Vapaavahti - Frivakt 4/2012

Meriauras nya fartyg

Dennis Maritimes mannar och fartyg i Helsingfors

Saattohinaaja Ahdin porukka voitti minuuttikisan Kai Korhonen on Vuoden merimiesurheilija

VAPAAVAHTI 4/12

FRIVAKT 4/12

Golffaava kippari ”Kasu” Tapani Saarinen menestyi myös minuuttikisassa, s. 49

Kansikuva - Pärmbild: M/s Ahdin Jari Leppänen ja Marko Taskinen olivat voittamassa Kekkosen Kannua (Pekka Karppanen)

Takakansi – Baksida: Kyytiä kaamokselle –kurssilaiset Pajulahdessa (Sirpa Kittilä)

Dennis skeppshundar skällde på SSB:s utsände, s. 12

Kolmas kerta

Linnankatu 3:een Katajanokalle rakennettiin 1907 komea jugend-tyyppinen talo merenkulkijoiden majoituskäyttöön vapaaehtoisvoimin. Mahtava suoritus!

Myöhemmin vuonna 1929 perustettiin Sailors Home-niminen säätiö hallinnoimaan kiinteistöä ja sen toimintaa.

Sitten tuli toinen maailmansota. Vuoden 1944 helmikuun 6–7 päivän välisenä yönä osui seitsemän neuvostoliittolaisten pommikoneiden pudottamaa pommia taloon. Rakennus tuhoutui korjauskelvottomaksi.

Vuonna 1959 säätiö rakennutti uuden asuntolatyyppisen talon. Siihen tuli merenkulkijoiden majoitustilojen lisäksi vuokrattavia toimistotiloja.

Säätiö ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja 20 vuotta myöhemmin kiinteistö lahjoitettiin Merimiespalvelutoimistolle velkoineen.

Talo rakennettiin aikoinaan edullisesti. Kiinteistön korjausvelka on kasvanut todella suureksi. Toimistotilojen vuokratuotot ovat olleet viime vuosina paljon kuluja pienemmät, koska pääkaupunkiseudulla on tarjolla runsaasti edullista toimitilaa.

Merimiespalvelutoimiston hallitus päättikin muutama vuosi sitten hakea kaavamuu-

Tredje gången

År 1907 byggde man med frivilliga krafter ett ståtligt jugendhus avsett för inkvartering av sjöfarare på Slottsgatan 3 på Skatudden. En storartad prestation!

Senare, år 1929, grundades Stiftelsens Sailors Home för att administrera fastigheten och dess verksamhet.

Sedan kom andra världskriget. År 1944, natten mellan sjätte och sjunde februari, träffades huset av sju bomber som fälldes från sovjetiska flygplan. Byggnaden totalförstördes.

År 1959 lät stiftelsen bygga ett nytt hus av internattyp. Det inrymde utöver sjöfararnas inkvarteringsutrymmen också kontorslokaler som hyrdes ut.

Stiftelsen råkade i ekonomiskt trångmål och 20 år senare donerades fastigheten, inklusive dess skulder, till Sjömansservicebyrån.

Huset byggdes i tiden förmånligt. Fastighetens reparationsskuld har vuxit sig verkligt stor. Kontorslokalernas hyresintäkter har under de senaste åren långt understigit kostnaderna, då det inom huvudstadsregionen finns ett stort utbud av förmånliga lokaler.

Sjömansservicebyråns styrelse beslöt också för några år sedan anhålla om en planänd-

toksen, joka mahdollistaa rakentaa tontille vuokra-asuintalon. Vuokra-asunnoista on Helsingissä pulaa. Tavoitteena on, että vuokratuotoilla hoidetaan lainan lyhennykset, eikä merimiespalveluun tarkoitettuja varoja käytetä kiinteistön kuluihin.

Kaavamuutos tuli voimaan alkukesästä ja rakennuslupahakemus jätettiin sisälle loppusyksystä. Mikäli suunnitelmat toteutuvat suunnitellusti, niin rakentaminen aloitetaan ensi vuoden helmikuussa. Valmista pitäisi tulla sitten loppukeväästä 2014. Eletään toivossa

Aikansa kutakin

Aloitin Mepan pääsihteerinä vuoden 1983 alusta ja toiminnanjohtajaksi siirryin 1.2.1986. Kaikkiaan merenkulun piirissä tulee oltua 46 vuotta.

Helmikuun alusta jään pitämään säästettyjä lomia. Uudeksi toimitusjohtajaksi valittu Niklas Rönnberg aloittaa silloin työnsä Mepassa. Toivotan hänelle menestystä uudessa tehtävässä.

Martti Karlsson

ring som skulle möjliggöra byggandet av ett hyreshus på tomten. Det är brist på hyresbostäder i Helsingfors. Målsättningen är att man med hyresintäkterna kan finansiera lånets amorteringar, så att medel avsedda för sjömansservice inte används för fastighetens kostnader.

Planändringen trädde i kraft under början av sommaren och ansökan om byggnadslov lämnades in under slutet av hösten. Om planerna förverkligas kan byggandet påbörjas i februari nästa år. Färdigt borde huset stå under slutet av våren 2014. Vi lever i hoppet.

Allt har sin tid

Jag började som generalsekreterare på SSB i början av år 1983 och den 1.2.1986 fortsatte jag som verksamhetsledare. Allt som allt har jag levt 46 år inom sjöfarten

I början av februari börjar jag hålla sparade semestrar. Niklas Rönnberg, som valts till ny verkställande direktör, börjar då sitt arbete på SSB. Jag önskar honom framgång i den nya uppgiften.

Martti Karlsson

MeriMieSpalvelutoiMiSton

uuSi toiMituSJohtaJa (1.2.2013) niklaS rönnberg:

MEPA on tärkeä osa Suomen merenkulkua - asemaa vahvistetaan palveluita ja yhteistyötä kehittämällä.

Laivanrakennusinsinööri Rönnberg (43) siirtyy uuteen tehtäväänsä Suomen Varustamot ry:stä. Hänellä on varsin monipuolinen kokemus merenkulkuelinkeinosta aina troolarien ajosta varustamon teknisen tarkastajan töihin. Merimiespalvelutoimiston hallitukseen hän on kuulunut vuodesta 2009.

– Merenkulkuammatit ja merimiehen elämä ovat tulleet hyvin tutuiksi toimiessani luokituslaitoksessa ja varustamoissa, Niklas Rönnberg sanoo.

Hän toimi jo opiskeluaikoina Finnstevella ja FG-Shippingilla. Luokituslaitos Bureau Veritaksella hän hoiti asiakasvarustamoiden alusten luokituksia kotimaassa ja ulkomailla. Tässä työssä Rönnberg tutustui muun muassa Silja Linen, Eckerölinjenin, Lillgaardin ja Sillanpää Tradingin merenkulkijoihin.

– Bureau Veritaksen aikoihin törmäsin ensimmäisen kerran MEPAn toimitaloon ja Hotel Skattaan, jossa kollegani majoittui, Rönnberg kertoo

Crystal Poolin teknisenä tarkastajana hän hoiti muun muassa laivojen telakoinnit. Varustamo operoi tuolloin viidellä kemikaalitankkerilla, joissa työskenteli suomalaisia, belgialaisia ja filippiiniläisiä merenkulkijoita.

Suunnittelua ja konsultointia

Valmistuttuaan Helsingfors Tekniska Läroverket -oppilaitoksesta vuonna 1996 Rönnberg on työskennellyt myös telakkateollisuudessa ja konsultoinut varustamoita turvalli-

suusjohtamisjärjestelmien kehittämisessä. Oman konsulttiyrityksen aikana hän hoiti lisäksi vahinkotarkastuksia ja suunnitteli troolareita.

– Minulla on vieläkin ISO 9000 auditoijan pätevyys, Rönnberg kertoo

Hän näkee Merimiespalvelutoimiston roolin tulevaisuudessa myös osana meriturvallisuutta. Laivaväen olot, viihtyvyys, lepo, työturvallisuus ja - hyvinvointi vaikuttavat ammattitaidon ja kykyjen ohella inhimillisten virheiden estämiseen. Pienet miehistöt, kulttuurierot, vaativa työyhteisö ja luonnonolot luovat myös haasteita. MEPAlla on paljon mahdollisuuksia edistää hyvinvointia ja turvallisuutta.

Järjestö on hyvässä maineessa

Niklas Rönnbergin mukaan MEPA on tehnyt tärkeää työtä, jota arvostetaan. Hän kiittelee edeltäjäänsä, jonka aikana työyhteisö on kehittynyt ja mukautunut muuttuneen merenkulun tarpeisiin.

– Merimiespalvelutoimisto tunnetaan jo laajalti, mutta vielä löytyy alalta tahoja, jotka eivät ole toiminnasta perillä, Rönnberg kertoo.

Hänen tavoitteenaan on turvata MEPAn toiminta ja tehdä tärkeää työtä tunnetuksi päättäjien keskuudessa. Tarkoitus on ylläpitää ja kehittää kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä.

– Pohjoismaisilla merimiespalvelulaitoksilla on jo pitkät yhteistyöperinteet. Palvelukonseptit ja hallinta saattavat hieman poiketa toisistaan, mutta perustyö on samaa. Olen hyvin kiinnostunut jatkamaan pohjoismaista vuorovaikutusta, Niklas Rönnberg tuumii. Hänen mukaansa työhyvinvoinnin kehittäminen on ollut oikeaa toimintaa MEPAlta. Työssä jaksaminen, työurien pidentäminen ja motivaatio hyödyttävät sekä merenkulkijaa itseään että varustamoita. Syntyneistä säästöistä hyötyvät myös vakuutusyhtiöt sekä Merimieseläkekassa ja KELA. Myös ympäristönsuojelun ja meriturvallisuuden edistämisen pitäisi kuulua kaikkien alalla työskentelevien toimenkuvaan.

Niklas Rönnbergin vapaa-aika kuluu veneilyn ja harrasteautojen parissa

SJöManSServicebyrånS nya

verkStällande direktör (1.2.2013) niklaS rönnberg:

SSB utgör den viktig del av sjöfarten i Finland – utvecklandet av service och samarbete befäster positionen.

Skeppsbyggnadsingenjör Rönnberg (43) övergår till den nya uppgiften från Rederierna i Finland r.f. Han har en synnerligen mångsidig erfarenhet av sjöfartsnäringen, allt från att köra trålare till att fungera som rederiets tekniska inspektör. Till styrelsen för Sjömansservicebyrån har han hört sedan år 2009.

– Sjöfartens yrken och sjömanslivet har blivit välbekant i verksamheten i klassificeringssällskapet och på rederierna, säger Niklas Rönnberg.

Redan under studietiden verkade han hos Finnsteve och FG-Shipping. På klassificeringssällskapet Bureau Veritas ansvarade han för klassifikation för kundrederier i hemlandet och utomlands. I det här arbetet blev Rönnberg bekant med sjöfararna bl.a. hos Silja Line, Eckerölinjen, Lillgaard och Silllanpää Trading.

– Under tiden på Bureau Veritas stötte jag första gången på SSB:s hus och Hotel Skatta,

där mina kolleger var inkvarterade, berättar Rönnberg.

Som teknisk inspektör på Crystal Pool ansvarade han bl.a. för fartygens dockningar. Rederiet opererade då med fem kemikalietankfartyg, besättningen bestod av finländska, belgiska och filippinska sjöfarare.

planering och konsultation

Efter utexamineringen från Tekniska Läroverket i Helsingfors år 1996 har Rönnberg också arbetat i varvsindustrin och fungerat som konsult för rederier vid utvecklandet av sjösäkerhetsorganisationen ombord. Under konsultföretagets tid skötte han också skadeinspektioner och planerade trålare. –Jag har fortfarande behörighet som ISO 9000 revisor, berättar Rönnberg.

Han ser Sjömansservicebyråns framtida roll också som en del av sjösäkerheten. Utöver yrkesskicklighet och kompetens inverkar

Fritiden ägnar

Niklas Rönnberg åt båtliv och hobbybilar

besättningens förhållanden ombord, trivsel, vila, arbetsskydd och arbetshälsa på möjligheterna att undvika mänskliga fel. Små besättningar, kulturella skillnader, en krävande arbetsgemenskap och naturkrafterna innebär också utmaningar.

organisationen har ett gott rykte

Niklas Rönnberg anser att SSB har utfört ett viktigt arbete som är uppskattat. Han tackar sin företrädare under vars tid arbetsgemenskapen har utvecklats och anpassats till att möta den förändrade sjöfartens behov.

– Sjömansservicebyrån är redan vida känd, men inom branschen finns ännu kretsar som inte känner till verksamheten, berättar Rönnberg.

Hans målsättning är att trygga SSB:s verksamhet och göra det viktiga arbetet känt bland beslutsfattare. Avsikten är att upprätthålla och utveckla det inhemska och internationella samarbetet.

– De nordiska sjömansserviceorganisationerna har redan långa samarbetstraditioner. Servicekoncept och administration kan avvika litet, men grundarbetet är det samma. Jag är mycket intresserad av att fortsätta det nordiska samspelet, säger Niklas Rönnberg. Han anser att SSB:s satsning på att utveckla välbefinnandet i arbetet har varit riktig. Att orka i arbetet, förlänga arbetskarriären och öka motivationen är till nytta både för sjöfararna själva och för rederierna. De inbesparingar som uppstår gynnar också försäkringsbolagen och pensionsanstalterna (SPK, FPA). Att främja miljöskydd och sjösäkerhet borde vara en naturlig del av arbetet för var och en som är verksam inom branschen.

Meriauran erikoiSaluS poikkeSi inkooSSa

Uudenkarhea m/s Meri kuljetti offshore -teollisuuden tuotteita Kalajoelta Verdaliin Norjaan ja toi paluulastina kalkkikiveä. Alus on tarkoitettu ja se myös sopii monenlaiseen käyttöön.

Rakennusvaiheessa työnimellä Aura II kulkenut alus muistuttaa kaukaisesti Meriauran aikaisempaa monitoimialusta, Auraa. Vuonna 2008 Puolassa rakennetun Auran sivuprofiili tosin muuttui melkoisesti, kun alukseen tehtiin tänä vuonna STX Finland Oy:n

Rauman telakalla suuret uudelleenvarustelutyöt. Norddeutsche Seekabelwerke GmbH -yhtiölle rahdattuun Auraan asennettiin muun muassa kansinosturit, lisää asuintiloja ja dynaaminen paikannusjärjestelmä.

– Itse asiassa se on DP 2, vielä kehitty-

neempi ja tarkempi systeemi, toteaa ms Meri -aluksen lomalle jäävä kippari Jani Karvanen.

Hän on itse työskennellyt aikaisemmin juuri Auralla, josta siirtyi m/s Merelle kesäkuussa. Alus rakennettiin STX Finland Oy:n Turun telakalla, joten Meriaura on viime aikoina työllistänyt merimiesten lisäksi myös länsirannikon telakkaväkeä.

liikenneministeri toimi aluksen kummina.

M/s Meri kastettiin Turussa kesäkuussa. Liikenneministeri Merja Kyllönen nimesi laivan, joka pääsi heinäkuussa tositoimiin.

– Laivalla voi ajaa jäissä myös perä edellä, kertoo päällikkö Karvanen ja esittelee komentosillan takaosan ohjauspulpettia.

Alus on rakennettu Aker Arctic DASTM konseptin mukaisesti 1A -jääluokkaan. Aluksen pääkoneen teho on 2800 kW ja se voi käyttää polttoaineena myös ympäristöystävällistä bioöljyä.

Inkoossa Meri-laivalla oli kymmenhenkinen, osittain monikansallinen miehistö. Turun koulusta oli mukana kaksi harjoittelijaa.

– Itse kävin perämiesluokat Kotkassa ja merikapteeniksi valmistuin Raumalta 2009, Jani kertoo.

Päällikkö Jani Karvanen on lähdössä lomille

Saman ”koulutien” on kulkenut myös Lappeenrannasta kotoisin oleva yliperämies Santtu Meilahti. Ennen Meriauralle tuloaan hän on seilannut muun muassa Prima Shippingilla, Nesteellä, Engshipilla sekä Saimaan risteilyjä tehneellä m/s Carelialla.

Meilahti koordinoi lastin purkausta ja painolastitilannetta.

– Kalkkikiveä lastattiin kaikkiaan 4.340 tonnia, Santtu kertoo.

Komentosillalla oleva varustus on asianmukainen – tilankäyttö on onnistunut hyvin. Tekniikka on edistynyt – vanhan linjan miehet osaisivat tuskin edes kahvinkeitintä käyttää. Meilahti ja Karvanen kehuvat Raumalla annettavaa merenkulkukoulutusta.

– Kyllä opetus ja asioiden hoito on kehittynyt Raumalla huippuunsa Koiviston Hessun aikana, Jani Karvanen kehuu

Järvenpäästä kotoisin olevan Janin mukaan Heikki Koivisto tukee ja suhtautuu ymmärtäväisesti opiskelijoiden asioihin. Satakunnan Ammattikorkeakoulun tekniikan ja merenkulun koulutusjohtaja opiskeli itsekin aikoinaan Raumalla.

laivan työkielenä on englanti

Komentosillalle poikkeaa myös konepäällikkö Pete Öhman. Hän on kiireinen, sillä laivalla on jo ylimääräisiä teknisen puolen miehiä tulevaa takuutelakointia varten.

– Odottelen samalla varustamosta tulevaa tavaralähetystä ja autoa, sillä pitäisi käydä maissa asioilla, Öhman kertoo.

Pian saapuukin auto sekä isokokoinen ja tutun oloinen mies – m/s Marikasta ja Maria VG:sta tuttu Jari-Pekka J.P. Mäkinen

– Tulin päästämään Karvasen Janin lomille. Nopeasti nämä viiden, kuuden viikon törnit menevät, J.P. toteaa.

Hän tuli taloon laivakaupan mukana, seilasi välillä Sillanpäällä ja palasi sitten Meriauralle. Mäkinen oli myös valvomassa m/s Meren rakennustyötä Turussa. Kollegoidensa tavoin hän on opiskellut Raumalla.

– Valmistuin merikapteeniksi 2003 ja olen sen jälkeen opiskellut merenkulun hallintopuolta. Suoritin merenkulun ylemmän AMK-tutkinnon 2011, J.P. Mäkinen kertoo

60 opintopisteen laajuinen koulutusohjelma valmentaa päällystökokemusta jo saaneita merikapteeneita maaorganisaatioiden johtamiseen ja asiantuntijatehtäviin. Tutkinnon englanninkielinen nimi on Master of Marine Technology.

Englannin kieltä tarvitaan myös m/s Merellä, sillä aluksella palvelee muutama ulkomaalainen merenkulkija. Keittiössä valmistelee lounasta kokki Robertas Semykinas Liettuasta.

Kotikielen ja englannin lisäksi puhun myös venäjää, Robertas kertoo

Hän ehti suorittaa varusmiespalvelunsa puna-armeijassa, Azerbaizanissa, ennen

Neuvostoliiton hajoamista. Monen muun tavoin hän tuli tähän laivaan kesällä m/s Aurasta, jossa hän työskenteli vuoden päivät. Ennen lounasta ehtii Robertas vielä avustamaan Mepamiestä kirjojen ja DVD-levyjen vaihdossa. Lastin purkamisen jälkeen m/s Meri jatkoi matkaansa Raumalle.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Kokki Robertas Semykinas valmistaa lounasta

Yliperämies Santtu Meilahti

MeriauraS Specialfartyg beSökte ingå

Splitternya m/s Meri transporterade material för offshore-industrin från Kalajoki till Verdal i Norge, och lastade kalksten för returen. Fartyget är avsett och lämpligt för mångsidig användning.

Fartyget som under byggnadsskedet gick under arbetsnamnet Aura II påminner avlägset om Meriauras tidigare kombifartyg Aura. I Polen år 2008 byggda Auras profil ändrades visserligen rätt mycket då man i år på STX Finlands Oy:s varv i Raumo gjorde stora ombyggnadsarbeten. Man monterade bland annat lyftkranar på däck, ökade bostadsutrymmena och installerade ett dynamiskt positionsbestämningssystem på fartyget som är i Norddeutsche Seekabelwerke GmbH:s befraktning.

– I själva verket är det ett DP 2, d.v.s. ett ännu längre utvecklat system, konstaterar ms Meris skeppare Jani Karvanen, som just skall börja sin ledighet.

Han har själv tidigare jobbat just på Aura, varifrån han flyttade till m/s Meri i juni. Fartyget byggdes på STX Finland Oy:s varv i Åbo, så Meriaura har utöver sjömännen sysselsatt också västkustens varvsarbetare.

Kocken Robertas Semykinas assisterade SSB vid bytet av böcker och filmer

trafikministern stod fadder för fartyget

M/s Meri döptes i Åbo i juni. Trafikminister Merja Kyllönen gav namnet åt fartyget som kunde inleda trafiken i juli.

– I isförhållanden kan fartyget också gå med aktern före, berättar befälhavare Karvanen och demonstrerar manöverpanelen på kommandobryggans bakre del.

Fartyget är byggt i isklass 1A enligt Aker Arctic DASTM koncept. Fartygets huvudmaskins effekt är 2800 kW och som bränsle kan man använda också miljövänlig bioolja.

I Ingå var en tiomanna blandbesättning ombord på Meri. Av dem var två praktikanter från skolan i Åbo.

– Själv gick jag styrmansklasserna i Kotka och kapten blev jag i Raumo år 2009, berättar Jani.

Santtu Meilahti, överstyrman hemma från Fredrikshamn, har gått samma bana. Före han kom till Meriaura hade han seglat bland annat hos Prima Shipping, Neste, Engship och på m/s Carelia som kryssat på Saimen.

Meilahti koordinerar lossningen av lasten och barlastsituationen.

– Vi lastade sammanlagt 4 340 ton kalksten, berättar Santtu.

Utrustningen på kommandobryggan är ändamålsenlig – utrymmena utnyttjas väl. Tekniken har utvecklats – den äldre generationens mannar kunde knappast ens använda en kaffekokare. Meilahti och Karvanen berömmer sjöfartsutbildningen i Raumo.

– Under Hessu Koivistos tid i Raumo har nog både utbildning och andra saker utvecklats till toppnivå, säger Jani Karvanen.

Jani, som är hemma från Träskända, tycker att Heikki Koivisto stöder de studerande och förhåller sig förståelsefullt till deras ärenden. Utbildningsdirektören för teknik och sjöfart i SAMK studerade i tiden själv i Raumo.

arbetsspråket ombord är engelska

Maskinchefen Pete Öhman, sticker sig också in på kommandobryggan. Han har bråttom, det har redan kommit extra mannar från tekniksidan ombord inför den förestående garantidockningen.

– Jag väntar samtidigt på en leverans från rederiet och en bil, med den borde jag sköta ärenden i land. berättar Öhman.

Snart kommer bilen och en storväxt man som ser bekant ut – JariPekka ”J.P.” Mäkinen, bekant från m/s Marika och Maria VG.

– Jag kom för att släppa Karvanen på ledighet. De går snabbt de här törnarna om fem, sex veckor, konstaterar J.P.

Han följde med vid ett fartygsköp, seglade sedan en tid hos Silanpää, och kom sedan tillbaks till Meriaura. Mäkinen var också med om att övervaka bygget av m/s Meri i Åbo. Liksom kollegerna har han studerat i Raumo.

– Jag blev färdig som sjökapten år 2003 och efter det har jag studerat administration inom sjöfarten. Jag avlade högre yrkeshögskoleexamen för sjöfart år 2011, berättar J.P. Mäkinen.

Utbildningsprogrammet om 60 poäng ger sjökaptener som redan har befälserfarenhet färdigheter för ledarskap och sakkunniguppgifter i landorganisationer. Examen heter Master of Marine Technology på engelska.

Och engelskan behöver man också på m/s Meri som har några utländska sjöfarare ombord. I köket tillreder kocken Robertas Semykinas från Litauen lunch.

– Utöver mitt modersmål och engelska talar jag också ryska, berättar Robertas.

Han hann göra sin värnplikt i röda armén i Azerbajdzjan, före Sovjetunionens sönderfall. I likhet med mången annan kom han på sommaren till det här fartyget från m/s Aura, där han jobbade ett år.

Före lunchen hinner Robertas ännu assistera SSB:s utsände med att byta DVD-filmer och böcker. Efter att lasten lossats fortsatte m/s Meri vidare till Raumo.

text ja bild: Pekka Karppanen

Jari-Pekka

Jani Karvanen på ledighet.

Maskinchefen Pete Öhman

Befälhavare Jani Karvanen i förarhytten på kommandobryggans bakre del

”J.P.” Mäkinen kom för att släppa

Dennis Maritime operoi omalla ja rahdatulla tonnistolla Pohjois-Euroopassa. Yhtiön perustaja ja pääomistaja Dennis Saari oli päällikkönä m/s Annika Benitassa, kun alus lastasi risteilyalusten propulsiolaitteistoja Vuosaaressa

Monikan S alli S ta M erenkulkua

Wasa Logistics -yhtiön heavy lift -lasti on tyypillistä kuljetettavaa m/s Annika Benitalle, joka oli jo ottanut tavaraa Loviisasta.

– Nämä ABB:n azipodit menevät Papenburgin telakalle, Dennis Saari kertoo.

Suurten ruoripotkurijärjestelmien kuljetukset vaativat erikoisosaamista laivamiehistöltä ja ahtaajilta. Lastin kiinnitys on käynnissä. Ruumassa käytetään kettinkiä, kiinnitysliinoja ja hitsauslaitteita. Dennis valvoo työtä.

Annika Benita on 2005 Kroatiassa rakennettu 3.200 dwt:n alus, joka pystyy operoimaan myös Saimaan kanavalla. Alus on ollut pääosin Pohjois-Euroopan liikenteessä, Saimaalla liikkuu Dennis Maritimen muita aluksia, kuten Serafina.

– Tämän kokoluokan laivat tarvitsevat oman tyylinsä merimiehet. Miehistöt ja tilat ovat pienet – kaikkien pitää osallistua kaikkiin töihin, Saari tähdentää.

Hänen oma toimenkuvansa on varsin laaja. Laivan päällikkönä hän hoitaa normaaleiden kipparin töiden lisäksi varustamon johtajan tehtäviä rahtauksesta ja miehityksestä alkaen. Varustamossa on Dennis Saaren tavoin muitakin omistajakapteeneita, jotka tekevät sekä merenkulkijan että varustajan töitä.

Dennis Maritimella on loka-marraskuun vaihteessa kuusi alusta. Serafina, Josefine, Angelina ja Nathalie ovat suomalaisia. Lisäksi on vuokrattu Lady Magda Wijnne Barends-yhtiöltä ja Wagenborgin laivastosta Annika Benita, jotka kummatkin seilaavat Hollannin lipun alla.

Merenkulkuperinteet jatkuvat suvussa

Porvoosta kotoisin olevalla Saarella on ollut varustamotoimintaa sekä äidin että isän suvuissa – jo 1800-luvulta lähtien. Alueelle tyypilliset laivat rahtasivat hiekkaa Porvoosta Helsinkiin. Dennis sai merimiehen taidot jo kotona.

– Lähdin 1980-luvun puolivälissä seilaamaan ilman merimiesammattikoulua Hu-

sellille. Merenkulkukoulutusta olen saanut Turussa ja Hollannissa ja voin nyt toimia päällikkönä myös hollantilaisilla aluksilla, Dennis selvittää

Hän on seilannut sekä muiden palveluksessa että osakkaana omilla aluksilla. 1994 hänellä oli isänsä kanssa Fjordstein -niminen 580dwt:n alus. Myöhemmin hänellä on Azipodeja ”surrataan”

ollut omistuksessa ja bareboat -rahtauksessa useita laivoja; Jessica, Miniforest, pienempi ja isompi Josefine. Laivojen osto, myynti, rahtaus ja operointi ovat tulleet miehelle tutuksi.

– Välillä olen seilannut myös Prima Shippingilla ja hollantilaisilla aluksilla päällikkönä, Dennis kertoo.

Vuonna 2004 Dennis oli laivan kanssa Kantvikin satamassa, jossa hän meni vierailulle hollantilaiseen alukseen. Omistajan tytär oli perämiehenä. Samanhenkiset merenkulkijat ovat siitä lähtien pitäneet yhtä.

– Kerran olimme samassa laivassa, minä kipparina ja vaimo Benita förstinä. Yhteistä aikaa ei paljon löytynyt, joten luovuimme tästä järjestelystä, Dennis kertoo.

Tämän jälkeen perhe on kasvanut kahdella tyttärellä, Annika syntyi 2010 ja Jennifer 2012. Nuorempi tytär on ollut elämästään enemmän merellä kuin maissa. Nyt koko porukka oli isän mukana, myös perheen auto ja laivakoirat Merza ja Simba, jotka juuri palasivat ”vastikevapaalta” Denniksen äidiltä.

erikoislasteja ja -rahtauksia

Vuosaaressa m/s Annika Benitalla oli perhe ja harjoittelijat mukaan lukien 11 henkilöä. Dennis hoitaa haastattelun lomassa asioita kännykällä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja hollanniksi.

– Olen aina pitänyt kielistä. Kotimaisten kielten lisäksi olen opiskellut englantia ja hollantia varsinkin sen jälkeen, kun tapasin vaimoni, Dennis kertoo.

Merenkulku on niin kansainvälinen ala,

että kaikki kielitaito on eduksi. Tämän allekirjoittaa myös Denniksen rahtaaman Lady Magdan päällikkö Kai Niemi, joka osallistui Mepan venäjän kielen kursseille.

– Meillä on myös filippiiniläisiä ja venäläisiä miehistössä, kertoi kursseilla ollut Niemi

Vaihtokaveri Matti Takala oli päästänyt hänet lomille. Turussa asuva Niemi on aikaisemmin seilannut myös Engshipillä, Vidarilla, Sillanpäällä, Meriauralla sekä RG Linella.

Nykymuodossaan Dennis Maritime on toiminut vuodesta 2009. Toiminnalle oleellisia edellytyksiä ovat osakaspäälliköt sekä heidän ansioistaan vapautukset luotsin käytöstä. Tämä tapa on Keski-Euroopassa paljon yleisempää kuin Suomessa.

– Aikarahtaaja vastaa aluksen liikennekuluista, joista luotsaus on polttoaineen ohella varsin suuri osa. Säästö on melkoinen, kun käytännössä kaikki aluksemme voivat ajaa ilman luotsia Suomessa, Saari korostaa.

Annika Benitan ja Lady Magdan osalta Dennis on tehnyt special time charter-kontrahdin. Rahtaajan nimeämä suomalainen päällikkö voi ajaa ilman luotsia. Esimerkiksi Utön ja Paraisten välillä tämä tuo mukavasti säästöä.

Varustamo teki taannoin merkittävän sopimuksen Nordkalk -yhtiön kanssa. Varustamo hoitaa kalkkikiven kuljetuksia muun muassa Storugnsista, Paldiskista ja Virosta. Lastia puretaan Paraisilla, Inkoossa ja Sipoossa.

Dennis Saari on tehokas ja taitava varustaja sekä merimies. Vuosien varrella syntyneet kontaktit ja verkostot auttavat toiminnan kehittämisessä.

– Varustamot voisivat tehdä enemmänkin yhteistyötä. Lasteja ja sopimuksia voisi jakaa,

mikä voisi toimia sekä varustamoiden että rahdinantajien eduksi.

Näin miettii johtaja ja merimies, ja alkaa selvitellä Wasa Logisticsin lastipapereita ennen Annika Benitan uloslähtöä.

teksti: Pekka Karppanen

Dennis Saari ja tyttäret Annika ja Jennifer

Päällikkö Kai Niemi Lady Magdan brygalla

Mångnationell SJöfart

Dennis Maritime opererar med eget och befraktat tonnage i Nordeuropa. Rederiets grundare och huvudägare Dennis Saari var befälhavare på m/s Annika Benita då fartyget lastade propulsionssystem för kryssningsfartyg i Nordsjö.

För m/s Annika Benita är Wasa Logistics tunga laster typiska, fartyget hade redan lastat gods i Lovisa.

– De här azipoderna från ABB går till varvet i Papenburg, berättar Dennis Saari. Transporterna av de stora roderpropellersystemen kräver specialkunnande både av besättning och av stuvare. Som bäst surrar man lasten. I lastrummet använder man kättingar, linor och svetsning. Dennis övervakar arbetet.

Annika Benita på 3200 dwt byggdes i Kroatien år 2005 och kan också operera i Saima kanal. Fartyget har huvudsakligen trafikerat i Nordeuropa. På Saimen opererar Dennis Maritimes andra fartyg, som t.ex. Serafina.

– Fartyg av den här storleken behöver en besättning av en viss typ. Manskap och utrymmen är små – alla måste delta i alla arbeten, betonar Saari.

Hans egna arbetsuppgifter är synnerligen mångsidiga. I egenskap av fartygets kapten sköter han normala arbeten som hör till

skepparen, men verkar också som direktör för rederiet och sköter allt från befraktning till bemanning. Rederiet har också andra kaptener som liksom Dennis Saari är ägare och jobbar både som sjöfarare och redare.

I månadsskiftet oktober-november hade Dennis Maritime sex fartyg. Serafina, Jose-

Dennis Maritime har hyrt Lady Magda av bolaget Wijnne Barends

fine, Angelina och Nathalie har finsk flagg. Därtill har man hyrt Lady Magda av bolaget Wijnne Barends och ur Wagenborgs flotta Annika Benita, båda seglar under holländsk flagg.

Sjöfartstraditioner i släkten

Saari, som är hemma från Borgå, har haft rederiverksamhet i släkten både på möderne och på fäderne ända sedan 1800-talet. De för trakten typiska skutorna fraktade sand från Borgå till Helsingfors. Dennis lärde sig sjömanskapet redan i hemmet.

– I medlet av 1980-talet gick jag till sjöss hos Husell, utan att ha gått i sjömansyrkesskola. Sjöfartsutbildning har jag fått i Åbo och i Holland och jag kan nu fungera som befälhavare också på holländska fartyg, förklarar Dennis.

Han har seglat både i andras tjänst och som delägare på egna fartyg. År 1994 hade han tillsammans med sin far fartyget Fjordstein på 580 dwt. Senare har han haft flera fartyg i sin ägo och i bare-boat befraktning; Jessica, Miniforest, större och mindre Josefine. Fartygsköp och –försäljning, befraktning och operationer har blivit bekant verksamhet för honom.

– Ibland har jag seglat som befälhavare på Prima Shippings och holländska fartyg, berättar Dennis.

År 2004 låg Dennis båt i hamn i Kantvik och han gick ombord på besök på en holländsk båt. Ägarens dotter var styrman på

fartyget. De två likasinnade sjöfararna har hållit ihop sedan dess.

– En gång jobbade vi ombord på samma fartyg, jag som kapten och min hustru Benita som förstestyrman. Vi hade svårt att hitta gemensam tid, och avstod från det arrangemanget, berättar Dennis.

Efter det har familjen fått tillökning av två döttrar, Annika föddes 2010 och Jennifer 2012. Den yngre dottern har tillbringat större del av sitt liv till sjöss än på land. Nu var hela gänget med pappa, också familjens bil och skeppshundarna Merza och Simba, som just återvände från sin ”kompensationsledighet” hos Dennis mor.

Speciallast och -frakt

I Nordsjö var sammanlagt 11 personer ombord på Annika Benita, familj och praktikanter medräknade. Under intervjun sköter Dennis ärenden per mobiltelefonen på finska, svenska, engelska och holländska.

– Jag har alltid tyckt om språk. Utöver de inhemska språken har jag studerat engelska och holländska, det senare speciellt efter att jag träffade min hustru, berättar Dennis.

Sjöfarten är en så internationell bransch att all språkkunskap är nyttig. Det underskriver också Kai Niemi som deltog i SSB:s kurs i ryska. Han är befälhavare på Lady Magda som Dennis befraktar.

– I besättningen har vi också filippiner och ryssar, berättar Niemi som gått på kurser.

Avlösningskompisen Matti Takala har släppt honom på ledighet. Niemi, som bor i Åbo, har tidigare seglat också hos Engship,

Vidar, Sillanpää, Meriaura och RG Line.

Dennis Maritime har verkat i sin nuvarande form sedan år 2009. En väsentlig förutsättning för verksamheten är delägarna som befäl och tack vare dem befrielse från lotsplikt. Det här är mycket mera allmänt i Centraleuropa än i Finland.

– Tidsbefraktaren står för fartygets driftskostnader, av dem utgör lotsningen en synnerligen stor del, vid sidan av bränslekostnaderna. Inbesparingen är betydlig, då alla våra fartyg i praktiken kan trafikera utan lots i Finland, betonar Dennis.

För Annika Benitas och Lady Magdas del har Dennis gjort ett special time charteravtal. En finsk befälhavare som utsetts av befraktaren kan trafikera utan lots. Det innebär att man sparar en nätt summa mellan Utö och Pargas.

Rederiet ingick nyligen ett betydande avtal med bolaget Nordkalk. Rederiet svarar för transporten av kalksten bland annat från Storugn, Paldiski och Estland. Lasten lossas i Pargas, Ingå och Sibbo.

Dennis Saari är effektiv och skicklig både som redare och sjöman. Kontakter och nätverk som skapats under åren hjälper att utveckla verksamheten.

– Rederierna kunde samarbeta mera. Man kunde dela på frakter och avtal, det kunde både rederier och befraktare dra nytta av.

Det funderar direktören och sjömannen, som börjar gå igenom Wasa Logistics lastpapper innan Annika Benita lägger ut.

text: Pekka Karppanen

Dennis Saari med skeppshundarna Merza och Simba

Kai Niemi, befälhavare på Dennis Maritimes m/s Lady Magda, deltog i SSB:s kurs i ryska.

S UOMEN LIPPU AHTERIIN

Dennis Maritimen tonniston viimeisin lisäys Sally saapui Helsinkiin varustelua ja lipunvaihtoa varten. Uusi nimi Angelina maalattiin perään, kun varustamo myi vanhan samannimisen aluksen Sillanpää Tradingille.

Helsingin Munkkisaaressa oli melkoinen kuhina, kun laivalla vieraili luokittajia ja tarkastajia. Päällikön pöydällä pyöri puolen tusinaa läppäriä. Jokaisessa oli auki Liikenneviraston, Trafin tai luokituslaitoksen verkkosivuja.

– Sähköpostia sekä puheluita tulee ja menee. Pientä hässäkkää on koko ajan, Jimmy Gustafson kertoo.

Jimmy on Dennis Maritimen osakas ja rahtaaja. Hänestä näkee heti, että mies ei vieroksu töitä vaan tekee kaikkia mahdollisia eteen tulevia tehtäviä. Toistaiseksi Jimmy ja hänen vaimonsa Anna Tengström-Gustafson ovat varustamon ainoat maissa työskentelevät henkilöt.

Jimmyn mukaan varustamon seilaavat osakkaat ja avainhenkilöt ovat tärkeä apu

Jimmy Gustafson käy paperisotaa

varustamon operoinnissa. Järjestelmä säästää sekä kustannuksia että on tehokas.

– Viestintä toimii tehokkaasti. Tällaisessa varustamossa ei voi olla korostamatta liikaa hyvien merimiesten merkitystä, Gustafson painottaa.

Kokeneesta porukasta on hyötyä myös silloin, kun ulkomailta ostettu laiva otetaan Suomen lipun alle.

Angelina tulee irtolastikuljetuksiin

Varsin hyvässä kunnossa oleva Angelina makasi ennen Dennis Maritimelle tuloa jonkin aikaa Åhusin satamassa. Ennen ansiotöihin pääsyä on laivalla suoritettava melkoinen määrä erilaisia asioita. Teknisten töiden lisäksi on hoidettava vakuutukset, sertifikaatit ja luokitus. Jimmy Gustafson pohtii edellisen omistajan käyttämää italialaista luokituslaitosta, RINA:aa.

– Meidän muut suomalaisalukset ovat Bureau Veritaksen luokituksessa, hän toteaa. Kansipuolen ja komentosillan varustelusta ovat vastaamassa navigaattorit David Saari, Antti Partanen ja Artur Wolff. Saari ja Wolff jatkavat Angelinalla laivan aloittaessa operoinnin, Partanen on ”lainassa” Serafinalta.

– Vuorottelen Serafinan päällikkönä Johan Liljeströmin kanssa, Kuopiossa syntynyt Antti Partanen kertoo.

Hän on opiskellut perämieheksi Raumalla ja merikapteeniksi Turussa, jossa nyt myös asuu. Aikaisemmin Prima Shippingin aluksia kipparoinut Antti on työskennellyt Dennis Maritimella vuodesta 2009.

Säästöä

luotsauskustannuksissa

Dennis Maritimen operoimasta kuudesta aluksesta Nathalie ja Josefine ovat hieman alle 70 metriä pitkiä, joten ne voivat liikennöidä Suomen satamiin ilman luotsia. Lai-

vat ajavat melko lyhyitä linjoja – väylä- ja satama-ajoa kertyy paljon.

– Näissä pienemmissä aluksissa päällikkömme ovat saaneet loistavaa kokemusta ja varmuutta laivan manöveerauksessa ja saaristonavigoinnissa, Gustafson kehuu.

Erivapauden saamiseksi isomman aluksen päällikön tai perämiehen on suoritettava hyväksytysti Trafin järjestämä tutkinto.

Angelinan siirtomatkalla mukana ollut Artur Wolff toimi aikaisemmin Josefinen päällikkönä ja jää Angelinan kippariksi.

– Näissä laivoissa on mukava seilata. Voi tehdä muutakin kuin pelkkiä paperihom-

Uutta nimeä maalataan keulaan

mia, joita välillä tuntuu olevan turhankin paljon, Wolff toteaa.

2770 tonnia kantava 82-metrinen alus alkaa pian olla valmiina operointiin.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Niklas Peltola, Mika Muhli, Risto Nikula

Artur Wolff ja Antti Partanen

M/s Serafinan päällikkö Johan Liljeström

I AKTERN BLÅVIT FLA gg

Det senaste tillskottet i Dennis Maritimes tonnage, m/s Sally, anlöpte Helsingfors för att utrustas och byta flagg. Det nya namnet Angelina målades i aktern, då rederiet sålde sitt gamla fartyg med samma namn till Sillanpää Trading.

Det var liv och rörelse vid Munkholmen i Helsingfors, då klassificerare och inspektörer var på besök. På befälhavarens bord stod ett halvt dussin bärbara datorer, alla med Trafikverkets, Trafis eller klassificeringssällskapets internetsidor öppna.

– E-post utväxlas och telefonsamtal rings. Ett litet virrvarr pågår hela tiden, berättar Jimmy Gustafson.

Jimmy är delägare i Dennis Maritime och befraktare. Man ser genast att mannen inte skyr arbete utan sköter alla möjliga jobb som han ställs inför. Tillsvidare har Jimmy och hans hustru Anna Tengström-Gustafson varit rederiets enda landpersonal.

Enligt Jimmy är rederiets seglande ägare och nyckelpersoner en viktig hjälp i rederiets operationer. Systemet sparar kostnader och är effektivt.

– Kommunikationen fungerar effektivt. I ett rederi som det här kan man inte betona vikten av att ha goda sjömän för mycket, understryker Gustafson.

Man har nytta av ett en erfaren besättning också då man köper in ett fartyg från utlandet och tar in det under finsk flagg.

Angelina kommer att frakta bulklast

Angelina, som är i mycket gott skick, låg innan hon kom till Dennis Maritime en tid i hamnen i Århus. En stor mängd ärenden skall skötas innan fartyget kan sättas i trafik. Utöver de tekniska arbetena skall man sköta försäkringar, certifikat och klassificering. Jimmy Gustafson överväger att anlita

det italienska klassificeringssällskapet RINA, som den förra ägaren använt.

– Våra andra finska fartyg klassificeras av Bureau Veritas, konstaterar han.

På däck och kommandobryggan ansvarar navigatörerna David Saari, Antti Partanen och Artur Wolff för utrustningen.

Saari och Wolff fortsätter på Angelina då fartyget börjar operera, Partanen har ”lånats” från Serafina.

– Jag alternerar med Johan Liljeström som befälhavare på Serafina, berättar Antti Partanen som är född i Kuopio.

Han har studerat i Raumo för att bli styrman och för att bli kapten i Åbo, där han ännu bor. Antti har tidigare varit skeppare på Prima Shippings båtar, hos Dennis Maritime har han jobbat sedan år 2009.

Befälhavare Johan Liljeström på m/s Serafinas kommandobrygga

Lotsavgifter sparas in

Av de sex fartyg som Dennis Maritime opererar med är Nathalie och Josefine litet över 70 meter långa, de kan därför trafikera i finska hamnar utan lots. Fartygen går på ganska korta linjer, som till en stor del utgörs av farleder och hamnar.

– På våra mindre fartyg har våra befälhavare fått utmärkt erfarenhet och vana i att manövrera fartyg och navigera i skärgård, berömmer Gustafson.

För att få dispens bör befälhavaren eller styrmannen på ett större fartyg avlägga en examen som anordnas av Trafi.

Artur Wolff som varit med på Angelina under flyttningsresan var tidigare befälhavare på Josefine och blir nu kapten på Angelina.

– Det är trevligt att segla på de här båtarna. Man får göra också annat än syssla med papper, ibland känns det som om det skulle finnas onödigt mycket av dem, konstaterar Wolff.

Det 82 meter långa fartyget på 2770 dwt börjar snart vara färdigt att trafikera.

Dennis Maritimes m/s Nathalie i Kantvik hamn

Antti Partanen, Artur Wolff och Jimmy Gustafson går igenom fartygets papper

Mepan tranSiStorit Mukaan lentoaSeMalta

P ERINTEINEN PALVELU TOIMII YH ä

1.10.1979 olivat Gustaf Eriksonin jäähdytysalus Herrölle menossa Jack Hypin, Bo Östdahl, Tom Dahlen ja Kim Salven. Laiva oli tulossa Las Palmasiin. Mepa-pisteestä paketit jakoi lentoaseman vahtimestari Pentti Pääkkönen.

ESL-Shippingin m/s Kumpulaan oli 15.11. menossa kolme vaihtomiestä: Sami Granström, kokkistuju, Janne Korkeaniemi, sähkömies ja Jan Runnakko, YT-matruusi. Heillä oli ensin Finnairin suora lento Helsinki - Osaka, sitten vaihto paikalliseen yhtiöön Osaka - Kobe, josta meklari vie satamaan. Runnakolle transistorien haku on tuttua. Hän on ottanut kymmeniä mukaansa, ensimmäiset jo silloin kun kioski oli MEPAn nimissä.

Elokuvia, kirjoja ja lehtiä on jo 1970 -luvulta lähtien kuljetettu laivoille ja niiltä pois vaihtomiesten mukana. ”Muinaiset” mepalaiset kirjastonhoitaja Onni Jormalaisen johdolla ideoivat erityisen laatikon, joka soveltui tähän tehtävään. Transistoriksi nimetty laatikko oli mitoitettu lentomatkustajan käsimatkatavararajoitusten mukaisesti. Transistorin rakenne on säilynyt tähän päivään asti samanlaisena – logo ja väri ovat vaihdelleet.

MEPA perusti syksyllä 1977 palvelupisteen Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Koppi sijaitsi tullin ja autovuokraamoiden välissä saapuvien matkustajien kerroksessa. Palvelupisteessä ei ollut päivystystä, mutta siellä säilytettiin valmiiksi pakattuja transistoreita. Laivalle lähtevät merenkulkijat saivat paketin mukaansa lentoaseman vahtimestarin avustuksella.

Yleensä vaihtomiehistön lähtiessä matkaan suoritettiin merimieskatselmus. Helsingin mönsträysmies käytti samaa palvelupistettä ja jakoi samalla myös paketit mukaan. Suositus oli, että laivaa kohti otettiin miehistömäärästä riippuen 1-2 transistoria. Joihinkin laivoihin oli kuitattu kerralla jopa neljä pakettia. Erään ”syyllisen” jutun kirjoittaja tunnistaa vanhaksi seilauskaverikseen.

– Kioskissa oli tuttu mönsträysmies, joka heltyi antamaan useamman paketin kuultuaan tilanteemme, Gustaf Eriksonin miehittämästä Ahtelasta eläkkeelle jäänyt Jaakko Katajisto kertoo puhelimitse.

Katajisto oli 1970-luvun lopulla Eriksonin Tingössä, joka toimi kylmävarastona Angolassa sisällissodan aikana. Postia ei sotaa käyvään maahan kulkenut juuri lainkaan ja merimiehet viettivät laivalla vähintään puoli vuotta. Sisällissodan aikana Angolassa oli ankeat oltavat – normaalit kylmävarastot olivat täynnä kuubalaisten sotilaiden ruumiita.

Jopa 1000 transistoria vuodessa

Palvelupisteessä oli vihko, johon merimies kuittasi ottamansa transistorin ja merkitsi myös laivan nimen. Vihko löytyi sattumalta Merimiespalvelutoimiston kellarin siivouksen yhteydessä. Siinä on kuittauksia alkaen vuoden 1978 alusta aina maaliskuuhun 1983, jolloin MEPA joutui luopumaan kioskista.

Vihkoa selaamalla saa hyvän kuvan suomalaisen cross trade -liikenteen kultaisista vuosista. Transistoreja oli mennyt lähes kaikkien varustamoiden laivoihin, jopa jäänmurtajiin.

Eniten kuittauksia löytyy Rederi Ab Sallyn ja Lundqvistin tankkereihin, sekä Henry Nielsenin ja Gustaf Eriksonin hakurahtilaivoihin. Hyvin ovat edustettuina myös Finnlines, Vasa Shipping ja Neste. Eniten transistoreja lienee mennyt m/s San Benitoon, jonka radiosähköttäjänä toiminut Jari Savolainen on kuitannut paketin aina mennessään muihinkin laivoihin. Finnlinesilta oli usein mukana varustamon edustaja mönsträyksessä – Kalevi Silvasto oli kuitannut monta transistoria. Vihkoon on muutamaan kohtaan kirjoitettu, että transistorit ovat olleet lopussa; on otettu hyllyillä olleita lehtiä. Ennätysvuosi oli 1979, jolloin lentoaseman kautta meni kaikkiaan 1001 transistoria. Vuoden 1980 merimieslakko ja sen jälkeen seurannut maailmanlaajuinen merenkulun lama alkoivat nopeasti näkyä myös kuittausvihkossa.

Sisältö on muuttunut vuosien varrella

MEPAn materiaalipalvelut eivät 1970-luvulla olleet aivan nykyisen tasolla. Transistoreihin pakattiin vanhoja sanomalehtiä, sekä Rautakirjalta saatuja myymättömiä aikakausilehtiä. Muutama taskukirja saattoi eksyä mukaan. Pakettiin laitettiin myös Bryssel 1964 -tullisopimuksesta kertovat tiedotteet sekä tarra, joka ilmaisi sisällön olevan tullisopimuksen mukaista merimiespalvelumateriaalia.

Vuonna 1983 lentoasemalla tehtiin remontti ja vähentyneen käytön takia MEPA joutui luopumaan kioskista. Pakettien välitystä jatkoi samaan kioskiin muuttanut Agepan toimisto. Transistoreja meni vielä koko 1980-luvun lopun ajan 4-6 kappaletta viikossa.

Lehti- ja videopalveluiden kehittyessä saatiin pakettien sisältö laadukkaammaksi. Käytännöksi muodostui, että laiva tilasi videot, kirjat ja lehdet etukäteen. Näin jokainen paketti oli merkitty tietylle laivalle. Ulkona seilaavista laivoista hoituivat myös videoiden palautukset Agepan palvelupisteen kautta. Kioskin nimi vaihtui myöhemmin Airport Serviceksi, ja on nykyisin Airpro.

Monikäyttöinen laatikko kantokahvalla

DVD -levyjen aikakaudella transistoreihin saadaan pakattua jo melko paljon sisältöä. Tavaksi tuli, että kaikki transistorit pakattiin laivakohtaisesti toiveiden mukaan. Lentoaseman Airpro -palvelupisteen lisäksi paketteja toimitetaan varustamoiden oman postituksen, meklareiden ja laivamuonitusliikkeiden välityksellä.

Suoraan lentoasemalta menee tilattuja paketteja nykyään monelle eri varustamolle. Transistorin toimitus Airpro -palvelupisteeseen on aina sovittava MEPAn kanssa. Kioski sijaitsee T2 terminaalin palvelukerroksessa. Laivoista säännöllisimmin palvelua käyttävät Midas ja Kristina Katarina.

Merenkulkijat hakevat paketteja myös suoraan MEPAn toimistoista Helsingistä, Turusta ja Kotkasta. Helsinki-Vantaan lentoasema on laajentunut ja vaihtomies säästää aikaa kun paketti on valmiiksi haettu.

– Merimiehet hakevat Kotkan toimistolta transistoreja silloin tällöin. Viimeisen paketin tosin haki laivamuonittaja Niko Nyman, joka oli kasaamassa provianttikuormaa Nesteen Stena Acticaan Gdyniaan, Kotkan MEPAn asiamies Risto Nikula kertoo.

Lufthansan lennolla LH849 lähtivät 18.11. matkaan m/s Finnwaven päällikkö Juha Mahlberg ja 1. konemestari Petri Leino. He ottivat DVD -elokuvia ja lehtiä sisältävän transistorin mukaansa Kiinaan. Koneenvaihto oli Frankfurtissa, josta matka jatkui edelleen saksalaissiivin Nanjingin lentoasemalle. Finnwave on valmistumassa telakalta. Juha ja Petri eivät panisi pahakseen, vaikka laiva tulisi Pohjois-Eurooppaan Brasilian kautta.

MEPAn transistori on osoittautunut kestäväksi ja pitkäaikaiseksi keksinnöksi. Sitä voi kantaa kahvasta tai sen voi puristaa kainaloon jolloin jää käsi vapaaksi. Uusiokäytössä sillä voi palauttaa elokuvat MEPAan tai toimittaa laivapostituksia.

teksti: Pekka Karppanen Kuvat: Pekka Karppanen, Sakari Karttunen, MEPAn arkisto

palvelupisteessä olleen kuittausvihkon sivu vuodelta 1979

MEPAn

SSb:S tranSiStorer Med från flygfältet

E N TRA d ITIONELL SERVICE FUN g ERAR ä NNU

Ända sedan 1970-talet har utbytesmanskap transporterat filmer, böcker och tidningar från och till fartygen. De dåtida anställda på SSB utvecklade under bibliotekarien Onni Jormalainens ledning en speciell låda som lämpade sig för det här ändamålet. Lådan, som fick benämningen transistor, var dimensionerad enligt utrymmet för flygresenärens handbagage. Transistorns konstruktion har bevarats till denna dag – logo och färg har växlat.

SSB grundade hösten 1977 en servicepunkt på Helsingfors-Vanda flygfält. Den var belägen i våningen för anländande resenärer, mellan tullen och biluthyrningen. Servicepunkten var inte bemannad, men man förvarade där färdigt packade transis torer. Sjöfarare på väg till sitt fartyg, fick med vaktmästares hjälp paketet med sig.

I allmänhet ordnades en sjömansmönst ring då avlösningsmanskapet avreste. I Hel singfors använde mönstringsmannen samma servicepunkt och delade samtidigt ut pake ten som skulle gå med. Rekommendationen var att man beroende på besättningens stor lek tog 1 – 2 transistorer med sig till fartyget. Till några båtar hade man kvitterat ut t.o.m. fyra paket. En skyldig känner skribenten igen som en gammal seglingskamrat.

– En bekant mönstringsman var i kiosken, då han hört om vår situation, veknade han och gav oss flera paket, berättar Jaakko Ka

tajisto per telefon, han har gått i pension från Ahtela som bemannas av Gustaf Erikson.

I slutet av 1970-talet jobbade Katajisto ombord på Eriksons Tingsö, som fungerade som kylfartyg under inbördeskriget i Angola. Postförbindelserna till det krigande landet var så gott som obefintliga och sjömännen tillbringade minst ett halvt år ombord. Under inbördeskriget var förhållandena i Angola beklämmande – också normala fryslager var fulla av kubanska soldaters lik.

upp till 1000 transistorer i året

Vid servicepunkten hölls ett häfte, i vilket sjömannen kvitterade transistorn han tog med och antecknade också fartygets namn. I samband med en röjning i Sjömansservicebyråns källare hittades häftet. Där fanns kvitteringar från början av år 1978 ända till mars år 1983, då SSB var tvungen att avstå från kiosken.

Då man bläddrar i häftet får man en god uppfattning om cross trade trafikens gyllene år. Transistorerna hade gått till nästan alla rederiers fartyg, till och med till isbrytarna. Flest kvitteringar hittar man för Rederi Ab Sallys och Lundqvists tankfartyg, och Henry Nielsens och Gustaf Eriksons fartyg som gick i trampfart. Väl representerade är också Finnlines, Vasa Shipping och Neste.

Mest transistorer torde ha gått till m/s San Benito, vars telegrafist Jari Savolainen alltid har kvitterat ett paket då han gått till andra båtar. Finnlines hade ofta rederiets representant med vid mönstringen – Kalevi Silvasto har kvitterat många transistorer. I häftet finns några anteckningar om att transistorerna tagit slut; man har tagit några tidningar från hyllan.

År 1979 var ett rekordår, sammanlagt 1001 transistorer förmedlades via flygfältet. Sjömansstrejken år 1980 och den internationella lågkonjunkturen inom sjöfarten under första hälften av 1980-talet började snart synas också i kvitteringshäftet.

under årens lopp har innehållet förändrats

SSB:s materialtjänst var inte på nutida nivå på 1970-talet. I transistorerna packade man gamla tidningar och osålda tidskrifter som man fått av Rautakirja. Någon pocketbok kunde förirra sig med. I paketet placerade man också information om tullavtalet undertecknat Bryssel år 1964 och en dekal som bekräftade att innehållet var avtalsenligt sjömansservicematerial.

År 1983 gjordes en renovering på flygstationen och på grund av minskad användning var SSB tvungen att avstå från kiosken. Agepa som flyttat in i kiosken fortsatte förmedlingen av paketen. Under hela slutet av 1980-talet förmedlades 4 – 6 paket i veckan.

Då tidnings- och filmservicen utvecklades steg kvaliteten på paketens innehåll. Prak-

SSB:s transistor har slitits upp i m/t Pegnys mäss 1979.

Manskapen på Gustaf Eriksons fartyg är storkonsumenter på SSB:s servicepunkt på flygstationen

tiken utformades så att fartyget på förhand beställde videofilmer, böcker och tidningar. Varje paket blev då adresserat till ett visst fartyg. De fartyg som seglade i utrikestrafik skötte också returen av videofilmer via Agepas servicepunkt. Kioskens namn byttes senare till Airport Service, och heter nu Airpro.

en användbar

låda med handtag

På DVD-skivornas tid kunde man packa ganska mycket i transistorerna. Det blev en vana att alla transistorer packade enligt fartygets önskemål. Utöver via Airpros servicepunkt levererar man paket via rederier, mäklare och provianteringsföretag.

Från flygstationen går numera beställda paket direkt till många olika rederier. Om en transistors leverans till Airpros servicepunkt måste man alltid komma överens med SSB. Kiosken är belägen i T2 terminalens servicevåning. Av fartygen är det Midas och Kristina Katarina som mest regelbundet utnyttjar servicen.

Sjöfararna avhämtar paket också direkt från SSB:s byrå i Helsingfors. HelsingforsVanda flygstation har utvidgat och utbytesmanskapet sparar tid då paketet redan är avhämtat.

– Från byrån i Kotka avhämtar sjömännen ibland transistorer. Senast avhämtades paketet visserligen av skeppshandlaren Niko Nyman, som samlade en proviantlast för Nestes Stena Arctica på väg till Gdynia, berättar Risto Nikula, SSB:s ombud i Kotka.

SSB:s transistor har visat sig vara hållbar och långvarig uppfinning. Man kan bära den i handtaget eller hålla den under armen så att man har handen fri. Man kan använda den på nytt då man returnerar filmer till SSB eller levererar skeppspost.

text: Pekka Karppanen

Bilder: Pekka Karppanen, Sakari Karttunen, SSB:s arkiv

Den 15.11 var tre avlösningsmän på väg till ESL Shippings m/s Kumpula: Sami Granström, kockstuert, Janne Korkeaniemi, elektriker och Jan Runnakko, AT-matros.

Milja på SSB packar en transistor enligt önskemål som kommit från ett fartyg per telex

M/s Finnwaves befälhavare Juha Mahlberg och förste maskinchef Petri Leino avreste med Lufthansas flyg LH-849 den 18.11. De tog med sig en transistor innehållande DVD-filmer och tidningar till Kina. Flygbyte skede i Frankfurt, därifrån fortsatte resan vidare med tyskt flyg till Nanjing flygstation.

S UOLAISTA JA MAKEAA

Merenkulkijan muistot heräävät pienoismallien äärellä.

Finnkraftin pienoismalli muistuttaa laivasta, jolla Jorma Taivainen seilasi.

Konemestari Jorma Taivainen esittelee kotonaan Joensuussa kirjahyllyn päällä seilaavaa pienoismallien laivaregattaa. Juhlavalaistuksessa hyllyn päälle ankkuroiduista aluksista suurin osa on Finnlinesin 60-luvun alusten pienoismalleja. Niitä, joissa Jorma ”Jori” Taivainen itse seilasi 60 –70 -luvuilla: Finntrader, Finnpartner, Finnkraft, Finn-

boston. Vihreiden laivojen rinnalle on päässyt muutamia muitakin muistojen tärkeitä aluksia, kuten Taivaisen ensimmäinen laiva, jäänmurtaja Karhu, ja viimeisin työmaa, sisävesiä tänäkin päivänä seilaavan Vinkeri II pienoismalli.

Tuttu Amerikan-linja

Pienoismalleja katsellessa on merimiehen helppo palata muistoihin.

– Läksin merille 22-vuotiaana. Aloitin moottorioppilaana Karhussa 60-luvun alussa. Seilasin siinä moottorimiehenä vuoden. Sitten sain pestin Finntraderiin, jolla ajettiin paperimassaa ja paperia Suomen satamista suoraan Jenkkeihin, Montrealiin ja Meksikon lahdelle.

– Joskus Finntrader kävi myös Välimerellä ja paluulastiksi otettiin hiekkaa Casablancasta, kun muuta lastia ei ollut. Laivan omisti Merivienti, Finnlines oli vain rahtausyhtiö, kertoilee Taivainen.

Vuonna 1966 hän kävi silloin viiden kuukauden mittaisen merimiesammattikoulun, jonka jälkeen tuli tutuksi Finnpartnerin konehuone. Laiva seilasi Itämeren liikenteessä. Välissä ehti moottorimies pistäytyä myös Finnkraftin konehuoneessa. Se seilasi Englantiin, Irlantiin ja Välimerelle.

Parin vuoden kuluttua vaihtui laiva Finnbostoniksi, jonka konehuoneessa kului neljä vuotta ja Amerikan-linja tuli entistä tutummaksi.

– Paperia Jenkkeihin ja paluulastina kappaletavaraa Eurooppaan.

Parhaat muistot

Parhaat muistot ovat jääneet vanhasta Finntraderista.

– Siinä laivassa oli hyvä henki, miehistö oli mukava ja chieffi hyvä. Laivan kone oli vanha sveitsiläinen Sulzer. Se kone oli räjähtänyt 50-luvulla New Yorkin satamassa. Siinä kuoli kolme miestä.

– Niissä vanhoissa koneissa ei ollut automatiikkaa. Mekaanisissa koneissa oli joka venttiili väännettävä käsin auki.

Eräs reissu Atlantin yli on jäänyt mieleen erityisesti.

– Lähdettiin Hampurista ja ajettiin Traderilla Englannin yläpuolelta, kun oli olevinaan kiire Montrealiin. Siinä vähän pelättiin jäävuoriakin, kun tuli aikamoinen hiivari ja jäätiin kahdeksi vuorokaudeksi ihan paikoilleen. Perä ryysti vettä ja automaattiruori meni. Siinä oli monella kilin ajatukset mielessä ja itsekin mietin, että tämmöistäkö tämä on, nauraa Taivainen muistolle.

Parhaita hetkiä muistoissa ovat ne, kun huollot koneessa oli tehty ja päästiin maihin.

– Siihen aikaan vielä oli aikaa käydä satamissakin. Siinä oli joskus vähän seikkailun makuakin.

– Ja olihan se Suomeen tulo aina mielessä vähän tähtihetkenä. Silloin kun ei aina tie-

Finntraderin pienoismalli konemestari Jorma Taivaisen sylissä on rakennettu mittakaavaan 1:45.

detty, milloin kotiin päästään. Keskellä Atlanttia saattoi päämäärä muuttua.

Meriltä makeille vesille

– Helsingissä vapaalla pyörittiin niissä merimiespaikoissa, Salvessa ja Kannaksessa. Haminassa oli Kompassi. Se oli sitä poikamieselämää, nauraa Taivainen ja muistelee kuinka poikamieselämä sitten päättyi.

– Tulin Finnbostonista lomalle ja menin Joensuussa ravintola Vanhaan Jokelaan. Siellä istui tuleva vaimokin. Yhden reissun vielä tein ja hain sitten maista töitä.

Maista töitä löytyikin, Joensuun kaupungin kiinteistöt kaipasivat konemestarin asiantuntemusta. Suolainen vesi jäi taakse, mutta sisävesillä kaivattiin ja kaivataan edelleen vanhojen koneiden asiantuntijaa. Seitsemän kesää kului matkustaja-alus Koli III konepäällikkönä ja viime kesinä on asiantuntijan apua kaivannut risteilyalus Vinkeri II Joensuun satamassa.

Taivaisella on myös höyrykonekirja, joten Saimaalla seilaava höyrylaiva Venno on myös konemestarin vakiotyömaa kesäisin.

Pienoismallit ja veden kutsu

– Pienoismalleja aloin rakentamaan vuonna 2005. Vieläkin niitä syntyy vaikka niin sanotut omat laivat on jo tehty. Finnsailorin tai Finnforestin runko on jo valmiina, katsotaan kumpi siitä tulee.

Kotinsa kellarissa on Taivaisella oma, hyvin varustettu ’mutterilaakso’, jossa talvipäivien askareina pienimuotoinen laivanrakennus onnistuu. Koneita on niin puuntyöstöön kuin metallin käsittelyyn. Meri, laivat ja koneet kulkevat mukana mielessä jokaisessa arkipäivässä edelleen.

– Nyt eläkkeellä ollessa käyn aina Helsingin Konemestariyhdistyksen kokouksissa ja

siellä turistaan kaikenlaista. Ainahan se puhe kääntyy koneisiin. Ja aina se tällä Joensuussakin vetää tuonne rantaan, mikä siinä lie, nauraa ensi kesänä 70 vuotta täyttävä merimies.

Teksti: Sirpa Sutinen, Kuvat: Aapo Väänänen

Konemestari taitaa myös puuntyöstön. Käsissä Jorma Taivaisella on seuraavan pienoismallin aihio.

S ÖTT OCH SALT

Fartygsmodeller väcker minnen hos en sjöfarare.

Maskinmästaren Jorma Taivainen presenterar en regatta av fartygsmodeller på en bokhylla i hemmet i Joensuu. Största delen av fartygen som i festbelysning ligger för ankar på hyllan hör till Finnlines flotta på 60-talet, d.v.s. dem som Jorma ”Jori” Taivainen själv seglade på under 60- och 70-talen: Finntrader, Finnpartner, Finnkraft, Finnboston. Vid sidan av de gröna båtarna har också några andra minnesvärda fartyg fått plats, liksom Taivainens första båt, isbrytaren Karhu, och

fartygsmodellen av den sista arbetsplatsen, Vinkeri II, som ännu idag trafikerar insjöfarleder.

Den välbekanta Amerikalinjen

Fartygsmodeller väcker lätt en sjömans minnen.

– Jag gick till sjöss som 22-åring. Jag

började som maskinelev på Karhu i början av 60-talet. Jag seglade som maskinman ombord ett års tid. Sedan tog jag hyra på Finntrader, som fraktade pappersmassa och papper direkt från finska hamnar till USA, Montreal och Mexikanska golfen.

– Ibland gick Finntrader också till Medelhavet och på returen lastade vi sand i Casablanca, då det inte fanns annan last. Fartyget ägdes av Merivienti, Finnlines var bara befraktningsbolag, berättar Taivainen.

År 1966 gick han i sjömansyrkesskola, som på den tiden räckte fem månader, därefter bekantade han sig med Finnpartners maskinrum. Fartyget trafikerade på Östersjön. Han hann också sticka sig in i maskinrummet på Finnkraft som seglade till England, Irland och Medelhavet.

Efter ett par år bytte han till Finnboston, i vars maskinrum han jobbade fyra år. Amerikalinjen blev allt mera bekant.

–Vi fraktade papper till USA och returlasten till Europa var styckegods.

De bästa minnena

De bästa minnena har han från gamla Finntrader.

– Ombord på det fartyget var atmosfären god, besättningen var trevlig och maskinchefen bra. Fartygets maskin var en gammal schweizisk Sulzer. Den hade exploderat på 50-talet i hamnen i New York. Tre män miste livet.

– De gamla maskinerna hade ingen automatik. I mekaniska maskiner måste varje ventil vridas upp för hand.

En resa över Atlanten minns han särskilt väl.

– Vi gick med Trader ut från Hamburg och sedan norr om England, då det kantänka var bråttom till Montreal. Litet var vi också rädda för isberg, då en storm blåste upp och vi stannade upp för två dygn. Aktern tog in vatten och automatrodret slutade fungera. Det fick nog mången att liksom jag själv tänka att vår sista stund var kommen, skrattar Taivainen åt minnet.

De bästa stunderna man minns är då all service i maskinrummet var gjord och man fick gå i land.

– På den tiden hade man ännu tid i hamnarna. Och ibland kändes det litet äventyrligt också.

– Och nog var det alltid en höjdpunkt att komma hem till Finland. På den tiden visste man inte alltid tidtabellen. Ibland kunde destinationen ändra mitt på Atlanten.

Jorma Taivainen tar maskinmästarens uniformsmössa på sig för att hedra minnena.

Från salta hav till sött vatten

– I Helsingfors tillbringade vi ledig tid på sjömanskrogarna, Salve och Kannas. I Fredrikshamn var det Kompassi. Det var ungkarlslivet, skrattar Taivainen och minns hur den tiden sedan tog slut.

– Jag kom på ledighet från Finnboston och i Joensuu gick jag in på restaurangen Vanha Jokela. Där satt också min blivande hustru. Jag gjorde ännu en resa och sen sökte jag jobb på land.

På land hittade han också arbete, Joensuu stad behövde en maskinmästares kunnande för sina fastigheter. Det salta vattnet fick bli, men också insjövattnen behövde och behöver fortfarande folk som förstår sig på gamla maskiner. Sju somrar förlöpte som maskinchef på passagerarbåten Koli III och de senaste somrarna har kryssningsfartyget Vinkeri II i Joensuu hamn behövt sakkunnig hjälp.

Taivainen har också behörighetsbrev för ångmaskin, så ångfartyget Venno som går i trafik på Saimen hör också till hans arbetsplatser sommartid.

Fartygsmodeller och vatten drar

– Jag började bygga fartygsmodeller år 2005. Trots att jag avverkat mina båtar, blir de ändå till. Stommen är redan färdig för Finnsailor eller Finnforest, få se vilken av dem det blir.

Hemma i källaren har Taivainen en välutrustad verkstad, där han under vinterdagarna fördriver tiden med småskaligt skeppsbyggande. Han har maskiner som kan bearbeta trä och metall. Fortfarande går tankarna varje vardag till hav, fartyg och maskiner.

– Nu när jag är pensionerad går jag på Helsingfors Maskinbefälhavarförenings möten. Då man där prata om alltmöjligt kommer man alltid in på maskinerna. Och här i Joensuu för stegen alltid till stranden, vad det nu beror på, skrattar sjömannen som nästa sommar fyller 70 år.

Text: Sirpa Sutinen, bild: Aapo Väänänen

Regattan av fartygsmodeller i festbelysning på bokhyllan berättar om minnen från havet.

Fartygsmodellen av Finntrader i maskinmästare Jorma Taivaisen famn är byggd i skalan 1:45.

A MSTER d AMIN MERIMUSEO : ykSi MaailMan SuuriMMiSta

Taas on tulppaaneissa turvallaan iloinen Anderson… En se minä ollut. En koskaan käynyt laivalla Amsterdamissa eikä nimeni ole Anderson. Mikä lie ollut laulun sankari, ehkä Algotin tai Nordströmin miehiä. Mutta viime lokakuussa kävin tulppaanien kaupungissa varta vasten, kun täysin remontoidun merenkulkumuseon avajaisista oli kulunut tasan vuosi.

Johtaja Henk Dessens on ylpeä museon 87.000 nidettä ja dokumenttia käsittävästä kirjastosta. Lukusalissa on mahdollisuus tutustua kymmeniin merenkulkualan aikakauslehtiin.

Hollannissa on yli 50 merenkulkumuseota. Amsterdamin Het Scheepvaartmuseum on kuitenkin kokoelmiltaan, näytteillepanoltaan ja arkkitehtuuriltaan ylitse muiden –puhumattakaan kävijämäärästä; 12 kuukaudessa vierailijoita oli 470.000.

Massiivinen talo valmistui vuonna 1656 kaupungin vanhaan satamaan tekosaarelle 1.800 mutaan juntatun puupilarin päälle. Sitä hallinnoi Amsterdamin amiraliteetti, ja sieltä käsin varustettiin Hollannin sotalaivasto aina vuoteen 1973 asti, jolloin talo jäi museoksi.

87.000 kirjaa ja dokumenttia

– Museon kunnostaminen nykyasuun kesti neljä vuotta ja maksoi 60 miljoonaa euroa, kertoi Director of Collections Henk Dessens

– Neliön muotoinen valtava sisäpiha katettiin lasilla, kokoelmien esillepanossa otettiin huomioon sekä merenkulun historian ja nykyisyyden tosiharrastajat että lapset ja muut ensikertalaiset. Erityisesti keskityttiin multimedian monimuotoisiin käyttömahdollisuuksiin.

– Vieraiden käytössä on 60.000 vuoden 1815 jälkeen painettua merenkulkualan kirjaa, ja tutkijat voivat valkoiset sormikkaat käsissään päästä tutustumaan 27.000 kirjaan ja dokumenttiin, jotka on painettu ennen vuotta 1815, Dessens kehui äänessään oikeutettua ylpeyttä.

Summaamalla kirjat ja dokumentit, kävijämäärän, merimaalaukset, navigointivälineistön, 16.000 pienoismallia ja muun esineistön sekä maailman kärkeen kuuluvan karttapallokokoelman Het Scheepvaartmuseum on yksi maailman suurimmista. Valtio maksaa ylläpidosta puolet, toinen puoli tulee pääsymaksuista, tilaisuuksista, säätiöiltä, yhteistyöyrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Esineistöstä koottuja näyttelyjä viedään sponsorikaupunkeihin kuten New Yorkiin, Lontooseen ja Hong Kongiin. Museo saa runsaasti yksityishenkilöiden tekemiä tavaratarjouksia, mutta Dessensin mukaan ollaan tarkkana, mitä otetaan.

pöytähopeista

valaankorviin

Kierroksellani astuin ensimmäiseksi Amsterdamia kuvaavaan satamaosastoon. Läpinäkyviin, halkaisijaltaan yli puoli- ja korkeudeltaan yli kaksimetrisiin muoviputkiin oli asetettu niitä tuontitavaroita, joista Amsterdamin satama historian saatossa on saanut kiittää menestystään: oli kahvia, appelsiineja, kivihiiltä, öljyä, graniittia, maataloustuotteita, paperia (taatusti Suomestakin), autoja ja elektroniikkaa. Miten sitä kommentoi johtaja Dessens?

– Amsterdamilla on vanha perinne luksus -

tuotteiden tuontisatamana. Aikoinaan kahvi ja hedelmät tulivat kauttamme, nyt olemme suurin kaakao- ja tuoremehusatama. Mehua tuodaan niin suuria määriä, että pienillä tankeilla ei ole sanan sijaa…

Merimaalauksia on enemmän kuin pienen kaupungin taidemuseossa kaikkea taidetta yhteensä. Useiden neliömetrien laajuiset öljyvärityöt ylistävät etenkin Hollannin muinaista merimahtia ja Hollannin Itä-Intian Kauppakomppanian menestystä meritaisteluja ja haaksirikkoja unohtamatta.

Navigointilaitteilla, valokuvilla, karttapalloilla, purjelaivojen veistetyillä keulakuvilla, pöytähopeilla ja hienolla posliinilla kyllästetyllä luksussalongilla ja eri aikakausien laivatyyppien pienoismalleilla on omat huoneensa. Dessensin sanojen mukaan esineitä on niin paljon, että jos halua nähdä kaiken ja lukea jokaisen esittelytekstin, niin tutustuminen vie viikon.

En ole aikaisemmin nähnyt niin monipuolista lapsille, koululuokille ja ensikertalaisille koottua merimuseon osastoa. Suurissa akvaarioissa lilluvat meduusat, huojuvat meritähdet ja jököttävat jättisimpukat. Ei ihme, että myös valaanpyyntiä esitellään. Sehän oli nimenomaan Hollanti, joka 1600-luvulla aloitti massiivisen teurastuksen. Lahtauksen seurauksena muutamat valaslajit lähes kuolivat sukupuuttoon.

Minulle sympaattisin esine oli valaan korva, joka pystyy kuulemaan lajitoverin laulun satojen kilometrien päähän. Inhorealismia puolestaan edusti höyrykäyttöinen valassaha viisimetrisine terineen. Hollanti on nykyään sivistysvaltio, valaiden teurastus ”tieteellisiin” tarkoituksiin lankeaa Japanin ja Islannin synniksi.

Tutustu: www.hetscheepvaartmuseum.nl

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

Hollantilainen matkustajalaiva ss Orania valmistui Belfastissa 1922 ja upposi Leixoesin satamassa vuonna 1934, kun siihen törmäsi portugalilainen rahtilaiva Le Loanda.

PS

Jos lähdet fiilistelemään Amsterdamiin, niin muista, että se on erotiikan maailmanpääkaupunki. Ota kohteiksi sekä Sex Museum että Erotic Museum. Edellinen sijaitsee Damrakkadulla vain parisataa metriä päärautatieasemalta ja jälkimmäinen Punaisten lyhtyjen alueella Achterburgwalilla.

Jos haluat kotoisen ja edullisen hotellin, niin puolivälissä kyseisiä museoita Damstraat 22 – 24:ssä sijaitsee Hotel De Gerstekorrel. Sen omistaa suomalainen Leena Mononen ja henkilökuntakin on meikäläisiä: Ramona, Maria ja Timo. Puh: +31-20-6249771.

S JÖFARTSMUSEET I A MSTER d AM

- ett av de StörSta i världen

I den finska versionen av slagdängan ”Tulpaner från Amsterdam” sjunger man om den glade Anderson som är ”tulppaaneissa turvallaan”. Det var inte mig det handlade om. Jag har aldrig besökt Amsterdam sjöledes och mitt namn är inte Anderson. Kanske sångens hjälte var någon av Algots eller Nordströms mannar. Men senaste oktober besökte jag tulpanernas stad enkom för att besöka sjöfartsmuseet jämnt ett år efter att det öppnades efter en omfattande renovering.

I Holland finns över 50 sjöfartsmuseer. Het Scheepvaartmuseum i Amsterdam överglänser ändå alla de andra då det gäller samlingar, utställningar och arkitektur, för att inte tala om antalet besökare; under 12 månader be-

söktes museet av 470 000 personer.

Den massiva byggnaden stod färdig år 1656 på en artificiell ö i den gamla hamnen, byggd på 1800 träpålar som slagits ned i gyttjan. Det administrerades av Amster-

dams amiralitet, som därifrån rustade upp Hollands örlogsflotta ända till år 1973, då huset blev ett museum.

87 000 böcker och dokument

– Det tog fyra år att renovera museet till dess nuvarande skick och det kostade 60 miljoner euro, berättade Director of Collections Henk Dessens

– Den väldiga rektangulära innergården täcktes med glas, vid planeringen av samlingarnas utställning beaktades både sjöfartens historia, dagens entusiaster, barn och andra som besöker museet första gången. Man fokuserade speciellt på de mångsidiga möjligheterna att utnyttja multimedia.

– Till besökarnas förfogande står 60 000 böcker om sjöfart, tryckta efter år 1815, och forskarna kan, försedda med vita fingervantar bekanta sig med 27 000 böcker och dokument som är tryckta före år 1815, berättar Dessens stolt.

Då man adderar böcker och dokument, antal besökare, marinmålningarna, navigeringsutrustningen, 16 000 fartygsmodeller och övriga föremål samt samlingen av jordglober som hör till de främsta internationellt sett, kommer man fram till att Het Scheepvaartmuseum är ett av de största i världen. Staten står för hälften av underhållet, den andra hälften kommer från inträdesavgifter, evenemang, stiftelser, samarbetsföretag och privatpersoner. Utställningar sammanställda ur samlingarna visas i sponsorstäder så som New York, London och Hong Kong. Museet får rikligt av erbjudanden om föremål från privatpersoner, men enligt Dessens är man mycket noga med var man tar emot.

från bordssilver till valöron

Under min rundvandring stiger jag först in på avdelningen som visar Amsterdams hamn. I genomskinliga över två meter höga plaströr med en diameter över en halv meter hade man ställt ut sådana importvaror som Amsterdams hamn under historiens lopp fått

tacka sin framgång för: kaffe, apelsiner, stenkol, olja, granit, lantbruksprodukter, papper (garanterat också från Finland), bilar och elektronik. Hur kommenterar direktör Dessens dem?

– Amsterdam har en gammal tradition som importhamn för lyxvaror. I tiden kom kaffe och frukt via oss, nu har vi den största hamnen för kakao och juice. Nu importeras juice i så stora mängder att inga små tankar räcker till…

Marinmålningarna är flera än alla målningar sammanlagt i en mindre stads konstmuseum. Arbetena i olja på flera kvadratmeter är en hyllning till Hollands forna makt som sjöfartsnation, till Hollands Ostindiska Handelskompanis framgångar, utan att förglömma sjöstrider och skeppsbrott.

Navigationsinstrument, fotografier, jordglober, utsnidade galjonsfigurer, bordssilver och lyxiga salonger fyllda av fint porslin och modeller av fartygstyper från olika epoker har egna rum. Enligt Dessens är föremålen så många att det skulle ta en vecka om man ville se dem alla och läsa varje presentationstext.

Jag har aldrig tidigare sett en avdelning på ett marinmuseum som så mångsidigt presenterar samlingarna för barn, skolklasser och förstagångsbesökare. I stora akvarier gungar medusor, sjöstjärnor svajar mellan jättestora musslor. Det är inget under att man också presenterar valfångsten. Det var ju uttryckligen Holland som under 1600-talen inledde den massiva slakten. Som en följd av den dog några arter av val nästan ut.

Det föremål som jag upplevde som mest sympatiskt, var en vals öra, som kunde uppfatta en artfrändens sång på hundratals kilometers avstånd. Äckelrealismen representerades igen av en ångdriven valsåg med fem meters bett. Holland är nu en civiliserad stat, Japan och Island står för slakten av val för ”vetenskapliga” syften.

Bekanta dig med: www.hetscheepvaartmuseum.nl

Text och bild: Sakari Karttunen

Också lastfartygen var utrustade med kanoner på 1600-talet, med tanke på sjörövare och fientliga fartyg.

PS

Om du åker för att uppleva Amsterdam, minns att staden också är erotiken världsstad. Bekanta dig med både Sex Museum och Erotic Museum. Det först nämnda ligger vid gatan Damrak bara ett par hundra meter från centraljärnvägsstationen och den senare på de Röda lyktornas område i Achterburgwal. Om du söker ett hemtrevligt och billigt hotell ligger Hotel De Gerstekorrel halvvägs till ifrågavarande museer på Darmstraat 22 – 24. Det innehas av Leena Mononen och också resten av personalen är finsk: Ramona, Maria och Timo. Telefon: +31-20-6249771.

Också om en kvinna ombord på ett segelfartyg antogs betyda olycka, dög hon som galjonsfigur, som en symbol för längtan.

Ss Rotti överst på 8 333 brt byggdes i USA år 1946 och var en av sin tids ståtligaste fartyg. Lastfartyget som också inrymde 12 passagerarplatser, skrotades i Taiwan i början av 1970-talet. Under Rotti ett av de otaliga lastfartygen som plöjt de sju haven under namnet Mercurius.

MeriMiehiä talkoiSSa

Haminassa kunnostetaan mielenkiintoisesta historiastaan tunnettua alusta, Merikarhua. Satamahinaajana ja miinanraivaajana toiminut Merikarhu oli alun perin rakennettu Normandian maihinnousua varten. Alus on jo pitkään ollut museoituna Haminassa. Kunnostustyöt saivat uutta puhtia kesällä perustetun perinneyhdistyksen myötä. S/s Hyökyllä Kotkan Meripäivien yhteydessä pidetyssä kokouksessa valittiin Merikarhun Perinneyhdistyksen puheenjohtajaksi Jorma ”Jorkki” Grönlund.

Lasse Piispa ja kumppanit ovat panneet konehuonetta kuntoon. Pääkone on Atlas-Imperial Diesel Enginen valmistama

S/s Hyökyllä Kotkan Meripäivien yhteydessä pidetyssä kokouksessa valittiin perinneyhdistyksen puheenjohtajaksi Jorma ”Jorkki” Grönlund. Syksyn mittaan jäsenmäärä on jo kasvanut yli viidenkymmenen. Haminan kaupunki on kiinteästi mukana toiminnassa.

– Olemme organisoineet Merikarhun kunnostustöitä talkooperiaatteella. Jokainen voi tehdä siitä mitä osaa, Grönlund kertoo

Elokuussa pidettiin Merikarhulla laajamittainen kuntotarkastus, jossa koko alus käytiin läpi. Samalla nimettiin talkootöiden vastuuhenkilöt koneeseen, kannelle ja keittiöön. Yhdistys on myös vakuuttanut talkooväen.

Mukana monta aktiivimerenkulkijaa

Lokakuussa aluksen kunnostustyöt ovat edenneet suunnitelmien mukaan. Vapaavahdille alusta esittelee konemestari Lasse Piispa, joka taannoin jäi eläkkeelle m/s Hesperiasta.

– On meillä melkoinen ryhmä aktiivimerenkulkijoitakin mukana, Lasse kertoo ja luettelee joukon tunnettuja merimiehiä.

Vähältä piti, ettei Lassesta itsestään tullut

jälleen aktiivimerenkulkijaa. Kesken Merikarhun esittelyn tuli puhelu eräästä varustamosta, josta tarjottiin konemestarin jobia.

– Mielenkiintoinen reissu olisi ollut kyseessä, mutta tuli vähän pienellä varoitusajalla, Lasse Piispa tuumii.

Piispa tunnetaan ahkerana konemestarina. Hän on hyvin innostunut hankkeesta ja toimii selkeiden suunnitelmien mukaan. Tarkoitus on saattaa alus ajokuntoon. Piispan mukaan syksyllä vielä laitetaan pääkone käyntiin.

tuttujen tapaamista talkootyön ohella

Merikarhun messi ja byssa on ”torpattu” siihen kuntoon, että vieraille ja talkooväelle saadaan laitettua kahvit ja purtavaa. Huomioita on kiinnitetty myös työturvallisuuteen.

– Olemme tyytyväisiä kaikenlaiseen talkootyöhön. Halukkaiden kannattaa liittyä kannatusjäseniksi yhdistykseen ja ottaa sitten yhteys osastoiden vastuuhenkilöihin, Jorma Grönlund selvittää.

Hänen mukaansa Merikarhun Perinneyhdistyksen jäsenmaksu tulee olemaan pieni, parinkympin luokkaa vuodessa. Tärkeämpää

on löytää samanhenkisille merenkulkijoille järkevää tekemistä. Samalla voi tavata tuttuja ja vaihtaa kuulumisia.

Merikarhun talkooporukkaan kuuluva Aimo Makkonen on myös tyytyväinen talkoohenkeen.

– Täällä on loistava meininki ja hyvä porukka, Makkonen kehuu.

Lasse Piispa puolestaan kehuu Aimoa siitä, että tämä on hankkinut sponsoreita. Kumpikin mies toivoisi vielä, että porukkaan saataisiin laivasähkömies tai pari.

Yhdistykselle on tulossa oma verkkosivu. Lisätietoja toiminnasta antaa puheenjohtaja Jorma Grönlund sähköpostilla jormagronlund@yahoo.com.

teksti: Pekka Karppanen

Lähteet: SLHY, LAIVA-lehti, Bengt Sjöström

Merikarhun laituripaikka on Haminan Tervasaaressa. Taustalla näkyvät s/s Hyöky ja Tullimakasiini, jonne Patu Patanen on koonnut valtavan määrän laivapienoismalleja, meritauluja ja meriaiheista esineistöä.

ylijäämähinaaja

Talkoomiehet Lasse Piispa ja Aimo Makkonen Merikarhun messissä, josta johtavat raput vievät hytteihin. Merikarhun tiloista löytyi yhdeksän ”punkkaa”.

Suomen valtio osti 1946 U.S.Army:n ylijäämävarastolta kaikkiaan 24 ST (Small tug)-hinaajaa, joilla korvattiin Neuvostoliitolle luovutettuja sotakorvausaluksia. Hinaajia oli sekä 86-jalkaisia että 74-jalkaisia. Useimpia käytettiin miinanraivaukseen, minkä jälkeen niitä myytiin hinauskäyttöön kotimaahan ja ulkomaille. Merikarhun lisäksi Suomessa on vielä useita ylijäämähinaajia käytössä.

Merikarhu seilasi jenkkilipun alla nimellä US ARMY ST-79. Suomessa se teki miinanraivaustöitä 1946 - 1950 DR-13 -nimisenä. Rauman Hollmingin telakalla tehtyjen muutostöiden jälkeen aloitti m/s Merikarhu vuoden 1952 alussa Haminan satamajäänmurtajana. Merikarhu kaatui myrskyssä 1964, mutta korjattiin ja palveli vielä 1980-luvulle saakka.

Haminan kaupunki teki Merikarhusta museoaluksen. Kunnossapitoa organisoi Jorma Patu Patanen vuoteen 2006 asti. Tuolloin alus telakoitiin Suomenlinnassa, jolloin esimerkiksi runko todettiin varsin hyväkuntoiseksi. Aluksen ylläpito siirtyi Tervasaaren Pukseeri r.y. -nimiselle yhdistykselle. Syksystä 2012 hoitaa kunnostustöitä Merikarhun Perinneyhdistys r.y.

Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Jorma Grönlund ja sihteerinä Timo Haipus. Aluksen omistaa edelleen Haminan kaupunki.

riSteilyvieraita S/S turSolla

Satamajäänsärkijä S/S Turso Yhdistys ry järjesti jäsenilleen syysristeilyn lokakuun puolivälissä. Turso toimii liikkuvana museoaluksena ja Suomen Höyrypursiseuran laivaston lippulaivana. Aluksen kunnostukseen on käytetty paljon resursseja – työ on tehty huolella ja taidolla, mikä näkyy tuloksessa.

Talkootöihin voisi tulla lisää ammattimerenkulkijoita, jotka ovat valmiita sitoutumaan toimintaan, ylikonemestari Seppo Järveläinen totesi.

Järveläinen valmisti kavereidensa kanssa Tursoon komean keulapunoksen, josta taannoin kerrottiin Vapaavahdissa. Nyt hän työstää köysipunosta ahteriin.

Helsingin silakkamarkkinoiden päätöspäivänä Eteläsatamassa nähtiin muitakin vanhoja aluksia. Turson ja yhdistyksen toiminnasta voi lukea lisää netistä: www.turso.fi

Ylikonemestari Seppo Järveläinen kuuntelee ”ruupparia”. Varmuuden vuoksi on komentosillalle myös walkie talkie -yhteys

Pekka ”Poku” Sipola laivan ruorissa

kuuluMiSia kotiin

Ennen muinoin hoideltiin yhteyksien pitoa kirjeitse. Nykyihmiselle tiedoksi, että kirje oli semmoinen läppärin pituinen ja levyinen paperiarkki, jolle kynää käyttäen käsin kirjoitettiin tähdellisimpiä kerrottavia. Kuvailtiin menneitä ja tulevia satamia ja sattumuksia matkoilla (nyk. blogi?).

Silloin ei ollut vielä käytössä tämä pelkistetty veispukkinovellismi:”vikaeerasin tossa kaks viikkoa!”(laivakuvan yhteydessä). ”Olik täsä poosuna Pokkinen?” (toisen laivakuvan yhteydessä).

Jos ei merenkulkijalla sattunut olemaan aikaa tai asiaa, saatettiin ostaa rantasapista maisemapostikortteja ja olutmukin äärellä sutaista niihin terveisiä. Postikorttihan oli semmoinen aiponen (iPhone) kokoinen pahvilappu, missä oli toisella puolella kuva paikkakunnalta ja toinen puoli oli tyhjä postimerkkiä, osoitetta ja tekstiä varten.

Kiireellisiä asioita ei kirjeillä ja postikorteilla hoideltu. Hidasta kuin Kela:n korvaukset oli postin kulku kotipuoleen: vei viikkoja, kauempaa kuukausia ja jostain ei posti ole tullut perille vieläkään.

Merellä oltaessa tiedonvälitykseen oli tarjolla radiosähköttäjän palvelut, jos päällikkö ei ollut määrännyt kieltoa. Lyhytaaltoyhte-

yksillä eli höyryradiolla tilattiin Keimolan Helsinkiradion kautta puheluita kotimaan lankaverkkoon.

Puheyhteyden onnistuminen riippui laivan sijainnista, radiokaluston iästä ja kunnosta, vuodenajasta, vuorokaudenajasta ja auringonpilkkujen 11-vuotisesta kierrosta. Joskus puhelu saattoi kuulua vain aamuyöstä. Joskus ei viikkokaupalla silloinkaan.

Kuuluvuus ei aina ollut selkeää. Mahtoi jäädä ihmettelemään sekin henkilö, joka kotimaassa yömyöhällä herätettiin vastaamaan laivaradiopuheluun. Puolin ja toisin huudeltiin ukkosen ja salamoinnin räiskeen väliin vimmatusti viitisen minuuttia haloota, kunnes lopulta yhteys katosi. Sen verran kuitenkin selvisi, että puhelu oli mennyt väärään numeroon.

Höyryradiossa ei ollut salausta: puheen kuuli laivassa jokainen, joka sattui olemaan radiovastaanottimen ääressä. Molemmat puhujat kuultiin kaikkien laivojen radiohyteissä, joiden vastaanottimet oli viritetty rannikkoradioaseman puhetaajuudelle.

Kiireellisiä asioita saattoi hoitaa myös sähkösanomilla: kipinä naputteli sähkötysavaimella samaista höyryradioa käyttäen viestin rannikkoradioasemalle. Sähke siirtyi

telex-yhteydellä kohdepaikkakunnan lennättimeen ja juoksupoika juoksutti sen vastaanottajalle. Maaseudulle osoitetut sähkeet jatkolähetettiin lennättimestä kirjeessä.

Kalliita olivat lyhytaaltoyhteydet. Sähkeissä seitsemän sanan hinta oli minimimaksu ja sen jälkeen jokainen sana laskutettiin erikseen. Pitkästä sanasta meni tuplamaksu. Jotkut päälliköt kehittivät taiteeksi paljon tiedon välityksen vähillä sanoilla. Jopa niin, että joskus varustamoista piti kysyä viestin merkitystä.

Radiopuhelusta perittiin vähintäin kolmen minuutin taksa. Laskeskelin, ettei junkin kuukausipalkka olisi riittänyt päivittäiseen minimihintaiseen lyhytaaltopuheluun.

Joistakin Euroopan maista ja PohjoisAmerikasta sai varsin sujuvasti tilatuksi lankapuheluita Suomeen. Jopa puhelinkopista, jos taskut olivat täynnä kvarttereita. Kauempaa maailman takaa yritettäessä piti varautua odottamaan tuntikausia kuumassa lennätinkonttorissa.

Kiinassa pitkinä satama-aikoina saattoi laittaa merimiesklubilla puhelutilauksen vetämään, ostaa nipun postikortteja ja mukin paikallista olutta. Kun kortit oli kirjoitettu ja jokunen lisäolutkin juotu, tuli useinkin

ilmoitus, ettei tänään saada puhelinyhteyttä. Ehkäpä oli hyväkin, jos odotus oli venähtänyt pitkäksi ja kuumassa ilmanalassa olutta valunut.

Säännöllisessä linjaliikenteessä seilaavat merenkulkijat antoivat kotiväelleen eri satamien meklareiden osoitteita, jonne lähettää postia. Villin linjan laivoille posti kulki pelkästään varustamon kautta. Usein oli tiedossa vain seuraava satama ja sekin saattoi matkalla muuttua moneen kertaan.

Varmimmin posti kulki varustamosta laivoille vaihtomiehistön mukana. Joskus kylläkin matkalla matkalaisten matkatavarat menivät muualle ja postit samaa matkaa. Jos laiva sattui olemaan uusi, tai ylösmaattuaan lähtenyt rantakivikosta, oli koko porukka uutta. Väkeä ei vaihtunut, eikä posti kulkenut.

Oli myös lupaavia poliitikonalkuja, jotka jyrkästi kieltäytyivät ottamasta ylimääräisiä paketteja kuljetettavakseen Mepa:n kirjastonvaihdoista puhumattakaan: ” Mitä hyötyä minulle on kuljettaa toisten posteja, kun ei siellä ole minulle mitään”.

Kun postit lopulta olivat laivalla, ne jaeltiin messeittäin. Jokainen keräsi omansa pois pikkuhiljaa töiltään ehdittyään. Ilman jääneet saattoivat jäädä murehtimaan, kun ei ollut kukaan muistanut.

Poosu Erkki joskus jupisi, ettei hänelle lähetetä milloinkaan mitään. Ei kai hän itsekään kenellekään kuulumisiaan kirjoittanut. Vaan joskus sitten pantiin merkille poosun kynä kädessään jukertavan maisemakorttia. Kun aikanaan saatiin uusi postilähetys laivalle, oli Erkkiäkin muistettu. Kuvallinen kortti etelän satamakaupungista ja tekstinä ”sinulle täältä tropiikista paljo terveisiä toivoo Erkki”.

Vastaavasti oli postirikkaitakin. Eräs perämies heti laivaan tultuaan sai koota messin pöydältä itselleen pinon hempeän värisiä kirjekuoria. Sama jatkui lähetyksistä toiseen, kunnes joskus muun jutun puutteessa udeltiin, ketkä hänelle jaksaa niin mahdottomasti kirjoittaa. Mielellään perämies paljasti salaisuutensa ja suositteli lämpimästi muille-

kin: kun tulee tieto laivajobista, välittömästi nuoren, komean ja yksinäisen merikapteenin kirjeenvaihtoilmoitus vetämään muutamaan naistenlehteen. Sieltäpä niitä kirjeitä alkaa virrata!

Kyseltiin, eikö ole aika kova homma vastata kaikille kirjoittajille. Ei ollut kova homma. Kun naisten lemmekkäille haaveille etelän kuutamoista oli tarpeeksi naureskeltu, kaikki kirjeet mereen vaan ja uusia odottamaan. Lehtien ylläpitämät kirjeenvaihtopalstat toimivat nimimerkeillä, joten vastaanottajan oikea nimi ja osoite oli vain toimituksen tiedossa.

Laivalle saatu posti ei aina tavoittanut vastaanottajaansa. Redillä väkeä vaihdettaessa uuden porukan saavuttua poistuivat ulosmaksaneet heti samalla veneellä. Kiinassa oli satamissakin tapana, että lähtijät vietiin hotelliin välittömästi samalla autokyydillä, millä tuotiin vaihtoporukkaa.

Voisi kuvitella varustamossa olleen melkoisen askareen lajitella palautuneita kirjeitä ja paketteja: onko joku vielä kotonaan lomalla vai onko jo saanut jobin johonkin toiseen laivaan vai vaihtanut kokonaan työnantajaa.

Jos laivaan ei ollut väkeä vaihtumassa pitkiin aikoihin ja jonkinlainen luotettava sata-

ma oli tiedossa luotettavien lentoyhteyksien varrella, saattoi varustamo yrittää lähettää lentorahtia suoraan meklarille.

Kerran tuli tieto seuraavan matkamme olevan Karachista Port Sudaniin. Adeniin oli buukattu bunkraus. Koska oli aikaa, oli lähetetty kertynyt posti lentorahtina Adenin meklarille. Vähän ennen bunkkeripaikka jälleen kerran orderit muuttuivat ja ajettiinkin suoraan Port Sudaniin. Postit jäivät Adeniin ja lienevät siellä vieläkin kamelinkuivikkeena.

Samanlainen varma tieto oli toisen laivan poikkeamisesta Singaporeen joulun alla ja sinne oli lähdössä lentorahtina joulupostia. Eräälle messitytölle oli kotiväki jouluterveisinä vienyt varustamon konttoriin hyvin paketoidun joululeivän. Rahtaaja kuitenkin päätti kierrättää laivaa vielä muutamissa satamissa ennen Singaporea. Viivästysaika oli tuottanut joulupakettiin ilmaista lisäarvoa: kosteassa helteessä muovipussiin pakattu joululeipä oli odotellessaan kasvattanut vihreänharmaan muutaman sentin homekerroksen.

Timo Sylvänne

www.aanimeri.fi

Kuva: Jaakko Oraviita

M ERIMIEHET - ELOKUVAN

ENSI - ILLASTA 30 VUOTTA

Filmiryhmä matkusti M/s Arielin mukana Välimerelle ja takaisin

Entinen merimies Kalevi ”Jeppis” Kankainen opiskeli Taideteollisessa Korkeakoulussa ja teki diplomityönään dokumenttielokuvan. Merimiehet -elokuva esitettiin joulukuussa 1982 televisiossa. Aineisto kuvattiin 7.12.1981- 19.1.1982 välisenä aikana ja filmiä paloi viisi kilometriä. Kahdeksan tunnin raakamateriaalista puristettiin jälkikäsittelyssä reilun tunnin mittainen elokuva.

Kankainen oli itse seilannut reilut kymmenen vuotta muun muassa Atalayassa, Actiniassa, Vallilassa ja Eirassa. Myös muulla filmiryhmällä oli merikokemusta. Varustamo EFFOA suhtautui hankkeeseen myötämieleisesti. Kankainen sai rahallista tukea Suomen Elokuvasäätiöltä.

Jeppis Kankainen ja kolme kuvausryhmän jäsentä tulivat alukselle Ykspihlajassa 7.12.1981. Ryhmä kuvasi kaikkien merenkulkijoiden työtä, mutta eniten kamera seurasi puolimatruusi Esa Berntssonia. Jeppis kuvasi Esan kautta omia tuntojaan ja muistojaan seilausajoiltaan.

laivalla oli loistava yhteishenki

Aluksella oli 24-henkinen miehistö, 2-1 vuorottelu. Normaalisti oltiin kaksi Välimeren matkaa töissä, yksi vapaalla eli n. 11-12 viikkoa laivalla. Monet olivat olleet mukana alusta asti. Kuvausmatkalla miehistön messikallena ollut Matti Mäkeläinen muistelee, että kortinpeluu oli suosituin ajanviete iltaisin.

Arielilla ei ollut punttisalia eikä uimaallasta. Porukka nosteli painoja täkillä. Tyhjässä ruumassa saatettiin pelata lentopalloa. – Asuttiin sentään 1-hengen hyteissä ja aluksella oli ilmastointi, totesi kolme vuosikymmentä matkan jälkeen radiosähköttäjä Arnold Kallio Vapaavahdille.

Kalliolla oli matkalla mukana myös vaimo ja tytär, joka mielellään esiintyi kameralle varsinkin joulujuhlissa.

Joulujuhla laivalla olikin yksi filmin kohokohtia. Toinen huipennus oli porukan maissa käynti Israelissa. Filmiryhmä kuvasi,

kun merimiehet maistelivat katukeittiössä paikallisia erikoisuuksia ja ”kävivät kulmilla”. Yhtiö ei antanut kuvausryhmää varten mitään erityisohjeita. Entisenä merimiehenä Jeppis oli heti ”kartalla”. Muut ryhmäläiset oppivat tavoille nopeasti. Korttia pelattiin, maissa käytiin ja pieniä ”siivuja” otettiin.

Tasavallan presidentin valitsijamiesvaalit

Kalevi Kankainen kävi kertomassa elokuvaprojektistaan vuonna 1981 MEPAssa. Vapaavahdissa seurattiin hankkeen etenemistä.

osuivat matkan ajankohtaan. Varustamon lähettämät ehdokaslistat olivat hukkuneet meklaritoimistoon, mutta filmiryhmä kävi Kairossa ja otti Suomen suurlähetystöstä listat mukaan. Vaalit pidettiin Alexandriasta lähdön jälkeen ja äänestysliput toimitettiin Haifan kautta Tel Avivin suurlähetystöön.

päätähti näki

kuva: EFFOA esite/ SLHY:n kokoelmat

elokuvan vasta Mepan kulttuuritapahtumassa

M/s Arielille ja sen miehistölle matka oli rutiinia. Vuonna 1972 rakennettu alus oli tosin käynyt myös Australiassa ja liikennöinyt Karibialla ja Brasiliassa, mistä taitavana piirtäjänä tunnettu Arnold Kallio oli laatinut varustamolehteen hienon kartan.

– Ariel jakeli Karibialla isojen Johnsonin laivojen eriä, nykyisin Finferriesin aluksia kipparoiva Esa Berntsson muistelee.

Esa meni Arieliin vuoden 1980 merimieslakon jälkeen. Hän muistaa kuvausryhmän hyvin, mutta ei ollut nähnyt valmista elokuvaa kuin vasta MEPAn merimiestapaamisessa Kotkan Meripäivien yhteydessä. VHS-kasetilta DVD:lle digitoitu elokuva voitiin näyttää yksityisluotoisessa merimiestapaamisessa MEPA - Kopiosto 18.2.1982 Tekijänoikeussopimuksen mukaisesti.

Yleisradio osti Merimiehet -elokuvan ja se kuului myös MEPAn videovalikoimaan 1980-luvulla. Kalevi Kankainen työskenteli filmialalla vuosituhannen vaihteeseen, jonka jälkeen vetäytyi työelämästä ja julkisuudesta eläkkeelle.

kokoelmat

M/s ariel

- 1970 built Helsingör Skibswaerft og Maskinbyggeri A/S, Denmark

- 146m x 19m (lenghtening+1 deck crane 1974)

- 9.530 dwt, B&W 8.300 hp, 17,5 kt

- 5 cargo holds + 2 refrigerated cargo holds

- 1987 Bahama flag, Finnmanagement as crewing agent

-1988 sold to Greece

-1998 Broken up in Mumbai

M/s Ariel crew list 7.12.1981–19.1.1982

Åke Lundberg Master

Håkan Lauren Ch.Off

Paul Lindholm 1st. Off

Jukka Väisänen 2nd Off

Arnold Kallio Radio Operator

Veikko Kärras Chief Engineer

Lasse Puhakka 1st. Engineer

Sven Helin 2nd. Engineer

Erkki Kyllönen 3rd. Engineer

Hans Starck Bosun

Eino Lehtinen Carpenter

Martti Lehtinen A.B.

Arto Penttilä A.B.

Esa Berntsson O.S.

Lauri Piiroinen O.S.

Hannu Turunen O.S.

Matti Kauppi Electrician

Matti Kainulainen Donkeyman

Eino Hokkanen Motorman

Keijo Suolanko Chief Steward

Maija Kivinen Cook

Kerttu Vuorihuhta Econ.Assistant

Sirkku Väisänen Econ.Assistant

Matti Mäkeläinen Econ.Assistant

kuva: EFFOA Uutiset/SLHY:n

H ELSIN g IN KIRJAMESSUT

25.-28.10.2012

Kulttuuripitoinen viikonvaihde kokosi Helsingin Messukeskukseen kirjaihmisiä sekä musiikin, ruoan, viinin ja taiteen ystäviä. Kirjamessuilla ja samanaikaisissa muissa tapahtumissa vieraili neljän päivän aikana 71 500 kävijää.

Valtioneuvos Riitta Uosukainen haastatteli Sofi Oksasta, jonka uusin teos Kun kyyhkyset katosivat, on ollut menestys. Keskustelu sujui leppoisissa merkeissä – Topi Uosukainen myhäili taustalla.

Harri Nykänen ja Jarkko Sipilä keskustelevat. Sipilän Takamäki-poliisiromaanien sarja on edennyt jo 12. osaan. Nykänen teki uuden Raid -kirjan, Susiraja, kuuden vuoden tauon jälkeen.

Messuille tultiin seuraamaan ohjelmaa, tutustumaan uutuuksiin ja tekemään ostoksia. Tämän vuoden teemamaana oli Unkari, josta oli mukana muutamia kirjailijoita. Kotimaisista kirjailijoista vetivät ohjelmalavoja täyteen Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen, Saska Saarikoski ja Tuomas Kyrö. Suurimmalla, Aleksis Kiven mukaan nimetyllä lavalla oli vanhan tavan mukaan myös poliittisia ja ajankohtaisia yleiskeskusteluita.

Ehdoton yleisömagneetti oli myös ruotsalaistunut norjalaiskirjailija Karl Ove Knausgård. Miehen hieman renttumainen mutta karismaattinen habitus vetosi etenkin kirjamessujen naisyleisöön. Knausgårdin omaelämäkerrallinen romaanisarjansa Taisteluni on ollut suurmenestys.

Yleisöä kiinnostavat aina dekkarikirjailijat ja heidän uusin tuotantonsa. Suosituimpia lienevät Reijo Mäki, Harri Nykänen, Matti Rönkä ja Jarkko Sipilä. Etsivähahmo Jussi Vares tasapainoilee Turun alamaailman kanssa Reijo Mäen uusimmassa kirjassa Sheriffi. Vareksesta on tehty useita elokuvia ja teatteriesityksiä.

Kirjamessut ovat kehittyneet – ohjelmalavojen sijoittelua on järkeistetty. Yleisö pääsee nopeammin liikkumaan haastattelusta toiseen. Järjestäjät olivat panostaneet myös nimekkääseen haastattelijakaartiin. Reidar Palmgren, Markus Leikola ja Baba Lybeck vetivät vieraidensa kanssa hyvin mielenkiintoisia keskusteluja.

Messuvieraan kannattaa aina käydä tutustumassa myös antikvaaristen kirjamessujen antiin. Messukeskuksessa oli edustettuina lukuisia antikvariaatteja, joiden valikoimista moni messuvieras teki arvokkaita löytöjä.

Musiikkimessuilla nähtiin alan ihmisiä sekä lavalla että yleisön joukossa. Kotiteollisuus -yhtyeen keulahahmo Jouni Hynynen oli vauhdikkaalla tuulella ja iski tarinaa lavalla siihen malliin, että ujoimmat kuuntelijat punastelivat. Hynyseltä ilmestyi tänä vuonna kaksi kirjaa.

Edellisvuoden tapaan ruokamessuilla oli tarjolla erikoisuuksia ja herkkuja Suomesta ja ulkomailta. ArtForum -taidetapahtumassa esiteltiin ja myytiin muun muassa maalauksia ja keramiikkaa.

Riikka Pulkkisen uusimman romaanin Vieras teemoina ovat vieraus ja ruumiillisuus, joka ilmenee kirjan päähenkilön, nuoren naispapin anoreksiana.

Jouni Hynynen oli vauhdikkaalla tuulella ja iski tarinaa lavalla siihen malliin, että ujoimmat kuuntelijat punastelivat. Hynyseltä ilmestyi tänä vuonna kaksi kirjaa.

Elina Lappalainen esitteli kirjaansa Syötäväksi kasvatetut, joka voitti marraskuussa Tieto-Finlandia-palkinnon. Kirjamessuilla Lappalainen sai kirjastaan Kanava-tietokirjapalkinnon.

Matti Röngän rikosromaanit kiinnostavat kotimaan ohella erityisesti saksalaisia. Röngän romaaneista ja Viktor Kärppä-nimisen miehen edesottamuksista tehtiin suosittu TV-sarja Tappajan näköinen mies.

Karl Ove Knausgård on kirjoittanut kuusiosaisen, kolmetuhatsivuisen omaelämäkerrallisen romaanisarjan Taisteluni. Nimestä huolimatta ei kirjoissa kerrota natseista vaan tavallisesta arkielämästä.

Brita Jokinen toimitti aikoinaan YLEn merimiehille suunnattua Venttiili –ohjelmaa ja teki yhteistyötä MEPAn kanssa. Hänen kirjaansa Narsisti keskellämme varten on haastateltu yli 150 ihmistä, jotka kertovat omia kiusaamiskokemuksiaan yksityis- ja työelämästä.

MEPAn kirjasto

suosittelee: Milja Nitovuori

Kaksi varsinaista ”vääräleukaa” Mato Valtonen ja Kalle isokallio ovat yhdessä tehneet Readmen julkaiseman kirjan Elämä on – aprillia. Kirjan nimeksi piti tulla Kusetusta kaikki tyyni, mutta ajateltuaan kohde ryhmää, niin ehkä naiset eivät olisi ostaneet kirjaa. Kirjasta saa eväitä huomata valkoisia valheita.

Isokallio opasti: ”Elämä pitäisi ottaa, niin, että ei puutu asiaan, vaan katselee ja naureskelee. Mitä vanhemmaksi tulee, niin pystyy sietämään asioita paremmin.”

Hän ei myöskään lue enää pakkausselostuksia. D- vitamiinissa ei ole vitamiinia, jauhelihassa ei ole lihaa, lihapyörykätkään eivät ole pyöreitä, miehet luettelivat. Kun Evira päätti selvittää D- vitamiini sotkut, he lähettivät jokaiselle kunnalle selvityspyynnön. Parasta farssia heidän mielestään on vaaliväittelyt.

Mato Valtonen ihmetteli autokauppoja, missä vähillä kilometrimäärillä ei ole merkitystä liikkeen ostaessa autoa, mutta, kun he myyvät auton eteenpäin, niin se on myyntivaltti. Kosmetiikassa liikkuu kunnon huumori, he totesivat. Ryppyrasvaa halvemmaksi konstiksi, he neuvoivat ostamaan kossupullon ja aamulla naama on niin turvoksissa, että ei mitään ryppyjä näe.

Suomalaisia on kehuttu maailman korkeimmin koulutetuksi kansaksi, mutta miksi ihmeessä netissä eniten klikattu linkki on: ”Johanna Tukiainen harkitsee ulkomaille muuttoa”, kyseli Isokallio

Kirjamessujen kirjoja

Pelle Miljoona tuli kertomaan Liken julkaisemasta kirjasta Puerto Galera

Väli- Amerikkaan sijoittuva kertomus on beat- poljentoinen fiktiivinen vaellustarina oikeasta ja väärästä. On tärkeää, että teksti svengaa ja kieli juoksee, kertoi kirjailija. Kun omissa kirjoissa on vauhtia ja paikanvaihdoksia, hän kertoi olevansa addiktoitunut ihailemaan kirjailijaa, jonka tarina kerrotaan yhdessä huoneessa.

Hän on oleskellut paljon Väli-Amerikassa ja tuntee paikat sekä ilmapiirit. Kirjaa hän kirjoitti Meksikossa, missä oli kouriintuntuva väkivaltaisuuden läheisyys ja se loi omanlaisen ilmapiirin tarinalle. Pelle Miljoona on saanut kiertää paljon myös Suomea ja kuuntelee mielellään eri murteita ja ilmaisuja.

Meille tutusta sanonnasta: sataa kuin Esterin p… on myös toinen tulkinta, eli: Kunkku tyhjensi leiviskänsä, hän kertoi.

Pelle Miljoonan mielestä ihmisenä on mahdollista kasvaa koko ajan ja siksi pitää olla elämän arvoja sekä mielipiteitä. Hänen tarinoissa hyvikset pärjää ja pahikset saa lättyyn.

Heikki Turusta tuli haastattelemaan Reidar Palmgen kirjasta Tie, totuus ja elämä

Kun Suomen viimeinen korpikirjailija sai käteensä painetun kirjan, hän totesi, että näinkö paksu tästä pirusta tuli. Palmgenin kysyessä, että muistaako kirjailija kaikki 21 romaaniaan ja muut teokset, Turunen tokaisi inhoavansa omia kirjojaan.

”Tuntuu, kuin olisin torilla alasti ja häpeän kirjoittamiani intiimejä asioita. Enää samaa hohdetta ei ole, kuin Simpauttajan ilmestyttyä. Kirjoittaminen ei ole työtä kummempaa”, hän kertoi.

Turunen kirjoittaa edelleen Pohjois-Karjalassa ja kertoo olevansa viimeinen mohikaani tällä alalla. Kaikki kirjailijan kaverit ovat kuolleet Kosmoksessa lutraamisen takia. Vaikka kotiseudulta karsitaan liikenneyhteydet ja jääkärikomppaniat, niin tämä mies haluaa pysyä kotiseudullaan.

Kirjan nimi on mahtipontinen, mutta kirjassa puhutaan isommista asioista, kuin tie. Riitainen kylä päättää tehdä tien, jota joutuu Jeesuksen näköinen m ies sovittelemaan. Tieriidan taustatekijänä on raaka murha suojeluskunta- aikana. Tien vetäminen koskee kaikkiin kyläläisiin, joiden mailta se menee. Ihmiset ovat ahneita, himokkaita ja raadollisia, mutta kirjailijan mukaan inhimillisiä ja rakastettavia.

”Minä olen sellainen ihmisrakas höpelö, kertoi Turunen

Tuomas Kyrö sai ylimääräisen alkuseremonian, kun Aleksis Kivi seuran palkinnon Nummisuutarin Eskon puumerkki mitalin tuli antamaan professori Anto Leikola. Leikola perusteli tunnustusta, että mielensä pahoittaminen oli vanha tapa jo nummisuutarin Eskon aikaan.

Kyrö on terävin ajan ilmiöiden tarkkailija, sanoi Leikola.

Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike on hykerryttäviä näkemyksiä ruuasta ja elämästä.

Aikoinaan YLE tilasi Kyröltä noin 5 minuutin mittaisia hauskoja tarinoita kerrottavaksi radiossa. Antti Litja luki kertomuksia radiossa ja jutut poikivat kovasti hyvää palautetta. Mielensäpahoittaja -jutuista ei Yle paljon maksanut ja Kyrö mietti miten itseään elättäisi.

Hän päätti koota jutut kirjaksi ja tämä todella kannatti.

Mielensäpahoittaja on 80- vuotias suomalaismies, joka saa taistella itsemääräämisen oikeudesta. Vaimon ruokien loputtua oli hänen pakko opetella ruskean kastikkeen tekoa. Palokuntaa siinä tarvittiin ja kunta totesi miehen tarvitsevan kotiavustajaa. Mielensä siinä pahoittaa, kun vieras ihminen tulee kotiin touhuamaan ja kaiken kukkuraksi olisi vielä vienyt pesulle.

Mielensäpahoittaja haluaa elää niin kuin ennenkin, totuttuun tapaan.

J

lahJakirJoJen aatelia

Norsusta nautilukseen -kirjan kirjoittaja, emeritusprofessori Anto Leikola (oik.) ja päätoimittaja, merenkulkuneuvos Juha Nurminen kertoivat Kirjamessuilla teoksen synnystä ja siitä, miten luonnonhistoria liittyy merenkulkuun. Kirjan avatulla sivulla on toinen kirjan nimikkoeläimistä, nautilus.

”Norsusta nautilukseen. Löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan” on nimeltään lokakuussa Helsingin kirjamessuilla julkistetun John Nurminen Säätiön uusimman tietoteoksen nimi. Norsun tiedät, mutta mikä on nautilus – tai Nautilus? Lue tämä juttu, niin tiedät kolme oikeata vastausta.

Myös Norsusta nautilukseen noudattelee kirjan päätoimittajan, merenkulkuneuvos Juha Nurmisen sanojen mukaan säätiön kustannuslinjaa meri, merenkulku, merimiehet. Kirjan idea on ”merenkulullinen näkemys luonnontieteen historiaan”, se on ”merenkulun ja luonnonhistorian vuoropuhelu”.

Kirjan kirjoittaja on yksi Suomen eturivin tietokirjailijoista, emeritusprofessori Anto Leikola. Oppihistorioitsijana ja ansioituneena tiedon kansanomaistajana hän oli paras valinta tämän runsaasti kuvitetun tietoteoksen kirjoittajaksi; Leikola toimitti aikoinaan

Kirjan kannen sininen perhonen on kiinalainen taivaansiipi. Mustavalkoisessa piirroksessa on kuvattu, miten James Cook upseereineen saa paikallisilta asukkailta kaksi hirvisikaa.

Norsusta Nautilukseen -kirja oli

Tieto-Finlandia ehdokkaana

jo Suuren Eläinkirjan (1961 – 63) ja palasi omien sanojensa mukaan tähän eläinkirjaan ”kuin vanhojen tuttujen pariin”.

Anteeksi, kuinka? Merenkulkua, merimiehiä ja eläimiä? Kyllä vain. Kuten kirjan alaotsikosta Löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan ilmenee, niin eläimistä on kysymys. Ja löytöretkistä – ei vain retkistä kuvien maailmaan, vaan niistä ympäri maailmaa tehdyistä löytöretkistä, joilta merenkulkijat toivat mukanaan erikoisia eläimiä, tositarinoita ja mielikuvitusjuttuja, ja joilla mukana olleet tutkijat ja harrastelijat saattoivat Eurooppaan palattuaan täydentää oppineen maailman luonnonhistoriallista tietämystä.

Merkittävimmistä löytöretkeilijöistä muun muassa James Cook, Willem Barents ja John Ross ovat myötävaikuttaneet luonnonhistoriallisen tietämyksen kasvuun. Charles Darwinia on mahdoton sivuuttaa ja legendaaristen lintumaalareiden joukosta löytyvät muun muassa kotoiset von Wrightin veljekset.

Tuloksena on ”säätiön kustannuslinjan kaunein pää”, kuten Nurminen Kirjamessuilla totesi. Kirjaan on valittu piirroksia ja valokuvia 1500-luvun eläinkirjoista (niitä tehtiin jo tuolloin!) 1800-luvun puoliväliin saakka. On paikallaan luetella sisällyksen ja-

otus. Siitä ilmenee parhaiten, miltä eri alueilta toinen toistaan kauniimpia kuvia on ihailtavina: Ihmeelliset nelijalkaiset, Lintujen loisto, Perhosten siipien kimallus, Hyönteiselämää, Korallimetsän kalat ja kalmarit sekä Merten hirviöt.

Kuvien tarkkuus ja värien loisto oli jo 1600-luvulla jotain sellaista, mihin nykyaikainen, kehittynytkään valokuvaustekniikka ei yllä. Yhden vaskeen kaiverretun piirroksen tekemiseen ja painamiseen saattoi mennä kaksi vuotta! Kuvia täydentävät perusteelliset, asiantuntevat ja tietoa syventävät tietoiskumaiset tekstit.

Entä se nautilus? Kirjan nautilus on iso, meren uumenissa elävä nilviäinen. Lisäksi Nautilus oli Jules Vernen maailmanympäriromaanin sukellusvene. Ja kolmanneksi: nautilus on kreikan kieltä ja merkitsee merimiestä.

John Nurmisen Säätiön kustannuslinjasta löytyvät todelliset lahjakirja-aarteet. Valikoimassa on toistakymmentä teosta, joiden luettelo löytyy netistä säätiön sivuilta. Kannattaa tutustua.

teksti: Sakari Karttunen kuvat: Sakari Karttunen, John Nurmisen Säätiö

P ERINTEINEN S UOMEN K UVITETTU L AIVALUETTELO PITää PINTANSA

Hannu Vapalahden julkaisulla

jo 29:s vuosikerta

Vuosittain ilmestyvä laivaluettelo sisältää kuvat ja tiedot lähes kaikista suomalaistenyritysten kokonaan tai osittain hallinnassa olevista aluksista. Lisäksi kirjassa kattava luettelo varustamoista ja alan yrityksistä. Kirja on jo usean vuoden ajan painettu A4 -koossa. Laivojen kuvat ovat suuria, mutta mustavalkoisia. Toisaalta, värikuvia kaiken maailman aluksista on internet pullollaan.

Kirja toimii merenkulkualan ihmisille loistavana käsikirjana ja tietopankkina. Vapalahti on seurannut ja kirjoittanut merenkulusta jo 1970-luvulta lähtien, joten kaikki tarpeellinen on saatu samoihin kansiin – vielä lokakuun 2012 tapahtumista. Toinen suomalainen laivaluettelo Finnish Maritime Index lopetti joten merenkulkualan palveluhakemistosta jäi ”kodittomaksi” joukko mainoseuroja. Näillä saisi kenties hintaa (64 EUR) painettua alemmaksi.

Suomen Kuvitettu Laivaluettelo 2012 Nidottu, 268 sivua, 800 laivankuvaa ja rakennepiirustuksia ISSN 0786-8472 Judicor Oy, hannu.vapalahti@judicor.com, puh 05-262608

laiva on laStattu tiedolla.

VANHAT ALUKSET HISTORIAN L ä HTEIN ä.

Nautica Fennica 2011–2012

Vanhat alukset voivat olla historiatiedon lähteitä monella eri tavalla. Suomen merimuseon uuden ”Laiva on lastattu tiedolla” -kirjan artikkelit avaavat uusia näköaloja aluksiin työpaikkoina, kulttuurikohteina ja museoesineinä.

Etnologin näkökulmaa tuo Anne Ala-Pöllänen, joka kirjoittaa nykymerenkulun dokumentoinnista esimerkkeinään matkustaja-autolautta Silja Serenade, kuivarahtialus Arkadia ja risteilyalus Kristina Regina.

Artikkeli Axel von Fersen -aluksen vaiheista kuvaa laivan asemaa museoesineenä ja osana museon kokoelmapolitiikkaa. Myös Titta Lehtola käsittelee omassa tekstissään historiallisesti merkittävien alusten dokumentointiperiaatteita ja arvottamista. Ulla Kallberg puolestaan pohtii, miten museoitavan aluksen kulttuurimerkitys syntyy erilaisissa laivaan liittyvissä yhteisöissä. Artikkelin esimerkkilaivana on Turussa sijaitseva Suomen Joutsen. Kirjassa käsitellään lisäksi pienoismalleja, hylkyjä ja purjelaivojen keulakuvia.

Toimittajat: Johanna Aartomaa ja Timo-Tapani Kunttu.

Museovirasto 2012, 112 s, sid., ISBN 978-951-616-229-7, 29 € (sis. alv.)

Myynti Merikeskus Vellamon museokauppa Plootussa.

TUULTEN VIEM ää

Erkki Kukkosen kirja kulkee purjelaivojen vanavedessä Intia, Kiinan ja Indonesian merillä, satamissa ja telakoilla. Kaukoidän perinteisiä purjelaivoja käytettiin rahdin kuljetuksiin lähes näihin päiviin asti.

Komeassa kuvateoksessa ei ole digikuvia, vaikka Kukkosen tekemät kuusi matkaa sijoittuvat vuosien 1981-2006 välille. Hän on kuvannut Nikkormat -kameralla diafilmille, skannannut kotikonstein ja käyttänyt maltillisesti kuvankäsittelyä.

Useimmat merenkulkijat tuntevat dzonkin. Thonit, battelat ja battamarit ovat myös aasialaisia purjealuksia. Erkki Kukkonen käy alukset ja niiden historiat läpi kuvateksteissä. Eri maista ja satamista on myös mielenkiintoista historiaa.

Tekijä on joutunut ”vaanimaan” täysissä purjeissa seilaavia aluksia luotokuvaajan sitkeydellä. Kieli- ja kulkemisvaikeudet vaikeuttivat toimintaa, mutta ”laivahulluuteen” kolahtaneelle Kukkoselle ne olivat vain hidaste.

ISBN 978-952-93-1003-6 , 158 värisivua, Kirja saatavilla myös englanninkielisenä (I SAW A SHIP SAILING)

Nordic opeN 2013 –

iNNebaNdyturNeriNg i

MariehaMN!

turneringen spelas lördagen 26.1 i baltic hallen. turneringen, login samt avslutningsmiddagen är kostnadsfria för alla sjöfarare med SSb kontrakt.

Nordic opeN 2013

SalibaNdyturNauS

MaariaNhaMiNaSSa

turnaus pelataan lauantaina 26.1. baltic hallissa. turnaus, majoitus ja päätösillallinen ovat maksuttomia Mepa-sopimukseen kuuluville merenkulkijoille.

info: Johan treuthardt, urheilu@mepa.fi 0400 709 491

En läsare som sedan länge fängslats av författarens berättarkonst – inte minst i hennes sjöfartstrilogi – blev inte så överraskad av valet av Finlandiapristagare.

Med boken är Lundberg tillbaka där hon började skriva som femtonåring, på Kökar.

I centrum för berättelsen står familjen Kummel, den unga prästen Petter som med hustru och liten dotter söker avstånd från livet på fastlandet. Hustrun Mona, utbildad lärarinna, förvånar öborna med sitt praktiska kunnande i fähuset med kor och lamm. Man lever knaper efterkrigstid, självhushållningen är vardag överallt på landsbygden.

Beskrivningarna av de livliga öborna och deras vardag är mästerliga. Dramatiska inslag saknas inte i vardagen; ångfartyget Park Victorys förlisning vid Utö juldagen 1947 förankrar berättelsen i tid och rum. Räddande av spritkanistrar som ibland flöt iland hör till de mera lustfyllda avbrotten i vardagen.

Naturskildringarna är ofta hisnande sköna och naturkrafterna med tjutande storm, kyla och mörker just så obarmhärtiga att läsningen framkallar rysningar.

Läsaren kan tidigt ana sig till att berättelsen inte slutar lyckligt. Beskrivningen av tragedin och den sorg som drabbar prästfamiljen och hela ön är upprörande och gripande läsning.

Schildts & Söderströms, 2012, 364 s. text: Gerd Grabber

S TAFFAN B RUUN tenorenS dotter

I sin nya bok har författaren låtit den forne reportern Burt Kobbat ta i tu med ett manus för filmen om Humlan Hugo, beställd för att propagera för Obamas hälsovårdsreform. Han blir avbruten av danska fästmö Jette som övertalar honom att hålla kontakt med Liza Dawson, dotter till en brittisk tenor. Musikstuderande Liza har kommit till Finland för att fördjupa sina studier i Jean Sibelius. En natt hittas Liza död vid Tölöviken. Kobbats och fästmöns försök att bistå polisen i mordutredningen för dem till England. Fallet visar sig vara mera komplicerat än någon anat. Spåren leder till organisationer som Attac och Greenpeace. Ett samband med en kongress arrangerad av Nord Stream leder till flera ledtrådar.

Författaren har sin vana trogen förankrat sin thriller väl i tid och rum; både eurokrisen och Grekland, fotbolls-EM, och ishockey-VM ryms med. Åländska inspektörerna Karlssons och Janssons besök får symbolisera en viss välvillig kritik av ett sopsorteringssystem som inte fungerar så bra i praktiken. Under hela händelseförloppet försöker partiet Urfinnarna, en utbrytargrupp från Sannfinnländarna, värva Kobbat som kandidat i kommunalvalet.

Utan att avslöja för mycket om intrigen i övrigt kan nämnas att en vändning för manuset till filmen om Humlan Hugo sker i slutet. Republikanerna har fått majoritet i ledningen av Disneykoncernen, Kobbat får två veckor tid att skriva om manuset så att det riktar sig mot Obamas hälsovårdsreform.

Bruun skildrar sin samtid på ett effektivt sätt, boken är både spännande och rolig.

Förlag: Ab Burt Kobbat Oy, 2012, 376 s. text: Gerd Grabber

H ARJOITTELU M YLLY Vä LITTää

MERIALAN OPISKELIJOITA LAIVOILLE

Varustamoiden ja laivojen harjoitteluvastaaville järjestettiin perehdytysseminaari

Aboa Maren tiloissa Turussa oli marraskuun lopulla koolla lähes viisikymmentä merenkulkualan henkilöä. Seminaarissa esiteltiin syksyllä aloittaneen HarjoitteluMyllyn toimintaa, käytiin läpi meriopiskelijoiden ohjatun harjoittelun toimintatapoja ja tulevia muutoksia sekä saatiin arvokasta palautetta laivatöissä olevilta harjoitteluvastaavilta.

– Merenkulkuopiskelijoiden harjoittelusta on tarkat kansainväliset säädökset. Monissa maissa on kadettijärjestelmä, mutta Suomessa ja Ruotsissa käytetään ohjattua työharjoittelua, selvitti harjoitteluvastaava Jami Toivonen Aboa Maresta.

Ohjatussa harjoittelussa opiskelijaa valvoo laivan harjoitteluvastaava. Opiskelijalla on mukana harjoittelukirja, jota täytetään jakson aikana. Oppilaitos vakuuttaa oppilaat ja maksaa matkakulut varustamolle. Varustamolle ja laivan harjoitteluvastaavalle maksetaan korvaus.

Normaali harjoittelujakso on vähintään neljä viikkoa

Kaikkiaan 27 varustamoa on mukana HarjoitteluMyllyn toiminnassa. Ahvenanmaalla ja manner -Suomessa on kahdeksan merenkulkualan oppilaitosta, jotka tarvitsevat vuosittain yli viisisataa harjoittelupaikkaa. Kysyntä on kova, ja moni opiskelija joutuu odottamaan laivalle pääsyä.

– Harjoittelupaikkoja on kyselty jopa ruotsalaisista oppilaitoksista, Jessica Troberg Suomen Varustamot ry:stä kertoi.

Hän on valmistellut HarjoitteluMylly -projektia ja sen verkkopalvelua. Jessica siirtyy joulukuussa Finnferries -varustamoon ja työtä jatkaa Riku Anttila. Suomen Varustamot ry ylläpitää HarjoitteluMyllyä. Varustamoiden harjoitteluvastaaville luodaan salasanat palveluun, josta koordinoidaan harjoittelupaikkojen tarjontaa.

– HarjoitteluMylly tulee säästämään kaikkien osapuolten aikaa, Riku Anttila tähdensi.

Oppilaitos ilmoittaa harjoittelupaikkojen hakijat myllyyn, joka tarjoaa oppilaita varustamoille ja etsii sopivan paikan. Kaikkia toiveita ei voida ottaa huomioon, mikä on toisaalta vähentänyt opiskelijoiden elättelemiä ”rankinglistoja” halutuista ja ei-halutuista laivoista. Järjestelmä on lähtenyt hyvin toimimaan ja syksyn aikana on välitetty jo puolen toistasataa harjoittelupaikkaa.

Kaikki paperit mukaan laivalle

Laivojen harjoitteluvastaavien mukaan oppilaille pitää korostaa tarvittavien papereiden mukanaoloa. Liian moni on unohtanut tärkeitä asiakirjoja kotiin. Riku Anttila ja Jami Toivonen painottivat lisäksi harjoittelun seurantakirjan huolellista täyttämistä. Selvää on myös se, että oppilaan asenne, käytös ja oppiminen vaikuttavat tulevaisuuteen.

– Hyvällä työllä voi pedata itselleen kesätyöpaikan, selvitti m/s Finnmaidin keittiömestari Kaisa Kekäle, joka aluksen harjoitteluvastaavana on ohjannut kerralla kolmenkin oppilaan työharjoittelua.

On mahdollista, että opiskelija on samanaikaisesti työsuhteessa ja ohjatussa harjoittelussa. Esimerkiksi vahtikonemestarin tai -perämiehen pätevyyteen vaaditaan 360 päivää ohjattua harjoittelua - opiskelija voi samalla seilata jos hänellä on vaikka konevahtimiehen kirja.

Harjoittelumäärät ja vaatimukset sekä valvonta tulevat kiristymään, kun kansainväliset sopimukset STCW 2010 ja MLC 2006 tulevat voimaan. HarjoitteluMylly hyödyttää sekä varustamoita että oppilaitoksia. Tärkeintä on, että oppilaat valmistuvat ajoissa.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Anssi Partio, Kristian Donner

Aboa Maren harjoitteluvastaava Jami Toivonen toimi tilaisuuden isäntänä

P RAKTIK K VARNEN FÖRME d LAR

SJÖFARTSSTU d ERAN d E SOM

PRAKTIKANTER TILL FARTYg EN

Ett introduktionsseminarium arrangerades för rederiernas och fartygens praktikansvariga

I slutet av november var nästan femtio personer från sjöfartsbranschen samlade i Aboa Mares utrymmen. På seminariet presenterade man PraktikKvarnen som inlett verksamheten under hösten. Man gick igenom den handledda praktikens funktioner och kommande förändringar, och fick värdefull respons av fartygens praktikansvariga.

– Det finns noggranna regler gällande sjöfartsstuderandes praktik. I många länder har man ett system med kadetter, men i Finland och Sverige används handledd praktik, förklarade Jami Toivonen, praktikansvarig från Aboa Mare.

Under handledd praktik övervakar fartygets praktikansvariga person den studerande. Eleven har en praktikbok som fylls i under perioden. Skolorna försäkrar eleverna och betalar resekostnaderna till rederiet. Ersättning betalas till rederiet och till fartygets praktikantansvariga.

En normal praktikantperiod räcker minst fyra veckor

Sammanlagt 27 rederier deltar i PraktikKvarnens verksamhet. På Åland och i Fasta

Finland finns åtta sjöfartsskolor som årligen behöver över femhundra praktikantplatser. Efterfrågan är stor och mången studerande får vänta på att gå ombord.

– Det har t.o.m. kommit förfrågningar om praktikantplatser från svenska skolor, berättade Jessica Troberg från Rederierna i Finland rf.

Hon har förberett projektet PraktikKvarnen och dess Internettjänst. Jessica flyttade i december till rederiet Finnferries och Riku Anttila fortsätter hennes arbete. Rederierna i Finland rf upprätthåller PraktikKvarnen. Rederiernas praktikvansvariga får lösenord till tjänsten i vilken man koordinerar utbudet av praktikanttjänster.

– PraktikKvarnen kommer att spara tid för alla parter, betonar Riku Anttila.

Skolan anmäler sökande av praktikantplatser till kvarnen, som erbjuder eleverna till rederierna och söker en lämplig plats.

Alla önskemål kan inte beaktas, det har å andra sidan minskat elevernas förhoppningar i form av ”rankinglistor” på önskade och ickeönskade fartyg. Systemet har börjat fungera väl och under hösten har man förmedlat omkring etthundrafemtio praktikantplatser.

WinNovas praktikansvariga

Kai Raikunen: Det händer ofta att en studerande riktar in sig på den fartygstyp som han först praktiserat på.

Alla papper med ombord

Enligt fartygens praktikansvariga bör man för eleverna betona vikten av att ha alla nödvändiga papper med ombord. Alltför många har glömt viktiga dokument hemma. Riku Anttila och Jami Toivonen betonar dessutom vikten av att noggrant fylla i praktikboken. Det är också klart att elevens inställning, uppförande och läraktighet inverkar på framtiden.

– Om man gör väl ifrån sig kan man skaffa sig ett sommarjobb, förklarade m/s Finnmaids köksmästare Kaisa Kekäle, som under sin tid som praktikansvarig ombord t.o.m. har handlett tre praktikanter samtidigt.

Det är möjligt att en elev samtidigt är i arbetsförhållande och i handledd praktik. För till exempel vaktmaskinmästares eller –styrmans behörighet krävs 360 dagar handledd praktik – en studerande kan samtidigt segla om han har t.ex. maskinvaktmans behörighet.

Då de internationella avtalen STCW 2010 och MLC 2006 träder i kraft kommer bestämmelser gällande praktik och övervakning att skärpas. PraktikKvarnen är till nytta både för rederier och för skolor. Det är viktigt att eleverna blir färdiga i tid.

Stay onboardMerenkulkualan

työvoiMan pySyvyyttä

tarkaSteleva tutkiMuSJa kehittäMiShanke.

Stay onboard -hanke etsii keinoja merenkulkualan houkuttelevuuden sekä merenkulkijoiden työhyvinvoinnin lisäämiseksi. Toteuttajana on Kymenlaakson ammattikorkeakoulu (KYAMK), joka tekee projektin yhteistyössä varustamojen, Sosiaali- ja terveysministeriön, työterveyslaitoksen, Kotkan kaupungin, Merimieseläkekassan sekä merenkulun etujärjestöjen järjestöjen kanssa. Päärahoitus hankkeelle tulee Euroopan sosiaalirahastolta, projektipäällikkö Sanna Haavisto Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta kertoo.

Pääosin rahtialusten merenkulkijoille suunnattu kysely toteutetaan vuoden 2013 alussa.

forSkningS- och utvecklingSproJektet Stay onboard fokuSerar på anStällningarnaS varaktighet oMbord

Verkkokyselynä ja painetulla lomakkeella tehtävä tutkimus lähetetään myös mereltä maihin jääneille, vielä työelämässä oleville valikoiduille henkilöille. Tavoite on saada 700 vastausta aktiiveilta ja 300 vastausta maihin siirtyneiltä merenkulkijoilta.

– Kysymyksiä käydään läpi merenkulkijoiden ja alan toimijoiden kanssa, selvittää tutkimuspäällikkö Valdemar Kallunki Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta.

Hanke arvioi työolosuhteiden tilaa ja etsii suosituksia ja ratkaisuja työn laadun parantamiseksi siten, että jaksaminen paranee ja työssä jatkaminen käy entistä houkuttelevammaksi.

kysymysten testausta

Sanna Haavisto järjesti kyselylomakkeen testauksen joukolle perämiehiä ja päälliköitä, jotka osallistuivat KYAMK:n järjestämään lääkintähuollon kertauskoulutukseen.

– Lomakkeen täyttäminen varsinkin verkossa voi tuntua pitkältä, mutta siitä saatava informaatio on erittäin tärkeää, Haavisto tähdentää.

Kyselyn tulosten ja keväällä tehtävien haastattelujen analysoinnin jälkeen valmistellaan raportti ja toimintamalli työhyvinvoinnin edistämiseksi. Tutkimustulokset ovat hyödynnettävissä koko EU:n alueella, koska alan työvoimaan liittyvät haasteet ovat yhteisiä. Merenkulun ja meriklusterin suuri haaste on kansallisen kilpailukyvyn säilyttäminen ja ammattitaitoisen sekä työkykyisen työvoiman saatavuuden turvaaminen.

Projektet Stay Onboard söker sätt att göra sjöfartsbranschen attraktiv och öka sjöfararnas välbefinnande i arbetet. Projektet förverkligas av Kymmenedalens yrkeshögskola (KYAMK) i samarbete med rederier, Social- och hälsovårdsministeriet, Arbetshälsoinstitutet, Kotka stad, Sjömanspensionskassan samt sjöfartens arbetsmarknadsorganisationer. Lejonparten av finansieringen kommer från Europeiska Socialfonden, berättar projektchefen Sanna Haavisto , från KYAMK.

Enkäten, som huvudsakligen är riktad till sjöfarare på lastfartyg, skickas ut i början av år 2013. Enkäten i form av tryckt blankett och i nätversion skickas också till ett urval personer som gått iland men ännu är verksamma i yrkeslivet. Målsättningen är att få in 700 svar av aktiva sjöfarare och 300 av sjöfarare som gått iland.

– Vi går igenom frågorna med sjöfarare och aktörer inom branschen, förklarar forskningsdirektör Valdemar Kallunki från KYAMK.

Projektet utvärderar arbetsförhållandena och söker rekommendationer och lösningar för att förbättra arbetsförhållandena kvalitativt så att de anställda orkar bättre och att det blir mera lockande att fortsätta i arbetet.

testning av frågorna

Sanna Haavisto ordnade en testning av frågorna för en grupp styrmän och befälhavare som deltog i en repetitionskurs i medicinalvård ordnad av KYAMK.

– Det kan kännas att det tar lång tid att fylla i enkäten, speciellt i nätet, men informationen vi får är synnerligen viktig, betonar Haavisto.

Efter att man fått in svaren och analyserat intervjuer som görs under våren, framställs en rapport och en handlingsmodell för att främja välbefinnandet i arbetet. Forskningsresultatet kan utnyttjas inom hela EU, då utmaningarna i fråga om arbetskraft är gemensamma inom branschen. För sjöfarten och sjöfartsklustret är det en stor utmaning att bevara den nationella konkurrenskraften och trygga tillgången på yrkesskicklig- och arbetsförmögen arbetskraft.

Sanna Haavisto ja Valdemar Kallunki Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta

MeriMieSurheiluvuoSi 2012

Merimiesurheilun palkintoja on hieman päivitetty. Muutoksen tuulet eivät ole puhaltaneen tämän syksyn myrskyjen voimalla, vaan pitkiä perinteitä on yritetty vaalia. Urheilun ja muun merimiespalvelun alalla tehdään edelleen tiivistä yhteistyötä Pohjoismaiden kanssa.

Vuoden merimiesurheilijaksi valittiin Silja Serenadella kokkina työskentelevä Kai Korhonen. ”Kaitsu” on monipuolinen urheilija, joka myös kannustaa muita ja kasaa laivajoukkueita.

The Grand Sportsman of the Seven Seas -palkinto pitkästä työstä merimiesurheilun hyväksi myönnettiin m/s Klenodenin päällikölle Eero Matikaiselle Palkintoa ei välttämättä jaeta vuosittain. Aikaisemmin sen on saanut Ilkka Heinonen Rauni Söderlund sai palkinnon nimellä “The Grand Lady of the Seven Seas Sports”.

Kekkosen Kannu – vuoden merimiesurheilujoukkue on Neste Shipping, jonka ansiokkaana managerina toimii Pasi Kinnari. Kekkosen Kannu on yleensä nimetty tietylle laivalle – kerran aikaisemmin sen on saanut varustamojoukkue; Langh Ship/Laura.

Vuoden yleisurheilulaiva on m/s Klenoden. Perinteinen merimiesurheilu on yhdistetty muiden Pohjoismaiden kanssa. Tulokset ja palkinnot ovat yhteisiä. Paras suomalaisalus/varustamojoukkue palkitaan erikseen.

Minuuttikisa voittajat – yksilökisan voitti Arja Ahonen ja laivakisan paras oli m/s Ahti. Suuren suosion saavuttaneen kuntoliikuntakisan tulokset ovat MEPAn urheilusivuilla.

SJöManSidrottSåret 2012

Sjömansidrottens priser har uppdaterats från tidigare år. Förändringens vindar var inte lika kraftiga som höstens stormvindar, och traditionerna har bevarats. I idrotten och övrig sjömansservice pågår ett starkt samarbete med de nordiska länderna.

Till Årets sjömansidrottare valdes Kai Korhonen som arbetar på Silja Serenade som kock.

The Grand Sportsman of the Seven Seas- priset, som står för långvarigt arbete för sjömansidrott, tillföll m/s Klenodens befälhavare Eero Matikainen. Pokalen Kekkonens Kanna – priset till årets sjömansidrottslag, gick till Neste Shipping, var ”manager” Pasi Kinnari drivit verksamheten med stor entusiasm och framgång.

Årets friidrottsfartyg blev m/s Klenoden. Den traditionella sjömansgrenen har förenats med den Nordiska serien.

Minuttävlingens vinnare – Arja Ahonen vann den individuella tävlingen medan m/s Ahti segrade i fartygstävlingen. Den populära motionstävlingens resultat finns på SSB:s idrottssidor.

Arja Ahonen

Timo Kortesalo

Stefan Sundström Marko

K AI KORHONEN ON V UO d EN MERIMIESURHEILIJA ”k aikkea pitää kokeilla”

Silja Serenadella kokkina työskentelevä Kaitsu olisi oikeastaan pitänyt nimetä jo paljon aikaisemmin. Hän on toiminut MEPA -yhteyshenkilönä sekä laivajoukkueiden vetäjänä ja poikkeaa usein talossa kuntosalilla käydessään. Kaitsu kuuluu MEPAn ”kotiskönöihin” ja talossa pelättiin, että muut merenkulkijat ajattelevat hänen lobanneen tittelin itselleen. Syksyllä 2012 alkoivat kuitenkin tekosyyt loppua ja Kaitsu valittiin yksimielisesti Vuoden merimiesurheilijaksi. Korhonen kävi merimiesammattikoulun kokkilinjan jo 1982 Kotkassa, mutta lähti seilaamaan vasta 1990 -luvulla.

– Olin monissa töissä ennen merille lähtöä. Venäjälläkin vierähti seitsemän vuotta, kun pidin työmaaruokalaa, Kaitsu kertoo.

Hän seilasi ensin Finnjetillä kuusi vuotta ja sen jälkeen Silja Europalla pari vuotta. Rahtilaivoissa Korhonen seilasi stujuna ESLShippingillä, Engshipilla ja Borella, kunnes palasi Siljalle.

– Siitä lähtien olen ollut kokkina Silja Serenadella, Korhonen sanoo.

urheilumies

nuoresta pitäen

Kai Korhonen harrasti seuratasolla nyrkkeilyä ja jääkiekkoa. Muitakin lajeja tuli mukaan, kuten painonnosto, uinti ja urhei-

lusukellus. Tietenkin hän osallistui muiden nuorten tavoin pihapeleihin.

– Jääkiekko vaihtui polvivamman takia jääpalloon. Pelasin Mikkelin Kamppareissa, Kaitsu muistelee.

Urheiluharrastukset jatkuivat luonnollisesti Korhosen lähdettyä seilaamaan. Finnjetin aikoina hän pelasi työkavereiden kanssa kaukalopalloa, joka kuului myös MEPAn turnauslajeihin.

– Aika nopeasti löysin Finnjetiltä tieni myös MEPAn Katajanokan kuntosalille, jota olen käyttänyt säännöllisesti vuodesta 1995, Korhonen kertoo.

Kaitsu oli Finnjetin mukana voittamassa laivajoukkueiden kaukalopalloturnausta v. 1998 Raumalla. Turnaukseen osallistui peräti kymmenen joukkuetta. Silja Europalla mies meni heti mukaan salibandyyn, josta myös tuli merimiesurheilulaji.

rahtilaivoilta takaisin pasiseeriin

Kai Korhonen ihmettelee itsekin, ettei hän ehtinyt Bravadenissa seilatessaan tehdä lainkaan yleisurheilutuloksia. Legendaarinen laiva on ”kasvattanut” monta Vuoden merimiesurheilijaa, mihin kunniakkaaseen joukkoon Kaitsukin nyt nimettiin.

– Yleisurheilutuloksia tein vasta Silja Se-

renadella Tukholman päässä, kun Kaknäsin klubilta haettiin meidät kentälle, Korhonen muistelee.

Silja Serenade on yhtä kova urheilulaiva, kun jo viime vuonna naulatehtaalle mennyt Bravaden. Serellä Kaitsu on harrastanut ja toiminut monen lajin vetäjänä. Viime vuosina hän on pelannut laivan jalkapallo- jääkiekko- ja salibandyjoukkueissa. Hän on myös rohkeasti lähtenyt mukaan MEPAn Tutustu lajeihin -kurssipäiville.

– Padel oli hauskaa, mutta beach volley oli raskaampaa, kuin mitä ajattelin, Kaitsu naureskelee ja muistelee keväällä järjestettyä tapahtumaa.

Korhonen käyttää yleensä päivävapaansa liikuntaan Tukholmassa ja Helsingissä; lenkkeilyä, sulkapalloa ja saliharjoittelua – kesäisin myös rullaluistelua.

Keittiöosaston luottamusmiehenäkin toimiva Kai Korhonen korostaa hyvän työyhteisön merkitystä motivaatioon, työkykyyn ja hyvinvointiin.

– Urheilun lisäksi meillä on ollut muutakin yhteistoimintaa; kartingia, vaellusretkeä ja tietenkin jokavuotinen kokkien pienpeliturnaus, Kaitsu luettelee.

Haastattelun jälkeen mies nousee ja lähtee – MEPAn salille, tietenkin. Merimiespalvelutoimisto onnittelee!

K AI KORHONEN – Å RETS SJÖMANSI d ROTTARE

”Man MåSte pröva på allt”

Kaitsu, som jobbar som kock på Silja Serenade, borde egentligen ha blivit vald redan för länge sedan. Han har verkat som kontaktperson till SSB och fartygslagens ledare och sticker sig ofta in då han besöker konditionssalen. Kaitsu går ”som barn i huset” på SSB och man var litet rädd för att någon skulle tro att han lobbat titeln åt sig. Under hösten 2012 började svepskälen ta slut och Kaitsu blev enhälligt utsedd till Årets sjömansidrottare.

Korhonen gick på kocklinjen i sjömansskolan i Kotka redan år 1982, men gick till sjöss först på 1990-talet.

– Jag hade många arbetsplatser innan jag gick till sjöss. I Ryssland hann jag vara sju år då jag upprätthöll en arbetsplatsmatsal, berättar Kaitsu.

Han seglade först sex år på Finnjet och sedan ett par år på Silja Europa. Han seglade som stuert på ESL Shippings, Engships och Bores båtar ända tills han återvände till Silja.

– Sedan dess har jag varit kock på Silja Serenade, säger Korhonen.

idrottsman ända sedan ungdomen

Kai Korhonen sysslade med boxning och ishockey på föreningsnivå. Andra grenar kom

Padel sujui vanhalta pelimieheltä hienosti

Padel var en lätt match för den erfarne spelmannen

med i bilden, liksom tyngdlyftning, simning och sportdykning. Han deltog naturligtvis också i sällskapsspel på gården som andra ungdomar.

– På grund av en knäskada fick ishockeyspelet ge plats åt bandy. Jag spelade i Mikkelin Kampparit, minns Kaitsu.

Idrottandet fortsatte naturligtvis då Korhonen gick till sjöss. Under tiden på Finnjet spelade han rinkbandy med arbetskamraterna, grenen var också en av SSB:s turneringsgrenar.

– Ganska snabbt hittade jag också vägen från Finnjet till SSB:s konditionssal, där jag gått regelbundet sedan år 1995, berättar Korhonen.

Kaitsu var med år 1998 i Raumo då Finnjet vann fartygslagens turnering i rinkbandy. Hela tio lag deltog i turneringen. På Silja Europa gick han genast med i innebandyn, som också kom att bli en sjömansidrottsgren.

från lastfartyg tillbaka till passagerarfartyg

Kaitsu kokeili myös Beach Volleyta vaihtelevalla menestyksellä.

Kaitsu prövade även på Beach volley med varierande framgång

Kai Korhonen är också själv förvånad över att han inte hann göra några resultat i friidrott under sin seglingstid på Bravaden. Det legendariska fartyget har fostrat många Årets sjömansidrottare, till vars hedervärda skara Kaitsu nu kan räkna sig.

– Resultat i friidrott gjorde jag först på

Silja Serenade och i Stockholm, då man från klubben i Kaknäs kom och förde oss till spelplanen, minns Korhonen.

Silja Serenade är ett lika tufft idrottsfartyg som Bravaden, som redan senaste år gick till upphuggning. På Sere har Kaitsu varit ledare för lag i många grenar som han utövat. Under de senaste åren har han spelat i fartygslagen i fotboll, ishockey och innebandy. Modigt har han också deltagit i SSB:s dagskurser där man bekantar sig med nya grenar.

– Padel var roligt, men beach volley mera ansträngande än jag väntat, skrattar Kaitsu och minns evenemanget som ordnades i våras.

Korhonen använder vanligen fritiden under dagen i Stockholm eller Helsingfors för motion; joggning, badminton, träning i konditionssal – under sommaren också rullskridskoåkning.

Som förtroendeman för köksavdelningen betonar Kai Korhonen också den goda arbetsgemenskapens betydelse för motivation, arbetsförmåga och välbefinnande.

– Utöver idrott har vi haft också annan gemensam verksamhet; karting, fotvandring och naturligtvis kockarnas årliga turnering i olika spel, räknar Kaitsu upp.

Efter intervjun stiger mannen upp och går – till SSB:s konditionssal naturligtvis. Sjömansservicebyrån gratulerar!

Ajankohtaista

Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajan Pekka Partasen päivä tuli täyteen. MEPA muisti yhteistyökumppania meritaululla.

Merimieslääkäri ja MEPAn pitkäaikainen yhteistyökumppani Heikki Saarni jäi syksyllä eläkkeelle. Heikin asiantuntemuksella tulee varmasti olemaan vielä käyttöä.

Vuosaaren Merimieskeskuksessa alusta asti työskennellyt Ben Thilman siirtyi ruotsinkielisten kehitysvammaisten pastoriksi Porvoon hiippakuntaan.

Vahdinvaihto Suomen Varustamot ry:ssä: Jessica Troberg siirtyy Finnferries -varustamoon, Riku Anttila tuli tilalle hoitamaan koulutus- ja rekrytointiasioita

kuva: Patrik Lindström

Merimieseläkekassan toimitusjohtaja Helena Jaatinen siirtyi eläkkeelle syksyllä.

TOIMINTAA MEPA N KURSSEILLA PÅ SSB: S KURSER

Ulla valitsee työkaluja hopeakorujen työstämiseen

Marianne maalaustöissä keramiikkakurssilla

Rami vaihteeksi hienomekaanikon hommissa hopeaketjukurssilla

Mia valmisti hauskan hatun huovutuskurssilla

Vapaavahti Frivakt

Krista ja kumppanit Turun MEPAssa köysitöiden kimpussa

Ulla ehti ahkeroida MEPAn neulekurssilla

Kahvakuulat heiluivat Katajanokan kuntosalilla

Riitta, Marjut ja Topi mosaiikkitöissä

Silja Serenaden porukka tutustui Tamminiemeen

L AITUREILLA JA LANKON g EILLA

M/S Isabellan henkilökunta lahjoitti 7 000 euroa hyväntekeväisyyteen. Lahjoituksen kohteiksi valitut Kiinamyllyn koulu ja Saaristomeren Suojelurahasto ohjaavat varat lasten ja nuorten kuntouttavaan opetukseen ja ympäristökasvatukseen.

MEPAn hallituksen puheenjohtaja Esa Lonka ja toimitusjohtaja Martti Karlsson laskivat seppeleen merenkulkijoiden muistomerkille pyhäinpäivänä.

Porukka on nuorentunut Pohjoismaisten Merimiespalvelulaitosten urheilukokouksissa. Syksyn kokous pidettiin Kööpenhaminassa marraskuussa.

Wenzel Hagelstam huutokauppasi Patu Patasen Hyöky -laivaa. Kauppoja ei vielä syntynyt.

M/s Seagardin komentosillalla valvotaan aluksen turvallista kulkua. Silja Serenaden jalkapallojoukkue pelasi Helsingin Olympiastadionilla ystävyysottelun Stadin futislegendoja vastaan.

Mikko Iisakki Seppälä esitteli J/m Sisun komentosiltaa toimittajaseminaarin osanottajille.

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:

RISTIKON RATKAISIJA

Vapaavahdin 3/12 ristikon ratkaisijoista palkinnon saa Johanna Ait El Kabous Helsingistä

laivaJoukkueiden

JääkiekkoturnauS

fartygSlagenS

iShockeyturnering

TURKU ÅBO

Kupittaa 1&2

Huhtikuu April 2013

info:

Johan Treuthardt, 0400 709 491

Pekka Karppanen 0400 879 733

Tammikuu

Helmikuu

HARRASTA, OPISKELE JA URHEILE KURSSEILLAMME!

MEPA järjestää merenkulkijoille monipuolisia mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa, sekä tutustua uusiin asioihin. Tavoitteena on, että osallistujat saavat virikkeitä itsensä kehittämiseen ja mielekkääseen vapaa-ajan käyttöön sekä laivalla että maissa.

Kursseille voivat osallistua MEPA -palveluihin oikeutetut merenkulkijat. Opetus, lounaat ja majoitukset ovat maksuttomia lukuun ottamatta viikon pituista Ylläsretkeä, josta peritään 100 euron maksu. Kurssien opetuksesta vastaavat eri alojen ammattitaitoiset aikuiskouluttajat.

liikuntaa keSällä Ja talvella

MEPAn kuntoliikunta- ja hyvinvointikurssien tavoitteena on löytää iloa ja hyvää oloa monipuolisesta liikunnasta ja saada puhtia oman peruskunnon kohottamiseen sekä työkyvyn ylläpitämiseen. Liikuntakurssit on tarkoitettu kaiken ikäisille ja -kuntoisille merenkulkijoille. Sopivasti ulkoillen, pelaillen ja hikoillen, välillä venytellen ja rentoutuen sekä vedessä jumpaten virkistyy varmasti parin päivän visiitillä Pajulahden liikuntakeskuksen monipuolisissa palveluissa.

Kursseilla liikutaan hyvien ohjaajien opastuksella. Kursseilla tutustutaan moneen eri lajiin, ja uutuutena tänä vuonna on pallopelikurssi sekä rytmilajien kurssi Pajulahdessa. Iltaisin rentoudutaan rantasaunassa ja pulahdetaan raikkaaseen Iso-Kukkasen järveen. Solvallan Urheiluopistolla Nuuksiossa, järjestetään seikkailukurssi joka jokaisen merimiehen on koettava. Hauskat ja sopivan haasteelliset lajit eivät jätä ketään kylmäksi.

Hyvinvointikursseilla kohennamme myös henkistä kuntoamme. Teemme rentoutusharjoituksia, jumppaamme rytmikkään musiikin tahdissa ja ulkoilemme kauniissa luonnossa. Lajivalikoima vaihtelee vuodenajan mukaan. Asiantuntija luennoi ravinnosta ja liikunnasta.

Vaelluksia viikon ajan

Ruskaretkiä Ylläksellä (hinta 100 €/henkilö) kuuluu MEPAn suosituimpiin kursseihin. Viikko alkaa bussikuljetuksella etelästä torstaiaamuna. Muutaman kahvi- ja ruokatauon katkaiseman ajomatkan jälkeen saavutaan Ylläkselle ja majoitutaan MEPA -majoihin. Bussi kuljettaa kurssilaiset päivittäisvaellukselle Lapin kauniin ruskan värittämään luontoon.

Golfia Kotkassa, Turussa ja Nurmijärvellä

Kaksipäiväisellä alkeiskursseilla käydään läpi etikettiä, teoriaa sekä tutustutaan varustei-

Kurssipaikat ilmoitetaan kutsussa ja ovat nähtävillä MEPAn verkkosivuilla. Ilmoittautumiset www.mepa.fi verkkosivuilla olevalla lomakkeella tai puh: (09) 6689 000, s-posti: opinto@mepa.fi. Ilmoita nimi, osoite, laiva, puhelinnumero sekä majoitustarpeesi.

HUOM!

Jos kurssille ilmoittautuneelle merenkulkijalle tulee este, pyydämme ilmoittamaan siitä MEPAlle mahdollisimman nopeasti. Näin vältetään turhat majoitus- ym. maksut

siin. Ammattiopettajan avulla saadaan tuntumaa erilaisista lyönneistä ja pelitilanteista. Pienellä lisäharjoittelulla voi suorittaa green card -kokeen.

tutuStu laJeihin

Erikoiskurssien tavoitteena on tutustuttaa vasta-alkajia uuteen harrastukseen - lajin perusteisiin pureutuva opetus sisältää tietoa lajin harrastusmahdollisuuksista myös kurssin jälkeen. Kursseilla voi herätellä henkiin myös unhoon jääneitä liikuntakokemuksia - uusi innostus voi syntyä vanhemmallakin iällä hyvässä seurassa ja kannustavassa opastuksessa. Näillä tutustumiskursseilla voi käydä kokeilemassa miltä tuntuu golfata, meloa tai virittää jousi. Oppisitko oikean tekniikan kuntonyrkkeilyyn tai purjehdukseen.

Tutustu kahvakuulaan (Helsinki, Turku)

Kahvakuula sopii monipuoliseen harjoitteluun. Sitä voi käyttää liikkuvuuden kehittämiseen ja kehonhallintaan

Tutustu melontaan (Turku, Pääkaupunkiseutu)

Kajakkia ja meloja kokeillaan tapahtumien aikana kesä- ja elokuussa Turun sekä Helsingin seuduilla.

Rantalentis (Helsinki)

Suosittu kesälaji pelattavissa myös talvella. Mepan kurssilla pääset kokemaan kesätunnelmaa helmikuussa, Salmisaaren liikuntakeskuksessa. Tule mukaan nauttimaan 26 asteen lämmöstä täydellisellä rantahiekalla keskellä koleinta talvea.

Kuntonyrkkeily (Helsinki)

Mikäli kärsit niska- ja hartiaseudun kivuista niin tämä on laji sinulle. Kuntonyrkkeilyn avulla purat stressiä samalla kun saat tehokkaan harjoituksen. Kurssilla käydään muun muassa läpi erilaiset lyöntitekniikat, jalkatyöskentelyä ja paljon muuta.

Ratsastuksen alkeiskurssi (Valkeakoski) Kaksipäiväisen tapahtuman aikana saamme rautaisannoksen ratsastuksesta. Hevosiin tutustutaan, satulointi opitaan ja kevyttä ravia köpötellään. Kurssipaikkana on Eurotalli.

Tutustu purjehdukseen (Turku/Naantali) Naantalissa opettelemme purjehtimisen käytännön perustaitoja kuten rantautumista, maisemanavigointia, kartanlukua, purjehdussanastoa ym. Tutustumisen järjestää Easy Sailing.

Tutustu jousiammuntaan (Helsinki) Puoli päivää menee kuin siivillä. Monet kehittyvät nopeasti. Keskittymistä vaativaa lajia voi kuitenkin harrastaa kevyemminkin.

Tutustu lumikenkäilyyn, Nuuksio Lumikenkäily on helppo ja hauska kaikenikäisille ja -kuntoisille sopiva laji. Lumikenkäilijä ei tarvitse latuja, vaan pääsee liikkumaan vaihtelevissa maastoissa talvisissa keleissä.

Bodycombat

Bodycombat on laji missä liikutaan muusikin tahdissa ja tehdään erilaisia lyönti ja potkuharjoituksia. Se on loistava treeni eritoten keskivartalolle ja hartioille!

Tutustu syvävenyttelyyn

Syvävenyttely kehittää lihastasapainoa venyttäen kiristyviä ja virheasentoja aiheuttavia lihaksia sekä vahvistaen kehon syviä tukilihaksia. Venytysten kesto ja venytystekniikka voivat vaihdella tuntikohtaisen tavoitteen mukaan.

Liikuntakurssi (pallopelit), Pajulahti Kurssi kaikenlaisten pallopelien ystäville. Kaikki suositut pallopelit mukana, höystettynä hauskoilla harjoituksilla eri lajien vaikutteista. Jos olet joukkueurheilun ja pallopelien ystävä, tämä on SE kurssi sinulle. Otamme toiveita eri lajikokeiluihin myös vastaan.

Liikuntakurssi (musiikin tahdissa), Pajulahti

Liikuntaa muusikin tahdissa eri lajien muodossa muun muassa piloxing, bodycombat ja zumbaa. Tällä kurssilla ei jumpista tingitä, ja hiki virtaa takuulla. Otamme toiveita eri lajikokeiluihin myös vastaan.

Polkupyörä ergometritesti, Helsinki, Turku

Epäsuorasta submaksimaalisesta kuntotestistä saat tietoosi arvion maksimaalisen kestävyyssuorituskykysi tasosta. Tämän lisäksi arvioidaan aerobisen ja anaerobisen kynnyksesi, joiden perusteella voit tarkemmin suunnitella ja toteuttaa harjoitteluasi.

Testin yhteydessä suoritetaan myös Innbody mittaus, joka tarjoaa monipuoliset ja yksityiskohtaiset tulokset kehosi koostumuksesta. Mahdollisuus myös lihaskuntotesteihin.

Seikkailupäivät, Solvallan urheiluopisto Todellinen elämys joka toteutetaan aidossa ”Selviytyjät” hengessä. Kokoa ryhmäsi laivalta valmiiksi tai tule itse ja tutustu uusiin ihmisiin. Hyvinvointikurssi joka tarjoaa lisävirikkeitä liikuntaan seikkailuhaluisille, loistava kurssi ryhmähengen luomiselle.

Rentoutuminen voimavarana, Helsinki Kurssilla harjoitellaan erilaisia rentoutustekniikoita.

Tutustu piloxingiin, Helsinki Piloxing on mukaansatempaava intervalliharjoitustunti. Tunnilla yhdistellään tehokkaita nyrkkeilyliikkeitä ja vartaloa muokkaavia pilatesliikkeitä. Tunti on yhtä aikaa hauska ja haasteellinen

opi vieraiden kielten alkeita

Italian alkeiskurssi Espanjan jatkokurssi Venäjän alkeiskurssi Viron jatkokurssi

Alkeiskurssin tavoitteena on auttaa vastaalkajia pääsemään kiinni kieltenopiskeluun - omat tavoitteesi voivat olla myös ammatillisia tai vapaa-aikaan ja matkustamiseen liittyviä. Ryhmässä opiskelu on tehokasta ja opetuksen pääpaino on oman suullisen kielitaidon kehittämisessä ja tietysti toisten puheen ymmärtämisessä. Sanasto on palvelusanastoa sekä osallistujien tarpeen mukaista sanastoa.

tietotekniikka

Nyt kannattaa päivittää tiedot ja taidot Mepan kursseilla. Perinteiset Office –työkalut ovat saaneet paljon lisää ominaisuuksia. Kurssit ovat pituudeltaan kahdesta kolmeen päivään.

Perusteet

Kahden päivän aikana tutustutaan perin pohjin laitteistoon sekä sovellusohjelmien perusteisiin siten, että kurssin jälkeen tiedetään kuinka niitä käytetään ja mitä kaikkea tietokoneen avulla voi tehdä. Kurssilla tehdään monipuolisia harjoituksia hyvien opettajien opastuksella.

Excel-taulukkolaskentakurssi

Pohjaksi on hyvä käydä alkeiskurssi tai olla käyttänyt tietokonetta esimerkiksi työpaikalla. Kurssilla perehdymme Excel-ohjelman ominaisuuksiin ja työskentely-ympäristöön. Harjoitusten tavoitteena on oppia tekemään taulukoita, joita muokataan edelleen myös graafisiksi esityksiksi.

Internetin tehokäyttö, hyöty ja viihde Voit tutustua tiedon seuraamiseen, hankkimiseen ja siirtämiseen kansainvälisissä verkoissa ja perehtyä www-palveluiden käyttämiseen. Kotitarpeisiin on hyvä oppia mm. pankkipalveluiden käytön perusteet. Opimme myös vinkkejä tietokoneen käytön tehostamisesta, eheytyksestä ja asetuksista.

Kotisivut ja blogit Kurssilla tutustutaan blogeihin ja verkon helppokäyttöisiin kotisivujärjestelmiin. Omien kotisivujen tekemistä harjoitellaan FrontPage tai SharePoint Designer -ohjelmalla. Mukana on jonkin verran kuvankäsittelyä. Kurssilla tulee hallita internetin perusteet.

Digikuvaus ja kuvankäsittely Kolmipäiväisellä kurssilla käymme eri kohteissa ottamassa kuvia ja käsittelemme, muokkaamme ja arkistoimme niitä. Adobe Photoshop Elements pystyy ihmeisiin.

Sosiaalinen media

Yhteisöpalveluiden ominaisuudet laajenevat koko ajan. Merimiehet pitävät yhteyksiä kotiin ja kavereihin sekä saavat informaatio- ja uutispalveluita.

harraStekurSSit

Hopeaketjukurssi

Huovutuskurssi

Ilo irti puutarhasta

Jouluaskartelukurssi

Keramiikkakurssi

Köysityökurssi

Lasikorukurssi

Pajutyökurssi

Puikot heilumaan

Saaristolaivurikurssi

Rannikkolaivurikurssi

Vesivärikurssi

Tutustu sieniin

Tyylikurssi

Kädentaitoa lisäävillä harrastekursseilla voit perehtyä moneen mielenkiintoiseen aiheeseen ja saada hyviä neuvoja sekä hyvän mielen omasta osaamisesta. Pääosa opetuksessa käytettävistä materiaaleista on ilmaista.

Hopeaketjukurssi

Valmistamme viikinkiketjuja, kuten muinais- ja kuningasketjuja. Aloituspaketti maksaa 35 euroa, nopeat tekijät voivat ostaa lisää materiaalia.

Huovutuskurssi (Helsinki)

Kurssilla opettelemme neula- ja märkähuo-

vutuksen. Valmistamme kaulaliinan, hatun tai laukun sekä pieniä koriste-esineitä.

Jouluaskartelukurssi (Helsinki ja Turku)

Perinteisillä askartelupäivillä voi kyhätä kaikkea mukavaa jouluun liittyvää. Opettaja avustaa, tarvikkeet saa Mepasta.

Ilo irti puutarhasta (Kaarina)

Tutustumme perinteisiin suomalaisiin hyötykasveihin, kesäkukkiin ja perennoihin. Saamme tietoa alan uusimmista suuntauksista.

Keramiikkakurssi (Vantaa)

Kurssilla opitaan keramiikan käsin rakentamisen helppoja ja hauskoja tekniikoita. Voit muovailla savesta vaikka kahvikuppisarjan, tarjoiluvateja tai veistoksen. Työt maalataan raikkailla keramiikkaväreillä, lasitetaan ja poltetaan.

Köysityökurssi (Helsinki ja Turku)

Purjelaivakaudelta peräisin olevia taitoja opetetaan nykymerenkulkijoille. Voit aloittaa pannualustasta, ja kokeilla eri paksuisilla köysillä vaikka maton tekoa.

Lasikorukurssi (Helsinki)

Kurssilla valmistetaan korvakoruja ja riipuksia sulatetusta lasista.

Pajutyökurssilla (Kaarina)

Teemme tarve-esineitä sekä koristeita luonnonpajusta ja kasvatetusta punontapajusta taivutellen. Tämä on taattua huvia ja hyötyä.

Puikot heilumaan (Helsinki)

Aikamme muotiharrastusta kannattaa tulla kokeilemaan. Kutominen rentouttaa ja tuottaa hyödyllisiä aikaansaannoksia.

Saaristolaivurikurssilla (Turku)

Käymme läpi Suomen Navigaatioliiton opetusohjelman mukaisen saaristolaivurikurssin. Perehdymme veneilyn ja navigoinnin perusteisiin sekä merikartan käyttöön.

Rannikkolaivurikurssi (Turku)

Kurssilla täydennetään saaristolaivurikurssilla opittuja tietoja. Paikanmääritysmenetelmät, sää, virrat, tuulet ja vuorovedet käydään läpi. Kurssin jälkeen voi suorittaa tutkinnon, jolla saa Kansainvälisen huviveneen kuljettajan pätevyyskirjan.

Vesivärikurssi (Helsinki)

Kurssilla opetellaan ja harjoitellaan vesivärimaalauksen tekniikkaa. Tutustutaan menetelmiin ilmaista tunnelmaa kuvan ja värin keinoin.

Tutustu sieniin (pääkaupunkiseutu)

Teemme sieniretken Nuuksion metsiin Espooseen. Opimme tunnistamaan eri sienilajeja ja valmistamaan niistä ruokia.

Tyylikurssi (Helsinki)

Kurssilla annetaan neuvoja pukeutumiseen ja värien maailmaan. Saamme värejä elämään – koordinoidusti. Lopuksi maalataan silkkihuivi itselle sopivilla väreillä.

opintoaineiSton välityS Ja lainauS

Merenkulkijat voivat lainata MEPAsta laivalle sovituksi ajaksi oppimateriaalia; kielipaketteja, videoita tai multimediaa eri aiheista. Kielipaketti sisältää yleensä oppikirjan, videon ja kuuntelukasetit, myös multimedia cd-romppuja on tarjolla.

Februari

lär dig nytt och Motionera på våra kurSer!

SSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker.

Målsättningen är att kursdeltagarna skall få impulser till att utveckla sig själv och använda fritiden meningsfullt ombord och i land.

Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till SSB:s service. Undervisning, luncher och inkvartering är avgiftsfria med undantag för den veckolånga kursen i Ylläs, för den debiteras en avgift om100 €. För undervisningen ansvarar professionella vuxenutbildare inom olika branscher. Undervisningsspråket är finska.

Motion SoMMar och vinter

Målsättningen för SSB:s motionskurser är att deltagarna skall upptäcka hur motion i olika former kan ge glädje och välbefinnande och att ge en impuls till att höja den egna grundkonditionen och upprätthålla arbetsförmågan. Motionskurserna är avsedda för sjöfolk i alla åldrar, oberoende av konditionen. Man blir garanterat utvilad och pigg av lämpliga portioner av svettframdrivande spel och stretching utomhus varvat med avslappning och vattengympa inomhus under ett par dagar på det mångsidiga idrottscentrumet i Pajulahti.

På kurserna motionerar man under goda instruktörers ledning. På kurserna bekantar man sig med många olika grenar, nyheter i år är en kurs i bollspel och en kurs i rytmiska grenar i Pajulahti. Under kvällarna kopplar man av med strandbastu och man kan ta sig ett dopp i sjön Iso-Kukkanen.

På Solvalla Idrottsinstitut i Noux ordnas en äventyrskurs som varje sjöfarare borde pröva på. Roliga och lagom utmanande grenar lämpar sig för alla.

På motionskurserna i Pajulahti höjer vi också vårt mentala välbefinnande. Vi gör avslappningsövningar, gymnastiserar till musik och är ute i den vackra naturen. Grenarnas utbud växlar med årstiderna. Sakkunniga föreläser om kostvanor och motion.

Fotvandringar under en vecka SSB:s fotvandringar i Ylläs höstglöd (pris 100 €/person) är en av de mest populära kurserna. Veckan börjar med bussfärden som startar söderifrån torsdag morgon. Med avbrott för några mat- och kaffepauser fortsätter färden till Ylläs och inkvartering i SSB:s fritidslägenheter. Bussen transporterar kursdeltagarna till startplatserna för de dagslånga fotvandringarna i Lapplands vackra natur som glöder i höstens färger.

Kursens plats meddelas i inbjudan och finns på SSB:s hemsidor.

Anmälning sker på blanketten på hemsidan www.mepa. fi eller per telefon: (09) 6689 000, e-post opinto@mepa.fi. Meddela namn, adress, fartyg, telefonnummer och inkvarteringsbehov.

OBS!

Om en sjöfarare som anmält sig till en kurs får förhinder, meddela SSB så fort som möjligt! Så undviker vi onödiga avgifter för inkvartering och liknande.

Golf i Kotka, Åbo och Nurmijärvi

På tvådagarskursen för nybörjare går vi igenom etikett och teori och bekantar oss med utrustningen. Under en professionell lärares ledning prövar vi olika slag och spelsituationer. Med en liten extra träning kan man avlägga provet för green card. pröva nya grenar

Syftet med specialkurserna är att få nybörjare att intressera sig för en ny gren – samtidigt som man lär sig grunderna får man tips om var man efter avslutad kurs kan träna vidare. Det kan ju hända att man under kursen på nytt blir intresserad av något man tidigare gjort och kanske redan helt glömt bort. Också på ”äldre dagar” kan gnistan tändas på nytt, i trevligt sällskap och under uppmuntrande ledning. Kurserna ger möjlighet att pröva på att spela golf, paddla eller spänna bågen. Skulle du kunna lära dig den rätta tekniken för konditionsboxning eller lära dig segla.

Lär dig träna med kettlebell (Helsingfors, Åbo)

Kettlebell lämpar sig för mångsidig träning

som kan hjälpa att utveckla smidighet och kroppskontroll.

Lär dig paddla (Åbo och huvudstadsregionen)

Under endagsevenemang i juni och augusti övar vi med kajak och paddel i Åbo- och Helsingforstrakten.

Beachvolley (Helsingfors)

Den populära sommargrenen spelas även på vintern.

På SSB:s kurs får du uppleva sommarstämning redan i februari, på Sundholmens idrottscentrum.

Kom med och njut av 26° värme och perfekt strandsand mitt i den kyligaste vintertiden

Konditionsboxning (Helsingfors)

Ifall du lider av smärtor i nack- och axelpartiet är detta en gren för dig. Med hjälp av konditionsboxning kopplar du av från den dagliga stressen samtidigt som du får en effektiv träning. På kursen går vi bland annat igenom olika slagtekniker, fotarbete med mera.

Ridkurs för nybörjare (Valkeakoski)

Under två dagar får vi en järnranson av ridning. Vi bekantar oss med hästar, lär oss sadla och tulta fram i lätt trav. Kursen hålls på Eurotalli.

Lär dig segla (Nådendal)

I Nådendal lär vi oss seglingens praktiska grunder, hur man lägger till vid land och förtöjer båten. Vi lär oss landskapsnavigering, läsa sjökort och seglingstermer. Undervisningen sköts av Easy Sailing.

Lär dig bågskytte (Helsingfors)

En halv dag förflyter som på vingar. Många utvecklas snabbt. En gren som kräver koncentration men också kan utövas litet lättare.

Snöskogång, (Noux)

Snöskogång är en lätt och rolig motionsgren som passar alla oberoende ålder eller kondition. I snöskogång behövs inga skidspår, utan det går att röra sig fritt i varierande terräng i vinterväder.

Bodycombat (Helsingfors, Åbo)

Bodycombat är en gren var man rör sig i takt till musiken och utövar olika slag och sparkövningar. Det är en utmärkt motionsform för bålen och axlarna.

Lär dig stretching (Helsingfors, Åbo)

Stretching utvecklar muskelbalansen samtidigt som den tänjer på spända muskler som orsakar fel hållningar i kroppen. Den stärker även kroppens djupa stödmuskler. Stretchningarnas längd och teknik kan variera beroende på timmens syfte.

Motionskurs, bollspel (Pajulahti)

Kursen för vänner av olika bollspel. Alla populära bollspel är med i kursen kryddat med roliga övningar med bitar från olika grenar. Om du är en vän av lagidrott och bollspel, är detta kursen just för dig. Vi tar även emot önskemål av grenar som vill utövas.

Motionskurs, i takt till musik (Pajulahti)

Motionering inom olika grenar i takt till musik. Bland grenarna finns t.ex. piloxing, bodycombat och zumba. I denna kurs sparas det inte på träningspass och svetten rinner garanterat. Vi tar även gärna emot önskemål av grenar som vill utövas.

Ergometertest på cykel, (Helsingfors, Åbo)

Från det indirekta submaximala konditionstestet får du en uppskattning om din maximala prestationsförmåga. Dessutom görs det en estimering av din aeroba och anaeroba tröskel. På basis av den information som fås underlättar eventuell träningsplanering. I samband med testet utförs även en inbody mätning, som ger mångsidig och detaljerad information om din kropps sammansättning. Det finns även möjlighet till muskelkonditionstest.

Äventyrsdagar (Solvalla idrottsinstitut)

En upplevelse som förverkligas i äkta ”Survivor” anda. Samla ditt lag från fartyget eller kom ensam och stifta nya bekantskaper. En hälsokurs som erbjuder något extra motionsmässigt för äventyrare, en perfekt kurs för att stärka gruppandan.

Avslappning som kraftkälla (Helsingfors)

På kursen utförs olika avslappningsmetoder.

Piloxing (Helsingfors)

Piloxing är en medryckande intervallträningstimme. På timmen kombineras effekti-

va boxningsrörelser med kroppsmodifierande pilatesrörelser. Timmen är rolig och effektiv.

lär dig grunderna i fräMMande Språk

Nybörjarkurs i italienska Fortsättningskurs i spanska Nybörjarkurs i ryska Fortsättningskurs i estniska

Grundkursernas syfte är att hjälpa nybörjaren att komma igång med sina språkstudier – den individuella målsättningen kan ha anslutning till yrke, fritid eller resor. Undervisning i grupp är effektivt och huvudvikten läggs vid att öva upp muntlig färdighet och givetvis att förstå vad andra säger. Det ordförråd som inövas omfattar servicebranschen och deltagarnas individuella behov.

datateknik

Nu lönar det sig att uppdatera sina kunskaper på SSB:s kurser. De traditionella Officeverktygen har fått många nya egenskaper. Kurserna pågår två eller tre dagar.

Nybörjarkurserna

är avsedda för dem som inte har tidigare erfarenhet. Under två dagar bekantar vi oss ingående med utrustningen och grunderna i programmen, så att vi efter kursen vet hur de används och vad allt man kan göra med hjälp av en dator. Under goda lärares ledning gör vi mångsidiga övningar.

Kalkyleringsprogrammet Excel

Det är bra att ha gått en nybörjarkurs som grund, eller att t.ex. ha använt dator i jobbet. På kursen lär vi oss Excel-programmets egenskaper och användarmiljö. Målsättningen för övningarna är att vi lär oss göra tabeller och bearbeta dem vidare i form av grafiska framställningar.

Effektiv användning av Internet, nytta och nöje

Du kan lära dig hur man följer med, hur man skaffar och förmedlar information i internationella nätverk och hur man använder www-service. Det är bra att lära sig t.ex. hur man använder bankservice för hemmabruk. Vi får också tips om hur man effektiviserar datorns användning, om defragmentering och inställningar.

Hemsidor och bloggar

Vi bekantar oss med bloggar och lättanvända hemsidor. Vi övar att göra egna hemsidor med programmen FrontPage eller SharePoint Designer. En del bildbehandling ingår. Man bör behärska grunderna i internet för kursen.

Digital fotografering och bildbehandling

Under tredagarskursen besöker vi olika platser för att ta bilder som vi bearbetar, förbättrar och arkiverar. Med Adobe Photoshop Elements kan man göra under.

Sociala medier

Det sociala mediets egenskaper utökas ständigt. Med hjälp av det håller sjömännen kontakt med hemmet och med kompisarna och får information och nyheter.

hobbykurSer

Silvertrådsarbeten

Tovning

Trädgårdsglädje

Julpyssel

Keramikarbeten

Reparbeten

Glassmycken

Videflätning

Stickning

Skärgårdsskepparkurs

Kustskepparkurs

Akvarellmålning

Svamputflykt

Stilkurs

På hantverkskurserna kan man bekanta sig med många intressanta ämnen och får goda råd och nöjet av att lära sig nya färdigheter. Största delen av materialet som används är gratis.

Silvertrådsarbeten (Helsingfors)

Vi tillverkar kungskedjor, och andra kedjor efter forntida modell från vikingatid. Startpaketet kostar 35 euro, den som är snabb kan köpa mera material.

Tovning (Helsingfors)

Vi lär oss tova både med nål och med våt ull. Vi tillverkar en halsduk, hatt eller en väska och mindre prydnadsföremål.

Trädgårdsglädje (S:t Karins)

Vi bekantar oss med traditionella finländska nyttoväxter, sommarblommor och perenner. Vi får också information om de senaste trenderna.

Julpyssel (Helsingfors och Åbo)

Under de traditionella julpysseldagarna kan man tillverka små trevliga föremål till jul. En lärare assisterar, SSB skaffar materialet.

Keramikarbeten (Helsingfors)

Vi lär oss lätta och roliga tekniker vid arbete med lera för hand. Du kan till exempel göra en egen serie av kaffekoppar, fat eller skulpturer. Arbetena målas i fräscha färger, glaseras och bränns.

Reparbeten (Helsingfors och Åbo)

Dagens sjöfolk får lära sig traditionellt hantverk från segelfartygsepoken. Du kan börja med ett pannunderlägg, och pröva på att göra en matta av rep av olika tjocklek.

Videflätning (S:t Karins)

Vi gör bruks- och prydnadsföremål av videvidjor. Nytta och nöje garanteras.

Glassmycken (Helsingfors)

Vi tillverkar örhängen och hängsmycken av smält glas.

Stickning (Helsingfors)

Det lönar sig att pröva på en nygammal hobby. Stickning ger både avkoppling och nyttiga resultat.

Skärgårdsskepparkurs (Åbo)

Vi går igenom Finlands Navigationsförbunds undervisningsprogram för skärgårdsskeppare. Vi bekantar oss med grunderna för båtliv, lär oss navigera och läsa sjökort.

Kustskepparkurs (Åbo)

På kursen kompletteras kunskaperna från skärgårdsskepparkursen. Man går igenom metoderna för positionsbestämning, väder, havsströmmar, vindar och tidvatten. Efter kursen kan man avlägga examen för att få Internationellt förarbrev för fritidsbåt.

Akvarellmålning (Helsingfors)

Vi får lära oss och öva akvarellmålningens teknik och hur man med färgernas hjälp fångar en stämning i bilden.

Lär dig känna svampar (huvudstadsregionen)

Vi gör en svamputflykt till skogarna i Noux i Esbo. Vi lär oss känna igen olika svampar och göra mat av dem.

Stilkurs (Helsingfors)

På kursen får vi råd om klädsel och färgval. Vi får färger i vårt liv på ett harmoniskt sätt. Till slut målar vi en silkesscarf i färger som passar oss.

förMedling och utlåning av StudieMaterial

SSB lånar ut studiematerial; språkpaket, videofilmer eller multimedia om olika ämnen, till fartygen för en bestämd tid. Idén är att lånaren med hjälp av studiematerialet skall komma i gång med sina studier i t.ex. främmande språk – språkpaketet innehåller i allmänhet en lärobok, en videofilm och ljudkassetter. Också CDROM-skivor står till buds.

kurSer i MariehaMn

Anmäl dig så fort som möjligt till Medis, tel. 531620. Om du är intresserad av någon kurs får du gärna marknadsföra kursen bland dina arbetskamrater; ni kan anmäla er i grupp.

Även om du bor på annan ort, eller i skärgården, kan du delta. Meddela i samband med kursanmälan om du behöver övernattning.

Observera att kurstiderna kan ändras om ni är en grupp som gärna vill gå på några av dessa kurser men kurstiden inte passar. Kontakta oss på Medis kansli tel. 531620 eller rektor Leena Raitanen tel. 531622.

keramik med Mia

Måndag kl. 10.00-13.45, 6 tillf. 30 lekt./grupp

Norra Medis, Godbyvägen 5

Mia Englund

9751 Kurs A (udda veckor): 14.1, 28.1, 11.2, 25.2, 11.3 och 25.3.

9752 Kurs B (jämna veckor): 21.1, 4.2, 18.2, 4.3, 18.3 och 15.4.

Simteknik

Grunder för en effektivare simning. Vi kommer att gå igenom bröstsim, ryggsim(ryggcrawl) och frisim (crawl) och även titta lite på hur man lämpligen lägger upp den egna träningen.

Mariebad

Kjell Hansen

9551 Kurs A: torsdag och fredag kl. 13.00-14.00 udda veckor: 28.2, 1.3, 14.3 och 15.3.

9552 Kurs B: torsdag och fredag kl. 13.00-14.00 jämna veckor: 7.3, 8.3, 21.3 och 22.3.

vattengympa

Torsdag 13.00-13.45

Mariebad

Anki Nordman

Ett vattengympapass där intensiteten vad gäller styrka och kondition ligger på medelnivå.

9553 Kurs A (udda veckor): 17.1, 31.1, 14.2, 28.2, 14.3, 28.3, 11.4 och 25.4.

9554 Kurs B (jämna veckor): 10.1, 24.1, 7.2, 7.3, 21.3, 4.4, 18.4.

påskdekorationer – kransar, ägg och kycklingar

Medis

Barbro Laurén

Vi stickar papperskransar av färgat papperssnöre. Kransen passar bra på väggen med en ljusslinga i eller som bordsdekoration fylld med ägg, dekorerade i vaxbatik. Kycklingarna virkas och passar bra att hänga i påskriset. Informationsbrev skickas till deltagarna.

9851 Kurs A udda vecka: måndag 25.2 kl. 10.00-16.00 och tisdag 26.2 kl. 9.00-11.30

9852 Kurs B jämn vecka: måndag 4.3 kl. 10.00-16.00 och tisdag 5.3 kl. 9.00-11.30

r idning för nybörjare och längre hunna

Inom Stall Aftonsols ordinarie kursverksamhet har SSB-are möjlighet till

- ridlektioner på nybörjar- och fortsättningsnivå, kvällstid (30 min. teori 60 min. ridning per gång) och/eller

- speciallektioner i dressyr eller hoppning (90 min./gång) Dessutom en egen helgkurs för SSB-are om tillräckligt många anmäler sig.

Anmäl dig direkt till Stall Aftonsol per e-post aftonsol@aland. net eller per tel. 33629, gsm 040-5631500.

LOMALLE LAPIN

LUONTOON! SEMESTRA I NATURSKÖNA LAPPLAN d !

MEPAlla on Länsi-Lapissa, Kolarin kunnassa, Ylläsjärven kylässä 11 lomahuoneistoa. Niitä vuokrataan merenkulkijoille viikoksi kerrallaan erittäin edullisesti, kesällä vuokra-aika voi olla lyhyempikin.

Huoneistoja on kahta kokoa:

- 8 kpl /40 m² + parvi 15 m² , viikkovuokra 130 € ja viikoilla 8 – 16 /170 €

- 3 kpl/ 47 m² + parvi 17 m², viikkovuokra 150 € ja viikoilla 8 – 16 /200 €

Huoneistot käsittävät takkatuvan, parven, keittiön, saunan ja WC:n. Niihin voi huoneistotyypistä riippuen majoittua kuudesta kahdeksaan henkilöä. Varustukseen sisältyy mm. astianpesukone, jääkaappipakastin, pyykinpesukone, vaatteiden kuivauskaappi, täydellinen astiasto, mikrouuni, radio ja TV. Ylläksen palvelut ovat lähellä ja ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet ihanteelliset kaikkina vuodenaikoina:

• Yllästunturilla 63 laskettelurinnettä

• hoidettuja latuja 330 km

• kunto- ja patikkapolut

• erinomaiset kalastus- ja retkeilymahdollisuudet

Näin varaat Ylläshuoneiston

Huoneiston voi vuokrata merenkulkija, joka työskentelee suomalaisessa tai MEPA-sopimuksen tehneessä ulosliputetussa aluksessa. Vuokra-aika alkaa klo 12.00 lauantaina tai torstaina.

Huoneiston käyttöoikeutta ei saa siirtää tuttaville tai sukulaisille. Hakemukset viikoiksi 8 -16 on aina jätettävä kirjallisina edellisen syyskuun loppuun mennessä. Jouluksi, uudeksi vuodeksi ja tammikuulle majoja voi varata lokakuusta lähtien. Kätevimmin hakeminen onnistuu kotisivuillamme (www.mepa.fi) täytettävällä sähköisellä lomakkeella. Huoneistojen varaukset ja niitä koskevat lisätiedot MEPAn Helsingin toimistosta.

Tiedustelut arkisin klo 8.00–16.15 (kesällä 8.00–15.15), puh. (09) 6689 0011, s-posti mepa@mepa.fi, faksi (09) 622 1808 tai www. mepa.fi

SSB äger elva fritidslägenheter i västra Lappland, i Kolari kommun, i byn Ylläsjärvi. Lägenheterna kan hyras av sjöfarare veckovis synnerligen fördelaktigt. Om sommaren kan man också hyra för kortare tid.

Det finns lägenheter av två storlekar:

- 8 st / 40 m2 + sovloft 15 m2. Hyran per vecka är 130 € och under veckorna 8 - 16 /170 €

- 3 st / 47 m2 + sovloft 17 m2. Hyran per vecka 150 € och under veckorna 8 - 16 /200 €.

Lägenheterna omfattar ett rum med öppen spis, sovloft, kök, bastu och WC. Sovplatser finns för sex till åtta personer, beroende på lägenhetstyp. I utrustningen ingår bl.a. torkskåp för kläder, full uppsättning kärl, tvätt- och diskmaskin, kylfrysskåp, mikrovågsugn, radio och TV.

Det är nära till service i Ylläs och omgivningen är idealisk för uteliv under alla årstider:

• Yllästunturi har 63 backar

• 330 km underhållna skidspår

• motions- och vandringsstigar

• fina förutsättningar för fiske och utflykter

Så här reserverar du en lägenhet i Ylläs:

En lägenhet kan hyras av sjöfarande som är anställd på finländskt fartyg eller utflaggat fartyg som ingått SSB-avtal. Bokningen börjar kl.12.00 lördag eller torsdag. Rätten att använda lägenheten får inte överföras på bekanta eller släktingar. Den som önskar hyra en lägenhet under veckorna 8-16 bör sända in en skriftlig ansökan före den 30 september. Reservationer för jul, nyår och januari, kan göras från och med oktober. Lättast gör du en ansökan med den elektroniska blanketten på vår hemsida, www.mepa.fi. Bokningar och förfrågningar adresseras till SSB:s byrå i Helsingfors. Närmare information vardagar kl.8.00-16.15 (sommartid 8.0015.15) per telefon (09) 6689 0011, el-post mepa@mepa.fi, fax (09) 622 1808 eller www.mepa.fi.

MINUUTTIKISA

Merenkulkijoille suunnattu kisa jossa lasketaan vajaan vuoden aikana keräämät liikuntaminuutit pistetaulukoksi. Kilpailu alkaa 1.2.2013 ja päättyy 30.11.2013. Ideana on korostaa hyötyliikunnan merkitystä, sekä nostattaa laivahenkilökunnan yhteishenkeä.

Kaikki liikuntamuodot ovat tärkeitä ja haluamme tällä projektilla antaa kaikenkuntoisille ja ikäisille samat mahdollisuudet ja lähtökohdat aloittaa elämäntapamuutos! Ei ole merkitystä onko kokenut maratoonari tai penkkiurheilija.

Säännöt

Kilpailussa on eri pistetaulukot laivoille ja merenkulkijoille. Laivataulukko muodostuu yhden laivan yhteisistä liikuntaminuuteista suhteutettuna henkilöstömäärään. Kannustakaa siis työkavereita liikku-

maan niin teillä on mahdollisuus voittaa molemmat kategoriat. Minuuttikisan lajeiksi käyvät kaikki sykettä nostattavat lajit. Liikuntamuodoksi ei sallita omaa työtä, muuten ajalla tai paikalla ei ole väliä. Täydelliset säännöt julkaistaan MEPAn verkkosivuilla.

Tulokset ilmoitetaan MEPAn uudistuville verkkosivuille.

Mikäli loppuvaiheessa joidenkin kärkikilpailijoiden minuuttitilanne on sama, hyödyn saa se henkilö joka on harrastanut eniten eri lajeja.

Palkinnot

Viisi parasta laivaa ja viisi kovinta yksilösuorittajaa palkitaan hienoilla palkinnoilla

MINUTTÄVLING

En tävling för sjöfarare vars idé är att förändra motionsminuter som samlats under året till en poängtabell. Tävlingen börjar den 1.2.2013 och slutar den 30.11.2013. Tanken är att betona vardagsmotioneringens betydelse i vårt samhälle, samt höja fartygspersonalens laganda.

Varje motionsform är viktig, och med detta projekt vill vi stärka denna tanke. Detta görs genom att alla personer har samma utgångsläge oberoende av ålder eller kondition. Är det frågan om en erfaren maratonlöpare eller bänkidrottare, det spelar ingen roll. Nu har alla chansen att starta från samma punkt och börja en livsstilsförändring!

Regler

Tävlingen omfattar två olika tabeller, fartygstabell samt individtabell. Fartygstabellen utgörs av hela fartygets sammanlagda motionsminuter delat med antalet personer ombord. Uppmuntra därför era me-

darbetare till att motionera så kan ni vinna bägge kategorier. Som motionsminuttävlingsgrenar duger alla grenar som höjer på pulsen, bortsett från ens egna arbetsuppgifter på arbetsplatsen. Utöver detta spelar det ingen roll, när eller var man utför motionsformen. De fullständiga reglerna publiceras på SSB:s hemsidor.

Resultaten registreras via SSB: s förnyade hemsidor.

Ifall två eller flera av de topplacerade personerna ligger på samma minutmängd avgörs tävlingen till fördel för den person som utövat flest idrottsgrenar.

Priser

De fem bästa fartygen, och de fem bästa individerna belönas med fina priser.

www.mepa.fi

NORDIC PHOTO CONTEST FOR SEAFARERS 2012

All Nordic seafarers and, regardless of nationality, all other crew members of Danish, Finnish, Norwegian and Swedish flag vessels are welcome to take part in the contest. The contestants must not be professional photographers.

The competition entries – at the most 10 pictures per participant – can be in color or black and white. We only accept digital pictures with a minimum size of 1 MB (this to ensure that the image quality is good enough for print). The pictures shall describe life at sea in a

broad sense, including work and leisure onboard. The photos must have been shot recently, not years ago. The motif or contents of a picture is considered as important as the technical quality.

The competition entries must have arrived at Finnish Seamen’s Service by January 11th.

More info: Sirpa Kittilä, kulttuuri@mepa.fi tel 09 668 000

POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2012

Töitä voi lähettää 11.1.2013 saakka. MEPA Box 170, 00161 Helsinki. (09) 6689 0016 / Sirpa Kittilä e-post: kulttuuri@mepa.fi

Merenkulkija voi osallistua Pohjoismaiseen kilpailuun kymmenellä digikuvalla. Kuvien tulisi olla korkeintaan muutaman vuoden ikäisiä, ennen julkaisemattomia, ja niiden tulisi liittyä merimieselämään, työhön ja vapaaaikaan.

Palkinnot:

1) Digitaalikamera Olympus, € 670

2) Valokuvatarvikkeita € 650

3) Valokuvatarvikkeita € 550

4) Valokuvatarvikkeita € 350

5) Valokuvatarvikkeita € 300

Kuvat osallistuvat samalla Suomen Merimiespalvelutoimiston harrastekatselmukseen. Pohjoismaiset Merimiespalvelujärjestöt voivat käyttää kuvia omissa julkaisussaan ja muissa voittoa tavoittelemattomien merialan järjestöjen julkaisuissa.

NORDISK FOTOTÄVLING 2012

Arbeten kan skickas in till den 11 januari 2013. SSB, PB 170, 00161 HELSINGFORS (09) 6689 0016 / Sirpa Kittilä/e-post: kulttuuri@mepa.fi

Sjöfarare kan delta i den nordiska fototävlingen med tio diabilder. Bilderna får vara högst några år gamla, inte publicerade tidigare och motivet bör ha anslutning till sjömanslivet, arbetet och fritiden.

Priser:

1) Digitalkamera Olympus, € 670

2) Fototillbehör € 650

3) Fototillbehör € 550

4) Fototillbehör € 350

5) Fototillbehör € 300

Bilderna deltar samtidigt i Sjömansservicebyråns nationella hobbymönstring. De nordiska sjömansserviceorganisationerna kan använda bilderna i sina egna publikationer och i publikationer som utges av ickekommersiella sjöfartsorganisationer

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

GOTT NYTT ÅR!

tulevia kurSSeJa

Tuula Vuorisen askartelutyö

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808

E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Tiedotus/Information

Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat

Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/

SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud

Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020

vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber, Johan Treuthardt

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj