Vapaavahti - Frivakt 1/2010

Hampurin Merimuseossa riittää nähtävää

Merimiesilta Salvessa

En normal isvinter stör inte trafiken i Helsingfors

Rosellas och Cinderellas anställda trivs i arbetet

VAPAAVAHTI 1/10

FRIVAKT 1/10

VAPAAVAHTI • FRIVAKT

Lästimaksusta

Lästimaksun historia on mielenkiintoinen ja monivivahteinen. Sitä on kerätty jo Ruotsi-Suomen aikaan 1700-luvulta alkaen merenkulkijoiden sosiaalisiin tarpeisiin. Nykyinen lästimaksulaki on vuodelta 1936 ja sen mukaan kerätyt varat käytetään merimiesten huoltotoimintaan ja meripelastukseen.

Vuodenvaihteessa liikenne- ja viestintäministeriöstä viestitettiin, että lästimaksulaissa on monia puutteita, eikä se ole ajan tasalla. Ministeriössä pohdittiin jopa lain lakkauttamista ja Mepalle lästimaksusta tulevan osuuden sisällyttämistä työ- ja elinkeinoministeriön budjettiin.

Olisi enemmänkin ihme, jos yli 70 vuotta vanha laki EU-Suomessa olisi kaikilta osin ajantasainen. Lästimaksulaki on kuitenkin toiminut erinomaisen hyvin kaikki nämä vuodet. Kun lait ovat ihmisten tekemiä, niin ihmiset voivat niitä myös uudistaa.

Suomi on muiden sivistysvaltioiden tapaan ratifioinut Kansainvälisen Työjärjestön (ILO) merimiespalvelua koskevan sopimuksen 163 ja hyväksynyt siihen liittyvän suosituksen 173. Vuonna 2006 ILO:ssa hyväksyttiin The Marine Labour Convention (MLC).

Sopimus ratifioidaan todennäköisesti Suomessa ja koko EU:ssa vuoden 2011 loppuun mennessä. Siinä on monien muiden merenkulkijoiden asemaa määrittävien sopimusten lisäksi määritelty valtioille velvollisuus järjestää merimiespalveluita.

Suomessa on erittäin hyvin toimiva rahoitusjärjestelmä suomalaisten merenkulkijoiden merimiespalveluja ajatelleen. Merimiespalvelumaksulla hoidetaan suomalaisten palvelu ensiluokkaisesti. Tuntuu ”perin oudolta” ajatella, että suomalaisten merenkulkijoiden Mepa-maksuilla rahoitettaisiin ulkomaisten merenkulkijoiden palvelua.

Lästimaksu on erinomainen tapa hoitaa ulkomaisten merenkulkijoiden palvelua Suomessa. Lästimaksu kerätään pitkälti ulkomaisilta aluksilta. Ottamatta enemmälti kantaa muihin maksun saajien ”oikeuteen” lästimaksuista, niin kun rahat kerätään merenkululta, niin sinne niiden pitäisi palautua täysimääräisenä.

Kun edellä mainittu konventio tulee maailmanlaajuisesti voimaan, niin lästimaksun tapaisia rahoitusjärjestelyjä tullaan kehittämään eri puolilla maailmaa. Tämänsuuntaisia ratkaisuja tulee myös Kansainvälinen Merimiespalvelukomitea (ICSW) suosittamaan.

Lästimaksuterveisin

Martti Karlsson

Om lästavgiften

Lästavgiftens historia är intressant och mångfacetterad. Den uppbars redan i 1700-talets Sverige-Finland för att användas för sjöfararnas sociala behov. Den nu gällande lagen om lästavgift är från år 1936 och de uppburna medlen används för sjömansvälfärd och sjöräddning.

Vid årsskiftet meddelade man från kommunikationsministeriet att lagen om lästavgift är bristfällig och att den inte är tidsenlig. På ministeriet övervägde man till och med att slopa lagen och inkludera SSB:s andel av lästavgiften i arbets- och näringsministeriets budget

Det skulle vara mera än ett under om den över 70 år gamla lagen till alla delar skulle vara tidsenlig i EU-Finland. Lagen om lästavgift har i alla fall fungerat alldeles utmärkt under alla dessa år. Då lagar stiftas av människor, kan människor också reformera dem.

Finland har i likhet med övriga civiliserade stater ratificerat Internationella arbetsorganisationens (ILO) konvention 163 gällande sjömansservice och godkänt rekommendation 173 som ansluter sig till den. The Marine Labour Convention (MLC) godkändes i ILO år 2006.

Konventionen ratificeras sannolikt i Finland och hela EU före utgången av år 2011.

Vid sidan av många andra avtal som gäller sjöfararnas ställning, fastställer den staternas skyldighet att ordna sjömansservice.

Finland har ett mycket väl fungerande finansieringssystem med tanke på de finländska sjöfararnas sjömansservice. Med sjömansserviceavgiften sköts servicen på ett förstklassigt sätt. Finansiering av de utländska sjöfararnas service med de finländska sjöfararnas serviceavgifter skulle vara en mycket märklig lösning.

Lästavgiften är ett utmärkt sätt att finansiera de utländska sjöfararnas service i Finland. Lästavgiften uppbärs till stor del av utländska fartyg. Utan att i övrigt ta ställning till andra mottagares ”rätt” till lästavgifterna - då medlen uppbärs av sjöfarten bör de också returneras oavkortade till sjöfarten.

Då den ovan nämnda konventionen träder i kraft i hela världen, kommer man också att utveckla finansieringssystem liknande lästavgiften på olika håll i världen. Internationella Sjömansvälfärdskommittén (ICSW) kommer också att rekommendera lösningar i den riktningen .

Med lästavgiftshälsningar

Martti Karlsson

HARRI MANNISELLE KAKSI PALKINTOA POHJOISMAISESSA VALOKUVAUSKILPAILUSSA

Kilpailu on järjestetty 22 kertaa. Nyt finaali pidettiin Islannissa, joka on ollut mukana 2000-luvulta lähtien ja menestynyt hyvin. Voitto meni viime vuoden tapaan Ruotsiin.

Viidestä pohjoismaasta kaikkiaan 146 merenkulkijaa lähetti kilpailuun noin tuhat kuvaa. Kussakin maassa esiraati valitsi etukäteen 15 parasta otosta, joten loppukilpailussa oli mukana 75 kuvaa. Olavi Vartiainen ja Heikki Nilanen valitsivat Suomen kilpailukuvat.

- Työkuvia on nyt enemmän kuin aikaisempina vuosina, Heikki Nilanen totesi tyytyväisenä.

Hän kuvasi merillä ollessaan toistaiseksi ainoan suomalaisen voittokuvan, jossa lentokone nousi yön pimeydessä jättäen jälkeensä valojuovat. Norjalaisraati totesi 90-luvun alussa kuvan liittyvän merillä

oloon, kun merimies lähtee lentäen laivalleen.

Monia vuosia kuvia arvostelleet Vartiainen ja Nilanen pitävät suomalaismerenkulkijoiden töitä teknisesti taitavina. Useiden vuosien ajan suomalaiset ovat kuvanneet eniten merta, maisemaa ja luontoa. Vaikka kuvat ovat olleet hyviä, eivät ne aina ole vedonneet pohjoismaisen kilpailun tuomaristoon.

Kilpailun alkuperäinen tarkoitus on kuvata laivaelämää ja työtä nykypäivässä. Arkistokuvia katsoessa voi siten havaita, miten työ merellä on muuttunut. Kahdenkymmenen vuoden aikana huomaa laivatekniikan ja työtapojen kehityksen. Nykyisin on paljon mukana offshore - toimintaan liittyviä kuvia.

Neljä uutta suomalaisfinalistia

Ms Auran konepäällikkö Harri Manninen saavutti kilpailun kolmannen sijan yökuval-

laan ”Ahteri”. Hänen talvinen työkuvansa sijoittui viidenneksi. Pääpalkintojen lisäksi Elisa Pihkala (ms Fjärdvägen) sai kunniamaininnan kuvallaan ”Bulbi”. Finaaliin asti pääsivät suomalaismerenkulkijoista lisäksi Tiina Alajoki (ms Mariella), Ville-Veikko Intovuori (mt Palva), Stella Helne (ms Nordlandia), Hely Leino (ms Birka Paradise), Sampo Kananen (ms Pasila), Aku Kaikkonen (ms Kristina Regina), Vappu Klemetti (ms Finnfellow) ja Tero Tammi (ms Finnstar).

Voittokuvan otti ms Don Pasquale´ lla työskentelevä ruotsalainen Martin Getmar Toiseksi sijoittui islantilainen pursimies Guðmundur Valdimarsson ja neljänneksi Bent Rasmussen Norjasta. Elisa Pihkalan lisäksi kunniamaininnan sai Tryggvi Sigurðsson Islannista ja Jan Tore Knudsen Norjasta.

Parhaista kotimaisista ja pohjoismaisista valokuvista kootaan näyttely, joka on esillä Helsingin Katajanokan merimiesklubilla sekä Kotkan Meripäivillä.

Aku Kaikkonen kuvasi ms Kristina Reginan menoa Korintin kanavassa

HARRI MANNINEN TOG HEM TVÅ PRIS I DEN NORDISKA FOTOTÄVLINGEN

Harri Mannisen talvinen töijäyskuva sijoittui viidenneksi PM -kilpailussa.

Tävlingen har arrangerats tjugotvå gånger. Finalen hölls nu på Island, som har deltagit sedan år 2000, och lyckats väl. Segern gick liksom i fjol till Sverige.

Sammanlagt 146 sjöfarare från de fem nordiska länderna skickade in ungefär ettusen bilder till tävlingen. I varje land valde en jury ut de 15 bästa bilderna, och i finalen deltog alltså 75 bilder. Olavi Vartiainen och Heikki Nilanen valde ut bilderna från Finland.

- Bilderna med arbetsmotiv är nu flera än under tidigare år, konstaterade Heikki Nilanen nöjd.

Han tog under sin tid till sjöss den hittills enda vinnande bilden från Finland; ett flygplan som lyfter i nattens mörker och

ljusstrimmorna det lämnar efter sig. Norrmännen konstaterade i början av 90-talet att bilden hade anknytning till sjölivet, sjömannen reste med flyg till sitt fartyg.

Vartiainen och Nilanen har betygsatt bilder under många år och anser att de finländska sjöfararnas bilder visar teknisk skicklighet. Under många år har finländarna avbildat mest hav, landskap och natur. Också om bilderna har varit bra har de inte alltid gått hem hos juryn för den nordiska tävlingen.

Tävlingens ursprungliga målsättning är att avbilda dagens liv och arbete till sjöss. Då man betraktar arkivbilder kan man då märka hur arbetet till sjöss har förändrats. Man ser utvecklingen av teknik och arbetsmetoder under tjugo år. Numera har många bilder anknytning till offshoreverksamhet.

Fyra nya finländska finalister

M/S Auras maskinchef Harri Manninen placerade sig som trea i tävlingen med sin ”Nattlig bild”. Hans vinterbild av arbete

kom på femte plats. Utöver huvudprisen fick Elisa Pihkala (M/S Fjärdvägen) hedersomnämnande för bilden ”Bulbstäv”. Ända till finalen avancerade också Tiina Alajoki (M/S Mariella), Ville-Veikko Intovuori (M/T Palva), Stella Helne (M/S Nordlandia), Hely Leino (M/S Birka Paradise), Sampo Kananen (M/S Pasila), Aku Kaikkonen (M/S Kristina Regina), Vappu Klemetti (M/S Finnfellow) ja Tero Tammi (M/S Finnstar).

Den segrande bilden tog svensken Martin Getmar som arbetar på M/S Don Pasquale. På andra plats kom isländska båtsmannen Guðmundur Valdimarsson och på fjärde plats Bent Rasmussen från Norge. Utöver Elisa Pihkala fick islänningen Tryggvi Sigurðsson ett hedersomnämnande.

Av de bästa inhemska och nordiska fotona sammanställs en utställning som kan beskådas på sjömansklubben på Skatudden i Helsingfors och under Kotka Havsdagar.

TULOKSET

1. Martin Getmar, Ruotsi

2. Guðmundur Valdimarsson, Islanti

3. Harri Manninen, Suomi

4. Bent Rasmussen, Norja

5. Harri Manninen, Suomi

KUNNIAMAININNAT

1. Elisa Pihkala, Suomi

2. Tryggvi Sigurðsson, Islanti

3. Jan Tore Knudsen, Norja

RESULTAT

1. Martin Getmar, Sverige

2. Guðmundur Valdimarsson, Island

3. Harri Manninen, Finland

4. Bent Rasmussen, Norge

5. Harri Manninen, Finland

HEDERSOMNÄMNANDEN

1. Elisa Pihkala, Finland

2. Tryggvi Sigurðsson, Island

3. Jan Tore Knudsen, Norge

3. Palkinto: Harri Manninen

2. Guðmundur Valdimarsson, Islanti

Arlid Lillebø, Norja

1. Martin Getmar, Ruotsi

KUNNIAMAININNAT

Jörgen Språng, Ruotsi

1. Elisa Pihkala, Suomi

Yksisenttisestä purjelaivasta seitsenmetriseen Queen Maryyn

HAMPURIN MERIMUSEO ON MYKISTÄVÄ ELÄMYS

Alussa oli meri. Äärettömyyttä ja aaltoja horisonttiin asti. Kun ihminen ilmestyi maan päälle, häntä alkoi heti askarruttaa. Onko vastarantaa ja jos on, niin miten sinne pääsisi? Homo sapiens oli kekseliäs; veneiden ja laivojen avulla valloitettiin vähitellen meret ja maat, koko maapallo.

Tarkat tietomme merenkulun historiasta

ulottuvat 3.000 vuoden taakse. Horisontti horisontilta nuo vuodet on koottu koko maailmankin mittapuun mukaan ainutlaatuiseksi visuaaliseksi ja tietopuoliseksi kokonaisuudeksi Hampurin Kansainväliseen Merenkulkumuseoon; 11-kerroksisen satamamakasiinin suojissa on kymmeniätuhansia laivojen pienoismalleja, 120.000 alan

kirjaa, 50.000 laivojen rakennuspiirustusta, 5.000 maalausta, lukemattomia dokumentteja, univormuja, aseita, työvälineitä, viestintälaitteita, laivojen sisustuksia, ruokalistoja, posliinia, meripihkaa, hopeaa, kultaa... Miten pienestä jokin suuri voikaan alkaa. Paras symboliikka löytyy vertausten kultaisesta kirjasta eli Raamatusta. Sinapinsiemen

on siemenistä pienin, mutta itäessään siitä tulee ”puutarhan kasveista suurin. Lopulta se on kuin puu, niin että taivaan linnut tulevat ja pesivät sen oksille”. Hampurin merenkulkumuseon ”sinapinsiemen” oli laivan pienoismalli, jonka 6-vuotias Peter Tamm vuonna 1934 sai äidiltään lahjaksi. Siitä alkoi tulevan professorin koko elämän jatkunut intohimo, jonka tuloksista alan harrastajat ja muut uteliaat, entiset ja nykyiset merenkulkijat, merihistorioitsijat ja koululaisryhmät nyt saavat nauttia.

Merenkulkumuseo (Internationales Maritimes Museum Hamburg) hohtaa vielä uutuuttaan, sillä se avattiin vasta vuonna 2006. Valtaisien kokoelmien tulevaisuus on turvattu säätiöimällä. Museoon on helppo löytää; se sijaitsee Reeperbahnin itäpäästä tasan kaksi kilometriä linnuntietä itäkaakkoon. Historiallisen Magdeburgsataman alueesta ollaan kunnostamassa Hafencity-nimistä asuin- ja virastoaluetta, ja sieltä aivan paraatipaikalta löytyy tuo mahtavasta viljamakasiinista kunnostettu museo.

parinkymmenen sentin mittainen kultainen Kolumbuksen Santa Maria, lähes metrin mittainen hopeinen sotalaiva, 6 hopeista kilpapurjevenettä hopeisella tarjottimella ja kaksi puolimetristä meripihkasta vuolettua 1600-luvun purjelaivaa.

Deck 07 paljastaa meren salaisuuksia ja esittelee syvänmeren eläimiä. Täällä on omat osastonsa öljynporaukselle, kalastukselle ja valaanpyynnille. Erikoisena havaintovälineenä on 8000 vuotta Itämeressä maanneen puun poikkileikkaus.

Katutasolla sijaitsee museon lipunmyynti, kirjamyymälä ja korkeatasoinen kahvila-ravintola. Toinen kerros - eli keskieurooppalaisittain ilmaistuna 1. kerros (1. Stockwerk), museossa se merkitään Deck 01 eli 1. kansi - kertoo, miten ihmiskunta tähtien avulla löysi maailman. Mutta koska edessä on tunteja kestävä tutustuminen yhteensä 9 kannen loputtomiin kokoelmiin, on helpompaa laskeutua alaspäin kuin kiivetä rappusia ylös. Niinpä ajamme hissillä toiseksi ylimmälle kannelle. (Sen yläpuolella on vielä brygä eli Deck 10, joka on varattu korkean tason kokouksille ja erikoistapahtumille).

Deck 09 on pienoismalleista kiinnostuneelle paratiisi. Sieltä löytyy myös ”sinapinsiemen” eli Peter-pojan lahjalaiva. Se on K(stenfrachter Wiking, rannikkorahtilaiva. Osastolla on 25.000 pienoismallia aina yksisenttisestä useampimetrisiin. Tuo sentin mittainen on täydellisellä takilalla varustettu muinaiskreikkalainen purjealus. Miniatyyrilaivojen materiaaleina on käytetty puuta, lyijyä, lyijy-sinkki-sekoitusta, muovia, tekohartsia ja paperia. Laivat on ryhmitelty erilaisin kriteerein: on aikakausiin perustuva järjestys, löytyy varustamoittain, telakoittain, on sotalaivoja maittain, koulualuksia, nopeimmat Atlantin ylittäjät, tankkereita, autolauttoja, jäähdytysaluksia jne jne...

Suomi-poika on tietenkin utelias näkemään oman maan korsteeneita, ja löytyyhän niitä. Ainakin SHO-FÅA, Finnlines, Viking, Silja ja Neste osuvat silmään. Ja onhan siellä kunniattomasti kuopattu Finnjet ja suomalaisen telakkateollisuuden edustajana mm. Royal Princess.

Deck 08 on pyhitetty meriaiheiselle taiteelle sekä aarrekamarille. Sieltä löytyy mm.

Deck 06 on nimeltään Moderne Seefahrt eli nykyaikainen merenkulku. Paljon on muuttunut viime vuosisadalla; hyvän käsityksen siitä saa vertailemalla matkustajalaiva Monte Rosaa (1931) risteilyalus Aidaan (2007). Kuutoskannella on mm. pienoismalli laivasta, joka jostain syystä on Hampurin turistipostikorttien yleisin aihe: Queen Mary II. Osasto on kuin merenkulun lyhyt kehityshistoria puomilaivoista konttialuksiin ja ruumiillisesta työstä motorisoituun. Konttialuksia edustaa 4 metriä pitkä Regina Maerskin (1996) ”pienoismalli”. Ja taas silmät etsivät tuttuja korsteeneja. Siellähän se on: tankkerien historiikissa on esimerkkinä Rendsburgin telakalla vuonna 1976 valmistunut Nesteen Lunni.

Deck 05 on otsikoitu: ”Sota ja rauha. Maailman sotalaivastot vuodesta 1815”. Viitoskannella kuvaillaan tarkasti maailman ensimmäinen panssarialusten meritaistelu: Amerikan sisällissodassa vuonna 1862 ottivat yhteen Hampton Roadsin edustalla pohjoisvaltioiden Monitor ja etelävaltioiden Virginia. Eniten on esillä saksalaisia aluksia, mutta mielenkiintoisimmat kohteet ovat maailman kaikkien aikojen suurimmat sotalaivat, japanilainen Yamato (72.809 t) ja sen sisarlaiva Musashi. Myös miinalaivat, torpedot ja koululaivat kuuluvat tämän kannen kokoelmiin.

Mielenkiintoinen tarina liittyy suomalaiseen Vesikko-sukellusveneeseen. I maailmansodan hävinnyt Saksa avasi Hollannin pääkaupungissa Den Haagissa laivainsinööritoimiston vuonna 1922. Siellä kehiteltiin sukellusvenemalli, joka johti Vesikon rakentamiseen. Tyypin koeajossa saatuja kokemuksia Hitlerin laivasto käytti hyväkseen ja

kehitti oman, II maailmansodassa kunnostautuneen alustyypin ”Typ II-Boot”.

Deck 04: Päällystön pukuja, prenikoita, miekkoja, koppalakkeja mitä komeimpia ympäri maailman Indonesiaa ja Qataria myöten - mutta ei Suomesta. Amiraalien vahanukkekavalkadissa komeilee sentään jompikumpi Klenberg. Bo tai Jan, enpä älynnyt kirjoittaa etunimeä muistiin.

Deck 03 on omistettu laivanrakentamisen historialle alaotsikolla ”Käsityöstä tieteeksi”. Sijansa saavat materiaalit, työkalut, telakat ja videot vesillelaskuista. Kun ennen tehtiin läpinäkyvästä muovista esim. moottorin pienoismalli, loihditaan pienoismalli tätä nykyä CAD-grafiikalla näyttöpäätteelle. Kolmas kansi on nimenomaan telakkainsinöörien ja konemestareiden pyhättö. Tarkasteltavan on mm. tarkka pienoismalli Titanicin käynnistysmoottorista.

Deck 02: ”Tuulen voimin maailman ympäri”. Kakkoskansi tarjoaa täydellisen katsauksen purjehduksen historiaan. Se lähtee egyptiläisistä ja foinikialaisista päätyen roomalaisten, polynesialaisten, kiinalaisten ja ottomaanien kautta eurooppalaiseen, muutaman vuosisadan kestäneeseen mahtiasemaan. Orjakuljetuksista, Lepanton meritaistelusta (1571) ja purjesotalaivoista on tarkat kuvaukset. Merimiesromantiikan mahdolliset rippeet kyllä haihtuvat, kun tarkastelee Kap Hornin kiertämisestä tehtyä kuvausta: vuosien 1643 - 1990 välisenä aikana on rekisteröity 150 haaksirikkoon päättynyttä yritystä.

Alin näyttelykerros eli Deck 01: Maailman merillä navigoinnin ja tiedonvälityksen avulla. Tähdet, radioaallot, viestitysliput, luotsit, majakat, majakkalaivat, poijut, kartat, karttapallot, tutkat, radiosähköttäjän laitteet, sekstantit, kompassit... Tuskin mitään puuttuu. Ja vielä kerran Queen Mary II, nyt legoista koottuna. Tarvittiin 780.000 palikkaa, ennen kuin seitsenmetrinen leikkilaiva oli valmis.

Internationales Maritim Museum Hamburg on mykistävä elämys. Ymmärtääkseen nykyhetkeä on tutustuttava historian monisäikeiseen, kiehtovaan aarteistoon. Kuudennelle kannelle oli ikuistettu maineikkaan kirjailijan ja elokuvaohjaajan, ranskalaisen Jean Cocteaun (1889 - 1963) sanat: ”Kuolleiden silmät suljetaan hellävaraisesti; yhtä hellävaraisesti pitää avata elävien silmät.”

Rujo sielultaan on se elävä, jonka silmät eivät Hampurin merimuseossa avaudu merenkululle, yhdelle ihmiskunnan kehityksen keskeisistä peruspilareista.

Teksti ja kuvat: Sakari Karttunen

Från ett centimeter långt segelfartyg till sju meter långa Queen Mar y

SJöFARTSMUSEET I HAMbURG - EN FöRSTUMMANDE

UPPLEVELSE

I begynnelsen var havet. Oändlighet och vågor ända till horisonten. Då människan uppenbarade sig på jorden började hon genast ställa frågor. Finns det en strand på andra sidan, och om den finns, hur kommer man dit? Homo sapiens var uppfinningsrik; med hjälp av båtar och skepp erövrades småningom hav och land, hela jordklotet.

Vi har noggranna uppgifter om sjöfartens historia från 3000 år bakåt i tiden. I det internationella sjöfartsmuseet i Hamburg har man samlat dessa år, horisont för horisont, skapat en visuell och kunskapsbaserad helhet som är unik också med världsomfattande mått mätt; i hamnmagasinets elva våningar finns tiotusentals fartygsmodeller, 120 000 böcker om sjöfart, ritningarna till 50 000 fartyg, 5 000 målningar, otaliga dokument, uniformer, vapen, arbetsredskap, kommunikationsinstrument, skeppsinred-

ningar, menyer, porslin, bärnsten, silver, guld...

Från någonting så litet någonting så stort kan få sin början. Den bästa symboliken hittar vi i liknelsernas gyllene bok eller Bibeln. ”Det är likt ett senapskorn, som en man tar och lägger i sin trädgård. Det växer upp och blir ett träd, och himlens fåglar bygger bo bland grenarna”. Senapskornet i sjöfartsmuseet i Hamburg var en fartygsmodell som 6-årige Peter Tamm år 1934 fick som gåva av sin mor. Från det började den blivande professorns livslånga passion, vars resultat nu dagens amatörer och andra intresserade, före detta och nuvarande sjöfarare, sjöfartshistoriker och skolelevsgrupper, får njuta av. Sjöfartsmuseet (Internationales Maritimes Museum Hamburg) är ännu skinande nytt, det öppnades ju först år 2006. För att trygga de väldiga samlingarnas framtid

har man grundat en stiftelse. Det är lätt att hitta museet; det ligger fågelvägen jämnt två kilometer från Reeperbahns östra ända i ostsydostlig riktning. På området kring den historiska Magdeburg-hamnen uppför man ett område för bostäder och ämbetsverk, kallat Hafencity. Där står museet på paradplats i en mäktig byggnad, ett tidigare spannmålsmagasin

I gatuplanet ligger biljettförsäljning, en bokhandel och en högklassig cafeteria. I andra våningen, på mellaneuropeiskt vis kalllad första våningen (1. Stockwerk), i museet kallad Deck 01, eller första däck, berättas om hur mänskligheten upptäckte världen med hjälp av stjärnorna. Men eftersom vi har framför oss ett besök som tar flera timmar i de ändlösa samlingarna på sammanlagt 9 däck, är det lättare att gå nedåt än att klättra upp i trappor. Vi åker alltså hiss till

nästhögsta däcket. (Ovanför det ligger ännu kommandobryggan, eller Deck 10, som är reserverat för särskilda evenemang och möten på hög nivå.)

Deck 09 är paradiset för den som är intresserad av fartygsmodeller. Här hittar vi också gossen Peters gåva, ”senapskornet” kustfraktfartyget Küstenfrachter Wiking. På avdelningen finns 25 000 fartygsmodeller, allt från en centimeter långa till flera meter långa. Den centimeterlånga är ett forngrekiskt fullriggat segelfartyg. Som material för fartygsmodellerna har man använt trä, bly, legering av bly och zink, plast, konstgjord harts och papper. Fartygen har grupperats enligt olika kriterier: enligt olika tidsperioder, enligt rederi, enligt skeppsvarv, örlogsfartyg enligt nation, skolfartyg, snabbaste seglare över Atlanten, tankfartyg, bilfärjor, kylfartyg o.s.v. ...

En finländare är naturligtvis nyfiken på att se sitt eget lands skorstenar, och nog hittar man ju dem. Åtminstone SHO-FÅA, Finnlines, Viking, Silja och Neste får man syn på. Och nog finns där också den ärolöst skrotade Finnjet och bl.a. Royal Pricess som representerar den finländska varvsindustrin.

Deck 08 är reserverat för den maritima konsten och för skattkammaren. Där hittar man bland annat Kolumbus Santa Maria, tjugo centimeter lång, av guld, ett nästan meterlångt örlogsfartyg i silver, 6 tävlingssegelbåtar av silver på en silverbricka och två halvmeters segelfartyg från 1600-talet skulpterade i bärnsten.

Deck 07 visar havets hemligheter och presenterar djuphavsdjur. Här finns skilda avdelningar för oljeborrning, fiske och valfångst. Ett kuriöst åskådningsmaterial utgörs av tvärsnittet av ett träd som legat 8000

år i Östersjön.

Deck 06 kallas Moderne Seefahrt eller Modern sjöfart. Mycket har förändrats under det senaste århundradet; av det får man en god uppfattning då man jämför passagerarfartyget Monte Rosa (1931) med kryssningsfartyget Aida (2007). På sjätte däck kan man bl.a. se miniatyrmodellen av ett fartyg som av någon orsak är det vanligaste motivet på turistpostkosten i Hamburg: Queen Mary II. Avdelningen är som en kort utvecklingshistoria från båtar med lyftkran till containerfartyg och från kroppsarbete till motoriserat arbete. Containerfartygen representeras av den fyra meter långa ”miniatyrmodellen” av Regina Maersk (1996). Och blicken söker igen bekanta skorstenar. Och där står den ju: som exempel ur tankfartygens historik Nestes Lunni, byggd på varvet i Rendsburg år 1976.

Deck 05 har fått rubriken ”Krig och fred. Världens örlogsflottor från år 1815”. På femte däck avbildar man noggrant världens första pansarfartyg i sjöstrid: Under inbördeskriget i Nordamerika möttes nordstaternas Monitor och sydstaternas Virginia i sjöstriden år 1862 utanför Hampton Roads. Mest visas tyska fartyg men de mest intressanta objekten är världens allra största örlogsfartyg, japanska Yamato (72 809 t.) och systerfartyget Musashi. I det här däckets samlingar finner man också minfartyg, torpeder och skolfartyg.

En intressant berättelse handlar om den finska ubåten Vesikko. År 1922 grundade Tyskland, efter att ha förlorat första världskriget, en fartygsingenjörsbyrå i Hollands huvudstad Den Haag. Där utvecklade man den ubåtsmodell som ledde till byggandet av Vesikko. Med hjälp av de erfarenheter man fått vid provkörning av den typen ut-

vecklade Hitlers flotta sin egen fartygstyp, Typ II-Boot, som blev känd under det andra världskriget.

Deck 04: Befälsuniformer, medaljer, svärd och de mest ståtliga huvudbonader från världen runt, allt från Indonesien och Qatar - men ingen från Finland. I amiralernas kavalkad av vaxdockor ståtar ändå någondera Klenberg. Bo eller Jan, jag kom mig inte för att skriva upp förnamnet.

Deck 03 har tillägnats skeppsbyggnadens historia, med underrubriken ”Från hantverk till vetenskap”. Utrymme har beretts åt material, arbetsredskap, skeppsvarv och videofilmer av sjösättningar. Då man förr gjorde t.ex. miniatyrmodeller av motorer av genomskinlig plast, trollar man numera fram modellerna på bildskärmen med CAD-grafik. Tredje däck är uttryckligen varvsingenjörernas och maskinmästarnas helgedom. Man kan bl.a. beskåda en detaljerad modell av Titanics startmotor.

Deck 02: ”Världen runt med vind i seglen”. Andra däck bjuder på en fullständig översikt av seglandets historia. Den börjar med egyptier och fenicier, fortsätter via romare, polynesier, kineser och ottomaner till den europeiska maktpositionen som varat några hundra år. Slavtransporter, sjöslaget vid Lepanto år 1571 och örlogsskepp under segel avbildas noggrant. Eventuella rester av sjömansromantik skingras då man betraktar skildringarna av seglatserna runt Kap Horn: under åren 1643 -1990 inregistrerades 150 försök som slutade med skeppsbrott.

Den nedersta utställningsvåningen eller Deck 01: På världshaven med hjälp av navigation och kommunikation. Stjärnor, radiovågor, signalflaggor, lotsar, fyrar, fyrskepp, bojar, sjökort, jordglober, radaranläggningar, telegrafer, sextanter, kompasser ... Knappast fattas någonting. Och ännu en gång Queen Mary II, nu byggd av legobitar. Det behövdes 780 000 bitar innan det sju meter långa leksaksfartyget var färdigt.

Internationales Maritimes Museum Hamburg är en förstummande upplevelse. För att förstå nuet måste man bekanta sig med historiens mångfacetterade och fängslande skattkammare. På det sjätte däcket har man förevigat den berömde författaren och filmregissören, fransmannen Jean Cocteaus (1889 - 1963) ord: ”Man sluter ömsint ögonen på de döda; lika ömsint bör man öppna ögonen på de levande”.

Sjöfarten är en av den mänskliga utvecklingens mest centrala grundpelare. Den levande människa, vars ögon inte öppnas för sjöfarten på sjöfartsmuseet i Hamburg, måste ha en förkrympt själ.

Text & Bild: Sakari Karttunen

MERIMIEHESTÄ YMPÄRISTöNHOITAJAKSI

- Ensimmäinen reissu kesti 12 kuukautta putkeen, muistelee Jaakko Vasarainen reilun kolmenkymmenen vuoden takaista lähtöään merille.

Merimiesammattikoulua ei ehtinyt loppuun käydä, sen verran oli kysyntää suomalaisella merimiehelle vuonna 1976. Laivapoikana aloittanut Vasarainen seilasi seuraavan kymmenen vuoden aikana neljän eri varustamon laivoilla pitkää linjaa.

Ensi reissu vei MS Finnforestin mukana Meksikon lahdelle ja pestin kestoa Vasarainen selittää laivapojan tilipussilla.

- Palkka oli 500 markkaa kuukaudessa, se paloi äkkiä satamissa 17-vuotialla nuorella.

Veracruzissa laivapoika sai varoituksen kun yövahdissa ollessa läksi rilluttelemaan kaupungille.

- Muutkin teki niin, mutta laivapojalle se ei sopinut. Varoitus tuli ja opin siitä, muistelee Vasarainen, eikä väheksy käytännön työssä tullutta oppia.

- Laivassa oli paljon haminalaisia merimiehiä, hyvin ammattitaitoista porukkaa olikin, kehuu joensuulainen Vasarainen,

joka yleni Finnforestin pestin aikana laivapojasta puolimatruusiksi .

Sitten puolimatruusi seilasi tankkilaivoissa: tutuiksi tulivat niin MS Aino, MS Pellos kuin MS Tervikin.

Palmu täkillä

- Tankkilaivoissa en oikein viihtynyt, en oppinut ymmärtämään sitä systeemiä.

- Pelloksen kanssa oltiin Afrikassa ja minulle tultiin sanomaan, että ’palmu tuli täkille’. Ajattelin, että no onko tuo kumma, kun Afrikassa ollaan. No, opin senkin, että tankkerissa ”palmu” on huohotintornista ylitäytön takia palmun muotoisena täkille lentävää öljyä.

Puomilaivat Vasarainen sen sijaan koki omakseen, yksi niistä oli MS Solano, joka ajoi kappaletavaraa niin sanotulla ’Paulingin linjalla’ Helsingistä Leningradiin, Bilbaoon, Keski-Amerikkaan ja Vancouveriin.

- Solano oli liberty -luokan laiva, siinä ei ollut keulapakkaa. Pamela puolestaan oli bulkkilaiva, jolla ajettiin vehnää Kanadasta

Bangladeshiin ja riisiä Kaliforniasta Indonesiaan. Ja sitä säkkiä oli paljon, yhteensä 300 000 säkkiä. Oltiin 1,5 kuukautta Jakartassa purkamassa lastia.

- Sieltä lähdettiin Intiaan, otettiin joku malmilasta ja ajettiin se Romaniaan.

Matruusin sotilasarvon nuori merimies sai armeija-aikana Helsingin laivastoasemalla ja seilasikin sen jälkeen matruusina useammassa valtamerialuksessa.

Pisimmät pestinsä Vasarainen teki matruusina MS David Salmanissa ja poosuna MS Careliassa.

- Kerran lastattiin David Salmaniin Pietarsaaressa paperirullia, ja kun kaikki ei mahtuneet ruumaan, kiinnitettiin loput kannelle ja pressut päälle. Lasti vietiin Jakartaan. Perillähän se oli ihan selluloosaa ja päätyi satama-altaaseen, Vasarainen muistelee.

Merimies maissa

Viimeiseksi laivaksi Vasaraiselle jäi Ms Carelia, joka ulosliputettiin vuonna 1986.

- Meille tarjottiin mahdollisuus jäädä laivaan Kyproksen lipun alla. Kukaan ei jäänyt.

Merimiesuransa aikana ehti Vasarainen nähdä ja kokea suomalaisen merenkulun muutokset laivan kannen tasolta. Kun alussa oli laivan päällä 32 hengen miehistö, oli se kymmenessä vuodessa kutistunut 19 henkeen. Sitten tulivat ulosliputukset.

Vasarainen jäi maihin, sillä kotona Joensuussa oli perheenlisäystä tulossa.

-Mutta ei ollut helppoa merimiehen löytää töitä maista. Työnantajat eivät oikein uskoneet, että merimiehen taidoista olisi maissa hyötyä.

Vasarainen kävi ajoneuvonosturinkuljettajan kurssin ja töitä löytyi aina viime lamaan saakka.

Sitten oli merimiehen aika käyttää kekseliäisyyttään ja Vasarainen räätälöi itselleen työpaikan, josta hänet tunnetaan sittemmin kotimaakunnassa, jopa valtakunnallisesti.

Ympäristöauto syntyi

Nyt Vasarainen on Joensuun kaupungin ympäristöhoitaja, joka kiertää kouluja ja tapahtumia kehittelemänsä ympäristöauto Kaarnan kanssa valistamassa kaikenikäisiä ihmisiä ympäristötietoudesta. Vasaraisella on ympäristöautonsa kyydissä vaihtuvia kierrätysmateriaaleista koottuja valistuspaketteja, joiden avulla hän kertoo muun muassa biojätteistä, kompostoinnista ja kotitalouksien ongelmajätteistä.

Ympäristöauto Kaarna on valistanut joensuulaisia jo 13 vuoden ajan ja palaute on ollut myönteistä. Keikkamatkat vievät Vasaraisen ja Kaarnan myös Joensuun lähikuntiin ja muualle Suomeen, jopa Venäjälle saakka.

Pari vuotta sitten Vasarainen pokkasi itsensä presidentti Tarja Halosen ojentaman Kunnallisalan kehittämissäätiön Arjen turvaaja palkinnon. Palkintoja ympäristötyöstä on sadellut vuosien varrella useammalta taholta.

Merta ei ympäristönhoitaja kuitenkaan ole unohtanut. Pursimiehen pätevyyskirjan hän kävi päivittämässä muutama vuosi sitten. Haaveekseen hän myöntää, että jonain päivänä voisi yhdistää asiantuntemuksensa ympäristönsuojelussa merenkulun puitteisiin.

SJöMANNEN SOM bLEV

MILJöVÅRDARE

- Första resan räckte 12 månader i ett sträck, minns Jaakko Vasarainen som gick till sjöss för drygt trettio år sedan.

Han hann inte ens gå ut sjömansyrkesskolan, så stor var efterfrågan på finländska sjömän år 1976. Vasarainen började som jungman och seglade under de följande tio åren på långa utrikeslinjer i fyra olika rederiers tjänst.

Första resan förde honom med M/S Finnforest till Mexikanska golfen och hyrans längd förklarar Vasarainen med jungmannens lön.

- Lönen var 500 mark i månaden, en 17-åring slösade den snabbt i hamnarna.

I Veracruz fick jungmannen en varning då han under nattvakten begav sig ut i stadens nöjesliv.

- Det gjorde de andra också, men för jungmannen gick det inte an. Det blev en varning, och jag lärde av den, minns Vasarainen som inte underskattar lärdomar av praktiskt arbete.

- Ombord fanns många sjömän från Fredrikshamn, mycket yrkeskunniga var de, berömmer Vasarainen, hemma från Joen-

Sirpa Sutinen

suu. Under hyran på Finnforest avancerade han från jungman till lättmatros.

Sedan seglade lättmatrosen på tankfartyg, han lärde känna både M/T Aino, M/T Pellos och M/T Tervi.

En palm på däck

- På tankfartygen trivdes jag aldrig riktigt, jag lärde mig inte förstå systemet.

- Då vi var med Pellos i Afrika, och man kom och berättade att vi har ”en palm på däcket”. Jag tänkte att det nu väl inte är så konstigt, då vi är i Afrika. Nå, jag lärde mig också det att man på ett tankfartyg har ”en palm” då det vid överfyllning sprutar olja i form av en palm, från övertrycksventilen på däck.

Fartygen med lastbom kände Vasarainen sig däremot hemma på, ett av dem var M/S Solano, som fraktade styckegods på den s.k. ”Paulins linje” från Helsingfors till Leningrad, Bilbao, Central-Amerika och Vancouver.

- Solano var ett fartyg i liberty-klassen, det hade ingen förback. Pamela var i sin tur

Miljöbilen Kaarna är känd i östra Finland, men Jaakko Vasarainen är också utom sitt hemlandskap känd som en fördomsfri miljövårdare.

En sjöman på land

M/S Carelia, som flaggades ut år 1986, blev Vasarainens sista båt.

- Man erbjöd oss möjligheten att stanna ombord under cypriotisk flagg. Ingen stannade.

Under sina år till sjöss hann Vasarainen se och uppleva förändringarna inom den finländska sjöfarten sedd från fartygets däck. Då man i början hade ett manskap om 32 personer, hade det under tio år krympt till 19 man. Sen kom utflaggningarna.

Vasarainen stannade på land, hemma i Joensuu väntades tillökning i familjen.

- Men lätt var det inte för en sjöman att hitta jobb på land. Arbetsgivarna trodde aldrig riktigt att man kunde ha nytta av sjömannens kunnande på land.

Vasarainen gick en kurs för förare av fordonslyftkran och hittade arbete ända till den senaste lågkonjunkturen.

Sen blev det tid för sjömannen att använda sin uppfinningsförmåga, och Vasarainen skräddarsydde en arbetsplats för sig. Den blev han känd för både i hemlandskapet och i hela landet.

Miljöbilen föddes

ett bulkfartyg som fraktade vete från Kanada till Bangladesh och ris från Kalifornien till Indonesien. Och säckarna blev många, sammanlagt 300 000. Vi lossade lasten under1,5 månad i Jakarta.

- Därifrån gick vi till Indien, tog någon malmlast för frakt till Rumänien.

Militärgraden matros fick den unge mannen som gjorde sin värnplikt vid flottans station i Helsingfors, sedan seglade han också som matros på de flesta oceangående fartygen.

Sina längsta hyror hade Vasarainen som matros på M/S David Salman och båtsman på M/S Carelia.

- En gång lastade vi David Salman med pappersrullar i Jakobstad, och då alla inte rymdes i lastrummet surrade vi resten på däck och täckte med presenningar. Frakten gick till Jakarta. Då vi var framme var det ju rena cellulosan och vi vräkte den i hamnbassängen, minns Vasarainen.

Nu är Vasarainen miljövårdare anställd av Joensuu stad, han besöker skolor och evenemang med sin miljöbil Kaarna för att informera människor i alla åldrar om miljöfrågor. I sin miljöbil har Vasarainen olika informationspaket. Med hjälp av dem berättar han bland annat om bioavfall, kompostering och hushållens problemavfall.

Miljöbilen Kaarna har nu redan i 13 år upplyst joensuuborna och responsen har varit positiv.

Uppdragen för Vasarainen och Kaarna också till grannkommunerna och andra håll i Finland, och till och med till Ryssland.

För ett par år sedan fick Vasarainen buga sig för självaste president Tarja Halonen då hon överräckte en utmärkelse ”Arjen turvaaja” för hans insats för miljön. Under årens lopp har utmärkelserna för hans miljöarbete duggat från många håll.

Havet har miljövårdaren ändå inte glömt. Sitt behörighetsbrev som båtsman uppdaterade han för några år sedan. Han medger att han drömmer om att en dag kunna kombinera sin sakkunskap om miljövård med sjöfarten.

En iskall kväll i november undersöker Jaakko Vasarainen i sin hemstad Joensuu minnesmärket ”Hemhamnen”. På plattan sägs: Joensuu - havsstad 1848 - 1900.

NÄYTTELY MERENKULUN

TURVALLISUUDESTA

Lohjalla sijaitsevassa Meriturvan pelastautumiskoulutusyksikössä avattiin pysyvä Merenkulun turvallisuus ennen ja nyt -näyttely. Esillä on mielenkiintoisia esineitä ja aineistoa, joihin voi tutustua koulutuksen yhteydessä tai sopimuksen mukaan.

Yksikön johtajan Sami Raappanan mukaan meriturvallisuudesta huolehtiminen kuuluu kaikkien alalla työskentelevien toimenkuvaan. Näyttelyn avajaisissa hän toteaa pelastus- ja turvallisuusasioiden lähteneen kehittymään Titanicin onnettomuuden jälkeen. - Suomessa on jokaisen onnettomuuden jälkeen menty eteenpäin yhdessä muiden maiden viranomaisten kanssa, Raappana toteaa.

Merenkulun eri tahojen yhteistyö on tär-

Pintapelastaja

Jouko Peltoniemen puku ja varusteet, joita hän käytti 1994 ms Estonian pelastustehtävissä.

keää jotta meriturvallisuus edelleen paranisi. Koulutus, asenteet, kalusto ja pelastusmenetelmät ovat kehittyneet. Alasta saa hyvän kuvan tutustumalla Meriturvan Gustaf Dalen - saliin, jonne on koottu näyttely Raappanan ja pelastautumiskouluttaja Marko Aallon voimin.

Näyttelyssä on mukana myös Suomen Merimuseon toimittamaa meripelastukseen liittyvää esineistöä. Laivalyhtyjä, pelastusrenkaita ja liivejä, signaalilamppu sekä

Kapselista pursuava pelastuslautta täyttyy nopeasti

norjalainen patenttisumutorvi ovat mielenkiintoisia turvallisuusvälineitä menneiltä vuosilta. Vanhimmat, 1900-luvan alkupuolelta olevat pelastusliivit ovat korkkia.

Mukana on myös 1870-luvulla valmistettu tanskalainen pelastusliinan ampumakivääri, joka on ollut käytössä Helsingin Katajaluodolla. Nykypäivän ihmiselle mielenkiintoa herättää puku ja varusteet, jotka pintapelastaja Jouku Peltoniemellä oli päällään hänen pelastaessaan Estoniasta mereen

ja lautoille joutuneita ihmisiä vuoden 1994 katastrofissa.

Näyttelyn seinillä esitellään alan viranomaiset ja järjestöt Suomessa ja maailmalla. Tietoja löytyy myös merenkulun lähihistorian suuronnettomuuksista ja niiden vaikutuksista meriturvallisuuteen ja säädöksiin.

Allashalliin saadaan luotua aidon tuntuiset olosuhteet

Sami Raappanan mukaan turvallisuus on tärkeää myös pelastautumiskoulutuksessa. Maailmalla sattuu yllättävän paljon onnettomuuksia laivojen omissa pelastusharjoituksissa. Koulutettavien kanssa kukin harjoitus käydään läpi ja kalustoon tutustutaan etukäteen. Kun tapahtuma alkaa, saadaan halliin luotua hätätilanteelle tyypilliset olosuhteet. Valot himmennetään ja altaaseen luodaan tarvittavan kova merenkäynti ja tuuli. Tunnelmaa lisäävät hyvät äänitehosteet.

Altaan vesi on normaalin lämpöistä, sillä koulutettavat kangistuisivat nopeasti kylmässä vedessä. Hypotermiasta saa tarvittaessa aavistuksen hyppäämällä erilliseen, 6-asteisella vedellä täytettyyn altaaseen.

Näyttelyn avajaisten yhteydessä järjestettiin pelastautumisnäytös, jossa yksikön henkilökunta veti tapahtuman läpi. Allashallin toinen seinä kuvaa laivan ulkosivua. Sieltä heitettiin veteen pelastuslautta, joka täyttyi automaattisesti. Myrskyävään veteen joutuneet pelastettavat hakeutuvat lautalle, kun kovaäänisistä alkaa kuulua helikopterin säkätystä.

Suuren hallin katossa on kiskoilla liikkuva helikopteri, jossa on vinssi. Michael Blomqvist pelastushenkilökuntineen ohjaa koneen pelastuslautan yläpuolelle. Pelastettavat hyppäävät Lapin Mikan johdolla veteen. alas lasketaan nostolenkki johon pelastettavat pujottautuvat.

Vettä valuvat uhrit vinssataan yksi kerrallaan kopteriin. Näytös sujuu rutiinilla. Todellisuudessa uhrit, varsinkaan laivamatkustajat eivät välttämättä tiedä, miten pitäisi menetellä. Lautalle lasketaan ensin pintapelastaja, joka avustaa pelastettavia paareille tai nostolenkkiin.

MERITURVA JA AbOA MARE YHTEISTYöSSÄ

Meriturvaan kuuluvat Lohjan Pelastautumiskoulutusyksikkö ja Upinniemen Palokoulutusyksikkö. Otaniemessä toimiva laivasimulaattoriyksikkö siirtyi vuoden alussa Yrkeshögskolan Novian organisaatioon, johon Turussa toimiva merenkulkuoppilaitos Aboa Mare kuuluu.

Organisaatiot ovat myös sopineet, että Aboa Maren opiskelijat saavat turvallisuuskoulutuksensa Meriturvassa. Järjestely tehostaa kummankin osapuolen resurssien käyttöä ja palvelee entistä paremmin alan opiskelijoita ja sidosryhmiä.

Vuonna 2009 Meriturva koulutti palokursseilla lähes 1500 ja pelastautumiskursseilla yli 2000 henkilöä. Erityisesti ammattimerenkulkijoiden osuus koulutetuista on kasvanut. Palokoulutusyksikköön on juuri valmistumassa uusi kaasukäyttöinen ja ympäristöturvallinen simulaattori.

www.meriturva.fi

www.aboamare.fi

Nummelasta kotoisin oleva Sami Raappana on aikaisemmin toiminut muun muassa luotsina ja Naantalissa satamamestarina ja turvallisuuspäällikkönä.

Sami Raappana är hemma från Nummela och har tidigare verkat bland annat som lots och i Nådendal som hamnmästare och säkerhetschef.

SJöSÄKERHET PÅ UTSTÄLLNING

På Meriturva i Lojo öppnades på enheten för räddningsutbildning en permanent utställning med temat Sjösäkerhet förr och nu. På utställningen visas intressanta föremål och material som man kan bekanta sig med i samband med utbildningen eller enligt överenskommelse.

Enligt chefen för enheten, Sami Raappana, ingår sjösäkerheten i arbetsuppgifterna för alla inom sjöfartsbranschen. Vid utställningens öppning konstaterar han att räddnings- och säkerhetsfrågornas utveckling börjat efter Titanics haveri.

- I Finland har vi efter varje olycka gått framåt i samarbete med andra länders myndigheter, konstaterar Raappana.

För att ytterligare förbättra sjösäkerheten är samarbete mellan de olika aktörerna inom sjöfarten viktigt. Utbildningen, attityderna, utrustningen och räddningsmetoderna har utvecklats. Man får en god överblick av branschen då man bekantar sig med utställningen som Raappana tillsammans med räddningsutbildaren Marko Aalto har sammanställt i Meriturvas sal, uppkallad efter Gustaf Dalén.

På utställningen kan man se sjöräddningsutrustning från Finlands Sjöfartsmuseums samlingar. Skeppslyktor, livbojar

Michael Blomqvist styr räddningsvinschens vajer.

Inte ens alla yrkessjöfarare känner igen ”badbollen” som innehåller räddningsflottens radarreflektor.

och flytvästar, en signallampa och en norsk patenterad mistlur är intressanta sjösäkerhetsredskap från gångna tider. De äldsta livbältena är från början av 1900-talet och gjorda av kork.

Med finns också ett på 1870-talet tillverkat danskt gevär, med vilket man skjutit räddningslina, det har varit i bruk på Stora Enskär utanför Helsingfors. För dagens besökare väcker speciellt intresse den dräkt och utrustning som yträddaren Jouko Peltoniemi bar då han räddade nödsatta som hamnat i havet och på flottar vid katastrofen då Estonia förliste år 1994.

På utställningens väggar presenteras myndigheter och finländska och internationella organisationer i branschen. Information ges också om närhistoriens största sjöolyckor och hur de inverkat på sjösäkerhet och föreskrifter.

I bassänghallen skapas förhållanden som känns äkta

Enligt Sami Raappana är det viktigt också med säkerhet i räddningsutbildningen. Ute i världen sker det förvånansvärt många olyckor vid fartygens egna räddningsövningar. Man går igenom varje övning med deltagarna och bekantar sig på förhand med utrustningen. Då övningen börjar arrangerar man i hallen sådana förhållanden som är typiska för en nödsituation. Man dämpar belysningen och i bassängen skapas sjögång och vind. Med hjälp av goda ljudeffekter ökar man känslan av äkthet.

Vattnet i bassängen har normal temperatur, deltagarna skulle snabbt stelna i kallare vatten. Man kan vid behov få en aning om hypotermi om man hoppar i bassängen som är fylld med 6 grader varmt vatten.

Mika Lappi ler nog men Heikki Hämäläinens rop på hjälp är lika verklighetstrogna som bassänghallens övriga simulerade förhållanden.

I samband med att utställningen öppnades arrangerade man en räddningsuppvisning, där enhetens personal medverkade. Bassängens ena vägg visar fartygets utsida. Därifrån kastade man ned en räddningsflotte som automatiskt fylldes. De nödsatta som hamnat i det stormande havet söker sig mot flotten då man börjar höra helikopterns smattrande från högtalaren.

På skenor i den stora hallens tak går en helikopter, utrustad med vinsch. Michael Blomqvist och hans räddningspersonal dirigerar helikoptern ovanför räddningsflotten. De nödsatta hoppar under Mika Lappis ledning i vattnet, en lyftstropp sänks ned och de nödsatta slingrar sig in i den.

En efter en vinschas de genomvåta offren

upp i helikoptern. Uppvisningen går med rutin. I verkligheten vet offren, i synnerhet fartygens passagerare, inte nödvändigtvis hur man skall gå till väga. Man sänker först ned en yträddare på flotten, han hjälper de nödsatta på bårar eller med lyftstroppen.

SAMARbETE MELLAN MERITURVA OCH AbOA MARE

Enheten för räddningsutbildning i Lojo och enheten för brandskyddsutbildning i Obbnäs hör till Meriturva. Fartygssimulatorenheten i Otnäs inlemmades under början av året i Yrkeshögskolan Novias organisation, dit också sjöfartsskolan Aboa Mare i Åbo hör.

Organisationerna har också kommit överens om att studerandena vid Aboa Mare får sin säkerhetsutbildning hos Meriturva. Arrangemanget effektiverar båda parternas resursanvändning och betjänar bättre än tidigare branschens studerande och intressegrupper.

Under år 2009 utbildade Meriturva närmare 1500 personer på brandskyddskurserna och över 2000 på räddningskurserna. Isynnerhet har andelen yrkesverksamma sjöfarare ökat bland de utbildade. På enheten för brandskydd färdigställer man som bäst en ny miljövänlig simulator som drivs med gas.

www.meriturva.fi

www.aboamare.fi

ROSELLAN JA CINDERELLAN VÄKI VIIHTYY TYöSSÄÄN.

Viking Linen tutut matkustajalaivat liikennöivät nykyisin Ruotsin ja Ahvenanmaan välillä. Varustamo on tehnyt laivoja koskevan sopimuksen MEPAn kanssa, joten henkilökunta pääsi jälleen palveluiden piiriin.

Rosellan ja Cinderellan matkantekoa normaali jäätalvi ei hidasta. Ahvenanmeri oli kuitenkin tiukasti jäässä helmikuun lopulla, kun Vapaavahti vieraili kummallakin laivalla. Lehti olikin luettu hyvin. Ensimmäisenä vanhemmat ahvenanmaalaiset merenkulkijat muistuttivat, että edellisen Vapaavahdin laivakoirajutussa mainittu mt Ragny kuului Sallylle, ei Lundqvistille (toimitus kiittää korjauksesta).

Vuonna 1980 rakennettu mutta useaan otteeseen uudistettu Rosella on edelleen hyvässä iskussa. Korvaajaksi suunnitellun Viking ADCC: n rakennustyöt myöhästyivät Sevillassa niin paljon, että varustamo perui tilauksen. Rosellan liikennöinti Kapellskärin ja Maarianha minan jatkunee siis toistaiseksi ennallaan.

Rosellalla oli paljon MEPAn kursseilta

tuttua väkeä. Intendentti Bo Limnell tietää palvelut hyvin.

- Merimiespalvelutoimiston hallituksessa istuva Kimo Kostiainen on ystäväni, toki MEPAn toiminta on tuttua muutenkin, Limnell toteaa.

Porukka muisteli Helsingin ajoilta kirjasto- ja videopalveluita, joita kaivattiin nytkin.

- Muutakin yhteistyötä, esimerkiksi liikuntaa tai terveys- ja painonhallintajuttuja voitaisiin tehdä, ehdottaa puolestaan purseri Ulrika Vapola.

Ulrika on osallistunut Merimiespalvelutoimiston kurssitoimintaan ja tuntee palvelut. Hän lupasi tutkia, josko MEPAlle saataisiin joku yhteyshenkilö. Rosellalla on paljon ahvenanmaalaisia. Osa on jo käynyt Mediksen kanssa järjestetyillä kursseilla.

Ulrika haluaa kehittää Rosellan vapaa-ajan toimintaa ja näkee MEPAn mieluisana yhteistyökumppanina.

Liikuntatiloja laivoissa

Rosellan pingishuoneessa ovat intendentti Bo Limnellin kanssa kokit Niklas Pettersson ja Johan Blomster. Bo on seilannut laivoilla pitkään, Niklas ja Johan edustavat nuorempaa merenkulkijasukupolvea.

- Meillä on tapana pelata pöytätennistä kaikilla tauoilla. Siihen kuluukin lähes koko vapaa-aika, Niklas Pettersson toteaa.

Cinderellassa on kaksikin kuntosalia. Skorsteenin juuressa on raavaille merikarhuille sopiva sali, jossa on painonnosto- ja voimailuvälineitä. Toisessa kuntosalissa oli monipuolisia laitteita, joita pääasiassa naiset

käyttivät. Cinderellan kuntosalit ovat olleet ahkerassa käytössä sen jälkeen, kun personal trainer Urban Boräng on käynyt ohjaamassa merenkulkijoita.

Ohjaaja antaa henkilökohtaisia ohjeita fyysisen kunnon ylläpitoon ja opastaa laitteiden käytössä ja elintapojen hallinnassa. Cinderellan vapaa-ajan kerho vastaa kustannuksista. Kerran viikossa laivalla käy myös oma hieroja pelkästään merenkulkijoita varten. Hänen kustannuksensa jokainen asiakas hoitaa itse.

Töitä tehdään ja voidaan hyvin

Cinderellan intendentti Stig Pernell on oikea mies puhumaan liikunta-asioista. MEPAssa Stigu muistetaan hyvin aktiivisena merimiesurheilijana. Hän on osallistunut moniin lajeihin maratonista lähtien. Jääkiekkomiehenä tunnettu Stigu on kiinnostunut myös retkiluistelusta.

- Vähän harmittaa, kun merimiesten jääkiekkoturnaus jää väliin, Stigu manailee.

Perhe on kuitenkin tapahtumassa edustettuna, kun Stigun Amorellassa ja Isabellassa seilaavat pojat pelaavat.

- Ehkä ensi vuonna teemme Rosellan ja Cinderellan yhteisjoukkueen, niin pääsen pelaamaan poikiani vastaan, Stigu heittää. Hänen veljensä ja tämän vaimo ovat myös merenkulkijoita.

Cinderellassa saatiin hyviä tuloksia, kun Tukholmasta tullut vetäjä innosti porukka pudottamaan painoaan. Kuutisenkymmentä merenkulkijaa lähti mukaan painonhallintaryhmään. Puolen vuoden projektista oli paljon hyötyä, vaikka loppuun asti mukana jaksoi vain parikymmentä henkilöä. Vapaa-

Ulrika Valpola haluaa olla mukana kehittämässä Rosellan vapaa-ajan toimintaa

Jens Adelöw ja

Patrick Lundberg loihtivat

Cinderellan kylmätiskin tarjoiluja

ajan kerho vastasi kustannuksista yhdessä varustamon kanssa.

Kuntosalilla treenaava purseri Jörgen Grönqvist on aktiivisesti mukana vapaaajan toiminnassa. Hänen ja Stigun mielestä MEPA tulee olemaan hyvä yhteistyökumppani henkilökunnan hyvinvoinnin edistämisessä.

Keittiössä ja konehuoneessa ei valiteta

Cinderellassa tehdään kymmenen päivää töitä ja ollaan saman verran vapaalla. Porukka nukkuu yhden hengen hyteissä. Kun laivassa on vielä loistava yhteishenki, ei tarvitse ihmetellä, kun hyväntuulisia merenkulkijoita löytyy joka osastolta. Keittiössäkin on hurttia huumoria ja tekemisen meininkiä kun 1. kokki Niklas Stenberg ja kokki Mikael Enfors paiskivat hommia. Kylmätiskin tarjoiluja loihtivat Jens Adelöw ja Patrick Lundberg olivat hyvällä tuulella.

- Vaimon kanssa ollaan viisi päivää samaan aikaan, ja viisi päivää erikseen, Vaasasta kotoisin oleva Patrick kertoo.

Cinderellassa työskentelevä pariskunta on järjestänyt kaksivuotiaan lapsensa hoidon vaimon vanhemmille siksi aikaa, kun kumpikin on laivassa. He asuvat nykyisin Boråsissa, Ruotsissa.

Konehuone on miehitetty ruotsalais- ja ahvenanmaalaisvoimin. Tunnelma täällä-

kin oli loistava. Merimiespalvelutoimiston Ylläsmajat herättivät kiinnostusta, samoin haulikkokurssi. Takavuosina MEPA järjestikin haulikkokurssin Ahvenanmaalla. Maakunnan miesten mukaan lähes kaikki osaavat jo ampua haulikolla. Nyt voisi ollakin paikallaan järjestää kisa. MK&PK

Cinderellan Intendentti Stig Pernellin mielestä MEPA tulee olemaan hyvä yhteistyökumppani henkilökunnan hyvinvoinnin edistämisessä.

ROSELLAS OCH CINDERELLAS ANSTÄLLDA TRIVS I ARbETET

Cinderellas förste kock Niklas Stenberg och kocken Mikael Enfors jobbar i gott samarbete med den övriga personalen ombord.

Viking Lines bekanta passagerarfartyg trafikerar numera mellan Sverige och Åland. Rederiet har gjort avtal för fartygen med SSB, och personalen kan nu igen utnyttja sjömansservicen.

En normal isvinter stör inte Rosellas och Cinderellas resa. I slutet av februari då Frivakt besökte båda båtarna höll ändå isen Ålands hav i sitt järngrepp. Och tidningen hade man läst noggrant. Som de första påminde några äldre åländska sjöfarare om att mt Ragny, som nämndes i berättelsen om skeppshundar i Frivakts senaste nummer, hörde till Sally, inte till Lundqvist (redaktionen tackar för rättelsen).

Rosella som byggdes 1980 har renoverats flera gånger och är fortfarande i gott skick. Bygget av Viking ADCC, som man planerat som ersättare, försenades så mycket i Sevilla, att rederiet annullerade beställningen. Rosellas trafik mellan Kapellskär och Marie-

hamn torde alltså fortsätta som förut tillsvidare.

På Rosella var många bekanta från SSB:s kurser. Intendenten Bo Limnell känner väl till serviceutbudet.

- Kimo Kostiainen som sitter i Sjömansservicebyråns styrelse är en vän till mig, och nog är SSB:s verksamhet annars också bekant, konstaterar Limnell.

Från Helsingforstiden mindes man biblioteks- och filmtjänsten, som man också nu saknade.

- Man kunde också tänka sig andra former av samarbete, till exempel kring hälsa och viktkontroll, föreslår för sin del pursern Ulrika Vapola

Ulrika har deltagit i Sjömansservicebyråns kursverksamhet och känner till servicen. Hon lovade undersöka möjligheterna att utse en kontaktperson för SSB. På Rosella jobbar många ålänningar. En del har redan gått på kurser arrangerade av Medis. Ulrika vill utveckla Rosellas fritidsverksamhet och ser SSB som en trevlig samarbetspartner.

Sjölund

Utrymmen för motion ombord

I Rosellas pingisrum träffar vi intendent Bo Limnell med kockarna Niklas Pettersson och Johan Blomster. Bo har varit till sjöss länge, Niklas och Johan representerar en yngre generation av sjöfarare.

- Vi brukar spela bordstennis under alla pauser. Nästan hela fritiden går åt till det, konstaterar Niklas Pettersson.

På Cinderella finns det två konditionssalar. Vid skorstenens fot ligger en sal som lämpar sig för kraftiga sjöbjörnar, där finns tyngdlyftnings- och styrketräningsutrustning. I den andra salen finns mera mångsidig utrustning som mest används av damerna. Cinderellas konditionssalar har varit i flitig användning efter att personliga tränaren Urban Boräng, instruerat sjöfararna ombord.

Instruktören ger individuella instruktioner för att upprätthålla konditionen och ger vägledning i utrustningens användning och hur man håller levnadsvanorna under kontroll. På Cinderella svarar fritidsklubben för kostnaderna En gång i veckan besöker

Jonas

är elektriker på Rosella

en massör fartyget, enkom för att behandla sjöfararna. För den kostnaden står var och en själv.

Man jobbar och mår bra

Cinderellas intendent Stig Pernell är rätt man att tala om motionsärenden med. På SSB minns man väl Stigu som en aktiv sjömansidrottare. Han har deltagit i många grenar, med början från maraton. Stigu är känd också som ishockeyspelare och han är också intresserad av långfärdsskridskoåkning.

- Det harmar nog litet att stå över ishockeyturneringen för sjömän, säger Stigu.

Men familjen är i alla fall representerad, då Stigus båda söner spelar, de seglar på Amorella och Isabella.

- Kanske vi samlar ett lag från Rosella och Cinderella nästa år, då får jag spela mot mina pojkar, framkastar Stigu.

Hans bror och dennes hustru är också till sjöss.

Man uppnådde goda resultat på Cinderella då instruktören från Stockholm uppmuntrade gänget att minska vikten. Sextio sjöfarare gick med i viktminskningsgruppen. Projektet som pågick ett halvt år var mycket nyttigt, trots att bara ett tjugotal personer orkade hänga med ända till slut. Fritidsklubben stod för kostnaderna tillsammans med rederiet.

Pursern Jörgen Grönqvist som tränar i konditionssalen är aktivt med i fritidsverksamheten. Han och Stigu tycker att SSB kommer att var en bra samarbetspartner för att främja personalens välmående i arbetet.

Ingen klagan hörs från kök eller maskinrum

På Cinderella jobbar man tio dagar och är ledig lika länge. Man sover i enkelhytter. Då sammanhållningen ombord dessutom är strålande, är man inte förvånad över att träffa gladlynta sjöfarare på varje avdelning. Också i köket är humorn frejdig och det är fart på då förste kocken Niklas Stenberg

och kocken Mikael Enfors sköter sysslorna. Jens Adelöw och Patrick Lundberg som trollar fram kallskänken var också på gott humör.

- Med hustrun jobbar vi fem dagar samtidigt, och fem dagar åtskilda, berättar Patrick, hemma från Vasa.

Paret som jobbar på Cinderella har ordnat dagvården hos hustruns föräldrar under den tid båda jobbar. De bor numera i Borås i Sverige.

Rosellas intendent Bo

Limnell och kockarna

Niklas Pettersson och Johan Blomster

Maskinrummet är bemannat med svenska och åländska krafter. Stämningen är lysande, också här. Sjömansservicebyråns fritidsbostäder vid Ylläs väckte intresse, likaså kursen i hagelgevärsskytte. Förr i tiden ordnade SSB en kurs i hagelgevärsskytte på Åland. Nästan alla män i landskapet kan redan skjuta med hagelgevär. Nu kunde kanske en tävling vara på sin plats.

MK&PK

I maskinrummet rådde hurtig sjömansanda

Pursern Jörgen Grönqvist och intendenten Stig Pernell på Cinderella tycker att SSB kommer att vara en bra samarbetspartner för att främja personalens arbetshälsa

MERIMIESILTA RAVINTOLA SALVESSA

Rahtilaivat Helsingin Länsisatamasta ovat siirtyneet Vuosaareen, mutta niiden miehistöjä palvellut ravintola Salve elää ja voi hyvin Hietalahdenrannalla. Helmikuussa ravintolaan saapui joukko nykyisiä ja entisiä merenkulkijoita muistelemaan menneitä.

Idean takana oli merikapteeni Martti Heitto ja ”parempi puoliskonsa” Marketta, joka on töissä Salvessa.

- Vein ilmoituksia eri paikkoihin, kuten merimiestaloille, ja ihan hyvin saatiin porukkaa, Martti toteaa.

Hän oli aikanaan Henry Nielsenin Mistralissa, kun tankkialuksen miehistö voitti merimiesurheilun Kekkosen Kannun. Eläkkeelle hän jäi Alandia Forcesta kun laiva ajettiin Pakistaniin romuttamolle.

- Täällä on monta vanhaa seilauskaveria. Savelan Aria en ole nähnyt kolmeenkymmeneen vuoteen ja Wallinin Kari istuu tuolla Lehtosalon Karin ja muiden kanssa, Martti Heitto silmäilee ympärilleen.

Salve aloitti merimiesten ruoka- ja tupakkakioskina Hietalahdessa jo vuonna 1897. Nykyisiin tiloihin ravintola muutti 1927,

kun uusi kivitalo valmistui. Ravintola laittoi jo edellisvuoden puolella houkuttelevan mainoksen Seura-lehteen. Yhtyneiden Kuvalehtien väki pitikin ”merimiesmeininkiä” yllä, kun tehostunut satamatoiminta ja miehistövähennykset pitivät merimiehet kiireisinä 1980-luvulle tultaessa.

Yhtyneet Kuvalehdet muutti uuteen toimitaloon Pasilaan, ja Salve haki hetken paikkaansa kaupungin ravintoloiden joukosta. Ravintola oli kuitenkin säilyttänyt omaleimaisuutensa ja löysi nopeasti uuden asiakaskunnan. Asiakkaat pysyivät uskollisina myös kieltolain aikana. Merimiehillä oli omat eväät ja muilla vierailla oli povitaskussa ”varpunen”, varttilitran taskumatti salakuljetettua pirtua.

Ravintolan sisutus kertoo menneistä ajoista

Salvesta löytyy monenlaista aitoa merialan esinettä. Seiniltä aistii miljoonien poltettujen savukkeiden kellastuksen. Merimaalauksia, pienoismalleja ja laivojen valokuvia katsellessa menee pitkä tovi. Useimpiin liittyy joku tarina, merimiehet ja heidän perillisensä ovat ne ravintolalle antaneet. Yläkerran salissa on paksu köysi, jonka merimiehet ovat jostain vohkineet ja tuoneet tullessaan. Katossa on laivakelloja ja portaiden vieressä komea kompassi.

Baaritiskin viereisellä seinällä on kuvia Salven perustajista, Elin Lindströmistä ja Emil Stenbergistä

- Kuvan oluthanat ovat Saksasta, mistä tuotiin myös kaljatynnyrit. Hanaolut oli tuolloin harvinaista Suomessa, ravintolapäällikkö Mika Elo kertoo.

Seinällä on kuva myös Vera Stenbergista, joka vietti Salvessa satavuotispäiviään viime elokuussa.

Nykyisin HOK-Elannon isännöimän Salven henkilökunta on ylpeä paitsi värikkäästä ravintolan historiasta, myös nykyajan hyvästä toiminnasta.

- 2000 -luvulla Salve on valittu useita kertoja Suomen 50 parhaan ravintolan joukkoon, Elo viittaa Viisi Tähteä -lehden listaan.

Ravintolassa käy kesäisin paljon turisteja etenkin Saksasta, Espanjasta ja Venäjältä.

Jutustelua haitarimusiikin tahdissa

Puheensorina yltyi kun Salven tarjoama iltapala, herkullinen lohikeitto ruisleivän ja oluen kera, oli nautittu. Patu Patanen ja Masa Hyyryläinen tulivat Haminasta sopivasti paikalle, kun Suomenlinna telakalla talvehtivalla SS Hyökyllä oli tehtävä lumitöitä. Patun ja Masan ilta ei pääsyt venähtämään pitkäksi, kun satamakapteeni Jukka

Hannu

pitiSeppänen tunnelmaa yllä

Ravintolapäällikkö Mika Elolla oli Salven värikäs historia hallussa

Kallio kuskasi autollaan kaverukset Kotkan bussille.

Merimiesillan fiiliksen täydensi Hannu Seppäsen laulu ja haitarinsoitto. Merimies-

Martti

laulujen tutut sävelet ja sanat soivat taustalla, kun väki muisteli vanhoja hyviä aikoja. Parhaat aplodit sai yllättäen elokuvasta Titanic tunnettu reipas irlantilaisralli.

Kotkan Kairossa järjestettiin viime vuonna myös merenkulkijoiden perinneilta. Tapahtuma oli kulttuuripainotteinen ja sitä järjestämässä oli joukko Kymenlaaksossa toimivia järjestöjä. Perinteiset merimieskapakat ovat juuri oikeita paikkoja tämän kaltaisiin tapahtumiin. Sekä ravintolapäällikkö Mika Elo että merikapteeni Martti Heitto toivovat illan saavan jatkoa.

- Tästä voisi tulla perinne, vaikka useamman kerran vuodessa, kun vaan sopivat ajankohdat löytyvät, miehet totesivat.

teksti ja kuvat PK, lähteenä käytetty Ravintola Salven historiankuvausta

KYMPIN KAHVIT

Kotkassa kokoontuu keskiviikkoisin joukko Finnlinesin entisiä ja nykyisiä merenkulkijoita. Paikkana on Sapokan lähellä oleva Cafe Segeli. Kympin kahvilla ja teellä käy puolesta tusinasta tusinaan Finnlinesin väkeä. Kuulumisia vaihdetaan ja kerrataan merenkulun viimeisimpiä tapahtumia, sekä muistellaan vanhoja hyviä aikoja. Kokoonkutsujana on MEPAn Kotkan asiamies Risto Nikula, joka seilausaikanaan itsekin työskenteli Finnlinesillä.

- Me puhutaan asioista, merellisistä ja maisista. Yleisesti ottaen kuitenkin, puhutaan me naisista, Risto Nikula heittää Junnu Vainiota mukaellen ja muistuttaa merenkulkijoita laulukilpailusta.

Heitto toivoo, että merimiesillat jatkuisivat

Fraktfartygen har flyttat från Västra hamnen i Helsingfors till Nordsjö, men Restaurant Salve, som betjänat deras manskap, lever och mår bra i Sandviken.

I februari samlades en skara nuvarande och tidigare sjöfarare i restaurangen för att minnas gångna tider.

Bakom idén stod sjökapten Martti Heitto och hans ”bättre hälft” Marketta, som arbetar på Salve.

- Jag förde informationsblad till olika platser, till exempel sjömännens bostadshus, och riktigt bra kom det folk, konstaterar Matti.

Han jobbade i tiden ombord på Henry Nielsens Mistral, då tankfartygets manskap vann sjömansidrottspokalen Kekkonens Kanna. I pension gick han då Alandia Force kördes för upphuggning i Pakistan.

- Många gamla seglingskamrater är här. Savelas Ari har jag inte sett på trettio år och Wallins Kari sitter där med Lehtosalos Kari och de andra, säger Martti Heitto och ser sig omkring.

Salve fick sin början som en matvaru- och tobakskiosk för sjömän i Sandviken redan år 1897. Till sina nuvarande utrymmen flyttade restaurangen år 1927, då det nya stenhuset blev färdigt. Redan under det föregående året publicerade restaurangen en lockande annons i tidskriften Seura. Och på Yhtyneet Kuvalehdet upprätthöll man ”sjömansvanorna” då den intensifierade hamnverksamheten och minskningen av manskap höll sjömännen sysselsatta i början av 1980-talet.

Yhtyneet Kuvalehdet flyttade till ett nytt affärshus i Böle, och under en tid sökte Salve sin plats bland stadens restauranger. Restaurangen hade ändå bevarat sin särprägel och hittade snart en ny kundkrets. Kunderna förblev trogna också under den tid förbudslagen rådde. Sjömännen hade egen vägkost och de andra gästerna hade en kvartliters kanister, en ”sparv”, med smuggelsprit i bröstfickan.

Restaurangens inredning berättar om gångna tider

På Salve finns många äkta maritima föremål. De gulnade väggarna vittnar om miljoner rökta cigarretter. Att bekanta sig med alla marinmålningar, fartygsmodeller och fotografier av båtar tar en lång stund. Till de flesta anknyter sig någon historia, sjö-

män och deras arvingar har donerat dem till restaurangen. I salen i övre våningen ser vi en tjock tross som några sjömän knyckt någonstans och burit med sig. I taket hänger skeppsklockor och vid trappan en ståtlig kompass.

På väggen invid bardisken hänger bilder av Salves grundare, Elin Lindström och Emil Stenberg

- Ölfatskranarna på bilden är från Tyskland, därifrån kom också ölfaten. Öl från kranar var sällsynt på den tiden, berättar restaurangchef Mika Elo

På väggen ser vi också en bild av Vera Stenberg, som senaste augusti firade sin etthundraårsdag på Salve.

Personalen på Salve, som numera ingår i HOK-Elanto, är stolta både över restaurangens färgstarka historia och över dagens framgångsrika verksamhet.

- Under 2000-talet har Salve flera gånger funnits bland Finlands 50 bästa restauranger, säger Elo, med hänvisning till branschens tidskrift Viisi Tähteä.

Under sommaren besöks restaurangen av många turister, främst från Tyskland, Spanien och Ryssland.

Småprat och dragspelsmusik

Då man avnjutit kvällsvarden som Salve bjudit på - en läcker soppa på lax med rågbröd och öl - tilltog pratets sorlande. Patu

Martti Heitto

haft

Patanen och Masa Hyyryläinen kom just lämpligt från Fredrikshamn, för att sköta snöarbeten på SS Hyöky som övervintrar på varvet på Sveaborg. För Patu och Masa hann kvällen inte bli lång förrän hamnkapten Jukka Kallio skjutsade kumpanerna till Kotkabussen.

Stämningen på sjömansaftonen fulländades av Hannu Seppänens sång och ackompanjemang på dragspel. Sjömanssångernas gamla bekanta melodier och ord ljöd i bakgrunden medan man mindes de gamla goda tiderna. Överraskande nog var det en hurtfrisk irländsk trall, bekant från filmen Titanic, som fick de kraftigaste applåderna.

På Kairo i Kotka arrangerade man också senaste år en traditionsafton för sjöfarare. Evenemangets tyngdpunkt låg på kultur och som arrangörer stod ett antal organisationer som verkar i Kymmenedalen. De traditionella sjömanskrogarna är just rätta platser för den här sortens evenemang. Både restaurangchefen Mika Elo och sjökapten

Restaurangchefen Mika Elo berättade om restaurangens grundare Elin Lindström och Emil Stenberg.

Martti Heitto hoppades att kvällen får en fortsättning.

- Det här kunde bli en tradition, rentav flera gånger om året, om man bara hittar rätt tidpunkter, konstaterade männen.

text och bild PK, som källa har använts beskrivningen av Restaurant Salves historia

KAFFE FöR EN TIA

I Kotka samlas ett gäng av Finnlines tidigare och nuvarande sjöfarare på onsdagarna. Platsen är Café Segeli nära Sapokka. Sammankallare är SSB:s ombudsman i Kotka, Risto Nikula, som under sin seglingstid själv jobbade på Finnlines.

- På kaffe och té för en tia samlas från ett halvt till ett helt dussin av Finnlines folk. Vi utbyter senaste nytt och diskuterar de senaste händelserna inom sjöfarten, och minns den gamla goda tiden, berättar Risto Nikula.

har

med sig fartygsbilderna på Salves väggar

REIPASTA MEININKIÄ

MERIELÄKELÄISILLÄ

Helsingin Seudun Merieläkeläiset Ry:n jäsenet kokoontuvat tiistaisin Kannelmäen kerhohuoneistossa. Vapaavahti vieraili tuvassa laskiaisena. Tunnelma oli loistava. Jos tullessa ei ole hyvällä tuulella, lähtiessä varmasti on.

- Uusia jäseniä tulee koko ajan, kaikkiaan heitä on jo pari sataa, puheenjohtaja Pentti Ojanen totesi tyytyväisenä.

Väkeä on liittynyt kaikista merenkulkualan ammattiryhmistä. Jäseneksi pääsevät merillä tai alan järjestöissä työskennelleet henkilöt. Puolisot voivat liittyä kannattajajäseniksi. Suomessa on eri alueilla kuusi merieläkeläisyhdistystä, jotka kuuluvat Merieläkeläisten Keskusliittoon.

Helsingin yhdistys on Pentti Ojasen mukaan toiminut Kannelmäessä jo perustamisvuodestaan 1975 lähtien.

- Samana syksynä saatiin tehtyä Merimieseläkekassan kanssa sopimus Halsuantien kerhohuoneiston vuokrauksesta, Ojanen kertoo.

MEK tukee myös samassa tilassa toimivaa

Keskusliittoa osallistumalla jäsenlehti Elmerin painatuskuluihin. Pentti Ojanen on Keskusliiton sihteeri. Helsingin yhdistyksen sihteeri Robert Herdin puolestaan on Keskusliiton puheenjohtaja. Kumpikin on työskennellyt aikanaan Merimies-Unionissa.

Ennen järjestöelämää Pentti Ojanen ehti tehdä värikkään seilausuran.

- Olen ainoa elossa oleva Suomessa asuva suomalainen, joka on ollut mukana valaanpyynnissä, hän kertoo.

Ojanen työskenteli australialaisessa valaanpyyntialuksessa 1960-luvulla. Hän on myös seilannut norjalaisessa ja ruotsalaisissa aluksissa ja legendaarisissa suomalaisissa kuten Ariana ja Avomeren Nanna. Ystävät ja kylänmiehet

Hyväntuulinen Per-Erik Nelin poikkeaa kahvilla ja arpoja ostamassa. ”Pärre” toimi Suomen Merimiesunionin puheenjohtajana, mutta eläkeläisjärjestössä hän on rivijäsenenä. Helsingin Laivanpäällikköyhdistyksen puheenjohtaja Timo Nenonen kuuluu myös Helsingin Merieläkeläiset Ry:n johtokuntaan.

- Tultiin yhdessä seilauskaveri Ismo Karttusen kanssa kahville, Timo totesi.

Ismo on seilannut konepäällikkönä muun muassa AL:n, Effoan ja Gustaf Eriksonin

laivoissa. Sekä Nenosella että Karttusella on kokemusta myös mukavuuslippulaivoista.

Robert Herdin ja Eino Ketolainen touhuavat arpajaismyynnin kanssa. Murtajilla seilannut Eikka on todella hyvässä kunnossa. Hänet muistetaan myös vuoden 1988 merimiesurheilijana. Herdin tekee Keskusliiton Elmeri-lehteä ja päivittää internetsivuja.

- Olen vetänyt myös MEPAn koneilla jäsenillemme ATK-kursseja, Robert Herdin kertoi.

Hänellä on toimistossa kunnon varustus tietokoneen lisäksi, videotykki, skanneri, tulostin ja kopiokone. Robert on kuvannut videolla järjestön retkiä ja näyttänyt niitä elokuvailloissa.

- Pitäisi opettaa ihmiset skannaamaan vanhat kuvat merimiesajoilta, Herdin suunnitteli.

Matkoja ja muuta toimintaa

Herdinin mukaan ATK -osaaminen on lisääntynyt myös eläkeläisten keskuudessa. Muutama vuosi sitten tiedotus hoitui perinteisin keinoin, nyt jo kaikilla uusilla ja monilla vanhoillakin jäsenellä on sähköposti.

- Viidakkorumpu on silti edelleen tärkeä tiedotuskanava, Herdin naurahti.

Ojanen ja Herdin varautuvat uusiin jäse-

niin. Suuret ikäluokat alkavat olla työuransa päässä. Silja Serenadeltakin on pian jäämässä eläkkeelle suuri ryhmä pääkaupunkiseudulla asuvia merenkulkijoita.

- Uudet jäsenet ovat tervetulleita. Johtokuntaankin pyritään valitsemaan tasapuolisesti miehiä, naisia ja eri ammattikuntien edustajia, Ojanen kertoi.

Yhdistyksen väki osallistuu innolla tapahtumiin ja retkiin. Matkoja on tehty kotimaan eri kohteisiin ja myös Viroon. Edellisvuonna ohjelmassa oli muun muassa vierailut Merikeskus Vellamoon, Museokeskus Vapriikkiin, Tampereen Työväen teatteriin ja Kotkan Kaupunginteatteriin.

Kuluvan kevään ohjelmassa on kylpylämatka Karjalohjalle, retki Lohjalle Meriturvaan ja viinitilalle. Kerhotilassa järjestetään myös myyjäiset ja toukokuussa on kevätkauden päättäjäiset. Huhtikuun 21. päivänä yhdistys juhlii 35-vuotistaivaltaan Hotelli Haagassa.

HURTIGA SJöMANSPENSIONÄRER

Medlemmarna i Helsingin Seudun Merieläkeläiset ry samlas varje tisdag i klubblokalen i Gamlas. Frivakt besökte den på fastlagstisdagen. Stämningen var strålande. Om man inte var på gott humör då man kom var man det säkert då man gick.

- Nya medlemmar strömmar till hela tiden, allt som allt är de redan ett par hundra, konstaterar ordförande nöjd.

Alla yrkesgrupper inom sjöfarten är representerade bland de nya medlemmarna. Medlem kan man bli om man varit till sjöss eller arbetat i organisationerna inom branschen. Makar och makor kan ansluta sig som understödande medlemmar. Sex sjömanspensionärsföreningar, som verkar i olika regioner i Finland, hör till centralförbundet Merieläkeläisten Keskusliitto.

Enligt Pentti Ojanen har föreningen i Helsingfors verkat i Gamlas ända sedan den grundades år 1975.

- Samma höst fick vi till stånd ett avtal med Sjömanspensionskassan om att hyra klubblokalen vid Halsovägen.

SPK understöder också centralförbundet, som verkar i samma utrymmen, med ett del-

Ismo Karttunen ja Timo Nenonen tulivat kahville

Man minns Eino Ketolainen som Sjömansidrottare år 1988

ta i tryckningskostnaderna för medlemstidningen El-Meri. Sekreteraren för föreningen i Helsingfors, Robert Herdin, fungerar som ordförande för centralförbundet. Båda har i tiderna arbetat på Sjömansunionen.

Före organisationslivet hann Pentti Ojanen med en mångskiftande bana till sjöss.

- Jag är den enda nu levande finländaren som varit med om valfångst, berättar han.

Ojanen jobbade på 1960-talet på ett australiskt valfångstfartyg. Han har också seglat på norska och svenska fartyg och på legendariska finländska, liksom Ariadne.

Vänner och bybor

Gladlynte Per-Erik Nelin sticker sig in på kaffe och för att köpa lotter. ”Pärre” var ordförande för Finlands Sjömans-Union, men i pensionärsföreningen är han gräsrotsmedlem. Ordförande för Helsingfors Skeppsbefälhavareförening, Timo Nenonen, hör också till styrelsen för pensionärsföreningen i Helsingfors.

- Vi kom på kaffe tillsammans med seglingskamraten Ismo Karttunen, berättar Timo.

Före organisationslivet hann Pentti Ojanen med en mångskiftande bana till sjöss.

Ismo har seglat som maskinbefäl bland annat på AL:s, Effoas och Gustaf Eriksons båtar. Både Nenonen och Karttunen har erfarenhet av fartyg under bekvämlighetsflagg.

Robert Herdin och Eino Ketolainen är sysselsatta med lottförsäljningen. Eikka, som jobbat på isbrytare, är i god form. Man minns honom också som Sjömansidrottare år 1988. Herdin redigerar centralförbundets tidning El-Meri och uppdaterar hemsidorna i Internet.

- Jag har också lett ADB-kurser för våra medlemmar på SSB:s datorer, berättar Robert Herdin.

På byrån har han ordentlig utrustning utöver datorn; videoprojektor, skanner, printer och kopieringsapparat. Robert har filmat under föreningens utfärder, och visat filmerna vid kvällssamkväm.

- Man borde lära folk skanna sina gamla foton från tiden till sjöss, planerar Herdin.

Resor och annan verksamhet

Enligt Herdin har ADB-kunnandet ökat också bland pensionärer. För några år sedan skötte man informationen med traditionella medel, nu har alla nya och också många gamla medlemmar redan el-post.

- Djungeltrumman är ändå fortfarande en viktig informationskanal, säger Herdin skrattande.

Ojanen och Herdin förbereder sig för nya medlemmar. De stora åldersklasserna börjar vara i slutet av sin yrkesbana. Också från Silja Serenade går snart en stor grupp sjöfarare bosatta i huvudstadsregionen i pension.

- Nya medlemmar är välkomna. Vi strävar till att välja styrelsemedlemmarna, män och kvinnor, från olika yrkesgrupper, berättar Ojanen.

Föreningens medlemmar deltar med stor iver i evenemang och utfärder. Man har rest inom landet och också till Estland. Föregående år besökte man bland annat Maritimcentret Vellamo, Museokeskus Vapriikki, Tampereen Työväen teatteri och Kotka stadsteater.

På programmet under innevarande vår står en badresa till Karislojo, en utfärd till Meriturva i Lojo och besök på en vingård. I klubblokalen ordnas också basarer och i maj säsongens avslutning. Den 21 april firar föreningen sitt 35-årsjubileum på Hotell Haaga.

Robert Herdin är sekreterare för föreningen i Helsingfors

Protector operoi usein myös Saimaan kanavalla, kuvassa alukseen on asennettu irtokeula.

NORMAALI JÄÄTALVI EI HELSINGIN SATAMALIIKENNETTÄ HAITTAAHÅKANSIN HINAAJAT PITÄVÄT ALTAAT AVOINNA

Satama on levittäytynyt laajalle alueelle, kun Vuosaari otettiin käyttöön. Liikennettä on Länsisatamaan, Eteläsatamaan ja jokunen laiva poikkeaa vielä Sompassa Helsingin Energialla. Helmikuussa Protector toimi Länsisatamassa ennen siirtymistään Vuosaareen.

- Ennen laivojen tuloa ja lähtöä käymme rikkomassa jäätä laitureiden edustalla ja kääntöpaikoilla, päällikkö Janne Pesonen selvittää.

Savonlinnasta kotoisin oleva Pesonen on työskennellyt myös muilla Håkansin aluk-

Janne Pesonen ja Ojar Joekallas ”Protikan” brygalla.

sä vesi oli Saimaalla niin alhaalla, että laivoja kevennettiin rahtaajien päätöksellä., Janne Pesonen kertoo

Länsisatamassa Protectorin työt ovat melko säännöllisiä ja riippuvat Tallinnan matkustajaliikenteen aikatauluista. Alusliikennepalvelu VTS koordinoi toimintaa ja antaa tehtävät. Joidenkin alusten kipparit saattavat soittaa suoraan hinaajaan GSMpuhelimella.

Håkansin palveluksessa on pitkään ollut myös matruusi Ojar Joekallas. MEPA-miehet nähtyään hän muistelee osallistumistaan haulikkokurssille.

silla. Protector hinaa kesäisin proomuja ja on useana vuonna murtanut jäätä Saimaalla alkutalven ja kevään aikana. Liikennettä ei ole sydäntalvella, kun kanava on kiinni.

- Nykyiset Saimaan laivat kulkevat melko hyvin jäissä, mutta joskus joudutaan hinaamaan, Pesonen toteaa.

Protectoriin voidaan liittää pulputusjärjestelmällä varustettu irtokeula, jolloin yhdistelmän leveydeksi tulee 12 metriä. Sillä tekee jo sellaista ränniä, että Saimaa-luokan laivat voivat hyvin seurata.

- Viimeisimmän liikennekauden päättyes-

- Olin siihen aikaan vielä Cleopatrassa. Sitten siirryin 2003 hinaaja Kraftiin, Ojar muistelee.

Saksalaislaivoissakin seitsemän vuotta seilannut Joekallas vaihtoi vuoden palvelun jälkeen Kraftista Framiin, josta siirtyi viime vuonna Protectoriin. Muiden tavoin hän viihtyy hyvin varustamossa. Työn ohella jää myös vapaa-aikaa.

- Internet ja televisiolähetykset ovat koko ajan saatavilla, ja MEPAnkin palvelut ovat ikään kuin ”käden ulottuvilla”, Ojar naurahtaa.

Vanhat työjuhdat kulkevat hyvin jäissä

Kraftin päällikkö Lassi Eloranta kehuu Håkansin hinaajien talvimerenkulkuominaisuuksia.

- Jää murtuu, eikä masiina kuumene liikaa, heittää Eloranta.

Hän viittaa pääkoneiden jäähdytysjärjestelmiin, mikä esimerkiksi Baltic Pilotin hinaaja Nallessa on korvaamaton. Nalle työskentelee Helsingin kiinteistövirastolle ja levittää mereen kipatut lumikuormat. Lumen seassa tulee kiviä ja muita roskia, jotka saattaisivat tuhota pääkoneen jäähdytysjärjestelmän. Nallessa jäähdytysvesi tulee tankista, Protectorissa ja Hectorissa on lämmönvaihtimet.

Turussa merikoulut käynyt Lassi on pääosin työskennellytkin turkulaisvarustamoissa. Hän asuu Rymättylässä ja seilaa muiden tavoin kahden viikon törneissä.

- Kesällä voi pukata pidempääkin keikkaa, Lassi kertoo.

Kraft on kesäisin ollut paljon satamahinaajana, mutta on myös hoitanut Konecranes-yhtiön vaativia nosturikuljetuksia Englantiin ja Ranskaan asti. Kraft hinaa ajoittain myös ESL-Shippingin proomu Espaa, jolla usein haetaan lastia Viipurista tai Vysotskista. Tietyissä hinaustehtävissä vaijeri on varsin pitkä.

- Avomerihinauksissa pituutta voi olla jopa 800 metriä. Silloin pitää ”passata päälle” ettei notkolla oleva vaijeri osu merenpohjaan, Lassi Eloranta tähdentää.

Konepuolen miehistä on kysyntää

Lahdesta kotoisin oleva ”Murikka” alias Jussi Muurinen toimii konepäällikkönä ja on tyytyväinen työpaikkaansa.

- Jobia tosin tarjoillaan muualtakin ja välillä myös maista, Jussi kertoo.

Hän päivittelee, että kun opiskeluaikana olisi tarvinnut harjoittelupaikkaa, työnantajat olivat tylyjä. Nyt samat henkilöt ovat tämän tästä tarjoamassa töitä. Jussi aisti konemestareiden työvoimapulan jo heti, kun oli valmistunut. Hän arvelee konemestareiden käyvän vähiin, kun talous lähtee nousuun. Lähivuosina on monta mestaria jäämässä eläkkeelle.

Kraftin työmäärä lisääntyi, kun Protector lähti Hectorin kaveriksi Vuosaareen. Lassin porukka joutuu hoitamaan myös Länsisataman auki pidon. Varsinaisia hinaustehtäviäkin saattaa tulla.

- Vuosaareen ajaa viikoittain suurehko konttialus MSC Eyra, joka tarvitsee hinaajaa, Eloranta kertoo

Vuonna 1982 rakennetussa 203-metrisessä laivassa on Burmeister&Wainin ”yliheittokone”. Jussin ja Lassin mukaan tällainen laiva on haastava käsiteltävä. Potkuri on kiinteälapainen, joten kone on pysäytettävä ja pantava käymään takaperin, jotta saadaan ”pakki päälle”.

Satamalakko tuntuu Vuosaaressa

Protector sai komennuksen Pärnuun, ja Vuosaaren satamaa hoitavat maaliskuun alussa Hector ja Iso-Pukki.

- Hector on kesäisin pääosin satamahinauksessa. Ennen Vuosaarta toimittiin muun muassa Hangossa ja Helsingin Länsisatamassa, päällikkö Tuure Tuukkanen kertoo.

Vuosaaren satama on yhä vahvasti jäässä, mutta Tuure ennustaa tilanteen helpottavan, kun maaliskuu kääntyy paremmalle puolelleen. Alukset tekevät samanlaista työtä kun Helsingin muissakin satamissa. Hector käy myös levittämässä Vuosaaren laitureilta mereen kipatut lumikuormat.

Työt ovat jonkin verran vähentyneet satamalakon takia. Finnlinesin Star-laivat ja Containershipin laivat ajavat, sekä muutamat muut.

- Translandia on ”vakioasiakkaitamme” ja tietysti MSC Eyra ja Liselotte, jossa ei ole edes keulapotkuria, Tuukkanen selvittää.

Hector on puolen tunnin lähtövalmiudessa. Tuure asuu sataman lähistöllä Vesalassa, mutta ei juuri käy kotona työtörnin aikana. Hänelle Vuosaari tuli tutuksi jo 1970-80 -lukujen vaihteessa Valmetin telakalla työskentelyn myötä. Tuure ajautui merelle aikuisiällä vesibussiliikenteen ja Rauman Merenkulkuopiston kautta, ja on ollut Håkansillakin jo vuodesta 1996 lähtien.

Talouden nousua odotellaan

Vuosaaren satama valmistui taantuman alkaessa. Tuure Tuukkanen miettii, millaista liikennettä tulee olemaan kun tavaramäärät alkavat kasvaa. Tästä on jo merkkejä näkyvissä. Sataman rakenne herättää myös ajatuksia.

- Laitureiden välit on rakennettu varsin pieneksi. Kun laivojen leveydet ovat kasvaneet, jää niiden väliin melko vähän operointitilaa hinaajalle, hän pohtii.

Kovalla tuulella kaikki laivat tarvitsevat hinaajien apua. MSC: n kiintolapapotkurilla varustetut laivat eivät saa tulla sisään, jos tuuli on yli 13 metriä sekunnissa. Yöllä saa tuulla vain 8 m/s. Laivoja avustetaan kolmella hinaajalla. Kesäaikaan pitää olla Aquamaster -propulsiojärjestelmällä varustettuja hinaajia. Tähän tarpeeseen Håkans voi heittää esimerkiksi Poseidonin, Tritonin tai Calypson.

teksti: Pekka Karppanen

kuvat: Pekka Karppanen ja Protector

Tuure Tuukkanen tupakkatauolla Hectorin ahteritäkillä

Jussi Muurinen ja Lassi Eloranta Kraftin messissä

text: Pekka Karppanen

bild: Pekka Karppanen och Protectors besättning

Hamnarna har brett ut sig på ett vidsträckt område, då Nordsjö togs i bruk. Trafiken går till Västra hamnen, till Södra hamnen och något fartyg viker ännu in till Helsingfors Energi vid Sumparen. I februari arbetade Protector i Västra hamnen före verksamheten fortsatte i Nordsjö.

- Innan fartygen anlöper och avgår bryter vi upp isen framför kajerna och där fartygen skall vända, förklarar befälhavaren Janne Pesonen.

Pesonen, som är hemma i Nyslott, har också jobbat på andra av Håkans båtar. Under somrarna bogserar Protector pråmar och under flera år har man brutit is under början av vintern och under våren på Saimen. Under midvintern är där ingen trafik då kanalen är stängd.

- Nuförtiden går fartygen på Saimen ganska bra genom is, men ibland hamnar vi att bogsera, konstaterar Pesonen.

Till Protectors förstäv kan man montera en konstruktion som ger fören en bredd om 12 meter. Med den bryter man redan upp en sådan ränna att fartygen i klassen för Saimen väl kan följa efter.

- Under den senaste trafiksäsongen var vattenståndet i Saimen så lågt, att befraktarna beslöt lätta på fartygen, berättar Janne Pesonen.

Protectors arbete i Västra hamnen är ganska regelbundet och följer tidtabellen för passagerartrafiken på Tallinn. Med hjälp av trafikinformationssystemet VTS koordinerar man verksamheten och uppdragen. På några fartyg ringer kaptenen direkt till bogserbåten med mobiltelefon.

Matrosen Ojar Joekallas har också varit länge i Håkans tjänst. Då han ser SSB:s mannar minns han sitt deltagande i en kurs i hagelgevärsskytte.

- Jag var på den tiden ännu på Cleopatra. År 2003 flyttade jag sedan till bogseraren Kraft, minns Ojar.

Joekallas, som också seglat sju år på tyska båtar, flyttade efter ett år på Kraft till Fram. Senaste år flyttade han till Protector. Liksom de andra trivs han bra hos rederiet.

- Internet och TV-sändningar står till buds hela tiden, och också SSB:s tjänster finns nära till hands, skrattar Ojar.

Gamla arbetsdjur klarar isen bra

Lassi Eloranta, befälhavare på Kraft, berömmer Håkans bogserare för deras egenskaper i vintertrafik.

- Isen bryts och maskinerna blir inte överhettade, förklarar Eloranta.

Han syftar på huvudmotorernas kylsystem, till exempel på Baltic Pilots bogserare Nalle är det oersättligt. Nalle arbetar för

Helsingfors fastighetsverk och breder ut snömassorna som stjälpts ut i havet. I snön finns det stenar och annat skräp som kunde förstöra huvudmotorns kylsystem. På Nalle kommer kylvattnet ur en tank och på Protector och Hector har man värmeväxlar.

Lassi som gått sjöfartsskolor i Åbo har huvudsakligen jobbat på rederier hemma i Åbo. Han bor i Rimito och seglar i två veckors törnar som de andra.

- Under sommaren kan det bli några längre törnar, berättar Lassi.

Överstyrman Juha Torvi/Protector

Kraft har sommartid ofta fungerat som hamnbogserare, men har också skött krävande uppdrag för Konecranes i samband med lyftkranstransporter ända till England och Frankrike. Kraft bogserar också ibland ESL-Shippings pråm Espa, som ofta avhämtar frakt från Viborg eller Vysotsk. I vissa bogseringsuppdrag behövs en synnerligen lång vajer.

- Vid bogsering på öppna havet kan längden vara till och med 800 meter. Då får man passa på att den böjda vajern inte släpar i havets botten, preciserar Lassi Eloranta.

Maskinmän är efterfrågade

”Murikka” alias Jussi Muurinen, hemma från Lahtis, är maskinchef och nöjd med sitt jobb.

- Ibland erbjuds jag andra jobb, också på land, berättar Jussi.

Han förargar sig över arbetsgivarnas ointresse då han under studietiden skulle ha behövt praktik. Nu erbjuder samma personer om och om arbete. Jussi kände av bristen på maskinmästare genast då han blivit utexaminerad. Han gissar att det blir ont om maskinmästare då den ekonomiska konjunkturen svänger. Många mästare går i pension under de närmaste åren.

Uppdragen ökade för Kraft då Protector började arbeta med Hector i Nordsjö. Lassis mannar skall hålla farleden öppen också till Västra hamnen.

- Det stora containerfartyget MSC Eyra anlöper Nordsjö varje vecka, det behöver bogsering, berättar Eloranta.

Det 203 meter långa fartyget, som är byggt år 1982, har en Burmeister & Wains motor. Jussi och Lassi tycker att det är en utmaning att manövrera ett fartyg av den här typen. Propellerbladen är inte omställbara och motorn måste stannas innan man kan backa.

Protector fick kommendering till Pärnu och i början av mars sköter Hector och Iso-Pukki hamnen i Nordsjö.

- Sommartid bogserar Hector huvudsakligen i hamnar. Före Nordsjö verkade vi bland annat i Hangö och i Västra hamnen i Helsingfors, berättar befälhavaren Tuure Tuukkanen.

I Nordsjö hamn är isen ännu tjock, men Tuure gissar att situationen lättar mot slutet av mars. Fartygen gör likadana jobb som i de andra hamnarna i Helsingfors, men Hector jämnar också ut snömassorna som vräks i havet vid kajerna i Nordsjö.

Arbetena har i någon mån minskat på grund av hamnstrejken. Finnlines Star-fartyg och Containerships fartyg trafikerar, och några andra.

- Translandia hör till våra ”stamkunder” och förstås MSC Eyra ja Liselotte, som inte ens har förpropeller, förklarar Tuukkanen.

Hector är startklar med en halv timmes förvarning. Tuure bor i Ärvings i närhet till hamnen, men under arbetstörnen far han inte ofta hem. För honom är Nordsjö bekant sedan han i skiftet mellan 1970- och 1980-talet jobbade på Valmets varv. Tuure råkade komma in i branschen som vuxen via vattenbusstrafik och sjöfartsskolan i Raumo, på Håkans har han redan varit sedan år 1996.

Man väntar på att ekonomin skall lyfta

Hamnen i Nordsjö blev färdig då lågkonjunkturen började. Tuure Tuukkanen funderar hurdan trafiken kommer att se ut då mängden gods igen ökar. Man kan redan skönja tecken på det. Hamnens struktur väcker också tankar.

- Mellanrummen mellan kajerna är mycket små. Då fartygens bredd har ökat blir det ganska litet utrymme för bogserare att operera på, funderar han.

Vid hård vind behöver alla fartyg bogserhjälp. MSC:s fartyg som har propellrar med fasta blad får inte komma in om det är hårdare vind än 13 sekundmeter. Nattetid får den vara högst 8 m/s. Fartygen assisteras av tre bogserbåtar. Sommartid krävs bogserbåtar försedda med Aquamasters propulsionssystem. För de här uppdragen tar Håkans in Poseidon, Triton eller Calypso.

Protector bogserar ett fraktfartyg i Saima kanal

SUOMALAISIA MERIMIEHIÄ TARVITAAN

Euroopassa ollaan huolissaan oman maanosan merenkulkijoiden vähenemisestä. Suomessa taantuma on pitänyt työvoiman kysynnän ja tarjonnan tasapainossa, mutta tulevaisuudessa tilanne muuttuu.

Kevään satamalakko muistutti jälleen kansalaisille, että Suomen ulkomaankaupasta valtaosa kulkee laivoilla. Suomalaisten varustamoiden toimintaedellytysten parannuttua kotimaisen tonniston osuus kuljetuksista tuskin enää vähenee. Suomalaisille merenkulkijoille on luvassa töitä.

- Alalla on tarjolla monipuolisia työtehtäviä. Esimerkiksi Viking Linen laivassa on 42 eri ammattinimikettä, Suomen Konepäällystöliiton toiminnanjohtaja Leif Wikström toteaa.

Wikström on merenkulkijoiden rekrytoinnin uranuurtajia. Hän toimii yhdessä merenkulun työmarkkinajärjestöjen kanssa ja tekee ammattia tunnetuksi nuorison keskuudessa. Hänen mukaansa suurin osa alalle hakeutuneista nuorista on tuntenut jonkun merenkulkijan. Merenkulun positiivisuus ja tunnettavuus lisääntyi Roger Janssonin ja hänen vetämänsä yhteistyöprojektin ansiosta.

- Alalle hakeutuvien opiskelijoiden määrä on noussut, Leif Wikström sanoo.

Hän on silti huolissaan etenkin konepäällystön riittävyydestä. Laivoilta jää maihin ja eläkkeelle enemmän konemestareita, kun oppilaitoksista valmistuu. Kaikki konemestariopiskelijat eivät edes lähde merille.

- Harjoitteluaika laivassa on tärkeä. Nuorelle pitäisi jäädä hyvä kuva ammatista, Wikström painottaa.

Hän pitää suomalaista merenkulun koulutusta kansainvälisesti hyvänä ja varsinkin Ahvenanmaalla koulutetut lähtevät valtaosaltaan merille.

Töitä on myös ulkomaisissa aluksissa

Suomalaisen kansipäällystön osalta työvoiman tarjonta ja valmistuneiden määrä on riittävä. Nuoret perämiehet hakeutuvat usein myös ulkomaisiin laivoihin töihin, jos jobia ei heti löydy Suomen lipun alta. Kan-

Leif Wikström on ennen järjestöuraa työskennellyt muun muassa telakoilla, laivoissa ja kunta-alalla.

sainvälisessä offshore-, risteily- ja rahtiliikenteessä työskentelee kasvava joukko suomalaisia. Heitä on kaikilla osastoilla, eniten kuitenkin päällystössä. Monien eurooppalaisvarustamoiden laivoissa on sekamiehitys ja suomalainen päällikkö tai konepäällikkö. Euroopan Unionin maat omistavat 40 prosenttia maailman mukavuuslippulaivoista.

Miehistöpuoli vähenee EU:n alueella vielä päällystöäkin nopeammin. Suomalaislaivoissa työvoimaa miehistöpaikkoihin on saatu naapurimaista Virosta ja Venäjältä. Kansainvälisyys tulee väistämättä myös suomalaislaivoihin. Miehistöpuolelle halutaan silti edelleen suomalaisia.

- Koko elinkeinon intressi on, että ammattitaito säilyy, Wikström tähdentää.

Hän muistuttaa, että sisämaasta voi aivan hyvin lähteä merelle. Vuorottelujärjestelmä mahdollistaa asumisen kotiseudulla. Wikström näkee alan tiedotustyön erittäin tärkeänä. Laivoille on vaikea enää päästä käymään tai tutustumaan, satamat on suljettu ja turvallisuussäännöt vaikeuttavat liikkumista. Alaa on tehtävä tunnetuksi uusin keinoin.

- Opiskelijatapahtumat, opinto-ohjaajien

valistus ja Seaventures -sivut ovat tämän päivän menetelmiä, Leif Wikström toteaa.

Varustamot ovat panostaneet rekrytointiin

Suomen Varustamot Ry:n asiantuntija Jukka Kantola pitää järjestöjen ja merikoulujen yhteistyötä tervetulleena. Työnantajapuoli on kautta aikojen houkutellut merimiehiä aluksille. Oppilaitoksille on jaettu materiaalia, tehty esittelyvideoita ja pidetty varustamopäiviä valmistuville merikapteeneille.

- Rekrytointi on yksi pääteemoistamme siitä lähtien, kun kolme työnantajajärjestöä yhdistyi 2008, Jukka Kantola sanoo.

Hän on Leif Wikströmin tavoin ollut mukana opiskelijoille tarkoitetuissa Next Step -tyyppisissä tapahtumissa. Merenkulun esittelyosastolla on henkilökuntaa myös Laivanpäällystöliitosta, Merimiesunionista ja alan oppilaitoksilta. Nuorille kerrotaan merenkulusta ja heille jaetaan yhdessä tuotettua materiaalia. Usein joudutaan oikomaan käsityksiä.

- Merenkulusta on useimmiten kerrottu

vain huonoja uutisia. Joillain ihmisillä on myös vanhanaikainen ja romanttinen käsitys ammatista, Jukka kertoo.

Hän pitää Seaventures -sivuston kehittämistä tärkeänä. Sinne suunnitellaan keskustelupalstaa, media- ja videomateriaalia sekä aiheita, mitkä kiinnostavat nuorisoa. Merenkulun oppilaitosten omia sivuja on vaikea löytää internetistä. Kun Seaventures -sivusto laajenee, saavat nuoret oikeaa tietoa alasta ja koulutusmahdollisuuksista.

Viihtyvyys työssä on tärkeä

Laivanvarustaja Alpo Mikkola totesi kerran ”Kun merimiehellä on hyvä olla laivassa, on myös varustajan olo helpompaa”. Työoloja ja viihtyvyyttä on kehitetty vuosien varrella. Siinä myös MEPAlla on ollut oma roolinsa. - Internet ja hyvät kommunikointiyhteydet ovat nykypäivän merenkulkijalle ehdottomia, Jukka Kantola toteaa.

Hän muistuttaa, että suomalaisnuoret irtaantuvat kodistaan monia eurooppalaisia nuorempina. Ystävät ja kaveripiiri ovat nuorille tärkeitä, he haluavat kommunikoida keskenään ja tietää ”missä mennään”. Facebook ja muu sosiaalinen media ovat nykynuorison suosiossa. Seaventures -sivut seuraavat teknistä kehitystä.

Merialaa tehdään tunnetuksi hyvällä yhteistyöllä. Vaikka uutiset usein ovat huonoja, on sekin hyvä, että ala on esillä. Rekrytointiryhmän ja koulujen tehtäväksi jää asianmukaisen informaation antaminen.

Alan koulutusta saa kahdeksassa oppilaitoksessa, jotka ovat sulautuneet ammattiopistoihin ja ammattikorkeakouluihin muiden koulutushaarojen kanssa.

Joidenkin mielestä yhdistyminen on hyvä asia, alan edustajat ovat yleensä toista mieltä. Suomessa merialan koulutus on seurannut aikaansa ja sitä arvostetaan myös ulkomailla. Merenkulun kehittyessä on järjestetty täydennyskursseja sekä muuntokoulutusta.

- Raumalla koulutettiin aikoinaan kipinöistä perämiehiä, Jukka Kantola muistelee.

Hän kertoo esimerkkinä myös suljetun Kemijärven tehtaan sähkömiehistä, joita koulutettiin laivasähköasentajiksi. 1990-luvulla pientonniston lisäännyttyä kokeiltiin yhtenäispäällystökoulutusta, johon osallistui noin sata merenkulkijaa, pääosa konemestareita.

NExT STEP- MESSUJEN KAUTTA MERILLE

Kolme vuotta vahtikonemestarikoulutuksessa ollut Meri Kuikka on tyytyväinen, kun löysi mieleisen ammatin opiskelijatapahtuman avulla. Hänellä ei ollut tuttavapiirissä yhtään merenkulkijaa, joilta olisi saanut alasta tietoa.

- Kun olin jo opiskelemassa Raumalla, sain kuulla että vaarini on joskus olut hinaajissa töissä, Meri kertoo

Hän opiskeli ennen merialaa Järvenpäässä kokki- ja tarjoilijalinjalla. Sen hän kävi loppuun ennen siirtymistään Raumalle. Helsinkiläinen Meri on ollut tyytyväinen valintaansa.

- Koulutus on ollut kiinnostavaa. Olen myös onnistunut samaan hyviä harjoittelupaikkoja, Meri kertoo.

Hän on työskennellyt harjoittelijana Lindassa, Finnhawkilla, Hjördiksessä parikin kertaa ja nyt Hector-hinaajassa. Hän hakeutui itse hinaajaan, koska halusi nähdä millaista työ on.

- Onhan se vähän erilaista, kun ollaan paljon satamassa. Ihan hyvä täällä on kuitenkin olla, Meri toteaa.

Harjoittelua myös ulkomailla

Meri haluaisi työelämään päästyään saada kokemusta kaikentyyppisistä laivoista. Hän ei sulje pois seilaamista ulkomaisissa laivoissa, vaikka arvelee hieman kulttuuri- ja kielimuurin kohtaamista.

- Olen ollut harjoittelemassa kahdessa laivassa Maltalla. Oppilaitoksilla oli jonkinlainen vaihto-ohjelma, Meri selvittää

Hän tietää, että konemestareista on pulaa, joten työnäkymät ovat varsin hyvät. Raumalla kaikki kurssikaverit ovat ainakin näillä näkymillä lähdössä laivoihin töihin. Merin lisäksi samalla kurssilla on toinenkin tyttö.

Meri on kertonut opiskelustaan ja työstä merellä myös kavereilleen. Muutamat ovatkin kiinnostuneet. Työssä on haasteita ja lomat ovat pitkiä. Opiskelu Raumalla on myös mielekästä. Hän asuu merenkulkuoppilaitoksen asuntolassa. Oppia saadaan vanhan merenkulkuopiston ja merimiesammattikoulun tiloissa Suojantiellä. Merin mukaan valmistumiseen menee vielä vuoden päivät.

Jukka Kantolan mukaan suomalaislaivoihin on tähän asti riittänyt väkeä. Kohta aletaan olla toisenlaisessa tilanteessa.

Enligt Jukka Kantola har man hittills haft tillräckligt folk på finländska båtar. Snart börjar situationen vara en annan.

FINLÄNDSKA SJöMÄN bEHöVS

I Europa oroar man sig över att sjöfararna från den egna världsdelen minskar. I Finland har recessionen hållit tillgång och efterfrågan på arbetskraft i balans, men i framtiden förändras situationen.

Vårens hamnstrejk påminde igen medborgarna om att huvudparten av den finländska utrikeshandelns gods transporteras sjövägen. Då verksamhetsvillkoren förbättrats för de finländska rederierna minskar knappast det finländska tonnagets andel av transporterna mera. De finländska sjöfararna har arbete i sikte.

- Branschen erbjuder mångsidiga arbetsuppgifter. På till exempel Viking Lines fartyg har man 42 olika yrkesbeteckningar, konstaterar Leif Wikström, verksamhetsledare på Finlands Maskinbefälsförbund.

Wikström är en pionjär inom rekryteringen av sjöfarare. Han verkar tillsammans med sjöfartsbranschens arbetsmarknadsorganisationer och gör yrket bekant bland ungdomarna. Enligt honom har största delen av de unga som sökt sig till sjöss varit bekant med någon sjöfarare. Ett samarbetsprojekt som leddes av Roger Jansson har ökat allmänhetens kännedom om sjöfarten och gett den en positiv image.

- Antalet studerande som söker sig till

branschen har ökat, säger Wikström.

Han är trots det bekymrad över tillgången på maskinbefäl. Flera maskinmästare går i land och i pension än det utexamineras nya från skolorna. Alla studerande som blir maskinmästare går inte ens till sjöss.

- Praktiktiden ombord är viktig. De unga borde få en god bild av yrket, understryker Wikström.

Han bedömer den finländska sjöfartsutbildningen som god vid internationell jämförelse, och speciellt den åländska. Majoriteten av dem som fått sin utbildning på Åland går till sjöss.

Arbete finns också ombord på utländska fartyg

Då det gäller finländskt däcksbefäl är tillgången på arbetskraft tryggad och antalet utexaminerade tillräckligt. Unga styrmän söker sig också ofta till sjöss på utländska fartyg om det inte finns jobb under blåvit flagg. En växande skara finländare jobbar inom den internationella offshore-, kryssnings- och frakttrafiken. De finns på alla avdelningar, men mest bland befälet. Många europeiska rederier har blandbesättning och finländsk befälhavare eller maskinbefälhavare. Länderna inom EU äger 40 % av världens flotta under bekvämlighetsflagg. Bland manskapet sker minskningen inom EU:s område ännu snabbare än bland befälet. De finländska fartygen har fått ar-

betskraft från grannländerna Estland och Ryssland. Det internationella inslaget kommer oundvikligen också till de finländska fartygen. Som manskap vill man i alla fall fortfarande ha finländare.

- Det ligger i hela näringens intresse att yrkeskunnandet bevaras, betonar Wikström.

Han påminner om att man alldeles utmärkt kan gå till sjöss från inlandet. Avbytningssystemet gör det möjligt att bo på hemorten. Wikström anser att branschens informationsverksamhet är synnerligen viktig. Det är numera svårt att gå ombord för att bekanta sig med fartyg, hamnarna är stängda och säkerhetsbestämmelserna begränsar rörelsefriheten. Man måste göra branschen känd med nya medel.

- Evenemang för studerande, upplysning riktad till studiehandledare och sajten Seaventures är dagens metoder, konstaterar Leif Wikström.

Rederierna har satsat på rekrytering

Jukka Kantola, ombud på Finlands Rederier rf, välkomnar samarbetet mellan organisationer och sjöfartsskolor. Arbetsgivarna har genom tiderna lockat sjömän ombord. Man har delat ut material till skolorna, gjort videofilmer som presenterar branschen och arrangerat evenemang för blivande sjökaptener.

- Rekryteringen är ett av våra huvudte-

man, sedan de tre arbetsgivarorganisationerna gick samman år 2008, säger Jukka Kantola.

Han har liksom Leif Wikström varit med på evenemang som riktar till studerande, av typ Next Step. På avdelningen för sjöfart finns personal också från Skeppsbefälsförbundet och från Sjömansunionen samt från yrkesskolorna inom branschen. Man informerar de unga om sjöfarten och distribuerar material som man framställt i samarbete. Ofta måste man också rätta till missuppfattningar.

- Oftast har man bara berättat dåliga nyheter om sjöfarten. En del människor har också en föråldrad och romantisk uppfattning om yrket, berättar Jukka.

Han tycker att det är viktigt att man utvecklar sajten Seaventures. Man planerar att bygga på med ett diskussionsforum, medie- och videomaterial och ämnen som intresserar unga. Det är svårt att hitta sjöfartens läroanstalter på Internet. Då sajten Seaventures breddas får de unga riktig information om branschen och dess utbildningsmöjligheter.

Trivseln i arbetet viktig

Skeppsredaren Alpo Mikkola konstaterade en gång: ”Om sjömannen har det bra ombord, har redaren det också lättare.” Under årens lopp har man utvecklat arbetsförhållanden och trivsel. Där har också SSB haft sin egen roll.

- Internet och goda möjligheter till kom-

munikation är ovillkorliga för dagens sjöfarare, konstaterar Jukka Kantola.

Han påminner om att de finländska ungdomarna då de lösgör sig från hemmet är yngre än många andra européer. Vänner och kompisar är viktiga för de unga och de vill kommunicera med varandra och veta vad som är på gång. Facebook och andra sociala medier är populära bland ungdomen. Sajten Seaventures följer med den tekniska utvecklingen.

Man verkar i gott samarbete för att öka kännedomen om sjöfarten. Fastän nyheterna ofta kan vara dåliga, är det bra att branschen är synlig. Att ge den sakliga informationen faller på rekryteringsgruppens och skolornas lott. Utbildningen inom branschen sker i åtta läroanstalter, som till-

sammans med andra utbildningslinjer har samlats i yrkesinstitut och yrkeshögskolor.

Några tycker att sammanslagningarna är bra, branschens representanter är i allmänhet av annan åsikt. Sjöfartsutbildningen i Finland har följt med sin tid och uppskattas också utomlands. Då sjöfarten utvecklats har man ordnat kompletterande utbildning och omskolning.

- I Raumo utbildade man i tiden telegrafister till styrmän, minns Jukka Kantola.

Han berättar att man till exempel också då fabriken i Kemijärvi stängdes skolade om elektriker till fartygselektriker. Då småtonnaget ökade på 1990-talet prövade man på en enhetsutbildning för befäl. I den deltog ett hundratal sjöfarare, de flesta maskinmästare.

Leif Wikström har före sin organisationskarriär bland annat arbetat på skeppsvarv, på Nielsens båtar och inom den kommunala sektorn.

TILL SJöSS VIA NExT STEP-MÄSSAN

Meri Kuikka som har bakom sig tre års utbildning till vaktmaskinmästare är nöjd då hon med hjälp av evenemanget för studerande hittade ett yrke i sin smak.

- Då jag redan studerade i Raumo fick jag höra att min morfar i tiden har jobbat på en bogserbåt, berättar Meri.

Före sjöfart studerade hon på linjen för kockar och servitriser i Träskända. Den gick hon ut innan hon fortsatte i Raumo. Meri bor i Helsingfors, hon har varit nöjd med sitt yrkesval.

- Utbildningen har varit intressant. Jag har också lyckats få bra praktikantplatser, berättar Meri.

Hon har jobbat som praktikant på Linda, Finnhawk, ett par gånger på Hjördis och nu på bogserbåten Hector. Hon sökte sig själv till bogserbåt, då hon ville veta hurdant arbetet är.

- Nog är det ju litet annorlunda, då man är så mycket i hamnen. Riktigt bra trivs jag i alla fall, säger Meri.

Praktik också utomlands

Då Meri kommit ut i arbetslivet vill hon få erfarenhet av alla typers fartyg. Hon utesluter inte jobb på utländska fartyg, fast hon är litet betänksam inför kulturkrockar och språkmurar.

- Jag har praktiserat på två maltesiska fartyg. Det var ett slags utbytesprogram mellan skolor, förklarar Meri.

Hon vet att det är brist på maskinmästare, så sysselsättningsmöjligheterna är synnerligen goda. Alla kurskamrater i Rauma ser ut att sikta på ett jobb till sjöss. Utöver Meri studerar en annan flicka på samma kurs.

Meri har berättat för sina kompisar om studierna och arbetet till sjöss. Några har blivit intresserade. Arbetet är utmanande och ledigheterna långa. Att studera i Raumo är också trevligt. Hon bor i sjöfartsskolans internat. Undervisningen sker i det gamla sjöfartsinstitutets och sjömansyrkesskolans utrymmen på Suojantie. Meri gissar att det går ännu ett år innan hon blir färdig.

MEPAn toimistossa vierailivat Carina Malmlund Hangosta, Timo Sjösten Koverharista, Jari Kärkkäinen, Jani Hedback ja Hans Eklund Hangosta sekä Tom Björklöf Inkoosta.

På besök på SSB:s byrå: Carina Malmlund från Hangö, Timo Sjösten från Koverhar, Jari Kärkkäinen, Jani Hedback och Hans Eklund från Hangö och Tom Björklöf från Ingå

Monessa satamassa yhteistyökumppanina on Merimieskirkko. Muualla toimitaan useimmiten paikallisten laivameklareiden tai vastaavien kanssa. Palveluverkosto kattaa koko Suomen tärkeimmät satamat.

Kaskisissa ja Hangossa MEPAlla on kummassakin satamassa eräänlainen itsepalveluklubi, jossa on internet -yhteydet. Tiloista löytyy myös luettavaa ja Kaskisissa jopa biljardipöytä. Muutamissa satamissa nettiin on rajoitetusti päässyt meklarin toimistossa, nyt ovat omat läppärit yleistyneet merenkulkijoiden keskuudessa.

- Eniten kysytään langattomia yhteyksiä, Hangö Stevedoringin tietohallintopäällikkö Jari Kärkkäinen toteaa.

Hän hoitaa Hangossa olevan MEPA -pisteen nettiyhteyksiä, jotka silloin tällöin menevät poikki virusten takia. Laivapalvelut ja materiaalin välitykset hoitaa laivanselvitys.

Läntisen Uudenmaan meklarit tekivät perinteisen lätkämatsireissun helmikuussa. Edellisvuonna oli ohjelmassa tutustuminen Vuosaaren Merimieskeskukseen, nyt nautittiin nepalilaista ruokaa Katajanokan MEPAn tiloissa. Todettiin, että MEPAn palveluilla on kysyntää ja niitä myös välitetään.

Kaikkien MEPAn yhdyshenkilöiden yhteystiedot löytyvät Vapaavahdin takakannesta.

I många hamnar fungerar Sjömanskyrkan som samarbetspartner. I andra samarbetar vi med lokala mäklare eller motsvarande. Servicenätet täcker de viktigaste hamnarna i hela Finland.

I hamnarna i Kaskö och Hangö har SSB en slags klubb med självbetjäning och internetförbindelse. I utrymmena finns också läsbart material och i Kaskö till och med ett biljardbord. I några hamnar har man haft begränsad tillgång till Internet på mäklarens byrå, nu är de egna bärbara datorerna vanliga bland sjöfararna.

- Mest frågar man efter trådlös förbindelse, konstaterar ICT-chefen Jari Kärkkäinen på Hangö Stevedoring.

Han sköter SSB:s internetförbindelse i Hangö, det uppstår allt emellan avbrott på grund av virus. Fartygsservicen sköter fartygsklareringen om.

Mäklarna från västra Nyland gör i februari en traditionell resa för att se på ishockey. Senaste år stod ett besök på Nordsjö Sjömanscentrum på programmet, den här gången avnjöt man nepalesisk mat i SSB:s utrymmen på Skatudden. Man konstaterade att SSB:s service är efterfrågad och att den också förmedlas.

Kontaktpersonernas kontaktuppgifter finns på Frivakts bakpärm.

A USTRALIASSA

Australiassa ensimmäistä kertaa! Mantereen lounais-nurkalla, Albanyn pikkukaupungin satamassa. Laiturit olivat jo jääneet taakseni kävellessäni kohti keskustaa. Viereeni hiljensi auto, josta varttunut rouvashenkilö huhuili ajo-ohjeita osoitteeseen, joka kuulosti olevan Princess Royal Drive. Valittelin olevani ensimmäistä kertaa koko maanosassa, joten en vielä kovin tarkkaan tuntenut Australian katuja. Kyselin, mitähän mahtaa osoitteessa olla. Rouva selitti etsivänsä tietä satamaan, minne piti olla vastikään saapunut suomalainen laiva. Viemisinä olisi käytettyjä vaatteita entisen kotimaan köyhille merimiehille. Päälläni oli kalliit Amerikasta ostetut mokkanahkakamppeet, joten en kehdannut pilata mielikuvaa köyhästä suomalaisesta meripojasta. Muina miehinä selostin reitin satamaan, kuin paljasjalkainen australialainen.

Kaupunkikierrokselta palattuani kuulin, että rouva oli laivalle ilmaantunut ja saanut kantoapua nyyteilleen. Nuoremmat pojat naureskelivat, että täällä luullaan Suomessa elettävän vielä sotien pula-aikaa. Pidemmän seilauskokemuksen villin linjan laivoissa omaavat olivat ottaneet rouvan käytetyt vaatteet kiitollisina vastaan. Ei ollut harvinaista siihenkään aikaan, että uuden laivaporukan saapuessa lentäen jonnekin maailman taakse, kaikkien matkalaukut eivät tulleet perille samalla lennolla. Jos laiva lähti heti vaihdon jälkeen, ei ollut mahdollisuutta

vaatehankintoihin maista. Ikävä oli pyhäpuvussa aloittaa tankki- tai ruumajobi tai konehuoneen remonttihommat.

Albany on Länsi-Australian vanhin satamakaupunki. Ilmastoa verrataan välimeren säihin. Aikanaan valaanpyyntitoiminta oli ollut vilkasta. Maataloustuotteita vietiin edelleen sataman kautta suuria määriä. Meidän lastimme ei ollut eläviä lampaita, kuten naapurilaiturin laivassa, vaan kuormasimme viljaa Kiinaan. Edellistä lastiamme olimme purkaneet Intian niemimaan tyvessä yli kaksi kuukautta: viisi viikkoa redillä odottamassa satamapaikkaa ja lähes neljä viikkoa laiturissa.

Sataman takaa nousi metsäinen Mt Clarence-kukkula. Paahteisten ja pölyisten arabikatujen jälkeen oli mukava kuljeskella Australian keväisessä auringonpaisteessa lintujen konsertoidessa vehreässä metsikössä. Näkymät olivat upeat joka suuntaan. Vähemmän mukavilta näyttivät siellä täällä ruohon seasta pilkistävät pienet hautakivet. Kuolinpaikoiksi oli kaiverrettu ensimmäisen maailmansodan teurastuksista kuuluisia nimiä: Gallipoli, Ypres, Somme. Kuolinajat olivat samoilta vuosilta. Netin tietojen mukaan Albanystä lähti 1914 marraskuussa 38 laivan saattue kohti Eurooppaa ja maailmansotaa lastinaan 30000 australialaista ja uusiseelantilaista sotilasta sekä 7500 hevosta. Jo seuraavana vuonna yli puolet sotilaista oli tapettu tai haavoittunut. Tokkopa hevo-

set olivat selviytyneet niinkään hyvin.

Laivalla oli piakkoin uusi tapaaminen uuden mantereen asukkaitten kanssa. Radiohytin ovelle ilmaantui nojailemaan kaksi mittavaa miestä, jotka totisina esittivät jotakin roopuskaa. Paikallisesta murteesta huolimatta ymmärsin lyhenteen ITF, International Transport Workers’ Federation. Nyt ei kyselty ajo-ohjeita, oli kyse henkilöstön palkoista.

ITF oli laivaväestä useimmille tuttu. Olimme kuulleet huhuja hurjista ITF-tariffien mukaisista palkoista, mitä oli tienattu verovapaasti mukavuuslippujen alla. Eläkeja ammattiyhdistysmaksujakaan ei tarvinnut maksaa, mikä nuorista merenkulkijoista oli lisäetu. Suomalaisissa laivoissahan oli neljä eri ammattiliittoa ja jäsenmaksut perittiin kaikilta. Jos joku ei liittoon kuulunutkaan, ei ainakaan iljennyt semmoista myöntää. Porukka ymmärsi olevansa samassa veneessä, eikä suvainnut pummeja, jotka olisivat itsekkäästi nauttineet muitten tienaamista eduista. Siihen aikaan myös ymmärrettiin, että ilman ammattiliittojen sitkeää työtä miehistö saattaisi asua edelleen keulapakan alla skanssissa, eikä olisi työaika- eikä vuosilomalakeja. Eihän ollut kuin viisikymmentä vuotta siitä, kun suomalaisessa purjelaivassa vielä kuoltiin nälkään matkalla Australian. ITF:n edustajat halusivat nähdä laivan työehtosopimukset. Julkisia asiakirjojahan ne olivat ja kaivoin kaikki neljä vihkosta

nähtäviksi. Samalla ihmettelin, että eihän Suomen lippu kuulu mukavuuslippuihin, eikä meidän tienestiemme pitäisi kuulua ITF:n valvontaan.

Australian miehillä oli erilainen käsitys ja niinpä aloin Helsinkiradion aiemmin sähköttämän valuuttakurssin perusteella kääntämään Suomen markkoja Australian dollareiksi.

Seuraavaksi haluttiin nähdä palkkalaskelmia, minkä mukaan henkilöstölle oli palkkoja maksettu. Niitten näyttämiseen ei minulla enää ollut oikeuksia. Siirryimme seuraavaksi päällikön salonkiin. Monenlaisen selvittelyn jälkeen otettiin esille palkkakirjanpidon tositteet.

Aussit tutkivat huolella työehtosopimusta ja sen mukaista palkkalaskelmaa ja vieressä tarpeen mukaan käänsin, mikä mitäkin tarkoitti. Koko miehistöluettelo käytiin läpi ja kaikki kirjattiin muistiin. Kun työ oli tehty, kaljapurkit kourassa rupateltiin alan asioista. Tarkastajat olivat vakuuttuneita, että meille olisi tiedossa tuntuvat palkankorotukset, tai laiva ei lähtisi satamasta. Ja kuten aina: suuripalkkaisimmille eniten lisää rahaa, pienipalkkaisille vähiten. Päivän, parin päästä luvattiin palata asiaan.

Jyväkuorman lastaaminen kesti yli viikon. Sinä aikana muitakin australiansuomalaisia laivalla poikkeili. Laivaväki pääsi heidän matkassaan näkemään maisemia kauempaakin kenguruita myöten. Joitakuita kestittiin ihan yökylässä.

Olimme jo matkalla Kiinaa kohti navakassa länsituulessa, kun konemestari syöksähti sopivassa aallonvälissä radiohyttiin. Mestari oli tiukka työväenaatteen kannattaja ja toi sen esille aina, kun oli mahdollista.

”Näytäpäs niitä ITF:n tariffeja. Millaisia ne meidän uudet palkat oikein ovat?”

”No jaa, kotimaisia palkkoja edelleen maksetaan, ei saatu edes tariffeja luettavaksi. Kippari selosti iiteäffäläisten käyneen noloina kertomassa, että Suomi ei kuulu mukavuuslippumaihin. Suomalaisissa laivoissa kuuluu maksaa suomalaisten tariffien mukaista palkkaa ja he olivat todenneet niin tapahtuvan. Niinhän minä niille sanoin heti alkuun!”

”Jos et ollut itse paikalla, niin sinäkö väität uskovasi kipparin kertomaan?”

”Ilman muuta uskon. Eihän me oltaisi päästy satamasta ulos, jos olisi palkoissa ollut jotakin epäselvää. Kippari itse olisi saa-

nut suurimman palkankorotuksen. Mitäs tuo hyötyisi kertomalla perättömiä?”

”Mitäs kippari hyötyisi kertomalla perättömiä?” tuohtui aatteenmies. ”Minä ajelin kongolaisissa jääpaateissa Tyyntä merta itään ja länteen. Aina itään päin mentäessä, kun päivärajalla olisi sunnuntai tullut kahdesti, kippari vaihtoi päivän vasta maanantaina ja tehtiin yhden päivän palkalla kaksi maanantaipäivää töitä. Ja jos länteen päin mentäessä vaikkapa keskiviikkona olisi pitänyt jättää päivä väliin, niin jätettiinkin sunnuntai väliin. Mitäs kippari siitäkään hyötyi?”

Timo Sylvänne

Patricia lastasi Australiassa viljaa.

Uudenkin laivan ulkosivua pitää maalata, sutimassa Albanyn laiturilla matruusit Juha Hietala ja Seppo Pesonen.

MEPAn

kirjasto suosittelee: Milja Nitovuori

Suomalaiset ovat hurahtaneet neulomiseen. Junissa, busseissa, laivoilla ja jopa ruokatunneilla valmistuu upeita kättentöitä. Neulekaupoista ovat puikot loppuneet ja tavaratalot ovat ottaneet uudelleen myyntiin langat ja muut materiaalit.

Neulominen on kuin meditaatiota, ajatukset saavat virrata vapaasti ja keho nauttii rytmillisestä liikkeestä.

Uusia kirjoja ilmestyy tasaiseen tahtiin. Dorte Lyagerin Neulo ja rentoudu on pieni, mutta selkeä opas huivien, ponchojen sekä sukkien ja villapaitojen tekoon.

Paula Hammerskog, Eva Wincent ja Rikard Westman ovat tehneet kauniin kirjan Neulo ja nauti. Selkeiden ja värikkäiden mallien mukaan on helppo aloittaa tämä

Anna-Liisa Valtavaara on espoolainen teologi, jonka uusin kirja on nimeltään Huolena huolehtiminen Valtavaara käsittelee positiivista huolehtimista, mikä kuvaa vastuuntuntoa sekä liiallista, raskasta huolenkantoa. Hänen mukaansa elämän tarkoitus ei voi olla, että on aina huolissaan. Turha huolehtiminen on onnen este ja rasitus ihmi-

luova harrastus. Jos taidot ovat ruosteessa kirjassa käydään aluksi läpi kaikki perusasiat.

Stine Hoelgaard Johansen on arvostettu käsityöalan opettaja, joka oman kokemuksensa pohjalta kirjoitti kirjan Suloiset sukat. Värikäs kirja pursuaa ideoita sukkien tekijöille. Ohjeita löytyy arkeen, juhlaan tai vaikkapa golfsukkiin. Kirjasta selviää, että sukkien tekemisen voi aloittaa alhaalta, yl häältä tai sivusuunnasta, joten puikot tai virkkuukoukku käteen, niin tulosta syntyy.

selle. Hän ihmettelee miksi jotkut ovat herkempiä kantamaan huolta. Aikaa voisi käyttää mielummin kaiken kauniin ihastelemiseen. Lopuksi Valtavaara toteaa, että murehtimalla vähemmän ehtii elää enemmän ja paremmin. Luottamus on koti, jossa voi olla turvassa hyvinä ja huonoina päivinä.

Kutomisen suosio on kasvussa. Paitsi laivolla, puikot heiluvat myös junissa, kun ihmiset hyödyntävät työmatkoja.

Kutojien mieleen on varmaan Kate Jacobsin romaanit Pieni lankakauppa ja Lankakaupan tyttö

Jacobs on kokenut journalisti ja esikoisteos kipusi Yhdysvalloissa heti bestsellerlistalle.

Kun äidin ja tyttären lankakaupan ovet sulkeutuvat perjantaisin kokoontuu kanta-asiakkaiden kerho neulomaan. Jutut lentävät ja nauru raikuu. Kirjoja voisi kuvat tiiviisti neulotuiksi hyvän mielen romaaneiksi. Kerholaiset pitävät tiukasti yhtä ja ovat ystäviä, niin suruissa, kuin iloissakin. Neuloen tiivistyy yhteishenki.

Marko Kilpi on aiemmin toiminut elokuva-alalla, mutta päätyi aikuisiällä poliisikouluun. Nyt hän toimii Kuopiossa vanhempana konstaapelina ja tämän vuoksi hänen rikoskirjansa ovat asiantuntemuksella kirjoitettu. Esikoisteos Jäätyneitä ruusuja sai vuoden 2008 Vuoden johtolankapalkinnon ja viimeisin Kadotetut oli Finlandia- ja Savonia palkintoehdokkaana.

Kadotetut kirjaa ei oikein voi kutsua dekkariksi, vaan pikemminkin tarkkanäköiseksi aikalaisromaaniksi Suomesta juuri tällä hetkellä. Kirja on pelottavan tiukasti kiinni ajassa.

Tapahtumat nähdään konstaapeli Olli Revon silmin ja romaanin mestarillisuus on siinä miten Kilpi yhdistelee eri tapahtumat viime vuoden koulusurmiin.

Pohdittavaksi jää miksi nuoret eivät ymmärrä, että elämässä on itse ponnisteltava ja opittava vastaanottamaan myös pettymykset. John Follain kirjoitti yhteiskuntatieteisiin luokiteltavan kirjan Viimeiset kummisedät.

Jaakko Varimaan uusimman merikirjan Merkillisten sattumusten matka on kustantanut Uudenkaupungin merihistoriallinen yhdistys. Yhdistyksen tavoitteena on taltioida suomalaista merenkulkuperinnettä.

Tämä tositapahtumiin perustuva kirja kertoo merkillisistä sattumuksista, joita tuohon aikaan laivalle ja sen miehistölle tapahtui. Tämä ajanjakso on jo merihistoriaa ja tämän päivän merenkulkijoille lähes tuntematonta. Työjaksot merillä olivat pitkiä ja aikaa jäi tutustua eri paikkakuntiin, ihmisiin ja nähtävyyksiin.

Jaakko Varimaa työskenteli ms Finnstarilla II perämiehenä 1950 -1960- lukujen vaihteessa. Henkilökunta joutui tietämättään osallistumaan sotatarvikkeiden kuljettamiseen kriisikohteisiin ympäri maailman. Asekauppa oli vaarallista peliä, sen sijaan miehistön seikkailut ja afäärit olivat hieman erilaisia.

Kirjassa on ainutlaatuisia valokuvia ja lopussa on lisäksi merimiesslangi sanastoa.

Kirja perustuu tutkijoiden ja viranomaisten selville saamiin tietoihin sisilialaisen Corleonen kaupungin mafian noususta ja tuhosta. Se on järkyttävä ja paljastava kertomus korruptiosta, bisneksistä ja julmuuksista sisilialaisessa kylässä, jota hallitsi vaarallinen mafiaperhe.

Kirjan todellisuus on ankea, kun likimain kaikki olivat rikollisten puolella. Huumeet, kaupankäynti, rakennusala ja politiikka oli kiedottu verkon sisään. John Follain mukaan sekä pääministeri Andreotti että Berlusconi tekivät yhteistyötä mafian kanssa.

Rikolliset luottivat siihen, että muutamalla ave marialla näytti selviävän murhista pelkäämättä helvettiin joutumista.

Todellisen hengenvaaran alla viranomaiset jatkoivat tutkimuksia jotka lopulta johtivat viimeisimmän johtajan Provenzanon vangitsemiseen. Tähän ei päästy ilman verenvuodatusta. Oikeuden voitto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että mafia olisi kadonnut kokonaan, toteaa Follain.

bIRKA PARADISE VOITTI LAIVAJOUKKUEIDEN

SALIbANDYTURNAUKSEN

Birkan ryhmä pelasi vielä paremmin, kuin edellisvuoden turnauksessa. Silloin joukkue oli tiukoilla Amorellan kanssa. Tänä vuonna tiukimman vastuksen antoi Gabriella, jonka Birka Paradise kaatoi luvuin 6-4.

Salibandyn suosio on merenkulkijoiden keskuudessa kasvanut. Merimiespalvelutoimiston järjestämiin turnauksiin on osallistunut vuosittain viisi, kuusi laivajoukkuetta. Salibandy on halpa harrastus ja sopii lähes kaikille. Tälläkin kerralla joukkueissa oli mukana useita naisia, ja monen ikäluokan merenkulkijoita.

Salibandya on tilanteen salliessa pelattu usein myös laivojen autokannella. Turnauksessa mukana ollut risteilyalus Kristina Reginan joukkue kertoi harjoitelleensa laiturilla Kap Verdellä. Laji oli siellä sen verran tuntematon, että monet uteliaat olivat tulleet ihmettelemään.

Viiden joukkueen salibandyturnauksen hopea meni Gabriellalle, pronssia sai Amorella. Birka Paradise voitti kaikki ottelunsa maalierolla 2712.

Turnauksen järjestelyt hoituivat jälleen hienosti Kaarinan Kilosportissa. Tuomarina toimi edellisvuosien tapaan Janne Kytölä.

Kiitokset kaikille

Sarjan ulkopuolella pelattiin aluksi ottelu: Amorella - Isabella 4 - 3

Amorellan ja Isabellan joukkueet yhdistettiin sen jälkeen, koska pelaajia oli vähän.

Lopulliset sijoitukset:

1. Birka Paradise

2. Gabriella

3. Amorella

4. Kristina Regina

Tsempparipalkinnot:

BIRKA PARADISE Sara Hogberg

KRISTINA REGINA Petteri Nurmi

GABRIELLA Hanza Buca

AMORELLA Carita Blom

ISABELLA V-P Veli Pekka

bIRKA PARADISE VANN FARTYGSLAGENS TURNERING I INNEbANDY

Birkas grupp spelade ännu bättre än i fjolårets turnering. Då fick laget kämpa hårt mot Amorella. I år var det Gabriella som bjöd på det hårdaste motståndet, men fälldes av Birka Paradise med siffrorna 6-4.

Innebandyns popularitet har ökat bland sjöfararna. I turneringarna som sjömansservicebyrån arrangerat har årligen fem - sex fartygslag deltagit. Det kostar inte mycket att spela innebandy och spelet lämpar sig för de flesta. Också den här gången deltog flera damer och spelare ur olika åldersklasser.

Om omständigheterna tillåtit har man ofta också spelat innebandy på bildäck. Kryssningsfartyget Kristina Reginas lag som deltog berättade att man tränat på kajen på Kap Verde. Grenen är där så okänd att det samlade många nyfikna åskådare.

I innebandyturneringen deltog fem lag. Silvret gick till Gabriella, bronset till Amorella. Birka Paradise segrade i alla matcher med målskillnaden 27 - 12.

Turneringens arrangemang sköttes igen fint på Kilosport i S:t Karins. Janne Kytölä fungerade som domare liksom under tidigare år.

Ett varmt tack till alla!

Utanför serien spelade man först matchen: Amorella - Isabella 4 - 3 Därefter slogs Amorellas och Isabellas lag ihop, då spelarna var så få.

Slutliga placeringar:

1. Birka Paradise

2. Gabriella

3. Amorella

4. Kristina Regina

Kämparpris:

BIRKA PARADISE Sara Hogberg

KRISTINA REGINA Petteri Nurmi

GABRIELLA Hanza Buca

AMORELLA Carita Blom

ISABELLA V-P Veli Pekka

JÄÄKIEKKOTURNAUS KISAKALLIOSSA

Mepan jääkiekkoturnaus alkoi mukavissa tunnelmissa, kun sekä

Suomen naiset että miehet saavuttivat lajissa olympiapronssia.

Turnaukseen saapui edellisvuoden tapaan kahdeksan joukkuetta.

Ville Suominen ja Pauli Peltoniemi saivat tsempparipalkinnot

Mittelöt alkoivat Amorellan ja Birka Paradisen tasaisella ja vauhdikkaalla matsilla. Kumpikin porukka on harjoitellut ahkerasti Mepan jäävuoroilla Turussa ja Maarianhaminassa. Puolustuspeli meni molemmilla joukkueilla hyvin, mutta silti tuli paljon laukauksia maalivahtien torjuttaviksi, Päivän toisessa pelissä Serenade kohtasi Isabellan. Siljan miehissä kesti jonkin aikaa, ennen kuin ”kone” alkoi lämmetä. Isabella ehtikin hankkia turvallisen tuntuisen johdon. Vauhtia saatiin lisää, kun Seren Tommi Ruuth teki kavennusmaalin Korhosen Kaitsun syötöstä. Lopussa Isabellan maalivahti sai venyä äärimmilleen, kun kovia vetoja tuli maskista.

Galaxyn ja Silja Europan pelissä kello ehti käydä vain 45 sekuntia, kun Europan Ville Suominen täräytti Juho Lindellin syötöstä avausmaalin. Ote siirtyi lopussa Galaxylle,

Fredrik Pernell valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi

mutta Europan 2-1 johto piti.

Ahtela pelasi maanantaina vain yhden pelin, jossa se otti salama-alun Mariellaa vastaan. Päivän nopein maali syntyi 15 sekunnin pelin jälkeen. Mariella sai pelin lopussa hyvän paineen vastustajan maalille. Puolustus nousi hyökkäyspäähän, ja Ahtelan liukkaat hyökkääjät saivat ratkaistua voiton.

Galaxyn ja Amorellan välinen ottelu oli tasokas peli. Galaxy meni johtoon, mutta Fredrik Pernellin ja Mikko Leinon tehoilla Amorella otti pisteet myös päivän toisesta ottelustaan.

Mariella pelasi päivän toisen ottelunsa Silja Serenadea vastaan. Kahden minuutin pelin jälkeen Lasse Ceder veti maskista kovan vedon, joka upposi Seren verkkoon. Kiekko liikkui vauhdilla lavasta lapaan ja kun puolustus- ja maalivahtipeli onnistui, korjasi Mariella pisteet maalein 3-1.

- Ensimmäinen voitto viiteen vuoteen, heitti Alihangan Jaska tyytyväisenä.

Amorellan ja Silja Europan kohtaaminen oli tasaista taistelua, jossa kiekko ja pelaajat liikkuivat päädystä toiseen. Amorellalle peli oli päivän kolmas, mikä alkoi tuntua jaloissa. Europan puolustuspeli oli loistavaa. Syöttöjä katkottiin ja laukaisulinjat peitettiin. Pelin ainoa maali merkittiin kuitenkin Amorellan Antti Lehtolalle.

Mariellalle lankesi myös kolme peliä maanantaille. Porukka tuli suoraan laivalta ja joutui pelaamaan pelkän kahvin voimalla. Isabella alkoi kovan myllytyksen ja teki ottelussa peräti seitsemän maalia. Päivän komein osuma kirjattiin kuitenkin Mariellalle, kun Kimmo Halonen veti one-timerin suoraan syötöstä.

Galaxy pelasi päivän kolmannen ottelunsa Birka Paradisea vastaan. Pienellä joukkueel-

1.-2.3.2010

la liikkeellä ollut Galaxy pelasi tilanteeseen nähden loistavasti. Birka Paradise onnistui maalinteossa kerran, mikä riitti voittoon.

Saunomista, makkaranpaistoa ja lepoa

Illalla porukka pääsi nauttimaan Kisakallion rantasaunan löylyistä. Avanto oli suljettu, mutta lunta oli paljon ja monet kävivät hangessa kieriskelemässä. Grillikatoksessa oli mukava tunnelma, kun tuli roihusi ja makkarat paistuivat.

Aamun ensimmäisessä ottelussa alku oli sekä Ahtelalla että Serenadella vähän tahmeaa. Ahtelan nuoret ja nopeat pelimiehet syöttelivät tarkasti ja nopeasti, mutta Serellä oli kokeneita kettuja puolustuksessa. Myös Seren maalivahti pelasti useita pahoja tilan-

teita ja oli yksi voiton takuumiehistä.

Birka Paradise pelasi Rekan tuomilla varapaidoilla Silja Europaa vastaan. Birkan pojat eivät olleet tottuneet veteraanisääntöjen rangaistuslinjaan ja Europa hyödynsi paikat. Seuraavaksi Ahtelan väsyneet miehet joutuivat pelaamaan levännyttä Isabellaa vastaan. Ahtelan maalivahdilla oli töitä. Hyvästä pelaamisesta huolimatta hän joutui kaivamaan kiekon seitsemän kertaa maalistaan.

Sijoitukset ratkaistiin loppusarjassa

Tuomarityöskentely oli hienoa. Mäkelän Sepon ei tarvinnut kovin paljon jakaa penaltteja. Peli oli siistiä, pari torikokousta nähtiin, mutta selvitettiin nopeasti. Lohjan erotuomarikerhon Laatikainen, Heinonen

ja Turkia vetivät pelinsä ammattitaidolla. Reka Hyökki hoiti huoltopuolta ja Matti Pirnes teroitusta ja toimitsijatehtäviä.

Sijoitusotteluissa viimeiset kaksi minuuttia olivat tehokasta peliaikaa. Pelit ratkesivat varsinaisella peliajalla, kertaakaan ei tarvittu voittolaukauskilpailua. Finaalissa Amorella kohtasi Isabellan, jolla oli aamulla ollut sopiva lämmittelymatsi. Pelin alku oli varovaista, mutta Isabellan kavereilla oli terävämpi liike. Ottelu päättyi Isabellan voittoon 5-2. Turnauksen pistepörssin voitti Mikko Leino ja parhaaksi pelaajaksi valittiin Fredrik Pernell

Kiitokset kaikille!

Isabella vei turnauksen puhtaalla pelillä

FARTYGSLAGEN SPELADE OM MÄSTERSKAPET I ISHOCKEY

Åtta fartygslag deltog i turneringen som spelades på Kisakallio i Lojo den 1 - 2 mars. Ishockey är en förvånansvärt populär sysselsättning bland sjöfararna. Hundratals sjöfarare spelar varje år i ishallarna i Mariehamn, Åbo och Helsingfors där Sjömansservicebyrån reserverat speltid för dem.

I turneringen på Kisakallio deltog lag från Ahtela, som bemannas av Gustaf Erikson, Birka Paradise, Silja Serenade, Silja Europa, Galaxy, Mariella, Isabella och Amorella. I bronsmatchen slog Silja Serenade med knapp marginal Birka Paradise, vars spelare inte var vana med veteranregler. Straffen blev många.

I finalen möttes Amorella och Isabella som klarat sig genom första serien utan förluster. Matchen vändes till slut klart till fördel för Isabella, som hade bakom sig en lämplig uppvärmningsmatch mot Ahtelas mindre lag.

Närmare 100 sjöfarare spelade i turneringen. Alla lag uppnådde minst en seger. Till turneringens bästa spelare utsågs Fredrik Pernell från ms Amorellas lag.

Ett varmt tack till alla!

MIKKO LEINO 6+3=9

VILLE SUOMINEN 7+1=8

DANIEL PERNELL 4+4=8

FREDRIK PERNELL 4+3=7

PASI TAURIAINEN 5+1=6

MARKUS NORDMAN 4+2=6

PAULI PELTONIEMI 3+3=6

PARAS PELAAJA/BÄSTA SPELARE

FREDRIK PERNELL

PARAS KUNTOUTUJA/BÄST ÅTERSTÄLLD

VILLE SUOMINEN

1. Galaxyn ”gladiaattorit” jäähdyttelemässä Galaxys ”gladiatorer” svalkar sig

2. Seppo Mäkelä, Vesa Kuusiaho ja Reka Hyökki jälkipeleissä saunalla

Eftersnack i bastun: Seppo Mäkelä, Vesa Kuusiaho och Reka Hyökki

3. Peter Lund ja Martti Karlsson muistelevat Birkan merimiesurheilua 90-luvulta

Peter Lund och Martti Karlsson mindes Birkas sjömansidrott på 90-talet

LISÄÄ JÄÄURHEILUA

Serenaden kavereilla riitti virtaa vielä maanantain matsien jälkeenkin. Porukassa on curlingin harrastajia ja Kisakalliosta löytyikin rata ja vapaita vuoroja. Curling on Skotlannissa kehitetty ja varsinkin Kanadassa suosittu jääurheilumuoto, jota pidetään herrasmieslajina. Seren porukka sai kivien heittämisestä ja jään harjaamisista mukavat saunahiet. Kuka heittikään viimeisen kiven?

kuvat: Kai Korhonen

”PÄIVÄVAPAILLA PULKKAMÄKEEN

Vaihtelu virkistää ja ulkoilu piristää, tuumi M/S Silja Serenaden Bistro Maximen henkilökunta ja suuntasi Helsingin päivävapaalla Kaivopuistoon pulkkamäkeen. Edellisen päivän raju lumisade yllätti ulkoilijat eikä luisto umpihangessa pulkan virkaa toimittavilla jätesäkeillä ollut paras mahdollinen. Tyylipisteitä ei kuitenkaan jaettu, alas päästiin ehjin nahoin ja lämmittävien retkieväitten nauttimisen jälkeen oli hyvä kömpiä päiväunille ja illalla uusin voimin hiihtolomalaisia palvelemaan.”

teksti&kuvat: Leena Numminen

Takavuosien tunnelmia: v.2007 mt Neste ja Mt Mastera kisailivat Mepan kuntosalilla

SISÄSOUTUA KAAVAILLAAN

KANSAINVÄLISEEN MERIMIESURHEILUUN

Joulukuussa pidetyssä Kansainvälisen Merimiesurheilukomitean (ISS) kokouksessa suunniteltiin merenkulkijoille uusia liikuntamuotoja, joita voi toteuttaa laivalla yksilölajeina. Ajatuksena on kerätä tuloksia internet-tietokantaan ja palkita ahkerimpia merenkulkijoita. Lajeiksi on kaavailtu pyöräilyä, juoksua ja sisäsoutua.

Suunnitelma etenee, kun jo valmisteilla oleva rahoitus on kunnossa. Merenkulkijat kirjaavat suorittamansa matkat internetissä olevaan tietokantaan. Tietyn ajan välein ISS palkitsee ahkerimpia kuntoilijoita. Ranking -lista tulee nähtäville ISS:n sivuille. Tässä siis kerätään kilometrejä, eikä kilpailla kellon kanssa.

Tiedotamme asiasta lisää, kun hanke etenee.

NESTE SHIPPINGIN MASTERALLA SOUTULAITTEET SAAVAT KYYTIÄ. / PÅ NESTE SHIPPINGS MASTERA GÅR

RODDMASKINERNA VARMA

Stämningsbild från år som gått: År 2007 tävlade M/T Neste och M/T Mastera i SSB:s konditionssal

INNERODD PLANERAS

I INTERNATIONELL SJöMANSIDROTT

Då den internationella sjömansidrottskommittén (ISS) sammanträdde i december diskuterade man nya individuella idrottsgrenar som de sjöfarande kan träna ombord. Tanken var att samla resultat i en databas i Internet och belöna de flitigaste sjöfararna. Man har tänkt sig att ta med cykling, löpning och innerodd.

Planerna förverkligas då man tryggat finansieringen. Sjöfararna registrerar sina resultat i databasen i Internet. Med vissa mellanrum delar ISS ut pris till de flitigaste motionsidrottarna. Rankinglistan kommer fram på ISS:s sajt. Här samlar man alltså kilometrar, man tävlar inte med klocka i hand.

Vi berättar mera, då projektet framskrider.

MASTERA 20 minuutin (ns DAT -soutu) tulokset / MASTERA 20 minuters (s.k. DAT-rodd) resultat

Miehet / Herrar

5516 m Valkonen Aleksi

5237 m Santala Jani

5142 m Junell Markus

5119 m Mäkinen Ville

4904 m Henriksson Jan

4880 m Oja Reijo

Naiset / Damer

4533 m Parviainen Tarja

Tulokset kirjasi päällikkö Stig Sundberg / Resultaten bokfördes av befälhavare Stig Sundberg

Kuvat ja kommentit:

Pursimies Jukka Laine suorituksensa alussa

Yliperämies Antti Rajaniemi on katsonut liikaa Matrixia

Antti Rajaniemi saattaa kuulan kiertoradalle

VIISIKYMPPISIÄ VIETETTIIN

LÄMMITTELYKIERROS TULI TÄYTEEN

MEPAn Turun asiamiehellä

Juha Toivasella on pitkä kokemus merenkulkualalta. Hän seilasi jo lukion kesälomilla Kristina Brahella, kävi armeijan laivastossa ja työskenteli Kotkan Merimieskeskuksessa 70-80-lukujen vaihteessa.

Parhaiten juuri 50 vuotta täyttänyt Juha muistetaan varmaan ulkomaan vuosistaan Englannissa ja Belgiassa.

- Lähdin kahden matkalaukun kanssa ms Kontulan mukana Imminghamiin vuonna 1983, Toivanen kertoo.

Hän työskenteli Grimsbyssa olevalta Tanskan Merimieskirkolta käsin vieraillen Goolessa ja Imminghamissa purkavissa suomalaislaivoissa. Bona Fe, Pingo, Tiiskeri sekä Algotin ja Etelä-Suomen laivat olivat vakiokävijöitä.

- Kun Finnlines lopetti Hullin linjan, siirryin Antwerpeniin, Juha muistelee.

Hän työskenteli Suomen Merimieskirkolla Italieleilla ja kertaa mielellään hyvää yhteistyötä Pekka Palosaaren kanssa. Merimiehiä ja suomalaislaivoja oli paljon.

- Siihen aikaan laivat viipyivät satamissa pidempään. Käytiin kiertoajeluilla, shoppailemassa ja urheilemassa, Juha kertoo.

Farkkukauppaa ja keilankaatoa

Moni merimies käveli vielä 1990-luvulla

farkuissa, jotka oli ostettu Toivasen Juhan kanssa Leen farkkukaupasta. Antwerpenin ajoista Juha muistelee mielellään Norkingia, Norqueenia, Juliana - luokan laivoja sekä Nesteen Viklaa ja Nestegasia.

- Lotilan porukan kanssa käytiin formulakisoissa Spa´n radalla, kun Keke Rosberg vielä oli mukana, Toivanen muistelee sateisella ja kylmällä ilmalla tehtyä reissua.

Parhaimmillaan hän vieraili erään kesäviikonlopun aikana yhdeksällä suomalaisella laivalla. Auton mittariin kertyi silloin 550 kilometriä. Se oli hikistä hommaa, autossa ei ollut ohjaustehostinta ilmastoinnista puhumattakaan. Ei ollut myöskään autopuhelimia, laivalistat piti ennen faksin tuloa hakea satamatoimistosta.

Norjan MEPAn tiloissa oli keilahalli, jossa monet suomalaiset kävivät kisaamassa. Hessu Pietilä ja Reijo Kouvo saivat lajiin kunnon kipinän. Juha teki myös paljon yhteistyötä muiden merimiespalvelujärjestöjen kanssa, varsinkin urheiluasioissa.

Juha meni naimisiin Carine Flamentin kanssa vuonna 1992 Antwerpenissa, jossa myös vanhin tytär syntyi. Perhe muutti 1996 Kaarinaan, missä syntyi vielä toinen tytär. Siitä asti Juha on työskennellyt Turun MEPAssa.

Auli Liukkonen kerrankin juhlien päätähtenä.

Useimmiten Allu nimittäin järjestelee muiden juhlia. Mepassa vuodesta 1992 toimineella Auli Liukkosella on laaja työnkuva. Hän tuli taloon siivoojaksi, mutta on osoittautunut todelliseksi monitaituriksi. Merenkulkijat tuntevat hänet parhaiten Katajanokan kuntosalilta, jossa hän huoltaa ja korjaa laitteita. Allu on tehnyt laivakäyntejä ja toivotellut merenkulkijoita tervetulleiksi Mepan kursseille. Hän hoitaa taidolla myös cateringin aina kun tarvitaan.

Monipuoliselle naiselle oli vaikeaa keksiä sopivaa toiminimikettä. Joku alkoi kutsua Allua ”kellarineuvokseksi”. Tämä titteli oli käytössä muutaman vuoden, kun Allu sen huumorintajuisen naisena hyväksyi.

Vuonna 2005 MEPAn taloon tuli ”jääilma”. Ison ilmastointiremontin jälkeen asennettuna oli paljon laitteita, kojeita, putkia ja järjestelmiä. Valvontahuone on melkein kuin pientonnistolaivan konehuoneessa. Allu tuntee systeemit ja hälytyskuviot. Hänen kanssaan päätimme yksimielisesti ottaa käyttöön ”kiinteistöneuvos” tittelin.

Paljon onnea!

FEMTIOÅRSDAGAR AVFIRADES

Juha Toivanen och Auli Liukkonen föddes med några dagars mellanrum år 1960. Båda är gamla i gardet som anställda hos Sjömansservicebyrån. Juha firade sitt jubileum med låg profil men Auli var för en gångs skull festens huvudstjärna. Oftast arrangerar Allu nämligen andras fester. Auli Liukkonen är anställd på SSB sedan år 1992 och har en mångsidig arbetsbild. Hon kom till huset som städerska, men har visat sig vara en verklig tusenkonstnär. Sjöfararna känner henne bäst från konditionssalen där hon servar och reparerar utrustningen. Allu har gjort fartygsbesök och hälsat sjöfararna välkommen på SSB:s kurser. Hon sköter också

alltid catering med glans då det behövs.

Många sjöfarare minns Juha Toivanen från hans utrikeskommenderingar i England och Belgien. Juha bodde i Antwerpen åren 1983 - 1996 och jobbade i Sjömanskyrkans utrymmen. Mången sjöman gick ännu på 1990-talet i jeans som inköpts tillsammans med Juha Toivanen i Lees jeansbutik. Från tiden i Antwerpen minns Juha gärna Norking och Norqueen, Juliana-klassens fartyg och Nestes Vikla och Nestegas.

- Med gänget från Lotila var vi på formulatävlingar på banan i Spa, då Keke Rosberg ännu var med, minns Toivanen, det var en utfärd i regnigt och kallt väder.

Som mest besökte han under ett sommarveckoslut nio finländska fartyg. Bilens mätare visade då 550 kilometer. Det var ett svettigt jobb, bilen var inte servostyrd och saknade luftkonditionering. Det fanns inte heller biltelefoner, fartygslistorna skulle före telefaxets tid avhämtas i hamnkontoret.

Juha gifte sig med Carine Flament år 1992 i Antwerpen, där också den äldsta dottern föddes. Familjen flyttade till S:t Karins år 1996, där föddes ännu en dotter. Sedan dess har Juha arbetat på SSB i Åbo.

Bästa gratulationer, Allu och Juha!

IN MEMORIAM HILLEVI KATAS

Merimiespalvelutoimiston entinen taloussihteeri Hillevi Katas nukkui pois 27.helmikuuta pitkäaikaisen sairauden murtamana Terhokodissa. Hän oli syntynyt 13.11.1933 ja työskenteli Mepassa järjestön perustamisesta 1973 lähtien aina vuoden 1999 alkuun asti, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Hillevi oli Mepassa ahkera ja pidetty työtoveri. Hän työskenteli pääkirjanpitäjänä ja toiminnanjohtajan sihteerinä. Hän oli tarkka, lojaali ja ammattitaitoinen työntekijä. Hillevi puhui sujuvasti kuutta, kahdeksaa eri kieltä. Hän teki myös paljon käännöstöitä ja hoiti kansainvälistä kirjeenvaihtoa. Hänen venäjän kielen taidostaan oli paljon apua 1970 - 1980 -luvuilla, kun ajan tapaan Neuvostoliiton delegaatiot kävivät lukuisilla vierailuillaan.

Kielten ohella Hillevi harrasti lukemista ja jumppaa. Hän piti myös matkustelemisesta ja teatterista. Hän vieraili eläkkeellä ollessaan useita kertoja vuodessa entisellä työpaikallaan kertomassa harrastuksistaan ja menoistaan. Liikunta oli hänelle loppuun asti tärkeä. Hillevi tuli suoraan jumpasta nauttimaan lounasta, jonka Martti Karlsson tarjosi hänelle tämän viimeiseksi jääneen syntymäpäivän kunniaksi.

Sjömansservicebyråns före detta ekonomisekreterare Hillevi Katas somnade in den 27 februari på Terho-hemmet, bruten av en långvarig sjukdom. Hon var född den 13.11.1933 och arbetade på SSB från organisationens grundande år 1973 ända tills hon gick i pension år 1999.

Hillevi var en flitig och omtyckt arbetskamrat på SSB. Hon fungerade som huvudbokförare och verksamhetsledarens sekreterare. Hon var en noggrann, lojal och professionell arbetstagare. Hillevi talade sex till åtta olika språk flytande. Hon utförde också många översättningsarbeten och skötte den internationella korrespondensen. Hennes kunskaper i ryska var till stor nytta på 1970 - 1980-talen, då de sovjetiska delegationerna, enligt tidens sed, gjorde otaliga besök.

Utöver språk ägnade sig Hillevi åt läsning och gymnastik. Hon tyckte också om att resa och gå på teater. Under sin tid som pensionerad besökte hon många gånger om året sin tidigare arbetsplats, berättade om sina hobbys och aktiviteter. Gymnastiken var viktig för henne in i det sista. Hillevi kom direkt från gymnastiken för att avnjuta en lunch som Martti Karlsson bjöd henne för att fira den födelsedag som kom att bli hennes sista.

SAKARI LEHMUSKALLIO 60

Suomen Merimieskirkko Ry: n pääsihteeri Sakari Lehmuskallio täytti vuosia maaliskuun alussa. Hän on osallistunut MEPAn hallitustyöskentelyyn lähes 20 vuoden ajan. Vuonna 1973 Åbo Akademista teologian kandidaatiksi valmistunut Lehmuskallio on merikapteenin poika ja on työskennellyt ruotsinlaivoilla sekä kipparoinut seurakunnan kaljaasia. Hampurin Merimieskirkon johtajan paikka meni vuonna 1981 pätevälle miehelle.

Ennen siirtymistään Merimieskirkon pääsihteeriksi Lehmuskallio toimi Hampurin merimiespastorina 1981-1987 ja Kirkon

Diakoniatyön Keskuksen pääsihteerinä 1988 - 1991. Lähes kahden vuosikymmenen ajan hän on ohjannut ”kirkkolaivaa” muutosten myrskyissä. Merenkulun, satamien ja laivojen kehitys on luonut haasteita, mutta merimieskirkkotyö on mennyt eteenpäin.

Rovasti Sakari Lehmuskallio harrastaa valokuvausta. Hän on myös rakentanut hienoja laivojen pienoismalleja, joita on ollut näytillä merenkulkijoiden harrastetyönäyttelyissä.

Mepa onnittelee!

Vuoden vaihteessa aloitti toimintansa Liikennevirasto. Merenkulkulaitoksen, Ratahallintokeskuksen ja Tiehallinnon tietyt osat liitettiin Liikennevirastoon ja Liikenteen turvallisuusvirastoon eli Trafiin, johon tuli mukaan myös Ilmailuhallinto.

Liikenneviraston talvimerenkulkuyksikön päällikkö ja Mepan entinen hallituksen jäsen Ilmari Aro poikkesi talossa ja lahjoitti hienon jäänmurtajataulun, jolle löytyi saman tien paikka toimiston seinältä. Ilmari Aro kiitti MEPAA hyvästä yhteistyöstä vanhan Merenkulkulaitoksen kanssa.

Merenkulkulaitos teetti taulun Suomen markan muistoksi. Taulussa kerrotaan jäänmurtajien ja markan yhteydestä. Siinä on kuvattu jäänmurtaja ja siihen on kiinnitetty viiden markan kolikot.

MEPA kiittää!

Sakari Lehmuskallio, generalsekreterare för

Finlands Sjömanskyrka rf, fyllde 60 år i början av mars. Han har deltagit i SSB:s styrelses arbete i närmare tjugo år. Lehmuskallio som år 1973 utexaminerades som teologie kandidat från Åbo Akademi är son till en sjökapten. Han har arbetat på sverigebåtarna och varit skeppare på församlingens galeas. Tjänsten som direktör för sjömanskyrkan i Hamburg gick år 1981 till rätt karl.

Före Lehmuskallio övergick till posten som generalsekreterare för Sjömanskyrkan verkade han som sjömanspastor i Hamburg 1981-1987 och generalsekreterare för Kyrkans Central för Diakoniarbete 19881991. Han har under nästan två årtionden styrt ”kyrkskeppet” genom förändringarnas stormar. Utvecklingen inom sjöfarten, i hamnarna och på fartygen har bjudit på utmaningar, men sjömanskyrkans arbete har gått framåt.

Prosten Sakari Lehmuskallio har fotografering som hobby. Han har också byggt fina fartygsmodeller, som man kunnat se på sjöfararnas hobbyutställningar.

SSB gratulerar!

Trafikverket inledde sin verksamhet vid årsskiftet. Delar av Sjöfartsverket, Banförvaltningscentralen och Vägförvaltningens centralförvaltning sammanfördes med Trafikverket och med Trafiksäkerhetsverket eller Trafi dit också Luftfartsförvaltningen anslöts.

Ilmari Aro, chef för Vintertrafikenheten inom Trafikverket och tidigare medlem i SSB:s styrelse, stack sig in för att överlämna en fin isbrytartavla, som man genast hittade en plats för på en vägg på byrån. Ilmari Aro tackade SSB för gott samarbete med det gamla Sjöfartsverket. Sjöfartsverket lät måla tavlan till minne av den finska marken. Tavlan berättar om sambandet mellan isbrytarna och marken. Den föreställer en isbrytare och femmarksslantar är fästa vid tavlan. SSB tackar!

KURSSITUNNELMIA, HOPEAKETJU

hopealangan venytystä

Ope ope, Lauri tarvii apua!

Ari Vuorela opetti porukkaa kädestä pitäen

TALVILIIKUNTAA PAJULAHDESSA

Hiihtokelit olivat erinomaiset

Tiina Alajoki rentoutuu Pajulahden hierontatuolissa

MERENKULKIJOIDEN VUOSINÄYTTELYN AVAJAISET

Merenkulkijoiden harrastetöitä oli näytillä Katajanokan klubilla. Tapani Kansa esiintyi avajaisissa ja tutustui nukkeen, jonka Iris Malms hänestä teki. Harrastetöitä esitellään tarkemmin seuraavassa Vapaavahdissa.

Osa harrastetöiden tekijöistä pääsi osallistumaan avajaisiin

Martti Karlsson esittelee näyttelyä Olof Widenille ja Niklas Rönnbergille

TUTUSTU NAURUJOOGAAN!

Tiistaina 11.5.2010 klo 12-13

Kampin liikuntasali, Malminkatu 3 D, Helsinki

Naurujooga rentouttaa kehoa, virkistää mieltä ja ennaltaehkäisee sekä lievittää stressiä.

Nauru myös harjoittaa vatsalihaksia ja kiinteyttää pömppömahoja.

Päälle rennot ja mukavat vaatteet sekä jumppamatto, jos sellaisen omistat.

Ohjaajana naurujoogakouluttaja Mira Sinerkari

NAURAMALLA MIELI JA KEHO KUNTOON!

Ilmoittautuminen: (09) 668 90016, (09) 668 9000 tai email kulttuuri@mepa.fi

KESÄN GOLF-KISAT

MERENKULKIJOILLE:

Kesäkuu:

Aulanko Golf Eversti

tiistai 15.6. klo 10.00

Elokuu:

Porvoo Golf

tiistai 3.8. klo 11.00

Tervetuloa!

Ilmoittautuminen: www.mepa.fi

Lisätiedot: urheilu@mepa.fi

0400 879733 Pekka

LAVATANSSIKURSSI 4.-5.5.2010 Helsingissä Kampin liikuntasali, Malminkatu 3 D

Ti 4.5. klo 11-13 opetusta klo 13-14 tauko klo 14-15.30 opetusta

Ke 5.5. klo 12-13 opetusta klo 13-15 tauko klo 15-17 opetusta

Kurssilla opetellaan perinteinen valssi, fusku, bugg ja foxi. Opettajana Bettina Karppinen parinsa kanssa.

Ilmoittaudu parisi kanssa, mutta voit myös tulla yksin.

Puh. (09) 668 90016, (09) 668 9000 tai email kulttuuri@mepa.fi

SOMMARENS GOLFTÄVLINGAR FöR SJöFARARE

Juni:

Aulanko Golf Eversti

tisdag 15.6. kl 10.00

Augusti:

Porvoo Golf

tisdag 3.8. kl 11.00

Välkommen!

Anmälningar: www.mepa.fi

Närmare information: urheilu@mepa.fi

MERENKULKIJOIDEN MATKA PUOLAAN

Suurta kiinnostusta herättänyt Puolan matka järjestetään syyskuun puolessa välissä. Sääolot Puolassa ovat tuolloin ihanteelliset ja matka- sekä majoituskustannukset kesäsesongin jälkeen kohdallaan.

Kokoamme noin 40 henkilön ryhmän, joka lähtee keskiviikkoiltana 15.9. Helsinki-Vantaan lentoasemalta Varsovan kautta Gdanskiin (koneenvaihto uudessa terminaalissa sujuu kivuttomasti). Perillä ollaan kolme päivää, sunnuntaiaamuna lähdetään Gdyniasta Finnlinesin aluksella Helsinkiin. Vuosaareen saavutaan maanantaiaamuna 20.9. klo 0645.

Lennämme Gdanskiin LOTin koneilla. LOTin lentoemännät ovat kuuluisia tunnuslauseestaan ”Hymyysi vastataan”. Eli koneessa olemme kuin Puolassa jo. Asumme koko ajan hotellissa Sopotissa Gdanskin ja Gdynian lähellä. Alustavan ohjelman mukaan torstaina käymme merimuseokohteissa, perjantaina Gdyniassa, Jastarnia-kynnäksellä ja kalastusmuseolla sekä lauantaina Stutthofin keskitysleirillä, jossa aikoinaan oli internoituina 90 suomalaista merenkulkijaa.

Koko matkan ajan nautimme puolihoidosta ja bussimatkoille on luvassa evästä. Matkanjohtajana toimii Puolan asiantuntija Jukka Soisalon-Soininen, joka on käynyt maassa muun muassa Merimieskirkkoryhmän kanssa. Jukka ja matkailutoimittaja Sakari Karttunen räätälöivät parhaillaan ohjelmaa. ”Saku” oli aikoinaan MEPAn tiedotussihteerinä. Ideoita ja vinkkejä otetaan mielellään vastaan. Luonnollisesti poikkeamme satamakaupunkien kulmilla fiilistelemässä ja muistelemassa merimiesaikoja.

Finnlinesin kuuluisat herkkupöydät kruunaavat paluumatkamme.

Hintataso Puolassa on edullinen, joten lisäkustannukset eivät päätä huimaa. Vastuullinen matkanjärjestäjä on OK -Matkat/ Nordic Ferry Center. Tiedotamme matkasta Mepan nettisivuilla www.mepa.fi

Hotelli Europa 3* /Sopot (15.-19.9.2010/4 yötä)

Matkan alustava hinta 1) 825 euroa/hlö kahden hengen huoneessa/ A 2 -hytissä

Lentoaikataulu

Laiva-aikataulu

Hintaan sisältyy

2) 855 euroa/hlö kahden hengen huoneessa / B 2 -hytissä

LO 472 Hki-Varsova 20:00-21:00,

LO 3827 Varsova-Gdansk 22:40-23:30

19.9. Finnlines/ Gdynia-Helsinki 11.00 - 09:00

*15.9. LOT reittilennot Hki-Varsova-Gdansk turistiluokassa (reittitarjoilu)

*majoitus 15.-19.9. /4vrk Europa Hotel Sopot kahden hengen huoneessa

*19.9. Finnlines laivamatka Gdynia-Helsinki valitussa hyttiluokassa

*15.9 Gdansk lentoasema-Sopot

*19.9. kuljetus Sopot-Gdynia laivasatama

*kaupunkikiertoajelut Gdanskissa, Sopotissa ja Gdyniassa

*aamiainen päivittäin

*3 lounasta ja 19.9. illallinen laivalla

*suomenkielisen paikallisoppaan palvelut Puolassa

*suomalaisen matkanjohtajan koko matkan ajan

*matkaohjelman mukaiset sisäänpääsyt

*lentokenttämaksut ja arvonlisävero

Lisämaksusta

*yhden hengen huonelisämaksu

1) 200 euroa/hlö/5 vrk

2) 190 euroa/hlö/ 5 vrk

Sakari Karttunen ja Jukka Soisalon-Soininen ovat kokeneita reissumiehiä.

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors

Namn:

Adress:

RISTIKON RATKAISIJAT

Vapaavahti 4/09 ristikoiden oikein ratkaisseiden kesken arvotut palkinnot menivät Henrik Lönnqvistille ja Lea Kukkoselle.

Tänä vuonna Ruukinkierros ajetaan 12.06.2010. Merimiesmotoristeja pyydetään saapumaan Tammisaaren Nesteelle yhdeksän aikoihin tervehtimään tuttuja ja vaihtamaan kuulumisia. Varsinainen Ruukinkierros lähtee klo 10.00 Kauppasatamasta.

Ekenäs-Tammisaari Touringin järjestämä 230 km pitkä reitti kulkee Suomen teollisuuden syntysijoilla luonnonkauniissa maisemissa. Osallistumismaksuun 30€ sisältyvät ohjelmalehtinen reittioppaineen, T-paita, lounas ja kahvi maalissa sekä osallistuminen arvontoihin.

Lisätietoja (suomeksi ja ruotsiksi) löytyy kerhon nettisivuilta: www.ettmc.com

TERVETULOA!

Kevään mittaan kerromme lisää MEPAn nettisivuilla ja sähköpostiuutisissa.

I år kör man Bruks-rundan den 12.6.2010. Vi ber sjömansmotoristerna möta upp på Neste i Ekenäs niotiden för att hälsa på bekanta och utbyta senaste nytt. Den egentliga Bruks-rundan startar kl. 10.00 från Handelshamnen.

Ekenäs-Tammisaari Tourings 230 km långa rutt går genom natursköna landskap där Finlands industri i tiden sett dagens ljus. I deltagaravgiften 30€ ingår programblad och ruttbeskrivning, t-shirt, lunch och kaffe vid målgång samt deltagande i utlottningen av olika priser.

Närmare information (på svenska och finska) på klubbens sajt:

www.ettmc.com

VÄLKOMMEN!

Under våren berättar vi mera på SSB:s sajt och i e-post nyheter

Huhtikuu

TULEVIA KURSSEJA

Lokakuu

ATK-kotisivut ja blogit, Helsinki

Syyskuu

Tutustu sieniin, Helsingin seutu 07.09.

Marraskuu

Toimitusjohtaja

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021 GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki

Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik. 4, Helsinki Proviantg. 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 0400 849 143

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö

p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA:

Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj