Vapaavahti - Frivakt 2/2011

M/s Jollas kom till Ingå Sjöfartens dag på Åland

VAPAAVAHTI 2/11

FRIVAKT 2/11

s.58: Legendoja lätkäkaukalossa, Karl-Gustav Kaisla, Reijo Hyökki ja Seppo Mäkelä

s.56: Ruissalon Mepala maalattiin talkoilla

s.68: Kuvia ja tunnelmia kevään kursseilta

Kannen kuva - Pärmbild: Pekka Karppanen

Takakansi - baksida: Martti Karlsson

Mepan toimintaa esiteltiin työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehille toukokuun lopulla.

Vasemmalta :hallitusneuvos Heidi Nummela, kansliapäällikkö Erkki Virtanen, hallitusneuvos Tarja Kröger ja toimitusjohtaja Martti Karlsson.

Kotkassa tavataan

Avatessani maaliskuussa Merenkulkijoiden 39. harrastenäyttelyn, niin mietin miten paljon merenkulkijoiden maailma on tänä aikana muuttunut.

Kun Mepa aloitti toimintansa vuoden 1973 alusta, niin merenkulku oli vielä ns. slow speed. Merenkulkijoita oli laivoilla paljon ja satamassa oltiin huomattavasti pidempään. Harrastamaankin ehti ihan erilailla kuin nyt.

Merimies oli silloin sananmukaisesti erimies ja se näkyi myös näyttelyissä. Laivojen pienoismalleja oli paljon ja taulujen aiheetkin liittyivät pitkälti mereen. Töissä näkyi usein miehen kädenjälki.

Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin mennään high speediä. Kiire on tarttunut merenkulkijoihinkin. Useimmilla on kiire ja vieläkin kiireempi.

Merenkulkijakaan ei enää ole erimies. Vuorottelujärjestelmät ja sähköinen tiedonvälitys ovat mahdollistaneet säännölliset lomat ja yhteydenpidon. Perheellisten merenkulkijoiden määrä on kasvanut ja lähes poikkeuksetta kaikilla on pysyvä asunto.

Harrastetyötkin ovat toki korkealaatuisia, mutta merellinen leima on jäänyt yhä pienemmäksi ja iso osa tekijöistä on naisia. Harrastetodellisuus heijastaa tätä päivää. Hyvä niin!

Samoin yhteisöllisyys on katoamassa. Mepankaan järjestämiin kulttuuritilaisuuksiin ei riitä väkeä. Ensin katosivat yhteiset elokuvaillat, sitten merenkulkijoiden pikkujoulut ja viime vuonna Kotkan kulttuuritapahtuma.

Periksi ei kuitenkaan anneta. Jotenkin tuntuu siltä, että merenkulkijasta on uudelleen tehtävä erimies, joka erottuu edukseen ja on ylpeä ammatistaan. Syystäkin.

Tätä tukemaan Mepa järjestää merenkulkijatapaamisen Kotkan Meripäivien yhteydessä 29.7. iltapäivällä. Tilaisuuteen on varattu sopiva ympäristö, merikoulun takila, Sapokan rannassa.

Ohjelmassa muistellaan Finnlinesin ja Effoan maineikkaita aluksia, esitetään Arielin joulumatkasta tehdyn elokuvan kooste. Lisäksi tarjolla on tilaisuuteen sopivaa musiikkia ja paikallista lohisoppaa.

Olemme kattaneet maittavan menuun merenkulkijoiden nautittavaksi. Toivottavasti Sinäkin pistät lusikkasi tähän soppaan. ”Sattumissa löytyy”!

Merimies on kulttuurinsa ansainnut! ”Ankkurit ylös” ja suunnaksi Kotka, legendaarinen merikaupunki!

Martti Karlsson

Vi möts i Kotka

Arbets- och näringsministeriets tjänstemän bekantade sig med SSB:s verksamhet i slutet av maj. Från vänster: regeringsrådet Heidi Nummela, kanslichefen Erkki Virtanen, regeringsrådet Tarja Kröger och verkställande direktören Martti Karlsson.

Då jag i mars öppnade Sjöfolkets trettionionde hobbyutställning, kom jag att tänka på hur mycket sjöfararnas värld har förändrats under tiden som gått.

Då SSB inledde sin verksamhet i början av år 1973, gick sjöfarten ännu på s.k. slow speed. Sjöfararna ombord var många och i hamn låg man betydligt längre. Man hade tid för fritidssysselsättningar på ett helt annat sätt än nu.

Sjömannen var, i enlighet med det finska talesättet, en annorlunda man, och det syntes också vid utställningarna. Fartygsmodellerna var många och motiven hade i hög grad anknytning till havet. Ofta kunde en manlig hand skönjas bakom alstren.

Nästan fyrtio år senare går man på high speed. Också sjöfararna har smittats av brådskan. De flesta har bråttom och riktigt bråttom.

Sjömannen är inte heller mera en annorlunda man. Avlösningssystemet och den elektroniska kommunikationen möjliggör regelbundna ledigheter och förbindelser. Antalet sjöfarare med familj har vuxit och nästan alla har fast bostad.

Hobbyarbetena är visserligen högklassiga, men det maritima inslaget har minskat allt mera och en stor del av deltagarna är kvinnor. Fritidsysselsättningarnas verklighet återspeglar dagens läge. Väl så! Samtidigt håller samhörigheten på att försvinna. Inte heller på SSB:s evenemang möter man upp. Först försvann filmkvällarna, sedan sjöfararnas lillajulfester och senaste år kulturevenemanget i Kotka.

Vi ger ändå inte upp. Det känns som om man på nytt borde få sjömannen att bli en annorlunda man som skiljer sig från mängden till sin fördel och är stolt över sitt yrke och med all orsak.

För att stöda den målsättningen arrangerar SSB en träff för sjöfarare eftermiddagen den 29.7, i samband med Kotka Havsdagar. För det ändamålet har man reserverat lämplig omgivning, invid sjömansskolans rigg vid Sapokka strand.

Under programmet minns vi Finnlines och Effoas ryktbara fartyg och ser ett kollage ur filmen om Ariels julresa. Därtill bjuds på musik som lämpar sig för evenemanget och soppa på lax, tillredd på lokalt sätt.

Vi har för sjöfararna komponerat en läcker meny att avnjutas, och hoppas att också Du doppar skeden i soppan. Läckerbitar utlovas!

Sjömannen har förtjänat sin kultur! Lätta alltså ankar och styr stäven mot den legendariska sjöfartsstaden Kotka!

Martti Karlsson

Kunnon rahtilaiva komisti Inkoon rantoja

MS

JollaS toI KuoRMan KalKKIKIVEÄ

Inkooseen saapui toukokuussa pitkästä aikaa legendaarinen Suomen lipun alla seilaava merenkyntäjä. Alkuvuodesta Jollas -nimen saanut Juliana –luokan alus tuli kotimaan käynnille Norjasta.

Laivan hoidosta ja miehityksestä vastaa Rederi Ab Vidar, jonka muutkin laivat Frida, Helga ja Nina poikkeavat silloin tällöin Inkoossa. Jollaksella Suomen käyntiä hyödynnettiin. Miehistöä vaihdettiin ja ME Group toi laivalle kotimaista provianttia. Yleensä muonavarastoja täydennetään Tanskassa. – Hyvin tässä on pärjätty, mutta kyllä suomalainen proviantti on kova sana, totesi kokkistuertti Erik Köpper katsellen kun poosu

ja täkkärit kävivät nappaamassa lounaalta jääneitä makkaroita huikopalaksi.

Erik tuli laivan mukana Borelta aluskaupan mukana. Hän seilasi ennen Prima Shippingillä, jossa oppi ymmärtämään myös ruotsia. Miehellä on hyvä kielipää, mistä on näissä hommissa hyötyä.

– Pystyn kommunikoimaan myös venäjäksi, meikäläistä ei saa myytyä Vysotskyssa, Erik naureskeli.

Jollas kuljettaa säännöllisesti kivihiiltä Vysotskysta Ålborgiin, Tanskaan. Usein laiva palaa tyhjänä takaisin. Tällä kerralla haettiin 14.000 tonnia kalkkikiveä Verdalista, Norjasta.

laivalla on hyvä porukka

Erik Köpperin mielestä aika kuluu laivalla nopeasti. Hän on käyttänyt Mepan kirja- ja videopalveluita, mutta nykyisin vapaa-aikaa kuluu myös internetissä.

Päällikkö Arto Haane

– Satamissa käyn kuitenkin pyöräilemässä tai kävelyllä, Köpper kertoi.

Hänen mukaansa ilmapiiri laivalla on hyvin leppoisa, kukaan ei stressaa. Voisi melkein sanoa, että ollaan yhtä suurta perhettä.

Erik pitää merihommista paljon. Hän on myös työskennellyt Turussa ravintola-alan vuoropäällikkönä.

– Laiva, ja varsinkin rahtilaiva sopii minulle paremmin. Satamissa on välillä kiirettä, mutta meren rauhassa jää vähän vapaa-aikaakin, Erik totesi.

Mies on työskennellyt myös matkustajalaivoissa, mutta arvostaa enemmän Jollaksen stressittömyyttä ja pitkiä lomia.

Hyvät miehistötilat

Kun Jollas valmistui Walki Paper -nimisenä Finnlinesin hoitoon, olivat miehistötilat aikansa huippua. Ne kestävät vertailun vielä tänäkin päivänä. Suuressa laivassa sisätilatkin ovat suuret. Keittiö kiiltelee kuin uudisrakennuksessa, mistä Erik kiittelee hyvää messimiestä.

Juliana -alusten saunaosasto on hulppea. Jollaksen tilavassa uima-altaassa pidetään usein vettä, ja miehistö voi käydä uimassa. Saunoista käytetään vain toista, naisten sauna on reservissä mutta toimintakunnossa.

– Kyllä se nopeasti lämpimäksi saadaan, jos naisia tulee, Köpper naurahti.

Suomen lippu ahterissa

Inkoossa käyvissä laivoissa on lähes poikkeuksetta monikansallinen miehistö, vaikka laiva olisi kotimainen. Jollaksen porukasta noin puolet on suomalaisia.

– Meillä on väkeä lisäksi Virosta ja Venäjältä. Normaalimiehistön lisäksi lähes aina on harjoittelijoita merikoulusta, päällikkö Arto Haane sanoi.

Hän siirtyi myös laivan mukana Borelta ja oli sitä ennen Engshipillä. Samanlainen historia on myös raisiolaisella konepäälliköllä Jukka Tankalla. Hän on syntynyt Helsingin Katajanokalla ja kyseli Mepan kuulumisia.

– Nuorukaisena en päässyt merimiesklubille sisään, ennen kuin olin hommannut merimiespassin, Tankka muistelee.

Mies lähti seilaamaan vuonna 1974 ja pitää myös Jollaksen vähän nostalgisestakin tunnelmasta.

– Seilaan mielelläni vanhemmissa laivoissa, Jukka Tankka sanoi.

Kommunikointi sujuu

Tankka seilasi moottorimiehenä Effoan legendaarisissa laivoissa, kuten Ariel, Lapponia, Regina, Oihonna, Hektos. 1980 -luvulla hän opiskeli konemestariksi ja jäi välillä maihin. Seilaus jatkui 1994 Engshipin Gardenissa.

Jollaksessa Tankka johtaa konepuolta, johon kuuluvat konepäällikön lisäksi kaksi ko -

nemestaria, sähkömies ja konekorjausmies. Kaikki ovat ammattimiehiä. Asiat käydään läpi englanniksi, ja konehuoneessa käytetään omaa slangia ja kommunikointitapoja.

– Venäjän poikien kanssa on mukava seilata, mutta suomalaista ruokaa he aluksi katselivat vähän pitkään, Jukka totesi.

Toinen perämies Sergey Veselkov ei muista nyrpistelleensä ruokalautasta katsoessaan.

– Ruoka on hyvää. Mukavaa on sekin, kun Erik joskus yllättää venäläistyyppisellä sapuskalla, Sergey totesi.

Hän on kotoisin Nizhniy Novgorod -kaupungista, joka sijaitsee 500 kilometriä Moskovasta koilliseen. Siellä on merenkul-

kuoppilaitos, josta Sergey on saanut vahtiperämiehen kirjan. Hän on seilannut aikaisemmin saksalaisissa laivoissa.

– En näe monikansallisessa miehistössä mitään negatiivista. Kulttuurieroja on, mutta viestintäyhteyksien kehittyessä yhteydenpito perheeseen helpottuu koko ajan, Sergey pohti.

Miehellä on ikää 25 vuotta ja tuore vaimo. Yliperämiehen kirja ja lapset ovat haussa.

– Lomavuoro alkaa, kun seuraavaksi saavumme Vysotskiin, Sergey virnisti.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Kokkistuertti Erik Köpper

Perämies Sergey Veselkov

Ett riktigt lastfartyg prydde Ingås stränder M/S JollaS

KoM laStad MEd K alKStEn

I maj anlände första gången på länge ett skepp som seglade under Finlands legendariska flagg till Ingå. Fartyget i Julianaklass, som i början av året fått namnet Jollas, kom från Norge på besök i hemlandet.

För management och bemanning svarar Rederi Ab Vidar, vars andra fartyg Frida, Helga och Nina då och då anlöper Ingå. Jollas besök i Finland utnyttjades till att byta manskap och ME Group levererade inhemsk proviant till fartyget. I allmänhet kompletterar man proviantlagret i Danmark.

– Bra har vi klarat oss, men nog är finländsk proviant strået vassare, konstaterade kockstuerten Erik Köpper, då han såg båtsman och däcksmännen nappa åt sig munsbitar av korv som blivit över vid lunch.

Erik följde med då fartyget köptes av Bore. Tidigare seglade han hos Prima Shipping, där han lärde sig förstå också svenska. Han har ett gott språkhuvud, och det är till nytta i de här jobben.

– Jag klarar av att kommunicera också på ryska, mig säljer man inte i Vysotsk, skrattar Erik.

Jollas transporterar regelbundet stenkol från Vysotsk till Ålborg i Danmark. Ofta kommer fartyget tillbaks utan last. Den här gången hade man lastat 14 000 ton kalksten i Verdal i Norge.

Gänget på båten är bra

Erik Köpper tycker att tiden går snabbt ombord. Han har utnyttjat SSB:s biblioteksoch filmtjänst, men nuförtiden hör Internet också till fritidssysselsättningarna.

– I hamnarna brukar jag ändå göra cykelturer och promenera, berättade Köpper.

Enligt honom är atmosfären ombord mycket avslappnad, ingen stressar. Man kunde nästan säga att vi är en enda stor familj.

Erik tycker mycket om att jobba till sjöss. Han har också arbetat inom restaurangbranschen i Åbo, som skifteschef.

– Ett fartyg, och isynnerhet ett lastfartyg, passar mig bättre. I hamnarna är det litet bråttom ibland, men havets ro ger också litet fritid, konstaterade Erik.

Han har också jobbat på passagerarfartyg, men sätter större värde på Jollas stressfrihet och långa ledigheter.

Goda personalutrymmen

Då Jollas i tiden blev färdig, under namnet Walki-Paper och Finnlines management, var personalutrymmena i toppklass för sin tid. Och ännu i dag tål de jämförelse. På ett stort fartyg är de inre utrymmena också stora. Köket är skinande blankt som på ett nybygge, det berömmer Erik mässpojken för.

Julianafartygens bastuavdelningar är överdådiga. Jollas rymliga simbassäng är ofta fylld och mannarna får simma. Av basturna är bara ena i användning, damernas bastu är i reserv men helt fungerande.

– Nog får vi den snabbt uppvärmd, om vi får damer på besök, skrattar Köpper.

Finlands flagg i aktern

Fartygen som anlöper Ingå har nästan utan undantag mångnationell besättning, trots att fartyget är inhemskt. Av Jollas besättning är ungefär hälften finländare.

– Vi har folk från Estland och Ryssland. Utöver den ordinarie besättningen har vi nästan alltid praktikanter från sjömansskolor ombord, säger befälhavaren Arto Haane

Också han följde med fartyget från Bore och före det var han hos Engship. En likadan bakgrund har maskinchefen Jukka Tankka från Raisio. Han är född på Skatudden i Helsingfors och förhörde sig om senaste nytt från SSB.

– Som ung kom jag inte in på sjömansklubben innan jag skaffat ett sjömanspass, minns Tankka.

Han gick till sjöss år 1974 och tycker också om den litet nostalgiska atmosfären på Jollas.

– Jag seglar gärna på litet äldre fartyg, säger Jukka Tankka.

Kommunikationen

löper bra

Tankka seglade som maskinman på många av Effoas legendariska fartyg; Ariel, Lapponia, Regina, Oihonna och Hektos. På 1980-talet studerade han till maskinmästare och gick emellan i land. Livet till sjöss fortsatte år 1994 på Engships Garden.

På Jollas basar Tankka för maskinerna, dit hör maskinchefen, två maskinmästare, en elektriker och en maskinreparatör. Alla är yrkesmän. Man går igenom uppgifterna på engelska och i maskinrummet använder man sin egen slang och sätt att kommunicera.

– Det är trevligt att segla med de ryska pojkarna, men i början tittade de litet långt på vår finländska mat, berättade Jukka. Andre styrman Sergei Veselkov minns inte att han skulle ha rynkat på näsan vid sin tallrik.

– Maten är god. Det också trevligt då Erik ibland överraskar med rätter av rysk typ, konstaterar Sergei.

Han är hemma från staden Nizjnij Novgorod som ligger 500 kilometer nordost om Moskva. Där finns en sjöfartsskola, där Sergei har fått sitt vaktstyrmansbrev. Tidigare har han seglat på tyska båtar.

– Jag ser ingenting negativt i mångnationella besättningar. Kulturskillnader finns, men då kommunikationsmedlen utvecklas blir det hela tiden lättare att hålla kontakt med familjen, funderar Sergei.

Mannen är 25 år och nygift. Ansökan om överstyrmansbrev och barn är inlämnade.

– Ledigheten börjar då vi här näst anlöper Vysotsk, grinar Sergei.

text och bild: Pekka Karppanen

Arto Haane

Erik Köpper

Sergey Veselkov

AAlAnd MARITIMe dAy 5.5.2011

Kulttuuri- ja kongressitalo Alandicassa riitti väkeä, kun Maarianhaminan merenkulun päivää vietettiin kymmenettä kertaa. Ohjelmaa ja nähtävää riitti sekä merenkulun ammattilaisille, että mahdollisille tuleville merenkulkijoille.

Tapahtuman järjestäjinä toimivat Förbundet för främjandet av Ålands Sjöfart r.f., Ahvenanmaan maakuntahallitus, Alandia –yhtiöt sekä luokituslaitos Det Norske Veritas, mutta Eva Mikkola-Karlström on ehdottomasti Merenkulun päivän kasvot. Eva ja hänen veljensä Dan Mikkola tekevät hyvää työtä Suomen merenkulun kehittämiseksi.

– Haluamme antaa nuorille positiivisen kuvan hyvästä ammatista ja elinkeinosta. Puheet kriisialasta on unohdettu, MikkolaKarlström toteaa.

Nuorille järjestettiin oma ohjelma auditoriossa, jossa seurattiin Dan Mikkolan asiantunteva esitys merenkulusta ammattina, katsottiin Mats Granesäterin lyhytelokuva jäänmurtaja Atlesta ja palkittiin tietokilpailuiden voittajia. Ohjelman jälkeen koululaiset pääsivät Pommernille ruokailemaan ja katsomaan kuuluisaa ruotsalaista pop-tähteä Danny Saucedoa

Tapahtumapäivän sää oli epävakainen, joten konsertti pidettiin kannen alla. Tämä ei aiheuttanut ongelmaa, koska tilat oli valmisteltu tulevaa, Gustaf Eriksonista kertovaa näytelmäesitystä varten.

Merenkulun toimijat esittäytyivät messuilla

Viitisenkymmentä merenkulkualan näytteilleasettajaa oli mukana Alandican aulatiloihin järjestetyillä messuilla. Vapaa pääsy houkutteli paikalle lähes 1500 vierailijaa. Työnhakijoilla tai työpaikkaa vaihtavilla oli loistava tilaisuus tutustua varustamoiden messuosastoihin, joilla saattoi keskustella suoraan henkilöstöpäälliköiden kanssa.

Esillä oli myös johtavia merenkulun laitetoimittajia. Ammattilaiset saavat usein messuilla uusinta tietoa tekniikan kehityksestä.

Vuorovaikutuksen hyöty on molemminpuolista, laitetoimittajat saavat helpommin palautetta suoraan käyttäjiltä.

Rekrytointi oli yksi pääteemoista

Aamupäivän yleisöstä melkoinen osa oli nuoria, joten luonnollisesti merialan oppilaitokset olivat mukana esittelemässä toimintaa ja opiskelumahdollisuuksia. Högskolan på Åland esitteli myös hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelmaa. Oma osasto oli myös Seaventures -merenkulkualan koulutus- ja rekrytointiportaalilla, jossa Mepa on mukana.

– Tuntuisi, että kiinnostus tapahtumaa kohtaan on hieman kasvanut, Margitha Lindberg Suomen Varustamot Ry:stä arveli.

Hän päivysti Seaventures -osastolla yhdessä Jukka Kantolan kanssa.

Merenkulun ammattilaiset osallistuivat seminaariin

Merenkulun päivän isäntänä toimi ministeri Mats Perämaa Ahvenanmaan Maakuntahallituksesta. Seminaariin osallistui alan vaikuttajia Baltiasta ja Pohjoismaista. Päivän aikana pohdittiin ajankohtaisia merenkulun haasteita ja vertailtiin valtioiden suhtautumista elinkeinoon.

Hanne Hinders

Langh Shipilta ja Kai Raikunen Winnovalta

Niklas Ryynänen, Diedrik Järnefelt ja Tuula Granqvist

Prima Shippingilta

Ahvenanmaan tilasto- ja tutkimustoimiston johtaja Bjarne Lindström loi katsauksen Itämeren alueen merenkulun tilaan. Keskusteluissa todettiin etenkin Tanskassa ja Norjassa harjoitettavan menestyksekästä merenkulkupolitiikkaa.

Mats Perämaan mielestä alan tulisi olla yksimielinen mahdollisimman monesta asiasta. Tärkeimpiä haasteita ovat EU:n komission mahdollistamat elinkeinotuet ja rikkipäästörajoitusten lykkääminen. Vuodeksi 2015

kaavaillut rajoitukset olisivat suuri uhka myös muulle elinkeinoelämälle.

Merenkulun päivä on vakiinnuttanut asemansa tärkeänä Pohjoismaisena foorumina. Se kannattaa pitää Maarianhaminassa, joka on maantieteellisesti alueen keskeisellä paikalla ja jolla on pitkät merenkulkuperinteet.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen (lähteenä käytetty myös sjofart.ax –verkkopalvelua)

SjöFARTenS dAg På ålAnd

5.5.2011

Alandica Kultur och Kongress var välfyllt då Sjöfartens dag i Mariehamn arrangerades för tionde gången. Dagen bjöd på ett digert program och utställningar både för yrkesfolk inom sjöfarten och för presumtiva sjöfarare.

Som arrangör stod Förbundet för främjandet av Ålands Sjöfart r.f., Ålands landskapsregering, Alandia-Bolagen och klassificeringssällskapet Det Norska Veritas, men Eva Mikkola-Karlström är absolut den som ger Sjöfartens dag ett ansikte. Eva och hennes bror Dan Mikkola gör ett gott arbete för att utveckla hela Finlands sjöfart. – Vi vill ge ungdomen en positiv bild av ett bra yrke och av näringen. Allt tal om en bransch i kris är glömt, konstaterar MikkolaKarlström.

I auditoriet arrangerades ett eget program för ungdomar som fick lyssna till Dan Mikkolas sakkunniga presentation av sjöfarten som yrke. Man fick se Mats Granesäters kortfilm om isbrytaren Atle och prisutdelning till vinnarna i frågesportstävlingarna.

Efter programmet kunde skoleleverna inta en måltid ombord på Pommern och lyssna på den berömda svenska popstjärnan Danny Saucedo.

Under evenemanget var vädret ostadigt, konserten hölls därför under däck. Det medförde inga problem då utrymmena hade ställts färdiga för föreställningar av den kommande teaterpjäsen om Gustaf Erikson.

Sjöfartens aktörer

presenterade sig på mässan

Ett femtiotal utställare från sjöfartsbranschen deltog i mässan som arrangerades i Alandicas aula. Fritt inträde hade lockat närmare 1500

besökare. Arbetssökande eller intresserade av att byta arbete hade ett strålande tillfälle att bekanta sig med rederiernas avdelningar, där man kunde diskutera direkt med personalchefer.

Också ledande leverantörer av maritim utrustning fanns på plats. Yrkesfolk lär ofta just på mässor känna det senaste inom den tekniska utvecklingen i branschen. Nyttan av växelverkan är ömsesidig, leverantörerna får lättare direkt respons av användarna.

Rekryteringen

var ett huvudtema

Under förmiddagen utgjorde ungdomarna en stor del av publiken, och sjöfartens skolor var naturligtvis på plats för att presentera

sin verksamhet och möjligheter till studier. Högskolan på Åland presenterade också sitt utbildningsprogram för hotell- och restaurangbranschen. Seaventures – sjöfartssektorns utbildnings- och rekryteringsportal, hade en egen avdelning där också SSB var med.

– Det verkar som om intresset för evenemanget har ökat något, tyckte Margitha Lindberg från Rederierna i Finland ry.

Hon dejourerade tillsammans med Jukka Kantola på Seaventures avdelning.

Sjöfartsproffs deltog i seminariet

Minister Mats Perämaa från Ålands landskapsregering stod som värd för dagen. I seminariet deltog också aktörer från Balticum och de nordiska länderna. Under dagen diskuterades aktuella utmaningar inom sjöfarten och man jämförde staternas sätt att förhålla sig till näringen.

Bjarne Lindström, direktör för Ålands statistik- och utredningsbyrå, gav en översikt av Östersjöns sjöfart idag. Under diskussionen konstaterades att i synnerhet Danmark och Norge bedriver en framgångsrik sjöfartspolitik.

Enligt Mats Perämaa borde branschens aktörer stå så eniga som möjligt i många frågor. De viktigaste utmaningarna är de stöd till

näringen som EU-kommissionen möjliggör och uppskjutandet av kravet gällande svavelutsläpp. Begränsningar som skulle träda i kraft år 2015 skulle utgör att stort hot också mot det övriga näringslivet.

Sjöfartens dag har befäst sin position som ett viktigt forum i Norden. Det lönar sig

att ordna den i Mariehamn som geografiskt ligger centralt i området och har långa sjöfartstraditioner.

text och bild: Pekka Karppanen (www.sjofart.ax har också använts som källa)

Jukka Kantola (till vänster) och Joakim Håkans (till höger) diskuterade om vem som seglat på ett äldre fartyg.

RoTTeRdAMIn SATAMA

- lAIVAKäynTejä jA MeRIMIeSTen

PAlVeluA

-Voitko lähteä näyttämään sataman? Tämän tyyppisiä toiveita esitti moni Suomi-vieras Rotterdamin vuosinani. Tuttu oli myös kysymys Missä päin täällä on se satama?

Ja sitten asiaankuuluvaa päivittelyä, kun kysyjälle käy ilmi, että satama alkaa keskustan liepeiltä ja sitä jatkuu A15 -moottoritietä melkein 50 kilometrin matkan Maasjokea pitkin Pohjanmerelle.

Rotterdamin satama oli vuosina 1962–2004 maailman suurin, kunnes Shanghain satama meni edelle. Tällä hetkellä se on tavaraliikenteeltään Euroopan selvä ykkönen ja maailman neljänneksi suurin satama Shanghain, Ningbon ja Singaporen jälkeen. Sen kautta kulkee moninkertaisesti enemmän tavaraa kuin kaikista Suomen satamista yhteensä ja yli tuplasti enemmän kuin Euroopan kakkosesta, Antwerpenista. Viime vuonna tavaraa kulki ennätykselliset 430 miljoonaa tonnia, mikä on 11% enemmän kuin vuonna 2009. Satama työllistää välittömästi noin 90 000 henkilöä ja välillisesti noin 55 000 henkilöä.

laivakäyntejä

ISPS –alueella.

Mepalla ei ole Rotterdamissa toimipistettä, joten Merimieskirkko pyrkii huolehtimaan suomalaisista laivoista ja merenkulkijoista. Laivaohjelmasta näkee mihin ”laiturinumeroon” (havennummer) ja mihin aikaan laivat tulevat satamaan.

Voisi luulla olevan helppoa löytää laivalle, kun on olemassa selkeitä karttoja. Kun aloitin työn merimieskirkolla vuonna 2000, aluksi osoittautui toisinaan hankalaksi löytää oikea portti, josta satama-alueelle pääsee. Vaikka satamat on loogisesti numeroitu, paremmin kuin Antwerpenissa, ja laivakin ehkä näkyi, saattoi silti kulua aikaa ja hermoja ennen kuin oikea portti löytyi.

”Vanhoina hyvinä ja helppoina aikoina” ennen ISPS: n voimaantuloa käytännöt porteilla vaihtelivat paljon. Joissain satamissa puomi nousi heti, kun vartija näki Merimieskirkon auton ja toisissa taas oli täytettävä lomakkeita, esitettävä henkilöllisyystodistus ja kuunneltava litania turvallisuusohjeita, kuten muistutus siitä, että öljy- ja kemikaalisatamissa ei saa leikkiä tulella.

Joskus oli tuskastuttavaa saada virkaintoinen porttivahti ymmärtämään mille laivalle oli tarkoitus mennä. Silloin kannatti muistaa hollantilainen ääntäminen, jonka mukaan Nesteen tankkeri Palva piti lausua Palfa, Futura tunnettiin nimellä Fytyyra ja Håkansin hinaaja Zeus oli Zöys. Pieniä eroja, mutta välillä vähän hoksaamiskyvyttömille hollantilaisille ne olivat kynnyskysymyksiä. Asteittain, ISPS -koodin tultua voimaan heinäkuussa 2004, laivakäynnit ovat muuttuneet hankalammiksi. Internetin kautta on tehtävä vierailuilmoitukset etukäteen.

Kuuden tunnin sääntö vaikeuttaa maissa

käyntejä

Oma hauska erikoisuutensa olivat öljy- ja kemikaalisatamissa vapaasti laiduntavat lampaat, jotka toimivat ruohonleikkureina ja ilmanlaadun indikaattoreina ja joita joskus joutui hätistelemään pois ajotieltä.

Vähemmän hauska erikoisuus sen sijaan on nk. kuuden tunnin sääntö. Sen mukaan laivasta ei saa poistua kuuteen tuntiin Hoek van Hollandin luotsinottopaikan sivuuttamisesta ellei maahanmuuttoviranomainen käy laivassa sitä ennen tai ellei erikseen anota lupaa, joka joskus annetaan, joskus ei.

Muutaman kerran kävi, että kauniina kesäiltana Nesteen laivalta oli halukkaita maihin lähtijöitä. Heillä olisi kerrankin ollut hyvää aikaa lähteä kaupungille, mutta lupaa ei herunut. Joskus lupa annettiin esimerkiksi kuudelle henkilölle, määrittelemättä tarkemmin kenelle.

Containership VII:n porukan kanssa koetettiin selvittää, että miksi he kuuluvat kuuden tunnin säännön piiriin, vaikka silloin olivat EU:n sisäisessä liikenteessä ja koko laivaväki suomalaisia. Perusteluna oli, että

”laiva ei ole EU:n alueella silloin, kun se on kansainvälisellä merialueella”.

Rotterdamin satama kasvaa kooltaan entisestään Maasvlakte2 – projektin myötä, jossa satama-aluetta laajennetaan 2000 hehtaarilla valtaamalla maata Pohjanmereltä. Vuosien suunnittelun, keskustelujen ja protestien jälkeen rakentaminen päästiin aloittamaan syyskuussa 2008. Rakentaminen tehdään kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen kattaa ajanjakson 2008 - 2015. Kakkosvaiheen pitäisi suunnitelman mukaan olla valmis noin vuonna 2030.

Kirsi Vallenius

(Rotterdamin merimieskirkon entinen vapaaehtoinen ”laiva-assistentti”)

Merimieshotelli sijaitsee hyvällä paikalla Maasjoen rannassa, kävelymatkan päässä keskustasta

RoTTeRdAMS HAMn – FART ygSbeSöK ocH

SjöMAnSSeRVIce

– Kan du visa oss hamnen? Under mina år i Rotterdam hörde jag ofta önskemål av den typen då finländare var på besök. Åt vilket håll ligger hamnen? var en annan vanlig fråga. Och till saken hörde att man sedan himlade sig åt det faktum att hamnen började i centrum för att sträcka sig nästan 50 kilometer längs motorväg A15 och floden Maas ut till Nordsjön.

Under åren 1962-2004 var hamnen i Rotterdam störst i världen, ända tills Shanghai gick förbi. I dag ligger den på fjärde plats i världen då det gäller godstrafik, efter Shanghai, Ningbo och Singapore, och i Europa klar etta. Via den transporteras mångfalt mera gods än via alla hamnar i Finland sammanlagt, och över dubbelt mera än Antwerpen, som ligger tvåa i Europa. Senaste år transporterades rekordartade 430 miljoner ton, vilket är 11 % mera än under år 2009. Hamnen sysselsätter direkt ungefär 90 000 personer och indirekt ca 55 000 personer.

Fartygsbesök inom ISPS-område

SSB har ingen verksamhetspunkt i Rotterdam, så Sjömanskyrkan strävar till att ta

hand om finländska fartyg och sjöfarare. I fartygsprogrammet ser man till vilken kaj och vilken tid fartygen anländer.

Man kunde tänka sig att det är lätt att hitta vägen till båten då man har tillgång till tydliga kartor. Då jag år 2000 började jobba på Sjömanskyrkan, visade det sig till en början vara svårt att hitta rätt port för att komma in på hamnområdet. Trots att hamnarna är numrerade logiskt, bättre än i Antwerpen, och att fartyget kanske syntes, kunde det både ta tid och slita nerver innan man hittade den rätta porten.

På ”den gamla goda tiden”, före ISPS trädde i kraft, varierade praxis betydligt vid de olika portarna. Vid en del portar lyftes bommen genast då vakten såg Sjömanskyrkans bil, vid andra fick man fylla i blanketter, visa upp identitetsbevis och lyssna till en lång litania av säkerhetsinstruktioner, som

Maritime University Rotterdam

påminnelse om att man inte får leka med elden i olje- och kemikaliehamnar.

Ibland var det frustrerade att få en nitisk portvakt att förstå vilket fartyg man skulle besöka. Då gällde det att komma ihåg det holländska uttalet, enligt vilket Nestes tanker Palva skulle uttalas Palfa, Futura kände man som Fytyyra och Håkans bogserbåt Zeus var Zöys. Små skillnader, men för en mindre fiffig holländare nog så viktiga. Sedan ISPS-koden trädde i kraft i juli år 2004, har fartygsbesöken stegvis blivit besvärligare och man måste på förhand anmäla om besök ombord per Internet.

Sextimmarsregeln

försvårar möjligheterna att gå iland

Fritt betande får var en lustig kuriositet i olje- och kemikaliehamnarna. De fungerade som gräsklippare och indikatorer på luftkvaliteten och ibland var man tvungen att schasa bort dem från körbanan. Mindre trevlig var i stället den s.k. sextimmarsregeln, som innebar att man inte fick avlägsna sig från fartyget sex timmar efter att man passerat lotsplatsen Hoek van Holland, utan att invandrarverkets representant gått ombord eller att man på förhand anhållit om tillstånd, som ibland beviljades, ibland inte.

Några gånger hände det att det var en vacker sommarkväll och man ville gå iland från Nestes båtar, då man nu skulle ha haft tid att se staden, men man fick inte tillstånd. Ibland hände det att tillståndet gavs för till exempel sex personer, utan att det definierades för vem.

Med gänget från Containership VII försökte vi få klarhet i varför de omfattades av sextimmarsregeln, trots att de då var i trafik inom EU och hela besättningen var finländsk. Förklaringen var att ”fartyget inte är inom EU:s område då det befinner sig på internationellt havsområde”.

Rotterdams hamn växer ytterligare då projektet Maasvlakte2 framskrider och hamnområdet utvidgas med 2000 hektar genom att man erövrar landområden av Nordsjön. Efter åratal av planering, diskussioner och protester kunde man i september år 2008 påbörja byggandet. Byggandet sker i två faser, av vilka det första genomförs perioden 2008 – 2015. Enligt planerna skall den andra fasen vara färdig ungefär år 2030.

Kirsi Vallenius

(tidigare volontär som fartygsassistent vid sjömanskyrkan i Rotterdam)

foto: Containerships

Zeemanshuis Rotterdam

Fartyget Containerships 7 är en bekant syn i Rotterdam

Parkkade

MeRIMIeHen eläMää VuonnA 2011

-uSKoMatonta, Mutta totta

Ms Global Freighterin kokkistuertti

Jarmo Törnqvist on monissa liemissä keitetty merimies. Hän lähti seilaamaan vuonna 1965 ja on käynyt läpi monta laivaa ja varustamoa. Vanhasta merimieskirjasta löytyvät muun muassa Vaasa Shipping, Lundqvist, Sally. 1980 –luvulla hän seilasi italialaisissa huvipursissa ja teki sen jälkeen töitä maissa.

Toisen merimiesuran aikana hän on työskennellyt enimmäkseen ESLShippingilla, Cointainerships -varustamossa ja Prima Shippingilla. Nykyään Jarmo viettää lomansa Mombasassa. Muuttoon oli syynä kenialainen vaimo. Jarmo on kirjoitellut aikaisemmin Merimiesunionin lehteen ja raportoi nyt Vapaavahdin lukijoille alueen merirosvotilanteesta.

Mikään ei ole muuttunut sitten aikaisemmista merirosvoajoista muuten, kuin että rosvoilla on vain entistä paremmat välineet ja resurssit toiminnan harjoittamiseen.

Olen kuullut somalialaisten merirosvojen toiminnasta niillä merialueilla johon Keniakin kuuluu. Vasta paikan päällä olen saanut asiallista ja virallista tietoa. Olen tavannut henkilöitä, jotka ovat olleet yhteydessä hyökkäysten kohteeksi joutuneiden merimiesten kanssa.

Suomessa en todellakaan ole saanut tietoa muualta, kuin Mepan lähettämistä uutislehtisistä. En tiennyt asian todellista vakavuutta siinä mittakaavassa, missä se on nyt paljastunut. Somalimerirosvot hyökkäävät koko Intian valtameren alueella käyttäen aikaisemmin ryöstämiään laivoja emolaivoina.

Rosvot kohtelevat

panttivankeja huonosti

Tälläkin hetkellä on 32 alusta merirosvojen vallassa ja 725 merimiestä panttivankina. Vankeusajat ovat venähtäneet jopa 210 päivään, lunnasvaatimukset ovat kohonneet ja panttivankien kohtelu on tullut paljon raaemmaksi kuin ennen.

Heitä on suljettu pakastimiin ja pidetty siellä, on pidetty nälässä ja hakattu julmasti jopa sotalaivojen läheisyydessä. Heidän sukupuolielimiään on sidottu tiukoilla muovisiteillä, muovipussi sidottu kasvojen ylle.

Yksi filippiiniläinen merimies murhattiin kylmäverisesti M/V Beluga Nominationissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun eteläkorealaiset merisotilaat kaappasivat takaisin kemikaalitankkerin M/V Samho Jeweleryn. Tuossa hyökkäyksessä kahdeksan merirosvoa sai surmansa ja pari sotilasta haavoittui.

Rosvot ovat ottaneet tavakseen myös sitoa köyden nilkkoihin ja roikottaa merimiehiä laidan yli niin, että pää menee veden alle.

Sotalaivat turvaavat avustuskuljetuksia

Sotalaivoja tapaa laajalla alueella harvakseltaan. Merimiehet eivät ole niitä nähneet kuin rannoilla esimerkiksi Mombasan ulkopuolella. Sotalaivat vartioivat lähinnä avustustavaroita Somaliaan tuovia laivoja, muita ei juuri ollenkaan. Näemme merimiesten jäävän vaille turvaa.

Ainoa turva laivojen miehistöillä on natopiikkilanka ympäri reelingin ja vesisuihkut valmiina. Joissakin laivoissa on myös vartiomiehiksi puettuja nukkeja.

Niin sanottuja turvakammioita on joissakin laivoissa ja joskus ne ovat auttaneet. Toisinaan merirosvot ovat onnistuneet murtautumaan niihinkin. Eikä ole mitään hyötyä, jos turvakammioissa olon lisäksi ei saada sotalaivaa paikalle auttamaan.

Mitä merirosvoille pitäisi tehdä

Kuten todettua, sotalaivoja ei paljon näy kuin rannoilla. Avun saanti on tosi epätodennäköistä. Eräskin perämies sanoi, että ainoa, mitä voivat tehdä on rukoilla, ettei mitään tapahtuisi. He olisivat kuitenkin yksin sen tapahtuessa.

Joissakin laivoissa on aseistettuja vartiomiehiä. Normaalisti heitä ei ole ja poliitikot vastustavat heitä. Kuitenkin yleinen mielipide asianomaisten taholla on, että ainoa tapa selvittää ongelma on sotilaallinen asevoimin tapahtuva vastahyökkäys. Puheet eivät auta mitään.

EU on mielestäni täysin epäonnistunut tuossa suojelutehtävässä. Mitä voisi odottaakaan, kun pidätetyt merirosvot vain riisutaan aseista ja lasketaan menemään. Tällaista on tapahtunut paljon. Vain Etelä-Korea ja Venäjä ovat toimineet sotilaallisesti ja saaneet tuloksia aikaan.

Merisotilaat pystyisivät parempaankin

EU Navfor ja sen edellinen päällikkö amiraali Juan Rodrigues eivät hyväksy aseistettuja joukkoja laivoihin. Toisaalta he eivät tee juuri mitään laivoja suojellakseen. Heidän mielestään riittää, kun he suojelevat avustuskuljetuksia Somaliaan. Merimiesten keskuudessa ollaan sitä mieltä, että merirosvot vain nauravat koko EU joukkojen toiminnalle.

Laivastojen henkilökunta sanoo yksityisesti, että he pystyisivät paljon parempaan. Poliitikot eivät vain anna heille lupaa toimia. Näin ollen tilanne jatkuu samankaltaisena

edelleen ja merimiehet ovat täysin merirosvojen armoilla. Rosvojen toimet vain ovat raaistuneet.

Paljon enempää tästä asiasta ei ole kerrottavaa. Toivoisi kuitenkin tilanteeseen tulevan pikaisen muutoksen. Merirosvous vaikuttaa

laaja-alaisesti yhteiskuntaan. Vakuutushinnat kohoavat ja sitä kautta se vaikuttaa myös muihin aloihin.

Merirosvous on ongelma monilla alueilla

Merimiehet voivat kieltäytyä menemästä merirosvojen toiminta-alueelle. Se on nykyään somalimerirosvojen osalta koko Intian valtameri. Muuallakin on samaa toimintaa. Merirosvousta tapahtuu paljon esimerkiksi Nigeriassa ja Malesiassa.

Monikaan kolmansista maista tuleva merimies ei kuitenkaan voi kieltäytyä menemästä alueelle. Heillä on pitkät sopimukset ja isojen perheiden huoltajuus hartioillaan, joten sekään ei monelta onnistu.

Nyt ollaan siis tultu merenkulussa takaisin aikoihin, joita kukaan ei olisi villeimmissä ajatuksissaan uskonut. Merimiehet jäävät Pirun ja meren armoille, kunnes rosvouksen estämiseksi saadaan tuloksia aikaiseksi. Näin sanoi eräs asiasta hyvin perillä oleva henkilö Mombasassa. Eräs englantilainen poliitikko puolestaan sanoi puheessaan ylähuoneessa, että merirosvouksesta on tullut teollisuuden uusi ala.

Puhetta merirosvouksesta tulee pitää yllä ja se on nostettava yleiseen tietoisuuteen. Näin asiasta päättävät tahot saadaan ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin.

Ei riitä pelkästään Manun tapainen sanonta ”Tarttis varmaan tehrä jottain”.

Terveiset Mombasasta. JT alias Kävelypoosu.

Suomalaislaiva merirosvoalueella Finnlinesin uudisrakennus Finnbreeze tuli päällikkö Jyrki Stenmanin komennossa Kiinasta kotivesille ja purjehti merirosvoalueen kautta. Miinalaiva Pohjanmaa saattoi Finnbreezea jonkin matkaa. Laiva oli varautunut rosvojen tuloon piikkilangoilla ja paloruiskut olivat valmiina.

kuva: Juha Toivanen

Kockstuert Jarmo Törnqvist på MS Global Freighter är en sjöman som varit med om mycket. Han gick till sjöss år 1965 och har avverkat många fartyg och rederier. I hans gamla sjömansbok hittar man bland andra Vasa Shipping, Lundqvist och Sally. På 1980-talet seglade han på en italiensk lustjakt och efter det jobbade han iland.

Under sin andra period som sjöman har han jobbat mest hos ESL Shipping, rederiet Containerships och Prima Shipping. Nu tillbringar Jarmo sin ledighet i Mombasa. En kenyansk hustru föranledde flyttningen.

Jarmo har tidigare skrivit i Sjömans-Unionens tidning och rapporterar nu om regionens piratverksamhet för Frivakts läsare.

SjöMAnSlIV åR 2011

– otRolIGt MEn Sant

Ingenting har förändrats från det tidigare sjöröveriet, frånsett att piraterna har allt bättre verktyg och resurser för att utöva sin verksamhet.

Just nu är 32 fartyg i piraternas våld och 725 sjömän hålls som gisslan. Tiden i fångenskap har förlängts ända upp till 210 dagar, kraven på lösensummor har ökat och gisslan behandlas mycket brutalare än tidigare.

En filippinsk sjöman mördades helt kallblodigt ombord på M/V Beluga Nomination. Det inträffade efter att sydkoreanska marinsoldater befriat kemikalietankern M/V Samho Jewlery. Vid den attacken dödades åtta pirater och sårades två soldater.

Örlogsfartyg tryggar

transporter av hjälpförsändelser

Örlogsfartyg påträffas då och då på vidsträckta områden. De eskorterar i allmänhet fartyg på väg till Somalia med hjälpförsändelser. Många sjömän blir helt utan skydd.

För fartygens besättning är det bästa skyddet att dra taggtråd runt relingen och hålla vattenslangarna färdiga. På några fartyg har

man också dockor utklädda som vakter eller skyddskamrar. Ibland har det hjälpt. Man kan också ha beväpnade vakter ombord.

Vad borde man göra åt piraterna

Det är en allmän åsikt att det enda sättet att lösa problemet är en militär motattack. Vackra tal räcker inte mera till.

Min åsikt är att EU har misslyckats i sitt säkerhetsuppdrag. Vad annat kan man vänta då man bara avväpnar de arresterade piraterna och låter dem löpa. Det har ofta hänt. Bara Syd-Korea och Ryssland har använt militära styrkor och fått till stånd resultat.

Marinsoldaterna kunde göra bättre ifrån sig

Men politikerna ger dem inte tillstånd att agera. Situationen fortsätter som tidigare och sjömännen är helt i piraternas våld. Rövarnas handlingar har bara blivit råare.

Många skulle önska en snabb ändring. Sjöröveriets samhälleliga effekter är omfattande. Försäkringspremierna stiger och det inverkar också på andra branscher.

Sjöröveriet ett problem i många farvatten

Sjömän har rätt att vägra att vistas på områden som görs osäkra av pirater. Många sjömän från tredje länder har ändå långa avtal och ansvaret för att försörja stora familjer.

Inom sjöfarten har vi gått så mycket tillbaka i tiden, att ingen kunnat föreställa sig ens i sina vildaste drömmar. Diskussionen om sjöröveriet bör hållas vid liv och lyftas till den stora allmänhetens kännedom. Det kan tvinga beslutfattarna att vidta nödvändiga åtgärder.

Det räcker inte bara att säga att ”någonting säkert borde göras”.

Hälsningar från Mombasa JT

taPaHtuI MuMbaISSa: eTSIn MuSeoTA, PäädyIn KlubIlle

Viimekertaisella Intian reissullani etsin kuumeisesti Mumbain eli entisen Bombayn merenkulkumuseota. Kaupungin turistikartalle oli merkitty Navy Museum, mutta sijainti oli vain suurin pirtein sinne päin. Taksikuskikaan ei sitä löytänyt, kunnes hänellä välähti: - Mennään kysymään merimiesklubilta.

Sen sijainti oli kyllä tiedossa, ja paikka löytyi heti. Talo on komea puhumattakaan klubin johtajan, Honorary Secretary/Manager, Capt. N. A. Hiranandanin käyntikorttiin painetuista nimistä. Klubi on Prince of Wales Seamen´s Club, ja sitä ylläpitää Royal Bombay Seamen´s Society. Walesin prinssin nimi tuli kuvioon, kun talo valmistui vuonna 1921. Monia nimen- ja paikanvaihdoksia kokeneen klubin juuret juontavat kuitenkin niinkin kauaksi kuin vuoteen 1837, jolloin Bombay Sailors Friends Association perusti Bombay Sailors Homen. Historian havinaa! Mutta mikä havisee näinä globalisaation aikoina?

- Mumbain sataman painopiste on siirtynyt kauaksi itäisen lahden vastarannalle. Isot bulkkialukset ja konttilaivat ovat siirtyneet sinne ja öljysatama on yhtä kuin putkenpäät etäisillä pikkusaarilla, huokaa johtaja Hiranandani.

- Muutamat laivat tulevat edelleen ydinkeskustan tuntumassa sijaitsevaan vanhaan satamaan, mutta syyskuun 11. sai aikaan sen, että ennen kävelymatkan päässä olleet portit on suljettu ja kulkuportti on pohjoisessa kolmen kilometrin päässä. Suomalaisia laivoja käy Mumbaissa hyvin harvoin, en muista tavanneeni teikäläisiä merenkulkijoita, hän pahoitteli. Mutta Suomesta Hiranandani tiesi, mitä maassamme käynyt tyttärensä oli kertonut: - Siellä on Lappi ja melkoisen kylmää…

Viisikerroksinen rakennus palveleekin nykyään enemmän Sailors Homena kuin Clubina. Talon valtavassa ball roomissa ei enää tanssita, korkeintaan siellä järjestetään kokouksia. Laivakirjastoa käytetään tuskin lainkaan. Hiljaista on myös kristityille merenkulkijoille tarkoitetussa Pyhän Nikolauksen kappelissa… Miehistölle ja päällystölle

Mumbain Sailors Home / Seamen´s Club on edustava esimerkki brittiläisestä siirtomaaajan arkkitehtuurista.

erikseen tarkoitetut oleskelutilat, ravintola, olutbaari, pöytätennis, biljardihuoneet ja matkamuistomyymälä ovat kuitenkin ahkerassa käytössä.

Etenkin intialaisille merenkulkijoille talo on tärkeä. Sailors Homessa on majoitustilaa 153 merenkulkijalle arvoasteikkoon, kansallisuuteen tai uskontoon katsomatta. Käyttöaste on korkea, sillä jobin odottajia riittää. Maailman meriä seilaavista merenkulkijoista 8 % on intialaisia. (Filippiinoja on 25 %, sanoi johtaja). Meritse käytävästä Intian kaupasta vain noin 6 % käydään intialaisella kauppalaivastolla. Mumbai on joka tapauksessa Intian merenkulun keskus, ja niinpä tuossa 30 miljoonan asukkaan kaupungissa on melkein 10 alan oppilaitosta tai Training Institutes, kuten johtaja niitä kutsui.

Entä se Navy Museum? Klubilla selvisi, että Navy Museum on yhtä kuin sotalaivastomuseo. Kenttätykistö- eli putkirunkkarimiehenä minua eivät nuo tappolaivat niinkään kiinnosta. Intian kansallinen merenkulkumuseo on kuulemma Kolkatassa eli entisessä Kalkutassa. Taisi tulla eteen reissu Gangesin suistoon…

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

Johtaja N. A. Hiranandanilla (vas.) oli ilo kertoa, että hänen tyttärensä on käynyt Suomessa. Sattumalta paikalle piipahti edellinen johtaja, merikapteeni S. K. Mishra. Hän pani paljon paremmaksi: hän oli käynyt perämiehenä Kotkassa vuonna 1962.

dEt HÄndE I MuMbaI: jAg SöKTe eTT MuSeuM

Klubben och Sailors Home står öppna för alla sjöfarare oberoende av nationalitet, ställning eller religion. Därför finns det i huset ett eget kapell för kristna och hinduer kan be inför sådana små altaren.

ocH FAnn en Klubb

Under min senaste resa till Indien sökte jag febrilt efter sjöfartsmuseet i Mumbai, tidigare Bombay. I staden turistkarta var Navy Museum inmärkt, men läget var bara ungefärligt. Taxichauffören viste inte heller, men så fick han en snilleblixt: - Vi frågar på Sjömansklubben.

Dess läge var nog bekant, och vi hittade genast platsen. Huset var ståtligt, för att inte tala om namnet som var tryckt på direktören, Honorary Secretary/Manager, Capt N. A. Hiranandanis visitkort. Klubben heter Prince of Wales Seamen´s Club och den upprätthålls av Royal Bombay Seamen´s Society. Prinsen av Wales kom med i bilden då huset byggdes år 1921. Klubben som genomgått många namnändringar och flyttningar, kan ändå räkna med rötter så långt tillbaka som år 1837 då Bombay Sailors Friends Association grundade Bombay Sailors Home. Man hör historiens vingslag! Men vad kan man höra i dessa tider av globalisering?

– Tyngdpunkten för hamnen i Mumbai har flyttat långt österut till andra sidan av viken. De stora bulkfartygen och container-

fartygen har flyttat dit och oljehamnen består av ändor av rör på de södra små öarna, suckar direktör Hiranandani.

– Några fartyg kommer ännu till den gamla hamnen i närheten av centrum, men 11/9 resulterade i att portarna, som var inom promenadhåll, nu är stängda och den port man nu använder ligger tre kilometer norrut. Finländska fartyg anlöper sällan Mumbai, jag kan inte komma ihåg att jag skulle ha träffat sjöfarare från ert land, sade han beklagande. Men om Finland visste Hiranandani vad hans dotter som besökt vårt land berättat:Lappland ligger där och det är ganska kallt… Byggnaden i fem våningar verkar numera också mera som Sailors Home än som Club. I husets väldiga ball room dansar man inte längre, på sin höjd ordnas där möten. Skeppsbiblioteket används knappast alls. Det är stilla också i Sankt Nikolaus kapell, som är avsett för kristna sjöfarare. De skilda uppehållsrummen för manskap och befäl, restaurang, ölbar, bordstennis-, och biljardrum och souvenirbutiken är i alla fall i flitigt bruk

Det indiska ölet smakar gott, så ölbaren är populär.

Huset är viktigt framför allt för indiska sjöfarare. I Sailors Home kan man inkvartera sammanlagt 153 sjöfarare, oberoende av ställning, nationalitet eller religion. Beläggningsgraden är hög, många köar för att ta hyra. Av sjöfararna på de sju haven är 8 % indier. (Filippinerna utgör 25 % sade direktören). Bara 6 % av Indiens sjöburna handel transporteras på indiska handelsfartyg. I alla fall är Mumbai centrum för Indiens sjöfart, och i staden med ungefär 30 miljoner invånare, finns närmare 10 sjöfartsskolor, eller Training Institutes, som direktören kallade dem.

Och Navy Museum då? På klubben blev det klart att Navy Museum är marinens museum. Som gammal fältartillerist är jag inte så intresserad av de där fartygen avsedda för dödande. Indiens nationella sjöfartsmuseum lär ligga i Kolkata, tidigare Calcutta. Det tycks bli en resa till Ganges deltaområde…

Text och bild: Sakari Karttunen

MenneIden AIKojen lAIVojA VäRIKKäISSä MAInoSjulISTeISSA

– Frank H. Mason

FÅAn s/s Ariande rakennettiin Lindholmenin telakalla Göteborgissa, ja ensimmäiselle matkalleen linjalla Helsinki–Tallinna–Stettin laiva lähti 2. toukokuuta 1914. Ennen maailmansodan puhkeamista Ariadne ehti kulkea tilaajavarustamonsa FÅAn laskuun vain kolmen kuukauden ajan, minkä jälkeen Venäjän laivasto asetti sen sairaalalaivaksi Helsingin satamaan. S/s Ariadne ikuistettiin useisiin julisteisiin. Tämä Frank H. Masonin juliste oli yksi ensimmäisistä.

Julisteet ovat värikkäät tallenteet, jotka ovat jääneet meille muistoksi menneiden aikojen matkustamisesta. Niistä välittyy edelleen aikalaisille tarkoitettu mielikuva, joka houkutelee yhä edelleen lähtemään merimatkalle. Lähes aina laivajuliste kertoo myös hyvästä varustamosta, nopeasta ja vakaasta aluksesta sekä hyvistä palveluista. Vanhoihin julisteisiin kätkeytyy meille kokonaisia tarinoita varustamoiden ja laivojen kohtaloista. Varustamot palkkasivat julisteita suunnittelemaan eteviä graafikoita ja merimaalareita. Työtilaisuuksien myötä useista heistä kehittyi eteviä osaamisessaan.

Erityisesti varustamoille julisteita suunnitelleista taiteilijoista mainittakoon englantilaiset Frank H. Mason ja Harry Hudson Rodmell.

Frank H. Mason (1876–1964) syntyi Seaton Carewissä Durhamissa Englannissa. Ennen merille lähtöään han hankki oppinsa koululaiva Conwayllä. Myöhemmin hän siirtyi opiskelemaan laivanrakennusinsinööriksi ensin Leedsiin ja sitten Hartlepooliin.

Frack Mason innostui harrastuksenaan tekemään vesiväreillä meriaiheisia maalauksia. vuonna 1900 hänen töistään pidettin ensimmäinen näyttely. Ensimäisessä maailmansodassa hän palveli luutnantiina Royal Volunteer Reservessä. Mason kuvitti kirjoja ja suunnitteli julisteita useille eri alojen yrityksille. Hänen tärkeimpiä asiakkaitaan olivat varustamot, joilta hän sai toimeksiantoja mm. Englannista, Suomesta, Norjasta ja Hollannista. Masonin töitä on nähtävänä Dundee Art Gallerysssä, National Maritime Museumissa Greenwhichissä ja Geray Art Galleryssä Hartlepoolissa.

Merenkulkijoiden kirjanomistajamerkkejä Exlibris -näyttelyssä Vuosaaren merimieskeskuksessa

gångnA TIdeRS SKePP I FäRgRIKA

ReKlAMAFFIScHeR

– Frank H. Mason

Affischerna finns kvar som ett spännande minne för eftervärlden. För dagens generation förmedlar de fortfarande sitt ursprungliga budskap, sjöresans lockelse och tjusning. Nästan undantagslöst berättar affischerna om utmärkta rederier med snabba, pålitliga fartyg och utsökt service. Men dagens betraktare kan dessutom läsa in så mycket annat om man låter affischerna berätta historien om fartygsöden och rederier.

Vanligen engagerade rederierna framstående grafiker och marinmålare för affischerna. Därmed förenades konstnärens yrkesskicklighet. Bland de produktiva konstnärer som specialiserade sig på att arbeta för rederier märks bl.a. britten Frank H. Mason och Harry Hudson Rodmell.

Frank H. Mason (1876–1964) föddes i Seaton Carew, Durham. Han var elev på skolskeppet Conway och gick därefter till sjöss för att senare utbilda sig till skeppsbyggnadsingenjör i Leeds och Hartlepool. Frank Mason inspirerades till akvareller med havsmotiv, och år 1900 ordnades den första utställningen med hans arbeten. Under första världskriget var han löjtnant i kungliga frivilliga reserven. Mason har illustrerat böcker och gjort affischer för många bolag i vitt skilda branscher. Rederierna hörde till hans viktigaste kunder, och Mason skapade affischer för rederier i bl.a. Storbritannien, Finland, Norge och Nederländerna. Hans verk kan ses på Dundee Art Gallery, National Maritime Museum i Greenwich samt Geray Art Gallery i Hartlepool.

Exlibristen keräilijä ja aktiiviharrastaja Erkki Tuominen on koonnut hienon valikoimaan merenkulkuaiheisia ja merenkulkijoiden omistamia kirjanomistajamerkkejä.

Exlibrikset ovat usein kuvataiteilijoiden tekemiä. Yksi kuuluisimpia exlibriksiä tehnyt taiteilija oli

Akseli Gallen-Kallela . Yleensä exlibris kuvaa omistajansa työtä, ajatusmaailmaa tai harrastuksia. Monet suunnittelevat ja tekevät kirjanomistajamerkin itsekin.

Vuosaaren merimieskeskuksen näyttelyssä on monen tutun suomalaismerimiehen exlibris. Yksi mielenkiintoisimmista on Mepan entisen Inkoon yhteyshenkilön, luotsi Olli Häyrisen exlibris, jonka on suunnitellut Vytautas Jakstas Näyttelyyn voi vapaasti tutustua Merimieskeskuksen aukioloaikoina, maanantaista perjantaihin klo 14.00-21.00. Näyttely on esillä kesän loppuun.

Marnix van St. Aldegonde var byggt för holländska rederi Stoomvaart Mij. ”Nederland” (Nederland Line) år 1930 och hon sattes på rutten Amsterdam–Holländska Öst-Indie bl.a till Java. Under första världskriget rekvirerades Marnix van St. Aldegonde för trupptransporter. I november 1943 anfölls fartyget av tyskt flyg i Medelhavet och Marnix van St. Aldegonde sjönk.

MERIMIESPalVElutoIMISton

HallItuKSEn toIMIntaKERtoMuS

VuodElta 2010

Ulkomaan merikuljetukset elpyivät ja tavaraa liikkui yli 10 milj. tonnia edellisvuotta enemmän. Suomalaisen tonniston osuus ulkomaan meriliikenteen kuljetuksista väheni 33 prosentista 31 prosenttiin.

Ulkomaan matkustajaliikenteessä kuljetettiin ennätykselliset 17,4 miljoonaa matkustajaa.

Kasvu johtui yksinomaan lisääntyneestä Viron liikenteestä. Ruotsin liikenne väheni hieman, kuten myös ulkomaisilla risteilyaluksilla saapuneiden matkustajien määrä.

Merimiespalvelutoimiston tulot olivat hieman budjetoitua pienemmät, koska lästimaksuja saatiin huomattavasti odotuksia vähemmän. Sitä vastoin merimiespalvelumaksuja kertyi arvioitua enemmän. Siihen vaikutti osaltaan lisääntynyt liikenne ja M/S Rosellalle ja M/S Cinderellalle tehdyt merimiespalvelulain (447/2007) mukaiset palvelusopimukset.

Kurssitoimintaan osallistuneiden määrä väheni. Useita ATK-kursseja ja joitakin liikunta- ja kädentaitokursseja peruttiin vähäisen kiinnostuksen vuoksi.

M/S Silja Euroopan merenkulkijoiden työhyvinvointikurssien viimeiset jaksot järjestettiin keväällä. Kurssilta saadut tulokset olivat kannustavia. Syksyllä aloitettiin osittain vastaavalla ohjelmalla ESL-Shippingin merenkulkijoille suunnattu Arjessa-Kuntoon-projekti, joka jatkuu ensi vuodelle.

Merenkulkijoiden harrastuskatselmukseen osallistui aikaisempaa vähemmän osanotta-

jia. Sitä vastoin pohjoismainen valokuvakilpailu oli edelleen suosittu. Samoin erilaisiin tutustumisretkiin ja tanssitunneille osallistuttiin vilkkaasti.

Laivaliikenteen elpymisen vuoksi elokuvia vaihdettiin edellisvuotta enemmän. Teräväpiirtofilmien kysyntä kasvoi huomattavasti. Laivoille toimitettiin myös useita TV:stä nauhoitettuja sarjoja ja muita merenkulkua käsitteleviä dokumentteja.

Laivakirjastoja vaihdettiin edellisvuotta vähemmän. Osaltaan siihen vaikutti se, että kirjojen suoralainaus kirjastostamme lisääntyi. Ulkomaista kirjallisuutta hankittiin aikaisempaa enemmän, koska palveltavien ulkomaisten merenkulkijoiden määrä lisääntyi edellä mainittujen palvelusopimusten vuoksi.

Kiinnostus sähkökirjaa kohtaan kasvoi myös merenkulkijoiden keskuudessa. Helsingin toimistolla järjestettiin sähkökirjaa käsittelevä tapahtuma, jossa merenkulkijat tutustuivat markkinoilla oleviin lukulaitteisiin ja niihin ladattaviin kirjavalikoimiin. Päätettiin seurata sähkökirjan yleistymistä ja valikoimien monipuolistumista, ennen kuin se otetaan mukaan laivakirjastotoimintaan.

Vapaavahdin sivumäärää kasvoi aikaisemmista vuosista. Lehden sisällöstä entistä

suurempi osuus oli omien tapahtumien raportointia. Samoin lisättiin värivalokuvien määrää lehdessä ja parannettiin luettavuutta väljentämällä taittoa.

Merimiesurheilussa joukkuelajit vetivät edelleen hyvin. Jääkiekkoturnaukseen osallistui kahdeksan laivajoukkuetta ja jalkapalloon yhdeksän joukkuetta. Myönteistä oli, että molempiin turnauksiin osallistui myös rahtilaivajoukkueita.

Kansainvälisen Merimiesurheilukomitean (ISS) järjestämiin maailmansarjoihin (Sport of Seven Seas) osallistuminen on vähentynyt viime vuosina huomattavasti. Tästä johtuen ne päätettiin lakkauttaa vuoden lopussa. Näin virallisestikin lähes neljäkymmentä vuotta kestänyt kansainvälinen sarjatoiminta loppui.

Pohjoismaat päättivät aloittaa vuoden 2011 alusta oman jalkapallosarjan, johon myös edellä mainituissa maissa vierailevat risteilijät voivat osallistua.

Urheilukomitea päätti pohjoismaiden aloitteesta tutkia mahdollisuuksia tehostaa laivan päällä tapahtuvaa liikuntaa. Projektirahoitusta tälle haettiin merenkulkua lähellä olevista säätiöistä.

Yleisurheiluun osallistuvien määrä väheni pienen nousun jälkeen. Pohjoismaisessa urheilukokouksessa käytiin keskustelua pohjoismaisen yleisurheilun tilastoinnin lopettamisesta vähäisen osallistumisen vuoksi. Sitä päätettiin toistaiseksi jatkaa, vaikka Tanskassa ja Norjassa yleisurheiluun osallistuminen on lähes loppunut.

Asia- ja yhdysmiesten tekemät laivakäynnit lisääntyivät. Merenkulkijat käyttivät paljon nettipisteitämme. Ulkomaisten alusten miehistöille lainattiin satamissa kannettavia tietokoneita yhteydenpitoa ja uutispalvelua varten. Kansainvälisen merimiespalvelusopimuksen mukaisesti toimitettiin runsaasti ulkomaisia sanomalehtiä ja järjestettiin kuljetuspalveluja merenkulkijoille.

Ruissalon kesänviettopaikan kävijämäärä lisääntyi kolmanneksen. Tähän vaikutti osaltaan kaunis ja lämmin kesä sekä kahdella viikolla pidennetty aukioloaika. Ilahduttavaa oli kasvanut talkoointo ympäristön kunnostamisessa.

Lapinmajat valmistuivat vuonna 1988 ja olivat edelleen kovassa käytössä. Erityisesti kosteita tiloja jouduttiin korjaamaan suunniteltua enemmän. Tämän vuoksi korjauskulut ylittivät budjetoidun. Käyttöaste nousi 50.3 prosenttiin (46.3).

Kiinteistö Linnankatu 3 asemakaavan muutoshakemus jätettiin Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon toukokuussa. Asia ei edennyt siellä suunnitellusti, vaan kaavamuutoksen hyväksyminen siirtyi seuraavalle vuodelle. Mahdollinen päätös uuden asuinja liikehuoneistotalon rakentamisesta tehdään hallituksessa aikaisintaan ensi vuonna.

(suluissa vuoden 2009 luvut)

tIEdotuS

VAPAAVAHTI

Vapaavahti-lehti ilmestyi neljä kertaa kaksikielisenä ja nelivärisenä. Lehdissä tiedotettiin MEPAn järjestämistä palveluista, tapahtumista ja kursseista sekä merenkulkijoiden vapaa-ajan toiminnasta.

Vuoden 2010 lehdissä keskityttiin MEPAn omaan toimintaan sekä merenkulkijoiden terveyteen, hyvinvointiin ja harrasteisiin. Merenkulkijoista ja alalla työskentelevistä henkilöistä tehtiin haastatteluja. Merenkulkijoiden omia kirjoituksia julkaistiin säännöllisesti.

Vuoden 2011 kursseja ja MEPAn palveluita esiteltiin Vapaavahdin liitteessä. Laivojen ja merenkulun sidosryhmien lisäksi lehteä lähetettiin merenkulusta kirjoittaville tiedotusvälineille sekä tilaajille. Vapaavahdin kokonaissivumäärä oli 288 (268) ja vaihteli 68:sta 82:een. Lehden kokonaispainosmäärä oli 2500 kpl, josta noin 60 lähetettiin ulkomaille.

MUU TIEDOTUS

Sähköpostin välityksellä toimitettiin viikoittain kotimaisista ja ulkomaisista tietolähteistä koottuja merenkulun uutisia noin sadalle laivalle. Merenkulun lehdistön sekä kotisivujen kautta tiedotettiin MEPAn kulttuuri- ja urheilutapahtumista sekä muista palveluista. MEPAn kursseista ja liikuntaohjelmista jaettiin mainoksia laivahenkilökunnille. MEPAn toiminnasta tiedotettiin omilla kursseilla ja alan järjestöjen tapahtumissa.

lEHtIPalVElu

MEPAlla oli vuoden 2010 lopussa 5 (5) lehtipistettä ulkomaiden satamissa, joihin tilattiin suomen- ja ruotsinkielisiä päivälehtiä. Sanoma- ja aikakauslehtiä tilattiin merenkulkijoille Hankoon, Raumalle, Mäntyluotoon, Kaskisiin, Raaheen, Ouluun, Kemiin ja Saimaan kanavalle. Aluksille välitettiin 1368 (1439) lehtipakettia postin, meklareiden ja lentoaseman palvelupisteen kautta.

Suomen satamissa vieraileville ulkomaisille merenkulkijoille tilattiin lehtiä Saksasta, Ruotsista, Puolasta, Englannista, Hollannista, Venäjältä, Virosta ja Filippiineiltä. Lehtivalikoimaa täydennettiin irtonumeroita hankkimalla. Ulkomaisille merenkulkijoille toimitettiin myös sähköpostiuutisia yhteistyössä muiden merimiespalveluorganisaatioiden kanssa.

EloKuVaPalVElu

Laivoille toimitettiin elokuvia DVD- ja Blu-ray -tallenteina. Televisiosta nauhoitettiin kotimaisia sarjoja, viihde- ja merenkulkuaiheisia ohjelmia yhteensä 76 (71) kpl.

Toivomuksesta toimitettiin myös erilaisia harrasteohjelmia.

Elokuvia vaihdettiin yhteensä 23 132 (21 852) kpl. Vaihtokertoja oli 1 369 (1 378), joista pääosa 852 (869) tapahtui Helsingin toimistosta.

Elokuvapalvelussa oli kertomusvuonna mukana 134 (144) laivaa.

oPIntotoIMInta

Mepa järjesti 70 (94) kurssia, joille osallistui 681 (949) mernkulkijaa. Suositumpia olivat hopeaketju- ja köysityökurssit sekä ruskaretki Ylläkselle. Liikuntakurssien lisäksi järjestettiin hyvinvointikursseja, joilla keskityttiin fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen.

Ahvenanmaalla kurssit järjesti Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). Merenkulkijoille lainattiin kielikursseja, ATK-kirjallisuutta ja muuta itseopiskelumateriaalia.

KURSSIT

urheiluun osallistui 213 (231) merenkulkijaa. Liikuntasaleja käytti 1 232 (1 251) ja jäähalleja 1 460 (1 164) merenkulkijaa.

Urheilussa merenkulkijoita kiinnostivat eniten joukkuelajit. Jalkapalloturnauksessa oli yhdeksän joukkuetta ja noin sata pelaajaa. Kaksipäiväiseen jääkiekkoturnaukseen osallistui 120 pelaajaa kahdeksassa joukkueessa. Jalkapallon Seven Seas –sarjassa Silja Serenade sijoittui kolmanneksi.

Salibandyturnauksen voitto meni M/S Birka Paradiselle, M/S Isabellan joukkue voitti jääkiekkoturnauksen ja jalkapalloturnauksen paras oli M/s Gabriellan miehistö. Presidentti Urho Kekkosen kiertopalkinnon, Kekkosen Kannun, sai M/S Gabriella. Yleisurheilun laivajoukkueiden kiertopalkinnon voitti M/S Swegard.

Merenkulkijat kilpailivat henkilökohtaisista mestaruuksista haulikkoammunnassa, golfissa ja yleisurheilussa. Vuoden merimiesurheilijaksi valittiin tarjoilija Tapani Outinen M/S Gabriellalta.

KIRJaStoPalVElu

Kirjastoja vaihdettiin 382 (431) kertaa 139 laivalle.

Henkilökunnan kansainvälistymisen vuoksi hankittiin enemmän viron-, venäjänja englanninkielisiä kirjoja.

Suomen satamissa vierailevilla ulkomaisilla aluksilla kierrätettiin kirjoja mahdollisuuksien mukaan.

Helsingin laivakirjastosta merenkulkijat lainasivat itselleen tai laivaväelle kirjoja.

Esiteltiin Vapaavahdissa uutuuskirjoja.

lIIKunta

Viking Linen, Tallink Siljan ja ESL -Shippingin kanssa toteutettiin merenkulkijoiden jaksamiseen ja hyvinvointiin liittyviä hankkeita.

Merenkulkijoiden käyttöön varattiin liikuntatiloja Kotkassa, Turussa, Maarianhaminassa ja Helsingissä. Kuntosalipalveluja käytti 16.070 (18.400) merenkulkijaa. Yleis-

Helsingissä ja Turussa pelattiin 25 (17) kansainvälisen sarjan jalkapallopeliä. Risteilylaivojen miehistöille järjestettiin tiloja koripallon ja jalkapallon harjoitteluun.

HaRRaStuS- Ja VIRKISt YStoIMInta

Merenkulkijoiden harrastekatselmus järjestettiin 38:nen kerran. Siihen osallistui 43 (50) harrastajaa.

Parhaista töistä koottu näyttely oli esillä Helsingin merimiesklubilla 12.3.–5.4.2010.

Merenkulkijoiden pohjoismaiseen valokuvauskilpailuun lähetettiin yhteensä 1101 kpl (996) valokuvaa. Kilpailun voitti kokkistuertti Jörgen Språng Ruotsista.

Helsingin satamassa vierailleiden alusten henkilökunnille järjestettiin taide- ja tutustumisretkiä. Tutustu tanssiin-teematunteja jatkettiin latinalaistanssien ja zumban merkeissä Helsingissä.

K anSaInVÄlInEn YHtEISt YÖ

Kansainvälisen Merimiespalvelukomitean (ICSW) presidiumi ja vuosikokouskokous pidettiin 23.–26.3 Barcelonassa. Kokouksissa käsiteltiin komitean rahoituksen turvaamista, jäsenhankintaa ja uusia projekteja.

Yhtenä uutena projektina pohjoismaat esittivät laivojen välisiä soutu-, pyöräily- ja juoksukilpailuja. Projektin toteutuminen jäi odottamaan mahdollisen rahoituksen järjestymistä.

Lisäksi käsiteltiin laajasti uuden MLC 2006 -konvention merkitystä ja mahdollisuuksia merimiespalvelutoiminnalle.

Pohjoismainen päällikkökokous pidettiin

28.–29.9 Norrköpingissä. Kokouksen keskeisinä asioina olivat kansallisten raporttien ja pohjoismaisen yhteistyön lisäksi Kansainvälinen Merimiespalvelukomitea (ICSW) ja MLC 2006.

Kansainvälisen Merimiesurheilukomitean (ISS) tekninen valiokunta kokoontui 18.–19.11 Göteborgissa. Kokouksessa vahvistettiin kuluneen vuoden urheilutulokset ja päätettiin seuraavan vuoden urheilutapahtumista.

KotIMaInEn YHtEISt YÖ

Osallistuttiin Kotkan Meripäivien yhteydessä pidettyyn merenkulkualan rekrytointitapahtumaan yhdessä merenkulun työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Merimiespalvelutoimiston ja Suomen Merimieskirkon yhteistyöryhmässä keskusteltiin Vuosaaren Merimieskeskuksen (Helsinki Seafarers’ Centre) toiminnan tehostamisesta ja merenkulkijoiden liikkumisen parantamisesta satama-alueella.

Merimieseläkekassan kanssa keskusteltiin laivahenkilökunnan työhyvinvointiin liittyvistä hankkeista.

Merimiespalvelutoimistoa tukivat taloudellisesti seuraavat satamakaupungit: Helsinki, Kemi, Kotka ja Turku.

aSIaMIES- Ja

KlubItoIMInta

HELSINKI

Helsingin asiamiehet tekivät Porvoosta Hankoon käsittävällä toimialueellaan 2021 (1891) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 174 (191) kertaa, ja elokuvia 498 (492) kertaa. Liikuntatapahtumiin osallistui 1499 (1225) merenkulkijaa.

Ulkomaisille merenkulkijoille järjestettiin liikuntatapahtumia, kuljetuspalveluita sekä kiertoajeluita. Laivakäyntien yhteydessä toimitettiin ulkomaisia lehtiä, sekä kierrätettiin elokuvia ja kirjoja laivojen välillä. Merenkulkijoiden yhteydenpitoa kotimaihinsa edistettiin välittämällä puhelukortteja, sekä lainaamalla matkapuhelimia. Helsingissä vieraile-

ville laivoille lainattiin internet-yhteydellä varustettuja kannettavia tietokoneita.

Helsingin Merimiesklubilla oli internetyhteydellä varustettuja tietokoneita merenkulkijoiden vapaassa käytössä. Niitä käytti 2200 (2700) merenkulkijaa. Vierailuja klubilla ja käyntejä kuntosalilla kirjattiin noin 14 000 (16 000). Sauna- ja kokoustiloja varattiin 2 (5) kertaa.

Hangon internet-pistettä käytti 650 (400) merenkulkijaa.

KOTKA

Kotkan asiamies teki Kotkan, Haminan, Loviisan ja Lappeenrannan satamissa 1395 (1348) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 57 (50) kertaa ja elokuvia 146 (176).

Kuljetuspalveluja MEPAn autolla tarjottiin 21 (25) merenkulkijalle.

Lehtipaketteja ulkomaille lähetettiin 52 (52) kertaa.

Kansainvälisiä pre paid-puhelukortteja myytiin yhteistyössä Haminan Merimieskirkon kanssa.

Pidettiin 2 (2) tiedotustilaisuutta MEPAn palveluista merenkulkualan opiskelijoille.

Osallistuttiin Meripäivien aikana merenkulun rekrytointitapahtumaan kl Katariinalla, jossa oli esillä Pohjoismaiden 2009 valokuvauskilpailun parhaat kuvat.

TURKU

Turun asiamiehet tekivät 1532 (1611) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 89 (104) kertaa ja elokuvia 303 (287). Kuljetuspalveluja sai 229 (124) merenkulkijaa.

Turussa järjestettiin 12 (19) MEPAn kurssia, joille osallistui 93 (157) merenkulkijaa. Opintopaketteja lainattiin 2 (3) kpl.

Kuntosalikävijöitä oli 2070 (2458). Liikuntatoimintaan osallistui 1502 (1380) merenkulkijaa. Mepalassa kävi 3068 (2174) vierailijaa.

YHDYSHENKILÖT

Yhdyshenkilöt tekivät 2694 (2461) laivakäyntiä. Kirjastoja vaihdettiin 62 (86) ja elokuvia 68 (46) kertaa. Kuljetuspalveluja annettiin 25 (13) merenkulkijalle. Kaskisen nettipistettä käytettiin 597 (520) kertaa.

toIMIHEnKIlÖt

H ELSINKI

toimitusjohtaja Martti Karlsson, AV-sihteeri Heli Myllykangas, toimitussihteeri Pekka Karppanen, taloussihteeri Gerd Grabber, yleissihteeri Sirpa Kittilä, kirjastosihteeri Milja Nitovuori, asiamies Jaakko Aarninsalo, asiamies Niklas Peltola, toimistosihteeri Paula Suhonen, siivooja Auli Liukkonen.

KOTKA

asiamies Risto Nikula

T URKU

asiamies Juhani Laine, asiamies Juha Toivanen

YHDYSHENKILÖT

Hanko: Jani Hedback, Inkoo: Tom Björklöf, Kaskinen: Jarmo Nordback, Kemi: Pia Paavola, Lappeenranta: Nico Silvast, Maarianhamina: Inga-Britt Wirta, Raahe: Petri Leskelä, Rauma: Sanna Siivonen, Oulu: Antti Härö

HallInto E DUSTAJISTO

edustajistoon kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (edustajien varajäsenet suluissa): MERIMIESPALVELUTOIMISTO

T YÖ - JA ELINKEINOMINISTERIÖN EDUSTAJA Puheenjohtaja hallitusneuvos Tarja Kröger (hallitussihteeri Seija Jalkanen)

L IIKENNE JA VIESTINTäMINISTERIÖN EDUSTAJA

Varapuheenjohtaja toimistopäällikkö Ove Hagerlund (merenkulun tarkastaja Marko Rahikainen)

VALTIOVARAINMINISTERIÖN EDUSTAJA

työmarkkinalakimies Pirkko Janas (työmarkkinalakimies Mika Saarinen)

L AIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

merihenkilöstöpäällikkö Ulla Häkkinen (merihenkilöstöpäällikkö Lena Marcus) merihenkilöstöpäällikkö Outi Byckling (johtaja Erkki Kotiranta) merihenkilöstöpäällikkö Mikaela Björkholm (hankintajohtaja Thomas Doepel) merihenkilöstöpäällikkö Bengt Björkholm (OTM Linda Langh)

M ERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistö korjausmies Rauno Mutka (keittiömestari Tarja Rännäli) tarjoilija Arja Ahonen (kokki Anu Ryökkynen)

Kansipäällystö merikapteeni Carl-Henrik Järvinen (varatoiminnanjohtaja Risto Blomquist)

Konepäällystö konemestari Markku Suni (konemestari Harri Piispanen)

Edustajiston varsinainen kokous pidettiin 27.4. Siinä käsiteltiin Merimiespalvelulain (447/2007) 15. §:n mukaan edustajistolle kuuluvat asiat sekä tulo- ja menoarvioluonnos.

Hallitus

Merimiespalvelutoimiston hallitukseen kuuluivat kertomusvuonna seuraavat henkilöt (varajäsenet suluissa): Työ- ja elinKenominisTeriön edusTaja

valtakunnansovittelija Esa Lonka (hallitusneuvos Raila Kangasperko)

L AIVANVARUSTAJIEN EDUSTAJAT

asiantuntija Niklas Rönnberg (asiantuntija Jukka Kantola)

asiantuntija Kimo Kostiainen (toimitusjohtaja Olof Widén)

M ERENKULKIJOIDEN EDUSTAJAT

Miehistön edustajat

liittosihteeri Kenneth Bondas, Suomen Merimies-Unioni (toimit sija Satu Silta)

Päällystön edustajat

merikapteeni Veikko Engren, Suomen Laivanpäällystöliitto (toi minnanjohtaja Pekka Partanen) sähkömestari Pekka Savikko, Suomen Konepäällystöliitto (asia mies Reima Angerman)

Suomen Merimieskirkko ry:n edustaja pääsihteeri Sakari Lehmuskallio

Hallituksen puheenjohtajana toimi valtakunnansovittelija Esa Lonka ja varapuheenjohtajana hallitusneuvos Raila Kangasperko. Hallitus kokoontui kolme kertaa toimintavuoden aikana.

Merimiespalvelutoimiston nimen ovat olleet oikeutettuja kirjoittamaan Esa Lonka ja Martti Karlsson yhdessä tai kumpikin heistä erikseen hallituksen jäsenen Kimo Kostiaisen tai Kenneth Bondaksen tai toimiston av-sihteeri Heli Myllykankaan kanssa.

Tilintarkastajina olivat KHT Heidi Vierros sekä tilintarkastusyhteisö KPMG Oy Ab ja KPMG:n nimeämänä tilintarkastajana KHT Outi Hieta. Varatilintarkastajana toimi KHT Jari Nurmi.

Merimiespalvelutoimiston taloudellinen asema ilmenee oheises -

Helsingissä 10. helmikuuta 2011

St YRElSEn FÖR SJÖManSSERVICEbYRÅnS

VERKSaMHEtSbERÄttElSE FÖR ÅR 2010

Utrikeshandelns sjötransporter återhämtade sig och över 10 miljoner ton mera gods transporterades jämfört med året innan. Det finska tonnagets andel av utrikes sjötransporter minskade från 33 procent till 31 procent.

Antalet passagerare i utrikes sjötrafik uppgick till rekordartade 17,4 miljoner. Ökningen berodde enbart på den ökade trafiken mellan Finland och Estland. Trafiken mellan Finland och Sverige minskade något, likaså minskade antalet passagerare på utländska kryssningsfartyg som anlöpte finska hamnar.

Sjömansservicebyråns intäkter var något mindre än budgeterat, då lästavgifter erhölls betydligt mindre än väntat. Däremot inflöt mera sjömansserviceavgifter än beräknat. Till det bidrog delvis ökad trafik och de serviceavtal som i enlighet med sjömansservicelagen (447/2007) ingicks för M/S Rosella och M/S Cinderella

Antalet deltagare i kursverksamheten minskade. Flera ADB-kurser och några motions- och hantverkskurser inhiberades på grund av bristande intresse.

Under våren arrangerades de sista etapperna av arbetshälsokursen för sjöfararna på M/S Silja Europa. Kursens resultat var uppmuntrande. Under hösten inleddes ett delvis motsvarande program riktat till sjöfararna på ESL Shipping, projektet Vardagskondition, som fortsätter under nästa år.

Sjöfararnas hobbymönstring samlade färre deltagare än tidigare. Den nordiska fototävlingen var däremot fortfarande populär. Lektionerna i dans och exkursionerna väckte livligt intresse.

Fartygstrafikens uppsving medförde att filmer byttes mera än året innan. Efterfrågan på högupplösta filmer ökade betydligt. Till fartygen levererades också flera serier som bandats från TV samt andra dokumentärprogram som behandlade sjöfarten.

Färre fartygsbibliotek byttes än året innan. Därtill bidrog delvis att direktutlåningen från biblioteket ökade. Litteratur på främmande språk anskaffades mera än tidigare, då de tidigare nämnda avtalen om sjömansservice medfört bibliotekstjänst till ett större antal utländska sjöfarare.

Intresset för e-boken ökade också bland sjöfararna. På byrån i Helsingfors arrangerades en träff där sjöfarare kunde bekanta sig med marknadens läsplattor och det urval böcker som kan laddas ned på dem. Man beslöt följa med e-bokens spridning och urvalets breddning innan man tar med e-boken i fartygens bibliotekstjänst.

Antalet sidor i Frivakt ökade jämfört med tidigare år. En större andel än tidigare utgjordes av reportagen om den egna verksamheten. Likaså utökades antalet färgbilder i tidningen och läsbarheten förbättrades av en luftigare ombrytning.

Inom sjömansidrotten samlade laggrenarna liksom tidigare många deltagare. I ishockeyturneringen deltog åtta fartygslag och i fotbollen nio lag. Positivt var att också lag från lastfartyg deltog i båda turneringarna.

Under de senaste åren har man noterat en betydlig minskning i deltagandet i de internationella serier (Sport of Seven Seas) som den internationella sjömansidrottskommit-

tén, ISS, arrangerat. Detta ledde till att man under slutet av året lade ned serierna. Den internationella serieverksamheten, som pågått i närmare fyrtio år, avslutades därmed också officiellt.

De nordiska länderna beslöt att från början av år 2011 arrangera en egen fotbollsserie, som står öppen också för kryssningsfartyg som besöker nordisk hamn.

På initiativ från de nordiska länderna beslöt idrottskommittén undersöka möjligheterna att intensifiera motionsverksamheten ombord. För detta ändamål ansökte man om understöd från sjöfarten närstående stiftelser.

Antalet deltagare i friidrott minskade efter

ett litet uppsving. På det nordiska idrottsmötet diskuterade man om att sluta föra statistik för den nordiska friidrotten, på grund av det ringa deltagandet. Man beslöt tillsvidare fortsätta, trots att deltagandet i friidrott så gott som helt upphört i Danmark och Norge.

Ombudens och kontaktpersonernas fartygsbesök ökade. Sjöfararna utnyttjade flitigt våra internetpunkter. Besättningsmännen på utländska fartyg kunde i hamnarna låna bärbara datorer för att hålla kontakt och få nyheter från hemlandet. I enlighet med konventionen om sjömansservice levererades till fartygen rikliga mängder utländska tidningar och för sjöfararna ordnades transporttjänst.

Antalet besökare på sommarvillan på Runsala ökade med en tredjedel. Till det bidrog delvis en vacker och varm sommar och att öppethållningssäsongen förlängdes med två veckor. Glädjande var ett ökat intresse för frivilligt arbete för att sköta omgivningen.

Fritidslägenheterna i Lappland stod färdiga år 1988 och var fortfarande i flitigt bruk. I synnerhet våtutrymmena krävde större reparationer än planerat. Detta ledde till att budgeten för reparationer överskreds. Beläggningsprocenten steg till 50,3 (46,3).

En ansökan om planändring för fastigheten Slottsgatan 3 inlämnades till Helsingfors stadsplaneringskontor i maj. Där framskred ärendet inte enligt planerna och planändringens godkännande sköts upp till följande år. Möjligt beslut om byggande av ett nytt hus inrymmande bostäder och affärslokaler fattar styrelsen tidigast nästa år.

(siffrorna för 2009 inom parentes)

InFoRMatIonSVERKSaMHEt

FRIVAKT

Tidningen Frivakt utkom fyra gånger på två språk och i fyrfärg. I tidningen informerades om SSB:s tjänster, evenemang och kurser och om fritidsverksamhet för sjöfolk.

I tidningarna fokuserade man under året på SSB:s egen verksamhet och på sjöfararnas hälsa, välbefinnande och hobbyer. Man intervjuade sjöfarare och andra personer inom branschen. Sjöfararnas egna bidrag publicerades regelbundet.

SSB:s service och kurskalendern för år 2011 presenterades i en bilaga till Frivakt. Förutom till fartygen och till sjöfartsorganisationerna skickades tidningen till medier som uppmärksammat sjöfarten samt ett antal prenumeranter. Det totala antalet sidor var 288 (268) och varierade mellan 68 och 82. Upplagan omfattade 2500 exemplar, av vilka ca 60 skickades utomlands.

ÖVRIG INFORMATION

Ungefär etthundra fartyg fick varje vecka sjöfartsnyheter sammanställda ur inhemska

och utländska källor. Via sjöfartsorganisationernas tidningar och hemsidorna informerades om SSB:s kultur- och idrottsevenemang och övrig service. Informationsblad om SSB:s kurser och motionsprogram delades ut till fartygens personal. Man informerade om SSB:s verksamhet på egna kurser och på olika evenemang arrangerade av branschens organisationer.

tIdnInGStJÄnSt

SSB hade vid utgången av år 2010 i utländska hamnar 5 (5) tidningsstationer till vilka man prenumererade på finsk- och svenskspråkiga dagstidningar. För sjöfararnas bruk prenumererade SSB på tidskrifter och tidningar till hamnarna i Hangö, Raumo, Mäntyluoto, Kaskö, Brahestad, Uleåborg, Kemi och Saima kanal. Till fartygen förmedlades 1368 (1439) tidningspaket per post, via mäklare eller servicepunkten på HelsingforsVanda flygstation.

För utländska sjöfarare som besökte finska hamnar prenumererade man på tidningar från Tyskland, Polen, England, Holland, Ryssland, Estland och Filippinerna. Urvalet kompletterades med inköp av lösnummer. Nyheter per el-post distribuerades också till de utländska sjöfararna i samarbete med andra sjömansserviceorganisationer.

FIlMtJÄnSt

Filmer levererades till fartygen som DVDoch BD-skivor. Sammanlagt inspelades från TV 76 (71) program - inhemska serier, underhållnings- och faktaprogram om sjöfart. Enligt önskemål levererades också olika hobbyprogram.

Sammanlagt utbyttes 23 132 (21 852) filmer. Antalet utbyten var 1 369 (1 378), av vilka de flesta 852 (869) skedde i Helsingfors. Sammanlagt var under året 134 (144) fartyg inskrivna i filmtjänst.

StudIEVERKSaMHEt

SSB ordnade 70 (94)kurser, i vilka sammanlagt 681 (949) sjöfarare deltog. Mest populära var kurserna i silvertrådsarbete och reparbeten samt fotvandringen vid Ylläs. Utöver idrotts- och motionskurserna arrangerades kurser där man fokuserade på att förbättra det fysiska och psykiska välbefinnandet i arbetet.

På Åland arrangerades kurserna av Medborgarinstitutet i Mariehamn (Medis). Sjöfararna kunde låna språkkurser, litteratur om datoranvändning och annat material för självstudier.

bIblIotEKStJÄnSt

Bibliotek byttes 382 (431) gånger för 139 fartyg.

Då personalen ombord blivit allt mera internationell, anskaffades en ökad mängd böcker på estniska, ryska och engelska.

I mån av möjlighet byttes också böcker på utländska fartyg som besökte finska hamnar.

På skeppsbiblioteket i Helsingfors lånade sjöfarare böcker för eget bruk eller till fartygets besättning.

I Frivakt presenterades nyutgivna böcker.

MotIon

I samarbete med Viking Line, Tallink-Silja och ESL Shipping genomfördes projekt för att hjälpa sjöfararna att orka i arbetet och öka deras välbefinnande.

Motions- och idrottsutrymmen reserverades för sjöfarare i Kotka, Åbo, Mariehamn och Helsingfors. Konditionssalarnas tjänster utnyttjades av 16 070 (18 400) sjöfarare. I friidrott deltog 213 (231) sjöfarare. Motionssalarna utnyttjades av 1 232 (1 251) och ishallar av 1 460 (1 164) sjöfarare.

Inom idrotten var sjöfararna mest intresserade av laggrenar. I fotbollsturneringen deltog nio lag och ca etthundra spelare. I ishockeyturneringen som pågick under två dagar deltog 120 spelare från åtta lag. I fotbollsserien Seven Seas placerade sig Silja Serenade på tredje plats.

M/S Birka Paradise segrade i innebandyturneringen, M/S Isabellas lag vann ishockeyturneringen och M/S Gabriellas besättning var bäst i fotbollsturneringen. M/S Gabriella fick ta emot president Urho Kekkonens vandringspris, Kekkonens Kanna. M/S Swegard vann vandringspriset i fartygslagens friidrott.

Sjöfararna tävlade i individuella mästerskapstävlingar i trapskytte, golf och friidrott. Servitör Tapani Outinen från M/S Gabriella utsågs till Årets sjömansidrottare.

I Helsingfors och Åbo spelades 25 (17) fotbollsmatcher i den internationella serien. För manskap på kryssningsfartyg reserverades utrymmen för att träna basket och fotboll.

KURSER

HobbY oCH REKREatIon

Sjöfolkets hobbyutställning ordnades för trettioåttonde gången. Deltagarna var sammanlagt 43 (50).

Av de bästa arbetena sammanställdes en utställning som var öppen 12.3 – 5.4.2010 på sjömansklubben i Helsingfors

Till sjöfararnas nordiska fototävling skickades sammanlagt 1101 (996) foton in. Kockstuerten Jörgen Språng från Sverige segrade i tävlingen.

För personalen på fartyg som besökte Helsingfors hamn arrangerades besök på utställningar och exkursioner. I Helsingfors fortsatte temalektionerna i dans med latinska rytmer och zumba.

IntERnatIonEllt SaMaRbEtE

Internationella Sjömansvälfärdskommit-

téns (ICSW) presidium och årsmöte hölls i Barcelona 23 – 26.3. Vid mötena diskuterades tryggandet av kommitténs finansiering, medlemsvärvning och nya projekt.

De nordiska länderna föreslog som ett nytt projekt tävlingar mellan fartygslag i rodd, cykling och löpning. Projektets genomförande fick anstå tills möjlig finansiering säkerställs.

Man behandlade också ingående vilken betydelse den nya konventionen MLC 2006 har och vilka möjligheter den medför för sjömansserviceverksamheten.

Det nordiska chefsmötet hölls i Norrköping 28 – 29.9. De centrala frågorna på agendan var de nationella rapporterna, det nordiska samarbetet, ICSW och MLC 2006.

Internationella Sjömansidrottskommitténs (ISS) tekniska utskott sammanträdde i Göteborg 18 – 19.11. Vid mötet fastställdes idrottsresultaten under det gångna året och fattades beslut om idrottsevenemangen under det kommande året.

SaMaRbEtE I HEMlandEt

I samarbete med sjöfartens arbetsmarknadsorganisationer deltog SSB i ett rekryteringsevenemang som arrangerades i anslutning till Kotka Havsdagar.

I arbetsgruppen för samarbete mellan Sjömansservicebyrån och Finlands Sjömanskyrka diskuterade man effektivering av verksamheten på Nordsjö Sjömanscentrum (Helsinki Seafarers’ Centre) och hur man kan förbättra sjöfararnas möjlighet att röra sig inom hamnområdet.

Med Sjömanspensionskassan diskuterades projekt i anslutning till sjöfararnas arbetshälsa.

Sjömansserviceverksamheten stöddes ekonomiskt av hamnstäderna Helsingfors, Kotka, Åbo och Kemi.

oMbudS- oCH

KlubbVERKSaMHEt

HELSINGFORS

Ombuden i Helsingfors gjorde 2021 (1891) fartygsbesök inom sitt serviceområde från Borgå till Hangö. Bibliotek byttes 174 (191) och filmer 498 (492) gånger. I idrotts- och motionsevenemang deltog 1499 (1225) sjöfarare.

För utländska sjöfarare ordnades idrottsevenemang, transporter och rundturer. I samband med fartygsbesöken levererades utländska tidningar och filmer och böcker byttes ut mellan fartygen. För att underlätta sjöfararnas möjligheter att hålla kontakt med hemlandet förmedlade man telefonkort och lånade ut mobiltelefoner. På fartyg som besökte Helsingfors utlånades bärbara datorer med internetförbindelse.

På Helsingfors Sjömansklubb stod datorer med internetförbindelse avgiftsfritt till sjöfararnas förfogande. De utnyttjades av 2200 (2700) sjöfarare. Ungefär 14 000 (16 000) besök på klubben och i konditionssalen kunde noteras. Bastu- och mötesutrymmen reserverades 2 (5) gånger.

Internetpunkten i Hangö utnyttjades av 650 (400) sjöfarare.

KOTKA

Ombudet i Kotka gjorde 1395 (1348) fartygsbesök inom sitt verksamhetsområde i Kotka, Fredrikshamn, Lovisa och Villmanstrand hamnar. Bibliotek byttes 57 (50) gånger och filmer 146 (176).

Transport med SSB:s bil ordnades för 21 (25) sjöfarare

Paket med tidningar skickades till utlandet 52 (52) gånger.

I samarbete med Sjömanskyrkan i Fredrikshamn såldes internationella telefonkort.

För sjöfartsstuderande ordnades 2 (2) informationsmöten om SSB:s verksamhet.

I anslutning till Kotka Havsdagar deltog SSB i sjöfartens rekryteringsevenemang på skolskeppet Katarina, där de bästa bilderna från den nordiska fototävlingen 2009 var utställda.

ÅBO

Inom Åbo filialbyrås serviceområde gjordes 1532 (1611) fartygsbesök. Bibliotek byttes 89 (104) gånger och filmer 303 (287). Transporttjänst fick 229 (124) sjöfarare.

I Åbo arrangerades 12 (19) kurser, i dem deltog 93 (157) sjöfarare. Sammanlagt utlånades 2 (3) studiepaket.

Konditionssalar besöktes av 2070 (2458) sjöfarare. I motions- och idrottsverksamhet deltog 1502 (1380) sjöfarare. Mepala hade 3068 (2174) besökare.

KONTAKTPERSONER

Kontaktpersonerna gjorde 2694 (2461) fartygsbesök. Bibliotek utbyttes 62 (86) gånger och filmer 68 (46) Internetpunkten i Kaskö utnyttjades 597 (520) gånger.

FunKtIonÄRER

H ELSINGFORS

verkställande direktör Martti Karlsson, AVsekreterare Heli Myllykangas, redaktionssekreterare Pekka Karppanen, ekonomisekreterare Gerd Grabber, allmänsekreterare Sirpa Kittilä, bibliotekssekreterare Milja Nitovuori, ombud Jaakko Aarninsalo, ombud Niklas Peltola, byråsekreterare Paula Suhonen, städerska Auli Liukkonen.

KOTKA

ombud Risto Nikula

Å BO

ombud Juhani Laine, ombud Juha Toivanen

KONTAKTPERSONER

Hangö: Jani Hedback, Ingå: Tom Björklöf, Kaskö: Jarmo Nordback, Kemi: Pia Paavola, Villmanstrand: Nico Silvast, Mariehamn: Inga-Britt Wirta, Brahestad: Petri Leskelä, Raumo: Sanna Siivonen, Uleåborg: Antti Härö

FÖRValtnInGEn

R EPRESENTANTSKAPET

Sjömansservicebyråns representantskap hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes):

A RBETS - OCH N ä RINGSMINISTERIETS REPRESENTANT

Ordförande

regeringsråd Tarja Kröger (regeringssekreterare Seija Jalkanen)

KOMMUNIKATIONSMINISTERIETS

REPRESENTANT

Viceordförande

avdelningschef Ove Hagerlund (sjöfartsöverinspektör Marko Rahikainen)

F INANSMINISTERIETS

REPRESENTANT

arbetsmarknadsjurist Pirkko Janas (arbetsmarknadsjurist Mika Saarinen)

R EPRESENTANTER FÖR

SKEPPSREDARNA

sjöpersonalchef Ulla Häkkinen (kursledare Lena Marcus)

sjöpersonalchef Outi Byckling (direktör Erkki Kotiranta) sjöpersonalchef Mikaela Björkholm (inköpsdirektör Thomas Doepel) sjöpersonalchef Bengt Björkholm (jur. mag. Linda Langh)

R EPRESENTANTER FÖR

SJÖFARARNA

Manskapet

reparatör Rauno Mutka (köksmästare Tarja Rännäli) servitris Arja Ahonen (kock Anu Ryökkynen)

Däcksbefälet

sjökapten Carl-Henrik Järvinen (viceverksamhetsledare Risto Blomquist)

Maskinbefälet

maskinmästare Markku Suni (maskinmästare Harri Piispanen)

Representantskapets ordinarie sammanträde hölls den 27.4. Vid sammanträdet behandlades de i § 15 i Sjömansservicelagen (447/2007) nämnda ärendena och utkastet till budget.

BALANSRÄKNING

Styrelsen

Sjömansservicebyråns styrelse hade under verksamhetsåret följande medlemmar (suppleanterna inom parentes):

A RBETS - OCH

N ä RINGSMINISTERIETS REPRESENTANT

riksförlikningsman Esa Lonka (regeringsråd Raila Kangasperko)

R EPRESENTANTER FÖR

SKEPPSREDARNA

ombudsman Niklas Rönnberg (ombudsman Jukka Kantola)

ombudsman Kimo Kostiainen (verkställande direktör Olof Widén)

R EPRESENTANTER FÖR

SJÖFARARNA

Manskapet

förbundssekreterare Kenneth Bondas, Finlands Sjömans-Union (funktionär Satu Silta)

Befälet

sjökapten Veikko Engren, Finlands Skeppsbefälsförbund (verksamhetsledare Pekka Partanen)

REVISIONSBERäTTELSE

elmästare Pekka Savikko, Finlands Maskinbefälsförbund (ombudsman Reima Angerman)

Representant för Finlands Sjömanskyrka

generalsekreterare Sakari Lehmuskallio

Som ordförande för styrelsen fungerade riksförlikningsman Esa Lonka och som viceordförande regeringsrådet Raila Kangasperko. Styrelsen sammanträdde tre gånger under verksamhetsåret.

Sjömansservicebyråns namn tecknades av Esa Lonka och Martti Karlsson tillsammans eller av någondera av dem tillsammans med styrelsemedlemmen Kimo Kostiainen eller Kenneth Bondas eller byråns AV-sekreterare Heli Myllykangas.

Som revisorer har fungerat CGR Heidi Vierros och revisionsbyrån KPMG Oy Ab och som revisor utnämnd av KPMG CGR Outi Hieta. Revisorssuppleant var CGR Jari Nurmi.

Sjömansservicebyråns ekonomiska ställning framgår av närslutna balans- och resultaträkning.

Helsingfors den 10 februari 2

Till Sjömansservicebyråns representantskaps ordinarie möte

Vi har granskat Sjömansservicebyråns bokföring, bokslut, verksamhetsberättelse och administration för räkenskapsperioden 1.1 – 31.12.2010. Bokslutet omfattar balansräkning, resultaträkning och noter till bokslutet.

Styrelsens och verksamhetsledarens ansvar

Styrelsen och verksamhetsledaren ansvarar för upprättandet av bokslutet och verksamhetsberättelsen och för att de ger riktiga och tillräckliga uppgifter i enlighet med i Finland ikraftvarande stadganden gällande upprättande av bokslut och verksamhetsberättelse. Styrelsen skall se till att Sjömansservicebyråns bokföring är lagenlig och medelsförvaltningen ordnad på ett betryggande sätt.

Revisorns skyldigheter

Vår skyldighet är att ge ett utlåtande om bokslutet och verksamhetsberättelsen på grundval av vår revision. Revisionslagen förutsätter att vi iakttar yrkesetiska principer. Vi har utfört revisionen i enlighet med god revisionssed i Finland. God revisionssed förutsätter att vi planerar och genomför revisionen för att få en rimlig säkerhet om huruvida bokslutet och verksamhetsberättelsen innehåller väsentliga felaktigheter och om huruvida styrelsen medlemmar har gjort sig skyldiga till handlingar eller försummelse som kan leda till skadeståndsskyldighet gentemot Sjömansservicebyrån, eller brutit mot lag eller förordningar.

En revision innefattar ett genom olika åtgärder inhämta revisionsbevis om belopp och annan information som ingår i bokslutet och verksamhetsberättelsen. Valet av granskningsåtgärder baserar sig på revisorns omdöme och innefattar en bedömning av risken för en väsentlig felaktighet på grund av oegentligheter eller fel. Vid denna riskbedömning beaktar revisorn den interna kontrollen som i Sjömansservicebyrån kan ha en betydande inverkan för upprättandet av ett bokslut och verksamhetsberättelse som ger riktiga och tillräckliga uppgifter. Revisorn bedömer den interna kontrollen för att kunna planera relevanta granskningsåtgärder, men inte i syfte att göra ett uttalande om effektiviteten i Sjömansservicebyråns interna kontroll. En revision innefattar också en utvärdering av ändamålsenligheten i de redovisningsprinciper som har använts och av rimligheten i den operativa ledningens bokföringsmässiga uppskattningar, liksom en bedömning av den övergripande presentationen av bokslutet och verksamhetsberättelsen.

Enligt vår mening har vi inhämtat tillräckliga och ändamålsenliga revisionsbevis som grund för vårt utlåtande.

Utlåtande

Som vårt utlåtande framför vi att bokslutet och verksamhetsberättelsen, i enlighet med de stadganden och bestämmelser som gäller i Finland gällande uppgörande av bokslut och verksamhetsberättelse, ger riktiga och tillräckliga uppgifter om resultatet av Sjömansservicebyråns verksamhet och dess ekonomiska ställning. Uppgifterna i verksamhetsberättelse och bokslut är konfliktfria.

Helsingfors den 16 februari 2011

KPMG OY AB

Heidi Vierros Outi Hieta CGR CGR

tERVEYdEKSI

Jos alkoi haikailla merimiesjobin perään, piti moniin vakansseihin olla pätevyys: kouluja käyty ja tutkintoja suoritettu. Vaikkei olisi vaadittu sertifikaattiakaan, vaadittiin terveyttä. Sen todistaminen aloitettiin röntgenkuvalla, jotta saataisiin tuberkuloositodistus, joka oli voimassa 12 kuukautta. Seuraavaksi marssittiin Töölöön, tai missä kuppataudista jotakin osattiin ja tehtiin ”veren seerumtutkimus sukupuolitaudin toteamiseksi”. Perinteisesti on ollut kuppa kuninkaallisten tauti, enkä muista ketään merenkulkijaa koskaan vieneeni lääkäriin sen vuoksi. Kolmas pakollinen todistus oli smoolboks, eli isorokkorokotus. Yksi piikki tehosi kymmenen vuotta. Kun perustutkimukset oli tehty, saattoi varata ajan merimieslääkärille. Merimieslääkäri mittasi ja punnitsi, tarkasti kuuloa ja näkökykyä, mittasi verenpainetta, kusetti purkkiin ja mittasi liuskalla ”ei valkuaista eikä sokeria”. Kaiken tämän jälkeen laitettiin rasti johonkin kolmesta ruudusta:” Kelpaa kaikkeen palvelukseen, kone- ja sähköttäjäpalvelukseen, vain muuhun palvelukseen”. Kun oli useampaan kertaan käyty samalla lääkärillä, selvittiin tutkimuksista yhdellä kysymyksellä: ”Onko tullut muutoksia edel-

liseen käyntiin”. Jos ei ollut, lääkäri kopioi tiedot edellisestä todistuksesta – silloin ei ollut vielä yleisesti valokopiolaitteita – kirjoitti laskun ja myönnetyn tuoreen lääkärintodistuksen kanssa saattoi marssia mönsträysmiehen pakeille.

Kun merenkulkijoiden terveysvaatimuksista kertoili maissa-asujille, se herätti hämmästystä. Nuhteettomat maamiehet olivat saattaneet lukea arvostettujen merikirjailijoiden teoksia, missä otettiin laivajobi marssimalla laiturilta lähimpään laivaan. Sitten kysyttiin kannella olijoilta, missä se on lähin salonki tai messi tai mikä huone se nyt onkin, missä saa olutta ja viinaa ja on tupakkaa kovissa bokseissa. Ja laivatyttöjäkin pitäisi olla sieltä nuoremmasta päästä. Ja jos ei tarjoilu pelaa, vaihdetaan johonkin muuhun laivaan, missä arvostetaan kelpo merimiehiä.

Laivoissa henkilöstön terveydenhoito kuului täkkikakkosen eli ensimmäisen perämiehen toimenkuvaan. Laivassa oli vähintäänkin lääkekaappi, missä oli monenlaista troppia, sitomisvälinettä, työkalua ja ehkä yli-ikäisiä kondomeja, mitä joskus puhallettiin ilmapalloiksi juhlien koristeluiksi. Saattoipa olla sairashyttikin vuodepaikkoineen.

Jossakin vanhassa ulkomailta ostetussa paatissa oli hammaslääkärin hytti tuoleineen, kaikenlaisine pihteineen ja porineen. Hammaslääkäriä laitteita käyttämään ei ollut, mutta muutama perämies olisi ollut innokas kokeilemaan poraamista, jos joku olisi uskaltautunut potilaaksi.

Laivan ollessa merellä ja omien keinojen loppuessa oli käytössä radiomedical sanomat. Maksutta saattoi lähettää sähkeen ja kysyä maista lääkärinneuvoja. Eräässä laivassa oli kirjattu tapaus, missä oli mennyt käsi olkapäästä sijoiltaan. Lääkäri neuvoi, mitenkä otetaan potilaasta kiinni ja vedetään nivel paikalleen. Laivasta oli vastattu, ettei onnistu. Lääkäri käski vetämään kunnolla vaan ei siltikään mennyt käsi paikalleen. Lääkärin kolmas sähke oli lyhyt: ”Vetäkää vielä kovempaa”. Se oli auttanut ja potilaan käsi oli saatu entiselle paikalleen.

Jos satamassa tarvittiin terveydenhoitoa, käski kippari radiosähköttäjän kirjoittaa rekvisiitan (= requisition). Meklari järjesti vastaanottoajan ja kipinän satamahommia oli lähteä opastamaan potilasta tai potilaita vastaanotolle ja tulkata lääkärin ja potilaan välillä. Erikoisin tulkkaus oli englantia

M/s Tivano Acapulcossa

englanniksi: potilaalla oli British Passport. Brasilialainen lääkäri puhui hyvin englantia. Heidän välistä keskusteluaan olin välissä kääntämässä. Diagnoosi tehtiin ja hoitoohjeet saatiin.

Ennen vanhaan ei kaikki stujut tilanneet laivaan maitoa satamassa, vaan sekoittelivat peltilehmää, eli koneella vettä ja maitojauhetta. Koneporukoilla pruukasi olla mahahaavaongelmia ja lääkärit määräsivät hoidoksi maitoa. Jos oli höveli stuju, saattoi muukin laivaväki saada tuoretta maitoa potilaan siivellä.

Englannin satamissa sai lääkärikäynnille usein varata koko päivän. Aamu varhaisella lähdettiin istumaan jonnekin kolkkoon halliin. Päivän mittaan vaihdettiin toiseen halliin tai kokonaan uuteen rakennukseen tai ehkä toiselle puolelle kaupunkia. Ilta pimeä oli laskeutunut, kun taksi toi uupuneet potilaat saattajineen laiturille laivan kupeelle.

Usassa mentiin yleensä jonkun yksityislääkärin vastaanotolle. Viihtyisät odotushuoneet, ikkunaverhot ja kukkia ikkunoilla, lehtiä pöydillä. Vastaanottoaika ei myöhästynyt, reseptit sai lähtiessään mukaan ja taksilla ajettiin troppeja hakemaan lähimmästä drug storesta.

Meksikossa tuli kulttuurierosta johtuva väärinkäsitys. Olimme Petroleos Mexicanos eli Pemexin öljysatamassa. Meklari antoi ohjeen, milloin taksi odottaa portilla lääkärimatkaa varten. Suomalaiseen tapaan olimme lähtöpaikalla jo ennen määräaikaa ja taksikin oli saapunut. Kysyin kuljettajalta varmuuden vuoksi: ”Taxi?” ”No, no senjoor, no taxi”, oli vastaus. Jäimme portille odottelemaan omaa kyytiämme, mitä ei kuulunut tulevaksi. Muutaman pitkän tovin istuskelun jälkeen lähestyin meksikolaista automiestä toiselta kantilta:

”Esta auto no taxi?” Si senor, no taxi!” Tein sitten toisen kysymyksen: ”Esta auto para doctor?” ”Si senor si, para doctor!” Niinpä kömmittiin kuskin ja potilaan kanssa kyytiin ja koko reissuun meni vähemmän aikaa, kuin portilla norkoiluun.

Kerranpa jouduin itsekin hoidettavaksi, vaikken potilaana tohtorin luona ollutkaan. Syyriassa lääkäri kiinnostui käsistäni, missä oli jo vuosia ollut atooppista ihottumaa. Lääkäri halusi valmistaa sekoituksen ihottuman hoitoon ja pyysi lähettämään kirjeen hoidon tehosta. Kärsivällisesti muutaman viikon sivelin pahanhajuista nestettä käsiini. Aikanaan sitten jostain päin maailmaa lä-

Juhannus M/s Tivanon ahteritäkillä, ilmapallot saatiin lääkekaapista

Skannaus Holger Eklundin kirjasta Ship Translator

hetin tohtorille pahoittelevan kirjeen: lääke loppui ja ihottuma voi hyvin. Vuosien kuluttua – kymmenien lääkärien tutkimusten jälkeen – löytyi omatoimisesti lääkkeeksi helokkiöljykapselit.

Eräässä laivassa konekolmonen useinkin valitteli reumatismiaan ja sen kolotuksia. Vaivannut oli jo kymmeniä vuosia, eikä Suomesta ollut apua löytynyt. Nyt oltiin tulossa Kiinaan ja heräsi ajatus kokeilla kiinalaisia keinoja. Tsingtaossa lääkäriin mentiinkin ja selostin valkotakkisille, mikä oli vaivana. Myöhemmin konekolmonen kertoi: ”Istuin siinä keskellä huonetta jakkaralla ja porukkaa pyöri ympärillä, välillä enemmänkin. Joku kopeloi sieltä ja täältä. Lähtivät sitten kaikki pois ja istuskelin yksikseni siinä pallilla. Jossain vaiheessa huomasin, että jonkinmoinen sukkapuikko oli isketty hauiksen läpi. Vartin päästä tuli taas porukkaa ja vetivät piikin pois.”

Kuulema toisella käynnillä oli sama meininki, mutta nyt puikko meni läpi polvesta. Hoito olisi edellyttänyt vielä kolmattakin käyntiä, mutta laiva lähti jo kohti Dairenia. Paluumatkalla Afrikan ympäri Eurooppaan konekolmonen ajoittain ihmetteli, kuinka reumakivut olivat poistuneet jo kahdella piikityksellä.

Satuinpa sitten lomalla kotosalla lukemaan Suomen suurinta sanomalehteä. Puolen sivun kolumnissaan kiivaili korkea lääkintäviranomainen erilaisia vääräuskoisia poppakonsteja vastaan: Kieltää pitäisi kaikki. Yksi näitä pannaan julistettavia harhaoppeja oli akupunktio. Kirjoittajan saarnasta ilmeni, ettei hänellä ollut akupunktiosta muuta tietoa, kuin että sitä pitää vastustaa.

Timo Sylvänne www.aanimeri.fi

nIelSenIn VäKI

noSTAlgIATunnelMISSA

Vuosina 1923-1995 toimineen Oy Henry Nielsen Ab:n henkilökunta muistelee työnantajaansa ja seilauskavereitaan hyvällä. Keväällä 2011 järjestettiin jo kolmas nostalgiaristeily, johon lähes 170 varustamon merenkulkijaa ja konttorityöntekijää osallistui. Järjestelyistä vastasi vanhaan tapaan Jukka ”Wintiö” Vanhanen.

Vanhasen mukaan kiinnostus tapaamista kohtaan on ollut valtava.

– Ensimmäinen risteily oli 2003 ja toinen 2008. Nyt otettiin yleisön pyynnöstä uusiksi jo kolmen vuoden päästä, Jukka Vanhanen kertoi.

Hän jäi taannoin eläkkeelle Boren Bravaden (nyk. Jollas) –aluksesta. Espanjassa rakennetussa laivassa on hieman samaa henkeä, kuin Nielsenin maineikkaassa Sevillaalussarjassa. Moni risteilylle osallistunut oli seilannut joissain näistä viidestätoista ”jauholaivoiksikin” kutsutuissa merenkyntäjissä.

– Totta kai Sevilla-sarja on tuttu. Levante, Kelo, Pamela, Kauko, Aarno Häyrinen luettelee.

Hän on Nielsenin jälkeen seilannut päällikkönä muun muassa ATC:lla. Vaimonsa Oilin kanssa mukana ollut Häyrinen jäi eläkkeelle Lundqvistin Penelop -laivasta. Ruokailun jälkeen Paavo Kettunen nappasi kainaloonsa Pia Ruonala-Aallon ja Kari Aallon

– Tulihan niitä paatteja käytyä läpi, Kelo, Tornado, Solano ja monta muuta, pariskunta laskeskeli.

Kaikki halusivat vaihtaa pari sanaa pidetyn merihenkilöstöpäällikön Pentti Ojamiehen

Jaakko Pielan tekemä pienoismalli Nielsenin s/s Kotka-laivasta, joka tunnettiin myös nimellä ”Pikku-Kotka”

kanssa. Pentti kertoi aikoinaan Vapaavahdin haastattelussa, että varustamossa oli oma erityinen ilmapiirinsä, Nielsenin henki. Osa tästä hengestä tuntui edelleen leijailevan risteilyväen yllä.

Risteily tehtiin ms Mariellalla

Matkan ensimmäinen ilta 5.5. kului ruokailun ja seurustelun merkeissä. Moni tapasi entisiä seilauskavereita kymmenien vuosien takaa. Ihmisten ulkonäkö oli luonnollisesti muuttunut. Usein piti tutun näköiseltä kaverilta kysyä nimeä, kun ei muistanut kuka tämä on. Hannu Väänänen ja Svante Åman menivät ainakin Vapaavahdin toimittajalta sekaisin.

Timo Sylvänne ja Pirkko Kuronen

Mariella saapui Tukholmaan sateisena aamuna. Monet kävivät maissa. Timo Sylvänne ja Kari Hovi osallistuivat kiertoajelulle ja kävivät viikinkinäyttelyssä. Risteilijöitä kävi myös merimiesklubilla, jonne terminaalista oli lyhyt kävelymatka.

Katarina Sjöfartsklubb´ in isäntä Torbjörn Carlsson tarjosi kahvit. Viereisessä pöydässä keskustelua kuunnellut Jack O. Lohman kertoi, että hänkin on seilannut Nielsenillä.

– Sodan jälkeen asuttiin föörissä skansseissa. Kun päästiin ahteriin kahden miehen hytteihin, tuntui juhlavalta, Jack muisteli selvällä suomen kielellä.

Hän seilasi myös Effoalla, Nordströmillä ja Eriksonilla. Vuonna 1945 hän oli ss Nidarholmissa. Laiva oli Antwerpenissa ja palkkarahat liikkuivat huonosti konttorilta laivalle. Niinpä hän otti ulosmaksun ja siirtyi jenkkilipun alle. Nykyisin Jack asuu talvet Yhdysvalloissa ja kesät Tukholmassa.

Porukkaa laivoilta ja konttorista

Mariellan henkilökunta ja muut matkustajat seurasivat kiinnostuneina ja vähän ihaillenkin, kuinka legendaarisen varustamon työntekijät pitivät yhtä vielä vuosikymmenien jälkeen. Yhdessä tuumittiin, että hyviä muistoja ja valokuvia pitää dokumentoida. Risteilyllä markkinoitiin Suomen Laivahis-

toriallisen Yhdistyksen Laiva -lehteä ja Timo Sylvänteen ylläpitämää verkkopalvelua.

Äänimeri (www.aanimeri.fi) -sivustolla on satoja kuvia paitsi Nielsenin, myös muiden varustamoiden laivoista ja merenkulkijoista. Risteilyllä ihmiset saattoivat verkostoitua ja sopia yhteydenpidosta. Tietojen keruusta on hyötyä myös merihistorian tutkijoille. Matkoilla mukana olleet merimiehet tietävät asiat usein paremmin, kuin mitä virallisissa papereissa lukee.

Porukan ”nestori” oli ms White Rosella päällikkönä seilannut Kauko Muurla, joka oli vuotta vanhempi Nielsenin apulaisjohtajana toiminutta Olavi Lounaa. Nostalgiaristeilyn vanhin aktiivimerenkulkija oli mt Jurmon sähkömies Veikko Malleus, joka oli lähtenyt merille vuonna 1958 höyrylaiva Eiralla.

Kaikki olivat hyvin tyytyväisiä risteilyn tunnelmaan. Muisteltiin menneitä laivoja ja jo albatrosseina liitäviä seilauskavereita. Osoitteita vaihdettiin ja yhteyksiä luvattiin pitää. Monet odottelevat jo uutta risteilyä ja postia ”Wintiöltä”.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

S/s Nidarholmissa seilannut Jack O.Lohman Tukholman Merimiesklubilla

Tapani Eskola ja Jukka Vanhanen

Med nIelSenS FolK I noSTAlgISKA STäMnIngAR

Personal som arbetat hos Oy Henry Nielsen Ab, som trafikerade under åren 1923 – 1995, har goda minnen av sin arbetsgivare. Under våren 2011 arrangerades den så kallade nostalgikryssningen redan för tredje gången. Närmare 170 av rederiets anställda deltog, bland dem också kontorspersonal. För arrangemangen svarade liksom tidigare Jukka ”Wintiö” Vanhanen.

Enligt Vanhanen har intresset för träffarna varit väldigt stort.

– Den första kryssningen ordnades år 2003 och den andra år 2008. På allmänhetens begäran gjorde vi nu om det efter bara tre år, berättade Jukka Vanhanen.

Han gick nyligen i pension från Bores Bravaden (numera Jollas). På fartyget som är byggt i Spanien råder litet en liknande atmosfär om på Nielsens berömda serie Sevillafartyg. Mången som deltog i kryssningen har seglat på något av de här femton bulkfartygen.

– Det är klart att Sevillaserien är bekant. Levante, Kelo, Pamela, Kauko, räknar Aarno Häyrinen upp.

Efter Nielsen har han seglat som befälhavare bland annat hos ATC. Häyrinen som kom med hustrun Oili gick i pension från Lundqvists fartyg Penelop.

Kryssning med M/S Mariella

Resan började den 3 maj, kvällen förlöpte med middag och glatt umgänge. Många träffade gamla seglingskamrater första gången på många år. Utseende hade naturligtvis förändrats. Ofta fick man fråga namnet på någon som såg bekant ut, då man inte mindes vem det var.

På morgonen anlände Mariella till Stockholm i regnigt väder. Många gick i land. Timo Sylvänne och Kari Hovi deltog i en rundtur och besökte sjöfartsmuseet. Kryssningsdeltagarna besökte också sjömansklubben, som ligger på promenadavstånd från terminalen.

Torbjörn Carlsson, värd på Katarina Sjöfartsklubb, bjöd på kaffe. Jack O. Lohman,

Paavo Kettunen med Pia Ruonala-Aalto och Kari Aalto.

som satt vid ett bord intill, berättade att också han seglat hos Nielsen. År 1945 seglade han på S/S Nidarholm, sedan mönstrade han av och tog hyra på ett fartyg under USA:s flagg. Nu bor Jack om vintrarna i USA och under somrarna i Stockholm.

deltagare från

både båtar och kontor

Mariellas personal och de andra resenärerna följde intresserade och också litet beundrande med hur det legendariska rederiets personal höll ihop ännu efter årtionden. Man var ense om att glada minnen och fotografier borde dokumenteras. Under kryssningen marknadsfördes Finlands Skeppshistoriska Förenings tidskrift ”Laiva” och Timo Sylvännes Internettjänst.

Mången blandade ihop Hannu Väänänen och Svante Åman som litet liknar varandra.

Hemsidorna Äänimeri (www.aanimeri. fi) innehåller hundratals bilder av inte bara Nielsens, utan också andra rederiers fartyg och sjöfarare. Under kryssningen knöt man kontakter och kom överens om att hålla kontakt. Också sjöfartshistoriker har nytta av samlandet av material. Sjömännen som varit med om resorna vet ofta mera än vad som framgår av officiella dokument.

Gruppens ”nestor” Kauko Muurla, som seglat som befälhavare på M/S White Rose, är ett år äldre än Olavi Louna, som verkat som biträdande direktör på Nielsen. Den äldsta yrkesverksamma sjöfararen på nostalgikryssningen var M/T Jurmos elektriker Veikko Malleus, som gick till sjöss år 1958 på ångfartyget Eira.

Alla var mycket nöjda med stämningen på kryssningen. Man mindes gångna tiders fartyg och också de seglingskamrater som redan följer fartygen som albatrosser. Man bytte adresser och lovade hålla kontakt. Många väntar redan på post från ”Wintiö” och på nästa kryssning.

text och bild: Pekka Karppanen

Oy Henry Nielsen Ab:s sjöpersonalchef Pentti Ojamies och sjökapten Ali Sario.

Hannu Melto med Aarno och Oili Häyrinen

MeRenKulKIjoITA

counTRy-TunnelMISSA

MeSSIläSSä

Suomen Merimiesunioni ja sen osastot järjestivät hienon tapahtuman jäsenilleen kevään kunniaksi. Messilään oli saapunut kuutisenkymmentä merenkulkijaa perheineen.

Päivää vietettiin villin lännen teeman mukaisesti lassoa heittämällä ja jousiammunnalla. 4event-yrityksen läpi viemässä ohjelmassa testattiin osumatarkkuutta myös puhallusputkilla. Aikuiset saattoivat lisäksi mittauttaa kehonsa koostumuksen. Tapahtuman yhteistyökumppaneina olivat myös MEK, MEPA ja Turva.

– Tunnelma on ollut loistava, tapahtuman järjestäjiin kuulunut Rauno Mutka Arctia Shippingilta kertoi

Hänen lisäkseen kevätpäivien suunnittelusta ja toteutuksesta vastasivat Leif Drockila, Tuija Pesonen, Mika Ojala, Kari Nurmirinta ja Mikael Ahlfors.

Kuusikymmentä osanottajaa oli ihan hyvä luku ensimmäiseksi kerraksi. Merenkulkijoiden työn luonteen mukaisesti viime hetken peruutuksia tuli harmittavan paljon.

Iltajuhlassa hyvää ruokaa, palkintoja ja countrymusiikkia

Aurinko paistoi mukavasti Markkinaravintolan ulkopöydille, kun

Rauno

MEPA esitteli sähkökirjaa.

kiinnostui kuultuaan sähköisestä kirjatoimituksesta Stena Poseidoniin ja Norkingiin. Paikkakunnalla asuva Lea Savolainen odotteli tietoa laivansa, ms Ahtelan uusista rahtauksista tai ylösmakuutuksesta.

Sisällä nautittiin illan teemaan sopivan ruokapöydän antimista. Palkintoraati jakoi tunnustuksia päivän kilpailuissa menestyneille lapsille ja aikuisille. Puoli kymmenen aikaan päästettiin lavalle R&R Band, jonka mukaansatempaava countrymusiikki sai lännenasuihin sonnustautuneet juhlijat tanssilattialle.

Vieraat ja järjestäjät olivat tyytyväisiä. Tästä täytyy tehdä perinne, kuului monen suusta. Drockila ja Mutka aloittivat jo ruokapöydässä seuraavien kevätpäivien suunnittelun. Heidän mukaansa 60 –luku voisi olla hyvä teema.

Teksti: Pekka Karppanen

Kuvat: Pekka Karppanen, Saana Lamminsivu

SjöFARARe I counTRySTäMnIng I MeSSIlä

Våren till ära arrangerade Finlands Sjömans-Union tillsammans med avdelningarna ett fint jippo. Ett sextiotal sjöfarare med familjer hade anlänt till Messilä.

Vilda västern var temat för dagen, man kastade lasso och sköt med pilbåge. Företaget 4event stod för programmet där man testade prickskytte också med blåsrör. De vuxna deltagarna kunde dessutom låta mäta kroppens sammansättning. Medarrangörer var Sjömanspensionskassan, SSB och Turva.

– Stämningen har varit strålande, berättade arrangören Rauno Mutka från Arctia Shipping.

Övriga ansvariga för evenemangets planering och genomförande var Leif Drockila, Tuija Pesonen, Kari Nurmirinta, Mika Ojala och Mikael Ahlfors

Sextio deltagare var ett riktigt bra resultat för första gången. På grund av sjöfartsarbetets karaktär kom tyvärr ett stort antal återbud i sista stund.

Kvällsfest med god mat, prisutdelning och countrymusik

Solen lyste klart vid borden utanför restaurant Markkinaravintola då SSB demonstrerade den elektroniska boken. Olli Kauranen, som kommit på motorcykel från Kotka, blev intresserad då han hört om leveransen av e-böcker till Stena Poseidon och Norking. Lea Savolainen, bosatt på orten, väntade på information om M/S Ahtelas nya frakter eller möjliga uppläggning.

Inomhus njöt man av middagens rätter som anknöt till kvällens tema. Juryn delade ut pris år de barn och vuxna som haft framgång i dagens tävlingar. Vid halv tiotiden var det dags att släppa loss R &

De bästa country & western-dräkterna belönades

R Band på scenen. Med medryckande countrymusik fick bandet den westernklädda festpubliken upp på dansgolvet.

Gäster och arrangörer var nöjda. Det här måste bli en tradition, tycke många. Vid middagsbordet började redan Drockila och Mutka planera nästa vårs jippo. De tyckte att 60-talet kunde vara ett bra tema.

Text: Pekka Karppanen

Bilder: Pekka Karppanen, Saana Lamminsivu

Prätkällä Kotkasta saapunut Olli Kauranen

Markku Knuutinen,

Mutka ja Leif Drockila jakoivat palkintoja. Vuorossa Mikke Ahlfors

MEPAn kirjasto suosittelee: Milja Nitovuori

Hanna Tuuri on kolmen Irlantiin sijoittuvan kirjan tekijä.

Irlantilainen aamiainen, Vihreän saaren puutarhassa ja viimeksi ilmestynyt Orapihlajapiiri tutustuttaa meidät irlantilaiseen elämänmenoon.

Tuurin oli tarkoitus viettää sapattivuotta

Irlannissa, mutta maa teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Opiskelu ja rakastuminen puutarhanhoito koulun opettajaan sai hänet muuttamaan maahan.

”Olen konkreettisesti kasvanut kiinni Irlannin maaperään. Muokkaamalla sitä olen juurtunut tähän epätavalliseen maahan”, kertoi Tuuri

Irlanti on köyhä maa, mutta jos köyhyydestä on löydettävissä jotain hyvää, niin se, että se saa ihmiset kekseliääksi ja toimimaan itse.

Suomessa ajatellaan, että yhteiskunta huolehtii heikompiosaisista. Irlannissa luotetaan ihmisiin ja uskalletaan olla heikkojakin. Vihreällä saarella eletään yhä turhia hätäilemättä, ilman aikataulujen orjuutta. Kelttien verenperintö on itsepäinen ja tulokkaana joutuu usein raivonpartaalle, kun asiat eivät hoidu totutun tehokkaasti.

Nautittavaa luettavaa ja samalla oppii paljon maasta ja sen elämänfilosofiasta.

Ruotsalainen Mari Jungstedt on onnistunut jälleen luomaan ensiluokkaisen, koukuttavan trillerin Kevään kalpeudessa

Tämä monitoiminainen tietää mistä kirjoittaa, kun ammattikokemusta on kertynyt toimittajana, opettajana, tarjoilijana ja asunnon välittäjänä.

Tarinan mukana aukeaa näkymät Gotlantiin ja sen asukkaisiin.

Visbyn kongressitalon vihkijäisjuhlassa isäntä myrkytetään. Johtolangat ohjaavat tutkimukset väärään suuntaan ja lisää kuolemantapauksia ilmaantuu. Mukaan mahtuu nuoriso väkivaltaa ja alkoholia sekä monimutkaisia perhesiteitä.

Mari Jungstedt ei hehkuttele verisillä kauheuksilla, vaan pitää jännityksen yllä yllättävillä ja inhimillisillä keinoilla.

tHoMESton laIVoIlla MaGnEEttISElla PoHJoISnaValla

Ja EtElÄMantEREElla

Thom –yhtiöt omisti kokonaan 19 ja osittain 20 laivaa. Monet laivoista seilasivat Finnlinesin hoidossa. Thomeston entinen varustamotoiminnan johtaja Matti Pietikäinen sai laivahistoriikin valmiiksi sopivasti yhtiön 100-vuotisjuhliin.

Kokonaan omistetut laivat, niiden historia telakalta romuttamolle ja tärkeimmät tapahtumat on dokumentoitu seikkaperäisesti omissa luvuissaan. Vaiheet käsitellään perusteellisesti kertomalla niin haverit kuten karilleajot, yhteentörmäykset, tulipalot ja konerikot kuin näiden laivojen kohtaamat myrskyt, jäihin juuttumiset ja merirosvot.

Vuonna 1976 Wismarissa rakennettu Finntimber kiersi maapallon kuusi kertaa. Se kävi varsin eksoottisissa paikoissa. Mikään muu suomalainen laiva ei ole käynyt Arktisessa Kanadassa niin kaukana pohjoisessa kuin Finntimber. Alus lastasi 20.000 tonnia sinkkiä Little Cornwallis Islandilla. Päällikköinä olivat Jan Lindroos ja Björn Edgren Finntimberin matkoja kuvataan Lagosin merirosvoista aina Australiaan asti.

Myös merikapteeni Matti Pulli saa Pietikäisen kirjassa paljon palstatilaa. Hän oli päällikkönä Finnoceaniksen joutuessa kovaan myrskyyn Atlantilla ja Finnpolariksen upotessa Baffin Bay´lla Kanadan ja Grönlannin välissä. Finnpolariksen kaksi Etelämantereen matkaa käydään luonnollisesti tarkkaan läpi. Näillä matkoilla päällikkönä oli Lasse Kulju.

Caymansaarilta

bahaman lipun alle

Finntimber liputettiin Caymansaarille 1985. Seuraavan vuonna oli Juliana –alusten Finnarctiksen, Finnoceaniksen ja Finn-

polariksen vuoro. Vuoden 1986 aikan alukset liputettiin edelleen Bahamaan, koska Caymansaaret ei ollut ratifioinut SOLAS -sopimusta.

Kirjassa kerrotaan, millaisia vaikeuksia Finntimberilla oli kiinalaisen miehistön kanssa. Heidät vaihdettiin filippiiniläisiin ja pestattiin vielä päälliköiden lisäksi suomalainen sähkömies. Miehityskulut putosivat 50 prosenttia. Juliana -aluksiin kuitenkin pestattiin kokonaan suomalainen miehistö, joka hyötyi 6 kk verosäännöstä.

1980 -luvun puolivälissä Thomestolla oli rakenteilla laivoja Puolassa. Bulk/konttialus Finntrader liputettiin pian valmistumisen jälkeen ulos. Sisarlaivan Finnwoodin tilaus siirrettiin Palkkiyhtymälle. Puolasta valmistuneen roro-alus Finnforestin Thomesto myi saman tien Effoalle vuonna 1987.

Hyvät oheistiedot

Matti Pietikäinen on kirjoittanut itse englanniksi. Näin kieli ei ole liian monimutkaista. Tutut käsitteet auttavat lukijaa ymmärtämään tekstin ja pysymään hyvin kärryillä.

Laivoista on kirjan takaosassa täydellinen Fleet List -luettelo IMO -numeroineen, mikä auttaa kiinnostuneita etsimään lisätietoja myöhemmistä vaiheista internetistä.

Kirjassa on runsas kuvitus. Monet kuvista ovat ennen julkaisemattomia ja niiden eteen Matti Pietikäinen on tehnyt todella ison työn. Henkilöhakemistosta löytyy joukko laivoilla seilanneiden merenkulkijoiden nimiä. Laivakuvauksissa esiintyy vielä lisää yksittäisiä merenkulkijoita.

Mielenkiintoista on myös Pietikäisen laivoista tekemä taloudellinen katsaus. Jotkut laivat tekivät tulosta, jotkut eivät. Finnpolariksesta maksettiin neuvottelujen jälkeen telakalle 9.845.000 dollaria. Pohjola maksoi korvauksena 5.406.000 USD vuosikymmen myöhemmin.

Finnoceanis teki tappiota US East Coastja Veracruz -matkoilla 1980 - 1981. Itse seilasin tuon ajan laivalla. Rahaa ei jäänyt minullekaan, mutta varmaan oli Verassa hauskempaa, kuin Thomeston väellä konttorissa.

Pekka Karppanen

kuva: Hannu Vartiaisen kokoelmat

MEd tHoMEStoS bÅtaR VId

dEn MaGnEtISK a noRdPolEn oCH VId antaRKtIS

Thom-bolaget ägde 19 fartyg helt och var delägare i 20 fartyg. Många av fartygen seglade i Finnlines management. Matti Pietikäinen, tidigare direktör för Thomestos rederiverksamhet, fick historiken färdig just inför bolagets 100-årsjubileum.

Fartygen som var helt i bolagets ägo, är noggrant dokumenterade i skilda kapitel, deras historia ända från skeppsvarvet till upphuggningen. De olika skedena beskrivs i detalj, man skildrar grundstötningar, kollisioner, eldsvådor och maskinhaverier likaväl som de stormväder, infrysningar och pirater som fartygen råkat ut för.

Finntimber, byggd i Wismar år 1976, seglade jorden runt åtta gånger. Den besökte synnerligen exotiska platser. Inget annat finländskt fartyg har gått så långt norrut i arktiska Kanada som Finntimber. Fartyget lastade 20 000 ton zink vid Little Cornwallis Island. Befälhavare var Jan Lindroos och Björn Edgren. Finntimbers resor beskrivs ända från pirater utanför Lagos till Australien.

I Pietikäinens bok får sjökaptenen Matti Pulli också mycket spaltutrymme. Han var befälhavare på Finnoceanis vid en svår storm

procent. På Julianafartygen anställde man ändå en helt finländsk besättning som kunde utnyttja sexmånadsregeln i beskattningen.

Under mitten av 1980-talet lät Thomesto bygga fartyg i Polen. Bulk- och containerfartyget Finntrader flaggades ut snart efter att det blivit färdig. Beställningen av systerfartyget Finnwood överfördes till bolaget Palkkiyhtymä. Roro-fartyget Finnforest sålde Thomesto genast till Effoa år 1987.

nyttiga referensuppgifter

på Atlanten och på Finnpolaris då den sjönk vid Baffin Bay mellan Kanada och Grönland. Finnpolaris två resor till Antarktis beskrivs naturligtvis noggrant. Vid de resorna var Lasse Kulju befälhavare.

Från Caymanöarna till bahamas flagg

Finntimber flaggades ut till Caymanöarna år 1985. Följande år var det Julianafartygens Finnarctis, Finnoceanis och Finnpolaris tur. Under år 1986 flaggades fartygen vidare ut till Bahamasöarna, då Caymanöarna inte ratificerat SOLAS-konventionen.

I boken skildras hurudana svårigheter man hade med kinesiskt manskap på Finntimber. De byttes ut mot filippiner och utöver befälet tog man också en finländsk elektriker. Kostnaderna för besättningen minskade 50

Matti Pietikäinen har själv skrivit boken på engelska. Språket är därför inte för svårtillgängligt. De bekanta begreppen hjälper läsaren att förstå texten och följa med sammanhanget. I slutet av boken finns en fullständig Fleet List med IMO-nummer som hjälper den intresserade att söka kompletterande uppgifter om fartygens vidare öden i Internet.

Boken är försedd med ett rikt bildmaterial. Många av bilderna har inte publicerats tidigare och Matti Pietikäinen har här gjort ett digert arbete. I personregistret finns en mängd namn på sjöfarare som seglat på fartygen. På fartygsbilderna ser man också enskilda sjöfarare.

Den ekonomiska översikt som Pietikäinen gjort upp över fartygen är också intressant. En del fartyg gjorde gott resultat, andra mindre gott. För Finnpolaris fick man efter förhandlingar punga ut med 9 845 000 dollar till varvet. Ett årtionde senare fick bolaget av Pohjola en ersättning på 5 406 000 USD. Finnoceanis gjorde sina resor till US East Coast och Veracruz åren 1980 – 1981 med förlust. Den tiden seglade jag själv med båten. Inte blev det några pengar kvar för mig heller, men säkert hade vi det roligare i Vera, än Thomestos folk på kontoret.

Juha Jouhki, Matti Pietikäinen och Tommi Jokivaara som förtjänstfullt gjort bokens ombrytning.

Kuva: M.Pietikäinen

MEREnKulKIJoIdEn 37. VuoSInÄYttElY

Esillä oli jälleen kerran laadukas katsaus merenkulkijoiden tekemiin harrastetöihin. Näyttelyyn kävi tutustumassa paljon ihmisiä, jotka pitivät teoksista. Useita töitä meni myös kaupaksi, parhaimmat varattiin jo avajaispäivänä.

Henrik Westinin siro pullolaiva

Seppo Turunen yhdisti taidokkaasti puuta ja köysipunosta

Leena Iskaniuksen lasista valmistettu kimalteleva seinäkoriste

Marja-Liisa Ilvesjärven huovuttamalla valmistettu taulu

Leena Iskaniuksen lasitöitä

Anneli Myllymäen nukkekoti oli tulvillaan pikkutarkkoja esineitä

Lars Näsmanin tunnelmallinen öljyvärityö

Hans Sjöberg löysi sukellusreissullaan esineen, josta valmisti taideteoksen

Risto Honkaharjun humoristinen vesivärityö byssasta

Ilkka Karppasen näyttävä pienoismalli

Iris Malmsin hauskoja nukkeja

Hans Sjöbergin upeita seinäkoristeita

KoVAT KoKeMuKSeT MeRellä

näKy VäT TAuluISSA

Arto Dahlbon työt pysäyttävät katsojan

Monina vuosina merenkulkijoiden vuosinäyttelyn kiinnostavimpiin teoksiin ovat kuuluneet Arto Dahlbon taulut. Keväällä Vaasan seudulla asuva kiireinen mies poikkesi Mepassa ja Vapaavahti sai napattua hihasta kiinni.

Dahlbon merimiesuralla sattui haaksirikko, jonka rankat muistot vaikuttavat vielä luomistyöhön.

– Vuonna 1963 olin Gefionissa laivapoikana, kun alus kallistui ja upposi myrskyssä kymmenessä minuutissa. Pääsimme kaikki pelastusveneeseen, Arto muisteli

Onnettomuus sattui, kun Gefion oli puutavaralastissa matkalla Kristiinankaupungista Ruotsiin, kun nopeasti noussut pohjoistuuli aiheutti haverin. Viisihenkinen miehistö vietti pelastusveneen virkaa toimittaneessa ”jullassa” tunnin, ennen kuin perässä ajanut Regina poimi haaksirikkoutuneet kyytiin. Dahlbo ja seilauskaverit jäivät maihin Örnsköldsvikissä.

Monipuolinen taiteilija

Arto Dahlbo on myös musiikkimiehiä ja kuvailee itseään alan puoliammattilaiseksi. Hän on soittanut yli kymmenessä bändissä lähinnä lyömäsoittimia.

– Porokoira –yhtyeen kanssa ollaan keikkailtu ympäri Suomea, Arto kertoi.

Hän aloitti musiikin harrastuksen jo nuorena. Laivassa lyömäsoittimien virkaa toimittivat välillä lusikat ja haarukat, mistä

kippari ei pitänyt. Matkoilta on tarttunut mukaan inspiraatiota, aiheita ja tavaraakin, kuten bhutanilainen rumpu.

– Australiassa toimin katusoittajana pariinkin otteeseen. Kerran söin rahoilla kunnon pihvit Mel Gibsonin baarissa, Dahlbo muistelee.

Värimaailmaan vaikutteita australiasta

Veistoksiakin tehneen Dahlbon käyttämät värit ovat keränneet kiitosta katsojilta. 1960-luvulla guassi- ja öljyväritekniikoihin siirtynyt mies sai näkemyksiä Australian luonnon ja terrakottatöiden väreistä.

– Muuten aiheet tulevat eletystä elämästä. Merta ja ihmisiä näkyy monessa työssä, Dahlbo pohti.

Taulut ovat hyvin persoonallisia, musiikkimiehen ja merimiehen muistot sekoittuvat jännittävällä tavalla. Miehen hienoista töistä on saatu nauttia Mepan näyttelyissä jo seitsemän vuoden ajan. Tänä vuonna oli esillä komea sarja, jota ihastelivat sekä katsojat että töitä arvostellut Sirkku Ala-Harja

– Teokset muodostavat sarjan, jossa raikas

värimaailma tukee naivistista, jopa surrealistista ilmaisua, luonnehti Ala-Harja arvostelussaan.

Arton työ ”Strömmingsbådan” sai kunniamaininnan teknisen toteutuksen ja kauniin, monimuotoisen taivaan ilmaisun ja kuvan sommittelun ansiosta.

Pekka Karppanen

TAVloRnA åTeRSPeglAR deT

HåRdA lIVeT TIll SjöSS

Åskådaren stannar upp inför Arto Dahlbos arbeten

Under många år har Arto Dahlbos arbeten hört till de mest intressanta på sjöfararnas årliga hobbyutställning. Han bor i Vasatrakten och har för det mesta bråttom, men då han i våras stack sig in på SSB lyckades Frivakt rycka honom i ärmen och få en pratstund.

Under Dahlbos sjömansbana inträffade ett skeppsbrott, vars minnen fortfarande kan skönjas i hans skapande.

– Jag var skeppsgosse ombord på Gefion år 1963, då fartyget fick slagsida i storm och sjönk på tio minuter. Vi lyckades alla ta oss ombord i räddningsbåten, minns Arto. Olyckan inträffade då Gefion lastad med

trävaror var på väg från Kristinestad till Sverige. En nordlig vind blåste snabbt upp och förorsakade skeppsbrottet. Besättningen om fem man tillbringade en timme i en jolle, innan de skeppsbrutna blev upplockade av Regina som trafikerade samma farled. Dahlbo och hans seglingskamrater gick iland i Örnsköldsvik.

En mångsidig konstnär

Arto Dahlbo musicerar också och beskriver sig som halvprofessionell i branschen. Han har spelat i flera än tio grupper, mest slaginstrument.

– Med gruppen Porokoira har jag turnerat runtom i Finland, berättade Arto.

Han började spela redan som ung. Ombord har skedar och gafflar fått tjäna som

slaginstrument, till skepparens förtret. Inspiration har han också fått under resorna, både motiv och föremål, som t.ex. en trumma från Bhutan.

– I Australien spelade jag som gatumusikant i ett par repriser. En gång använde jag pengarna till en rejäl biff på Mel Gibsons bar, minns Dahlbo.

australiens natur i färgskalan

Dahlbo har också gjort skulpturer och fått beröm av publiken. Under 1960-talet började han övergå till gouache- och oljefärgstekniker och i färgskalan kunde man skönja intryck av Australiens natur och arbeten i terrakotta.

– I övrigt kommer motiven direkt ur levande livet. Hav och människor syns i många arbeten, menar Dahlbo.

Tavlorna är mycket personliga, musikerns och sjömannens minnen blandas på ett spännande sätt. Man har redan under sju år fått avnjuta hans fina arbeten på SSB:s utställningar. I år kunde vi igen beundra en stilig serie, den fick beröm både av besökarna och av kritikern Sirkku Ala-Harja

– Arbetena utgör en serie, där en fräsch färgskala stöder den naivistiska och ibland rentav surrealistiska framställningen.

Artos gouachearbete ”Strömmingsbådan” fick ett hedersomnämnande för tekniskt genomförande, gestaltandet av en mångskiftande himmel och för bildens komposition.

Pekka Karppanen

Turson keulapunos

KIloMeTRI Köy TTä jA SATAVIISIKyMMenTä T yöTunTIA

Satamajäänsärkijä Tursolla tapahtuu kaiken aikaa. Toukokuussa alus valmistautui Pietarin reissuun ja porukka oli työn touhussa. Aurinko paistoi ja radio soi, kun ammattimerimiehet väänsivät keulapakalla uutta punosta.

– Köysityö käy konemestariltakin, malspiikin ja nuijan kanssa heiluja Seppo Järveläinen kehui.

Hyväkuntoinen mies ja vuoden 1984 merimiesurheilija Seppo Järveläinen jäi ansaitulle eläkkeelle ESL-Shippingilta konepäällikkönä. Viimeiset kymmenen vuotta ovat pitäneet miehen niin kiireisenä, että eläkkeellä olo on enemmänkin harrastetoimintaa.

– Sopiva työ ja touhu pitävät mielen ja kehon virkeänä, säesti vierestä Raimo Peltomaa

Hän seilasi aikoinaan muun muassa Gustaf Eriksonilla poosuna. Peltomaa jäi 1980 -luvun puolivälissä maihin ja perusti köysialan yrityksen Boatswain Oy:n, jossa työskentelee edelleen. Työtehtäviä tulee paljon muualtakin kuin laivoilta.

– Spleissauksia tehdään laivoilla enää vähän, joten taito on pikkuhiljaa vähenemässä varsinkin vaijeripuolella, Peltomaa kertoi.

Keulapunos vanhojen

piirustusten mukaan

Punosta on ollut tekemässä myös Heikki Toivonen. Finnlinesin eläkkeellä oleva kansikorjausmies ehti lähteä ennen Vapaavahdin tuloa. Parhaimmillaan punomassa on ollut kolme miestä. Seppo nauttii työstä.

– Onhan tämä ollut haastavaa hommaa, tuumi Järveläinen vaativasta punoksen teosta.

Alkuun pääsyä helpotti se, että mallia saatiin alkuperäisistä piirustuksista. Ne saatiin Merimuseosta, jonne Albin Johanssonin perikunta oli ne toimittanut.

Punosta varten Turson keulapakalle on tehty melkoiset rakennelmat, joitta työolosuhteet on saatu asianmukaisiksi. Täysiä ja vajaita köysikoileja riittää.

– Tavara on kuusitoistamillistä keinohamppua, ja kilometrin verran sitä arvellaan kuluvan keulapunoksen tekemiseen, Raimo Peltomaa kertoi.

Luonnonkuiduista tehty hamppuköysi sitoo kosteutta, joten siitä tehty punos voisi laajentua ja kutistua sään mukaan.

Punontatyön lisäksi Tursolla tehtiin paljon muitakin töitä. Alusta valmisteltiin tulevaa Venäjän matkaa varten. Toukokuussa Pietarissa järjestetään Itämeren vanhojen laivojen festivaali. Turso on tapahtuman kunniavieras. Laivahan toimi kaupungin satamajäänsärkijänä 59 vuotta.

– Minulta se matka jää väliin. Lähden töihin merentutkimusalus Geomariin, hyväkuntoinen ”eläkeläinen” Seppo Järveläinen totesi.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Seppo Järveläinen ja Raimo Peltomaa ulkotöissä

Esko Härö nostaa lippua

Tursos flätade stävskydd

en KIloMeTeR ReP ocH eTTHundRAFeMTIo

TIMMAR ARbeTe

Ombord på hamnisbrytaren Turso händer det någonting mest

hela tiden. I maj stod fartyget färdigt för en resa till S:t Petersburg och besättningen var fullt sysselsatt. Solen lyste och radion stod på, medan yrkesmännen på fördäck flätade det nya arbetet.

– Nog klarar en maskinmästare också reparbeten, förklarade Seppo Järveläinen med malspik och klubba i högsta hugg.

Seppo Järveläinen, en man i god kondition och Sjömansidrottaren år 1984, gick i välförtjänt pension som maskinchef. Under de senaste tio åren har han varit så fullt sysselsatt, att själva pensionärstillvaron närmast krympt till en hobby.

– En lämplig mängd arbete och sysselsättning håller sinne och kropp i god vigör, tycker också Raimo Peltomaa

Han seglade i tiden bland annat som båtsman hos Gustaf Erikson. I mitten av 1980-talet gick Peltomaaa i land och grundade ett företag i repbranschen, Boatswain Oy, där han fortfarande jobbar. Arbetsuppdragen kommer inte bara från båtar.

– Man gör numera så litet splitsarbeten på fartygen att kunnandet småningom har blivit sällsynt, speciellt då det gäller vajrar, berättade Peltomaa.

Ett stävskydd enligt gamla ritningar

Också Heikki Toivonen har varit med och flätat. Däcksreparatören som gått i pension från Finnlines hade hunnit gå då Frivakts utsände kom på plats. Som mest har tre män varit sysselsatta med flätandet. Seppo njuter av arbetet.

– Nog har det här ju varit en utmaning, säger Järveläinen om det krävande flätningsarbetet.

Att sätta igång arbetet underlättades av att man fick modellen från ursprungliga ritningar. Dem fick man från Sjöfartsmuseet, som fått dem av Albin Johanssons arvingar.

På Tursos förback har man uppfört en stadig konstruktion, för att få bekväma arbetsförhållanden. Fulla eller påbörjade rullar av rep räcker inte.

– Vi använder sexton millimeters syntetisk hampa, och räknar med att det går åt en kilometer till stävskyddet, berättade Raimo Peltomaa.

Rep av naturlig hampa binder fukt, och ett arbete flätat av det kunde töja eller krympa beroende på vädret.

Utöver reparbetet gjorde man många andra arbeten ombord på Turso. Fartyget iståndsattes för sin kommande resa till Ryssland. I maj arrangeras en festival för gamla fartyg i S:t Petersburg. Turso är hedersgäst vid evenemanget. Fartyget var ju isbrytare i stadens hamn under 59 år.

För min del blir resan ogjord. Jag har ett jobb på havsforskningsfartyget Geomari, konstaterar den välbehållne ”pensionären” Seppo Järveläinen.

MeRIHISToRIAA RAuMAlAISITTAIn

Ilmassa on hivenen tervantuoksua. Leppoisa puheensorina kietoutuu tekeillä olevaan työhön. Neljä miestä tietää tarkalleen, mihin koloon mikäkin köysi pujotetaan. Valmistumassa on perinteinen köysimatto, johon materiaalia kuluu peräti 60 metriä. Mattoja ja monenmoisia muita merihenkisiä köysi- ja narutöitä valmistuu Rauman Merihistoriallisen Seuran harrasteilloissa. Pienestä kipinästä, tarkemmin apinannyrkki-avaimenperistä on kasvanut koko yhdistyksen toimintaa tukeva merihistoriallisen harrastuksen osaalue. Tuotteita toki myydään, mutta vaikka mattojen kysyntä toisinaan jo ylittää tarjonnan, ei myyntiä ole tarkoitus kasvattaa. –Tähdellisempää on sosiaalinen yhdessäolo, ”maailmanparannus”. Siinä ohessa tutkailemme köysityömalleja, valmistustapoja, kehittelemme perinteistä myös uusia sovelluksia, kertoo mattomestari Tapio Ketola Köysitöiden valmistus alkoi aikanaan pienestä. Muutaman vuoden takaisen Rauman Merimuseoyhdistyksen verstaassa oli tarkoituksena kunnostaa merimuseon esineitä näyttelykuntoon. Kun museo vuonna 2004 valmistui, keksittiin mukaan tervanaru. Verstaassa on valmistunut satoja ellei tuhansia tervanaruisia apinannyrkkejä avaimenperiksi. Apinannyrkit ovat löytäneet tiensä myös maailmalle mm. yrityslahjoina kansainvälisille messuasiakkaille.

Apinannyrkkien myötä tie avautui uusille tuotteille. Erilaisten solmujen ja punontojen opettelu kasvatti intoa kokeilla näitä omaan tuotekehittelyyn. Syntyi uusia avaimenperämalleja ja samalla nälkä aina suurempiin ja

monimutkaisempiin töihin. Pannunaluset toimivat alkuina matoille, narut vahvistuivat köysiksi. Yksi viime aikojen kysytyimmistä pientuotteista on käteen passelisti sopiva murusuti. Toki aina on käytetty luonnonmateriaaleja, kuten hamppua manillaa ja sisalia.

Mattoja lahjoiksi, veneisiin, mökeille

Moni Friivaht-matto on päätynyt raumalaisen veneilijän merkkipäivälahjaksi. Mattovarastot ovatkin usein huvenneet kesän aikana kun veneily- ja mökkikausi on vilkkaimmillaan. Valinnan varaakin on, sillä jokainen Friivaht-illassa valmistuva matto on omanlaisensa. Pienet kulmikkaat matot vaikuttavat siroilta suurten soikeiden mattojen rinnalla. Uusiin mattomalleihin etsitään vinkkejä, ja niitähän löytyy vaikkapa oman käsikirjaston kirjoista ja nyt myös internetistä. Materiaalin mukaan on myös värivaihtoehtoja. Omat haasteensa tuovat vaikkapa kahden eri köysimateriaalin käyttö rinnakkain. Matoista saadaan näin kaksivärisiä.

Perinteinen köysimatto sietää kosteutta ja jopa tiivistyy ja paranee käytössä. Siksipä matto on omiaan juuri veneessä tai vaikka kesämökin kynnysmattona.

Mikä yhdistys?

Rauman Merihistoriallinen Seura jatkaa edeltäjänsä Rauman merimuseoyhdistyksen toimintaa. Merimuseoyhdistys saavutti kuu-

Rauman Pitsiviikolla merimiesperinteet ovat esillä Merihistoriallsen kesäpäivän aikana. Etualalla mattoa punoo Tapio Ketola.

tisen vuotta sitten alkuperäisen päämääränsä kun Rauman merimuseo avasi ovensa. Merihistoriallinen Seura on siitäpitäen toiminut merimuseon tukiyhdistyksenä.

Yhdistyksen jäsenet kunnostavat tarvittaessa merimuseon näyttelyesineitä. Viime vuosien suurin yksittäinen hanke on ollut kuunarilaiva Ihanan kajuutan kunnostus merimuseon näyttelyesineeksi. Yhdistyksen järjestämät merihenkiset tilaisuudet ovat omiaan kasvattamaan myös merimuseon kävijämäärää.

Friivaht-harrasteillat on osa yhdistystoimintaa. Kynnys tulla mukaan toimintaan on matala, illat ovat avoimia kaikille merihistoriasta kiinnostuneille, ja arvoa, asemaa tai ammattia ei kysellä. Minkäänlaista tekemisen pakkoa ei ole, ja niin harrastuksesta onkin muotoutunut leppoisa sosiaalinen verkosto, jossa vastapainoksi köysitöille puidaan maailman isojakin ajankohtaisia asioita. Köysityötaitojaan yhdistyksen jäsenet ovat esitelleet useissa merihenkisissä tilaisuuksissa ja käsityöläistapahtumissa.

teksti: Anni-Meri Räikkönen

SjöFARTSHISToRIA På R AuMoVIS

I luften förnimmer man en lätt doft av tjära. Arbetet framskrider under ett lättsamt sorlande av röster. De fyra männen vet precis hur repen skall flätas. En traditionell repmatta är under arbete, åtgången av rep är upp till 60 meter. Under hobbykvällarna, som arrangeras av det sjöfartshistoriska sällskapet i Raumo, förfärdigar man mattor och många andra maritima föremål av rep i olika grovlekar. Av en liten gnista, närmare bestämt nyckelringar med apnäve, har en helhet vuxit fram och den främjar föreningens sjöfartshistoriska verksamhet. Visserligen säljer man produkterna, men trots att efterfrågan ibland överskrider utbudet, har man ingen avsikt att öka försäljningen. – Viktigare är den sociala samvaron, ”världsförbättrandet”. Vi undersöker samtidigt olika modeller av repmattor och arbetsmetoder och utvecklar också nya tillämpningar, berättar mattmästaren Tapio Ketola

Tillverkningen av reparbeten började i tiden i liten skala. I Raumos sjöfartshistoriska förenings verkstad skulle man rusta upp sjöfartsmuseiföremål inför en utställning. Då museet stod färdigt år 2004 kom tjärsnöret med i bilden. I verkstaden har man tillverkat hundratals, om inte tusentals nyckelringar med apnäve av tjärsnöre. Apnävarna har också funnit sin väg ut i världen, bl.a. som PR-gåvor åt utländska kunder på mässor. Med hjälp av apnävarna öppnades vägen för också andra produkter. Då man lärde sig olika knopar och flätningar växte intresset för att pröva dem i den egna produktutvecklingen. Nya modeller av nyckelringar såg da-

gen ljus och samtidigt växte aptiten på allt större och mera komplicerade arbeten. Pannunderläggen blev grunden för mattor, snörena växte till rep. Ett av de mest efterfrågade mindre föremålen under den senaste tiden har varit en smulborste som passar handen precis. Naturmaterial har man självfallet alltid använt; hampa, manilla och sisal.

Mattor som gåva, för båtar och stugor

Mången Raumobo har på sin bemärkelsedag fått en Friivaht-matta för sin fritidsbåt. Lagret av mattor har ofta minskat under sommaren då båtlivs- och stugsäsongen är som livligast. Och urvalet är stort, varje matta som tillverkats under en Friivaht-afton är olik alla andra. De små fyrkantiga mattorna ser sirliga ut jämför med de stora ovala mattorna. Man söker tips om nya modeller och finner dem kanske i det egna handbiblioteket och nu också i Internet. En utmaning i sig utgör användningen av två olika material i samma matta. Då får man mattor i två färger.

En traditionell repmatta tål fukt och blir rentav tätare och tål användning bättre. Därför passar mattan bra just i båten eller som tröskelmatta i stugan.

Vad för en förening?

Sjöfartshistoriska sällskapet i Raumo fortsätter Raumos sjöfartsmuseiförenings verksamhet. Sjöfartsmuseiföreningen uppnådde för

Rauman Merihistoriallisen Seura on esittäytynyt Raumalla monissa tapahtumissa. Vanhan ajan markkinoilla Friivahttuotteita esittelivät Juhani Erama ja Tapio Ketola

sex år sedan sin ursprungliga målsättning då sjöfartsmuseet i Raumo öppnade. Sedan dess har det sjöfartshistoriska sällskapet verkat som museets understödsförening.

Föreningens medlemmar har vid behov renoverat sjöfartsmuseets utställningsföremål. Under de senaste åren har det största enskilda projektet varit att iståndsätta skonerten Ihanas kajuta för sjöfartsmuseets utställning. Föreningens maritima evenemang har också bidragit till att antalet besökare på museet ökat.

Friivaht-aftnarna är en del av föreningens verksamhet. Tröskeln för att komma med i verksamheten är låg, aftnarna är öppna för alla som är intresserade av sjöfartshistoria, ingen frågar efter yrke eller position i samhället. Man är inte tvungen att göra någonting, hobbyn har utformats till ett gemytligt socialt nätverk, där man som motvikt till reparbetena också ventilerar större aktuella världsfrågor. Prov på sin kunnighet att tillverka reparbeten har föreningens medlemmar visat upp vid ett flertal maritima evenemang och utställningar av hantverk.

text: Anni-Meri Räikkönen

RuISSalo

MaalattIIn talKoIlla

Mepala sai keväällä kunnon kasvojenkohotuksen. Kunnostuskipinä syttyi, kun Nesteen merenkulkijat lahjoittivat rahaa huvilan kunnostukseen. Pitkä penni säästyi vielä, kun paikalle saatiin ahkera talkooporukka pensseliä heiluttamaan.

– Nyt kelpaa merenkulkijoiden tulla kesäpäiviä viettämään, totesi asiamies Juha Toivanen tyytyväisenä.

Työt saatiin hyvin alkuun toukokuussa, vaikka ilmat olivat epävakaisia. Vanhat pinnat skrapattiin, hiottiin ja korjailtiin ennen uuden värin maalausta. Särkyneet ikkunat ja pokat korvattiin. Myös grillikatos uusittiin ja pihatöitä tehtiin.

Talkoisiin osallistuivat: Rauli Salmi (Primus Motor), Jari Heinonen, Antti Rintala, Ismo Degerholm, Elias Turunen, Rauski Palonen, Seppo Suurnäkki, Samppa Mattila, Säde Nisula, Marika Hormia, Birgitta Barck, Arto Peltomäki, Enni Salmi, Tuula Mickelsson, Rolf Kirkkala ja Mauno Hasunen

Mepa kiittää ja kumartaa kaikkia talkoolaisia! Tervetuloa viettämään kesäpäiviä uudistettuun Mepalaan!

MÅlnInGStalKo PÅ RunSala

text och bild: Juha Toivanen

Under våren fick Mepala en rejäl ansiktslyftning. Gnistan tändes då Nestes sjöfarare gjorde en penningdonation för att renovera villan. Då dessutom ett flitigt gäng frivilliga infann sig för att svinga målarpenslarna sparade man en vacker peng.

– Nu kan sjöfararna nog komma hit för att tillbringa sina sommardagar, konstaterade ombudsmannen Juha Toivanen nöjd.

Trots att vädret var ostadigt i maj lyckades man börja med jobben. De gamla ytorna skrapades, man slipade och reparerade före målandet. Söndriga fönster och fönsterkarmar byttes ut. Också grillens tak förnyades och man gjorde gårdsarbeten.

I talkoarbetena deltog: Rauli Salmi (Primus Motor), Jari Heinonen, Antti Rintala, Ismo Degerholm, Elias Turunen, Rauski Palonen, Seppo Suurnäkki, Samppa Mattila, Säde Nisula, Marika Hormia, Birgitta Barck, Arto Peltomäki, Enni Salmi, Tuula Mickelsson, Rolf Kirkkala och Mauno Hasunen

SSB tackar och bockar! Välkommen att tillbringa sommardagar på det renoverade Mepala!

SJÖFaR aRE SPEladE GolF I loJo

Mepan kisaan lähti 41 pelaajaa. Aurinko paistoi ja lämpö läheni kolmeakymmentä astetta. Joillakin keli vaikutti pelaamiseen, useimmilla ei. Kukaan ei valittanut pitkän ja kovan talven jälkeen. Mukana oli väkeä Finnlinesilta, Tallink Siljalta, Vikingiltä, Eckerö Linelta, Arctia Shippingilta, ESLShippingilta, Borelta, Nesteeltä, Birka Cargolta ja Meritaidolta.

Parhaan scratch -tuloksen löi Esa Tammi, 85. Joni Koivuniemi, Risto Rousku ja Tuomas Rautaheimo pääsivät tulokseen 86.

Pisimmän lyönnin pystin vei Sakari Korpela, ja lähimmäs lippua löi Risto Rousku (1,26)

ME -Group erikoispalkinto: Kenneth Alm

Hcp -lyöntipelissä palkinnoille pääsivät Alex Ruzza (65), Jukka Mäkivaara (70) ja Jaakko Aarninsalo (71)

Naisten pokaalit: Heli Lauronen (78), Birgitta Germanov (81) ja Leena Korpela (81)

Kiitoksia kaikille! Seuraava kisa 9.8. Kurk Golf

Sammanlagt 41 spelare deltog i SSB:s tävling. Solen lyste och temperaturen närmade sig trettio grader. För några inverkade vädret på spelet, men inte för de flesta. Efter den långa hårda vintern klagade ingen. Deltagarna kom från Finnlines, Tallink-Silja, Viking Line, Eckerö Line, Arctia Shipping, ESL-Shipping, Bore, Neste, Birka Cargo och Meritaito.

Esa Tammi slog det bästa scratch-resultatet, 85. Joni Koivuniemi, Risto Rousku och Tuomas Rautaheimo klarade 86.

Sakari Korpela tog hem pokalen för längsta slag, närmast flaggan slog Risto Rousku (1,26).

ME-Groups specialpris: Kenneth Alm

Prisen i hcp-slagtävlingen gick till Alex Ruzza (65), Jukka Mäkivaara (70) och Jaakko Aarninsalo (71)

Damernas pokaler: Heli Lauronen (78), Birgitta Germanov (81) och Leena Korpela (81)

Ett varmt tack till alla! Nästa tävling: 9.8 Kurk Golf

Timo Nakari

MeRenKulKIjAT PelASIVAT

jääKIeKKoA KISAKAllIoSSA 4.-5.4.

Amorella oli paras kahdeksan laivajoukkueen turnauksessa.

Turnauksen yllättäjiin kuului Langh Ship –varustamon joukkue, joka oli varsin pienellä kokoonpanolla mukana. Osa pelaajista ei ehtinyt koko turnaukseen, koska vaikean jäätilanteen takia laiva oli myöhässä. Kuuden kenttäpelaajan ja maalivahdin voimin joukkue voitti alkulohkonsa ja eteni välieristä finaaliin.

Raskaan turnauksen päätteeksi pelatun finaalin voitto meni kuitenkin selvästi Amorellalle. Alkusarjassa Langh voitti Amorellan niukasti, mutta punaisten laivojen miehet eivät toista kertaa antaneet yllättää itseään. Pronssiottelussa Silja Europa voitti edellisvuoden mestarin Isabellan. Loppusijoituksista pelasivat Silja Serenade, Ahtela, Birka Paradise ja Gabriella. Kaikkiaan Kisakalliossa pelasi 115 merenkulkijaa.

Turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valittiin Petri Päivärinta Langh Shipilta, puolustajaksi Oskar Essen Amorellalta ja parhaaksi hyökkääjäksi Fredrik Pernell Amorellalta. Kisakallio järjesti maanantai-iltana pelaajille saunan ja ohjelmallisen illan rantamakasiinissa, jossa karaokekuninkuuden vei Robert Mattsson Ahtelalta.

Turnauksen tuomareina toimi kaksi Suomen Jääkiekkoleijonaksi aateloitua legendaa: Karl-Gustav Kaisla ja Seppo Mäkelä

Kiitokset kaikille!

Pekka Karppanen

Amorellan tehokas joukkue

Silja Europa vs Isabella

Siljan pojat saapuvat Rantamakasiiniin parahiksi, kun Birka Paradisen duo laulaa Delilah´ia

Peter Lund ja Martti Karlsson

o ttelutulokset:

loPPuSIJoItuKSEt:

alkulohkojen sijoitukset

SjöFARARnA SPelAde ISHocKey I KISAKAllIo den 4 – 5 APRIl

Amorella var bäst i turneringen mellan åtta fartygslag.

Rederiet Langh Ships lag stod för turneringens överraskning. Laget var starkt decimerat då en del av spelarna inte hann med i hela turneringen för att fartyget var försenat på grund av svåra isförhållanden. Med sex man på plan och målvakten lyckades laget segra i första gruppen och avancerade från semifinalen till finalen.

Efter en tung turnerings final gick segern ändå klart till Amorella. I första gruppen besegrade Langh med knapp marginal Amorella, men de röda båtarnas gossar lät sig inte överraskas en andra gång.

I bronsmatchen segrade Silja Europa över fjolårets mästare Isabella. Om slutplaceringarna kämpade Silja Serenade, Ahtela, Birka Paradise och Gabriella. Allt som allt spelade 115 sjöfarare i Kisakallio.

Petri Päivärinta från Langh Ship valdes till turneringens bästa målvakt, bästa försvarare var Oskar Essen från Amorella och bästa anfallsspelare var Fredrik Pernell från Amorella. Kisakallio arrangerade måndag kväll ett samkväm med bastu och program för spelarna i strandmagasinet, och där blev Robert Mattsson från Ahtela kvällens karaokekung.

Tero Virtanen och Oskar

Essen jagar pucken

Petri Päivärinta (till höger) tankar vätska inför finalmatcherna

MERIMIESMotoRIStEJa taMMISaaRESSa

Kaksipyöräisillä liikkuvat merenkulkijat ovat jo useampana vuonna tavanneet ennen perinteistä Ruukin kierrosta. Epävakainen sää on vainonnut harrastajia.

– Tämä on kuitenkin kolmeen vuoteen paras keli, totesi Sami Koskinen Gabriellalta.

Mies on osallistunut joka kerta eri pyörällä. Tällä kerralla alla oli Suzuki DR 650 matkaenduro, jonka Sami oli käynyt vasta edellisenä päivänä hakemassa käytettynä. Hän ajaa mielellään sorateillä ja maastossa, mihin tämä pyörä sopii hyvin.

Olli Kauranen ehti hyvin paikalle, koska yöpyi välietapilla Helsingissä. Kotkassa asuva Nesteen pääluottamusmies ajaa Triumph Rocketilla. Kunnioitusta huokuva menopeli löytyy myös Timo Kostamolta, joka liittyi seuraan reitin varrella. Hän kävi ajamassa lenkin Gabriellan satamassa oloaikana.

Jamahamiehet liikkeellä

Näin totesi Teemu Saikkonen, kun vilkaisi merimiesten ajopelirivistöä.

– Niinpä, Yamahaan vaihdoin minäkin keväällä, kertoi Simo Zitting, joka oli matkassa poikansa kanssa.

Nesteellä seilaava Seppo Roos oli varautunut matkaan peräkärryllä, joka tarjoaa hyvää lisätilaa esimerkiksi teltalle.

– Jotkut sanovat sitä anopinkuljetuskärryksikin, Roos naurahti.

Sepolla kävi Ruukin ajoarpajaisissa hyvä tuuri, hän voitti Garmin nüvi 1300 GPS –navigaattorin.

Kymmenkunta motoristia poikkesi Tammisaaren Nesteellä kahvilla ja vaihtamassa

merenkulun kuulumisia ja vertailemassa kokemuksia pyöristään. Sää parani päivän edetessä. Jokohan ensi vuonna saataisiin nauttia auringonpaisteesta.

teksti ja kuvat: Pekka Karppanen

Olli Kauranen ja Triumph Rocket

SJÖManSMotoRIStER I EKEnÄS

Sjöfarare på tvåhjulingar har redan under flera år samlats före den traditionella Bruksrundan. Entusiasterna har förföljts av ostadigt väder.

– Det här är i alla fall det bästa vädret på tre år, konstaterade Sami Koskinen från Gabriella.

Han har varje år deltagit med olika motorcykel. Den här gången var det en Suzuki DR 650 reseenduro, som Sami först föregående dag skaffat som använd. Han kör gärna på grusvägar och i terräng, och till det passar den här hojen bra.

Olli Kauranen hann bra på plats, då han under mellanetappen övernattade i Helsingfors. Nestes huvudförtroendeman bor i Kotka och kör en Triumph Rocket. Respekt väckte också Timo Kostamos fordon, han anslöt sig till sällskapet under rutten. Han körde också en länk i hamnen medan Gabriella låg i hamn.

Många män på Yamaha

Det konstaterade Teemu Saikkonen, då han överblickade sjömännens fordon i rad.

– Javisst, till Yamaha bytte jag också i våras, berättade Simo Zitting, som hade sin son med på resan.

Seppo Roos som seglar hos Neste, var utrustad med släpvagn som ger lagom extra utrymme för till exempel ett tält.

Någon har kallat den också kärra för transport av svärmor, skrattade Roos.

– Seppo hade tur, i Bruksrundans lotteri vann han en GPS- navigator av märket Garmin nüvi 1300.

Ett tiotal motorister vek in på Neste i Ekenäs för att dricka kaffe, utbyta senaste nytt om sjöfarten och jämföra erfarenheter av sina motorcyklar. Vädret blev bättre under dagens lopp. Månne vi nästa år äntligen får njuta av soligt väder.

text och bild: Pekka Karppanen

Simo Zitting & Jr

nY tt tonnaGE undER blÅVIt FlaGG

Finnbreeze alusta esiteltiin Finnlinesin yhteistyökumppaneille Katajanokalla 24.5.

Palontorjuntakursseja Upinniemessä

SYKSY 2011

STCW Palokoulutus (STCW A-VI/1-2)

Ajankohta: 3.- 4.10. ja 10.- 11.10. sekä 27.- 28.10.2011

Hinta: 260 €/henkilö

STCW Päällystön palokoulutus (STCW A-VI/3)

Pääsyvaatimus: STCW A-VI/1-2:n suoritus

Ajankohta: 5.- 7.10. ja 12.- 14.10.2011

Hinta: 390 €/henkilö

STCW Päällystön palokoulutus/ker tauskoulutus (STCW A-VI/3)

Pääsyvaatimus: STCW A-VI/3:n suoritus

Ajankohta: 20. -21.10. ja 12.- 13.12.2011

Hinta: 260 €/henkilö

Kysy myös mahdollisia hajapaikkoja!

Tiedustelut ja ilmoittautumiset:

Tarja Juola, puh. 019 - 2876 636, s-posti: tarja.juola@meriturva.fi

Fartyget Finnbreeze presenterades för Finnlines samarbetspartners på Skatudden den 24.5.

Kevät 2011 toi tullessaan kolme suurta roro -alusta kotimaan rekisteriin. Bilbaon ja Zeebruggen väliä ajavaa Bore Sea -alusta kutsutaan tosin RoFlex –tyypin alukseksi. Boren ja saksalaisen Flensburger Schiffsbau Gesellschaft GmbH:n suunnittelemaa alusta voi käyttää moniin tarkoituksiin. Kansia voi nostaa, mikä mahdollistaa erikorkuisten yksiköiden lastaamisen. Aluksessa on Wärtsilän tehokas ja vähäpäästöinen pääkone.

Finnlinesin ensimmäiset Kiinasta tilatut roro –alukset Finnbreeze ja Finnsea aloittivat omassa rahtauksessa. Kumpikin alus ajaa säännöllisesti Suomen satamiin. Jinlingin telakan rakentamat 187 -metriset ottavat 12 matkustajaa.

Bore kastoi uudisrakennuksen yhtiön perinteisellä laivanimellä, mutta Finnlines on jo nimennyt koko kuuden aluksen sarjan Finnalkuisilla nimillä, joita varustamo ei ole ennen käyttänyt.

Våren 2011 kom med tre nya roro-fartyg till det inhemska registret. Fartyget Bore Sea som trafikerar mellan Bilbao och Zeebrugge kallas visserligen fartyg av ”RoFlex”-typ. Fartyget som planerats av Bore och tyska Flensburger Schiffsbau Gesellschaft GmbH kan användas för många ändamål. Däcken kan höjas, vilket möjliggör lastandet av olika höga enheter. Fartygets huvudmaskin från Wärtsilä är effektiv med låga utsläpp.

Finnbreeze och Finnsea, Finnlines första roro-fartyg beställda från Kina, inledde trafiken med egna frakter. Båda fartygen anlöper regelbundet finska hamnar. De 187 meter långa fartygen byggdes på varvet i Jinling och tar 12 passagerare.

Bore döpte sina nybyggen med rederiets traditionella fartygsnamn, medan Finnlines redan har namngett hela serien om sex fartyg med namn som börjar med ”Finn”, vilket rederiet inte tidigare använt.

MIEHIStÖMuutoKSIa MEPaSSa

Vuodesta 1979 Turun toimistossa työskennellyt Juhani Laine jäi keväällä eläkkeelle. Jussin vaiheita käytiin läpi Vapaavahdissa 4/2010, joka löytyy www.mepa.fi -sivuilta. Työtoverit toivottavat Jussille hyviä eläkepäiviä.

Vuoden pestin Helsingin toimistoon otti juuri valmistunut liikunnanohjaaja AMK, Johan Treuthardt. Hänen päävastuualueinaan ovat työhyvinvointi- ja liikuntapalvelut.

Treuthardt antaa merenkulkijoille tarvittavaa henkilökohtaista ohjausta. Hän tulee yhdessä Merimiespalvelutoimiston muun henkilökunnan kanssa kehittämään ja laajentamaan liikunta- ja hvyin-

vointipalveluita. Varustamoille ja yksittäisille aluksille järjestetään myös lisää tyky- ja tyhypäiviä.

Turun Mepan alueella liikkuu kesän aikana monien laivojen keittiöistä tuttu urheilullinen mies, Patrik Qvarnström. Hän hoitaa kesälomatuurauksia ja heittää keikkaa talvellakin tarpeen tullen, jos muilta töiltään ehtii.

Kotkan ja Haminan satamissa merenkulkijoita palvelee kesällä Jesper Enegren. Hän opiskelee talvet lahden eteläpuolella. Oppilaitos on Tallinn University of Technology/Tallinn Law School

FÖRÄndRInGaR I SSb:S bESÄttnInG

Juhani Laine som arbetat på filialbyrån i Åbo sedan år 1979 gick i pension under våren. Vi berättade om Jussis sysslor i Frivakt 4/2010, den hittar man på hemsidorna www.mepa.fi. Kollegerna önskar Jussi goda dagar som pensionär.

Nyss utexaminerade idrottsinstruktören (YH) Johan Treuthardt har tagit hyra för ett år på byrån i Helsingfors.

Treuthardt ger sjöfararna personlig handledning enligt behov. Tillsammans med Sjömansservicebyråns övriga personal kommer han att utveckla och utvidga idrotts- och hälsopromotionstjänsterna. För rederier och enskilda fartyg kommer det även att arrangeras flera kurser för att främja arbetsförmågan och välbefinnandet i arbetet.

På Åbobyråns område kan man under sommaren träffa Patrik Qvarnström, en idrottslig man, bekant från mässen på många fartyg. Han verkar som semestervikarie och hoppar in också under vintern efter behov, om han hinner för sina andra arbeten.

Under sommaren sköter Jesper Enegren sjömansservicen i Kotka och Fredrikshamn hamnar. Vintertid studerar han söder om Finska viken vid Tallinn University of Technology/Tallinn Law School.

Johan Treuthardt

Patrik Qvarnström

Jesper Enegren

In Memoriam Bror ”Frosa” Frostell Herrasmies purjehti länteen…

En gentleman seglade västerut…

Merikapteeni ja kaphornari Bror Oskar Frostell kuoli 18. huhtikuuta 2011 Helsingissä lyhyen sairauden murtamana 93 -vuotiaana. Hän oli syntynyt Cardiffissa, Englannissa 3.3.1918. Frosa lähti merille höyrylaiva Otolla suoritettuaan keskikoulun vuonna 1934. Purjelaivapraktiikkansa hän suoritti nelimastoparkki Lawhillillä, jonka mukana hän kiersi matruusina Kap Hornin vuonna 1938. Perämiehen tutkinnon hän suoritti 1939 ja yliperämiehen tutkinnon Raumalla 1941.

Sodan aikana hän suoritti Merisotakoulun reserviupseerikurssin vuonna 1942. Kurssin jälkeen hänet määrättiin miinanraivaaja Ahvenen päälliköksi. Talvella 1943 sattuneessa raivausesteen räjähdyksessä Bror Frostell haavoittui. Pitkän hoito- ja kuntoutusjakson jälkeen hän työskenteli valistusupseerina Turun Laivastoasemalla ja Merenkulkutoimistossa Helsingissä. Sodan ajan ansioista hänet palkittiin VR IV ja VM I mitaleilla. Sotilasarvoltaan hän oli merivoimien yliluutnantti (res,).

Sjökaptenen och kaphornaren Bror Oskar Frostell avled den 18 april 2011 i Helsingfors i en ålder av 93 år, bruten av en kort tids sjukdom. Han föddes i Cardiff i England den 3 mars 1918. Frosa gick till sjöss på ångfartyget s/s Otto år 1934 efter genomförd mellanskola. Sin segelfartygspraktik skaffade han ombord på fyrmastbarken Lawhill. Som matros på Lawhill rundade han Kap Horn år 1938. Styrmans- och överstyrmansexamen tog han i Raumo år 1939 och 1941. Under kriget genomförde han Sjökrigsskolans reservofficerskurs år 1942. Efter kursen blev han beordrad till befälhavare på minröjaren Ahven. Under vintern 1943 sårades Bror Frostell i samband med en explosion under ett röjningsuppdrag. Efter en lång vård- och rehabiliteringstid blev han beordrad till informationsofficer vid Åbo Flottstation och senare vid Flottans Sjöfartsbyrå i Helsingfors. För sina krigstida meriter erhöll han medaljerna VR IV och VM I. Hans militära grad var premiärlöjtnant i flottans reserv.

Sotavammoistaan huolimatta Frosa huolehti merenkulkuopintonsa loppuun ja suoritti merikapteenin tutkinnon Kotkassa vuonna 1948. Hän toimi rannikko- ja sisävesiliikenteen tehtävissä maissa sekä Suomen Laivanpäällystöliiton asiamiehenä. Sisävesivaiheen jälkeen hän siirtyi Oy Finnlines Ltd:n merihenkilöstöpäälliköksi, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1978.

Finnlinesin aikana Frostell edisti merenkulkijoiden urheilutoimintaa hyvässä yhteistyössä Kauppalaivaston Huoltoneuvoston ja tämän seuraajan Merimiespalvelutoimiston kanssa. Frostellin aikana kehitettiin uusia merenkulkijoille sopivia liikuntamuotoja.

Hän myös osallistui tapahtumiin ja järjesti juhlavia palkintotilaisuuksia. Frostell saattoi esimerkiksi järjestää matkansa Hampuriin siten, että pääsi kannustamaan urheiluviikoille osallistuvia Finnlinesin aluksia. Merimiesurheilun ja -liikunnan edistämisestä hänelle myönnettiin 1971 Suomen Liikunta- ja Urheilukulttuurin hopeinen ansiomitali.

Bror Frostell oli aktiivinen yhdistysihminen. Hän toimi vuosia A.I.C.H. Suomen osaston, kaphornareiden yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja sihteerinä yhdistyksen lakkauttamiseen asti vuoteen 2006. Frostell oli myös Suomen Laivanpäällystöliiton jäsen ja toimi aktiivisesti Merenkulkijain muistomerkin aikaansaamiseksi Helsinkiin. Vielä syksyllä 2010 hän osallistui muistotilaisuuteen monumentin luona Pyhäinpäivänä.

teksti: Sven-Erik Nylund, Pekka Karppanen kuva: Hilkka Kotkamaa

Trots krigsskadorna genomförde Frosa sina sjöfartsstudier och avlade sjökaptensexamen i Kotka år 1948. Han verkade inom kust- och insjötrafiken och som ombudsman i Finlands Sjöbefälsförbund. Efter uppdragen inom insjötrafiken utnämndes han till sjöpersonalchef på Oy Finnlines Ltd. Där stannade han till sin pensionering år 1978.

Under tiden på Finnlines verkade Frostell aktivt för att främja sjömansidrotten i gott samarbete med Handelsflottans Välfärdsråd och dess efterföljare Sjömansservicebyrån. Under Frostells tid utvecklades nya former av motion lämpliga för sjöfarare.

Han deltog också i olika evenemang och arrangerade festliga prisutdelningsceremonier. Frostell kunde till exempel planera sina resor till Hamburg så, att han var på plats för att uppmuntra lagen från Finnlines fartyg då de deltog i internationella idrottsveckor. För sina insatser för sjömansidrott och -motion tilldelades han år 1971 Finlands Idrotts förtjänstmedalj i silver.

Bror Frostell var en aktiv föreningsmänniska. Han verkade i åratal som styrelsemedlem och sekreterare inom kaphornarnas organisation A.I.C.H: s Finska sektion, ända tills verksamheten lades ned år 2006. Frostell var också medlem i Finlands Skeppsbefälsförbund och verkade aktivt för uppförandet av Sjöfararmonumentet i Helsingfors. Ännu hösten 2010 deltog han i uppvaktningen vid minnesmärket under allhelgona.

text: Sven-Erik Nylund, Pekka Karppanen

foto: Hilkka Kotkamaa

MERIMIES on PÄÄoSaSSa RauMan MERIMuSEolla

Upea museorakennus seisoo mäen päällä. Upeat ovat näkymät myös vanhan merikoulun rakennuksen sisällä. Ensiluokkaisen perusnäyttelyn lisäksi voi nyt tutustua merimiehen elämän lähihistoriaan.

Museonjohtaja Hannu Vartiaisen ja muun henkilökunnan suunnittelema ja kokoama näyttely esittelee, millaista merimiehen elämä on ollut ja miten se on muuttunut viimeisen 150 vuoden aikana.

– Maailman merimuseoissa on ollut kaikenlaisia ”merellisiä performansseja”. Meidän oli ihan pakko pystyttää näyttely merimiehistä itsestään, Vartiainen kertoo.

Valtaosa esineistä on merimiehiltä saatuja. Varsin mielenkiintoinen on aktiivinen valokuvanäyttely. Digitoidut kuvat pyörivät näyttöruuduissa aikakausiin jaettuina. Mukana on myös MEPAn kautta saatuja pohjoismaisiin valokuvakilpailuihin osallistuneita töitä, joista monet ovat ennen julkaisemattomia.

150 vuotta merimiehiä -näyttelyssä on hyvin paljon aineistoa höyry- ja moottorilaivakaudelta. Seinillä pyörii laivoilla kuvattuja filmejä, ja ”höyryradiosimulaattorissa” voi kuunnella kuinka merimiehen puhelu välitettiin hänen vaimolleen rannikkoradioaseman kautta.

nykypäivän tekniikka toimii

museovieraiden hyväksi

Perusnäyttelyssä on laivojen pienoismalleja, esineistöä ja maalauksia. Eri puolilla museota on tietomajakoita, joista pääsee digitoituun valokuvakokoelmaan ja mielenkiintoisiin tietokantoihin muun muassa koulun oppilaista aluksista. Kesän uutuus ovat iPad-sovellukset.

Toisessa kerroksessa on 1930 -luvun rahtilaivan s/s Jennyn komentosillan mukaan rakennettu navigointisimulaattori. Museokävijä voi ajaa erilaisilla aluksilla mm. Helsingissä, Raumalla, New Yorkissa, San Franciscossa tai Sydneyssä.

Museon yleisilme, miljöö ja tunnelma sopivat taatusti nykyisille ja entisille merimiehille. Kokonaisuus on toteutettu pieteetillä merenkulun, merimiehen ja arvokkaan rakennuksen perinteitä kunnioittaen. Kesällä Rauman Merimuseo on auki päivittäin, tarkempia tietoja verkkosivulla: www.rmm.fi

”Merimieskirkko - tarinoita elämän merillä” on tämän kesän teema Loviisan Merenkulkumuseon erikoisnäyttelyssä. Näyttelyn toteuttavat yhteistyössä Loviisan Merenkulkuhistorian säätiö ja Suomen Merimieskirkko ry Näyttely on avoinna 4.9.2011 asti osoitteessa Laivasilta 8, Loviisa.

2011

Aukioloajat: ti-la 10-17.30, su 11-16, pääsymaksu 3€, alle 12.

Museon perusnäyttely kertoo Loviisan purjehdusmerenkulusta 1745 - 1913 sekä Nordström -varustamon toiminnasta Loviisassa.

K aIKKI MIEHEt K annEllE!

(tai kannen alle Merikoulun takilaan)

Kotkassa vietetään perjantaina 29.7. suolaisten ja syvien merten miesten päivää!

MEPA ja SLHY järjestävät yhteistyökumppaniensa kanssa Merikoulun Takilassa nostalgisen merimiestapahtuman, jossa tarjolla lohikeiton lisäksi musiikkiesityksiä sekä esitykset Finnlinesin Thomesto –laivoista sekä Effoan Arielin Välimeren matkoista.

Perjantain aikana tapahtuu paljon muutakin merenkulkijoita kiinnostavaa:

aaMuVIRKut SS HYÖKYllE!

SS Hyöky saapuu Kantasatamaan Meripäivien ajaksi. Perjantaina klo 10.00 alkaen merimiehet voivat tulla vaihtamaan kuulumisia ja aistimaan aamun meripäiväyleisön tunnelmia. Tipe ja kumppanit jakavat myös ”kontrollikortit” netissä ilmoittautuneilla.

tanKKIMIEHEt VEllaMollE!

Hyökyltä on hyvä siftata Merikeskus Vellamoon, jossa alkaa klo 1400 Carl-Gustav Walldénin luento ”Tankkialus Palvan tarina 1964-1987”. Palva oli mukana lukuisissa havereissa. Kuolema oli aluksessa läsnä sen koko elinkaaren aikana aina loppuun saakka kun se tuhoutui Vitoria -nimisenä. 23.6.1987 alus räjähti Seine-joella vieden mukanaan kuusi tai seitsemän miestä...” Merikeskus Vellamon auditorio, vapaa pääsy.

tulEVat MERIMIEHEt K ataRInallE!

Merikeskus Vellamon vieressä ovat museojäänmurtaja Tarmo sekä koulualus Katarina, jossa EKAMI ja Seaventures -rekry-

portaali esittelevät merimiehen ammatteja ja koulutusmahdollisuuksia. Laivalla on myös MEPAn järjestämä näyttely merenkulkijoiden pohjoismaisen valokuvakilpailun parhaista töistä. K aIKKI MIEHEt K annEllE!

Tai oikeastaan kannen alle. Merikoulun Takilan tilaisuus alkaa klo 16.00. Soppakattila on auki jo vähän aikaisemminkin. Mukaan mahtuu n. 120 merenkulkijaa. Ilmoittautuminen www.mepa.fi tai Mepa 096689000

Tervetuloa Martti Karlsson/MEPA

Musiikkiesitys

Finnlines/Thomeston laivat Matti Pietikäinen/SLHY

Tauko, kahvia

Musiikkiesitys

Effoan Arielin

Välimerellä kuvatut filmit Pekka Karppanen/MEPA

Musiikkia

Meripäivämeininki jatkuu…

MEPA järjestää bussikuljetuksen. Lähtö klo 10.00 Helsingistä, Paluukuljetus lähtee Kotkasta klo 20.00

MeRTA PäIn PuRjeIden VoIMAllA

uT TIll HAVS Med VInd I Seglen

Purjehdus oli pitkästä aikaa mukana Mepan kurssikalenterissa. Kaksi merenkulkijaryhmää kävi tutustumassa hienon lajiin saloihin Naantalissa.

Tutustu purjehdukseen -päivä sisälsi pääosin käytännön harjoittelua. Kahvit ja ruuat nautittiin veneellä. Hieman navigointiakin käytiin läpi.

– Edellisessä ryhmässä oli kolme naismerikapteenia, joten tähän puoleen ei tarvinnut keskittyä, s/y Easyn kippari ja kouluttaja Leo Winter kertoi.

Leo hoitaa koulutuksia yhdessä Simo Winterin ja Petteri Lehtovaaran kanssa.

Tutustumispäivän aikana käydään läpi veneen ja purjehduksen perusasiat, sää, ankkurointi, saapuminen satamaan, kiinnitys laituriin. Mukana olevat saivat omakseen pienen opaskirjasen. Varsinaiselle purjehduskurssille tulijalle miehet suosittelevat saaristolaivurikurssin käymistä etukäteen.

Kesäkuun alussa purjehdukseen tutustunut ryhmä sai nauttia helteisestä mutta vähän liiankin tyynestä säästä, kun vene lipui konevoimin ulos Naantalin vierasvenesatamasta.

PK

Segling stod första gången på länge i SSB:s kurskalender. Två grupper av sjöfarare bekantade sig med den ädla sportens mysterier i Nådendal.

Dagen med temat ”Lär dig segla” gick huvudsakligen ut på praktiska övningar. Kaffe och mat avnjöts ombord. Litet gick man igenom navigering.

– I den föregående gruppen hade vi tre kvinnliga kaptener, så vi behövde inte fokusera på den delen, berättade s/y Easys skeppare och utbildare Leo Winter

Leo sköter utbildningen tillsammans med Simo Winter och Petteri Lehtovaara

Under kursdagen går man igenom grundläggande saker om båten och segling, om väderlek och ankring, hur man lägger till i hamn och hur man förtöjer båten vid kajen. Deltagarna får med sig en liten guidebok. För en egentlig kurs i segling rekommenderar man en skärgårdsskepparexamen som grund.

Gruppen som i början av juni bekantade sig med segling fick njuta av sommarvärme, men tyvärr också av stiltje – man gled ut från gästhamnen i Nådendal med hjälp av maskinkraft.

MEPan KEVÄÄn KuRSSEIlla

RIIttI tEKEMIStÄ Ja nÄKEMIStÄ

Toivo Liivak teki voittotuloksen jousiammunnassa

Pajukursseilla

valmistui erilaisia

pääsisäiskoristeita

Ilpo Minkkinen veti saaristolai- vurikurssia Turun Mepassa

Seinäkiipeilyä kokeilivat Lauri Palmio ja Kirsi Maavuori

Tapani Gästerberg aloitti pannunalusesta köysityökurssilla

Vesivärimaalauskurssin

Laila Immonen opastaa Aira Pesosta kukkatelineen valmistuksessa

iloiset, opettaja Risto Honkaharju ja oppilas Ann-Mari Laine

Jorma Tura maalasi värikkään työn

Pro Toni Korpihete opastaa golfkurssilla, mikä on oikea ote mailasta.

Mepan golf-kursseilla oli keväällä lähes 60 merenkulkijaa.

Viron kurssi Helsingissä

Keväällä Valkeakoskellapidettiin kaksi ratsastuskurssia

Ilo irti puutarhasta -kurssilla tutustuttiin perennapuistoon Arboretum Yltöisissä

Varsinais-Suomen maatalousoppilaitoksen kasvihuoneilla kasvatettiin mm komeita kannoja ja melooneja.

harjoiteltiin

myös omenapuiden varttamista.

MEEtInG PoInt

- ystäviä ja kylänmiehiä

Jari Raminen ja Harri Joensuu pitävät yllä mukavaa ilmapiiriä Kaknäsin merimiesklubilla.

Välkommen till Katarina Sjöfartsklubb! Torbjörn Carlsson toivottaa merenkulkijat tervetulleiksi myös Tukholman keskustan merimiesklubille.

Merenkulun koulutusjohtaja Heikki Koivisto poikkesi Rauman Merimuseolla. ”Seaventures on tehnyt hyvää työtä. Oppilasmäärät ovat nousussa”.

Laivakokki Mooses Myrkky kaappasi kainaloonsa pahaa-aavistamattoman kahvilanpitäjän Iida Lammen, joka oli Rauman torilla menossa työpaikalleen Cafe Saliin.

Neste Shippingin jalkapalloporukka saalisti Vuosaaressa yhden voiton ja kärsi yhden tappion.

Vuosaaren satamaan ajavan m/s Longstonen porukka ehti pelata pari futismatsia läheisellä kentällä.

Risteilyalus Jewel of the Seas kuuluu Helsingin kesän vakiovieraisiin. Junior Flores luotsaa henkilökunnan koripallojoukkuetta.

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkinto. lähetä ratkaisusi osoitteella: MePA, Pl 170, 00161 Helsinki

nimi:

osoite:

ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSb, Pb 170, 00161 Helsingfors

namn:

Adress:

RISTIKOIDEN RATKAISUT

Vapaavahti 1/2011 ristikon oikein ratkaisseista palkinnon sai Olli Pihlakivi

HAULIKKOKISA JA -KURSSI

22.-23.8.

Kurssi järjestetään vanhaan tapaan Nastolassa. Majoitus ja ruokailut Pajulahdessa, toiminta ja maastokahvit Nastolan ampumaradalla. Kurssin vetää Kari Kopra.

Kurssi alkaa kokoontumisella ja lounaalla Pajulahden Liikuntakeskuksessa maanantaina 22.8. klo 11.00. Ampumaradalla aloitetaan klo 1300.

ilmoittaudu: uheilu@mepa.fi tai 09 668 9000

tulEVIa KuRSSEJa

Turnaus pelataan 7 -miehisin joukkuein

Salon liikuntapuistossa keskiviikkona 14.9.

Mukaan otetaan kahdeksan laivajoukkuetta, jotka pelaavat kahdessa alkulohkossa.

Peliaika 2x15 min pienellä kentällä.

Ilmoittautumiset:

urheilu@mepa.

Johan Treuthardt 0400 709 491

Pekka Karppanen 0400

879 733

Elokuun

Golf-kisa

pelataan Kirkkonummen

Evitskogissa 9.8

www.kurkgolf.fi

Ilmoittautuminen ja lisätiedot: www.mepa.fi

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808

E-mail: mepa@mepa.fi

www.mepa.fi

Toimitusjohtaja

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat

Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016 GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Tiedotus/Information

Pekka Karppanen p/tel 0400 879 733 vapaavahti@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Johan Treuthardt p/tel 0400 709 491 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat

Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/

SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER

KOTKA

Kirkkokatu 18 A 48100 Kotka Asiamies/Ombud

Risto Nikula p/tel 0400 605 187 fax (05) 218 2860 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150 Asiamies-Ombud

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Tommi Lehtola p/tel 040 567 0938

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020

vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska

Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj