Vapaavahti - Frivakt 3/2013

M/s Nedland

Naantalissa

MEPAn turnauksissa

futista ja golfia

GE:s 100-årsträff

Aboa Mare firade sjöfartsutbildningens

200-årsjubileum

VAPAAVAHTI 3/13

FRIVAKT 3/13

Mepa futis, s. 42

Marianne, Monica & Co Ylläksellä, s. 62

Merityöyleissopimus ja merenkulkijoiden hyvinvointi

Elokuun 20 päivä oli merenkululle merkkipäivä, kun paljon mainittu MLC yleissopimus astui voimaan. Tätä ennen laadukkaan merenkulun määritelmä on ollut jonkin verran ontuva. Nyt voidaan todeta, että myös laadukkaan merenkulun neljäs tukijalka on mukana, kun myös merenkulkijoiden hyvinvointi ja työehdot ovat sisällytetty määritelmään. Meille täällä Suomessa muutokset, mitkä MLC sertifiointi tuovat mukanaan eivät ehkä ole niin suuret, mutta maailmalla tällä on suuri merkitys. Merityöyleissopimuksen myötä ongelmat jotka liittyvät työsopimuksiin, palkkaukseen sekä työ- ja asuinolosuhteisiin häviävät toivon mukaan suurimmaksi osaa. Voimme ylpeinä todeta, että Suomi täyttää yleissopimuksen merimiespalvelua koskevat vaatimukset MEPA:n

Sjöarbetskonventionen och sjöfararnas välbefinnande

Den 20 augusti 2013 var en märkesdag för sjöfarten, då den mycket omtalade MLC konventionen trädde ikraft. När man tidigare talat om kvalitetssjöfart har en länk fattats men nu kan man konstatera att även det fjärde stödbenet för begreppet kvalitetssjöfart finns på plats, då även sjöfaranas välbefinnande och arbetsvillkor har inbegripits i detta begrepp. För oss här i Finland är kanske förändringaran som certifiering i enlighet med MLC konventionen inte så stora, men ute i världen borde detta i alla fall i teorin få bukt med många problem som hänger ihop med arbetsavtal, lönesättning och arbetsoch boendemiljön ombord. Vi kan också med stolthet konstatera att Finland uppfyller konventionens krav, gällande sjömansservice, genom det mycket högklassiska serviceutbud som Sjömansservicebyrån producerar för både finländska och utländska sjöfarare. Sjöfararnas välbefinnande har också ett starkt samband med arbetsmotivation och prestation, vilket i sin tur osökt för tankarna till rederiets konkurrensförutsättningar. Sjömanspensionskassan ordnade nyligen ett seminarium med temat ”Bra arbetsliv på sjön” och där dryftade man bl. a. hur man kan förlänga arbetskarriärer och minska sjukfrånvaro samtidigt som arbetsmotivationen stärks. Sjömansservicebyrån lanserade i samband med detta seminarium sitt senaste pro-

korkeatasoisen palvelukonseptin myötä, joka tarjotaan sekä suomalaisille, että ulkomaalaisille merenkulkijoille.

Merenkulkijoiden hyvinvoinnilla on myös vahva sidos työmotivaatioon ja tuottavuuteen, mikä toisaalta myös vaikuttaa varustamon kilpailukykyyn. Merimieseläkekassa järjesti hiljattain seminaarin otsikolla ”Hyvä työelämä merellä” ja siinä käsiteltiin mm. miten työuria voidaan pidentää ja sairauspoissaoloja vähentää, samalla kun työmotivaatio kasvaa. Merimiespalvelutoimisto esitti tämän tilaisuuden yhteydessä viimeisimmän hankkeensa ”ForMare”, jonka tarkoitus on luoda edellytykset merenkulkijoiden elämäntapamuutokseen kohti terveitä elämäntapoja sekä työ että vapaa-aikana. Tällä halutaan vieläkin enemmän lisätä pa-

nostustamme työhyvinvointiin. Haluamme tällä vahvistaa MEPA:n roolia kokonaisvaltaisena merimiespalvelutoimistona.

Tätä kirjoitettaessa on juuri saapunut tieto, että Neste Oil on luopumassa koko varustamotoiminnastaan. Ainoastaan muutamia avainaluksia säilyy Suomen lipun alla mutta niiden omistus siirtyy Huoltovarmuuskeskuksen ja vakuutusyhtiö Ilmarisen omistukseen. Vaikka useita eri toimenpiteitä on tehty Suomen merenkulun turvaamiseksi, on tämä taas muistutus alan epävarmuudesta. Nyt jos koskaan tarvitaan kaikkien panos ja yhteistyö turvataksemme suomalaisten merenkulkijoiden työpaikkoja.

Syysterveisin

Niklas Rönnberg

jekt ”ForMare”, som strävar till att möjliggöra en livsstilsförändring för sjöfarare mot sunda levnadsvanor och för motivation för både arbete och fritid. Med detta projekt vill vi ytterligare stärka SSBs roll som en heltäckande leverantör av sjömansservice.

I skrivande stund har nyss inkommit information om att Neste Oil kommer att lägga ned hela sin rederiverksamhet och att endast ett antal nyckelfartyg kommer att fortsätta under Finsk flagg med Försörjningsbered-

skapscentralen och försäkringsbolaget Ilmarinen som ägare. Trots att många åtgärder har vidtagits för att säkra den finländska sjöfarten visar detta att vi lever i osäkra tider och nu krävs ett starkt gränsöversridande samarbete för att trygga våra arbetsplatser till sjöss.

Septemberhälsningar Niklas Rönnberg

TehokaSTa rahdinkuljeTuSTa iTä- ja PohjanMerellä

MEPAn kotisivujen yläleiskassa komeileva sinikylkinen rahtilaiva on Meriauran m/s Nedland. Vapaavahti kävi elokuussa tutustumassa paluun Suomen lipun alle tehneeseen alukseen Naantalin Luonnonmaalla.

Sietasin telakalla rakennettu laiva tuli suomalaisille tunnetuksi Dyggve -nimellä, kun Bror Husell Chartering toimi sen rahtaajana. Husell osti aluksen vuonna 2001 ja nimesi Nedgardiksi. Varustamokaupan yhteydessä laiva siirtyi entisellä nimellään Boren tonnistoon vuonna 2006.

– Monet muistavat myös, kun laiva oli ylösmakaamassa sisarensa Belgardin kanssa Maarianhaminassa. Nyt ajellaan Itä- ja Pohjanmeren ”villiä linjaa” päällikkö Paavo Arpiainen heittää.

Boren myytyä alukset, nimet muutettiin muotoon Nedland ja Belland ja ahtereihin hilattiin Maltan liput. Arpiainen oli tuolloin päällikkönä m/s Eelandissa (ex Midgard), joka oli myös Maltan lipun alla. Myöhemmin varustamo neuvotteli liittojen kanssa, minkä tuloksena Eeland myytiin ja Belland-Nedland -parivaljakko siirrettiin Suomen lipun alle viime vuonna.

Pitkä tie Meriauran ja VG-Shippingin hommiin

Paavo on alun perin Virolahden miehiä, joka aloitti opiskelut Helsingin Merimiesammat-

Kansimiehet Juho Pohjola ja Igor Klemeniuk ovat köysitöissä

tikoulusta ja jatkoi työkokemusta saatuaan Kotkan Merenkulkuopistoon. Perämieskoulutus oli uudistunut – kaksivuotiselta linjalta sai työkokemuksen myötä yliperämiehen pätevyyden.

– Muut koulut aloittivat kaksivuotisen ohjelman yhtä vuotta myöhemmin. Vuonna 1977 siten vain Kotkasta valmistui perämiehiä, mikä vaikutti tietenkin jobitilanteeseen, Arpiainen kehuu.

Perämiehen paikkoja oli valittavaksi asti. Arpiainen otti jobin Effoan Titaniaan, joka Rouenin reissun jälkeen ajoi Suomenlinnaan ylösmakaamaan. Työt jatkuivat tervakeula Fenniassa ja muissa Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön laivoissa.

Merimiesurheilua ja minuuttikisaa

Kippariluokan jälkeen Arpiainen siirtyi Nesteelle, jossa seilasi muun muassa jättitankkereissa Jaarlissa ja Jurmossa. Hän koordinoi urheilutoimintaa varsinkin Jaarlilla, joka menestyi merimiesurheilussa. Kunnia meni tosin toiselle kovalle urheilumiehelle, päällikkö Alvar Backmanille, joka valittiin Vuoden merimiesurheilijaksi 1982.

– Jaarli kuljetti raakaöljyä Persianlahdelta Suomeen. Talvisaikaan purettiin usein Rotterdamissa, jokunen Kaukoidän keikkakin oli, Paavo kertoo.

Laivaporukka toimitti myös omaa lehteä, jonka nimi oli Jaarlilainen. Miehen urheiluharrastus on jatkunut koko uran. Hän on hyvissä asemissa MEPAn minuuttikisassa ja houkutteli Nedlandin yliperämiehen Ahti Rooslehtinkin mukaan.

Mälkiän Jussin ja Paavon tiet kohtasivat 1990-luvun alkupuolella hinaushommissa jatkuen sitten Pamelassa ja Maria VG: ssa. Vuosina 1999 - 2004 Arpiainen kipparoi m/s Susannaa ja jatkaa edelleen Meriauran operoimassa tonnistossa.

Purkausta ja lastausta

Nedland saapui Naantaliin Uudestakaupungista, jossa se purki Kokkolasta lastattua lannoitetta. Naantalissa puolestaan lastattiin murskattua kierrätyslasia Tanskaan. Operaattori Esko Pettay Meriaurasta tuli käymään ja kävi lastipapereita läpi yhdessä päällikön kanssa.

– Lastaus edistyy nopeasti, mutta toisaalta meillä ei ole kiirettä purkauspäähän, Paavo Arpiainen miettii.

Murskattu lasi kärrättiin suurilla pyöräkuormaajilla laiturilla olevalle elevaattorille, joka lastasi tavaran ruumaan.

Laivan messi- ja byssaosastolla huomaa, että hommat ovat hallussa. Arkangelista ko-

toisin oleva kokki Alexander Kuznetsov on valmistanut ruuat ja kattanut pöydät. Ciiffi Kalev Meri ehti jo mennä, mutta ruokailemaan saapuvat äskettäin laiturilla trossia spleissanneet kansimiehet Juho Pohjola ja Igor Klemeniuk

Vuoden päivät Nedlandissa seilannut Pohjola siirtyi Meriauralle Langhilta.

– Tässä on mennyt ihan mukavasti. Työvuorot ovat yleensä viiden viikon mittaisia. Vaihtokaverin kanssa voi sopia itse, jos tulee tarvetta pidempiin vapaisiin, Turussa majaileva Juho kertoo.

Hänen mukaansa kahdeksan hengen miehistöllä pärjää hyvin. Laivalla on lastina usein viljaa tai akkuromua – joskus ruuman puhdistukset ovat työläitä, joskus helppoja.

koulun penkiltä tienaamaan

Ruokatunnille saapuu myös konemies Kimmo Uuttu. Turusta kotoisin oleva nuori merimies on keväällä valmistunut Raumalta konemestariksi. Nedlandiin hän sai moottorimiehen vikaeerauksen ”myllyn” kautta.

– Tämä on ensimmäinen merialan työpaikka, josta saan palkkaa, Kimmo kehuu.

Hän on ollut harjoittelemassa muun mu-

assa Tankos-, RG 1- ja Finnsea -aluksilla. Kimmo on sen ikäpolven opiskelija, että ”praktiikkamylly” -järjestelmä ei ole tuttu.

– Meille järjesti harjoittelupaikat Kai Raikunen, joka toimi Raumalla Winnovan harjoitteluvastaavana, Uuttu selvittää.

Kimmo sai kipinän merelle lähtöön armeijasta, jossa tapasi muutamia merenkulkijoita. Suvussa tai lähipiirissä ei ollut merimiehiä. Hän ei myöskään missään törmännyt alan rekrytointikampanjoihin.

Raumalta valmistui 16 opiskelijaa. Kimmon tietojen mukaan ainakin yksi hänen lisäkseen on saanut töitä Viking XPRS: lta - moottorimiehenä.

– Meillä kummallakaan ei vielä praktiikka riitä konemestarin papereihin, Uuttu kertoo.

Hän kertoo viihtyvänsä hyvin työssä. Konehuoneen työmäärä on sopiva ciiffin ja moottorimiehen vahvuiselle tiimille. Merenkulkuala tuntuu muutenkin Kimmosta hyvältä. Nedlandin liikennealueella on nuorelle miehelle paljon iloa läppäristä ja mokkulasta, kun viestiyhteydet toimivat.

M/s Nedland alkoi olla lastissa ja lähti klo 16.45 kohti Tanskan Naestvedia, jonka jälkeen oli vuorossa Malmö Ruotsissa.

Teksti: Pekka Karppanen

Kuvat: Pekka Karppanen, Jarmo Nordback

Kimmo Uuttu on keväällä valmistunut Raumalta konemestariksi

Alexander Kuznetsov hoitaa hommat talouspuolella

Merimieskirkon laivakuraattori Sanna Siivonen tuli moikkaamaan Juho Pohjolaa ja muita Nedlandin merimiehiä

Päällikkö Paavo Arpiainen

effekTiV frakTbefordran På ÖSTerSjÖn och nordSjÖn

Det blåa fraktfartyget som syns bland bilderna högst upp på Sjömansservicebyråns webbplats är Meriauras m/s Nedland. I augusti besökte Frivakt Luonnonmaa i Nådendal och bekantade sig med fartyget som åter seglar under finländsk flagg.

Fartyget som byggdes i Sietas-varvet blev för finländarna känt under namnet Dyggve när Bror Husell Chartering var dess befraktare. Husell köpte fartyget 2001 och döpte det till Nedgard. I samband med en rederiaffär 2006 överläts fartyget till Bores tonnage med sitt tidigare namn.

– Många minns även när fartyget låg upplagt med sitt systerfartyg Belgrad i Mariehamn. Numera tänker man på Östersjöns och Nordsjöns ”Vilda linje”, sticker befälhavare Paavo Arpiainen in.

När Bore sålde fartygen ändrades namnen till Nedland och Belland, och Maltas flagga hissades i aktern. På den tiden var Arpiainen befälhavare på m/s Eeland (f.d. Midgard), som också seglade under maltesisk flagg. Senare förde rederiet förhandlingar med förbunden, vilket resulterade i att Eeland såldes och radarparet Belland-Nedland hamnade under finländsk flagg förra året.

lång väg till Meriaura och VG-Shipping

Paavo kommer ursprungligen från Vederlax. Han började studera vid Helsingfors sjömansyrkesskola och efter att ha fått lite arbetserfarenhet fortsatte han vid Kotka sjöfartsinstitut. Styrmansutbildningen hade förnyats – kombinerat med arbetslivserfarenhet ledde den tvååriga linjen till behörighet som överstyrman.

– Övriga skolor införde det tvååriga programmet ett år senare. År 1977 utexaminerades därför styrmän endast från Kotka, vilket givetvis påverkade jobbsituationen, påpekar Arpiainen.

Det fanns gott om styrmanstjänster att välja mellan. Arpiainen tog jobb på Effoas Titania, som efter att ha trafikerat Rouen lades upp i Sveaborg. Därefter fortsatte han arbeta på Fennia och andra av Effoas fartyg.

Sjömansidrotten och Minuttävlingen

Efter skepparklassen gick Arpiainen vidare till Neste, där han seglade med bland annat

jättetankrarna Jaarli och Jurmo. Han ansvarade för idrottsverksamheten på framför allt Jaarli, som nådde framgångar inom sjömansidrotten. Befälhavare Alvar Backman var en särskilt duktig idrottsman, som utsågs till Årets sjömansidrottare 1982.

– Jaarli fraktade råolja från Persiska viken till Finland. Vintertid lossade vi ofta i Rotterdam, och vi åkte också på något uppdrag till Östasien, berättar Paavo.

Besättningen gav även ut den egna tidningen Jaarlilainen. Paavo har behållit sitt idrottsintresse under hela arbetslivet. Han ligger bra till i Sjömansservicebyråns Minuttävling och övertygade även överstyrman Ahti Rooslehti att vara med.

Jussi från Mälkiä och Paavo träffades första

Operatör Esko Pettay från Meriaura kommer på besök och går igenom lastpapperen med befälhavaren Paavo Arpiainen

gången i början av 1990-talet när de arbetade med bogsering och de fortsatte sedan som kollegor på Pamela och Maria VG. Mellan 1999 och 2004 förde Arpiainen befäl på m/s Susanna och arbetar alltjämt på Meriauras tonnage.

lossning och lastning

Nedland kommer till Nådendal från Nystad, där hon lossar gödsel som lastats i Karleby. I Nådendal lastar man i sin tur krossat returglas till Danmark. Operatör Esko Pettay från Meriaura kommer på besök och går igenom lastpapperen med befälhavaren.

– Lastningen går snabbt, men å andra sidan har vi inte bråttom till lossningen, konstaterar Paavo Arpiainen.

Krossglaset forslas med stora hjullastare till elevatorn på kajen, och därifrån till lastrummet.

I mässen och kabyssen på fartyget märks det att allt är under kontroll. Kocken Alexander Kuznetsov från Archangelsk har lagat mat och dukat borden. Maskinbefälet Kalev Meri har redan hunnit gå, men däcksmännen Juho Pohjola och Igor Klemeniuk, som nyss splitsade tross på bryggan, kommer för att få sig en bit mat.

Efter att ha seglat ett år med Nedland gick Pohjola över till Meriaura från Langh.

– Det har fungerat alldeles utmärkt. Arbetsskiften sträcker sig oftast över fem veckor. Man får själv komma överens med sin avbytare om man behöver längre ledighet, berättar Juho som bor i Åbo.

Han tycker att man klarar sig bra med en besättning på åtta man. Fartygslasten består ofta av spannmål eller ackumulatorskrot –ibland är det besvärligt att rengöra lastrummet, ibland enkelt.

från skolbänken till egna inkomster

Även maskinisten Kimmo Uuttu kommer in på sin lunchrast. Den unga sjömannen från Åbo utexaminerades till maskinmästare i Raumo i våras. Han fick ett vikariat som motorman via ”praktikkvarnen”.

– Det här är mitt första avlönade arbete inom sjöfarten, säger Kimmo stolt.

Han har praktiserat på bland annat fartygen Tankos, RG 1 och Finnsea. Kimmo tillhör den generationen studerande som omfattas av systemet ”praktikkvarnen”.

– Våra praktikplatser ordnades av Kai

Raikunen, som är WinNovas praktikansvarig i Raumo, förklarar Kimmo.

Kimmo blev inspirerad att gå till sjöss i armén, där han träffade några sjöfarare. Han hade inga sjömän i släkten eller i den närmaste kretsen, och hade inte heller hört talas om branschens rekryteringskampanjer.

Från Raumo utexaminerades 16 studerande. Såvitt Kimmo vet har åtminstone ytterligare en av dem fått jobb som motorman på Viking XPRS.

– Ingen av oss har ännu haft tillräckligt med praktik för att få behörighet som maskinmästare, berättar Kimmo.

Han säger att han trivs på arbetet. Arbetsbördan i maskinrummet är lagom för teamet med ett maskinbefäl och en motorman. Sjöfartsbranschen känns bra i övrigt också. På Nedlands trafikområde har den unga mannen stor glädje av en laptop med mobilt bredbandsmodem när dataförbindelsen fungerar.

M/s Nedland börjar vara färdiglastad och klockan 16:45 går färden mot Naestved i Danmark, och därefter står Malmö näst på tur.

Text: Pekka Karppanen

Bilder: Pekka Karppanen, Jarmo Nordback

Däcksmännen Juho Pohjola och Igor Klemeniuk

Kocken Alexander Kuznetsov från Archangelsk har lagat mat och dukat borden.

Befälhavaren Paavo Arpiainen

maskinisten Kimmo Uuttu

The Tall Ships Races Helsinki 2013

Suuret purjelaivat kokoontuivat Helsingin Hietalahdessa 17.–20. heinäkuuta 2013. Helsingissä vieraili noin 3300 miehistön jäsentä jopa 37:sta eri maasta. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan 98 purjealusta. Lisäksi alue täyttyi kulttuuri-, nuorten- ja lastenohjelmasta.

The Tall Ships Races -purjehduskilpailun taustalla on Sail Training International (STI), joka on kansainvälinen, voittoa tavoittelematon järjestö. Tarkoitus on koota yhteen nuoria ystävällismielisen kilpailun ja koulupurjehduksen merkeissä. Helsingin järjestelyistä vastasi kaupungin tapahtumayksikkö.

Purjelaivat ja laadukkaat oheistapahtumat keräsivät Hietalahden alueen tupaten täyteen yleisöä. Torstain 18.7. kohokohta oli miehistöparaati, joka huipentui palkin-

Purjeiden paraatia seurasi kymmeniä tuhansia ihmisiä Hietalahdessa, Hernesaaressa, Eiran rannoilla ja Suomenlinnassa. Seuraamassa oli kymmenittäin veneitä ja ilma-aluksia - pohjoistuulen takia Hki-Vantaan lennotkin lähestyivät kaupungin päältä.

Meripelastusseuran ja Alfons Håkansin aluksilla riitti töitä, kun purjelaivat saapuivat satamaan

tojen jakoon Hietalahden torin päälavalla. Perjantaina 19.7. miehistö vietti Helsingissä viimeistä iltaansa. Illan kruunasi hieno värisavutulitusesitys Tall Ships in Colors.

ruuhkaa ja yhteistyötä satama-altaassa

Merivoimat rakensi tapahtumaa varten johtokeskuksen, jonka kautta hallinnoitiin myös alusten saapuminen ja irrottaminen turvallisesti ja hallitusti. Tärkeä osa yhteistyössä oli myös Helsingin Satamalla, Finnpilotilla, Alfons Håkansilla, sekä Meripelastusseuralla, jonka pelastusalukset ohjasivat pienempiä purjealuksia.

”Yli sadan aluksen lähteminen Hietalahden satama-altaasta paraatimuodostelmassa oli erittäin vaativa operaatio, joka on aika-

taulutettu yhden minuutin tarkkuudella. Myös alusten miehistöiltä, joista osa on nuoria purjehdusoppilaita, vaaditaan ohjeiden tarkkaa noudattamista ja hyvää merimiestaitoa”, kertoi merikomentaja Juha Harjunpää Maavoimien esikunnasta.

Tapahtuma huipentui komeaan Purjeiden paraatiin (Parade of Sail), jossa alukset lähtivät kohti seuraavaa satamaa Riikaa. ”Konvoita” johti miinalaiva Pohjanmaa. Kun suurikokoinen Silja Europa saapui Länsisatamaan, olivat Tall Ships -alukset jo lähteneet Suurten purjelaivojen kilpailu järjestetään Itämerellä noin joka neljäs vuosi. Tapahtumanjärjestäjien ja viranomaisten arvioiden mukaan tapahtumaan osallistui yli puoli miljoonaa kävijää. Helsingin tapahtumalla oli lukuisia yhteistyökumppaneita, kuten Alfons Håkans, Finnpilot Pilotage, John Nurmisen Säätiö jne.

-Helsingin Jätkäsaaressa paljastettiin purjelaivatapahtuman yhteydessä Horisontti -taideteos, joka täydentyy Itämeren suojelijoiden nimillä. 50 euron lahjoituksella saa taideteokseen kiinnitettävän nimilaatan. Horisontti -teos sijaitsee Hietalahden puoleisella laiturilla, jota myöten itse kukin skönäri on varmoin askelin kävellyt (tai sitten taksilla) kohti Salvea. Nimilaattaan oikeuttavan lahjoituksen voi tehdä verkkosivulla: http://www. tallshipsraceshelsinki. fi/sv/donation

Työvuorolla seilataan konevoimalla, vapaalla ollessa purjeilla

Kuunari Helenalla oli miehistössä myös yliperämiehenä ja päällikkönä vuorotteleva ammattimerenkulkija, v.2012 Turusta merikapteeniksi valmistunut Santtu Lunkka. Hän on ollut vapaaehtoisena Helenalla jo viiden vuoden aikana, mutta seilaa päätoimisesti m/s Carissalla yliperämiehenä. Purjehdusosuus Århusista Helsinkiin sujui hyvin.

– Matka sujui pääosin hyvässä säässä, yksi ukkosrintama kohdattiin, Santtu totesi.

Talvella Puolassa telakoitu kuunari on hyvässä kunnossa. Santtu oli Helenan miehistöön kuuluneen Otto Siikasmaan kanssa myös lehdistötilaisuudessa toimittajien tentattavana. Kokemäeltä kotoisin oleva Lunkka aloitti merialan opiskelut Raumalla ja valmistui vuonna 2012 Turussa merikapteeniksi. Nuorena jääkiekkoa harrastanut Santtu on osallistunut MEPA Hockey -turnaukseen ja Pohjoismaiseen valokuvakilpailuun. Yksi Santun kuvista päätyi Vapaavahdin kanteen.

M/s Carissa liikennöi pääsääntöisesti Itämerellä, mutta kuunari Helenan mukana Santtu on käynyt Karibiallakin. Hän toivoisi lisää ammattimerenkulkijoita Helenalle vapaaehtoistyöhön. Aikaisempaa purjehduskokemusta ei välttämättä tarvita - pätevyyskirja riittää. Purjealuksen erityispiirteet oppii nopeasti olemalla mukana toiminnassa.

The Tall Ships Races Helsinki 2013

Tiotusentals människor följde Segelparaden i Sandviken, på Ärtholmen, längs Eirastranden och i Sveaborg. Ett tiotal båtar och luftskepp följde också paraden. På grund av den nordliga vinden närmade sig även flygen till Helsingfors-Vanda över staden.

Den 17–20 juli 2013 samlades stora segelfartyg i Sandviken i Helsingfors. Helsingfors gästades av cirka 3 300 besättningsmän från hela 37 länder. Sammanlagt 98 segelfartyg deltog i evenemanget. Området fylldes dessutom med kulturella aktiviteter och program för barn och unga. Evenemanget kulminerade i den ståtliga Segelparaden när de stora fartygen avgick mot nästa hamn i Riga. Arrangörerna och myndigheterna uppskattade besökarantalet till över en halv miljon.

Evenemanget i Helsingfors hade ett flertal samarbetspartners, däribland Alfons Håkans, Finnpilot Pilotage och John Nurminens Stiftelse.

under arbetspasset seglar man med maskinkraft, på fritid med segel

I besättningen på skonaren Helena fanns yrkessjöfararen Santtu Lunkka, med sjökaptensexamen från Åbo 2012, som alternerade mellan att vara överstyrman och befälhavare. Han har arbetat som frivillig på Helena i fem år, men seglar i huvudsak som överstyrman på m/s Carissa. Seglatsen från Århus till Helsingfors gick smidigt.

Vi hade mestadels bra väder under resan, men stötte på en åskfront, konstaterade Santtu.

Santtu skulle önska att flera yrkessjöfarare engagerade sig i frivilligarbete på Helena. Man behöver inte ha tidigare erfarenhet av segling, det räcker med ett behörighetsbrev.

Otto Siikasmaa och Santtu Lunkka. Santtu har seglat med skonare Helena på sin fritid under fem års tid. Egentligen arbetar han som överstyrman på m/s Carissa. Han har dessutom hunnit med att delta i sjömansidrotten och Sjömansservicebyråns fototävling.

Håkans manskap fick bråda tider när de stora segelskutorna skulle klämmas in längs de trånga kajerna i Sandviken. Artemis och Hamlet bogserar det mexikanska skolfartyget Cuauhtemoc, vars ankomst till hamnen är en effektfull manöver av besättningen i takt till musiken.

MePa koTkan MeriPäiVillä

27.7.2013

Kotkan merimieskeskus heräsi eloon!

Kotkan MEPAn Kirkkokadun klubi on ollut suljettuna emäntien jäätyä eläkkeelle. Huoneisto on toiminut asiamiehen toimistona ja osittain varastonakin. Edellisestä näyttelystäkin on jo vierähtänyt aikaa.

Keväällä päätettiin raivata tilata kuntoon ja pystyttää meriaiheinen näyttely ”Meri, laivat ja Kotka”. Esille saatiin maalauksia Risto Honkaharjulta ja muilta taiteilijoilta. Seinille ripustettiin myös merenkulkijoiden Pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaat työt. Pöydillä ja ikkunoilla oli vaikuttava valikoima köysitöitä, nukkeja sekä purje- ja moottorilaivojen pienoismalleja Herzogin Ceciliestä, Tornatorista ja Heraklesista aina White Roseen asti.

Avajaisiin saapui reilut 50 henkilöä; joukossa laivaisäntä ”Patu” Patanen ja Meripäiväneuvospari Eila Lailavuo ja Seppo Grönvall. Merimiestaiteilijoista oli paikalla

Honkaharjun lisäksi Iris Malms. Ohjelmassa oli tervetuliaispuheiden jälkeen tanssiesitys ja tarjoilua. Huikean esityksen tarjosivat vuoden 2013 argentiinalaisen tangon Suomen mestarit Karoliina ja Kari Kiiski. Pariskunta esiintyi vielä illan merihenkisessä näytelmässä.

Merimiestapaamisia s/s hyökyllä

Lauantaiaamuna vietettiin jo meripäiväperinteeksi muotoutunut kympin kahvi Kantasataman perukoille kiinnittyneellä Hyökyllä. Ensin istuttiin ja turistiin laiturin terassilla. Auringon alkaessa lämmittää kunnolla siirtyi parikymmenpäinen joukko Hyökyn ahteritäkille aurinkoseilien alle. Patanen kävi vuoronperään juttelemassa ja kyselemässä

kuulumisia. Legenda oli huolissaan Merikeskus Vellamon vieressä olevan majakkalaiva Kemin kohtalosta. Suurilla pressuilla huputettu museoalus odottelee apean näköisenä parempia aikoja.

Porukka lähti ennen pitkää haistelemaan ja maistelemaan Meripäivien meininkiä. MEPAn näyttelyssä käytiin ihastelemassa hienoja tauluja ja pienoismalleja. Moni laivahistorian tuntija ihmetteli Esso Finlandia –nimisen ”miitseppitankin” mallia – moista laivaa ei tiettävästi ole Suomessa ollut.

Janoisia kulkijoita alkoi jälleen illansuussa kertyä Hyökyn laituriterassille. Siellä ei voi olla törmäämättä aitoihin merenkulkijoihin, joille vanha majakkalaiva edustaa nostalgisia muistoja. Moni tuli odottelemaan lauantaiillan teatteriesitystä.

Argentiinalaisen

tangon Suomen

mestarit Karoliina ja Kari Kiiski esiintyivät

Sonaatti

satamakaupungille –elämää kotkan satamassa

Merikeskus Vellamon auditorio toimi teatterina, kun ryhmä harrastenäyttelijöitä veti läpi merikapteeni Carl-Gustav Walldénin esityksen. Musiikkipitoinen tarina rakentui Walldenin kokemusten ja Kotkan sataman tapahtumien ympärille. Walldenille tuli nuorena poikana äkkilähtö s/s Elise Schaumaniin – tyttöystävä jäi ja mies alkoi tehdä merimiesuraa.

Näytelmän parhaita kohtauksia olivat siveyspoliisi Hämäläisen pidätykset sekä musiikki- ja tanssiesitykset. Walldenin tarina huipentui lopussa, kun mies aikuisiällä päätyi yhteen nuoruuden tyttöystävänsä kanssa. Monilla katsojilla tuli pala kurkkuun, kuten myös kertojana toimineella Walldenilla. Esitys teki kunniaa satamakaupungille ja sen toimijoille.

Meripäiväparaati vedettiin tänä vuonna hyvässä säässä. Katsojia kerääntyi runsaasti reitin varrelle

MEPA:n näyttelyn avajaisissa

Merikeskus Vellamon auditorio toimi teatterina, kun ryhmä harrastenäyttelijöitä veti läpi merikapteeni Carl-Gustav Walldénin esityksen.

Näyttelyssä oli esillä useiden legendaaristen laivojen, kuten Heraklesin ja White Rosen pienoismalleja

Hyökyn laituriterassilla odoteltiin Walldénin näytelmän alkua

SSb På haVSdaGarna

27 juli 2013

Sjömanscentret i Kotka väcktes till liv!

Sjömansservicebyråns klubb på Kirkkokatu i Kotka har varit stängd sedan klubvärdinnan gick i pension. Lokalen har använts som ombudens kontor och delvis även som lager. Fram till i sommar hade det hunnit gå lång tid sedan där hölls någon utställning.

I våras beslutade man att ställa i ordning lokalen och anordna den maritima utställningen ”Havet, fartygen och Kotka”. Man lyckades få fram målningar av Risto Honkaharju och andra konstnärer. På väggarna hängde man även de bästa bidragen från sjöfararnas nordiska fototävling. På borden och i fönstren fanns ett imponerande urval av reparbeten, dockor samt miniatyrer av segelskepp och motorfartyg av bland annat Herzogin Cecilie, Tornator, Herakles och White Rose.

Till invigningen kom drygt 50 personer, däribland redaren ”Patu” Patanen och Havsdagarnas värdpar Eila Lailavuo och Seppo Grönvall. Efter välkomsttalet stod en dansföreställning och servering på programmet.

Sjömansträff på s/s hyöky

På lördagsmorgonen hölls Tians kaffe, som redan blivit till en tradition under Havsda-

Maritimcentret Vellamos auditorium fick agera teaterscen när en grupp amatörskådespelare spelade upp sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreställning.

garna, på museifartyget Hyöky som låg förtöjd längst in i Kantasatama. Till en början slog sig alla ner för att småprata på terrassen. När solens strålar började värma ordentligt flyttade ett tjugotal personer in i skuggan under taket på Hyökys akterdäck. Patanen gick runt och pratade med alla och ville höra de senaste nyheterna. Legenden oroade sig för hur det skulle gå för fyrskeppet Kemi, som ligger vid Maritimcentret Vellamo. Museifartyget som är täckt med stora presenningar är en sorglig syn där hon ligger och väntar på bättre tider.

Efter ett tag gav sig sällskapet av för att

bekanta sig med Havsdagarna. De besökte SSB:s utställning och beundrade de vackra tavlorna och miniatyrerna. Många kunniga inom fartygshistoria undrade över modellen av tankfartyget med namnet Esso Finlandia – ett sådant fartyg har veterligen inte funnits i Finland.

På kvällskvisten började törstiga besökare åter samlas på Hyökys terrass. Där kan man inte undvika att träffa på riktiga sjöfarare, för vilka det gamla fyrskeppet för med sig nostalgiska minnen. Många kom för att vänta in lördagskvällens teaterföreställning.

På lördagsmorgonen hölls Tians kaffe, som redan blivit till en tradition under Havsdagarna. Rami Laakso, Risto Honkaharju och Pekka Lappi på s/s Hyöky

Sonat till hamnstaden

– liv i kotka hamn

Maritimcentret Vellamos auditorium fick agera teaterscen när en grupp amatörskådespelare spelade upp sjökapten Carl-Gustav Walldéns föreställning. Den musikaliska berättelsen byggde på Walldéns erfarenheter och händelser från Kotka hamn. I sin ungdom fick Walldén möjlighet att raskt ge sig av med s/s Elise Schauman – han lämnade flickvännen och började arbeta som sjöman.

Föreställningens höjdpunkter utgjordes av sedlighetspolisen Hämäläinens anhållanden och musikoch dansuppvisningarna. Walldéns historia nådde sin kulmen i slutet när han i vuxen ålder till sist fick sin ungdoms kärlek. Många av åskådarna fick en klump i halsen, precis som Walldén själv som var berättare. Föreställningen hyllade hamnstaden och dem som verkade där.

Till invigningen kom drygt 50 personer, däribland redaren ”Patu” Patanen och Havsdagarnas värdpar Eila Lailavuo och Seppo Grönvall.

Iris Malms fina dockor väckte stor beundran

finnalPinon ja

finnMerchanTin ”VeTeraaniT ”

yhTeiSTaPaaMiSeSSa 23.8.13

Elokuun sää näytti parhaat puolensa, kun säännöllisesti tapaamisia järjestävät seilauskaverit kohtasivat Kotkan Santalahdessa. Meren äärelle kokoontui nelisenkymmentä nostalgiamerenkulkijaa.

Hienolla paikalla toimiva Hotelli Santalahti toimi tukikohtana, kun kahden laivan entiset merenkulkijat saapuivat paikalle eri puolilta Etelä-Suomea. Alpinistien kokoonkutsujana toimii laivan pitkäaikainen päällikkö, Juhani Reingoldt.

– Edellisellä kerralla kokoonnuimme Rami Kokkosen ”haciendalla” Sulkavalla. Tuolloin puhuttiin jo mahdollisuudesta järjestää laajempi tapaaminen, Jussi muisteli.

Vuonna 1983 Raumalla rakennettu Finnmerchant on edelleen liikenteessä, mutta poistui Suomen laivarekisteristä jo kymmenen vuotta sitten. MEPAn Kotkan asiamies Risto Nikula on laivan entinen stuertti ja vaalii hienon merimiesporukan perinteitä. Finnmerchantin väki kokoontuu useimmiten Kotkassa.

Päivän ohjelmassa oli seurustelun ohella muisteluita ja vanhojen valokuvien katselua. Atlanticargon entinen toimitusjohtaja Kurt Winqvist kertoi yhtiön vaiheista ja siitä, miten Finnlines oli siinä mukana. ”Kurrella”

oli monta mielenkiintoista tarinaa Atlanticargon lukuun liikennöineiden Finnlinesin laivojen vaiheista. Moni läsnäolija oli niissä seilannutkin.

Muistelua ja verkostoitumista

Finnlinesin pitkäaikainen työhönottaja Kalevi Silvasto muisteli merimiesten rekrytointia yhdessä Juhani Reingoldtin kanssa, joka myös oli vuorollaan ollut konttorissa job rotation -tehtävässä. Finnlines käytti aikoinaan tässä toimessa laivojen yliperämiehiä, jotka saivat tutustua varustamorutiineihin jonkin aikaa ennen kuin ottivat päällikkyyden.

Monet muistavat Silvaston miehenä, joka onnistui kaivamaan haluamansa merenkulkijat milloin mistäkin korvesta tai peräkyliltä. Hän seilasi ennen konttoriin tuloa radiosähköttäjänä. Kale jäi eläkkeelle 2000 –luvun puolivälissä.

Päälliköt Reingoldt ja Pentti Kuusinen kertoivat vuorollaan Finnalpinon ja Finnmerchantin vaiheista muutamilla mehevillä jutuilla höystettyinä. Päivä alkoi olla kauneimmillaan ja porukka siirtyi rannalle ja terassille pöytien ja ruokien kattausten ajaksi.

Hotelli Santalahden henkilökunta oli loihtinut näyttävän näköisen ja maittavan alkuruokapöydän. Pääruokana oli kalaa ja lihaa, jälkiruokana kakkua, kahvia ja konjakkia. Kukaan ei taatusti jäänyt nälkäiseksi.

ilta tummenee

elokuun yöksi

Ruokailun jälkeen vedettiin merimiestapaamisissa jo perinteeksi muodostunut laivantunnistuskilpailu – tällä kerralla pelkästään Finnlinesin aluksista. Yleisö sai vastausvuoroa pyytämällä yrittää arvata laivoja, joista kustakin näytettiin 3-6 vihjekuvaa. Oikeasta vastauksesta sai alkuperäisen Atlanticargo -lippiksen.

Finnalpino tapaaminenFinnmerchant

Vielä jalka nousi senverran ehk viel yhden kerran joukko kasvoi tuli mukaan Mersun pojat

jotka paremmassa kunnossa kaiketi ovat ja saatiin väkeä konttorin mukaan myöskin Mepan pojat astuivat tupaan

nykykuulumisia innolla

vaihdettiin

sitten iltaa istuttiin,muisteltiin tuli myöskin esille musiikin vuoro päästi äänensä taivaille ukko kuoro

sauna illalla tottakai lämpes sen jälkeen väsyneet peteihin änkes

vai jäivätkö jotkut kukkumaan ja vasta sitten nukkumaan.

Arvattavana oli tusina yhtiössä operoinutta alusta. Eniten oikeita vastauksia tiesi kokkistuertti Hannu Timonen, joka palkittiin Matti Pietikäisen Finnlines -historiikilla. – Kateelliset epäilevät meikäläistä ”dopingista”, Hanski naurahti.

Yhtään protestia ei sentään jätetty.

Jossain välissä Reingoldtin Jussi oli ehtinyt väsäämään tapahtumasta kertovan näppärän runon, jollainen häneltä on syntynyt kaikkien alpinistitapaamisten yhteydessä. Jussi esitti runon itse, minkä jälkeen siirryttiin nauttimaan lämpimästä elokuun illasta.

Risto Nikula viritteli rannan tiiligrilliin tulen, jonka hiilloksella myöhemmin paistettiin makkaraa huikopalaksi. Edellisten alpinistikokoontumisten tapaan laivan musiikkijaosto viritti soittimensa ja alkoi vetää 70-80 –lukujen ”shantyja” täysikuun kiivetessä tummuvalle taivaalle.

Kiitoksia kaikille osallistujille ja järjestäjille! Pekka Karppanen (Finnalpinossa 1983)

Vaan taas me todettiin sama facta.

Navigare necesse est,vivere non est necesse.

Jussi Reingoldt

Finnalpinon musiikkijaosto viritti soittimensa päästyään ensin itse sopivaan vireeseen

Finnlinesin pitkäaikainen työhönottaja Kalevi Silvasto muisteli merimiesten rekrytointia yhdessä Juhani Reingoldtin kanssa, joka myös oli vuorollaan ollut konttorissa job rotation -tehtävässä.

finnalPinoS och finnMerchanTS

”VeTeraner” TräffadeS 23 auGuSTi 2013

Augustivädret visade sig från sin bästa sida när seglarkamraterna anordnade ett av sina regelbundna möten i Santalahti i Kotka. Ett fyrtiotal före detta sjöfarare samlades på träffpunkten vid havet.

Det vackert belägna hotell Santalahti fungerade som bas när före detta sjöfarare från de två fartygen anlände från olika håll i södra Finland. Finnalpinos personal sammankallas av Juhani Reingoldt, som under lång tid arbetade som fartygets befälhavare.

– Förra gången samlades vi på Rami Kokkonens ”hacienda” i Sulkava. Redan då pratade vi om möjligheten att ordna en större träff, minns Jussi.

Finnmerchant, som byggdes 1983 i Raumo, är fortfarande i trafik men försvann ur Finlands fartygsregister redan för tio år sedan. Sjö-

mansservicebyråns representant i Kotka, Risto Nikula, är fartygets före detta steward och värnar om sjömännens fina traditioner. Finnmerchantsfolket träffas oftast i Kotka.

På dagsprogrammet stod förutom umgänge även att prata gamla minnen och titta på fotografier. Atlanticargos förra vd Kurt Winqvist berättade om de olika faserna i bolagets historia och om Finnlines delaktighet i dem. Kurre hade många intressanta historier om perioderna när Finnlinesfartygen trafikerade för Atlanticargo. Många av de närvarande hade också seglat med dessa.

Gamla minnen och nätverkande

Finnlines mångåriga anställare Kalevi Silvasto mindes tillbaka till rekryteringen av sjömän tillsammans med Juhani Reingoldt, som även han jobbat med arbetsrotation på kontoret. En gång i tiden överlät Finnlines denna uppgift till fartygens överstyrmän, som först fick lära sig rederiets rutiner innan de tog befälet.

Många kommer ihåg Silvasto som en man som lyckades gräva fram precis rätt sjöfarare från allehanda ödemarker och avlägsna byar. Innan han kom till kontoret seglade han som radiotelegrafist. Kale gick i pension i mitten av 2000-talet.

Befälhavarna Reingoldt och Pentti Kuusinen turades om att berätta om tiden på Finnalpino och Finnmerchant kryddat med några saftiga historier. När dagen var som vackrast flyttade sig gruppen till stranden och terrassen medan maten dukades fram.

Hotell Santalahtis personal hade trollat fram ett imponerande förrättsbord som smakade utmärkt. Till huvudrätten serverades fisk och kött, till efterrätten tårta, kaffe och konjak. Det var definitivt inte någon som gick därifrån hungrig.

Skymningen faller och augustinatten tar vid

Efter maten hölls den tävling i fartygsidentifikation som redan blivit en tradition under sjömansträffarna – denna gång var temat enbart Finnlinesfartyg. Det visades 3–6 bilder med ledtrådar om fartygen och vem som helst fick då gissa fartyget under sin tur. Rätt svar belönades med en originalkeps från Atlanticargo.

Deltagarna fick gissa på ett dussintal fartyg som opererat för bolaget. Flest korrekta svar kunde kocksteward Hannu Timonen som vann Matti Pietikäinens bok om Finnlines historia.

– De avundsjuka misstänker mig för doping, skrattade Hanski.

Inga protester lämnades dock in.

Vid något tillfälle hade Jussi Reingoldt hunnit knåpa ihop en fyndig dikt om evenemanget, vilket han har gjort i samband med alla Finnalpinoträffar. Jussi framförde sin dikt och därefter flyttade sällskapet ut för att njuta av den ljumma augustikvällen.

Risto Nikula tände en eld i den murade grillen på stranden, och senare på kvällen grillade man korv över glöden. Liksom under tidigare träffar stämde fartygets musiksektion sina instrument och började dra ”shanties” från 70–80-talet medan fullmånen avtecknade sig mot den mörknande himlen.

Tack till alla deltagare och arrangörer! Pekka Karppanen (på Finnalpino 1983)

Risto Nikula och Jukka Kallio

Rami Lappalainen, Pentti Kuusinen, Roope Liekari och Iris Malms

Hannu Timonen vann tävlingen i fartygsidentifikation

Turvallisuuden edistäminen ja onnettomuuksien ehkäiseminen on yhteistyötä joka alkaa ylimmän johdon sitoutumisesta.

Ylimmän johdon sitoutuminen.

Pätevä ja motivoitunut henkilökunta!

Vuorovaikutus konttorin ja laivan välillä.

Turvallisuuskulttuuri.

Kaikkien tulisi ymmärtää turvallisuusjohtamisen tarkoitus. Konttori on sitoutunut kehittämään turvallisuutta ja me teemme oman osuutemme! En halua päästä yhteenkään lööppiin... Siinähän ovat työpaikatkin vaarassa.

Kuunteles uutta työpaikkarunoutta: Eilen mulla hyvä flaksi, tänään meillä pitkä raksi.

Keskity siihen työhön ja laita taakka kunnolla!

Saitko lähetettyä laivoille turvallisuusjohtamisen viimeisimmät muutokset?

aboa Mare juhli uuSia ToiMiTiloja Sekä Merenkulun kouluTukSen

200 -VuoTiSTa TaiValTa

Syyskuun alun juhlapäivä alkoi seminaarilla Auriga Port Centerissä, jatkui avajaisjuhlallisuuksilla ja huipentui Turun Linnan illalliselle. Juhlavieraina oli melkoinen joukko merenkulun toimijoita ja vaikuttajia.

Turun sataman lähellä sijaitseva Auriga Port Center avasi mittavien kunnostustöiden jälkeen ovensa keväällä. Suuressa talossa on useita merenkulkualan toimijoita, kuten Merivartiosto, TRAFI, Meripelastusjohtokeskus (MRCC) Turku, Meriliikennekeskus (VTS Turku) ja Turun Satama. Myös Aboa Mare muutti rakennukseen jo keväällä, mutta juhlan aika koitti vasta nyt.

Merenkulun koulutus alkoi, kun autonomian aikana Suomea hallinnut Venäjän keisari Aleksanteri I määräsi perustettavaksi oppilaitokset Helsinkiin, Vaasaan ja Turkuun. Vuonna 1813 nimitettiin laivaston majuri A.H. Hagelstam ensimmäiseksi opettajaksi Turun navigaatiokouluun (Åbo Navigationsskola). Sen jälkeen Aurajoessa on ehtinyt virrata paljon vettä, kun opettajat, koulun sijainti ja nimi ovat vaihtuneet.

koulutusta kannelle ja koneeseen

Aboa Mare kouluttaa merikapteeneita Novia -ammattikorkeakoulussa ja vahtiperämiehiä sekä vahtikonemestareita ammatti-instituutti

Axxellissa. Opetusta annettiin monille tutussa Malminkatu 5:n rakennuksessa vuosina 1967 – 2013, kunnes tuli aika muuttaa uusiin, modernisoituihin tiloihin.

Vieraille esiteltiin opetustiloja, planetaariota ja simulaattoreita. Tiloille on annettu alalle sopivia nimiä, kuten Finnhansa, Matai, Atlanta, Tiiskeri, Eira. Matai -nimisessä luokkahuoneessa oli seinillä kuvia Oy Henry Nielsen Ab:n laivoista.

Avajaisjuhlissa oli mukana monia Turusta valmistuneita merikapteeneja, sekä entiset rehtorit Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, Antti Palola ja Martin Forsén. Nykyinen koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson toivotti vieraat tervetulleiksi kun Shanty Singers i Åbo -kuoron laulut olivat virittäneet tunnelman juhlan arvolle sopivaksi. Euroopan Meriturvallisuusviraston terveiset Lissabonista toi pääjohtaja Markku Mylly. Hän vihki tilat käyttöön yhdessä Karlssonin kanssa. Vihkimistä symboloi opetustilojen eteen vedetyn köyden leikkaaminen.

Illalla juhlat jatkuivat arvokkaassa miljöössä, Turun Linnassa.

Per-Olof Karlsson ja Markku

Mylly avasivat koulutustilat. Vasemmalla Novian rehtori Örjan Andersson

Per-Olof Karlsson och Markku

Mylly invigde utbildningslokalerna. Till vänster Novias rektor Örjan Andersson

Shanty Singers -kuoron esitys vahvisti tilaisuuden merihenkistä tunnelmaa.

Kören Shanty Singers sånger höjde den maritima stämningen under tillställningen.

Euroopan Meriturvallisuusviraston terveiset Lissabonista toi pääjohtaja Markku Mylly

Generaldirektör Markku Mylly framförde en hälsning från Europeiska sjösäkerhetsbyrån i Lissabon.

aboa Mare firar Sina nya lokaler och SjÖfarTSuTbildninGenS

200-årSjubileuM

Festdagen i början av september inleddes med ett seminarium i Auriga Port Center, fortsatte med en invigning och kulminerade i en middag på Åbo slott. Gästerna bestod av en ansenlig grupp aktörer och inflytelserika personer inom sjöfarten.

Efter en omfattande renovering öppnade man i våras dörrarna till Auriga Port Center, som är beläget nära Åbo hamn. Det stora huset rymmer flera aktörer inom sjöfarten, till exempel Västra Finlands sjöbevakningssektion, Trafiksäkerhetsverket Trafi, Åbo sjöräddningscentral (MRCC Turku), Västra Finlands sjötrafikcentral (VTS Turku) och Åbo hamn. Även Aboa Mare flyttade in i byggnaden redan i våras, men först nu var det dags att fira.

Sjöfartsutbildningen startades när Rysslands kejsare Alexander I under autonomitiden beslöt att inrätta läroanstalter i Helsingfors, Vasa och Åbo. År 1813 utsågs A. H. Hagelstam, major inom flottan, till Åbo navigationsskolas första lärare. Sedan dess har det hunnit flyta mycket vatten i Aura å medan skolans lärare, placering och namn har bytts ut.

från skolan upp på däck och ner i maskinrummet

Aboa Mare utbildar sjökaptener vid Yrkeshögskolan Novia och vaktstyrmän och vaktmaskinmästare vid Axxell. Under 1967–2013 bedrevs undervisningen i den för många välbekanta byggnaden på Malmgatan 5, tills det var dags att flytta till nya, modernare lokaler. På invigningen deltog många av de sjökaptener som utexaminerats i Åbo liksom de tidigare rektorerna Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, Antti Palola och Martin Forsén

Den nuvarande prefekten Per-Olof Karlsson önskade gästerna välkomna efter att kören Shanty Singers i Åbo hade höjt stämningen rejält med sina sånger. Generaldirektör Markku Mylly framförde en hälsning från Europeiska sjösäkerhetsbyrån i Lissabon. Tillsammans med Karlsson invigde han sedan lokalerna genom att som en symbolisk handling klippa av repet som dragits framför undervisningslokalerna.

På kvällen fortsatte festen i den högtidliga miljön vid Åbo slott.

Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, den nuvarande prefekten

Per-Olof Karlsson, Antti Palola och Martin Forsén.

Avajaisjuhlissa oli mukana monia Turusta valmistuneita merikapteeneja, sekä entiset rehtorit Håkan Myréen, Bo Gyllenberg, Antti Palola, Martin Forsén ja nykyinen koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson

Man förevisade utbildningsutrymmen, planetarium och simulatorer för gästerna. Utrymmena hade fått namn lämpliga för branschen, såsom Finnhansa, Matai, Atlanta, Tiiskeri, Eira.

Vieraille esiteltiin opetustiloja, planetaariota ja simulaattoreita. Tiloille on annettu alalle sopivia nimiä, kuten Finnhansa, Matai, Atlanta, Tiiskeri, Eira.

Den nuvarande prefekten

Per-Olof Karlsson önskade gästerna välkomna

Nykyinen koulutusjohtaja

Per-Olof Karlsson toivotti vieraat tervetulleiksi

Merellä ja MaankorVeSSa

Väinö Linna on tuttu nimi meille kirjoja lukeville. Hänen teostaan Tuntematon sotilas tutkitaan jo kouluissa yläasteella. Tarinan alussa toisilleen vieraita nuoria poikia kerätään eristetylle alueelle samaan joukkoon. Muutaman vanhemman miehen johdolla alkaa hengenvaarallinen sotatalkoo. Samantapaista oli merenkulkijoiden elämä. Toisilleen tuntemattomia nuoria poikia oli suurin osa tramppilaivojen porukoista. Eivät kipparit ja siiffitkään kovin vanhoja olleet, kun 70-luvulla suomalaiset maa- ja merifirmat kilvan tilasivat uusia rahtilaivoja. Sotamiehet olivat työhönsä saaneet koulutuksen, mutta laivoihin tultiin maankorvesta oppimaan tekemällä. Mielessä ehkä vain haaveet etelän auringosta, palmurannoista ja niiden asukkaista.

Kuten kaikkia poikaporukoita, myös merenkulkijoita kiinnostivat prosenttijuomat ja tyttäret, jos sellaisia kuukausien seilauksen jälkeen ilmaantui näköpiiriin. Merenkulkijoilla ei ollut aseita, jotta olisi voitu vallata ja ryöstää vihollisen viinatehdas. Samaan ryöstönjälkeiseen lopputulokseen oli tropiikin satamissa mahdollisuus pikkurahalla. Eikä paljoa enempää tarvittu neitojen suosion saavuttamiseksi. Joskus kuuluvat olleen saippuapalatkin käypää valuuttaa.

Sotatyöläinen toki pääsi hengestään helpommin kuin merityöläinen, vaikka vaarallisia ammatteja olivat molemmat. Merityöntekijät ovat olleet työtapaturmatilastojen piikkipaikoilla. Kun tutkii laivahistorioita, on aika moni vanha paatti uponnut, ajanut kiville, palanut tai tuhottu jossain päin maailmaa riehuneessa sodassa. Unohtamatta niitä, jotka on vakuutusrahojen toiveissa hävitetty itse.

Jos nuoret merenkulkijat ja sotapojat riehuivat vapaa-aikoinaan, eivät maankorvessa vanhemmatkaan välttämättä varaansa osanneet pitää. Yövyinpä eräässä Helsingin hienostohotellissa. Illalla poikkesin hotellin ravintolaan. Pöydät olivat täynnä arvokkaita tummapukuisia herroja, mutta baaritiskillä oli tilaa. Kohta kampesi viereeni istumaan pukumies. Mitä puheesta onnistuin saamaan selvää, oli omasta mielestään tärkeä johtaja. Lisää johtajia kuului istuvan hänen pöydässään; oli ylilääkärikin. Kohta kuului vierestäni ”kops”. Tärkeä johtaja kuorsasi otsa tiskillä. Jossain vaiheessa tuli tarjoilija herättelemään:”Herra johtaja, herra johtaja, pyttipannu on katettu pöytäänne”. Tarjoilijan tukemana onnistui kompurointi aterian äärelle.

Ravintolan ovelle ilmaantui pari naista hienoissa, avonaisissa puvuissaan korut kimallellen. Ehkä keski-ikäisiä, kumminkin nuoren pojan mielestä jo aika vanhoja. Muttei pöydissä istuvien kravattikaulaisten mielestä. Kuin alokkaat vääpelin tullessa pitämään tupatarkastusta kapsahtivat kaikki seisaalleen:”Rouvat, rouvat, täällä olisi tilaa”. Jollakin kriteerillä tulijat tekivät valintansa ja herraseuraa saivat.

Maankorvessa toimivat firmat innostuivat 70-luvulla sijoittamaan voittojaan verovähennysten vuoksi valtamerilaivoihin. Laivan koko hinnan sai vähentää veroissa, joskus enemmänkin. Ajoittain näiden yritysten ylintä johtoa poliitikkojen, virkamiesten sekä nuorten sihteerien ja lentoemäntien kera pyrähti laivoille ihmettelemään, mitä olikaan tullut ostetuksi. Jopa iäkkäämmät kaiken kokeneet merenkulkijat jaksoivat hämmästellä näiden käypäläisten irrottelua ja turnauskestävyyttä.

Suomalaiset voittivat ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden ruotsalaisen valmentajan johdolla. Hänen oppiensa mukaan kaikessa toiminnassa hyvä suoritus edellyttää henkilökohtaista osaamista ja joukkuepelitaitoa. Puolet onnistumisesta riippuu motivaatiosta.

Laivatöissä oli yleensä osaavaa ja vastuuntuntoista väkeä, joka enimmäkseen tuli toimeen keskenään. Ymmärrettin, että konkreettisesti ollaan kaikki samassa veneessä. Merellä ei kauaa muunlaiset yrittäjät pärjänneet. Jos joskus ei muu motivoinut, niin ainakin seuraavan eksoottisen sataman odottelu.

Vähäisellä motivaatiolla seilattiin laivassa, joka edellisen omistajan konkurssin takia oli rahoittajapankin omistuksessa. Kaikki ylityö oli kielletty. Laivoissahan oli monenmoista puuhaa, mitä tehtiin varsinaisen työajan ulkopuolella, kuten merellä täkkikakkosen lääkinnälliset tehtävät tai kipinän palkanlasku- ja muut paperityöt.

Kun ensimmäiset satamapaperit olivat jäädä tekemättä, tuli määräys vastedes ne tehdä ja samalla laatia erillinen dokumentti, missä perusteltiin ylityökiellon rikkominen. Miehistöluettelon kirjoitti noin puolessa tunnissa ja työaikakirjanpitoon siitä merkkasi merellä puoli tuntia ylityötä. Kun sitten kaiveli kirjoituskoneeseen perusteludokumentin ja laati työstä selvityksen, ylittyi puoli tuntia ja ylityötä kertyi kokonainen tunti.

Palkanlaskuun ei dispanssia myönnetty ja niinpä vastakirjojen jako pruukasi jäädä kuukauden loppupuolelle, kun oli lyhyitä satama-aikoja. Jos kahvitauolla messissä soi puhelin, ei kukaan noussut vastaamaan, ettei epäiltäisi luvattomasta ylityöstä. Jotkut yrittivät

hoidella vastuitaan salaa ja kärsivät vielä huonommasta motivaatiosta tehdessään työtään ilmaiseksi.

Laivaväestä jonkinlaisia piällysmiehiä oli lähes kolmannes, eikä heillä tainnut olla minkäänlaista esimieskoulutusta. Silti laivat kulkivat ja oikeat satamat löytyivät suorinta reittiä. Eipä vaikuta olevan koulutusta suurten maafirmojen johtajillakaan, eikä olla perehdytty jääkiekkovalmentajan teeseihin.Tuskinpa muuten niin antaumuksella morkattaisiin tiedotusvälineissä omaa työväkeä ongelmista, mitkä ensisijaisesti johtuvat haastateltavien omasta kyvyttömyydestä hoitaa työtään.

Eipä maatyöläisetkään aina näytä ymmärtävän olevansa samassa veneessä ja edistävänsä yhteisen matkan joutumista. Kyhjötetään omassa maakuopassa – tai missä loukossa ollaankin - ja kehitellään hyviä selityksiä, miksei homma etene.

Kun päällikkö ajaa laivansa kiville tai aiheutuu muuta vauriota, ei ensi sijassa potkita pois laivaväkeä, vaan päällikkö on vastuussa. Kun suuria maankorven yrityksiä johdetaan kelvottomasti tai jopa konkurssiin, kärsii henkilöstö. Johto palkitaan erilaisilla bonuksilla ja optioilla ja palkataan heti kohta toiseen firmaan jatkamaan samalla tavalla. Oikein suuria vahinkoja tehneitä valtio palkitsee kimaltelevin kunniamerkein ja ehkäpä ulkomailta tulee aatelisarvokin.

Tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelaa pidetään yritysjohtamisen ihanteena: suomalaisen johtajan on edettävä joukkonsa kärjessä mallia näyttäen. Kuitenkin käytännön johtamistavat ovat enemmänkin luutnantti Lammion simputusta ”kivilöiden asetteluineen polkujen varsille”. Työmotivaatio viedään. Puolesta työtehosta joudutaan kumminkin maksamaan täysi palkka.

Kuten maankorvessa, niin laivoissakin on ollut kotieläimiä. Purjelaivoissa kulki mukana elävää provianttia, jota teurastettiin matkan aikana. Konelaivoissa oli koiria, kissoja, apinoita. Apinoilla oli murheellinen kohtalo, kun ne eivät tulleet toimeen kylmillä vesillä. Koirat ja kissat taas saattoivat kulkea laivassa hyvässä hoidossa koko ikänsä. Jotkut saivat uuden jobin toisesta laivasta. Jotkut pääsivät eläkkeelle maihin.

Täällä kotirannalla puolison kissa livahti eräänä talviyönä ulos. Eipä mennyt kauaakaan, kun lähistön nuoren lapsiperheen isä oli rimputtamassa ovikelloa. Tarkka ja kovaääninen oli kuvaus, kuinka kissan karatessa seuraavan kerran perheenisä sen pilkkoo ja työntää palaset postilaatikkoomme. Myöhemmin perhettä tavatessani selvisi, että alle kouluikäinen poikakin oli opetettu kissantappajaksi. Jouluaaton toivotus oli, että perhe alkaa käyttää pihaamme vessanaan. Ja toden totta: keväällä lumien sulaessa pihalta löytyi melkoinen jööti ihmisen jätöksiä. Samanlainen läjä havaittiin naapurikissan pihalta.

Koska merimies on erimies, kiinnostaa ammatti maalaisia. Yhteislauluilloissa hartaasti veisataan merimieslauluja, kuten Kuubalaista serenaadia. Laulun tekstihän kertoo, että meripojat ovat satamassa kuluttaneet kaikki rahansa tämän jutun alussa mainittuihin kahteen tärkeään asiaan ja ehkä lisäksi johonkin turhuuteenkin. Sitten ollaan lähtiäisiksi vonkaamassa ilmaiseksi paikallisen tyttären ikkunan alla.

Merimieskielestä pulpahtaa silloin tällöin ilmaisuja sanomalehtiin ja sieltä yleiseen maalaiskäyttöön. Lähes poikkeuksetta väärin ymmärrettyinä tai käytettyinä: kurssia reivataan, purjehditaan suoraan tuuleen, pidetään köli pinnalla. Poliitikkojen puheeseen on pesiytynyt siivoamista tarkoittava merisana torpata, joskin väärässä merkityksessä. Sanan oikeassa merkityksessä poliittisessa toiminnassahan olisi paljonkin torppaamista. Oikeammin ihan rundvaskin tarve.

Tietääkseni merenkulkijat ovat ammatin lopetettuaan sopeutuneet maaelämään. Eivät läheskään kaikki maalaiset sopeutuisi merielämään.

Timo Sylvänne

PASSA g ERARÅN g ARE I

HÖ g SJÖFART I F INLAN d

EFTER K RIMKRI g ET

Under Krimkriget 1854–55 kunde man inte upprätthålla reguljära ångbåtsförbindelser från Finlands hamnar till andra länder eftersom Engelska flottans krigsfartyg befann sig under rysk flagg och hotade handelsfartygen som seglade på Östersjön och i Finska viken. Kriget avslutades genom fredsavtalet som ingicks i Paris den 30 mars 1856.

Många av de fartyg som med ångkraft hade seglat utomlands från Finland försattes i dåligt skick under krigsåren, bland annat eftersom de förvarades och gömdes i skärgården. När så freden återvände blev det en skriande brist på ångfartyg längs kusterna i Storfurstendömet Finland. Av de fartyg som före kriget gick i utrikestrafik fortsatte Åbo Nya Ångfartygsbolags Storfursten (b. 1837) och Furst Menschikoff (b.1850), Transport Ångfartysbolagets Murtaja (b.1838) och Finsk-Lybeckska Ångbåtsbolagets Hengist (b.1850). De trafikerade dock endast ett eller två år på sina rutter. Ryska Segel och Ångfartygsbolaget Delfins Victoria som hade satts in mellan S:t Petersburg och Helsingfors 1852 fortsatte däremot att trafikera rutten ända fram till 1871.

Under seglationssäsongen 1856 lindrades situationen snabbt av några nya företag som köpte in äldre tonnage till olika rutter. Fartygen i fråga var det svenska bolaget Schön & Co.:s Svithoid (b. 1838), ryssarnas Herman, Örnsköld (b. 1839) och Fulton (b. 1836) som anskaffats till Åbo från Sverige samt Wiborg (b. 1850), som Wiborgs Ångfartygs Ab hade köpt från England. Av dessa fartyg fortsatte Wiborg längst i reguljär passagerartrafik, ända fram till 1871. Övriga fartyg åkte endast några år på sina rutter.

Utrikestrafiken fortsatte upprätthållas på de vanliga rutterna mellan Stockholm, Åbo, Helsingfors och S:t Petersburg. Båtturer avgick även regelbundet till Tallinn och trafiken mellan Helsingfors och Lübeck sköttes av s/s Heingst, visserligen bara fram till sommaren 1856.

Samtidigt höll man under 1856–58 på att ta ett stort kliv inom utvecklingen av handelsfartyg när många nya och ståtliga ångfartyg beställdes till Finlands utrikesrutter.

Inrättandet av Österbottniska Ångfartygs Aktiebolag 1856 kan ses som början på en strålande tidsålder för kusttrafiken, som genom oli -

ka bolag upprätthölls ända till början av nästa århundrade, då kustruttens betydelse minskade i takt med att järnvägsnätet utvidgades. Bolagets hjulångare Österbotten stod klar 1857 och började trafikera mellan Uleåborg och S:t Petersburg med Brahestad, Jakobstad, Vasa, Kristinestad, Åbo och Helsingfors som mellanhamnar. Året därpå färdigställdes s/s Suomi, som gjorde Österbotten sällskap på rutten.

Den 30 mars 1858 skrev Åbotidningen Sanomia Turusta följande om Suomi:

Järnångfartyget ”Suomi”, Österbottniska Ångfartygs Aktiebolags tredje fartyg, med 100 hästkrafter, sjösattes med framgång den 6 mars från varvet Lungley i London och togs till herr Dudgeons mekaniska verkstad för att förses med maskineri. Fartyget väntas hit i början av maj, och kommer växelvis med ”Österbotten” att segla mellan S:t Petersburg och Uleåborg. Bolagets fjärde fartyg, som ska byggas med 150 hästkrafter, förväntas stå klart i början eller mitten av april och väntas hit i början av juni.

Bolagets fartyg Grefve Berg som sattes i trafik samma år placerades först på rutten S:t Petersburg–Tallinn–Riga, och sattes därefter i trafik mellan Stockholm och S:t Petersburg med Åbo, Helsingfors och Tallinn som mellanhamnar. Ett annat nytt fartyg på denna rutt var s/s Aura, som tillhörde det Åbobaserade Ångfartygsbolaget Aura. Det hade byggts på Nyköpings Bruk och Mekaniska Verkstad 1857. Fartyget var ca 67 meter långt och hade plats för 60 passagerare i första klass och 30 i andra klass. Maskinerna på 150 hästkrafter gav det en topphastighet på 13 knop, vilket gjorde att resan mellan Åbo och Stockholm kunde avverkas på mindre än 14 timmar.

Österbottniska Ångfartygs Aktiebolags fjärde fartyg, Alexander II som färdigställdes 1858, fick nästan genast flyttas från de finländska vattnen till linjen S:t Petersburg–Riga, och slutligen sålde bolaget det ståtliga fartyget till Riga 1860.

Vi denna tidpunkt gjorde propellerfartygen sitt intåg i Finlands sjötrafik. Nästa utrikestrafikfartyg efter Heingst som var utrustade med denna teknik var Alexander och Nicolai, båda byggda 1858. De beställdes av Helsingforsföretaget Sydfinska Ångbåtsbolaget från Hull i England. Det förstnämnda trafikerade mellan Helsingfors och Lübeck via Tallinn, och det sistnämnda mellan Helsingfors och S:t Petersburg, men senare även på rutten till Lübeck. Alexander, som var något större (ca 55 m), tog 41 hyttpassagerare och Nicolai (ca 49 m) tog 30 stycken.

På 1860-talet utökades Storfurstendömet Finlands utrikesrutter, dvs. linjerna till Stockholm, Tallinn, S:t Petersburg och Lübeck, med några nya rederier och fartyg. Handelshuset G. & C. Bergholm från Uleåborg satte 1861 in ett propellerfartyg med namnet s/s Oulu på rutten Uleåborg–S:t Petersburg. Fartyget hade färdigställts i Sverige 1856. Ångfartyget-Porthans Bolag, med säte i Åbo, beställde ett propellerfartyg av Stockholmsbaserade Bergsunds Mekaniska Verkstad, som när det stod klart 1864 fick namnet Porthan. Fartyget seglade först via Åbo och Helsingfors till Lübeck, men flyttades senare till Stockholmsrutten. Nyländska Ångbåtsbolaget, etablerat 1865, köpte fartyget Amiral von Platen (b. 1858) från Sverige och placerade det på rutten Stockholm–Åbo–Helsingfors.

Årtiondets vackraste fartyg var de tvåpipiga hjulångarna Constantin och Dagmar som sattes i trafik 1866, båda på rutten Stockholm–Åbo–Helsingfors–S:t Petersburg. Sydfinska Ångbåtsbolagets Constantin var byggd i Newcastle, mätte 63 meter och tog 110 hyttpassagerare. Ångfartygs Aktiebolag Dagmars s/s Dagmar, tillverkad vid Motala Mekaniska Verkstad i Sverige, var ca 61 meter lång och hade plats för totalt 50 passagerare i hytt.

I slutet av årtiondet, 1869, öppnades en reguljär båtförbindelse från Finland till England när Bailey & Leetham började trafikera från Hull till de baltiska hamnarna och Helsingfors med fartyget Leal Fartyget avgick på rutten ungefär en gång varannan vecka.

Text: Peter Raudsepp

Bilder: Raud Publishing

SjÖManSMinnen och bok På Ge:S 100-årSTräff

– Det här var så lyckat att det blir svårt att göra om, säger Krister A. Martell om GEseglarnas träff i Mariehamn 3 augusti i år.

Ungefär 230 sjöfarare som i tiden arbetat på GE:s fartyg samlades då på Åland för att fira 100-årsminnet av Rederi Ab Gustaf Eriksons tillkomst. Samtidigt gavs en jubileumsbok om rederiets kylfartyg, ”Kalla systrar från Åland på världens alla hav”, ut. Den behandlas i en skild artikel, och avsikten med boken var att berätta om rederiets insats i en närmast bortglömd men inte desto mindre viktig epok i finländsk sjöfart. Därmed blev samlingen i Mariehamn en tudelad upplevelse: bokens författare Thure Malmberg och Erik Hag har i fyra–fem års tid intervjuat sjöfarare och forskat i rederiets

arkiv tillsammans med två bolagsveteraner, Bo Limnell och Ralph E. Sjöholm

Krister A. Martell å sin sida organiserade i fjol en samling för GE-sailors i Mariehamn. Den blev så lyckad att han nu ordnade inte bara årets stora jubileumssamling utan också skapade en snabbt växande grupp av GE-sailors (”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen”) på Facebook.

Den vägen samlades det också in en stor mängd vardagsbilder från livet till sjöss, och ett urval av dem visades under sommaren med sjöfararnas egna kommentarer i Ålands sjöfartsmuseum.

Martell kommer från Kimito Vestlax. Efter en kurs för ekonomibiträden på Ålands sjömansskola hösten 1978 juljobbade han

som 16-åring i ett par veckor som motorelev på GE:s ms Styrsö i United Owners trafik. Sedan blev det jobb som mässkalle på ms Rannö, Germundö, Tersö och Fiskö i totalt ca två års tid. Tre jular kom han att fira ombord på kylfartyget Fiskö, sjösatt vid rederiets eget varv i Nystad 1973 och det sista av Gustaf Eriksons kylfartyg som flaggades ut. Vädret var det bästa tänkbara, när 100-årsjubileet inleddes med bokpresentation i Mariehamn. Därpå uppvaktade sjöfararna tillsammans med familjen Eriksons representanter vid Gustaf Eriksons grav i Mariehamn, och sedan var det dags för samling i Alandica kongresscentrum.

Tillsammans med familjen Eriksons representanter uppvaktade sjöfararna vid Gustaf Eriksons grav i Mariehamn

Glad trängsel i Alandica när ca 230 gamla skeppskamrater från GE:s fartyg träffades för att fira 100-årsminnet av rederiets tillkomst .

”Satte åland på världskartan”

Gun Erikson-Hjerling, styrelseordförande i Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons Understödsfond och barnbarn till sjöfartsrådet Gustaf Erikson, välkomsttalade. Hon var märkbart rörd både när hon berättade om sin far Edgar Erikson som under efterkrigsåren byggt upp bolaget till ett modernt rederi, och farfadern, legendariska sjöfartsrådet Gustaf Erikson, ”Seglarkungen”.

Åländska talmannen Britt Lundberg berättade om rederiets betydelse för landskapet.

– Han var den första att sätta Åland på världskartan, sade hon, och hoppades att deltagarna, som rest till Mariehamn från alla delar av Finland och i många fall inte sett varandra på tiotals år, skulle ta det unika tillfället att nu träffa gamla skeppskamrater till vara.

Det gjorde man också. Publiken i Alandica hade arbetat på både kyl- och torrlastfartyg, men en hade dessutom minnen från Gustaf Eriksons segelfartyg. Det var 92-åriga Holger Hamnström från Pargas, som 1939 jobbade ombord på Moshulu i vetetraden från Australien.

Efter tal och skålar bänkade sig deltagarna för att se teateruppsättningen ”Seglarkungen” i Alandica. Pjäsen hade premiär för några år sedan och har i sommar även visats ombord i Pommern i Mariehamn. Publiken får en bra och ställvis dramatisk bild av familjen Eriksons satsning på sjöfart.

Dagen avslutades med en glad middag på Mariepark med många minnen.

Text Thure Malmberg Foto Göran Lindebäck

Idel GE-minnen var det under middagen på Mariepark, som avslutade jubileumsträffen i Mariehamn. Andra från vänster är Gun Erikson-Hjerling, barnbarn till sjöfartsrådet Gustaf Erikson.

I middagen på Mariepark deltog också Gabriella Adlercreutz-Laurin (till höger) och Michael Laurin, vars intervju ingår i detta nummer av Frivakt.

Luotsi Michael Laurinilla on kokemusta

erikSonin reefer- ja roro -liikenTeeSTä

m/s

Satavuotias varustamo Gustaf

Erikson tunnetaan paitsi purjelaivoistaan, myös jäähdytysaluksista, joita se operoi 50-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen asti.

Eriksonilla on toki ollut myös tavallisia kuivarahtialuksia ja roro -laivoja.

Lauttasaaresta kotoisin oleva ja nykyään Maarianhaminassa asuva Michael Laurin on toiminut luotsina Finnpilotilla Emäsalossa jo alun toistakymmentä vuotta. Sitä ennen Turussa merikoulut käynyt mies seilasi Eriksonilla yliperämiehenä ja päällikkönä. Ennen korkeampia päällystövakansseja oli hän luonnollisesti hankkinut praktiikkaa kannelta eri varustamoissa.

– Ensimmäinen laivani oli Prinsessan vuonna 1977. Sen jälkeen pestauduin Effoalle, Laurin muistelee.

Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiössä hän seilasi pääosin puolimatruusina. Koreassa tehdyllä Chase One –aluksella ( myöhemmin Antares ) Laurin kävi Suurilla Järvillä, AL:n (Ab Finland-Sydamerikalinjen) Aurora puolestaan ajoi Etelä-Amerikkaan.

kylmäkuljetuksia

jo 80 -luvulla

Effoan valkokylkisillä ”kraanalaivoilla” kuten Argolla ja Pallaksella oli jääruumat, joten Michael Laurin sai tuntumaa alaan ja var-

Erikson Nordic kulki välillä Wisida Nordic -nimisenä. Kuva Seatrade-esite

Savonian Reeferin grillijuhlat pari vuosikymmentä sitten. Michael Laurin skoolaa oikealla

haisessa vaiheessa. Kokemukset karttuivat, kun mies perämiesluokkien jälkeen siirtyi ”svenskeihin” ja seilasi muun muassa Salen -varustamon aluksilla.

– Salenin Winter -reeferit olivat tuolloin maailman suurimpia kylmäaluksia. Miehistöllä oli mahtavat tilat elokuvateattereineen päivineen, Laurin kehuu.

Michael muistelee hernekeittopäivän olleen ruotsalaisille yhtä tärkeä kuin suomalaisille. Kerran päivämäärärajaa ylitettäessä hypättiin keskiviikosta suoraan perjantaihin. Miehistön vaatimuksesta hernekeittopäivää ei kuitenkaan tuolta viikolta jätetty väliin. Olisikohan punssitarjoilu ollut osasyynä.

Jäähdytyslaivoilla seilatessa valtameriliikenne oli arkipäivää. Michael laskee ylittäneensä Atlantin reilusti yli sata kertaa. Myös useita Tyynen valtameren ylityksiä on kertynyt.

kippariluokan

jälkeen eriksonille

Laurin valmistui merikapteeniksi Turusta 1990 -luvun alussa. Eriksonin hoitoon rakennettiin Norjassa tuolloin sarjat kahta kokoa olevia kylmälaivoja. Alukset olivat Bahaman lipun alla, mutta tarjosivat työpaikkoja suomalaiselle senioripäällystölle.

Sain suoraan förstin jobin suurempaa sarjaa olevaan Lapponian -luokan laivaan, Laurin kertoo.

400.000 kuutiojalan alukset olivat 140 metriä pitkiä ja kulkivat reilusti yli 20 solmua. Erikson teki yhteistyötä sijoitusyhtiöiden, kuten EffJohnin, Schaumanin, TR-Shippingin ja Hollmingin kanssa. 1990 -luvun alussa reefer -markkinoilla oli todella suuri usko tulevaan; Neuvostoliitto oli

Lapponian -luokan 400.000 kuutiojalan alukset olivat 140 metriä pitkiä ja kulkivat reilusti yli 20 solmua.

Kuva: Lauritzen asiakaslehti

hajonnut ja arveltiin kylmäkuljetusten kysynnän kasvavan. Laivat ajoivat Lauritzen -poolissa.

”Pehmeä lasku” päälliköksi

Michael siirtyi yliperämiehestä päälliköksi Savonian Reeferissä, kun laiva saapui Tarragonasta Tripoliin, Libyaan.

– Se oli varsinainen tulikaste kipparin jobiin. Sen jälkeen mikään satama ei tuntunut hankalalta, Michael naureskelee.

Savonian Reeferissä ja sen sisaraluksissa oli 17 - 18 -hengen miehistö. Ylempi päällystö oli skandinaaveja, muu miehistö tuli Filippiineiltä.

– Byssaporukalle piti heti opettaa hernekeiton oikeaoppinen valmistus kuivaherneiden liottamisesta lähtien, Michael muistelee. Niin, ja myös punssin lämmittämisen taidot….

Työvuorot pidettiin verosääntöjen mukaisesti kuuden kuukauden mittaisina. Joskus jouduttiin asumaan useita päiviä Panama Cityssä, mistä siirryttiin Cristobaliin, jossa vaihdot usein suoritettiin.

Jäähdytysalukset ajoivat hyvinkin mielenkiintoisiin paikkoihin. Laurin muistelee, kuinka laivat kuljettivat myös postia Pitcairn -saarelta Uuteen Seelantiin ja takaisin. Asukkaita on vain kymmeniä ja he ovat Britannian laivaston HMS Bounty -laivan kapinallisten jälkeläisiä.

Myös Länsi-Afrikka, Pohjois- ja EteläAmerikka sekä Kaukoitä tuli liikennöityä. reefereistä roro-alukseen

Laurin seilasi kipparina myös pienemmässä, Penguin -sarjan aluksessa Erikson Nordicissa, joka oli 107 metriä pitkä ja vetoisuudeltaan 265.770 kuutiojalkaa. 6120 dwt:n aluksen nopeus oli suuremmasta sarjasta poiketen vain 16 solmua. Jäähdytysalusmarkki-

Michael Laurin Emäsalon luotsiasemalla

nat eivät kuitenkaan kehittyneet odotusten mukaisesti ja sijoitusyhtiöt myivät kylmäaluksia. Hoitovarustamo Gustaf Eriksonin laivasto pieneni.

– Vuonna 1997 siirryin päälliköksi Hollmingin omistamaan Finnoak –roro-alukseen. Erikson hoiti miehitystä, laiva oli Finnlinesin rahtauksessa, Laurin kertoo.

Samalla työjaksot lyhenivät, neljä viikkoa töitä, saman verran vapaata. Tämä sopi hyvin perheelliselle miehelle.

Finnoak ajoi reittejä muun muassa Itämerellä, Keski-Eurooppaan, Britanniaan ja Bilbaoon. Laivalla oli useita pitkäaikaisia Eriksonin merimiehiä. Laurinin lisäksi Finnoakilta päätyi pari muutakin merikapteenia luotsiksi.

Säännöllisestä reittiliikenteestä luotsiksi siirtynyt Michael Laurin kävi vielä Maarianhaminassa järjestetyissä Gustaf Erikson 100 –vuotisjuhlissa fiilistelemässä ja muistelemassa menneitä aikoja. Laurin korostaa Eriksonin laivojen ja miehistön olleen hyvässä maineessa maailman merillä ja satamissa. Tämä käsitys eli ja vahvistui entisestään juhlaväen keskuudessa.

teksti: Pekka Karppanen

Kuvat: Pekka Karppanen, Michael Laurin

Lotsen Michael Laurin har erfarenhet

aV GuSTaf erikSonS reefer-

Det hundraåriga rederiet Gustaf Erikson är känt dels för sina segelfartyg, dels för kylfartygen som rederiet opererade med från 50-talet fram till millennieskiftet. GE har dock även haft vanliga torrlastfartyg och rorofartyg.

Michael Laurin, som kommer från Drumsö men numera bor i Mariehamn, har arbetat som lots hos Finnpilot i Emsalö i drygt tio år. Innan dess studerade han vid sjöbefälsskolan i Åbo och seglade som överstyrman och befälhavare i Gustaf Eriksons fartyg. Innan han sökte vakanserna för högre befäl gjorde han naturligtvis däckspraktik i olika rederier. – Mitt första fartyg var Prinsessan år 1977. Därefter tog jag anställning hos Effoa, minns Michael.

Savonian Reefer Panaman kanavassa matkalla Philadelphiasta Valparaisoon

Med m/s Savonian Reefer transporterades bland annat olika slags frukter, som krävde bestämd temperatur. Bilden ur Lauritzens kundtidning.

Ombord i Effoas fartyg seglade han främst som lättmatros. Med det i Korea byggda fartyget Chase One (senare Antares) seglade Michael på bl.a de Stora sjöarna, medan Ab Finland-Sydamerikalinjens m/s Aurora körde till Sydamerika.

kyltransporter redan på 80-talet

Effoas vita ”kranbåtar” såsom Argo och Palllas hade kyllastrum, så Michael Laurin kom i kontakt med branschen redan i ett tidigt

skede. Erfarenheterna utökades när han efter styrmansklasserna övergick till svensk flagg och seglade bland annat i Salénrederiernas fartyg.

– På den tiden var Sale’ns Winter klassens fartyg bland de största i världen. Besättningen hade tillgång till fina utrymmen, t.o.m biografsalong fanns ombord.

Michael minns att torsdagarnas ärtsoppa var lika helig f ö r svenskarna som f ö r finländarna. En gång när man passerade datumgränsen gick man från onsdag direkt till fredag. På besättningens begäran hoppade man dock inte över ärtsoppan den

M/s Finnoak ägdes av Hollming. Gustaf Erikson ansvarade för besättningen och fartyget var i Finnlines befraktning.

veckan. Berodde det på att det serverades punsch månntro.....

Under resor ombord i kylfartygen var det vardag att trafikera världshaven. Michael räknar till att han har korsat Atlanten gott och väl över hundra gånger. Han har också korsat Stilla havet ett flertal gånger.

Till Gustaf erikson efter skepparklassen

Michael utexaminerades till sjökapten i Åbo i början av 1990-talet. I egenskap av mana-

gementbolag byggdes då för Gustaf Eriksons räkning serier med kylfartyg av två olika storlekar i Norge. Fartygen stod under Bahamas flagg, men erbjöd arbetsplatser för finländska seniorbefäl.

– Jag fick direkt jobb som överstyrman på ett av de större Lapponian seriens fartyg , berättar Michael.

Fartygen på 400 000 kubikfot var 140 meter långa och gick i över 20 knop. Gustaf Erikson samarbetade med investmentbolag som EffJohn, Schauman, TR-Shipping och

Hollming. I början av 1990-talet var framtidstron oerhört stor på reefer-marknaden; Sovjetunionen hade fallit och man förutsåg ökad efterfrågan på kyltransporter. Fartygen körde i Lauritzen-poolen. ”Mjukt fall” till befälhavare

Michael gick från överstyrman till befälhavare på Savonian Reefer när fartyget anlände till Tripoli i Libyen från Tarragona. – Det var det verkliga elddopet som skeppare. Därefter kändes ingen hamn svår, skrattar Michael.

Savonian Reefer och dess systerfartyg hade en besättning på 17–18 man. De högre befälen var skandinaver, övrig besättning kom från Filippinerna.

– Byssapersonalen fick genast lära sig det rätta sättet att koka ärtsoppa, ända från blötläggningen av torkade ärtor, minns Michael. Och just ja, även konsten att värma punsch ...

Arbetsskiften var i enlighet med skattereglerna sex månader långa. Ibland var vi tvungna att bo flera dagar i Panama City, varifrån vi åkte till hamnstaden Cristobal där besättningsbytena ofta skedde.

Kylfartygen trafikerade många intressanta platser. Michael kommer ihåg att fartygen även transporterade post från ön Pitcairn till Nya Zeeland och tillbaka. Där finns bara ett tiotal invånare och de är ättlingar till myteristerna från Brittiska flottans fartyg HMS Bounty.

De trafikerade även Västafrika, Nord- och Sydamerika och Fjärran Östern.

från reefers till ett roro-fartyg

Michael seglade som skeppare även på det mindre fartyget Erikson Nordic i Penguin- serien. Det mätte 107 meter och hade en volym på 265 770 kubikfot. Fartyget på 6 120 dwt hade med avvikelse från den större serien en hastighet på bara 16 knop. Marknaden för kylfartyg utvecklades dock inte som förväntat och investmentbolagen sålde kylfartygen. Managementbolaget Gustaf Eriksons flotta minskade.

– År 1997 började jag arbeta som befälhavare på roro-fartyget Finnoak som ägdes av Hollming. Gustaf Erikson ansvarade fö r besättningen och fartyget var i Finnlines befraktning, berättar Michael.

Samtidigt kortades arbetsperioderna: fyra veckors arbete och lika lång ledighet. Detta passade familjefadern utmärkt.

Finnoak körde rutter på bland annat Östersjön, Mellaneuropa, Storbritannien och Bilbao. På fartyget fanns flera sjömän som arbetat länge i GE:s flotta. Utöver Michael var det ytterligare ett par sjökaptener från Finnoak som blev lotsar.

Michael Laurin som övergått från reguljär linjetrafik till lots besökte dock Gustaf Eriksons 100-årsjubileum i Mariehamn för att ta del av stämningen och minnas svunna tider. Michael understryker att Eriksons fartyg och besättning har ett gott internationellt rykte både på haven och i hamnarna. Detta var också den rådande uppfattningen bland övriga festdeltagare.

Text: Pekka Karppanen

Bilder: Pekka Karppanen, Michael Laurin

Fartygen i Penquinserien var 107 meter långa, 6120 dwt, 265 770 kubikfot, 16 knop

Michael Laurin på m/s Savonian Reefers kommandobrygga. Fartyget vid inloppet till Panama kanal.

Laurins hår klipps på kommandobryggan. I den filippinska besättningen fanns ofta kunniga barberare.

GE 1913 - 2013

Gustaf Eriksonilla työskennelleet merenkulkijat ja konttoriväki juhlivat satavuotiasta varustamoa. Vuonna 1913 perustetun yhtiön merenkulkijoilla on pitkät perinteet yhteistyöstä MEPA:n, sekä edeltäjän Kauppalaivaston Huoltoneuvoston kanssa.

GE -varustamon nostalgiatapaaminen järjestettiin jo viime vuonna, kun Krister A. Martell organisoi tapahtuman Maarianhaminassa. Tämä onnistui hyvin, ja varustamon laivoilla seilannut Martell kokosi jatkuvasti kasvavan Facebook -ryhmän ja alkoi suunnitella suuria juhlia täksi vuodeksi.

Ryhmään ”Vi som varit till sjöss på GE-fartygen” kuuluvien merenkulkijoiden lähettämistä valokuvista koottiin näyttely Maarianhaminan merimuseoon, jossa oli esillä muutakin Gustaf Erikson -varustamon materiaalia. Facebook -ryhmässä on nyt lähes 500 jäsentä.

Juhlapäivä elokuussa

GE -väki kokoontui 3.8. Maarianhaminan Alandica -keskukseen, jossa muun muassa Gun Erikson-Hjerling toivotti vieraat tervetulleiksi. Juhlapuheiden jälkeen yleisöä viihdytti varustamossa seilannut merimiestaiteilija Kai Pärnänen kitaroineen. Aikaisemmin oli jo tehty kunniakäynti merenkulkuneuvos Gustaf Eriksonin haudalle.

Alandicassa esitettiin 230 -päiselle yleisölle teatterinäytelmä ”Segelkungen- Gustaf Erikson”, minkä jälkeen siirryttiin Marieparkiin juhlaillalliselle. Kaikille vieraille jaettiin Thure Malmbergin ja Erik Hagin kirjoittama kirja ”Kalla systrar från Åland på världens alla hav”. Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons Understödsfond -säätiön julkaisema kirja esitellään tässä Vapaavahdissa.

GE -urheiluperinteitä m/s Ahtelan miehistön voimin

MEPA teki paljon yhteistyötä varsiinkin niiden Eriksonin alusten kanssa, jotka seilasivat kaukoliikenteessä. Laivoihin toimitettiin kirjoja, elokuvia ja päivälehtiä. Varustamon ensimmäiset videolaivat (U-matic -järjestelmä) olivat Andersö, Balderö, Germundö ja Grergersö. Merimiesurheiluun GE: n merenkulkijat osallistuivat eri puolilla maailmaa. MEPAn arkistoissa on urheiluraportteja Lagosista, Lontoosta ja monista muista satamista. Esimerkiksi Granö voitti Suomen kauppalaivaston yleisurheilumestaruuden 1970 -luvun lopulla, jolloin sarjaan vielä osallistui tuhansia merenkulkijoita.

Gustaf Eriksonin uljas lippu nähtiin vielä kuluvan vuoden keväällä varustamon väreihin suunnitelluissa pelipaidoissa, kun m/s Ahtelan merenkulkijoista koostunut tiimi osallistui MEPAn kahdeksan joukkueen jääkiekkoturnaukseen ja otti hienosti pronssimitalit kaulaan.

teksti: Pekka Karppanen, kuvat: Pekka Karppanen, Calle Nordström

-GE:n m/s Degerön joukkue voitti Antwerpenissä jalkapalloturnauksen 13.4.1966. Kuva on tallennettu alun perin alhaalla oikealla olevan Calle Nordströmin kameralla.

-GE Hockey team osallistui keväällä 2013 laivajoukkueiden jääkiekkoturnaukseen, ja voitti pronssia

-M/s Germundön yleisurheilutuloksia vuodelta 1978

Hieno kirja Eriksonin kylmälaivoista:

KALLA SYSTRAR FRÅN ÅLAN d

Kun aloitin perämiesopintoja Raumalla, kertoi kukin luokkakavereista omista laivapalveluistaan. Eräs oppilaista kuvaili Eriksonin kylmälaivalla seilaustaan rintakarvojen kasvattamiseksi. Ilmaisun käsitin vasta myöhemmin, ja Thure Malmbergin ja Erik Hagin loistava teos valaisee asiaa vielä lisää.

GE (Gustaf Erikson) mielletään yleensä purjelaivavarustamoksi. Ammattimerenkulkijat toki tuntevat juuri 100-vuotispäiviään viettäneen yhtiön maineen jäähdytysalusten omistajana ja operaattorina. GE hankki ensimmäisen kylmäaluksen eli reeferin, Kallsön, vuonna 1950 käytettynä. Myöhemmin varustamo hankki lisää second hand -tonnistoa ja tilasi uudisrakennuksia muun muassa Uudestakaupungista.

kaikilla maailman merillä

Malmbergin ja Hagin kirjassa keskitytään GE:n vuosina 1950 – 1993 operoimiin kylmäaluksiin. Varustamo hoiti vielä tämän jälkeen erilaisten sijoitusyhtiöiden, kuten EffJohnin, Schaumanin, TR-Shippingin ja Hollmingin reefereitä.

Kalla systrar från Åland on todellinen kulttuuriteko ja kunnianosoitus suomalaiselle ja ahvenanmaalaiselle reefer -liikenteelle, melko tuntemattomaksi jääneelle merenkulun alueelle. Vähäinen tietämys on luonnollista – alukset olivat pääsääntöisesti hakurahtiliikenteessä ja kävivät vain harvoin kotimaassa.

Kirjan alussa on lyhyt GE -varustamon historiikki, kertomuksia ja muisteluita eri laivoilta, sekä kattava fleet list -luettelo ajanjakson 1950 - 1993 kylmälaivoista vaiheineen. Thure Malmberg on uransa aikana seurannut merenkulkua hyvin läheltä, joten hän on luonnostaan osannut valita lukijaa kiinnostavia elementtejä kirjaan.

Pienet laivat, ammattitaitoiset miehistöt

Kirjassa on laivoilla ja konttorissa työskennelleiden henkilöiden kertomuksissa Eriksonin kylmälaivojen reiteistä, lasteista ja satamista. Useimmat alukset olivat koko ajan hakurahtiliikenteessä. Valtamerillä liikennöinti 70 - 80 -metrisillä aluksilla menneen ajan navigointi- ja viestintävälineitä käyttäen vaati todellista merimiestaitoa.

Kylmälaivat ajoivat usein eksoottisiin ja infrastruktuuriltaan vähemmän kehittyneisiin satamiin. Tästä koitui haasteita muonitukselle, tavara- ja varaosatoimituksille sekä miehistön vaihdoille. Aikakauden muista aluksista poiketen GE: n kylmälaivoissa ei

Uudessakaupungissa 1979 rakennettu m/v Askö juhlaliputettuna (SLHY kokoelmat)

GE -varustamon tulitikkuaski. jonka sain reilut 20 vuotta sitten Fiskön (2) päälliköltä Hampurissa. Tunnistin porvoolaiskapteenin kirjan kertomuksista

ollut radiosähköttäjää – päällystö hoiti viestinnän Helsinki radion ja paikallisten asemien kautta.

Helpolla ei päässyt muukaan porukka. Malmbergin haastattelemat merenkulkijat muistelevat töitä byssassa, kannella ja koneessa. Laivoilla kuljetettiin pääosin elintarvikkeita, joten lastiruumien puhdistukset ja tuuletukset teettivät töitä. Banaanilasti ei saanut haista kalalle.

laivojen nimet

ahvenanmaan saarien mukaan

Kirjan lopussa on kartta, johon merkitty laivoista tuttuja paikkoja; Herrö, Kallsö, Norrö jne. Ulosliputusten yhteydessä 1980 -luvun jälkipuoliskolla alukset saivat uusia nimiä. Monet muistavat Igloo Finnin, Igloo Kingin, Igloo Lionin ja muut. Laivat ajoivat Eriksonin hoidossa muun muassa Kyproksen ja Bahaman lipun alla 1990 -luvun alkuun

M/v Askö, som byggdes i Nystad 1979, här prytt med festflaggor (SHLY:s samlingar).

Tändsticksask från GErederiet, som jag fick för drygt 20 år sedan av befälhavaren på Fiskö (2) i Hamburg. Jag kände igen kaptenen från Borgå bland berättelserna i boken.

asti, jolloin ne myytiin pois uudempien ja isompien reefereiden alta.

Kirjassa on runsas ja kiehtova kuvitus. Tietomäärä on huikea - Kalla systrar från Åland kuuluu jokaisen laivaharrastajan käsikirjastoon. Teoksen toinen toimittaja ja fleet list -luettelon koonnut Erik Hag kertoo myös båtolog -sanan alkuperän. Båtologi on yleistynyt myös suomenkielisten laivabongareiden ja -harrastajien keskuudessa. Taannoin jopa Helsingin sanomat kutsui Matti Pietikäistä båtologiksi.

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

Pekka Karppanen

Kirjan info: Kalla systrar från Åland (på världens alla hav)

ISBN:9789529321506

Kustantaja: Stiftelsen Hilda och Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond

135 sivuinen kovakantinen kirja, runsas kuvitus, kieli: ruotsi Saatavana kirjakaupoista, hintaluokka 25 – 29 euroa

Fin bok om Eriksons kylfartyg:

KALLA SYSTRAR FRÅN ÅLAN d

på världens alla hav

När

jag började studera till styrman i Raumo fick alla i klassen berätta om sin fartygstjänstgöring. En av studenterna sade att det var under sin tid på Eriksons kylfartyg som han fick hår på bröstet. Jag förstod uttrycket först senare, och Thure Malmbergs och Erik Hags lysande verk kastar ytterligare ljus över frågan.

GE (Gustaf Erikson) beskrivs oftast som ett segelfartygsrederi. För yrkesverksamma inom sjöfarten är dock bolaget, som nyligen fyllde 100 år, känt som en kylfartygsägare och -operatör. År 1950 köpte GE sitt första kylfartyg. Det var den begagnade reefern Kallsö. Senare utökade rederiet sitt andrahandstonnage och beställde nybyggen från bland annat Nystad.

På världens alla hav

Malmbergs och Hags bok fokuserar på de kylfartyg som GE opererade med mellan 1950 och 1993. Även efter denna period fortsatte rederiet att sköta reefers åt olika investmentbolag såsom EffJohn, Schauman, TR-Shipping och Hollming.

Kalla systrar från Åland är en riktig kulturgärning och en hyllning till den finländska och åländska reefer-trafiken – ett i övrigt ganska anonymt område inom sjöfarten. Våra ringa kunskaper har dock sin naturliga förklaring; fartygen seglade i huvudsak i trampfart och besökte sällan hemlandet.

Boken inleds med en kort historik över GE-rederiet och följs av berättelser och minnen från olika fartyg. Den innehåller också en omfattande fleet list över kylfartygen och deras olika faser under perioden 1950–1993. Thure Malmberg har under sitt yrkesliv följt sjöfarten mycket nära och därför kunnat välja ut sådana element till boken som intresserar läsaren.

Små fartyg, yrkeskunniga besättningar

I boken berättar personal som tidigare arbetat på Eriksons fartyg och kontor om kylfartygens rutter, laster och hamnar. De flesta av fartygen befann sig ständigt i trampfart. För att trafikera på oceanerna med de 70–80 me-

ter långa fartygen och dåtidens navigeringsoch kommunikationsutrustning krävdes det gedigna sjömanskunskaper.

Kylfartygen åkte ofta till exotiska hamnar med mindre utvecklad infrastruktur. Detta förde med sig utmaningar i fråga om proviantering, varu- och reservdelsleveranser och besättningsbyten. Till skillnad från övriga fartyg från samma period hade GE:s kylfartyg inte radiotelegrafister – befälen skötte kommunikationen via Helsingfors radio och lokala stationer.

Besättningen kom inte heller lätt undan. Sjöfararna som Malmberg intervjuat minns tillbaka på arbetet i byssan, på däck och i maskinrummet. Fartygen transporterade främst livsmedel och därför fick man ägna mycket tid åt att rengöra och vädra lastrummen. Lasten med bananer fick inte lukta fisk.

fartygen fick namn efter ålands öar

I slutet av boken finns en karta där platserna som man förknippar med fartygen är utmärkta: Herrö, Kallsö, Norrö osv. I samband med utflaggningarna under senare delen av 1980-talet fick fartygen nya namn. Många är vi som minns Igloo Finn, Igloo King, Igloo Lion med flera. Fartygen seglade med Erikson som managementbolag bland annat under Cyperns och Bahamas flagg fram till 1990-talets början, då de såldes och ersattes med nyare och större reefers.

Boken har ett rikligt och fascinerande bildmaterial. Dessutom är den späckad med fakta – Kalla systrar från Åland borde finnas i alla fartygsintresserades handbibliotek. Verkets andra redaktör, som upprättat fleet listförteckningen, berättar om ursprunget till ordet båtolog. Ordet har även spridit sig bland finskspråkiga fartygsspanare och fartygsentusiaster. Nyligen omnämnde till och med Helsingin Sanomat Matti Pietikäinen som båtolog.

Jag rekommenderar boken varmt!

Pekka Karppanen

Fakta om boken: Kalla systrar från Åland (på världens alla hav)

ISBN:9789529321506

Förläggare: Stiftelsen Hilda och

Gustaf Eriksons samt Gustaf Adolf Eriksons understödsfond

135 sidor, inbunden, rikt illustrerad, språk: svenska Finns att köpa i bokhandeln, pris 25 – 29 euro

K IRJOJEN YÖ A KATEEMISESSA JA

S UOMALAISESSA KIRJAKAUPASSA 22.8.13

Perinteiset yleisötilaisuudet kirjojen ystäville pidetään Helsingin Taiteiden yön yhteydessä

Ville Virtanen pohti kirjojen yönä, että ehkä romaani Hevosen taju on kirjallisille ihmisille liian hevoskeskeinen ja hevosten kanssa eläville liian romaanimainen.

”Saattaa olla, että olen saanut hevosen tajun syntymälahjana, koska minun on niin helppo ymmärtää eläintä ja ratsastaminen oli heti luontevaa”, kertoi Virtanen

Hän muisteli hevosen olleen hänen ensirakkautensa jo kahdeksanvuotiaana. Junioreiden ratsastuksen Suomen mestaruuden hän voitti 18 -vuotiaana. Hevosista oli tulossa ammatti, mutta sitten teatterikorkeakoulu pysäytti työn hevosten kanssa.

Näyttelijän työhön hän uppoutui täysin ja tähtäsi kaikessa täydellisyyteen.

”Nuppihan siinä sekosi ja huomasin todellisuuden tajun hävinneen. Olisin tarvinnut suhdetta hevoseen. Nykyään olen opetellut hevosmiehen järjestelmällisyyttä näyttelijän työssäni”, hän kertoi.

Kirjan päähenkilöinä on hevosmies Elias ja hänen vaimonsa Flo. Tarina sijoittuu hevoskaupan ja kisaamisen ympärille. Elias on satulaan kiinni kasvanut lahjakkuus. Vartuttuaan hänen elämäntapansa muuttuvat ja hevosista tulee tavaraa ja bisnestä. Hevosmies Eliaksesta tulee mies ja hevonen.

Hevosen tajun sanoma on saada lukijat näkemään kriittisesti eläinten hyväksikäyttö. Kirja on armoton, mutta Virtanen näyttää tietävän mistä kirjoittaa. Juonessa on myös huumoria sekä fantasiaan kääntyvää kerrontaa.

Riikka Ala-Harja kirjoitti novellikokoelman, mikä sai nimekseen Reikä. Nimen löytäminen oli vaikeaa, mutta huomasin, että novelleissa on konkreettisia reikiä. Myös lukija huomaa reikiä henkilöiden sielunelämässä.

Novellien henkilöt ovat erilaisia ihmisiä, mutta todellisia sekä aitoja. Novellit sopivat kirjastovirkailijoille sekä libristeille, koska päähenkilö Tarmo toimii myös samalla alalla.

Tarmo toivoisi olevansa tarmokas, mutta on sitä vaan ajatuksissaan. Tapahtumat vaan vyöryvät eikä Tarmo tee mitään.

Ajatuksissaan hän toivoo, että joku järjestäisi hänelle yllätysjuhlat 50 -vuotispäivänä, mutta niitä ei tule ja hän masentuu.

Tarmosta on esitetty kuunnelma Radio Suomessa. Tarmon idoli on Marlon Brando ja kuunnelmassa pohdittiin, että mitä eroa on Tarmolla ja Marlonilla. Todettiin, että ehkä se ero, että Tarmolla ei juurikaan ole naiskokemuksia.

Ala-Harjan dramaturgin tausta on muokannut ajattelua eikä teksteissä ole varsinaisesti huumoria, mutta ehkä vinoutunutta ajattelua ja kulmikasta huumoria.

Kirjailijan mukaan novellin kirjoittaminen vaatii enemmän pilkun viilaamista hän työstää seuraavaksi romaanin. Tätä ennen valmistuu YLEn kanavalle tunnin mittainen elokuva.

Minna Lidgrenin kirja Kuolema Ehtoolehdossa kuvaa elämää palvelutalossa. Kertomus on rankka, mutta kirjan päähenkilöillä on mahtava huumorintaju. Satiirisessa asetelmassa henkilöt ovat vahvasti läsnä.

Kirjailija on aina ollut kiinnostunut vanhuksista sekä lapsista. Journalistisen taustan kautta hän kiinnostui ja perehtyi palvelutaloihin. Paras tapa käsitellä aihetta oli kirjoittaa siitä kirja.

Kirjaa on kritisoitu liioitelluksi, koska hän tuo esiin rankkojakin tapauksia. Keskeinen teema on palvelutalojen kaupallisuus ja miten kaikesta laskutetaan. Kuinka kunnalliset palvelutalot eivät tuota, mutta yksityiset yritykset tekevät kuitenkin voittoa!?

Tarinassa on myös rikosvyyhti. Vanhuksilta huijataan rahaa, doupataan lääkkeillä ja lääkärit uusivat keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä näkemättä potilasta. Miksi vanhuksen pitäisi nukkua 12 tuntia?

Yksinäisyyden tunne vanhuksilla ei ole sairaus mitä hoidetaan pillereillä.

Päähenkilö Siiri, pelokas ja suloinen 94-vuotias harrastaa raitiovaunuajeluita ja tutustuttaa lukijan Helsingin arkkitehtuuriin.

Palvelutalo Ehtoolehdossa Siiri kavereineen nauttii tv:n katselusta, kortinpeluusta ja punaviinin tissuttelusta. Joskus täytyy kuitenkin turvautua viskiin.

Mummeleiden päiviin tulee lisää säpinää, kun talon nuori kokki Tero kuolee. Henkilökunta alkaa käyttäytyä oudosti ja naiset pel-

Kjell Westö veti väkeä Akateemisen kirjakaupan aulaan

käävät eniten dementiaosastolle joutumista. He miettivät, että miksi sairaalaan joutuvat asukkaat aina tulevat niin selväjärkisiksi hoidon edetessä. Annetaanko Ehtoolehdossa liikaa lääkkeitä?

Döden, döden, döden, toteavat mummut.

Heli Laaksoselta on ilmestynyt uusi Lounais- Suomen murteella kirjoitettu kirja Aapine, minkä on kuvittanut Elina Warsta

”Kirjas on ihan niiku aapises kuuluuki olla, jokane aakkoste kirjane vuoroltas, ja sit siin piän loru tai runo kyljes. Kuvat ova suuri ja värikkäi”, kertoi Laaksonen.

Kirjailija kertoi (myös ihan suomeksi), että joku vaari oli lukenut kirjaa helsinkiläiselle lapsenlapselleen ja poika oli todennut, että en mä mitään ymmärrä, mutta lue vaan lisää.

Suur suosikki Kjell Westöltä on juuri ilmestynyt romaani Kangastus 38. Kirja on toisen maailmansodan kynnykselle sijoittuva kuvaus Helsingistä sekä menneisyydestä, että tulevaisuuden toivosta. Sodan uhka on todellinen, mutta vielä kaupunkilaiset tanssivat, käyvät elokuvissa ja rakastuvat. Kangastus 38 on koskettava psykologinen jännitysnäytelmä sekä hieno ajankuvaus Helsingistä.

Westö osaa kirjoittaa taitavasti historian eläväksi ja on lahjakas kielen käyttäjä.

teksti: Milja Nitovuori kuvat: Milja Nitovuori ja Pekka Karppanen

Anja Erämaja Suomalaisessa Kirjakaupassa

Ville Virtanen harrasti nuorena hevosia

Neil Hardwick tenttasi Minna Lindgreniä

Heli Laaksonen hallitsee Lounais-Suomen murteen

Riikka Ala-Harja kirjoitti novellikokoelman; Reikä

MIKI ELI MINIKIRJA

TULI MARKKINOILLE

Formaatista veikataan haastajaa e-kirjoille.

Sähköiset kirjat eivät ole vielä lopullisesti lyöneet läpi, vaikka iPadit ja muut taulutietokoneet ovat lisääntyneet kovalla vauhdilla. Kustannusosakeyhtiö Otava lanseerasi keväällä uuden kirjaformaatin, joka on alun perin hollantilainen innovaatio. Siellä sitä on myyty jo toista miljoonaa kappaletta. Minikirja on lisensioitu jo moneen Euroopan maahan.

Minikirja aukeaa ja sitä luetaan ylhäältä alas. Kooltaan miki on virsikirjan tai korttipakan kokoinen. Kirjan selkä antaa sivujen avautua kunnolla – luettava kohta säilyy esillä vaikka pöydällä. Kirja on myös kevyt ja pienikokoinen, joten se kulkee helposti mukana laukussa tai taskussa matkoilla.

Tulossa lähiaikoina uusi merikirja: all riGhT TaaS

Hinnaltaan minikirja on pokkarin luokkaa, 9 – 10 euroa. Valikoima ei vielä ole vielä kovin suuri. Tuotteet vaikuttavat kuitenkin laadukkaita ja kestäviltä. Teksti on sopivan kokoista, vaikka kirjat julkaistaan alkuperäisen pituisina.

MEPAlla on erä minikirjoja koekäytössä. Mitään suuria ahaa -elämyksiä ne eivät kuitenkaan ole aiheuttaneet. Hyviä puolia on paljon, mutta miinuksiakin löytyy; paperi on melko ohutta, mikä välillä haittaa sivun kääntämistä. Mikäli tarjonta lisääntyy, on tämä hyvä vaihtoehto matkustelevalle perinteisen kirjan ystävälle.

Mennään – TarinoiTa

TraMPPilaiVoilTa

Vapaavahtiin merimiesjuttuja ja laivahistoriakatsauksia kirjoittava Timo Sylvänne on nyt saanut valmiiksi omista seilauksistaan kertovan kirjan. Merimiesaikoinaan aktiivisesti valokuvausta harrastanut Sylvänne on käyttänyt hienoja otoksiaan myös kirjan runsaassa kuvituksessa.

All right taas mennään -kirja on menossa painoon lokakuussa ja valmistuu sopivasti syksyn markkinoille. Kannattaa seurata aanimeri.fi -sivustoa: kun kirja tulee painosta, voi sitä kysellä sieltä.

S YKSY ON UUTUUSKIRJOJEN AIKAA

Otava ja Kirjavälitys järjestivät kirjailijatapahtumat Helsingissä syyskuun lopulla. Perinteinen Näin on kirjat –kiertue starttasi Kulttuuritehdas Korjaamolla. Otavan kirjailijailta veti Musiikkitalon Sonore -salin täyteen.

Suurlähettiläspari Jukka ja Etel Valtasaari kävivät esittelemässä ennakkoon myöhemmin syksyllä ilmestyvää kirjaansa Suurlähettiläänä suurvallassa - Suomen diplomatiaa Washingtonissa. Valtasaarten aikana tapahtuivat sekä kylmän sodan loppuminen että vuoden 2011 terrori-iskut.

Otavan tiedotuspäällikkö Liisa Riekki haastatteli Laila Hirvisaarta, jonka mukaan uusimman teoksen, Me, keisarinna, kirjoittaminen oli raskas työ. Kirja oli valmistunut jo keväällä, mutta Hirvisaari viimeisteli ja osin uudelleen kirjoitti 576-sivuista teosta koko kesän ajan. Kirjailija kertoi värikkäästi keisarinna Katariina Suuresta, joka oli vallanhimoinen, mutta myös sivistynyt ja ”seksuaalisesti viriili”.

Anja Snellman kertoi kirjoittaneensa elämänsä merkittävimmän kirjan. Pääoma kertoo kirjailijan kuolleesta siskosta, Marjatasta, joka oli vammainen. Isosisko oli Snellmanille tärkeä, vaikka tämä aluksi oli hävennytkin Marjattaa. Kirjailija kertoi myös sotaveteraani - isästään, jonka ottama kirjan kansikuva on. Essi Tammimaan fantasiakirja Noaidin tytär sukeltaa saamelaiseen mytologiaan. Kirjan päähenkilö on 16-vuotias lukiolaistyttö Aura, joka on alkanut nähdä näkyjä. Aura alkaa kirjoittaa kirjaa unissa seikkailevasta saamelaisesta soturittaresta.

Mannerheim -ristin ritarista, Lauri Törnistä, on riittänyt aineistoa vielä Oula Silvennoiselle ja Juha Pohjoselle. Heidän kirjoittamansa Tuntematon Lauri Törni ilmestyy lokakuussa. Tekijät ovat kaivaneet Yhdysvalloista, Saksasta ja Ruotsista uutta lähdeaineistoa. Luvassa on hätkähdyttäviäkin kuvauksia Suomen, Saksan ja USA:n armeijoissa palvelleesta sotilaasta.

Milja Nitovuori & Pekka Karppanen

MEPA FUTIS KERÄSI PELAAJIA JA

YLEISÖÄ – M/S FINLAN d IA MESTARIKSI

Elokuun alussa järjestettiin

MEPAn historian suurin jalkapalloturnaus Sonera Stadiumilla Helsingissä. Edellisvuoden helteistä ei ollut tietoakaan.

Taivas oli pilvessä ja vettä satoi solkenaan.

Stadiumin ja Pallokentän tekonurmet ovat hyvin salaojitettuja, eikä vesilammikoita pääsyt kertymään. Pieniä alkuvaikeuksia kuitenkin oli, kun Turun bussi ja pari tuomaria

olivat myöhässä ja sähköt pätkivät. Aikataulu venyi, kun sairasautokin vieraili kentällä pariin otteeseen. Onneksi kaikki päätyi lopulta hyvin.

Sateisesta säästä huolimatta Sonera Stadiumilla nähtiin 15 pelaavaa joukkuetta. Mukana oli useita uusia ryhmiä. Rahtilaivavarustamoilla oli pelaajia useammista laivoista ja vahvistuksia myös konttoreista. Godby

Shippingilta nähtiin jopa toimitusjohtaja kentällä – ja hyvin pelasikin. Kannatusjoukot mukaan luettuina arveltiin päivän aikana tapahtumassa vierailleen 300 merenkulkijaa.

Päivän mittaan sää selkeni ja tunnelma parani. ME Groupin isännöimässä kahvilassa tosin kuumilla juomilla ja sämpylöillä oli parempi menekki kuin virvokkeilla. Kentän laidalla päivysti myös Navicar, ja Merimieskirkon väki kierteli kyselemässä merenkulkijoiden kuulumisia.

Odotusten mukaisesti Amorella ja Silja Serenade etenivät välieriin. Viime vuoden mestari Gabriella oli pienellä kokoonpanolla liikkeellä ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Sen sijaan Rosella pärjäsi paremmin pitäen Viking Linen lippua korkealla.

Rosella voitti välierissä Silja Serenaden ja pani finaalissa hyvin kampoihin Eckerö Linen Finlandialle, jonka voitontahto kasvoi turnauksen edetessä. Finlandia voitti finaalissa Rosellan 3-1. Pronssiottelussa Silja Serenade korjasi mitalit voittamalla Amorellan 2-0.

Kiitoksia kaikille!

Mestarit. M/s Finlandia

Hopeaa: m/s Rosella

MEPA FUTIS LOCKA d E SPELARE OCH

PUBLIK – M/S FINLAN d IA ÅRETS

I början av augusti arrangerades den största fotbollsturneringen i SSB:s historia på Sonera Stadium i Helsingfors. Förra årets värmebölja var ett minne blott och regnet öste ner hela dagen.

Stadiums och Bollplanets planer är väldigt väl dränerade, tack vare det samlades inga vattenpölar på planen. Några små problem försvårade turneringsstarten, då bussen från Åbo samt några domare var sena. Tidtabellen drog ut ytterligare då ambulansen gästade planen under ett par tillfällen. Som tur var slutade allting bra.

Trots det regniga vädret spelade 15 lag under turneringen på Sonera Stadium. I år deltog flera nya grupper. Lastfartygsrederierna hade spelare från flera fartyg och även förstärkningar från kontoret. I Godby Shippings lag deltog till och med rederiets verkställande direktör – och visade goda tag på planen. Med alla deltagare, hejarklacker och

åskådare medräknade, besökte närmare 300 sjöfarare Sonera Stadium under dagens lopp.

Under dagens lopp klarnade vädret och med detta steg även stämningen. Caféet som ME-group var värd för hade dock större åtgång för de varma dryckerna samt tilltuggen än de kalla dryckerna. Vid plankanten stationerade även Navicar, och Sjömanskyrkans representanter minglade och diskuterade med sjöfararna.

Att Amorella och Silja Serenade tog sig till kvartsfinalen var ingen överraskning. De regerande mästarna från Gabriella deltog med en tunn trupp och lyckades inte kvala

MÄSTARE

till slutspelen. Rosella klarade sig däremot bättre, och var Viking Lines flaggskepp i årets turnering.

Rosella överraskade alla med en seger i semifinalen mot Silja Serenade. I finalen var nykomlingarna från Eckerö Lines M/s Finlandia hungrigare och segrade över Rosella, som fick nöja sig med silvermedaljer. I bronsmatchen var Silja Serenade starkare än Amorella med ett resultat på 2-0. Finlandias mästerskap var fartygets första i historien, inte så illa för en första gångens deltagare.

Ett stort tack till alla!

Pronssia: Silja Serenade

alkulohkot

Birka Stockholm on ollut vuoden kaikissa MEPA -turnauksissa mukana ja sai futisturnauksessa Fair Play -palkinnon

Finnlines -joukkueella oli hyvä tsemppi

Boren miehistö hitsaantui hienosti yhteen ja voitti B-finaalin

Neste 2

Neste 1

MeriMieSjalkaPalloa nykyPäiVän Malliin

Miniturnaus kutsuttiin koolle Facebookin avulla

Keskikesällä m/t Stena Poseidon höyrysi vielä Suomen lippu hulmuten Montrealista itään, kun ”keittiövirkailija”

Pasi Kinnari Atlantin aalloilta käsin koordinoi futistapahtumaa Helsinkiin. Hän on kerännyt FB -kavereikseen urheiluhenkisiä merenkulkijoita eri varustamoista.

Vastauksia tuli maista ja laivoilta. Aurinkoiselle Töölön pallokenttä 7: lle saapui lähes 40 pelaajaa. Mukana oli neljä joukkuetta, Neste, Godby Shipping, Silja Serenade ja Askel (Local Team).

Merenkulkijoita ei helle liiemmin haitannut - tosin juotavaa kului paljon. Otteluiden kestoa lyhennettiin hieman, kun kaikista joukkueista oli jäänyt pelaajia pois. Kuuma ilma ja pelaajien kiireet vaikuttivat myös siihen, että viimeisenä ohjelmassa ollut ottelu (Sere-Askel) siirrettiin myöhemmin pelattavaksi.

Tunnelma tapahtumassa oli yhtä hieno kuin ilmakin.

T ULOKSET:

Neste - Godby 1-1 (rankkarikisan voitti Godby 5-4), Godby-Askel 5-4, Askel-Neste 4-2, Silja Serenade-Neste 5-3, Silja Serenade-Godby 4-0.

Kiitoksia kaikille; erityiskiitokset Godby Shippingin kundeille kenttäsiivouksesta!

gÖTEBOR g IN 24 TUNNIN JALKAPALLOTURNAUS

PELATTIIN 31: NNEN KERRAN

Nesteen merenkulkijat edustivat

Suomea perinteisessä suurtapahtumassa

Merimiesfutiksen kansainvälisessä turnauksessa Neste piti Suomen lippua korkealla, vaikkakin järjestäjien listoilla kulkivat vastikään ulosliputetun Stena Poseidonin nimellä. Promoottori/pelaaja Pasi Kinnari ja hänen leikkimielisesti ”likaiseksi puolitusinaksi” nimeämänsä joukkue kuitenkin pärjäsivät hienosti. Facebookissa vitsailtiin, että vajaaksi jääneen suomalaisjoukkueen pitäisi ottaa käyttöön sekamiehitys. Vitsi konkretisoitui paikan päällä, kun paikallisesta koulusta kaksi nuorta maahanmuuttopoikaa liittyi rivistöön.

Turnaukseen osallistui kaiken kaikkiaan 24 joukkuetta, jotka olivat jaettu kuuteen lohkoon. Perjantaina 30.8. pelattiin lohkovaihe ja lauantaina 31.8. oli vuorossa jatkopelit. Jatko-otteluiden kaavio oli rakennettu siten, että jokaisella joukkueella oli mahdollisuus mestaruuteen, vaikka lohkovaihe olisikin mennyt penkin alle. Otteluiden peliaika oli 2x15 min, pelaajia kentällä 6+1 ja vaihtopelaajia max. 5 pelaajaa. Jatkopeleissä voittaja selviytyi seuraavalle kierrokselle ja häviävä joukkue siirtyi kannustusjoukkoihin.

Nesteen porukka ylsi kahdella voitolla lohkon kakkostilalle ja jatkopeleihin. Lauantain aamupelissä riitti vielä virtaa, vaikka joukkue oli taas vajaa. Hienosta pelipäivästä innostu-

gÖTEBOR

neena joukkue oli mennyt aikaisin nukkumaan. Pojat voittivat Stena Nautican 5-0 ja raivasivat tiensä 16 parhaan joukkoon.

Noutaja tuli kuitenkin vastaan seuraavassa ottelussa. Huono arpaonni antoi turnauksen voittajajoukkueen El Dragadorin vastustajaksi. El Dragador joutui pelaamaan kovimman ottelun juuri suomalaisia vastaan, ja veivät ottelun vasta jatkoajalla 3-2.

Nesteen porukka oli reissuun hyvin tyytyväinen. Yhteishenki, hienot pelit ja yhdes-

säolo kruunasivat hienon turnauksen, josta jäi kotiinkin tuomisia. Suomalaisryhmä valittiin turnauksen Fair Play -joukkueeksi. Nesteeltä valittiin myös turnauksen paras pelaaja, Stena Poseidonilla ja DAT-tankkereilla seilannut Ilkka Suortti. Hänet valittiin myös All Stars -joukkueeseen.

Turnauksessa oli mukana 300 pelaajaa, joista samaan aikaan järjestettyyn kuulakisaan osallistui 120 henkilöä.

Nestes sjöfarare representerade Finland i det traditionella evenemanget

Promotorn/spelare Pasi Kinnari och hans lag spelade en fin turnering. I turneringen deltog sammanlagt 24 lag, som var indelade i sex grupper. Matchernas speltid var 2x15 min, spelare på plan 6+1. Kvalmatchernas vinnare avancerade vidare i turneringen medan förlorarna fick följa med från läktarna den övriga turneringen.

Nestes trupp gick vidare till kvalmatcherna som gruppspelens tvåa med två segrar i bagaget. På lördagens morgonmatch var laget energiskt och vann Stena Nautica 5-0, därmed placerade det sig bland de 16 bästa.

Väggen kom emot i den följande matchen. En dålig lottning gav turneringsmästarna El Dragador som motståndare. El Dragador tvingades dock spela turneringens bästa match just mot Nestes ettriga trupp, och besegrade finländarna först efter förlängning 3-2.

Nestes deltagare var nöjda med resan. Lagandan, de fina matcherna och samvaron fullbordades då det finländska laget utvaldes till turneringens Fair Play – lag. Nestes spelare Ilkka Suortti valdes till turneringens bästa spelare och turneringens All Star – lag.

I turneringen deltog 300 spelare, varav 120 deltog i kulstötningstävlingen som arrangerades under turneringen.

Kierrokselle lähti sateisesta aamusta huolimatta 44 pelaajaa. Sää kirkastui nopeasti ja loppupään ryhmät saivat pelata poudassa. Puolimatkan kioskiautolla oli porukalla jo parempi mieli, kun päivä alkoi paistaa ja leppoisa tuuli kuivasi varusteet.

Klubirakennuksella nautitun ruuan ja kahvin jälkeen päästiin palkintojen jakoon. Pistebogeyn parhaat olivat: 1. Esa Suonvieri (39p), 2. Jari Mäkineste (35p), 3. Wille Wainio (35p). Scratchissa menestyivät Håkansin Jari Mäkineste (77) ja Kimmo Lehto(83), sekä ESL Shippingin Pekka Mikkola (90).

Pisin Drive -palkinto meni Jari Mäkinesteelle. Lähimmäs lippua löi Jyrki Aulen. ME Group Erikoispalkinto annettiin Markku Kontolalle.

Kiitoksia kaikille osallistujille sekä palkintoja lahjoittaneille ME Groupilla ja Merimieseläkekassalle!

Esa Suonvieri voitti pistebogeyn

SS b G olf

Jyrki Aulen pääsi pitkästä aikaa mukaan MEPA-kisaan. Tuloksena heti pisin drive.

Morgonen grydde i regnväder men under eftermiddagen höll det redan upp. Grupperna i slutändan hade nog litet nytta av det. Sammanlagt 44 spelare deltog. Under eftermiddagen hade golfarna redan bättre humör då solen sken, och en mild vind torkade upp terrängen och spelarnas utrustning.

Efter en måltid och kaffe på klubben följde sedan prisutdelningen.

Ett varmt tack till alla deltagare och till ME Group och Sjömanspensionskassan som donerat priser.

Tu TT uja M iehiä Shi PSTore S Golf c

Perinteinen Laivakauppiaitten yhdistyksen golfturnaus käytiin tänä vuonna Nevas Golf ry:n kentällä Sipoon Söderkullassa. Ajankohta oli reilu viikko ennen MEPAn kisoja, joten listoilla oli paljon samoja nimiä. Toisin kuin MEPAn kilpailussa Tuusulassa, saatiin Shipstores Golf -tapahtuma vietyä kokonaan läpi kauniissa säässä.

Runsaan aamubrunssin ja kilpailuinfon jälkeen porukka paineli kentälle – startti otettiin vanhan tavan mukaan yhteislähtönä klo 10.00. Ilmoittautuneita oli yli kahdeksankymmentä, jokunen jätti tulematta. Matkaan lähti 74 pelaajaa, joten kaikki väylät oli miehitetty.

Kierroksen jälkeen porukka saunoi ja nautti maittavan ruokapöydän antimia, minkä jälkeen oli vuorossa tulosten julkistaminen. Hyödyllisiä tavarapalkintoja riitti kaikille. Varsinaisen voiton vei pistebogey -kilpailussa Lars Hemming (38) ennen Timo Nakaria (36) ja Olavi Pohjolaa (35). Pisimmän draivin löi Pasi Siltala (240 metriä) ja lähimmäs lippua osui Kimmo Lehto 4,45 metriä.

Matti Kokkala, Pekka Lehtinen ja kumppanit olivat jälleen kerran organisoineet hienon tapahtuman, kiitoksia!

Alfons Håkans Invitational 2013 pelattiin loistokuntoisella Vanajanlinna Golf&Country Clubilla Hämeenlinnassa elokuun lopussa. Keli suosi tapahtumaa yhdellä maan arvostetuimmista golfkentistä. Best Ball parikilpailuun osallistui 22 pelaajaa, jotka klubilla pidetyn infon jälkeen ottivat yhteislähdön puoli kymmeneltä.

Iltapäivällä oli saunan ja ruokailun jälkeen vuorossa palkintojen jako klubiravintolassa. Voiton veivät Kari Rinne Alfons Håkans Pollution Recovery´lta parinaan TallinkSiljan Jan Valtonen, joka pokkasi myös pisimmän draivin palkinnon. Lähimmäksi lippua (6,66m) löi Karri Valkonen. Parhaasta bruttotuloksesta vastasi Kimmo Lehto, 85 lyöntiä.

Kiitokset Alfons Håkans -yhtiölle ja päivän isännille Kari Rinteelle ja Kimmo Lehdolle sekä Pekka Arasolalle mahtavasta golftapahtumasta hienoine palkintoineen!

Merenkulun

turvallisuuspalkinto s ea s unday M yönnettiin p etteri l eppäselle

Liikenneministeri Merja Kyllönen luovutti palkinnon torstaina 5.9.2013.

Viranomaisten sekä ammatti- ja vapaa-ajan merenkulun järjestöjen perustama palkinto myönnettiin tänä vuonna Rajavartiolaitoksen komentaja Petteri Leppäselle hänen oma-aloitteisesta ja sitkeästä työstä meriturvallisuuden kehittämiseksi niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Suomen Merimieskirkko ry:n järjestämässä tilaisuudessa Helsingin meripelastuslohkokeskuksessa palkinnon saajan esitteli valmiuspäällikkö Jori Nordström Meripelastusseurasta. Komentaja Petteri Leppäselle palkinnon luovuttivat meriturvallisuusjohtaja Tuomas Routa ja ministeri Kyllönen.

Puheessaan palkinnonsaajalle ministeri Merja Kyllönen totesi meriturvallisuuden edistyneen merkittävästi viimeisten kahden vuosikymmenen aikana. Estonian onnettomuuden jälkeen menetelmiä, kalustoa ja asenteita tarkasteltiin kriittisesti. Toimenpiteitä on tehty, mutta turvallisuuteen ei voi tuudittautua – työn pitää jatkua.

Komentaja Leppänen toimi samana vuonna valmistuneen monitoimialuksen, Merikarhun rakennusvalvojana ja päällikkönä. Hän on tehnyt esimerkillistä työtä meripelastustoiminnan ja siihen liittyvän yhteistyön edistämiseksi kotimaassa ja ulkomailla. Kiitospuheessaan komentaja Leppänen painotti tiimityötä, johdon tukea, hyviä partnereita ja verkostoja.

s jöfartens säkerhetspris, s ea s unday, gick till p etteri l eppänen

Trafikminister Merja Kyllönen överlämnade priset torsdagen den 5 september 2013.

Priset, som instiftats av myndigheter samt av organisationer både inom den professionella sjöfarten och inom fritidssektorn, gick i år till kommendör Petteri Leppänen från Gränsbevakningsväsendet. I motiveringen betonas hans initiativrika och ihärdiga arbete med att utveckla sjösäkerheten, både på nationell och på internationell nivå.

Vid en tillställning i Helsingfors sjöräddningsundercentral, arrangerad av Finlands Sjömanskyrka rf, presenterades pristagaren av beredskapschef Jori Nordström från Sjöräddningssällskapet. Priset överlämnades till kommendör Petteri Leppänen av sjösäkerhetsdirektör Tuomas Routa och minister Kyllönen.

Ministern konstaterade i sitt tal till pristagaren att sjösäkerheten har utvecklats betydligt de senaste två decennierna. Efter Estoniakatastrofen gjorde man kritiska granskningar av metoder, materiel och attityder. Men även om många åtgärder har vidtagits kan vi inte invagga oss i säkerhet – arbetet måste fortgå.

Kommendör Leppänen var byggnadskontrollant och befälhavare på kombinationsfartyget Merikarhu, som stod färdigt samma år som olyckan inträffade. Han har gjort ett föredömligt arbete för att förbättra sjöräddningsverksamheten och främja samarbeten både nationellt och internationellt. I sitt tacktal betonade kommendör Leppänen vikten av teamarbete, stöd från ledningen, bra samarbetsparters och nätverk.

aurajoen aalloilTa

k aribian MaininGeille

Merenkulkijoille purjehduspäiviä järjestävä Easy Sailing on laajentanut toimintaansa. Kun MEPAn Tutustu purjehdukseen -osallistujat astuvat veneeseen Aurajoen rannasta, voivat lajiin innostuneet nyt nostaa purjeet Martiniquella ja suunnitella sopivan seilauksen suomalaisen kipparin johdolla.

Esasy Sailing Oy:ssä mukana oleva Harri Winter on tuttu mies monelle merenkulkijalle. Setänsä, merimieskatselmusmies Pentti Winterin innoittamana Harri ehti seilata monessa yhtiössä ennen päätymistään Viking Linen operatiiviseen johtoon. Hän on keväästä lähtien ollut yhtiössä senior advisor -tehtävässä, joka on jättänyt enemmän aikaa purjehdukselle. Yhteistyö MEPAn purjehduspäivien järjestämisessä alkoi jo 2011.

– Itse asiassa tutustuin MEPAn miehiin jo reilut 30 vuotta sitten ollessani Kristina Brahella purserina. Juha Toivanen oli siellä töissä, ja Martti Karlsson kävi vierailulla, tosin vielä tuolloin Merimies-Unionia edustaen, Winter selvittää.

Harri Winter opiskeli kauppakorkeassa, ja työskenteli laivoilla ja merenkulun parissa aina kun mahdollista. Hän työskenteli 1980 - 90 -lukujen vaihteessa Malmössä Euroway Ab:lla, joka rakennutti matkustaja-aluksia Kroatiassa. Winter oli mukana valvontatiimissä.

– Jugoslavian sota oli käynnissä. Kerran telakkaa tulitettiin, ja m/s Frans Suell sai vaurioita, Harri Winter muistelee.

Alus palveli myöhemmin Silja Linen Silja Scandinaviana ja tunnetaan nykyisin punakylkisenä Gabriellana.

Purjehdusperinteitä monessa polvessa

Easy Sailingin Itämeren purjehdukset tehdään Easy -nimisellä 38 -jalkaisella Bavaria -veneellä. Toiminnan laajentaminen Karibialle alkoi kiinnostaa, kun poika perheineen muutti Martiniquelle. Harri pääsee paremmin tapaamaan lastenlastaan. Toki Karibian alueen mahtavat maisemat, ilmasto ja luonto vaikuttivat myös päätökseen.

– Kuusi vuosikymmentä piti elää, että moisen paratiisin pääsi näkemään. Turun saaristokin on kyllä kaunis, mutta Karibiaa voi suositella kaikille, Harri kehuu.

Easy Sailing teki viime talvena koeristeilyjä, mitkä vakuuttivat Harrin. Hän esittelee Karibian purjehdusoppaan sivuilta alueen hienoja satamia ja paikkoja. Löytyy erikoisia lintuja, kaloja, kauniita kasveja, vesiputouksia, vaikka mitä. Ihmiset ovat ystävällisiä.

– Täytyy myös muistaa vedenalainen maailma. Vedet ovat kirkkaita ja lämpimiä, Winter kehuu.

Easy Sailingin Karibian purjehduslomalla on mahdollisuus sukeltaa esimerkiksi Pitonsissa. Valmiilla esimerkkipurjehduksella vieraat pistäytyvät mielenkiintoisilla ja suu-

renmoisilla kohteilla. St. Vincentin Wallilabou Bay´lla on vielä joitakin kulisseja jäljellä Pirates of the Caribbean -elokuvien filmausten jäljiltä.

Mustique -saarella sen sijaan ei kuvaamisesta pidetä. Täällä törmää usein julkkiksiin. Muun muassa Madonnalla, Mick Jaggerilla ja Britannian kuninkaallisilla on täällä asuntoja.

Easy Sailing on tutustuttanut merenkulkijoita purjehduksen maailmaan Turun vesillä. Nyt Harri Winter toivottaa kaikki tervetulleiksi lämpimille ja eksoottisille ulapoille. Kipparit puhuvat suomea, ruotsia ja englantia.

– Kyllä Karibian loma aina kotipuolen loskakelit voittaa, Harri vakuuttaa.

Hän kehottaa merenkulkijoita keräämään kaverit kasaan ja lähtemään porukalla talvea pakoon.

Lisätietoja kotisivulta www.easysailing.fi

Teksti: Pekka Karppanen

Harri Winter

Naantalissa

från VåGorna På aura

å Till k aribienS dyninGar

Easy Sailing som anordnar seglingsdagar för sjöfarare har utvidgat sin verksamhet. Deltagarna i Sjömansservicebyråns seglingskurs kliver ombord vid Aura åstrand, men de som vill fördjupa sitt intresse kan numera hissa segel i Martinique och planera en seglats under ledning av en finländsk skeppare.

Harri Winter från Easy Sailing Oy är bekant för många sjöfarare. Inspirerad av sin farbror, mönstringsförrättaren Pentti Winter, hann Harri segla med många bolag innan han till sist hamnade i Viking Lines operativa ledning. Sedan i våras har han haft befattningen som bolagets senior advisor, och därmed fått mera tid över till segling. Redan 2001 började han samarbeta med SSB och anordna deras seglingsdagar.

– I själva verket kom jag i kontakt med SSB:s personal redan för drygt 30 år sedan när jag var purser på Kristina Brahe. Juha Toivanen arbetade där och Martti Karlsson besökte fartyget som representant för Sjömans-Unionen, förklarar Harri.

Harri Winter studerade vid handelshögskolan och jobbade på fartygen och inom sjöfarten när tillfälle gavs. I skiftet mellan 80- och 90-talet arbetade han på Euroway AB i Malmö, som byggde passagerarfartyg i Kroatien. Harri ingick i kontrollteamet.

– Detta var under de jugoslaviska krigen. En gång besköts varvet och m/s Frans Suell fick skador, minns Harri.

Fartyget tjänstgjorde senare som Silja Scandinavia för Silja Line och numera känner vi igen henne som Gabriella, med sin välbekanta röda färg.

Seglingstraditioner i flera generationer

På Östersjön seglar Easy Sailing med ett Bavaria-fartyg på 38 fot med namnet Easy. Intresset för att utvidga verksamheten till Karibien väcktes när sonen med familj flyttade till Martinique. Nu är det enklare för Harri att träffa sitt barnbarn. Det imponerande landskapet, klimatet och naturen i Karibien påverkade dock också beslutet.

– Sex årtionden årtionden hann jag leva innan jag upptäckte paradiset. Åbo skärgård är visserligen också vacker, men jag kan verkligen rekommendera Karibien, lovordar Harri.

Förra vintern gjorde Easy Sailing provseglingar, som gjorde intryck på Harri. Han visar bilder från de vackra hamnarna och platserna i regionen i en seglingsguide över Karibien. Här finns ovanliga fåglar, fiskar, vackra växter, vattenfall och allt möjligt. Dessutom är människorna vänliga.

– Man får inte heller glömma bort undervattensvärlden. Vattnen är kristallklara med behaglig temperatur, förklarar Harri.

På en seglingssemester med Easy Sailing till Karibien ges deltagarna möjlighet att

dyka i till exempel Pitons. Under de färdigplanerade segelturerna stannar man vid intressanta och storslagna besöksmål. I Wallilabou Bay på St. Vincent finns det fortfarande några kulisser från inspelningarna av Pirates of the Caribbean-filmerna.

På ön Mustique är man däremot inte lika förtjust i inspelningar. Här kan man ofta träffa på kändisar; bland annat Madonna, Mick Jagger och brittiska kungligheter har hus på ön.

Easy Sailing har hittills gjort sjöfarare bekanta med seglingens värld i Åbos vatten. Nu önskar Harri Winter alla välkomna till varmare och mera exotiska hav. Skepparna pratar finska, svenska och engelska.

– Nog vinner en semester i Karibien alltid över slaskvädret här hemma, intygar Harri. Han uppmanar sjöfararna att samla ihop ett gäng vänner och tillsammans fly vintern.

Mer information på www.easysailing.fi.

Text: Pekka Karppanen

r auMan MeriMieSkirkko

ToiMii SaTaMaSSa ja laiVoilla

Tuttua punatiilistä rakennusta ei Rauman satamassa enää näy, helmikuusta lähtien merimieskirkko on toiminut satamalaitokselta saaduissa tiloissa. Työtä riittää, vaikka sataman tavaravirrat ovat konttiliikennettä lukuun ottamatta laskeneet.

Syyskuun alussa ei tosin siltä tuntunut, sillä satama oli melkein täynnä laivoja. Hollantilainen alus lastasi paperirullia Yhdysvaltoihin, Hong Kongia kotisatamanaan pitänyt parisataametrinen jätti puolestaan otti selluloosaa Kiinaan. Suomalaislaivoja ei aurinkoisena maanantaipäivänä ollut laitureissa.

– Suuri osa työstämme tapahtuu laivoilla. Kiireiset merimiehet eivät aina ehdi poiketa kirkolla, johtava satamakuraattori Eija Tuorila kertoo.

Hän toimii yhdessä satamakuraattori Sirpa Tolppasen kanssa, joka on myös MEPAn yhteyshenkilö Raumalla. Sirpa on puoliksi satama- puoliksi laivakuraattori, joka Vapaavahdin vierailun aikoihin seilasi ESLShippingin m/s Talilla.

Monelta merimieskirkolta tuttuja vapaaehtoistyöntekijöitä ei asemalla tällä hetkellä ole, mutta laivakuraattori Sanna Siivonen pitää Raumaa ”kotisatamanaan”. Hän oli syyskuun alussa seilaamassa Boren m/s Swegardilla.

Suomalaislaivoja käy edelleen

Merimieskirkon tiloista löytyy kaikki oleellinen – palvelut ja myytävät tavarat on suunniteltu merenkulkijoiden tarpeita varten. Rakennus sijaitsee sataman ISPS -alueella,

ulkopuolisten pitää sopia vierailusta etukäteen. Toisaalta merenkulkijoilla on kirkolle lyhyt matka.

– Parhaimmillaan meillä on ollut parikymmentä merimiestä kylässä, Eija sanoo.

Suurin osa vierailijoista on ulkomaalaisia, jotka kyselevät data- ja puhelinkortteja. Useimmilla on omat iPadit tai läppärit. Raumalle ajaa paljon Spliethoff -varustamon aluksia, jotka joskus viipyvät viikonkin satamassa. Laivat saattavat purkaa Savannahista lastatun kaoliinilastin, minkä jälkeen ruumat on puhdistettava ennen paperin lastausta.

Suomalaismerenkulkijoita kohdataan enimmäkseen laivoilla. Monet ajelevat omilla autoillaan suoraan kaupungille.

– Tänne ajaa säännöllisesti Finnlinesin ja Godby Shippingin roro -aluksia. Meriauran laivoja poikkeaa myös usein, Tuorila luettelee.

Tankkipuolella näkyy silloin tällöin ulkomaisia kemikaalialuksia.

Merimiehen

ystäviä kylässä

Eija Tuorilan mukaan merenkulkijat ovat varsin säästäväistä porukkaa, Rahaa käytetään vain välttämättömiin asioihin, sekä yhteydenpitoon kotiväen kanssa. Kukkaron nyörejä kuitenkin löyhennetään, kun loma-

vuoro lähenee. Kirkon myymälästä löytyy tuliaisia ja lahjoja merimiesten perheille.

– Näitä maailman merillä ja satamissa pyörivät pallonkiertäjät ovat oikeastaan ”cargonautteja”, merimieskirkolle kylään tullut Hannu Vartiainen pohdiskelee.

Merikapteeni Vartiainen toimii Rauman Merimuseon johtajana ja on jo aikaisemmin luonut merkittävän uran merenkulun parissa. Hän tuntee merimieskirkon työn ja arvostaa sen korkealle. Samaa mieltä on Nesteeltä taannoin eläkkeelle jäänyt kokki Pekka Mantere, joka oli myös poikennut kahville.

– Seilausaikana tulivat merimieskirkot tutuiksi, muun muassa Buenos Airesin kirkko AL:n ajoilta. Nesteen Viklassa ollessa tuli paljon käytyä Rotterdamin suomalaisella merimieskirkolla, Mantere kertoo.

Pekka muistelee mielellään hyvää yhteistyötä etenkin Rotterdamissa, jossa aikoinaan Kaarlo Kalliala toimi asemanhoitajana. Hän on nykyisin Turun piispa ja vihki Rauman merimieskirkon tilat käyttöön huhtikuussa.

Tilat ja kalusteet on saatu veloituksetta käyttöön Rauman satamalaitokselta, joka näin tukee tärkeää työtä.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Eija Tuorila Rauman merimieskirkon myymälässä

r auMo SjÖManSkyrka Verkar både i haMn och oMbord

Den välbekanta röda tegelbyggnaden i Raumo hamn syns inte längre till; sedan februari har sjömanskyrkan bedrivit sin verksamhet i lokalerna de fått av hamnverket. Det finns gott om arbete även om varuflödena har minskat, med undantag för containertrafiken.

I början av september märktes den minskade trafiken visserligen inte, eftersom hamnen var nästan fylld med fartyg. Ett holländskt fartyg lastade pappersrullar till USA, medan en jätte på ett par hundra meter med hemmahamn i Hong Kong tog på cellulosa till Kina. Denna soliga måndag låg det inga finländska fartyg vid kajen.

– Det mesta av vårt arbete sker ombord. De jäktade sjömännen hinner inte alltid besöka kyrkan, säger ledande hamnkurator Eija Tuorila.

Hon arbetar tillsammans med hamnkurator Sirpa Tolppanen, som även är Sjömansservicebyråns kontaktperson i Raumo. Sirpa är både hamn- och fartygskurator, och under

besöket från Frivakt seglade hon med ESLShippings m/s Tali.

Just nu finns det inga volontärer från de många sjömanskyrkorna på stationen, men fartygskurator Sanna Siivonen ser Raumo som sin ”hemmahamn”. I början av september seglade hon med Bores m/s Swegard.

finländska fartyg kommer alltjämt hit

I Sjömanskyrkans lokaler hittar du allt väsentligt – tjänsterna och varuförsäljningen är anpassade efter sjöfararnas behov. Byggnaden ligger i hamnens ISPS-område och

utomstående måste boka sitt besök i förväg. Å andra sidan har sjöfararna inte långt till kyrkan.

– Som mest har vi haft ett tjugotal sjömän på besök samtidigt, berättar Eija.

Majoriteten av besökarna är utlänningar som frågar efter data- och telefonkort. De flesta har egna iPads eller laptops. Många av Spliethoff-rederiets fartyg kommer till Raumo och stannar ibland upp till en vecka i hamnen; när fartygen lossar kaolin som lastats i Savannah måste lastrummen rengöras innan de lastar på papper.

Finländska sjöfarare träffar de främst på fartygen. Många åker direkt till stan med egen bil.

– Finnlines och Godby Shippings rorofartyg kommer hit regelbundet. Även Meriauras fartyg är här ofta, räknar Eija upp. På tankersidan ser man då och då utländska kemikaliefartyg.

besök av sjömansvänner

Enligt Eija är sjöfararna mycket sparsamma. De spenderar endast pengar på det absolut nödvändiga och på att hålla kontakten med dem där hemma. När semestern närmar sig lättar de dock på penningpungen. I kyrkans butik kan sjömännen köpa presenter till sina familjer.

– Dessa sjömän som far omkring på världshaven och besöker hamnar jorden runt är egentligen ”cargonauter”, grunnar Hannu Vartiainen som är på besök i sjömanskyrkan.

Sjökapten Hannu Vartiainen är direktör för Raumo sjöfartsmuseum och har haft en framstående karriär inom sjöfarten. Han känner till sjömanskyrkans arbete och värdesätter det högt. Pekka Mantere, före detta kock på Neste som nyligen gått i pension, har också tittat in på en kopp kaffe. Han är av samma åsikt som Hannu.

– Under mina seglingar kom jag i kontakt med sjömanskyrkorna, bland annat Buenos Aires kyrka under tiden på AL. Och när jag

arbetade på Nestes Vikla besökte jag ofta Rotterdams finska sjömanskyrka, berättar Pekka.

Pekka tänker gärna tillbaka på det goda samarbetet i framför allt Rotterdam, där Kaarlo Kalliala en gång i tiden var stationsansvarig. Numera är Kaarlo biskop i Åbo och

invigde Raumo sjömanskyrkas lokaler i april. Raumo hamnverk har skänkt både lokaler och utrustning till sjömanskyrkan, och stödjer på så sätt deras viktiga arbete.

Turku

(0)2

24.10.2013 kl./klo 10-18 & 25.10.2013 kl./klo 10-16

Hertig Johans parkgata 21 / Juhana Herttuan puistokatu 21

Mässan riktar sig till branschens proffs, myndigheter, studerande och andra intresserade. Välkommen!

Messut on tarkoitettu merenkulkuelinkeinolle, merenkulkijoille, varustamoille, viranomaisille,koulutusorganisaatioiden edustajille, jne. Tervetuloa!

Mera information om mässan: / Lisätietoa messuista:

Text och bilder: Pekka Karppanen http://www.aboamare.fi

Eija Tuorila, Pekka Mantere och Hannu Vartiainen

hy Vä T yÖeläMä Merellä

Merimieseläkekassa MEK järjesti ajankohtaisen ja asiallisen seminaarin syyskuussa. Finlandia -talolla järjestettyyn tilaisuuteen osallistui puolentoista sataa henkilöä; merimieslääkäreitä, merenkulkijoita, järjestöväkeä ja alan toimijoita.

Päivän aikana kuultiin alustuksia merenkulkijoiden työkyvystä ja sen säilyttämisestä, hyvinvoinnista sekä ennenaikaisen eläkkeelle jäämisen kustannuksista. Merenkulkualan ihmiset saivat uutta ja konkreettista tietoa muun muassa merenkulkijoiden fyysisen suorituskyvyn vaatimuksista. Ylilääkäri Päivi Miilunpalo Työterveyslaitokselta esitteli STCW 2010 -määräysten mukaisia, varsin käytännön läheisiä vaateita.

Aktuaari Kimmo Karppinen Merimieseläkekassasta havainnollisti tarkoin esimerkein ja laskelmin, mitä esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen maksaa. Kustannukset nousevat helposti satoihin tuhansiin euroihin. MEK: n toimitusjohtaja Kari Välimäki esitteli myös Merimieseläkekassan kustannuksella annettavaa ammatillista kuntoutusta, josta on hyvät kokemukset. Välimäki kertoi hyvänä uutisena, että Merimieseläkekassan maksutulot ovat alkuvuonna olleet nousussa.

Kari Välimäki jakoi puheenvuoroja, kun ministeri Kyllönen vastaili kysymyksiin oman alustuksensa jälkeen

keskustelua

merenkulkijoiden hyvinvoinnista

Seminaarissa puhunut liikenneministeri Merja Kyllönen kiitteli alan toimijoiden yhteistyötä meriliikennestrategian laadinnassa. Merenkulkualan konsensuksen myötä on myös laivoja ja työpaikkoja tullut lisää. Hän visioi, että Suomi voi viedä merenkulkualan tuotteita ja osaamista ulkomaille.

Iltapäivällä Kari Välimäki johti paneelikeskustelua, jossa eri tahot toivat näkemyksiään esille päivän teemasta. Panelistien kannanotot herättivät myös yleisön kommentoimaan aiheita. Merimies - Unionin Viking Linen pääluottamusmies Mika Ojala painotti voimakkaasti yhden hengen hytin merkitystä merenkulkijan hyvinvoinnille.

Joissakin matkustajalaivoissa asutaan edelleen kahden hengen hyteissä, mikä Ojalan mukaan heikentää viihtyvyyttä ja heikentää työkykyä. Keskusteluissa sivuttiin myös stressin hallintaa, muonitusta laivoilla sekä merenkulkijoiden jaksamista.

Seminaarista kerrotaan tarkemmin Merimieseläkekassan Albatrossi -lehdessä.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

MEK:n ylilääkäri Mikael Ojalan mukaan kehittyneillä hoitomenetelmillä merenkulkija saadaan entistä paremmin työkykyiseksi. Ammatillisella kuntoutuksella voidaan henkilö kouluttaa toiselle alalle.

bra arbeTSliV På SjÖn

I september anordnade Sjömanspensionskassan SPK ett brännande aktuellt temaseminarium. I evenemanget som arrangerades i Finlandia-huset deltog cirka 1 500 personer; sjömansläkare, sjöfarare, föreningsfolk och branschaktörer.

Sjöfartsrådet och före detta sjösäkerhetsdirektör Paavo Wihuri betonade att den kulturella mångfalden i fartygsbesättningarna är en utmaning för sjösäkerheten.

Under dagen hölls anföranden om sjöfararnas arbetsförmåga och hur den kan bevaras, om deras välbefinnande samt om kostnaderna för förtidspensionering. Åhörarna fick ny och konkret information om bland annat kraven på sjöfararnas fysiska prestationsförmåga. Överläkare Päivi Miilunpalo från Arbetshälsoinstitutet beskrev de praktiska kraven i enlighet med bestämmelserna i STCW 2010.

Aktuarie Kimmo Karppinen från Sjömanspensionskassan illustrerade med noggranna exempel och beräkningar vad bland annat sjukpensionering kostar. Kostnaderna uppgår lätt till hundratusentals euro. SPK:s verkställande direktör Kari Välimäki presenterade den yrkesrehabilitering som bekostas av Sjömanspensionskassan och vilken man har goda erfarenheter av. Välimäki förmedlade även den goda nyheten att SPK:s premieintäkter ökade under den första delen av året.

diskussioner om sjöfararnas välbefinnande

Trafikminister Merja Kyllönen höll ett föredrag under seminariet och tackade bran-

Panelmedlemmarnas ställningstaganden eggade även publiken att kommentera frågorna.

schens aktörer för deras samarbete med att upprätta en strategi för sjötrafiken. I och med konsensus inom sjöfarten har antalet fartyg och arbetsplatser ökat. Kyllönen hoppades att Finland i framtiden ska kunna sprida både sina sjöfartsrelaterade produkter och kunskaper till andra länder.

På eftermiddagen ledde Kari Välimäki en paneldiskussion där deltagarna framförde sina åsikter om dagens tema. Panelmedlemmarnas ställningstaganden eggade även publiken att kommentera frågorna. Viking Lines huvudförtroendeman Mika Ojala från Sjömans-Unionen underströk hur betydelsefulla egna hytter är för sjöfararnas välbefinnande. På vissa passagerarfartyg bor man fortfarande två och två, vilket enligt Ojala försämrar trivseln och därmed arbetsförmågan. I diskussionerna tog man även upp stresshantering, provianteringen på fartygen och sjöfararnas ork.

Mer information om seminariet finns i Sjömanspensionskassans tidning Albatrossen.

Text och bilder: Pekka Karppanen

Merenkulkijoiden työhyvinvointihanke ForMare käynnistyy

Merimiespalvelutoimisto (MEPA) ja Merimieseläkekassa (MEK) käynnistävät yhdessä Arcada Yrkeshögskolanin ja liikunta-alan yrityksen R5 kanssa uuden merenkulkijoille räätälöidyn työhyvinvointia edistävän hankkeen ForMare. Hanke käynnistyy 20 merenkulkijan pilottiryhmällä alkuvuodesta 2014. Hanketta johtaa MEPAn hyvinvointivastaava Johan Treuthardt

Tavoitteena on auttaa merenkulkijoita elämäntapamuutoksen alkuun, lisätä hyvinvointia, työssä jaksamista, sekä vähentää sairauspoissaoloja. Hankkeesta saa lisätietoja MEPA:n Johan Treuthardtilta.

sjöfararnas arbetshälsoprojekt ForMare startar

Sjömansservicebyrån (SSB) och Sjömanspensionskassan (SPK) startar tillsammans med yrkeshögskolan Arcada och  idrottskonsultföretaget R5 det nya för sjöfarare skräddarsydda arbetshälsofrämjande projektet ForMare. Projektet inleds i början av 2014 med ett pilotavsnitt med 20 deltagande sjöfarare. Som projektansvarig fungerar SSB:s arbetshälsoansvarige Johan Treuthardt.

Projektets målsättning är att hjälpa sjöfarare att börja en livsstilsförändring, stärka orkandet i arbetet samt minska sjukfrånvaron. Ytterligare information om projektet ger SSB:s Johan Treuthardt

STay onboard -hanke eTenee

Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja yhteistyökumppaneiden työhyvinvointihanke on sujunut suunnitelmien mukaan. Merimieseläkekassan rekisteristä valituilta merenkulkijoilta tuli kyselyyn parituhatta vastausta.

Projektivastaavat ovat lisäksi haastatelleet viitisenkymmentä henkilöä laivoilta, merenkulun työterveyshuollosta, MEPAsta ja Merimieskirkolta. Henkilöhaastatteluja tehdään vielä ammattiliittojen ja varustamoiden edustajille.

Hanke arvioi työolosuhteiden tilaa ja etsii suosituksia ja ratkaisuja työn laadun parantamiseksi siten, että jaksaminen paranee ja työssä jatkaminen käy entistä houkuttelevammaksi. Alustavia tuloksia on saatavilla ensi vuoden alussa jolloin käynnistetään työhyvinvointimallin kehittäminen yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

l aiTureilla ja lankonGeilla

Risto Honkaharju lahjoitti harvinaista arkistomateriaalia Rauman Merimuseolle - Hannu Vartiainen kiitollisena otti vastaan

ESL-Shippingin m/s Kumpulan porukkaa lähdössä kaupungille Naantalin satamasta. Kuva: Juha Toivanen

Heikki Huttusen mukaan kauppa kävi hyvin Suomen Merimieskirkko ry:n standilla Tall Ships Race -tapahtumassa

M/s Ailan porukkaa yleisurheilutuloksia tekemässä Vuosaaressa

Seppo Flink oli jälleen louhinut jalometalleja veteraanien kisoissa. Mepan kuntosalilla mukana myös Hamza Buca, Kai Korhonen ja Johan Treuthardt

Perinteinen ja suosittu viikon mittainen matka tehdään vuosittain syyskuun alkupuolella, jolloin Lapin luonto näyttää parhaat puolensa. Ylläkselle lähdetään torstaiaamuna Helsingistä tilausbussilla, joka poimii merenkulkijoita kyytiin myös matkan varrelta. Perillä majoitutaan MEPAn Ylläsmajoihin, joilta tehdään päivittäin vaellusmatkoja.

Korsisaari -yhtiön kuljettaja Esa Reinikkala oli mukana jo 18:tta kertaa. Pidetty mies on huomattu muuallakin. Keväällä jääkiekon MM-kisoissa Slovakian joukkue pyysi hänet kuljettajakseen. Esa on MEPAn reissuilla vaeltanut itsekin. Monet merenkulkijat ovat osallistuneet matkalle useita kertoja. Etusija on aina ensikertalaisilla. Vaellusretkelle on kuitenkin eduksi, jos mukaan tulee kokeneempia vaeltajia, vaikka pari välivuoden jälkeen. Syksyn 2013 tapahtuman veti MEPAn entinen toimitusjohtaja, todellinen ”Ylläsveteraani” Martti Karlsson.

Tänä vuonna retkelle osallistui kolmisenkymmentä merenkulkijaa. Sää oli lähes koko viikon suosiollinen ja porukan mieli korkealla. Arctialla seilaava Paula Väisänen antoi ystävällisesti Vapaavahdille muistikortillisen hienoja kuvia, joista tässä julkaistaan muutamia. Kiitoksia kaikille mukana olleille!

Rönnberg

kuva: Paula Väisänen

kuVia kurSSeilTa

Purjehduskurssille lähdettiin Aurajoen rannasta

Hannu Laamanen veti kuvankäsittelykurssia MEPAssa

kuva: Marianne Ylä-Kojola

Ratsastuskurssi pidettiin Valkeakoskella

Valokuvauskurssilaiset bongasivat kohteita Katajanokalla

Sienestäjät hajaantuivat Nuuksion metsiin

NORDIC PHOTO CONTEST 2013

All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Icelandic, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.

- no more than 10 entries per participant, minimum size 1 Mb

- life at sea, work and leisure onboard.

-The photos must have been shot recently - good prizes for 5 best shots; from EUR 300 to EUR 670

The photos will also be counted in the Finnish competition, where the three best shots will be given prizes

Please e-mail your entries to kulttuuri@mepa.fi no later than Jan 10, 2014

Linkki löytyy MEPAn kotisivuilta

www.mepa.fi

tai suoraan:

https://www.facebook.com/ merimiespalvelutoimisto?ref=hl

Myytävänä käsitöitä, l eivonnaisia, kahvia, teetä, pullaa ja hernekeittoa. Myyjäiset Kotkan MEPAssa

Kymenlaakson Merieläkeläisten perinteiset joulumyyjäiset pidetään MEPAn tiloissa, Kirkkokatu 18, to 5.12. klo 10 – 14

Bjarne Hovland

MINUUTTIKISA – VIELÄ EHTII MUKAAN

Kannattaa edelleen rekisteröityä ja alkaa kirjata tuloksia sähköiseen järjestelmään www.mepa.fi sivulla. Mukana on jo nelisensataa merenkulkijaa ja viitisenkymmentä laivaa. Kilpailu päättyy 31.12.2013. Muistakaa, että arvomme palkintoja kaikkien osallistujien kesken – tulkaa mukaan!

Luvassa on hyviä sporttihenkisiä palkintoja.

Alandia Vakuutus on tämän vuoden kisan pääsponsori. Ensi vuodelle on tulossa uudistuksia hyvän palautteen ansiosta.

MINUTTÄVLINGEN ÄR I FULL GÅNG

Det lönar sig ännu att registrera sig och samla resultat till din profil via www.mepa.fi sidorna. Redan cirka fyrahundra sjöfarare samt femtio fartyg är med. Tävlingen slutar den 31.12.2013. Kom ihåg att vi lottar ut priser mellan alla deltagare – alla med! Priserna är valda med sporttema.

Alandia Försäkring är årets huvudsponsor. Nästa års tävling kommer att innehålla flera nyheter tack vare den rikliga och goda feedbacken.

nordic oPen 2014 floorball TournaMenT

MariehaMn

25.01.2014 balTic hallen contact: Johan Treuthardt, 0400 709 491, urheilu@mepa.fi

www.mepa.fi

Raudsepp kalenteRi 2014

Perinteinen, vanhoista laivayhtiöiden mainosjulisteista koottu seinäkalenteri on nyt myynnissä

MEPA:ssa. Vuoden 2014 kalenterissa on 12 erilaista mainosjulistetta maailman meriltä ja satamista 1930 – 1930 -luvuilta. Kalenterin koko: leveys 30 cm, korkeus 50 cm. Takasivulla on englanninkielinen selostus jokaisesta julisteesta ja siihen liittyvistä laivoista, varustamosta ja reiteistä.

Hinta: 29 euroa

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Namn: ......................................................................................................................................

Adress:

TuleVia kurSSeja

Lokakuu

Joulukuu

Marraskuu

RISTIKON RATKAISIJA Vapaavahdissa 2/2013 olleen ristikon oikein täyttäneistä kirjapalkinto arvottiin Krista Tanhuanpäälle.

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI)

Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Niklas Rönnberg p/tel 09 668 90015 niklas.ronnberg@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Tiedotus/Information

Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Liikunta-asiat/

Idrottsärenden

Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud

Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sirpa Tolppanen p/tel 040-5476936

OULU/ULEÅBORG

Sanni Sirviö p/tel 040 746 0150

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ CHEFREDAKTÖR

Niklas Rönnberg

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska av B2B Translations

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 11 e

ISSN 0789-8231 (Painettu)

ISSN 2341-5681 (Verkkojulkaisu)

M - Itella Oyj