Vapaavahti - Frivakt 2/2014

MEPA muuttaa

Merimiestatuointeja

M/s Wasa Express trafikerar i Kvarken

M/s Bravadens

nostalgikryssning

VAPAAVAHTI 2/14

FRIVAKT 2/14

Irina Laine navigerar i Kvarken, s.46

Merimiesurheilussa jääkiekkoa, golfia, s. 50

Hilla Pohjalainen kertoi Trafin seminaarissa merenkulkija työstä ja opinnoista, s. 12

Hyvät merenkulkijat

On kai aika todeta, että yksi virstanpylväs on ohitettu Mepan historiassa, kun Merimiespalvelutoimiston hallitus on tehnyt lopullisen päätöksen toteuttaa rakennushanke Linnankatu 3ssa. Että nykyinen kiinteistö oli tullut tiensä päätökseen, ja jotain sille oli tehtävä, oli kyllä itsestäänselvyys, mutta mitkä ovat vaikutukset Mepan toimintaan? Katsoessamme tilannetta taaksepäin voidaan todeta, että rakennushankkeen budjetti on kasvanut melkein 50 % ja hankeen lainoitusosuus on nyt 85 %.

Kuuluuko tämä todella meidän toimintaan ja onko meillä sitä tietotaitoa, jota vaaditaan tämänkaltaisen rakennushankkeen toteuttamiseen? Toimitusjohtajana ja vastuussa lakisääteisestä toiminnasta minun on valitettavasti todettava, että näen tässä

Bästa sjöfarare

Man kan väl säga att en milstolpe har passerats i SSBs historia, då Sjömanservicebyråns styrelse har tagit det definitiva beslutet att påbörja bygget av en ny fastighet på Slottsgatan 3. Att någonting bör göras med fastigheten är väl självklart, men hur kommer detta byggnadsprojekt att påverka verksamheten på SSB? Då man ser tillbaka på situationen, då fastighetsutvecklingsprojektet började, har budjeten ökat med nästan 50 % och projektets belåningsgrad är uppe i 85 %. Hör detta verkligen till våra åligganden, och har vi det kunnande som behövs för att förverkliga ett dylikt projekt? Som VD med ansvar för den lagstadgade verksamheten, måste jag tyvärr medge att jag ser vissa frågetecken i hur vi skall ro iland detta. Jag hade själv önskat att man valt en mer kontrollerbar väg och förverkligat det hela med en mindre risk.

Vi vet att den finska statsekonomin inte ser så värst bra ut och att det också kan ses en del orosmoln över den övriga ekonomin. Detta tillsamman med att man tagit ett principbeslut över att halvera farledsavgifterna och avskaffa lästavgiften, kommer knappast att stärka den finansiella tryggheten för Sjömansservicebyrån. Vi kommer helt säkert att vara tvungna att anpassa verksamheten till en annan inkomstnivå i framtiden, även utan att ta egna finansiella risker.

Vi skall väl dock tro att allt går vägen och att SSBs styrelse tagit de rätta besluten för framtiden. Den som är med då fastighets­

muutamia kysymysmerkkejä, siitä miten tätä hanketta saatetaan maaliin. Olisin itse toivonut, että olisimme valinneet paremmin hallinnassa olevan tien ja toteuttaneet tämän kaiken pienemmällä riskillä.

Tiedämme, että Suomen valtiontalous ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa ja myös muun talouden yllä liehuu tummansävyisiä pilviä. Ottaen huomioon edellä mainitut seikat sekä sen, että periaatepäätös väylämaksujen puolittamisesta ja lästimaksun lopettamisesta on tehty, tuskin edesauttavat Mepan taloudellisen aseman turvaamisessa. Eteemme tulee varmasti tulevaisuudessa tarve sopeuttaa toimintaa toisenlaiselle tulotasolle, ilman omia rahoitusriskejä.

Meidän on kuitenkin uskottava tulevaan ja, että Mepan hallituksen päätökset ovat oi­

keita ja johtavat Merimiespalvelun oikeille urille. Ne jotka ovat mukana loppukesästä 2016, kun rakennushanke valmistuu, voivat kertoa miten tässä kävi. Jos minä toimitusjohtajan asemassa kuulun niihin, reilun kahden vuoden päästä, jätän sanomatta. Mepalla on kuitenkin mielestäni tärkeä rooli täytettävänä ja suurin osa meidän toiminnoista voidaan kehittää positiiviseen suuntaan, jos voidaan keskittyä lakisääteiseen tehtäväämme.

Muutto väliaikaistiloihin Olympiaterminaaliin on nyt edessä ja toiminta jatkuu toistaiseksi, kuten aikaisemmin.

Toivottaen hyvää kesää ja kyllä ne kesäkelit vielä saapuvat tänäkin vuonna.

projektet står färdigt, under sensommaren 2016, kommer att kunna uttala sig om hur det gick och leda in sjömansservicebyrån på nya framgångsrika spår. Om det är undertecknad eller någon annan, som i egenskap av SSBs VD sammanfattar detta om dryga två år, låter jag vara osagt. Jag anser trots allt att SSB har en uppgift att fylla och att mycket av vår verksamhet kan utvecklas i en positiv riktning om vi kan koncentrera oss på

den lagstadgade uppgift som vi finns till för.

Vår flytt till våra tillfälliga utrymmen i Olympiaterminalen står nu för dörren och verksamheten fortsätter tillsvidare som tidigare.

Med önskan om en trevlig sommar och hoppas att sommarvärmen infinner sig till slut.

Niklas Rönnberg

Niklas Rönnberg

MEPA MUUTTAA –

Linnankadulle uusi rakennus

Vuosia vireillä ollut rakennushanke alkaa edistyä. Linnankadun vanha kiinteistö tyhjennetään kesän aikana, ja MEPA muuttaa Olympiaterminaaliin osoitteeseen Olympiaranta 1, 00140 Helsinki

Linnankatu 3: n tontilla oli alun perin 1906 rakennettu jugendtalo, joka tuhoutui jatkosodan pommituksissa 1944. Vuonna 1960 tontille valmistui nykyinen rakennus, joka on ollut toimisto­ ja majoitusliikekäytössä. Kiinteistön heikon kunnon ja huonojen vuokrausmarkkinoiden vuoksi MEPAn hallitus päätti purkaa talon ja pystyttää paikalle asuinrakennuksen, jonka katutasoon tulee MEPAn toimisto.

MEPA muuttaa uusiin tiloihin heinäkuun aikana. Muuton vuoksi konttori on suljettuna 13.7. asti, mistä pahoittelut etukäteen. Tiedotamme aukioloajoista verkkosivuillamme. Kuntosalitoiminnan jatkumisesta tiedotamme erikseen. Puhelin­ ja sähköpostiyhteydet säilyvät ennallaan, samoin postiosoite:

MERIMIESPALVELUTOIMISTO

PL 170

00161 Helsinki

puh 09 668 9000 mepa@mepa.fi

SSB FLYTTAR –

Ny byggnad på Slottsgatan

Byggnadsprojektet som planerats under flera år börjar ta form. Under sommaren töms den gamla fastigheten på Slottsgatan, och SSB flyttar till Olympiaterminalen på adressen Olympiastranden 1, 00140 Helsingfors

På tomten på Slottsgatan 3 stod ursprungligen ett jugendhus som uppförts år 1906. Det förstördes i bombningarna under fortsättningskriget år 1944. Den nuvarande byggnaden på tomten stod färdig år 1960. Byggnaden har inrymt kontors­ och inkvarteringsverksamhet. Då byggnaden är i dåligt skick och hyresmarknaden är olönsam, beslöt SSB:s styrelse låta riva byggnaden och bygga ett bostadshus, i vars gatuplan SSB:s byrå inryms.

SSB flyttar till nya utrymmen under juli månad. På grund av flyttningen kommer byrån att vara stängd till den 13 juli, vilket vi beklagar på förhand. Vi informerar om öppethållningstiden på våra hemsidor. Om gymverksamheten informerar vi separat.

Telefon­ och e­postkontakter är oförändrade, likaså postadressen:

SJÖMANSSERVICEBYRÅN

PB 170

00161 Helsingfors

Tel. 09 668 9000 mepa@mepa.fi

RUISSALON MEPALA MYYTY –

Kesän aukiolo jouduttiin peruuttamaan

Turun Ruissalossa sijaitseva Mepala on palvelukonseptina tullut tiensä päähän. MEPAn hallitus teki myyntipäätöksen talvella ja kauppa toteutui varsin nopeasti. Valitettavasti suunniteltu ensi kesän aukiolo jouduttiin perumaan kiinteistön välittömän luovutuksen vuoksi.

Vuokratontilla oleva Mepalan päärakennus ja rantasauna tulivat MEPAn hallintaan vuonna 1973, jolloin kiinteistöä nimitettiin merenkulkijoiden virkistys­ ja kurssikeskukseksi. Varsinainen toiminta aloitettiin kesällä 1974. Rantasauna uusittiin 1980 ­luvulla ja päärakennusta ja muita rakennuksia on kunnostettu säännöllisesti.

Kesäisin auki ollut Mepala palveli päiväkäytössä lomalla olleita merenkulkijoita, sekä satamissa ja telakalla olleiden alusten miehistöjä. 2000 ­luvulle tultaessa aktiivimerenkulkijoiden käynnit harvenivat voimakkaasti, kun taas ylläpitokustannukset jatkavat nousuaan.

Myyntiä oli suunniteltu jo pitkään, koska kustannukset ja palveluvastaavuus eivät enää aikoihin ole olleet tasapainossa. Säästyvät varat kanavoidaan muuhun merimiespalvelutoimintaan.

Turkulaisille merenkulkijoille myynti tuli kuitenkin yllätyksenä.

– Ikävä päätös kaiken kaikkiaan! Olen ollut 40 vuotta merillä, ja nyt olisi ollut aikaa nauttia Mepalan palveluista, kertoi MEPAan soittanut Reima Rantanen harmistuneena.

Samanlaisia kommentteja on tullut MEPAn kotisivujen palautteina, Facebook ­viesteinä ja puheluina.

– Paikka oli hieno. Itse kävin usein saunassa ja uimassa. Olisin toivonut, että Turun seudulla tällainen palvelu olisi säilynyt. Merenkulkijoita täällä on edelleen paljon, korosti Vesa Kuusiaho m/s Amorellalta.

Hän muisteli Mepalan soveltuneen hyvin erilaisiin merimiestapaamisiin.

RUNSALA SÅLT –

Sommarens öppethållning annullerades

Den service som stått till buds i form av villan Mepala på Runsala i Åbo, har nu kommit till en ända. SSB:s styrelse beslöt under vintern att sälja, och försäljningen gick mycket snabbt. På grund av den omedelbara överlåtelsen är man tvungen att annullera sommarens planerade öppethållning.

Mepalas huvudbyggnad och bastubyggnad ligger på hyrd tomt och kom i SSB:s ägo år 1973 då fastigheten kallades rekreationsoch kurscentrum för sjöfarare. Den egentliga verksamheten inleddes sommaren 1974. Strandbastun byggdes på 1980­talet och huvudbyggnaden och övriga byggnader har reparerats regelbundet.

Mepala, som varit öppet under dagtid, har tjänat semestrande sjöfarare, samt sjöfarare under liggetid i hamn eller dockning. I början av 2000­talet blev de aktiva sjöfararnas besök allt färre, medan underhållskostnaderna fortsatte stiga.

Försäljningen har redan länge planerats, då servicebehovet och kostnaderna inte varit i balans under en så lång tid. De inbesparade medlen kanaliseras till andra former av sjömansservice.

För sjöfararna i Åbo var försäljningen ändå en överraskning.

– Ett tråkigt beslut! Jag har varit till sjöss i 40 år, nu skulle jag haft tid att njuta av servicen på Mepala, berättade Reima Rantanen förargad då han ringde till SSB.

Liknande kommentarer har kommit som respons på nyheten på SSB:s hemsidor, i Facebook och per telefon.

–Platsen var fin. Själv brukade jag ofta gå i bastun och simma. Jag hade önskat att en sådan service skulle ha bevarats här i Åbotrakten. Här bor fortfarande många sjöfarare, betonade Vesa Kuusiaho från m/s Amorella.

Han mindes att Mepala lämpade sig väl för olika sjömansträffar.

Mepalassa järjestettiin myös monia tilaisuuksia merimiesmotoristien tapaamisista kursseihin. Tässä on menossa Julle Korpelan palkintotilaisuus.

HELSINGIN HERNESAAREEN AVATTIIN

PALVELUPISTE RISTEILYALUSTEN MERENKULKIJOILLE

MEPAn ja Suomen Merimieskirkon yhteinen klubi on otettu hyvin vastaan. Nettisurffailua, shoppailua, jalkapalloa, kuljetuksia ja muita palveluita on tarjottu kesäkuun alusta lähtien.

Helsingin risteilyliikenteestä valtaosa on siirtynyt Länsisatamaan ja Hernesaareen, joten palvelupisteen perustaminen tälle alueelle oli luonnollinen valinta. Taannoin järjestettiin Helsingissä vierailleiden risteilyalusten miehistöille kysely, jonka perusteella konseptia alettiin suunnitella. Mallia otettiin myös Hampurissa ja Venetsiassa toimivista klubeista.

ITF Seafarers´ Trust tuki hanketta ja Helsingin satama suhtautui alusta lähtien myötämielisesti palvelupisteeseen. Aluksi suunniteltiin siirrettävää parakkia mutta lopulta päädyttiin satamaan tyhjilleen jääneeseen matkamuistomyymälään, jonka satama siivosi ja kunnosti.

Omalla porukalla tehtiin myös pientä pintaremonttia. Cruise Crew Lounge Anchor ­nimen saaneelle klubille nimettiin hoitajiksi Merimieskirkosta Katri Oldendorff ja MEPAsta Mikko Balvik. Muutakin henkilökuntaa kummastakin organisaatiosta osallistui mahdollisuuksien mukaan, mutta korvaamattomaksi avuksi nousi merimieskirkkolegenda Esko Vepsä

Hänellä ei mene sormi suuhun eikä peukalo ole keskellä kämmentä. Eskolla oli myös hyviä ideoita sisustukseen ja palvelupisteen markkinointiin. Anchor ­klubilla aloitettiin toiminta suunnitellussa aikataulussa, joitakin toimituksia hieman myöhästyi.

Kanttiini ja internet -palvelut

Hyllyille koottiin myyntiin valikoima tavaroita Vuosaaren Merimieskeskuksen kokemusten mukaan. Välipalat, juomat, hygieniatuotteet, nuudelit ja matkamuistot kuuluvat merimiesklubien perusvalikoimaan. Saatavilla on tietenkin yhteydenpitoa helpottavia puhelin­ ja SIM ­kortteja.

Klubin toisessa päässä on nettinurkkaus, jossa on viisi kannettavaa tietokonetta. Merenkulkijat voivat niillä surffailla verkossa ilmaiseksi, mikä on osoittautunut halutuksi ja suosituksi palveluksi. Tämä toki tiedettiin jo ennakkokyselyn perusteella.

Merenkulkijoille tarjotaan Anchor ­klubin

välityksellä myös opastusta, kuljetuspalveluita sekä liikuntaa ja merimiesurheilua. Heti toiminnan alettua saatiin järjestettyä pari futistapahtumaa. Hernesaaren laiturin lähellä on padel ­kenttä sekä jalkapallokenttä, jossa on varattu arkipäivisin vuoro klo 13:00 –14:30 merenkulkijoiden käyttöön.

Ensikokemusten perusteella voidaan todeta, että palvelulle on selvät tilaus ja sitä tullaan todennäköisesti jatkamaan tulevina kesinä.

YHTEYSTIEDOT

Cruise Crew Lounge Anchor Hernesaari quay, Helsinki Avoinna elokuun loppuun 10:00 –17:00 aina silloin, kun laitureissa risteilyalus hernesaari@merimieskirkko.fi, hernesaari@mepa.fi mobile +358 40 631 9551

EN NY SERVICEPUNKT FÖR

KRYSSNINGSFARTYGENS SJÖFARARE ÖPPNADES PÅ ÄRTHOLMEN

SSB:s och Finlands Sjömanskyrkas gemensamma klubb har fått ett varmt mottagande. Från början av juni har man erbjudit nätsurfande, shoppande, fotboll, transporter och annan service.

Av kryssningstrafiken till Helsingfors har lejonparten flyttat till Västrahamnen och Ärtholmen, därför var det ett naturligt val att placera servicepunkten här. För en tid sedan gjorde man en rundfråga bland manskap på kryssningsfartyg som besökte Helsingfors och utgående från svaren började man planera konceptet. Man tog också modell av klubbarna i Hamburg och Venedig.

ITF Seafarers’ Trust stödde projektet och Helsingfors hamn förhöll sig positivt till servicepunkten ända från början. I början planerade man en flyttbar barack, men till slut beslöt man använda en souvenirkiosk som stod tom och som hamnen lät städa och renovera.

Med egna krafter gjordes också smärre ytreparationer. Från Sjömanskyrkans sida utnämndes Katri Oldendorff och från SSB Mikko Balvik för att ansvara för verksamheten på klubben som fick namnet Cruise Crew Lounge Anchor. Från båda organisationerna deltar också annan personal då det är möjligt, men Sjömanskyrkans legendariska Esko Vepsä kom att bli en oersättlig hjälp.

Han står aldrig rådlös och har inte heller tummen mitt i hand. Esko hade också goda idéer gällande inredning och servicepunktens marknadsföring. Verksamheten på klubben Anchor inleddes enligt planerad tidtabell, också om några leveranser försenades.

Kantin och internetservice

Utgående från erfarenheterna från Nordsjö Sjömanscentrum samlade man på hyllorna ett utbud av produkter för försäljning. Mel­

lanmål, drycker, hygienartiklar, nudlar och souvenirer hör till grundurvalet på sjömansklubbarna. Telefon­ och SIM­kort som underlättar möjligheterna att hålla kontakt, står naturligtvis till buds.

I andra ändan av klubben finns en internethörna med fem bärbara datorer. Med dem kan sjöfararna avgiftsfritt surfa på nätet, något som visat sig vara en önskvärd och populär serviceform. Det här visste vi visserligen på basen av enkäten som gjordes.

På klubben Anchor erbjuds sjöfararna också guidning, transport och motion och sjömansidrott. Genast då verksamheten startade lyckades vi ordna ett par fotbollsevenemang. Nära Ärtholmens kaj finns en plan för padelspel och en fotbollsplan, som

har reserverats för sjöfararna vardagar kl. 13.00 – 14.30.

På basen av de första erfarenheterna kan man konstatera att det fanns en klar beställning på servicen, som sannolikt fortsätter under kommande somrar.

KONTAKTUPPGIFTER

Cruise Crew Lounge Anchor Hernesaari quay, Helsingfors Öppen till slutet av augusti 10.00 – 17.00 alltid då ett kryssningsfartyg ligger vid kajen

hernesaari@merimieskirkko.fi, hernesaari@mepa.fi

mobile +358 40 631 9551

FORMARE

-projektin pilottihyhmä saavutti loistavat tulokset

Silja Serenadelta valitut merenkulkijat onnistuivat hienosti täyttämään hyvinvointiprojektille asetetut tavoitteet. Parikymmenhenkisen ryhmän asenne ja sitoutuminen olivat kohdallaan ja yhteistyö eri tahojen kanssa sujui upeasti. Laivalla järjestettiin toukokuussa päätöstilaisuus, jossa käytiin läpi tuloksia ja saavutuksia.

Laivan konferenssitiloihin saapuneet projektiin osallistuneet merenkulkijat puhkuivat intoa ja energiaa, mikä sai raihnaiseen kuntoon päässeen Vapaavahdin toimittajankin hyvälle mielelle.

– Minun kohdallani ForMarella oli selvä tilaus. Syksyllä keho ja mieli olivat vähän huonossa hapessa, nyt ovat asiat todella hyvin, kokki Esa Penjala hehkutti.

Hänen mukaansa koko laivan porukka on seurannut ja kannustanut pilottiryhmän toimintaa ja edistymistä. ForMare on herättänyt suurta mielenkiintoa paitsi Silja Serenadella, myös muilla laivoilla. Päätöstilaisuuteen ja sitä seuranneelle risteilylle osallistui myös projektin hallintoon osallistunutta Tallink Siljan konttorihenkilökuntaa.

Hankkeessa vahvalla panoksella mukana olevan Merimieseläkekassan hallinto­ ja viestintäpäällikkö Marina Paulaharju oli hyvin tyytyväinen onnistuneesta pilottihankkeesta. – Merimieseläkekassa haluaa kaikin mahdollisin keinoin edistää merenkulkijoiden

kokonaishyvinvointia. On hyvä, että jo varhaisessa vaiheessa kiinnitetään huomioita elintapoihin ja jaksamiseen, Paulaharju tähdensi.

Hän näkee ForMaressa paljon edistystä aikaisempiin hankkeisiin verrattuna. MEK on kiinnostunut olemaan mukana jatkossakin.

Yhteydenpito ohjaajan ja ohjattavan välillä tärkeää

Projektivastaava Johan Treuthardt MEPAsta ja R5 ­yrityksen ammattivalmentaja Mikael Paajanen kiittelivät ryhmän sitoutumista ja aktiivista kommunikointia ohjaajien kanssa.

– Projektin alkaessa laiva oli telakalla suurten muutostöiden alla, mikä toi oman haasteensa tapaamisten suunnitteluun. Kaikki meni kuitenkin hienosti, Treuthardt kertoi.

Hän kehui erityisesti myös ohjaajia, valmistumassa olevia Arcada ­ammattikorkea­

koulun opiskelijoita sopeutumisesta merenkulkijoiden epäsäännöllisiin ja vaihtuviin aikatauluihin.

Treuthardtin mukaan aktiivinen yhteydenpito auttoi myös sellaisina hetkinä, kun ohjattavalla oli motivaatio heikentynyt. Yhteistyö oli muutakin kuin pelkkiä treeni­ ja ravinto­ohjeita. Kemiat toimivat, vaikka ohjaajat olivat nuoria ja tulivat merenkulkualan ulkopuolelta.

Alkuvuoden tiivis aikataulu

Neljän kuukauden ohjelma koostui ennakkokyselystä, testeistä ja niiden läpikäynneistä, luennoista, henkilökohtaisista ohjauksista ja infotilaisuuksista. Treuthardt, Paajanen sekä ammattivalmentaja Mari Lindström R5 ­yrityksestä olivat mukana useilla matkoilla tapaamassa ja ohjaamassa pilottiryhmän merenkulkijoita.

Kuntonyrkkeilyä Katajanokan liikuntasalilla

Henkilökohtaisia tapaamisia pidettiin myös MEPAn kuntosalilla. Kaikki testit vietiin läpi Arcadan tiloissa. Myös Katajanokan liikuntasalia käytettiin hyväksi.

– Ensimmäisellä tapaamiskerralla käytiin läpi ohjattavan ennakkokyselyä ja henkilökohtaisia tavoitteita sekä sovittiin muun muassa liikuntalokikirjan pitämisestä, Mari Lindström kertoi.

Hän oli erityisen ylpeä ja onnellinen neljän ohjattavansa tuloksista.

Rasvamassaa lähti, lihasmassaa tuli

Tilaisuudessa esiteltiin pääkohtia hyvin onnistuneen projektin tuloksista. Pilottiryhmästä lähti yhteensä yli 100 kiloa rasvamassaa. Painonpudotus ei ollut ensisijainen tavoite, mutta se antoi monelle osallistujalle konkreettista tyytyväisyyden tunnetta.

– Ryhmässä on nyt enemmän lihasta, kuin rasvaa. Keskimääräinen painoindeksi oli projektin alussa 29,7, lopussa 28,4, Mikael Paajanen luettelee. Tärkeää oli myös kehon sisäisen rasvan väheneminen lähes kahdellatoista prosentilla.

Projektiin osallistuneiden merenkulkijoiden luumassa kasvoi yhteensä 2,6 kiloa, se on hyvä määrä. Luusto on tullut tiheämmäksi, mikä ehkäisee luusairauksia ja muita vammoja. Paajanen on tyytyväinen erityisesti ryhmän aktiivisuusluokan nousuun, mutta muistuttaa, että taso täytyisi pitää.

Koulutusjakson jälkeen seuraa elämäntapajakso

Jakson alussa ja lopussa tehdyt lihaskuntotestit ja niissä tapahtunut edistys olivat huikeaa luettavaa. Kyykyt, vatsaliikkeet ja punnerrukset paranivat koko porukalla.

– Näiden suorittamista valvottiin tarkasti, fuskausta ei sallittu, naurahti Treuthardt tyytyväisenä ja kertoi myös ryhmän jäsenten hapenottokyvyn parantuneen selvästi.

Kaikki testit osoittivat, että projektiin osallistuneiden kunto ja työkyky paranivat.

Henkilöstöjohtaja Susanna Siljander Tallink Siljalta totesi ForMaren olevan parhaita hänen näkemiään projekteja.

– Meille on yhtiönä tärkeää, että saamme olla mukana uudenlaisissa hyvinvointihankkeissa. Itse laiva kävi alkuvuodesta läpi mittavat muutokset, työtapoja kehitettiin ja nyt uudistetaan myös elämäntapoja, Susanna Siljander kuvaili.

Hän oli tyytyväinen. Kaikki olivat onnistuneet, tehneet suuria muutoksia ja saaneet positiivisia tuloksia. Tallink Silja on Siljanderin mukaan mielellään mukana jatkossa – entistä suuremmallakin porukalla. Hän antoi reilun tunnustuksen ja kiitoksen kaikille hankkeessa mukana olleille tahoille ja henkilöille. Susanna Siljander totesi lopuksi, että projektin päätöstilaisuus on oikeastaan vasta alku kunkin omalle elämäntapamuutokselle.

ForMare –projektin jatkosta kerrotaan seuraavassa Vapaavahdissa.

Teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Mikael

Keittiön kova kolmikko Eero Hyvärinen, Elisa Loponen ja Esa Penjala pudottivat lattialla olevan ”voivuoren” (50 kg)verran painoaan

Paajanen käy tuloksia läpi Tommy Niemisen ja Eero Hyvärisen kanssa

Den tuffa kökstrion Eero Hyvärinen, Elisa Loponen och Esa Penjala gjorde en viktminskning som motsvarade ”smörberget” (50 kg) på golvet.

FORMARE

-projektets pilotgrupp nådde strålande resultat

De utvalda sjöfararna från Silja Serenade lyckades väl med att uppfylla målen för hälsoprojektet. Gruppen på runt tjugo personer hade rätt inställning och var engagerade, och samarbetet med de olika parterna fungerade utmärkt. I maj ordnades ett avslutningsevenemang på fartyget där man gick igenom resultaten och prestationerna.

Projektdeltagarna som kommit till fartygets konferenslokaler sprudlade av entusiasm och energi, vilket även fick Frivakts krassliga redaktör på gott humör.

– För mig kom ForMare som på beställning. I höstas var jag i dåligt skick både fysiskt och psykiskt, men nu mår jag riktigt bra, intygar kocken Esa Penjala ivrigt. Han berättar att hela fartygsbesättningen har följt och uppmuntrat pilotgruppens aktiviteter och framsteg. ForMare har väckt stort intresse inte bara på Silja Serenade, utan också på andra fartyg. Tallink Siljas kontors­

personal, som administrerat projektet, deltog också i avslutningsevenemanget och den därpå följande kryssningen.

– Sjömanspensionskassans administrations­ och informationschef Marina Paulaharju har gjort en stor insats i pilotprojektet och var mycket nöjd med det lyckade resultatet.

Sjömanspensionskassan vill främja sjöfararnas hälsa på alla möjliga sätt. Det är bra att redan i ett tidigt skede uppmärksamma levnadsvanor och ork, framhåller Paulaharju. Jämfört med tidigare projekt tycker hon

att ForMare lett till större framsteg, och nämner att SPK är intresserad av att delta även i fortsättningen.

Kontakten mellan

instruktören och

deltagaren är viktig

Projektansvarig Johan Treuthardt från SSB och personlig tränare Mikael Paajanen från R5 tackade gruppen för dess engagemang och goda kommunikation med instruktörerna.

– I början av projektet låg fartyget i docka medan ett stort renoveringsarbete pågick, och detta gjorde det svårare att planera in träffar. Allt löste sig dock fint, berättar Treuthardt.

Han berömde även instruktörerna, de snart utexaminerade studenterna från yrkeshögskolan Arcada, för att de anpassat sig till sjöfararnas oregelbundna och varierande tidsscheman.

Samarbetet bestod inte enbart av rena instruktioner om träning och kost. Treuthardt menar att den goda kommunikationen även underlättade under de stunder då deltagarnas motivation sviktade. Trots att instruktörerna var unga och inte tillhörde sjöfartsbranschen rådde det en god personkemi.

Tight schema i början av året

Programmet sträckte sig över fyra månader och bestod av en förhandsenkät, tester och genomgång av dem, föreläsningar, individanpassade instruktioner och informationsträffar. Treuthardt, Paajanen och den personliga tränaren Mari Lindström från R5 var med på flera resor för att träffa och instruera pilotgruppens sjöfarare.

Individuella pass hölls även på SSB:s gym, medan alla tester genomfördes i Arcadas lokaler. Dessutom använde man gymmet på Skatudden.

– Under det första mötet gick vi igenom deltagarnas förhandsenkät och personliga mål, och förklarade att de skulle föra en motionsloggbok, berättar Mari Lindström.

Hon var mycket stolt och glad över resultaten som de personer hon tränade lyckades uppnå.

Mindre fett, mera muskler

Under evenemanget presenterades några huvudpunkter från de lyckade projektresultaten. Sammanlagt blev pilotgruppen av med över 100 kilo fett. Viktminskning var inte det främsta målet, men det hjälpte många deltagare att känna sig nöjda när de kunde se ett konkret resultat.

– Nu har gruppen mera muskler än fett. I början av projektet låg gruppens genomsnittliga BMI på 29,7 och i slutet på 28,4, informerar Mikael Paajanen. Ett annat viktigt resultat är att deltagarnas inre kroppsfett minskat med nästan 12 procent.

Benmassan hos projektdeltagarna ökade med sammanlagt 2,6 kilo, vilket är mycket bra. De har fått en tätare benstomme som förebygger skelettsjukdomar och andra skador. Paajanen är särskilt nöjd med att gruppen förbättrat sin aktivitetsklass, men påminner om att deltagarna måste upprätthålla denna nivå.

Utbildningsperioden övergår till en livsstil Framstegen i styrketesterna som gjordes i början och i slutet av projektperioden är fantastisk läsning. Alla i gruppen blev bättre på benböj, magövningar och armhävningar.

– Deltagarna övervakades noga när de utförde testerna, inget fusk tilläts, skrattar Treuthardt belåtet. Gruppens syreupptagningsförmåga har också märkbart förbättrats.

Alla tester visade att projektdeltagarnas kondition och arbetsförmåga förbättrades.

Tallink Siljas personalchef Susanna Siljander konstaterade att ForMare var ett av de bättre projekten som hon erfarit.

– För oss som företag är det viktigt att vi får delta i nya typer av hälsoprojekt. I början av året gjordes omfattande förändringar på själva fartyget, vi förbättrade arbetsrutinerna och nu får personalen dessutom en ny livsstil, förklarar Siljander.

Hon var nöjd. Alla hade varit framgångsrika, gjort stora förändringar och nått positiva resultat. Siljander ville gärna se ett fortsatt deltagande från Tallink Silja – helst med en ännu större grupp. Hon tackade alla parter och personer som deltagit i projektet och gav dem en stor eloge. Till sist konstaterade hon att projektets avslutningsevenemang egentligen bara var början på varje deltagares livsstilsförändring.

Vi berättar mera om ForMares fortsättning i Frivakts nästa nummer. text och bilder: Pekka Karppanen

Mari Lindström tillsammans med den effektiva och motiverade gruppen.

Personalchef Susanna Siljander konstaterade att ForMare var ett av de bättre projekten som hon erfarit.

Johan Treuthardt och Mikael Paajanen går igenom erfarenheterna från projektet.

MERENKULKUA TUTUKSI SUOMEN

NUORISOLLE

Jäänmurtaja Urhon seminaaripäivään osallistui opinto-ohjaajia eri puolilta maata. Vieraille esiteltiin itse laivaa sekä merenkulkua ammattina ja elinkeinona. Myös alan toimijoiden tehtävät ja työt tulivat tutuiksi.

Seminaarin isäntänä toimivat Arctia Shippingin j/m Urho ja asiamies Sami Uolamo Suomen Konepäällystöliitosta. Laivaa esitteli yliperämies Sampo Viheriälehto. Hän veti komentosillalla ja konehuoneessa varsin kattavan esittelykierroksen. Vieraat olivat hyvin kiinnostuneita jäänmurrosta.

Konepäällystöliitto on ottanut paljon vastuuta uusien merenkulkijoiden rekrytoinnista. Toiminnanjohtaja Leif Wikström havaitsi jo aikaisessa vaiheessa, että konepuolen ammattilaisista tulee laivoilla pulaa, vaikka muista ammattilaisista on jopa ylitarjontaa. Mukana tilaisuuksissa ovat toki muutkin järjestöt sekä joukko alan toimijoita.

Merenkulun työllisyys on kasvanut

Seminaarin osallistujat saivat kattavan tietopaketin alasta, kun ammattiliitot, Suomen

Varustamot, MEPA, Merimieskirkko ja Merimieseläkekassa selostivat merenkulun viimeisimpiä tuulia. Suomen Merimies­Unioni lienee tunnetuin alan järjestöistä.

– Lähes satavuotiaan liiton piirissä on yhä kymmenisentuhatta palkansaajaa, kertoi asiantuntija Jessica Troberg , joka on työskennellyt merenkulkijoiden rekrytoinnin hyväksi jo vuosia, myös edellisissä työpaikoissaan

Tonnistovero ja mahdollisuus käyttää suomalaislaivoissa monikansallista miehistöä ovat pysäyttäneet aluskannan pienenemisen. Viime vuosina lasketaan uusien laivojen tuoneen jopa uutta 700 työpaikkaa, joista tosin osaa miehittävät ulkomaiset merenkulkijat. Ala toivoo, että kotimaisen tonniston osuus merikuljetuksista kohoaisi nykyisestä 30 prosentista 40 prosenttiin.

– Konepuolella työtilanne on hyvä. Konemestareita on perinteisesti työllistynyt laivojen lisäksi sairaaloihin, voimalaitoksiin,

varustamoihin, luokituslaitoksiin ja telakoille, Sami Uolamo kertoi.

Hänen mukaansa tosin nykyään koulutus on hieman eriytynyt maa­ ja meripuolen välillä.

Suomessa on kahdeksan merenkulkualan oppilaitosta

Opinto­ohjaajille esiteltiin alan kansainvälisiä koulutukseen ja työharjoitteluun liittyviä säädöksiä. Välillä ne sopivat huonosti kotimaan koulutusjärjestelmään. Harjoittelupaikoista tuntuu olevan jatkuva pula. Paikat jakaa varustamoiden ja merenkulkualan oppilaitosten yhteistyönä HarjoitteluMylly, jota hoitaa Laura Raikunen Suomen Varustamoyhdistyksestä.

– ”Myllyn” tärkein tehtävä on jakaa harjoittelupaikat tasapuolisesti merenkulkualan

Asiamies Sami Uolamo kertoi v. 1869 alkunsa saaneen Suomen Konepäällystöliiton toiminnasta

oppilaitoksille ja niiden opiskelijoille, Raikunen totesi.

Yleiskeskustelussa todettiin, että vaatimus 360 meripäiväharjoittelusta voi venyttää perustutkinnon pituuden jopa neljään vuoteen.

Merenkulkualan koulutusta saa neljällä paikkakunnalla; Turussa, Maarianhaminassa, Raumalla ja Kotkassa. Koulutuspolitiikkaa toteutetaan yhdessä alan viranomaisten, oppilaitosten ja työmarkkinajärjestöjen kanssa mm. valtakunnallisissa sekä Merenkulkualan koulutustoimikunnassa että Merenkulun tutkintotoimikunnassa.

Merimiehen ansiot, eläke ja hyvinvointi

Pientä keskustelua syntyi, kun muutamin esimerkein käytiin läpi merenkulkijoiden lomia ja palkkoja. Haitari on tosin melko suuri. Kieltämättä suuren aluksen päällikkö mahdollisine luotsauspalkkioineen voi päästä melko mukaviin vuosiansioihin. Vastuu ja työn määrä ovat myös suuret.

Merelle pääsyyn vaaditaan muutakin kuin kiinnostusta pitkiin lomiin ja hyviin palkkoihin. Ennen koulutukseen pääsyä pitää hankkia lääkärintodistus Merimiesterveyskeskukselta.

– Matkustajalaivoihin voi päästä oman alansa koulutuksella, mutta on myös käytävä Basic Safety Training ­koulutus tai vähintään turvatoimi ­peruskoulutus, Jessica Troberg selvitti.

Laivalla on paljon vuorotyötä, joten käytännössä henkilön on oltava täysi­ikäinen.

Merimieseläkettä alkaa myös kertyä, kun vakuutettu on 18 ­vuotias. Merimieseläkekassa huolehtii suomalaisten merenkulkijoiden lakisääteisestä työeläketurvasta.

– MEK on yksi maamme vakavaraisimmista työeläkelaitoksista. Tämänhetkisen sijoitussalkun arvo on 889 MEUR ja siitä saadaan noin 8,6 prosentin tuotto, hallinto­ ja viestintäpäällikkö Marina Paulaharju kertoi.

Hänen mukaansa runsas 60 prosenttia vakuutetuista työskentelee matkustaja­aluksilla. Paulaharju kertoi myös työhyvinvointitoiminnasta, palveluista ja parhaillaan työryhmän valmistelussa olevan merimieseläkeuudistuksen tavoitteista.

Toimitusjohtaja Niklas Rönnberg selosti kuulijoille MEK:n ja MEPAn yhteistyötä hyvinvointisaralla. Viimeisin hanke on ForMare, josta tarkemmin toisaalla tässä Vapaavahdissa. MEPA tarjoaa merenkulkijoille lisäksi kursseja, vapaa­ajan palveluita, elokuvia ja n. 100.000 nidettä käsittävän kirjaston. Yhteistyötä tehdään paljon myös Merimieskirkon kanssa.

Vuodesta 1875 toimineella Suomen Merimieskirkolla on pitkät perinteet merenkulkijoiden tukena toimimisesta. Pääsihteeri Sakari Lehmuskallio kertoi kansainvälisestä yhteistyöstä, sekä kotimaan satama­ ja laivakuraattoreiden toiminnasta.

– MEPAn ja Merimieskirkon yhteistyö on sujunut hienosti varsinkin Vuosaaren Merimieskeskuksessa. Tänä kesänä aloittaa

yhteistyöprojektina Hernesaaressa risteilyalusten miehistöille suunnattu palvelupiste, Lehmuskallio kehui.

Merenkulkuala huolehtii ympäristöstä

Asenteet ovat vuosien varrella muuttuneet ja merenkulkijat arvostavat luontoa. Suomen Varustamot ry:n ympäristöasioita hoitava Christina Palmén painotti esityksessään osaavan henkilöstön merkitystä.

– Merenkulku on ympäristöystävällinen ja energiatehokas kuljetusmuoto. Paljon on jo tehty, mutta tulevina vuosina odottavat suuret investoinnit, Palmén selvitti.

Hän viittasi kansainvälisiin merenkulkua koskeviin ympäristölakeihin, joista tunnetuimmat lienevät rikkidirektiivi, painolastivesien käsittely ja alusten energiatehokkuusvaatimukset. Typpipäästörajoitusten tiukentuminen Itämerellä lykkääntyi lähinnä valmiiksi kaupallistetun tekniikan puuttuessa.

– Varustamoiden kannalta tulisi lakimuutoksiin varata riittävästi aikaa, jotta uudisrakennukset ja mahdolliset jälkiasennukset ehditään suunnitella kunnolla, Palmén painotti.

Päivä kului nopeasti ja loppukeskustelu jäi lyhyeksi. Opinto­ohjaajat olivat kuitenkin hyvin tyytyväisiä – kattavan tietoiskun jälkeen on alaa helpompi markkinoida kiinnostuneille opiskelijoille.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Opinto-ohjaajien seminaari pidettiin j/m Urhon salongissa

Besökarna fick en utförlig rundtur i maskinrummet, även på nedre plan.

KUNSKAP OM SJÖFARTSBRANSCHEN ÅT FINLANDS UNGA

Studiehandledare från spridda delar av landet deltog i seminariedagen på isbrytaren Urho. Besökarna fick en presentation av själva fartyget samt av sjöfarten som yrke och näringsgren. De informerades också om vilka uppgifter de verksamma i branschen arbetar med.

Arctia Shippings j/m Urho och ombudsman

Sami Uolamo från Finlands Maskinbefälsförbund stod värd för seminariet. Överstyrman Sampo Viheriälehto visade fartyget och gav en grundlig rundtur på kommandobryggan och i maskinrummet. Besökarna visade stort intresse för isbrytning.

Maskinbefälsförbundet har tagit ett stort ansvar för rekryteringen av nya sjöfarare. Förbundets verksamhetsledare Leif Wikström upptäckte redan i ett tidigt skede att fartygen kommer att få brist på fackmän på maskinsidan trots att det rentav finns ett överutbud av yrkesutbildade inom andra områden. Vid denna tillställning deltog dock även andra organisationer och några verksamma inom branschen.

Ökad sysselsättning inom sjöfarten

Seminariedeltagarna gavs en heltäckande bild av branschen när fackförbunden, Rederierna i Finland, SSB, Sjömanskyrkan och Sjömanspensionskassan redogjorde för dags­

läget inom sjöfarten. Finlands Sjömans­Union torde vara den mest kända av branschorganisationerna.

Det snart hundraåriga förbundet omfattar alltjämt tiotusentals löntagare, säger sakkunnig Jessica Troberg som har arbetat med rekryteringen av sjöfarare i många år, även på sina tidigare arbetsplatser.

Tack vare tonnageskatten och möjligheten att använda multinationell besättning på finländska fartyg minskar inte längre fartygsbeståndet. Enligt beräkningar har de nya fartygen skapat hela 700 nya arbetstillfällen de senaste åren; en del av dessa har visserligen bemannats med utländska sjöfarare. Branschen hoppas att det inhemska tonnagets andel av sjötransporterna ska öka från nuvarande 30 procent till 40 procent.

På maskinsidan är arbetssituationen god. Maskinmästare har förutom på fartygen brukat få jobb på sjukhus, kraftverk, rederier, klassificeringsanläggningar och varv, berättar Sami Uolamo.

Han menar dock att utbildningen på landsidan och på sjösidan numera skiljer sig åt något.

Finland har åtta sjöfartsskolor

Studiehandledarna informerades om de internationella branschbestämmelserna om utbildning och praktik, vilka ibland stämmer dåligt överens med Finlands utbildningssystem. Det tycks råda en ständig brist på praktikplatser. Platserna fördelas genom rederiernas och sjöfartsskolornas samarbete PraktikKvarnen, som sköts av Laura Raikunen från Rederierna i Finland.

”Kvarnens” viktigaste uppgift är att fördela praktikplatserna jämnt mellan sjöfartsskolorna och deras studerande, fastslår Raikunen.

I den allmänna diskussionen uppdagades att kravet på 360 sjödagar praktik kan dra ut på grundexamen så att den pågår i upp till fyra år.

Sjöfartsutbildning finns på fyra orter: Åbo, Mariehamn, Raumo och Kotka. Utbildningspolitiken drivs av branschens myndigheter, läroanstalter och arbetsmarknadsorganisationer i bl.a. utbildningskommissionen för sjöfartsbranschen och examenskommissionen för sjöfart, som båda är rikstäckande.

Sjömännens inkomster, pension och välbefinnande

Det uppstod lite diskussioner när sjöfararnas semester och löner togs upp med några exempel. Spännvidden är tämligen stor. En befälhavare på ett stort fartyg kan onekligen komma upp i en ganska hygglig årsinkomst med eventuella lotsningsarvoden. Jobbet innebär dock ett stort ansvar och mycket arbete.

För att få arbeta till sjöss krävs dock mer än intresse för långa semestrar och bra lön. Till exempel måste man skaffa ett läkarintyg från sjömanshälsovårdscentralen för att ens kunna bli antagen till en utbildning.

Om man vill jobba på passagerarfartyg kan det räcka med en utbildning inom den egna branschen, men även då måste man gå en Basic Safety Training­utbildning eller åtminstone en grundläggande säkerhetsutbildning, förklarar Jessica Troberg.

På ett fartyg är det mycket skiftarbete och därför måste personalen i praktiken vara myndig.

Dessutom börjar man tjäna in till sjömanspensionen vid 18 års ålder. Sjömanspensionskassan sköter de finländska sjöfararnas lagstadgade arbetspensionsskydd.

SPK är en av Finlands mest solida arbetspensionsanstalter. I dagsläget är placeringsportföljen värd 889 miljoner euro och den ger en avkastning på omkring 8,6 procent, säger administrations­ och informationschef Marina Paulaharju

Enligt henne arbetar drygt 60 procent av de försäkrade på passagerarfartyg. Paulaharju berättade också om SPK:s verksamhet för att främja välbefinnande i arbetet, deras övriga tjänster och om målen för sjömanspensionsreformen som nu bereds av arbetsgruppen.

Verkställande direktör Niklas Rönnberg informerade åhörarna om SPK:s och SSB:s samarbete inom välbefinnande. Det senaste projektet är ForMare, som du kan läsa mera om i detta nummer av Frivakt. SSB ger sjöfararna tillgång till kurser, fritidstjänster, filmer och ett bibliotek med ca 100 000 volymer. Man samarbetar också mycket med Sjömanskyrkan.

Finlands Sjömanskyrka, som funnits sedan 1875, har en lång tradition av att stödja sjöfarare. Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio berättade om deras internationella samarbete samt om hamn­ och skeppskuratorernas arbete i Finland.

SSB:s och Sjömanskyrkans samarbete har fungerat smidigt framför allt i Nordsjö sjömanscenter. Servicepunkten för kryssningsfartygens besättningar som öppnar på Ärtholmen i sommar är ett av våra samarbetsprojekt, säger Lehmuskallio stolt.

Sjöfartsbranschen värnar om miljön

Genom åren har attityderna förändrats och sjöfararna värdesätter numera naturen mer än tidigare. Christina Palmén som ansvarar för miljöfrågor vid Rederierna i Finland rf betonade under sitt föredrag betydelsen av kunnig personal.

Sjöfarten är en miljövänlig och energieffektiv transportform. Mycket har redan gjorts, men de kommande åren väntar stora investeringar, klargör Palmén.

Hon hänvisar till de internationella miljölagarna som berör sjöfarten; de mest kända torde vara svaveldirektivet, bestämmelserna om hanteringen av ballastvatten och kraven

på fartygens energieffektivitet. Beslutet om skärpta gränser för kväveutsläpp i Östersjön blev uppskjutet främst på grund av bristen på kommersialiserad teknik.

För rederiernas skull bör man avsätta tillräckligt med tid för lagändringar, så att de hinner planera nybyggen och eventuella efterinstallationer ordentligt, understryker Palmén.

Dagen förflöt snabbt och man hann bara med en kort slutdiskussion. Studiehandledarna var dock mycket nöjda – efter detta omfattande informationstillfälle är det enklare för dem att marknadsföra branschen för intresserade studenter.

text och bilder: Pekka Karppanen

Generalsekreterare Sakari Lehmuskallio säger att sjömanskyrkornas ekumeniska gemensamma organ ICMA är verksam i 700 hamnar.

Christina Palmén från Rederierna i Finland rf fick redogöra även för sin egen sjömanskarriär eftersom studiehandledarna var så nyfikna på den.

RIKKIDIREKTIIVI JA MONTA

MUUTA TEEMAA SJÖFARTENS

DAG -TAPAHTUMASSA

Maarianhaminan merenkulun päivästä on yli kymmenen vuoden aikana kasvanut merkittävä tapahtuma, joka kokoaa alan päättäjiä Ahvenanmaalta, Suomesta, Ruotsista ja muista maista. Seminaarit, ajankohtaiset aiheet ja hyvät verkostoitumismahdollisuudet ovat tapahtuman parasta antia.

Monien muiden ohella tilaisuudesta nautti suuresti Patrick Donner Malmössä sijaitsevasta World Maritime Universitysta. Hän esitteli Speakers´ Cornerissa kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n perustamaa oppilaitosta, jossa hän on työskennellyt vuodesta 1995.

– Tälle tapahtumalle on selkeä tilaus. Ohjelma on loistava ja taukojakin on sopivasti, jotta ehtii tavata tuttuja ja solmia uusia kontakteja, Donner kehui.

Hänen mukaansa viestintää eri kulttuurien välillä on kehitettävä, näin paranee myös meriturvallisuus. Donner on opettanut kansainvälisiä merenkulkualan ihmisiä pitkään ja tuntee työskentelytapoja monista maista.

– Nykyinen työ on antoisaa, kun usein tapaa entisiä, hyvin motivoituneita oppilaita tärkeissä tehtävissä eri puolella maailmaa, hän kertoi.

Donner tuntee suomalaisen merenkulun edelleen hyvin ja muistaa MEPAnkin toimittuaan pitkään Sally ­varustamossa ja Delfin Cruises Ltd ­yhtiössä.

Konttiliikennettä ja RORO -lasteja

Alandica kulttuuri­ ja kongressikeskuksen auditoriossa pidettiin RORO ­seminaari, jonka ohjaajana toimi Olof Widen Suomen Varustamoista. Rikkidirektiivin vaikutuksia pohdittiin monessa esityksessä. Pohjois­Euroopassa liikennöi noin 270 ro­ro­ tai ropax ­alusta, joista lähes kaikki ovat työllistettyjä. Toistaiseksi rikkipesureita on asennettu vain muutamiin kymmeniin aluksiin. Kalustoa on myös siirtynyt tulevan rikkidirektiivialueen ulkopuolelle.

– Meidän aluksistamme kolme on jo siir­

tynyt Välimerelle, missä operoimme yhdessä Med Cross Linen kanssa, toimitusjohtaja Jari Sorvettula Eckerö Shippingilta kertoi omassa esityksessään.

Hänen mukaansa ro­ro ­sektoria ovat tasapainottaneet vähentynyt uudisrakennustoiminta ja lisääntynyt kierrätys hyvän romuhinnan vuoksi.

Välimeren Afrikassa infrastruktuuri on vielä jäljessä, mikä antaa etua pienemmille ro­ro ­aluksille. Itämeren alueen paperinkuljetus on Sorvettulan mukaan painunut alaspäin, joskin metsäteollisuuden lasteja edelleen kuljetetaan. Joustavuutta tarvitaan, koska myös konttiliikenne kilpailee ro­ro ­sektorin kanssa.

Rikkidirektiivi voimaan ensi vuoden alussa

Tilaisuudessa puhuivat myös logistiikkajohtaja Christina Törnqvist metsäyhtiö Holmenilta sekä Patrick Verhoeven Euroopan Unionin laivanvarustamoiden kattojärjestöstä ECSA:sta.

– Infrastruktuuria on kehitettävä EU:n valkoisen kirjan mukaisesti siten, että vuoteen 2030 mennessä yli 300 kilometrin kuljetuksista 30 prosenttia on siirrettävä maanteiltä kiskoille tai vesikuljetuksiin. Vuoteen 2050 mennessä osuuden pitää kasvaa 50 prosenttiin, Verhoeven kertoi.

Osana tätä merenkulku on sitoutunut edistämään ympäristöteknologiaa ja kehittämään toimintaa yhä ympäristöystävällisempään suuntaan.

Christina Törnqvist ei usko merikuljetusten merkittävästi pienenevän rikkidirektiivin takia, vaikka kustannukset voivat nousta 20 – 25 prosenttia.

– Myös raide­ ja tieliikenteelle tulee koko

ajan lisää maksuja ja ympäristöveroja, Törnqvist arvioi.

Hänen mielestään varustamoiden on järjesteltävä reittejä rationaalisesti, pyrittävä kuljettamaan täysiä lasteja ja kehitettävä satamatoimintaa. Hänen mielestään satamia on myös liikaa.

– SECA (rikkidirektiivi) ­alueellamme on 350 satamaa. Määrä tulee vähenemään. Osa lopettaa, osa yhdistyy. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa näin moneen satamaan, Törnqvist latasi.

Hänen mukaansa satamien kustannustehokkuudessa on yhä parantamisen varaa.

Politiikkaa ja turvallista merenkulkua

Hallitusneuvos Lolan Eriksson Liikenne­ ja viestintäministeriöstä esitteli keväällä valmistunutta Suomen meriliikennestrategiaa, jonka tavoitteena on varmistaa kilpailukykyinen ja kustannustehokas toiminta. Hän painotti suomalaisten erikoisosaamista talvisissa olosuhteissa.

– Suomessa on yhä yli 9.000 merimiesammateissa toimivaa henkilöä. Tarkoitus on ylläpitää ja kehittää arktista osaamista sekä edistää koko meriklusterin mahdollisuuksia, Eriksson sanoi.

Hän kertoi Suomen olevan aloitteellinen toimija kansainvälisillä merenkulkufoorumeilla, kuten IMO: ssa, EU:ssa ja HELCOM: ssa. Eriksson totesi Suomen toimivan vastuullisesti ja ennakoivasti Itämeren suojelun hyväksi. Öljyonnettomuuksien riskejä minimoidaan ja torjuntakalustoa kehitetään. Suomen kanta on, että merenkulun ympäristö­ ja turvallisuussääntelystä tulee ensisijaisesti päättää IMO:ssa.

Perinteisesti vakuutusyhtiö Alandia on

ESL-Shipping sai ”The Safest Working Place in Shipping” -palkinnon. Varustamo on onnistunut kehittämään ja parantamaan työympäristöä sekä vähentämään turvallisuusriskejä ja työtapaturmia.

Sjöfartens dag kokoaa Alandica kulttuurikeskukseen viitisenkymmentä näytteilleasettajaa ja noin 1500 vierasta

palkinnut turvallisuutta kehittäneitä asiakasvarustamoitaan. Turvallisimman merenkulun työpaikan, ”The Safest Working Place in Shipping” ­palkinnon useana vuonna voittanut Bore Ltd sai nyt kunniamaininnan. Pääpalkinto meni tänä vuonna ESL ­Shippingille. Palkintoraadin mukaan varustamo on onnistunut kehittämään ja parantamaan työympäristöä sekä vähentämään turvallisuusriskejä ja työtapaturmia.

Suuri päivä

Maarianhaminassa

Sjöfartens dag on järjestetty vuodesta 2001 lähtien ja on vakiinnuttanut paikkansa alan johtavana tapahtumana. Viitisenkymmentä näytteilleasettajaa, 1500 vierasta ja kymmeniä luennoitsijoita merenkulkualan huipulta avaavat Maarianhaminan kesän matkailusesonkiin. Ravintolat ja hotellit täyttyvät ja kaikkialla puhutaan merenkulusta.

Näytteilleasettajat, kutsuvieraat

ja muut merenkulkualan ihmiset tapasivat vielä Ahvenanmaan Merimuseon iltatilaisuudessa. Yleisö sai vapaasti tutustua museon laajoihin näyttelyihin ja kokoelmiin, sekä nautti hyvästä illallisesta merellisessä seurassa ja miljöössä.

Tapahtuma toimii silti myös alkuperäisen ajatuksen mukaisesti. Merenkulun ammatteja ja opiskelua esitellään maakunnan koululaisille ja muillekin kiinnostuneille. Päivän mittaan myös MEPAn osastolla kävi monta tuttua merenkulkijaa. Tapahtuman järjestelyjä koordinoi vanhaan tapaan Eva Mikkola-Karlström Godby Shippingilta.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Toimitusjohtaja Jari Sorvettula Eckerö Shippingiltä kertoi, että heidän varustamostaan m/s Baltic Excellent, Trader ja Transporter ovat siirtyneet liikennöimään Välimerelle

RORO -seminaarin moderaattori Olof Widen Suomen Varustamot ry:sta ja Henrik Tidblad, Gothenburg Chartering´lta

SVAVELDIREKTIVET OCH

FLERA ANDRA TEMAN UNDER SJÖFARTENS DAG

Mariehamns sjöfartsdag har under drygt tio års tid vuxit till ett betydelsefullt evenemang som samlar branschens beslutsfattare från Åland, Finland, Sverige och andra länder. Det bästa med evenemanget är seminarierna, de aktuella ämnena och de goda möjligheterna att nätverka.

Patrick Donner från World Maritime University i Malmö var en av alla som njöt av tillställningen. I Speakers´ Corner presenterade han läroinrättningen som grundades av den internationella sjöfartsorganisationen IMO och där han arbetat sedan 1995.

Det finns en tydlig efterfrågan på detta evenemang. Programmet har ett jättebra innehåll och lagom många pauser så att man hinner träffa bekanta och knyta nya kontakter, berömde Donner.

Han menar att vi måste förbättra kommunikationen mellan olika kulturer för att öka sjösäkerheten. Donner har länge undervisat internationellt sjöfartsfolk och känner till arbetssätten i flertalet länder.

Mitt nuvarande arbete är givande eftersom jag ofta träffar före detta, mycket motiverade elever med viktiga uppdrag runtom i världen, berättade han.

Donner är fortfarande väl insatt i den finländska sjöfarten och minns även SSB eftersom han länge arbetade för Sally­rederiet och bolaget Delfin Cruises Ltd.

Containertrafik och roro-laster

I auditoriet på Alandica Kultur och Kongress hölls ett roro­seminarium som leddes av Olof Widen från Rederierna i Finland. Effekterna av svaveldirektivet togs upp under många föredrag. I norra Europa trafikerar cirka 270 roro­ och ropax­fartyg, varav nästan alla har sysselsättning. Hittills har endast ett tiotal fartyg försetts med svavelrenare. Dessutom har en del av materielen flyttat utanför det kommande svaveldirektivets område.

Tre stycken av våra fartyg har redan övergått till Medelhavet, där vi opererar tillsammans med Med Cross Line, berättade verkställande direktör Jari Sorvettula från Eckerö Shipping under sitt föredrag.

Han menar att roro­sektorn har blivit

mera balanserad genom att nybyggandet minskat och återvinningen ökat tack vare det höga skrotpriset.

Infrastrukturen i den afrikanska delen av Medelhavet ligger fortfarande efter, vilket ger mindre roro­fartyg en fördel. Sorvettula säger att papperstransporterna i Östersjöregionen har minskat, även om man fortfarande utför transporter åt skogsindustrin. Eftersom även containertrafiken konkurrerar med roro­sektorn krävs det en större flexibilitet.

Svaveldirektivet

träder

i kraft i början av nästa år

Under evenemanget pratade även logistikchef Christina Törnqvist från skogsbolaget

Holmen och Patrick Verhoeven från den europeiska redareföreningen ECSA.

I enlighet med EU:s vitbok ska infrastrukturen utvecklas så att 30 procent av transporterna på över 300 kilometer flyttas från landsvägar till spårvägar eller vattentransporter före år 2030. Före utgången av 2050 ska andelen växa till 50 procent, berättade Verhoeven.

Som en del av detta mål har sjöfarten förbundit sig att främja miljöteknologi och utveckla sin verksamhet i en ännu miljövänligare riktning.

Christina Törnqvist tror inte på någon betydande minskning av sjötransporterna på grund av svaveldirektivet, även om kostnaderna kan komma att öka med 20–25 procent.

Patrick Donner från World Maritime University konstaterade att kulturell mångfald och bristfällig kommunikation kan påverka sjösäkerheten.

Daniel Friman hade jouren i Högskolan på Ålands monter. Laura Raikunen från Rederierna i Finland rf samordnar praktikkvarnen för studerande.

Spår­ och vägtrafiken kommer också att belastas med ytterligare avgifter och miljöskatter, bedömde Törnqvist.

Hon anser att rederierna måste organisera rutterna rationellt, sträva efter att transportera fulla laster och utveckla hamnverksamheten. Hon tycker att det finns för många hamnar.

I området för SECA (svaveldirektivet) finns det 350 hamnar. Antalet kommer att minskas. En del stängs, andra slås samman. Vi har helt enkelt inte råd med så här många hamnar, fastslog Törnqvist.

Enligt henne finns det fortfarande utrymme för förbättringar när det gäller hamnarnas kostnadseffektivitet.

Politik och en säker sjöfart

Regeringsrådet Lolan Eriksson från kommunikationsministeriet presenterade Finlands sjöfartsstrategi, som färdigställdes under våren. Målet med strategin är att säkerställa en konkurrenskraftig och kostnadseffektiv verksamhet. Hon framhöll den specialkompetens om vinterförhållanden som finländarna besitter.

Patrick Verhoeven från den europeiska redareföreningen ECSA tog under sin föreläsning upp svaveldirektivets effekter på sjöfarten i Europa.

I Finland finns det över 9 000 personer med ett sjömansyrke. Planen är att upprätthålla och utveckla den arktiska kompetensen samt att främja möjligheterna för hela det marina klustret, sade Eriksson.

Hon berättade att Finland är en handlingskraftig aktör inom internationella sjöfartsforum såsom IMO, EU och HELCOM. Eriksson konstaterade att Finland agerar ansvarsfullt och förutseende för att skydda Östersjön; man minimerar riskerna för oljeolyckor och utvecklar bekämpningsmaterielen. Finlands ståndpunkt är att beslut om sjöfartens miljö­ och säkerhetsregler i första hand ska fattas i IMO.

Försäkringsbolaget Alandia har av tradition prisbelönat gott säkerhetsarbete bland sina kundrederier. Bore Ltd har flera år vunnit priset ”The Safest Working Place in Shipping” för den säkraste arbetsplatsen inom sjöfarten, men fick nu nöja sig med ett hedersomnämnande. Huvudpriset gick i år till ESL Shipping. Enligt prisjuryn har rederiet lyckats utveckla och förbättra sin arbetsmiljö samt minska säkerhetsriskerna och arbetsolycksfallen.

En stor dag i Mariehamn

Sjöfartens dag har arrangerats sedan 2001 och har befäst sin position som det ledande evenemanget i branschen. Ett femtiotal utställare, 1 500 besökare och tiotalet föreläsare från sjöfartbranschens toppskikt inleder sommarens turistsäsong i Mariehamn. Restaurangerna och hotellen fylls och överallt pratas det sjöfart.

Utställarna, inbjudna gäster och annat sjöfartsfolk träffades dessutom vid kvällsevenemanget på Ålands sjöfartsmuseum. Det var fritt fram för besökarna att bekanta sig med museets omfattande utställningar och samlingar. Därtill fick de avnjuta en god middag i maritimt sällskap och en havsnära miljö.

Evenemanget uppfyller likväl sitt ursprungliga syfte: att presentera sjöfartens yrken och studiemöjligheter för landskapets skolelever och andra intresserade. Under dagens gång besöktes också SSB:s monter av många bekanta sjöfarare. Precis som tidigare koordinerades evenemanget av Eva Mikkola-Karlström från Godby Shipping.

text och bilder: Pekka Karppanen

SSB hade sin egen ”styrman” i stopptörn, medan kollegerna lyssnade på intressanta föreläsningar

MERENKULUN TURVALLISUUS KOSKEE KAIKKIA

Trafi rakentaa uutta turvallisuuskulttuuria yhdessä alan toimijoiden kanssa

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi järjesti toukokuun lopulla Helsingissä kaksipäiväisen meriturvallisuustapahtuman, joka koostui tiistain työpajatyöskentelystä ja keskiviikon seminaarista. Työpajatyöskentelyyn osallistui yli viisikymmentä merenkulun ammattilaista laivoilta ja maaorganisaatioista. Erityisasiantuntija Esa Pasanen tiimeineen Trafista oli valinnut viisi eri aihetta käsiteltäviksi.

– Jokaisella pisteellä on vetäjä, ja ryhmä pui aihetta reilut parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen porukka siirtyy seuraavalle pisteelle, Pasanen kertoi

Aiheina olivat turvallisuusjohtamisjärjestelmä, aluksen turvallinen miehitys, sekamiehistön haasteet, merimieslääkärijärjestelmä sekä se, onko viranomaisvalvonta uhka vai mahdollisuus.

Esa Pasanen kehotti osallistujia rohkeasti tuomaan esille kaikki mahdolliset näkökul­

mat; sai provosoida ja provosoitua. Ryhmien ohjaajat kirjasivat osallistujilta tulleita mietteitä SWOT ­analyysin mallien mukaan.

Mielipiteitä, kokemuksia ja ehdotuksia

Ryhmien ohjaajat päästivät lyhyiden alustusten jälkeen osallistujat irti. Kannanottoja alkoi tulla tiuhaan tahtiin. Kun porukka pisteellä vaihtui, saatiin täydentäviä kommentteja. Aineistoa tuli paljon varsinkin sekamiehitystä käsittelevällä rastilla.

– Suomen lipun säilyminen oli yksi seikka, mitä sekamiehistön haasteita pohtineet osallistujat nostivat esiin positiivisena. Uhaksi koettiin puolestaan kansallisen osaamisen katoaminen, rastin vetäjä Valtteri Laine Trafista totesi.

Hän on itsekin seilannut useita vuosia monikulttuurisen miehistön kanssa ja pystyi hyvin tiivistämään aiheesta tulleet runsaat kommentit ja kokemukset.

– Kommunikaatio koettiin myös ongelmaksi. Kielitaito voi olla puutteellinen, mutta kulttuurierot voivat vaikuttaa eri asioista raportointiin ja varsinkin omien virheiden tunnustamiseen, Laine selvitti.

Nykyisin pidetään läheltä piti ­ tilanteiden raportointia tärkeänä meriturvallisuutta lisäävänä tekijänä. Borella pitkään päällikkönä seilannut Kaj Orädd tiedosti asian jo vuosia sitten.

–Tein pienen, joskin vähemmän dramaattisen virheen, josta raportoin eteenpäin. Tilanne olisi voinut edetä pahemmaksi. Halusin ettei samaa satu muille, työpajatyöskentelyyn ja seminaariin osallistunut Orädd painotti.

Vankkaa kokemusta ja näkemystä työpajan rastilla: Timo Alava, Risto Repo, Tapani Salmenhaara ja Ove Hagerlund

Merenkulkujohtaja Tuomas Routa Trafista oli tyytyväinen kaksipäiväisen tapahtuman antiin. Trafi hyötyi työpajatyöskentelystä sekä viidenkymmenen asiantuntijan ajatuksista ja kokemuksista

Turvallisuuskulttuuri on kehittynyt

Onnettomuustutkintakeskuksen erikoistutkijalla, merikapteeni Risto Revolla oli asiallisia kommentteja monella rastilla. Turvallisuusjohtamisjärjestelmästä osallistujia alustanut Petri Öhrmark Trafista painotti proaktiivista toimintaa – vaarat pitää tunnistaa etukäteen.

–Tärkeintä on lisätä turvallisuusajattelua ja – tietoisuutta. Myös turvallisuusviestintää, koulutusta ja perehdytystä tulee kehittää, Öhrmark tähdensi.

Keskiviikon seminaarissa merenkulkujohtaja Tuomas Routa käsitteli aihetta laajemmin.

– Vuosina 2000 – 2013 löysi Onnettomuustutkintakeskus merenkulusta kaikkiaan 31 tapausta, joissa oli ollut puutteita

turvallisuusjohtamisessa, kertoi Routa. Muuten aluskalusto ja miehistö täyttävät viranomaisvaatimukset pääsääntöisesti hyvin. Vuonna 2013 Trafin tilaston mukaan löytyi eniten katsastuspuutteita radio­ ja hengenpelastuslaitteista. Satamavaltiotarkastuksissa pysäytettiin kaksi suomalaisalusta ulkomailla vuonna 2013.

Meriturvallisuus kiinnosti alan vaikuttajia koko Suomesta

Varsinaiseen seminaariin saapui yli 130 henkilöä. Tapahtuma oli vahvasti interaktiivinen. Yleisö pystyi kommentoimaan esityksiä, äänestämään ja esittämään lisäkysymyksiä älypuhelimilla ja tableteilla. Aikaa säästyi, kun moderaattori valitsi valmiiksi

asiallisimmat kysymykset. Esitysten lomassa järjestettiin useita reaaliaikaisia äänestyksiä. Uutta lähestymistapaa edusti myös tutkija Jari Nisulan esitys turvallisuudesta ja riskeistä. Hän kertoi, kuinka ihminen tekee paljon pieniä, harmittomia virheitä. Ammattilainen ei välttämättä kuluta paljon aikaa niiden karsimiseen vaan keskittyy tuleviin haasteisiin.

– Organisaatio voi ajautua vaaraan, kun supistettu turvallisuustaso tuntuu hyvältä, ja aletaan säästää siitäkin. Jos on pitkään seesteistä, aletaan uskoa turvallisuuteen liian luottavaisesti. Todellisuudessa marginaali on jo liian pieni, Nisula selosti.

Hän korosti myös komentosiltayhteistyön ja perusturvallisuustekijöiden tärkeyttä.

Erityisasiantuntija Markku Vanhanen Trafin liikennelääketieteen yksiköstä kertoi, että Suomessa tehdään vuosittain 5000 merimieslääkärin tarkastusta. Maassa on noin

Tutkija Jari Nisula muistutti, että turvallinen menneisyys ei välttämättä takaa turvallista tulevaisuutta

400 merimieslääkäriä, joista puolet on aktiivisia.

– Merimieslääkärien koulutusta, ohjeistusta ja valvontaa tullaan tehostamaan. Valtuutus on mahdollisesti tulossa määräaikaiseksi, Vanhanen kertoi.

Hänen mukaansa kansainväliset merimieslääkärintodistukset tullaan hyväksymään Suomessa uuden säädöksen myötä.

Miehistö tänään ja tulevaisuudessa

Alusten turvallinen miehitys ­rastia vetänyt ylitarkastaja Thomas Lundström oli tyytyväinen, kun aihe innosti työpajaan osallistuneita.

– Kentältä tuli paljon uusia näkemyksiä. Itsekin opin paljon, kiitteli Lundström aktiivisia osallistujia.

Turvallisen minimimiehityksen määrittely on haastavaa. Liikennealue, satamakäyntien tiheys, riittävät lepoajat ja monet seikat voivat vaikuttaa samantyyppisten alusten optimaaliseen miehitykseen. Lundströmin mukaan tarvitaan kaikkien toimijoiden

yhteistyötä sekä riittävää kommunikaatiota laivoilta maaorganisaatioihin päin.

Yleisöä kiinnostivat erityisesti myös kahden opiskelijan mietteet. Esa Pasanen haastatteli Hilla Pohjalaista ja Wiljami Suomalaista, jotka kummatkin olivat valmistumassa Etelä­Kymenlaakson Ammattiopistosta, Kotkasta. Vahtiperämieheksi opiskellut Hilla Pohjalainen ei nähnyt työnsaantimahdollisuuksia kovin optimistisena.

– Opinnot ja ammatti sinänsä ovat kiinnostavia, mutta työmarkkinat jopa puolimatruuseille ovat aika tukossa. Työnhakijan sukupuolikin voi jossain tapauksissa olla haitta, totesi Pohjalainen hieman surullisena.

Hän on kuitenkin päässyt tutustumaan alaan hyvin – romantiikka karisi ja yllättävää oli etenkin paperityön ja sertifikaattien runsaus.

Kansi­ ja konekorjauksen perustutkinnon suorittanut Wiljami Suomalainen uskoi työnsaantiin. Hän suuntaa konepuolelle.

– Laivoilla on ollut hyvä henki ja mukava työyhteisö. Vuorottelun ansiosta loma on lomaa ja työvuorolla taas tehdään töitä, Suomalainen mietti.

Kumpikin katsoi saaneensa opiskeluaika­

naan hyvää oppia meri­ ja työturvallisuudesta sekä asennoitumisesta mahdollisiin vaaroihin.

Seminaarin päätteeksi merenkulkujohtaja Tuomas Routa teki yhteenvedon hienosti sujuneen tapahtuman runsaasta annista ja kehotti merenkulkijoita rohkeasti puuttumaan ja raportoimaan kaikista turvallisuuteen liittyvistä seikoista.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Seminaariin osallistui lähes sata merenkulkualan henkilöä. Tauoilla oli hyviä tilaisuuksia verkostoitumiseen.

SJÖFARTSSÄKERHETEN RÖR ALLA

Överinspektör

Thomas Lundström, som ledde stationen om säker bemanning av fartyg, var nöjd över att ämnet engagerade workshopdeltagarna.

SWT-analysen förbereddes genom att deltagarna fick skriva ner sina tankar på klisterlappar.

Trafi bygger upp en ny säkerhetskultur med aktörerna i branschen

I slutet av maj anordnade Trafiksäkerhetsverket Trafi ett tvådagarsevenemang om sjösäkerhet i Helsingfors: workshoparbete på tisdagen och ett seminarium på onsdagen. Över femtio yrkesverksamma inom sjöfarten – både från fartyg och från landorganisationer – deltog i workshopen. Specialsakkunnig Esa Pasanen från Trafi hade tillsammans med sitt team valt ut fem ämnen för behandling.

Vid varje station finns det en ledare. Gruppen behandlar ämnet i tjugo minuter och går därefter vidare till nästa station, berättade Pasanen.

Ämnena var säkerhetsledningssystemet, säker bemanning av fartyg, utmaningarna med en blandad besättning, sjömansläkarsystemet och huruvida myndighetstillsyn är ett hot eller en möjlighet.

Esa Pasanen uppmanade deltagarna att våga framföra alla möjliga synpunkter; man fick provocera och bli provocerad. Gruppledarna antecknade deltagarnas funderingar enligt modellen för SWOT­analys.

Åsikter, erfarenheter och förslag

Efter några inledande ord släppte gruppledarna deltagarna fria. Åsikter började strömma in i rask takt. När gruppen vid respektive station byttes ut fick man in ytterligare kommentarer. Det samlades in mycket material i synnerhet vid stationen där man diskuterade blandade besättningar.

Att finsk flagg bevaras var en positiv aspekt som deltagarna lyfte fram när de funderade över utmaningarna med blandade besättningar. Att den nationella kompetensen försvinner upplevdes i sin tur som ett hot, noterade stationens ledare Valtteri Laine från Trafi.

Han själv har också seglat med en mångkulturell besättning i många år och kunde sammanfatta de rikliga kommentarerna och erfarenheterna om ämnet på ett bra sätt. Kommunikationen upplevdes också som ett problem. Bristfälliga språkkunskaper går an, men kulturskillnaderna däremot kan påverka till exempel rapporteringen och framför allt förmågan att identifiera egna fel, förklarade Laine.

Numera ses rapporteringen av tillbud som en viktig faktor som höjer sjösäkerheten. Kaj Orädd har seglat länge som befälhavare på

Workshoparbetet höll deltagarna alerta, och tröttheten slog inte till trots de bekväma sofforna.

Bore och blev medveten om saken redan för flera år sedan.

Jag gjorde ett litet, inte särskilt dramatiskt fel som jag rapporterade vidare. Situationen kunde dock ha slutat värre och därför ville jag att samma sak inte skulle hända andra, poängterade Orädd, som deltog i workshopen och seminariet.

Säkerhetskulturen har utvecklats

Olycksutredningscentralens specialforskare, sjökapten Risto Repo kom med sakliga kommentarer vid flera av stationerna. Petri Öhrmark från Trafi som hjälpte deltagarna att komma igång och diskutera säkerhetsledningssystemet betonade proaktiva åtgärder – farorna måste identifieras i förväg.

Det viktigaste är att öka säkerhetstänkandet och säkerhetsmedvetenheten. Även den säkerhetsrelaterade informationen, utbildningen och introduktionen måste förbättras, framhöll Öhrmark.

Under onsdagens seminarium tog sjöfarts­

direktör Tuomas Routa upp ämnet ur ett bredare perspektiv.

Under åren 2000–2013 påträffade Olycksutredningscentralen 31 fall inom sjöfarten där det hade förkommit brister i säkerhetsledningen, berättade Routa.

I övrigt uppfyller fartygen och besättningen oftast myndigheternas krav. Flest brister vid besiktningen hade enligt Trafis statistik från 2013 radio­ och livräddningsutrustningarna. Samma år stoppades två finländska fartyg utomlands vid hamnstatskontroller.

Sjösäkerhet intresserade inflytelserika inom branschen från hela

Finland

Över 130 personer kom till det mycket interaktiva seminariet. Publiken kunde kommentera föredragen, rösta och ställa frågor via sin smarttelefon eller surfplatta. På så sätt kunde moderatorn i förväg välja ut de mest

Närmare hundra personer från sjöfartsbranschen deltog i seminariet. Under pauserna fanns det goda möjligheter att nätverka.

Forskare Jari Nisula påminde om att ett tryggt förflutet inte nödvändigtvis garanterade en trygg framtid.

relevanta frågorna, vilket sparade tid. Under föredragens gång genomfördes flera omröstningar i realtid.

Forskare Jari Nisulas föredrag om säkerhet och risker representerade också ett nytt förhållningssätt. Han berättade om att människan gör många små, harmlösa fel. På jobbet ödslar man kanske inte tid på att försöka minimera dem utan koncentrerar sig på kommande utmaningar.

En organisation kan utsätta sig för fara om den vänjer sig vid en lägre säkerhetsnivå och börjar sänka säkerheten ytterligare. När ingenting händer under lång tid, får man kanske en för stark tilltro till säkerheten. I verkligheten är marginalen redan för liten, förklarade Nisula.

Han underströk också vikten av samarbete på kommandobryggan och faktorer som skapar en grundtrygghet.

Specialsakkunnig Markku Vanhanen från Trafis enhet för trafikmedicin berättade att sjömansläkarna i Finland varje år gör 5 000 undersökningar. Det finns ca 400 sjömansläkare i Finland, varav hälften är aktiva.

Sjömansläkarnas utbildning, direktiv och

tillsyn ska effektiveras. Auktorisationen ska eventuellt bli tidsbegränsad, sade Vanhanen.

Enligt honom ska internationella sjömansläkarintyg godkännas i Finland i och med de nya bestämmelserna.

Besättningen i dag och i framtiden

Överinspektör Thomas Lundström, som ledde stationen om säker bemanning av fartyg, var nöjd över att ämnet engagerade workshopdeltagarna.

Det kom in många nya synpunkter från fältet. Jag själv lärde mig också mycket, tackade Lundström de aktiva deltagarna.

Det är svårt att fastställa hur många personer en besättning minst bör bestå av för att den ska vara säker. Trafikområdet, hamnbesöksfrekvensen, vilotiderna och många andra omständigheter kan påverka hur den optimala besättningen ser ut på samma typ av fartyg. Lundström menar att det krävs samarbete mellan alla aktörer och att kommunikationen från fartygen till landorgani­

Specialsakkunnig Esa Pasanen intervjuade Hilla Pohjalainen och Wiljami Suomalainen, som båda höll på att utexamineras från Södra Kymmenedalens yrkesinstitut.

sationen måste vara tillräcklig.

Publikens intresse väcktes särskilt av två studenters funderingar. Esa Pasanen intervjuade Hilla Pohjalainen och Wiljami Suomalainen, som båda snart skulle utexamineras från Södra Kymmenedalens yrkesinstitut i Kotka. Hilla Pohjalainen som hade studerat till vaktstyrman såg inte särskilt optimistiskt på sina chanser att få jobb.

Studierna och yrket i sig är intressanta, men det står ganska still på arbetsmarknaden, till och med för halvmatroser. Den arbetssökandes kön kan i vissa fall också vara en nackdel, konstaterade Pohjalainen nedslaget.

Hon hade dock fått möjlighet att bekanta sig med branschen – romantiken falnade och det som överraskade mest var mängden pappersarbete och certifikat.

Wiljami Suomalainen som avlagt en grundexamen i däcks­ och maskinreparation trodde att det gick att få jobb. Han siktade på maskinsidan.

Det har varit en bra atmosfär och trevliga arbetskamrater på fartygen. Tack vare alterneringen är semester just semester och un­

Valtteri Laine sammanfattade sin workshop. Blandade besättningar har hejdat minskningen av finländskt tonnage. Hotbilden är att den nationella sjöfartskompetensen försvinner.

der arbetsskiften jobbar man, reflekterade Suomalainen.

Båda ansåg sig under studietiden ha fått goda kunskaper om sjö­ och arbetssäkerhet och hur man ska ställa sig till potentiella faror.

Seminariet avslutades med att sjöfartsdirektör Tuomas Routa sammanfattade det stora utbytet från den lyckade tillställningen och uppmanade sjöfararna att våga ingripa i och rapportera om alla säkerhetsrelaterade omständigheter.

text och bilder: Pekka Karppanen

MERIMIESTEN TATUOINNIT

KIINNOSTUKSEN KOHTEENA

Tutkimuksen valmistuttua miettii tutkija kirjan kokoamista aiheesta.

Parisen vuotta sitten Vapaavahdissakin peräänkuulutettiin merimiehiä kertomaan tatuoinneistaan tutkimustarkoituksiin. Nyt tutkimus on valmistunut ja Itä­Suomen yliopistossa väitöskirjaansa tatuoinneista valmisteleva Jari Ruotsalainen kiittelee saamastaan avusta.

– Kiinnostuin tatuoinneista jo pitkälti yli kymmenen vuotta sitten, kertoo Ruotsalainen.

Hän tunnustaa tutustuneensa ilmiöön ensin käytännössä, teettäessään parikymmentä vuotta sitten tatuoinnin omalle iholleen.

– No se olisi saanut vaikka jäädä tekemättä, naurahtaa tutkija.

Myöhemmin heräsi uteliaisuus tutkia ilmiötä tieteen näkökulmasta.

– Tein ensimmäisen opinnäytetyön tatuoinneista vuonna 2001.

Aiheesta syntyi tuolloin myös kirja: Kosmeettisia häiriöitä? – Kertomuksia suomalaisesta tatuoinnista. (Ilias 2001)

– Pro graduni tein tatuoinneista vuonna 2010.

Väitöskirja tatuoinneista

Nyt työn alla oleva artikkeliväitöskirja muodostuu kolmesta aiheesta. Ensimmäinen artikkeli luo katsauksen lähihistoriaan, merimiesten tatuointeihin viime vuosisadan alkupuolelta aina 1960­luvulle saakka. Toinen artikkeli kartoittaa nykypäivää, tatuointeihin suhtautumista palveluammateissa. Kolmas artikkeli pohtii tatuointien suhdetta taiteeseen ja tutkimuksessa kuullaan tatuointien tekijöitä.

Merimiesten tatuointeja käsittelevä artikkeli julkaistiin äskettäin tieteellisessä verkkojulkaisu Eloressa.

Merimiesten vanhoja tatuointeja ja niiden merkitystä Ruotsalainen on lähestynyt kuuntelemalla merimiesten kertomuksia tatuoinneistaan.

– Pääasiallinen materiaali koostui viime vuoden aikana tehdyistä haastatteluista, yhdeksän jo eläkkeellä olevan merimiehen tarinoista. He olivat työskennelleet eri teh­

tävissä kaukoliikenteen laivoilla. Naisia en onnistunut haastatteluun tavoittamaan.

Ruotsalainen muistuttaa, ettei itse ole koskaan tehnyt merityötä, joten hän on lähestynyt kohdettaan ulkopuolisen näkökulmasta.

Muistoja ja tarinoita

Haastattelujen pohjalta Ruotsalainen tutki tatuointien merkitystä merimiehille. Hän pohti niitä myös merimiesten vapaa­ajan ja työpaikkarituaalien valossa sekä eritteli tatuointien sosiaalisia ulottuvuuksia niin merillä kuin maissakin.

– Rajasin tutkimukseni kohteeksi ajanjakson 1960­luvulle saakka, koska oletin, että silloin tapahtunut merenkulun murros vaikutti myös merimieskulttuuriin ja tatuointeihin. Laivojen satamassaoloaika lyheni tuolloin merkittävästi.

Haastatellessaan vanhempia merenkulkijoita Ruotsalainen sai tutustua merimieskulttuuriin tatuointiteeman ulkopuoleltakin.

– Elävästi kerrottuja tarinoita tuli valtavasti. Niitä kertyi purjelaivakaudelta laivan kannelta vapaahetkiin Kööpenhaminan Nyhavnissa. Kuulin jopa kokemuksia sotavankeudesta, keskitysleirillä Saksassa.

Muistelukerronnassa haastateltavat saivat kertoa sen minkä halusivat muistaa.

– Muistitieto ja muistelu kertoo enemmän tapahtumien merkityksistä kuin itse tapahtumista, selittää tutkija.

Tatuointien merkityksiä

– Yleisin kuva­aihe oli ”merimiehen hauta”, joka oli kolmella haastateltavista. Muita toistuvia aiheita olivat koristeelliset ja ammatilliset tatuoinnit, ankkurit, sydämet, pääskyset, alastomien naisten, laivojen ja kotisatamien nimet, vuosiluvut ja erilaiset purjelaivat.

Purjelaivojen alle tatuoitujen ”Finland” tai ”Homeward” tekstin on joskus tulkittu ilmaisevan merimiesten koti­ikävää.

Tatuoinneilla saatettiin myös kapinoida

aikakauden arvoja ja vanhempia vastaan, kuten eräs haastatelluista toteaa: ” isä sanoi, että turpaan tulee, jos on tatuointeja. No sehän oli kuin tanssiin kutsu.”

Tatuointi oli myös merimiesten ammattikuntaan kuulumisen symboli. Haastatteluissa paljastui, että merimiehiä harmitti tatuointien aiheuttama sekaannus toiseen tatuoituna tunnettuun ryhmään – vankilassa olleisiin.

– Merimiesten tatuoinnit tunnisti haastateltavien mukaan paitsi merenkulullisista aihelmista myös niiden teknisemmästä toteutuksesta. Merimiesten tatuoinnit oli yleensä tehty ammattitatuoijilla, toisin kuin vankien tatuoinnit. Vankien tatuoinnit oli haastateltavien mielestä tehty lähes poikkeuksetta itse käsin hakkaamalla. Maissa eläväthän eivät ole tällaisia eroja osanneet havaita ja siksi kaikki menivät samaan ”kastiin”.

Työpaikkarituaali ajankuluna

Tatuoiminen oli myös eräänlainen työpaikkarituaali. Purjelaivojen aikaan tatuointeja tehtiin kauniilla säällä redillä odotellessa ajankuluksi.

– Laivalla tatuointeja tehtiin omatekoisilla laitteilla tai hakkaamalla käsin hyönteisneuloilla, kertoo tutkija.

”Me tehtiin sähkökonekin. Oliko se tommoinen pieni ovikello mikä laitettiin moottoriksi, mutta ei sitä sietänyt perkelekään, se oli kuin olis puukolla vetäny”, kertoi yksi haastateltavista Ruotsalaiselle.

Vapaa­ajalla tatuointeja teetettiin varsinkin myöhemmin myös maissa. Monet tutkimuksen tatuoinnit ja tarinat olivat peräisin Nyhavnista ja merimiesten muisteluissa tatuointi otettiin haastateltujen sanoja lainaten ”vähä kaljas”, ”puolhumalas”, ”pienessä kännissä”, ”jonku verran kaasussa” tai ”kännissä ku käet”.

Kiinnostava yksityiskohta on, että Tanskan lisäksi muissa Skandinavian maissa ei tatuointimahdollisuuksia ollut ennen

Tatuoidun köyden tarina

Muistelu voi koostua myös sepitetyistä kertomuksista. Haastateltavat muistelivat mielellään kertomusta, jossa merimies on tatuoinut itseensä ankkurin, josta lähtee köysi, joka jatkaa kulkuaan tatuoidun peräaukkoon saakka. Tatuointia on voitu ”maustaa” toiseen pakaraan tatuoidulla tekstillä ”mikäli köysi loppuu, boksissa on lisää”. Tämän kertomuksen tunsivat lähes kaikki – myös erilaisina variaatioina. Yhdessä variaatiossa köyden tilalle on tatuoitu ankkuriketju, toisessa tatuoitu köysi tai ketju kiertää kehon ympäri kerran tai kolmesti. ––– Näitä kertomuksia yhdistää se, että asiaa kysyttäessä kukaan ei ole kuvailtuja tatuointeja nähnyt.

Katkelma väitöstutkimuksen artikkelista: ”Yks ja ainoa hautaan saakka” – Merimiestatuoinnin ritualistiset ja sosiaaliset ulottuvuudet muistelukerronnassa. www.elore.fi.

1970­luvun loppua. Suomessa ensimmäinen viralliset luvat saanut tatuointistudio aloitti toimintansa Helsingissä vuonna 1987.

Kirjanteko kiinnostaisi

Tutkimuksen valmistuttua Ruotsalainen kiittelee työssä auttaneita merimiehiä, Mepaa ja netissä asiasta keskustelleita.

– Merimiesporukka oli avuliasta ja ystävällistä porukkaa. Haastatteluja oli mukava ja kiinnostava tehdä.

Sukellus merimieskulttuuriin ei jätä tutkijaa rauhaan, vaikka merimiestatuointien osuus tutkimuksesta on valmis. Väitöskirjan osaksi tulevan artikkelin mitta on rajallinen, joten paljon jäi sanomatta ja kuvia näyttämättä.

– Minua kiinnostaisi koostaa aiheesta kirja siten, että saisin mukaan vielä lisää haastateltavia ja että siinä samalla voisi kerätä mahdollista aiheeseen liittyvää vanhaa valokuvaaineistoa. Kuvia on Suomen merimuseossa sekä Rauman merimuseossa löydettävissä hyvin vähän. Itse asiassa Suomen merimuseossa ei ole tatuointiin liittyvää kuvamateriaalia ollenkaan ja Raumalla muutamia kappaleita.

– Pidän erittäin tärkeänä että tämä osanen merenkulun historiaa saataisiin Suomessakin paremmin taltioitua kuvin ja sanoin, toteaa Ruotsalainen.

Nyt tutkija heittää Vapaavahdin lukijoille uuden haasteen.

– Mikäli joku haluaisi osallistua mahdollisen kirjan tai kirjan kaltaisen esityksen tekemiseen vaikkapa valokuvin, yhteystietoni saa Mepan toimistosta Pekka Karppaselta.

Teksti ja kuvat: Sirpa Sutinen

Jari Ruotsalainen innostui merimiehiä haastatellessaan merimieskulttuurista, ja haluaisi koota tarinat tatuointien ympäriltä kansien väliin.

INTRESSE FÖR SJÖMANSTATUERINGAR

Nu när undersökningen är färdig funderar forskaren på att sammanställa en bok om ämnet.

För ett par år sedan gick Frivakt ut med en efterlysning där man bad sjömännen att berätta om sina tatueringar i forskningssyfte. Nu är undersökningen genomförd och Jari Ruotsalainen som håller på och skriver på sin doktorsavhandling om tatueringar vid Östra Finlands universitet tackar för hjälpen.

– Jag blev intresserad av tatueringar redan för mer än tio år sedan, säger Ruotsalainen.

Han berättar att han först blev bekant med fenomenet i praktiken när han själv tatuerade sig för ett tjugotal år sedan.

– Den tatueringen hade kunnat få vara ogjord, skrattar forskaren.

Senare väcktes nyfikenheten att undersöka fenomenet ur vetenskaplig synvinkel.

– Jag gjorde mitt första lärdomsprov om tatueringar 2001.

Detta gav även upphov till en bok om ämnet: Kosmeettisia häiriöitä? – Kertomuksia suomalaisesta tatuoinnista (Ilias 2001).

– År 2010 skrev jag min pro gradu om tatueringar.

Doktorsavhandling om tatueringar

Sammanläggningsavhandlingen som nu är under arbete består av tre ämnen. Den första artikeln ger en översikt över samtidshistorien; sjömanstatueringar från början av förra århundradet fram till 1960­talet. Den andra artikeln beskriver nutiden; inställningen till tatueringar i serviceyrken. Den tredje artikeln diskuterar förhållandet mellan tatueringar och konst, och tatuerare får komma till tals i undersökningen.

Artikeln om sjömanstatueringar publicerades nyligen i den vetenskapliga nättidskriften Elore.

Ruotsalainen har närmat sig ämnet om gamla sjömanstatueringar och deras betydelse genom att låta sjömän berätta om sina tatueringar.

– Det huvudsakliga materialet bestod av intervjuer från förra året med nio pensionerade sjömän. De hade haft olika arbetsuppgifter på fartyg som gått i fjärrtrafik. Jag lyckades inte få tag på några kvinnor att intervjua.

Ruotsalainen påpekar att han själv aldrig har arbetat till sjöss och att han därmed har närmat sig ämnet från en utomståendes perspektiv.

Minnen och berättelser

Baserat på intervjuerna undersökte Ruotsalainen tatueringarnas betydelse för sjömännen. Han diskuterade dem även i ljuset av sjömännens fritid och arbetsplatsritualer samt analyserade de sociala dimensionerna av tatueringarna såväl till sjöss som på land.

– Jag begränsade min undersökning tidsmässigt fram till 1960­talet, eftersom jag antog att den omvälvning som då skedde inom sjöfarten också påverkade sjömanskulturen och tatueringarna. Vid den här tiden kortades fartygens hamntid betydligt.

Under intervjuerna med de äldre sjöfararna fick Ruotsalainen bekanta sig med sjömanskulturen även bortom tatueringstemat.

– Jag fick höra många historier från segelfartygens epok berättas med inlevelse – om allt från tiden på däck till ledigheten i Nyhavn i Köpenhamn. En person hade till och med erfarenhet från krigsfångenskap i ett koncentrationsläger i Tyskland.

De intervjuade fick själv välja vilka minnen de ville berätta om.

– Den muntliga traditionen och minnena säger mer om händelsernas betydelse än om själva händelserna, förklarar forskaren.

Tatueringarnas betydelser

– Det vanligaste motivet var ”en sjömans grav”, som bars av tre av de intervjuade. Andra återkommande motiv var dekorativa och yrkesrelaterade tatueringar, ankare, hjärtan, svalor, avklädda damer, namn på fartyg och hemmahamnar, årtal och olika segelfartyg.

Texten ”Finland” eller ”Homeward” som tatuerats in under segelfartygen har ibland tolkats som ett uttryck för sjömännens hemlängtan.

Tatueringar har också varit ett sätt att revoltera mot rådande värderingar och mot föräldrarna, vilket en av de intervjuade bekräftar: ”Far sa att jag skulle få på käften om

jag tatuerade mig. Det var ju som att han bjöd upp till dans.”

Tatueringarna var också en symbol för att man tillhörde sjömännens yrkeskår. I intervjuerna framkom det att sjömännen retade sig på att tatueringarna gjorde att folk blandade ihop dem med en annan grupp som är känd för att tatuera sig – de som suttit i fängelse.

– De intervjuade menade att man kunde känna igen en sjömanstatuering inte bara på sjöfartsmotiven, utan också på det tekniska utförandet. Sjömanstatueringar var oftast gjorda av professionella tatuerare, till skillnad från internernas tatueringar. Enligt de intervjuade var internernas tatueringar nästan uteslutande hemmagjorda. De som inte lever till sjöss har inte kunnat upptäcka dessa skillnader och har därför dragit alla över samma kam.

Arbetsplatsritual som tidsfördriv

Att tatuera sig var också ett slags arbetsplatsritual. På segelfartygens tid gjorde man tatueringar som tidsfördriv vid vackert väder när man låg på redden och väntade.

– Man gjorde tatueringarna med egenhändigt tillverkad utrustning eller genom att sticka för hand med nål, berättar forskaren.

”Vi tillverkade en elektrisk apparat också. Jag tror vi hade en sådan där liten dörrklocka som motor, men det var ingen som pallade för den. Den kändes som att bli ristad med kniv”, berättade en av de intervjuade för Ruotsalainen.

Framför allt under senare år tatuerade sig sjömännen även på land på sin fritid. Många av tatueringarna i undersökningen hade blivit till i Nyhavn och med sjömännens egna ord tatuerade man sig ”lite på örat”, ”salongsberusad”, ”i fyllan och villan”, ”lite i gasen” eller ”full som en alika”

En intressant detalj är att det med undantag för Danmark inte var möjligt att tatuera sig i de Skandinaviska länderna förrän efter 1970­talets slut. Den första finländska tatueringsstudion med officiella tillstånd startade sin verksamhet i Helsingfors 1987.

Historien om reptatueringen

Minnena kan även bestå av uppdiktade skrönor. De intervjuade drar sig gärna till minnes historien om sjömannen som har tatuerat ett ankare med ett rep som fortsätter ner mellan hans skinkor. Tatueringen har ibland kryddats med texten ”om repet tar slut finns det mer i boxen” tatuerad på den ena skinkan. Nästan alla kände till olika varianter av denna historia. I en variant innehåller tatueringen en ankarkätting i stället för ett rep, i en annan går repet eller kedjan några gånger runt sjömannens kropp. --- Gemensamt för dessa historier är att ingen har sett de beskrivna tatueringarna.

Utdrag ur doktorsavhandlingens artikel: ” Yks ja ainoa hautaan saakka” – Merimiestatuoinnin ritualistiset ja sosiaaliset ulottuvuudet muistelukerronnassa. www.elore.fi.

Sugen på att sammanställa en bok

Ruotsalainen är nu klar med sin undersökning och tackar de sjömän som hjälpt honom med arbetet, SSB och dem som diskuterat ämnet på nätet.

– Sjömännen var tillmötesgående och vänliga. Det var roligt och intressant att göra intervjuerna.

Djupdykningen i sjömanskulturen lämnar inte forskaren i fred, trots att delen om sjömanstatueringar är färdig vad forskningsarbetet beträffar. Artikeln som utgör en del av doktorsavhandlingen har en begränsad längd, och därför finns det mycket kvar att säga och många flera bilder att visa.

– Jag skulle vilja sammanställa en bok om ämnet så att jag kan ta med ännu flera intervju ade. Då skulle jag också kunna samla in gamla fotografier. På Finlands sjöhistoriska museum och Raumo sjöfartsmuseum finns det mycket få bilder. Faktum är att det på Finlands sjöhistoriska museum inte finns något tatueringsrelaterat bildmaterial över huvud taget och i Raumo finns endast några få bilder.

– Jag tycker att det är oerhört viktigt att även vi i Finland bättre bevarar denna del av sjöfartshistorien för eftervärlden i ord och bild, konstaterar Ruotsalainen.

Sedan kastar forskaren fram en ny uppgift åt Frivakts läsare.

– Om någon vill bidra till en eventuell bok eller en bokliknande framställning exempelvis med bilder kan man få mina kontaktuppgifter från Pekka Karppanen på SSB:s kontor.

Text och bilder: Sirpa Sutinen

MAISSA

Kiinan satamia oli kierrelty kulttuurivallankumouksen aikaan pari kuukautta. Toiset pari kuukautta oli ajeltu kohti Eurooppaa – siihen aikaan oli kierrettävä Afrikan eteläpuolelta. Kun oli sitten töijätty Välimeren satamaan tuntui kotoisalta, kun ahterissa makasi provianttisilmäinen tervakeula.

Vaikka varustamon korsteenimerkkiä pilkattiin nälkärenkaiksi, laivoissa väki viihtyi, kuin ruoste ulkosivussa. Joku oli ollut samassa paatissa kuusitoista vuotta. Kun laiva myytiin, oli veteraani noitunut:” Tämän jos olisin tiennyt, en olisi aikanaan jobia ottanut”.

Meidän Kiinanmatkaajien edustajia oli jo kohta innolla naapurissa kyselemässä, millaisia vapaa­ajan mahdollisuuksia seudulta löytyy. ”Tuossa ensimmäisessä risteyksessä on Brunon baari, siinä me on iltaisin käyty. Ei me muuta tiedetä.”

Niinpä seuraavana päivänä meidän porukkaa kävi kertomassa naapureille, miten yö oli vierähtänyt merimiesviihteellä edellisen päivän tapaamisen jälkeen.

Jos oli merimatkat pitkiä ja hitaita, oltiin satamissakin ajan kanssa: aikoja laskettiin hyvinkin viikoissa, mistä saattoi kertyä kuukausikin.

Jos oli jobi sattunut tankkipaattiin, maissa käynnit jäivät ehkä kokonaan väliin. Usein lastattiin merellä poijusta. Vain horisontissa pilkotti kaukaisen rannikon öljynjalostamon elämänliekki. Merellä myös purettiin pie ­

nempiin laivoihin tai proomuihin. Jos öljysatamaan mentiinkin, ne olivat monesti kaukana kylistä ja kaupungeista.

Pitkillä merimatkoilla haikailtiin, millaista on olo maissa. Miltä maistuu kylmä kalja? Millaisia paikkoja oli löydetty edellisessä satamassa? Joskus kilpailtiin, kuka oli ostanut arvokkaimman esineen paikalliselle neidille. Ompelukone oli johdossa, kunnes iltakahville tullut konekakkonen vei voiton ostamallaan omakotitalolla. Tarkemmissa tutkimuksissa voittoesineeksi täsmentyi Madagaskarin rantojen ruohomaja.

Oli muitakin kiinteistöjä ostettu. Vaasa Linen porukat kuuluivat hankkineen jossain Kolumbian satamassa oman kapakan ja sen mukana mittavan juomavaraston. Oman laivan väki seuralaisineen hyödynsi hankinnan etuja maksutta. Muillekin tarjoiltiin käypään hintaan. Historiikin mukanaan varastot olivat tyhjentyneet laivan lähtiessä. Kiinteistö, jonkinlainen lautamökki, oli lopuksi pilkottu palasiksi.

Jos ei aina ostettu omaksi, saatettiin myös vuokrata. Eräässä bulkkerissa Amerikan suunnasta kohti Rotterdamia ajeltaessa konemestarit ja perämiehet päättivät uhkarohkeasti yhteisestä tupakkalakosta. Jos joku sortuisi tupakoimaan ennen Eurooppaan saapumista, joutuisi maksamaan lakossa sinnitteleville yhden illanvieton kaikki kustannukset seuraavassa satamassa. Jokunen päivä lakko sujui hyvässä hengessä. Jossain vaihees­

sa perämiehillä heräisi epäilys konemestarien lakkohengestä. Ehkä sen haistoi hengestä. Käry kävi, kun konehuoneen sähkökaapin takaa löytyi käryävä salapolttopaikka.

Rotterdamissa lakkolaiset vuokrasivat baarikadulta yksityiskäyttöön sopivan tarjoilupaikan. Yläkerran henkilökohtaiset palvelut sisältyivät budjettiin. Perämies vuosia myöhemmin muisteli, kuinka oli pyytänyt kuittia yläkerran asioinnistaan. Palvelun tarjoajakin kuului kirjoittaneen uransa ensimmäisen kuitin. Jokin arvio esitettiin, että rikkuruus olisi kustantanut pari kuukausipalkkaa.

Ammattinimike merimies koskee sekä miehiä, että naisia. Pyssän lisäksi naisia työskenteli radiohytissä, täkillä ja sittemmin myös konehuoneessa sekä päällikköinä. Kolmasosa laivaväestä saattoi olla naisia.

Kun oltiin samassa työpaikassa, mentiin usein maihinkin yhdessä. Miesten vapaaajan paikoissa ei useinkaan karsastettu laivan naisväen läsnäoloa, kunhan paikkakuntalaiset eivät kokeneet siskojen kilpailevan samoista asiakkaista.

Eivät kaikki halunneet maissa jätkäporukoiden hännillä kulkea, vaan etsivät itse sopivaa maaseuraa. Usein hyvällä menestyksellä, koska päivettyneiden kansojen maissa vaaleat naiset olivat suosittuja. Aivan kuten tummat kiharatukat ovat lähellä suomalaisnaisten sydäntä.

Toisin kuin maankorvessa kulkevat saattavat luulla, eivät merenkulkijat käyttäneet

kaikkea vapaa­aikaansa ja omaisuuttaan tarjoilupaikoissa. Amerikkalaiset perheet tekivät pyyteetöntä työtä viemällä laivaväkeä kiertoajeluille. Näinpä tuli Houstonin avaruuskeskuskin nähdyksi, samoin kuin monia yksityiskoteja. Jonkinlainen paikallinen seurakunta oli merimiestyön organisoijana.

Kotimaisia merimieskirkkoja ei monissa satamissa ollut. Jos oli, lähdettiin aina papin kyydillä kirkolle. Ruotsalaisilla, norjalaisilla ja tanskalaisia oli enemmän varaa merenkulkijoiden hyvinvointia varten ja suomalaiset olivat tervetulleita heidän kirkkoihinsa. Joskus järjestyi kirkkokyytejä kauempaakin.

Hyvää huolta merenkulkijoista pidettiin sosialistisissa maissa. Valtion merimiesklubit olivat suuria rakennuksia, missä oli tarjolla edullisesti ruokaa, juomaa ja monenlaista ostettavaa. Shanghain merimiesklubi oli vanha englantilaisten suurlähetystö monine rakennuksineen. Konekolmonen kehui edullisesti ostaneensa hopeisia ruokailuvälineitä, missä oli kuningattaren vaakunat.

Merimiesklubit olivat ahkeria järjestämään kiertoajeluita. Paikkakunnan parhaita nähtävyyksiä haluttiin esitellä työläistovereille. Näin tuli tutuksi Leningradin Eremitaasi, Kiinan keisarin palatsit, Kiinan muuri ja satoja vuosia vanhat Ming keisareiden haudat.

Egyptin valtiovalta halusi esitellä Kheopsin pyramidialuetta sekä Kairon museoita. Kipinähän näitä kiertoajeluita järjesteli laivan odotellessa redillä Suezin kanavaan

menoa. Kanavan avauduttua 1975 oli aluksi voimassa määräys, ettei radiosähköttäjä saanut poistua ankkuroidusta aivasta. Myöhemmin tätä pykälää ei ollut ja pyramidit tuli nähdyksi muiden mukana.

Poistumiskielto kipinälle oli myös Wellandin kanavassa. Vaan joskus oli slusseista lähdettävä viemään laivaväkeä lääkäriin ja samalla matkalla ehdittiin poikkeamaan Niagaran putouksilla.

Omatoimimatkojakin osattiin järjestää. Meksikosta löytyy paljon vanhoja pyramideja. Taksillisella porukkaa ajeltiin pari tuntia Coatzacoalcosista läpi viidakkojen ja vietettiin päivä Gomalcalcon Maya­intiaanien siirtokunnan raunioilla.

Pienimuotoisempaa maissa käyntiä olivat vierailut museoissa, eritoten merimuseoissa. Eivätpä jääneet vierailematta Antwerpenin, Amsterdamin ja Rotterdamin taidemuseotkaan. Tosin museoita mieluummin useimmat lähtivät biitsille, jos lähistöltä sellaisia löytyi. Ratsastus oli sangen suosittua ja suomalaiset toki kävivät luistelemassakin, missä jäähalleja nähtiin.

Biitsit ja museot eivät aina kaikkia kiinnostaneet. Nuori puolimatruusi oli saanut Amerikan satamassa koko viikon yövahtihukin. Päivät olivat vapaita ja veri veti vähän toisenlaisiin tapahtumiin. Iltapäivällä Amerikan katuja tallatessa katse kiintyi näyteikkunan valokuviin, missä venytteli vähäpukeisia naisia. Pääsylipun hinta oli

puolikkaan palkoille aika kova, mutta esitys alkaisi piakkoin.

Vapaita paikkoja oli myynnissä enää vähän, mutta mukavasti eturivillä keskellä oli tilaa. Hivenen puolikasta dongeripuvussaan arvelutti, kun yleisö oli sonnustautunut kravatti­ ja muihin limonaadiasuihin. Mutta kun oli lippu hankittu, niin muiden mukana saliin.

Esityksen alkaessa ja suuren sinfoniaorkesterin pauhatessa alkoi arveluttaa, olikohan tämä sellainen esitys, mitä näyteikkunakuvat olivat antaneet yksinäisen yövahdin ymmärtää. Poiskaan ei kehdannut lähteä etupenkistä arvokkaan yleisön edestä. Aikanaan koitti väliaika ja ovi kadulle oli auki. Yövahdin kuvauksesta saatettiin päätellä, että harva merenkulkija on nähnyt livenä edes ensimmäistä puoliaikaa Pjotr Tšaikovskin baletista Joutsenlampi.

Timo Sylvänne www.aanimeri.fi

ÄÄNIMERILÄISTEN EKSKURSIO

AHVENANMAALLE

Äänimeriläisten perinteinen ekskursio suuntautui Ahvenanmaalle keväällä 2014.

Jo vuosi sitten Turun ekskursiolla pohdittiin Ahvenanmaan suuntaa.

Edellisessä Vapaavahdissa Pekka Karppanen kertoi kiinnostavasti Lars-Erik Erikssonin merimuseosta Vårdössä. Niinpä Pekan kanssa talven mittaan suunniteltiin yhden päivän ohjelmaksi Lassen museolla vierailu. Matkan varrelta löytyy sopivasti Bomarsundin linnoituksen ja Kastelholman linnan rauniot. Ekskursion toinen päivä varattiin Ahvenanmaan merenkulkumuseolle.

Aikaisempien vuosien osallistujamä ärää ei saavutettu. Edellyttihän matka vähintään kahden yön poissaoloa kotoa. Laivallakin piti matkustaa kahteen otteeseen, ellei sitten valinnut lentokonetta. Ahvenanmaalle pääsee vesitse monesta suunnasta ja niinpä porukkaa kerääntyi kolmella eri aluksella. Marcus Lindfors Maarianhaminasta tuki matkaamme lainaamalla autonsa ensimmäisen päivän nähtävyyksiä varten. Vapaavahdin esittelyn perusteella olimme osanneet varautua Lassen merimuseoon perehtymiseen, mutta silti olimme ällistyneitä. Museomestarin ohella tervetulleeksi toivotti pi­

halla jököttävä höyrykone. Ehdimme nähdä ja kuulla vain osan kokoelmista; jokaisen esineen historian tiesi Lasse kertoa. Paljon jäi hyllyissä ja kaapeissa ja pinoissa olevia löytöjä näkemättä. Vaikka ruotsinkieli ruosteessa olikin, tarvittaessa selvisivät hankalammat jutut englanniksi ja välillä suomeksikin.

Paluumatkalla Bomarsundin ja Kastelholman rauniot tutkittiin tarkkaan. Lisäksi poikettiin katsastamaan matkalla olleet kirkot. Ovet olivat lukossa, mutta kirkkomailta löytyi monia merenkulkijoille tuttujen nimien hautakiviä.

Sää suosi ensimmäisen päivän kiertoajeluamme auringonpaisteella, joskin talvivaatteet olivat tarpeen. Toisen päivän merenkulkumuseokierros Maariahaminassa oli sateinen, mikä ei sisätiloissa haitannut. Eniten näytteillä on purjelaivakalustoa. Salongit ovat tallessa seilipaatista ja höyrylaivasta. Samanlainen höyrykonekin on, kuin Lassen museon portinpielessä.

Parkkilaiva POMMERN museon rannas­

sa on vaikuttava. Monien luukkujen konelaivoissa seilanneina ihmettelimme, että parkissa on vain yksi pitkä lastiruuma keulasta perään. Esitteessä selostettiin, että ennen viljasäkkien kuormausta oli keskelle ruumaa rakennettu pitkittäissuuntaan puulaipio ja siksi tarvittiin laivaporukassa kirvesmiestä. Mahtoikohan pelkästään yhden timpan naputtelulla moinen rakennelma syntyä?

Sadesää näytti, että laivan kansi vuotaa joistakin kohdin. Kunnossapitoon museolle on palkattu muutama henkilö. Onneksi heidän avukseen löytyy innokasta talkooväkeä.

Matkalaisille kotiläksyksi jäi miettiä, minne suunnataan ekskursiolle keväällä 2015.

Timo Sylvänne kuvat: T. Sylvänne, Liisa Ståhle

Bomarsundin linnoituksen tykkejä

ÄÄNIMERI-MEDLEMMARNAS EXKURSION TILL ÅLAND

Våren 2014 satte Äänimeri-medlemmarnas traditionella exkursion kurs mot Åland.

Åland hade funnits i tankarna redan under Åboexkursionen för ett år sedan.

I förra numret av Frivakt berättade Pekka Karppanen intresseväckande om Lars-Erik Erikssons sjöfartsmuseum på Vårdö. Tillsammans med Pekka planerade vi sålunda in ett besök på Lasses museum som programpunkt för en av dagarna. På vägen till museet ligger lämpligt nog Bomarsunds fästning och Kastelholms slottsruin. Exkursionens andra dag avsattes till Ålands sjöfartsmuseum.

I år var deltagarantalet inte lika stort som tidigare år. Nu var ju resenärerna tvungna att vara borta minst två nätter hemifrån. Dessutom måste de resa med båt i två omgångar, om de nu inte valde flyget. Vattenvägen kan man ta sig till Åland från många håll och mycket riktigt samlades gänget med tre olika fartyg.

Marcus Lindfors från Mariehamn bidrog till vår resa genom att låna ut sin bil till den första dagens sevärdheter. Tack vare artikeln i Frivakt hade vi på förhand kunnat bekanta oss med Lasses sjöfartsmuseum – trots det blev vi slagna med häpnad. Förutom museiintendenten själv välkomnades vi av en ång­

maskin som stod på gårdsplanen. Vi hann se och höra berättas om endast en bråkdel av samlingarna; Lasse kunde historien bakom vartenda föremål. Det var många skatter på hyllorna och i skåpen och högarna som förblev oupptäckta. Trots vår ringrostiga svenska gick det bra; mera invecklade saker redde vi ut på engelska och ibland också på finska.

På tillbakavägen studerade vi Bomarsunds och Kastelholms ruiner omsorgsfullt. Dessutom gjorde vi avstickare till kyrkorna längs vägen. Dörrarna var låsta, men på kyrkogårdarna fann vi många gravstenar med namn som var bekanta för sjöfararna.

Under den första dagens rundtur sken solen på oss, men vinterkläder var ändå nödvändiga. Regnvädret den andra dagen gjorde detsamma eftersom vi tillbringade dagen inomhus på sjöfartsmuseet i Mariehamn. Där visas främst inventarier från segelfartyg, till exempel finns salongerna från en segelskuta och ett ångfartyg bevarade. Där står också en likadan ångmaskin som i porten till Lasses museum.

Barkskeppet POMMERN vid stranden utanför museet var imponerande. Eftersom vi har seglat med maskinfartyg med flera luckor förvånades vi över att barken bara har ett långt lastrum som sträcker sig från fören till aktern. I broschyren berättas att innan spannmålssäckarna lastades på hade man byggt ett längsgående träskott mitt i lastrummet och att man därför hade behövt en timmerman i besättningen. Undrar om en konstruktion av detta slag verkligen kunde åstadkommas genom knackandet från enbart en timmerman?

Regnet avslöjade att fartygsdäcket läcker på några ställen. Museet avlönar några personer för att sköta underhållet, och som tur är har dessa entusiastisk museipersonal till sin hjälp.

Resenärerna fick i hemläxa att fundera över vilket håll exkursionen ska ta sikte på våren 2015.

Olavi Kivilähde ja Timo Sylvänne seilasivat yhdessä 42 vuotta sitten m/s White Rosessa

Timo Sylvänne www.aanimeri.fi

Lars-Erik Eriksson önskade gästerna välkomna till sitt sjöfartsmuseum på Vårdö

M/S BRAVADENIN PORUKKA

MUISTELI MENNEITÄ

Vanhoja merimiehiä kiinnostaa mennyt aika ja varsinkin vanhat seilauskaverit. White Rose -laivalla seilanneet pitävät yhtä ja Henry Nielsen Nostalgia -risteilyjä on ollut jo neljä. GE -varustamon väki on myös aktivoitunut. Nyt oli Bravadenin vuoro.

Nostalgiatapahtumat ovat paljolti keskittyneet jo lakkautettujen varustamoiden ja menneiden laivojen ympärille. Ne eivät häviä historian hämärään ainakaan niin kauan, kun on niissä palvelleita ihmisiä muistelemassa ja tapaamassa toisiaan.

Erittäin tärkeää osaa näyttelevät tällä rintamalla Merimieskuvia ja Äänimeri hienoine kuvakokoelmineen, muistelmineen, kertomuksineen, historiikkeineen jne. Facebookissa on myös ryhmiä, suurimpana ja aktiivisimpana Gustaf Eriksonin laivoissa seilanneiden GEgruppen. Toivottavasti innostus lisääntyy ja leviää uusiin kohteisiin.

Bravadenin risteily Viking Linella 12.–

14.5.2014

Matkanjohtajanamme toimi Markku Satola ja muita matkalaisia oli kymmenen henkeä. Valitettavasti muutamia innokkaita lähtijöitä

jäi pois työesteiden takia. Tämäntyyppisessä toiminnassa käy myös usein, että alkuinnostus hiipuu ja lopullinen porukka pienenee.

Ilahduttavaa oli, että mukanamme oli entinen varustajamme Bengt ”Bebbe” Engblom ja myös rahtaus­ ja operatiivinen päällikkömme Jukka Itäkylä edustamassa varustamohenkilökuntaa. Toki useampikin heistä olisi ollut tervetullut.

Hauskaa juttelua riitti alusta loppuun asti vanhojen seilauskavereiden kohdatessa. Osa porukasta vieraili Tukholman päässä kaupungilla. Ainakin yhden henkilön tiedetään jopa tehneen museovierailun. Muut kiertelivät ja katselivat vanhaa kaupunkia. Onneksi sää oli kohtuullisen hyvä ja aurinkoinen.

Ihmiset olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja toivoivat jatkossa uusintaa hieman suuremmalla porukalla.

Terveisin Jukka ”Wintiö” Vanhanen

Bravaden – merimiesurheilijoiden laiva

Vuonna 1979 valmistunut ja 2011 romutettu alus tunnettiin MEPAssa hyvin. M/s Walki Paper nimettiin Sallaksi, jolla tiedotussihteeri Sakari Karttunen teki matkan Suomesta Saksaan. Laajempi yhteistyö alkoi, kun laiva tuli ulkomailla olon jälkeen takaisin Suomen lipun alle vuonna 1995. Rederi Ab Engship nimesi laivan Bravadeniksi, jota se totteli vuoteen 2011 asti.

Bravadenin miehistö käytti aktiivisesti kaikkia MEPAn palveluita, mutta profiloitui erityisesti urheilulaivaksi. Porukka voitti lukuisia mitaleita ja Bravaden menestyi laivajoukkueiden yleisurheilukilpailussa. Huomionarvoista on sekin, että Bravadenissa on seilannut kaikkiaan seitsemän Vuoden merimiesurheilijaksi valittua henkilöä uransa jossain vaiheessa.

Konepäällikkö Hilding Sundberg oli hyvä kannustamaan ja opastamaan muita. Ensimmäinen naispuolinen Vuoden merimiesurheilija oli 1990­luvun lopulla yliperämies Elina Varmola. Kippari Paavo Rauhalalla oli jo Teboilin ajoilta mittava urheilu­ura. Yliperämies Jyrki Stenman on myös pitkän linjan urheilumies. Tapio Lehto seilasi aikaisemmin kipinänä ja kouluttautui sitten perämieheksi. Vuoden 2012 merimiesurheilija Kai Korhonen seilasi Bravadenissa kokkina 2000­luvun puolivälissä. Viime vuonna tittelin saavuttanut moniottelija Pasi Kinnari on myös seilannut kokkina Bravadenilla.

Aluksen vaiheet ja kuvia Äänimeressä: http://www.aanimeri.fi/index.php?q=gallery&g2_itemId=17931&g2_ page=1

M/S BRAVADEN-FOLKET MINDES TILLBAKA

Gångna tider och i synnerhet före detta seglingskamrater intresserar gamla sjömän. De som seglat med White Rose har en kryssning, det har redan arrangerats fyra Henry Nielsen Nostalgia-kryssningar och GE-rederiet har också ordnat aktiviteter. Nu hade turen kommit till Bravaden.

Nostalgiträffar inriktar sig främst på redan nerlagda rederier och fartyg från det förflutna. De försvinner åtminstone inte i historiens dunkel så länge folk som betjänat dem träffar varandra och pratar gamla minnen.

Merimieskuvia och Äänimeri spelar en mycket viktig roll på detta område med sina fina bildsamlingar, memoarer, historier, historiska översikter med mera. Det finns även grupper på Facebook; en av de största och mest aktiva är GE­gruppen, för dem som seglat med Gustaf Erikson­fartygen. Förhoppningsvis ökar intresset och sprider sig till nya objekt.

Bravadens kryssning med Viking Line 12–14 maj 2014

Kryssningsresenärerna bestod av reseledare Markku Satola och ytterligare tio personer. Tyvärr fick några som ville följa med ställa in på grund av jobbet. Vid aktiviteter av detta slag är det också ofta så att det inledande intresset falnar och den slutgiltiga deltagargruppen minskar.

Det var glädjande att vår förre redare Bengt ”Bebbe” Engblom och vår fraktchef och operativa chef Jukka Itäkylä gjorde oss sällskap som representanter för rederipersonalen. Ännu flera av dem hade dock varit välkomna.

Det tog aldrig slut på roliga samtalsämnen under seglingskamraternas träff. Väl i Stockholm gav sig en del av gruppen ut på stan. Vi vet att åtminstone en person passade på att besöka ett museum. Övriga gick runt och tittade i gamla stan. Vädret var hyfsat fint och soligt.

Deltagarna var nöjda med resan och hoppades kunna göra om den i framtiden med en något större grupp.

Hälsningar

Jukka ”Wintiö” Vanhanen

Bravaden – sjömansidrottarnas fartyg

Fartyget som byggdes 1979 och skrotades 2011 var välkänt på SSB. M/s Walki Paper kallades för Salla när bland andra informationssekreterare Sakari Karttunen reste med fartyget från Finland till Tyskland. När fartyget åter började segla under finsk flagg 1995 efter en tid utomlands, inleddes ett mera omfattande samarbete. Rederi Ab Engship döpte om fartyget till Bravaden, ett namn som det behöll fram till 2011.

Bravadens besättning var flitiga användare av alla SSB:s tjänster, men fartyget profilerade sig särskilt som ett idrottsfartyg. Besättningen vann många medaljer och Bravaden rönte framgångar i friidrottstävlingen för fartygslag. Det är också anmärkningsvärt att hela sju stycken personer som utsetts till Årets sjömansidrottare någon gång under sin karriär har seglat med Bravaden. De är Hilding Sundberg, Elina Varmola, Paavo Rauhala, Jyrki Stenman, Tapio Lehto, Kai Korhonen och Pasi Kinnari.

Bengt Engblom SALEngineering/Elmarino Shipping Oy:n konttorissa

MITALEITA MERIMIESURHEILUSTA

– kokardeja, sandaareja, varustamoiden lippuja

Bengt ”Bebbe” Engblomilta löytyy meriaiheista materiaalia vaikka millä mitalla, mutta kokoelmiin mahtuu vielä lisää. eri tavoin. Merenkulkuaiheisen esineistön keräilyä helpottaa hieman se, että itse toimii alalla. Engblom on merenkulkija jo neljännessä sukupolvessa.

Bebbe on jo kauan keräillyt aineistoa omalta alaltaan. Tavaraa löytyy nykyiseltä työpaikalta SAL­Engineeringin toimistolta, Turun asunnolta sekä Nauvosta. Yhteen koottuna tulisi niistä pieni museo täyteen.

Minun lippukokoelmani olikin muutama vuosi sitten näytillä Uudessakaupungissa. Mukana oli myös muutama kokardeilla täytetty vitriinitaulu, Bebbe kertoi.

Eri varustamoiden lippuja löytyy Engblomin kokoelmista noin sata. Uusimpia lisäyksiä on Wasalinen lippu, joka muistuttaa paljon alkuperäisen Oy Vaasanlaivat – Vasabåtarna Ab (1979­1991)­varustamon lippua. Lipun luovutti tuttu mies Peter Ståhlberg, joka on varustamon toimitusjohtaja.

Bebbe on kartuttanut kokoelmiaan monin

Kauppamerenkulkua Nauvosta käsin

Bengt Engblomin isoisän isä aloitti liikenteen rannikolla kuljettamalla muun muassa kiviä Turkuun. Isoisä jatkoi purjehdusta, laivalla rahdattiin kaikenlaista tavaraa maanviljelijöiden ja muiden asukkaiden tarpeisiin. Perheen jaala oli sodan aikana valtion käytössä. Kun se saatiin takaisin, tuli seuraava sukupolvi mukaan.

Isoisä, isä ja setä kuljettivat polttopuuta linnakesaarille ja Turkuun. Syksyllä rahdattiin sokerijuurikasta Naantaliin ja Saloon, Engblom muisteli suvun vaiheita.

Viimeinen puulaiva Apostol myytiin 50 ­luvun puolivälissä, ja Engblomit siirtyivät rautalaivojen aikaan hankkimalla moottorialus Huldan. Tässä laivassa Bebbe oli muutamia matkoja mukana. Seuraavassa aluksessa Monassa hän teki jo maalaus­ ja kunnossapitotöitä, sekä piti ruoria.

Monassa minulla oli oma hytti, jossa saatoin kuunnella Beatlesia ja muuta musiikkia Ruotsista ostetulla levysoittimella, Bebbe kertoi.

15 vuotta täytettyään hänet mönsträttiin virallisesti ms Yvonneen. Vuonna 1973 vel­

jekset Kurt ja Kaj Engblom perustivat Rederi Ab Engshipin, jonka toimitusjohtajana Bebbe toimi 2001–2006 kunnes Bore osti varustamon.

Merenkulkija ja varustaja

Jungmannin ja toimitusjohtajan jobin väliin mahtuu toki monia vaiheita. Ylioppilaaksi tulon jälkeen Bebbe seilasi Borella ja FÅAlla sekä opiskeli Turussa. Ensimmäinen päällikön jobi oli kuitenkin oman yhtiön Undenissa. Hän seilasi monessa Engshipin laivassa

Fraudenin kanssa ajettiin vuosina 1982–1985 paljon Antwerpeniin, jossa oli Norjan Merimiespalvelun kenttä. Siellä tehtiin urheilutuloksia, joista sain mitaleita, Engblom kertoi.

Lieneekö tuolta ajalta peräisin miehen tunnettu positiivinen suhtautuminen merimiesurheiluun. Hän on edelleen kovassa kunnossa ja osallistuu säännöllisesti muun muassa Vasaloppet­ ja Finlandia ­hiihtoihin.

Vuonna 1992 tuli Bebben aika siirtyä konttorin puolelle, vaikka hän olisi mielellään jatkanut seilausta oltuaan tuolloin m/s Norden ­aluksella. Merenkulkijat muistavat 1990 ­luvun alun, kun monet suomalaisvarustamot tilasivat uutta tonnistoa muun muassa Sietaksen telakalta Saksasta. Engshipin hoitoon tuli lisäksi muiden varustamoiden aluksia. Liiketoimien yhteydessä Bebbe sai haltuunsa myös varustamoiden mainosmateriaalia ja esineistöä.

Keräily alkoi nuorena Nauvossa

Engblom joutui lapsena kehittelemään itselleen ajankulua, kun naapurustossa oli vähänlaisesti kavereita. Keräily alkoi tulitikkuaskien etiketeistä ja postimerkeistä. Hän kulki laivojen mukana pienestä pitäen ja pystyi kartuttamaan kokoelmiaan satamissa. Myöhemmin aihepiiri tarkentui merenkulkuun.

Kun varustamomme osti tai rahtasi aluksen, pyysin toisesta yhtiöstä liput, standaarit ja muuta rekvisiittaa, selvitti Bebbe.

Hänellä on hyvä verkosto ja koukkuja vesillä – uutta materiaalia löytyy myös huutokaupoista. Esimerkiksi AL ­varustamon (Suomen Etelä­Amerikan Linja Oy) lipun hän hankki Ruotsista.

Todella komea on Engblomin kuudensadan kokardin kokoelma. Vanhoina hyvinä aikoina päällystö käytti koppalakkeja – jokaisella varustamolla oli omansa. Niistäkin valmistettiin uudistettuja versioita vuosien varrella.

Ensi alkuun olin kiinnostunut suomalaisvarustamoiden kokardeista. Kokoelma on ajan mittaan laajentunut Pohjois­Euroopan laivayhtiöihin. Tunnen niistä lähes kaikki –muutama on vielä selvittämättä, hän kertoi ja näytti pahviin kiinnitettyjä toistaiseksi tunnistamattomia kokardeja.

Hän on myös suunnitellut tekevänsä varustamoinfot kokardeihin liittyvistä yhtiöistä.

Etikettejä ja purjelaivojen leimoja

Bebbe esittelee talon alakerrassa olevaa huonetta, jossa on hyvässä järjestyksessä hänen keräämäänsä esineistöä.

Vaimon kanssa on yksi yhteinenkin keräilykohde, miniatyyripullot, Bebbe naurahti ja viittasi koko päätyseinän kokoiseen hyllyyn täynnä pieniä viinapulloja, yhteensä 1600 erilaisia. Hyllyn päällä on kymmenittäin varustamoiden standaareja.

Varkaiden ei kannata vaivautua, sillä talossa on asianmukaiset hälytyslaitteet. Vorot saattaisivat sitä paitsi pelästyä täytettyjä lintuja ja muita eläimiä tai kaapissa olevaa käärmeitä. Seinillä olevat perhostaulut ovat myös upeita.

Kun katselee hienoja laivayhtiöiden tulitikkuaskeja, pitää eräässä mielessä harmitella tupakoinnin vähenemistä. Varustamot eivät enää juuri teetä mainostulitikkuja. Henry Nielsenin, Effoan, Johnson Linen ja monen muun yhtiön etiketit tuovat muistoja mieleen.

Yksi mielenkiintoinen kohde oli paksu kansio, johon Bebbe on keräillyt leimoja purjealuksilta. Suurimman osan hän on saanut Tall Ships Races ­kilpailuun osallistuneilta aluksilta, mutta leimoja on tullut muualtakin.

Vuosituhannen vaihteessa olin Brestissa laulamassa Shanty Singers ­kuoron mukana. Merellisessä tapahtumassa oli lukuisia purjealuksia ja miljoonayleisö, Bebbe muisteli.

Purjelaivaleimoja on nyt noin 140. Alkuperäiset ovat kansiossa, leimoista on myös digitaaliset kopiot. Jokaisen leiman hän on itse hakenut laivalta tai ainakin lankonkivahdilta. Tähän ja muuhunkin keräilyyn on mennyt aikaa.

Kokoelma on suuri, mutta otan silti vastaan lisää, jos jollain on nurkissa kokardeja tai muuta meriaiheista esineistöä, Bebbe kommentoi lopuksi.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Päätyseinän miniatyyripulloja ja varustamoiden standaareja

Tunnistamattomia kokardeja – vihjeitä otetaan vastaan

Nauvolaisvarustamoiden kokardeja; Paulins Rederier, Fenno Steamship Ltd, Engship, Oy Ridal Ab,

På Bebbes keps sitter det pins från flertalet skidlopp.

MEDALJER FRÅN SJÖMANSIDROTTEN

– Kokarder, standar och rederiflaggor

Hos Bengt ”Bebbe” Engblom hittar man mängder med marina föremål, men än ryms det mera i samlingarna.

Bebbe har samlat på saker från sin bransch sedan långt tillbaka. Han har dem på kontoret på sin nuvarande arbetsplats SALEngineering, i bostaden i Åbo och i Nagu. Tillsammans skulle de fylla ett litet museum. För några år sedan ställdes min samling med flaggor ut i Nystad. Där hade jag också med några glasmontrar med kokarder, berättar Bebbe.

I Engbloms samlingar finns det ungefär hundra flaggor från olika rederier. Ett av de senaste tillskotten är Wasalines flagga, som påminner mycket om flaggan för det ursprungliga rederiet Oy Vaasanlaivat – Vasabåtarna Ab (1979–1991). Flaggan skänktes av en välbekant man, Peter Ståhlberg, som är rederiets vd.

Bebbe har utökat sina samlingar på många olika sätt. När man samlar på sjöfartsrelaterade föremål underlättar det att själv arbeta inom branschen; Engblom är fjärde generationens sjöfarare.

Handelssjöfart från Nagu

Bengt Engbloms farfars far började trafikera längs kusten genom att transportera bland annat sten till Åbo. Farfadern fortsatte seglingsverksamheten; alla slags varor som jordbrukare och andra invånare kunde tänkas behöva fraktades med fartyget. Under kriget användes familjens skuta av staten. När de fick tillbaka den följde nästa generation med.

Min farfar, far och farbror transporterade ved till befästningsöarna och till Åbo. På hösten fraktade man sockerbetor till Nådendal och Salo, berättar Engblom om släktens historia.

Det sista träskeppet Apostol såldes i mitten av 50­talet och familjen Engblom övergick till järnfartygens era när de skaffade motorfartyget Hulda. Bebbe följde bara med på några resor med detta fartyg, men på nästa fartyg – Mona – utförde han målnings­ och underhållsarbeten samt höll i rodret.

På Mona hade jag en egen hytt där jag brukade lyssna på Beatles och annan musik på skivspelaren som jag köpt i Sverige, berättar Bebbe.

Femton år fyllda mönstrade han officiellt på m/s Yvonne. År 1973 grundade bröderna Kurt och Kaj Engblom Rederi Ab Engship.

Bebbe var rederiets verkställande direktör 2001–2006, tills det köptes upp av Bore.

Sjöfarare och redare

Mellan jobbet som jungman och verkställande direktör har han dock hunnit med en hel del. Efter studenten seglade Bebbe med Bore och FÅA samt studerade i Åbo. Det första jobbet som befälhavare hade han på det egna bolagets Unden. Han seglade med många av Engships fartyg.

Med Frauden åkte vi mycket till Antwerpen mellan 1982 och 1985. Där hade Norges sjömansservice en idrottsplan och jag fick medaljer för mina idrottsprestationer, berättar Engblom.

Kanske är det från denna tid Engblom har fått sin positiva inställning till sjömansidrotten. Han är fortfarande i god form och deltar regelbundet i bland annat skidtävlingarna Vasaloppet och Finlandia.

År 1992 var det dags för Bebbe att flytta över till kontorssidan, även om han gärna hade fortsatt segla med m/s Norden där han arbetade vid tidpunkten. Sjöfarare minns början på 1990­talet, då många finländska rederier beställde nytt tonnage från till exempel Sietasvarvet i Tyskland. Engship fick

dessutom ta hand om andra rederiers fartyg. I samband med affärerna kom Bebbe över rederiernas reklammaterial och föremål.

Samlandet började i unga år i Nagu

Som barn fick Engblom hitta på egna tidsfördriv, då det fanns få lekkamrater i grannskapet. Samlandet började med tändsticksasksetiketter och frimärken. Han följde med fartygen och kunde utöka sina samlingar i hamnarna. Senare avsmalnades ämnesområdet till sjöfart.

När vårt rederi köpte eller befraktade ett fartyg, bad jag om flaggor, standar och annan rekvisita från det andra bolaget, förklarar Bebbe.

Han har ett bra nätverk och många krokar ute på haven – nytt material hittar han även på auktioner. Till exempel köpte han Finland­Sydamerika Linjens flagga i Sverige.

Engbloms samling på sexhundra kokarder är verkligen grann. På den gamla goda tiden använde befälen uniformsmössor – varje rederi hade sin egen. Genom åren gjordes det nya versioner av dem.

Till en början var jag bara intresserad av kokarder från finländska rederier. Med tiden har samlingen utvidgats till fartygsbolagen i norra Europa. Jag känner till de flesta av dem, men några är jag ännu inte på det klara med, berättar han och pekar på hit­

Stämplar från segelfartyg i pärmen. Bland de 140 stämplarna finns t.ex. en från mexikanska Cuauhtémoc.

tills oidentifierade kokarder fastsatta på en pappskiva.

Han har också funderat på att skriva ner rederiinfo om bolagen som hör till kokarderna.

Etiketter och segelfartygsstämplar

Bebbe visar rummet på nedre våningen i huset där det råder ordning och reda bland hans föremålssamlingar.

Jag och frugan har ett gemensamt samlarområde, miniatyrflaskor, skrattar Bebbe och syftar på hyllan som täcker den ena gavelväggen och är fylld med små vinflaskor, sammanlagt 1 600 olika. Ovanpå hyllan finns tiotals standar från rederier.

Tjuvar behöver inte göra sig besvär, eftersom det finns ett ordentligt larmsystem i huset. Tjuvarna skulle dessutom kunna skrämmas av de uppstoppade fåglarna och andra djuren eller av ormarna i skåpet. Väggarna pryds av vackra fjärilstavlor.

När man ser fartygsbolagens fina tändsticksaskar är det på sätt och vis synd att folk

Bebbe har även många vackra fartygstavlor.

röker mindre. Rederierna låter knappt tillverka reklamtändstickor längre. Etiketterna från Henry Nielsen, Effoa, Johnson Line och många andra bolag väcker minnen till liv.

Ett intressant objekt är den tjocka pärmen där Bebbe har samlat stämplar från segelfartyg. De flesta har han fått från fartyg som tävlat i Tall Ships Races, men stämplarna har också kommit från andra håll.

Vid millennieskiftet var jag i Brest och sjöng med kören Shanty Singers. Det marina evenemanget drog många segelfartyg och en miljon besökare, minns Bebbe.

Nu har han omkring 140 stämplar från segelfartyg. Originalstämplarna finns i pärmen men han har också digitala kopior av dem. Bebbe har själv hämtat alla stämplar från fartygen eller åtminstone från landgångsvakten. Detta och det övriga samlandet har tagit sin tid.

Min samling är stor, men om någon har kokarder eller andra marina föremål som ligger och skräpar i något hörn tackar jag inte nej till dem, lyder Bebbes avslutande kommentar.

text och bilder: Pekka Karppanen

Tändsticksaskar från forna tiders fartygsbolag.

M/S WASA EXPRESS HOITAA

PERINTEISTÄ LIIKENNETTÄ MERENKURKUSSA

Vaasan ja Uumajan välillä on ollut säännöllistä laivaliikennettä jo vuodesta 1948. Linjalla on ollut monta operaattoria ja alusta, Wasa Express -nimelläkin useampia. Palvelukonsepti on hieman hakenut paikkaansa tax free -myynnin loppumisesta lähtien, nyt alkaa näyttää hyvältä. myymälään, ravintoloihin ja baariin, Hernesniemi kertoo.

Vapaavahti teki matkan aluksella kesäkuun puolivälissä; rahtia oli ruumassa ja matkustajia riitti Jukolan Viestin suunnistajista lapsiperheisiin ja liikemiehiin.

– Nykyään alkaa olla asuntoautoja monista eri maista. Myös pitkiä, 26 ­metrisiä rekkoja liikennöi Suomen ja Ruotsin väliä. Lastia on ollut hyvin, yliperämies Jaakko Hernesniemi kehuu.

Matkustajaprofiili on myös hieman erilainen, kuin esimerkiksi Helsingin ja Tallinnan välisillä laivoilla, millä Hernesniemi on aikaisemmin työskennellyt. Wasa Express tekee matkan neljässä tunnissa. Moni käyttää ajan tietokoneella työskentelyyn, koska nettiyhteydet toimivat käytännössä katkeamatta koko ajan.

Suuria uudistuksia läpikäyneellä aluksella on Hernesniemen mukaan panostettu matkustajien viihtyvyyteen.

– Kaikki perinteiset ruotsinlaivojen systeemit löytyvät leikkihuoneista ja kokoustiloista

Suuressa suosiossa on saaristolaispöytä, jonka antimet maistuvat monille matkustajille, etenkin rekkakuskeille.

Lastina myös paperia

Aluksella käytetään kummassakin päässä peräramppeja. Hernesniemen kanssa autokannella on vuorossa Vaasasta kotoisin oleva pursimies Peter Byholm, jolla on reilut kolme vuosikymmentä merimiesuraa takana. Mies on seilannut muuallakin, kuin kotikulmilla.

– Kävin merimiesammattikoulun Maarianhaminassa, ja pääsin Eriksonille töihin 1980 ­luvun alussa, Byholm muistelee.

Hän työskenteli useilla GE­varustamon kylmäaluksilla, sekä Koreassa rakennetuilla bulkkereilla Balderöllä ja Andersöllä. Byholm seilasi niissä myös ulosliputusten jäl­

keen. Hän on myös palvellut Lillbackan, Viking Linen ja monen muun varustamon aluksilla.

– Seilasin edellisellä Vaasan ja Uumajan väliä kulkeneella laivalla, RG 1:llä matruusina ja poosuna. Siirryin sieltä tänne, kertoi Byholm tarkastellessaan lauttavaunuja.

Vaunuilla kuljetetaan paperirullia Ruotsista Suomeen. Kansiporukka ei ihmettele metsäiseen maahan tuotavaa paperia, vaan on tyytyväistä, kun rahtia riittää.

Vahtimiehiä ja päivämiehiä

Wasa Expressin kansiosastolla pursimies Byholm on ainoa päivämies. Saniteetti­ ja ilmastointitöistä vastaava korjausmies luetaan koneporukkaan. Kannella ovat lisäksi kolme matruusia ja kaksi puolimatruusia. Kuljetusmiehistö ja – päällystö ajavat kahden viikon

Perämies Janne Anttila noteerasi etelään matkanneen ison bulkkerin m/s Kumpulaksi

Yliperämies Jaakko Hernesniemi tuli komentosillalle viimeistelemään aluksen vakavuuslaskelmat

vuorottelulla, talous­ ja ravintolapuoli tekevät viikon työpassin.

– Nykyinen vaihtokaverini asuu Närpiössä, joten saatamme sopia hänen kanssaan lyhyemmistäkin vaihdoista, pursimies Peter Byholm tuumii.

Hän on hyvin tyytyväinen lomajärjestelyihin, Kesällä voi pitää pidemmän loman, jonka vastikepäivät kerätään talvisaikaan.

Helsingissä rakennetun aluksen parikymmentätuhatta hevosvoimaa (14866 kW) ovat konepäällikkö Jari Pyykön komennossa.

– Meillä on neljä Wärtsilän kolmekakkosta, jotka pyörittävät kahta potkuria. Nopeutta löytyy tarvittaessa reilut 18 solmua, ciiffi Pyykkö toteaa.

Hän on työskennellyt aluksella reilun vuoden oltuaan aikaisemmin muun muassa Finnlinesilla, Borella, Engshipilla ja Langhilla. Wasa Expressin koneosastolla on hänen lisäkseen kolme konemestaria, kolme moottorimiestä, kaksi sähkömiestä ja kaksi

korjausmiestä.

– Lisäksi on harjoittelijoita, jotka tulevat yleensä Rauman merikoulusta. Heitä on vähän joka osastolla, viisi kaikkiaan, Pyykkö kertoo.

Hän uskoo, että rikkidirektiivin tullessa voimaan Wasa Expressilla aletaan todennäköisesti käyttää Neste Oilin kehittämää vähärikkistä polttoainetta.

Päällikkö ja perämies uloslähdössä

Aluksella ei käytetä luotsia kummassakaan päässä. Raahessa syntynyt ja Mustasaaressa asuva kippari Jaakko Suhonen ajaa laivan laiturista väylälle, jossa vahdin ottaa ensimmäinen perämies Irina Laine. 1 A ­jääluokan laiva ajaa reitillä ympäri vuoden ilman pidempiä seisokkeja.

– Miehistöä meillä on sesonkiaikana muu­

sikot mukaan lukien 45–50, talvella kymmenkunta vähemmän. Henkilökunnasta noin kolmannes tulee Vaasan seudulta, muut ovat ympäri Suomea, Suhonen kertoo.

Hän on itse lähtenyt merille 1998, käynyt koulut Raumalla ja työskennellyt muun muassa Silja Linella, Finnlinesilla, Gustaf Eriksonilla, ESL ­Shippingillä ja RG­Linella.

Laiva on päällikön mukaan selkeästi matkustajaystävällisempi, kuin edellinen, ropax ­alus RG 1, josta siirtyi paljon henkilökuntaa Wasa Expressiin. Varustamo­ ja laivahenkilökunta ovat suurella innolla kehittäneet toimintaa ja alkanut kesä näyttää todella hyvältä.

Hetken aikaa käsiruoria pitänyt puolimatruusi Juho Kajan lähtee palokierrokselle ja autopilotti kytketään päälle. Kippari jää vielä hetkeksi komentosillalle, kun Irina Laine käväisee lääkitsemässä erästä matkustajaa. Saavuttuaan hän tarkistaa aluksen sijainnin Ecdiksen näytöltä.

Timo Niemelä opastaa matkustajia laivan infotiskillä

Anne-Marie Takalo valitteli, ettei ole kiireiltään ehtinyt valokuvaamaan

Vaasan ja Uumajan välinen laivaliikenne

hyvässä vauhdissa – uutta alusta suunnitellaan

Toimitusjohtaja Peter Ståhlberg on, kuten laivaporukka kuvaili, paiskinut hihat käärittynä töitä varustamon ja liikenteen kehittämiseksi. Työ on alkanut tuottaa tulosta, mistä johtaja kiittelee myös merihenkilöstöä.

– Meillä on ollut sitoutunutta henkilökuntaa, joka on myös joustanut. Askel kerrallaan on edetty, Ståhlberg kuvailee.

Hänellä on pitkä kokemus alasta sekä maa­ että meripuolelta. Mies toimi matkustajalaivan päällikkönä jo alle kolmikymppisenä, kun Helsingin ja juuri itsenäistyneen Viron laivaliikennettä Suomen lipun alla käynnistettiin.

Wasaline aloitti vuoden 2013 alusta ja pystyi heti tuplaamaan matkustajamäärän edellisvuoteen nähden. Peter Ståhlbergin mukaan operatiivinen nollatulos on tavoitteena ja siihen myös päästään. Talouden parantaminen on vaatinut radikaalejakin ratkaisuja.

– Kaikki ei ole tullut säästöistä, myös myyntiä on lisätty. Emme voi kilpailla viinanmyynnillä, vaan huippuhenkilökunnalla ja hyvällä palvelulla. Matkustajan pitää saada tuntea olevansa tärkeä, Ståhlberg tähdentää.

Näihin asioihin panostetaan tulevaisuudessa. Palvelukonseptia kehitetään koko ajan, hyvää palautetta on tullut muun muassa Merenkurkun asioihin perehtyneiltä EU­parlamentin jäseniltä. Vaasan ja Uumajan kaupunkien yhteistyö on sujunut hyvin, mikä edesauttaa Euroopan Unionin tuen saamista.

Vaasa ja Uumaja perustavat yhteisen satamayhtiön, jonka nimeksi tulee Merenkurkun Satamat Oy ­ Kvarken Hamnar Ab. Se aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta. Toimitusjohtaja Ståhlbergin mukaan myös uuden laivan suunnittelu on hyvässä vauhdissa.

– Kyllä meillä on vielä paperikartatkin käytössä elektronisen navigointivarustuksen lisäksi. Tiedonantoja merenkulkijoille ­lehti karttakorjauksineen tulee laivalle, Irina selvittää.

Hänellä on vielä opinnäytetyö tekemättä Satakunnan Ammattikorkeakoulussa. Harjoittelu­ ja työpaikkoja on ollut paljon, mikä on viivästyttänyt valmistumista. Irina on työskennellyt aikaisemmin muun muassa RG­Linella, Nesteellä ja VG ­Shippingilla, pääosin Suomen lipun alla.

– M/s Mirva purjehti Gibraltarin lipun alla. Liikennöimme pääosin Itämerellä monikansallisen miehistön voimin, Laine muistelee.

Hän on viihtynyt ammatissa hyvin, mutta ei osaa sanoa, miksi hakeutui juuri merenkulkualalle. Paperityön määrä tuli kuitenkin pienenä yllätyksenä, mutta ei haittaa häntä. Irina on toiminut Wasa Expressilla sekä ykkös­ että kakkosperämiehenä.

– Kansiosaston palkanlaskentatyöt, erilaiset tarkastukset, sertifikaatit, turvallisuusasiat, laiva­apteekki ja monet muut työt navigoinnin ja lastioperaatioiden lisäksi, Laine luettelee.

Hän vetää myös pelastusveneharjoituksia ja toteaa kaikkien veneiden olleen vedessä tänä kesänä. Kaikki on mennyt hienosti paitsi matkustajien, myös muun miehistön kanssa.

Provianttia Vaasasta ja lähiseudulta

Henkilökunnan hyvää yhteishenkeä kehuu myös infotiskillä ja cafeteriaesimiehenä työskentelevä Timo Niemelä. Porukka on hyvin työhön sitoutunutta ja tulee keskenään toimeen. Laivalla ei ole kuppikuntia eri osastojen välillä.

Pursimies Byholm näyttää miehistötilois­

sa kahvipannun paikan, ja toteaa byssassa työskentelevän myös hänen seilauskaverinsa GE –varustamon ajoilta. Kokki Anne-Marie Takalo on tuttu merenkulkija MEPAn kursseilta ja valokuvakilpailuista.

– Nyt ei ole tullut paljon kuvattua. Minusta tuli maajussin morsian ja muutin kotiseudulleni Pattijoelle, Anne­Marie naurahtaa.

Hän on Eriksonin lisäksi seilannut Nesteellä, ESL­Shippingillä ja Håkansilla sekä toiminut opettajana Kotkan merikoulussa. Hän viihtyy Wasa Expressilla hyvin, koska voi vaikuttaa työhönsä, toteuttaa ideoitaan ja vaihdella vaikka kylmäruuista lämpimien puolelle.

Laivalla ei ole varsinaista keittiöpäällikköä. Pääkokki ja ravintolapäällikkö vastaavat yhdessä tarjoilujen suunnitteluista ja tilauksista.

– Itse arvostan suuresti sitäkin, että varustamo tarjoaa kotimaista lihaa ja ostaa kalat, vihannekset ja paljon muuta ympäristökun­

tien yrittäjiltä. Näin työllistetään meidän lisäksi muitakin suomalaisia, Anne­Marie pohtii.

Hän lupaili tulla MEPAn kursseille heti, kun maatalon kiireiltä ehtii.

Harrastuksia maissa ja laivalla

Wasa Expressiin saatiin jo viime vuonna kuntosali miehistön käyttöön. Monet ehtivät myös maihin lenkille ja MEPAn videoitakin vaihdetaan säännöllisesti. Hieman harvinaisempi harrastus on perämies Janne Anttilalla, joka navigoi alusta paluumatkalla Vaasaan.

– Practical Shooting on ammuntalaji, jonka harrastajia on Suomessa vähän, ja merimiesharrastajia vielä vähemmän, Janne toteaa.

Lajia harrastetaan pistoolilla, haulikolla ja kiväärillä. Kilpailuissa mitataan tarkkuutta ja nopeutta. Janne Anttila on investoinut laadukkaaseen kalustoon ja on osallistunut kilpailuihin ja myös järjestänyt niitä.

– Viime aikoina kilpaileminen on jäänyt vähemmälle. Merikapteeniopinnot Turussa ja eri työpaikat ovat pitäneet vapaa­ajan epäsäännöllisenä, Anttila kertoo.

Hänellä oli ennen opiskelua reilusti kansipraktiikkaa, joten perämiehenkirja tuli käteen heti, kun se oli mahdollista. Anttila kertoi opiskelukavereissaan olevan useita alaa vaihtaneita, jo aikuisikään ehtineitä henkilöitä. Hän itse aloitti vuonna 1996 ja on seilannut myös talouspuolella matkustajalaivoissa. Kansipuolella hän on ollut muun muassa Nesteellä ja Godby Shippingilla.

Matka etenee hyvää vauhtia Pohjanlahden kapeimman kohdan poikki. Lyhyellä reitillä on kauniita merimaisemia, luotoja, saaria,

merimerkkejä sekä hylkeitä ja merilintuja. Janne Anttila tekee ilmoituksen Botnia VTS:lle, Vaasan siluetti alkaa pian näkyä.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Jaakko Hernesniemi, Timo Niemelä

Puolimatruusi Juho Kajan pitää hetken käsiruoria satamasta lähdön jälkeen

SKÖTER TRADITIONELL TRAFIK I KVARKEN

Ända sedan 1948 har det gått reguljär fartygstrafik mellan Vasa och Umeå. Linjen har trafikerats av många operatörer och fartyg, flera med namnet Wasa Express. Servicekonceptet har sökt sin plats sedan tax free-försäljningen upphörde, och nu tycks det ha hittat hem.

Frivakt gjorde en resa med fartyget i mitten av juni; det fanns last i lastrummet och passagerarna bestod av allt från Jukolakavlens orienterare till barnfamiljer och affärsmän.

Nu börjar det komma husbilar från många olika länder. Även långa 26­meterslångtradare trafikerar mellan Finland och Sverige. Det har varit gott om last, säger överstyrman Jaakko Hernesniemi stolt.

Passagerarprofilen är också lite annorlunda än till exempel på fartygen mellan Helsingfors och Tallinn, där Hernesniemi har arbetat tidigare. Resan med Wasa Express tar fyra timmar. Många använder tiden till att arbeta med datorn, eftersom det går bra att ansluta till internet utan att förbindelsen bryts hela tiden.

Fartyget har genomgått en totalrenovering och Hernesniemi påpekar att man satsat på passagerarnas trivsel.

All service som traditionellt funnits på Sverigebåtarna finns också här från lekrum och konferenslokal till butik, restaurang och bar, berättar Hernesniemi.

Skärgårdsbordet är mycket populärt och faller många passagerare i smaken, särskilt långtradarchaufförerna.

Papper finns också bland lasten

Akterramper används i båda ändar. Båtsman Peter Byholm från Vasa, som har en sjömanskarriär på drygt trettio år bakom sig, arbetar på bildäck under samma skift som Hernesniemi. Han har även seglat på andra håll än i hemtrakterna.

Jag gick sjömansskolan i Mariehamn och fick jobb på Erikson i början av 1980­talet, drar Byholm sig till minnes.

Han arbetade på flera av GE­rederiets kylfartyg samt på de Koreabyggda bulkfartygen Balderö och Andersö. Byholm seglade med dem även efter utflaggningen. Dessutom har han arbetat på Lillbackas, Viking Lines och många andra rederiers fartyg.

På RG 1, fartyget som tidigare trafikerade mellan Vasa och Umeå, seglade jag som matros och båtsman. Därifrån kom jag hit, berättar Byholm medan han kontrollerar flakvagnarna.

Vagnarna används för att transportera pappersrullar från Sverige till Finland. Besättningen på däck funderar inte närmare på att man importerar papper till ett skogbe­

vuxet land, utan är nöjda så länge det finns tillräckligt med last.

Vakthållning och dagtidsarbete

Båtsman Byholm är den enda i däcksbesättningen som arbetar dagtid på Wasa Express. Den maskinreparatör som ansvarar för VVSarbeten räknas till maskinpersonalen. Därtill finns det tre matroser och två halvmatroser på däck. Transportbesättningen och transportbefälet löser av varandra efter två veckor, ekonomi­ och restaurangsidan gör arbetspass på en vecka.

Min nuvarande avlösare bor i Närpes, så det kan hända att vi kommer överens om att lösa av varandra med kortare intervall, funderar båtsman Peter Byholm.

Han är mycket nöjd med semesterarrangemangen; på sommaren kan man ha en längre semester som man arbetar in under vintern.

Maskinchef Jari Pyykkö har kommandot över det Helsingforsbyggda fartygets tjugotusen hästkrafter (14866 kW).

Vi har fyra av Wärtsiläs 32:or som driver två propellrar. Om det behövs kan vi komma upp i en hastighet på 18 knop, bekräftar chief Pyykkö.

Han har arbetat på fartyget i drygt ett år efter att tidigare ha seglat med bland annat Finnlines, Bore, Engship och Langh. På Wasa Express maskinavdelning finns förutom Pyykkö tre maskinmästare, tre maskinmän, två elektriker och två reparatörer.

Därtill har vi praktikanter, oftast från sjöfartsskolan i Raumo. De är sammanlagt fem stycken och utspridda på olika avdelningar, berättar Pyykkö.

När svaveldirektivet träder i kraft tror han att man kommer att använda Neste Oils lågsvavliga bränsle på Wasa Express.

Befälhavare och styrman

på väg ut

Lots används inte i någon av ändarna. Skeppare Jaakko Suhonen, som är född i Brahestad och bor i Korsholm, kör fartyget från kajen och ut på farleden, där förste styrman Irina Laine tar över. Fartyget har isklass 1

A och kör rutten året om utan några längre driftstopp.

Under högsäsong består besättningen av 45–50 man, musikerna inräknade, och på vintern ett tiotal färre. Ungefär en tredjedel av personalen kommer från Vasaregionen, övriga från andra håll i Finland, berättar Suhonen.

Han själv har arbetat till sjöss sedan 1998. Han utbildade sig i Raumo och har jobbat på bland annat Silja Line, Finnlines, Gustaf Erikson, ESL­Shipping och RG­Line.

Befälhavaren anser att fartyget är betydligt mera passagerarvänligt än det tidigare ropaxfartyget RG 1, varifrån en stor del av personalen gick över till Wasa Express. Rederi­ och fartygspersonalen har utvecklat verksamheten med stor entusiasm och det ser verkligen bra ut för återstoden av sommaren.

Halvmatros Juho Kajan som styrt rodret manuellt en stund ska gå brandronden och slår på autopiloten. Skepparen blir dock kvar på kommandobryggan ett tag till eftersom Irina Laine går i väg för att hjälpa en passagerare som behöver vård. När hon kommer tillbaka kontrollerar hon fartygets position på ECDIS­skärmen.

Befälhavare Jaakko Suhonen som studerat i Raumo har skaffat sig lotsningsrättigheter i båda hamnarna.

Utöver den elektroniska navigeringsutrustningen använder vi fortfarande papperssjökort. Fartyget får häftet Underrättelser för sjöfarande som innehåller sjökortsrättelser, förklarar Irina.

Hon har ännu inte klar med sitt lärdomsprov vid Satakunta yrkeshögskola. De många praktik­ och arbetsplatserna har fördröjt hennes examen. Irina har tidigare arbetat på bland annat RG­Line, Neste och VG­Shipping, i huvudsak under finsk flagg.

M/s Mirva seglade under gibraltisk flagg. Vi trafikerade främst på Östersjön med multinationell besättning, minns Laine.

Hon trivs bra med sitt yrke, men kan inte säga varför hon sökte sig till just sjöfartsbranschen. Mängden pappersarbete kom dock som en liten överrakning, men den gör henne inget. Irina har varit både förste och andre styrman på Wasa Express.

Jag har arbetat med löneräkning på däcksidan, olika kontroller, certifikat, säkerhetsfrågor, fartygsapoteket och många andra uppgifter utöver navigering och lastoperationer, räknar Laine upp.

Hon håller även livbåtsövningar och säger att alla båtar varit i vattnet denna sommar.

Vid sidan av arbetet färdigställer styrman Irina Laine sitt lärdomsprov.

Allt har gått bra, både med passagerare och med övrig besättning.

Proviant från Vasa med omnejd

Timo Niemelä, som arbetar i informationsdisken och ansvarar för cafeterian, lovordar den goda sammanhållningen bland personalen. De är mycket engagerade i sitt arbete och kommer väl överens. Det förekommer inga kotterier mellan de olika avdelningarna på fartyget.

Båtsman Byholm visar var man hämtar kaffe i personalrummet och nämner att en av hans kolleger från tiden hos GE­rederiet också arbetar här i byssan. Kocken AnneMarie Takalo känner vi igen från SSB:s kurser och fototävlingar.

Nu har det inte blivit så mycket fotografering. Jag gick och gifte mig med en bonde och flyttade till min hembygd Pattijoki, skrattar Anne­Marie.

Förutom med Erikson har hon seglat med Neste, ESL­Shipping och Håkans, och varit lärare vid sjöfartsskolan i Kotka. Hon trivs bra på Wasa Express eftersom hon kan påverka sitt arbete, genomföra egna idéer och till exempel växla mellan kallskänkans uppgifter och dem på varmrättssidan.

Det finns ingen egentlig kökschef på fartyget. Förstekocken och restaurangchefen

ansvarar tillsammans för planeringen av serveringarna och för beställningarna.

Jag sätter stort värde på att rederiet serverar finländskt kött och köper fisk, grönsaker och mycket annat från företag i närliggande kommuner. På så sätt sysselsätter vi också andra finländare, begrundar Anne­Marie.

Hon lovar att dyka upp på SSB:s kurser så snart hon hinner komma loss från de brådskande bestyren på gården.

Fritidsintressen på land och på fartyget

Reda förra året fick besättningen på Wasa Express ett gym till förfogande. Många hinner även ge sig ut på en motionsrunda i land och SSB:s filmer byts ut regelbundet. Styrman Janne Anttila, som navigerar fartyget på vägen tillbaka till Vasa, har ett något ovanligare fritidsintresse.

Båtsman Peter Byholm kontrollerade flakvagnar med pappersrullar som skulle fraktas från Sverige till Finland.

Practical Shooting är en skyttegren med få utövare i Finland, och ännu färre bland sjömansfolket, konstaterar Janne.

Skyttegrenen utövas med pistol, hagelbössa och gevär. Vid tävlingar mäter man precision och snabbhet. Janne Anttila har investerat i en utrustning av god kvalitet och både deltagit i tävlingar och arrangerat dem.

På senare tid har det inte blivit så mycket tävlande. Sjökaptensstudierna i Åbo och de olika arbetsplatserna har gjort att min fritid varit oregelbunden, berättar Anttila.

Anttila hade hunnit göra en hel del däckspraktik innan han började studera och fick därför styrmansbrevet i handen så snart det var möjligt. Anttila berättar att det bland hans studiekamrater finns flera vuxna som bytt bransch. Han själv började 1996 och har seglat även på ekonomisidan på passagerarfartyg. På däcksidan har han arbetat för bland andra Neste och Godby Shipping.

Resan går snabbt framåt över Bottenvikens smalaste ställe. Den korta rutten bjuder på vacker havsutsikt med skär, öar, sjömärken samt sälar och sjöfåglar. Janne Anttila rap­

Maskinmästare Jouni Räsänen från Lahtis är på sitt andra arbetspass på fartyget. Han säger att arbetssituationen är god på maskinsidan – reparatörer är det rentav svårt att hitta.

porterar till Botnia VTS, snart skymtar Vasas silhuett.

Text: Pekka Karppanen

Bilder: Pekka Karppanen, Jaakko Hernesniemi, Timo Niemelä

God fart på fartygstrafiken mellan

Vasa och Umeå – ett nytt fartyg planeras

Verkställande direktör Peter Ståhlberg har, precis som besättningen beskrev, jobbat hårt med ärmarna uppkavlade för att utveckla rederiet och trafiken. Nu har arbetet börjat ge resultat och direktören tackar även sjöpersonalen för detta.

Personalen har varit både engagerad och flexibel. Vi har gått framåt ett steg i taget, beskriver Ståhlberg.

Han har lång erfarenhet från branschen på såväl land­ som sjösidan. Redan innan Ståhlberg hunnit fylla trettio blev han befälhavare på ett passagerarfartyg när man under finsk flagg började med fartygstrafik mellan Helsingfors och Estland, som precis blivit självständigt.

Wasaline inledde verksamheten i början av 2013 och lyckades genast fördubbla passagerarantalet jämfört med föregående år. Peter Ståhlberg säger att målet är ett operativt nollresultat och att man kommer att uppnå detta mål. Det har varit nödvändigt med vissa radikala lösningar för att förbättra ekonomin.

Resultatet beror inte enbart på besparingar, försäljningen har också ökat. Vi kan inte konkurrera med alkoholförsäljning, men med den bästa personalen och med god service. Passagerarna måste känna att de är betydelsefulla, understryker Ståhlberg.

Dessa saker ska man satsa på i fortsättningen. Servicekonceptet utvecklas hela tiden och man har fått nyttig feedback från bland annat medlemmar i EU­parlamentet, som är insatta i frågor som rör Kvarken. Samarbetet mellan Vasa och Umeå har gått bra, vilket gör det enklare att få EU­stöd.

Vasa och Umeå ska grunda ett gemensamt hamnbolag med namnet Merenkurkun Satamat Oy – Kvarken Hamnar Ab. Bolaget inleder sin verksamhet i början av nästa år. Verkställande direktör Ståhlberg avslöjar att planerna på ett nytt fartyg också fortskrider med god fart.

MEPA HOCKEY 2014 JÄÄKIEKKOTURNAUS

PELATTIIN TURUSSA

Varsin pienellä kokoonpanolla mukaan tullut Amorella ylsi mestariksi, mutta kovaa vastusta tuli monelta joukkueelta. Hyvä oman pään pelaaminen ja toisaalta maalipaikoista onnistuminen riittivät viimevuotisen turnausvoiton uusimiseen.

Kupittaan Marli Areena tarjosi jälleen hyvät olosuhteet merenkulkijoiden jääkiekkoon. Kahdeksan laivajoukkueen jääkiekkoturnaukseen osallistui yhteensä sata pelaajaa. Kaikkiaan 20 ottelua saatiin päivän aikana vietyä läpi kahdessa kaukalossa. Matsit pelattiin hyvässä merimieshengessä – mikään joukkue ei hävinnyt kaikkia pelejään.

Turnauksen kestäessä saattoi hyvin huomata, että joukkueet hitsautuivat yhteen ja pelien taso nousi loppua kohden. Viking Gracelle turnaus oli henkilökunnan ensimmäinen merimiesurheilutapahtuma – pelipaidat ehtivät juuri valmistua. Urheilukoordinaattori Kimmo Wenho sai kun saikin kasattua joukkueen kokoon.

Välieriin etenivät Amorella, Rauman Merikoulu, Turun Aboa Mare ­koulun joukkue HC Enå, sekä Nesteen paidoilla pelannut HC Kinnarit. Alun perin Neste/Kristina Katarina ­nimellä ilmoittautunut joukkue nimettiin uudelleen kokoajansa Pasi Kinnarin mukaan, koska pelaajia tuli useista varustamoista ja kahdesta merikoulusta. Turnauksen jälkeen Pasi antoi sekamiehistölleen nimen VMU; Vapaat merimiesurheilijat eli Vaparit.

Pronssiottelussa pelasivat Rauman ja Turun Merikoulujen ympärille kasatut joukkueet, joista Rauma vei pronssin tuloksella 2­1. Finaalissa Amorellan pelaajat joutuivat kuitenkin edellisvuotta huomattavasti tiukemmalle. Maalivahti Joonas Järvenpää oli tärkeässä roolissa ja Oscar Essen jakoi tarkkoja syöttöjä ja osui itse hyvällä prosentilla. HC Kinnarit hävisi niukasti 2­1 Amorellalle, joka näin uusi viime vuoden mestaruuden. Voittopokaalin kävi pokkaamassa turnauksen ainoa naispelaaja Jenni Linden.

Turnauksen Fairplay ­joukkueeksi valittiin Finlandia. Parhaat maalivahdit löytyivät Amorellan ja HC Kinnareiden joukkueista, joista vaikean valinnan jälkeen päädyttiin palkitsemaan Kinnareista Janne Kylmämaa, joka oli lainassa HC Enån joukkueesta.

Arvokkaimman pelaajan MVP ­palkinnon olisi myös voinut antaa vaikka kuinka monelle. Raati päätyi Raumalla opiskelevaan nuoreen Waltteri Dahliin, jonka taidot veteraanisäännöillä pelatussa turnauksessa pääsivät oikeuksiinsa.

Hienosti turnaushenkeen kotiutuneet raitapaidat tulivat Turun Erotuomarikerhosta. Yleismiehenä kunnostautui jälleen ”vanhempi huoltaja” Reijo ”Reka” Hyökki Hallilla oli päivän mittaan melkoista vilinää – satakunta pelaajaa ja kymmeniä ”ystäviä ja kylänmiehiä”. Tuttuja kävi tervehtimässä myös vuosikaudet MEPAn turnauksissa viheltänyt Jääkiekkoleijona # 136 Seppo Mäkelä

MEPA kiittää kaikkia turnauksessa mukana olleita!

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Amorella

MEPA HOCKEY – TURNERINGEN SPELADES I ÅBO

Åtta lag deltog – Förra årets mästare Amorella förnyade titeln

Muistakaa Minuuttikisa! Kom ihåg Minuttävlingen! www.mepa.fi/minuuttikisa

Kuppis Marli Arena bjöd på fina faciliteter också för årets sjöfarares hockeyturnering. Tjugo matcher genomfördes under dagens lopp i två rinkar. Matcherna spelades i god sjömansanda – inget lag förlorade alla sina matcher.

Ju längre turneringen framskred sammansvetsades lagen och kvaliteten på matcherna ökade. Till kvartsfinalerna tog sig Amorella, Raumo Sjömanskola, Åbo Aboa Mares skollag HC Enå, och HC Kinnarit som spelade med Nestes skjortor. Ursprungligen var laget HC Kinnarit anmälda med namnet Neste/Katarina, men döptes om efter lagets lagledare och eldsjäl Pasi Kinnari, som mobiliserat spelare från flera rederier och sjömansskolor.

I bronsmatchen möttes Raumos och Åbos sjöfartsskolor. Raumo var denna gång snäppet starkare med slutsiffrorna 2­1. I finalen förlorade HC Kinnarit med 2­1 åt Amorella som därmed förnyade sitt mästerskap från förra året.

Till turneringens Fair­play lag valdes Finlandia. De bästa målvakterna kom från finallagen. Valet mellan Amorellas målvakt och HC Kinnarits var svårt, men turneringsjuryn valde slutligen Kinnarits Janne Kylmämaa som var utlånad från HC Enås lag.

Turneringens värdefullaste spelares pris kunde även ha gått till flera starka kandidater. Juryns ögon fastnade dock slutligen på den unga Raumostudenten Waltteri Dahl, vars skicklighet var en fröjd för ögat och kom optimalt fram då turneringen spelades med veteranregler.

Även turneringens ”zebror” det vill säga domare som kom från Åbos domarklubb förtjänar ett stort tack för att de anpassade sig till den unika turneringsatmosfären, och lät spelen flyta istället för att avgöra matcherna med kontroversiella domslut. I uppgiften som tusenkonstnär fungerade även i år ”äldre materialförvaltare” Reijo ”Reka” Hyökki. I hallen var det livligt – ett hundratal spelare och tiotals vänner och lokala ”kändisar” gästade hallen under dagens lopp. Bland gästerna fanns även ishockeylejon #136 Seppo Mäkelä som dömt SSB:s turneringar i åratal på plats.

Ett varmt tack till alla som deltog i turneringen!

Johan Treuthardt & Pekka Karppanen

VMU Vapaat Merimiesurheilijat

Aboa Mare

Rauman Merikoulu

HIRSALAN HIENO KENTTÄ SAI

KIITOSTA MERIMIESGOLFFAREILTA

Tutut pelaajat pitivät pintansa kovassa kisassa.

Toukokuun toiseksi viimeinen viikko oli kevään helteisin, tosin juuri keskiviikkona oli epävakaista. Suuremmalta sateelta sentään vältyttiin, ilma oli oikeastaan ihan mukava pelaamiseen. Hyvin hoidettu kenttä oli loistavassa kunnossa. Vaihteleva maasto ja sopivat korkeuserot toivat luontevaa haastetta kokeneillekin pelaajille.

Kierrokselle lähti kaikkiaan 44 merenkulkijaa. Ilmoittautumisia oli hieman enemmän, mutta muutamia peruutuksia tuli ennen kisaa. Kaikki kuitenkin ilmoittivat, mistä MEPAssa oltiin erityisen tyytyväisiä. Kilpailumuotona olivat pistebogey ja scratch. Kilpailuun starttasi kolmetoista ryhmää, joissa oli kolmesta neljään pelaajaa. Kierros vei aikaa reilut neljä tuntia, etuysin jälkeen oli kahvitauko klubilla.

Scratchissa tusinan verran pelaajia selvisi alle sadalla lyönnillä. Voittajaksi suoriutui Jari Mäkineste 88 lyönnillä. Seuraavina tulivat 91 lyöntiä käyttäneet Olavi Pohjola ja Svante Wickström. Max Holmin ja Esa Tammen tulos oli 92 ja aina tasaisesti menestyvä Aapo Hytti kiersi kentän 94 lyönnillä.

Nina Okko puhdisti palkintopöytää isolla kädellä. Hän voitti naisten sarjan ja sai pistepogeyssä 31 pistettä voittaja Harri Lipposen ohella. Seuraaville sijoille tulivat 30 pisteellä Pauli Ojanen, Ilpo Nurminen, Raul Melos ja Mika Alanne. Pisimmästä avauksesta, 215 metriä, vastasi Olavi Pohjola ja lähimmäs lippua 5,71 m, löi Aapo Hytti.

MEPA kiittää kaikkia osallistujia!

LIPPONEN, Harri 31

OKKO, Nina 31

OJANEN, Pauli 30

NURMINEN, Ilpo 30

MELOS, Raul 30

ALANNE, Mika 30

TUHKANEN,

Nina Okko putsasi palkintopöydän

Hati voitti pistebogeyn

SJÖMANSGOLFSPELARNA BERÖMDE DEN FINA GOLFBANAN I HIRSALA

Bekanta spelare höll ledningen i en tuff tävling

Den nästsista veckan i maj var vårens varmaste, just onsdagen var visserligen vädret ostadigt. Något ösregn undgick vi i alla fall, vädret var egentligen riktigt bra för att spela. Den välskötta banan var i prima skick. Den kuperade terrängen med lämpliga höjdskillnader bjöd på lagom utmaning också för de mera erfarna spelarna.

Sammanlagt 44 sjöfarare deltog i tävlingen. Något flera hade anmält sig, men några annulleringar kom just före tävlingen började. På SSB var man i allafall nöjda med att alla i ändå hade anmält sig. Tävlingsformerna var poängbogey och scratch. Tretton grupper om tre eller fyra spelare startade. Det tog drygt fyra timmar att spela varvet, efter hål 9 höll man kaffepaus på klubben.

I scratchtävlingen klarade sig ett dussin spelare med mindre än etthundra slag. Jari Mäkineste tog hem segern med 88 slag. Följande var Olavi Pohjola och Svante Wickström med 91 slag. Max Holms och Esa Tamminens resultat var 92 slag och Aapo Hytti, som alltid spelar på jämn nivå, klarade sig med 94 slag.

Nina Okko tog ledigt hem sin seger. Hon segrade i damernas serie och i poängbogey segrade hon med 31 poäng på delad plats med Harri Lipponen . Följande placeringar fick Pauli Ojanen, Ilpo Nurminen, Raul Melos och Mika Alanne med 30 poäng. Längsta slag, 215 meter, gjorde Olavi Pohjola och närmast flaggan, 5,71 meter, slog Aapo Hytti.

SSB tackar alla deltagare!

Scratch

Svante Wickström fick ME Groups Specialpris

VMU – VAPAAT MERIMIES URHEILIJAT TEKIVÄT PELIREISSUN TUKHOLMAAN

Lopettaneiden varustamoiden merenkulkijat järjestävät mielellään nostalgiatapaamisia. Nesteen ja Kristina Cruisen porukat vaalivat myös aktiivisia merimiesurheilumuistoja. Mukaan otetaan pelaajia muistakin varustamoista. VMU:ksi nimetyn joukkueen pelaajat kirjoittivat raportin Kaknäs Kick Off –tapahtumasta.

Matka alkoi Turun terminaalista, jossa tapasimme tutut ja ennestään tuntemattomat pelaajat. Kättelyiden ja nimenvaihtojen jälkeen suunnistimme laivaan yhdessä. Hytissä suoritetun peliasujen jaon jälkeen joukkue siirtyi viettämään iltaansa ja katsomaan mitä tällä uusimmalla risteilyaluksella on tarjottavanaan. Tero Vaara yhtyeineen oli varmastikin monelle se ykkösjuttu mitä Gracelta sai irti, vaikka Jarno kuulemma oli viettänytykin varsin menestyksekkään illan BlackJackpöydässä.

Jotkut viihtyivät muita kauemmin illanvietoissaan, mutta huolehtien kuitenkin, ettei pienimuotoinen viihteellä olo häiritse seuraavan päivän urheilukoitosta kuitenkaan.

Aamun ensituntien hyväillessä kasvoja poistuimme laivasta meitä odottavaan kyyditykseen, joka vei meidät pelipaikalle. Ensimmäisenä paikalla katse osui kenttään, ja miten silmiähivelevässä kunnossa se oikein oli. Aivan sametin sileää nurmikkoa, juuri täydellisen mittaisena, ilman mitään ylimääräisiä kuoppia tai möykkyjä.

Puitteet olivat aivan viimeisen päälle, eikä valituksen sanaa edes yrittämällä saa aikaiseksi.

Ensimmäistä peliä odotellessa ehti hyvin ottamaan rauhallista alkulämpöä, hakemaan kosketusta pallloon ja leiriytymään varjoisaan paikkaan valmistautumaan aamun ja päivän koitoksiin.

Pelipaikkojen ja ­taktiikan sopiminen sujui varsin luonnikkaasti, ja jokaisen roolitus oli selvä ennen ensimmäistä ottelua.

Kello oli viimein lähes 10 ja oli aika suunnata kentälle. Ottelu oli kenttätapahtumiltaan erittäin tasainen, mutta joukkueen hyvin kurinalainen puolustus ja parempi erikoistilannepelaaminen käänsi ottelun lopulta 1­0 voitoksi.

Tunnin tauon jälkeen olikin kaksi ottelua putkeen, jossa molemmissa kenttätapahtumat olivat tasaisia, mutta pienet erot käänsivät ottelut vastustajille.

Jatko­ottelu oli myös erittäin tiukkaa vääntöä puolin ja toisin, peli äityikin vä­

lillä hieman kovaotteiseksi, mutta mitään ylilyöntejä ei kuitenkaan tapahtunut. 0­0 tuloksen jälkeen olikin rankkarikisan vuoro, jossa Jude, Kalle ja KC tekivät kylmän viileästi hienot sijoitukset oikeaan kulmaan. Maalilla Jarno torjui ensimmäisen pilkun vakuuttavasti, ja jatkopaikka saatiin sinetöityä hyvän esityksen jälkeen.

Polisen­ottelussa näkyikin jo, että turnauksen aikana saadut pienet kolhut alkoivat painaa, eikä liike enää ollut yhtä vakuuttavaa kuin kovakuntoisilla poliisimiehillä. Hyvän taistelun jälkeen kärsitty tappio merkitsi turnauksen päättymistä ja saunaan siirtymistä. Ruokailuiden ja saunomisten jälkeen keskityimme oleskelemaan ja nautiskelemaan erittäin kauniista ja aurinkoisesta kesäpäivästä, ennen kuljetusta keskustaan päin.

Palkintojenjaossa VMU onnistui nappaamaan turnauksen parhaan maalivahdin palkinnon, joten aivan tyhjin käsin joukkueen ei tarvinnut poistua.

Tukholmassa lähdimme etsimään jotain urheilubaaria, jossa voisi seurata Suomen jännittävää välieräkamppailua Tshekkiä vastaan. Onnistuimmekin löytämään lafkan, josta kyseinen ottelu näkyi.

Kahden erän jälkeen suuntasimme tak­

seilla terminaaliin, reissun viimeistä etappia varten. Paluumatkalla joukkue juhli hyvin mennyttä turnausta kukin omalla tavallaan. Champions league –finaalin seuraaminen taisi olla suosituin vaihtoehto. Illan myötä jotkut kävivät koittamassa onneaan laivan yökerhosta, ilmeisesti hieman huonolla menestyksellä.

Aamulla olikin aika jättää toisillemme hyvästit ja suunnata omille teillemme, kuka mihinkin kaupunkiin. Kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja hyvä reissu, joka oli loistavasti järjestetty ja ilmastokin oli erittäin suosiollinen.

Ottelutulokset:

Polfors – VMU 0­1, Hjelmskallarna – VMU 2­0, Rosella – VMU 4­0

Jatko-ottelu1:

Viking Grace – VMU 0­0

(1­3 rankkarit)

Jatko-ottelu2:

Polisen – VMU 4­0

VMU Vapaat Merimiesurheilijat

KICK-OFF FOTBOLLSTURNERING PÅ KAKNÄS 2014

Efter att turneringen blev inställd förra året, på grund av konstgräsprojektet, kunde man nu återigen spela den traditionella Kick-off turneringen på Sjöfartsklubben Kaknäs.

Turneringen har fått ett mycket gott rykte, vilket gör att många är intresserade av att komma och sparka boll på våra välansade gräsplaner, ute på den natursköna Djurgården. Men som alltid när det gäller sjömanslag så är det inte lätt att mobilisera folk – en del är ute på sin tjänstgöring eller har andra hinder.

Till årets turnering fick vi elva lag, varav sju rena sjömänslag och en med blandad besättning. Tre lag var samarbetspartner, som ställer upp med lag när vi behöver motståndare till våra kryssningsgäster. Vädret var strålande – solen sken på deltagarna och termometern steg till närmare 30 grader.

Dagen började med intensivt transporterande av deltagare, första hämtning från Viking Line terminalen skedde kl. 06.30, då ”Viking Grace” anlände till Statsgården. Laget ”Fria Sjömansidrottare” (VMU), bestående av sjömän från olika rederier, fick snällt vänta då vi skulle tillbaka och hämta dem efter att ha lämnat av ”Viking Grace” vid Sjömansklubben. Därefter fortsatte transporterna från ett närliggande hotell, där ”Viking Amorella” hade sovit över.

Sen var det TallinkSiljas tur. Lagen från färjorna bestod av folk som hade ledigt på dagen, så de kom till klubben väldigt nära inpå matchstart. ”Team Brazil” (Silja Symphony) fick väldigt komprimerat matchprogram – de kunde inte komma innan kl. 11.00 så de fick spela alla sina tre gruppspelsmatcher i sträck. Kvalmatch till kvartsfinal följde direkt efter, som fjärde match. Vi som arrangör fick släppa lite på spelschemat, för att lagen skulle få tanka vatten och stretcha lite på musklerna.

Dagen flöt på bra och tidtabellen hölls nästan. Bara en kvarts försening när finalen skulle spelas. I finalen hade vi ”Sjöpolisen”, som egentligen heter något annat efter deras omorganisation, men som vi förenklat kallar för ”Polisen”. De mötte ”Hjelmskallarna” – några killar från Silja Symphony som hade stärkt laget med några landkrabbor. Finalen blev en väldigt hård kamp om segern. Till slut bärgade ”Hjelmskallarna” hem vinsten med 5 – 4 (1 – 1) efter straffläggning.

Matchen om tredjepriset blev också som en final, om viket lag skulle bli det bästa rena fartygslaget. Matchen gick mellan ”Victoria I”, från Estland och ”Viking Rosella” från Åland. Den matchen var nästan lika hård som finalen och till slut kunde ”Victoria I” kalla sig bästa fartygslag med segern 2 – 1.

96 mål gjordes under turneringen. Ett antal gula kort visades, men inga röda kort – något som visar att man har respekt för varandra – och det tycker vi är viktigt.

TEXT JARI RAMINEN

Föreståndare Sjöfartsklubben Kaknäs

Henkilökuvassa

Nicador Lucero

Ryhmäkuva vasemmalta: Pursimies Janis Lember, Matruusi Edwin Dimzon, Matruusi Nicador Lucero, Harjoittelija Valtteri Virmajoki

M/S SWEGARDIN MIEHISTÖ TAITAA KÖYSITYÖT

Pursimiehemme Janis Lember opetti muille, miten tehdä fendareita laivalle vanhoista kiinnitysköysistä. Valmistuttuaan niistä tuli Suomen kauppalaivaston hienoimmat lepuuttajat. Itse olen aina halunnut veneeseen samanlaisia, mutta vain paljon pienempiä. Joten aloin ehdottamaan niiden tekemistä.

Materiaaleina on käytetty laivan kiinnitysköysiä sekä lautapakettien nostoon käytettyjä poisheitettyjä ”slingoja”. Ennen laitureille jäi paljonkin roskiin meneviä slingoja, mutta nyt ne kaikki kerätään talteen ja niistä tehdään fendareita.

Eniten hämmästyin, kun pojat sanoivat, ettei kukaan halua näitä. Mutta tällä hetkellä ne viedään käsistä.

Laiva­ ja konttorihenkilökunnan lisäksi niitä on muun muassa Kielin luotseilla ja Plymouthin draftsurveyorilla. Fecampin agentti laittoi juuri fendarin roikkumaan konttorin eteiseen.

Itse valmistuksesta pojat eivät haluaisi paljastaa kaikkia niksejä. Mutta kuvasta näkyy, miten helppoa se on kun sen osaa, kuvassa Nicador Lucero. Ja valmista syntyy käden käänteessä, näyttää ryhmäkuvassa Edwin Dimzon

Terveisin

Tapio Lehto

M/S SWEGARD’S CREW MASTERS ROPE WORK

Our boatswain Janis Lember taught the others how to make fenders to the vessel by using old mooring lines. After being completed they were the finest fenders in the Finnish merchant fleet. I have always wanted to have similar, but smaller ones, on my boat. Therefore I started to suggest making them.

The material consisted of mooring lines and discarded slings used to lift sawn timber packs. There used to be a lot of discarded slings on quays, but nowadays they are all recovered and used to make fenders.

I was most surprised when the boys told me that nobody wants to have fenders. However, at the moment they are extremely popular.

In addition to ship and office personnel for example Kiel Canal pilots and a Plymouth draft surveyor have fenders. A Fecamp agent just hung a fender in the office hall.

The boys do not like to reveal all their tricks when it comes to making fender. But as can be seen in the photo portraying Nicador Lucero, it is easy when you know how to do it. Edwin Dimzon shows in a group photo that it only takes a moment to get make a fender.

With best regards, Tapio Lehto

HAMINAN MERIKARHU JÄLLEEN LIIKENTEESSÄ

Talkooporukka on paiskinut töitä ja tulos näkyy

Merikarhu on yksi sodan jälkeen Suomeen tuoduista ylijäämähinaajista, jotka oli alun perin rakennettu Normandian maihinnousua varten. Palveltuaan miinanraivaajana 1946 – 1950 alus kävi läpi muutostyöt Rauman Hollmingin telakalla. Tämän jälkeen aloitti m/s Merikarhu vuoden 1952 alussa Haminan satamajäänmurtajana. Merikarhu kaatui myrskyssä 1964, mutta korjattiin ja palveli vielä 1980­luvulle saakka.

Haminan kaupunki teki Merikarhusta museoaluksen. Kunnossapitoa organisoi Jorma ”Patu” Patanen vuoteen 2006 asti. Tuolloin alus telakoitiin Suomenlinnassa, jolloin esimerkiksi runko todettiin varsin hyväkuntoiseksi. Aluksen ylläpito siirtyi

Tervasaaren Pukseeri r.y. ­nimiselle yhdistykselle. Syksystä 2012 hoitaa kunnostustöitä Merikarhun Perinneyhdistys r.y.

Merelle jälleen – koeajo onnistui hyvin

Haminan Tervasaaressa on painettu pitkää päivää – talkooväki on ollut mukana isolla kädellä ja suurella sydämellä. Perinneyhdistyksen aktiivijäsenet ovat kunnostaneet koneistoa ja sisätiloja. Suureksi avuksi on ollut Haminan kaupungin rahallinen ja materiaalinen tuki. Varoja on saatu myös yrityksiltä. Keväällä tuli vielä ilahduttava tieto

Museoviraston myöntämästä 10 000 Euron avustuksesta.

Toukokuun lopulla oli vihdoin koeajon aika. Muutamien testien jälkeen Merikarhu irtosi laiturista ja suuntasi kohti entisiä hinaustyömaitaan. Noin tunnin koeajo sujui ilman ongelmia, jopa Full Ahead ­komentoa päästiin kokeilemaan.

Merikarhu osallistuu Kotkan Meripäiville kantasatamassa. Suunnitelman mukaan alus lähtee Haminasta 21.7. aamupäivällä ja palaa takaisin sunnuntaina 27. heinäkuuta.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Hannu Timonen

Miljan kirjastokatsaus

Milja Nitovuori

Karjaan kirjastossa tutustuttiin keväällä Raaseporin alueella kirjoittaviin kirjailijoihin. Hangossa ja Tapiolassa asuva Matti Remes tuli kertomaan kirjastaan Tappaja.

”Olen tunnelmakirjoittaja dekkarin muodossa ja sanomaa pitää olla, mutta se pitää piilottaa tekstiin”, kertoi Remes.

Tappajan sanoma on siirtolaisuus ja päähenkilö Ruben Waara asuu Hangossa ja toimii kuljetusalan ammattilaisena.

Mustaihoinen Neil Kärki ilmestyy Hankoon suorittamaan adoptioisänsä antamaa tehtävää. Hän tulee etsimään sukujuuriaan ja hautoo sukukostoa. Tylsä itsesäälin täyttämä tarina tuo Neilin Suomeen ja syrjäiseen, kauniiseen kaupunkiin, jonka nimi japaniksi tarkoittaa leimasinta. Tämä oli ensimmäinen asia minkä hän oppi Hangosta.

Remes toteaa, että Hanko on täydellinen paikka asua ja kirjoittaa. Hangossa valokin on erilainen johtuen meren läheisyydestä. Hänen mielestään miljöökuvaus on tärkeä raami tarinalle.

”Hangossa ei riittäisi ruumiita joka kirjaan, joten juonet tulevat omasta päästä”, hän kertoi

Kohdatessa väkivaltaa päähenkilö ei yritä pelastaa koko maailmaa, vaan keskittyy läheisiin.

”Vaikka kirjani ovat jännäreitä, niin en halua yksityiskohtaisesti selittää väkivaltaa, vaan ainoastaan todeta sen. Lapsikin voisi lukea tekstiä järkyttymättä”, hän totesi

Olen itse samaa mieltä, koska liika raakuus ahdistaa monia ihmisiä.

”Esikoiskirjailija usein oksentaa tekstiin

liikaa omaa elämäänsä ja vaimoni sanoi minulle, että hän tai romaani ja siksi siirryin dekkareihin”, Remes kertoi

Kirjastoon saapuu myös fantasia kirjailija Maria Turtschaninoff kertomaan kirjastaan Helsingin alla.

Suomenruotsalainen Turtschaninoff on koulutukseltaan filosofian maisteri ja työskentelee vapaana radio­ ja lehti toimittajana.

Turtschaninoff kertoi kuuluvansa sukupolveen jolla ei ole koskaan vakaata työpaikkaa. ” Ollessani jälleen tylsältä tuntuvassa työpaikassa ajatukseni pääsivät harhailemaan ja näin työpöytäni alla mustatukkaisen tytön. Tästä alkoi tarina muotoutumaan ja pääsin pikkutytön maailman sisään. Haluan aina ensin kirjoittaa tarinan alusta loppuun ja vasta sitten korjata ja työstää tekstin”, hän kertoi

Helsingin alla on erilainen kirja suomenruotsalaisesta kansanuskosta, mikä sijoittuu nykypäivän suomeen.

Kirja on huikaiseva tarina ystävyydestä, rakkaudesta ja rikkinäisen minuuden eheyttämisestä. Pienestä pitäen helsinkiläistyttö Alva on tarkkaillut ympäristöään ja muistaa kaiken valokuvan tarkasti. Hän on mestari piiloutumaan ja tuntee kaikki mahdolliset pakoreitit Helsingissä.

Alvaa ja parkouria harrastavaa Joelia lukija saa seurata vaarallisesta tilanteesta toiseen.

Kirjaa suositellaan nuorille, mutta myös fantasiasta, seikkailuista ja kansantarinoista kiinnostuneille aikuisille.

Turtschaninoffin kirjat ovat saaneet suu­

ren suosion Ruotsissa, missä ne ovat saatavilla kirjakerhoissa.

Tommi Kinnusen esikoisromaania Neljäntienristeystä on hehkutettu kirjamaailman pankin räjäyttämisestä.

Yhtäkkiä tuntemattomasta turkulaisesta äidinkielen opettajasta tuli julkkiskirjailija. Ensimmäinen painos myytiin saman tien loppuun.

Tutustuessani kirjaan ajattelin, että eikö ole jo tarpeeksi kirjoitettu sadan vuoden takaisista pohjoisen oloista, kätilön työstä, uskonnoista ja lestadiolaisuudesta. Sekä mietin miten mies pystyy kirjoittamaan kätilön työstä. Yllätyksekseni kirja oli taitavasti kirjoitettu ja tarinat uskottavia. Paikoin jouduin palaamaan tekstissä takaisin päin, kun tarinat tuntuivat menevän ristiin, mutta lopulta kaikki nivoutuivat kuitenkin hyvin yhteen.

Neljäntienristeys on myös neljän elämän risteys. Siinä kohtaavat kolme naista ja yksi mies, näyttämönä kolmen sukupolven Suomi.

Päähenkilö kätilö Maria joutuu kovalla työllä hankkimaan arvostusta ammattitaitoonsa. Isännät ovat tottuneet pyytämään synnytyksiin ”saunamummoja” ja pyytävät Marian apuun vasta, kun synnytys on kestänyt liian kauan ja äiti sekä lapsi ovat vaarassa kuolla.

Viimein hän saa arvostusta, mutta oma elämä jää vaillinaiseksi sodan polttamassa pohjoisessa.

Tommi Kinnunen on viehättynyt historiasta ja erikoisesti sotahistoriasta ja on aina nauttinut suvun vanhojen ihmisten kertomuksista. Tämän vuoksi romaani on psykologisesti tarkka ja uskottava.

Tanskalaiset sisarukset Lotte ja Soren Hammer ovat yhdessä työstäneet kolmannen dekkarin etsivä Konrad Simonsenistä ja murharyhmästä.

Ensimmäinen kirja Saastat ja toinen Kaikella on hintansa sekä kolmas Yksinäisten sydänten kerho ovat itsenäisiä kertomuksia, mutta toki parhaiten juoneen pääsee jos on lukenut myös aiemmat osat.

Tarina alkaa yksinäisestä kuusitoista vuotiaasta pojasta, joka ampuu opettajansa ja pitää panttivankeina koko luokkaa. Tilanne laukeaa tarkka­ampujan luotiin.

Simonsenin ensimmäinen työtehtävä kahden kuukauden sairasloman jälkeen on tutkia liittyykö postinkantajan kuolemaan rikosta. Tehtävän piti olla helppo sydänkohtauksesta toipuvalle etsivälle, mutta postinkantajan elämästä löytyy erikoisia piirteitä ja kouluampuja liittyy kiinteästi juoneen.

Menneisyys kummittelee tutkinnassa, mutta myös etsivän yksityiselämässä. Hänen ensirakkaus muodostaa tarinan sivujuonen. Nämä muistot luovat pohjan motiiville, miksi hän kiinnostuu tapauksesta niin intohimoisesti.

Imelästä nimestä huolímatta tämä kolmas kirja osoittautui mielenkiintoiseksi dekkariksi.

Niin kuin kaksi aiempaa kirjaa Yksinäisten sydänten kerho on kirjoitettu sujuvasti ja teksti on koukuttavaa ja lukiessa unohtaa ajan ja paikan.

Näyttää siltä, että tanskalaiset sisarukset ovat ottamassa kärkisijan pohjoismaisessa kovassa dekkarisarjassa.

”Pakko purjehtia”

- maailmanympäripurjehtija Eero Lehtinen kertoo värikkäästä elämästään John Nurmisen Säätiön uutuusteoksessa

Suomalaisen purjehduksen elävä legenda Eero Lehtinen käy muistelmateoksessaan läpi suomalaisen purjehduksen historiaa oman elämänsä ja oppituntiensa kautta. Lehtinen on ollut mukana suomalaisen kilpapurjehduksen suurimmissa kansainvälisissä hankkeissa.

Hän oli mukana Whitbread­purjehduksella vuosina 1989–1990, jossa Suomi oli mukana peräti kolmella venekunnalla, sekä itse käynnistämässään 2001–2002 Volvo Ocean Raceprojektissa. Lehtinen kertoo hankkeista ja kulissien takaisista tapahtumista kaunistelematta ja realistisesti.

Kymmenen Atlantin ylitystä, kaksi kokonaista ja kaksi osittaista maailmanympäripurjehdusta, Brittein saarten ja Irlannin ympäripurjehdus ja monet muut purjehdukset nostavat Lehtisen purjehdusmatkamittarin lukeman pitkälti yli 100 000 valtamerimailin.

LAPIN MAKUJA

viimeisteltiin laivalta käsin

Vapaavahti tapasi m/s Finnmill ­aluksella kokkistuertti Helena Lylyharjun ja miehensä, toimittaja Kari Martialan, joilla oli juuri painoon menossa oleva uusi kirja esiteltävänä. He julkaisivat viime vuonna yhdessä Ulla Liukkosen kanssa hyvän vastaanoton saaneen Karjalainen keittiö ­perinneruokakirjan. Lappi on tullut pariskunnalle tutuksi vuosien varrella, kun Kari on tehnyt asiakaslehteä Lapland Hotels ­ketjulle.

Teimme viiden vuoden löytöretken pohjoiseen. Koko Lappi kierrettiin ja paikkoihin tutustuttiin, Kari kertoi työstään hotelliketjun lehden parissa.

Helena oli lomillaan usein mukana ja avusti myös toimitustyössä. Pariskunta meni naimisiinkin pohjoisessa ja sai matkoillaan paljon kontakteja, joita voitiin hyödyntää uuden kirjan kokoamisessa.

Lapin makuja ­kirjassa kohdataan maakunnan ihmisten elämän kirjo perinneruokien ja matkailukokemusten kautta. Ihan samanlaista kirjaa ei ole aikaisemmin tehty, Martiala totesi.

He kävivät paikallisten kalapaikoilla ja porolaitumilla ja kirjoittivat muistiin kuvauksia harvinaisemmista Lapin kohteista. Kirjassa ei paneuduta kaikkien tuntemiin turistinähtävyyksiin vaan esitellään etelän ihmisille tuntemattomampia seutuja.

Lapin ihmisiä, makuja ja maisemia

Jo edellisessä kirjassa Kari Martialan hienot valokuvat olivat ”puoli ruokaa”. Tässä teoksessa kuvitus on onnistunut, jos mahdollista, vieläkin paremmin. Jylhät maisemat ja hyvin sommitellut ruoka­annokset on taitettu kirjan sivuille todella tyylikkäästi.

Kirjassa on runsaasti tietoa elämästä Lapissa – varsinaiset reseptit saimme tunnetuilta lappilaisilta kokeilta, Martiala tähdensi.

Kari ja Helena ovat jututtaneet pohjoisen arvostetuimpia mestareita, joukossa on tv ­kokkeja ja ruokakilpailujen voittajia. Monilla taitureilla oli omat tyylinsä ja mittansa

bravuuriresepteissään. Helena Lylyharju on yhdenmukaistanut reseptit

Mukana on kaikkiaan 14:n eri puolilla Lappia työskentelevän kokin reseptejä. Kirjassa esiintyy muitakin pohjoisen henkilöitä. Olimme Hurtigruten ­risteilyllä Norjassa. Laivassa työskenteli Mia Aitalaakso, joka toimii myös poroemäntänä Peerassa, Helena Lylyharju kertoi.

Lapin ihmiset esittelevät ja kertovat tarinoita kotiseuduiltaan. Lapin makuja on todellinen lähi­ ja luomuruokakirja. Lukija voi ohjeiden mukaan valmistaa ruokaa porosta sekä pohjoisen kaloista, riistasta ja kasvistosta, jopa jäkälistä.

Kariston kustantama kirja ilmestyy elokuussa. Nyt on jo sovittu kirjan kääntämiseksi syksyllä englanniksi. Kari Martialan mukaan kirjaa esitellään myös Frankfurtin kirjamessuilla, jossa Suomi on teemamaana.

Pekka Karppanen

Lapin makuja, ISBN: 978-951-23-5751-2

HYVÄT PAHAT POJAT

– asiantuntemus näkyy mukaansatempaavassa dekkarissa

Viking Linen operatiivisena johtajana työskennellyt ja MEPAn purjehduskursseiltakin tuttu Harri Winter on tehnyt uuden aluevaltauksen. Nimenomaan valtauksen, sillä Hyvät, pahat pojat ­kirja menee esikoisasemastaan huolimatta dekkareiden huipputasolle. Toki toimitaan ympäristössä, joka on Winterille tuttu. Kirjassa liikutaan matkustajaliikennettä harjoittavan Östersjö Linen ympärillä. Tapahtumat ovat fiktiivisiä, mutta voisivat olla täysin mahdollisia. Varustamolta kiristetään rahaa.

Varustamon m/s Afrodite ­aluksen pommiuhasta selvitään, mutta tapauksen tutkinta ja siihen liittyvät muut seikat ottavat lukijasta vankan otteen. Harri Winter hallitsee varustamo­ ja laivaelämän kuvaamisen ja kertoo asiat niiden oikeilla nimillä suorasukaisesti, mikä pistää varsinkin merenkulkualaa tuntevan lukija välillä naureskelemaan itsekseen.

Kirjan henkilöistä yrittää ensin vaistomaisesti hakea yhtymäkohtia todellisuuteen. Hahmot ovat kuitenkin kuvitteellisia, vain kadut, hotellit ja ravintolat Maarianhaminassa ja muissa paikoissa ovat todellisia.

Paha saa palkkansa

Juoni muuttuu sitä kiinnostavammaksi, mitä pidemmälle lukija pääsee. Muutaman kerran hypätään ajassa taaksepäin kuvaamaan henkilöitä, joiden yhtymäkohdat m/s Afrodite ­tapaukseen selviävät myöhemmin. Jokaisen luvun alussa on aika­ ja paikkatieto, joten takaumat eivät sekoita juonta.

Poliisilla on vaikeuksia selvittää kiristyksen takana olevan More Justice ­järjestön taustoja. Apua kansainvälisiltä lainvalvojilta ei tule, koska saalis oli pieni verrattuna maailmalla vallinneeseen rahanpesu – ja veroparatiisirikoksiin. Kirjan tapahtumat ajoittuivat 1990 ­luvun puoliväliin.

Hyvät, pahat pojat muistuttaa joiltain osin Robin Hoodin tai Monte Criston Kreivin kiehtovia tarinoita. Winter kertoo käyneensä yliopistolla dekkarikurssin, josta sai erinomaisia eväitä juonen rakentamiseen. Hän on järjestellyt muutamia herkullisia käänteitä tapahtumiin liittyville henkilöille.

Kirja on huippuviihdettä ja sitä voi suositella kaikille dekkareiden ystäville, eritoten merenkulkijoille. Harri Winterillä on työn

alla jo jatkoa, jossa seikkailevat osin samat henkilöt. Jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla.

Pekka Karppanen

Kustantaja: Myllylahti, ISBN: 978-952202-543-2, kovakantinen, 222 sivua. Kirjaa myydään hyvin varustelluissa kirjakaupoissa (hinta 29,80) sekä ekirjana (Elisa, 18,50). Painetun kirjan voi tilata suoraan kotiin merimieshinnalla 23 euroa:

Lähetä tilausviesti sähköpostilla osoitteeseen myllylahti@myllylahti.fi .

Laita viestin otsikoksi MEPA-tarjous ja viestiin toimitusosoite. (Hinta sisältää toimituskulut. Kirjan mukana toimitetaan lasku.)

Pätevä,koulutettujamotivoitunuthenkilökunta edistääturvallisuuttajaehkäisee onnettomuuksiensyntyä.

Joo...tämä onekakertamutta eipäjännitä. Olen hypännytbenjihypynkinjameinasin josensilomillahyppäisi laskuvarjolla.

Jokainen meistätoimiivoimavaranalaivallajaontärkeäosa hyväätyötiimiä. Turvallisuusonolennainenosatyötämme,jottapääsemme terveenälomille.Ohjeitaonnoudatettavajaperehdytystäkinsaatarpeen mukaan.

Näytät hiukanjännittävän. Onkohanekakerta.

Onko kaikillaturvavyötvarmasti kiinni?Kohtalähtee!

NNkopsauttipäänsä vapaapudotuksessaauts!! Kolmeviikkoajapuolen välinkrouvi..

Pelastusveneen voipudottaavapaalla pudotuksellaYliperämiehen ohjeidenmukaisesti!

International Seminar for Maritime Safety and the Environment 2014

Urheilukatu 5

www.mepa.fi

The seminar is FREE of charge and anyone interested in marine safety and the environment is more than welcome!

Wednesday 23rd of July

Researcher Workshop for Improving Maritime Safety

How can science improve maritime safety?

What is the state of the art in the maritime safety research? What does the EU Strategy for the Baltic Sea Region add to the table?

Find out more about these themes and participate in the international researcher workshop!

Thursday 24th of July

Maritime Safety and the Environment – International Seminar

As one of the Gulf of Finland Year main events in maritime safety, this seminar brings together high-level experts, scientists and decision makers in Kotka to discuss the challenges of enhancing maritime safety. Invited speakers from e.g. EMSA and the leading universities in maritime research will shed light on this highly topical question. You are welcome to participate!

The seminar will be held at Maritime Centre Vellamo, Kotka. Register online today!

www.merikotka.fi

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:

KUVIA KURSSEILTA

Keramiikkaa, golfia ja kieliä

LAITUREILLA JA LANKONGEILLA

Intendentti Heidi Viktorsson veti hyvän opaskierroksen Maarianhaminan Merenkulkumuseossa. Kuulijoina laivahistorian harrastajia

M/s Finnmaidin messissä pidettiin infotilaisuus MEPAn tulevista kursseista

Hangon sataman toimitusjohtaja Paavo Lyytikäinen kertoi yrityksen tulevaisuudennäkymiä yhteistyökumppaneille. Kaupunginvaltuusto hyväksyi hankkeen Koverharin alueen ostamisesta FNSteelin konkurssipesältä.

M/s Viking Gracen päällikkö Magnus Thörnroos esitteli komentosiltaa Suomen Merihistoriallisen seuran jäsenille. Yrjö Tiitinen kuuntelee tarkkaavaisena

Turun MEPAsta lahjoitettiin Aino Pohjolan -86 maalaama " merimies ja köysi" M/s Estradenin puosu Teuvo"Teuski" Hokkaselle, joka on suurella todennäköisyydellä ja etenkin yhdennäköisyydellä kyseinen merimies.

RISTIKON RATKAISIJA

Vapaavahdissa 1/2014 olleen ristikon oikein ratkaisseista arpa suosi Christa Åkermania

Esillä on Gustaf Erikson -varustamon konekäyttöisten laivojen pienoismalleja, historiaa ja muuta materiaalia 1950 -luvulta alkaen.

Näyttelyn aikana on mahdollisuus ostaa suosittuja GE -varustamon kahvimukeja sekä T-paitoja

Mukana on myös meritauluja, kätevyystöitä sekä merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat työt vuodelta 2013

Näyttely on auki päivittäin 24.–30.7.2014 klo 11:00 – 17:00

Osoite: MEPA, Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka

MERIMIESPALVELUTOIMISTON HALLITUKSEN TOIMINTAKERTOMUS

VUODELTA 2013

Vuosi 2013 oli haasteellinen Suomen taloudelle. Teollisuustuotanto jatkoi supistumistaan joulukuussa ja aleni 2,2 prosenttia marraskuusta. Vuoden takaiseen verrattuna teollisuustuotanto jäi 5,2 prosenttia alemmalle tasolle. Merenkulun kehitys oli kuitenkin hieman positiivisempi. Ulkomaan meriliikenteessä kuljetettu tonnimäärä lisääntyi 3,4 prosenttia verrattuna vuoteen 2012. Vuonna 2013 meriliikenteessä kuljetettu määrä oli 96 389 101 tonnia, josta suomalaisten alusten osuus oli tuonnin osalta 45 prosenttia ja viennin osalta 22 prosenttia. Matkustajamäärät pysyivät suunnilleen samoissa lukemissa kun vuonna 2012 ollen runsaat 18 miljoonaa matkustajaa. Suomen lipun alla purjehtiva tonnisto väheni 166 229 bruttotonnia edellisvuoteen verrattuna.

Tonnistoveron ja sekamiehityssopimuksien vaikutus Suomen merenkulkuun näkyi vuonna 2013, vaikkakin kokonaistonnisto väheni. Ilahduttavana tapahtumana nähtiin m/s Viking Gracen valmistuminen. Pitkän tauon jälkeen Suomen lipun alle tuli Suo-

messa rakennettu iso ro-ro-matkustaja-alus. Vuoden 2013 aikana Suomen lipun alle tuli 5 uutta alusta, mutta Suomen lipun jätti 17 alusta. Lisäys koostui lähinnä ro-ro- ja ro-romatkustaja-aluksista, kun taas säiliöaluksia ja kuivalastialuksia poistui.

Merimiespalvelutoimistossa tapahtui merkittävä henkilöstömuutos, kun pitkäaikainen toimitusjohtaja Martti Karlsson jäi ansaitulle eläkkeelle ja luovutti ruorin Niklas Rönnbergille helmikuun alusta. Merimiespalvelutoimiston tulot toteutuivat budjetin mukaisesti. Mepa -maksua saatiin hieman arvioitua enemmän ja myös lästimaksuista saatiin vuonna 2013 lisäerä. Vaikkakin määrärahoja oli jonkin verran vähennetty vuoden 2013 budjetissa, palvelut hoidettiin samalla korkealla tasolla kuten aikaisemmin. Palveluiden tasapuolisuuteen ja palveluista tiedottamiseen panostettiin erityisesti.

Asunto Oy Helsingin Sailors Home rekisteröitiin 21.3.2013 ja koko osakekanta oli Merimiespalvelutoimiston omistuksessa vuoden 2013 aikana. Rakennuslupa myönnettiin 28.5.2013 ja lupa sai lainvoimaisuu-

den 2.7.2013. Urakkatarjouksia pyydettiin syksyn aikana, kustannuslaskelmia tarkennettiin sekä käytiin rahoitusneuvotteluja.

Työ- ja elinkeinoministeriö suoritti oman selvityksen rakennushankkeesta ja päätösprosessista hankkeen ympärillä. Selvityksessä huomautettiin, että urakat tulisi kilpailuttaa hankintalain edellyttämällä tavalla, sekä annettiin joitakin suosituksia päätöksentekoon. Varsinaista rakentamispäätöstä ei tehty vuoden 2013 aikana.

Kiinteistö Linnankatu 3:ssa tehtiin välttämättömimmät korjaukset ja vuokraustaso säilyi tyydyttävänä, vaikkakin kiinteistön kohtalo oli vuoden aikana epämääräinen.

Mepan Ylläsjärvellä olevien huoneistojen käyttöaste pieneni vuonna 2013.

TIEDOTUS

VAPAAVAHTI

Vapaavahti-lehti ilmestyi neljä kertaa kaksikielisenä ja nelivärisenä. Lehdissä tiedotettiin MEPAn järjestämistä palveluista, tapah-

tumista ja kursseista sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan toiminnasta.

Vuoden 2013 lehdissä kirjoitettiin MEPAn omasta toiminnasta, merimieskulttuurista sekä merenkulkijoiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Merenkulkijoista ja alalla työskentelevistä henkilöistä tehtiin haastatteluja. Merenkulkijoiden omia kirjoituksia julkaistiin säännöllisesti.

Laivojen ja merenkulun sidosryhmien lisäksi lehteä lähetettiin merenkulusta kirjoittaville tiedotusvälineille sekä tilaajille. Vapaavahdin kokonaissivumäärä oli 280 (280) ja vaihteli 60:sta 72:een. Lehden kokonaispainosmäärää oli 2100, josta noin 60 lähetettiin ulkomaille.

MUU TIEDOTUS

Sähköinen uutiskirje toimitettiin viikoittain noin sadallekolmellekymmenelle laivalle. Sisältö koostui tärkeimmistä merenkulun, kotimaan, ulkomaiden ja urheilun uutisista sekä MEPAn omista tiedotteista. Verkkoviestintää tehostettiin ottamalla käyttöön uudistetut kotisivut sekä perustamalla Facebook -sivu. Verkossa julkaistiin myös valokuvia MEPAn urheilu- ja kulttuuritapahtumista sekä harrastetöistä.

MEPAn toiminnasta tiedotettiin myös omilla kursseilla, alan järjestöjen tapahtu -

missa ja lehdissä sekä omilla messuosastoilla Maarianhaminassa ja Turussa.

LEHTIPALVELU

MEPAlla oli vuoden 2013 lopussa 4 (4) lehtipistettä ulkomaiden satamissa, joihin tilattiin suomen- ja ruotsinkielisiä päivälehtiä. Sanoma- ja aikakauslehtiä tilattiin merenkulkijoille Helsinkiin, Turkuun, Kotkaan, Hankoon, Raumalle, Mäntyluotoon, Kaskisiin, Raaheen, Ouluun ja Kemiin. Aluksille välitettiin lehtipakettia postin, meklareiden ja lentoaseman palvelupisteen kautta.

Suomen satamissa vieraileville ulkomaalaisille merenkulkijoille tilattiin lehtiä Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Englannista, Hollannista, Venäjältä, Eestistä ja Filippiineiltä. Lehtivalikoimaa täydennettiin irtonumeroita hankkimalla. Ulkomaalaisille merenkulkijoille toimitettiin myös sähköpostiuutisia yhteistyössä muiden merimiespalveluorganisaatioiden kanssa.

ELOKUVAPALVELU

Laivoille toimitettiin elokuvia DVD- ja Bluray –tallenteina, sekä Playstation 3 -pelejä. Pyynnöstä toimitettiin myös erilaisia harrasteohjelmia.

Elokuvia vaihdettiin yhteensä 22 599 (23 818) kpl. Vaihtokertoja oli 1208 (1 322), joista pääosa 836 (883) tapahtui Helsingin toimistosta. Elokuvat toimitettiin laivoille asiamiesten, yhdyshenkilöiden, vaihtomiesten, merimieskirkkojen ja postin välityksellä.

Elokuvapalvelussa oli kertomusvuonna mukana 136 (141) laivaa.

OPINTOTOIMINTA

Mepa järjesti 53 (97) kurssia, joille osallistui 509 (1223) merenkulkijaa. Suosituimpia olivat kädentaito-, golfkurssit sekä ruskaretki Ylläkselle. Ahvenanmaalla kurssit järjesti Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). Merenkulkijoille lainattiin kielikursseja, ATK-kirjallisuutta ja muuta itseopiskelumateriaalia.

KIRJASTOPALVELU

Kirjastopalvelu säilytti suosionsa merenkulkijoiden keskuudessa. Kirjastopalvelua sai vuoden 2013 aikana 136 (141) laivaa.

Kirjastoja vaihdettiin 308 (345) kertaa vuoden aikana.

Mepa -sopimuksen piiriin kuuluvissa laivoissa oli 35- 350 kirjaa käsittävät kirjastot, joita vaihdettiin tarpeen mukaan. Kirjastoon hankittiin kotimaisten kielten lisäksi eestin-, venäjän- ja englanninkielisiä kirjoja.

Suomen satamissa vierailevilla ulkomaisilla aluksilla kierrätettiin kirjoja.

Helsingin laivakirjastossa merenkulkijat valitsivat kirjoja itselleen tai laivaan vietäviksi.

Vapaavahdissa julkaistiin kirja- ja kirjailijaesittelyjä.

Vuoden 2013 aikana ei E- kirjoja saatu neuvoteltua kirjastoille, lukuun ottamatta tekijänoikeusvapaata aineistoa.

LIIKUNTA JA TYÖHYVINVOINTI

Toimintavuonna jatkettiin matkustaja- ja rahtialuskäyntejä, joiden tarkoitus oli tiedottaa MEPAn palveluista. Työhyvinvointiprojekti ForMaren pilottivuoden suunnitelma ja tiedotus toteutettiin, projekti alkaa tammikuussa 2014.

Uusien kotisivujen myötä merimiesten kuntoliikuntakilpailu Minuuttikisa siirtyi sähköiseen muotoon. Ensimmäiseen uudistuneeseen kisaan otti osaa 458 merenkulkijaa (140). Yksilökisan voitti Harri Honkala m/t Jurmolta, laivasarjan paras oli m/s Ahti. Jääkiekossa oli mukana 7 joukkuetta ja 110 pelaajaa (130), jalkapallossa 15 joukkuetta ja 200 pelaajaa (180). Salibandyn Nordic Open -turnaukseen osallistui 12 joukkuetta ja 140 pelaajaa. Kesäkuussa järjestettiin myös pienimuotoisempi jalkapallopäivä, jossa oli mukana 40 pelaajaa. Kahteen golfkilpailuun osallistui yhteensä 84 (74)pelaajaa.

Helsingissä, Turussa ja Maarianhaminassa kuntosalipalveluita käytettiin 7422 (7453) kertaa. Liikuntasaleilla oli 1294 (1088) ja jäähalleilla 1150 (1540) kävijää.

MEPA järjesti 9 tilattua työhyvinvointitapahtumaa, joissa oli yhteensä 108 osallistujaa.

Vuoden merimiesurheilijaksi valittiin Nesteellä kokkina työskentelevä Pasi Kinnari. Kekkosen Kannun sai Bore Ltd:n merimiesurheilujoukkue.

HARRASTUS- JA

VIRKISTYSTOIMINTA

Perinteistä merenkulkijoiden harrastenäyttelyä ei tänä vuonna pidetty, mutta sen sijaan järjestettiin ”Meri, laivat ja Kotka”

-näyttely Kotkan meripäivien yhteydessä 25.-31.7.2013. Näyttely oli onnistunut ja siihen tutustui ilahduttavan monta kävijää. Näyttely koostui pienoismalleista, maalauksista, köysitöistä ja merimiesnukeista sekä valokuvauskilpailun parhaista kuvista.

Merenkulkijoiden pohjoismaiseen valokuvauskilpailuun lähetettiin yhteensä 1030 kpl (1172) valokuvaa. Kilpailun voitti matruusi Davíð Már Sigurðsson Islannista. Valokuvat olivat myös esillä Åland Maritime Dayn tapahtumassa Maarianhaminassa. Helsingin satamassa vierailleiden alusten henkilökunnalle järjestettiin taide- ja tutustumisretkiä.

KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

Kansainvälisen Merimiespalvelukomitean (ISWAN) aloitti toimintansa uudella nimellään vuonna 2013. Mepan toimitusjohtaja osallistui ”Port Levy” -järjestelmää käsittelevään seminaariin Lontoossa 21.5.

Mepa on ollut osana Suomen delegaatiota Lontoossa pidetyssä IMO MSC -kokouksessa toukokuussa.

Toimitusjohtaja osallistui myös Suomen merimieskirkon isännöimään ICMA -kokoukseen Helsingissä ja Tallinnassa 19 –20.9.

Yhteinen johtaja- ja urheilukokous pidettiin Pohjoismaisella tasolla Arköllä, Norrköpingin edustalla 4 – 5.9. Kokouksessa käsiteltiin Pohjoismaiden merimiespalvelun kehitystä ja yhteistyötä ja todettiin, että merenkulun tilanteen seuranta ja läsnäolo ISWANissa ovat tärkeitä.

KOTIMAINEN YHTEISTYÖ

Mepa osallistui keväällä Sjöfartens dag -tapahtumaan Maarianhaminassa sekä syksyllä

Aboa Maren järjestämiin merenkulkumessuihin Turussa.

Suomen Merimieskirkon kanssa jatkettiin keskusteluja Helsingissä vierailevien risteilyalusten henkilökunnan palvelupisteestä Hernesaareen sekä Vuosaaren Merimieskeskuksen toiminnan kehittämisestä.

Mepan toimitusjohtaja on osallistunut puhujana Merimieseläkekassan järjestämään seminaariin 17.9 sekä Aktuellt inom Sjöfart -tapahtumaan 21.11.

Merimiespalvelutoimisto on ollut edustettuna Merenkulun neuvottelukunnassa sekä sen meriliikennejaostossa.

ASIAMIES- JA KLUBITOIMINTA

Laivakäynnit vähenivät jonkin verran edellisvuoden määrästä, mutta laivakäynneissä linjaus on ollut, että palvelu on tasapuolista ja laadukasta.

HELSINKI

Helsingin asiamiehet tekivät Porvoosta Hankoon käsittävällä toimialueellaan 1815 (2200) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 151 (174) kertaa ja elokuvia 836 (883) kertaa. Vuosaaren merenkulkijakeskuksessa on merimiesklubi-toimintaa ylläpidetty yhteistyössä Suomen merimieskirkon kanssa. Linnankadulla ei ole ollut varsinaista klubitoimintaa vuoden 2013 aikana. Helsingin satama päätti loppuvuonna ottaa Vuosaaren sataman kuljetuspalvelun omaan hoitoonsa, ja näin ollen erillismaksu kuljetuspalvelusta päätettiin poistaa vuoden 2014 alusta. Merimiespalvelutoimisto teki myös päätöksen sijoittaa toinen Helsingin asiamiehistä Vuosaaren merenkulkijakeskukseen parantaakseen palveluita Vuosaaren satamassa.

KOTKA

Kotkan asiamies teki kertomusvuonna toimialueellaan Kotkan, Haminan, Loviisan ja Lappeenrannan satamissa 1481 ( 1433 ) laivakäyntiä. Kirjastoyksikköjä vaihdettiin 32 (46) kertaa. DVD-elokuvapaketteja vaihdettiin 137 ( 194 ) kertaa. Kuljetuspalveluja MEPAn autolla tarjottiin 36 ( 15 ) merenkulkijalle ja lehtipaketteja ulkomaille lähetettiin 7 ( 51 ) kertaa.

Merenkulkualan opiskelijoille pidettiin infotilaisuus. MEPAn tiloissa pidettiin Kymenlaakson merieläkeläisten joulumyyjäiset. Kotkassa järjestettiin myös golf- ja köysityökurssit, joille kummallekin osallistui 9 merenkulkijaa.

TURKU

Turun asiamies teki 889 (984) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 60 (60) kertaa ja elokuvia 178 (177). Kuljetuspalveluja sai 285 (137) merenkulkijaa. Turussa järjestettiin 7(21) MEPAn kurssia, joille osallistui 49 (185) merenkulkijaa.

Mepalassa kävi 2699 (2308) vierailijaa.

YHDYSHENKILÖT

Yhdyshenkilöt tekivät 1619 (2857) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 65 (65) ja elokuvia 57 (68) kertaa. Kuljetuspalveluja annettiin 35 (63) merenkulkijalle. Kaskisen nettipistettä käytettiin 507 (605) kertaa.

TOIMIHENKILÖT

Helsinki

toimitusjohtaja Martti Karlsson (31.1 saakka) Niklas Rönnberg (alkaen 1.2), AV-sihteeri Heli Myllykangas, toimitussihteeri Pekka Karppanen, taloussihteeri Gerd Grabber, yleissihteeri Sirpa Kittilä, kirjastosihteeri Milja Nitovuori, asiamies Jaakko Aarninsalo, asiamies Niklas Peltola, toimistosihteeri Paula Suhonen, työhyvinvointivastaava Johan Treuthardt.

Kotka asiamies Risto Nikula

Turku asiamies Juha Toivanen

YHDYSHENKILÖT

Hanko: Jani Hedback, Inkoo: Tom Björklöf, Kaskinen: Jarmo Nordback, Kemi: Tommi Lehtola, Maarianhamina: Inga-Britt Wirta, Raahe: Petri Leskelä, Rauma: Sirpa Tolppanen, Oulu: Antti Härö, Sanni Sirviö

HALLINTO

EDUSTAJISTO

Merimiespalvelutoimiston edustajistoon kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (edustajien varajäsenet suluissa):

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN EDUSTAJA

Puheenjohtaja

hallitusneuvos Tarja Kröger (ylitarkastaja Sari Alho)

LIIKENNE- JA VIESTINTÄ MINISTERIÖN EDUSTAJA

Varapuheenjohtaja

erityisasiantuntija Tero Jokilehto (hallitusneuvos Pekka Kouhia)

VALTIOVARAINMINISTERIÖN EDUSTAJA

neuvotteleva virkamies Riitta Bäck (neuvotteleva virkamies Joanna Autiovuori)

LAIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

merihenkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm (merihenkilöstöpäällikkö Ulla äkHäkkinen)

merihenkilöstöpäällikkö Outi Byckling (toimitusjohtaja Olof Widén)

merihenkilöstöpäällikkö Hanne Hinders (varatoimitusjohtaja Hans Ahlström)

henkilöstöjohtaja Erkki Kotiranta (miehityspäällikkö Heikki Leikkonen)

MERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistö

kokkistuertti Mikko Ervast (keittiömestari Tarja Rännäli)

tarjoilija Arja Ahonen (kokki Mika Ojala)

Kansipäällystö

merikapteeni Dan Stenbäck (merikapteeni Niclas Seligson)

Simpura (asiamies Sami Uolamo)

Edustajiston varsinainen kokous pidettiin 18.4. Siinä käsiteltiin Merimiespalvelulain (447/2007) 15. §:n mukaan edustajistolle kuuluvat asiat sekä tulo- ja menoarvioluonnos.

Edustajiston ylimääräinen kokous pidettiin 28.5 jolloin käsiteltiin toiminta- ja taloussuunnitelma vuodelle 2013 sekä hallitukselta selvitys tulevan rakennusprojektin kustannusvaikutuksista ja siitä, miten ne

mahdollisesti vaikuttaisi toimintaan.

Hallitus

Merimiespalvelutoimiston hallitukseen kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (varajäsenet suluissa):

TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN

EDUSTAJA

valtakunnansovittelija Esa Lonka (hallitusneuvos Susanna Siitonen)

LAIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

asiantuntija Kimo Kostiainen (asiantuntija Jessica Troberg 6.5 saakka, Bernt Bergman alkaen 7.5)

asiantuntija Riku Anttila (asiantuntija Eija Kanto)

MERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistön edustajat

liittosihteeri Kenneth Bondas, Suomen Merimies-Unioni (toimitsija Satu Silta)

Päällystön edustajat

merikapteeni Kai Terimaa, Suomen Laivanpäällystöliitto (merikapteeni Petri Suominen) konemestari Harri Piispanen, Suomen Ko-

nepäällystöliitto (järjestösihteeri Reima Angerman)

Suomen Merimieskirkko ry:n edustaja pääsihteeri Sakari Lehmuskallio

Hallituksen puheenjohtajana toimi valtakunnansovittelija Esa Lonka ja varapuheenjohtajana hallitusneuvos Susanna Siitonen. Hallitus kokoontui viisi kertaa toimintavuoden aikana.

Merimiespalvelutoimiston nimen ovat olleet oikeutettuja kirjoittamaan Esa Lonka ja Martti Karlsson (31.1 saakka) ja Niklas Rönnberg (alkaen 1.2) yhdessä tai kumpi-

kin heistä erikseen hallituksen jäsenen Kimo Kostiaisen tai Kenneth Bondaksen tai toimiston av-sihteeri Heli Myllykankaan kanssa.

Vuoden 2013 tilintarkastaja oli KHT-yhteisö KPMG Oy Ab, jonka nimeämänä päävastuullisena tilintarkastajana toimi KHT Heidi Vierros.

Merimiespalvelutoimiston taloudellinen asema ilmenee oheisesta taseesta ja tuloslaskelmasta.

Helsingissä 6. maaliskuuta 2014

TILINTARKASTUSKERTOMUS

Merimiespalvelutoimiston edustajiston varsinaiselle kokoukselle

Olemme tilintarkastaneet Merimiespalvelutoimiston kirjanpidon, tilinpäätöksen, toimintakertomuksen ja hallinnontilikaudelta 1.1.–31.12.2012. Tilinpäätös sisältää taseen, tuloslaskelman ja liitetiedot.

HalIituksen ja toiminnanjohtajan vastuu

Hallitus ja toiminnanjohtaja vastaavat tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisesta ja siitä, että ne antavat oikeat ja riittävät tiedot Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten mukaisesti. Hallitus vastaa kirjanpidon ja varainhoidon valvonnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä siitä, että kirjanpito on lainmukainen ja varainhoito luotettavalla tavalla järjestetty.

Tilintarkastajan velvollisuudet

Velvollisuutenamme on antaa suorittamamme tilintarkastuksen perusteella lausunto tilinpäätöksestä ja toimintakertomuksesta. Tilintarkastuslaki edellyttää, että noudatamme ammattieettisiä periaatteita. Olemme suorittaneet tilintarkastuksen Suomessa noudatettavan hyvän tilintarkastustavan mukaisesti. Hyvä tilintarkastustapa edellyttiiä, että suunnittelemme ja suoritamme tilintarkastuksen hankkiaksemme kohtuullisen varmuuden siitä, onko tilinpäätöksessä tai toimintakertomuksessa olennaista virheellisyyttä, ja siitä, ovatko hallituksen jäsenet syyllistyneet tekoon tai laiminlyöntiin, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus Merimiespalvelutoimistoa kohtaan, taikka rikkoneet lakia tai sääntöjä.

Tilintarkastukseen kuuluu toimenpiteitä tilintarkastusevidenssin hankkimiseksi tilinpätökseen ja toimintakertomukseen sisältyvistä luvuista ja niissä esitettävistä muista tiedoista. Toimenpiteiden valinta perustuu tilintarkastajan harkintaan, johon kuuluu väärinkäytöksestä tai virheestä johtuvan olennaisen virheellisyyden riskien arvioiminen. Näitä riskejä arvioidessaan tilintarkastaja ottaa huomioon sisäisen valvonnan, joka on Merimiespalvelutoimistossa merkityksellistä oikeat ja riittavät tiedot antavan tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimisen kannalta. Tilintarkastaja arvioi sisäistä valvontaa pystyäkseen suunnittelemaan olosuhteisiin nähden asianmukaiset tilintarkastustoimenpiteet mutta ei siinä tarkoituksessa, että hän antaisi lausunnon Merimiespalvelutoimiston sisäisen valvonnan tehokkuudesta. Tilintarkastukseen kuuluu myös sovellettujen tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden asianmukaisuuden, toimivan johdon tekemien kirjanpidollisten arvioiden kohtuullisuuden sekä tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen yleisen esittämistavan arvioiminen.

Käsityksemme mukaan olemme hankkineet lausuntomme perustaksi tarpeellisen määriin tarkoitukseen soveltuvaa tilintarkastusevidenssiä.

Lausunto

Lausuntonamme esitämme, että tilinpäätös ja toimintakertomus antavat Suomessa voimassa olevien tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot Merimiespalvelutoimiston toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta. Toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot ovat ristiriidattomia.

Helsingissä 11. maaliskuuta 2014

KPMG OY AB

Heidi Vierros KHT

STYRELSEN FÖR SJÖMANSSERVICEBYRÅNS

VERKSAMHETSBERÄTTELSE

FÖR ÅR 2013

Å

r 2013 innebar utmaningar för Finlands ekonomi. Industriproduktionen fortsatte att krympa och minskade i december med 2,2 procent från november. Jämfört med ett år tillbaka låg industriproduktionen på en 5,2 procent lägre nivå. Utvecklingen inom sjöfarten var dock något mera positiv. För utrikeshandelns sjötransporter ökade mängden ton med 3,4 procent jämfört med år 2012. År 2013 transporterades 96 389 101 ton sjöledes, de finska fartygens andel var för importens del 45 procent och för exportens del 22 procent. Antalet passagerare var i ungefär samma storleksklass som år 2012, dryga 18 miljoner passagerare. Tonnaget under finsk flagg minskade med 166 229 bruttoton jämfört med föregående år.

Tonnageskatten och avtalet avsett att trygga tillgången på yrkeskunnig personal ombord på finska lastfartyg, inverkade positivt på Finlands sjöfart under år 2013, trots att totaltonnaget minskade. Att m/s Viking Grace kunde sjösättas var en glädjande händelse. Efter en lång paus fick man ett stort ro-ro-passagerarfartyg byggt i Finland un-

der finsk flagg. Under år 2013 fick man 5 nya fartyg under finsk flagg, men 17 fartyg flaggade ut. Ökningen utgjordes närmast av ro-ro och ro-ro-passagerarfartyg, medan tankfartyg och torrlastfartyg flaggades ut.

På Sjömansservicebyrån skedde en betydande personaländring, då mångårige verkställande direktören Martti Karlsson gick i välförtjänt pension och överlämnade rodret till Niklas Rönnberg i början av februari. Sjömansservicebyråns intäkter förverkligades enligt budgeten. Sjömansserviceavgifter inflöt något mera än budgeterat och av lästavgifterna utdelades ett tilläggsbelopp. Trots att anslagen i budgeten för 2013 något minskats, kunde man behålla servicen på en lika hög nivå som tidigare. Man fäste speciell uppmärksamhet vid rättvis fördelning och information om servicen.

Asunto Oy Helsingin Sailors Home inregistrerades den 21.3.2013 och hela aktiestocken var under år 2013 i Sjömansservicebyråns ägo. Byggnadslov beviljades den 28.5.2013 och lovet vann laga kraft den 2.7.2013. Offerter inbegärdes under början av hösten, kostnadskalkyler preciserades och

man underhandlade om finansieringen. Arbets- och näringsministeriet gjorde en egen utredning av byggnadsprojektet och beslutsprocessen gällande projektet. I utredningen anmärktes att offerterna bör konkurrensutsättas i enlighet med lagen om upphandling och man utfärdade några rekommendationer gällande beslutsprocessen. Beslut om att bygga fattades inte under år 2013.

I fastigheten Slottsgatan 3 gjordes de mest nödvändiga reparationerna och uthyrningen bibehölls på en tillfredsställande nivå, trots att fastighetens öde fortfarande var oklart under året.

Beläggningsgraden för SSB:s fritidslägenheter vid Ylläsjärvi minskade under år 2013.

INFORMATIONSVERKSAMHET FRIVAKT

Tidningen Frivakt utkom fyra gånger på två språk och i fyrfärg. I tidningen informerades om SSB:s tjänster, evenemang och kurser

och om fritidsverksamhet för sjöfolk.

Under år 2013 fokuserade man på SSB:s egen verksamhet, sjömanskultur och sjöfararnas hälsa och välbefinnande. Man intervjuade sjöfarare och andra personer verksamma inom branschen. Sjöfararnas egna bidrag publicerades regelbundet.

Förutom till fartygen och sjöfartsorganisationerna skickades tidningen till medier som uppmärksammat sjöfarten samt ett antal prenumeranter. Det totala antalet sidor var 280 (280) och varierade mellan 60 och 72 sidor per nummer. Upplagan omfattade 2 100 exemplar, av vilka ca 60 skickades utomlands.

ÖVRIG INFORMATION

Det elektroniska nyhetsbrevet skickades varje vecka till ca etthundratrettio fartyg. Innehållet var sammanställt av de viktigaste sjöfartsnyheterna ur inhemska och utländska källor, nyheter om idrott och SSB:s egna meddelanden.

Nätverksinformationen effektiverades med förnyade hemsidor och grundandet av en Facebook-sida. Bilder från SSB:s idrottsoch kulturevenemang samt hobbyarbeten publicerades på nätet. Man informerade om SSB:s verksamhet också på egna kurser, vid evenemang arrangerade av sjöfartsorganisationer samt på egna avdelningar vid mässor i Mariehamn och i Åbo.

TIDNINGSTJÄNST

SSB hade vid utgången av år 2013 4 (4) tidningsstationer i utländska hamnar, till vilka man prenumererade på finsk- och svenskspråkiga dagstidningar. För sjöfararnas bruk prenumererade SSB på tidningar och tidskrifter till Helsingfors, Åbo, Kotka, Hangö, Raumo, Mäntyluoto, Kaskö, Uleåborg och Kemi. Till fartygen förmedlades tidningspaket per post, via mäklare och servicepunkten på flygstationen.

För utländska sjöfarare som besökte finska hamnar beställdes tidningar från Tyskland, Sverige, Polen, England, Holland, Ryssland, Estland och Filippinerna. Urvalet kompletterades med inköp av lösnummer. I samarbete med andra sjömansserviceorganisationer distribuerades också nyheter per e-post till utländska sjöfarare.

FILMTJÄNST

Till fartygen levererades filmer som DVDoch Blu-ray-skivor samt Playstation3-spel. Olika hobbyprogram levererades också enligt önskemål.

Sammanlagt utbyttes 22 599 (23 818) filmer. Antalet utbyten var 1208 (1 322), av dem skedde de flesta 836 (883) i Helsingfors. Filmerna levererades till fartygen av ombud, kontaktpersoner, utbytesmanskap, via sjömanskyrkor eller per post.

Under verksamhetsåret var 136 (141) fartyg inskrivna i filmtjänsten.

STUDIEVERKSAMHET

SSB ordande 53 (97) kurser, i vilka sammanlagt 509 (1223) sjöfarare deltog. Mest populära var kurserna i hantverk, golfkurserna och fotvandringskursen i Ylläs. På Åland arrangerades kurserna av Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). Sjöfararna kunde låna språkkurser, litteratur om datoranvändning och annat material för självstudier.

BIBLIOTEKSTJÄNST

Bibliotekstjänsten bibehöll sin popularitet bland sjöfararna. Under år 2013 utnyttjade 136 (141) fartyg bibliotekstjänsten.

Under året skedde 308 (345) biblioteksbyten.

På fartyg med bibliotekstjänst hade man bibliotek omfattande 35 – 350 böcker, som byttes vid behov. Utöver böcker på de inhemska språken anskaffade biblioteket böcker på estniska, ryska och engelska.

Böcker cirkulerades på utländska fartyg som besökte finska hamnar.

På skeppsbiblioteket i Helsingfors kunde sjöfarare låna böcker för eget bruk eller för fartygets besättning.

Böcker och författare presenterades i Frivakt.

Under år 2013 gjordes inga framsteg i förhandlingar om e-boken. Material som inte berörs av lagen om upphovsrätt kunde förmedlas som tidigare.

MOTION OCH ARBETSHÄLSA

Under året fortsatte resorna med passageraroch lastfartyg för att informera om SSB:s tjänster. Man planerade och informerade

om arbetshälsoprojektet ForMares pilotår. Projektet inleds i januari år 2014.

Konditionstävlingen Minuttävlingen fick sin elektroniska form då de nya hemsidorna togs i bruk. I den första förnyade tävlingen deltog 458 (140) sjöfarare. Harri Honkala från m/t Jurmo vann i den individuella tävlingen, m/s Ahti segrade i fartygsserien.

I ishockeyturneringen deltog 7 lag och 110 (130) spelare, i fotbollen 15 lag och 200 (180) spelare. I innebandyturneringen Nordic Open deltog 12 lag och 140 spelare. I juni arrangerades också en mindre fotbollsdag som lockade 40 spelare. I två golftävlingar deltog sammanlagt 84 (74) spelare.

I Helsingfors, Åbo och Mariehamn utnyttjades konditionssalar 7422 (7453) gånger. Motionssalar noterade 1294 (1088) besök och ishallar 1150 (1540) besök.

SSB arrangerade 9 arbetshälsoevenemang på beställning. I dem deltog sammanlagt 108 sjöfarare.

Pasi Kinnari som arbetar som kock hos Neste valdes till Årets sjömansidrottare. Bore Ltd:s sjömansidrottarlag tilldelades Kekkonens Kanna.

HOBBY OCH REKREATION

Under året ordnades ingen traditionell hob-

byutställning för sjöfarare, men i samband med Havsdagarna i Kotka 25 – 31.7.2013 arrangerades utställningen ”Havet, fartygen och Kotka”. Utställningen var lyckad och besöktes av ett glädjande stort antal personer. Utställningen var sammanställd av fartygsmodeller, målningar, reparbeten och sjömansdockor samt de bästa bilderna från fototävlingen.

Till sjöfararnas nordiska fototävling skickades sammanlagt 1030 (1172) foton in. I tävlingen segrade matros Davíð Már Sigurðsson från Island. Fotona var också utställda på evenemanget Åland Maritime Day i Mariehamn. För personalen på fartyg som besökte Helsingfors arrangerades besök på utställningar och exkursioner.

INTERNATIONELLT

SAMARBETE

Internationella Sjömansvälfärdskommittén (ISWAN) inledde sin verksamhet under nytt namn år 2013. SSB:s verkställande direktör deltog i ett seminarium som behandlade ”Port Levy”-systemet i London den 21.5.

SSB representerades i den finländska delegationen vid IMO MSC-mötet i London i maj.

Verkställande direktören deltog också i

ICMA:s möte i Helsingfors och Tallinn 19 – 20.9, för vilket Finlands Sjömanskyrka stod som värd.

Ett kombinerat nordiskt chefs- och idrottsmöte hölls på Arkö utanför Norrköping den 4 – 5.9. Vid mötet behandlades sjömansservicens utveckling och samarbetet i de nordiska länderna. Man betonade vikten av att följa med utvecklingen inom sjöfarten och att delta i ISWAN:s arbete.

SAMARBETE I HEMLANDET

SSB deltog under våren i evenemanget Sjöfartens Dag i Mariehamn och under hösten i sjöfartsmässan som arrangerades av Aboa Mare i Åbo.

Tillsammans med Finlands Sjömanskyrka fortsatte man diskussionerna om en servicepunkt på Ärtholmen för personalen på kryssningsfartyg och om utvecklandet av verksamheten på Sjömanscentret i Nordsjö.

SSB:s verkställande direktör har deltagit som talare på ett seminarium arrangerat av Sjömanpensionskassan den 17.9 och på evenemanget Aktuellt inom Sjöfart 21.11.

Sjömansservicebyrån har varit representerad i Sjöfartsdelegationen och dess sjötrafiksektion.

OMBUDS- OCH KLUBBVERKSAMHET

Antalet fartygsbesök minskade något jämfört med föregåenden år. Vid fartygsbesöken betonades rättvis och kvalitativ service.

HELSINGFORS

Ombuden i Helsingfors gjorde 1815 (2200) fartygsbesök inom sitt serviceområde från Borgå till Hangö. Bibliotek utbyttes 151 (174) gånger och filmer 836 (883) gånger. På Sjömanscentret i Nordsjö har sjömansklubbverksamheten upprätthållits i samarbete med Finlands Sjömanskyrka. Under år 2013 har ingen egentlig klubbverksamhet ordnats på Slottsgatan. Helsingfors hamn beslöt under slutet av året ta över transportservicen i Nordsjö hamn, och man beslöt sluta uppbära den särskilda avgiften för transport från början av år 2014. Sjömansservicebyrån beslöt också placera det ena ombudet i Helsingfors på Nordsjö Sjömanscentrum för att så förbättra servicen i Nordsjö hamn.

KOTKA

Ombudet i Kotka gjorde under året 1481 (1433) fartygsbesök inom sitt verksamhetsområde i Kotka, Fredrikshamn, Lovisa och Villmanstrand hamnar. Bibliotek byttes 32 (46) gånger. DVD-filmpaket byttes

137 (194) gånger. Transport med SSB:s bil ordnades för 36 (15) sjöfarare och tidningspaket skickades till utlandet 7 (51) gånger. Ett informationsmöte om SSB:s verksamhet ordnades för sjöfartsstuderande. Kymmenedalens sjömanspensionärer ordnade julbasar i SSB:s utrymmen. I Kotka ordnades också kurser i golfspel och reparbeten, i båda kurserna deltog 9 sjöfarare.

ÅBO

Ombudet i Åbo gjorde 889 (984) fartygsbesök. Bibliotek byttes 60 (60) gånger och filmer 178 (177) gånger. Transporttjänst fick 285 (137) sjöfarare.

I Åbo arrangerade SSB 7 (21) kurser, i dem deltog 49 (185) sjöfarare.

På Mepala noterades 2699 (2308) besök.

KONTAKTPERSONER

Kontaktpersonerna gjorde 1619 (2857) fartygsbesök. Bibliotek byttes 65 (65) och filmer 57 (68) gånger. Sammanlagt 35 (63) sjöfarare fick transporttjänst. Internetpunkten i Kaskö utnyttjades 507 (605) gånger.

FUNKTIONÄRER

Helsingfors

verkställande direktör Martti Karlsson (till

den 31.1), Niklas Rönnberg (från den 1.2), AV-sekreterare Heli Myllykangas, redaktionssekreterare Pekka Karppanen, ekonomisekreterare Gerd Grabber, allmänsekreterare Sirpa Kittilä, bibliotekssekreterare Milja Nitovuori, ombud Jaakko Aarninsalo, ombud

Niklas Peltola, byråsekreterare Paula Suhonen, arbetshälsoansvarig Johan Treuthardt. Kotka ombud Risto Nikula

Åbo

ombud Juha Toivanen

KONTAKTPERSONER

Hangö: Jani Hedback, Ingå: Tom Björklöf, Kaskö: Jarmo Nordback, Kemi: Tommi Lehtola, Mariehamn: Inga-Britt Wirta, Brahestad: Petri Leskelä, Raumo: Sirpa Tolppanen, Uleåborg: Antti Härö, Sanni Sirviö

FÖRVALTNINGEN

REPRESENTANTSKAPET

Sjömansservicebyråns representantskap hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes)

ARBETS- OCH NÄRINGSMINISTERIETS REPRESENTANT Ordförande regeringsråd Tarja Kröger (överinspektör Sari Alho)

KOMMUNIKATIONSMINISTERIETS REPRESENTANT Viceordförande enhetschef Tero Jokilehto (regeringsråd Pekka Kouhia)

FINANSMINISTERIETS REPRESENTANT

konsultativa tjänstemannen Riitta Bäck (konsultativa tjänstemannen Joanna Autiovuori)

REPRESENTANTER FÖR SKEPPSREDARNA

sjöpersonalchef Mikaela Björkholm (sjöpersonalchef Ulla Häkkinen) sjöpersonalchef Outi Byckling (verkställande direktör Olof Widén) sjöpersonalchef Hanne Hinders (viceverkställande direktör Hans Ahlström) personalchef Erkki Kotiranta ( bemanningschef Heikki Leikkonen)

REPRESENTANTER FÖR SJÖFARARNA

Manskapet

kockstuert Mikko Ervast (köksmästare Tarja Rännäli) servitris Arja Ahonen (kock Mika Ojala)

Däcksbefälet

sjökapten Dan Stenbäck (sjökapten Niclas Seligson)

Maskinbefälet

maskinchef Jari Simpura (ombudsman Sami Uolamo)

Representantskapets ordinarie sammanträde hölls den 18 april. Vid sammanträdet behandlades de i Sjömansservicelagen (447/2007) nämnda ärendena samt utkastet till budget.

Representantskapet höll ett extra möte den 28 maj, vid vilket man behandlade verksamhets- och ekonomiplanen för år 2013 samt styrelsens utredning gällande det planerade byggnadsprojektets kostnadseffekter och hur de möjligen skulle inverka på verksamheten.

Styrelsen

Sjömansservicebyråns styrelse hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes)

REPRESENTANTER FÖR SKEPPSREDARNA

ombudsman Kimo Kostiainen (ombudsman Jessica Troberg till den 6.5, Bernt Bergman från den 7.5)

ombudsman Riku Anttila (ombudsman Eija Kanto)

REPRESENTANTER FÖR SJÖFARARNA

Manskapets representanter förbundssekreterare Kenneth Bondas, Finlands Sjömans-Union (funktionär Satu Silta)

Representanter för befälet sjökapten Kai Terimaa, Finlands Skeppsbefälsförbund (sjökapten Petri Suominen) maskinmästare Harri Piispanen, Finlands Maskinbefälsförbund (förbundssekreterare Reima Angerman)

Representant för Finlands Sjömanskyrka generalsekreterare Sakari Lehmuskallio

Som ordförande för styrelsen fungerade riksförlikningsman Esa Lonka och som viceordförande regeringsrådet Susanna Siitonen. Styrelsen sammanträdde fem gånger under året.

Sjömansservicebyråns namn tecknades av Esa Lonka och Martti Karlsson (till den 31.1) och Niklas Rönnberg (från den 1.2) eller någondera av dem tillsammans med styrelsemedlemmen Kimo Kostiainen eller Kenneth Bondas eller byråns AV-sekreterare Heli Myllykangas.

Revisor för år 2013 var CGR-samfundet

KPMG Oy Ab, som utnämnt CGR Heidi Vierros som huvudansvarig revisor.Sjömansservicebyråns ekonomiska ställning framgår av närslutna balans- och resultaträkning.

den 6 mars 2014

REVISIONSBERÄTTELSE

Till Sjömansservicebyråns representantskaps ordinarie möte

Vi har granskat Sjömansservicebyråns bokföring, bokslut, verksamhetsberättelse och administration för räkenskapsperioden 1.1 – 31.12.2013. Bokslutet omfattar balansräkning, resultaträkning och noter till bokslutet.

Styrelsens och verksamhetsledarens ansvar

Styrelsen och verksamhetsledaren ansvarar för upprättandet av bokslutet och verksamhetsberättelsen och för att de ger riktiga och tillräckliga uppgifter i enlighet med i Finland ikraftvarande stadganden gällande upprättande av bokslut och verksamhetsberättelse. Styrelsen skall se till att Sjömansservicebyråns bokföring är lagenlig och medelsförvaltningen ordnad på ett betryggande sätt.

Revisorns skyldigheter

Vår skyldighet är att ge ett utlåtande om bokslutet och verksamhetsberättelsen på grundval av vår revision. Revisionslagen förutsätter att vi iakttar yrkesetiska principer. Vi har utfört revisionen i enlighet med god revisionssed i Finland. God revisionssed förutsätter att vi planerar och genomför revisionen för att få en rimlig säkerhet om huruvida bokslutet och verksamhetsberättelsen innehåller väsentliga felaktigheter och om huruvida styrelsens medlemmar har gjort sig skyldiga till handlingar eller försummelse som kan leda till skadeståndsskyldighet gentemot Sjömansservicebyrån, eller brutit mot lag eller förordningar.

En revision innefattar ett genom olika åtgärder inhämta revisionsbevis om belopp och annan information som ingår i bokslutet och verksamhetsberättelsen. Valet av granskningsåtgärder baserar sig på revisorns omdöme och innefattar en bedömning av risken för en väsentlig felaktighet på grund av oegentligheter eller fel. Vid denna riskbedömning beaktar revisorn den interna kontrollen som i Sjömansservicebyrån kan ha en betydande inverkan för upprättandet av ett bokslut och verksamhetsberättelse som ger riktiga och tillräckliga uppgifter. Revisorn bedömer den interna kontrollen för att kunna planera relevanta granskningsåtgärder, men inte i syfte att göra ett uttalande om effektiviteten i Sjömansservicebyråns interna kontroll. En revision innefattar också en utvärdering av ändamålsenligheten i de redovisningsprinciper som har använts och av rimligheten i den operativa ledningens bokföringsmässiga uppskattningar, liksom en bedömning av den övergripande presentationen av bokslutet och verksamhetsberättelsen.

Enligt vår mening har vi inhämtat tillräckliga och ändamålsenliga revisionsbevis som grund för vårt utlåtande.

Utlåtande

Som vårt utlåtande framför vi att bokslutet och verksamhetsberättelsen, i enlighet med de stadganden och bestämmelser som gäller i Finland gällande uppgörande av bokslut och verksamhetsberättelse, ger riktiga och tillräckliga uppgifter om resultatet av Sjömansservicebyråns verksamhet och dess ekonomiska ställning. Uppgifterna i verksamhetsberättelse och bokslut är konfliktfria.

Helsingfors den 11 mars 2014

KPMG OY AB

Heidi Vierros CGR

TULEVIA KURSSEJA

Joulukuu

MEPA GOLF

25.8.2014

KYMEN GOLF

Niinilahdentie 2

48310 Kotka

Info ja ilmoittautuminen: www.mepa.fi

MERIMIESILTA VUOSAAREN MERIMIESKESKUKSESSA 12.8.2014

Teemana Gustaf Erikson -varustamon konekäyttöiset alukset

Merimiesiltaa vietetään tiistaina 12.8.klo 17:00 alkaen ruokailun, esitysten ja tuttujen tapaamisten merkeissä. Esillä on myös GE -varustamon pienoismalleja sekä varustamon historiasta ja sen laivoissa seilanneiden merenkulkijoiden elämästä kertovia kuvia ja tekstejä. Tarjolla lohikeittoa, leipää, kahvit ja konjakit omakustannushintaan 15 euroa henkilöltä.

Tarkempi ohjelma päivitetään www.mepa.fi -sivuille

Ilmoittautuminen: Pekka Karppanen, puh 0400 879 733, vapaavahti@mepa.fi

Osoite: Vuosaaren Merimieskeskus, Provianttikatu 4, Helsinki

TERVETULOA!

SJÖMANSKVÄLL PÅ NORDSJÖ SJÖMANSCENTRUM

Temat är Gustaf Eriksons maskindrivna fartyg

Sjömanskvällen går av stapeln tisdagen den 12 augusti och börjar kl. 17.00. Vi äter gott, njuter av program och träffar gamla bekanta. Fartygsmodeller av GE-rederiets fartyg, bilder och texter som berättar om rederiets historia och om sjöfararnas liv ombord finns utställda.

På menyn står soppa på lax, bröd, kaffe och konjak till ett självkostnadspris om 15 euro per person.

Ett mera detaljerat program uppdateras på våra hemsidor www.mepa.fi.

Anmälningar: Pekka Karppanen, tel. 0400 897 733, vapaavahti@mepa.fi

Adress: Nordsjö Sjömanscentrum, Proviantgatan 4, Helsingfors

VÄLKOMMEN!

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Olympiaranta 1, 00140 H:ki

Olympiastranden 1, 00140 H:fors P./Tel (09) 668 9000, E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Niklas Rönnberg p/tel 09 668 90015 niklas.ronnberg@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Tiedotus/Information

Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Työhyvinvointi ja liikunta/ Arbetshälsa och motion

Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi

Kirjasto Bibliotek kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 vuosaari@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor

Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

HELSINKI SEAFERER’S CENTRE

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200 vuosaari@mepa.fi

SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA

Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

Asiamies-Ombud

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sirpa Tolppanen p/tel 040-5476936

OULU/ULEÅBORG

Sanni Sirviö p/tel 040 746 0150

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR

Niklas Rönnberg

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733

vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska av B2B Translations

Gerd Grabber, Johan Treuthardt

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

Jyri Leskinen

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e

ISSN 0789-8231 (Painettu)

ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)

M - Itella Oyj