, kun m/s Lauraan asennettiin pakokaasupesuri

Kotkalainen Tolsa on nyt tekemässä toista merimiesuraansa – välillä kului 22 vuotta maahommissa. Ensimmäinen laiva vuonna 1981 oli Gustaf Eriksonin Visko Reefer. GE:n ja Degershipin kautta tie vei maihin muurariksi, kunnes allergia ajoi miehen takaisin merille.

– Kävin kuusi vuotta sitten Basic Training -kurssin, sain pätevyyskirjan voimaan ja tulin Langhille töihin, Arto kertoi.

Mies käy välillä byssan puolella – lounaaksi on tulossa kanaviillokkia. Tekeillä on myös saaristolaisleipää ja sacherkakkua. Ruokailijoita on päivittäin 30-40 henkilöä.

Tekemistä piisaa kannella ja koneessa

Kansimiehistö ei kiireiltään ehdi paljon jutustella. Vaikka suuri osa töistä teetetään alihankkijoilla, riittää omalla porukallakin

työtä. Yliperämies Matti Santaholma kerkesi sentään kahville perämies Madis Hietin kanssa.

– Yhden puolimatruusin työpanos menee yövahtina olemiseen, Madis Hiet selvitti. Osa alihankkijoistakin tekee yötöitä.

Hän on käynyt merikoulut Virossa, jossa opiskelu merikapteeniksi poikkeaa jonkin verran Suomen vastaavasta. Madis ehti seilata jonkin verran Viron lipun alla ennen tuloaan Langh Shipille, jossa on työskennellyt myös Laurassa, Ailassa ja Hjördiksessä.

Yliperämies Santaholmalla on jo yli yhdeksän vuotta seilausta varustamossa, jossa aloitti m/s Sofialla. Kalajoelta kotoisin oleva mies kävi koulut Kotkassa ja asuu nyt Oulussa.

– Asuinpaikan sijainti on hyvä, kun vaihdamme miehistöä Torniossa. Työjaksot sovitaan yleensä vaihtokaverin kanssa, ja ne ovat neljästä kuuteen viikkoon. Matti Santaholma kertoi.

Perämies Madis Hiet joka on seilannut myös Laurassa, Ailassa ja Hjördiksessä. Marjatan kansimiehet käyttivät takana olevaa vuokranosturia.

Hän kehuu Langh Shipin kehittämää järjestelmää, jossa teräsrullat lastataan kehtokasetteihin ja kehtovälikansille.

– Lastia tulee kesäkeleillä noin 5.700 tonnia. Välikansilastauksen ansiosta painopiste on ylempänä, mikä vähentää keinumista. Lastivahingot saadaan minimoitua ja miehistön viihtyvyys paranee, Santaholma selvitti.

M/s Marjatta kuljettaa sisaralustensa Hjördiksen ja Lauran kanssa terästä Terneuzeniin ja välillä myös Helsingborgiin, jonne jätetään kontteja. Paluumatkoilla on usein raaka-aineeksi menevää romua Rotterdamista. Torniossa menee lastatessa 2-3 päivää.

– Hollannin päässä tehdään töitä yötä päivää, joten sieltä selvitään ulos nopeammin. Paluulastia saattaa tulla myös Dordrechtista, yliperämies Santaholma sanoi.

Aluksella on normaalisti yhdeksän hengen miehistö. Usein on mukana harjoittelijoita tai Langh Shipin kiertävä korjausmies tai

sähkömies. Nyt olivat töissä korjausmies Juha Perkonoja ja sähkömies Tuomas Sillanpää. He työskentelevät vakituisen henkilökunnan apuna varustamon laivoissa, joskus samaankin aikaan ja ovat luonnollisesti mukana telakoinneissa.

Kalustoa ja laitteistoja päivitetään

M/s Marjatan komentosillalla on monta työmaata käynnissä. Asentajilla on kädet täynnä töitä.

– Pesuriasennuksen ohella on meneillään normaali iso telakointi. Luokituksia ja asennuksia riittää ympäri laivaa, kertoi päällikkö Kantonen saatuaan kiireisimmät puhelut ja sähköpostit hoidettua.

Hän on myös tyytyväinen telakan toimintaan. Työt sujuvat sovitusti ja ammattitaidolla. Tutut alihankkijat ovat lähellä.

Marjatan tietokoneita ja ATK -verkkoa uusitaan, vanhat XP -käyttöjärjestelmällä olevat koneet korvataan uusilla. Samalla parannetaan internet -yhteyksiä ja laivalle asennetaan 4G-verkon erikoisantenni.

– On hienoa, että varustamo panostaa tähän, jo vähän ikääntyneenpään kalustoonkin. Nämähän ovat rungoiltaan ja perustekniikoiltaan vahvoja ja hyviä laivoja, Kantonen kehuu.

Laivoihin on vuosien saatossa satsattu ja niistä on pidetty hyvää huolta. Teräsrullien kuljetukseen tämä vuonna 1996 rakennettu jäävahvistettu kolmen laivan sarja kehtolastausjärjestelmineen sopii erinomaisesti.

Neljän telakoinnin kesä

Langh Ship Oy:n vanhempi tekninen neuvonantaja Reino Verosaari on ollut kiireinen – eläkepäivien vietto on jäänyt vähemmälle.

Tekninen tarkastaja Anders Söderblom ja Verosaari ovat olleet mukana kaikkien alusten telakoinneissa.

– Aila ja Linda telakoitiin Naantalissa ja Hjördis oli täällä Teijossa ennen Marjattaa, Reino Verosaari kertoi.

Pakokaasupesurin suurimmat osat asennetaan aluksen ollessa telakalla. Työ viimeistellään normaalin liikenteen aikana, jolloin telakoiden asentajat tekevät tarvittavat putki- ja sähkötyöt. Viime vuonna m/s Lauraan asennettiin osa komponenteista kannella olevaan konttiin. Muihin aluksiin kaikki osat mahdutetaan konehuoneeseen ja korsteenin sisään.

– Periaatteessa systeemi on kokoelma olemassa olevasta tekniikasta, Verosaari toteaa vaatimattomasti hienosta innovaatiosta, jonka kehittämisessä hän on ollut mukana.

Langh Shipin järjestelmä käyttää pakokaasun puhdistuksessa lipeää ja puhdistaa

Päällikkö Kai Kantonen seuraa, kun Oskari ja Mikko AT-Marinelta valmistelevat 4G -verkon antennin asennusta

Aila ja Linda telakoitiin Naantalissa ja Hjördis oli täällä Teijossa ennen Marjattaa, Langh Ship Oy:n vanhempi tekninen neuvonantaja Reino Verosaari kertoi

prosessissa käytetyn veden niin että se voidaan johtaa mereen. Jäljelle jäävä jäte on tiivistetty niin kuivaan muotoon, ettei sen kuljettaminen jätteenkäsittelylaitokselle aiheuta ongelmia.

Varustamon toimitusjohtajalla, Hans Langhilla on pesupalveluyrityksensä myötä vankka kokemus vesien puhdistuksesta, mikä auttoi yritystä kehittämään omaa polttoainepesuria. Pesurin valmistusta ja myyntiä hoitaa taannoin perustettu Langh Ship Oy:n ja Deltamarinin yhteisyritys, DeltaLangh Oy Ab. Yritys on jo myynyt useita polttoainepesureita Pohjois-Euroopassa liikennöiville aluksille.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

M/S MARJATTA PÅ

TYKÖ VARV

Den gångna sommaren har det varit bråda tider för Langh Ships personal i land och till sjöss –man förbereder sig för att svaveldirektivet träder i kraft. Mellan rutterna har fartygen dockats för installation av svavelrenare, som rederiet själv har utvecklat. Avgasrenaren med sluten cirkulation har redan använts i ett år på rederiets m/s Laura.

Systemet har fungerat utmärkt och fick klassningssällskapets slutgiltiga godkännande i juli. Langh Ship Oy:s fartyg har dockats på Åbo reparationsvarv i Nådendal samt på Western Shipyards varv i Tykö. M/s Marjatta, som transporterar stål från Torneå till Holland, tillbringade ett par veckor i Tykö i början av september.

– Det här är ett bra varv sett till både verksamheten och läget. Rederiet ligger relativt nära liksom Industri- och fartygssanering Hans Langh, som vi behöver använda oss av till många av jobben här, förklarar befälhavare Kai Kantonen.

Personalen från fartygssaneringen spolar ankarkedjor och utför andra rengöringsuppgifter. Kantonen påpekar att det var synd att Frivakt inte kom dagen innan – vi hade fått fina bilder när ”tuben”, alltså avgasrenarens

torn, lyftes in genom den öppna skorstenen. Kantonen har snart arbetat som sjöman i 30 år, varav drygt tio år hos Langh Ship. Han kommer från Raumo och utbildade sig i hemstaden. Innan Kantonen kom till sin nuvarande arbetsgivare seglade han med bland andra Finnlines och P&O Cruise. Emellanåt måste befälhavaren fortsätta jobba och uppmanar redaktören att ta en kopp kaffe.

Mat på varvet i två omgångar

På väggarna i dagrummet hänger det målningar av sjömanskonstnären Risto Honkaharju. I mässen och byssan jobbar kocksteward Arto Tolsa och som ekonomibiträde studenten Senna Mikkola, som har kommit

från Södra Kymmenedalens yrkesinstitut i Kotka för att hjälpa till.

– Här på varvet är det många utöver besättningen som kommer och äter och dricker kaffe. Maten måste serveras i två omgångar och därför bad vi Senna att komma och hjälpa till, förklarar Arto Tolsa.

Han är själv ”till låns” från m/s Laura, eftersom Marjatta inte har någon ordinarie kocksteward i nuläget.

Kotkabon Tolsa är nu inne på sin andra sjömanskarriär – mellan perioderna till sjöss hann han arbeta 22 år i land. Hans första fartyg år 1981 var Gustaf Eriksons Visko Reefer. Vägen gick via GE och Degership till ett murararbete i land, tills allergin tvingade ut honom på havet igen.

– För sex år sedan gick jag en Basic Training-kurs, fick mitt behörighetsbrev och bör-

”Tuben” - avgasrenarens torn, lyftes in genom den öppna skorstenen.

jade jobba för Langh, berättar Arto. Då och då tittar han i in byssan – det blir kyckling till lunch. Skärgårdslimpa och sachertårta är också på gång. Varje dag har de 30–40 matgäster.

Jobb så det förslår på däck och i maskinrummet

Däcksbesättningen har fullt upp och hinner inte prata mycket. Även om det mesta arbetet utförs av underleverantörer har den egna personalen jobb så att det räcker och blir över. Överstyrman Matti Santaholma hinner dock ta sig en kopp kaffe med styrman Madis Hiet

– En halvmatrostjänst går åt till nattvakten, förklarar Madis Hiet. Även vissa av underleverantörerna arbetar på nätterna.

Han har gått i navigationsskola i Estland, där studierna till sjökapten skiljer sig något från motsvarande studier i Finland. Madis hann segla en del under estnisk flagg innan han kom till Langh Ship, där han dessutom har arbetat på Laura, Aila och Hjördis. Överstyrman Santaholma har seglat i över nio år med rederiet, där han började på m/s

Sofia. Han är hemmahörande i Kalajoki, utbildade sig i Kotka och bor numera i Uleåborg.

– Det är bra att bo där, eftersom vi byter besättning i Torneå. Oftast kommer vi överens med avlösaren om arbetsperioderna, som är mellan fyra och sex veckor långa, säger Santaholma.

Han berömmer Langh Ships system där stålrullarna lastas på vaggkassetter och vaggmellandäck.

– Under sommarförhållanden uppgår lasten till cirka 5 700 ton. Lastning på mellandäcken ger en högre tyngdpunkt, vilket gör att fartyget kränger mindre. Detta minimerar lastskadorna och det blir trivsammare för besättningen, förklarar Santaholma.

Tillsammans med systerfartygen Hjördis och Laura transporterar m/s Marjatta stål till Terneuzen och ibland även till Helsingborg, där man lämnar containrar. På tillbakavägen har de ofta med sig skrot från Rotterdam som ska användas som råmaterial. I Torneå tar lastningen 2–3 dagar.

– I Holland arbetar vid dygnet runt och kommer därför ut därifrån snabbare. Det kan också hända att vi tar returlast från Dordrecht, säger överstyrman Santaholma.

Fartyget har normalt en besättning på nio personer. Med på resan finns dessutom ofta praktikanter eller en ambulerande reparatör eller elektriker från Langh Ship. Nu arbetar reparatören Juha Perkonoja och elektrikern Tuomas Sillanpää. De hjälper den ordinarie personalen på rederiets fartyg, ibland samtidigt, och är naturligtvis med vid dockningarna.

Materiel och utrustning uppdateras

På m/s Marjattas kommandobrygga pågår många arbeten. Montörerna har händerna fulla.

– Förutom installationen av renare utförs en normal, stor dockning. Klassningar och installationer pågår runtom på fartyget, berättar befälhavare Kantonen efter att ha klarat av de mest akuta samtalen och mejlen.

Han är nöjd med verksamheten på varvet. Arbeten löper på enligt överenskommelse och utförs professionellt. Kända underleverantörer finns i närheten.

Marjattas datorer och nätverk uppdateras; de gamla datorerna med operativsystemet

Langh Ship Oy:s äldre tekniska rådgivare Reino Verosaari och fartygens ambulerande reparatör Juha Perkonoja.

Matti Santaholma i ett utrymme som är bekant för en överstyrman - lastkontrollrummet. Han sade sig rentav hinna motionera till sjöss.

XP ersätts med nya. Samtidigt förbättras internetförbindelsen och fartyget får en specialantenn för 4G-nätet.

– Det är bra att rederiet satsar även på dessa redan lite föråldrade materiel. Det är ju fartyg med bra och stabila skrov och grundläggande teknik, lovordar Kantonen.

Man har satsat på fartygen och tagit väl hand om dem under årens lopp. Denna serie, byggd 1996, med tre isförstärkta fartyg med vagglastsystem passar utmärkt för transport av stålrullar.

En sommar med fyra dockningar

Langh Ship Oy:s äldre tekniska rådgivare Reino Verosaari har haft det hektiskt – det har inte blivit så mycket till pensionärsliv. Teknisk inspektör Anders Söderblom och Verosaari har varit med vid dockningen av alla fartyg.

– Aila och Linda dockades i Nådendal och Hjördis var här i Tykö före Marjatta, berättar Reino Verosaari.

Avgasrenarens största delar installeras när fartyget ligger på varv. Arbetet färdigställs

Tekniska inspektören Anders Söderblom är naturligtvis med vid dockningen av fartygen.

under normal trafik, då varvsmontörerna utför nödvändiga rör- och elarbeten. Förra året fick m/s Laura en del av komponenterna installerade i en container på däck. På övriga fartyg ryms alla delar i maskinrummet och inuti skorstenen.

– Systemet är i princip en kombination av befintlig teknik, säger Verosaari anspråkslöst om den ypperliga innovationen som han har varit med och utvecklat.

Langh Ships system använder lut för att rena avgaserna och rengör vattnet som används vid processen så att det kan släppas ut i havet. Återstående avfall sammanpackas i torr form, så att det inte orsakar problem vid transporten till behandlingsanläggningen.

Rederiets verkställande direktör Hans Langh har tack vare sin saneringsverksamhet gedigen erfarenhet av vattenrengöring, vilket hjälpte företaget att utveckla en egen avgasrenare. Tillverkningen och försäljningen av renaren sköts av Langh Ship Oy:s och Deltamarins nystartade joint venture DeltaLangh Oy. Företaget har redan sålt avgasrenare till fartyg som trafikerar i norra Europa.

text och bilder: Pekka Karppanen

HYVÄ N VASTAANOTON

MEPAn ja Merimieskirkon yhteinen Anchor Cruise Crew Lounge aloitti toimintansa kesäkuussa ja sitä pidettiin auki syyskuun loppupuolelle asti aina, kun Hernesaaren laiturissa oli laivoja. Myös muihin satamiin tulleille risteilymiehistöille järjestettiin kuljetus- ja liikuntapalveluita. Kokemukset toiminnasta olivat erittäin hyviä.

tettiin iltayhdeksään. Parhaimpina päivinä klubilla vieraili yli 170 merenkulkijaa. Kokonaiskävijämäärä syyskuun alussa oli noin 5300 henkilöä.

Shoppailua, kulttuuria ja liikuntaa

Hernesaaren laiturin lähellä on jalkapallokenttä, josta varattiin vuoroja merenkulkijoiden käyttöön. Anchor Loungen yhteyteen hankittiin myös katukoris -setti palloineen. Tilastojen mukaan liikuntatarjontaa käytti lähes 350 risteilylaivojen merenkulkijaa. Lisäksi muutamalle kymmenelle järjestettiin kulttuuripalveluja. Anchor Loungen järjestämiin kuljetuksiin osallistui lähes 300 me-

renkulkijaa. Liikuntavuorot ja tilausbussikuljetukset kustannettiin MEPAlle myönnetyistä lästimaksuavustuksista.

Vierailevia merenkulkijoita tuli kaikkiaan 77:sta eri maasta. Eniten vierailijoita tuli Kaukoidästä ja Euroopan maista. Kanttiinin hintataso pidettiin matalana, parhaiten menivät kaupaksi nuudelit, pikkupurtavat, aasialaiset mehut ja pienet matkamuistot. Puhelin- ja datakortteja myytiin myös.

Anchor Lounge sai paljon kiitosta asiakkailta sekä sataman muilta toimijoilta. Toiminnalle on selkeä tarve ja sen toivotaan jatkuvan ensi kesänä. Kuluneen kesän kokemukset analysoidaan syksyllä ja tutkitaan miten palveluita voisi kehittää.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

SERVICEPUNKTEN PÅ ÄRTHOLMEN FICK

ETT GOTT MOTTAGANDE

SSB:s och Sjömanskyrkans gemensamma Anchor Cruise Crew Lounge inledde verksamheten i juni och den var öppen ända till slutet av september alltid då det låg ett fartyg vid Ärtholmens kaj. Man ordnade transport- och idrottstjänster också för besättningar på kryssningsfartyg som kommit till andra hamnar. Erfarenheterna av verksamheten var synnerligen goda.

Den överlägset mest populära serviceformen är möjligheten att använda internetförbindelse. Fem bärbara datorer som utrustades med G3-förbindelse anskaffades, med hjälp av ett understöd från ITF Seafarer’s Trust. De flesta sjöfarare använder mobilutrustning, så internetförbindelserna kompletterades med några 4G-modem.

Inom området fanns också några lediga wlan-nät, så de flesta som önskade hade för det mesta tillgång till internet. Sådana dagar då två kryssningsfartyg låg vid kajen, kunde förbindelserna vara långsammare. Som mest hade klubben över femtio besökare samtidigt, alla ville ”skypa” hem.

Klubben var öppen från nio på morgonen till fem på eftermiddagen. Under några dagar förlängdes tiden till klockan nio på

kvällen. Under de livligaste dagarna besökte mera än 170 sjöfarare klubben. Sammalagda antalet besökare uppgick till ca 5300 i början av september.

Shopping, kultur och motion

Nära Ärtholmens kaj ligger en fotbollsplan, där man reserverade turer för sjöfararna. Till Anchor Loungen skaffades också en streetbasketutrustning. Enligt statistiken utnyttjade 350 sjöfarare från kryssningsfartygen motionsutbudet. Utöver det utnyttjade några tiotal kulturtjänster. Närmare 300 sjöfarare använde Anchor Lounges transporttjänst. Kostnaderna för spelplaner och abonnerade

bussar täcktes av det understöd SSB fått från lästavgifter.

De besökande sjöfararna kom från sammanlagt 77 olika länder. De flesta gästerna kom från Fjärranöstern och Europa. Prisnivån i kantinen hölls låg, nudlar, chips, kex, asiatisk saft och små souvenirer hade bästa åtgången. Man sålde också telefon- och datakort.

Anchor Lounges besökare och hamnens andra operatörer var mycket nöjda med servicen. Verksamheten fyllde ett klart behov och man hoppas den fortsätter nästa sommar. Den gångna sommarens erfarenheter analyseras under hösten och man utreder hur man kunde utveckla servicen.

R

ISTEILYMIEHISTÖ

PELASI KORIPALLOA

M/s Balmoral teki kesällä vain kaksi risteilyä Itämerelle. Elokuussa alus vietti kaksi päivää Helsingissä, jolloin Balmoralin miehistö pääsi maihin ja koripalloa pelaamaan. Laiva muistetaan myös suomalaisesta kapteenista ja Titanic Memorial -risteilystä.

M/s Balmoral on Meyerin telakalla Papenburgissa vuonna 1988 rakennettu risteilyalus jonka päällikkönä toimii ahvenanmaalainen Robert Bamberg. MEPAan ja Anchor Loungeen otti kuitenkin yhteyttä laivan henkilöstön vapaa-aikavastaava Joseph Mebin Baby. Hän kertoi koripallon olevan laivalla erittäin suosittua, ja kysyi mahdollisuutta käydä pelaamassa kumpanakin satamapäivänä Helsingissä.

Balmoralilla pelattiin laivan sisäistä sarjaa, joten Anchor Loungen katukorisaukio ei ihan riittänyt. Laivaporukalle varattiin vuorot Helsingin Urheilutalolta maanantaiksi ja Töölön kisahallista tiistaiksi. Laivan lähtö oli kolmelta ja yleensä laivalla pitää olla tuntia ennen. Päällikkö salli pelaajien tulla suoraan uloslähtöön, joten tiistain finaalit saatiin vedettyä loppuun.

Risteilyjä Englannista ja Norjasta

M/s Balmoral kuuluu kolmen muun aluksen tavoin Englannissa operoivaan Fred Olsen Linesiin, joka puolestaan kuuluu norjalaiseen Fred Olsen Group -konserniin. Balmoral on kuluvana vuonna käynyt Välimerellä, Pohjanmerellä, Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja Intian Valtamerellä. Syyskuun lopulla alus purjehti Kanadan ja Yhdysvaltojen itärannikolla.

Laivaporukka oli hyvin tyytyväinen Helsingissä vietettyihin päiviin ja mahdollisuuksiin pelata koripalloa. Balmoralin ylittäessä Atlanttia tuli laivalta sähköpostia:

– Paljon kiitoksia avustanne Helsingin päässä. Olosuhteet järjestämillänne koripallokentillä olivat erittäin hyvät. Miehistö todella nautti peleistä, Joseph kirjoitti viestissään.

Koripallo ja jalkapallo olivat suuressa suosiossa risteilyalusten merenkulkijoiden keskuudessa. Käytössä olivat Anchor Loungen katukoris ja Hernesaaren jalkapallokenttä. Koripalloa oli pelattava ulkona, koska useimmat Helsingin liikuntahallit olivat kesällä kiinni.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Joseph Mebin Baby, Fred Olsen Lines

KRYSSNINGSMANSKAP SPELADE BASKET

M/s Balmoral gjorde under sommaren bara två kryssningar till Östersjön. I augusti låg fartyget två dagar i Helsingfors och besättningen kunde gå iland för att spela basket. Man minns fartyget också för den finländske kaptenen och Titanic Memorial-kryssningen.

Kryssningsfartyget m/s Balmoral byggdes på Meyers varv i Papenburg år 1988. Befälhavare är Robert Bamberg från Åland. Men det var Joseph Mebin Baby, ansvarig för personalens fritidsverksamhet, som tog kontakt till SSB och Anchor Lounge. Han berättade att basketspel var mycket populärt bland personalen och förhörde sig om möjlighet att spela under båda liggedagarna i Helsingfors.

Balmorals besättning spelade en intern serie, så streetbasketspelplanen på Anchor Lounge räckte inte riktigt till. Man reserverade tid i Helsingfors Idrottshus för måndagen och Tölö Sporthall för tisdagen. Fartygets avgick klockan tre och i allmänhet skall man vara ombord en timme tidigare. Befälhavaren gav spelarna lov att komma direkt till avgången, och finalerna kunde spelas till slut.

Kryssningar från England och Norge

M/s Balmoral hör tillsammans med tre andra fartyg till Fred Olsen Lines som opererar i England, och som i sin tur hör till den norska koncernens Fred Olsen Group. Balmoral har under det gångna året besökt Medelhavet, Nordsjön, Nordamerikas västkust och Indiska Oceanen. I slutet av september seglar fartyget till Kanadas och USA:s östkust.

Besättningen var mycket nöjd med dagarna de tillbringat i Helsingfors och möjligheten att spela basket. Då Balmoral korsade Atlanten fick vi epost från fartyget:

– Stort tack för er hjälp i Helsingfors. Arrangemangen vid de basketspelplaner ni reserverat var synnerligen fina. Besättningen njöt av att spela, skrev Joseph i sitt meddelande.

Basket och fotboll stod högt i kurs bland sjöfararna ombord på kryssningsfartygen. Streetbasketspelplanen på Anchor Lounge och Ärtholmens fotbollsplan stod till förfogande. Man var tvungna att spela basket utomhus då de flesta sporthallar i Helsingfors var stängda under sommaren.

text: Pekka Karppanen bilder: Pekka Karppanen, Joseph Mebin Baby, Fred Olsen Lines

Robert Bamberg, Captain

Joseph Mebin Baby Crew Welfare Chairman

Bore -varustamo koulutti keittiöhenkilökuntaa

TERVEELLISEEN RUUANVALMISTUKSEEN

Samalla opittiin ruokalistojen suunnittelua ja laivamuonituksen kokonaishallintaa

Aloite koulutukseen tuli laivamuonitusyhtiö ME Groupin Pekka Lehtiseltä, joka oli ideoinut hanketta aikaisemmin erään toisen varustamon kanssa.

– Projekti jäi hieman kesken, ja heitin idean Boren merihenkilöstöpäällikölle, Mikko Raustille. Hän kiinnostui heti ja alkoi valmistella hanketta, Pekka Lehtinen kertoi.

Borella oltiin jo aikaisemmin suunniteltu vastaavaa koulutusta. Varustamo on panostanut laivojen turvallisuuteen ja merihenkilöstön hyvinvointiin monin eri tavoin, mistä varustamo on saanut myös tunnustusta.

Miehistön terveellinen ravinto on tärkeä hyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpidon osatekijä varsinkin pitkällä aikavälillä. Ajatus sopi hienosti Boren toimintafilosofiaan ja turvallisuusajatteluun.

Koulutus suunniteltiin kaksipäiväiseksi siten, että siihen kuului teoria- ja käytäntöosuus. Tavoite oli saada mukaan kaikki kokkistuertit Bore -varustamon aluksilta.

– Järjestimme kaksi samanlaista kurssia, ensimmäinen oli tammikuussa, ja toinen elokuussa. Yhteensä oppilaita oli 15, ihan kaikkia kokkistuertteja ei saatu kursseille,

markkinointiassistentti Malin Bergström Borelta kertoi.

Alun ihmettelyn jälkeen kaikki kokkistuertit kiinnostuivat ja olivat halukkaita osallistumaan.

Teoriaa ja käytäntöä

Kurssilaiset kokoontuivat aluksi Boren tiloissa. Luennoitsijoina toimivat ME Groupin ja Tony´s Delin edustajat. Oppilaille selvitettiin muun muassa provianttitoimituksia ja yhteistyötä laivamuonittajien kanssa sekä

pitkäaikaista ruokasuunnittelua ja hävikin minimointia.

Käytännön osuudet järjestettiin Kokkikoulu Espalla, joka on erikoistunut järjestämään ruokakursseja. Iltapäivällä suunniteltiin seuraavan päivän aterioita ja tilattiin raaka-aineita. Ohjaajana toimi Anssi Nurminen, koulutus oli pääosin englanniksi. Illalla oli yhteinen ruokailu Tony´s Deli -ravintolassa.

– Laivojen keittiöhenkilökunta pääsee harvoin yhdessä nauttimaan juhlavasta ruokailusta kollegojen seurassa. Varmasti tämä sosiaalinen tapahtuma oli omiaan lisäämään tiimihenkeä, totesi Siv Abrahamsson, joka koordinoi Boren merihenkilöstön hyvinvointi- ja työterveysasioita..

Seuraavana päivänä valmistettiin erilaisia aterioita.

Terveellistä ravintoa –kulinaarista ja visuaalista nautintoa

Merenkulkijoilla on paljon pitkäaikaisia ruokaperinteitä. Ennen työ oli paljon fyysisem-

pää ja energiaa tarvittiin. Tänä päivänä on eri tilanne, mutta myös ruokatäydennys on helpompaa. Tuoretta tavaraa on hyvin saatavilla lyhyempien ja nopeampien reittien vuoksi.

– Ruokailutottumusten muutos ja toteutus ovat selkeästi haaste. Valistus, tiedotus ja koulutus kuitenkin kantavat hedelmää pitkässä juoksussa, Pekka Lehtinen mietti.

Aterian näyttävä esillepano ja kattaus ovat tärkeä osa nautintoa.

– Oli todella houkuttelevan näköistä, kun salaattien ainesosat oli lajiteltu eri astioihin. Jokainen ruokailija voi niistä tehdä omanlaisensa salaatin, Malin Bergström kehui.

Varsinaiset pääruuat olivat myös sekä makuelämys että visuaalinen kokemus.

Kokkistuertit valmistivat suunnittelemansa ateriat, joissa tuli esille eurooppalaisia ja aasialaisia makuja. Tarjolle saatiin monipuolinen ja juhlava ateriavalikoima innovatiivisine nimineen; Squid Calamares, Schrimp Tempura jne. Toki oli tehty pihvejä, keittoja ja pannukakkujakin. Annokset kuvattiin, ennen kuin niitä alettiin maistella.

Laivojen kokkistuertit ovat hyvin koulutettuja ja seilausvuosien myötä ammattitaito

tietenkin karttuu. Boren järjestämä koulutus toi varmasti lisää tietoja ja taitoja laivaväen tärkeästä viihtyvyystekijästä. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä kurssien antiin.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Bore Ltd, ME Group

BORE ORDNADE KURS I HÄLSOSAM MATLAGNING

För kökspersonalen

Samtidigt lärde sig personalen att planera matlistor och hantera hela provianteringen ombord.

Initiativet till utbildningen kom från provianteringsbolaget ME Groups Pekka Lehtinen, som tidigare hade diskuterat projektet tillsammans med ett annat rederi.

– Projektet blev aldrig av och jag lade fram idén för Bores sjöpersonalchef Mikko RaustI. Han blev genast intresserad och började förbereda projektet, berättade Pekka Lehtinen.

På Bore hade man redan tidigare planerat en liknande skolning. Rederiet har satsat på säkerheten ombord och på sjöpersonalens välmående på många olika sätt, vilket det också har fått erkännande för. Nyttig kost är en viktig faktor som bidrar till att besättningen bibehåller hälsan och arbetsförmågan, särskilt på lång sikt. Idén överensstäm-

mer väl med Bores verksamhetsfilosofi och säkerhetstänkande.

Den två dagar långa kursen bestod av en teoridel och en praktisk del. Målet var att alla kockstewarder på Bores fartyg skulle delta.

– Vi höll två likadana kurser, den första i januari och den andra i augusti. Sammanlagt 15 personer gick kurserna, så vi fick inte med riktigt alla kockstewarder, sade marknadsföringsassistenten Malin Bergström från Bore.

Intresset steg gradvis bland kockstewarderna, som lockade deltagaren till kursen. .

Teori och praktik

Först samlades alla kursdeltagare i Bores lokaler. Föreläsarna var representanter från

ME Group och Tony´s Deli. Deltagarna fick bland annat lära sig om proviantleveranserna och samarbetet med proviantörerna samt hur man gör långsiktiga matplaneringar och minimerar svinn.

Den praktiska delen av skolningen hölls i kockskolan Espa, som specialiserar sig på att arrangera matlagningskurser. På eftermiddagen planerade deltagarna rätterna för nästa dag och beställde råvaror. Anssi Nurminen var handledare och utbildningen hölls i huvudsak på engelska. På kvällen åt man en gemensam middag på restaurang Tony´s Deli.

– Det är sällan fartygens kökspersonal får tillfälle att avnjuta en festligare måltid i sällskap med sina kollegor. Den här sociala aktiviteten hade till syfte att stärka sammanhållningen i gruppen, sade Siv Abrahamsson, som samordnar välmående- och arbetshälsofrågor för Bores sjöpersonal.

Dagen därpå lagade deltagarna olika rätter.

Nyttig mat – en kulinarisk och

visuell njutning

Sjöfarare har gott om mångåriga mattraditioner. Tidigare var arbetet mycket mera fysiskt och man behövde energi. I dag ser situationen annorlunda ut, men det är också enklare att fylla på med mat. Tillgången på färskvaror är god tack vare kortare och snabbare rutter.

– Det är svårt att ändra matvanor. Upplysning, information och utbildning bär dock frukt i det långa loppet, trodde Pekka Lehtinen.

Mat som ser god ut och en fin dukning är en viktig del av njutningen.

– Det såg verkligen lockande ut när salladsingredienserna hade lagts i olika skålar. Alla som kommer och äter kan göra sin egen sallad av dem, sade Malin Bergström.

Huvudrätterna var både en smaksensation och en visuell upplevelse.

Kockstewarderna lagade rätterna som de planerat och såväl europeiska som asiatiska smaker fanns med i bilden. Det bjöds på ett mångsidigt och festligt urval av rätter med innovativa namn: Squid Calamares, Schrimp Tempura osv. Där fanns biffar, soppor och till och med pannkakor. Rätterna fotograferades och sedan var det dags att börja smaka.

Fartygens kockstewarder är välutbildade och deras yrkesskicklighet ökar givetvis med åren till sjöss. Kursen som anordnades av Bore fördjupade sannolikt deras färdigheter och kunskaper om vilka faktorer som påverkar fartygfolkets trivsel. Deltagarna var åtminstone mycket nöjda med skolningen.

Text: Pekka Karppanen

Bilder: Bore Ltd, ME Group

PISNEKSIÄ

kuva: Derek Sands

Kun merenkulkija maksoi ulos ulkomailla, saavuttiin Suomeen kuten turistit. Joissakin maissa sai laivalta lähdettäessä pakata matkalaukkuun ulosvientejä tuliaisiksi. Joissakin maissa sekin oli kielletty ja oli käytettävä lentokenttien kalliita verovapaita myymälöitä.

Venetsiassa olin ulosmönsträykset saanut valmiiksi ja odottelimme kyytiä lentoasemalle. Kippari kävi kertomassa meklarin tiedon, ettei laivasta saa viedä maihin mitään alkoholia. Niinpä sitten purkamaan matkalaukkuani ja kaivelemaan hyvin pehmustettua Hennessy XO pulloa. Uuden kipinän, muutaman muun ulosmaksaneen, ja parin saattelijan kera ei tuottanut vaikeuksia hörppäillä pullon suusta konjakkia mieltä lämmittämään.

Kun kyytiä ei kuulunut, korkkasin Kiinasta ostamani pullon Punaista Kuolemaa. Haju oli niin kuvottava, että konjakkipohjustuksen jälkeenkin yksimielisellä päätöksellä kaadettiin neste lavuaariin ja juomaan kuulunut heinä rutistettiin roskakoriin. Myöhemmin sähkötellessämme laivaan jäänyt kipinä kertoi hajun olleen niin sitkeän, että hän muutti kamppeensa kongin toisella puolella olevaan redarihyttiin. Väljempäähän siellä olikin salonkeineen, makuuhytteineen ja kylpyammeineen, kuin korsteenin sisään rakennetussa kipinän asuinkopissa.

Vaikka villin linjan laivalla satuttiin joskus Suomenkin satamiin, ei ollut osaamista salakuljetuspuolella. Olimme Pohjois- ja KeskiAmerikan kierroksen jälkeen töijänneet kotimaan kaijaan. Tulli oli pitänyt aiheellisena lähettää kontraporukan nuohoamaan laivaa.

Mitään ei löytynyt ja virkamiehet istuivat miehistön messissä kahvilla. Nuori täkkäri ryntäsi messiin ja tullimiehiä huomaamatta riemuissaan kailotti:”Eipä löytäneet tullin jullit minun jemmaani kettinkiboksista!”

Ajellessani muutamana vuotena pitkin Suomen rannikkoa poikettiin välillä ulkomailta hakemassa öljykuormaa. Tullimääräysten kiertäjien toiminta oli paljon kokeneempaa ja ammattitaitoisempaa. Jemmat oli suunniteltu luovasti ja niihin mahtui tavaraa. Suuremmassa liiketoiminnassa kuului joissakin satamissa olleen virkamiehiäkin mukana. Merenkulkijat olivat tottuneet tullin kyttäykseen. Tullia vuorostaan oli kyttäämässä poliisi.

Etelä-Amerikkaan ajavien ahväärit olivat suuremmassa mittakaavassa. Jos pääsi liiketoimeen osakkaaksi, oli jobista saatu palkka pikkuraha. Kanarian saarilta lastattiin viinaa, tupakkaa, pornolehtiäkin. Kun tuomisia Etelä-Amerikan satamissa purettiin, tulli ja muut osakasviranomaiset sulkivat laiturin liikenteeltä, jotta kuorma autot saatiin häiriöttä lastatuiksi. Muistelijoiden mukaan paluumatkalle viemisiksi otettiin ainakin kahvia ja Kanarialta taas viinaa ja tupakkaa.

Löytyi lahjakkaita pisnesmiehiä maistakin. Tankkilaiva oli tuonut 30000 tonnin öljylastin Saksan satamaan. Viranomaiset tekivät normaalin klaarauksen. Sen jälkeen lastin vastaanottajat olivat dokumenttien kera kuitanneet lastin vastaanotetuksi ja purkaminen alkoi.

Meni jokunen tovi ja laivalle ilmaantuivat jälleen lastin vastaanottajat. Nyt eri henkilöt

kuin aiemmin. Ankaran selvitystyön jälkeen ilmeni, että ensimmäisellä kerralla oli käytetty taitavasti väärennettyjä papereita. Oikeat omistajat jäivät ilman lastia, koska kuorma oli välittömästi myyty eteenpäin. Kerrottiin, että siihen aikaan öljytonnin arvo olisi ollut 1000 Suomen markan nurkilla. Laivan vakuutuksen sanotaan korvanneen menetyksen.

Merirosvous lienee maailman vanhimpia ammatteja. Suomessakin sai julkisuutta ARCTIC SEA-laivan kaappaus ja sittemmin rosvojen pidätys Venäjäliiton laivaston puututtua pisnekseen.

Urheilujuhlan tuntua oli vesillä Suomen laivaston lähdettyä jahtaamaan somalialaisia merirosvoja. Isosti otsikoitiin, kun yksi rosvovene saatiin kiinni ja ammuttiin pilkkeiksi. Vähemmälle tiedotukselle jäi väite, että suomalaiset veronmaksajat kustansivat vangituille somaleille uuden veneen, jottei heitä tarvinnut tuoda Suomeen.

Laivaan ei välttämättä tarvitse hyökätä yli laidan. Rosvot voivat olla jo valmiina laivaväen mukana. Huonokuntoisia laivoja on satamatarkastusten jälkeen määrätty ajettavaksi telakalle korjauksiin. Telakkamatkalla korjattava katoaa ja jossain muualla sama hengenvaarallinen työpaikka jatkaa eri nimellä matkaansa samalle tai uudelle omistajalle tienaten.

Rosvot saavat suuremman saaliin, jos katoavaan laivaan on kuormattu arvokas lasti. Viime vuosituhannen lopulla 18500 tonnin panamalainen KOBE QUEEN I lastasi Turkissa terästä yli

kuva: www.aukevisser.nl

viiden miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta. Matkalla Dominikaaniseen tasavaltaan alus katosi. Laivaan ei saatu yhteyttä, ja varustamon konttori Odessassa osoittautui tyhjäksi.

Myöhemmin selvisi, että laiva oli poikennut Dakarissa myymässä lastia pari tuhatta tonnia. Muutama kuukausi kului, kunnes kadonnut löytyi Intian vesiltä nimellä GLORIA KOPP. Täydellä vauhdilla yritettiin karata rannikkovartiostolta, mutta tykkituli oli lopulta antanut syyn pääkoneen stoppaamiseen. Ukrainalainen miehistö otettiin kiinni, mutta päällikkö löytyi kuolleena ja itsemurhasta tiedotettiin. Päällikkö oli jo aiemmin saanut mainetta huumeiden salakuljetusmarkkinoilla.

Kukaan ei ilmaantunut takavarikoitua alusta omimaan. Usean huutokaupan jälkeen tämä 1976 saksalaisena BARENFELSnimisenä valmistunut murheenkryyni romutettiin lopulta romutettiin tämän vuosituhannen alussa Alangissa, Intiassa.

Moninkertaisesti arvokkaampi rikos oli liberialaisen SALEM-tankkerin operaatio. Kockums Mekaniska Verkstads rakensi 213928 dwt:n SEA SOVEREIGN-tankkerin 1969 Salénille. Kun laiva myytiin, liberialainen ostaja vaihtoi nimeksi SOUTH SUN. Loppuvuodesta 1979 laiva sai omistajakseen liberialaisen yhtiön Oxford Shippingin, ja nimeksi maalattiin SALEM.

SALEM lastasi ensimmäisellä matkallaan lähes täyden raakaöljykuorman Me-

na al Ahmadissa, Kuwaitissa. Lastia lähdettiin viemään Italian Genovaan Afrikka kiertäen. Joulun jälkeen laiva ilmaantuikin Durbaniin purkamaan lastiaan LEMA nimisenä. Tuohon aikaan EteläAfrikka oli apartheidin vuoksi YK:n kauppasaarrossa ja öljynvientikiellossa.

SALEM-nimisenä laiva pääsi uutisiin 17. tammikuuta 1980. Brittiläinen VLCC nimeltään BRITISH TRIDENT havaitsi Senegalin rannikon edustalla uppoavan SALEMin. Pelastettu laivaväki kertoi, että oli tapahtunut useita äkillisiä räjähdyksiä, syttynyt tulipalo, ja konehuoneessa oli vuoto. Mukaan ei ehditty ottaa edes laivapäiväkirjaa. Sen sijaan oli ehditty ottaa mukaan kahteen pelastusveneeseen hyvin pakatut matkalaukut, eväsleipiä, muuta provianttia ja ulosvientiä ja pukea päälle maihinmenovaatteet. Kun pelastusveneestä oli havaittu brittialuksen lähestyminen, oli kiireimmän kaupalla sähkötetty hätäsanomaa SALEMin äkillisestä uppoamisesta. Onni onnettomuudessa oli, ettei mereen päässyt saastuttava öljyä, kun lasti oli salaa myyty Durbanissa.

Saksalainen Wikipedia-artikkeli on kirjannut öljylastin myyntihinnaksi 56 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Lloydsin selvitysten mukaan eteläafrikkalainen valtionyhtiö Sasol olisi maksanut laivasta puretusta lastista 43 miljoonaa. Ainakin dekkareita lukevat ovat oppineet, ettei varastetusta tavarasta saa läheskään täyttä hintaa. Toisaalta laivan

omistaja lähetti Lloydsille 56 300 000 taalan korvausvaatimuksen.

Kreikassa oikeus jakoi tuomioita kreikkalaisille osallisille: agentti 11 vuotta, siiffi – ainoa, jolla oli laivassa riittävä pätevyys – neljä vuotta, konekakkonen ja -kolmonen kolme vuotta sekä kipinä kaksi vuotta. USA:ssa, jossa kaikki on suurta, kerrotaan laivan omistajaksi ilmoittautuneen saaneen 35 vuoden tuomion.

SALEMin kreikkalaisella päälliköllä ei ollut mitään virallista sertifikaattia, mutta hän vakuutti omaavansa liberialaisen pätevyyden, jonkinlaisen kuljettajankirjan. Hänellä oli aiempaa kokemusta supertankkerista, joka myös kuljetti laitonta öljyä Etelä-Afrikkaan. Tämä alus – ALBAHAA B – kuului räjähtäneen 3.1.1980 ollessaan paluumatkalla Persianlahdelle.

Merkittävimpiä Etelä-Afrikan öljyhuollon järjestelijöitä oli Antwerpenissa syntynyt ja lisäksi Bolivian, USA:n, Israelin ja Espajan passeilla liikkunut liikemies, joka jo vuonna 1973 oli murtamassa arabien Israelille julistamaa öljysaartoa. Tämä korkeissa liike-elämän ja hallitusherrojen piireissä liikkunut oli syytteessä USA:ssa 48 miljoonan dollarin maksamattomista veroista. Presidentti Bill Clinton yhtenä viimeisistä virkatoimistaan armahti tämän saarronmurtajan.

Timo Sylvänne, www.aanimeri.fi – Pisneksiä

MEPAn kirjasto suosittelee:

Milja Nitovuori

Suomen suurimpiin rockbändeihin kuuluvasta Apulanta yhtyeestä on historiikin kirjoittanut Ari Väntänen.

Kirjasta Apulanta-Kaikki yhdestä pahasta oli saapunut lukuisa joukko kuulemaan esittelyä. Ilokseni huomasin joukossa monta nuorta miestä, jotka innostuneina jo tutkivat ostamaansa kirjaa, nimenomaan kirjaa, eikä tablettia.

Bändiä tulivat edustamaan Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki.

”Kustantaja kysyi minulta olisinko kiinnostunut kirjoittamaan kirjan Apulannasta ja vastasin oitis, että totta kai”, kertoi Ari Väntänen

Hän kertoi kirjoitusprosessin olleen ainutlaatuinen kokemus. Pikkukaupungin punkbändistä alkanut menestys on kirjan arvoinen tarina. Puoli miljoonaa levyä myynyt ja 21 listaykkössingleä saavuttanut bändi ei ole helpolla noussut maineeseen. Isot levy-yhtiöt eivät kelpuuttaneet bändiä, joten pojat perustivat oman levy-yhtiön. Suo, kuokka ja Jussi meiningillä syntyi monitahoisia teoksia.

”Koska pojat halusivat kertoa avoimesti elämästään, tarina alkoi elää. Ilman jännitteitä ei mainetta olisi tullut. Kun unelmat toteutuivat ja veijarimaisuus jäi, tuli haikea olo. Surullisen haikea pohjavire näkyy teksteissä edelleen”, totesi Ari

Yhtyeen jäsenet antoivat täydet pisteet kirjoittajalle, siitä miten kunnioittavasti hän käsitteli heidän elämää.

Toni Wirtanen ja Sipe Santapukki ovat kertoneet elämästään, kuten parisuhteista, henkisistä ongelmista ja muista iloista sekä suruistaan.

”Arilla oli herkkyys nähdä mitkä sudenkuopat piili haastatteluissa. Oli vain muutama asia, joista pyysin, ettei kirjoitettaisi ja Ari kunnioitti toivettani”, kertoi Toni

Tyylikäs sekä iloinen ruotsalainen dekkarikirjailija Anna Jansson saapui Akateemisen lavalle kertomaan kirjastaan Tuhopolttaja.

Ensin hän pyysi yleisöltä anteeksi, ettei osaa sanoa suomeksi muuta, kuin minä

rakastan sinua. Hänellä on Suomessa sukulaisia, joita käy tapaamassa ja palaa taas muutaman päivän kuluttua Ruotsiin. Jansson toimi sairaanhoitajana ja täytettyään 40 vuotta hän alkoi kirjoittaa dekkareita aikuisille sekä lapsille.

Aikuisten kirjoissa päähenkilö on Maria Wern, joka on örebrolainen poliisi ja lasten kirjoissa seikkailee Marian poika Emil Wern. Anna Jansson kuljettaa juonta osaavasti ja hämäävästi. Hän ei juuri käsittele historiaa, vaan häntä kiinnostavat ihmissuhteet ja saarelaisten sukulaisuudet. Juonenkäänteisiin sisältyy aina yhteiskunta kriittisiä kysymyksiä.

Poliisit odottavat rauhallista syksyä turistien poistuttua Visbystä, mutta joutuvat pettymään. Kirjan aloittaa raaka tapaus, missä koululaisjengi on ottanut kiusattavakseen 11- vuotiaan Leon jolla on syntymäpäivä. Eräänä yönä palaa talo ja pian tulipaloja syttyy muuallakin. Palopaikalla on nähty Leo, joka on aiemmin menettänyt äitinsä tulipalon jälkiseurauksiin. Rikosvyyhti suurenee vauhdilla eivätkä poliisit pääse helpolla.

Virpi Hämeen- Anttilan uusin aluevaltaus historialliseen dekkariin on yllättävä. Yön sydän on jäätä sijoittuu 20- luvun Helsinkiin.

”Aloin kirjoittaa historiallista romaania ja kuinka ollakaan romaani alkoi muotoutua dekkariksi. Innostuin asiasta ja vaahtosin kustantajalle kuinka hauska tätä on kirjoittaa. Tänä aikakautena ei ollut mahdollista hyödyntää tylsiä nykyaikaisia DNA tutkimuksia, vaan piti hakea vanhanaikaiset metodit käyttöön.”

Kirja johdattaa lukijan inflaation, kieltolain, luokkaristiriitojen, venäläiskuohunnan modernisoituvaan kaupunkiin.

”Kaunokirjallisuudessa on vähän kuvattu 20- lukua, mikä oli melkoisen eksoottista aikaa. Vossikat, kävelevät ihmiset sekä suurta ihmetystä herättävät vesiklosetit kuuluivat aikaan. Suomeen oli vähällä tulla oikeisto diktaruuri, mutta onneksi tasavalta pysyi”, kertoi Hämeen-Anttila.

Nopolan siskokset ovat tehneet jälleen kaksi uutta lasten kirjaa tänä syksynä. Tuotteliaiden siskosten kirjoja on julkaistu jo 25 vuotta, joten lukijoita onkin jo kaksi sukupolvea.

Dekkarinjuonen ohella saa aimo annoksen Helsingin historiaa ja rakennuskulttuuria. Jatkossa seuraa samaa herkullista aikaa käsitteleviä dekkareita ja seuraava kirja on 22-luvulta.

Kati Tervo on tuttu ironisesta, lämpimästä ja arjen rehellisestä kerronnasta. Uusin kirja Sukupuu kertoo vahvoista naisista sekä yhdistyvistä juurista.

”Oma sukuni on inspiroinut kirjoittamistani, mutta tarina on täysin fiktiivinen. Sukutarina syntyi, koska minulle ei koskaan kerrottu eikä selitetty lapsena sattuneita tapahtumia. Halusin avata salaisuuksien suljettua lipasta. Syvä varjo, mistä ei saanut puhua oli, kun isäni oli ollut SS-pataljoonassa. Varmaankin isä pilvenreunalta voisi ihmetellä tyttären kirjoittamista”, kertoi Tervo

” Saksalainen isoäitini kuoli auto-onnettomuudessa ollessani kahdeksan vuotta, enkä ehtinyt tutustua häneen paremmin. Hän jätti jälkeensä paljon kysymyksiä, jotka ovat kulkeneet mukanani koko elämäni. Päällimmäinen ajatukseni on avoimuus, joten puhukaa ihmiset ja suvaitkaa”, kehotti Kati Tervo

Leena Lehtolaisen uusin kirja Kuusi kohtausta sadusta on romaani vaikka näyttää näytelmän käsikirjoitukselta. Lehtolainen ei tarjoa tällä kertaa Maria Kallio seikkailuja, eikä edes murhamysteeriä, vaan pelkkää draamaa. Päähenkilö on poikkitaiteellinen Satu Savinainen, josta miesystävä Heikki Sirviö on päättänyt tehdä näköisdraaman. Satu on suostunut näytelmän tekoon, mutta jostain syystä katoaa juuri ennen ensi-iltaa. Tarinassa ruoditaan taidetta ja taidemaailmaa, mutta ennen kaikkea naisen elämää. Sisältyykö tekstiin liikaa tirksitelyä yhden naisen elämästä ja samalla hänen läheistensä elämästä. Sadun entinen mies sekä tytär joutuvat kohtuuttomaan tilanteeseen menneisyyden auki repivän näytelmän vuoksi. Lukija voi vain ihmetellä missä kulkee inhimillisyyden raja henkilökohtaisten asioiden reposteluun.

Kolmenkymmentä vuotta kirjailijana toiminut Anja Snellman saapui lavalla todella tuohtuneena. Edellinen esiintyjä oli ollut Roman Schatz, jonka tokaisuista Snellman oli syvästi loukkaantunut. Hänen oli vaikea keskittyä kertomaan uusimmasta runokokoelmasta Runoksia.

Suomen kuvitettu laivaluettelo 2014

Hannu Vapalahti julkaisee vuosittain kirjan, jossa on lueteltuna suomalaisia ja suomalaisyritysten rahtaamia aluksia. Vuoden 2014 painos on tuttua laatua, 370 sivua asiaa. Kirjassa on myös merenkulkualan palveluhakemisto ja luettelo varustamoista laivoineen. Erikseen on luetteloitu hinaajat, proomut, sekä Arctia Shippingin ja Meritaito Oy:n alukset. Kirjan lopussa on laivojen rakennepiirustuksia ja valitettavan lyhyt lista rakenteilla olevista aluksista.

Teoksella on paikkansa laivaharrastajien ja alan toimijoiden kirjahyllyissä. Kun säilyttää kaikki kirjat, on esimerkiksi omistaja- ja rahtaustietoja helpompi kaivaa kuin internet -sivuilta. Kirjan sivut ovat edelleen mustavalkoisia, mutta tämä lienee

Merimieskirjailija Kotkan meripäivilla

kustannuskysymys. Kentältä kuuluu joskus kommentteja, että samoja kuvia on käytetty vuodesta toiseen. Pitänee paikkansa - toisaalta netti on täynnä laivakuvia niitä kaipaaville.

SUOMEN KUVITETTU LAIVALUETTELO

2014

Finnish Illustrated list of ships, ISSN 0786-8472

Pehmeäkantinen, koko A4, suomenja englanninkielinen, hinta 59 EUR

Sulevi Kulojärvi tapasi vanhoja ja uusia tuttuja Stuju -kirjan julkistamistilaisuudessa

Vaiherikkaan uran merillä ja maissa tehnyt sympaattinen herrasmies herätti ansaittua kiinnostusta Kotkan reissullaan. Kirja julkistettiin Merikeskus Vellamossa, lisäksi Kulojärvi markkinoi teostaan paikallisessa kirjakaupassa.

– Kotka on vanhalle merimiehelle luonnollinen paikka tällaisen muistelmateoksen julkistamiselle. Täältä sain kirjaanikin paljon kertomuksia, Sulevi Kulojärvi sanoi.

Kulojärvi seilasi merillä useaan otteeseen kaikkiaan viidellätoista eri aluksella. Hän eteni urallaan messikallesta aina talousosaston esimieheksi eli stujuksi asti. Seilauksien välissä ja meriuran jälkeen hän on työskennellyt maissa ravintoloissa ja hotelleissa.

Hänen kertoi parhaan laivansa olleen m/s Kaipolan, jossa viihtyi peräti vuoden ja kahdeksan kuukauden mittaisen törnin. Vellamossa oli kuulijoiden joukossa useita Finnlinesilla seilanneita merenkulkijoita, joten Kulojärvi innostui iskemään tarinaa.

– Stuerttina seilatessani tein laivojen päälliköiden kanssa paljon yhteistyötä. Hankalin heistä oli kirjassakin mainittu ”Susi-Larsen”, jonka oikean nimen kuitenkin jätän paljastamatta, Kulojärvi kertoi.

Hän antoi kuulijoille maistiaisia eri satamissa sattuneista värikkäistä tapahtumista, joista Stuju -kirjassa kerrotaan

juurikaan niitä sensuroimatta.

– Tapahtumista on jo paljon aikaa. Laivoja ja yhtiöitä on myyty ja ”rikoksetkin” ovat vanhentuneet, joten asioista voi hyvin kertoa niin nykyajan merimiehille, kuin vielä hengissä oleville aikalaisille, Sulevi naurahti.

Kulojärvi kävi matkoillaan 36 eri maassa. Hän otti ensimmäisen jobinsa ruotsalaiseen höyrylaivaan, s/s Polarikseen. Viimeinen laiva oli Suomen Etelä-Amerikan Linja Oy:n m/s Atlanta. Tämän jälkeen työelämä jatkui hotellinjohtajana sekä taide- ja antiikkikauppiaana.

teksti ja kuva: Pekka Karppanen

Stuju

Reuna -kustantamo julkaisi Kotkan Meripäivillä STUJU -kirjan. Sulevi Kulojärven kirjoittama kirja on nelisataasivuinen lukupaketti, joka kuvaa merimies- ja ravintolaelämää muisteluksina. Kirjoittaja pestautui 1953 messikalleksi Irisvarustamon s/s Polarikseen ja toimi lopulta talousosaston esimiehenä, Chief Stuertina eli Stujuna. Merivuosien jälkeen Kulojärvi toimi ravintoloissa ja lopuksi hotellinjohtajana oululaisessa Arinassa.

Tarinan sitoutuvat toisiinsa enemmän aiheen kuin ajan mukaan. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haittaa, vaan kirja on mukavaa luettavaa. Teksti on kirjoitettu sujuvasti ja mikäli eteen tulee outo sana, se useimmiten löytynee kirjan lopussa olevasta merimiessanastosta.

Viimeinen kolmannes kirjasta kertoo elämästä ravintolapiireissä ja väliin tulee mieleen sanonta – ”kukas se kissanhännän nostaa ellei kissa itse.” Valokuvia kirjassa ei ole montaakaan. Kaikista laivoista, jolla Kulojärvi palveli, ovat kuvat rekisteritietoineen, mutta sen lisäksi kirjassa on vain muutama kotialbumin kuva. Niitä olisi kaivannut lisää. Mukavaa kesälukemista kirja on – suosittelen vuosikymmenien takaisesta merielämästä kiinnostuneille.

Jouni Vainio

ForMare

Ainutlaatuinen kunto-ohjelma jatkuu hyvin onnistuneen pilottiprojektin jälkeen tammikuussa. Hae mukaan ohjelmaan nyt verkkosivulla:

http://www.mepa.fi/formare

ForMaren kunto-ohjelman tavoitteena on luoda ennaltaehkäisevä kuntoutusmalli merenkulkijalle, jonka nykyiset elämäntavat ovat johtamassa häntä sairauskierteisiin ja pahimmassa tapauksessa kuntoutukseen tai sairaseläkkeelle.

Miksi hakisin ForMareen?

• Ohjelmalla saat apua elämäntapamuutoksissa - muutoksen tarpeen päätät sinä!

• 50 € hintaan saat yli 2500 € paketin.

• Kaikki tulokset ja tiedot käsitellään luottamuksellisesti. Työnantajasi näkee ainoastaan koko ryhmän keskiarvolliset

” Olen saanut aivan uutta buustia treeniin tämän projektin myötä. Suuri kiitos kuuluu myös ohjaajalle joka on juuri sopivalla tavalla vaativa ja tsemppaa eteenpäin.”

” Innostus tähän projektiin on pysynyt erittäin korkealla ja liikunnasta on tullut enemmän päivittäinen ‘jopa’ tarve. Olen jopa varovaisesti alkanut juosta/hölkätä, jota en vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut.”

”Mulle tää projekti antoi ihan uuden suunnan elämään. Itsetunto on noussut ihan uudelle tasolle - vanhaan ei ole enää paluuta.

Tästä alkaa uusi ELÄMÄ!!”

ForMare

- anpassat för sjöfarare

Det unika motionsprogrammet får fortsättning nästa januari, efter det lyckade pilotprojektet. Sök med till programmet via webbsidan:

www.mepa.fi/formaresve

Målsättningen för ForMares motionsprogram är att skapa en preventiv modell för sjöfarare vars nuvarande livsstil kan leda till en sjukdomsspiral och i värsta fall till rehabilitering eller sjukpension.

Varför anmäla sig till ForMare?

• Programmet ger hjälp att genomföra en livsstilsförändring – om behovet besluter du själv!

• För 50 € får du ett paket värt över 2500 €.

• Alla resultat och uppgifter behandlas konfidentiellt. Din arbetsgivare ser endast

”Det här programmet har gett mig alldeles ny motivation för att träna. Också tränaren är värd ett stort tack, han är just lagom krävande och uppmuntrar att kämpa vidare.

”Entusiasmen för det här programmet har hållit i sig väl och daglig motion har nästan blivit ett behov Jag har t.o.m. börjat löpa/jogga försiktigt, vilket jag inte kunnat tro för ännu ett halvt år sedan”

”För mig gav det här projektet en alldeles ny riktning åt livet. Självförtroendet har stigit till en alldeles ny nivå – det finns ingen återvändo till det gamla. Här börjar ett nytt LIV!”

SILJA SERENADEN TIIMI

O S ALLISTUI TOUGH VIKING KISAAN

Viikinkien hengessä kisattava Tough Viking extreme -esteratakilpailu sai alkunsa viime vuonna Tukholmasta. Tänä syksynä kilpailu järjestettiin Helsingissä. Mukana oli myös ryhmä rohkeita merenkulkijoita Silja Serenadelta.

Kilpailu käytiin Töölönlahden ympärille rakennetulla 12 kilometrin pituisella radalla, jonka lähtö ja maali olivat Kaisaniemen puistossa. Lähes 2000 kilpailijaa kiersi radan. Kisaan saattoi osallistua yksilönä tai joukkueen mukana.

– Silja Serenadelta oli alun perin lähdössä isompikin porukka, mutta eri syistä osanottajajoukko hupeni, kertoi Lauri Palmio.

Hän oli itse satuttanut nilkkansa, mutta tuli paikalle katsomaan ja kannustamaan seilauskavereidensa suorituksia.

”Lare” keksi Tough Viking -kisan nettiä se-

latessaan ja kertoi tapahtumasta Joonas Pitkäselle, joka päivävapaillaan vetää Serenaden kuntokoulua. He alkoivat kerätä laivalta porukkaa kisaan. Seren porukasta matkaan pääsivät lopulta Joonas Pitkäsen lisäksi Joni Koivuniemi ja Jake von Hinze. Nico Wirman joutui työesteen vuoksi peruuttamaan, mutta saa hyödynnettyä osallistumismaksun ensi vuoden kisaan.

– Oman osallistumismaksuni otin takaisin lääkärintodistusta vastaan, kun en tiedä pystynkö ensi vuonna osallistumaan, Palmio kertoi.

Esteitä ja hidasteita

Kilpailijoille jaettiin kengännauhoihin kiinnitettävät sirut, joista mitattiin aikaa. Lähdöt olivat suurissa ryhmissä 15 minuutin välein. Ensimmäisellä esteellä oli ryhmä amerikkalaisen jalkapallon pelaajia, jotka taklailivat läpi pyrkivää joukkoa.

– Skeittirampin ylitys oli kuitenkin kaikista esteistä hankalin. Reitillä oli jäävesiallasta, tulen läpi juoksua ja muuta, mutta ne olivat enemmän viihteellisiä, Joonas Pitkänen luonnehti kisan jälkeen.

Joidenkin mielestä sähköeste oli myös yllättävän kova – kilpailijat joutuivat juoksemaan esterakennelman katoista roikkuvien johtojen läpi veden roiskuessa.

Serenaden kilpailijat käyttivät esterataan aikaa reilun tunnin ja sijoittuivat sadan parhaan joukkoon. Valtaosa kilpailijoista oli fitness -väkeä ja muuta hyväkuntoista porukkaa, kuten palomiehiä ja poliiseja.

– Kyllä joukossa oli paljon tavallisiakin tallaajia, jotka hyvin selvittivät radan ylimääräisten kilojensa kanssa, kilpailua seurannut Lauri Palmio kertoi.

Useimmat osallistujat eivät todellakaan

kisanneet hampaat irvessä, vaan nautiskelivat radan haasteista. Säätila ja tunnelma olivat loistavat. Tough Viking jatkuu ja todennäköisesti laajenee myös talvitapahtumaksi.

–Tällainen sopii loistavasti urheileville merenkulkijoille ja Silja Serenade haastakin muut laivat keräämään joukkueita seuraavaan Tough Viking -kisaan, Palmio heittää.

Yksittäiset merenkulkijat voivat lähteä mukaan vaikka Vaparit (Vapaat Merimiesurheilijat) -joukkueessa.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

SILJA SERENADES TEAM DELTOG I TOUGH VIKING

Tävlingen Tough Viking, där man springer en extremhinderbana i vikingaanda, arrangerades för första gången i fjol i Stockholm. Tidigare i höst anordnades tävlingen i Helsingfors. Bland deltagarna fanns ett gäng modiga sjöfarare från Silja Serenade.

Loppet sprangs på en 12 kilometer lång bana runt Tölöviken, med start och mål i Kajsaniemiparken. Närmare 2 000 tävlande hade kommit för att ta sig runt banan. Man kunde anmäla sig till tävlingen individuellt eller som ett lag.

– Från början skulle ett ännu större gäng delta från Silja Serenade, men av olika anledningar minskade antalet deltagare, berättade Lauri Palmio.

Han själv hade skadat vristen, men var på

plats för att titta och heja fram sina seglingskamrater.

”Lare” läste om Tough Viking på nätet och berättade om tävlingen för Joonas Pitkänen, som driver gymmet på Serenade när han är ledig dagtid. De började samla ihop folk från fartyget. De som slutligen deltog från Serenade var, förutom Joonas Pitkänen, Joni Koivuniemi och Jake von Hinze. Nico Wirman var tvungen att lämna återbud på grund av jobbet, men får nyttja sin deltagar-

avgift till nästa års lopp.

– Min egen deltagaravgift fick jag tillbaka mot läkarintyg, eftersom jag inte vet om jag kommer att kunna delta nästa år, berättade Palmio.

Hinder och utmaningar

De tävlande fick chip att fästa på skosnörena och dessa användes för tidtagning. Starterna gick i stora grupper med 15 mi-

nuters intervall. Det första hindret bestod av ett gäng amerikanska fotbollsspelare som tacklade gruppen som försökte ta sig fram.

– Skejtrampen var det svåraste hindret att ta sig förbi. Banan innehöll en isvattenbassäng, ett eldhinder och andra utmaningar, men de var mest underhållande, förklarade Joonas Pitkänen efter loppet.

Vissa tyckte att elhindret var oväntat kraftigt – de tävlande var tvungna att passera en hinderkonstruktion där det hängde elkablar från taket samtidigt som det sprutade vatten. Laget från Serenade tog sig runt hinderbanan på drygt en timme, vilket gav dem

en plats bland de hundra främsta. Majoriteten av de tävlande var fitnessfolk och andra vältränade personer, till exempel brandmän och poliser.

– Visst fanns det många vanliga motionärer också, som klarade sig bra runt banan med sina extra kilon, berättade Lauri Palmio som följde tävlingen från åskådarplats. Faktum var att de flesta deltagarna inte sprang med sammanbiten min, utan snarare njöt av utmaningarna längs banan. Vädret liksom stämningen var strålande. Tough Viking återkommer och kommer troligtvis att arrangeras även på vintern.

– Tävlingen passar utmärkt för idrottande sjöfarare och Silja Serenade utmanar övriga fartyg att samla ihop lag till nästa Tough Viking, framkastar Palmio.

Enskilda sjöfarare kan till exempel delta i laget Fria Sjömansidrottare (Vaparit).

text och bilder: Pekka Karppanen

MERIMIESTEN BEACH FUTIS

-TURNAUS PELATTIIN KESÄ-HEINÄKUUN VAIHTEESSA

Uusi merimiesurheilulaji on löytynyt – tähän osallistutaan naama loistaen reilun pelin hengessä

Idea alkoi itää m/s Baltic Princessillä, kun Marko ”Chappe” Laine kertoi lajista laivaväelle.

– Olin kerran katsomassa rantafutista Pyhäjärven rannalla Sieravuoressa ja mietin, että tämä sopisi hyvin merenkulkijoille, Marko Laine kertoi.

Sieravuoressa hän neuvotteli beachfutisturnauksen järjestämisestä myös merenkulkijoille. Yleisen turnauksen päivämäärä oli 27.-29.6. ja merimiestapahtuman ajankohdaksi sovittiin 30.6. -1.7.

”Chappe” oli yhteydessä MEPAn Jusbaan, joka lupasi tukea tiedotuksen, kuljetusten, saunamaksujen sekä tuomari- ja kenttäkulujen muodossa. Osallistujilta kerättiin pieni maksu, jolla rahoitettiin muita kuluja, kuten esiintyjäpalkkioita.

– Talvella aloimme tiedottaa tapahtumasta kaikin keinoin ja verkostoin. Facebookiin perustettiin tapahtumalle ryhmä, jossa myös jaettiin infoa, Marko Laine selvitti.

Alun perin Brasiliasta lähtöisin olevaa lajia pelataan hiekalla kolmen tai neljän kenttäpelaajan, sekä maalivahdin muodostamalla joukkueella. Kentän mitat ovat noin 26x35 metriä. Merenkulkijoiden turnauksessa

pelaajamäärä oli 1+3. Varattuna oli kolme kenttää, mutta kahdella pärjättiin.

Loistava tunnelma turnauksessa ja jälkipeleissä

Kesäkuun lopulla oli vielä loppukeväästä lähtien tutuksi tullut viileä ilma. Se ei haitannut tunnelmaa, porukka oli kuin yhtä perhettä.

– Oli harmi, että aivan viime hetkellä tuli kolmen joukkueen peruutus. Kasaan saatiin kuitenkin viisi ryhmää sekä naisten että miesten sarjaan, Laine kertoi.

Merimiesturnaukseen osallistui noin 80 pelaajaa ja kannustajaa, jotka nopeasti löysivät yhteisen sävelen. Ottelut pelattiin hyvässä hengessä pilke silmäkulmassa. Luovuutta oli käytetty joukkueiden nimissä ja peliasuissa.

Parhaaksi peliasuksi valittiin Silja Serenaden naisjoukkueen, Stigien peliasu. Naisten turnauksen voitto meni Amorellan porukalle, joka löi finaalissa Shining Silja -joukkueen. Miesten turnauksen voitti Arsenal.

– Hieno tapahtuma ja paikka – kiitoksia vaan järjestäjille ja vastustajille. Pakko tulla

ensi vuonna, hehkutti Stigit -joukkueessa pelannut Ellen.

Valtaosa pelaajista ja kannustajista majoittui mökkeihin. Osa joutui lähtemään valmistautumaan työvuorolleen. Tarjolla olisi ollut paljon vesiurheilullisia oheistoimintoja, mutta viileä sää veti saunalle. Palkintojen jaon yhteydessä esiintyi laivoilta tuttu muusikko Ari ”Vaakku” Varjus, joka muistetaan myös Vilperin Perikunta -yhtyeestä.

”Chappe” ja Riku Alho olivat järjestäneet lisäviihdykkeeksi myös kylpytynnyrin, joka oli kaikkien käytössä. Aamulla kaikki kehuivat tapahtuman järjestelyjä ja ilmapiiriä.

– Porukka oli ehdottomasti samaa mieltä siitä, että ensi vuonna jatketaan. Ja lisää laivajoukkueita pitää saada mukaan, ”Chappe” kannustaa muita merenkulkijoita.

Häneen mukaansa alustavasti merenkulkijoiden beach futis pelataan ensi vuonna 29.-30.6.2015.

Kuvat: Rasmus Roslund

teksti: pelaajahaastatteluiden pohjalta Pekka Karppanen

SJÖMÄNNENS STRANDFOTBOLLSTURNERING SPELADES VID MÅNADSSKIFTET JUNI-JULI

En ny sjömansidrottsgren har upptäckts – den spelas med glädje i blicken och fair play-anda

Idén började gro på m/s Baltic Princess när Marko ”Chappe” Laine berättade om sporten för fartygsfolket.

– Jag var och tittade på strandfotboll i Sieravuori vid Pyhäjärvi strand och tänkte att det här skulle passa sjöfarare, berättade Marko Laine.

I Sieravuori kom han överens om att arrangera en strandfotbollsturnering även för sjöfarare. Den allmänna turneringen skulle gå av stapeln 27–29 juni, så sjömansevenemanget förlades till 30 juni och 1 juli.

”Chappe” var i kontakt med Jusba på SSB som lovade att stå för information, transporter, bastuavgifter samt domararvode och planhyra. Deltagarna fick betala en liten avgift som gick till övriga kostnader såsom ersättning till den som stod för underhållningen.

– Under vintern började vi informera om evenemanget på alla möjliga sätt och i olika nätverk. Vi skapade en grupp för evenemanget på Facebook och informerade också den vägen, förklarade Laine.

Idrottsgrenen, som ursprungligen kommer från Brasilien, spelas på sand med lag om tre eller fyra utespelare och en målvakt. Planen är cirka 26 x 35 meter. I sjöfararnas

turnering hade man 1 + 3 spelare. Man hade bokat tre planer, men det räckte med två.

Strålande stämning under turneringen och eftersnacket

Det kylslagna vädret som vi vant oss vid sedan senvåren dröjde sig fortfarande kvar i slutet av juni. Detta påverkade dock inte stämningen – spelarna var som en sammanhållen familj.

–Tyvärr tvingades tre lag ställa in i sista stund, men vi fick ändå ihop fem grupper till både dam- och herrserien, berättade Laine.

I sjömansturneringen deltog omkring 80 spelare och personer som följt med för att heja på, och det uppstod snabbt gemenskap. Matcherna spelades i vänskaplig anda och med glimten i ögat. När det gäller lagens namn och matchdräkter hade kreativiteten fått flöda.

Silja Serenades damlag Stigit fick utmärkelsen bästa matchdräkt. Damturneringen vanns av Amorellas lag, som slog Shining Silja i finalen. Herrturneringens vinnare var Arsenal.

– Det var ett roligt evenemang och en vacker plats – tack till arrangörerna och motståndarna. Nästa år måste jag vara med igen, sade Ellen från lag Stigit entusiastiskt.

De flesta av spelarna och de som hejade på sov över i stugorna, medan en del var tvungna att åka och göra sig redo för nästa arbetspass. Det fanns många vattensporter man skulle ha kunnat utöva, men i det kylslagna vädret lockade bastun. I samband med prisutdelningen uppträdde Ari ”Vaakku” Varjus, som vi känner igen från fartygen men också från gruppen Vilperin Perikunta.

Som extra förströelse hade ”Chappe” och Riku Alho ordnat en badtunna, som alla fick använda. Dagen efter berömde alla arrangemanget och den goda stämningen.

– Gänget var absolut överens om att göra om detta nästa år. Och vi måste få med flera fartygslag, uppmanade ”Chappe” övriga sjöfarare.

Nästa års strandfotboll för sjöfarare spelas preliminärt den 29–30 juni.

Bilder: Rasmus Roslund text: Pekka Karppanen, baserat på spelarintervjuer

HELSINGISSÄ KOETTIIN SUUREN

MERIMIESURHEILUJUHLAN TUNTUA

Elokuussa järjestettiin MEPAn kaikkien aikojen suurin laivajoukkueiden jalkapalloturnaus. Paikkana oli kolmatta vuotta peräkkäin Sonera Stadium Helsingissä – tällä kerralla sää oli suotuisa pelaajille ja runsaslukuiselle yleisölle. son ME-Groupilta, joka myös tarjosi juomat ja purtavat.

Mukana oli 16 joukkuetta miesten sarjassa ja kolme joukkuetta naisten turnauksessa. Yhteensä pelaajia oli yli 200. Miesten joukkueet oli jaettu neljään alkulohkoon, joista kaksi parasta menivät neljännesvälieriin. Loput joukkueet jatkoivat pelejä alempaan jatkosarjaan, joka huipentui B-finaaliin.

Peliaika oli 2x15 minuuttia. Ottelut pelattiin seitsemän miehen joukkueilla juniorimaaleihin. Sonera Stadium oli jaettu kahteen kenttään ja viereinen Peri eli entinen Sahara myös puoliksi. Samanaikaisesti pelattiin neljää ottelua, mikä sitoi yhden MEPA -miehen yhtäjaksoisesti tulospalveluun. Joukkueet ja yleisö pystyivät reaaliajassa seuraamaan tuloksia MEPAn nettisivuilta.

Kentillä päivystivät myös ensiapuhenkilöt, muun muassa Lauri Vuorinen, joka taannoin eläköityi m/t Temperalta. Laastareita ja kylmäpusseja kului, mutta mitään vakavampaa ei sattunut. Perinteiseen tapaan kahviota pyörittivät Pekka Lehtinen ja Kim Eriks-

Pelejä riitti kaikille ryhmille

Joukkueita oli paljon, mutta joitakin edellisvuosien varustamoja ei näkynyt. Sen sijaan pelaajat olivat liittyneet Vapaat merimiesurheilijat -Facebook ryhmään eli Vapareihin. Pasi Kinnari koordinoi ryhmää, josta saatiin muodostettua kolme miesten joukkuetta ja yksi naisten joukkue.

Amo Leidit otti naisten sarjassa voitot kummastakin vastustajastaan ja voitti siten mestaruuden. Minna Kesäläisen kokoama naisisto pelasi hyvää jalkapalloa, mutta sai kovat vastukset Vaparit Ladies- ja Tane´s DT -joukkueilta. Minna oli myös Amorellan ykkösjoukkueen manageri ja pelasikin siinä.

Alemmassa jatkosarjassa Finnlines 2, Va-

parit All Stars, Langh Ship ja Amorella 2 etenivät välieriin. Varsinaiseen B-finaliin pääsivät Langh Ship ja Amorella 2. Tiukka ottelu kääntyi Langh Shipille, joka otti Bfinaalin voiton numeroin 2-0.

45 ottelua huipentui unelmafinaaliin Amorellan ykkösjoukkue eteni helposti välieriin asti, jossa vastaan tuli porukka toisesta punaisesta laivasta, Viking XPRS:sta, joka oli pudottanut Viking Gracen jatkosta. Amorellan pallotaitureilla ei ollut suurta hätää, finaaliin meno varmistui selkeällä 4-0 -voitolla.

Pirteästi pelannut Mariellan ja Rosellan yhdistelmäjoukkue raivasi tietään eteenpäin. Välierässä oli vuorossa paha vastustaja, Silja Serenade. Varsinainen peliaika päättyi tasan 2-2. Ratkaisu haettiin rangaistuspotkukilpailulla, jonka Silja Serenade voitti hyvän maalivahtipelin ansiosta ja meni finaaliin.

Mariella/Rosella alkoi keskittyä pronssiotteluun, jossa se kohtasi Viking XPRS:n.

XPRS:n pelaajilla ei enää raskaan Amorella -ottelun jälkeen riittänyt panoksia. Pronssimitalit pujotettiin Mariella/Rosellan pelaajien kaulaan 5-1 voiton jälkeen.

Finaalissa kohtasi kaksi suomalaisen merimiesjalkapallon menestyksekkäintä joukkuetta, Amorella ja Silja Serenade. Tämä ei toteudu ihan joka vuosi. Voidaankin puhua eräänlaisesta merimiesjalkapallon ”El Clasico” -pelistä. Tunnelmat pelaajien ja yleisön joukossa olivat intoa täynnä.

Ensi minuuteista lähtien kävi selväksi Amorellan pelaajien päättäväisyys ja kurinalainen peli. Silja Serenade pelasi toki hyvin, mutta valkopaidoille ei jäänyt paljonkaan mahdollisuuksia Amorellan 5-0 voittoon päättyneessä pelissä.

Amorellan Daniel Rauman valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Paras maalivahti oli Silja Serenaden Tero Koistinen. Fair Play -palkinnon s Amorellan kakkosjoukkue, jonka manageri oli Marcos Kupri.

Turnauksen päätyttyä saunottiin ja ruokailtiin yläkerran Sodexo Bollis -ravintolassa. Jälkipelit jatkuivat vielä läheisessä Gringos Locos -ravintolassa.

Kiitokset kaikille!

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Silja Serenade taipui hienon finaalitaistelun jälkeen hopealle

Final matches

B FINALS

Langh Ship - Amorella 2 2-0

QUARTERFINALS

Finlandia - Silja Serenade 2-4

MarRos - Vaparit 2 7-1

Amorella - Vaparit 1 3-1

Viking XPRS - Viking Grace 2-0

SEMIFINALS

Silja Serenade - MarRos 3-2pen

Amorella - Viking XPRS 4-0

BRONZE

MarRos - Viking XPRS 5-1

FINALS

Silja Serenade - Amorella 0-5

Takavuosien jalkapallolegenda JariKaunisto, analysoi Silja Serenaden finaalipeliä Juki Anttilan kanssa

Amorellan kakkostiimi valittiin turnauksen Fair Play -joukkueeksi

Vaparit Ladies

EN STOR SJÖMANSIDROTTSFEST

UPPLEVDES I HELSINGFORS

SSB (Sjömansservicebyrån) arrangerade i augusti den hittills största fotbollsturneringen för sjöfolk. Platsen var för tredje året i rad Sonera Stadium i Helsingfors – den här gången var vädrets gudar nådiga mot spelare och den talrika publiken.

I herrserien deltog 16 lag och i damserien tre. Antalet spelare översteg 200. Herrarnas lag var indelade i fyra gruppspel av vilka de två bästa avancerade till kvartsfinalerna. De övriga lagen fortsatte matcherna i den nedre kvalserien där Amorella 2 nådde upp till Bfinalerna, men trots allt förlorade mot Langh Ship med siffrorna 0-2.

Speltiden var 2 X 15 minuter. Matcherna spelades med sjumannalag och juniormål. Sonera Stadium var indelat i två spelplaner och närliggande Peri, d.v.s. tidigare Sahara, också delad på hälft. Samtidigt spelade man fyra matcher, vilket gav en SSB-funktionär heltidsarbete vid resultattjänsten. Lagen och publiken kunde i realtid följa med resultaten på SSB:s hemsidor.

Föstahjälpsfunktionärer dejourerade också på spelplanerna, bland dem Lauri Vuorinen som nyligen gått i pension från m/t Tempera. Plåster och kylpåsar hade efterfrågan men ingenting allvarligare skedde. Kaféet sköttes som vanligt av Pekka Lehtinen och Kim Eriksson från ME-Group, som också bjöd på drycker med tilltugg.

Alla grupper fick spela

Många lag deltog, men några av de senaste årens rederier syntes inte till. Däremot hade spelarna gått med i FB-gruppen Vapaat merimiesurheilijat eller Vaparit. Pasi Kinnari koordinerade gruppen, ur vilken man lyckades bilda tre herrlag och ett damlag.

Amo Leidit segrade över båda motståndarna i damserien och tog hem mästerska-

pet. Damlaget som samlats av Minna Kesäläinen, spelade fotboll bra, men mötte hårt motstånd av Vaparit Ladies och Tane’s DT. Minna var också manager för Amorellas lag 1 som hon spelade i.

I de nedre kvalen avancerade Finnlines 2, Vaparit All Stars, Langh Ship och Amorella 2 till semifinalerna. Langh Ship och Amorella 2 nådde de egentliga B-finalen. I den tuffa matchen segrade Langh Ship med siffrorna 2 – 0 i B-finalen.

45 matcher kulminerade i en drömfinal

Amorellas lag 1 avancerade med lätthet ända till semifinalerna. Där mötte de laget från en annan av de röda båtarna, Viking XPRS, som hade slagit ut Viking Grace. Amorellas dribblare led ingen nöd, vägen till finalen säkrades med en klar seger med siffrorna 4 – 0.

Mariellas och Rosellas kombinerade lag ångade framåt med friska tag. I semifinalen mötte de en svår motståndare i Silja Serenade. Den egentliga speltiden slutade 2-2. Matchen avgjordes med straffsparkar var Silja Serenade segrade och gick till finalen.

Mariella/Rosella började koncentrera sig på bronsmatchen, i vilken de mötte XPRS. Efter den tunga matchen mot Amorella hade spelarna från XPRS slut på krutet. Spelarna från Mariella/Rosella fick efter en seger med siffrorna 5 – 1 hänga bronsmedaljerna kring halsen.

I finalen möttes två av den finska sjömansfotbollens mest framgångsrika lag, Amorella och Silja Serenade. Sådant inträffar inte varje år. Man kunde tala om sjömansfotbollens ”El Clasico” match. Stämningen på spelplan och på läktarna var entusiastisk.

Alldeles från de första minuterna såg man klart att Amorellas spelares beslutsamhet och disciplinerade spelsätt skulle vara för mycket för Silja Serenade. Det visade sig stämma i slutsiffrorna som skrevs 5 – 0 till Amorellas fördel.

Amorellas Daniel Rauman valdes till turneringens bästa spelare. Fair Play priset gick till Amorella 2, vars manager var Marcos Kupri.

Efter turneringen badade man bastu och åt middag i restaurangen Sodexo Bollis i övre våningen. Efterspelet fortsatte ännu i närbelägna restaurang Gringos Locos

Ett varmt tack till alla!

Text och bild: Pekka Karppanen

Amorella

Mariellas och Rosellas kombinerade lag

Amorella Ladies

KYMEN GOLF TARJOSI HYVÄN

KISAN MERENKULKIJOILLE

Aamun sade taukosi ja aurinkokin näyttäytyi kisan lopulla

Kotkassa paistaa aurinko lähes aina, jos kaupungin omiin poikiin on uskomista. Ennusteet elokuun lopulla lupailivat jotain muuta, mutta kaikkiaan 38 rohkeaa pelaajaa uhmasi säätiedotusta ja lähti kiertämään Kymen Golfin hienoa kenttää.

Ensimmäisten lähtöjen aikana oli vielä sateenvarjolla käyttöä, mutta sade heikkeni pikkuhiljaa. Kilpailijat lähtivät kierrokselle neljän pelaajan tyhmissä kymmenen minuutin välein. Yhdeksäs väylä tuli klubirakennuksen lähelle – pelaajat pääsivät lyhyelle tauolle ja kahville. Kierroksen jälkeen saunottiin, ruokailtiin ja jäätiin odottelemaan palkintojen jakoa.

Pistebogeyn paras oli Olavi Pohjola  (38). Toiseksi löi Alexan-

der Ruzza (36) ja kolmanneksi Jukka Kurki (35). Naisten sarjan voitti Sari Tanskanen (28).

Parhaasta scratch -tuloksesta vastasi niin ikään Olavi Pohjola 80 lyönnillä. Jari Mäkineste kulutti 82 lyöntiä ja Max Holm 90. Kimmo Lehto pelasi myös hyvin, 91 lyöntiä.

Lähimmäs lippua löi väylällä 8 Risto Nikula, 4,60m ja pisimmän draivin veti Risto Pöyhönen väylällä 11. ME Group Special -palkinto annettiin Pekka Mikkolalle

Kiitoksia kaikille!

Risto Nikula ja Johan Treuthardt luovuttivat ME Group Special –palkinnon Pekka Mikkolalle. Nikula voitti lähimmäs lippua -palkinnon.

Nina Okko, Sari Tanskanen ja Anne Hiltunen lähdössä kierrokselle. Sari voitti naisten sarjan. Tuomas Norokydön ryhmä lähtee sadetta uhmaamaan

KYMEN GOLF BJÖD SJÖFARARNA PÅ EN FIN GOLFTÄVLING

Morgonens regn upphörde småningom och solen visade sig under slutet av tävlingen.

Om man skall tro stadens egna pojkar, lyser solen nästan alltid i Kotka. Prognosen visade någonting helt annat i slutet av augusti, men sammanlagt 38 modiga spelare trotsade väderprognosen och gav sig ut på Kymen Golfs fina bana.

De första som startade hade ännu bruk för paraplyer men regnet upphörde så småningom. Tävlarna startade med tio minuters mellanrum i grupper på fyra spelare. Den nionde banan löpte nära klubblokalen – spelarna

kunde hålla en kort paus och dricka kaffe. Efter rundan badade man bastu, intog en tidig middag och inväntade prisutdelningen.

Olavi Pohjola tog seger i poängbogey (38). På andra plats kom  Alexander Ruzza (36) och som trea Jukka Kurki (35). I damernas serie var det Sari Tanskanen (28) som kammade hem segern.

Olavi Pohjola stod även för det bästa Scratch resultatet (80).  Jari Mäkineste använde 82 slag, och Max Holm 90.

Även  Kimmo Lehto spelade en bra runda med 91 slag.

Närmast flaggan på bana 8 kom Risto Nikula (4,60m). Den längsta driven stod Risto Pöyhönen för på bana 11. ME Groups special pris gick till Kotkabon Pekka Mikkola

Ett stort tack till alla!

GOLF KOTKA

25.8.2014 Scratch top ten

Olavi Pohjola segrade både i poängbogey och i scratch.

Jukka Kurki lyckades bra i poängbogey och blev trea.

Alexander Ruzza kämpade hårt om segern men fick nöja sig med andra plats.

ALFONS HÅKANS -GOLFKISA

JÄRJESTETTIIN RUISSALOSSA

– Kohokohtana Kimmo Lehdon hole in one

Aura Golf tarjosi 22:le kilpailijalle hienot olosuhteet vielä syyskuun puolessa välissä. Håkansin kisa pelattiin Best Ball -parikilpailuna pistebogey -tasoituksin. Keli oli kesäinen ja kisajärjestelyt mahtavat. Kierroksen kruunasi Kimmo Lehdon tekemä hole in one ja ansaitut samppanjat. Kimmo löi pallon yhdellä lyönnillä reikään väylällä 15, matkaa oli 128 metriä. Mailana mies käytti rautaysiä. Onnittelut Kimmolle uran ensimmäisestä holarista.

Parikilpailun voittivat Pauli Ojanen ja Jyrki

Lehti tuloksella 46. Lähimmäksi lippua löi väylällä 12 Tapio Tuominen ja pisimmästä draivista vastasi Kimmo Koski väylällä 17.

Kiitokset Alfons Håkans-yhtiölle, sekä kisan järjestäneille Kimmo Lehdolle ja Pekka Arasolalle.

PERINTEINEN LAIVAKAUPPIAITTEN KISA, SHIPSTORES GOLF CUP PELATTIIN ALASTAROLLA

Elokuun alussa Alastaron aurinko nousi korkealle ja lämmintä riitti heti aamusta. Aamubrunssin jälkeen pelaajat siirtyivät väylille ja yhteislähtö tapahtui 10:00. Jokaisella 18:la väylällä oli neljän pelaajan ryhmä – paljon tuttuja myös MEPAn golf -kisoista. Yhteensä kisaan osallistui 72 henkilöä.

Kilpailumuotona oli tasoituksellinen pistebogey. Aurinkoisen kisan jälkeen nautittiin saunasta ja ruokailusta. Kaikki pelaajat saivat tavarapalkintoja – kilpailun voittaja Nina Okko palkittiin komealla pystillä. Nina on kovassa iskussa, hän voitti keväällä myös MEPAn golfkisan.

Pistebogeyssä toiseksi tuli Jouko Tiensuu ja kolmanneksi Petteri Parta. Tiensuu voitti lähimmäs lippua -kisan. Pisimmästä draivista vastasi Max Holm.

Timo Rantanen tähystää, kun ”Hati” Lipponen lyö avauksen

Laivakauppiaitten yhdistyksen puheenjohtaja Matti Kokkala jakoi palkinnon Nina Okolle

Jussi Vahtera ja Jouko Tiensuu

VÄNDA!!!!

Kohtasimme aamulla porukalla Manillatalon edustalla Aurajoen rannassa kelluvan S/Y Easyn edustalla. Osa saapui paikalle kävellen, osa kyydeillä ja loput taksilla suoraan rautatieasemalta. Ja meitähän oli kuulemma ensimmäistä kertaa myös se määrä, joka oli ilmoittautunut, myös paikalla. Kannella meitä oli vastaanottamassa veneen kippari Harri Winter ja hänen tyttärensä Maija joka myös toimi purjehduskurssillamme yliperämiehenä. Kaiken kaikkiaan meitä oli veneessä kahdeksan ja hyvin mahduimme istuinkaukalon keskellä olevan pöydän ympärille.

Jo kurssille ilmoittautuessamme saimme tietää, että vaalea pohjaiset kengät ja sadevarusteet tuli pakata matkaan. Itse vaihdoin kengät jo laiturilla sillä käsitin, ettei valkoiseen kanteen haluta ”vauhtiraitoja”, jos vaik-

ka jalka sattuisi lipeämään. Itse vene oli tyylikäs ja melkoisen iso sisätiloiltaankin, vaikka se näyttikin pieneltä päältäpäin katsottuna.

Mahduin hyvin seisomaan sisätiloissa ja myös kannella ison puomin alla. ( Olen noin 185cm sulka-hattu päässä ja matalat kengät jalassa.) Kapteenimme Harri esitteli venettään omistajan ylpeydellä ja kertoili samalla, kun teki lähtövalmisteluita, että vene on hankittu vuokraus tarkoitukseen. Veneen mallityyppi oli Bavaria 38 ja nimi Easy tulee erilaisesta purjeratkaisusta, sekä siitä että vene on hankittu silmälläpitäen sitä että purjehduksen tulee olla hauskaa ja helppoa.

Onneksi vene todellakin oli varusteltu vuokraustarkoitukseen, sillä heti köydet irti irrotettuamme näimme Turun ylle kertyvät mustat pilvet sekä muutaman salaman. Kukaan meistä ei nimittäin ollut varustautunut

sadehousuilla. Onneksemme niitä löytyi keulakajuutan kaapista, samoin vaaleapohjaisia kumisaappaita, kaiken kokoisia. Ja edelleen onneksi päästyämme syvemmälle saaristoon, sade lakkasi ja tuuli nousi, kuin tilauksesta.

Moottori sammutetaan ja purjeet nostetaan

Isopurje itsessään oli mastossa, eikä perinteiseen tapaan poikkipuomissa. Tämä helpotti käsittelyä todella paljon, minkä tulimme huomaamaan aika pian kun nostimme purjeet Airistolla. Matkalla leveämpiä purjehdusväyliä koneen antaessa meille tasaisen nopeuden, kapteenimme tarinoi meille hieman purjehdus-sanastoa, neuvoi navigointia,

oman veneilynsä historiaa ja kaikkea mitä on vuosien varrella purjehtiessa sattunut ja tapahtunut. Osaa meitä luonnollisesti kiinnosti, mikä oli pahin myräkkä mihin vene on joutunut ja miten siitä selvittiin. Mutta kun osaa se ei luonnollisestikaan kiinnostanut, kapteeni kiersi mielestäni taitavasti kysymyksen kertomalla tarinan Hjallis Harkimosta.

Hän oli Harkimon luennolla kuullut kysymyksen yksin purjehduksesta ja että oppiiko siitä mitään itsestään, veneestään ja tai luonnosta. Hjallis oli hetken mietittyään vastannut, että ainakin sen oppi, että kun jo kolmatta päivää on paskat ja kuset housussa, sitä alkaa arvostamaan itsestään selviäkin asioita merellä.

On huikea tunne kun moottorit sammutetaan, tulee hiljaista, purjeet nostetaan, tuuli oikeasti tarttuu niihin ja nopeusmittarissa solmut kasvavat kasvamistaan. Tuulen voima tuntui, venehän ei ollut aivan pieni ja meitä kurssilaisia oli liki kymmenkunta.

Kojelaudasta löytyi kaikenlaisia mittareita ja huomasimme eräässäkin vaiheessa nopeutemme nousseen kuin varkain liki seit-

semään solmuun. Nopeuteemme vaikutti samalla myös se, kuinka ja mistä suunnasta tuuli tarttui purjeisiin. Kaikki saivat käsitellä purjeita ja kaikki pääsivät halutessaan ruoriin. Joitain ohjeitakin jäi alkuun mieleen; koskaan veneen ulkokannella käyskennellessä ei saa irrottaa otetta mistään kiinteästä. Pitkien ihmisten ei kannata seisoa puomin lähellä käännöksessä ja varsinkin jos kuulee huudon ”Vända” on parempi kumartua heti, ettei saa puomista.

Veneilijän euro on arvokasta valuuttaa

Mikään veivi tai veneilyyn liittyvä varuste ei kellu. Jos se tippuu mereen, tulevat tutuksi veneilijän eurot. Ne ovat noin kolme kertaa arvokkaampia, kuin normaalista varaosamyymälästä hankitut varusteet. Kaikki tavarat, joihin voi liittää sanan veneily, alkavat heti maksamaan ”veneilijän euroja”. Meille jaettiin alussa Veneilyn aapinen -niminen vihkonen ja kuulimme, että jos sen läpikotaisin opiskelee ja omaksuu, voi halutessaan

suorittaa saaristolaivurikurssin ja voi niin edelleen halutessaan joko vuokrata kyseistä venettä ja tai käydä kaupoilla ostoksilla.

Jo hetken purjehdittuamme kapteeni tiedusteli meidän ruokahaluamme. Vaikkei kukaan kehdannut tunnustaa, että nälkä oli hirmuinen, päätti hän että on lounaan aika. Aivan ihmeellisesti se ruokahalu kasvoi. Johtui se sitten raittiista ilmasta, veneen keinunnasta, pienestä jännityksestä, tai kaikesta yhteensä, keltään ei jäänyt kulhoon murentakaan. Maija hetken ”kapyysissä” touhuttuaan tarjoili meille siihen ohjauskaukaloon salaattilounaan. Vaihtoehtoina oli joko broileri- tai lohisalaatti, lisäksi oli tuoretta patonkia ja kyytipoikana italialaista kuivaa valkoviiniä tai saksalaista vichyä. Jälkiruuaksi saatiin vahvat kahvit ja ne maisemat näimme hieman eri vinkkelistä katsottuna kuin mitä olemme työpaikoillamme saaneet seurata.

Oli aivan pakko käydä tutustumassa kapyysiin, utelias kun olen tuollaisen herkkulounaan jälkeen. Kaikki oli liki samanlaista, jos on koskaan harrastanut asuntovaunuilua, paitsi se jääkaappi ja liesi. Jääkaappi muistuttaa tuollaista jäätelöallasta, on vaan liukupa-

neeli keskellä tiskipöytää ja liesi oli keinuvaa tyyppiä, molemmista sivuista pultin varassa roikkuva malli.

Kattilat myös sai kiinni eräänlaisilla kiinteillä hakasilla lieteen, ettei kovemmassakaan kelissä ole puurot lattialla. Ja lienee sanomattakin selvää, ettei kattiloita täytetä ihan reunoja myöten. Myöskään astiasto ei ollut mitään ohuinta fajanssia, vaan ihan reilusti muovia. Mutta silti ihan erehdyttävästi aidon näköiset viinilasit ja vesilasit. Kaikissa kaapeissa oli tuulilukot ja kaikella näytti olevan paikkansa, missään ei lojunut mitään irrallista.

Systeemit toimivat

Veneessä oli ihan tavallinen vesijärjestelmä, kraanasta tuli sekä kylmää että kuumaa, suihkukin löytyi vessasta ja vessanpytty oli pumpattavaa mallia oleva normi vesiklosetti. Mietin silti, että eivät ne vesivarastot voi mitkään loputtomat olla ja muistaakseni olen jostain lukenut, että järjestelmä jossa merivedestä tehdään talousvettä, maksaa melkoisen summan.

Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin mekin käännyimme takaisin kohti Aurajokea ja tuota Manilla- talon edustaa. Paluumatkalla jutustelimme kaikesta maan ja taivaan välistä ja niin sitten jossain vaiheessa onnittelimme kapteeniamme esikoiskirjasta. Kaikki kirjan lukeneet voivat todeta, että jatkoa seuraa, siksi veikeästi se loppui. Ja varmistus tällekin saatiin, jatko-osa on jo tekeillä. Kapteenimme oli ollut melkoisessa turbulenssissa ja hymyillyt liki jokaisessa lehdessä, antanut haastatteluja ja kommentoinut tulevaa. Lokakuun lopulla hänet voi tavata muun muassa Helsingin kirjamessuilla.

Päätin koota hieman sanastoa / slangia, mitä tulin tuossa kyseisenä päivänä oppimaan;

• Kapyysi = keittiö

• Genua = keulapurje

• veneilijän euro = ainakin kolmella kerrottuna euro, samanlaiseen tavaraan perus varaosaliikkeeseen verrattuna

• Paukkuliivit = Ihan kuin hevosen loimet tyhjänä, mutta sisällä pienen suolatabletin vedessä liuettua, ilmalla täyttyvät pelastusliivit.

• Vända = se joka on ruorissa ilmoittaa käännöksestä kyseisellä huudolla

• Jalka = 0,3 metriä

• Solmu = nopeusyksikkö, 1,852 km/h

• Halssi = purjeen kiinnitysköysi

teksti ja kuvat: Temmy Tuomela

Mepan kurssilaiset purjehtivat Bavaria 38 Cruiser -veneellä

MEPAn Tutustu purjehdukseen -kursseja on järjestetty vuoden 2011 keväästä lähtien Turun ja Naantalin vesillä. Käytännön koulutuksesta vastaa yhteistyökumppani Easysailing, jonka Easy -veneessä moni merenkulkija on saanut tuntumaa purjehdukseen.

Bavaria 38 Cruiser on runsaasti varusteltu purjealus: 8 makuupaikkaa (3 hyttiä + salonki), rullaiso ja -genua, autopilotti, Raymarine C 80 plotteri, kaiku, tuulimittari, lämmitin, laskettava uimataso, vesi-wc, suihku, uuniliesi, mikro ja jääkaappi. Vene on helposti hallittavissa myös kaksihenkisellä miehistöllä.

Veneen pituus 11,45 m, leveys 3,95m. syväys 1,6m Moottorina Volvo Penta 40 hv

SÄÄ SUOSI YLLÄKSEN

VAELTAJIA

MEPAn suosituimpiin tapahtumiin kuuluva Ylläs -retki toteutettiin syyskuun alussa. Monien mielestä ruska ei vielä ollut ehtinyt kauneimpaan kukoistukseensa, mutta maisemat olivat silti mahtavia.

Matkaan lähdettiin tuttuun tapaan Esa Reinikkalan ohjaamalla Korsisaaren bussilla. MEPAn toimitusjohtaja Martti Karlsson oli mukana menomatkalla Keski-Suomeen asti. Ryhmiä vetivät kokeneet konkarit Kari Kuusisto ja Seppo Turunen. Matkaan kului yhteensä kahdeksan päivää.

Tänä vuonna mukana oli yhteensä 24 henkilöä.

– Tunnelma oli loistava. Vaeltamassa oli vanhoja, hyviä tuttuja, sekä myös uusia kasvoja, Marianne Ylä-Kojola kehui ilmapiiriä ja rentoa meininkiä.

Hän kertoi vuokranneensa muutaman muun merenkulkijan kanssa soutuveneen Eelin kaupasta. He kävivät eräässä Ylläsjärvellä olevassa saaressa, jossa oli tulisija.

Paula Väisänen kehui Pallastunturin seu-

tua, jossa ainakaan hän ei aikaisemmilla vaelluksillaan ollut käynyt.

– Muutamilla tulipaikoilla paistoimme lettuja Leppäsen Eikan tuomalla pannulla, johon laivatoverit olivat ”tuunanneet” jatkovarren avotulella käyttöä varten, Paula kertoi.

Erään vaelluspäivän päätteeksi Esa kuljetti porukan bussilla Pakasaivoon, jonka jylhät maisemat tekivät vaikutuksen varsinkin ensikertalaiseen. Merenkulkijat löysivät ja hyödynsivät päivävaellusten lisäksi myös muita aktiviteetteja, kuten melontaa intiaanikajakeilla tai ratsastusta islanninhevosilla.

teksti: Pekka Karppanen

kuvat: Jesse Laine, Paula Väisänen

SUOMEN MERIMIESKIRKON

PÄÄSIHTEERI VAIHTUU

Tuleva pääsihteeri Hannu Suihkonen muistetaan Hampurin merimieskirkolta, jossa hän toimi johtajana ja merimiespappina vuosina 1997–2002. Tällä hetkellä Suihkonen työskentelee Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtajana. Uudessa työssä hän aloittaa 1.1.2015 jolloin nykyinen pääsihteeri Sakari Lehmuskallio jää eläkkeelle.

Hannu Suihkonen, 51, opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja hänet vihittiin papiksi Helsingissä vuonna 1990. Hän sanoo ottavansa toimen vastaan innostuneella ja motivoituneella mielellä.

”Merimieskirkko tekee tärkeää ja merkityksellistä työtä liikkuvien ihmisten parissa. Yhdessä tehden ja yhteisellä tekemisellä Merimieskirkon työllä on jatkuvuutta. Yhdistyksen talouden turvaaminen on muuttuvassa yhteiskunnassa haaste, mutta luotan siihen, että Merimieskirkolla on asiaansa omistautunut ja työtä kantava työntekijä- ja ystäväjoukko”, Suihkonen sanoo.

Hän on toiminut myös Merimieskirkon ns. periodilaivapappina vuosina 1996–1997, joten merenkulku ja merenkulkijat ovat miehelle tuttuja.

Merimiespalvelutoimisto onnittelee Hannu Suihkosta ja toivottaa onnea ja työn iloa Merimieskirkon pääsihteerin toimeen.

Yhteistyöterveisin

Suomen

Merimieskirkko

Suomen Merimieskirkolla on palkattua henkilöstöä yhteensä noin 50. Kaikkien työntekijöiden ja vapaaehtoisten vastuunkantajien yhteismäärä vuositasolla on reilut 900. Yhdistyksen taseen loppusumma vuonna 2013 oli 5.7 miljoonaa euroa. Pääosan rahoituksesta Merimieskirkko saa avustuksina opetus- ja kulttuuriministeriöltä, seurakunnilta, kirkkohallitukselta, Raha-automaattiyhdistykseltä sekä eri säätiöiltä. Merimieskirkoilla kohdataan vuosittain noin neljännesmiljoona ihmistä.

FINLANDS SJÖMANSKYRKA FÅR NY

GENERALSEKRETERARE

Hannu Suihkonen, den blivande generalsekreteraren, kommer man ihåg från sjömanskyrkan i Hamburg, där han fungerade som chef och sjömanspräst under åren 19972002. För närvarande tjänstgör Suihkonen som diakonichef för Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Han tillträder sin nya tjänst den 1.1.2015 då den nuvarande generalsekreteraren Sakari Lehmuskallio går i pension.

Hannu Suihkonen, 51, studerade teologi vid Helsingfors Universitet och han prästvigdes i Helsingfors år 1990. Han säger sig ta emot uppdraget entusiastisk och motiverad,

”Sjömanskyrkan utför ett viktigt och betydelsefullt arbete bland människor i rörelse. Det gemensamma arbetet som utförs tillsammans garanterar Sjömanskyrkans kontinuitet. I ett föränderligt samhälle utgör föreningarnas ekonomi en utmaning, man jag litar på att Sjömanskyrkans anställda och stora skara av vänner ägnar sig åt sig åt sin uppgift”, säger Suihkonen.

Han har också verkat om Sjömanskyrkans s.k. periodfartygspräst under åren 1996-1997, så sjöfarten och sjöfararna är honom bekanta.

Sjömansservicebyrån gratulerar Hannu Suihkonen och önskar lycka och arbetsglädje i arbetet som generalsekreterare för Sjömanskyrkan.

Suomen Merimieskirkko, liikkuvien ihmisten kirkko, on vuonna 1875 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, joka tukee ja edistää merenkulkijoiden sekä ulkomailla olevien suomalaisten hyvinvointia. Toiminnan harjoittamiseksi pidämme yllä kaikille avoinna olevia merimieskirkkoja, joita on Suomessa 8 paikkakunnalla ja muualla Euroopassa 7 paikkakunnalla. Lisäksi teemme laivakuraattorityötä Itä- ja Pohjanmerellä sekä matkapappityötä Kaakkois-Aasiassa. Merimieskirkko on koti kaukana kotoa. http://www.merimieskirkko.fi/ ja http:// www.facebook.com/Merimieskirkko

Med samarbetshälsningar

SSB:s personal

In Memoriam Heikki Rantanen

Ystävämme Heikki on nukkunut pois vain 58 -vuotiaana. Yllättävä ja järkyttävä uutinen tuli Merimieskirkolta elokuun lopulla. Heikki Rantanen kuului niiden merimiespappien joukkoon, jotka saivat merenkulkijoiden varauksettoman luottamuksen.

Tapasin Heikin ensimmäisen kerran vieraillessani merimiehenä Lontoon Merimieskirkolla 1980 -luvun alussa. Englannin vuosien jälkeen hän siirtyi vaimonsa Sirun kanssa Lontoosta Puolan merimieskirkon hoitajaksi ja sitten kotimaahan Haminaan. Heikki Rantanen opiskeli työn ohessa papiksi.

Toimin MEPAn asiamiehenä Rotterdamissa useita jaksoja 1990 -luvulla, jolloin Rantaset isännöivät suuren satamakaupungin merimieskirkkoa. Työjaksoillani asuin moneen otteeseen heidän luonaan. Rantaset majoittivat myös kaukaa tulleita siirtokuntalaisia ja muuta talkooväkeä suurten tapahtumien, kuten joulumyyjäisten aikoina.

Heikki oli hyvä organisoimaan raskaita myyjäistalkoita ja kykeni hienosti motivoimaan suurta vapaaehtoisten joukkoa. Hänelle oli myös tärkeää, että merimiehiä palveltiin aina muista kiireistä huolimatta. Rotterdamin Merimieskirkon toimintaa päästiin edelleen kehittämään hyvältä pohjalta, kun Heikki siirtyi Merimieskirkon keskustoimistoon vuonna 1999.

In Memoriam Heikki Rantanen

Vår vän Heikki har gått bort, i en ålder av endast 58 år. Den överraskande och uppskakande nyheten nådde oss från Sjömanskyrkan i slutet av augusti. Heikki Rantanen var en av de sjömanspräster som åtnjöt sjöfararnas fulla förtroende.

Rantanen toimi Helsingissä ollessaan Merimieskirkon henkilöstöjohtajana ja Kaukoidän matkapappina. Yhteistyötä meillä oli nyt vähemmän, mutta aina tavatessamme muistelimme Rotterdamin antoisia vuosia.

Pekka

Karppanen

Jag träffade Heikki första gången då jag som sjöman besökte Sjömanskyrkan i London i början av 1980-talet. Efter åren i England flyttade han med sin hustru Siru från London för att ansvara för Sjömanskyrkans verksamhet i Polen och sedan till Fredrikshamn i hemlandet. Heikki Rantanen studerade till präst vid sidan av sina studier.

Jag fungerade som SSB:s ombud i Rotterdam under flera perioder under 1990-talet, då familjen fungerade som värd vid den stora hamnstadens sjömanskyrka. Under mina arbetsperioder bodde jag flera gånger hos dem. Familjen Rantanen inkvarterade också finländare från när och fjärran och talkoarbetskraft under julbasarer och andra stora evenemang.

Heikki var skicklig då det gällde att organisera arbetskrävande basarverksamhet och lyckades fint motivera en stor skara av volontärer. För honom var det också viktigt att alltid betjäna sjömännen oberoende av andra brådskande uppgifter. Då Heikki år 1999 flyttade till Sjömanskyrkans centralbyrå kunde Sjömanskyrkan i Rotterdam fortsätta att utveckla sin verksamhet från en gedigen grund.

I Helsingfors verkade Rantanen som Sjömanskyrkans personalchef och resande präst i Fjärran Östern. Vi hade nu mindre samarbete, men alltid då vi träffades mindes vi de goda åren i Rotterdam.

Pekka Karppanen

In Memoriam Jouko Heiskanen

Jouko Heiskanen, merenkulkija ja urheilumies, on siirtynyt taivaissa liitävien albatrossien joukkoon kesällä vain 63 -vuotiaana. MEPAssa Jouko muistetaan iloisena, ystävällisenä ja aktiivisena kuntoilijana, joka käytti ahkerasti myös kirjastopalveluita. Ennen jäämistään eläkkeelle Silja Serenaden keittiöstä kävi hän satama-aikoina MEPAn kuntosalilla ja poikkesi toimistolla kertomassa kuulumisia samalla palauttaen ja lainaten kirjoja.

Heiskanen seilasi Silja Linella muun muassa Wellamolla, Finlandialla, Silja Festivalilla, Silja Europalla ja Silja Serenadella. Hän osallistui aktiivisesti MEPAn urheilutoimintaan menestyen yleisurheilussa, penkkipunnerruksessa, ammunnassa ja salibandyssa. Parhaiten hänet muistetaan kuitenkin jalkapallos-

ta. Mies valittiin Vuoden merimiesur heilijaksi 1995.

Hän oli mukana Silja Serena den menestyksekkäässä jalkapallojoukkueessa, joka voitti lukuisten Suomen mestaruuksien lisäksi kahdeksan risteilylaivojen maailmanmestaruutta. Vielä vuoden 2008 mestaruusjoukkueessa hän oli maalivahtina, kun kauden viimeisiä otteluita pelattiin halliturnauksessa. Muu joukkue palkittiin laivalla järjestetyssä tilaisuudessa. Jouko Heiskasen kultamitali löytyi kaapista MEPAn muuton yhteydessä. Kun maailmanmestaria alettiin tavoitella mitalin toimittamista varten, oli se jo liian myöhäistä.

Pekka Karppanen

AJANKOHTAISTA

Ravintola Salveen kokoontui ryhmä Porkkalassa 54 vuotta sitten laivastossa palvelleita varusmiehiä, joista moni teki uran kauppalaivastossa. Merikapteeni Ilmari Pirhonen kertoi isästään, Mannerheimin ristin ritarista Jouko Pirhosesta. Komentajakapteeni Pirhonen oli jatkosodan jälkeen neuvotellut venäläisten kanssa, kun ilmeni, että vastapuolella oli kontra-amiraali, jonka lippulaivan Pirhonen oli upottanut. Neuvotteluista on tehty näytelmä, jonka tapaamiseen tulleet henkilöt katsoivat.

Merihenkilöstöpäällikkö Ulla Häkkinen jäi eläkkeelle TallinkSiljan konttorista. Päällikkö Antti Rossi isännöi m/s Silja Serenadella järjestettyä lämminhenkistä läksiäisjuhlaa. MEPA kiittää kuluneista vuosista ja toivottaa hyviä eläkepäiviä pitkäaikaiselle yhteistyökumppanille.

Silja Serenaden jo perinteeksi muodostunut kokkien pienpeliturnaus käytiin tänä syksynä SMU:n Velskolan mökillä. Turnaus on järjestetty jo 12 kertaa. Nyt kisattiin tikanheitossa, mölkyssä, petankissa ja digitaalisessa ammunnassa. Pasi Tuominen voitti kokonaiskisan.

Meriturvan Upinniemen palokoulutusyksikön johtaja Leif Johansson ylsi miehen ikään syyskuun puolessa välissä. Kakkukahveja juotiin Lohjalla, jossa onnittelemassa kävi joukko ystäviä, työtovereita ja yhteistyökumppaneita.

Alus- ja ympäristöturvallisuus varmistetaan selkeillä ohjeilla sekä tarpeellisilla check listoilla.

Onko kaikki tarkistukset tehty, lasti kiinnitetty, reittisuunnitelma tarkistettu ja miehistö valmiina. Miten NN sivulaitaventtiili, kiinni?

Tottakai.

Kuinka paljon förstillä noita check listoja oikein on? Check lista tarkistaa check listaa vai kuinka?

Ennen kuin lähdetään

merelle tulee laivan olla meriklaari. On mahdottoman paljon asioita joita ei kiireessä tahdo muistaa. Ohjeistusten ja check listojen tarkoitus on, että asiat tehdään jokaisella osastolla oikein eikä unohdeta mitään.

Checklista käyty läpi ja kuitattu.

Konehuoneessa kaikki tsekattu ja voimme siirtää ohjailut komentosillalle

NN is perehdyttää itseään laivalla. Tarkoituksena olisi löytää aluksi sivulaitaventtiili. Kaksi ja puoli viikkoa aikaa tutustua laivaan..

MERIMIESILTA Vuosaaren Merimieskeskuksessa

Tiistaina, 4.11.14 klo 17:00 - 21:00 vietetään merimiesiltaa, jonka teemana on m/s Finnpolaris

Illan aikana nautitaan lohisoppaa ruisleivän kera, kahvia ja konjakkia sekä tavataan tuttuja. Käydään läpi

m/s Finnpolariksen vaiheita Gijonin telakalta lähtien ja katsotaan digitoituja filmejä 1980 -luvulta. Aikalaisten haastatteluja, kuvamateriaalia Thomestolta ja merenkulkijoilta ym. TERVETULOA!

Järjestäjät: MEPA, MERIMIESKIRKKO, SUOMEN LAIVAHISTORIALLINEN YHDISTYS

Omakustannushinta 15e ruuasta ja juomista. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: Pekka Karppanen, puh 0400 879 733, vapaavahti@mepa.fi

HELSINKI SEAFARERS´CENTRE, Provianttikatu 4, 00980 Helsinki

RAVINTOLA SALVEN PERINTEINEN MERIMIESILTA Helmikuussa 2015

Tiistaina 24.2.2015 kokoontuvat vanhat skönemannit jälleen Helsingin Hietalahteen. Illanviettoa aloitellaan neljän, viiden aikoihin. Kannattaa tulla tapaamaan tuttuja, vaihtamaan kuulumisia ja muistelemaan merillä vietettyjä vuosia legendaariseen merimiesravintola Salveen. Osoite: Hietalahdenranta 11, 00180 Helsinki.

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:

RISTIKON RATKAISIJA

Vapaavahdin 2/2014 ristikon oikein täyttäneistä voittajaksi arvottiin Christa Åkerman Tampereelta

NORDIC PHOTO CONTEST 2014

All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.

- no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb

- life at sea, work and leisure onboard.

-The photos must have been shot recently

- good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670

The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizes

Please e-mail your entries to kulttuuri@mepa.fi no later than Jan 10, 2015

Lokakuu

Liikuntakurssi, Pajulahti

– 08.10. Vesispinning, Flamingo Vantaa

Venäjän

Joulukuu

Marraskuu

MINUUTTIKISA MINUTTÄVLINGEN

2014

Kisa on käynnissä vuoden loppuun ja siihen voi delleen tulla mukaan – kaikkien osallistujien kesken arvotaan hienoja palkintoja.

Rekisteröidy MEPAn kotisivuilla: www.mepa.fi/ minuuttikisa ja aloita tulosten kirjaaminen

Tävlingen håller på till slutet av året. Man kan ännu komma med – fina priser låtas ut mellan alla deltagare.

Registrera dig på SSB´s hemsidor: www.mepa.fi/ minuttavling och börja fylla i dina motionsutföranden.

Jokainen minuutti on tärkeä! Varje minut är viktig!

Johan Treuthardt, urheilu@mepa.fi tel: +358 (0)400 709 491

MEriMiEsPAlvElutOiMistO sjöMAnssErviCEbYrån

Olympiaranta 1, 00140 H:ki

Olympiastranden 1, 00140 H:fors P./Tel (09) 668 9000, E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p/tel 0400 402121 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Tiedotus/Information

Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Työhyvinvointi ja liikunta/ Arbetshälsa och motion

Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi

Kirjasto Bibliotek kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 vuosaari@mepa.fi

Simo Pesola (Niklas Peltola hoitovapaa/ vårdledig) p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

HELSINKI SEAFERER’S CENTRE

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 vuosaari@mepa.fi

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

Asiamies-Ombud

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Eija Tuorila p/tel 0400 538 366

OULU/ULEÅBORG

Sanni Sirviö p/tel 040 746 0150

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733

vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska

av B2B Translations

Gerd Grabber, Johan Treuthardt

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

Jyri Leskinen

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e

ISSN 0789-8231 (Painettu)

ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)

M - Itella Oyj