Vapaavahti - Frivakt 4/2011

Sjöfartsmässa i Åbo

Arja Ahonen – Årets

sjömansidrottare 2011

M/s Alppila

Intiasta Suomeen

M/s Containerships VII

Vuosaaressa

VAPAAVAHTI 4/11

FRIVAKT 4/11

POHJOISMAINEN VALOKUVAUSKILPAILU 2011

NORDISKA FOTOTÄVLINGEN 2011

Töitä voi lähettää 10.1.2012 saakka

Tävlingsbidragen bör insändas före 10.1.2012

kulttuuri@mepa.fi 09-6689 0016 Sirpa Kittilä

Syksy oli vilkasta aikaa Mepan kursseilla, Marianne ja moni muu oli mukana, s.68

Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen Takakansi - baksida: Sirpa Kittilä

M/S Klenoden tog hem mästerskapet i friidrott. Tapio Kaikkonen var med och samlade poäng, s.59

Arja Ahonen Silja Serenadelta valittiin Vuoden merimiesurheilijaksi, s 57.

Vuoden vaihtuessa

Vuodenvaihde on oiva paikka katsoa vähän taakse ja enemmän eteen. Arvioida vähän sitä mitä saatiin aikaiseksi ja mitä on odotettavissa.

Mepan palvelut toimivat tutun turvallisesti. Urheilutoiminnassa joukkuelajit olivat tosi suosittuja. Lehdet, kirjat ja elokuvat liikkuivat ripeästi laivoille. Kädentaitoihin liittyneillä kursseilla oli runsaasti osanottajia ja Ylläsretkelle osallistui ennätysmäärä merenkulkijoita.

Liikuntakursseille oli sitä vastoin vähemmän kiinnostusta. Vaikka melonta oli suosittua ”maissa”, niin puolet omista melontakursseista peruttiin. Samoin osaan ATK-kursseista oli vaikea löytää osallistujia.

Palkkasimme keväällä merenkulkijoiden työhyvinvointia edistämään henkilön vuodeksi. Odotukset olivat kovat. Toivottavasti tuloksia alkaa näkyä ensi vuoden puolella. Aihe on vaativa, eikä siinä ole helppoja ratkaisuja. Mikäli olisi, niin ne olisi jo keksitty.

Viime vuoden kirjamessuilla ”rummutettiin” voimalla sähkökirjan maailmanvalloitusta. Sitä ei tullut. Jotta tulisi, niin tekijänoikeuskysymykset on ensin ratkaistava. Eivätkä nekään ole helppoja.

Uusi vuosi on juuri alkamassa ja se tuo mukanaan uudet haasteet. Valtion ensi vuoden budjettiratkaisuilla on merkittäviä vaikutuksia toimintamenoihimme. Se ”iskee” erityisesti kirjoihin, sekä sanomaja aikakusilehtiin, joiden hinnat kohoavat yhdeksän prosenttia.

Sitä vastoin Mepan tulot eivät ole kasvaneet tällä vuosituhannella

Vid årsskiftet

Årsskiftet är en förträfflig tid att se litet bakåt och mera framåt. Att litet utvärdera vad vi fått till stånd och vad som är att vänta.

SSB:s tjänster var bekanta och trygga. I idrottsverksamheten var lagspelen verkligt populära. Tidningar, böcker och filmer levererades snabbt till fartygen. Kurserna i händighetsarbeten hade gott om deltagare och i resan till Ylläs deltog ett rekordantal sjöfarare.

För kurserna i motion var däremot intresset mindre. Trots att paddling i allmänhet var populärt, var vi tvungna att annullera hälften av våra paddlingskurser. Likaså var det svårt att få deltagare till en del av ADB-kurserna.

I våras anställde vi för ett år en person för att främja sjöfararnas arbetshälsa. Förväntningarna var stora. Förhoppningsvis börjar resultaten synas på nästa års sida. Uppgiften är krävande, och där finns inga enkla lösningar. Om de skulle finnas, hade vi redan hittat dem.

På fjolårets bokmässa slog man på trumman för e-bokens erövring av världen. Den uteblev. För att den skall komma måste man först lösa frågorna gällande upphovsrättigheterna. De är inte heller lätta.

Ett nytt år börjar just och det för med sig nya utmaningar. Statens budget för nästa år inverkar märkbart på våra verksamhetskostnader. Den slår hårt mot speciellt böcker, samt mot tidningar och tidskrifter, vars omsättningsskatt stiger till nio procent.

SSB:s intäkter har däremot in-

euroakaan. Keskeisin syy siihen on suomalaisten merenkulkijoiden väheneminen. Hankala yhtälö!

Tähän asti korkeatasoinen palvelu merenkulkijoille on hoidettu henkilöstöä vähentämällä. Sillä tiellä ei voi enää pitkään jatkaa, koska väki loppuu. Paras apu olisi, jos suomalaisten merenkulkijoiden lukumäärä kääntyisi taas nousuun.

Pieniä toiveita siitä on. Uusia aluksia on tullut ja on edelleen tulossa Suomen lipun alle. Toisaalta merenkulun tukia halutaan vähentää ja se yhdessä uuden tulevan rikkidirektiivin kanssa olisi ”myrkkyä” suomalaiselle merenkululle.

Kaikesta edellä olevasta huolimatta Mepa palvelut toimivat ensi vuonnakin. Olemme myös uudistaneet kurssitarjontaamme, ja jatkamme panostusta työhyvinvointiin. Mikäli sille löytyy ”tilausta”, niin uskon sen jatkuvan.

Viime kesänä Kotkassa pidetyn Merenkulkijatapaamisen innoittamina yritämme järjestää vastaavat tapahtumat Kotkan lisäksi Raumalla ja Maarianhaminassa.

Olemme jälleen laittaneet komean kattauksen Sinulle. Tule nauttimaan ”pöydän antimista”! Myötäistä tuulta tulevallekin vuodelle!

Martti Karlsson

te ökat med en enda euro under detta årtusende. Den centrala orsaken är att antalet finländska sjöfarare minskat. En besvärlig ekvation.

Hittills har vi kunnat garantera en högklassig sjömansservice genom att minska personalen. På den vägen kan vi inte fortsätta länge, personalen tar slut. Den bästa hjälpen skulle vara att antalet finländska sjöfarare igen började öka.

Det finns litet hopp om att så sker. Vi har fått nya fartyg under finländsk flagg, och flera är på kommande. Å andra sidan vill man minska sjöfartsstöden och det skulle, tillsammans med det nya kommande svaveldirektivet, vara rena giftet för den finländska sjöfarten.

Trots allt ovanstående fortsätter SSB:s service också under nästa år. Vi har också förnyat vårt kursutbud, och vi fortsätter att satsa på arbetshälsan. Om det finns beställning på den, tror jag att det fortsätter.

Uppmuntrade av Sjöfararträffen i Kotka senaste sommar försöker vi ordna liknande evenemang utöver i Kotka också i Raumo och Mariehamn.

Vi har igen dukat ett bord som dignar av läckerheter. Kom och njut av bordets gåvor!

Förliga vindar också under det kommande året!

Martti Karlsson

Markus Karjalainen ja Martti Karlsson m/s Alppilan komentosillalla

Befälhavaren Peter Ståhlberg och Martti Karlsson på M/S Finnseas kommandobrygga

CONTAINERSHIPS VII:N KIIREINEN VISIITTI VUOSAARESSA

ström lähtee kotiin. On perjantai-ilta, mutta Tommilan täytyy käydä heti käsiksi paperitöihin. Seuraava satama on Riika Latviassa.

– Tulli- ja miehistölistat on täytettävä, allekirjoitettava, leimattava ja lähetettävä sitten skannattuina Riikaan. Silti he haluavat nähdä alkuperäiset, kun saavumme satamaan, Jyrki Tommila luettelee.

Kokeneen kapteenin mukaan laivanpäällystön paperityö on koko ajan lisääntynyt vuosien myötä. Useimmat tietävät Venäjän paperisodan, mutta dokumentteja penätään muuallakin.

– Laskimme, että kolmen viikon työjakson aikana on työstettävä 235 erilaista raporttia, Tommila huokaisee.

Joissain maissa vaadittavat asiakirjat vaihtelevat eri käynneillä. Miehistöluetteloita on tarvittu jopa seitsemän kappaletta. Usein esimerkiksi mukana olevista remonttimiehistä pitää laatia erillinen matkustajaluettelo.

Jyrki Tommila on viihtynyt aluksella hyvin, mutta pari kovaa jäätalvea varsinkin Pietarin reitillä ovat aikaansaaneet viivästyksiä.

– Välillä on vaikea suunnitella esimerkiksi lomamatkaa perheen kanssa, kun on huomioitava myöhästymisen mahdollisuus, Tommila kertoo.

Hän pitää tärkeänä, että merimies on hyvissä väleissä vaihtokaverin kanssa. Silloin voi sopia työvuorojen säätelystä.

Tavanomainen Helsingin hässäkkä

Aluksella jokainen mies on liikkeessä, mutta kaikki tietävät paikkansa. Laiva tuli Pietarista, tarkoitus on purkaa 10 konttia ja lastata 110 konttia. Yliperämies Olli Vesanto tutkii lastiplaania, kun ciiffi Jouni Eeronheimo tulee kansitoimistoon.

Suomen lipun alla liikennöivä 966 TEU:n konttialus kulkee tiukan aikataululun mukaan. Pohjois-Euroopassa logistiikka toimii, eikä laivoja seisoteta turhaan. Helsingissä Containerships VII käy kymmenen päivän välein ja lastitöiden lisäksi kotimaan satamassa pukkaa muitakin kiireitä.

Vapaavahti kävi seuraamassa aluksen vierailua lokakuun puolessa välissä. Siinä mielessä ajoitus oli hyvä, että MEPAn pikkubussia voitiin hyödyntää miehistönvaihdoissa. CS VII:n, Ailan ja Lindan käyttöön tarkoitettu Containerships –yhtiön auto ei lähtenyt käyntiin tyhjentyneen akun vuoksi. – Täällä on muutenkin hankala liikkua.

Määräyksistä on merimiehille haittaa, päällikkö Jyrki Tommila toteaa.

Lomalle lähtevä kippari Harri Ekström on samaa mieltä. Vuosaaren liikkumisongelmat ovat monella merenkulkijalla päällimmäisenä mielessä.

Päälliköt käyvät rutiinilla läpi törnin tapahtumat ja tulevat asiat ennen kuin Ek-

– Pitäisi ensimmäisenä suorittaa muutama nosto konehuoneesta, sylinteriä ja sen sellaista, Eeronheimo toteaa.

Miehet alkavat suunnitella nostoja yhdessä varustamon maapuolen henkilöiden, Björn Roosin ja Jonas Qvistin kanssa. Kumpikin on Vesannon seilauskavereita.

– Olimme samaan aikaan m/s Petsamossa. ”Nalle” oli kipparina, Jonas oli förstinä ja itse olin ykkösperämiehenä, Olli Vesanto muistelee.

Yliperämies lähtee ottamaan makeaa vettä rikkipesuria varten, kun täkkärit valmistelevat proviantin nostoa laivaan. Välillä förstin kännykkä pirahtaa. Joku pääsee taas lomille, kun Mepan autolla haetaan ”levänneitä miehiä” laivalle.

Konepäällikkö Eeronheimolla, koneykkösellä Ilpo Perälällä, sähkömies Antti Turtiasella ja moottorimies Kari Höökillä on melkoinen iltapuhde edessä, ennen kuin kaikki koneenosat on nostettu laivaan.

Tusina merenkulkijoita ja reparit päälle

Messi, byssa ja päivähuone ovat tyhjiä, vaikka paras ruoka-aika olisi meneillään. Stuju Timo Pentti häärii muonavarastossa paperinippu kädessään ja kurkkupurkki olkapäällään.

– Otamme kaiken proviantin täällä Helsingin päässä. Maidotkin riittävät koko reissuksi, Pentti kehuu.

Nymanin kuorma-auto on joutunut pysäköimään pidemmälle ahtaasta laiturista. Tavarat tuodaan kärryillä ulkosivulle, josta ne nostetaan provianttikraanalla suoraan muonavarastoon. Muonaa tarvitaan kohtalaisen paljon, koska muissa satamissa varastoja ei täydennetä. Aluksen miehistöön kuuluvat kokkistuertin lisäksi pursimies, kolme kansimiestä, sähkömies, moottorimies, yli-

perämies, 1. perämies, 1. konemestari, kapteeni ja konepäällikkö.

– Matkalle lähtee lisäksi kaksi Wärtsilän asentajaa viimeistelemään rikkipesurilaitteiston käyttöönottoa, Timo Pentti laskee ruokailijoiden määrää.

Pyykkisäkit olivat kateissa. Pikainen puhelinsoitto Nymanin Nikolle auttoi, ja säkit saatiin paikallistettua.

Konetavaroita konttinosturillla

Matruusi Toivo Liivakin lomavuoro päättyi. Mies oli tuossa tuokiossa työvaatteet päällä.

– Täytyy katsoa, mitä Mepan kursseja sattuu kohdalle, kun törni aikanaan loppuu, Liivak kertoo.

Kädentaidon kursseista kiinnostunut kansimies häipyy töihinsä, kun yliperämies Vesanto pyytää kahvipaussille ja kertoo laivan kuulumisia.

– Pääosin ajelemme Teesportin, Rotterdamin, Helsingin ja Pietarin väliä, Olli Vesanto luettelee

Containerships VII on satamassa yleensä

neljästä kahdeksaan tuntia, Venäjällä menee joskus yökin. Reitit ovat vaihdelleet jonkin verran. Varustamo on Vesannolle tuttu jo Petsamon ajoilta.

– Opiskelin Raumalla vuosina 1999-2007 ja seilasin välillä eri varustamoissa, joten praktiikkaa oli riittävästi pätevyyskirjoja varten, Olli kertoo.

Hän oli CS VII:lla ensin vuoden verran 1. perämiehenä, ja on sen jälkeen toiminut yliperämiehenä. Linja on varsin kiireinen, töitä riittää.

– Kahdella perämiehellä pärjää, kun päällikkö osallistuu vahdinpitoon, Vesanto toteaa.

Hän lähtee katsomaan, kun viimeisiä varaosia lasketaan kannella olevasta luukusta konehuoneeseen. Painavan sylinterin laskeminen konehuoneen väliturkilla on vaativa toimenpide, mihin tarvitaan koko koneporukka. Konttinosturin kuljettaja ei juuri näe alas, hän saa ohjeita radiolla Jonas Qvistiltä. Ciiffi Eeronheimo juoksee vielä kannelta alas kampeamaan suurta sylinteriä paikalleen. Varaosat on toimitettu, konttilastaus jatkuu.

Björn Roos ja Olli Vesanto suunnittelevat lastausta

Proviantti tuli Shipstores Nyman &Co:lta

PAKOKAASUJA PUHTAAKSI

RIKKIPESURILLA

Konepäällikkö Jouni Eeronheimon mukaan kaikessa on pyritty mahdollisimman täydelliseen automatiikkaan

Containerships VII -alukselle asennettiin Wärtsilän toimittama rikkipesuri Naantalin telakalla. Kahden ja puolen viikon aikana tehtiin myös muita perinteisiä telakkatöitä pohjanmaalauksesta lähtien.

– Asennustyötä viimeistellään laivan normaalin liikennöinnin aikana. Nytkin meillä on kaksi Wärtsilän miestä mukana, Eeronheimo kertoo.

Rikkipesuri (Fresh Water Scrubber) toimii makealla vedellä, johon on lisätty natriumhydroksidia eli lipeää. Kemiallisen reaktion

ansiosta korkearikkisen polttoaineen pakokaasut täyttävät Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n voimaan tulevat päästörajat.

Jouni Eeronheimolle Wärtsilä on tuttu toimija.

– Meillä on Wärtsilän W7l64 pääkone sekä huoltosopimus, konepäällikkö kehuu yhteistyötä.

CS VII:n ulkonäky muuttui hieman, ainakin paapuurin puolelta. Savupiipun kylkeen asennettiin lisäosa pakokaasun puhdistusta varten, ja kannella on laitteistoa 40 jalan kontissa. Lipeää säilytetään yhdessä polttoainetankissa ja makean veden tuottamiseksi asennettiin kaksi uutta evaporaattoria.

Alus voi edelleen käyttää korkearikkistä ifo 380 – raskasta polttoöljyä, jonka saatavuus ja hinta esimerkiksi Pietarissa on kohdallaan.

Rikkipesurin tuottama jäte separoidaan ja säilötään jäteöljytankkeihin.

Koneessa kaiken ikää

CS VII:n rikkipesuri on ensimmäinen Wärtsilän toimittama kaupallinen asennus. Laitteistoa ja järjestelmää on testattu Nesteen tankkerilla m/t Suulalla, ja kokemukset olivat hyviä. Kokenut konepäällikkö Eeronheimo ei pelkää uutta teknologiaa.

– Jotkut perusasiat ovat säilyneet samoina, muuten tekniikka kehittyy koko ajan, vuonna 1981 Suomen Joutsenella merimiesten perusopintolinjan aloittanut Jouni toteaa.

Miehistöpraktiikkaa mies hankki pasiseereissa ja jatkoi armeijan jälkeen Effoan laivoissa kuten Sirius ja Atlantic Stream. Ennen konemestariopintoja ehti hän seilata myös

Osa rikkipesuri-installaatiosta on skorsteenin kyljessä

maineikkaalla Suomen Etelä-Amerikan linjalla.

– AL:n Auroraan otin Helsingissä obiksen jobin huhtikuussa 1984. Yngve Sundqvist oli kipparina ja Kalevi Tuukkanen ciiffinä. Poikkeuksellisesti laiva lähti ensin Välimerelle, Eeronheimo muistelee.

Aurora jatkoi Piraeuksesta tyhjänä Buenos Airesiin, missä otettiin jääruumiin kalaa ja lihaa ja vuotia. Seuraava satama oli Santos, jossa vielä tuolloin lastattiin kahvisäkkejä käsipelillä ja ahtauskoukuilla.

Konemestarikoulutuksen jälkeen hän on työskennellyt pelkästään rahtialuksilla. Hyvä työrupeama on takana sekä Borella että Langh Shipilla. Mies viihtyy myös Containershipilla hyvin.

– Merimieselämä on melkoisesti muuttunut noista Auroran päivistä. Miehistöt ovat pienentyneet ja kiire painaa, Eeronheimo pohtii.

CS VII: ssa konemiehistöön kuuluvat konepäällikön lisäksi ensimmäinen konemestari, sähkömies ja moottorimies. Wärtsilän kanssa tehty huoltosopimus tuo myös apua. Hommia riittää silti. Laivassa on 126 kylmäkonttipaikkaa, joihin tarvitaan sähkövirtaa. Aikataulua on ajettava 18 - 19 solmun nopeudella, joten kovin monta hevosta ei sovi päästää laitumelle.

Konepäällikkö Jouni Eeronheimo ja muu koneporukka nostavat tavaraa konehuoneeseen

VIELÄ LÖYTYY MERIMIEHIÄ

Containerships VII –aluksella on kokonaan suomalainen miehistö. Ere Puruskainen edustaa nuoremman polven merenkulkijoita.

Puolimatruusi Puruskainen on kotoisin Joensuusta. Hän lähti merelle töihin Kotkan Ammattikorkeakoulun kautta.

– Opinnot jatkuvat edelleen. Nyt olen keräämässä työkokemusta, Ere kertoo.

Hänen edellinen työpaikkansa oli msv Fennica, joten muutos konttialukseen oli melkoinen. Ere ei kuitenkaan pidä konttien kanssa operointia pahana, vaikkei ole vielä miettinyt, minkälaisessa aluksessa haluaisi toimia päällystötehtävissä.

– Merenkulkuammatissa on se hyvä puoli, että voi itse valita asuinpaikkansa, hän pohtii.

Toistaiseksi hän on viihtynyt Joensuussa. Ammatin hyvinä puolina hän pitää myös pitkiä lomia sekä kohtuullista palkkaa. Ansiotasoa lisää myös se, että laivalla rahaa ei juuri kulu.

– Pietarissa olin maissa pari tuntia ja kävin ostoksilla, mies kertoo.

Tällä kerralla CS VII jäi yöksi Helsinkiin, mutta Ere pysytteli laivalla keräämässä voimia seuraavan päivän töitä varten.

Alan opiskelijoita on vaihtelevasti

Puruskainen tutustui laivatöihin jo sisävesillä ollessaan kesätöissä lukiovuosien välillä. Kot-

ka oli luonnollinen valinta opiskelupaikaksi. Hän ihmettelee, kuinka kato on käynyt merenkulun opiskelijoiden keskuudessa.

– Meidän vuosikurssilta viisi on lopettanut, ja jokunen roikkuu löyhästi mukana, Ere laskee.

Edelleen mukana on tusinan verran Puruskaisen vuosikurssikavereita. Lähes kaikki ovat kuitenkin saaneet harjoittelu- ja työpaikkoja. Syksyllä jobeja on ollut tarjolla jopa paremmin kuin kesällä.

Puruskainen tietää, ettei merimieselämässä enää ole samaa hohtoa, kuin vaikka kolme

vuosikymmentä sitten. Vapaa-aika kuluu levätessä ja videoiden katselussa. Selkeinä lisäetuina hän pitää satelliittitelevisiota sekä pääsyä internettiin.

– Yhteydenpito internetin ja facebookin kautta käy kätevästi. Rahaakin säästyy, kun ei tarvitse lähetellä tekstiviestejä ulkomailta, Puruskainen kehuu.

Lähes tuhat kahdenkymmenen jalan konttia lastaava alus työllistää neljä kansimiesta.

CONTAINERSHIPS VII:S SNABBVISIT I NORDSJÖ

Containerfartyget på 966 TEU trafikerar under blåvit flagg enligt en tuff tidtabell. I Nordeuropa fungerar logistiken, och fartygen ligger inte onödigt länge i hamn. Containerships VII anlöper Helsingfors med tio dagars mellanrum, och utöver lasthanteringen skall man hinna med mycket annat i hemlandets hamn.

Frivakts utsände följde med fartygets besök i mitten av oktober. Tidpunkten var lämplig då man också kunde utnyttja SSB:s minibuss vid bytet av manskap. Rederiets bil, som är avsedd för CS VII, Aila och Linda, vägrade att starta på grund av en tom ackumulator.

– Här är ju annars också svårt att förflytta sig. Bestämmelserna är besvärliga för sjömännen, konstaterar befälhavaren Jyrki Tommila

Skepparen Harri Ekström, som är på väg till sin ledighet, är av samma åsikt. För många sjöfarare utgör begränsningen av rörelsefriheten i Nordsjö hamn ett stort problem.

Befälhavarna går rutinerat igenom händelserna under arbetstörnen och kommande ärenden, innan Ekström beger sig hem. Det är fredag kväll men Tommila måste genast ta itu med pappersarbeten. Nästa hamn är Riga i Lettland.

– Tull- och besättningslistor måste fyllas i, stämplas och sedan skicka i skannad form till Riga. Trots det vill man se originalen då vi kommer i hamn, räknar Jyrki Tommila upp.

Enligt den erfarna kaptenen har skepps-

befälets pappersarbeten under åren ökat hela tiden. De flesta känner till Rysslands pappersexercis, men också på annat håll kräver man dokument.

– Vi räknade ut att man under en tre veckors arbetstörn måste fylla i 235 olika rapporter, suckar Tommila.

I några länder varierar dokumenten mellan olika besök. Besättningslistor har behövts t.o.m. i sju exemplar. Ofta måste man göra en passagerarlista över montörer som reser med.

Jyrki Tommila har trivts bra ombord, men ett par svåra isvintrar har medfört förseningar, särskilt på rutten till S:t Petersburg.

– Ibland är det svårt att t.ex. planera en semesterresa tillsammans med familjen, då man måste räkna med risken att man försenar sig, berättar Tommila.

Han tycker att det är viktigt att sjömannen kommer bra överens med sin avlösare. Då kan man komma överens om att justera arbetstörnarna.

Sedvanlig ruljans i Helsingfors

Varje man ombord är i rörelse, men alla vet sin plats. Båten kom från S:t Petersburg, det är meningen att man skall lossa 10 containrar och lasta 110. Överstyrmannen Olli Vesanto granskar lastningsplanen då maskinchefen Jouni Eeronheimo kommer till däcksbyrån.

– Vi borde först sköta några lyft från maskinrummet, en cylinder och litet annat, konstaterar Eeronheimo.

Männen börjar planera lyften tillsammans med rederiets landanställda Björn Roos och Jonas Qvist. Båda är Vesantos seglingskamrater.

– Vi var på M/S Petsamo samtidigt. ”Nalle” var skeppare, Jonas var överstyrman och själv var jag förste styrman, minns Olli Vesanto.

Överstyrmannen ger sig av för att skaffa sötvatten till avsvavlingsanläggningen, medan däcksmännen förbereder lastningen av provianten. Överstyrmannens mobiltelefon

ringer allt emellan. Någon blir igen ledig, då SSB:s bil transporterar utvilade mannar till fartyget.

Maskinchefen Eeronheimo, förste maskinmästaren Ilpo Perälä, elektrikern Antti Turtiainen och maskinmannen Kari Höök har full sysselsättning under kvällen, innan alla maskindelar är lyfta ombord.

Ett dussin sjöfarare och två montörer

Mässen, byssan och dagrummet är tomma, trots att det normalt skulle vara mattid. Stuerten Timo Pentti stökar i proviantlagret med en pappersbunt i handen och en gurkburk på axeln.

– Vi tar all proviant här i Helsingfors. Till och med mjölken räcker för hela resan, säger Pentti nöjd.

Nymans lastbil har varit tvungen att parkera längre bort på den trånga kajen. Varorna transporteras med kärror nedanför relingen och lyfts med en kran direkt till proviantlagret. Det krävs en rätt stor mängd proviant, då man inte fyller på lagren i andra hamnar. Utöver kockstuerten består besättningen av båtsman, tre däcksmän, elektriker, maskinman, överstyrman, förste styrman, förste maskinmästare, kapten och maskinchef.

– Med på resan kommer också två montörer från Wärtsilä för att lägga sista handen vid avsvavlingsanläggningen före den tas i bruk.

Säckarna med tvätt är försvunna. Ett

snabbt telefonsamtal till Niko Nyman hjälpte, och man lyckades lokalisera säckarna.

Maskindelar lyftas med containerkran

Matrosen Toivo Liivaks ledighet är slut. Och alldeles strax har han bytt till arbetskläder.

– Måste checka vilka SSB:s kurser är aktuella då törnen igen tar slut, säger Liivak.

Däcksmannen som är intresserad av händighetsarbeten försvinner till sina sysslor, då överstyrman Vesanto bjuder in till kaffepaus för att berätta om livet ombord.

– Vi trafikerar huvudsakligen mellan Teesport, Rotterdam, Helsingfors och S:t Petersburg, räknar Olli Vesanto upp.

Containerships VII ligger vanligen i hamn mellan fyra och åtta timmar och i Ryssland ibland över natten. Rutterna har varierat litet. Rederiet är bekant för Vesanto ända sen tiden på Petsamo.

– Jag studerade i Raumo åren 1999- 2007 och seglade däremellan hos olika rederier, så jag hade tillräckligt med praktik för behörighetsbreven, berättar Olli.

Han var först ett år som förste styrman på CS VII, och har sedan dess fungerat som överstyrman. Linjen är jäktig och arbetsdryg. – Man klarar sig med två styrmän då befälhavaren deltar i vakthållningen, konstaterar Vesanto.

Han går för att se hur de sista reservdelarna lyfts ned i maskinrummet genom luckan i däcket. Att sänka ned den tunga cylindern på mellandurken är en krävande åtgärd, här behövs alla mannar i maskinrummet. Containerkranens förare ser inte ända ner och Jonas Qvist ger instruktioner per radio. Maskinchefen Eeronheimo springer ännu ned från däcket för att vrida den stora cylindern på plats. Reservdelarna är levererade, lastningen av containrar fortsätter.

Jonas Qvist, Björn Roos och Olli Vesanto var på M/S Petsamo samtidigt

AVGASER RENAS MED HJÄLP AV SVAVEL

Enligt maskinchefen Jouni Eeronheimo har man i allt strävat efter så fullständig automatik som möjligt.

På Containerships VII installerade man på dockan i Nådendal en skrubber från Wärtsilä. Under två och en halv veckas tid gjordes också andra traditionella varvsreparationer, allt från bottenmålning.

– Man lägger sista handen vid installationen medan fartyget är i normal trafik. Också nu har vi två montörer från Wärtsilä ombord, berättar Eeronheimo.

Skrubbern fungerar med sötvatten till vilket man tillsatt natriumhydroxid d.v.s. lut. Tack vare den kemiska reaktion som sker, lyckas man trots avgasernas höga svavelhalt fylla den internationella sjöfartsorganisationen IMO:s framtida krav gällande gränsvärden för utsläpp.

För Jouni Eeronheimo är Wärtsilä en bekant aktör

– Vi har Wärtsiläs W7164 huvudmaskin och serviceavtal, säger maskinchefen som är nöjd med samarbetet.

CS VII:s utseende förändrades något, åtminstone på babord sida. Vid skorstenens sida installerades en tilläggsenhet för att rena avgasen och på däcket en anläggning i en 40 fots container. Lutet förvaras i en bränsletank och för att producera sötvatten installerades två nya färskvattengeneratorer.

Fartyget kan fortfarande använda högsvavligt IFO380 – tung brännolja, som finns att tillgå till ett rimligt pris t.ex. i S:t Petersburg. Avsvavlingsanläggningens avfall separeras och förvaras i avfallsoljetankar.

Hela livet vid maskinen

Skrubbern på CS VII är Wärtsiläs första kommersiella installering. Anläggningen och systemet har testats på Nestes tanker m/t Suula och erfarenheterna var goda. Den erfarna maskinchefen Eeronheimo är inte rädd för ny teknologi.

– Några grundläggande fakta har bibehållits, i övrigt utvecklas tekniken hela tiden, konstaterar Jouni som börjat sin sjöfartsutbildning på Suomen Joutsen år 1981.

Manskapspraktiken skaffade han på passagerarfartygen och efter värnplikten fortsatte han på Effoas fartyg Sirius och Atlantic Stream.

– Jag tog jobb som maskinelev på AL:s

Aurora i april 1984. Yngve Sundqvist var skeppare och Kalevi Tuukkanen maskinchef. Undantagsvis gick fartyget först till Medelhavet, minns Eeronheimo.

Aurora fortsatte från Piraeurs till Buenos Aires utan last. Där lastade man först fisk och kött och hudar i kylrummet. Santos var följande hamn, där man ännu på den tiden lastade kaffesäckar med handkraft och stuvningskrok.

Efter maskinmästarutbildningen har han jobbat enbart på lastfartyg. Ett långt dagsverke gjorde han på både Bore och Langh Ship. Han trivs också bra på Containerships.

– Sjömanslivet har ändrat en hel del efter dagarna på Aurora. Besättningarna har minskat och man har alltid bråttom, funderar Eeronheimo.

På CS VII består maskinmanskapet utöver maskinchefen av förste maskinmästare, elektriker och maskinman. Serviceavtalet med Wärtsilä är också till hjälp. Trots det har man händerna fulla. Ombord finns det plats för 126 kylcontainrar, så tidtabellen kräver att man går i en fart om 18 – 19 knop.

ÄNNU FINNS DET SJÖMÄN

På Containership VII är besättningen helt finländsk. Ere Puruskainen representerar en yngre generation av sjöfarare.

Lättmatros Puruskainen är hemma från Joensuu. Han gick till sjöss via yrkeshögskolan i Kotka.

– Studierna fortsätter. Nu samlar jag praktisk erfarenhet av arbetet, berättar Ere.

Hans tidigare arbetsplats var msv Fennica, så jobbet på ett containerfartyg innebar stor förändring. Ere har ändå ingenting emot att operera med containrar, också om han ännu inte tänkt på var han skulle trivas i befälsuppdrag.

– Fördelen med sjöfararyrket är att man själv kan välja var man bor, funderar han.

Hittills har han trivts i Joensuu. Han tycker också att långa ledigheter och en hygglig lön hör till de goda sidorna. Att man inte just gör av med så mycket pengar ombord är också fördelaktigt för inkomstnivån.

– I S:t Petersburg gick jag i land för ett par timmar och gjorde uppköp, berättar han.

Den här gången stannade CS VII i Helsingfors för natten, men Ere stannade ombord för att samla krafter för arbetet följande dag.

Varierande

mängd sjöfartsstuderande

Puruskainen bekantade sig mellan gymna-

sieåren med arbetena ombord i insjötrafik. Kotka var ett naturligt val av studieplats. Han är förvånad över bortfallet som drabbat sjöfartens studerande.

– På vår årskurs har redan fem slutat, och någon hänger nätt och jämt med, berättar Ere.

Ett dussin av Puruskainens kompisar är ännu med på årskursen. Nästan alla har i alla fall fått praktik- och arbetsplatser. På hösten fanns det rentav mera jobb än på sommaren.

Puruskainen vet att sjömanslivet inte har

samma glans som till exempel för trettio år sedan. Under fritiden vilar man och ser på videofilmer. Han tycker att satellittelevision och tillgång till internet är klara tilläggsförmåner.

– Kontakt via internet och Facebook fungerar behändigt. Man sparar också pengar, då man inte behöver skicka textmeddelanden då man är utomlands, säger Puruskainen nöjd.

Fartyget som rymmer närmare ettusen tjugo fots containrar sysselsätter fyra däcksmän.

Maskinchefen Jouni Eeronheimo

Kymmenennet Ammattimerenkulun messut järjestettiin perinteisesti Turun merikoululla, Aboa Maren tiloissa. Merenkulun koulutus siirtyy ensi vuodeksi pois Malminkadun kiinteistöstä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi nelisenkymmentä näytteilleasettajaa.

– Merenkulkijoiden rekrytointi on yksi messujen pääteemoista, koulutusjohtaja Per-Olof Karlsson Aboa Maresta kertoo.

Suomalaista meripäällystöä on työllistynyt kautta aikojen kansainvälisille markkinoille. Viimeisen kymmenen, viidentoista vuoden aikana tämä on lisääntynyt. Suomalaisia näkee yhä enemmän kansainvälisillä risteilyaluksilla, ja myös ulkomaisilla rahtilaivoilla. Moni on lähtöisin Turusta.

Messujen ohjelmassa oli luentoja, varustamoesittelyjä sekä tutustumisia Aboa Maren merenkulun koulutukseen ja tiloihin. Risteilyvarustamo Princess Cruises oli mukana messuilla ja markkinoi työmahdollisuuksia etenkin kone- ja kansipäällystölle.

Suomalaisvarustamoilla pulaa

konepäällystöstä

Kotimaisia varustamoita oli mukana lähinnä Turun ja Ahvenanmaan seuduilta. Miehitys on alkanut kansainvälistyä myös Suomen lipun alla, mutta osaavalla suomalaismerimiehellä on edelleen kysyntää.

– Koneporukka alkaa olla kiven alla, totesi Siv Abrahamsson Boren messuosastolla.

Samaa valitteli henkilöstöpäällikkö Hanne Hinders Langh Shipilta. Välillä on kutsuttu eläkeläisiäkin tilapäistöihin.

Merenkulkualan koulutusta esiteltiin laajalti eri oppilaitosten ja toimijoiden osastoilla. Mukana olivat perinteiset merikoulut sekä täydennys- ja turvallisuuskoulutusta antavia laitoksia kuten Meriturva, Ålands Sjösäkerhetscentrum ja Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskus.

Koulurakennuksen tilat tulivat täyteen näytteilleasettajista, joiden joukossa oli melkoinen määrä suomalaista merenkulun osaamista. Yleisöä kiinnostivat harvoin nähtävillä olevat eri laitetoimittajien osastot. Mukana oli myös merialan kirjallisuutta, varusteita, viranomaisia ja järjestöjä. Suomen Laivanpäällystöliiton toiminnanjohtajalle Pekka Partaselle tuli lauantaina jo menoa seuraavaan paikkaan.

– Eiköhän ständi mene loppuajan E-nollana, Partanen totesi ja tarjoili hyvänmakuisia pastilleja.

Shanty Singers-kuoro viihdytti messuvieraita kumpanakin päivänä.

Messuilla oli lähes 40 näytteilleasettajaa

Myyntipäällikkö Kimmo Kokkalan mukaan Suomen Laivamalli Oy:ltä voi tilata pienoismallin vaikka omasta laivasta

Bengt Engblom isännöi SAL-Engineeringin osastoa ja esiintyi Shanty Singers –kuorossa

Aboa Maren tiloissa ammattilaisia ja tulevia merenkulkijoita

SJÖFARTSMÄSSA I ÅBO 14 – 15 OKTOBER

På Aboa Mare möttes yrkesfolk och blivande sjöfarare

Den tionde Sjöfartsmässan i Åbo arrangerades enligt traditionen på sjöfartsskolan Aboa Mare. Sjöfartsutbildningen flyttar bort från fastigheten på Malmgatan nästa år. Årets evenemang lockade ett fyrtiotal utställare.

– Rekryteringen av sjöfarare är ett av mässans huvudteman, berättar utbildningsdirektör Per-Olof Karlsson från Aboa Mare.

Genom tiderna har finländskt sjöbefäl funnit sysselsättning på den internationella marknaden. Under de senaste tio till femton åren har detta skett i ökande takt. Man ser allt flera finländare på internationella kryssningsfartyg och också på utländska lastfartyg. Många är hemma i Åbo.

På mässans program stod föreläsningar, presentation av rederier och Aboa Mares sjöfartsutbildning och utrymmen. Kryssningsrederiet Princess Cruises var på plats och marknadsförde arbetsmöjligheter för speciellt maskin- och däcksbefäl.

Finländska rederier lider brist på maskinbefäl

De inhemska rederierna som var med kom närmast från Åboregionen och från Åland. Besättningen har fått allt mer internationell sammansättning också under finländsk flagg, men den kunniga finländska sjömannen är ännu efterfrågad.

– Det börjar vara brist på maskinfolk, konstaterade Siv Abrahamsson på Bores avdelning på mässan.

Samma klagan hördes från Langh Ships Hanne Hinders. Ibland har man kallat in pensionärer för tillfälliga arbeten.

Sjöfartens yrkesskolor och aktörer gav på sina avdelningar en omfattande presentation av utbildningen inom branschen. De traditionella sjöfartsskolorna var på plats liksom inrättningar som ger vidare- och säkerhetsutbildning, liksom Meriturva, Ålands Sjösäkerhetscentrum och Sjöfartens utbildnings- och forskningscentral.

Skolans utrymmen fylldes av utställare som representerade en stor mängd yrkeskunskap inom den finländska sjöfarten. Publiken var intresserad av avdelningarna där leverantörerna visade anläggningar som sällan finns till påseende. Man kunde bekanta sig med maritim litteratur och fartygsutrustning. På plats var både myndigheter och organisationer. Pekka Partanen, verksamhetsledare för Finlands Skeppsbefälsförbund, fick på lördagen program på annan ort för söndagen.

– Månne inte avdelningen går som E0 under resten av tiden, konstaterade Partanen och bjöd på smakliga pastiller.

Shanty Singers underhöll mässans publik under båda dagarna.

Siv Abrahamsson och Henna Aaltonen presenterade Bores verksamhet

Pär-Henrik Sjöström skriver för Sjöfartstidningen och Shipgaz och presenterade på mässan Breakwater Publishings böcker

Jyrki Stenman, som övervakar Finnlines nybygge, kom på blixtvisit från Kina

BELGIAN SATAMAT ANTWERPEN JA ZEEBRUGGE

Antwerepenin satama on Belgian suurin ja Rotterdamin jälkeen Euroopan toiseksi suurin satama. Vuonna 2010 sen kautta kulki tavaraa noin 178 miljoonaa tonnia. Tällä vuosituhannella konttiliikenteen kasvu on ollut merkittävä: vuonna 2000 konttien osuus tonneista oli 34%, mutta vuonna 2009 jo 55%. Suomalaisia aluksia Antwerpenin satamassa käy viikoittain. Takavuosina niistä huolehti Antwerpeniin sijoitettu Mepan asiamies Juha Toivonen, nykyään Antwerpenin merimieskirkon työntekijät.

Hollannin vuosinani oli ajoittain tarvetta käydä laivakäynnillä Antwerpenissa. Rotterdamin satamaan verrattuna kyltitys Belgian puolella oli mielestäni vähän sekava ja silloinen merimiespappi varsin osuvasti neuvoi, että” jos Antwerpenin sataman alueella on kylttien mukaan epäselvää pitääkö kääntyä oikealle vai vasemmalle niin aja suoraan, sieltä se laiva löytyy”. Useimmiten tämän ohjeen noudattaminen toimi. Epäloogisuus alkoi jo siinä vaiheessa, kun ajoi Hollannin puolelta kohti Antwerpenia Roosendaalin kautta: ensin tuli kilometrikyltti Antwerpen 20 ja kun samaa tietä jatkoi muutaman kilometrin seuraava kyltti oli Antwerpen 30.

Merimieskirkon laivatyötä hoitanut haminalainen Seppo Suurhasko otti heinäkuus-

sa 2011 mukaansa laivakäynnille ja kumosi mielipiteeni laivojen hankalahkosta löytämisestä. –Ihan ok kaijanumerot on täällä merkitty. Parittomat numerot on toisella puolen Schelde-jokea ja parilliset toisella. Ja täällä on satama, johon ISPS-koodista huolimatta kirkon autolla edelleen pääsee morjestamalla, ei tarvitse ilmoittautua etukäteen, vaan puomi nousee. Öljy-ja kemikaalisatamat ovat täälläkin muita tarkempia, niihin täytyy ilmoittautua etukäteen.

– Suomalaisia laivoja täällä Antwerpenissa käy mm. Birkan ja Godby Shippingin aluksia sekä joskus Nesteen tankkereita, esimerkiksi Jurmo oli hiljattain. Ja sitten on Stoltin ja Crystalin tankkereita, joilla on suomalaisia päällä. Vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla merimieskirkolta tehtiin yhteensä 85 laivakäyntiä, Seppo selittää.

Vierailupäivälleni Antwerpenin satamaan ei sattunut yhtään suomalaista alusta, joten ajoimme reilun sadan kilometrin päähän Zeebruggeen, jonne Sepolla oli toimitettavana Mepan filmejä sekä kirjoja Boren Norkingille.

Zeebruggeen liikennöi kesällä 2011 Boren Norkingin lisäksi saman varustamon Norqueen, Auto Bay, Auto Bank sekä keväällä 2011 Saksassa valmistunut Zeebrugge-Bilbao -linjaa seilaava Bore Sea.

– Jos on aikaa mennä maihin, niin lähellä on kivoja paikkoja, sanoo Bore Sean yliperämies Petteri Haimila. Bore Sea ajaa Transfennican kaijaan, josta ei ole ongelmaa lähteä maihin. Sen sijaan Kingin ja Queenin käyttämästä P&O:n kaijasta on hankala päästä liikkumaan, vaikka matka sinällään on lyhyt. – Muuten Zeebruggen satama on ihan ok ja toimiisuunnilleen yhtä hyvin kuin Hollannin Europoort. Väylä täällä on kapea ja sen takia liikenne loppuu kun kaasutankkeri tulee, se pitää huomioida, Petteri kertoo kokemuksistaan.

Norkingiä kesällä kipparoinut ja sittemmin uuden Bore Songin linjaluotsiksi siirtynyt Sami Parkkinen sanoo, että Zeebrugge on hasastava satama tuulien puolesta ja että virtaukset aallonmurtajan suulla ovat kovia, tarkkana pitää olla.

– Rotterdamin Europoortissa asiat toimivat hollantilaisen täsmällisesti. Belgiassa on enemmän härdelliä ja Zeebruggen luotsipaikalla on usein ruuhkaa, sillä Antwerpenin luotsit tulevat samasta paikasta. Zeehen on vilkas liikenne, sillä konttipuolta on laajennettu ja ison konttialuksen tai kaasutankkerin saapuminen tietää liikennerajoituksia, kun liikenne loppuu muilta puoleksi tunniksi tai tunniksi. Nopealla linjalla kuten Norkingin Zee-Tillbury –linjalla sillä oli iso merkitys. Positiivista on se, että merelle on lyhyt matka, joten luotsausmatka ei ole pitkä.

Oma lukunsa on luotsikirjan saaminen Zeebruggeen. Takavuosina luotsikirjan sai kun satamakäyntejä oli tarpeeksi, minkä seurauksena esimerkiksi Norkingin silloisella

Merimieskirkon työntekijät Seppo Suurhasko ja Juha Martin toimittamassa Mepan paketteja Norkingille

förstillä oli aikoinaan luotsipätevyys Zeehen vaikka hän tosiasiassa oli ollut nukkumassa jokseenkin kaikki sisään- ja ulosajot. Tietyistä syistä vaatimuksia sittemmin tiukennettiin jokseenkin suoranaiseksi pilkunviilaukseksi ja nykyään aniharva pääsee läpi ensimmäisellä yrittämällä.

Harvoihin ensikerralla onnistuneisiin lukeutuva Sami Parkkinen sanoo koetta hankalaksi ja että Europoortissa kyseltiin järkevämmin. Muita eroja Hollantiin verrattuna on, että Zeessä riittää luotsikokeessa englanti, kun Europoortissa luotsikokeessa vaaditaan hollannin kielen ymmärtämistä. Toinen merkittävä ero on, että kun Zeessä

saa luotsikirjan suortitettua niin se kattaa koko Zeebruggen sataman alueen. Europoortissa se kattoi vain tietyn sektorin.

– Logistisesti Zeebruggeen on helppo tulla maitse ja siellä on helppo hoitaa vaihdot, sillä Brysselin lentoasema on vain yhden junanvaihdon päässä, Samin Parkkinen kertoo. Ja viihteelle ja ostoksille on lähikyliin lyhyt matka edellyttäen, että pääsee satamaalueelta ulos. Kevyen liikenteen väylät eivät kinnosta belgialaisia ja se on yksi asia, jossa naapurimaiden kulttuurierot tulevat selkeästi esille.

Kirsi Vallenius

Antwerpenin keskustaa

BELGIENS HAMNAR I ANTWERPEN OCH ZEEBRUGGE

Hamnen i Antwerpen är den största i Belgien och efter Rotterdam den näst största i Europa. Via den transporterades ca 178 miljoner ton gods under år 2010. Under detta årtusende har containertrafikens ökning varit betydande: år 2000 var containergodsets andel 34 %, men år 2009 redan 55 %. Varje vecka besöker finländska fartyg hamnen i Antwerpen. För ett antal år sedan sköttes servicen av SSB:s ombud Juha Toivanen, som var stationerad i Antwerpen, numera sköter sjömanskyrkans personal servicen i Antwerpen.

Under mina år i Holland behövde jag ibland besöka fartyg i Antwerpen. Jämfört med hamnen i Rotterdam tyckte jag skyltningen på den belgiska sidan var litet oklar och den dåtida sjömansprästen gav mig ett mycket träffande råd: ”om skyltningen i hamnen i Antwerpen inte klart visar om man skall vika till höger eller till vänster, kör bara rakt framåt, där hittar man nog fartyget”. Och det rådet fungerade för det mesta. Ologiskheten började redan då man från den holländska sidan via Roosendaal körde mot Antwerpen: först kom en skylt som visade

att det var 20 kilometer dit och efter några kilometer längs samma väg visade nästa skylt Antwerpen 30 km.

Seppo Suurhasko från Fredrikshamn, har skött Sjömanskyrkans uppgifter på fartygen och tog mig med på ett fartygsbesök i juli 2011. Jag fick ändra uppfattning om svårigheten att hitta fartygen. – Numren på kajerna är alldeles riktigt utmärkta här. De udda numren är på ena sidan av floden Schelde och de jämna numren på andra sidan floden. Och det här är en hamn där bommen vid porten lyfts upp och kyrkans bil kör in utan

anmälan på förhand, ISPS-koden till trots. I olje- och kemikaliehamnarna är man också här noggrannare, och man måste anmäla ankomsten på förhand.

– Av de finländska fartygen anlöper bl.a. Birkas och Godby Shippings fartyg Antwerpen, och ibland Nestes tankfartyg, t.ex. Jurmo var här nyligen. Och så kommer Stolts och Crystals tankfartyg som har finländare ombord. Under första hälften av år 2011 gjorde sjömanskyrkan sammanlagt 85 fartygsbesök, förklarar Seppo.

Under mitt dagslånga besök i Antwerpen, råkade inte ett enda finländskt fartyg anlöpa hamnen, så vi körde drygt etthundra kilometer till Zeebrugge, då Seppo skulle leverera SSB:s filmer och böcker till Bores Norking.

Under sommaren 2011 trafikerade också Bores Norqueen, Auto Bay och Auto Bank Zeebrugge, liksom Bore Sea som under våren 2011 blivit färdig i Tyskland och går på linjen Zeebrugge – Bilbao.

– Om man har tid att gå iland finns det trevliga platser att besöka i närheten, berättar Bore Seas överstyrman Petteri Haimila Bore Sea lägger till vid Transfennicas kaj,

därifrån är det inget problem att gå i land. Från P & O:s kaj är det svårt att gå iland, trots att avståndet i sig inte är långt.

– I övrigt är hamnen i Zeebrugge alldeles OK och fungerar i stort sett lika bra som Europoort i Holland. Farleden är trång och därför stannar trafiken upp då ett gastankfartyg anländer, det måste man beakta, berättar Petteri om sina erfarenheter.

Sami Parkkinen, som under sommaren fört befälet på Norking och nu verkar som linjelots på nya Bore Song, säger att Zeebrugge är en utmanande hamn på grund av vindförhållandena och att strömmen är svår i mynningen vid vågbrytarna. Man måste vara på sin vakt.

I Europoort i Rotterdam fungerar allt på noggrant holländskt maner. I Belgien är det mera liv och rörelse och vid lotsplatsen utanför Zeebrugge är det ofta rusning, då Antwerpens lotsar kommer från samma plats. Trafiken till Zee är livlig, då containeravdelningen har utvidgats och ett stort containereller tankfartyg medför begränsningar i trafiken, då andra fartyg får stanna upp för en halv timme eller en hel. För korta linjer som Norkings linje mellan Zee och Tillbury har det stor betydelse. Positivt är att det är kort väg till havet, lotsningssträckan är inte lång.

Att få ett lotsbrev för Zeebrugge är ett kapitel för sig. Förr om åren fick man lotsbrevet efter att ha besökt hamnen tillräckligt många gånger. Det medförde att t.ex. Norkings dåtida förste styrman i tiden hade lotsbrev för Zee, trots att han i verkligheten hade sovit så gott som varje gång man gått in i eller ut ur hamnen. Av vissa skäl skärptes sedan kraven till rent pedanteri, och numera klarar få av provet vid första försöket.

Sami Parkkinen, en av de få som lyckats vid första försöket, säger att provet är svårt och att man I Europoort ställde förnuftigare frågor. Andra skillnader jämfört med Holland är att man i Zee klarar sig med engelska i lotsprovet, i Europoort krävs att man förstår holländska. En annan väsentlig skillnad är att då man fått lotsbrev i Zee, gäller det i hela hamnen i Zeebrugge. I Europoort täckte det bara en viss sektor.

– Från logistisk synpunkt är det lätt att komma till Zeebrugge från land och det är lätt att sköta byten, då man har bara ett tågbyte från flygplatsen i Bryssel, berättar Sami Parkkinen. Och för underhållning eller uppköp är det kort väg till de närmaste byarna, om man bara kommer ut från hamnområdet. Belgierna är inte intresserade av leder för lätt trafik, där ser man tydligt kulturskillnaden mellan de två grannländerna.

Kirsi Vallenius

Sjömanskyrkan i Antwerpen har funnits på sin nuvarande plats på Italielei sedan år 1926

M/S Bore Sea i hamnen i Zeebrugge

Petteri Haimila är överstyrman på Bore Sea

MERIMIESTEN KAUPUNKIIN

Kokkolan historiaa voi tutkia helposti vanhakaupunki Neristanissa, käsityöläisten ja merimiesten kaupunginosassa.

Kokkolan alkuperäinen nimi oli Gamlakarleby ja sen perusti Kustaa II Aadolf vuonna 1620.

1600- ja 1700-luvuilla Kokkola tunnettiin tervakaupunkina. Paikalliset taisivat laivanrakennuksen ja laivanvarustelun myötä kaupunki kasvoi ja sivistyi. 1800-luvun alussa Kokkolassa asui 35 laivuria ja 300 merimiestä kun kokonaisväkiluku oli 2400.

Neristan on yksi Suomen laajimpia säilyneitä puukaupunkeja. Siinä kun Neristan on täynnä merimiesten vaatimattomia koteja, Oppistanin yläkaupungissa asustivat varakkaat kauppiaat ja laivanvarustajat.

Laivat toivat vaurautta

Rahmin talo Isokadulla on yksi vanhimmista porvaristaloista Kokkolassa. Talon rakennutti laivanvarustaja Johan Rahm 1753. Rahm ylpeili talonsa lisäksi kuululla kaivollaan, josta ystävätkin hakivat vetensä tärkeille vieraille. Isokatu oli kaupungin pääkatu 1600-luvulla.

Roosin talo komeilee Pitkänsillankadulla. Andreas Roos rakennutti tämän kivitalon vuonna 1813 uusklassiseen ja rokokoo –tyyliin, ja se oli aikanaan kaupungin mah-

tavin kivitalo. Kävipä itse keisari Aleksanteri ensimmäinenkin vierailulla Roosien luona. Tuolloin Kokkola oli vauras ja menestyvä kaupunki.

Museokorttelissa Pitkänsillankadulla ei tule aika pitkäksi. Talorykelmässä on muun muassa Lassanderin talo vuodelta 1748. Siellä voi tutustua 1700-luvun porvarisperheen kotiympäristöön.

Elävää seutua

Läntisellä Kirkkokadulla pääsee kunnolla sisälle puukaupunkimiljööseen. Fredrik ja Anna Draken talo sijaitsee numerossa 20. Draken perheen koti on museo, jota sama käsityöläisperhe asutti neljä sukupolvea. Talon sisustus on alkuperäinen.

Silmä kiinnittyy yhden talon pieleen asetettuun kylttiin: kirppis. Sinnehän pitää päästä! Astun portista ja eteen levittyy pöytiä täynnä mitä viehättävimpiä esineitä. Käyn jututtamaan myyjää, Minna Väisästä Hän kertoo, että he ovat asuneet talossa jo kymmenen vuotta. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kirpputori, joka pihamaalla pidetään, mutta kesän viimeinen. Merkittävä osa Neristanin viehätystä piilee siinä, että se

Neristan on merimiesten kaupunginosa Kokkolassa.

on edelleen elävä paikka. Nykyiset asukkaat osaavat arvostaa kotimiljöötään, ja se näkyy ja tuntuu kaduilla ja pihoilla.

Pientä ja käytännöllistä

Pieniä merimiestaloja Läntisellä Kirkkokadulla kutsuttiin ”kapanmitoiksi”. Näissä taloissa pienet huoneet ja pihat käytettiin tarkasti hyväksi. Merimiestaloista jos mistä henkii vanha Kokkola. Kujilla ja porttikongeissa voi melkein nähdä merimiehen rientämässä kotiin pitkän laivamatkan jälkeen tai pienten poikien juoksemassa polvihousuissa.

Itäistä Kirkkokatua voidaan pitää Neristanin ytimenä. Tekisi mieli kurkistella syvemmällekin pihojen perille, mutta tyydyn kuikuilemaan kadulta. Useimpien talojen portin pieliin on ripustettu kukkaruukkuja. Joissakin on koristeelliset postilaatikot tai talon numero värikkäässä kaakelissa.

Kokkola paloi lähes kokonaan vuonna 1664. Sen jälkeen kaupunkiin tuli säännöllinen ruutuasemakaava. Kaavassa rakennusten julkisivu sijoitettiin yleensä kadun suuntaisesti kun taas ulkorakennukset piilotettiin pihan perälle. Kaupungissa on riehunut useita tulipaloja ja sen vuoksi suurin osa puisista säilyneistä rakennuksista on 1800-luvulta.

Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä

Pihakirppiksellä saa ihastella puutalomiljöön lisäksi vanhan kaupungin elämää tänään.

Neristan on elävä kaupunginosa, jossa vanha ja uusi käyvät käsi kädessä.

Välkommen till Neristan

SJÖMÄNNENS STAD

I hantverkarnas och sjömännens stadsdel Neristan är det lätt att bekanta sig med Karlebys historia

Karlebys namn var ursprungligen Gamlakarleby och staden grundades av Gustav II Adolf år 1620.

Under 1600- och 1700-talet var Gamlakarleby känd som tjärstaden. Invånarna behärskade skeppsbyggandet och rederiverksamheten förde med sig tillväxt och bildning. I början av 1800-talet bodde 35 skeppsredare och 300 sjömän i staden, medan hela antalet invånare var 2400.

Neristan är en av Finlands största bevarade stadsdelar med trähus. Neristan är fullt av anspråkslösa sjömansbostäder. I den övre stadsdelen, Oppistan, bodde de förmögna handelsmännen och skeppsredarna.

Med skeppen kom välstånd

Det Rahmska huset på Storgatan är ett av de äldsta borgarhusen i Karleby. Skeppsredaren Johan Rahm lät bygga huset år 1753. Rahm kunde utöver huset stoltsera med sin brunn, från vilken också hans vänner hämtade vatten för prominenta gäster. Storgatan var stadens huvudgata på 1600-talet.

Rooska gården ståtar på Långbrogatan. Andreas Roos lät bygga det här stenhuset i nyklassicistisk och rokokostil år 1813, och det var i tiderna stadens mäktigaste stenhus. Och självaste kejsaren Alexander den förste besökte familjen Roos. På den tiden var Gamlakarleby en förmögen och framgångsrik stad.

I museikvarteret på Långbrogatan blir tiden inte lång. Bland husen står också Lassanderska huset från år 1748. Där kan man bekanta sig med en borgarfamiljs hemmiljö på 1700-talet.

Levande miljö

På Västra Kyrkogatan kommer man verkligen in i trästadsmiljön. På nummer 20 ligger Fredrik och Anna Drakes hus. Familjen Drakes hem är ett museum där fyra generationer av samma hantverkarfamilj bodde. Husets inredning är ursprunglig.

I det samma fastnar blicken på en skylt på en husvägg: lopptorg. Det måste man ju besöka! Jag stiger in genom porten och framför mig ser jag ett bord fullt av förtjusande föremål. Jag slår mig i slang med försäljerskan Minna Väisänen

Hon berättar att de bott i huset redan tio år. Det här är inte det första lopptorg man arrangerat på gården, men nog sommarens sista. En stor del av Neristans charm ligger i att den är en levande plats. De nuvarande invånarna sätter värde på sin hemmiljö, det både syns och känns på gator och gårdar.

Litet och praktiskt

De små sjömanshusen på Västra Kyrkogatan kallades ”kappmått”. I dem utnyttjade man

noga de små rummen och gårdarna. Vid sjömanshusen förnimmer man om någonstans den gamla stadens atmosfär. I gränder och portgångar kan man nästan se framför sig sjömannen som hastar hem efter en lång sjöfärd, eller de små gossarna springande i knäbyxor.

Man kan betrakta Östra Kyrkogatan som kärnan i Neristan. Man får lust att titta längre in på gårdarna men jag nöjer mig med att titta in från gatan. Vid många portgångar hänger blomkrukor. Några har prytt postlå-

dor eller husnummer med färggranna kakel.

Gamlakarleby ödelagdes nästan helt i en brand år 1664. Efter det fick staden sin stadsplan med regelbundna rutor. I planen är byggnadernas fasader placerade i linje med gatan medan uthusen gömdes på gården. Flera eldsvådor har härjat i staden och därför är de flesta trähus som bevarats från 1800-talet.

Text och bild: Eeva Vänskä

Stämningen på Västra Kyrkogatan.

Neristan i Karleby är sjömännens stadsdel.

Tapahtui intialaisella telakalla:

AIKAMATKA 1500 VUODEN TAAKSE

Rakenteilla oleva uru oli niin ahtaasti asumusten (!) ja palmumetsän seassa, että

kokonaiskuvaa laivan rungosta oli mahdoton saada.

Reppureissaajan Intiassa niin hyvät kuin huonotkin kokemukset ovat puhtaasti sattumien summaa. Mysoren palatsikaupungista alkaneen ja päivän kestäneen linja-automatkan jälkeen olin päätynyt Arabianmeren rannalle Kozhikodeen, joka aiemmin tunnettiin Calicutin nimellä.

Calicut! Mikä legendaarinen nimi merenkulun ja löytöretkien maailmassa! Sen rantakalliollehan astui ensimmäisenä meriteitse Intiaan saapuneena eurooppalaisenaVasco da Gama vuonna 1498. Kuninkaallisella käskyllä mustapippurin perään lähetetty portugalilainen oli edellisenä vuonna kiertänyt Afrikan eteläkärjen, ottanut luotsin Malindista ja kurssin suoraan koilliseen. Loppu olikin sitten maustekauppaa ja siirtomaavaltaa.

Osuin Kozhikodessa sattumalta hotelliin, joka tarjoutui järjestämään minulle edullisen taksin pyhiinvaellusmatkalle Vasco da Gaman maihinnousupaikkaan. Aamiaisella astui peliin jälleen onnekas sattuma, kun mi-

nua tuli tervehtimään intoa puhkuva britti ja kysyi:

– Oletko käynyt kymmenen kilometrin päässä Beyporessa? Siellä on aivan mahtava telakka, jossa tehdään ikivanhan perinteen mukaisia puisia valtamerialuksia, uruja. Kannattaa mennä, sillä kokemus on aivan uskomaton…

Britin kohkaamisesta päätellen hän oli saanut telakalla jonkinasteisen merenkulullisen valaistuksen, kokenut suorastaan jotain yliluonnollista. Koska taksi oli jo sovittu, niin mikäs siinä. Ensin ajoin kumartamaan Vasco da Gamaa. Maihinnousupaikalla tuli mieleeni tarina löytöretkeilijän ensi vaikutelmasta hänen lähestyessään Keralan rannikkoa. Kun kookospalmut huojuivat tuulessa, Vasco luuli paikallisten asukkaiden heiluttavan puita tervetuliaisiksi. Rannikolle olivat kuitenkin jo asettuneet arabikauppiaat, ja myöhemmin kyllä heiluteltiin – ei kuitenkaan palmuja, vaan aseita tervemeniäisiksi.

Mutta 400 vuotta kestänyt Portugalin siirtomaavalta kauppa-asemien ympärillä oli saanut alkunsa.

Beyporessa taksi ajettiin ”autolauttaan”. Se oli yhtä kuin kaksi toisiinsa kytkettyä puuproomua ja niiden päällä lankuista ladottu täkki. Parin solmun nopeudella rakennelma ylitti puolen kilometrin salmen. Sitten kävelin muutaman sata metriä, ohitetin pökerryttävästi tuoksahtavan kalasataman ja tasapainoilin yhdestä puustä koverrettuun keikkuvaan ruuheen. Melamiehelle muutama Intian ränkylä käteen ja niin olin perillä Arabianmeren kaikkien aikojen mainekkaimmalla telakalla. Taas onnekas sattuma: tekeillä oleva monikymmenmetrinen uru oli enää sisustustöitä vailla.

Saman mallin mukaan laivoja on tehty siellä jo 1500 vuotta. Aluksen alkuperäinen esikuva oli arabialainen dhow, uru on Keralan osavaltiossa puhuttavan malayam-kielen sana ja tarkoittaa ”isoa laivaa”. Vuosisatojen

ajan uruilla hoidettiin Intian, Arabian niemimaan ja Itä-Afrikan välistä merenkulkua. Tärkein kauppatavara oli tietysti mausteet. Länsi-Intian ja etenkin Keralan rannikkoliikenteessä uru on edelleen reppureissaajankin silmillä nähtynä tärkein liikenneväline: joka päivä saa ihailla utuisessa horisontissa seilaavaa puoltakymmentä urua.

Länsimaisen tekniikan ja automatiikan parissa kasvaneelle urun rakennusmetodi menee kerta kaikkiaan yli ymmärryksen. Vain teräs- ja kuparinaulojen käyttöön otto on ainoa poikkeminen vuosituhantisesta perinteestä. Tärkein materiaali on teak; aikoinaan sitä saatiin Intiasta, nyt se on tuontitavaraa Malesiasta. Puuseppien työkalut ovat täsmälleen samoja kuin 1500 vuotta sitten. Sähköön ei turvauduta – sitä ei tainnut olla koko telakkasaarella. Tuntemattomia ovat myös raskaat työkalut. Saumat tilkitään ainoastaan ensiluokkaisella puuvillalla. Veden hylkimiseen käytetään hai- tai risiiniöljyä. Raskaat komponentit nostetaan nerokkailla taljarakenteilla, joista Beypore on niin ikään kuuluisia. Kun nykyaikaiset kraanat ja muut härvelit menevät satamassa rikki, kutsutaan apuun telakan vinssiporukka.

Urut ovat suuruusluokaltaan 300 – 600 -tonnisia. Kirjallisen lähteen mukaan yhden aluksen rakentaminen kestää neljä vuotta. Telakalla minulle kerrottiin, että valmistumisaika olisi kaksi vuotta. Uru, johon pääsin tutustumaan, oli tilattu Ranskaan. Laivasta oli tullut tässä tapauksessa miljonäärin statussymboli ja siihen asennetaan moottori. Useimmat urut päätyvät Persinalahdelle ja perinteisen urun energialähde on luonnollisesti tuulivoima.

Kutakin urua rakentaa 30 – 50 miehen harjaantunut työryhmä. On yksi mestaripuuseppä, hänellä alaisinaan puuseppiä ja näillä apulaisia. Erikoisinta on, että yhdestäkään laivasta ei ole etukäteispiirustuksia, yksikään paperi ei työn missään vaiheessa ”sotke” ammattimiesten tekemisiä. Käytössä ovat vain muisti ja päässälaskutaito. Pettämättömän päässälaskun hedelmäksi on luettava sekin, että jo varhaisessa vaiheessa laivan runkoon maalataan vesiraja. Kun alus sitten lasketaan vesille, on merkki tismalleen oikeassa kohdassa ja vatupassissa.

Puuseppien perityssä ammattitaidossa on siinäkin historian havinaa. Ensimmäiseksi rakennusporukaksi on mainittu 1500 vuotta sitten Egyptistä saapunut, Al Mukalla -heimoa edustanut Baraamien suku. Tulevat sukupolvet näkevät, säilyykö urujen rakentamiseen tarvittava ammattitaito. Mestaripuuseppiä kun on tällä haavaa enää neljä.

Kiitos tuolle hotellin aamiaispöytäni ääreen tupsahtaneelle britille, että olen onnekkaasti saanut sattumien summana aistia tuhatvuotisen laivanrakennusperinteen ilmapiiriä. Ikävä vain, että kyllästyttyäni kantamaan raskasta järjestelmäkameraa vaihto-objektiiveineen ja salamalaitteineen olen alentunut digipokkariasteelle. Toivottavasti oheisista kuvista saa edes häivähdyksen urujen maailmasta. Eikä hätä ole tämän näköinen. Kannattaa googlata netistä hakusana uru arabic vessel. On tekstiä, on valokuvia, löytyy mainioita videopätkiä. Nyt kohkaan kuin tuo valaistunut britti: kannattaa googlata, sillä kokemus on aivan uskomaton.

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

Purjehduksen maailmanhistorialliseen merkitykseen nähden on Vasco da Gamalle Calicutiin pystytetty muistomerkki lievästi sanoen vaatimaton. Sitä kirjoittajakin tässä ihmettelee, mutta Intia kokee tapauksen merkinneen kolonialismin alkamista Intian niemimaalla. Siksi matala profiili.

Täkkipuuseppä työssään.

Det skedde på en indisk docka:

EN TIDSRESA 1500 ÅR TILLBAKA

För en ryggsäcksresenär i Indien är både goda och dåliga erfarenheter summan av slumpmässiga händelser.

Efter en dagsresa med buss från palatsstaden Mysore hade jag hamnat i Kozhikode, som tidigare kallades Calicut, vid Arabiska havets strand.

Calicut - ett legendariskt namn i sjöfartens och upptäcktsfärdernas värld! Vasco da Gama, den första europén som kom till Indien sjövägen, steg iland på strandklipporna just där år 1498. På kunglig order hade portugisen skickats ut för att skaffa svartpeppar, året förut hade han rundat Afrikas sydspets, tagit lots i Malindi och sedan styrt rakt mot nordost. Resten blev sedan handel med kryddor och kolonialvälde.

I Kozhikode råkade jag ta in på ett hotell där man erbjöd sig att arrangera en förmånlig pilgrimsfärd till platsen där Vasco de Gama steg iland. Vid frukosten väntade en annan lyckosam händelse då en britt som

Det tältliknande taket ovanför däcket är gjort av kokospalmens grenverk och kunde kallas ett solsegel för byggnadsskedet. Till havs är däcket öppet.

flåsande av iver hälsade på mig och frågade: – Har ni besökt Beypore som ligger tio kilometer härifrån? Där finns en alldeles väldig docka där man med uråldriga traditionella metoder bygger oceangående fartyg av trä, en typ som kallas uru. Det lönar sig att resa dit, det är en alldeles otrolig erfarenhet…

Av brittens iver att döma hade han på dockan fått någon form av maritim väckelse, upplevt någonting närmast övernaturligt. Då taxin redan var beställd, var det bara att ge sig av. Först åkte jag för att buga mig för Vasco da Gama. Vid landstigningsplatsen kom jag ihåg historien om upptäcktsresandens första intryck då han närmade sig Keralas kust. Då kokospalmerna vajade i vinden, trodde Vasco att de lokala invånarna hälsade fartyget välkommen. Det visade sig att arabiska handelsmän redan tagit stranden i besittning, och det var inga vänliga hälsningar som vajade, däremot svingade man senare vapen för att ”vinka farväl”. Men Portugals

400-åriga kolonialvälde kring handelsstationerna hade fått sin början.

I Beypore körde taxin ombord på en ”bilfärja”. Den bestod av två pråmar av trä som var fästa vi varandra och ett däck av plankor som radats på dem. Med en hastighet på ett par knop korsade konstruktionen sundet som var en halv kilometer brett. Sedan gick jag några hundra meter till fots, passerade en fiskhamn vars odör var nästan omtöcknande och steg balanserande i en krängande farkost av en urholkad trädstam. Roddaren fick några indiska slantar och strax var jag framme vid alla tiders mest berömda docka vid Arabiska havet. Och igen av en lyckosam slump: man höll på att bygga en uru, många tiotals meter lång, och bara arbetena med inredningen återstod.

Redan under 1500 år har man där byggt fartyg av samma modell. Den ursprungliga förebilden var den arabiska modellen dhow, ordet uru betyder stor båt på språket

malayalam som talas i delstaten Kerala. Fartygsmodellen var i bruk under århundraden i sjöfarten mellan Indien, Arabiska halvön och Östafrika.

Kryddorna var naturligtvis den viktigaste handelsvaran. Och fortfarande är urun i västra Indien och framför allt i Kerala det viktigaste fortskaffningsmedlet, också i ryggsäcksresenärens ögon: varje dag kunde man beundra ett halvt tiotal urur seglande vid den disiga horisonten

Då man vuxit upp med västerländsk teknik och automatik, går den metod med vilken man bygger en uru helt enkelt över ens förstånd. Bara ibruktagandet av stål- och kopparspik avviker från den tusenåriga traditionen. Det viktigaste materialet är teak; i tiden fick man det från Indien, nu är det importgods från Malaysia. Snickarnas verktyg är exakt de samma som för 1500 år sedan. Elektricitet använder man inte – sådan fanns visst inte på hela ön där dockan ligger. Okända är också alla tyngre verktyg. Nåtarna tätas bara med finaste bomull. Som vattenavstötande medel används haj- eller ricinolja. De tunga komponenterna lyfts med genialiska konstruktioner av taljor, som också gjort Beypore berömt. Då de moderna lyftkranarna och andra manicker i hamnen går sönder, kallar man på dockans vinschgrupp för att få hjälp.

En uru är i storleksklassen 300 – 600 ton. Enligt en skriftlig källa tar det fyra år att bygga en uru. På dockan berättade man att det tar två år. Den uru jag kunde bekanta mig med var beställd för att levereras till Frankrike. I det här fallet skulle fartyget komma att bli en statussymbol för en miljonär, och en maskin skulle också installeras. De flesta urur hamnar i trafik på Persiska viken, och den traditionella uruns energikälla är naturligtvis vindkraft.

En uru byggs av en grupp av 30 – 50 erfarna män. En är snickarmästare, hans underställda är snickare och de har i sin tur medhjälpare. Det märkligaste är att det inte för en enda båt finns ritningar på förhand, inte ett enda papper ”skapar oreda” i yrkesmännens arbete. Man har bara minnet att förlita sig på, och konsten att räkna i huvudet. En osviklig kunskap i huvudräkning resulterar också i att man redan i ett tidigt skede målar vattenlinjen på fartygets skrov. Då farkosten sedan sjösätts är linjen exakt på rätt plats och absolut vågrät.

Historiens vingslag förnimmer man också i snickarnas nedärvda yrkesskicklighet. Som den första gruppen skeppsbyggare har man nämnt släkten Baraam, representanter för stammen Al Mukalla från Egypten. Kommande generationer får se hur man lyckas bevara kunnandet i att bygga urur. Det finns numera bara fyra snickarmästare kvar.

Jag tackar den där britten som damp ned vid mitt frukostbord, för att jag lyckligen som ett resultat av olika sammanträffanden fått insupa atmosfären av en tusenårig

skeppsbyggnadstradition. Tråkigt nog hade jag efter att jag tröttnat på att bära en tung systemkamera med olika objektiv, sjunkit till nivån med digital kamera i fickformat. Förhoppningsvis får ni ändå åtminstone an glimt av urunas värld. Om inte så lönar det sig att googla uru arabic vessel i internet. Där hittar man text, foton och utmärkta videosnuttar. Nu är jag lika ivrig som den där ”frälsta” britten, alltså: Googla, upplevelsen är otrolig!

Text och bild

Sakari Karttunen

Med tanke på seglatsens världshistoriska betydelse är Vasco de Gamas minnesmärke i Calicut lindrigt sagt anspråkslöst. Däröver förundrar sig också skribenten. Men Indien uppfattar händelsen som kolonialväldets början på Indiska halvön. Därav den låga profilen.

Två händer, stämjärn och hammare, alldeles som för 1500 år sedan.

ULOSVIENTIÄ

”Mites täällä saa ulosvientiä?”, oli ensimmäisiä kysymyksiä, mitä kuuli laivaan saapuvalta uudelta porukalta. Aavan meren tuollapuolen, maitten ja merien takana ei kenenkään työsuhteen jatkumiselle kuitenkaan tyytyväisyys laivan ulosvientikulttuuriin ollut ratkaisevaa. Harva tyytymätön olisi ollut halukas sen takia perumaan jobinsa ja maksamaan oman kotimatkansa ja uuden työntekijän lentomatkan kustannuksia. Mutta jos joskus oli kotimaan kaijaan satuttu töijäämään, joku ulosvientinäkymiin pettynyt haki dokumenttinsa pois ja siirtyi

etsimään lupaavampaa ulosvientilaivaa. Ulosvienti tarkoitti sipsujen eli laivakauppiaiden oikeutta myydä laivoihin tuotteitaan verovapaasti. Suurin osa laivaväelle tuotavista hankinnoista oli alkoholia ja tupakkaa. Jos oli tiedossa, että paatti seilaa kotimaahan, oli tilauslistoilla myös elintarvikkeita: voita, kinkkuja, juustoja, poronlihaa, monenlaisia herkkuja. Kaukoidän sipsut olivat erikoistuneet rahtaamaan repertuaarinsa redille ankkuroituneisiin laivoihin: ruuman luukku tai henkilöstön päivähuone muutettiin hetkessä valintamyymäläksi.

Ulosvienti tutustutti merenkulkijat V.S.O.P ja XO-konjakkeihin ja 12 vuotta vanhoihin viskeihin. Savukkeet ja olut eivät olleet mitään kustannuksia, vaan jos joltakin oli loppu, toiset tarjosivat. Toisin kuin maissa, ei laivayhteiskunnassa nauttinut suurta kunnioitusta ja arvonantoa pyrkimys hyötyä lähimmäisen puutteesta.

Laivalla ulosviennistä määräsi päällikkö. Ulosvientipolitiikkaa oli melkein yhtä monenlaista, kuin oli päälliköitäkin. Kerrottiin, että useimmiten kongolaisissa laivoissa ei saatu ulosvientiin alkoholia ja laivan tultua satamaan lähes koko porukka kiirehti maihin janoa sammuttamaan. Jotkut päälliköt eivät rajoittaneet lainkaan ostoksia ja loput olivat siltä väliltä.

Yleisimmät ulosvientikäytännöt olivat tilauslistat ja slabit, tai niiden välimuoto. Tilauslistoja laivakaupan hoitaja jakeli messeihin ennen satamaan saapumista. Jokainen sai merkkailla tuotteita toiveensa mukaisesti. Tilausehdotukset kävi päällikkö läpi ja lokasi tai sitten ei. Laivakauppias kuljetti tuotteet kaijalle, mistä ne kannettiin lukolliseen sikelikaappiin ja päälle tulli laittoi blomminsa. Satamasta lähdettyä kansainvälisillä vesillä –tai ehkä ennenminkin – sikelikaappi avattiin ja tilatut tuotteet jaettiin.

Slabi oli kioski, mistä sai ostaa tarjolla olevia tavaroita. Laivaväellä saattoi olla mahdollisuus esittää slabin hoitajalle omia toivetaan halutessaan joitakin harvinaisempia herkkuja. Päällikkö määräsi, paljonko slabista sai kerrallaan myydä. Yleinen ransuuni oli kerran viikossa – yleensä lauantaisin – pullo viinaa tai keissi kaljaa. Tupakalle ja alkoholittomille tuotteille ei ollut rajoituksia.

Useimmiten slabin ja ulosvientitilausten hoito kuului stujulle, joka muutenkin asioi sipsujen kanssa provianttihankinnoissa. Joissakin laivoissa kipinä hoiti laivaväen ulosvientiä. Pisneksen hoidosta saattoi saada viiden prosentin hoitopalkkion. Jotkut päälliköt halusivat tästä viidestä prosentista osinkonsa.

Kuukauden ulosvientimyynti oli hyvinkin kipinän kuukausipalkan suuruinen ja toi siis viisi prosenttia lisää palkan päälle. Kovalla työllä oli lisä hankittu. Tankkilaivat töijättiin usein pitkien kaijojen päähän ja sipsu purki kuormansa lähimmillään rannalle kaijan tyveen. Usein laivassa oli paikalla pelkästään työssäolevat, muu väki oli pyyhkäissyt maihin, eikä kantoapua löytynyt. Siinä kysyttiin kuntoa raahata pari sataa keissiä juomia ja kymmenittäin savuke- ja muita pahvilaatikoita laakongille, siitä ylös täkille ja monen mutkan kautta sikelikaappiin, mikä oli komero jonkin alakongin perillä. Nuorena miehenä siirtyi parhaimmillaan viisi kaljatölkkikeissiä päällekkäin pinossa kerrallaan.

Sen lisäksi, että sai viiden prosentin provi-

kan oli etuna – tai haittana – ettei ransuuni koskenut slabinhoitajaa. Sen seurauksena iltaruokailun jälkeen usein koko messi marssi perässä ottamaan ruokaryypyt tai pari kaljaa ennen iltavahtia tai sen jälkeen. 15 prosentin provikkakaan ei olisi riittänyt kattamaan näitä työtovereiden wellfare kulunkeja.

Jos jollakin laivaväessä ilmeni alkoholiongelmia, päällikkö saattoi yrittää parantaa tilannetta määräämällä viinakiellon. Murheellista oli käännyttää tämmöinen asiakas tyhjin käsin pois slabijonosta. Sekin tuli opituksi, että jos viinakieltolainen tilaa keissin Florida-vettä, se on parempi vetää yli ennen päällikön tarkastusta.Ankaran ruumiillisen urakoinnin ja messitovereiden huoltamisen lisäksi saattoi slabinhoitajalle koitua riesaa ransuuneista. Ei ollut harvinaista herätä yöllä koputukseen ovelta:”Shaiskos ostaa toisen keissin” tai ”pullo särkyi, shaiskos toisen tilalle”.

USA:n sipsuilla oli samanlainen kuponkienkeruusysteemi, kun aikanaan Suomessa oli paperinkeräyksessä. Ostoista sai kuponkeja ja tietyllä kuponkimäärällä sai jonkin esineen. Isot ostokset saattoivat oikeuttaa kalliinkin laitteen saamiseen. Villin linjan paateissa ei kupongeista paljoa hyödytty, kun ei ehkä enää koskaan tultu saman sipsun asiakkaaksi. Eräs jenkkikauppias tulla tupsahti laivaan laskujaan hoitamaan ja pahoitteli olevansa kovin kiireinen: samassa satamassa kreikkulaiva oli seissyt odottamassa toista vuorokautta, että kupongeilla kerätty kamera toimitettaisiin laivaan.

Tilatut tavaramäärät olivat runsaita ja lähetyslistojen mukaan koitettiin kollata, että kaikki laskutettu oli toimitettu. Yhden ainoan kerran ilmeni hävikkiä: kolme erikoista pulloa puuttui. Parilla merenkulkijalla oli tiedossa kotimaassa juhlia ja niitä kruunaa-

maan oli tilattu harvinaisia maisteltavia. Näitä puteleita ei löydetty, kun sikelikaappi avattiin. Puhuin asiasta kipparille, joka ei halunnut ottaa kantaa. Soitin sipsulle, joka hyvin muisti harvinaiset pullot ja vakuutti niiden tulleen laivalle ja kehoitteli etsimään tarkemmin.Uusintaetsintä isommallakaan porukalla ei löytänyt kadonneita. Vaikka oli jo myöhä, rohkenin uudelleen koputella salongin ovelle. Kippari oli silloisen matkaseuralaisensa kanssa asusteista päätellen rauhoittumassa yöpuulle. Luin lähetyslistasta, että puuttuvista pulloista yksi on tämmöistä merkkiä. Sitten vilkaisin salongin pöydälle ja siinä olleen pullon etiketistä luin, että tässäpä onkin toinen kadonneista pulloista. Olihan siinä pöydällä ne kaksi muutakin kadon-

nutta. Koska pullot oli avattu, ei niillä enää päästy juhlistamaan tilaajien merkkipäiviä. Siltä osin tilanne ratkesi onnellisesti, että pullot siirtyivät salongin edustuskaappiin ja maksaja vaihtui kipinästä redariksi.

Erässä laivassa oli pitkään palvellut täkkäri. Välillä iski alkoholiongelma ja porukan voimin koiteltiin palauttaa ammattimiehen työkykyä. Kerran jopa ajettiin kotimaan satamassa taksilla seudulla toimivaan alkoholistiparantolaan. Hurjan näköisiä haamuja siellä leijaili ja muutamassa päivässä täkkärimme voitiin siitä porukasta palauttaa takaisin töihin. Kuitenkin harmillisesti joulun alla iski taas viinakielto. Jouluaattona hyttiäni siivonnut ville hoksasi onnitella syntymäpäiväni johdosta. Näitä onnitteluja varten olin varannut kaljakorin ja villen mukana levisi tieto, että kun käy kipinää onnittelemassa, saa kaljapullon. Monen onnittelijan jälkeen ilmaantui ovelle viinakieltoinen täkkärimme. Kädet selän takana hän radiohytin ovella pälyili. Aikansa emmittyään oikaisi oikean kätensä, missä oli puolimetrinen puusta nikkaroitu löylykauha ja onnittelusanoina töksäytti:”tässois tämmöinen”. Kaljapullon saatuaan totesi gongin puolelta, että vaikka on päivämies, on sopinut ajavansa jonkun puolikkaan merivahdin, että tämä pääsee paremmin joulunviettoon. Näin tapahtuikin.

Löylykauha on tallessa vieläkin. On se tippunut lauteilta lattialle ja osa reunoista on lohjennut. Vielä sillä tämmöinen huonompi saunamies löylyjä nakkelee. Ja aina sitä käyttäessä tulee mieleen joulun tuntu kolmenkymmenen vuoden takaa.

Timo Sylvänne www.aanimeri.fi

WIIMA – PÅ DET HETA OCH KALLA KRIGETS SCEN

Under den heta krigsvåren 1941 rasade striderna på Nordatlanten. De allierades handelsfartygskonvoj OB293 var på väg från Liverpool till Nordamerika på området mellan Skottland och Island. Den tyska ubåten U-70 hade natten den 7 mars torpederat det brittiska ångfartyget DELILIAN på 6423 ton. Fartyget hölls i alla fall flytande. Det holländska tankfartyget MIJDRECHT på 11000 dwt stannade för att hjälpa besättningen som lämnat fartyget. Tyskarna avfyrade en torped mot tankern som inlett räddningsoperationen och träffade en tom tank på styrbord sida framför maskinrummet. Trots den stora skadan hölls MIJDRECHT flytande. Besättningen utförde räddningsarbeten på däck. På kommandobryggan märkte försten periskopet på U-70 och gav kommando om full fart framåt och telegrafisten som stod vid rodret styrde över ubå-

Wiiman tarina suomeksi seuraavassa Vapaavahdissa

ten. De brittiska eskortkorvetterna fällde sjunkbomber över den skadade ubåten, som slutligen flöt upp till ytan. Av tyskarna räddades 25 medan 20 drunknade. DELILIAN och MIJDRECHT som torpederats av U-70 sjönk inte och kunde återvända till Skottland för att repareras. Senare fick MIJDRECHT och dess manskap många hedersbetygelser för sin bragd. Också den brittiska premiärministern Winston Churchill lät framföra sitt tack.

Ett tiotal år senare hamnade MIJDRECHT i strålkastarljuset under namnet WIIMA (OFQX) då hon seglade in på det kalla krigets scen. Antti Wihuri hade vid tiden för självständighetsdagen år 1950 köpt van Ommerens krigshjältetanker och gett den ett namn börjande med WI- enligt traditionen. Det var nu redan den andra WIIMA i ordningen. Den första var ett ångdrivet torrlast-

fartyg om 5000 dwt, byggt år 1897. Den tredje WIIMA byggdes i Raumo år 1968.

I början av februari år 1953 hade WIIMA lastat flygbensin i Constanţa i Rumänien för frakt till Kina.

Lasten på ungefär 11 000 ton på det gamla tankfartyget blev en nyhet och en auktoritetstvist av internationellt mått, på grund av utvecklingen efter andra världskriget. Under början av det kalla kriget grundade västmakterna organisationen COCOM för att begränsa exporten till Sovjetunionen och dess maktsfär. Kriget i Korea pågick åren 19501953: Nord-Korea och Kina anföll Syd-Korea och fick motstånd av FN-trupper under USA:s ledning. FN:s säkerhetsråds beslut av den 18.5.1951 utlyste en handelsblockad mot Kina gällande strategiska produkter. Som den tredje ingrediensen i soppan ingick Kinas inbördeskrig, som slutat år 1949.

Den förlorande sidan hade under ledning av Chiang Kai-shek förskansat sig på ön Taiwan. I FN representerade Taiwan Kina, som Republiken Kina.

De första tidningsnyheterna om WIIMAS last är från Washington den 6.2.1953 då fartyget befann sig i Suezkanalen. Redan under början av resan hade USA vädjat till Turkiets regering om att inte låta fartyget passera sunden vid Bosporen eller Dardanellerna. Turkiet vägrade, med hänvisning till konventionen om fri rörlighet. Samma motivering framförde britterna vid Suez. Finlands regering vägrade att blanda sig i ett privat företags verksamhet, men lovade USA att man inte i fortsättningen skulle transportera oljeprodukter till Kina på finländsk köl. Fartygets ägare Antti Wihuri förnekade att fartyget skulle frakta flygplansbränsle. ”Lasten består i sin helhet av lampolja avsett för privathushåll. Det står i kontraktet!”

USA:s president Eisenhower var beredd att överväga en sjöblockad vid Kinas kust för att stoppa WIIMA. Republiken Kinas flotta förberedde sig för att stoppa oljelastens transport antingen genom att sänka eller kapa fartyget.

Fredagen den 13 februari berättar nyheterna att WIIMA föregående dag ankrat utanför Singapores territorialvatten. Befälhavaren Ilmari Merimaa har berättat att han fått order att stanna för att vänta på närmare instruktioner. Kaptenen förnekar att instruktionerna skulle ha kommit från Sovjetunionen och försäkrar att han iakttar endast order från rederiet. Ombord finns ett manskap om 41 personer.

Måndagen den 23 februari ankrar WIIMA inom Singapores territorialvatten. Myndigheterna har tidigare med hänvisning till lagen förbjudit leverans av förnödenheter till fartyget från land. Nyheterna berättar också om att Washington och Helsingfors skulle förhandla om försäljning av fartyget och att lasten skulle returneras till Rumänien.

Den 14 mars arresteras WIIMA. Den kungliga flottans fregatt ALERT ankrade några hundra yard från tankern. Myndigheterna försökte använda alla lagliga medel för att förhindra att resan fortsatte till Kina. Senare byter man mot minröjaren MICHAEL, som den 23 mars avviker från sin post för att inte mera återvända. Man förmodar att man i London räknar med att fartyget inte försöker fly från sin ankarplats.

Onsdagen den 13 maj rapporterar man från Washington att WIIMAS last flyttas till flottans tanker CAHABA. Betalning för lasten sker ur USA:s statskassa. En bild som tagits i kvällsskymning visar att WIIMA och CAHABA är förenade av en slang på internationellt territorialvatten. WIIMA har legat i ankar på Singapores territorialvatten i tre månader.

Fredagen den 16 maj är lasten flyttad och WIIMA styr igen mot Constanţa, där den berömda resan börjat. Ombord är också En-

M/t Wiima i Mathildedal 1958 (bild: Markku Säyrinen)

sio Tiira som nu lämnar Singapore. Han har rymt från ett fartyg som transporterat franska främlingslegionärer till Vietnam. Han räddades av det brittiska fartyget ALENDI HILL, efter att ha drivit på en flotte på Indiska Oceanen i 32 dygn. Tiira skrev boken Epätoivon lautta om sin rymning. I nyheten om WIIMAS avfärd berättar The Straits Times att den polska befraktaren, enligt uppgifter från välunderrättade källor, möjligen väcker åtal gällande kontraktsbrott: ”multimillionaire Autti Wihural might be sued by the Polish charterers of the vessel for breach of contract.” Befraktaren kan möjligen vara Chipolbrok, ett polsk-kinesiskt samföretag grundat år 1951.

I nyheterna varierar uppgifterna om lasten från 7000 ton till 10400 ton. WIIMA storlek i bruttoregisterton var 7717, så redaktörerna måste ha blandat ihop olika ton. Kanske en nyhets uppgift 10400 är närmast riktig. Man vet också att med lasten ombord på fartyget skulle kommunisterna ha kunnat flyga 5000 timmar med sina MIG-jaktplan i striderna mot amerikanerna i Korea.

WIIMAS sista resa gick till Kemi. I början av november 1957 gick fartyget på grund utanför Ajos, väster om Inakari. Man lyckades flytta lasten till en annan tanker. Räddningsfartygen ASSISTANS och POSEIDON fick

bild: H-M.Kaitila/ Rauma Maritime Museum

M/t Wiima i Trieste, 1951

fartyget att hållas flytande och WIIMA kom till Åbo den 23 november. Vid inspektionen konstaterades att fartyget inte mera kunde repareras och det såldes för upphuggning på Wihuri-koncernens varv i Tykö, Mathildedal. Enligt arkivet i Tykö skedde upphuggningen åren 1957 – 1959. I slutet av sin seglats gjorde WIIMA historia: Mathildedal var det första upphuggningsvarvet i Finland och WIIMA det första fartyg som höggs upp där.

På egen köl lyckades WIIMA i tiden inte passera Singapore. På främmande köl lyckades det: järnskrotet fraktades till Japan.

1931.2:MIJDRECHT, NV Phs. van Ommeren´s Scheepvaartbedrijf, Rotterdam.

1950.12:WIIMA, Suomen Tankkilaiva Oy

BYGGD: Rotterdam, NV Rotterdamsche Droogdok Mij. MASKINKAPACITET: 3330 ihv, DWT: 11040, LÄNGD: 139.13 m, BREDD: 17.92 m, DJUP: 8.32 m, Timo Sylvänne www.aanimeri.fi

Källor:

Jari Savolainen

Krzysztof Brzoza

Pentti Poukka: Antti Wihuri - kapteeni laivassa

Hannu Vapalahti: Suomalaisia laivaonnettomuuksia 1953 - 1973

http://en.wikipedia.org/wiki/German_ submarine_U-70_%281940%29

http://eeuwen.home.xs4all.nl/mijdrecht.htm http://trove.nla.gov.au/newspaper/ result?q=wiima

http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,817931,00.html?iid=chix... http://www.time.com/time/printout/0,8816,936349,00.html

http://newspapers.nl.sg/Digitised/Article/ straitstimes19530514.2.7.aspx

Merimiespalvelutoimiston sähköinen uutispalvelu kauppalaivoille 1976 - 2011

UUTISIA EETTERIIN

35 VUODEN AJAN

I nästa nummer berättar vi på svenska om SSB:s nya elektroniska nyhetstjänst

M/s Kontula oli 1990-luvun alussa Kaukoidässä.

Laivalle lähetettiin uutisia Mepasta teleksillä.

Kuva: Kaius Hedenström.

1970-luvun alussa rakennettiin suomalaisille varustamoille lähes 80 alusta. Veronhuojennuslain mukaisesti laivan omistaja sai poistaa yrityksensä voitot laivan ostohinnasta. Useat monialayritykset tilasivat laivoja ja luovuttivat varustamotoiminnan hoidon alan yhtiöille. Mepa alkoi suunnitella sähköistä uutispalvelua laivoille.

Uusien laivojen radioasemat olivat ajanmukaisia mutta niitä käytettiin ensisijaisesti varustamon, satamien ja laivojen väliseen kommunikaatioon. Kaukokirjoittimet eli teleks-laitteet kuuluivat tuon ajan uudisrakennuslaivojen kalustoon. Pääosa viesteistä kulki edelleen sähkösanomina, joita radiosähköttäjät lähettivät ja vastaanottivat rannikkoradioasemien kautta. Suomessa tärkein rannikkoradioasema oli Keimolassa toiminut Helsinki Radio, joka toimi Postija telehallituksen sekä Liikenneministeriön alaisuudessa.

Oma henkilökunta toimitustyössä

Mepa ryhtyi toimittamaan uutisia aluksi omalla henkilökunnalla. Sanomalehdistä luettiin tärkeimmät uutiset ja kirjoitettiin teleks – laitteelle. Kun sanoma oli valmis, otettiin yhteys Helsinki Radion teleksiin ja syötettiin reikänauha Mepan laitteeseen.

Helsinki Radio otti sanoman muistiin ja välitti sen ennakkoon ilmoitettuna aikoina sähkötyksellä ja teleksillä laivoille. Vastaanotto vaati laivan radiosähköttäjän paikallaoloa.

Ensimmäinen Mepan toimittama uutiskooste välitettiin Nesteen tankkerille mt Enskerille, joka oli helmikuussa 1976 Intian valtamerellä. Teleks-laite pystyi lähettämään noin 400 merkkiä minuutissa. Uutiskoosteen lähetys kesti noin kymmenen minuuttia. Minuutti maksoi 6,20 markkaa. Helsinki Radiosta sanoma lähti kaikille yhteisenä broadcast -lähetyksenä, joten jokaisesta vastaanottajasta ei tarvinnut maksaa erikseen. Teleks-laite tulosti uutiskoosteen, mutta sähkötyksellä vastaanotettu sanoma piti kirjoittaa kalkkeeripaperin läpi puhtaaksi koneella. Näin saatiin kopiot sekä päällystöettä miehistömessiin. Joskus teleks-laite vastaanotti sanoman puutteellisena huonojen olosuhteiden takia.

Yhteistyötä ja palautetta merenkulkijoilta

Uutiskooste lähetettiin kolmesti viikossa. Tuolloin kokeiltiin myös puhelinuutisia. Uutisten sisältö muotoutui nopeasti merenkulkijoiden toiveiden mukaiseksi. Kotimaan uutiset, urheilu, tärkeimmät ulkomaan ta -

pahtumat ja merenkulun omat asiat olivat kaikkien toiveissa. Laivoilla oli suuri joukko ruotsia äidinkielenään puhuvia merenkulkijoita, mikä otettiin luonnollisesti huomioon. Uutisia toimittivat Merimiespalvelutoimistossa pääsihteeri Harri Kajanus, tiedotussihteeri Sakari Karttunen ja toimitussihteeri Pertti Rönkkö

Vuosikymmenen hengen mukaisesti suomalaismediassa kirjoitettiin runsaasti Neuvostoliiton ja sen liittolaismaiden tapahtumista ja aikaansaannoksista. Uutiset välittyivät Mepan mukana myös suomalaislaivoille. Merenkulkijat saattoivat seurata myös ulkomaisia tiedotusvälineitä. Usein asiat oli esitetty hieman toisessa valossa kuin kotimaassa.

Vapaavahdissa julkaistiin huhtikuussa 1977 Saloran omistaman Esthel -tankkerin radiosähköttäjän lähettämä kirje. Hän valitti uutisten poliittista sävyä ja yksipuolisuutta. Mepan toimituksen vastineessa todettiin, että merenkulkijoille pyritään välittämään samat uutiset kuin muillekin suomalaisille.

Merenkulun järjestöt ja Mepa yhteistyössä

Ennen Esthel -laivan kirjettä oli jo tehty yhteistyötä laajemman uutispalvelun hyväksi. Keväällä oli laadittu kirjallinen eduskunta-

kysely, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli kansanedustaja, merikapteenin poika Jacob Söderman (sdp). Kaikkiaan 107 kansanedustajaa allekirjoitti 2.2.1977 päivätyn kyselyn.

Uutispalvelun lisäksi kyselyssä vaadittiin Mepalle oikeutta nauhoittaa ja välittää Yleisradion toimittamia televisio- ja radiolähetyksiä suomalaisille aluksille.

Vastauksessaan maaliskuussa 1977 liikenneministeri Ragnar Granvik (rkp) totesi Yleisradion periaatteessa suhtautuvan myönteisesti hankkeeseen toimittaa nauhoituksia laivoille. Sähkötysuutiset voitaisiin aloittaa jo kevään kuluessa.

Uutisia kahdella kielellä

TV- ja c-kasettipalvelu sai vähän odottaa, mutta Yleisradion toimittamat sähkötys- ja teleksuutiset alkoivat syksyllä. Yleisradion toimittajat Pirjo Teittinen ja Rolf Streng laativat ensimmäiset uutiset, jotka lähetettiin eetteriin 17.10.1977.

YLE toimitti kaksikieliset uutiset viidesti viikossa. Sisällöstä 60 prosenttia oli suomenkielistä, loput ruotsinkielistä. Sanoman lähetys kesti teleks-laitteella noin 10 minuuttia. Sähkötyksellä suomenkielinen osuus vei 20 minuuttia, ruotsinkielinen 15 minuuttia.

Merimiespalvelutoimisto sai ulkoistettua sähköisen uutispalvelun Yleisradiolle. Vapautunutta työaikaa käytettiin oman, painetun uutislehden toimittamiseen. Klippis -niminen lehti ilmestyi useammin kuin varsinainen Vapaavahti -julkaisu.

1980 -luvun puolenvälin jälkeen suomalainen kaukoliikenteen kauppalaivasto oli supistunut. Varustamot olivat ulosliputtaneet laivoja ja pestanneet niihin osin ulkomaista väkeä. Samaan aikaan valmistui Porin lyhytaaltoaseman korjaustyö, mikä paransi lähetysten kuuluvuutta maailman merillä.

YLE:n Radio Finlandin toimittajat olivat toimittaneet uutiset. Työn laskennallinen kustannus oli noin 100.000 markkaa vuodessa. Helsinki Radion välityskulut menivät Posti- ja telehallituksen budjetista. Sähkötysja teleksuutiset haluttiin nyt lopettaa. Mepa sai neuvoteltua jatkoaikaa ja teki laivoilla Liikenneministeriön pyynnöstä kyselyn uutisen tarpeellisuudesta vuonna 1988.

Vielä muutama vuosi

Yleisradion teleksuutisia

Kyselyn tulosten ansiosta Mepa, Posti- ja telehallitus ja Yleisradio päätyivät kompromissiin. Sähkötysuutiset olivat kalliimpia (1,5 miljoonaa markkaa vuodessa), joten niistä luovuttiin saman tien. Yleisradio lupasi jatkaa teleksuutisten toimittamista ja välittämistä Helsinki Radion avulla toistaiseksi.

Tekninen kehitys alkoi ajaa uutispalvelua ahtaalle. Laivojen komentosilloille asennet-

M/t Pegnyn poosu Björninen ja matruusi Rauski lukevat uutisia. Kuva: Sakari Karttunen

tiin satelliittiterminaaleja, ja kansipäällystöä komennettiin jatkokoulutukseen. Viestintä alkoi siirtyä digitaaliaikaan ja radiosähköttäjät muuntokoulutukseen. Lähiliikenteen laivoissa käytettiin myös NMT -matkapuhelimia viestinnässä.

Rannikkoradioasemien välittämä teleksliikenne alkoi hävitä. Laivat siirtyivät automaattiseen Maritex -järjestelmään ja Inmarsat -satelliittiteleksiin. Yleisradio ja Posti- ja telehallitus lopettivat teleksuutiset vuonna 1991.

M/t Pegnyn silmäilee uutisteleksiä, jonka Mepa on lähettänyt laivalle Helsinki Radion kautta. Kuva: Sakari Karttunen

Uutispalvelu palaa Mepaan

Laivoilta tuli kyselyitä Mepaan uutispalvelun jatkumisesta. Vuonna 1992 ESL -Shippingin Arkadia ja Kontula olivat Kaukoidässä. Nesteen Koillisväylällä ollut tankkeri Uikku kaipasi myös kotimaan uutisia. Aluksi käytettiin 1980-luvulla uusittua teleks-laitetta, johon pystyi kirjoittamaan sanoman sähköiseen muistiin. Lyöntivirheiden korjaaminen onnistui, joskin työläästi. Inmarsat -järjestelmä ei tuntenut skandinaavisia aakkosia.

Muutamien laivojen kanssa lähdettiin kokeilemaan palvelua lähinnä urheilu-uutisilla. Vastaanottajien määrä kasvoi nopeasti. Rinnalla toimitettiin telefaksiuutisia, joita laivat vastaanottivat NMT -fakseilla. Uutisia välitettiin kolme kertaa viikossa.

Palvelu kasvoi nopeasti. Laivat esittivät toiveita uutisista suoraan Mepaan. Satelliittiteleksillä välitettyjen uutisten kustannukset jäivät yksinomaan Mepalle. Telefaksi uutisista syntyi kustannuksia sekä lähettäjälle että vastaanottajalle. Vuositasolla Merimiespalvelutoimiston kustannukset olivat 60.000 markan luokkaa.

Lyhytaalloilla toimiva Maritex -järjestelmä oli edelleen mukana, mutta sen käyttö ei ollut merkittävästi satelliittilähetyksiä halvempaa. Muutamassa harvassa laivassa oli vielä radiosähköttäjä ja radioteleks, joten Helsinki Radiota käytettiin edelleen. Tyynellä Valtamerellä operoinut Finnlinesin alus sai uutisensa San Franciscon rannikkoaseman kautta, mikä osoittautui yllättävän edulliseksi.

Sähköpostit

tulivat laivoille

Vuosien 1995 ja 1996 aikana alettiin laivoihin asentaa internet -yhteyksiä. Aluksi yhteydet toimivat GSM -verkon välityksillä ja satamissa ollessa maaverkossa. Ensimmäisenä yhteydet saatiin Finnlines -varustamon laivoille. Ongelmaksi tulivat varustamoille langenneet GSM -vastaanottomaksut ulkomaiden verkoissa.

Uutisten toimitus- ja välitystyötä kehitettiin taas yhdessä merenkulkijoiden kanssa. Finnlinesin aluksilla työskennellyt kapteeni Veijo Hintsanen perehtyi asioihin kunnolla ja toimi hyvänä linkkinä merenkulkijoiden ja Mepan välillä. Teknistä asiantuntija-apua saatiin myös Engship -varustamosta.

Uutiskoosteen pituus ja lähetysmuoto sähköpostilla saatiin yhteistyöllä sellaisiksi, että kustannukset pysyivät kurissa. Laivat saivat ohjeet olla purkamatta sähköpostilaatikkoa Itä-Euroopan maissa, joissa GSM -verkon kulut olivat kalliita.

Pohjoismaista yhteistyötä

Vuonna 1996 perustettiin sähköisen uutis-

palvelun kehittämistä varten IT Gruppen, informaatioteknologiaryhmä. Tämä kokoontui 1-2 kertaa vuodessa eri Pohjoismaissa. Vähitellen sähköinen uutispalvelu vakiinnutti asemansa Merimiespalvelutoimistossa. Suomen Tietotoimiston Tapio Loimalahti ymmärsi merenkulkijoiden tarpeet ja neuvotteli Mepalle edullisen sopimuksen lukuoikeuksista. Uutiset oli joka tapauksessa lyhennettävä Mepassa ja lähetettävä eteenpäin, mistä syntyi kustannuksia.

Välitysmenetelmiä oli edelleen kolme, teleks, telefaksi ja sähköposti. Ruotsinkielisiä uutisia toimitettiin vain sähköpostilla kerran viikossa, suoraan STT:n palvelusta

kopioituina. Helsinki Radio lopetti toimintansa vuosituhannen vaihteessa. Sitä ennen oli Mepaan hankittu datateleks-järjestelmä, jossa oli mahdollisuus alkeelliseen tekstinkäsittelyyn.

Teleks-liikenne loppui 2000-luvulla

Turun Sanomien kanssa saatiin 2000 -luvulla solmittua edullinen sopimus. Telefaksilehti TS Matkauutiset tuli Mepaan tietyillä kustannuksilla ja edelleen lähetysoikeuksilla. Tulosteen laatu kärsi kopioitaessa jonkin ver-

M/s Finntimber seilasi hakurahtiliikenteessä.

Kuuluisa kipinä Kalevi ”Kille” Sundqvist piti huolen, että uutispalvelu pelasi.

Kuva: Juuso Toiminen

ran, mutta ongelma poistui Turun Sanomien siirryttyä pdf -lehteen.

Turun Sanomien Matkauutiset oli toimitettu suomalaisturisteja silmälläpitäen, eikä pelkästään riittänyt monellekaan laivalle. Kaikki halusivat lisäksi Mepan toimittaman uutiskoosteen, joka oli laadittu merenkulkijoiden toiveiden mukaisesti.

Sonera uudisti 2000 -luvulla teleks-palveluaan siirtämällä koko järjestelmän sähköpostiin. Mepa lähti vielä tähän mukaan, mutta luopui teleksistä kokonaan vuonna 2004. Tuolloin oli teleks-uutispalvelussa enää kolme laivaa ja Sonera ulkoisti järjestelmän ranskalaiselle operaattorille. Telefaksilla välitetyt uutiset lopetettiin myös 2004.

Ruotsinkielinen palvelu

jäi tauolle

Ruotsalainen Svensk Sjöfarts Tidning aloitti sähköisen uutiskirjeen toimittamisen 2000-luvun alussa. Sisältö oli pelkästään merenkulkua, myös Suomen merenkulun asioista. Varustamot välittivät uutiskirjettä laivoille. Yhdellä painetun lehden tilausmaksulla sai viisi sähköistä uutiskirjettä eri osoitteisiin. Päivittäisuutisia saatiin välitettyä ahvenanmaalaisten lehtien Åland ja Nya Åland sähköpostiuutisista.

Samaan aikaan Suomen Tietotoimisto halusi kiristää sopimusehtoja. Palvelusta jätettiin ruotsinkielinen osuus pois ja maksua korotettiin 50 prosenttia neuvottelujen jälkeen. Resursseja ei enää ollut ruotsinkielisen uutiskoosteen toimittamiseen. Korvaavia palveluita oli saatavilla, joten päätettiin panostaa toistaiseksi vain suomenkieliseen koosteeseen.

Uutispalvelu jatkuu 2010 -luvulla

Sähköisen uutispalvelun peruselementteinä ovat edelleen merenkulku, urheilu, sekä koti- ja ulkomaan uutisten pääotsikot. Mukaan ovat tulleet työpaikkailmoitukset ja hyvin suosittu iltapäivälehtikatsaus.

Uutiskooste lähetetään kerran viikossa. Kaikilla suomalaislaivoilla on käytössä satelliitti -TV ja -internet. Yhteydet ovat nopeutuneet ja tietoa on tarjolla. Mepan uutiskoosteen kysyntä on kuitenkin kasvussa. Se menee laivojen lisäksi useimpiin varustamoihin, alan ammattiyhdistyksille sekä monille viranomaisille ja toimittajille. Ruotsinkielinen palvelu tullaan aloittamaan uudelleen.

Infoähkyn aikana mediaseurannalle ja tiivistetylle oman alan uutispaketille on kysyntää. Uutisten etsiminen mainosgrafiikan täyttämiltä ilmaissivuilta voi olla työlästä.

teksti: Pekka Karppanen

M/t Pegnyn kipinä radiohytissä 1979. Kuva: Sakari Karttunen

Tammikuu

Helmikuu

HARRASTA, OPISKELE JA URHEILE KURSSEILLAMME !

MEPA järjestää merenkulkijoille monipuolisia mahdollisuuksia opiskella ja harrastaa, sekä tutustua uusiin asioihin.

Tavoitteena on, että osallistujat saavat virikkeitä itsensä kehittämiseen ja mielekkääseen vapaa-ajan käyttöön sekä laivalla että maissa.

Kursseille voivat osallistua MEPA -palveluihin oikeutetut merenkulkijat. Opetus, lounaat ja majoitukset ovat maksuttomia lukuun ottamatta viikon pituista Ylläsretkeä, josta peritään 100 euron maksu. Kurssien opetuksesta vastaavat eri alojen ammattitaitoiset aikuiskouluttajat.

Kurssipaikat Helsingissä ja Turussa pidettävillä kursseilla: Helsinki, MEPAn kurssitila Katajanokalla, Linnankatu 3 Turku, MEPAn kurssitila Linnansatama (ISPS-alueella), Linnankatu 93

Ilmoittautumiset puh: (09) 6689 000, faksi: (09) 622 1808, s-posti: opinto@mepa.fi. Ilmoita nimi, osoite, laiva, puhelinnumero sekä majoitustarpeesi.

HUOM!

Jos kurssille ilmoittautuneelle merenkulkijalle tulee este, pyydämme ilmoittamaan siitä MEPAlle mahdollisimman nopeasti. Näin vältetään turhat majoitus- ym. maksut

LIIKUNTAA KESÄLLÄ

JA TALVELLA

MEPAn kuntoliikunta- ja hyvinvointikurssien tavoitteena on löytää iloa ja hyvää oloa monipuolisesta liikunnasta ja saada puhtia oman peruskunnon kohottamiseen sekä työkyvyn ylläpitämiseen. Liikuntakurssit on tarkoitettu kaiken ikäisille ja -kuntoisille merenkulkijoille. Sopivasti ulkoillen, pelaillen ja hikoillen, välillä venytellen ja rentoutuen sekä vedessä jumpaten virkistyy varmasti parin päivän visiitillä Pajulahden liikuntakeskuksen monipuolisissa palveluissa.

Kursseilla liikutaan hyvien ohjaajien opastuksella. Kesällä lajeina ovat muun muassa vesijumppa, sulkapallo, sauvakävely, sähly sekä tanssi. Talvella puolestaan on hiihtoa, sisäliikuntaa, kuntosaliharjoittelua sekä vesijumppaa. Myös kurssilaisten toiveita kuunnellaan. Iltaisin rentoudutaan rantasaunassa ja pulahdetaan raikkaaseen Iso-Kukkasen järveen.

Sykettä syksyyn ja kyytiä kaamokselle

Talviliikunta

Kesäksi kuntoon

Hyvinvointikursseilla kohennamme myös henkistä kuntoamme. Teemme rentoutusharjoituksia, jumppaamme rytmikkään musiikin tahdissa ja ulkoilemme kauniissa luonnossa. Lajivalikoima vaihtelee vuodenajan mukaan. Asiantuntija luennoi ravinnosta ja liikunnasta.

Vaelluksia viikon ajan

Ruskaretkiä Ylläksellä (hinta 100 €/henkilö) kuuluu MEPAn suosituimpiin kursseihin. Viikko alkaa bussikuljetuksella etelästä torstaiaamuna. Muutaman kahvi- ja ruokatauon katkaiseman ajomatkan jälkeen saavutaan Ylläkselle ja majoitutaan MEPA -majoihin.

Bussi kuljettaa kurssilaiset päivittäisvaellukselle Lapin kauniin ruskan värittämään luontoon.

Haulikkoammuntaa – kiekoille kyytiä Kaksipäiväinen tapahtuma sisältää opetusta aseiden käsittelyssä, ampumaharjoituksia ja savikiekkokisan. Kurssi järjestetään Nastolan ampumaradalla, josta saadaan ammuksia ja haulikoita lainaksi. Majoitus, rantasauna ja ruokailut Pajulahdessa.

Golfia Kotkassa, Turussa, Maarianhaminassa ja Nurmijärvellä Kaksipäiväisellä alkeiskursseilla käydään läpi etikettiä, teoriaa sekä tutustutaan varusteisiin. Ammattiopettajan avulla saadaan tuntumaa erilaisista lyönneistä ja pelitilanteista. Pienellä lisäharjoittelulla voi suorittaa green card -kokeen.

TUTUSTU LAJEIHIN

Erikoiskurssien tavoitteena on tutustuttaa vasta-alkajia uuteen harrastukseen - lajin perusteisiin pureutuva opetus sisältää tietoa lajin harrastusmahdollisuuksista myös kurssin jälkeen. Kursseilla voi herätellä henkiin myös unhoon jääneitä liikuntakokemuksia - uusi innostus voi syntyä vanhemmallakin iällä hyvässä seurassa ja kannustavassa opastuksessa. Näillä tutustumiskursseilla voi käydä kokeilemassa miltä tuntuu golfata, keilata meloa tai virittää jousi. Oppisitko oikean tekniikan kuntonyrkkeilyyn, itsepuolustukseen tai purjehdukseen. Mepa tarjoaa opetuksen lisäksi ruuan ja kahvit.

Tutustu kahvakuulaan (Helsinki) Kahvakuula sopii monipuoliseen harjoitte-

luun. Sitä voi käyttää liikkuvuuden kehittämiseen ja kehonhallintaan

Tutustu melontaan (Turku, Pääkaupunkiseutu)

Kajakkia ja meloja kokeillaan yksipäiväisten tapahtumien aikana kesä- ja elokuussa Turun sekä Helsingin seuduilla.

Rantalentis (Helsinki)

Suosittu kesälaji pelattavissa myös talvella. Mepan kurssilla pääset kokemaan kesätunnelmaa helmikuussa, Salmisaaren liikuntakeskuksessa. Tule mukaan nauttimaan 26 asteen lämmöstä täydellisellä rantahiekalla keskellä koleinta talvea.

Kuntonyrkkeily (Helsinki)

Mikäli kärsit niska- ja hartiaseudun kivuista niin tämä on laji sinulle. Kuntonyrkkeilyn avulla purat stressiä samalla kun saat tehokkaan harjoituksen. Kurssilla käydään muun muassa läpi erilaiset lyöntitekniikat, jalkatyöskentelyä ja paljon muuta.

Itsepuolustus (Helsinki)

Tällä kurssilla itsepuolustuksen perusteet käydään läpi. Kurssi sopii hyvin vasta-alkajalle, joka haluaa saada perusoppia kamppailulajeista.

Frisbeegolf (Helsinki, Turku)

Frisbeegolfissa pätee samat periaatteet kun golfissa. Pyrkimys on saada ”kiekot” koriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Se on kuitenkin golfia poiketen vähän rennompi ja ”vapaamuotoisempi” laji. Useimmat kentät ovat nimittäin ilmaisia ja pukeutumiskoodia ei ole. Kisailu on toki yhtä vakavaa kuin kaikissa muissakin urheilulajeissa. Tule mukaan tutustumaan ja innostumaan tästä suositusta lajista ja kokemaan ainutlaatuinen frisbeegolfpäivä merenkulkijoiden seurassa.

Ratsastuksen alkeiskurssi (Valkeakoski) Kaksipäiväisen tapahtuman aikana saamme rautaisannoksen ratsastuksesta. Hevosiin tutustutaan, satulointi opitaan ja kevyttä ravia köpötellään. Kurssipaikkana on Eurotalli.

Tutustu purjehdukseen (Naantali) Naantalissa opettelemme purjehtimisen käytännön perustaitoja kuten rantautumista, maisemanavigointia, kartanlukua, purjehdussanastoa ym. Tutustumisen järjestää Easy Sailing.

Tutustu jousiammuntaan (Helsinki)

Puoli päivää menee kuin siivillä. Monet kehittyvät nopeasti. Keskittymistä vaativaa lajia voi kuitenkin harrastaa kevyemminkin.

OPI VIERAIDEN KIELTEN ALKEITA

Italian alkeiskurssi Espanjan alkeiskurssi Venäjän alkeiskurssi Viron alkeiskurssi

Alkeiskurssin tavoitteena on auttaa vasta-alkajia pääsemään kiinni kieltenopiskeluunomat tavoitteesi voivat olla myös ammatillisia tai vapaa-aikaan ja matkustamiseen liittyviä. Ryhmässä opiskelu on tehokasta ja opetuksen pääpaino on oman suullisen kielitaidon kehittämisessä ja tietysti toisten puheen ymmärtämisessä. Sanasto on palvelusanastoa sekä osallistujien tarpeen mukaista sanastoa.

TIETOTEKNIIKKA

Nyt kannattaa päivittää tiedot ja taidot Mepan kursseilla. Perinteiset Office –työkalut ovat saaneet paljon lisää ominaisuuksia. Kurssit ovat pituudeltaan kahdesta kolmeen päivään.

Microsoft Vista Business Pro käyttöjärjestelmä

Ohjelmat:

Microsoft Office 2007

Pro Plus -ohjelmisto

- Word, tekstinkäsittely

- Excel, taulukkolaskenta

- PowerPoint, esitysgrafiikkaohjelma

- Office Publisher, julkaisun teko

- Office SharePoint Designer 2007, vaativaan kotisivun tekoon

Sekä:

- FrontPage 2000, kotisivunteko-ohjelma

- Paint Shop Pro, kuvankäsittelyohjelma

- Adobe Phortoshop Elements 7, kuvankäsittelyohjelma

Perusteet

Kahden päivän aikana tutustutaan perin pohjin laitteistoon sekä sovellusohjelmien perusteisiin siten, että kurssin jälkeen tiedetään kuinka niitä käytetään ja mitä kaikkea tietokoneen avulla voi tehdä. Kurssilla tehdään monipuolisia harjoituksia hyvien opettajien opastuksella.

Tekstinkäsittely

Perehdymme Word-ohjelman ominaisuuksiin ja työskentely-ympäristöön. Harjoitusten tavoitteena on helpottaa tekstien muokkausta ja parantaa asiakirjojen ulkonäköäolipa kyseessä mainos tai kokouspöytäkirja. Kurssin konsteja voi hyödyntää muissakin tekstinkäsittelyohjelmissa.

Excel-taulukkolaskentakurssi

Pohjaksi on hyvä käydä alkeiskurssi tai olla käyttänyt tietokonetta esimerkiksi työpaikalla. Kurssilla perehdymme Excel-ohjelman ominaisuuksiin ja työskentely-ympäristöön. Harjoitusten tavoitteena on oppia tekemään taulukoita, joita muokataan edelleen myös graafisiksi esityksiksi.

Internetin tehokäyttö

Voit tutustua tiedon seuraamiseen, hankkimiseen ja siirtämiseen kansainvälisissä verkoissa ja perehtyä www-palveluiden käyttämiseen. Kotitarpeisiin on hyvä oppia mm. pankkipalveluiden käytön perusteet. Opimme myös vinkkejä tietokoneen käytön tehostamisesta, eheytyksestä ja asetuksista.

ATK-publishing

Microsoft publisher ohjelmalla on helppo tehdä erilaisia julkaisuja. Kutsu- ja onnittelukortit, esitteet, tiedotteet ja sähköpostin uutiskirjeet onnistuvat nopeasti.

Kotisivut ja blogit

Kurssilla tutustutaan blogeihin ja verkon helppokäyttöisiin kotisivujärjestelmiin. Omien kotisivujen tekemistä harjoitellaan

FrontPage tai SharePoint Designer -ohjel-

malla. Mukana on jonkin verran kuvankäsittelyä. Kurssilla tulee hallita internetin perusteet.

Digikuvaus ja kuvankäsittely Kolmipäiväisellä kurssilla käymme eri kohteissa ottamassa kuvia ja käsittelemme, muokkaamme ja arkistoimme niitä. Adobe Photoshop Elements pystyy ihmeisiin.

Facebook perusteet

Suositun yhteisöpalvelun ominaisuudet laajenevat koko ajan. Merimiehet pitävät sen avulla yhteyksiä kotiin ja kavereihin sekä saavat informaatio- ja uutispalveluita.

HARRASTEKURSSIT

Hopeaketjukurssi

Huovutuskurssi

Ilo irti puutarhasta

Jouluaskartelukurssi

Keramiikkakurssi

Köysityökurssi

Lasikorukurssi

Mosaiikkikurssi

Pajutyökurssi

Posliininmaalaus

Puikot heilumaan

Saaristolaivurikurssi

Vesivärikurssi

Tutustu sieniin

Tyylikurssi

Kädentaitoa lisäävillä harrastekursseilla voit perehtyä moneen mielenkiintoiseen aiheeseen ja saada hyviä neuvoja sekä hyvän mielen omasta osaamisesta. Pääosa opetuksessa käytettävistä materiaaleista on ilmaista.

Hopeaketjukurssi

Valmistamme viikinkiketjuja, kuten muinais- ja kuningasketjuja. Aloituspaketti maksaa 35 euroa, nopeat tekijät voivat ostaa lisää materiaalia.

Huovutuskurssi (Helsinki)

Kurssilla opettelemme neula- ja märkähuo-

vutuksen. Valmistamme kaulaliinan, hatun tai laukun sekä pieniä koriste-esineitä.

Jouluaskartelukurssi (Helsinki ja Turku) Perinteisillä askartelupäivillä voi kyhätä kaikkea mukavaa jouluun liittyvää. Opettaja avustaa, tarvikkeet saa Mepasta.

Ilo irti puutarhasta (Kaarina)

Tutustumme perinteisiin suomalaisiin hyötykasveihin, kesäkukkiin ja perennoihin. Saamme tietoa alan uusimmista suuntauksista.

Keramiikkakurssi (Helsinki)

Kurssilla opitaan keramiikan käsin rakentamisen helppoja ja hauskoja tekniikoita. Voit muovailla savesta vaikka kahvikuppisarjan, tarjoiluvateja tai veistoksen. Työt maalataan raikkailla keramiikkaväreillä, lasitetaan ja poltetaan.

Köysityökurssi (Helsinki ja Turku)

Purjelaivakaudelta peräisin olevia taitoja opetetaan nykymerenkulkijoille. Voit aloittaa pannualustasta, ja kokeilla eri paksuisilla köysillä vaikka maton tekoa.

Lasikorukurssi (Helsinki)

Kurssilla valmistetaan korvakoruja ja riipuksia sulatetusta lasista.

Mosaiikkikurssi (Kiljava)

Kaksipäiväisellä kurssilla käytetään rikottuja laatankappaleita sekä valmiita mosaiikkipaloja erilaisten esineiden päällystämiseen.

Pajutyökurssilla (Kaarina) teemme tarve-esineitä sekä koristeita luonnonpajusta ja kasvatetusta punontapajusta taivutellen. Tämä on taattua huvia ja hyötyä.

Posliininmaalaus (Helsinki)

Opitaan käyttämään posliininmaalauksen eri työmenetelmiä erikseen ja yhdistellen.

Puikot heilumaan (Helsinki)

Aikamme muotiharrastusta kannattaa tulla

kokeilemaan. Kutominen rentouttaa ja tuottaa hyödyllisiä aikaansaannoksia.

Saaristolaivurikurssilla (Turku)

käymme läpi Suomen Navigaatioliiton opetusohjelman mukaisen saaristolaivurikurssin. Perehdymme veneilyn ja navigoinnin perusteisiin sekä merikartan käyttöön.

Vesivärikurssi (Helsinki)

Kurssilla opetellaan ja harjoitellaan vesivärimaalauksen tekniikkaa. Tutustutaan menetelmiin ilmaista tunnelmaa kuvan ja värin keinoin.

Tutustu sieniin (pääkaupunkiseutu)

Teemme sieniretken Nuuksion metsiin Espooseen. Opimme tunnistamaan eri sienilajeja ja valmistamaan niistä ruokia.

Tyylikurssi (Helsinki)

Kurssilla annetaan neuvoja pukeutumiseen ja värien maailmaan. Saamme värejä elämään – koordinoidusti. Lopuksi maalataan silkkihuivi itselle sopivilla väreillä.

OPINTOAINEISTON VÄLITYS JA LAINAUS

Merenkulkijat voivat lainata MEPAsta laivalle sovituksi ajaksi oppimateriaalia; kielipaketteja, videoita tai multimediaa eri aiheista. Perusidea on, että lainattavan materiaalin avulla pääsee alkuun esim. uuden kielen opiskelussa - kielipaketti sisältää yleensä oppikirjan, videon ja kuuntelukasetit, myös multimedia cd-romppuja on tarjolla.

Kielipaketteja itseopiskeluun englanti: English for you, Working english, Get on! ranska: Parfait, Chéz Marianne

espanja: Este Pais I, Español uno, Fantastico ruotsi: Hålligång, Profil, Lycka till eesti: Keelesild, Kohtume Eestis!, Nael kummi

saksa: Einverstanden, Deutsch ist da!

tanska: Hvad sagde du?

italia: Festa di classe, Italianissimo, Puhu italiaa!

venäjä: KapustaI ja II, Možno!

suomi: Finskan lättare än Du tror

portugali: Bom dia, Lisboa ja Pila Portugues

Lisäksi voit lainata Alfasoftin CD-rommeja (englanti, saksa, ranska, venäjä ja ruotsi).

Myös ATK-ohjelmia ja aiheita käsittelevää kirjallisuutta on lainattavissa. Opetusvideolta ja DVD:ltä opit suosittua pilatesta, joogaa, jumppaa tai voit tutustua golfiin, perhonsidontaan sekä purjehdukseen. Tilaukset ja tiedustelut MEPAn Helsingin toimistosta puh. (09) 668 9000 ja

DVD:t puh. (09) 6689 0012.

LÄR DIG NYTT OCH MOTIONERA PÅ VÅRA KURSER!

SSB arrangerar mångsidiga möjligheter till studier och fritidssysselsättningar och att bekanta sig med nya saker. Målsättningen är att kursdeltagarna skall få impulser till att utveckla sig själv och använda fritiden meningsfullt ombord och i land.

Kurserna är öppna för sjöfarare med rätt till SSB:s service. Undervisning, luncher och inkvartering är avgiftsfria med undantag för den veckolånga kursen i Ylläs, för den debiteras en avgift om100 €. För undervisningen ansvarar professionella vuxenutbildare inom olika branscher. Undervisningsspråket är finska.

Kurslokaler i Helsingfors och Åbo:

SSB:s kurslokal på Skatudden, Slottsgatan 3, Helsingfors

SSB:s kurslokal i Slottshamnen, Slottsgatan 93, Åbo (ISPS-område)

Anmälningar per telefon: (09) 6689 000, fax: (09) 622 1808, e-post: opinto@mepa.fi. Meddela namn, adress, fartyg, telefonnummer och om du behöver inkvartering.

OBS!

Om en sjöfarare som anmält sig till en kurs får förhinder, meddela SSB så fort som möjligt! Så undviker vi onödiga avgifter för inkvartering och liknande.

MOTION SOMMAR OCH VINTER

Målsättningen för SSB:s motionskurser är att deltagarna skall upptäcka hur motion i olika former kan ge glädje och välbefinnande och att ge en impuls till att höja den egna grundkonditionen och upprätthålla arbetsförmågan. Motionskurserna är avsedda för sjöfolk i alla åldrar, oberoende av konditionen. Man blir garanterat utvilad och pigg av lämpliga portioner av svettframdrivande spel och stretching utomhus varvat med avslappning och vattengympa inomhus under ett par dagar på det mångsidiga idrottscentrumet i Pajulahti.

På kurserna motionerar man under goda instruktörers ledning. Under sommaren är grenarna bland annat vattengympa, badminton, stavgång, innebandy och dans. Under vintern är de skidning, inomhusmotion, träning i konditionssal och vattengympa. Kursdeltagarna får också komma med önskemål. Under kvällarna kopplar man av med strandbastu och man kan ta sig ett dopp i sjön Iso-Kukkanen.

Ladda höstlig energi och trotsa polarmörkret

Vintermotion

I trim till sommaren

På Må bra-kurserna höjer vi också vårt mentala välbefinnande. Vi gör avslappningsövningar, gymnastiserar till musik och är ute i den vackra naturen. Grenarnas utbud växlar med årstiderna. Sakkunniga föreläser om kostvanor och motion.

Fotvandringar under en vecka SSB:s fotvandringar i Ylläs höstglöd (pris 100 €/person) är en av de mest populära kurserna. Veckan börjar med bussfärden som startar söderifrån torsdag morgon. Med avbrott för några mat- och kaffepauser fortsätter färden till Ylläs och inkvartering i SSB:s fritidslägenheter. Bussen transporterar kursdeltagarna till startplatserna för de dagslånga fotvandringarna i Lapplands vackra natur som glöder i höstens färger.

Hagelgevärsskytte

Kursen räcker två dagar och omfattar instruktioner i hur man hanterar vapen, skjutövningar och en tävling i lerduveskytte. Kursen ordnas på skjutbanan i Nastola, man får ammunition och låna hagelgevär. Inkvarte-

ring, strandbastu och måltider på Pajulahti.

Golf i Kotka, Åbo, Mariehamn och Nurmijärvi

På tvådagarskursen för nybörjare går vi igenom etikett och teori och bekantar oss med utrustningen. Under en professionell lärares ledning prövar vi olika slag och spelsituationer. Med en liten extra träning kan man avlägga provet för green card.

PRÖVA NYA GRENAR

Syftet med specialkurserna är att få nybörjare att intressera sig för en ny gren – samtidigt som man lär sig grunderna får man tips om var man efter avslutad kurs kan träna vidare. Det kan ju hända att man under kursen på nytt blir intresserad av något man tidigare gjort och kanske redan helt glömt bort. Också på ”äldre dagar” kan gnistan tändas på nytt, i trevligt sällskap och under uppmuntrande ledning. Kurserna ger möjlighet att pröva på att spela golf, bowling eller bågskytte. Skulle du lära dig den rätta tekniken i väggklättring eller att bromsa på rullskridskor? Utöver undervisningen bjuder SSB på mat och kaffe.

Lär dig träna med kettlebell (Helsingfors) Kettlebell lämpar sig för mångsidig träning som kan hjälpa att utveckla smidighet och kroppskontroll.

Lär dig paddla (Åbo och huvudstadsregionen)

Under endagsevenemang i juni och augusti övar vi med kajak och paddel i Åbo- och Helsingforstrakten.

Beachvolley (Helsingfors)

Den populära sommargrenen spelas även på vintern.

På SSB:s kurs får du uppleva sommarstämning redan i februari, på Sundholmens idrottscentrum.

Kom med och njut av 26° värme och perfekt strandsand mitt i den kyligaste vintertiden.

Konditionsboxning (Helsingfors)

Ifall du lider av smärtor i nack- och axelpartiet är detta en gren för dig. Med hjälp av konditionsboxning kopplar du av från den dagliga stressen samtidigt som du får en effektiv träning. På kursen går vi bland annat igenom olika slagtekniker, fotarbete med mera.

Självförsvar (Helsingfors)

På denna kurs går vi igenom grunderna inom självförsvar.

Kursen lämpar sig bra för nybörjare som vill lära sig grundtekniker för olika kampsporter

Frisbeegolf (Helsingfors)

I frisbeegolf gäller samma principer som i vanlig golf. Målet är att spela igenom banorna med så få kast som möjligt. Den är dock lite friare och mindre regelstrikt än vanlig golf. De flesta planer är nämligen kostnadsfria och det finns ingen direkt klädkod i grenen. Tävlandet är trots det lika allvarligt som i alla grenar. Kom med och bekanta dig med den populära sporten, och upplev den unika frisbeegolfdagen tillsammans med andra sjöfarare.

Ridkurs för nybörjare (Valkeakoski)

Under två dagar får vi en järnranson av ridning. Vi bekantar oss med hästar, lär oss sadla och tulta fram i lätt trav. Kursen hålls på Eurotalli.

Lär dig segla (Nådendal)

I Nådendal lär vi oss seglingens praktiska grunder, hur man lägger till vid land och förtöjer båten. Vi lär oss landskapsnavigering, läsa sjökort och seglingstermer. Undervisningen sköts av Easy Sailing.

Lär dig bågskytte (Helsingfors)

En halv dag förflyter som på vingar. Många utvecklas snabbt. En gren som kräver koncentration men också kan utövas litet lättare.

LÄR DIG GRUNDERNA I FRÄMMANDE SPRÅK

Italienska för nybörjare

Spanska för nybörjare

Ryska för nybörjare

Estniska för nybörjare

Grundkursernas syfte är att hjälpa nybörjaren att komma igång med sina språkstudier – den individuella målsättningen kan ha anslutning till yrke, fritid eller resor. Undervisning i grupp är effektivt och huvudvikten läggs vid att öva upp muntlig färdighet och givetvis att förstå vad andra säger. Det ordförråd som inövas omfattar servicebranschen och deltagarnas individuella behov.

DATATEKNIK

Nu lönar det sig att uppdatera sina kunskaper på SSB:s kurser. De traditionella Officeverktygen har fått många nya egenskaper. Kurserna pågår två eller tre dagar.

Microsoft Vista Business Pro operativsystem

Program:

Microsoft Office 2007 Pro Plus program – Word, ordbehandling

– Excel, kalkyleringsprogram

– PowerPoint, presentationsprogram

– Office Publisher, för publikationer

– Office SharePoint Designer 2007 – för krävande hemsidor

Dessutom: – FrontPage 2000, program för hemsidor – Paint Shop Pro, bildbehandlingsprogram – Adobe Photoshop Elements 7, bildbehandlingsprogram

Nybörjarkurserna är avsedda för dem som inte har tidigare erfarenhet. Under två dagar bekantar vi oss ingående med utrustningen och grunderna i programmen, så att vi efter kursen vet hur de används och vad allt man kan göra med hjälp av en dator. Under goda lärares ledning gör vi mångsidiga övningar.

Ordbehandling

Vi lär oss egenskaperna hos Word och användarmiljön. Målsättningen för övningarna är att lära hur man bearbetar texten och förbättrar dokumenten visuellt – de må gälla en reklam eller ett mötesprotokoll. Kursens finesser kan utnyttjas också i andra ordbehandlingsprogram.

Kalkyleringsprogrammet Excel

Det är bra att ha gått en nybörjarkurs som

grund, eller att t.ex. ha använt dator i jobbet. På kursen lär vi oss Excel-programmets egenskaper och användarmiljö. Målsättningen för övningarna är att vi lär oss göra tabeller och bearbeta dem vidare i form av grafiska framställningar.

Effektiv användning av Internet

Du kan lära dig hur man följer med, hur man skaffar och förmedlar information i internationella nätverk och hur man använder www-service. Det är bra att lära sig t.ex. hur man använder bankservice för hemmabruk. Vi får också tips om hur man effektiviserar datorns användning, om defragmentering och inställningar.

ADB-publishing

Med hjälp av programmet Microsoft Publisher är det lätt att göra olika publikationer. Man lyckas snabbt göra inbjudnings- och gratulationskort, broschyrer, tillkännagivanden och nyhetsbrev i e-post.

Hemsidor och bloggar

Vi bekantar oss med bloggar och lättanvända hemsidor. Vi övar att göra egna hemsidor med programmen FrontPage eller SharePoint Designer. En del bildbehandling ingår. Man bör behärska grunderna i internet för kursen.

Digital fotografering och bildbehandling

Under tredagarskursen besöker vi olika platser för att ta bilder som vi bearbetar, förbättrar och arkiverar. Med Adobe Photoshop Elements kan man göra under.

Grunderna i Facebook

Det sociala mediets egenskaper utökas ständigt. Med hjälp av det håller sjömännen kontakt med hemmet och med kompisarna och får information och nyheter.

HOBBYKURSER

Silvertrådsarbeten

Tovning

Trädgårdsglädje

Julpyssel

Keramikarbeten

Reparbeten

Glassmycken

Mosaikarbeten

Videflätning

Porslinsmålning

Stickning

Skärgårdsskepparkurs

Akvarellmålning

Svamputflykt

Stilkurs

På hantverkskurserna kan man bekanta sig med många intressanta ämnen och får goda råd och nöjet av att lära sig nya färdigheter. Största delen av materialet som används är gratis.

Silvertrådsarbeten (Helsingfors)

Vi tillverkar kungskedjor, och andra kedjor efter forntida modell från vikingatid. Startpaketet kostar 35 euro, den som är snabb kan köpa mera material.

Tovning (Helsingfors)

Vi lär oss tova både med nål och med våt ull. Vi tillverkar en halsduk, hatt eller en väska och mindre prydnadsföremål.

Trädgårdsglädje (S:t Karins)

Vi bekantar oss med traditionella finländska nyttoväxter, sommarblommor och perenner. Vi får också information om de senaste trenderna.

Julpyssel (Helsingfors och Åbo)

Under de traditionella julpysseldagarna kan

man tillverka små trevliga föremål till jul. En lärare assisterar, SSB skaffar materialet.

Keramikarbeten (Helsingfors)

Vi lär oss lätta och roliga tekniker vid arbete med lera för hand. Du kan till exempel göra en egen serie av kaffekoppar, fat eller skulpturer. Arbetena målas i fräscha färger, glaseras och bränns.

Reparbeten (Helsingfors och Åbo)

Dagens sjöfolk får lära sig traditionellt hantverk från segelfartygsepoken. Du kan börja med ett pannunderlägg, och pröva på att göra en matta av rep av olika tjocklek.

Mosaikarbeten (Kiljava)

Under tvådagarskursen använder vi bitar av kakel och färdiga mosaikbitar för att beklä olika föremål.

Videflätning (S:t Karins)

Vi gör bruks- och prydnadsföremål av videvidjor. Nytta och nöje garanteras.

Porslinsmålning (Helsingfors)

Vi lär oss olika tekniker för porslinsmålning och att kombinera dem.

Glassmycken (Helsingfors)

Vi tillverkar örhängen och hängsmycken av smält glas.

Stickning (Helsingfors)

Det lönar sig att pröva på en nygammal hobby. Stickning ger både avkoppling och nyttiga resultat.

Skärgårdsskepparkurs (Åbo)

Vi går igenom Finlands Navigationsförbunds undervisningsprogram för skärgårdsskeppare. Vi bekantar oss med grunderna för båtliv, lär oss navigera och läsa sjökort.

Akvarellmålning (Helsingfors)

Vi får lära oss och öva akvarellmålningens teknik och hur man med färgernas hjälp fångar en stämning i bilden.

Lär dig känna svampar (huvudstadsregionen)

Vi gör en svamputflykt till skogarna i Noux i Esbo. Vi lär oss känna igen olika svampar och göra mat av dem.

Stilkurs (Helsingfors)

På kursen får vi råd om klädsel och färgval. Vi får färger i vårt liv på ett harmoniskt sätt. Till slut målar vi sen silkesscarf i färger som passar oss.

FÖRMEDLING OCH UTLÅNING AV STUDIEMATERIAL

SSB lånar ut studiematerial; språkpaket, videofilmer eller multimedia om olika ämnen, till fartygen för en bestämd tid. Idén är att lånaren med hjälp av studiematerialet skall komma i gång med sina studier i t.ex. främmande språk – språkpaketet innehåller i allmänhet en lärobok, en videofilm och ljudkassetter. Också CD-ROM-skivor står till buds.

Språkpaket för självstudier

Undervisningsspråket är finska.

engelska: English for you, Working english, Get on! spanska: Este Pais I, Español uno, Fantastico estniska: Keelesild, Kohtume Eestis!, Nael kummi

italienska: Festa di classe, Italianissimo, Puhu italiaa!

portugisiska: Bom dia, Lisboa ja Pila Portugues

franska: Parfait, Chéz Marianne

svenska: Hålligång, Profil, Lycka till tyska: Einverstanden, Deutch is da! finska: Finskan lättare än Du tror

danska: Hvad sagde du?

ryska: Kapusta I + II, Možna!

Dessutom kan man låna Alfasofts multimedia CD-ROM-skivor (engelska, tyska, franska, ryska och svenska). Också för den som studerar ADB finns det program och litteratur att låna. Med hjälp av undervisningsvideofilmer kan du lära dig gymnastisera, pilates, yoga, golf, segling eller knyta laxflugor. Beställningar och förfrågningar riktas till SSBs Helsingforskontor, tel. (09) 668 9000 och DVD-skivor (09) 668 90012.

SSB-KURSER PÅ ÅLAND

Digifotografering

Medishuset Siv Ekström

Vi går igenom kamerans grundläggande funktioner och inställningar, fotograferar, tankar in bilderna i datorn och prövar på enklare bildbehandling. Vi diskuterar även lagring av digitala bilder, utskrifter och att bränna på skiva. Tag med din egen kamera om du har.

Kurs A: torsdag 3.5 och fredag 4.5 kl. 9-15 (12 lekt.)

Kurs B: torsdag 10.5 och fredag 11.5 kl. 9-15 (12 lekt.)

Keramik

måndag 10-13.45

16.1-26.3 (6 tillf. 30 lekt.)

Norra Medis, Godbyv. 5

Sonia Backman

Udda veckor: 16.1, 30.1, 13.2, 27.2, 12.3 och 26.3

Styrketräning

Avancia Alice Lundén

Kurs A: tisdagar 24.1, 7.2, 6.3, 20.3 och 3.4 kl.

Kurs B: tisdagar 31.1, 14,2, 28.2, 13.3 och 27.3 kl.

Vattengymnastik

Mariebad Marie Johansson

Torsdag 13-13.45

12.1-24.5 (19 tillf. 19 lekt.)

Ett vattengympapass där intensiteten vad gäller styrka och kondition ligger på medelnivå. Engagerande musik och varierande redskap för vattengymnastik ger en rolig träningsupplevelse.

Obs! Man kan även delta varannan vecka.

Videkurs

Gottby Center, Gottbyvägen 7 A Helena Taivassalo Vi lär oss grunderna i korgflätning. Målsättningen är att vi under kursen hinner fläta två korgar.

Informationsbrev skickas till deltagarna. Läraren skaffar materialet.

Kurs A: torsdag 22.3 och fredag 23.3 kl. 10-16 (14 lekt.)

Kurs B: torsdag 29.3 och fredag 30.3 kl. 10-16 (14 lekt.)

Dessutom planeras: Ridning för nybörjare Ridning för ridvana Zumba

Anmäl er till Medis kansli, tel. 531620 så fort som möjligt. Om ni är en grupp intresserade av någon kurs, men tiden inte passar, hör av er ändå, så försöker vi hitta en lämpligare kurstid.

Om något är oklart eller om du har förslag till nya kurser, tag gärna kontakt med Leena Raitanen tel. 531622.

LOMALLE LAPIN LUONTOON! SEMESTRA I NATURSKÖNA LAPPLAND!

MEPAlla on Länsi-Lapissa, Kolarin kunnassa, Ylläsjärven kylässä 11 lomahuoneistoa. Niitä vuokrataan merenkulkijoille viikoksi kerrallaan erittäin edullisesti, kesällä vuokra-aika voi olla lyhyempikin.

Huoneistoja on kahta kokoa:

- 8 kpl /40 m² + parvi 15 m², viikkovuokra 130 € ja viikoilla 8 – 16 /170 €

- 3 kpl/ 47 m² + parvi 17 m², viikkovuokra 150 € ja viikoilla 8 – 16 /200 €

Huoneistot käsittävät takkatuvan, parven, keittiön, saunan ja WC:n. Niihin voi huoneistotyypistä riippuen majoittua kuudesta kahdeksaan henkilöä. Varustukseen sisältyy mm. astianpesukone, jääkaappi-pakastin, pyykinpesukone, vaatteiden kuivauskaappi, täydellinen astiasto, mikrouuni, radio ja TV. Ylläksen palvelut ovat lähellä ja ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet ihanteelliset kaikkina vuodenaikoina:

• Yllästunturilla 63 laskettelurinnettä

• hoidettuja latuja 330 km

• kunto- ja patikkapolut

• erinomaiset kalastus- ja retkeilymahdollisuudet

Näin varaat Ylläshuoneiston

Huoneiston voi vuokrata merenkulkija, joka työskentelee suomalaisessa tai MEPA-sopimuksen tehneessä ulosliputetussa aluksessa. Vuokra-aika alkaa klo 12.00 lauantaina tai torstaina.

Huoneiston käyttöoikeutta ei saa siirtää tuttaville tai sukulaisille. Hakemukset viikoiksi 8 -16 on aina jätettävä kirjallisina edellisen syyskuun loppuun mennessä. Jouluksi, uudeksi vuodeksi ja tammikuulle majoja voi varata lokakuusta lähtien. Kätevimmin hakeminen onnistuu kotisivuillamme (www.mepa.fi) täytettävällä sähköisellä lomakkeella. Huoneistojen varaukset ja niitä koskevat lisätiedot MEPAn Helsingin toimistosta.

Tiedustelut arkisin klo 8.00–16.15 (kesällä 8.00–15.15), puh. (09) 6689 0011, s-posti mepa@mepa.fi, faksi (09) 622 1808 tai www.mepa.fi

SSB äger elva fritidslägenheter i västra Lappland, i Kolari kommun, i byn Ylläsjärvi. Lägenheterna kan hyras av sjöfarare veckovis synnerligen fördelaktigt. Om sommaren kan man också hyra för kortare tid.

Det finns lägenheter av två storlekar:

- 8 st / 40 m2 + sovloft 15 m2. Hyran per vecka är 130 € och under veckorna 8 - 16 /170 €

- 3 st / 47 m2 + sovloft 17 m2. Hyran per vecka 150 € och under veckorna 8 - 16 /200 €.

Lägenheterna omfattar ett rum med öppen spis, sovloft, kök, bastu och WC. Sovplatser finns för sex till åtta personer, beroende på lägenhetstyp. I utrustningen ingår bl.a. torkskåp för kläder, full uppsättning kärl, tvätt- och diskmaskin, kylfrysskåp, mikrovågsugn, radio och TV.

Det är nära till service i Ylläs och omgivningen är idealisk för uteliv under alla årstider:

• Yllästunturi har 63 backar

• 330 km underhållna skidspår

• motions- och vandringsstigar

• fina förutsättningar för fiske och utflykter

Så här reserverar du en lägenhet i Ylläs:

En lägenhet kan hyras av sjöfarande som är anställd på finländskt fartyg eller utflaggat fartyg som ingått SSB-avtal. Bokningen börjar kl.12.00 lördag eller torsdag. Rätten att använda lägenheten får inte överföras på bekanta eller släktingar. Den som önskar hyra en lägenhet under veckorna 8-16 bör sända in en skriftlig ansökan före den 30 september. Reservationer för jul, nyår och januari, kan göras från och med oktober. Lättast gör du en ansökan med den elektroniska blanketten på vår hemsida, www.mepa.fi.

Bokningar och förfrågningar adresseras till SSB:s byrå i Helsingfors. Närmare information vardagar kl.8.00-16.15 (sommartid 8.0015.15) per telefon (09) 6689 0011, el-post mepa@mepa.fi, fax (09) 622 1808 eller www.mepa.fi.

M/S ALPPILA SAAPUI INTIASTA

ESL-Shippingin uudisrakennus Alppila on paranneltu painos m/s Eirasta. Sisäänajolastina oli fosfaattikuorma Punaiseltamereltä Itämerelle. Päällikkö Jyrki Laaksonen ja yliperämies Matti Hautala toivat laivan Mumbaista kotisatamaan Helsinkiin.

Nyt päälliköksi siirtyneen Hautalan palvelus Alppilassa alkoi jo helmikuussa, kun toisen polven ESL -kippari liittyi rakennusvalvontatiimiin yliperämieheksi Suratissa, Intiassa. – Kontulan myynnin jälkeen seilasin förstinä Talissa ja tuurailin päällikköjä eri laivoissa kuten Hesperia ja Eira, Hautala kertoo Intian ruokakulttuuri poikkeaa paljon Suomesta. Paikallisille työläisille ruokaannos tuotiin peltilevyn päällä, josta tulivat

Hautalan mieleen amerikkalaiset vankilaleffat. Kuumissa oloissa Matin painosta lähti 18 kiloa reilun neljän kuukauden aikana. Tultuaan kotimaahan oli ensimmäinen ruoka lihapullat ja illalla piti vielä käydä nakkikioskilla. Loman jälkeen hän palasi elokuussa Intiaan, ja Alppila oli siirtynyt Mumbaihin varusteltavaksi. Laivalle oli jo saatu provianttia, ja suomalaiset söivät stujun tekemää ruokaa.

– En oikein koskaan ehtinyt tottua intia-

Päällikkö Matti Hautala brygalla

laisiin eväisiin. Jotkut kyllä kävivät maissakin syömässä, Matti muistelee.

Varmuuden vuoksi laivaväki joi pullotettua vettä. Vesi maistuikin, sillä esimerkiksi makkarat olivat todella voimakkaasti maustettuja. Laiva lähti liikenteeseen omalla porukalla, eikä esimerkiksi telakan takuumestareita tullut mukaan. Laivalla on neljäntoista hengen suomalaismiehitys.

Matkalle

merirosvoalueen läpi

Arabianmerellä ja Adeninlahdella oli sen verran maininkia, että merirosvotoimintaa ei havaittu. Alppilan porukka oli varmuuden vuoksi rikannut piikkilankaesteet ulkosivuille.

– Joitakin epäilyttävän näköisiä veneitä näimme, mutta meitä vastaan ei hyökätty, Hautala kertoo.

Alueella partioivat sotalaivat kyselivät radiolla mahdollisista merirosvohavainnoista. Alppilan saavuttua Egyptiin Al Qusayr´ n redille kuulivat he, kuinka kauppalaivat kertoivat sota-aluksille nähneensä merirosvoja. Punaisellamerellä sattui myös nykypäivinä harvinainen kahden suomalaisaluksen kohtaaminen.

– Perämiehet juttelivat VHF:lla Global Freighterin porukoiden kanssa, kun laiva tuli Suezin kanavasta ulos, Matti muistelee.

Tilanne oli siinäkin mielessä erityinen, että suomalaisista Intian kävijöistä toinen alus oli ensimmäisellä, toinen viimeisellä matkallaan. Global Freighter ajettiin Alangin laivaromuttamolle.

Kolmen viikon redillä odottelun jälkeen Alppila pääsi Safagan satamaan lastaamaan fosfaattia. Koko uusi laiva oli nopeasti keltaruskean pölyn peittämä. Pöly oli niin sakeaa, että oli vaikeaa nähdä laivan syväysmerkkejä.

– Onneksi tuuli kävi ahterista keulaan päin. Laivan nosturisivu oli pakko jättää meren puolelle, Hautala totesi tyytyväisenä.

Suezin läpi Välimerelle

Satamassa olo kesti viikon, ja alus pääsi lähtemään. Suezin kanavan läpiajo sujui hyvin, eikä kuuluisia kaupustelijoita näkynyt lainkaan.

– Pakolliset viranomaistoimitukset sujuivat kuitenkin vanhaan perinteiseen malliin, Matti totesi.

Alppila oli ottanut Intiassa polttoainetta, jonka rikkipitoisuus oli varsin runsasta. Se poltettiin loppuun ja matkan varrella otettiin lisää. Safagassa saatiin dieseliä, Suezissa ja Gibraltarilla otettiin raskasta, vähärikkisempää bunkkeria.

Alppilan väen mukaan laiva kulki hyvin ja koneet olivat hiljaisia. 155,7 -metrinen, 20.499 dwt:n laiva on myös hyvä käsiteltävä

satamaan tultaessa. Ohjailupotkurit löytyvät sekä keulasta että perästä.

Laiva saapuu kotivesille

Egyptissä lastattu fosfaatti purettiin Puolassa, Police -nimisessä satamassa, joka on lähellä Stettiniä. Suomeen laiva saapui marraskuussa, ensin Hanasaareen, ja sitten Arctech Helsinki Shipyard -telakan varustelulaituriin.

– Täällä tehdään viimeistelytöitä. Parhaillaan asennetaan satelliittiterminaalia, joka mahdollistaa muun muassa nopeat internet -yhteydet, Matti Hautala selvittää.

Langaton verkko ulottuu myös hytteihin, joihin tulee hyvä viihdevarustus, kuten televisio, stereot ja DVD -soitin. Pieni määrä Mepan kirjoja ja elokuvia saatiin laivalle jo vaihtomiehistön mukana, täydennystä tuli Helsingissä.

Alppilan kuntosali on hyvän kokoinen. Laitevalikoima on laivaoloihin riittävä ja kaikki tarpeellinen löytyy Concept 2 –soutulaitteesta lähtien.

– Olen tässä pähkäillyt monitoimitaljan vaijeriviritysten kanssa, Matti kertoo.

Laivaan sisääntulo messeineen, päivähuoneineen ja toimistoineen muistuttaa paljon m/s Eiran alakongia.

Konehuoneessa kaikki toimii

Alppilassa on Koreassa rakennettu Burmeister & Wain –pääkone. Matti Hautala arvelee, että lasti päällä ajettaessa olisi 13 - 14 solmun nopeus ideaalisin polttoainetalouden suhteen. Paitsi hiljainen, on pääkone myös lähes tärinätön.

– Komentosillalla ei tahdo edes huomata, kun kone käynnistetään, Matti kiittelee

Konepäällikkö Jarmo Kuronen yhtyy kipparin kommentteihin. Hänellä on pitkä kokemus laivojen uudisrakennusvalvonnasta. Intialaisten kanssa kommunikointi sujui hyvin.

– Porukka puhui hyvin englantia. Intiassahan käytetään paljon eri kieliä ja murteita. Englanti on usein ainoa yhteinen kieli, Kuronen kertoo.

Koneiden ja apukoneiden asennusvaiheessa tuli mekaanikkoja myös valmistajien tehtailta.

ESL -Shipping nimeää aluksensa perinteisesti Helsingin kaupunginosien mukaan. Nykyinen Alppila on jo neljäs varustamon historiassa. Alus on luonnollisesti jäävahvistettu ja tulee palvelemaan varustamon kuljetuksia lähinnä Euroopan liikenteessä. Päällikkö Matti Hautala luottaa laivaan.

– Rakennusvaiheen ja pitkän merimatkan aikana sain paljon oppia ja kokemusta. Laiva alkaa jo olla tuttu, Hautala tuumaa.

Toivotetaan m/s Alppilalle ja sen suomalaismiehistölle suotuisia tuulia.

Suezin kanavassa (kuva: Matti Hautala)

M/S ALPPILA ANLÄNDE FRÅN INDIEN

ESL Shippings nybygge Alppila påminner om en förbättrad upplaga av M/S Eira. Den första lasten bestod av fosfat och gick från Röda havet till Östersjön. Befälhavaren Jyrki Laaksonen och överstyrman Matti Hautala kom med fartyget från Mumbai till hemhamnen Helsingfors.

Hautala tillträder nu som befälhavare, hans arbetsuppgifter började redan i februari. ESL-skepparen i andra generationen anslöt sig till nybyggets övervakningsteam som överstyrman i Surat i Indien.

– Efter försäljningen av Kontula seglade jag som förste på Tali och vikarierade befälhavaren på fartyg som Hesperia och Eira, berättar Hautala.

Indien skiljer sig mycket från Finland då det gäller matkultur. De lokala arbetarna fick sin mat serverad från plåtskivor, Hautala tyckte det påminde om fängelsemiljö i amerikanska filmer. I det heta klimatet förlorade

Befälhavaren kan i sin hytt också följa med fartyget på en AIS-skärm. Kapten Hautala väntar på mattor och krukväxter till sin hytt.

Man lastar fosfat (bild: Matti Hautala)

Matti 18 kilo av sin vikt under fyra månader. Då han kom hem bestod den första måltiden av köttbullar, och på kvällen blev det ännu ett besök vid korvkiosken. Efter ledigheten återvände han till Indien i augusti, och Alppila hade hunnit flyttas till Mumbai för att få sin utrustning. Man hade redan fått proviant ombord, och finländarna fick mat som tillretts av stuerten.

– Jag hann inte egentligen vänja mig vid den indiska maten. Några gick nog också iland för att äta, minns Matti.

För säkerhets skull drack man buteljerat vatten ombord. Och vattnet smakade nog, då till exempel korven var mycket starkt

kryddad. Fartyget inledde trafiken med egen besättning, ingen från varvet kom med. Fartyget har en finländsk besättning på fjorton personer.

Resa genom piratvatten

På Arabiska havet och Adenviken var sjöhävningen så kraftig att vi inte kunde iaktta någon piratverksamhet. Alppilas besättning hade för säkerhets skull riggat hinder av taggtråd kring relingen.

–Några suspekta båtar såg vi nog, men vi blev inte angripna, berättar Hautala.

Örlogsfartygen som patrullerade på om-

rådet frågade per radio om eventuella iakttagelser av pirater. Då Alppila anlänt till redden utanför Al Qusayr i Egypten fick man höra om handelsfartygs rapporter till örlogsfartygen om att man sett pirater. På Röda havet möttes också två finländska fartyg, det sker numera sällan.

– Styrmännen pratade via VHF med besättningen på Global Freighter, då fartyget kom ut från Suezkanalen

Situationen var också speciell såtillvida att fartyget som kom från Indien gjorde sin jungfrufärd, medan det andra gjorde sin sista resa. Global Freighter var på väg till Alang för upphuggning

Efter tre veckors väntan på redden kunde Alppila gå in till hamnen i Safaga för att lasta fosfat. Det nya fartyget var snabbt helt täckt av gulbrunt damm. Dammet var så tätt, att det var svårt att se fartygets lastmärken.

– Lyckligtvis hade vi akterlig vind. Vi var tvungna att lägga till med lyftkranen mot havet, konstaterar Hautala nöjd.

Genom Suezkanalen till Medelhavet

Lastningen tog en vecka, och fartyget kunde avgå. Resan genom Suezkanalen gick bra och de berömda försäljarna lyste med sin frånvaro.

– De obligatoriska formaliteterna med myndigheterna löpte enligt traditionellt maner, konstaterade Matti.

Alppila hade i Indien bunkrat bränsle med mycket hög svavelhalt. Man använde det till slut, och fyllde på under resan. I Safaga fick man diesel, i Suez och Gibraltar tung bunker med lägre svavelhalt.

Enligt besättningen på Alppila gick fartyget väl och maskinerna var ljudlösa. Fartyget på 155,7 meter och 20 499 dwt är också lätt att manövrera då man kommer i hamn. Styrpropellrar finns både i för och akter.

Fartyget kommer hem

Fosfatet som lastats i Egypten lossades i Polen i hamnen Police nära Szczecin. Det finländska fartyget anlände i november, först till Hanaholmen och sedan till kajen vid Archtech Helsinki Shipyards varv.

– Här slutför vi utrustningen. Som bäst installerar vi en satellitterminal, som bland annat möjliggör snabba internetförbindelser, förklarar Matti Hautala.

Det trådlösa nätet täcker också hytterna, som förses med underhållningsutrustning: television, stereo och DVD-spelare. Med utbytesmanskapet fick man redan ett litet antal böcker och filmer, i Helsingfors kompletterades urvalet.

Alppilas konditionssal är rymlig. Urvalet av redskap är tillräckligt för ett fartyg och man hittar vad man behöver, t.ex. Concept 2-roddmaskin.

Fosfatdamm på däck (bild: Matti Hautala)

– Jag har här har kämpat med vajrarna till ett multiredskap, berättar Matti.

Då man kommer ombord på fartyget påminner ingången med mässen, dagrum och byrå om ingången på M/S Eira.

Allt fungerar i maskinrummet

Alppila har en Burmeister & Wain-huvudmaskin byggd i Korea. Matti Hautala gissar att för trafik med last är 13 – 14 knop en lämplig hastighet, med tanke på bränsleåtgången. Huvudmaskinen är ljudlös och vibrerar nästan inte alls.

– På kommandobryggan märker man knappt att huvudmaskinen startar, förklarar Matti.

Maskinchefen Jarmo Kuronen håller med skepparens kommentarer. Han har lång erfaren het av att övervaka nybyggen av fartyg. Kommunikationen med indierna löpte väl. – Gänget talade engelska bra. I Indien använder man många språk och dialekter. Ofta är engelska det enda gemensamma språket, berättar Kuronen.

Då maskiner och hjälpmaskiner installerades kom det mekaniker också från leverantörernas fabriker.

ESL Shipping döper traditionellt sina fartyg efter stadsdelar i Helsingfors. Den nuva-

rande Alppila är redan den fjärde i rederiets historia. Fartyget är naturligtvis isförstärkt och kommer närmast att trafikera i rederiets frakter inom Europa. Befälhavaren Matti Hautala litar på fartyget.

– Under byggnadsskedet och en lång sjö-

resa lärde man mycket och fick erfarenhet. Fartyget börjar redan vara bekant, funderar Hautala.

Vi önskar M/S Alppila och dess finländska besättning förliga vindar.

Alppila på redden i Mumbai (bild: Matti Hautala)

MERIMIES ON ERIMIES

Kuva: Sakari Karttunen

KAIKILLE ON VARMAAN tuttua, että me merimiehet olemme kyllä jonkin asteen kummajaisia tuolla tavallisen rahvaan joukossa. Merimiestä ei oikein ymmärrä muu kuin toinen merimies. Lueskelin Tapani Pärssisen kirjaa ”Merimiehen psyykkinen hyvinvointi.” Merimieskulttuurista hän kirjoittaa seuraavaa: ”Eristyneessä laivayhteisössä on merenkulun historian kuluessa kehittynyt oma erityinen merimieskulttuuri, jonka tavat, tottumukset, normisto ja kieli poikkeaa muitten kulttuurien vastaavista ilmiöistä. Merimieskulttuurin muotoutumiseen ovat vaikuttaneet sekä ne ihmiset, jotka ovat hakeutuneet merille että käytännön elämä merellä. Merimieskulttuurin normistossa

on paljon jäänteitä historiallisesti vanhemmilta merenkulun aikakausilta. Koneellistuminen ja automatisoituminen ovat kuitenkin muuttaneet olosuhteita laivoilla melko nopeasti ja niinpä merimieskulttuurin vanhat jäänteet saattavat aiheuttaa monia yhteentörmäyksiä muuttuneiden laivaolosuhteiden vaatimusten kanssa. Merimieskulttuurille on ominaista sisäänlämpiävyys ja konservatiivisuus, koska se elää eristyneissä olosuhteissa. Tämän vuoksi ulkopuoliset vaikutteet eivät helpolla pääse uudistamaan merimieskulttuurin normistoa ja tapoja niin, että ne paremmin pysyisivät mukana merenkulun ja ulkopuolisen yhteiskunnan kehitysvaatimuksissa ja muutoksissa. Kun merimies sosiaalistuu merimieskulttuu-

rin sisäänlämpiävään ilmapiiriin, hän samalla vieraantuu avoimen yhteiskunnan kulttuurista ja normistosta ja näin hänen on vaikea tulla toimeen avoimessa yhteiskunnassa, jonka normistoa ja instituutiota hän ei tunne tai joiden vaatimusten mukaisesti hän ei osaa toimia. Merimiehen saattaa olla esimerkiksi vaikea osata käyttää yhteiskunnan normaaleja palveluita hyväkseen. Tieteellisessä keskustelussa on tästä ilmiöstä alettu käyttää termiä ammatin vangiksi jääminen.”

EHKÄ TÄSSÄ TUNTEE PISTON sydämessään. Kyllä sitä varsinkin nuorempana hakeutui maissakin ollessaan toisten skönärien joukkoon. Maissa olevat lapsuustuttavatkin tuntuivat jotenkin etäisiltä. Myöhemmin, kun itse avioitui, linjat lyhenivät sekä vuorottelua alettiin soveltaa, sopeutuminen maaelävien kanssa pääsi paremmin käyntiin. Koskaan tuosta laitostumisesta ei ole päässyt eroon, vaan se on seurannut mukana läpi elämän. Pärssinen jatkaa: ”Suomalaisten merimiesten keskuudessa on syntynyt myös oma merimiesslangi, joka runsailla vierasperäisillä sanoilla ilmaisee merimiesammatin ja merimieskulttuurin kansainvälistä luonnetta. Pohjanpalon 1) mukaan se, että merimiehet joutuvat ammattinsa kansainvälisyyden vuoksi alituisesti näkemään ja tapaamaan eri maiden asukkaita ja eri rotuihin ja uskontokuntiin kuuluvia ihmisiä, on omiaan kehittämään heitä suurpiirteisiksi ja suvaitseviksi maailmankansalaisiksi.”

TUON PIIRTEEN ON kyllä huomannut itsessään ja ”lajitovereissaan.” Merimiehen kyllä erottaa muusta joukosta tuo kokemusten mukanaan tuoma erilainen käyttäytyminen. Slangi, jota puhumme keskenämme, ei ole mitään erikoisuuden tavoittelua, vaan sen avulla on paljon helpompaa kommunikoida (skönö)kaverinsa kanssa. Joskus kauan aikaa sitten kun kerroin eräässä porukassa ns. merimiesjuttuja, eräs kuulija totesi, että olipa mukava tarina. Mitä se muuten sano? Sehän siinä usein tulee eteen, merimiesjuttu pitäisi kertoa merimiesslangilla. Vaikka joukossa on vähän tai paljon slangisanoja, niiden merkitys yleensä selviää asiayhteydestä ja ne antavat tarinalle lisähohtoa. En malta olla kertomatta miten äitini minua joskus evästi kirjeessään: ”Muista nyt pitää lujasti kiinni niistä reelingeistä, vai mitä paapureja ne oli.” Vaikka hän joutui kuulemaan tuota slangia kahdelta pojaltaan, ei hän koskaan sitä opetellut tai edes kaikilta osin ymmärtänyt. Meistä merimiehistä kerrotaan kaikenlaisia tarinoita, josta tutkija toteaa tähän tapaan: ”Revyyn ja operetin palkeilta, äänilevyiltä ja radiosta on jo usean vuosikymmenen

ajan esitetty monenlaisia höpötyksiä, jotka on kuulutettu merimieslauluiksi. Tavallisimmin niitä ovat sepittäneet tusinaviisunikkarit, jotka ovat vaistonneet, että likipitäen kaikki hengenrihkama, mikä sivuaa merimieselämää, tehoaa omalla tavallaan maissa asuviin. Näissä viisuissa merimies tavallisesti vain tanssia kopistelee laivan kannella tai makailee suhisevien palmujen siimeksessä tai kenties rypee ja rehvastelee satamakaupunkien kapakoissa ja kaduilla.” Paljonhan meistä on tehty lauluja, näytelmiä, elokuvia jne. Kuitenkin useat tarinat ovat voimakkaasti liioiteltuja, sen huomaa kaikki merellä työskennelleet noita tarinoita lukiessaan. Matkakuvaukset yksitoikkoisista pitkistä reissuista ovat aika puuduttavaa luettavaa ilman jotakin ylimääräistä dramatiikkaa ja senhän nuo tekstinikkarit hallitsevat. Kertomukset laivalla työskentelevistä henkilöistä ja heidän töistään onkin sitten eri juttu. Siitä voi saada vaikka minkälaista tarinaa. Tavalliselle maamiehelle juttu ei vaan kelpaa ilman dramatiikkaa. Jos sitä ei ole, tehdään sitä keinotekoisesti. Tutkija jatkaa: ”Myyttejä ja tarinoita merimieselämästä lisäävät varmasti myös merimiesten omat kertomukset, jotka ovat usein todellisuutta positiivisemmin sävyttyneitä, sillä epämiellyttävät asiat unohtuvat myönteisiä asioita helpommin ja omasta ammatista tullaan usein – ehkä minän vahvistamiseksi – antaneeksi positiivisempi käsitys.”

TUTKIJAN MUKAAN NÄYTTÄÄ ilmeiseltä, että monet nuorukaiset, joilla on henkilökohtaisia psyykkisiä ja muita ongelmia, lähtevät usein merille siinä toivossa, että ongelmat siellä ratkeavat. Monella heistä on harhaanjohtava käsitys ja vääriä ennakko -

luuloja merimieselämästä ja heidän merilläolonsa voi vain pahentaa heidän ongelmiaan. Kuitenkin ne, jotka ovat lähteneet merille heikoin motiivein, jäävät jo parin vuoden jälkeen ammatin vangeiksi. Heille avautuu paremmat mahdollisuudet kohota arvohierarkiassa, saada titteli, rahaa, mukavuuksia, auktoriteettiasema ja arvostusta. Muistan erään kaverin, joka oli koulutukseltaan insinööri. Ryyppäämisen vuoksi hän sai lemput töistä, erosi vaimostaan ja lähti merelle. Hän tuli jungmanniksi s/s Ramsdaliin. Kaveri ei hyväksynyt laivalla vallitsevaa hierarkiaa ja yleensäkään komentosuhteita. Kaikki olivat hänen yläpuolellaan ja töistä sen paremmin kuin vapaa-ajasta ei tullut mitään. Lemput tuli täältäkin aika lyhyen seilausajan jälkeen. Tapasin hänet jälkeenpäin kerran Helsingissä. Mies oli ihan puliukkoasteella.

TUTKIJA TOTEAA LOPUKSI: ”Merimieskulttuurissa näyttää siis olevan toisaalta persoonallisuutta muokkaavia ominaisuuksia ja toisaalta merimieskulttuuri antaa itsestään ulospäin epärealistisen kuvan. Tästä on seurauksena se, että usein lähdetään epärealistisin odotuksin merille ja kuitenkin sosiaalistutaan voimakkaasti laivaympäristöön. Näin voi syntyä ristiriitainen tilanne, jossa toisaalla halutaan lähteä maihin töihin, toisaalta maihin siirtyminen tuottaa vaikeuksia, koska on vieraannuttu laivayhteisön ulkopuolisesta maailmasta.” Omalta kohdalta voin vain todeta, että merillä tuli vietettyä lähes koko työura. Jäätyäni eläkkeelle vuonna 2000 tunsin oloni perin turhautuneeksi, vaikka vuorottelusysteemin myötä maihinkin oli tullut jonkinnäköinen verkosto, perhepiiri mukaan luettuna.

Kuva: Pekka Karppanen

Kuitenkin työelämä, on se sitten merellä tai maissa hankittua, oli poissa. Tuon aukon paikkaamiseen meni pari vuotta. Se paikattiin uusilla harrastuksilla, jotka liittyvät suurelta osin entiseen ammattiin ja entisiin kavereihin.

Timo Nenonen

Lähde: Merimiesten psyykkinen hyvinvointi (Tapani Pärssinen) 1) suomal. tutkija

Kuva: Pekka Karppanen

ABOA MAREN OPISKELIJAT

Filippiiniläisten miehistön jäsenten yleistyessä Suomen lipun alla oli aika lähteä vastaiskuun. Turun merikoulun iskuryhmä lähti lokakuun pimeydessä vakoilemaan, mistä nämä kaukomaiden seilorit tulevat. Vuosikymmeniä jatkunut perinne luokkaretkestä oli jälleen kerran saanut jatkoa...

Syksyn pimeys ei kuitenkaan pitkään suonut suojaa, sillä jo Hong Kongissa heräsimme etelän auringon alla. Onneksi päivä on noilla seuduilla kuitenkin lyhyempi ja saatoimme ennen seuraavan päivän Manilan lentoa hioa taistelusuunnitelmat kuntoon hotellin kattoterassin uima-altaassa. Suunnitelmia tarkennettiin aina seuraavan päivän iltaan Hong Kongin eri kohteissa, mm. the Peak:ssä. Lopuksi löysimme vielä CMA CGM:n kuljettajan ajamaan (pientä korvausta vastaan) meidät lentokentälle.

Johtuen myöhäisestä saapumisajasta jäi Manila pitkälti näkemättä. Kuljettajan mielestä tämä oli varmasti hyvä asia, sillä lukuisista bunkraus pyynnöistä huolimatta suostui hän pysähtymään vasta Manilan ulkopuolella. Sen sijaan määränpäässämme, Subic Bay:ssä, saimme jo heti yöllä tutus -

tumiskierroksen ennen hotellille saapumista. Vielä yöllä suoritetun hotellihuoneen jääkaapin bunkrauksen jälkeen oli edessä pyhäpäivän lepo ennen virallisen ohjelman alkamista.

Ensimmäisenä kohteena oli paikallinen valtiollinen merikoulu. Lukuisten eksoottisten kohtaamisen jälkeen (paikalliset opiskelijat kohtelivat meitä kuin maailmanomistajia) olimme yhteenvetona päätyneet siihen, että myös Turun koulun tulisi adoptoida opetusmenetelmät, ja koulun tulisi Linnakiinteistön sijaan muuttaa vanhaan Kakolan vankilaan. Raskaan vierailun päätteeksi ajattelimme virkistäytyä rannalla, mutta koska opiskelijoina meillä ei ollut siihen varaa, siirryimme hotellille lepäämään ja valmistautumaan soluttautumaan illalla paikallisväestön keskuuteen.

VAKOILEMASSA FILIPPIINEILLÄ

Seuraava aamuna kuljettajamme suuntasi auton keulan kohti Wärtsilä Land&Sea Academya, jonka kanssa koulullamme on yhteistyötä. Nopeasti vanhaa opettajaamme tervehdittyämme jatkoimme eteenpäin tilojen ja kurssitarjonnan esittelyyn. Matkalla saimme tutustua paikalliseen (mutta suomalaisen vetämään) Basic Ice kurssiin, jonka puitteissa näimme myös filippiiniläistyylisen saapumisen Kielin kanavaan. Tämän jälkeen söimme lounaan firman piikkiin, ja siirryimme viihteelle. Aluksi päädyimme safarille ajelemaan tiikereiden keskelle. Tästä selvittyämme päätimme siirtyä rannalle hinnasta huolimatta, oltiinhan sitä kuitenkin etelässä. Viimeisenä (ja ehkä vähäisimpänä) oli tutustuminen korjaustelakkaan. Telakalla ei kuitenkaan huonoksi onneksemme ollut yhtään alusta, ja nopean esittelyn jälkeen käyn-

nistimme suunnitelma B:n, jonka olimme valmistelleet siirtymätaipaleella väärältä telakalta oikealle telakalle. Colreg harjoitukset vesiskoottereilla eivät kuitenkaan päättyneet parhaalla mahdollisella tavalla. Suruamme lievitettiin kuitenkin illallisella firman piikkiin, ja tutustumisella paikalliseen tarjontaan.

Raskaan vierailurupeaman jälkeen suuntasimme maailman kuuluille Boracay:n hiekkarannoille ravistamaan vuosien koulunkäynnin tomut hartioilta. Tällä matkalla loimme kontaktit mm. paikalliseen baariin, muutamiin turisteihin, sekä kävimme tutustumassa paikalliseen kukkotappeluun. Täälläkään emme kuitenkaan unohtaneet taustojamme ja harjoitimme ammattiamme mm. purjehduksen merkeissä.

Matka antoi meille ainutlaatuisen tilaisuu-

den tutustua paikalliseen elämään. Paikallisesta vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä kertoo se, että ravintolaan etsittiin meitä varten uusi kokki rannalta, kun kokista ei ollut laittamaan ruokaan. Toisena esimerkkinä pystyimme hiekalla rantaravintolan lavalla Suomi hiphopin tahtiin heittelemään virveleitä (tanssiliike, ei kalastusväline). Kolmantena oli baarimikon huoli hyvinvoinnistamme, sillä yön ja seuraavan päivän aikana eräs ryhmän jäsen sai 20 tekstiviestiä, joissa varmistettiin että kaikki on hyvin.

Kokemastamme unohtumattomasta elämyksestä olemme suuresti kiitollisia kaikille tukijoillemme. Ilman tukeanne tämä maailmaa avartama kokemus olisi saattanut jäädä väliin. Toivottavasti olette myös jatkossa tukemassa vastaavia projektia. Klassresa 2011, over and out.

Kirjoja ja kirjailijoita uudistuneessa Messukeskuksessa 27.–30.10.2011

Mukana oli myös kolme presidenttiä

Messujen teemamaana oli tänä vuonna Viro, josta itse presidentti Toomas Hendrik Ilves oli mukana avaamassa tapahtumaa. Myös 100 vuotta täyttävä suomalainen sarjakuva oli teemana. Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli kirjailija Hannu Mäkelän haastateltavana lauantaina. He muistelivat Helsingin Kallion kaupunginosaa. Presidentti Martti Ahtisaari kertoi elämänkertakirjansa Matkalla vaiheista.

Sunnuntaina ohjelmistossa oli presidenttifoorumi, jossa keskustelivat ehdokkaat Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Tapahtuma veti runsaasti väkeä. Kaikkiaan messuilla vieraili lähes 81.000 kävijää. Messuihin osallistui yli 300 näytteilleasettajaa, esiintyjiä oli yli tuhat. Ulkomaisia esiintyjiä oli noin 90 ja heistä lähes 50 on virolaisia. Esiintyjiä tuli 17 eri maasta.

Presidenttien ja kandidaattien ohella tuntui suurinta suosiota nauttineen sarjakuvataiteilija Don Rosa, joka sai signeerata satoja Aku Ankka –aiheisia sarjakuvakirjoja. Tiskille oli koko ajan kymmenien metrien jono. Yleisömagneeteiksi voitiin myös laskea Sofi Oksanen, joka haastatteli Finlandia-palkinnon voittanutta Rosa Liksomia, Jari Tervo sekä dekkarilauantain tähdet Reijo Mäki, Harri Nykänen ja Jarkko Sipilä Messukeskuksessa järjestettiin samaan aikaan myös musiikkimessut sekä viini- ja ruokamessut. Tämän vuoden uutuutena oli ArtForum -taidetapahtuma jossa myytiin ja esiteltiin mm. keramiikka-, maalaus- ja videotaidetta. Erilaisia herkkuja oli tarjolla sekä Suomen maakunnista että ulkomailta.

Musiikkimaailman julkkiksia nähtiin sekä haastatteluissa, kirjoja signeeraamassa että esiintymislavalla. Idols-tähdistä paikalla pyörähtivät muun muassa Stina Girs ja Martti Saarinen. Waltari –yhtyeen Kärtsy Hatakka ja Michael Monroe markkinoivat kirjojaan. Lavalla nähtiin monia tähtiä Freemanista ja Anneli Mattilasta Eriniin. Musiikin monitoimimies Ile Vainio hääri hyväntuulisena lähes joka paikassa.

Vapaavahti Kirjamessuilla, Pekka Karppanen, Milja Nitovuori ja Gerd Grabber

Presidentti Martti Ahtisaaren Matkalla –kirja herätti keskustelua mediassa. Vetäytyminen vuoden 2000 presidentinvaaleista ja siihen johtaneet syyt kiinnostivat myös messuyleisöä. Kirjoittajat Tapani Ruokanen ja Katri Merikallio olivat laatineet kattavan teoksen Nobel-voittajan elämänvaiheista.

Esikoiskirjailija Helen Mosterin Hylyssä seurataan kolmea tarinaa: nykyajassa sukeltaja Anton Saksa löytää hylyn Suomenlahdesta, 1700-luvun lopulla Venäjän keisarinna tilaa taidetta Euroopasta ja kapteeni Willem Arnesen poikansa kanssa lähtee sitä tuomaan Amsterdamista.

Tasavallan presidentti Tarja Halonen asui lapsuudessaan Kalliossa. Kirjailija Hannu Mäkelä ja viestintäpäällikkö Maria Romantschuk keskustelivat presidentin kanssa Helsingin kuuluisan kaupunginosan vaiheista.

Jari Tervon uutuusromaani

Layla on sävyltään vakava, mutta satiiria ja huumoriakin löytyy. Tarina kertoo 15-vuotiaan kurditytön tarinan. Kirja oli syys- ja lokakuun myyntilistojen kärjessä, ja aiheutti hieman keskustelua Suomen kurdiväestön keskuudessa.

Lasse Lehtinen ja Hannu Rautkallio kirjoittivat Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat. Yhdysvalloista löytyneiden dokumenttien ja aikalaisten kertomuksien pohjalta voitiin arvella Tannerin pitäneen salaisia yhteyksiä myös amerikkalaisten kanssa jatkosodan aikana.

Raoul Johnsson, Juha Ruusuvuori, Seppo Laurell ja Maria Grönroos John Nurmisen Säätiön osastolla. Säätiön tuorein julkaisu on Seitsemän meren purjehtijat – Suurten maailmanympärimatkojen viisi vuosisataa. Kirja on Derek Wilsonin teos, jonka on suomeksi kääntänyt Juha Ruusuvuori. Suurten maailmanympärimatkojen seikkailuja hallitsivat kapteenit, tavalliset merimiehet, merirosvot, kauppiaat, kilpapurjehtijat sekä miehet että naiset.

Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves puhui messujen avajaisissa ja esitteli kirjaansa Omalla äänellä. Kirjassa pohditaan myös Suomen ja Viron läheisiä suhteita

Erin Anttila (o.s.Koivisto) on Nylon Beatin jälkeen keskittynyt soolouraansa. Musiikkimessuilla hän esitti kappaleita uudelta albumiltaan Hunningolla.

Viihteen monitoimimies Mato Valtonen julkaisi kolmannen kirjansa Rakkaani Alkoholi. Kirja ei ole moralisointia, vaan siinä tutkiskellaan mikä tässä yhteiskunnassa mättää ja mistä tämä vinksahtanut alkoholin ihannointi juontaa juurensa. Sleepy Sleepersien ajoista Mato on kohtuullistanut omaa läträämistään, ja viimeisen vuoden ajan hän on pysytellyt ajokunnossa.

Böcker och författare i renoverade Mässcentrum

27. – 30.10.2011

Också tre presidenter deltog

Estland var i år temat för mässan, och presidenten Toomas Hendrik Ilves var själv med då evenemanget öppnades. Den finländska serien som fyller 100 år var ett annat tema. Under lördagen intervjuades republikens president Tarja Halonen av författaren Hannu Mäkelä. De mindes stadsdelen Berghäll i Helsingfors. President Martti Ahtisaari berättade om sin självbiografi ”Matkalla”.

På söndagen stod presidentforumet på programmet, en diskussion med kandidaterna Pekka Haavisto, Paavo Lipponen, Sauli Niinistö och Paavo Väyrynen. Diskussionen lockade en stor publik. Sammanlagt 81 000 personer besökte mässan. Över 300 utställare deltog, och över ettusen personer framträdde, av dem var ca 90 från utlandet. Närmare 50 personer från Estland uppträdde. På mässan var 17 olika länder representerade.

Den åländske stjärnkocken Michael Björklund uppträdde under mässan också kockande i finskspråkiga televisionsprogram. Han är känd också från FST:s program Strömsö.

Den irländska författaren Lorna Byrne, som skrivit böckerna Angels in my hair och Stairways to Heaven, intervjuades i Helsingfors Bokmässa på lördag.

Böcker skrivna av Jens Lapidus läses både på finska och på svenska. ”Livet deluxe” är den senaste boken.

Kjell Westö berättade om den nya filmen som baserar sig på boken ”Där vi en gång gått”, som belönades med Finlandiapriset.

Kirjakatsaus

Kari Hietalahti tuli kertomaan kirjastaan Kenraali Pancho ja pojat yhdessä päätähden eli chihuahua koiran kanssa. Kirja on tehty tv:ssä Jimillä esitetyn Kenraali Pancho ja pojat Pohjoiskalotilla-sarjan pohjalta. Tämä kirja on kirjoitettu siksi, että haluan perehtyä perusasioihin ja avata solmuja joita syntyi ohjelmamme aikana, kertoi Hietalahti. Ohjelma ei ole oikeasti mikään ns. äijäohjelma, vaan epäonnistumiset ja kommellukset näytetään reilusti.

Kirjassa pystyy kertomaan enemmän ja tarkemmin kalastusvinkkejä, kuin tv-ohjelmassa. Kalastuskärpänen iski Hietalahteen jo 7-8 -vuotiaana, vaikka ensimmäinen kokemus kalasta olikin hurja. ”Olin sukeltamassa ja törmäsin päin katiskaa. Silmieni edessä oli hirviö, eli noin 3kg painoinen hauki. Uin nopeasti rantaan ja juoksin itkien kotiin”, kertoi Hietalahti.

Kirjasta löytyy hyödylliset ja tarkat ohjeet myös matkustamiseen koiran kanssa. Vinkiksi myös, että valokuva saaliista on parempi, kuin vaaka, koska kalan saa näyttämään isommalta eri kuvakulmilla. Ohjeita on myös koukun irrottamiseen poskesta tai korvasta. ”Yhtä ainoaa tapaa ei ole kalastaa, vaan pääasia on, että kalastaa”, painotti kirjoittaja. Hauskaa luettavaa, upeiden kuvien kera.

Anna Perhon kirja Anna palaa keräsi salin täydeltä kuulijoita. Kirjassa on monenlaisia elämänohjeita naisille. Haastattelija oli sitä mieltä, että jokaisen pojan kuuluisi lukea kirja armeijassa, koska miehet eivät todellakaan ymmärrä naisten ajatusmaailmaa.

Perho halusi kirjoittaa perinteisen naisen elämästä, mutta hänellä oli vaikea päästä alkuun kirjan kirjoittamisessa. Aluksi tekstit olivat liian paljon ”neuvoa antavia”, ja kun elämä ole totuusmonopoli oli tyyliä vaihdettava. Perho päätti kirjoittaa omasta eletystä elämästä. Yleensä elämättä jättäneet ihmiset neuvovat ja kertovat miten pitäisi toimia. Yhtä totuutta ei ole olemassa ja elämästä pitää osata nauttia.

”Kukaan ei kiitä sinua vanhainkodin sairasosastolla, että elit virheettömän elämän, mutta kaikki kehuvat ihmistä, joka on osannut elää oman näköisen elämän”, totesi Anna Perho.

Indrek Harglan kirjaa Apteekkari Helchior ja Olevisten kirkon arvoitus oli jo kolme kuukautta ennen ilmestymistä kyselty laivakirjastoihin. Suomessa Harglan on melko tuntematon, vaikka hänen kirjojaan on julkaistu Virossa jo toistakymmentä.

Haastattelija kysyi miksi Harglan päätyi kirjoittamaan pseudonyyminä ja hän kertoi, että tavallisesti Virossa liitetään yhteen tekijä ja teos, mutta enhän koskaan kirjoita itsestäni, kertoi kirjailija. Hargla on paikannimi etelä-Virossa ja tästä syntyi kirjailijanimi.

Hänen aiemmat kirjat ovat fantasiaa ja scifiä, mutta hän ajatteli, että on helpompi käsitellä vaikeita aiheita dekkareissa. Näin syntyi Apteekkari Helchior sarja, josta seuraava ilmestyy suomeksi keväällä 2012.

”Äitini on teologi ja isäni kriminologi, joten oli luonnollista, että minusta tuli jännityskirjailija”, kertoi Hargla

Hargla pitää jännityksen yllä viimeisille sivuille asti tässä historiallisessa rikoskertomuksessa.

Vapaavahtiinkin kirjoittanut Joni Skiftesvik on julkaissut uuden meriaiheisen romaanin, Perämies Jokelan kotiinpaluu. Petsamosta merille lähtenyt ja sodan aikana englantilaisissa ja norjalaisissa laivoissa torpedoja väistellyt Eero Ensio Etselinpoika Jokela on romaanin värikäs keskushahmo. Syksyllä 1948 vanha ja huonokuntoinen Sonja-laiva ajaa Raahen edustalla karille. Haaksirikon myötä tanskalaisnorjalainen miehistö jättää laivan Jokelan jäädessä yksin kylmenevään syksyyn karikukoksi uppoavaan laivaan.

Ari Turusen ja Petja Partasen teos Raakaa voimaa kertoo suomalaisesta jäänmurtamisesta. Hienoilla kuvilla ja asiantuntevilla teksteillä julkaistu kirja kunnioittaa suomalaista insinööritaitoa ja merenkulun osaamista. Suomen merikuljetusten turvaamisen ohella käydään läpi myös monitoimimurtajien ja jäätä murtavien kauppa-alusten toimintaa. Tänä päivänä tapetilla olevien Luoteis- ja Koillisväylien merkitys kauppamerenkululle selvitetään myös.

Dan Weissenberg Herzogin Cecilie – Skeppet som ville flyga

För några år sedan kom författaren av en slump över en anspråkslös liten blå bok, Pamela Bournes Hertiginnans sista resa. Det ledde till att han gjorde en djupdykning i sjöfartslitteraturen, för

att låta de centrala personerna ombord berätta sina historier om upplevelserna ombord. Författaren vill understryka att vi här har en berättelse, ett mellanting mellan fiktion och fakta.

I boken får vi följa den legendariska fyrmastbarken på resan som kom att bli hennes sista.

De stora vindskeppen deltar i den årliga vetekappseglingen från Australien till Europa. Främst, vackrast och snabbast är med sina 21 knop ålänningarnas flaggskepp, som på 86 dagar rundar Kap Horn på väg till England år 1936. Men det ofattbara sker: utanför Devons klippor går hon på grund. Dokumentationen

Nils-Erik Forsgård Hemingway – en betraktelse

Nobelpristagaren Hemingway gjorde sig känd som både författare, krigskorrespondent, jägare och fiskare. Det har gått femtio år sedan hans död för egen hand. Forsgård började läsa Hemingway som 12- åring – ”allt för tidigt” enligt egen utsaga. Nu läste han romanerna och novellerna på nytt och reste i Hemingways fotspår till de platser som han gjort kända genom sina böcker. Under resan intervjuade han ett stort antal människor som hade personliga minnen av Hemingway.

Resan för Forsgård till Italien, Frankrike, Spanien, USA och Kuba. I Italien upplevde Hemingway som ambulansförare det första världskrigets fasor. Romanen Farväl till vapnen baserar sig på dessa händelser. Hemingway arbetade i Paris som utrikeskorrespondent under 1920-talet. Umgänget med tidens författare i

Leo Löthman

Paris sägs ha haft stort inflytande på Hemingway, som debuterade med Och solen har sin gång som snabbt blev en internationell bestseller. Som korrespondent rapporterade han också från det spanska inbördeskriget under trettiotalets senare hälft. Inspirerad av erfarenheterna av kriget skrev han Klockan klämtar för dig. I början av femtiotalet skrev Hemingway på Kuba Den gamle och havet, boken som banade vägen för Nobelpriset år 1954.

Hemingways böcker publiceras fortfarande i enorma upplagor, och kring den mytomspunna författaren har en hel industri uppstått i form av hotell, barer, möbler, kläder och souvenirer och en licensbyrå bevakar noga arvingarnas ekonomiska intressen

Forsgård kallar sin bok om legenden Hemingway också för sin ”separatfred” med för-

Transportflotte Speer

En liten åländsk galeas dunkar in mot tyskarnas väldiga flottbas i Alta med en last av timmer en kväll i september år nittonhundrafyrtiotre.

Galeasen Brita är bara ett av de drygt etthundra finländska fartyg som tvingats söka sitt levebröd i trafiken på Nordatlanten längs Norges långa och klippiga kust inom Transportflotte Speer.

Tyskland har ockuperat Norge och största delen av Europas kuster är spärrade. Amerikanskt bistånd kunde landsättas endast uppe vid den ryska ishavskusten. Att förstöra tyskarnas Tirpitz, är enligt Churchill det största som kan göras till havs.

Löthman låter Britas lilla åländska besättning, två män och en ung flicka, ta del i de dramatiska händelserna där krigets slagskepp

av haveriet består av bevarade loggböcker, dussintalet litterära alster, hundrade fotografier, en oändlig mängd tidningsartiklar, filmer och museiföremål. Det världsvida intresset för Hertiginnan varade ända från kölsträckningen intill Bremerhaven 1902 till de dramatiska händelserna våren1936. Denna fascination har sedan aldrig slocknat helt, det lever sitt eget liv, vid sidan av all annan pågående historia. Boken innehåller en diger referensförteckning och ett stort antal foton

Litorale 2011

fattaren.

En imponerande mängd noter och en diger källförteckning kompletterar boken, som också innehåller färgbilder som Forsgård tagit under resan. Boken inspirerar säkert mången att återknyta bekantskapen med en av sin generations största författare.

Söderströms Förlags Ab, 2011

bland bomber, minor och torpeder kämpar om herraväldet över sjövägarna.

Boken har från åländsk sida nominerats till 2012 års nordiska litteraturpris.

PQR-kultur, 2011

Börje Isakssons miniatyrmodell av Herzogin Cecilies haveri

Arja Ahonen on vuoden 2011

Merimiesurheilija

MONINKERTAINEN MESTARI

SILJA SERENADELTA

Arjan nimi on tulosliuskoista tuttu jo kolmen vuosikymmenen takaa, liikunta on kuulunut koko ajan menevän merenkulkijanaisen elämään.

– Merimiesura lähti käyntiin Vaasanlaivoilla 1978. Polar Express oli ensimmäinen laivani, Arja Ahonen kertoo.

Edelleen Lapualla asuva Arja aloitti yleisurheiluharrastuksen jo nuorena. Hän on kiitollinen nuoruutensa yleisurheiluvalmentajalle, jonka opeista on ollut hyötyä matkan varrella. Toki liikunta oli tuohon aikaan suosittu vapaa-ajanviettomuoto.

– Ei ollut televisiota eikä muitakaan nykypäivän viihdemuotoja. Ulkona ja kentillä vain pelattiin, Arja muistelee.

Hänen liikunnallisuutensa on periytynyt myös jälkipolville. Kolmesta pojasta kaksi pelaa edelleen jalkapalloa korkealla tasolla. Lasten kuljetuksissa Arjalla on pitänyt välillä kiirettä, mukana on ollut muitakin lajeja, kuten kilpatanssi, koripallo ja jääkiekkoa.

Harrastuksia vaikka muille jakaa

Arja kokeili nuorena myös telinevoimistelua ja liikuntanumero oli aina 9-10.

– Siitä on ollut hyötyä notkeuden ylläpidossa, mikä taas auttaa tanssiessa, Arja tuumii.

Hänelle tanssiharrastus on melkein henki ja elämä. Kotiseudun, Vähänkyrön ja Lapuan seuduilla tanssilavakulttuuri elää vahvana. Arjakin on kulkenut lavatansseissa 15-vuotiaasta lähtien. Perinteisten valssien ja humppien ohella hän on hyvin kiinnostunut latinotansseista, varsinkin argentinalaisesta tangosta.

Laivalla ollessaan hän osallistuu aina päivävapaalla Mepan järjestämille salsa- tai zumbatunneille, jotka pidetään Katajanokan liikuntasalissa. Viime vuonna hän teki mielenkiintoisen matkan Etelä-Amerikkaan.

– Olin reissussa Anu Ryökkysen kanssa Buenos Airesissa. Osallistuimme erään suomalaisryhmän mukana tangokoulun oppitunneille, Arja kertoo.

Argentiinassa hän pääsi myös käyttämään vuosien varrella hankkimaansa espanjan kielen taitoa, jota välillä tarvitaan työssäkin. Arja on opiskellut espanjaa omatoimisesti, kansanopistossa, Mepan kursseilla ja pitämällä kirjeenvaihtoystäviä.

Arja

– Kommunikoimme edelleen tavallisilla kirjeillä. Toki käytän sähköpostiakin, mutta Facebookiin en ole mennyt, Arja naurahtaa.

Hän pitää henkilökohtaista kontaktia ystäviin tärkeänä, face to face. Myös moottoripyöräily on ollut aina lähellä Arjan sydäntä ja tallista löytyy monta erilaista karsipyöräistä. Hän kuuluu veteraanimoottoripyöräpyöräkerhoon nimeltä Lakeuden huimapäät

Liikuntaa kesällä ja talvella

Viimeiset kuusi vuotta Arja on harrastanut myös avantouintia. Talvikaudella hän käy lomalla ollessaan uimassa kaksi kertaa viikossa. Kodin lähellä on myös valaistu pururata,

jossa on talvella hiihtolatu. Maastohiihto ja laskettelu kuuluvat myös Arjan lajeihin.

– Laivan ollessa Tukholman päässä käyn sauvakävelemässä. Monet sauvat on jo pitänyt uusia, Arja kertoo.

Silja Serenaden vapaa-ajan kassa on kustantanut laivaväelle muutamia kävelyasuvapareja. Arja on alkanut käyttää myös laivan kuntosalia. Voimaharjoittelu pienillä käsipainoilla ja soutu sujuvat salsamusiikin tahdissa.

– Olen innostunut myös kuntonyrkkeilystä. Laivalle saatiin lattialla seisova sparrausnukke, enää ei tarvitse nostella raskaita säkkejä kattoon, Arja kehuu.

Mitaliputki alkoi Vaasanlaivoilla

Arja muistelee uransa alkuaikoja Vaasanlaivoilla, joissa merimiesurheiluun osallistuivat lähes kaikki.

– Yrjö Mäenpää innosti ihmisiä urheilemaan. Osallistujia oli paljon, ja tulokset olivat hyviä, Arja kertoo.

Vaasanlaivoista esimerkiksi Fenno Express voitti parhaan urheilulaivan palkinnon, Kekkosen Kannun vuosina 1980, 1981 ja 1982. Yrjö Mäenpää ja Rune Ståhlberg valittiin Vuoden merimiesurheilijoiksi. Arja sai aloittaa yli 30-vuotisen merimiesuransa hyvässä seurassa, perinteiden vaaliminen vei hänetkin Vuoden merimiesurheilijaksi. Hän on viimeiset kymmenisen vuotta työskennellyt tarjoilijana Silja Serenadella, joka on yksi kaikkien aikojen parhaita merimiesurheilulaivoja. Vuonna 2010 Arja voitti kaksi Pohjoismaista mitalia merenkulkijoiden yleisurheilussa. Tämän vuoden kotimaisissa tuloksissa Arja on kärjessä oman sarjansa kaikissa lajeissa sekä kolmiottelupisteissä.

Vuoden 1983 merimiesurheilupalkintojen jako m/s Botnia Expressilla. Salmen, Laurin, Marian ja Helenan lisäksi kuvassa on kolme Vuoden merimiesurheilijaa: oikealla Yrjö Mäenpää (1980), kolmas oikealta Rune Ståhlberg (1983) ja kolmas vasemmalta Arja Ahonen (2011) kuva: Seppo Lammi

Ahonen toimii tarjoilijana Silja Serenaden buffet –ravintolassa

Arja Ahonen – Årets sjömansidrottare 2011

MÅNGFALDIG MÄSTARE FRÅN SILJA SERENADE

Arjas namn är bekant från resultattabellerna under tre årtionden, motion har hela tiden hört till sjöfararkvinnans liv.

– Banan till sjöss började på Vasabåtarna år 1978. Polar Express var min första båt, berättar Arja Ahonen.

Arja, som fortfarande bor i Lappo, började med friidrott redan som ung. Hon är tacksam för de lärdomar hon fick av sin tränare under ungdomstiden, dem har hon haft nytta av under årens lopp. Motion var visserligen på den tiden en populär fritidssysselsättning.

– Det fanns varken television eller andra former av nutidens underhållning. Man bara spelade ute och på planerna, minns Arja.

Barnen har också ärvt hennes motionsvanor. Av tre söner spelar två fortfarande fotboll på hög nivå. Ibland har Arja haft bråttom med att skjutsa barnen, då grenarna har utökats med tävlingsdans, basket och ishockey.

Fritidssysselsättningar i överflöd

Arja prövade också på redskapsgymnastik som ung, och vitsordet var alltid 9 -10.

– Den har varit till nytta för att upprätthålla spänstigheten, som hjälper då man dansar, funderar Arja.

För henne är dansen nästan livsviktig. I hennes hemtrakter i Lillkyro och Lappo är dansbanekulturen livskraftig. Arja har gått på dansbanor sedan hon var femton. Utöver traditionell vals och humppa är hon mycket intresserad av latinodanser, speciellt argentinsk tango.

Då hon jobbade ombord brukade hon under lediga dagar delta i salsa- och zumbatimmar som SSB arrangerade i motionssalen på Skatudden. Senaste år gjorde hon en intressant resa till Sydamerika.

– Jag var i Buenos Aires med Anu Ryökkynen. Vi deltog i en tangoskolas lektioner i en finländsk grupp, berättar Arja.

I Argentina hade hon också tillfälle att använda den kunskap i spanska som hon skaffat under årens lopp, den behövs ibland också i jobbet. Arja har studerat spanska på egen hand, i medborgarinstitut och på SSB:s kurser och håller också kontakt med brevvänner.

– Vi kommunicerar fortfarande med vanliga brev. Nog använder jag också el-post, med i Facebook har jag inte gått med, skrattar Arja.

Utdelning av sjömansidrottsprisen år 1983 på M/S Botnia Express. Utöver Salme, Lauri, Maria och Helena på bilden tre Årets sjömansidrottare: till höger Yrjö Mäenpää (1980), tredje från höger Rune Ståhlberg (1983) och tredje från vänster Arja Ahonen (2011). foto: Seppo Lammi

Hon håller personlig kontakt med sina vänner ansikte mot ansikte. Motorcykelåkning har också alltid stått nära Arjas hjärta, och i garaget står många olika tvåhjulingar. Hon hör till veteranmotorcyklistklubben Lakeuden Huimapäät.

Motion sommar som vinter

Under de senaste sex åren har Arja också vinterbadat. Under vintern simmar hon två gånger i veckan på ledigheterna. Hon har också en belyst motionsslinga nära sitt hem, under vintern löper där skidspår. Terrängskidning och slalom hör också till Arjas grenar.

– Då fartyget är i Stockholm går jag också stavgång. Jag har redan slitit ut många par stavar, berättar Arja.

Silja Serenades fritidskassa har bekostat

några par gångstavar åt besättningen. Arja har också börjat använda fartygets konditionssal. Styrketräning med små tyngder och rodd går bra till takten av salsamusik.

– Jag är också intresserad av konditionsboxning. Vi fick till fartyget en sparringsdocka som står på golvet, man behöver inte längre lyfta tunga säckar i taket, berättar Arja nöjd.

Medaljskörden

började på Vasabåtarna

Arja minns början av sin sjöfararbana på Vasabåtarna, där nästan alla deltog i sjömansidrotten.

– Yrjö Mäenpää uppmuntrade folk att idrotta. Deltagarna var många och resultaten goda, berättar Arja.

Av Vasabåtarna vann till exempel Fenno Express priset till bästa idrottsfartyget, Kekkonens Kanna, åren 1980, 1981 och 1982. Yrjö Mäenpää och Rune Ståhlberg valdes till Årets Sjömansidrottare. Arja kunde börja sin över 30-åriga sjöfararkarriär i gott sällskap. Att hon slagit vakt om traditionerna gav också henne titeln Årets sjömansidrottare.

Under de senaste tio åren har hon arbetat som servitris på Silja Serenade, som är en av alla tiders bästa sjömansidrottsfartyg. År 2010 vann Arja två medaljer i sjöfararnas nordiska friidrottsmästerskap. I årets finländska resultat ligger Arja i täten i sin egen serie i alla grenar och i trekamp.

YLEISURHEILUMESTARUUS KLENODENILLE

AMORELLA VEI KEKKOSEN KANNUN

Viking Linen Amorella piti yllä kovaa tasoa koko vuoden. Suurissa, 120 pelaajan jääkiekko- ja jalkapalloturnauksissa Amorella voitti mestaruuden. Laivalta on yksilöurheilijoita osallistunut myös muihin merimiesurheilulajeihin sekä keilailuun ja pesäpalloiluun.

Muutaman vuoden yleisurheilun kärkisijoja kolkutellut Bore-varustamon m/s Klenoden pelasi varman päälle. Yleisurheilutuloksia tehtiin pitkin vuotta kiireisissäkin satamissa, kuten edel lisestä Vapaavahdista voitiin lukea. Seagard kiri viime vuoden voittajan, Swegardin ohi kakkoseksi. Finnlinesin uusi alus Finnbreeze sijoittui hienosti neljänneksi.

Yleisurheilun kolmitottelussa eniten pisteitä sai Jyr ki Stenman. Naisten voiton vei Vuoden merimiesurhei lijaksi valittu Arja Ahonen. Pistelaskuissa on huomioitu ikäluokkien tasoitukset.

FRIIDROTTSMÄSTERSKAPET TILL KLENODEN

Silja Serenaden porukkaa kuulakisassa

KOLMIOTTELU, NAISET

1 Ahonen Arja Silja Serenade 1614

2 Kettunen Rosalyn Kristina Katarina 971

3 Alajoki Tiina Mariella 920

4 Söderlund Rauni Botnica 781

5 Suonpää Hanna Mariella 622

6 Friman Susanne Seagard 554

7 Lindblom Ellinor Seagard 539

8 Salo Satu Kristina Katarina 381

9 Paron Kristine Finnbreeze 244

10 Lemel Agnes Sija Serenade 228

Tarkemmat tiedot ja Pohjoismaiset tulokset julkaistaan myöhemmin MEPAn verkkosivuilla ja seuraavassa Vapaavahdissa.

Viking Lines Amorella höll hög nivå hela året. I de stora ishockey- och fotbollsturneringarna med 120 spelare tog Amorella hem segern. Från fartyget har även individidrottare deltagit i andra sjömansidrottsgrenar och även bowling och boboll.

Rederiets Bores fartyg m/s Klenoden, som flera år varit med i toppstriden, tog i år en klar seger. Friidrottsresultat gjordes längs med året även vid de mest brådskande hamnarna, vilket även kunde läsas i förra numret av Frivakt. Seagard ryckte förbi förra årets vinnare, Swegard och tog därmed andra plats. Finnlines nya fartyg Finnbreeze gjorde en fin debut, och slutade fyra.

I friidrottens trekamp tog Jyrki Stenman mest poäng. På damsidan var det årets sjömansidrottare Arja Ahonen som tog segern. I poängräkningen har åldersklassernas kompensation medräknats.

Ytterligare information och de nordiska resultaten publiceras senare på SSB:s hemsidor samt i det följande numret av Frivakt.

Kuntoilua Klenodenilla; Jussi Hänninen ja Tape Kaikkonen

LAIVAJOUKKUEIDEN

YLEISURHEILUKILPAILU

30.11.201030.11.2011

1 Klenoden 2507

2 Seagard 1822

3 Swegard 1661

KOLMIOTTELU, MIEHET

1 Stenman Jyrki Finnbreeze 2417

2 Sarivaara Lauri Klenoden 2230

6 Johnsson Daniel Seagard 1803

7 Dahlström Kim Seagard 1650

9 Lehto Tapio Swegard 1603

10 Kalinovski Marcello Klenoden 1574

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, 00161 Helsingfors

Namn:

Adress:

RISTIKOIDEN RATKAISUT

Vapaavahdin 3/2011 ristikon oikein ratkaisseista palkintoarpa osui Krista Tanhuanpään kohdalle.

TATUOINTEJA TUTKITAAN

Terve!

Onko sinulla ”tatueerauksia”? Teen Itä-Suomen yliopistossa väitöskirjaa suomalaisesta tatuointikulttuurista. Yksi olennainen ja tärkeä osa tuota kulttuuria ja sen kehittymistä ovat olleet tietenkin merimiesten tatuoinnit ja tatuointiperinne. Etsin tutkimukseeni haastateltavia tatuoituja ”skönareita” ja kaipaisin tästä aiheesta myös valokuvamateriaalia jos sellaista sattuu löytymään. Palautan kaiken valokuvamateriaalin omistajilleen, enkä käytä niitä ilman lupaa mihinkään.

Parhain terveisin,

Jari Ruotsalainen Kiertokoulu 34A 82220 Niittylahti p.050-597 1044

jariruot@student.uef.fi

HARRASTETYÖT MEPAAN

helmikuussa 2012

Vielä on aikaa osallistua MEPAn vuosittain järjestämään merenkulkijoiden harrastetyökatselmukseen.

Toimita työsi MEPAan viimeistään 27.2.2012 mennessä!

Harrastetöistä kootaan näyttely Helsingin Katajanokan merimiesklubille.

HARRASTEKATSELMUKSEN SARJAT OVAT:

KUVATAIDE

-öljy- tai vesivärityöt, piirrokset, veistokset

KÄTEVYYSTYÖT

-pienoismallit ja pullolaivat, köysityöt, puutyöt, kaikenlaiset käsityöt

KIRJOITUSTYÖT

-novellit, runot, pakinat, kertomukset

VALOKUVAUS

- digitaalikuvat sekä mustavalko-, dia ja värikuvat on lähetettävä 11.01.2012 mennessä Pohjoismaisen valokuvauskilpailun vuoksi

Katselmukseen voi osallistua yhdellä tai useammalla työllä ja halutessaan vaikka kaikkiin sarjoihin, mutta samalla työllä vain kerran. Harrastetöitä ei aseteta paremmuusjärjestykseen, mutta tekijät saavat arvion töistään ja parhaille jaetaan tunnustuspalkintoja.

Harrastetöihin on selvästi merkittävä lähettäjän nimi/nimimerkki ja mukaan liitettävä selvitys, josta ilmenee osanottajan nimi, ammatti, laiva sekä tarkka kotiosoite ja puhelinnumero.

Harrastetyöt toimitetaan osoitteeseen: MEPA, Linnankatu 3, IV kerros, 00160 Helsinki tai MEPAn sivutoimistoihin.

Lähemmät tiedustelut puh (09) 6689 0016/ Kittilä

e-mail: kulttuuri@mepa.fi

Sjömansservicebyrån Finland och Sjömansservice Sverige arrangerar med stöd av PAF fartygslagens innebandyturnering den 24.3. i Baltichallen, Mariehamn.

Max 16 lag, aktiv speltid 1x15 min. Turneringen börjar kl.09:00 och slutar senast kl. 18:00.

Sjömansservicebyrån erbjuder för finskflaggade fartyg, samt fartyg som ingått SSB-avtal, logi på Hotell Cikada.

Anmälning: www.mepa.fi

Info: Johan Treuthardt, tel 0400 709 491, urheilu@mepa.fi

HOBBYARBETENA

TILL SSB

inom februari 2012

Du hinner ännu delta i SSB:s årliga mönstring av sjöfolkets hobbyarbeten. Sätt fart på penseln eller låt diktarådran flöda!

Lämna in dina alster till SSB senast den 28.2.2012! Utställningen som sammanställs av arbetena är öppen i mars på Sjömansklubben i Helsingfors, Slottsgatan 3.

HOBBYMÖNSTRINGENS SERIER:

BILDKONST

arbeten i olja, akvarell, teckningar, skulpturer HÄNDIGHETSARBETEN

miniatyrmodeller och flaskskepp, rep- och träarbeten samt alla slags handarbeten

LITTERÄRA ALSTER

noveller, dikter, kåserier, berättelser FOTOGRAFERING

- svartvita-, färg-, dia- och digitala bilder bör insändas senast den 11.1.2012, med tanke på den nordiska fototävlingen!

Man kan delta i mönstringen med ett eller flera arbeten och om man vill i rentav alla serier, men bara en gång med samma arbete. Hobbyarbetena sätts inte i rangordning, men man får ett utlåtande om sina alster och de bästa tilldelas hedersomnämnanden.

Hobbyarbetena bör märkas tydligt med av sändarens namn/pseudonym. Bifoga uppgifter om deltagarens namn, yrke, fartyg och nog grann hemadress och telefonnummer. Hobbyarbetena skickas eller levereras senast den 28.2.2012 på adressen: gatan 3. IV vån., 00160 Helsingfors eller till SSB:s filialbyråer. Närmare information tel. (09) 668 90016/ Sirpa Kittilä, e-mail; kulttuuri@mepa.fi

Merimiespalvelutoimisto ja Sjömansservice järjestävät

PAF:n tukemana laivajoukkueiden

salibandyturnauksen 24.3.

Maarianhaminassa Baltic-hallissa

Mukaan otetaan enintään 16 joukkuetta. Turnaus alkaa klo 09:00 ja päättyy viimeistään 18:00. Peliaika 1x15min aktiivista aikaa.

Merimiespalvelutoimisto tarjoaa Mepan piirissä olevien alusten pelaajille majoituksen 23.-24.3. Hotell Cikadassa.

Ilmoittautuminen: www.mepa.fi

Lisätiedot: Johan Treuthardt, puh 0400 709 491, urheilu@mepa.fi

TULE TANSSIMAAN LATINOTANSSEJA!

Mepa järjestää yksilö salsatunteja, jotka sisältävät lisäksi chachachaata, sambaa, jive, bachataa ja zumbaa.

Paikka: Katajanokan Liikuntahalli, Merikasarminkatu 1 Katajanokka

Ohjaaja: Bettina Karppinen

Ma 23.1. klo 12-13

Ti 24.1. klo 12-13

Ma 30.1. klo 12-13

Ti 31.1. klo 12-13

Ma 6.2. klo 12-13

Ti 7.2. klo 12-13

Ma 13.2. klo 12-13

Ti 14.2. klo 12-13

Ma 27.2. klo 12-13

Ti 28.2. klo 12-13

Tiedustelut: puh. (09) 668 90016 / Sirpa Kittilä

LIIKUNTAMINUUTTIKISA MOTIONSMINUT

Merenkulkijoille suunnattu koko vuoden kestävä kisa jossa lasketaan vuoden aikana keräämät liikuntaminuutit pistetaulukoksi. Kilpailu alkaa 1.1.2012 ja päättyy 31.12.2012.

Ideana on korostaa hyötyliikunnan merkitys yhteiskunnassamme, sekä nostattaa laivahenkilökunnan yhteishenkeä.

Kaikki liikuntamuodot ovat tärkeitä ja haluamme tällä projektilla antaa kaiken kuntoisille ja ikäisille samat mahdollisuudet ja lähtökodat. On sitten kyse kokeneesta maratoonarista tai penkkiurheilijasta, sillä ei ole merkitystä. Kaikilla on nyt mahdollisuus aloittaa samalta viivalta elämäntapamuutos!

Säännöt

Kilpailussa on eri pistetaulukot laivoille ja merenkulkijoille. Laivataulukko muodostuu yhden laivan yhteisistä liikuntaminuuteista jaettuna henkilöstömäärään. Kannustakaa siis työkavereita liikkumaan niin teillä on mahdollisuus voittaa molemmat kategoriat. Minuuttikisan lajeiksi käyvät kaikki sykettä nostattavat lajit. Ainoa sääntö on että liikuntamuodoksi ei sallita omaa työtä, muuten ajalla tai paikalla ei ole väliä.

Täyttäkää Mepan merimiesurheilusivuilta löytyvää minuuttikisa listaa, kerätkää täytetyt listat yhteiseen paikkaan ja lähettäkää keskitetysti joko postissa tai sähköpostitse kerran kuukaudessa. Mepan urheiluvastaavalle. Taulukkoa päivitetään kuukausittain, joten voit seurata miten sinä ja laivasi pärjäätte. Mikäli loppuvaiheessa joi denkin kärki kilpailijoiden minuuttitilanne on sama, hyödyn saa se henkilö joka on harrastanut eniten eri lajeja.

TÄVLING

En tävling för sjöfarare vars idé är att förändra motionsminuter som samlats under året till en poängtabell. Tävlingen börjar den 1.1.2012 och slutar den 31.12.2012.

Tanken är att betona vardagsmotioneringens betydelse i vårt samhälle, samt höja fartygspersonalens laganda.

Varje motionsform är viktig, och med detta projekt vill vi stärka denna tanke. Detta görs genom att alla personer har samma utgångsläge oberoende av ålder eller kondition. Är det frågan om en erfaren maratonlöpare eller bänkidrottare, det spelar ingen roll. Nu har alla chansen att starta från samma punkt och börja en livsstilsförändring!

Regler

Tävlingen omfattar två olika tabeller, fartygstabell samt individtabell. Fartygstabellen utgörs av hela fartygets sammanlagda motionsminuter delat med antalet personer ombord. Uppmuntra därför era medarbetare till att motionera så kan ni vinna bägge kategorier. Som motionsminuttävlingsgrenar duger alla grenar som höjer på pulsen, bortsett från ens egna arbetsuppgifter på arbetsplatsen. Utöver detta spelar det ingen roll, när eller var man utför motionsformen.

Fyll i blanketten som du finner på SSB:s sjömansidrottssida, samla in blanketterna på fartyget och skicka in, antingen per post eller elektroniskt en gång i månaden åt SSB:s idrottsansvarige. Tabellen uppdateras varje månad på SSB:s hemsida. Du kan därmed aktivt följa med hur det går för dig eller ditt fartyg. Ifall två eller flera av de topplacerade personerna ligger på samma minutmängd avgörs tävlingen till fördel för den person som utövat flest idrottsgrenar.

Palkinnot

Kolme parasta laivaa ja viisi kovinta yksilösuorittajaa palkitaan hie noilla palkinnoilla.

Palkinnot yksilökisan top 5:

1. Motivus vuoden kortti arvo n. 300 €,

2. Sykemittar arvo n. 250 €

3. Juoksukegät max arvo n. 150 €,

5. Juoksu t-paita arvo n.. 50 €,

4. Haglöfs retkireppu arvo n. 100 €,

Palkinnot laivakisan top 3:

1. Räätälöity elämyspäivä

2. Spinning kuntopyörä (arvo n. 750)

3. Vatsa & selkäpenkki arvo n. 200 €. Ei muuta kun minuutteja keräämään!

Priser

De tre bästa fartygen, och de fem bästa individerna belönas med fina priser.

Priser för individtävlingen top 5

1. Motivus årskort värde ca. 300 €,

2. Pulsmätare värde ca.. 250 €

3. Joggingskor värde ca. 150 €,

4. Haglöfs ryggsäck värde ca. 100 €,

5. Jogging t-skjorta värde ca. 50 €,

Priser för fartygstävlingen top 3:

1. Skräddarsydd upplevelsedag

2. Spinning motionscykel värde ca. 750

3. Mag & ryggmuskelbänk värde ca. 200 €

MEETING

POINT people and places

Margetta Henriksson was one of the seven painter ladies who arranged an exhibition in Galleria Fogga, Helsinki. The theme of the fine exhibition was “Horses”.

The South Finland Branch of the Finnish Seamen´s Union celebrated its 25th anniversary on icebreaker Urho. Rauno Mutka, Leif Drockila and Markku Knuutinen welcomed the quests.

Cookstewart

Rauni Söderlund has again won some medals in Nordic track & field competition for seafarers.

pictures by Jarmo Nordback, Sirpa Kittilä and Pekka Karppanen

Chief Engineer of m/v Nordgard Barteld Kliphuis had to work during ships visit in Kaskinen

Chief Cook Kai Mattila/m/v Finnhawk is famous for his good food. He can cook healthy food but will make it traditional way, too. If needed.

Mr. Timo Lappalainen and Helsinki YMCA Chorus at the statue of the seafarers lost at sea.

Vuosaari Seafarers´ Centre had pleasant quests. Ms Reia Saarinen and Mr. Petri Laitinen work nowadays at Finnlines´ Office in Helsinki.

The meeting of the leaders of the Nordic Seafarers´Welfare Organisations took place in Helsinki. Martti Karlsson, Torbjörn Husby, Sören Sörensen and Mats Uhrfält

Engineer Andrey Klepikov of m/v Norgard works down below. The vessel visited port of Kaskinen on October 6th.

TOIMINTAA MEPAN KURSSEILLA PÅ SSB:S KURSER

kuvat: Sirpa Kittilä, Pekka Karppanen ja Kristina Katarinan liikuntakurssilaiset

TULEVIA KURSSEJA

Maaliskuu

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808

E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Tiedotus/Information

Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat

Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/

SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud

Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020

vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska

Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj