Vapaavahti - Frivakt 4/2009

Wanhat kuvat kertovat

Kirjamessut

Rederi Ab Vidar fyllde 10 år

VAPAAVAHTI 4/09

FRIVAKT 4/09

Gamla bilder berättar, s 12

VAPAAVAHTI

Hyviä uutisia

”Vihdoinkin kunnon musiikkia” sanoi formulakuljettaja, kun Suomen kansallislaulu soi palkintojenjakotilaisuudessa. Nyt tätä kauan odotettua ”musiikkia” on luvassa myös merenkululle. Merenkulkualan työmarkkinaosapuolten monien vuosien kovan työn jälkeen hallitus on antanut Eduskunnalle esityksen uudistetusta tonnistoverolaista.

Esitys liittyy varustamojen verokohtelun uudistamista koskevaan, hallituksen kesällä 2008 tekemään päätökseen merenkulun tukien lisäämisestä. Esityksen ensisijainen tavoite on edistää Suomen lipun alla purjehtivien alusten kansainvälistä kilpailukykyä ja säilyttää riittävä suomalainen merialan työvoima ja merenkulun osaaminen.

Lisäksi laki mahdollistaisi varustamoille toiminnan pitkäjänteisen suunnittelun, sekä kannustaisi uusiin investointipäätöksiin että alusten tuomiseen Suomen lipun alle.

Näiden uudistusten jälkeen meidän ei tarvitse enää formulatermejä lainaten ”ajaa paljon muita raskaammalla kuormalla”. Pääsemme samalle viivalle muiden Eurooppalaisten kilpailijoittemme kanssa. Tosin kaukaisen sijaintimme vuoksi joudumme vielä starttaamaan takarivistä, mutta kilpailukykyisellä kalustolla.

Esityksellä on jo tosi kova kiire, sillä olemme erityisen riippuvaisia merikuljetuksista. Viime vuosina suomalaisten alusten osuus ulkomaanliikenteen kuljetuksista on pienentynyt rajusti. Samoin suomalaisten merenkulkualan työpaikkojen määrä on vähentynyt viidessä vuodessa noin 1 400 merenkulkijalla. Lisäksi kauppalaivastomme keski-ikä on huomattavasti korkeampi kuin EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin.

Suomen Varustamot ry. on todennut, että uusi laki mahdollistaa uusien laivojen tulemisen Suomen lipun alle. On syytä uskoa, että nyt telakoilta tilatut alukset saavat Suomen lipun ja myös useita laivoja liputetaan takaisin Suomeen.

Tätä kehitystä mekin täällä Merimiespalvelutoimistossa tervehdimme suurella ilolla ja palvelu pelaa kaikille.

Parempaa Uutta Vuotta kaikille lukijoillemme!

t. Martti Karlsson

Goda nyheter

”Äntligen riktig musik” sade formulaföraren då Finlands nationalhymn spelades vid prisutdelningsceremonin. Nu utlovas också den länge väntade ”musiken” åt sjöfarten. Efter sjöfartens arbetsmarknadsorganisationers mångåriga och hårda arbete har regeringen avgett ett förslag till revidering av lagen om tonnageskatt till riksdagen.

Förslaget hänför sig till regeringens beslut sommaren 2008, gällande revidering av rederiernas skattebehandling, för att så öka stödet till sjöfarten. Förslagets målsättning är att i första hand öka de finländska fartygens internationella konkurrenskraft och bevara en tillräcklig mängd finländsk arbetskraft och dess kunnande inom sjöfarten.

Därtill skulle lagen för rederierna möjliggöra en långsiktig planering av verksamheten och uppmuntra både till nya investeringsbeslut och till att ta i bruk nya fartyg under finsk flagg.

Efter de reformerna behöver vi inte mera använda termer lånade från formulatävlingar som att ”köra med ett mycket tyngre lass än de andra”. Vi skulle ha samma utgångsläge som våra europeiska konkurrenter. På grund av vårt geografiska läge måste vi fortfarande starta från bakersta raden, men med en konkurrenskraftig flotta.

Det är redan verkligt bråttom med förslaget, vi är synnerligen beroende av sjötransporterna. Under de senaste åren har de finländska fartygens andel av utrikestrafiken minskat drastiskt. Likaså har antalet finländska arbetsplatser inom sjöfarten minskat med ungefär 1 400 sjöfarare under fem år. Dessutom är vår handelsflottas medelålder betydligt högre än genomsnittet i EU:s medlemsländer.

Rederierna i Finland rf har konstaterat att en ny lag gör det möjligt att få nya fartyg under finsk flagg. Det finns skäl att tro att de fartyg som nu beställts från varven får finsk flagg och att också flera andra fartyg flaggar in tillbaks under finsk flagg.

Den här utvecklingen hälsar också vi här på Sjömansservicebyrån med stor glädje, och servicen fungerar för alla.

Alla våra läsare önskas ett Bättre Nytt År!

ö. Martti Karlsson

KAnTVIKIn sATAmA osAAVIssA KäsIssä

Aikanaan raakasokerin tuontisatamana tunnetuksi tullut Kantvik sai uudet operaattorit, kun Finnsteve muutti Vuosaareen. Oy Kantvik Shipping Ltd aloitti toimintansa keväällä.

Viime vuosikymmenellä käytiin pitkään keskustelua siitä, olisiko Kantvik ollut Vuosaarta parempi vaihtoehto Helsingin uudeksi suursatamaksi. Vuosaari on nyt toiminut vuoden päivät, mutta Kirkkonummen Kantvik ei suinkaan ole kuihtunut. Se elää ja voi hyvin.

- Tulevaisuus näyttää hyvältä, toimitusjohtaja Kari Alhojoki toteaa.

Hän toimii myös satamakapteenina. Kantvikin pohjois- ja etelälaituria käytetään eniten raaka-aineiden tuontiin. Teräs, kipsikivi, raakasokeri, rapsi, sementti ja kivihiili ovat pääasiallisia tuontitavaroita. Lähteviin aluksiin lastataan metallimurskaa, kipsilevyä, ruokaöljyä sekä suomalaisia raakaaineita.

- Meillä on valmiudet käsitellä myös kappaletavaraa, Alhojoki kertoo, Vuosittain satamassa käy parisataa alusta, jotka kuljettavat noin 800.000 tonnia tuonti- ja vientilasteja.

Pitkän linjan ammattilaisia

Kari Alhojoki hoitaa päivittäisrutiineja yhdessä Kari Sjöbergin kanssa. Kumpikin toimi aikaisemmin pitkään Finnstevellä samoin kuin Olli Pulli, jotka kaikki ovat yhtiön osakkaita Petteri Majanderin kanssa. Ennen ”Stevikselle” tuloa Kari seilasi merillä.

- Aloitin kansimiehenä Effoan Argossa, jossa myöhemmin toimin myös perämiehe-

nä, Alhojoki muistelee.

Merenkulkuopintojen jälkeen hän työskenteli villillä linjalla muun muassa Nielsenin Mataissa ja Foranossa. Kari sattui olemaan laivan päällä myös Calderetan Kap Hornin kiertomatkalla, josta kerrottiin Vapaavahdin numerossa 2/2009.

Vuonna 1980 hän pestautui Finnstevelle työnjohtajaksi ja siirtyi muutaman vuoden päästä päällikkötehtäviin.

- 1991 vastasin Eteläsatamasta ja siitä lähtien myös Kantvikin operoinnista, Alhojoki kertoo

Kanvik Shippingin palveluiden tuotannosta vastaava Kari Sjöberg aloitti myös Finnstevellä 1980 -luvun alkupuoliskolla. Hän on Karin tapaan hoitanut Kantvikin asioita jo 18 vuotta.

- Kari Sjöberg on lankomieheni. Tapasin tulevan vaimoni Finnstevellä, jossa hän työskenteli jonkin aikaa 1980 -luvulla, Alhojoki kertoo.

sataman uusi konsepti oli kaikkien osapuolten intressi

Finnsteve pystyi Länsisatamasta käsin hoitamaan helposti myös Kantvikin lastausta ja purkausta. Operaattorin muutettua Vuosaareen tuli matkaa yhteen suuntaan 62 kilometriä. Asioiden hoitaminen alkoi käydä hankalaksi. Helsingin kaupunki, Suomen Sokerin nykyinen omistaja Nordic Sugar ja Finnsteve päätyivät ratkaisuun, jossa Oy Kanvik Shipping Ltd alkoi hoitaa operointia.

- Olemme tehneet pitkät vuokrasopimukset. Kaikki osapuolet uskovat, että saamme kehitettyä sataman toimintaa asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, Alhojoki uskoo.

Hänen ja Sjöbergin lisäksi yhtiössä työskentelee neljä kokopäivätoimista ahtaajaa. Lastinkäsittelyssä mukana on tilapäistyövoimaa, samoin toimittiin myös Finnsteven aikoina.

Oy Kantvik Shipping Ltd hoitaa alusten lastaus- ja purkaustyöt ja tavaran varastoinnin. Laivanselvitys ei ainakaan toistaiseksi kuulu yhtiön toimialaan.

- Asiakkaina on paljon varustamoita, jotka hoitavat laivanselvityksen itse tai joilla on pitkät liikesuhteet alalla toimivien meklareiden kanssa, Kari toteaa.

Merenkulkualalla tiimityöskentely on tärkeää. Alhojoella on laaja verkosto, työkokemusta riittää. Hän päätti vielä ottaa tämä projektin hoitaakseen ennen kuin jää pois työelämästä. Mies on ollut maakrapuna kolmekymmentä vuotta, eikö veri vedä merille.

- Tämä on hieno ala. Työssäni voin olla tekemisissä laivojen ja merenkulkijoiden kanssa, mutta olen silti tyytyväinen kun voin jäädä rannalle kun laiva lähtee, Alhojoki miettii lopuksi.

Toimitusjohtaja Kari Alhojoen mukaan Kantvikissa tarjotaan monipuolisia palveluita

KAnTVIKIssA Käy monenlAIsTA lAIVAA

MEPA -miehille Kantvikin satama on ollut mieluinen kohde. Se on lähellä Helsinkiä ja ajaessa pääsee hetkeksi pois pääkaupungin ruuhkista. Vuosien varrella tutuksi on tullut jos jonkinlaista merenkyntäjää, joista muutama on jäänyt erityisesti mieleen. Kahdeksankymmentäluvulla satamassa vierailivat kuubalaisten sokerilaivojen lisäksi melko säännöllisesti Effoan Ariel ja Pallas. Itäisen Välimeren linjalla tuolloin olleet alukset toivat paluulastina sokeria Espanjasta.

Arielissa varsinkin oli vanhan ajan meininkiä, kun porukka palasi Suomeen reissun jälkeen. Alus jatkoi Kantvikissa käyntejä vielä ulosliputettuna. Ariel kävi muutaman kerran vielä kreikkalaisomistajien aikana. Legendaarinen laiva romutettiin Mumbaissa 1998.

Viron itsenäistymisen jälkeen maasta tuotiin sokerijuurikasta Kantvikiin, josta ne rahdattiin kuorma-autoilla Hämeenlinnaan. Merikuljetuksista vastasi

Husellin Majgard, joka haki lahden takaa uuden kuorman heti, kun vanha oli purettu.

Monta Finnlinesin Juliana -alusta päätyi kreikkalaiselle regal Agencies´lle, joka rahtasi ne edelleen Kent Linelle. Viime vuosikymmenen loppupuolella kirkkonummelainen Gyproc -yhtiö sai myytyä jenkkeihin kipsilevyjä, jotka kuljetettiin Juliana -aluksilla suomalais-ukrainalaisen sekamiehistön voimin. Suomalaiset pyysivät usein Mepalta kyytiä Kirkkonummen lounasravintoloihin, ilmeisesti ”Kiovan kiisselit” olivat alkaneet tökkiä.

ESL -Shippingin ja Håkansin alukset osasivat odottaa Mepalta uusia elokuvia ja kirjoja. Yhteistyö sujui erityisen hyvin KCL Ballerinan kanssa, joka vuosikaudet totteli nimeä Envik. Alus käytti Laivapesun ja Tecmarinin palveluita, jotka vuorottelivat Mepan kanssa tavaroiden toimituksissa Kantvikiin.

Kuva: Matti Pietikäinen

KAnTVIK HAmn

IKunnIgA HändeR

Kantvik, som i tiden var känd som en importhamn för råsocker, fick nya operatörer då Finnsteve flyttade till Nordsjö. Oy Kantvik Shipping Ltd inledde sin verksamhet under våren.

Under senaste årtionde diskuterade man länge frågan om Kantvik skulle vara ett bättre alternativ än Nordsjö som ny storhamn för Helsingfors. Nordsjö har nu fungerat ett år, men Kantvik i Kyrkslätt har ingalunda tynat bort. Hamnen lever och mår bra

- Framtiden ser bra ut, konstaterar VD Kari Alhojoki

Han fungerar också som hamnkapten. Den norra och södra kajen är mest i användning för de importerade råvarorna. De är huvudsakligen stål, gipssten, råsocker, raps, cement och stenkol. De avgående fartygen lastas med metallkross, gipsskivor, matolja och finländska råvaror.

- Vi har också beredskap för att hantera styckegods, berättar Alhojoki.

Årligen besöks hamnen av ett par hundra fartyg som fraktar ca 800 000 ton importoch exportgods.

den långa vägens yrkesmän

Kari Alhojoki sköter de dagliga rutinerna tillsammans med Kari Sjöberg. Båda arbetade tidigare länge på Finnsteve i likhet med Olli Pulli. Tillsammans med Petteri Majander innehar de bolagets aktier. Kari var till sjöss före han kom till ”Stevis”.

- Jag började som däcksman på Effoas

Argo, där jag också senare var styrman, minns Alhojoki.

Efter sina sjöfartsstudier jobbade han på den s.k. vilda linjen bland annat på Nielsens Matai och Forano. Kari råkade också vara ombord på Caldereta då den rundade Kap Horn, en resa som omnämns i nummer 2/2009 av Frivakt.

År 1980 tog han jobb som arbetsledare på Finnsteve och några år senare avancerade han till chefsuppgifter.

- År 1991 ansvarade jag för hamnoperationerna i Södra hamnen och från samma tid också för verksamheten i Kantvik, berättar Alhojoki.

mångA slAgs FARTyg besöKeR KAnTVIK

Kari Sjöberg som ansvarar för produktionen av tjänster på Kantvik Shipping började också hos Finnsteve under första hälften av 1980-talet. I likhet med Kari har han jobbat i Kantvik redan 18 år.

- Kari Sjöberg är min svåger. Jag träffade min blivande hustru på Finnsteve där hon jobbade en tid på 1980-talet, berättar Alhojoki.

Hamnens nya koncept är i alla parters intresse

Från Västra hamnen kunde Finnsteve lätt sköta lastning och lossning i Kantvik. Då hamnoperatören flyttade till Nordsjö blev sträckan 62 kilometer i en riktning. Det blev besvärligt att sköta ärendena. Helsingfors stad, Finska Sockers nuvarande ägare Nordic Sugar och Finnsteve stannade för lösningen där Oy Kantvik Shipping Ltd började som operatör.

- Vi har gjort långa hyreskontrakt. Alla parter tror att vi kommer att kunna utveckla hamnverksamheten i enlighet med kundernas behov, säger Alhojoki.

Utöver Alhojoki och Sjöberg arbetar fyra heltidsanställda stuvare i bolaget. Vid lasthanteringen används också tillfällig arbetskraft, så gjorde man också under Finnsteves tid.

Oy Kantvik Shipping Ltd sköter fartygens lastning och lossning samt godsets lagring. Klareringen hör tillsvidare inte till företagets uppgifter.

- Många av våra kunder är rederier som själva sköter klareringen eller har långa affärsförbindelser med mäklare inom branschen, konstaterar Kari.

Inom sjöfarten är det viktigt att fungera som team. Alhojoki har ett brett kontaktnät och stor yrkeserfarenhet. Han beslöt sig för att ännu åta sig det här projektet innan han lämnar arbetslivet. Han är landkrabba sedan trettio år och sjön drar inte mera.

- Det här är en fin bransch. I jobbet har jag kontakt med fartyg och sjöfarare, men jag är ändå nöjd då jag får stanna i land då fartyget avgår, medger Alhojoki till slut.

SSB:s ombud besöker gärna Kantvik. Det är kort väg till Helsingfors och för en stund kommer man bort från huvudstadens jäkt. Under årens lopp har ett och annat fartyg blivit bekant och några minns man speciellt bra. Under åttiotalet besöktes hamnen, utöver av kubanska sockerfartyg, ganska regelbundet av Effoas Ariel och Pallas. Fartygen som gick på den östra linjen i Medelhavet fraktade på returresan socker från Spanien.

På Ariel kände man igen stämningen från gamla tider, då manskapet kom tillbaks till Finland efter sin resa. Fartyget besökte Kantvik några gånger efter utflaggningen, nu i grekisk ägo. Den legendariska båten skrotades i Mumbai år 1998.

Efter att Estland blivit självständigt exporterade man sockerbeta till Kantvik, därifrån transporterades lasten till Tavastehus med lastbil. Sjötransporten sköttes

av Husells Majgard, som avhämtade en ny last så fort den tidigare lossats.

Många av Finnlines Juliana-fartyg hamnade till slut hos Regal Agencies som befraktade dem vidare till Kent Line. Under slutet av senaste årtionde lyckades företaget Gyproc i Kyrkslätt sälja gipsskivor till USA och de fraktades på Juliana-fartyg med hjälp av finländskukrainsk blandbesättning. De finländska sjömännen begärde ofta skjuts till lunchrestaurangerna i Kyrkslätt av SSB, uppenbarligen trötta på maten ombord.

På ESL-Shippings och Håkans fartyg kunde man vänta nya filmer och böcker från SSB. Samarbetet löpte särskilt väl med KCL Ballerina, som under många år trafikerade under namnet Envik. Fartyget anlitade service från företagen Laivapesu och Tecmarin, som med SSB:s ombud turade om att sköta leveranserna till Kantvik.

gdAnsKIn meRenKulKumuseo on monIPuolInen jA KIInnosTAVA

Jos Helsinki on Itämeren tytär, niin Gdansk on vähintään sen kuningatar. Kun tytär vielä 1800-luvun alkuun saakka itkeskeli rääsyissään, oli hansakaupungilla jo satojen vuosien loistelias ja yltäkylläinen taival takanaan.

Mutta 1700-luvun jälkipuoliskolla koko Puolaa repivät ja raiskasivat puoli- tai täyshullut Fredrik, Maria Teresia ja Katariina Suuri - ja sitten vielä 1900-luvulla Adolf ja Josef. Myös Gdansk jyrättiin maan tasalle, mutta kaupunki nousi tuhkasta kuin Fenix-lintu. Se on ehostettu entiseen loistoonsa ja tulee olemaan mitä suosituin turistikohde entisen Neuvosto-Euroopan alueella.

Yksi tärkeimmistä puolalaisen kulttuuritietouden esimerkeistä on Gdanskin Merenkulkumuseo. Se käsittää kaikkiaan viisi yksikköä: itse museo kokoelmineen, museolaiva ja vanha satamanosturi sijaitsevat aivan kaupungin ydinkeskustassa. Gdyniassa lepää purjelaiva Dar Pomorza ja viidentenä museon rooteliin kuuluu Puolan kalastusmuseo 40 km pitkän, kapean Jastarnia-kynnäksen kärjessä Polwysep Helski- nimisessä niemessä.

Museolaiva Soldek ei ole mikä tahansa kiulu. Se on nimittäin ensimmäinen alus, joka II maailmansodan jälkeen laskettiin vesille Gdanskin telakalta. Se oli höyrypaatti, joka kylvi ansiokkaasti maailman meriä vuosikymmenten ajan. Nyt se on kaijassa aivan museorakennuksen edessä. Väliä on viitisentoista metriä, joten molemmat kärpäset hoituvat yhdellä iskulla. Museossa saa hyvän läpileikkauksen puolalaisen merenkulun historiasta.

Noin sadan metrin päässä vastarannalla jököttää Euroopan suurin keskiaikainen satamanosturi. Sitä käytettiin sekä laivoja lastattaessa että lastien purkamisessa, mutta myös asennettaessa mastot suuriin purjealuksiin. Nosturin sisälle on konstruoitu vanhan mallin mukainen jalkavoimilla toimivat käyttömekanismi.

Hampurissa vuonna 1909 rakennettu ja Puolaan 1929 ostettu Dar Pomorza on tuttu niille suomalaisille purjelaivafaneille, jotka ovat seuranneet näköetäisyydeltä Tall Ship Race -purjehduksia. Dar Pomorza on varsinainen kaunotar. Se toimii paitsi laivaston museoaluksena myös koululaivana.

Jastarnia-kynnäs Itämeressä on vaikuttava luonnonoikku: 40 kilometriä pitkä niemi on kapeimmillaan vain 150 metrin levyinen. Alue oli neuvostoaikaan suljettu sotilasalue, mutta nyt Jastarnia on suosittu lomanviettopaikka ja matkailukohde. Nimen kärjessä oleva kalastusmuseo on monipuolisuudessaan ainutlaatuinen, tutustumisen arvoinen paikka.

teksti: Sakari Karttunen kuvat: Sakari Karttunen ja Gdanskin merimuseo

Vapaavahdin toimitus haluaa tietää, löytyisikö mielenkiintoa lähteä noin kolmen päivän lukijamatkalle Gdanskiin, tutustumaan merimuseon yksiköihin ja keskiaikaiseen kaupunkiin. Olet sitten aktiivi (joka voi ennakoida lomansa) tai eläkeläinen, opiskelija tai maahenkilökuntaan kuuluva, edullinen ja asiantuntemuksella järjestetty laiva- lentomatka järjestyisi ensi keväänä ennen matkailusesonkia.

Tämä on siis vain kysymys mahdollisesta mielenkiinnosta. Soita tai kirjoita sähköposti Vapaavahdin toimitussihteerille Pekka Karppaselle.

sjöFARTsmuseeT I gdAnsKmångsIdIgT ocH InTRessAnT

Om Helsingfors är Östersjöns dotter så är Gdansk minst dess drottning. Då dottern ännu till början av 1800-talet grät i sina trasor, hade hansastaden redan bakom sig århundraden av liv i glans och överflöd.

Men under senare hälften av 1700-talet slets hela Polen sönder och våldtogs av de halv- eller helgalna Fredrik, Maria Teresia och Katarina den Stora - och sedan under 1900-talet ännu av Adolf och Josef. Också Gdansk lades i spillror, men staden reste sig ur askan som Fågel Fenix. Staden har fått en ansiktslyftning, och därmed sin tidigare glans, och kommer att bli ett populärt turistmål i det forna rådseuropeiska området. Ett av de viktigaste exemplen på den polska kulturkunskapen är Sjöfartsmuseet i Gdansk. Det omfattar allt som allt fem enheter: själva museet med dess samlingar, museifartyget och en gammal hamnkran alldeles i stadens centrum. I Gdynia ligger

segelfartyget Dar Pomorza och den femte utgörs av Polens fiskemuseum som ligger på den 40 kilometer långa landsporren Jastarnias yttersta udde Polwysep Helski.

Museifartyget Soldek är inte vilken burk som helst. Det är nämligen det första fartyget som sjösattes från varvet i Gdansk efter andra världskriget. Det var ett ångfartyg som förtjänstfullt plöjde de sju haven under årtionden. Nu ligger den vid kajen alldeles framför museibyggnaden. Avståndet är femton meter, så man slår lätt två flugor i en smäll. Museet ger en bra översikt av den polska sjöfartens historia.

På stranden mitt emot står Europas största medeltida hamnkran. Den användes både för att lasta och lossa fartyg, men också då man reste masterna på de stora segelfartygen. Kranen är konstruerad enligt gammal modell med en mekanism som drivs av benkraft.

Dar Pomorza, som byggdes i Hamburg år 1909 och köptes till Polen år 1929, är bekant för de finländska segelfartygsentusiaster som varit åskådare vid Tall Ships Races. Dar Pomorza är en verklig skönhet. Utöver att den fungerar som museifartyg seglar den som skolfartyg.

I Östersjön är strandsporren Jastarnia en imponerande nyck av naturen: den 40 kilometer långa udden är som smalast bara 150 meter bred. Under sovjettiden var området en avspärrad militär zon, men nu är Jastarnia en omtyckt semester- och turistort. Fiskemuseet på den yttersta udden är i sin mångfald en unik plats värd att bekanta sig med.

text: Sakari Karttunen

VAnHAT KuVAT KeRToVAT

MEPAn ATK-kursseilla vanhojen valokuvien skannaaminen ja niiden digitaalinen korjailu osoittautuivat suosituksi ja hauskaksi puuhaksi. Kurssilaiset toivat meriltä ja satamista ottamiaan paperikuvia aina 1960 -luvulta asti.

Jorma Tura ja kurssin vetäjä Matti Jyllilä muistelevat merimieselämää

Tasoskannereita on MEPAllakin ollut jo viitisentoista vuotta, mutta tehokkaita kuvankäsittelyohjelmia ollaan vasta pikkuhiljaa opittu käyttämään. Kursseilla on työstetty lähinnä uusia digitaalisilla kameroilla otettuja kuvia. Siirto tietokoneelle, peruskuvankäsittely, tallennus ja lähetys eteenpäin alkaa useimmilla olla hallussa.

Lokakuun parilla viimeisellä Helsingin ATK - kurssilla käsiteltiin asioita, joita kurssilaiset halusivat käydä läpi ja oppia lisää. Käytössä oli Canon 8800 - laite, jolla pystyttiin skannaamaan paperi- ja diakuvia, sekä negatiiveja. Tällainen laite on melko kallis, parinsadan euron luokkaa. Laite on nopea ja siinä on paljon erikoisominaisuuksia. Negatiiveja skannatessa Canon luo esikatseluikkunan, josta voi valita haluamansa kuvat.

Tehtävänsä täyttäviä tasoskannereita löytyy kyllä alle satasella. Näillä saa mainiosti skannattua vanhat valokuvat, aikakauslehdet ja asiakirjat. Kuvankäsittelyssä käytimme Adobe Elements -ohjelmaa, jonka hinta on 70-80 euroa. Netistä saa ladattua ilmaiseksi Gimp -nimisen kuvankäsittelyohjelman, jolla voi tehdä samat temput kuin Elementsillä.

Hannu Pakkalin (oik) skannasi 60 -luvun kuvia

Rettigillä seilaavalla Hannu Pakkalinilla oli hienoja värikuvia vanhoista tankkilaivoista ja bulkkereista. Skannasimme muun muassa vanhan Algotin pöntön kuvan, josta saimme värit hienosti kuvankäsittelyohjelmalla esiin. Kurssin vetäjällä Matti Jyllilällä oli takataskussa monta kätevää ja nopeaa niksiä kuvien paranteluun.

- Paperikuvien rypyt saa helposti tasoiteltua Elementsillä, Matti kertoi

- Kunpa sama onnistuisi luonnossakin, totesi jo kypsään ikään ehtinyt ryhmämme kuin yhdestä suusta.

muistoja tulee mieleen

Nesteellä seilaavat Jorma Tura ja Tapio Ilvonen innostuvat Pakkalinin kuvista. Tura tuo nipun paperikuvia ja skanneri alkaa laulaa.

- Ottaisitko jobin tähän, kysyy Jorma näyttäen kuvaa Avomeri Oy:n m/t Saijasta, joka vuonna 1970 ei todellakaan ollut kovin hyvässä maalissa.

Merimiesjutut alkavat lentää kun melkein jokaisesta kuvasta löytyy joku tuttu. Välillä käydään netistä katsomassa, miltä joku satama näyttää tänä päivänä. Maracaibo, Recife, Porto Alegre ja muut Etelä - Amerikan satamat herättävät nostalgisia tunteita.

Muisteloiden ja muutaman kahvikupillisen jälkeen palaamme nykyhetkeen ja otamme digitalisoidut kuvat käsittelyyn. Hieman lisää värikylläisyyttä, varjoja, terävyyttä ja valoa niin johan näyttää paremmalta. Seuraavaksi korjataan roskat ja rypyt sekä oikaistaan horisontti, ellei laiva ole kuvanottohetkellä laagsiidassa. Lopuksi kuvat nimetään ja arkistoidaan siten, että ne löytyvät muiden tiedostojen joukosta.

Arvokkaat muistot ovat nyt saaneet uuden elämän. Kuvia voi lähettää sähköpostilla vanhoille seilauskavereille tai teettää uudet ja ehommat paperikuvat. Monilla kuvapalveluyrityksillä on valikoimassaan kuvakirja, johon voi itse suunnitella tekstit ja asetella kuvat. Tiedot lähetetään omalta koneelta palveluntarjoajalle. Valmis kuvakirja tulee postissa kotiin eikä maksa kuin pari kolme kymppiä.

Tarinaa riitti monista menneen ajan laivoista, kuten Algotin tankkereista

gAmlA bIldeR beRäTTAR

Under SSB:s ADB-kurser visade det sig att det blivit en populär och rolig sysselsättning att skanna och bearbeta gamla foton digitalt. Kursdeltagarna hade med sig sina foton av hav och hamnar ända från 1960-talet.

Hos SSB har man också haft flatbäddsskannrar i femton år, men man har först nyligen lärt sig utnyttja effektiva bildbehandlingsprogram. På kurserna har man främst bearbetat nya bilder som tagits med digitala kameror. De flesta börjar redan veta hur man överför bilder till datorn, behandlar bilderna, hur man sparar dem och skickar vidare.

Under de två sista ADB-kurserna i oktober i Helsingfors behandlade man frågor som kursdeltagarna ville gå igenom och lära sig mera om. Man använde en flatbäddsskanner, Canon 8800, med vilken man kunde skanna pappers- och diabilder och negativ. En sådan är ganska dyr, ca 200 €. Apparaten är snabb och har många specialegenskaper. Då man skannar negativ öppnar Canon ett förhandsgranskningsfönster ur vilket man kan välja sina bilder.

Man hittar nog fungerande flatbäddsskannrar för under etthundra euro. Med dem kan man alldeles utmärkt skanna gamla foton, tidskrifter och dokument. Vid bildbehandlingen använde vi programmet Adobe Elements som kostar 70 - 80 euro. I Internet kan man gratis ladda ned ett bildbehandlingsprogram som heter Gimp, med det kan man göra samma saker som med Elements.

Hannu Pakkalin som seglar på Rettigs båtar hade fina bilder av gamla tank- och bulkfartyg. Vi skannade bland annat en bild av gamla Algot och fick fram färgerna fint med hjälp av bildbehandlingsprogrammet. Kursledaren Matti Jyllilä kunde ge många behändiga och snabba tips för att förbättra bilderna.

- Skrynkliga pappersbilder får man lätt utslätade med Elements, berättar Matti

- Om det samma bara skulle lyckas i verkligheten, utbrast som med en mun vår grupp som redan uppnått mogen ålder.

många minnen väcks

Jorma Tura och Tapio Ilvonen som seglar på Nestes båtar blev entusiastiska över Pakkalins bilder. Tura kommer med en bunt pappersbilder och skannern börjar sjunga.

- Skulle du ta hyra på den här, frågar Jorma och visar en bild av Avomeri Oy:s m/t Saija, som år 1970 minsann inte var i gott skick.

Sjömanshistorierna börjar löpa då man minns någon episod i samband med nästan varje foto. Allt emellan går man in på Internet för att se hur någon hamn ser ut idag.

Maracaibo, Recife, Porto Alegre och andra hamnar i Sydamerika väcker nostalgiska känslor.

Efter en paus med hågkomster och några koppar kaffe återvänder vi till nuet och tar de digitaliserade bilderna under behandling. Litet mera färg, skuggor, skärpa och ljus och det ser genast bättre ut. Därefter korrigerar vi bort skräp och skrynklor och rättar till horisonten så att båten inte ser ut att ha slagsida. Till slut ger vi bilderna namn och arkiverar dem så att man hittar dem bland andra filer.

Värdefulla minnen har nu fått ett nytt liv. Bilderna kan skickas per e-post till gamla seglarkamrater eller så kan man låta göra nya och bättre pappersbilder. Många bildtjänstföretag har i sitt urval ett bildalbum där man själv kan planera texterna och placera bilderna. Materialet skickas från den egna datorn till företaget. Det färdiga bildalbumet skickas hem per post och kostar bara ett par tre tior.

Hannu Pakkalin keulapakalla

Jorma Tura

mt Saijan lehmänsillalla

meRImIesPeRInTeeT eläVäT KöysITöIssä

MEPA aloitti 1980-luvun alussa harrastekurssit, joilla merenkulkijat tekivät askartelutöitä köysistä ja naruista. Kursseja veti tuolloin radiosähköttäjä Arvo Kinnunen, joka seilausaikanaan oli keräillyt köysistä tehtyjä mattoja ja esineitä ja opetellut myös itse tekemään niitä.

Kinnunen jäi eläkkeelle Effoalta 80-luvun alussa, joten hänelle jäi aikaa opettaa taitojaan muille merenkulkijoille. Opetukseen löytyi heti kiinnostuneita oppilaita. Alussa käytettiin nimeä hobbykurssi. Myöhemmin puhuttiin merimiesperinteen kursseista.

Köysityöt ja taide kehittyivät suurten purjelaivojen kaudella jo 1600, 1700 -luvuilta lähtien. Laivoissa oli kymmeniä kilometrejä vanhoja takilaköysiä, joista tehtiin tarvikkeita uusiin käyttötarkoituksiin. Eniten tehtiin köysimattoja. Niitä oli portaikoissa, käytävillä sekä ovien edustoilla suojaamassa lattiaa kulumiselta ja estämästä liukastumista.

Kinnunen valmisti itse yli sata erilaista mattoa, ja koulutti MEPAssa merenkulkijoita. Opetusmateriaalina oli nippu monisteita. Hän sai idean yhdistää ohjeet kirjaksi. Arvo Kinnunen harrasti myös valokuvausta, joten ohjeiden ja valmiiden töiden kuvaus hoitui luonnostaan. MEPA ryhtyi kirjan kustantajaksi. Kirja ”Purjelaivakauden köysimatot” julkaistiin, ja matoista koottiin näyttely Helsingin Merimiesklubille vuonna 1988.

sukupolvi vaihtui

Näyttely kiersi myöhemmin muutamassa satamakaupungissa, ja vieraili 1990-luvun alussa Lontoossa. Kinnunen jatkoi köysikurssien vetäjänä 1990-luvun lopulle asti. Aikoinaan Arvon oppilaana ollut pursimies Seppo Turunen otti tuolloin kurssit hoitaakseen. Suosio jatkui entisellään.

Kursseja järjestetään Helsingin lisäksi säännöllisesti myös Turussa. Muilla paikkakunnilla on ollut tilauskursseja. Oppilaina on väkeä kaikista laivatyypeistä ja kaikilta liikennealueilta. On miehiä, naisia, päälliköitä, konemiehiä ja tarjoilijoita.

Kursseilla valmistetaan pannunalustoja, avaimenperiä, lepuuttajia, koreja. Osa päällystää pulloja ja kuppeja, osa reunustaa tauluja. Lähes kaikki tekevät ainakin yhden perinteisen köysimaton. Yleensä meren-

Seppo Turunen (oik) opasti Ari Vanhalaa

kulkijat innostuvat työstä niin, että tuskin malttavat taukoa pitää. Kurssit olivat yleensä kolmipäiväisiä.

syksyn kursseilla köyttä kului

Loka-marraskuussa Helsingin MEPAn piti järjestää kaksi kurssia, kun tulijoita oli niin paljon. Luentotilassa oli onneksi vapaata ja Seppo Turusen kalenterissa tilaa.

- Pitäisi tehdä Jensenin ruusu, mutta taidan tällä kerralla tyytyä pienempiin töihin, Elisa Pihkala totesi.

Täkillä seilaavalla Elisalla on aina monta rautaa tulessa, mutta hän ehtii kerran, pari vuodessa MEPAn kursseille. Valokuvaus kuuluu myös hänen harrastuksiinsa.

- Kyllä vanhakin aina jotain uutta oppii, tuumasi puolestaan ms Auran poosu Fransisco Bahamondes.

Haminassa asuvalla Fransiscolla on pitkä ja monipuolinen kokemus Suomen kauppalaivastosta. Juuri tällaisia merenkulkijoita tarvitaan monitoimialus Auralla.

Nykyisin köysityöt laivalla ovat vähissä. Toki katkenneita touveja ja vaijereita saattaa joutua spleissaamaan. On kuitenkin hyvä, että näinkin moni merenkulkija on saanut oppia perinteisistä köysitöistä. Suosituimmat materiaalit ovat manilla ja sisal. Myös tekokuituköysistä saa näyttäviä töitä. Harrastaja tarvitsee lisäksi valikoiman työkaluja, liimaa ja alustan.

Moni kurssilla käynyt merenkulkija on innostunut jatkamaan työtä ja jopa osallistunut MEPAn harrastenäyttelyyn. Köysiä voi ostaa rautakaupoista. Myös MEPA myy niitä koileittain (vain merenkulkijoille). Opaskirja ”Purjelaivakauden köysimatot” on loppumassa. Uutta versiota ollaan parhaillaan suunnittelemassa.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Sirpa Kittilä

Vanhalla poosulla, Fransisco Bahamondesilla ei mene sormi suuhun vaikeissakaan köysitöissä

Harri Kekäläinen keskittyy punontaan

Pirjetta Jussila kiinnostui köysitöistä

sjömAnsTRAdITIonen leVeR I RePARbeTenA

I början av 1980-talet arrangerade SSB de första kurserna där sjöfarare kunde göra hobbyarbeten av rep. På den tiden leddes kurserna av radiotelegrafist Arvo Kinnunen, som under sin seglingstid hade samlat mattor och andra föremål gjorda av rep och också själv lärt sig förfärdiga dem.

Kinnunen gick i pension från sitt jobb på Effoa i början av 80-talet och han fick då tid att börja lära andra sjöfarare. Det fanns genast elever som var intresserade av undervisningen. I början talade man om hobbykurser. Senare använde man benämningen kurser i sjömanstraditioner.

Reparbeten och konst utvecklades under de stora segelfartygens epok redan under 1600- och 1700-talen. På fartygen hade man tiotals kilometer gammalt tågvirke som användes för att göra nya bruksföremål. Mest gjorde man repmattor. De fanns i trappuppgångar, korridorer och framför dörrar för att skydda golvet för slitage och förhindra att man halkade.

Kinnunen gjorde själv över etthundra olika mattor, och utbildade sjöfarare hos SSB. Undervisningsmaterialet var en bunt duplikat. Han kom på idén att göra en bok av instruktionerna. Arvo Kinnunen sysslade också med fotografering, så instruktionerna och bilderna av de färdiga arbetena föddes naturligt. SSB åtog sig att ge ut boken. Boken ”Segelfartygsepokens repmattor” publicerades, och man sammanställde en utställning av mattorna på Sjömansklubben i Helsingfors år 1988.

generationsväxling

Utställningen ambulerade senare i några hamnstäder och i början av 1990-talet i London. Kinnunen fortsatte att leda kurserna i reparbeten ända till slutet av 1990-talet. Båtsmannen Seppo Turunen, som i tiden varit Arvos elev, åtog sig då att sköta kurserna. Populariteten fortsatte oförändrad.

Förutom i Helsingfors ordnas kurser regelbundet också i Åbo. På andra orter har man ordnat kurser på beställning. Eleverna kommer från alla fartygstyper och från alla linjer, män, kvinnor, befälhavare, maskinmän och servitörer.

Under kurserna gör man pannunderlägg, nyckelringar, fendertar och korgar. Någon

flätar in flaskor och koppar, någon inramar tavlor. Nästan alla gör åtminstone en traditionell repmatta. Vanligen blir sjöfararna så ivriga att de knappt nänns hålla några pauser i arbetet. Kurserna räcker i allmänhet tre dagar.

mycket rep gick åt under höstens kurser

I månadsskiftet oktober- november ordnade SSB två kurser i Helsingfors, då antalet anmälda var så stort. Lyckligtvis var kurslokalen ledig och Seppo Turunen hade tomt i kalendern.

- Jag borde göra Jensens rosett, men tror att jag den här gången nöjer mig med ett mindre arbete, sade Elisa Pihkala

Elisa seglar på däck och har alltid många järn i elden, men en eller ett par gånger i året hinner hon delta i SSB:s kurser. Fotografering hör också till hennes fritidssysselsättningar.

- Alltid lär också en gammal något nytt, funderade båtsman Francisco Bahamondes från ms Aura för sin del.

Francisco, som bor i Fredrikshamn, har en lång och mångsidig erfarenhet av Finlands handelsflotta. Just sådana sjöfarare behövs på kombifartyget Aura.

Nuförtiden behöver man sällan reparbeten ombord. Visserligen kan man hamna att splitsa tågvirke eller någon vajer som brustit. Det är ändå bra, att också så här många sjöfarare har fått lära sig traditionella reparbeten. De populäraste materialen är manilla och sisal. Man kan också göras fina arbeten av konstfibrer. Ett urval arbetsverktyg, lim och ett underlag behövs vidare.

Många sjöfarare som deltagit i kurserna har blivit intresserade av att fortsätta, och till och med deltagit i SSB:s hobbymönstring. Rep kan man köpa i järnhandlarna. Också SSB säljer dem i rullar (bara åt sjöfarare). Läroboken ”Segelfartygepokens repmattor” är snart slutsåld. Som bäst planerar man en ny upplaga.

text: Pekka Karppanen bild: Sirpa Kittilä

nIcKe olI sTueRTTI

suomen meRImuseossA KoTKAssA on näyTIllä lAIVAeläInTen HIsToRIA.

Ruotsalainen laivakoira Nicke nimitettiin 1930-40-lukujen taitteessa ruotsalaisen sotalaiva Drottning Victorian stuertiksi.

(Kuva: Swedish National Maritime Museum)

Pieni koira istuu laivan kannella ja tuijottaa tiukasti kameraan. Koiralla on yllään univormu ja päässään lakki. Se on ruotsalainen, marraskuun 4. päivä vuonna 1939 syntynyt laivakoira Nicke, jonka ruotsalaisen sotalaivan Drottning Victorian miehistö nimitti aluksensa stuertiksi.

Nicken pätevyyskirja ja univormu ovat nyt nähtävissä Suomen Merimuseossa Kotkan Merikeskus Vellamossa hiljattain avautuneessa Laivaeläimet-näyttelyssä.

Lemmikkieläinten lisäksi näyttelyssä pääsee tutustumaan myös aikanaan laivoilla seilanneisiin hyötyeläimiin, sikoihin, kanoihin ja lampaisiin.

- Kun ei toimivaa kylmäjärjestelmää ollut, niin tuoreen ravinnon takaamiseksi laivoille

tuotiin eläviä eläimiä, Merimuseon tutkija Sari Mäenpää kertoo.

Syötäväksi tarkoitetut eläimet muuttuivat kuitenkin varsin usein lemmikeiksi. Kannella temmeltäneet siat kesyyntyivät ja ne saivat joskus myös nimiä kuten Susan ja Oscar.

- Sian lopettaminen oli sitten tiukka paikka. Miehistöstä ei oikein kukaan halunnut ryhtyä tutun matkakumppanin teurastajaksi.

Lähes jokaisessa laivassa oli aina 1950-luvun puoliväliin saakka lemmikki, useimmiten koira tai kissa, mutta joskus myös papukaija tai lisko.

Myös aitoa laivapapukaijaa voi kuunnella

Yleisradion tallenteelta Merimuseon näyttelyssä. Lintu laskettelee lyhyitä lauseita ulkomuistista: ”Syö perunaa. Juoks se kermaa? Mene hylkyyn! No voi helvetti!

Valokuvista ja dokumenteista ilmenee, miten tärkeitä lemmikkieläimet ovat laivojen miehistölle olleet.

- Eläimeltä sai läheisyyttä ja sille saattoi itse osoittaa hellyttää pitkän merimatkan aikana. Laivan oma lemmikki oli ”koko miehistön yhteinen juttu.”

Esimerkistä käy laivakissa Frassie, jonka ruokakuppi on niin ikään esillä Merimuseon vitriinissä. Frassie oli kapteeni Nils Erikssonin kissa ja kapteeni oli lemmikkiinsä niin mieltynyt, että maalautti jopa itsestään taulun kissa sylissä.

Suomen Merimuseon tutkija Sari Mäenpää halailee jättimäistä laivarottaa. Taustalla niin ikään jättimäinen petovesikirppu.

- Frassien kuolema oli Erikssonille liki ylipääsemätön paikka. Mies menetti pitkäksi aikaa ruokahalunsa.

Kissoilla ja koirilla oli kuitenkin laivoilla myös omat tärkeät tehtävänsä.

- Kissat pyydystivät rottia ja koirat pitivät satamissa vahtia.

Merimuseon näyttelyssä on oma osastonsa myös niille eläimille, joita kulkeutui merimiesten matkassa kaukomailta kotisatamaan. Suomeen saapui erityisesti papukaijoja, mutta myös liskoja.

Merimies lähti kuitenkin takaisin merille ja eläin jäi maihin. Varsin moni niistä lahjoitettiinkin Korkeasaaren eläintarhaan.

- Eläimiä päätyi myös myyntiin. Siitä sai palkan päälle sievoiset ansiot.

Suomessa ei merenkulkijoiden harjoittamasta eläinkaupasta ole juurikaan olemassa virallisia dokumentteja. Sen sijaan esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Liverpoolissa, tiedetään toimineen oikea meriltä tuotujen eläinten marketti.

Suomessa oli puolestaan 1800-1900-lukujen taitteen tietämillä yritys, joka toi maahan esimerkiksi peuroja ja karjaa.

- Tarkoitus oli istuttaa maahamme uusia eläinkantoja

Hylkylöytöjen perusteella voidaan päätellä, että laivaeläinten historia ulottuu aina

1600-luvulle saakka. Tänä päivänä eläimiä ei enää laivoilla seilaa. Kylmätekniikan ja säilykkeiden myötä elävät hyötyeläimet vaihtuivat valmiiksi teurastettuun lihaan ja lainsäädännön kiristyttyä 1950-luvun lopulla myös lemmikeistä jouduttiin luopumaan.

- Laivaeläimet mainitaan usein merimiesten muistelmissa, kirjeissä ja kirjallisuudessa, mikä kielii niiden merkityksellisestä roolista merimiesten elämässä, Mäenpää toteaa.

Laivaeläimet ovat siis historiaa (ainakin eurooppalaisissa laivoissa), mutta laivaeliöt ovat vielä tätä päivää. pohjissa ja painolastivesissä on myös Suomeen kulkeutunut useita tulokaslajeja.

- Tunnetuimpia lienevät kampamaneetti ja petovesikirppu.

Laivaläimet-näyttelyn ovat toteuttaneet yhteistyössä Suomen Merimuseo ja Luonnontieteellinen keskusmuseo.Näyttely on esillä Suomen merimuseossa Merikeskus Vellamossa Kotkassa 2.huhtikuuta 2010 saakka, minkä jälkeen näyttely siirtyy Helsingin Luonnontieteelliseen keskusmuseoon. Lisätietoja mm: www.nba.fi/smm

Kekkonen sai jäänmurtajan jääkarhun

Yksi kenties historian merkillisimpiä laivaeläimiä on Mishka-niminen jääkarhu. Mishka eli vuosikausia neuvostoliittolaisen jäänmurtajan kapteenin lemmikkinä aluksella.

Vuonna 1969 Mishka lahjoitettiin kiitoksena onnistuneesta kauppakumppanuudesta, erityisesti jäänmurtajien toimituksista Suomen silloiselle presidentille Urho Kekkoselle.

Mishka eli loppuelämänsä Suomessa Korkeasaaren eläintarhassa.

lAIVAKoIRIen KoHTAloITA

Nykyään laivoilla nähtävät koirat kuuluvat aina jollekin merenkulkijalle. Kun tämä lähtee lomalle, koira seuraa mukana. Ennen laivakoira pysyi ja miehistöt vaihtuivat. Kun laiva myytiin, meni koira joskus mukana, joskus joku merimies otti sen kotiinsa. Entä jos laiva upposi? Tässä kaksi

erilaista tarinaa:

Yhdysvaltojen rannikkovartioston alus USGS Escanaba pelasti uppoavasta M/t Ragnyn peräosasta 31 merimiestä. Karanteenimääräysten ja hankalien olosuhteiden takia laivakoiraa, Jallua, ei voitu pelastaa. Suomalaiset eivät halunnut jättää Jallua uppoavaan laivaan yksin. Ragnyn osalta pelastustoimia johtaneelle perämiehelle lankesi ikävä tehtävä. Hän kävi päästämässä Jallun koirien taivaaseen ja toimitti perinteisen mereen hautaamisen.

m/t Ragnyn laivakoira jallu

Lundqvistin tankkeri Ragny katkesi Atlantilla joulukuussa 1970. Ragny oli miitseppilaiva, jonka keulaosa upposi nopeasti vieden mukanaan kuusi henkilöä. Ahteritorppaan jäi 31 merenkulkijaa ja laivakoira Jallu. Laivan pääkone pysähtyi, mutta hätägeneraattorista saatiin virtaa. Sää oli myrskyinen, tuuli puhalsi 11 boforin voimalla. Laivan ahteriosa oli turvallisin paikka niin kauan kun se pysyi pinnalla.

Pelastusveneessä oli veivikäyttöinen sähkötysradio. Miehet vuorottelivat veivin ääressä, kipinä morsetti hätäsanomaa ja laivakoira Jallu tepasteli lähettyvillä ikään kuin tajunneena asian tärkeyden. Avunpyyntöjä lähetettiin lähes 18 tunnin ajan, kunnes saatiin yhteys. Yhdysvaltojen rannikkovartios-

ton alus Escabana suuntasi haveripaikalle. Lentokone kävi määrittämässä tarkemman sijainnin.

Vaikea pelastustehtävä

USCGS Escanaban saapuessa paikalle keli oli edelleen huono. Ragnyn lähelle ei voinut mennä eikä kiinnittää pelastusvenettä ulkosivulle. Suomalaisille saatiin toimitettua radiopuhelin, mikä auttoi pelastuksen suunnittelussa. Miehet joutuivat hyppäämään leidareilta veteen ja nousemaan Escanaban lähettämään pieneen pelastusveneeseen. Vene kuljetti märät ja kylmissään olevat pelastetut kauempana olevalle Escanaballe. Vain kymmenen merenkulkijaa mahtui kerralla, joten vene joutui tekemään kolme matkaa kovassa aallokossa.

Escabana päällystö ilmoitti huonon uutisen. Miehistön suurta suosikkia, laivakoira Jallua ei voida pelastaa. Tehtävä olisi ollut vaikea, ja karanteenimääräysten takia sitä ei voitaisi jättää muiden pelastuneiden mukana maihin. Ragnyn osalta pelastustoimia johtaneelle perämiehelle lankesi ikävä tehtävä. Hän kävi päästämässä Jallun koirien taivaaseen ja toimitti perinteisen mereen hautaamisen. Jallua ei jätetty uppoavaan hylkyyn. Se asetettiin säkkiin painojen kanssa ja laskettiin mereen.

Lähteet: United States Coast Guard Ålandstidningen

Kuva: Rederiena i Finland

KulTAIsen nouTAjAn meRIPelAsTus

Finnlinesin ms Lotila oli täydessä paperilastissa matkalla Suomesta Yhdysvaltoihin syyskuussa vuonna 1993. Pohjois-Atlantilla oli myrskyinen sää. Amerikkalainen kalastusalus High Stakes oli pyytämässä miekkakalaa, kun se joutui merihätään. Miehistö ja koira ehtivät lähettää yhden hätäsanoman ennen kuin koneet sammuivat ja sähköt menivät

- Aallot olivat lyöneet komentosillan ikkunat rikki ja vesi oli päässyt sisään, ms Lotilan päällikkönä toiminut Björn Edgren muistelee

Miekkakala oli arvossaan ja Portlandista, Mainesta kotoisin olevat kalastajat olivat ottaneet melkoisen riskin. Alus ajelehti myrskyssä keskellä Pohjois-Atlanttia 800 kilometriä Newfounlandista itään. Kanadan rannikkoasemat saivat välitettyä ainoaksi jääneen hätäsanoman ja ms Lotila kuittasi sen.

- Olimme muutaman tunnin päässä ja suuntasimme alueelle, Edgren kertoo

Kanadan rannikkovartiosto lähetti paikalle Hercules C 130 -koneita, joista pudotettiin pelastuslautta. High Stakes -aluksen oma lautta oli jo ehtinyt rikkoutua.

lotilan runko antoi tuulensuojaa

Björn Edgren ohjasi laivansa haveripaikalle. Kalastusalus oli pinnalla, mutta olosuhteet myrskyävällä merellä kylmässä ja ohjailukyvyttömässä laivassa olivat vaaralliset. Turvallisinta oli evakuoida hädänalaiset Lotilaan.

- High Stakesin väki siirtyi lentokoneesta pudotettuun ehjään pelastuslauttaan. Ohjasin Lotilan niin lähelle kuin uskalsin siten, että laivaan nousu saattoi tapahtua leen puolelta, Edgren kertoo.

Lotila ui melko syvällä, joten pelastetuilla ei ollut vaikeuksia kavuta ylös luotsitikkaita. Kalastajat halusivat pelastaa myös koiransa, melko kookkaan kultaisen noutajan.

- Laskimme lauttaan ison saavin koiraa varten, Björn Edgren muistelee.

Eräs kalastusaluksen merimiehistä oli vielä niin voimissaan, että kapusi leidareita ylös pitäen toisella kädellään kiinni saavista ja koirasta.

Lotila jatkoi matkaa, kun viisi miestä ja kultainen noutaja oli saatu pelastettua. High Stakes jäi hylkynä ajelehtimaan Atlantille.

- Kanadan ilmavoimat kävivät jälkeenpäin upottamassa hylyn ohjuksilla, jottei kukaan törmää siihen, Edgren kertoo.

Erään pelastetun merimiehen tila oli heikentymässä katkenneiden varpaiden takia. Hänet haettiin helikopterilla sairaalaan, kun Lotila oli päässyt tarpeeksi lähelle Newfoundlandissa sijaitsevaa St. John´ s -kaupunkia.

Suomen lipun alla purjehtinut Lotila saapui neljän päivän kuluttua purkaussatamaan, Philadelphiaan. Kalastajien omaiset olivat vastassa. Koira ja muut pelastuneet pääsivät kotiin Portlandiin, Mainen osavaltioon.

Mighty Dog -niminen kultainen noutaja oli pelastuksen jälkeen ms Lotilan komentosillalla ”vahtimiehenä”. F/v High Stakesin päällikön lähettämässä kirjeessä kiitettiin pelastajia henkilökohtaisesti. Stuju Risto Nakari sai erityiskiitoksen koiran hyvästä hoidosta sekä pelastettujen muonituksesta ja majoituksesta. Mighty Dog hieman hermostui, kun sen isäntää nostettiin helikopteriin. Se rauhoittui kuitenkin nopeasti ilmeisesti vaistottuaan isäntänsä olevan turvassa.

Lotilasta ja pelastustehtävästä kirjoitettiin lehdissä. Suomen Meripelastusseura luovutti laivan miehistölle kunniakirjat Raumalla. Vastaanottamassa olivat matruusi Mauri Hotanen, päällikkö Björn Edgren, konepäällikkö Matti Mäenpää, talousapulainen Martti Lehto ja 2. perämies Marko Järvelä

Kuva: Björn Edgren

nIcKe VAR sTueRT

sKePPsdjuRens HIsToRIA VIsAs På uTsTällnIng I KoTKA sjöFARTsmuseum

En liten hund sitter på fartygets däck och tittar stint i kameran. Hunden har på sig uniform och mössa. Det är den svenska skeppshunden Nicke, född den 4 november 1939 som manskapet på svenska örlogsfartyget Drottning Victoria utnämnde till stuert ombord.

Nickes behörighetsbrev och uniform finns nu att se på utställningen Skeppsdjur som nyligen öppnats på Sjöfartscentret Vellamo i Kotka.

Utöver keldjuren får vi bekanta oss med de nyttodjur som i tiderna seglat på båtarna - svin, höns och får.

- Då man inte haft fungerande kylsystem var man tvungen att ta med sig levande djur för att säkra tillgången på färska livsmedel, berättar Sari Mäenpää, forskare på Sjöfartsmuseet.

Djuren som skulle bli mat blev ändå ofta keldjur. Svin som sprungit omkring på däck

blev tama och fick ibland namn som Susan och Oscar.

- Att sedan ta livet av svinet blev en svår sak. Ingen ur manskapet ville riktigt ta sig an att slakta sitt ressällskap.

Ända till mitten av 1950-talet hade man ett keldjur nästan på varje båt, oftast en hund eller en katt, men ibland också en papegoja eller ödla.

På utställningen kan man också lyssna till Rundradions inspelning av en äkta skeppspapegoja som rabblar upp korta meningar den lärt sig utantill.

Fotografier och dokument visar hur viktiga keldjuren varit för besättningen ombord på fartygen.

- Djuren gav närhet och de kunde själva visa ömhet under en lång sjöresa. Båtens egna keldjur var hela besättningens gemensamma angelägenhet.

Ett exempel är skeppskatten Frassie, vars matskål vi ser i en vitrin på Sjöfartsmuseet. Frassie var kapten Nils Erikssons katt och kaptenen var så fäst vid sitt keldjur att han lät måla en tavla där han har katten i sin famn.

- Frassies död var nästan oöverkomligt svår för Eriksson. Han förlorade matlusten för en lång tid.

Katter och hundar hade ändå ombord sina egna viktiga uppgifter.

- Katterna jagade råttor och hundarna höll vakt då man låg i hamn.

På utställningen finns också en avdelning för djur som kommit från fjärran land till sjömannens hemhamn. Speciellt många papegojor kom till Finland, men också ödlor. Sjömannen gick till sjöss på nytt, men djuren blev kvar. Rätt många av dem donerades till djurgården på Högholmen.

Kuva: Swedish National Maritime Museum

- En del djur blev också sålda. Det blev en nätt inkomst utöver lönen.

I Finland finner man knappt några officiella dokument på att sjöfarare handlat med djur. I Storbritannien däremot vet man att det i Liverpool funnits en riktig marknad för djur som förts in i landet från sjöresorna.

I Finland igen lär det i skiftet mellan 1800 och 1900-talen ha funnits ett företag som importerade till exempel hjortar och boskap.

- Man hade för avsikt att plantera i nya djurstammar i vårt land

Av vrakfynd att döma kan vi dra slutsatsen att skeppsdjurens historia sträcker sig åtminstone tillbaka till 1700-talet. I dag seglar inga djur mera med fartygen. Med kyltekniken och konservernas intåg byttes nyttodjuren mot färdigt slaktat kött och då lagstiftningen stramades åt under slutet av 1950-talet var man tvungen att avstå också från keldjuren.

- Skeppsdjuren nämns ofta i sjömännens memoarer, brev och i litteraturen, vilket vittnar om deras betydande roll i sjömännens liv, konstaterar Mäenpää.

Skeppsdjuren är alltså historia, men fartygsorganismerna förekommer ännu i dag och många främmande arter har kommit med barlastvatten och fästa vid botten.

- De bäst kända torde vara kammaneten och rovvattenloppan.

Utställningen Skeppsdjur är sammanställd av Finlands Sjöfartsmuseum i samarbete med Naturhistoriska centralmuseet. Utställningen kan ses på Maritimcentret Vellamo i Kotka till den 2 april 2010. Därefter flyttar utställningen till Naturhistoriska centralmuseet i Helsingfors. Närmare information: www.nba.fi/smm

Kekkonen fick isbjörn som gåva från isbrytare

Ett av historiens kanske märkligaste skeppsdjur är isbjörnen Mishka. Mishka levde åratal som kaptenens keldjur på en sovjetisk isbrytare.

År 1969 fick president Urho Kekkonen Mishka som gåva, som tack för gott handelspartnerskap, och speciellt för isbrytarleveranserna. Mishka levde återstoden av sitt liv på Högholmens zoo i Finland.

Kuvat: Jorma Tura

sKePPsHundARs öden

Nuförtiden ägs skeppshundarna ombord alltid av någon sjöfarare. Då sjöfararen har ledighet följer hunden med. Förr stannade skeppshunden kvar, manskapet växlade. Då fartyget såldes följde ibland hunden med, ibland tog någon sjöman hand om den.

Och vad om skeppet gick under? Här följer två olika berättelser:

USA:s kustbevakningsfartyg USGS Escanaba räddade 31 sjömän från sjunkande M/t Ragnys akterskepp. På grund av karantänsbestämmelserna och de svåra omständigheterna kunde man inte rädda skeppshunden Jallu. Men finländarna ville inte lämna Jallu ensam på det sjunkande fartyget. Styrmannen som lett Ragnys räddningsoperation fick det tråkiga uppdraget. Han släppte Jallu till hundarnas himmel och skötte en traditionell begravning till sjöss.

skeppshunden

jallu på m/t Ragny

Lundqvists tanker Ragny bröts itu på Atlanten i december 1970. Ragny var ett midskeppsfartyg vars för sjönk snabbt och förde med sig sex personer i djupet. På akterdelen blev 31 sjöfarare och skeppshunden Jallu. Fartygets huvudmotor stoppade men man fick ström från reservgeneratorn. Det var storm, styrkan 11 beaufort. Fartygets akterskepp var den tryggaste platsen så länge den flöt.

I livbåten fanns en telegrafmaskin med vev. Mannarna turades om vid veven, telegrafisten skickade ett nödanrop med morsetecken och skeppshunden Jallu tassade omkring alldeles som den skulle ha förstått hur viktig saken var. Nödropen skickades under nästan 18 timmar, tills man fick kontakt. USA:s kustbevakningsfartyg Escabana

styrde mot olycksplatsen. Ett flygplan flög över för att göra noggrannare positionsbestämning.

ett svårt räddningsuppdrag

Då USCGS Escanaba nådde fram var vädret ännu dåligt. Man kunde inte komma nära Ragny eller angöra livbåten vid relingen. Man fick en radiotelefon åt finländarna, det hjälpte att planera räddningsoperationen. Mannarna var tvungna att hoppa i vattnet från lejdarna och klättra upp i den lilla livbåten som Escanaba lagt ut. Bara tio sjöfarare rymdes per gång, så man måste göra tre resor i hög sjö.

Escabanas befälhavare meddelade den dåliga nyheten. Besättningens stora favorit, skeppshunden Jallu, kunde inte räddas. Operationen skulle ha varit svår, och på grund av karantänsbestämmelserna kunde man inte ta den i land med de andra räd-

dade. Styrmannen som lett Ragnys räddningsoperation fick det tråkiga uppdraget. Han släppte Jallu till hundarnas himmel och skötte en traditionell begravning till sjöss. Man lämnade inte Jallu på det sjunkande vraket. Den sänktes i havet i en säck med tyngder.

Källor: United States Coast Guard Ålandstidningen

en golden ReTRIeVeRs sjöRäddnIng

Finnlines ms Lotila var i full papperslast på väg från Finland till USA i september år 1993. På norra Atlanten stormade det. Det amerikanska fiskefartyget High Stakes fångade svärdfisk då det råkade i sjönöd. Manskapet och hunden hann skicka ett nödrop innan maskinerna stoppade och strömmen bröts.

- Vågorna hade slagit över kommandobryggan och söndrat fönstren, vattnet strömmade in, minns Björn Edgren som var befälhavare på ms Lotila.

Svärdfisk stod högt i kurs i Portland och fiskarna som var hemma i Maine hade tagit en rätt stor risk. Fartyget drev i stormen mitt på norra Atlanten 800 kilometer öst om Newfoundland. Kanadas kustbevakningsstationer som fått det enda nödanropet förmedlade det vidare och ms Lotila kvitterade.

- Vi var på några timmars avstånd och styrde mot området, berättar Edgren.

Kanada kustbevakning skickade ut Herkules C 130- plan som släppte ned en räddningsflotte. Fartyget High Stakes egen flotte hade redan hunnit gå sönder.

lotilas skrov gav lä

Björn Edgren styrde sitt fartyg till olycksplatsen. Fiskefartyget flöt, men situationen på det stormande havet i kylan, på fartyget som inte var manöverbart, var farlig.

- Besättningen från High Stakes flyttade till flotten som flygplanet släppt ned. Jag styrde Lotila så nära jag vågade så att man kunde klättra ombord på läsidan, berättar Edgren

Lotila gick ganska djupt, så de räddade hade inga svårigheter att klättra upp längs lotslejdaren. Fiskarna ville också rädda sin hund, en rätt stor golden retriever.

- Vi sänkte ned en stor så på flotten för hunden, minns Björn Edgren.

En av sjömännen från fiskefartygen hade ännu så mycket krafter att han klättrade upp längs lejdaren med ena handen och sån med

Det skrevs i tidningarna om Lotila och räddningsoperationen. Finlands Sjöräddningssällskap överlämnade diplom till besättningen i Raumo. De togs emot av Mauri Hotanen, Björn Edgren, Matti Mäenpää, Martti Lehto och Marko Järvelä.

Bild: Finnlines.

hunden i den andra.

Lotila fortsatte sin resa, då man räddat fem man och en golden retriever. High Stakes blev drivande som vrak på Atlanten.

- Kanadas flygvapen sänkte senare vraket så att ingen skulle kollidera med det, berättar Edgren.

En av de räddade sjömännens tillstånd försämrade på grund av brutna tår. Han avhämtades med en helikopter till sjukhus, då Lotila hade kommit tillräckligt nära staden St John’s på Newfoundland.

Lotila, som seglade under blåvit flagg, anlöpte lossningsstaden Philadelphia efter fyra dagar. Fiskarnas familjer mötte i hamnen. Hunden och de andra räddade fick komma hem till Portland i delstaten Maine.

F/v High Stakes hade under natten varit på drift utan elektricitet och värme och med vattnet flödande i maskinrummet. Tack vare räddningsdräkterna räddades mannarna från hypotermi. En kraftig våg hade söndrat fönstret i förarhytten och vind och vatten strömmade in. Bild: Björn Edgren.

RedeRI Ab VIdAR 10 VuoTTA

Turussa toimiva kolmen laivan varustamo Rederi Ab Vidar vietti 10-vuotisjuhlia marraskuussa. Varustamotoiminnan takana on vasta 35-vuotias merikapteeni/ konemestari Vidar Tollander, joka heti vastavalmistuneena kipparina suunnitteli oman laivan hankkimista.

-Päätin lähteä merille jo peruskoulussa ja ysiluokalla olin työharjoittelussa Svanölla, jolla ajettiin paperia Englantiin ja Ranskaan, Vidar kertoo seilausuransa alkuvaiheista.

-Armeijaan menin vasta perämiesluokan jälkeen. Olin laivastossa öljyntorjunta-aluksella, jonka ainoat tykit oli vesitykit. Tositoimiin päästiin kun Oihonna ajoi kiville. Oli ihan kivaa ja hyödyllistä oppia ymmärtämään miten öljy käyttäytyy vedessä.

-Vuonna -96 jatkoin kippariluokalle, että saa senkin pois alta eikä sitä tarvi enää miettiä ja kävin samalla alikonemestarikurssin iltakurssina.

Ennen ensimmäisen oman laivan ostamista Vidar ehti seilata mm. ESL:llä, Langhilla ja Godby Shippingillä sekä puolitoista vuotta Grönqvsitin Tower Juliessa förstinä.

-Se oli oikeastaan ponnahduslauta, näki kokonaisuuden kaikesta mitä tehdään, Vidar arvioi Tower Julien aikaa.

Kun vuonna 1999 tarjoutui mahdollisuus ostaa omaksi VG-Shippingin M/S Pamela, Vidar tarttui tilaisuuteen ja perusti isänsä Ingmar Tollanderin tukemana Rederi Ab Vidarin. Samalla alkoi rahtausyhteistyö Meriauran kanssa, joka on jatkunut kaikki nämä vuodet. Isä hoiti alkuvuosina rahaliikennettä sekä palkanmaksua, nykyään hän on eläkkeellä, mutta edelleen hengessä mukana mm. seuraamalla aktiivisesti merenkulkupolitiikkaa.

Vuonna 2003 Rederi Ab Vidarin omistukseen siirtyi Hollannissa Bijlsman telakalla vuonna 1984 rakennettu, 2200tn lastaava M/S Helga. Vuonna 2007 hankittiin Helgaa hieman suurempi M/S Frida. Pamelan myynnin jälkeen laivaluku kasvoi uudelleen kolmeen, kun 2600tn lastaava M/S Nina tuli viime keväänä Vidarin omistukseen. Saksassa vuonna 1987 rakennettu Nina on alusta asti ollut aikarahdattuna Meriauralle. -Rahtauksen siis hoitaa Meriaura. Itse hoidan miehityksen sekä tekniikkaan ja turvallisuuteen liittyvät asiat, Vidar kertoo.

Vaimoni huolehtii palkanlaskennasta ja rahaliikenteen hoidosta. Kun on enemmän kuin yksi laiva, ei itsellä ole mahdollisuutta olla merillä. Ei pysty tekemään kuin yhden ihmisen työt.

Lama näkyy Vidar Shippingilläkin.

-Parempina aikoina perämiehiä oli vaikea saada eikä vielä viime vuonna kaikki ottaneet huomioon irtisanomisaikoja. Kukaan ei ollut iloinen kun hypitään, mutta nyt se ei ole enää ongelma. Pieni vaihtuvuus on tervettä, tulee uusia ideoita, kun tulee uusia ihmisiä. Mutta on hyvä jos kippari ja konemestari pysyvät.

-Tämä vuosi on ollut huonompi kuin viime vuosi, odotukset syksylle oli suuremmat. Lama näkyy heti kun pienteollisuus säästää.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia Rederi Ab Vidarilla on?

-Ei ole varsinaisia suunnitelmia, nyt on pysyttävä hengissä ja katsottava mitä saa. Tilanteet tulevat äkkiä, mutta pariin vuoteen tuskin tapahtuu mitään. Kaluston uusiminen tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi.

teksti ja kuvat: Kirsi Vallenius

Rederi Ab Vidarin M/s Nina

HelgA

Marraskuinen aamu on pitkästä aikaa valkenemassa sateettomana, kun aamukahdeksan jälkeen suuntaan laivakäynnille Rederi Ab Vidarin M/S Helgalle, joka on tullut Turun Pansioon pariksi päiväksi korjauksia varten.

on tapana sanoa, Tuomo tiivistää, kun kysyn hänen omasta viihtymisestä laivalla.

Kyselen Tuomolta miehityksestä ja saan tietää, että Helgalla on työssä viisi henkilöä: kapteeni, yliperämies, konepäällikkö, matruusi/korjausmies ja puolimatruusi/kokki. Törnien pituus on yleensä neljä viikkoa, mutta vaihtoparin kanssa voi tarvittaessa sopia muutoksista.

Seuraavaksi juttelemaan tulee virolainen matruusi/korjausmies Raito Välb, jolla tulee Helgalla pian vuosi täyteen, yhtiössä hän on ollut vuodesta 2007.

-Ei täällä mitään hätää ole. Minulle on sama missä olen työssä, kaikissa laivoissa riittää työtä. Tuskin kuitenkaan koko ikää merillä olen. Maatöitä tosin on vaikea saada matruusin pätevyyskirjalla, Raito pohtii.

Yliperämies Pekka Yliniemi ja konepäällikkö Arvo Parts eivät ole paikalla laivakäynnin aikana. Byssasta tavoitan puolimat-

Komentosillalta tavoitan aluksen päällikön raumalaisen Tuomo Lahtisen

-Kemiöstä tultiin tänne eilen. Sitä ennen vietiin kauraa Loviisasta Lyypekkiin ja sieltä jatkettiin Norjaan hakemaan hiekkaa Kemiöön, Tuomo kertoo viimeisintä seilausreittiä.

-Itämeren puolella olemme enimmäkseen, mutta Pohjanmeren puolellakin käydään. Viime törnillä käytiin Amsterdamissa ja Rotterdamissa. Seuraava matka suuntautuu Viron Kundaan, josta haemme haketta ja pöllejä Lappeenrantaan, joten edessä on Saimaan keikka. Huomenna todennäköisesti lähdemme.

Tuomo on kipparoinut Helgaa viimeiset kolme vuotta, sitä ennen hän teki sijaisuuksia.

-Hyvä henki täällä on, kuten lehtijutuissa

ruusi/kokkki Michael Uddströmin. Koska sattuu olemaan torstaipäivä, lunaaksi on valmistumassa tietenkin hernekeitto. Kokeilla on vaihtopäivä, vaihtopari on jo tullut laivalle ja lähtenyt kaupungille hoitamaan asioita.

-Ei ole nyt mitään erityisiä lomasuunnitelmia, Michael sanoo.

-Paras laiva, Michael toteaa Helgasta. Tämä on tällainen pikkuperhe, joka vaatii oman sopeutumisensa, mutta viihdyn hyvin.

-Olen ollut Helgassa jo aika pitkään. Mutta tulen ja menen, kesät olen yleensä muualla.

Nyt Michaelilla on edessä pitkä loma, sillä Helgalle on tarkoitus palata vasta helmikuussa.

teksti ja kuvat: Kirsi Vallenius

Kippari Tuomo Lahtisen mukaan Helgalla on hyvä henki

Raito Välb on ollut Vidarilla vuodesta 2007

Michael Uddström keitti hernerokkaa ennen lomille lähtöä

RedeRI Ab VIdAR Fyllde 10 åR

Åborederiet Rederi Ab Vidar, som trafikerar med tre fartyg, firade sitt 10-årsjubileum i november. Bakom rederiverksamheten står bara 35-åriga sjökaptenen och maskinmästaren Vidar Tollander, som genast då han blev färdig kapten började planera anskaffandet av ett eget fartyg.

- Jag beslöt gå till sjöss redan i grundskolan och på nionde klassen praktiserade jag på Svanö som fraktade papper till England och Frankrike, berättar Vidar om början av sin bana till sjöss.

- Värnplikten gjorde jag först efter styrmansskolan. Jag var i flottan på ett oljebekämpningsfartyg vars enda kanoner var vattenkanoner. Då Oihonna gick på grund fick vi visa vad vi kunde. Det var riktigt bra och nyttigt att lära sig förstå vad som händer med oljan i vatten.

- År -96 fortsatte jag på kaptensklassen, för att få den undan, och sen gick jag på samma gång undermaskinmästarkursen under kvällarna.

Förrän han köpte den första egna båten hann Vidar segla med bl.a. ESL, Langh och Godby Shipping och ett och ett halvt år som överstyrman på Grönqvists Tower Julie.

- Det var egentligen en språngbräda, man fick överblick av helheten och allt som görs, sade Vidar om tiden på Tower Julie.

Då möjligheten att köpa VG-Shippings M/S Pamela erbjöds år 1999, tog Vidar tillfället i akt, och med stöd av sin far Ingmar

Tollander grundade han Rederi Ab Vidar. Samtidigt började befraktningssamarbetet med Meriaura, och det har fortsatt under alla dessa år. Under de första åren skötte fadern frakttrafiken och löneutbetalningarna, numera är han pensionerad men lever med i händelserna bland annat genom att aktivt följa med sjöfartspolitiken.

År 2003 övergick M/S Helga, som byggdes på Bijlsmans varv i Holland 1984 och lastar 2200 ton, i Rederi Ab Vidars ägo. År 2007 köptes M/S Frida som är litet större än Helga. Efter att Pamela såldes växte antalet fartyg igen till tre då M/S Nina, som lastar 2600 ton, övergick i Vidars ägo senaste vår. Nina, som byggdes i Tyskland 1987, har ända från början varit tidsbefraktad till Meriaura.

- Befraktningen sköts alltså av Meriaura. Själv sköter jag bemanning och ärenden som gäller teknik och säkerhet, berättar Vidar. Min hustru sköter löneräkning och penningtrafik. Då man har mera än en båt, har man inte möjlighet att själv vara med till sjöss. Man kan inte göra mera än en människas arbete.

Recessionen känns också hos Vidar shipping

- Under bättre tider var det svårt att hitta styrmän och under det senaste året iakttog inte alla uppsägningstider. Ingen blev glad över snabba byten, men nu är det inte längre ett problem. En liten omsättning är sund, man får nya idéer då det kommer in nya människor. Men det är bra om kapten och maskinmästare hålls kvar.

- Det här året har varit sämre än senaste år, förväntningarna för hösten var större. Recessionen känns genast då småindustrin sparar.

Vilka planer har Rederi Ab Vidar för framtiden?

- Vi har inga egentliga planer, nu gäller det att hålla sig vid liv och se vad som kommer. Situationerna växlar snabbt, men inom ett par år händer det knappas någonting. Att förnya flottan blir aktuellt i något skede.

Kirsi Vallenius

M/s Nina besökte Kantvik i oktober

HelgA

Första gången på länge ljusnar en novembermorgon utan regn, då jag strax efter åtta beger mig för att besöka Rederi Ab Vidars M/S Helga som kommit till Pansio i Åbo för reparation under ett par dagar.

På kommandobryggan träffar jag fartygets nya befälhavare, Tuomo Lahtinen från Raumo.

- Vi kom hit från Kimito. Före det fraktade vi havre från Lovisa till Lübeck och därifrån fortsatte vi till Norge för att lasta sand på väg till Kimito, berättar Tuomo om den senaste seglingsrutten.

- Vi trafikerar mest på Östersjön, men också på Nordsjön ibland. Senaste arbetstörnen var vi i Amsterdam och Rotterdam. Följande resa går till Kunda i Estland, därifrån fraktar vi flis och stock till Villmanstrand, så vi har en resa till Saimen framför oss. Vi lägger troligen ut i morgon.

Tuomo har fört befäl på Helga de tre senaste åren, före det vikarierade han.

- Vi har en bra anda ombord, som man brukar säga i tidningsintervjuer, sammanfattar Tuomo då jag frågar hur han trivts ombord.

Jag frågar Tuomo om bemanningen och

får veta att Helga har fem man ombord: kapten, överstyrman, maskinchef, matros/ reparatör och lättmatros/kock. Arbetstörnarna är vanligen fyra veckor, men med sitt utbytespar kan man vid behov komma överens om ändringar.

Estniska matrosen/reparatören Raito Välb kommer som följande för att prata, han har snart varit ett helt år på Helga, i bolaget har han varit sedan 2007.

- Inte lider man någon nöd här. För mig är det detsamma var jag jobbar, jobben räcker till på alla båtar. Knappast blir jag ändå hela mitt liv på sjön. På land får man nog inte lätt ett jobb med matrosens behörighetsbrev, funderar Raito.

Överstyrman Pekka Yliniemi och maskinchef Arvo Parts är inte ombord under mitt besök. I byssan träffar jag lättmatros/ kocken Michael Uddström. Då det råkar vara torsdag är det naturligtvis ärtsoppa till lunch. Kocken har utbytesdag, utbytesparet har redan kommit ombord och sköter nu ärenden i staden.

- Inte har jag några speciella planer för ledigheten, säger Michael.

- Helga är den bästa båten, säger Michael. Det här är som en liten familj, som kräver litet anpassning, men jag trivs bra.

- Jag har varit på Helga redan ganska länge. Men jag kommer och går, om somrarna är jag vanligen på annat håll.

Nu har Michael en lång ledighet framför sig, då Helga enligt planerna kommer tillbaks först i februari.

Kirsi Vallenius

Tuomo Lahtinen har fört befäl på Helga de tre senaste åren

Raito Välb har snart varit ett helt år på Helga

Helga är den bästa båten, säger lättmatros/kocken Michael Uddström

Vuoden 2009 meRImIesuRHeIlIjA sAI KIPInän lIIKunTAAn lAIVojen KIsAIlusTA

Tapio lehto pitää urheiluperinteitä yllä.

Aikanaan Engshipin ja Langhin laivoilla käytiin kovaa kamppailua merimiesten yleisurheilumestaruudesta. Ms Swegardin förstinä nykyisin seilaava Lehto oli mukana 1990 -luvulla, kun Engshipin Passaden ja Klenoden taistelivat keskenään ja Langh Shipin Ailan kanssa.

- Håkan ”Hokki” Dahlin ja Hilding ”Hille” Sundberg innostivat laivaväkeä liikkumaan ja osallistumaan merimiesurheiluun, Lehto kertoo

Hän kiinnostui itse merimiesurheilusta, teki tuloksia ja alkoi myöhemmin toimia porukan vetäjänä.

- Seilasin Bravadenissa yksitoista vuotta. Suuresta miehistölukukertoimesta huolimatta voitimme monta kertaa laivojen yleisurheilumestaruuden, Lehto muistelee.

Bravadenissa oli useita hyväkuntoisia viisikymppisiä merenkulkijoita, joiden tekemät tulokset tuottivat ikäkausitaulukon mukaan paljon pisteitä.

urheiluperinne siirtyi varustamokaupan mukana

Engshipin ja Husellin varustamot siirtyivät taannoin Borelle, jonka laivat ja merenkulkijat ovat myös menestyneet merimiesurheilussa. Tapio Lehdon nykyinen laiva Swegard voitti viime vuonna yleisurheilumestaruuden. Tapio on vuosien varrella saavuttanut lukuisia mitaleita merimiesurheilussa. Hän ei erityisemmin harrastanut urheilua nuorena. Koulu- ja opiskeluaikoina mies pelasi kuitenkin mielellään lentopalloa.

- Vapaa-aika kuluu puutarhatöissä ja mökillä ollessa veneellä kalastamassa, vaikka täällä Salossa löytyisi loistavia liikuntamahdollisuuksia, kehuu Lehto kotikaupunkinsa palveluita.

Salossa on pidetty laivajoukkueiden jalkapalloturnaus jo kuutena peräkkäisenä vuonna. Järjestelyt toimivat, sijainti ja olosuhteet ovat hienot. Lehto on lomilla ollessaan jeesannut turnauksen toimitsijatöissä.

merikapteeniksi muuntokoulutuksen kautta

Tapio Lehto suoritti varusmiespalveluksen viestijoukoissa ja sai päähänsä lähteä Raumalle radiosähköttäjäkoulutukseen.

- 1980 -luvun alussa merimiesura herätti

vielä seikkailuhalua. Ajattelin tuolloin muutaman vuoden työrupeamaa, Lehto muistelee.

Koulun jälkeen kipinän töitä löytyi Engshipin Nordenista. Vuosikymmenen lopulla Lehto päätyi hollantilaisiin hakurahtiliikenteessä oleviin laivoihin. Hän toimi radiosähköttäjänä kemikaalitankkerissa, jäähdytysaluksessa ja kappaletavara-aluksessa.

- Niissä kaikissa oli varsinainen sekamiehistö, parhaimmillaan 11 eri kansallisuutta, Tapio naurahtaa.

Jos kansallisuudet olivat kirjavia, olivat sitä myös työt. Kipinän perinteisten hommien lisäksi Lehto saatettiin nähdä kokin kanssa provianttia inventoimassa, satamaruorissa, konetöissä, lastia taljaamassa ja ruumajobia tekemässä. Palkka oli kuitenkin kohtuullisen hyvä, kun sen sai verovapaana.

Lehdolla on sekamiehityskokemusta myös ATC:n tankkereilta, joista hän lähti kun radiohytteihin alkoi ilmestyä filippiiniläisiä ”titaajia”.

- Ammatinvaihto alkoi olla ajankohtainen 1990-luvun alussa, kun kipinät työt pikkuhiljaa loppuivat, Lehto kertoo.

Vuosina 1994 - 1995 mies opiskeli Raumalla perämieheksi osallistumalla erityiseen radiosähköttäjästä perämieheksi -muuntokoulutukseen.

Paluu tuttuun varustamoon

Ennen perämiehen ja yliperämiehen päte-

vyyksien saavuttamista piti Lehdon hankkia kansipraktiikkaa. Tätä järjestyi Engshipiltä, mistä löytyi aikanaan myös perämiehen töitä.

- Vuonna 2003 valmistuin merikapteeniksi Turusta. Olin koko ajan kirjoilla ja seilasin kaikki lomat Bravadenissa, Lehto muistelee.

Hänen toimiessaan urheiluvetäjänä voitti Bravaden laivojen yleisurheilumestaruuden viimeksi vuosina 2004 ja 2005. Engshipin siirryttyä Borelle alkoi Lehto vetää urheilua Swegardilla. Laiva voitti mestaruuden viime vuonna ja sillä on tiukka ote pystistä myös tänä vuonna. Mikko Aulanko on piiskannut ms Lauran porukkaa ja antanut kovan vastuksen.

Bravadenista löytyi hieno kuntosali ja uima-allas, mutta Swegardissa liikuntaa voi harrastaa vain kuntopyörällä ja maissa. Muut vapaa-ajan viettomahdollisuudet ovat kuitenkin hyvät.

- Meillä on satelliittitelevisio. Suomalaisia ohjelmia on katsottu aina Biskajalla ja Portugalissa asti, Lehto kehuu.

Swegardilla on satelliitin kautta myös nettiyhteys. Lähes jokaisella henkilökunnasta on läppäri, jolla pääsee laivan langattomaan verkkoon.

- Uutispalvelu on kunnossa, mutta MEPAn kirjat ja DVD: t tekevät edelleen kauppansa, Lehto tuumii.

Tapsa seilasi kipinänä muutamassa ulkomaisessa laivassa, joista jäi paljon muistoja:

Pacific Violet, reefer

Matkallamme Ijmuidenista Itaijahiin Brasiliaan sattui konehuoneessa tulipalo, jonka seurauksena ajelehdimme kolme vuorokautta ennen kuin pääsimme hitaasti nilkuttamaan (turbo suli) kohti hätäsatamaa. Onni onnettomuudessa oli merimiehen kannalta se, että menimme Recifeen missä remontti kesti kaksi viikkoa. Myöhemmin toimme kanalastin Argentiinasta Turkkiin, josta se kuljetettiin autoilla Irakiin. Samoja lasteja ajoivat myös yhtiön muut laivat. Nämä rahdit loppuivat, kun ensimmäinen Persianlahden sota alkoi.

Jo Clipper, Kemikaalitankki

Seilasimme säännöllisesti maapallon ympäri. Kerran veimme Etanolia Houstonista Japaniin muun muassa Sunitoryn whisky/alkoholitehtaille. Vaikka manifoldeilta ja joka tankista otettiin laboratorioon näyte, niin silti tuli vanha knallipäinen japanilainen mies ottamaan lasin kanssa maistiaiset joka tankista. Tarkkoja kavereita tai sitten se oli paikallinen vastine lastipullolle. Myöhemmin purettiin loppulasteja vielä Etelä-Koreassa, Taiwanissa ja Singaporessa.

Malesiasta ja Indonesiasta kuljetettiin palmuöljyä Eurooppaan, jossa sitten lastattiin erilaisia raaka-aineita jenkkeihin. Näillä matkoilla mentiin kerran Panamasta läpi hieman sen jälkeen, kun jenkit olivat hyökänneet sinne. Myöhemmin taas oltiin Punaisella Merellä kun ensimmäisen Persianlahden sodan maahyökkäys alkoi. Tästä on erityisesti jäänyt mieleen isojen pommikonelaivueiden kova jylinä.

Alsyta Smits, general cargo

Aluksella tapahtuneiden kaiken maailman seikkailujen ohella tein pisimmän Atlantin ylityksen, joka kesti kolme viikkoa. Camdenistä (New Jersey U.S.East Coast) lastattiin painava romulasti sinkkiä yms. Avonmouthiin Englantiin. Atlantilla oleva pyörremyrsky vaikeutti matkantekoa niin, että oltiin kolme vuorokautta pelkästään keula vasten tuulta ja loppuaika seilattiin siksakkia. Tietääkseni samaan myrskyyn perustuu myös George Clooneyn tähdittämä”Meren raivo”-niminen elokuva.

Terveisin Tapsa Lehto

Tapio lehto håller idrottstraditioner levande.

I tiden kämpade man hårt på Engships och Langhs båtar om mästerskapet i friidrott för sjömän. Lehto, som nu seglar som överstyrman på Swegard, var med på 1990-talet då Engships Passaden och Klenoden mätte krafterna mot varandra och mot Langh Ships Aila.

- Håkan ”Hokki” Dahlin och Hilding ”Hille” Sundberg uppmuntrade besättningen att motionera och delta i sjömansidrotten, berättar Lehto.

Han blev själv intresserad av sjömansidrott, gjorde resultat och började senare fungera som gängets ledare.

- Jag seglade på Bravaden i elva år. Trots vår stora manskapskoefficient vann vi många gånger mästerskapet i friidrott i tävlingen mellan fartygen.

På Bravaden hade vi flera femtioåriga sjöfarare som var i god kondis, och åldersgruppstabellen gav deras resultat många poäng.

Idrottstraditionen

bevaras vid rederiköp

Engships och Husells rederier övergick för inte så länge sedan till Bore, vars fartyg och sjöfarare också haft framgång i sjömansidrotten. Tapio Lehtos nuvarande båt Swegard vann mästerskapet i friidrott i fjol. Tapio har under årens lopp vunnit många medaljer i sjömansidrott. Som ung sysslade han inte speciellt mycket med idrott. Under skol- och studietiden spelade han ändå gärna volleyboll.

- Fritiden går till trädgårdsskötsel och på stugan med fiske från båten, fastän det här i Salo skulle finnas strålande möjligheter till motion, berömmer han hemstadens service.

Fartygslagens turnering i fotboll har redan sex år å rad hållits i Salo. Arrangemangen fungerar, läget och de lokala förhållandena är ypperliga. Lehto har under sina ledigheter hjälpt till med funktionärsysslorna under turneringar. sjökapten efter omskolning

Tapio Lehto avtjänade sin värnplikt i signaltrupperna och kom på tanken att söka sig till radiotelegrafistutbildning i Raumo.

- I början av 1980-talet väckte sjömansbanan ännu äventyrslusta. Då tänkte jag mig att syssla med den under några år, minns Lehto.

Efter skolan hittade han jobb som telegrafist på Engships Norden. I slutet av årtiondet hamnade han på holländska fartyg i trampfart. Han var telegrafist på en kemikalietanker, ett kylfartyg och ett styckegodsfartyg.

- De hade alla verklig blandbesättning, som bäst 11 olika nationaliteter, skrattar Tapio.

Om nationaliteterna var brokiga, så var också arbetena. Utöver

Tapsa seglade som radiotelegrafist på några utländska fartyg, som lämnade många

minnen:

Pacific Violet, reefer

Under vår resa från Ijmuiden till Itajai i Brasilien uppstod en eldsvåda i maskinrummet, och som en följd drev vi tre dygn innan vi långsamt kunde gå in mot en nödhamn (turbon smälte). En lycka i olyckan, för sjömännens del, var att vi kom till Recife där reparationen räckte två veckor. Senare fraktade vi en last bestående av höns från Argentina till Turkiet, varifrån den fraktades med bil till Irak. Liknande last fraktade också bolagets andra fartyg. De

telegrafistens jobb kunde man se Lehto inventera provianten med kocken, vid rodret i hamn, vid maskinerna, vid lyftkran eller i lastrummet. Lönen var ändå ganska bra, då den var skattefri.

Lehto har erfarenhet av blandbesättningar också från ATC:s tankfartyg, dem lämnade han då det började komma filippinska telegrafister.

- Byte av yrke började bli aktuellt i början av 1990-talet då telegrafisternas jobb så småningom började försvinna.

Åren 1994-1995 studerade han till styrman i Raumo, han deltog i en speciell omskolning av radiotelegrafister till styrmän.

Tillbaka till ett bekant rederi

Före behörighet som styrman och överstyrman måste Lehto skaffa praktik på däck. Det ordnade sig hos Engship där han sedan också fick jobb som styrman.

- År 2003 blev jag färdig sjökapten i Åbo. Jag var hela tiden anställd och seglade på Bravaden alltid då jag var ledig, minns Lehto.

Under den tid han ledde idrottsverksamheten vann Bravaden mästerskapet i friidrott senast år 2004 och 2005. Då Engship övergått till Bore började han leda idrott på Swegard. Båten vann mästerskapet i fjol, och håller ett fast grepp om priset också i år. Mikko Aulanko har drivit på manskapet på Laura och de har bjudit på hårt motstånd.

På Bravaden fanns en fin konditionssal och simbassäng, men på Swegard kan man bara använda motionscykel eller motionera på land. De andra möjligheterna till fritidssysselsättningar är ändå bra.

- Vi har satellit-TV. Finska program har vi kunnat se ända i Biscaya bukten och Portugal, säger Lehto berömmande.

Swegard har också internetförbindelse per satellit. Nästan hela personalen har egen bärbar dator, och kommer in i fartygets trådlösa nät.

- Nyhetstjänsten fungerar, men SSB:s böcker och DVD-filmer har ännu stor efterfrågan, säger Lehto.

här frakterna upphörde då första kriget vid Persiska viken började.

Jo Clipper, kemikalietankfartyg

Vi seglade regelbundet jorden runt. En gång förde vi etanol från Houston till Japan, bland annat till whiskyfabriken Suntory. Trots att man tog prover för laboratoriet från varje manifolder och tank, kom en gammal japan i knallhatt för att smaka ett glas ur varje tank. Noggranna gossar eller kanske en lokal tradition. Senare lossade vi ännu resten av lasten i Syd-Korea, Taiwan och Singapore. Från Malaysia och Indonesien fraktade vi palmolja till Europa, där vi igen lastade olika råvaror på väg till USA. Under en av de här resorna passerade vi Panamakanalen, strax efter att USA hade anfallit landet. Senare trafikerade vi på Röda havet då det första landangreppet i kriget vid Persiska viken började. Från det minns man det hårda dånet från de stora bombflygflottiljerna.

Alsyta Smits, general cargo

Utöver all världens andra äventyr ombord gjorde jag med fartyget den längsta seglatsen över Atlanten, den tog tre veckor. I Camden (New Jersey U.S. East Coast) lastade vi en tung skrotlast, zink bland annat, för frakt till Avonmouth i England. En cyklon på Atlanten försvårade resan så att vi tre dagar gick med fören rakt mot vind, resten av tiden gick vi fram i zick zack. Om jag är rätt underrättad baserar sig filmen ”Den perfekta stormen” med George Clooney just på den stormen.

Hälsningar, Tapsa Lehto

mePA järjestää kursseja, jotka ovat avoimia kaikille mepa-maksua maksaville merenkulkijoille.

Ilmoittautumiset: puh (09) 668 90016, e-mail: opinto@mepa.fi Huom! muutokset mahdollisia. mePAn kurssit 2010

Marraskuu

HARRAsTA, oPIsKele jA uRHeIle KuRsseIllAmme!

MEPAn merenkulkijoille tarkoitetuilla kursseilla opetus, lounaat ja majoitukset ovat maksuttomia lukuun ottamatta viikon pituista Ylläsretkeä, josta peritään 100 euron maksu.

Ilmoittautumiset :

puh: (09) 6689 0016 tai (09) 6689 0019, faksi: (09) 622 1808, s-posti: opinto@mepa.fi. Ilmoita nimi, osoite, laiva, puhelinnumero sekä majoitustarpeesi.

Kurssipaikat: Helsinki: MEPAn kurssitila Katajanokalla,Linnankatu 3, Turku: MEPAn kurssitila Linnansatamassa, Linnankatu 93

KuRssIen sIsälTöä

lIIKunTAKuRssIT

MEPAn kuntoliikuntakurssien tavoitteena on löytää iloa ja hyvää oloa monipuolisesta liikunnasta ja saada puhtia oman peruskunnon kohottamiseen sekä työkyvyn ylläpitämiseen. Liikuntakurssit on tarkoitettu kaiken ikäisille ja -kuntoisille merenkulkijoille. Sopivasti ulkoillen pelaillen ja hikoillen, välillä venytellen ja rentoutuen sekä vedessä jumpaten virkistyy varmasti parin päivän visiitillä Pajulahden liikuntakeskuksen monipuolisissa palveluissa.

RenTouTusKuRssIT

Hyvinvointi

Teemana on henkisen hyvinvoinnin kohentaminen. Teemme rentoutusharjoituksia, jumppaamme rytmikkään musiikin tahdissa ja ulkoilemme kauniissa luonnossa. Asiantuntija luennoi ravinnosta ja liikunnasta.

Perheliikuntakurssi

Tälle kurssille saavat osallistua myös perheenjäsenet ja ohjelmaa on myös perheen pienille; mukavaa yhdessäoloa pelaten ja reippaillen.

lIIKunTAlAjIen eRIKoIsKuRssIT

Erikoiskurssien tavoitteena on tutustuttaa vasta-alkajia uuteen harrastukseen. Lajin perusteisiin pureutuva opetus sisältää tietoa lajin harrastusmahdollisuuksista myös kurssin jälkeen. Kursseilla voi herätellä henkiin myös unhoon jääneitä liikuntakokemuksia - uusi innostus voi syntyä vanhemmallakin iällä hyvässä seurassa ja kannustavassa opastuksessa.

Näillä tutustumiskursseilla voi käydä kokei-

lemassa miltä tuntuu golfata, keilata, ampua jousella. Oppisitko oikean melontatekniikan tai jarrutuksen rullaluistimilla.

Tutustu keilailuun

Tutustu jousiammuntaan

Tutustu golfiin

Tutustu tennikseen

Tutustu seinäkiipeilyyn

Haulikkoammuntakurssi

Melontaretket Hämeenlinnassa

Ruskaretkiä Ylläksellä: hinta 100 €/hlö

KIelIKuRssIT

Italian alkeiskurssi

Espanjan alkeiskurssi

Venäjän alkeiskurssi Viron alkeiskurssi

Ruotsin alkeiskurssi

Alkeiskurssin tavoitteena on auttaa vastaalkajia pääsemään kiinni kieltenopiskeluun - omat tavoitteesi voivat olla myös ammatillisia tai vapaa-aikaan ja matkustamiseen liittyviä. Ryhmässä opiskelu on tehokasta ja opetuksen pääpaino on oman suullisen kielitaidon kehittämisessä ja tietysti toisten puheen ymmärtämisessä. Sanasto on palvelusanastoa sekä osallistujien tarpeen mukaista sanastoa.

TIeToTeKnIIKKA

Nyt kannattaa päivittää tiedot ja taidot Mepan kursseilla. Perinteiset Office -työkalut ovat saaneet paljon lisää ominaisuuksia. Uusilla ja tehokkailla laptop -koneilla opimme nopeasti seuraavan sukupolven käyttöjärjestelmän.

Opetusohjelmat:

Microsoft Vista Business Pro käyttöjärjestelmä

Ohjelmat:

Microsoft Office 2007 Pro Plus -ohjelmisto

- Word, tekstinkäsittely

- Excel, taulukkolaskenta

- Office Publisher, julkaisunteko

- Office SharePoint Designer 2007, vaativaan kotisivun tekoon

Sekä:

- FrontPage 2000, kotisivunteko-ohjelma

- Paint Shop Pro, kuvankäsittelyohjelma

- Photoshop Elements 7, kuvankäsittelyohjelma

Peruskurssi

Kahden päivän aikana tutustutaan uuteen Vista-käyttöjärjestelmään sekä sovellusohjelmien perusteisiin siten, että kurssin jälkeen tiedetään kuinka niitä käytetään ja mitä kaikkea tietokoneen avulla voi tehdä.

Excel 2007 taulukkolaskenta

Kurssilla perehdymme Excel-ohjelman ominaisuuksiin ja työskentely-ympäristöön.

Harjoitusten tavoitteena on oppia tekemään taulukoita, joita muokataan edelleen myös graafisiksi esityksiksi.

Internet

Verkon käytön perusteet: selaimet, sähköposti,pankkipalvelut, keskustelupalstat, uutissivut, nettikaupat, karttapalvelut, nettipuhelimet ja paljon muuta.

Photoshop Elements

Uudella Adobe Photoshop Elements 7-ohjelmalla tutustutaan kuvankäsittelyn perusteisiin. Voit tuoda ottamiasi digikuvia mukaan kurssille. Markkinajohtaja ensimmäistä kertaa Mepan kurssikoneissa!

Word -tekstinkäsittely

Word 2007 ohjelmassa on paljon uusia ominaisuuksia. Kurssin taidot auttavat kaikissa töissä sähköpostista alkaen.

WWW-kotisivut ja blogit

harjoittelemme omien kotisivujen tekemistä erilaisia lähestymistapoja käyttäen: kotisivukoneita sekä erityisohjelmia kuten SharePoint Designer. Mukana on myös jonkin verran kuvankäsittelyä

Tietokoneen ylläpito

Suojauksen, päivitysten, palomuurien ja virustorjunnan perusteet. Haittaohjelmien poistaminen. Vinkkejä tietokoneen käytön tehostamisesta, eheytyksestä ja asetuksista.

Hyöty ja viihde

Kurssin ohjelma voidaan rakentaa oppilaiden toiveiden mukaisesti. Tutustutaan musiikin kuunteluun ja DVD:n katseluun,tehdään omia CD- ja DVD-levyjä, tallenteiden lataamista ja maksamista verkossa, TVn katselua ja nauhoitusta digi-TVkortin avulla. Vinkkejä myös omien VHS ja C-kasettien sekä vinyylilevyjen digitointiin ja niiden editointiin ym.

HARRAsTeKuRssIT

Hopeaketjukurssi

Huovutuskurssi

Iloa ja terveyttä kasveista

Jouluaskartelukurssi

Keramiikkakurssi

Köysityökurssi

Mosaikkikurssi

Pajutyökurssi

Virkisty väreillä

Valokuvauskurssi

Kädentaitoa lisäävillä harrastekursseilla voit perehtyä moneen mielenkiintoiseen aiheeseen ja saada hyviä neuvoja sekä hyvän mielen omasta osaamisesta. Pääosa opetuksessa käytettävistä materiaaleista on ilmaista.

Hopeaketjukurssi

Valmistamme viikinkiketjuja, kuten muinais-ja kuningasketjuja. Aloituspaketti maksaa 30 euroa, nopeat tekijät voivat ostaa lisää materiaalia.

Huovutuskurssi

Kurssilla opettelemme neula- ja märkähuovutuksen. Valmistamme kaulaliinan, hatun tai laukun sekä pieniä koriste-esineitä.

Iloa ja terveyttä kasveista

Tutustumme perinteisiin suomalaisiin yrtteihin, kesäkukkiin sekä hyötykasveihin. Teemme retken Ruissalon saarelle.

Köysityökurssi

Purjelaivakaudelta peräisin olevia taitoja opetetaan nykymerenkulkijoille. Voit aloittaa pannualustasta, ja kokeilla eri paksuisilla köysillä vaikka maton tekoa.

Mosaiikkikurssi

Kurssilla päällystetään pieni suorakulmainen vanerilevy ja tarjotin (40cm x 30cm) mosaiikkipaloilla ja sekoitetaan töiden väreihin sopiva saumauslaasti palojen välejä varten.

Keramiikkakurssi

Tutustumme saveen materiaalina. Teemme astioita, sommitelmia, pienoisveistoksia. Työt maalataan keramiikkaväreillä. Lopuksi ne lasitetaan ja poltetaan keramiikaksi.

Pajutyökurssi

Tällä kurssilla teemme tarve-esineitä sekä koristeita sitkeästä pajusta taivutellen.

Virkisty väreillä

Opimme käyttämään värejä arjen piristäjänä. Tutustumme myös itseemme värien avulla ja löydämme itsellemme tärkeät värit. Lopuksi jokainen maalaa omiin väreihin sointuvan silkkihuivin tai -solmion.

Valokuvauskurssilla

syvennymme digikuvauksen hienouksiin ammattilaisten johdolla. Teemme retken kauniille kuvauspaikoille.

oPInToAIneIsTon VälITys jA lAInAus

Merenkulkijat voivat lainata MEPAsta laivalle sovituksi ajaksi oppimateriaalia;

kielipaketteja, videoita tai multimediaa eri aiheista. Perusidea on, että lainattavan materiaalin avulla pääsee alkuun esim. uuden kielen opiskelussa - kielipaketti sisältää yleensä oppikirjan, videon ja kuuntelukasetit, myös multimedia cd-romppuja on tarjolla.

Kielipaketteja itseopiskeluun

englanti: Take it easy, Working english I-III, Get on !

espanja: Este Pais I, Español uno eesti: Keelesild, Tere Tulemast!, Nael kummi

italia: Buongiorno, Italianissimo, Puhu italiaa!

portugali: Bom dia, Lisboa ja Pila Portugues

ranska: Pique-nique, Chere Marianne ruotsi: Framåt, Profil, På tal om, Lycka till

saksa: Deutch Direkt I, Deutch is da!

suomi: Finskan lättare än Du tror

tanska: Hvad sagde du?

venäjä: Kapusta I+II, Pozaluista

Lisäksi voit lainata Alfasoftin CD-roppuja (englanti, saksa, ranska, venäjä ja ruotsi). Myös ATK-ohjelmia ja aiheita käsittelevää kirjallisuutta on lainattavissa. Opetusvideolta ja DVD:ltä opit suosittua pilatesta, joogaa, jumppaa tai voit tutustua golfiin, perhonsidontaan sekä purjehdukseen.

Tilaukset ja tiedustelut MEPAn Helsingin toimistosta puh. (09) 668 9000 ja DVD:t puh. (09) 6689 0012.

sjömAnsseRVIcebyRåns KuRseeR 2010

April

Maj

Juni

SSBs kurser för sjöfolk är avgiftsfria, likaså lunchen och inkvarteringen, med undantag för den veckolånga vandringsfärden vid Ylläs. För den uppbärs en avgift på 100 €.

Anmälningar per telefon (09) 6689 0016 eller (09) 6689 0019, fax (09) 622 1808 eller e-post opinto@ mepa.fi. Meddela namn, adress, fartyg, telefonnummer och om du behöver inkvartering.

Kurserna i Helsingfors hålls i SSB:s kurslokal på Slottsgatan 3 på Skatudden, kurserna i Åbo hålls i SSB:s kursutrymmen på Slottsgatan 93 i Slottshamnen.

KuRseRnAs InneHåll

moTIonsKuRseR

Syftet med SSB:s motionskurser är att deltagarna skall upptäcka vilken glädje och tillfredsställelse motion i olika former kan ge, hur man kan höja sin egen kondition och upprätthålla sin arbetsförmåga.

Motionskurserna är avsedda för sjöfolk i alla åldrar, oberoende av konditionen. Man blir garanterat utvilad och pigg av lämpliga portioner av svettframdrivande spel och stretching utomhus varvat med avslappning och vattengympa inomhus under ett par dagar på det mångsidiga idrottscentrumet i Pajulahti.

KuRseR I AVslAPPnIng

Välbefinnande

Temat är att öka det mentala välbefinnandet. Vi gör övningar i avslappning, gymnastiserar till rytmisk musik och är ute i den vackra naturen. Sakkunniga föreläser om kostvanor och motion.

Motionskurs för hela familjen

I den här kursen får också familjemedlemmar delta och det ordnas program också för familjens minsta; trevlig samvaro med spel och motion.

sPecIAlKuRseR

I IdRoTT

Syftet med specialkurserna är att få nybörjare att intressera sig för en ny gren - samtidigt som man lär sig grunderna får man tips om var man efter avslutad kurs kan träna vidare. Det kan ju hända att man under kursen på nytt blir intresserad av något man tidigare gjort och kanske redan helt glömt bort. Också på ”äldre dagar” kan gnistan tändas på nytt, i trevligt sällskap och under upp-

muntrande ledning. Kurserna ger möjlighet att pröva på att spela golf, bowling eller bågskytte. Skulle du lära dig den rätta tekniken i paddling eller att bromsa på rullskridskor?

Lär dig bowla

Lär dig bågskytte

Lär dig spela golf

Lär dig spela tennis

Kurs i hagelgevärsskytte

Paddlingsutflykter i Tavastehustrakten

Utflykter i Ylläs lövbrand: pris 100 €/ person

sPRåKKuRseR

Italienska för nybörjare Spanska för nybörjare Ryska för nybörjare Estniska för nybörjare

Grundkursernas syfte är att hjälpa nybörjaren att komma igång med sina språkstudier - den individuella målsättningen kan ha anslutning till yrke, fritid eller resor. Undervisning i grupp är effektivt och huvudvikten läggs vid att öva upp muntlig färdighet och givetvis att förstå vad andra säger. Det ordförråd som inövas omfattar servicebranschen och deltagarnas individuella behov.

dATATeKnIK

Nu lönar det sig att uppdatera sina kunskaper på SSB:s kurser. De traditionella Officeverktygen har fått många nya egenskaper. På våra nya, effektiva bärbara datorer lär vi oss snabbt nästa generations operativsystem.

Undervisningsprogram: Microsoft Vista Business Pro operativsystem

Program:

Microsoft Office 2007 Pro Plus program

- Word, ordbehandling

- Excel, kalkyleringsprogram

- Office Publisher, för publikationer

- Office Share Point Designer 2007, för krävande hemsidor

Samt:

- FrontPage 2000, program för hemsidor

- Paint Shop Pro, bildbehandlingsprogram

- Photoshop Elements 7, bildbehandlingsprogram

Nybörjarkurs i ADB

Under två dagars tid bekantar vi oss grundligt med det nya operativsystemet Vista och grunderna i hur man tillämpar programmen. Efter kursen vet vi hur programmen används och vad allt man kan göra med datorn.

Excel 2007 kalkyleringsprogramkurs

På kursen bekantar vi oss med programmets egenskaper och användarmiljö. Målsättningen med övningarna är att lära sig göra tabeller och ta ut dem i grafisk form.

Internet

Vi lär oss grunderna i användningen av webbläsare, e-post, bankservice, chatkanaler, nyhetssidor, nätbutiker, karttjänst, nättelefon och mycket annat.

Photoshop Elements

Med det nya programmet Adobe Photoshop Elements 7 lär vi oss grunderna i bildbehandling. Man kan ta med egna digitala foton till kursen. Ett av marknadens ledande program redan i SSB:s kursdatorer.

Egna hemsidor ja bloggar

Vi övar oss i att skapa egna hemsidor på olika sätt: webbmaskiner och specialprogram som Share Point Designer. Också en del bildbehandling ingår.

Datorns underhåll

Grunderna i datorskydd, om brandmurar, uppdateringar och virusbekämpning. Eliminering av skadliga program. Tips om hur man effektiverar datorns användning och gör installeringar.

Nytta och nöje

Kursprogrammet kan utformas enligt deltagarnas önskemål. Vi bekantar oss med hur man lyssnar på musik och ser på DVDfilmer, vi gör egna CD- och DVD-skivor, laddar ned inspelningar och betalar i nätet, vi ser på TV och gör inspelning med hjälp av digi-TV-kort. Vi får tips om bland annat hur man digitaliserar och redigerar egna VHS- och C-kassetter och vinylskivor.

HobbyKuRseR

Silvertrådsarbeten

Tovning

Glädje och hälsa av växter

Julpyssel

Keramik

Reparbeten

Mosaikarbeten

Videflätning

Liva upp med färger

Fotografering

På hantverkskurserna kan man bekanta sig med många olika ämnen och få goda råd och nöjet av att lära sig göra nya saker. Största delen av materialet som används på kurserna är gratis.

Silvertrådsarbeten

Vi tillverkar kungskedjor och andra forntida smycken enligt modeller från vikingatiden. Materialet vi börjar med kostar 30 euro, den som är snabb kan köpa mera material.

Tovning

Vi lär oss tova både med nål och med våt ull. Vi tillverkar en halsduk, en hatt eller en väska och mindre prydnadsföremål.

Glädje och hälsa av växter

Vi bekantar oss också med traditionella finländska örter, sommarblommor och nyttoväxter.

Vi gör en utflykt till ön Runsala.

Reparbeten

Dagens sjöfolk får lära sig traditionellt hantverk från segelfartygsepoken. Du kan börja med ett pannunderlägg, och kanske göra en matta av rep av olika tjocklek.

Mosaikkurs

På kursen täcker vi en liten fyrkantig fanerskiva och en bricka (40 cm x 30 cm) med mosaikbitar. Vi blandar en fogmassa i en färg som går ihop med arbetet.

Keramikkurs

Vi lär känna leran som material. Vi gör kärl, kompositioner och miniatyrskulpturer. Arbetena målas med keramikfärger. Till slut glaseras de och bränns till keramik.

Videflätning

På kursen tillverkar vi bruks- och prydnadsföremål av videvidjor.

Liva upp med färger

Vi lär oss använda färger för att pigga upp vardagen. Vi lär också känna oss själva med hjälp av färgerna och hittar våra egna viktiga färger. Till slut målar alla en silkesscarf eller slips som harmonierar med de egna färgerna.

Fotograferingskurs

Under professionell ledning fördjupar vi oss i digitalkamerans finesser. Vi gör en utflykt för att fotografera vackra vyer.

FöRmedlIng ocH uTlånIng AV sTudIemATeRIAl

SSB lånar ut studiematerial; språkpaket, videofilmer eller multimedia om olika ämnen, till fartygen för en bestämd tid. Idén är att lånaren med hjälp av studiematerialet

skall komma i gång med sina studier i t.ex. främmande språk – språkpaketet innehåller i allmänhet en lärobok, en videofilm och ljudkassetter. Också CD-ROM-skivor står till buds.

Språkpaket för självstudier

Undervisningsspråket är finska. engelska: Take it easy, Working english IIII, Get on ! spanska: Este Pais I, Español uno

estniska: Keelesild, Tere Tulemast!, Nael kummi

italienska: Buongiorno, Italianissimo, Puhu italiaa!

portugali: Bom dia, Lisboa ja Pila Portugues

franska: Pique-nique, Chere Marianne svenska: Framåt, Profil, På tal om, Lycka till

tyska: Deutch Direkt I, Deutch is da! finska: Finskan lättare än Du tror

danska: Hvad sagde du?

ryska: Kapusta I+II, Pozaluista

Dessutom kan man låna Alfasofts multimedia CD-ROM-skivor (engelska, tyska, franska, ryska och svenska). Också för den som studerar ADB finns det program och litteratur att låna. Med hjälp av undervisningsvideofilmer kan du lära dig gymnastisera, pilates, yoga, golf, segling eller knyta laxflugor. Beställningar och förfrågningar riktas till SSBs Helsingforskontor, tel. (09) 668 9000 och DVD-skivor (09) 668 90012.

HARRASTETYÖT MEPAAN helmikuussa 2010

Vielä on aikaa osallistua MEPAn vuosittain järjestämään merenkulkijoiden harrastetyökatselmukseen

- pistä pensselit heilumaan tai runosuoni pulppuamaan.

Toimita työsi MEPAan viimeistään 27.2.2010 mennessä!

Harrastetöistä koottu näyttely on esillä 12.3. - 28.3.2010

Helsingin merimiesklubilla, Linnankatu 3.

HARRASTEKATSELMUKSEN SARJAT OVAT:

KUVATAIDE

-öljy- tai vesivärityöt, piirrokset, veistokset

KÄTEVYYSTYÖT

-pienoismallit ja pullolaivat, köysityöt, puutyöt, kaikenlaiset käsityöt

KIRJOITUSTYÖT

-novellit, runot, pakinat, kertomukset

VALOKUVAUS

- digitaalikuvat sekä mustavalko-, dia ja värikuvat on lähetettävä 31.12.2010 mennessä Pohjoismaisen valokuvauskilpailun vuoksi. Katselmukseen voi osallistua yhdellä tai useammalla työllä ja halutessaan vaikka kaikkiin sarjoihin, mutta samalla työllä vain kerran. Harrastetöitä ei aseteta paremmuusjärjestykseen, mutta tekijät saavat arvion töistään ja parhaille jaetaan tunnustuspalkintoja.

Harrastetöihin on selvästi merkittävä lähettäjän nimi/nimimerkki ja mukaan liitettävä selvitys, josta ilmenee osanottajan nimi, ammatti, laiva sekä tarkka kotiosoite ja puhelinnumero.

Harrastetyöt lähetetään tai toimitetaan 27.2.2010 mennessä osoitteeseen: Linnankatu 3, IV kerros, 00160 Helsinki tai MEPAn sivutoimistoihin.

Lähemmät tiedustelut puh (09) 6689 0016/ Kittilä e-mail: kulttuuri@ mepa.fi

HOBBYARBETENA TILL SSB inom februari 2010

Du hinner ännu delta i SSB:s årliga mönstring av sjöfolkets hobbyarbeten. Sätt fart på penseln eller låt diktarådran flöda!

Lämna in dina alster till SSB senast den 27.2.2010!

Utställningen som sammanställs av arbetena är öppen på Sjömansklubben i Helsingfors, Slottsgatan 3, under tiden 12.3 - 28.3.2009.

HOBBYMÖNSTRINGENS SERIER:

BILDKONST

- arbeten i olja, akvarell, teckningar, skulpturer

HÄNDIGHETSARBETEN

- miniatyrmodeller och flaskskepp, rep- och träarbeten samt alla slags handarbeten

LITTERÄRA ALSTER

- noveller, dikter, kåserier, berättelser

FOTOGRAFERING

- svartvita-, färg,- dia - och digitala bilder bör insändas senast den 31.12.2009, med tanke på den nordiska fototävlingen!

Man kan delta i mönstringen med ett eller flera arbeten och om man vill i rentav alla serier, men bara en gång med samma arbete. Hobbyarbetena sätts inte i rangordning, men man får ett utlåtande om sina alster och de bästa tilldelas hedersomnämnanden. Hobbyarbetena bör märkas tydligt med avsändarens namn/pseudonym. Bifoga uppgifter om deltagarens namn, yrke, fartyg och noggrann hemadress och telefonnummer. Hobbyarbetena skickas eller levereras senast den 27.2.2010 på adressen:

Slottsgatan 3. IV vån., 00160 Helsingfors eller till SSB:s filialbyråer. Närmare information tel. (09) 668 90016/Sirpa Kittilä, e-mail; kulttuuri@ mepa.fi

Pilates

Pilates är genomtänkt och effektiv träning för stabilitet rörlighet och styrka i hela kroppen, medvetande och andning är viktiga delar i träningen. Kursen startar på nybörjarnivå och så småningom blir rörelserna mer avancerade.

Ledare Sussi Knuts

Tid: torsdagar kl. 15:30-16:30 (7 kurstillfällen)

Plats: Medis stora salen

9064 Kurs A, jämna veckor

14.1, 28.1, 11.2, 11.3, 25.3, 8.4, 22.4.

9065 Kurs B, udda veckor

21.1, 4.2, 18.2, 4.3, 18.3, 1.4, 15.4.

styrketräning

Styrketräning med Alice Lundén som är personlig tränare. Alice ger instruktioner och råd om effektiv och rolig träning.

Ledare Alice Lundén

Tid: måndagar, jämna veckor kl. 10:00-11:30 (5 kurstillfällen)

Plats: Avancia

11.1, 25.1, 8.2, 8.3, 22.3, 19.4.

Vattengympa för damer och

herrar medeltempo

Vattengympa med och utan redskap till medryckande musik. En lämplig blandning av konditions-, styrke- och rörlighetsträning.

Ledare: Marie Johansson

Tid: torsdagar 13.00-13.45 (7 kurstillfällen)

Plats: Mariebad

9067 Kurs A, jämna veckor:

14.1, 28.1, 11.2, 11.3, 25.3, 8.4, 22.4.

9068 Kurs B, udda veckor:

21.1, 4.2, 18.2, 4.3, 18.3, 1.4, 15.4.

Keramik

Tid: måndagar kl. 10:00-13:45 (6 tillf. 30 lekt.)

Plats: Södra Medis

Ledare: Sonia Backman

9069 Kurs A, udda veckor:

18.1, 1.2, 15.2, 1.3, 15.3, 29.3

9070 Kurs B, jämna veckor:

25.1, 8.2, 22.2, 8.3, 22.3, 19.4

Närmare information: opinto@mepa.fi eller Leena Raitanen, tel. 018-531622, leena.raitanen@mariehamn.ax sjömAnsseRVIcebyRån ARRAngeRAR sVensKsPRåKIgA KuRseR På ålAnd. KuRseRnA ARRAngeRAs I sAmARbeTe med medboRgARInsTITuTeT I mARIeHAmn (medIs).

lomAlle lAPIn luonToon!

MEPAlla on Länsi-Lapissa, Kolarin kunnassa, Ylläsjärven kylässä 11 lomahuoneistoa. Niitä vuokrataan merenkulkijoille viikoksi kerrallaan erittäin edullisesti, kesällä vuokra-aika voi olla lyhyempikin.

Huoneistoja on kahta kokoa:

- 8 kpl /40 m2 + parvi 15 m2 , viikkovuokra 110 € ja viikoilla 8 - 16 /150 €

- 3 kpl/ 47 m2 + parvi 17 m2, viikkovuokra 120 € ja viikoilla 8 - 16 /170 €

Huoneistot käsittävät takkatuvan, parven, keittiön, saunan ja WC:n. Niihin voi huoneistotyypistä riippuen majoittua kuudesta kahdeksaan henkilöä. Varustukseen sisältyy mm. astianpesukone, jääkaappi-pakastin, pyykinpesukone, vaatteiden kuivauskaappi, täydellinen astiasto, mikrouuni, radio ja TV. Ylläksen palvelut ovat lähellä ja ulkoilu- ja liikuntamahdollisuudet ihanteelliset kaikkina vuodenaikoina:

• Yllästunturilla 58 laskettelurinnettä

• hoidettuja latuja 330 km

• kunto- ja patikkapolut

• erinomaiset kalastus- ja retkeilymahdollisuudet

näin varaat ylläshuoneiston

Huoneiston voi vuokrata merenkulkija, joka työskentelee suomalaisessa tai MEPA-sopimuksen tehneessä ulosliputetussa aluksessa. Vuokra-aika alkaa klo 12.00 lauantaina tai torstaina.

Huoneiston käyttöoikeutta ei saa siirtää tuttaville tai sukulaisille. Hakemukset viikoiksi 8 -16 on aina jätettävä kirjallisina edellisen syyskuun loppuun mennessä. Jouluksi, uudeksi vuodeksi ja tammikuulle majoja voi varata lokakuusta lähtien. Kätevimmin hakeminen onnistuu kotisivuillamme (www.mepa.fi) täytettävällä sähköisellä lomakkeella.

Huoneistojen varaukset ja niitä koskevat lisätiedot MEPAn Helsingin toimistosta. Tiedustelut arkisin klo 8.00-16.15 (kesällä 8.0015.15), puh. (09) 6689 0011, s-posti mepa@mepa. fi, faksi (09) 622 1808 tai www.mepa.fi

semesTRA I nATuRsKönA lAPPlAnd!

SSB äger elva fritidslägenheter i västra Lappland, i Kolari kommun, i byn Ylläsjärvi. Lägenheterna kan hyras av sjöfarare veckovis synnerligen fördelaktigt. Om sommaren kan man också hyra för kortare tid.

det finns lägenheter av två storlekar:

- 8 st / 40 m2 + sovloft 15 m2. Hyran per vecka är 110 € och under veckorna 8 - 16 /150 €

- 3 st / 47 m2 + sovloft 17 m2. Hyran per vecka 120 € och under veckorna 8 - 16 /170 €

Lägenheterna omfattar ett rum med öppen spis, sovloft, kök, bastu och WC. Sovplatser finns för sex till åtta personer, beroende på lägenhetstyp. I utrustningen ingår bl.a. torkskåp för kläder, full uppsättning kärl, tvätt- och diskmaskin, kylfrysskåp, mikrovågsugn, radio och TV.

Det är nära till service i Ylläs och omgivningen är idealisk för uteliv under alla årstider:

• Yllästunturi har 58 backar

• 330 km underhållna skidspår

• motions- och vandringsstigar

• fina förutsättningar för fiske och utflykter

så här reserverar du en lägenhet i ylläs: En lägenhet kan hyras av sjöfarande som är anställd på finländskt fartyg eller utflaggat fartyg som ingått SSB-avtal. Bokningen börjar kl.12.00 lördag eller torsdag. Rätten att använda lägenheten får inte överföras på bekanta eller släktingar. Den som önskar hyra en lägenhet under veckorna 8-16 bör sända in en skriftlig ansökan före den 30 september. Reservationer för jul, nyår och januari, kan göras från och med oktober. Lättast gör du en ansökan med den elektroniska blanketten på vår hemsida, www.mepa.fi. Bokningar och förfrågningar adresseras till SSB:s byrå i Helsingfors.

Närmare information vardagar kl.8.00-16.15 (sommartid 8.00-15.15) per telefon (09) 6689 0011, el-post mepa@ mepa.fi, fax (09) 622 1808 eller www.mepa.fi.

jouluKsI KoTIIn

Chilestä Kiinaan matka kesti kuukauden ja vajaan viikon päälle. Kerrankin Tyynimeri oli nimensä veroinen, koska isoympyrän mukainen reittimme ei vienyt pohjoisen, eikä etelän myrskyihin. Puolivälissä matkaa näkyi tutkassa joitakin Havaijin saarista. Paljoa muuta kertomista ei sitten ollutkaan. Paitsi täkkikakkonen totesi nähneensä yhtenä yönä yhden aikoihin laivan:

”Kollega tuli paapuurin puolelta ja tähtäsi suoraan kylkeen. Tempaisin kaikki styyrpuuriin ja vetäisin täyden ympyrän. Olihan siinä vettä väistää.”

Olimme jo pidempään kierrelleet Tyynenmeren rantoja ja osalle laivaväestä kuuden kuukauden kontrahti oli tullut täyteen. Shanghaihin varustamo oli järjestänyt porukanvaihdon. Maon ajan Kiinassa meininki oli hyvin kiinalaista: Kun uusi porukka kiipesi laivaan, oli ulosmaksaneitten samaan aikaan poistuttava kimpsuineen hotelliin. Häthätää ehti tulijoille tehdä perinteisen kysymyksen:”Vieläkö se on Suomessa Kekkonen presidenttinä”. Kummasti kaikkia jaksoi aina naurattaa.

Vaihtomiehistö toi meille lähtijöille paluuliput. Ennen lentoamme olisi edessä viiden päivän hotellimajoitus. Tilaa kyllä kyllä riitti. Huoneemme oli varattu kuuluisan rantakadun Bundin kuuluisasta ja massiivisesta Peace Hotellista. Vanhojen elokuvien näyttämästä liikennekuhinasta ei ollut tietoakaan. Vain aamuisin puistoissa näkyi taiji-voimistelijoitten ryhmiä.

Pitkä matka ei ollut Shanghain merimiesklubille, mikä oli Britannian entisen suurlähetystön tiloissa. Siellä illalla tapasimme uuttakin porukkaa ja saimme heidän tuomaansa kotimaan postia. Merimiesklubin suljettua ovensa puoliltaöin, kokoonnuimme poosun hotellihuoneeseen, mikä oli viihtyisin. Kielimiehenä poosu soitti huonepalveluun:

”Hei hei, Erkki täällä. Ruum voor van nain, ten bottl biir. Ruum voor van nain. Erkki täällä, hei hei!” Palvelu pelasi ja hetimiten ilmaantui tilatut kolmen vartin Tsingtao-olutpullot ovelle.

Aamupalalle meille oli katettu suuri pyöreä pöytä hotellin ravintolasta. Ruoka oli joka aamu samaa ja haaleata. Muutaman aamun jälkeen yksi jos toinenkin siirteli lautasen ja kahvelit naapuripöytään ja tilasi aamupalaksi ”van Tsingtao biir”.

Kiinassa oli totuttu osallistumaan tutustumismatkoille ja kiertoajeluille. Niinpä

sitten saimme tilatuksi pari taksia ja ajaa hurautimme Shanghain eläintarhaan. Eläinten lisäksi siellä oli tungokseen kiinalaisia. Heillä oli suuria vaikeuksia ratkaista, tuijottaako apinoita häkissä vai meitä ulkomaalaisia apinahäkin ulkopuolella. Omatoimimatkastamme tuli sitten hotellilla torumisia, ettei itsekseen saa lähteä retkeilemään. Isännät järjestivätkin tutustumisen läheiselle maatilalle, missä seurasimme rikkaruohojen kitkemistä kasvimailla.

Aikanaan koitti lähdön hetki. Pari pikkubussia tuli viemään ryhmäämme lentokentälle, mistä ensimmäinen etappi olisi Pekingiin. Hotellin väki oli tarkastunut huoneemme ja juoksutti unohtuneita tavaroita autoihin. Roskakoreihin heitetyille hammasharjoille ja likaisille kalsareille etsittiin omistajia.

Kovin riemukkaasti ei lentomatkamme alkanut. Poosun perinteinen tilaus ”ten bottl biir” ei enää toiminut: koneessa tarjottiin juotavaksi vain kuumaa teetä ja vettä.

Pekingistä lento Eurooppaan oli kiinalaiselle lentoyhtiölle historiallinen. Ensimmästä kertaa koneen henkilöstö oli kokonaan kiinalainen. Aiemmin lentäjät olivat olleet länsimaalaisia. Ryhmämme oli koneen ainoat ulkomaalaiset, muut matkustajat olivat

kiinalaisia, jokaisella samanlainen Mao-puku. Voimakkaasta naftaliinin hajusta päätellen kaikki oli vasta varastoista jaettuja.

Monenlaista juhlapuhetta koneessa pidettiin ja lentoemänniltä leikattiin saksilla poikki pitkät poninhännät. Historiallisen lennon kunniaksi lupauduimme kuvattaviksi juhlaelokuvaan. Ehkei ryhmämme ollut ulkonaisesti edustavimmillaan maistellessamme tarjottua jasmiiniteetä.

Alkumatkasta riehakkaat kiinalaiset hiljenivät kovasti, mitä lähemmäksi Euroopan kenttää saavuimme. Meillä taas mieliala koheni, muttei kauaksi aikaa, kun kuulimme että kenttähenkilöstö oli lakossa ja joutuisimme itse siirtämään matkatavaramme Suomeen jatkavaan koneeseen. Monilla meistä oli suuret kamferipuukirstut ja Kiinasta ostetut painavat vaneriset matkalaukut. Lentokoneelta terminaaliin oli matkaa satoja metrejä. Terminaalissa piti tavarat kuljettaa ylös toiseen kerroksen, läpi tyhjän tullin, takaisin alas kentälle ja edelleen satojen metrien matka lähtevään koneeseen.

Rivakasti homman organisoi koneykkönen, sotiinkin osallistunut veteraani. Porukan jako pareiksi, joka parille väliin yksi paketoitu kirstu ja toiseen käteen matkalaukku ja niin siirrettiin pakaaseja sopivan näköetäisyyden päähän. Välillä huokastiin paperossit kunnes kuului:”No niin pojaat, jatketaas taas”. Huomasimme kyllä, että koneykkönen kantoi pelkästään omaa agenttisalkkuaan edes takaisin, mutta hyvin tavarat kulkivat nuorempien voimin.

Riemullista oli lopulta laskeutua kotimaan synkälle ja hyiselle lentokentälle. Osalle meistä oli varattu huoneet Helsingin hotellista, koska oli tarve asioida varustamon konttorilla seuraavana päivänä. Ahtauduimme tavaroinemme hotellin hissiin, mutta vielä perässämme tunki joku muukin hotelliasiakas laukkuineen.

”Pojat on tainneet olla reissussa” kuului vieraan tervehdys. Myönneltiin, että on viikko tehty matkaa Kiinasta Shanghaista.

”No sittenhän sitä ollaan liikkeellä samoissa merkeissä. Minä olin juuri viikon Kanarialla!”

Timo Sylvänne

KIRjAmessujen suosIo KAsVAA edelleen

Helsingin kirjamessut järjestettiin 22.-25.10. messukeskuksessa. Messuilla oli tänä vuonna yli tuhat esiintyjää ja lähes seitsemänsataa ohjelmanumeroa. Työministeri Anni Sinnemäen ja Ruotsin kulttuuriministeri Lena Adelsohn Liljerothin avaamilla messuilla kävi yli 76.000 ihmistä. Ruotsin osasto oli yksi messujen suurimmista ja näyttävimmistä osastoista. Tilaa oli riittävästi lähes

kolmellekymmenelle kirjailijalle ja 27 näytteilleasettajalle.

Ruotsi oli kirjamessujen teemamaa. Näin haluttiin muistaa juhlavuotta 1809, jolloin Ruotsin ja Suomen tiet erkanivat ja Suomesta tuli autonominen osa Venäjää. Merenkulkijoidenkin suosimat kirjailijat Jens Lapidus ja Leif GW Persson kävivät esittelemässä tuotantoaan. Myös toisen naapurimaan, Viron kirjailijoita oli esillä. Viron asioista ja historiasta kiinnostuneet pakkautuivat kuuntelemaan etenkin Imbi Pajua ja Sofi Oksasta. Kirjailijat kertoivat toimittamansa Kaiken takana oli pelko -kirjan aiheesta, Viron miehityksestä ja itsenäistymisestä. Viime vuonna kirjallisuuden Finlandia-palkinnon voittanut Oksanen hyödynsi media-arvoaan julkistamalla yhdessä useiden muiden WSOY:n kirjailijoiden kanssa arvostelukirjeen yhtiön johdon toiminnasta.

sadesää keräsi yleisöä luennoille

Suurimmalla näyttämöllä, Aleksis Kivi -lavalla, nähtiin messujen aikana monta sivistynyttä väittelyä, jotka keräsivät kuulijoita. Timo Soini, Alexander Stubb, Tommy Tabermann, Saska Saarikoski ja monet muut pitivät yleisön lämpimänä.

Kirjailijoista eniten väkeä vetivät Kjell Westö, Jari Tervo, Leena Lehtolainen ja Kari Hotakainen. Politiikkaa ja sodankäyntiä sivusivat esityksissään Paavo Lipponen, Per Stenbäck, Seppo Kääriäinen ja Gustav Hägglund. Lasten ja nuorten puolella nähtiin muun muassa Pete Parkkonen, Anna Abreu, Mauri Kunnas ja Benny Törnroos. Rock -puolella yleisöä veti Hanoi Rocks - All those waste years -kirjan tiimoilta Andy McCoy.

- Rock -stara ei pyytele anteeksi näin pientä myöhästymistä, heitti Andy McCoy tullessaan vartin myöhässä näyttämölle.

musiikki- ja ruokamessut saman katon alla

Ruoka ja Viini -messut ovat ennenkin olleet samaan aikaan kirjatapahtuman kanssa. Tänä vuonna yksi messuosasto oli varattu musiikille. Tapahtuma esitteli alan tarjontaa oppilaitoksista päivän kuumimpiin bändeihin. Päälavalla riitti nimekkäitä artisteja kaikkina päivinä. Dingo, Anna Puu, Laura Voutilainen, Arja Koriseva, Anssi Kela, Indica ja muut kovat kotimaiset viihdyttivät vieraita.

Osastoilla vieraili lisäksi haastateltavana ja nimikirjoituksia jakamassa joukko kuuluisuuksia kuten Paula Koivuniemi, Kari Tapio, Maria Lund ja Katri Ylander. Messuilla kuul-tiin myös Kotkan Ruusun tämänvuotista voittajaa, Terhi Karjalaista. Silja Europalta lomalla ollut Terhi esitti muun muassa Marko Ritolan tuotantoa Simo Saharin säestyksellä.

Suomen suurin viini- ja ruoka-alan kuluttajatapahtuma Viini, ruoka & hyvä elämä oli osa pitkän viikonlopun messukokonaisuutta, mikä sai yleisön todella viihtymään Pasilan uudistuneessa Messukeskuksessa. Viinialueella oli maisteltavana yli 100 viinilaatua. Neljän senttilitran maisteluannos maksoi 1,60 euroa. Päivien aikana saattoi jopa käydä puolen tunnin pikakurssin sushin valmistuksessa.

Ruoka-alan tapahtumassa esiteltiin luonnollisesti keittokirjoja, kuten Hans Välimäen ja Marja Lindforsin uutuudet. Monissa näytöskeittiössä sai oppia alan mestareilta. Leivontapajalla oli mahdollisuus itsekin kokeilla leivonnaisten valmistusta.

teksti ja kuvat: PK

boKmässoRnAs PoPulARITeT HålleR I sIg

Helsingfors bokmässa arrangerades i Mässcentrum 22 - 25 oktober. Under mässan kunde man i år följa med över ettusen uppträdande och närmare sjuhundra programnummer. Arbetsminister Anni Sinnemäki och Sveriges kulturminister Lena Adelsohn Liljeroth öppnade mässan som besöktes av över 76 000 personer. Sveriges avdelning var en av mässans största och mest imponerande avdelningar. Där fanns utrymme för närmare trettio författare och 27 utställare.

Sverige var bokmässans temaland. Man ville så minnas jubileumsåret 1809, då Sveriges och Finlands vägar skiljdes och Finland blev en autonom del av Ryssland. Också sjöfararnas favoritförfattare Jens Lapidus och Leif GW Persson presenterade sina böcker. Författare från grannlandet Estland uppträdde också.

Intresserade av Estland och historia fick trängas då de samlades för att lyssna till Imbi Paju och Sofi Oksanen. Författarna berättade om boken Kaiken takana oli pelko, som de redigerat. Boken handlar om Estlands ockupation och självständighetsprocess. Oksanen som i fjol tilldelades Finlandia-priset utnyttjade sitt mediavärde för att tillsammans med flera andra av WSOY:s författare publicera ett öppet brev angående förlagets lednings agerande.

Regnvädret samlade publik till föreläsningarna

Vid den största scenen, Aleksi Kivis, kunde man under mässan följa med ganska många bildade debatter som samlade åhörare. Timo Soini, Alexander Stubb, Tommy Tabermann, Saska Saarikoski och många andra höll publiken varm.

Mest publik drog Kjell Westö, Jari Tervo, Leena Lehtolainen och Kari Hotakainen Paavo Lipponen, Pär Stenbäck, Seppo Kääriäinen och Gustav Hägglund behandlade politik och krigsföring. På avdelningarna för barn och ungdom såg man bland andra Pete Parkkonen, Anna Abreau, Mauri Kunnas och Benny Törnroos. Hanoi Rocks Andy McCoy drog publik med boken All those waste years.

- En rockstara ber inte om ursäkt för en så liten försening, förklarade Andy McCoy då han en kvart försenad anlände till scenen.

musik- och matmässa under samma tak

Mat- och Vinmässan har också tidigare arrangerats samtidigt med bokmässan. I år var en mässavdelning reserverad för musik. Evenemanget presenterade branschens utbud allt från läroanstalter till dagens mest populära band. Alla dagar kunde man se berömda artister på huvudscenen. Dingo, Anna Puu, Laura Voutilainen, Arja Koriseva, Anssi Kela, Indica och andra stora inhemska artister underhöll publiken.

Avdelningarna besöktes också av en stor mängd celebriteter som gav intervjuer och skrev autografer, bland dem Paula Koivuniemi, Kari Tapio, Maria Lund och Katri Ylander. På mässan kunde man också höra årets vinnare av Kotkan Ruusu, Terhi Karjalainen. Terhi som var ledig från arbetet på Silja Europa framförde bland annat Marko Ritolas låtar ackompanjerad av Simo Sahari

Finlands största konsumentevenemang inom vin- och matlagningsbranschen, Viini, ruoka & hyvä elämä, var en del av veckoslutets mässhelhet som fick publiken att trivas utmärkt i Böles renoverade Mässcentrum. På området för viner kunde man smaka på över 100 olika vinsorter. En smakportion på fyra centiliter kostade 1,60 euro. Under dagarna kunde man gå på en halvtimmes snabbkurs i tillagning av sushi.

På ett evenemang i matlagningsbranschen presenterade man naturligtvis kokböcker, såsom Hans Välimäkis och Marja Lindfors nyheter. Mästare i branschen stod till tjänst med rådgivning i många av demonstrationsköken. I bagarstugan hade man möjlighet att själv pröva olika bakverk.

Messuilla Edico Oy julkisti Teppo Kulmalan kirjan Tupakoiva kala

Romaanista oli tarkoitus tulla dekkari, mutta kertomus vei voimakkaasti ja alkuperäinen ajatus muuntui.

Kulmala kertoi kyllästyneensä kaupalliseen ylilaulantaan, mitä maailma on pullollaan ja sanoi, että tämä on kirja mikä oli pakko kirjoittaa.

Tupakoivaa kalaa voisi kuvata hengelliseksi dekkariksi. Kirjan pohjana oleva julma tapahtuma käydään läpi monella tavalla. Tekstissä ei ole tyydytty sananjulistukseen, vaan se on taistelua luonnon puolesta, jossa eettiset piirteet siirtyvät ihmiseen. Jumalakin haastetaan antamaan merkkiä, miksi on niin paljon ahdistusta.

Kulmalan kerronta ei ole helppolukuista, mutta hengästyttävän upeaa ja aitoa. Lukiessa ajattelin, että onko suomen kieli todella näin kaunista ja monimuotoista.

Edicon toimitusjohtaja Hannu Hirvikoski ylisti teosta ja kertoi, että kirja lähetetään kilpailemaan ehdokkuudesta Finlandiasekä Savonia palkinnoista.

Kirjailija, rockmuusikko Kauko Röyhkän kolmas sotaromaani Kesä Kannaksella on ilmestynyt tänä keväänä.

Röyhkältä kysyttiin miksi sota kiinnostaa ja hän kertoi:” Olen lukenut paljon sotaajoista jo nuorena. Sodan mielipuolisuus ja siitä vaietut asiat on saatava kirjoitettua. Tuntuu järjettömältä, että ihmiset voivat välillä laillisesti tappaa toisiaan. Sota-asiat ovat olleet ns. pyhä lehmä, josta on vaiettu. Nyt on saatavilla tietoa sodan raadollisuudesta ja tavoista, millä siitä on selvitty.”

Tarina on kerrottu episodimaisesti, vailla uhoa. Kaukopartiomiesten huumeiden käyttö sekä asekätkennät ovat aiheita, mitä Röyhkä myös haluaa tuoda päivänvaloon.

Heikki Hietamies, Iltaa hyvät ihmiset kirjaa esiteltiin Otavan nojatuolista.

Haastattelijan kysyessä: ”onko uusi kirja jo tekeillä?”, vastasi Hietamies:” Sanotaan, että elämänkerran kirjoittaminen on kirjailijan itsemurha, joten ehkä en kirjoita enää. Tai jos sitten yksi kirja ennen, kun täytän 90vuotta.”

Hietamiehellä on kertynyt elämänvaiheistaan ja moninaisista ammateistaan tuhansia tarinoita.

Rautakaupan juoksupojasta viihteen huipulle on sisältänyt lennokasta elämää. Hurjimpina vuosina töitä tuli tehtyä vuorotta ja siitä kärsi perhe-elämä sekä terveys.

Kirjan lukijoille luvattiin vauhdikasta tekstiä ja rehellistä kerrontaa.

Paavo Lipponen kertoi kirjansa Muistelmat 1 olevan luonteeltaan yhdistelmä lifetyyppistä omaelämänkertaa ja poliittista historiaa.

Hän on kirjoittanut muistelmat mittojensa mukaan ja I osassa on sivuja 552. Tässä kirjassa edetään vuoteen 1979, joten vallan vuodet ovat vielä edessä. Toinen osa ilmestyy vuoden kuluttua ja tarjoaa lähihistoriastamme vieläkin värikkäämpiä muisteluita.

Muistelmat alkavat Lapin Turtolasta, jossa Lipponen syntyi. Muistoihin kuuluvat sodan aikainen evakuointi Ruotsiin ja elämä Tornionjokilaaksossa. Täältä elämä kuljetti perheen Savoon.

Paluu menneisyyteen osoittautui vaaralli-

seksi. ”Kirjoittaessani olin uppoutunut niin syvälle, että nousu takaisin tähän päivään oli vaikeaa.”

”En kirjoita Suomen historiaa uudestaan, vaan haluan kertoa oman käsitykseni kahden dramaattisen vuosikymmenen politiikkaan. Olen niin monelle ihmiselle kiitollisuuden velassa ja haluan tuoda nämäkin asiat esille muistelmissani”, hän kertoi.

Lipponen tunnetaan ärhäkkäänä poliitikkona ja kirjassa kuulevat kunniansa monet tunnetut henkilöt. Hänellä oli omat ”kotiryssänsä”, joista kaksi yritti värvätä hänet KGB:n tiedonantajaksi. Välit menivät heihin välittömästi poikki, kertoi Lipponen.

Anna-Lena Laurén: I bergen finns inga herrar

Journalisten och Moskva-korrespondenten för Rundradion har med sin andra bok gett oss ett lättillgängligt men gediget faktapaket om Kaukasien, om människorna som bor där och om regionens politik och kultur. Hon har med hjälp av sina kunskaper i ryska och sitt levande engagemang lyckats göra intervjuer med så kallat vanligt folk och vunnit deras förtroende. Vi får höra berättelser från fem republiker inom Ryska federationen och utbrytarrepublikerna Abchazien och Sydossetien, en region som tveklöst kan betecknas med ordet krutdurk, en region som präglas av klanvälde, en sträng hederskultur och en unik mångfald av språk och etniska grupper.

Det utbredda våldet, korruptionen och minimala förtroendet för myndigheterna löper som en röd tråd genom boken.

Att boken är försedd med tydliga kartor och inledande fakta om varje republik gör den synnerligen läsarvänlig.

Sven-Erik Nylund: Torpederade och internerade Finska sjömän i andra världskriget

Runtom i världen internerades under åren 1939 - 1945 närmare 2000 finländska sjömän. Läger fanns bl.a. på Isle of Man, på Trinidad, på Jamaika, i Indien, Kanada, Palestina, Ostafrika, Australien o.s.v. Många av de internerade omkom, de flesta i tyska koncentrationsläger. Andra isolerades i främmande länder efter att fartyg sjunkit, andra lämnades vind för våg i främmande hamnar.

De flesta av dem som överlevde talade inte mycket om sina upplevelser under kriget. Författaren kom i kontakt med många av dem under sin egen tid till sjöss och senare som funktionär i Finlands Skeppsbefälsförbund. Sven-Erik Nylund har intervjuat flera överlevande och samlat en stor mängd dokument ur olika källor. Boken innehåller ett stort antal noter, källförteckning och intressanta register över bl.a. personer och fartyg Boken om de finländska sjömännens upplevelser innehåller dramatiska berättelser om kamp på liv och död, och kompletterar förtjänstfullt vår krigshistoria.

Vivi-Ann Sjögren: Fattiga riddare i eget kök

Författaren påminner oss om att mat är så mycket mera än mat. Varvat med minnen från en skoltid då man just infört skollunch - år 1945 mest gröt och välling - delar hon med sig av recept på husmanskost, som hon minns från sin egen barndom, klassiker som många minns, men kanske aldrig lärt sig tillreda: köttsoppa, strömmingsflundror, gädda med äggsås...

Hon delar frikostigt med sig goda råd om vad man kan göra av torrt bröd och andra rester.

Kjell Westö: Gå inte ensam ut i natten

Den avslutande delen av Westös Helsingforssvit för oss till sextiotalets arbetarkvarter där två av romanens huvudpersoner, Jouni och Ariel, är hemma. Adriana har en annan bakgrund, popmusiken för dem samman, och de drömmer om framgång i en tid då allt synes vara möjligt.

Den hårda verkligheten driver dem från varandra. Jouni gör en klassresa i politiken, Ariel försvinner i Stockholm i de kriminella ligornas dunkla värld. Rikemansdottern Adrianas ångest och oro tar över.

Många år senare, i början av åttiotalet, börjar den unga mannen Frank utforska de tre vännernas öden. Tillsammans med Eva och hennes pojkvän Pete nystas historien upp, många bitar ur det förflutnas töcken faller på sin plats. Beröringspunkter och släktband förenar romanens huvudpersoner i olika och överraskande konstellationer.

Kjell Westö har med romanen avslutat någonting som redan kallats den stora finlandssvenska berättelsen om vårt senaste sekel.

Och hon lär ut hur man kan göra festlig mat, utan att egentligen lägga ut så stora summor.

Från sina många resor hämtar hon också recept från andra länder och främmande kulturer, från Medelhavsländerna, Indien och Kina.

I boken ingår också ett avsnitt om köksredskap som är bra att ha.

”En perfekt kokbok till alla unga som flyttar hemifrån och skall börja laga mat för sig själva och sina vänner.”

meRenKulun TyöHyVInVoInTIPäIVä

10.11.2009

PAInAVAA AsIAA AlAn semInAARIssA

Merimieseläkekassa MEK järjesti hienon tapahtuman, jossa kuultiin työhyvinvoinnin ammattilaisten luentoja ja paneuduttiin asiaan merenkulun näkökulmasta.

Paljon on jo tehty, paljon on vielä tehtävääkin.

Seminaarin avannut MEKin toimitusjohtaja Helena Jaatinen muistutti, että ensi vuonna työelämästä poistuu enemmän ihmisiä, kun sinne tulee. Varhainen eläkkeelle jäänti on Suomessa suurempi ongelma, kuin monissa muissa Euroopan maissa.

- Keskimääräistä eläkkeelle jäämisen ikää voitaisiin nostaa myös työkyvyttömyyseläkkeiden vähenemisellä. Työkyvyn ylläpito ja työhyvinvointi ovat tässä avainasemassa, Jaatinen totesi.

Keväällä Suomen hallituksen kaavailema eläkeiän nosto sai aikaan melkoisen vastalausemyrskyn ay -liikkeen ja tavallisten kansalaistenkin joukossa. Työurien pidennys ja opiskeluaikojen lyhennys ovat yksinkertaisia reseptejä, mutta lääkkeen käyttö voi olla vaikeampaa. Työhyvinvoinnin kehittäminen on keino, jota kaikki tahot voivat yhteistuumin lähteä edistämään.

Trimmaren jälkeen

MEPAn liikuntasektorilla painopiste on hiljalleen siirtynyt merimiesurheilusta työhyvinvointi- ja virkistystoimintaan. Vuosittain järjestetään lukuisia tapahtumia varustamoille ja yksittäisten laivojen henkilökunnille. Merimieskirkko jatkaa 1990-luvulla alkanutta laivakuraattoritoimintaa, osin MEKin tuella. Vuoden 2008 lopulla aloitettiin Keho Ikä -pilottihanke, jossa mukana olivat MEPA, MEK, Tallink Silja, Viking Line ja 4Event Oy.

- Projektiin valittiin 45 - 55-vuotiaita talous- ja ravintolapuolen merenkulkijanaisia. Tästä ryhmästä löytyy usein työkyvyttömyysuhan alla olevia henkilöitä, MEKin toimistopäällikkö Marina Paulaharju kertoi.

Kehon Ikä-hankkeessa oli merenkulkijanaisia Silja Serenadelta ja Mariellalta. Suunnittelussa ja seurannassa olivat mukana varustamoiden henkilöstöhallinto ja pääluottamusmiehet. Projektin aikana ryhmän jäsenet saivat ravintotietoutta, kuntokoulutusta ja kannustusta itsensä hoitamiseen.

- Tulokset olivat hyviä jo varsin lyhyen jakson jälkeen. Sydämen ja hengityselinten kunto parani, lihaskunto nousi, paino laski, listaa tuloksia Jussi Hannula 4Event Oy:sta Hankkeeseen osallistuneet merenkulkijanaiset olivat tyytyväisiä saavuttamiinsa tuloksiin. Kehitysideoita ja toiveita syntyi paljon. Osana projektin jatkoa MEPA kustansi sekä Mariellalle että Silja Serenadelle 1-2 kertaa viikossa vierailleen kunto-ohjaajan kevätkaudella 2009.

elämäntapoihin muutoksia Arjessa kuntoon -hankkeen avulla

Ylilääkäri Heikki Saarnilla (Turun Aluetyöterveyslaitos) on pitkä kokemus merenkulkijoiden terveydenhuollosta. Hänen aloitteestaan lähdettiin suunnittelemaan uudentyyppistä työhyvinvointikurssia. Yhteistyössä Saarnin, MEPAn Martti Karlssonin, Ulla Häkkisen (Tallink Silja) ja Kuntoutuskeskus Petrean kanssa saatiin aikaan vuoden kestävä ohjelma. Tästä Arjessa Kuntoon -hankkeesta on kerrottu myös Vapaavahdin numeroissa 2 ja 3/09.

Hankkeeseen tuli mukaan viitisenkymmentä merenkulkijaa ms Silja Europan kummastakin työvuorosta. Kurssi alkoi kaksipäiväisellä aloitustapahtumalla Petrean tiloissa Turussa. Ohjelmassa on ollut kokoontumisia ja ryhmäpäiviä, joiden aikana on kerrattu kokemuksia ja mitattu tuloksia. Seminaarissa hanketta esitteli MEPAn toi-

mitusjohtaja Karlsson.

- Hanke on kustannuksiltaan suuri ainakin MEPAn mittapuussa, mutta palaute on ollut erittäin positiivista. Myös tulokset näyttäisivät menevän oikeaan suuntaan, Martti Karlsson totesi.

Hankkeessa mukana olevat Silja Europan merenkulkijat ovat sitoutuneet ohjelmaan varsin hyvin. Aloitus- ja ryhmäpäivinä saadut opit on otettu käyttöön. Monet pitävät ruokapäiväkirjaa, tarkkailevat painoaan ja seuraavat liikuntatottumuksia ja muita elämäntapojaan. Palautteiden mukaan kaikilla on tapahtunut positiivista muutosta.

MEPA on kuluvan vuoden aikana tehnyt yhteistyötä myös muiden suurten varusta-

moiden kanssa ja osallistunut työhyvinvointitapahtumien kustannuksiin.

- Käymme parhaillaan läpi rahtialusvarustamoja ja aloittelemme vastaavan tyyppistä toimintaa heidän kanssaan, Karlsson totesi.

Edellisellä viikolla MEPA oli mukana toteuttamassa yhdessä Finstashipin kanssa henkilökunnan virkistyspäivää.

masennus on monen

työkyvyttömyyseläkkeen syy

Masennuksen takia alkaneet sairauslomat ja eläkkeet ovat kaksinkertaistuneet kymmenen vuoden aikana. Ongelmaa pohditaan kansallisella tasolla eri työryhmissä. Helena Jaatisen mukaan laivaväen jaksaminen aiheuttaa koko joukon kysymyksiä.

- Meidän merenkulkijoiden kanssa toimivien tahojen on yhdessä työskenneltävä tilanteen parantamiseksi, Jaatinen totesi.

Henkisen hyvinvoinnin tärkeyttä kävivät läpi seminaarin iltapäivän luennoitsijat, MEKin Ylilääkäri Juhani Juntunen ja työhyvinvoinnin professori Marja-Liisa Manka

Juhani Juntunen paneutui osuudessaan stressiin, työelämässä tapahtuneisiin muutoksiin, eläkeratkaisuihin sekä uupumuksen ja masennuksen ehkäisyyn. Jokaisen on huolehdittava fyysisestä kunnostaan, ravinnosta ja unesta. On hallittava ajankäyttö ja nykyajan informaatiotulva, ”infoähky”. Työympäristön ja -yhteisön on myös oltava kunnossa.

- Käyttäkää ja hoitakaa aivojanne, säästäkää ja suojatkaa, Juhani Juntunen valisti.

Johtamistapa, ryhmähenki ja työpaikan vaikutusmahdollisuudet ovat puolestaan Marja-Liisa Mankan mukaan avaintekijöitä hyvinvoivaan työyhteisöön. Hän on kirjoittanut kirjan Työrauhan julistus, joka jaettiin seminaarin osanottajille.

- Luokaa katseenne positiivisiin asioihin, älkää siirtäkö menneisyyden ajattelumalleja tähän päivään tai tulevaisuuteen, professori Manka tiivisti.

Seminaari herätti paljon ajatuksia. Merenkulussa on perinteisen työsuojelun saralla saatu paljon aikaan. On selvää, että nyt on panostettava myös työhyvinvointiin. Laivasta on tehtävä viihtyisä ja houkutteleva työpaikka. Näin helpotetaan työntekijöiden jaksamista ja uusien merenkulkijoiden rekrytointia.

teksti: Pekka Karppanen kuvat: Pekka Karppanen, Petrea

Hyvinvointi kuuluu myös Markku Knuutisen toimenkuvaan

sjöFARTens må Väl-dAg

10.11.2009

VägAnde FRågoR På bRAnscHens semInARIum

Sjömanspensionskassan arrangerade ett högklassigt evenemang, där man kunde lyssna till föreläsningar av sakkunniga i frågor som gäller välbefinnande och där man fördjupade sig i frågorna ur sjöfartens synvinkel.

Sjömanspensionskassans verkställande direktör Helena Jaatinen påminde i sitt öppningstal om att arbetslivet nästa år genom pensionering förlorar flera människor än det kommer in. Tidig pensionering är ett större problem i Finland än i många andra europeiska länder.

- Den genomsnittliga åldern för pensioneringen kunde sänkas också genom att minska pensionering på grund av arbetsoförmåga. Att upprätthålla arbetsförmågan och arbetshälsan spelar här en central roll, konstaterade Jaatinen.

Finlands regerings planerade höjning av pensionsåldern fick i våras till stånd en storm av protester från facket och vanliga medborgare. Att förlänga arbetskarriären och förkorta studietiden är enkla recept, men medicinens användning kan vara svårare. Att utveckla verksamhet som ökar arbetshälsan är en lösning som alla involverade tillsammans kan börja främja.

efter Trimmare

Hos SSB har motionssektorns tyngdpunkt småningom flyttats från sjömansidrott till arbetshälso- och rekreationsverksamhet. Årligen ordnas otaliga evenemang för rederier och personalen på enskilda fartyg. Sjömanskyrkan fortsätter skeppskuratorernas verksamhet som börjat på 1990-talet, till en del med understöd från Sjömanspensionskassan. Under slutet av år 2008 inleddes pilotprojektet Kroppens Ålder som ett samarbete mellan SSB, SPK, Tallink Silja, Viking Line och 4Event Oy.

- För projektet valde man ut 45 -55-åriga sjöfararkvinnor från ekonomi- och restaurangsidan. I den gruppen finner man ofta personer som riskerar att bli arbetsoförmögna, berättade Marina Paulaharju, kontorschef på SPK.

I projektet Kroppens Ålder deltog sjöfararkvinnor från Silja Serenade och Mariella.

I planeringen och uppföljningen deltog representanter för rederiernas personaladministration och huvudförtroendemännen. Under projektets gång fick gruppernas medlemmar information om kostfrågor, konditionsutbildning och uppmuntrades att sköta om sig.

- Resultaten var goda redan efter en rätt kort period. Hjärtats och andningsorganens kondition förbättrades, muskelstyrkan ökade och vikten minskade, räknar Jussi Hannula från 4Event Oy upp.

Sjöfararkvinnorna som deltagit i projektet var nöjda med sina resultat. Många idéer om utveckling och önskemål framfördes. Som en fortsättning på projektet bekostade SSB under våren 2009 en konditionsinstruktörs besök 1-2 gånger i veckan både på Mariella och på Silja Serenade.

ändrade levnadsvanor med hjälp av projektet Vardagskondition

Överläkare Heikki Saarni från Arbetshälsoinstitutet i Åbo har lång erfarenhet av sjöfararnas hälsovård. På hans initiativ började man planera en arbetshälsokurs av ny typ. I samarbete mellan Saarni, Martti Karlsson från SSB, Ulla Häkkinen från Tallink Silja och Rehabiliteringscentralen Petrea fick man till stånd ett program för ett år. Om projektet Vardagskondition kan man läsa också i nummer 2/09 och 3/09 av Frivakt. I projektet deltog femtio sjöfarare från båda arbetsskiften på Silja Europa. Kursen började med en två dagars introduktion i Petreas utrymmen i Åbo. På programmet har man haft möten och gruppdagar, man

har berättat om sina erfarenheter och mätt resultat, Under seminariet presenterade SSB:s verkställande direktör Martti Karlsson projektet.

- Projektet är kostnadsmässigt stort åtminstone med SSB:s mått mätt, men responsen har varit synnerligen positiv. Resultaten ser också ut att gå i rätt riktning, konstaterade Martti Karlsson.

De sjöfarare från Silja Europa som varit med i projektet har deltagit verkligt troget. Man har börjat tillämpa de kunskaper man fått vid introduktionen och gruppdagarna. Många för bok över vad de äter, följer med vikten och motions- och andra levnadsvanor. Av responsen att döma har alla gått igenom positiva förändringar.

Under innevarande år har SSB också samarbetat med andra stora rederier och deltagit i kostnaderna för evenemang som främjar arbetshälsan.

- Som bäst går vi igenom fraktfartygsrederierna och börjar motsvarande typs verksamhet hos dem, konstaterade Karlsson.

Under föregående vecka var SSB med om att genomföra en rekreationsdag för personalen på Finstaship.

depression orsak till mången pensionering på grund av arbetsoförmåga

Under de senaste tio åren har sjukfrånvaro och pensionering som börjat på grund av depression fördubblats. På nationell nivå diskuterar man problemet i olika arbetsgrupper. Enligt Helena Jaatinen väcker fartygspersonalens ork i arbetet en hel del frågor.

- De intressegrupper som är involverade med våra sjöfarare måste tillsammans arbeta för att förbättra situationen, konstaterade Jaatinen.

Föreläsarna SPK:s överläkare Juhani Juntunen och professorn i arbetshälsa MarjaLiisa Manka gick under seminariets eftermiddag igenom den mentala arbetshälsans betydelse.

Juhani Juntunen fokuserade under sitt inlägg på stress, förändringarna i arbetslivet, pensionslösningar och på förebyggandet av utmattning och depression. Var och en måste sköta sin fysiska kondition, tänka på kostvanor och sömn. Man måste behärska tidsanvändning och vår tids informationsflöde. Också arbets miljön och arbetsgemenskapen måste vara i skick.

- Använd och sköt om era hjärnor, spara dem och skydda dem, uppmanade Juhani Juntunen.

Enligt Marja-Liisa Manka är arbetsledarskap, gruppandan och möjligheterna att påverka nyckeln till en arbetsgemenskap som mår bra. Hon har skrivit boken Työrauhan julistus, som delades ut till seminariedeltagarna.

- Rikta blicken mot positiva saker, flytta inte gårdagens tankemodeller till den här dagen eller framtiden, sammanfattade professor Manka.

Seminariet väckte många tankar. Inom sjöfarten har man fått mycket till stånd inom det traditionella arbetarskyddet. Det är klart att man nu måste satsa också på arbetshälsan som helhet. Fartyget måste bli en trivsam och attraktiv arbetsplats. Så hjälper man personalen att orka bättre och underlättar rekryteringen av nya sjöfarare.

text: Pekka Karppanen

bilder: Pekka Karppanen, Petrea

Jussi Hannula

Marja-Liisa Manka signeerasi kirjojaan

KeIlATen KunToon

Aikoinaan suosituimpiin merimiesurheilulajeihin laskettu keilailu kuuluu edelleen MEPAn valikoimaan. Kilpailuja ei ole ollut vähään aikaan, mutta erilaisia tapahtumia järjestetään vuoden mittaan sekä Turussa että Helsingissä. Suosio on jälleen hienoisessa kasvussa.

Syyskuun lopun ”Tutustu keilailuun”-tapahtuma järjestettiin vaihteeksi Arena Centerillä Helsingin Myllypurossa. Opettajan toimi vanha tuttu ”Hara” Harry Lindroos Keilaamaan tuli reilu tusina vapaalla olevia merenkulkijoita.

- Kesä ja alkusyksy ovat menneet selkäleikkauksesta toipuessa, Jari Oksman kertoi.

Hän tuli kokeilemaan, olisiko keilaus sopiva keino hoitaa kuntoa. Pienen lämmittelyn ja harjoittelun jälkeen Birkalla ja Powerlinellä seilannut merenkulkija pääsikin hyvään vauhtiin.

Kierrettä ja kaatoa

Ryhmää varten vuokrattiin kuusi rataa. Hara kävi opastamassa ja antamassa vinkkejä joka radalla. Varsin pian keilaajien kesken syntyi pientä kisailua.

- Pallo alkaa pikkuhiljaa mennä sinne mihin pitääkin, Finnlinesilta Siljalle siirtynyt Lauri Palmio totesi.

Tapahtuma etenee vauhdikkaasti. Kenelläkään ei tule aika pitkäksi, kun pelikaverin kanssa rupatellaan ja kisataan. Keilat saavat kyytiä, täyskaatojakin nähdään. Serenaden vanhoilla kilpakumppaneilla Mikko Pottosella ja Kai Korhosella oli kova kamppailu.

- Mikon tulos oli ”vain” 149, meikäläinen keilasi 152, Kaitsu heitti.

Birka Carrierilla seilaava Jouni Olin tuli kaukaa, Mynämäeltä asti.

- Mukavastihan tässä päivä meni, Jouni totesi.

Tulokset paranivat sitä mukaa, kun tuntumaa saatiin. Harry Lindroosin mukaan joku aloittelija voi tuurilla päästä hyväänkin tulokseen, mutta vain kerran tai pari. Tasaisen varma tulostaso vaatii jatkuvaa harjoittelua.

Pikkuhiljaa tuli aika lopetella, palauttaa keilakengät ja siirtyä ravintolan puolelle. ”Spekuloitavaa” riitti vielä kahvipöydässä. Faktaa oli se, että ryhmän parhaan tuloksen, 179, sai Markku Moilanen m/s Nordlandialta. Iltapäivän aikana hän teki neljä täyskaatoa.

Bowlingen, som i tiderna var en av de mest populära grenarna inom sjömansidrotten, hör fortfarande till SSB:s utbud. Några tävlingar har inte ordnats på en tid, men olika jippon ordnas under året både i Åbo och i Helsingfors. Grenens popularitet ökar litet igen.

Bowlingdagen i slutet av september ordnades den här gången i Arena Center i Kvarnbäcken i Helsingfors. Som lärare fungerade en gammal bekant, ”Hara” Harry Lindroos. Ett drygt dussin lediga sjöfarare mötte upp för att bowla.

- Sommaren och början av hösten har jag hämtat mig efter en ryggoperation, berättade Jari Oksman

Han kom för att pröva om bowling skulle vara ett bra sätt att sköta konditionen. Sjömannen som seglat på Birka och Powerline fick upp farten efter litet uppvärmning och övning.

Rulla och fäll

Man hade hyrt sex banor för gruppen. Hara instruerade vid varje bana och gav goda tips. Mycket snart började bowlarna tävla litet med varandra.

- Bollen börjar så småningom gå dit den ska, konstaterade Lauri Palmio som kommit från Finnlines till Silja.

Spelet framskrider med fart. Tiden blir inte lång för någon då man pratar och tävlar med spelkamraten. Käglorna faller, ibland alla på en gång. Serenades gamla tävlingskumpaner Mikko Pottonen och Kai Korhonen hade en hård kamp.

- Mikkos resultat var ”bara” 149, mitt var 152, stack Kaitsu in.

Jouni Olin, som seglar på Birka Carrier, kom ända från Mynämäki.

- Den här dagen var ju rolig, tyckte Jouni. Resultaten blev bättre då tävlingen började löpa. Enligt Harry Lindroos kan också en nybörjare med god tur göra ett bra resultat, men bara en eller två gånger. En jämn och säker resultatnivå kräver ständig träning.

Så småningom blev det tid att sluta, returnera skorna och flytta till restaurangen. Vid kaffebordet fortsatte spekulationerna. Faktum var, att gruppens bästa resultat, 179, gjorts av Markku Moilanen från m/s Nordlandia. Under eftermiddagen lyckades han med att fälla alla käglor fyra gånger.

luuKIsTA VelsKolAAn

Pekka Savikko ja Rauno Mutka seurasivat tiiviisti sääennusteita marraskuun alussa. Miehet olivat jälleen yhdessä MEPAn kanssa organisoimassa virikepäivää Finstashipin henkilökunnalle. Keskiviikkona 4.11. keli pysyi kuin pysyikin kuivana siihen saakka, kun porukka palasi jäänmurtajalaiturille. Illalla saatiin pääkaupunkiseudun ensilumi.

Aamulla kurvasi Korsisaaren bussi matkustajineen Luukin ulkoilualueelle. Lämpötila oli nollan paikkeilla ja kohtalainen tuulenvire tuntui poskipäissä. Parkkipaikalla otettiin kunnon lämmittelyjumppa, jonka veti Finstashipin työterveyshuollosta vastaava yhteistyökumppani Terveystalo. Jäseniin saatiin vähän lämpöä. Porukka oli onneksi pukeutunut ohjeiden mukaan.

Mutka ja Savikko olivat käyneet tutustumassa reitteihin etukäteen. Vähän juotavaa mukaan ja joukko pääsi lähtemään. Muuta-

milla oli kävelysauvat mukana. Luukin alueelta voi valita lukuisia ulkoilureittejä. Hieman sovellettu taival Luukista Velskolaan oli pituudeltaan viitisen kilometriä.

Huoltojoukot valmiina

Nykyisin Merimiesunionin hallussa oleva Velskolan maja oli sopiva paikka patikoinnin päätepysäkiksi. Jäänmurtajilta oli otettu mukaan monipuolinen ”maastoproviantti”, minkä huoltoryhmä valmisteli sillä aikaa kun patikkaryhmä teki matkaa. Eväät pöytään, tuli takkaan ja kahvit termospulloon.

- Missäs päin olette, kyseli Mikko Ervast kännykällä Mutkalta

- Kyllä tässä vielä jonkin aikaa menee, Rauno vastasi, kun Ervasti oli valmiina sytyttämään grillin

Jonkin ajan päästä puhelin soi, porukka

onkin jo Velskolantiellä. Ei muuta kuin lisää kahvia porisemaan ja makkaraa grilliin. Raikas ulkoilma ja reipas kävely tekivät hyvää ja herättivät ruokahalua. Velskolan tilava tupa oli äkkiä täynnä ja puhuttavaa riitti. Huoltoryhmällä oli hetken aikaa pientä kiirettä, kunnes kaikki tulivat kylläisiksi. Aika kului jutustelun, tikanheiton ja tietokilpailun merkeissä. Edellisen virikepäivän tapaan porukka oli jaettu ryhmiin, jotka ratkaisivat visaisia tietokilpailukysymyksiä yhdessä.

Lopuksi kuunneltiin Martti Karlssonin kertoma tarina Velskolan majan rakentamisesta ja vaiheista vuosien varrelta. Kahden aikoihin oli aika soittaa bussi hakemaan. Hienosti sujunut päivä jatkui illalla jäänmurtajilla saunan ja hyvän ruuan merkeissä.

Pekka Savikko och Rauno Mutka följde extra noga med väderleksprognoserna i början av november. De planerade igen i samarbete med SSB en friluftsdag för Finstaships personal. Och onsdagen den 4.11 var det uppehållsväder ända tills gruppen kom tillbaks till isbrytarnas kaj. Under kvällen föll den första snön i huvudstadsregionen.

På morgonen svängde Korsisaaris buss med passagerare in på friluftsområdet i Luk. Temperaturen låg vid noll och en måttlig vind kändes i ansiktet. På parkeringsplatsen blev det rejäl uppvärmningsgymnastik under ledning av Terveystalo, som ansvarar för företagshälsovården på Finstaship. Och litet varmare blev man. Deltagarna hade lyckligtvis klätt sig enligt instruktionerna.

Mutka och Savikko hade på förhand bekantat sig med rutterna. Litet drycker med och man kunde ge sig av. Några hade med sig gångstavar. I Luk kan välja mellan många friluftsrutter. Sträckan från Luuk till Vällskog mätte fem kilometer.

underhållstrupperna i beredskap

Stugan i Vällskog, som numera sköts av Sjömansunionen, var ett lämpligt slutmål för vandringen. Från isbrytarna hade man haft med sig mångsidig ”terrängproviant”, som tillreddes av underhållsgruppen medan vandringsgruppen var på väg. Matsäcken på bordet, eld i spisen och kaffet i termosflaskan.

- Var befinner ni er, frågade Mikko Ervast av Mutka i sin GSM.

- Nog tar det ännu litet tid, svarade Rauno, då Ervast var färdig att tända grillen.

Efter en stund ringde telefonen, gruppen var redan på Vällskogsvägen. Mera kaffe på och korv på grillen.

Den friska uteluften och raska gången gjorde gott och gav god aptit. Den rymliga stugan i Vällskog var plötsligt full av folk och det fanns mycket att prata om. Undehållsgruppen hade bråttom innan alla var mätta. Tiden gick med småprat, pilkastning och frågesport. Liksom under den föregående rekreationsdagen var deltagarna indelade i grupper som tillsammans tävlade i en knepig frågesport.

Till slut hörde man Martti Karlsson berätta om hur stugan i Vällskog byggdes och dess olika skeden under årens gång. Vid tvåtiden var det tid att beställa bussen för återfärden. En fin dag avslutades under kvällen på isbrytarna med bastu och god mat.

sIljA - VIKIng jääKIeKKoA

mAARIAnHAmInAssA

Varustamoiden perinteinen jääkiekko-ottelu oheismeininkeineen käytiin tällä kerralla Ahvenanmaalla. Matkanteko sujui pelaajilta hyvin valkoisilla ja punaisilla laivoilla. Itse ottelu meni valkoisilla paidoilla pelanneilta Viking Linen miehiltä paremmin.

Osa pelaajista lähti matkaan Helsingistä. He saapuivat aamuyöllä Maarianhaminaan ja menivät keräämään voimia ja keskittymään Park Hotelliin. Turusta lähteneet tulivat pelipaikalle sopivasti ennen ottelun alkua.

- Lähdimme satamasta yhtä matkaa hallille, jossa ottelu alkoi kolmelta, Kai Korhonen Silja Serenadelta kertoo

Korhonen tuli Helsingin joukon mukana kuten Pertti Lamberg ja Marko Molander, joka on joutunut pitämään taukoa merimiesurheilusta loukkaantumisten takia. Merimiesjääkiekon perinteinen tuomari Seppo Mäkelä joutuu vielä hetken huilaamaan leikkauksen jäljiltä, mutta vanhempi huoltaja Reijo ”Reka” Hyökki oli jälleen kerran kehissä.

Viikingit voittoon!

Ottelussa pelattiin kaksi kolmenkymmenen minuutin erää. Viking Linen joukkue oli tällä kerralla parempi luvuin 17-3. Kai Korhonen kehui Siljan joukkueesta Europalla vahtimiehenä työskentelevää Ville Suomalaista

- Ville on pelimies viimeisen päälle, kaksi häkkiä näin kovassa pelissä on loistava suoritus, Kaitsu hehkutti.

Pelin jälkeen joukkueet menivät hotelliin saunomaan ja ruokailemaan. Illalla oli vuorossa tilaustyönä järjestetty pokeriturnaus PAF -konsernin tiloissa Maarianhaminassa. Mukana oli nelisenkymmentä merenkulkijaa. Tapahtuma onnistui hyvin. Ensi vuonna on vuorossa uusi peli, sitä ennen on MEPAn järjestämä jääkiekkoturnaus Kisakalliossa 1.-2.3.2010.

IsHocKeymATcHen sIljA - VIKIng

I mARIeHAmn

Rederiernas traditionella ishockeymatch, med tilläggsprogram, gick i år av stapeln på Åland. Spelarnas resor med de vita och röda båtarna förlöpte väl. Själva matchen gick bättre för

Viking Lines lag som spelade i vita skjortor.

En del av spelarna startade sin resa i Helsingfors. De kom fram till Mariehamn på morgonnatten och begav sig till Park Hotell för att samla krafter och koncentrera sig. De som avrest från Åbo kom till spelplanen just innan matchen skulle börja.

- Vi begav oss från hamnen till hallen tillsammans, matchen började klockan tre, berättar Kai Korhonen från Silja Serenade

Korhonen kom tillsammans med Helsingforsgruppen liksom Pertti Lamberg och Marko Molander, som varit tvungen att hålla en paus i sjömansidrotten på grund av en skada. Sjömansidrottens traditionella domare Seppo Mäkelä måste ännu ta igen sig efter en operation, men äldre materialaren Reijo ”Reka” Hyökki var igen en gång med i ringen.

Vikingarnas seger

I matchen spelades två trettiominuters spel. Viking Lines lag var den här gången bättre, med siffrorna 17 - 3. Kai Korhonen berömde Ville Suomalainen som arbetar som vaktman på Silja Europa.

- Ville är en tuff spelare, två mål i en så här hård match är en lysande prestation, myste Kaitsu.

Efter matchen begav sig lagen till hotellet för att bada bastu och äta kvällsmål. På kvällen stod en pokerturnering på programmet i PAF-koncernens utrymmen i Mariehamn. Ett fyrtiotal sjöfarare mötte upp. Evenemanget var lyckat. Nästa år väntar en ny match, men före den kommer SSB:s ishockeyturnering i Kisakallio 12.3.2010.

TyöHyVInVoInTIA yHTeIsTyönä

PAjulAHdessA

Tallink Silja suunnitteli koulutuspäiviä esimiestehtäviin siirrettäville työntekijöilleen. Henkilöstöltä tuli aloite, että työhyvinvointiosuuden voisi toteuttaa MEPAn kanssa. Ulla Häkkinen ja Martti Karlsson päätyivät järjestämään tapahtuman Liikuntakeskus Pajulahdessa 19.-20.10.

MEPA vastasi koulutuspäivien liikunnallisesta puolesta ja työhyvinvointia käsittelevästä luennosta. Martti Karlssonin mukaan valtaosa kaksikymmenpäisestä osanottajajoukosta oli sellaisia, joille MEPA ei ollut ennestään tuttu.

- Laivakirjastoa oli jonkin verran käytetty, mutta esimerkiksi Vapaavahti -lehti oli osunut käteen vain satunnaisesti, Karlsson totesi.

Henkilökuntaa oli mukana sekä Silja Europalta että Silja Serenadelta. MEPAn ja yhteistyökumppaneiden ”Arjessa kuntoon” -hanke oli europalaisille tuttu ja sai kiitosta. Tällainen hanke vaatii melkoiset resurssit. Mitä aikaisemmin työhyvinvointiin aletaan panostaa, sen halvempaa ja tuloksia tuottavampaa se on.

- Huolehtikaa työntekijöiden hyvinvoinnista, oli Martti Karlssonin viesti tuleville esimiehille.

sAmARbeTe KRIng ARbeTsHälsA I PAjulAHTI

Tallink Silja planerade en utbildningsdag för personal som övergår till förmansuppgifter. Personalen hade föreslagit att den del som gäller arbetshälsa kunde genomföras tillsammans med SSB. Ulla Häkkinen och Martti Karlsson beslöt ordna evenemanget på idrottscentret i Pajulahti 19 - 20.10.

SSB ansvarade för utbildningsdagarnas motionsinslag och för en föreläsning om arbetshälsa. Enligt Martti Karlsson var SSB inte bekant från tidigare för majoriteten av de tjugo deltagarna.

- Skeppsbiblioteket hade utnyttjats i någon mån, men tidningen Frivakt hade man stött på bara sporadiskt.

Personal kom både från Silja Europa och från Silja Serenade. SSB:s samarbetsprojekt ”Vardagskondition” var bekant för deltagarna från Silja Europa som berömde det. Ett sådant projekt kräver stora resurser. Ju tidigare man börjar satsa på arbetshälsa, desto mera ger det resultat i förhållande till kostnaderna.

- Sköt om personalens arbetshälsa, var Martti Karlssons budskap till de blivande förmännen.

KunnIAKäynTI meRenKulKIjoIden muIsTomeRKIllä

Pyhäinpäivän perinteisiin kuuluu merenkulkujärjestöjen yhteinen kunniakäynti Kaivopuiston rannalla sijaitsevalle merenkulkijoiden muistomerkille. Tilaisuus alkoi Helsingin NMKY:n mieskuoron esityksellä. Puheen pitänyt Suomen Merimieskirkot Ry:n pääsihteeri Sakari Lehmuskallio muisti erityisesti kolme vuosikymmentä sitten tapahtunutta m/s Malmin onnettomuutta ja siinä menehtyneitä.

Aurinkoinen ja raikas syysilma oli houkutellut paikalle runsaasti yleisöä. Suomen Meripelastusseuran alukset kunnioittivat tilaisuutta tekemällä ohimarssin. Ilmassa nähtiin myös Rajavartiolaitoksen pelastushelikopteri. Seppeleenlaskun jälkeen Merimieskirkko kutsui vieraat kahville Albertinkadulle.

uPPVAKTnIng VId sjöFARARnAs

Till traditionerna under allhelgona hör sjöfartsorganisationernas gemensamma uppvaktning vid minnesmärket över de drunknade sjömännen vid stranden i Brunnsparken. Evenemanget inleddes med ett framförande av NMKY:s manskör. Generalsekreterare för Finlands Sjömanskyrka rf, Sakari Lehmuskallio, mindes i sitt tal särskilt m/s Malmis skeppsbrott för tre årtionden sedan, och de som omkom då.

Det soliga och friska höstvädret hade lockat en månghövdad publik. Finlands Sjöräddningssällskaps fartyg hedrade evenemanget med defilering. Också Gränsbevakningsväsendets räddningshelikopter flög över. Efter kransnedläggningen inbjöd Sjömanskyrkan till kaffe på Albertsgatan.

seA sundAy -meRenKulun

TuRVAllIsuusPAlKInTo juHAnI TAmmIsTolle.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen luovutti merikapteeni Juhani Tammistolle Merenkulun turvallisuuspalkinto Sea Sundayn 13.10.2009 jäänmurtaja Urholla järjestetyssä tilaisuudessa.

Tammisto toimi merenkulun tarkastajan Kotkassa tämän vuoden kesään asti. Hän nauttii laajaa luottamusta ja arvostusta. Tammisto on työllään vaikuttanut meriturvallisuuteen ja Itämeren ympäristönsuojeluun. Moni huonokuntoinen alus on saanut korjauskehotuksia. Muutama on joutunut jopa romuttamolle.

Tarkastaja Tammiston maine on pitänyt huolen siitä, että alikuntoisten alusten määrä Suomen vesillä on vähentynyt. Vuonna 1998 Suomen satamiin pysäytettiin 31 alusta, vuonna 2008 enää kolme. Laivojen korjaus ja seisottaminen maksaa. Välillä varustamoiden huippujuristit ovat ottaneet mittaa Tammistosta - turhaan.

Vuonna 1972 merikapteeniksi valmistunut Juhani Tammisto työskenteli merellä 11 vuotta. Hän siirtyi merenkulun tarkastajaksi vuonna 1982 ms Lotilan päällikön paikalta. Hän jäi eläkkeelle kesällä.

Sea Sunday -merenkulun turvallisuuspalkinto on jaettu vuodesta 1997 lähtien. Taustajärjestöinä ovat valtakunnalliset merenkulun tahot viranomaisista vapaaehtoisjärjestöihin.

Laivajoukkueiden jääkiekkoturnaus

Fartygslagens ishockeyturnering

Kisakallio 1.-2.3.2010

info: urheilu@mepa.fi

Pekka; 0400 879 733

SALIBANDYTURNAUS INNEBANDYTURNERING

Kaarina Kilosport 26.01.2010

info:urheilu@mepa.fi

Pekka; 0400 879 733

lAIVAjouKKueIden yleIsuRHeIlu 2009

Pursimies Jukka Laine suorituksensa alussa

Kauniita töitä syntyy mePAn kursseilla

Ristikon oikein ratkaisseiden kesken arvotaan kirjapalkkinto. Lähetä ratkaisusi osoitteella: MEPA, PL 170, 00161 Helsinki

Nimi:

Osoite:

Ett bokpris utlottas mellan dem som löst korsordet rätt.

Skicka in din lösning till SSB, PB 170, oo161 Helsingfors

Namn:

Adress:

Ratkaisut 3/09

RISTIKON RATKAISIJAT

Ristikon Vapaavahti 3/09 oikein ratkaisseista palkinnon sai Veijo Immonen

TuleVIA KuRssejA

Tammikuu

ATK-peruskurssi, Helsinki

Helmikuu

ATK-kotisivut ja blogit, Helsinki 01.02.-03.02.

Tutustu jousiammuntaan, Helsinki 02.02.

ATK-hyöty ja viihde, Helsinki 04.02.-05.02.

Espanjan alkeiskurssi, Turku 04.02.-05.02. ATK-word, Helsinki 08.02.-09.02. Tutustu tennikseen, Helsinki 09.02.

ATK-ylläpidon ja suojauksen perusteet, Helsinki 11.02.-12.02.

ATK-internetin tehokäyttö, Helsinki 15.02.-16.02.

Hopeaketjukurssi, Helsinki 18.02.-19.02.

TIedoTuKsIA

Eija Tuorila on nimitetty johtavaksi satamakuraattoriksi Suomen Merimieskirkot Ry:n Rauman asemalle 1.1.2010 lähtien

Satu Oldendorff on nimitetty Suomen Merimieskirkot Ry:n Turun asemalle johtavaksi satamakuraattoriksi.

Merimieskirkolla Oulussa nähdään myös Kemi/ Tornion satamakuraattoria Heli Tuokkolaa, kun Antti Härön laivakuraattorityöt lisääntyvät.

Silja Serenaden Arvi Vänskä lähettää juuri alkaneilta eläkepäiviltään kiitoksia ystäville ja kylänmiehille.

Toimitusjohtaja

MERIMIESPALVELUTOIMISTO SJÖMANSSERVICEBYRÅN

Linnankatu 3 (PL 170, 00161 HKI) Slottsgatan 3 (PB 170, 00161 H:fors) 00160 HELSINKI/HELSINGFORS

P./Tel (09) 668 9000, telefax (09) 622 1808 E-mail: mepa@mepa.fi www.mepa.fi

Verkställande direktör

Martti Karlsson p./tel. 6689 0015 toimitusjohtaja@mepa.fi

Yleissihteeri/opintoasiat Allmänsekreterare /studieärenden

Sirpa Kittilä p./tel. 6689 0016

GSM 040 521 2055 kulttuuri@mepa.fi opinto@mepa.fi

AV-sihteeri

AV-sekreterare

Heli Myllykangas p./tel. 6689 0012 video@mepa.fi

Liikunta-asiat/ Idrottsärenden

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0017

GSM 0400 879 733 urheilu@mepa.fi

Kirjastosihteeri

Bibliotekssekreterare

Milja Nitovuori p./tel. 6689 0023 kirjasto@mepa.fi

Asiamiehet/Ombud

Jaakko Aarninsalo p./tel. 6689 0022

GSM 040 504 3761 asiamies.helsinki@mepa.fi

Niklas Peltola p./tel. 6689 0021 GSM 0400 419 687 asiamies.helsinki@mepa.fi

Talous ja toimisto Ekonomi och kontor Gerd Grabber talous@mepa.fi

Paula Suhonen

Toimisto ja Ylläsmajat Kontor och Ylläs-stugor p./tel. (09) 6689 0011 toimisto@mepa.fi

MERIMIESKLUBI/ SJÖMANSKLUBBEN

Linnank. 3 Helsinki Slottsg. 3 Helsingfors p./tel. (09) 659 233

VUOSAAREN

MERIMIESKESKUS/ NORDSJÖ

SJÖMANSCENTRUM

Provianttik 4, Helsinki Proviantg 4, Helsingfors p/tel (09) 5844 8200

SIVUTOIMISTOT-FILIALER KOTKA

Kotkan Merimieskeskus

Kirkkokatu 18 A, 48100 Kotka p./tel. (05) 213 093 fax (05) 218 2860

Asiamies/Ombud

Risto Nikula p./tel. 0400 605 187 asiamies.kotka@mepa.fi

TURKU/ÅBO

Linnankatu 93

Slottsgatan 93 20100 Turku/Åbo p./tel. (02) 230 4995 fax (02) 234 3597

MEPALA Ruissalo/Runsala p./tel. (02) 258 9150

Asiamiehet-Ombud

Juhani Laine p./tel. 0400 709 491

Juha Toivanen p./tel. 040 507 1140 asiamies.turku@mepa.fi

YHTEYSHENKILÖT/ KONTAKTPERSONER

RAUMA/RAUMO

Yhdysmies/kontaktperson

Sanna Siivonen p/tel 040 7431 039

LAPPEENRANTA/ VILLMANSTRAND

Yhdysmies/kontaktperson

Nico Silvast p./tel. 0400 849 143

OULU/ULEÅBORG

Antti Härö p./tel. 0400 371 574

Markku Lauriala p./tel. 0400 875 633

KEMI

Yhdysmies/kontaktperson

Pia Vestenius p./tel.040 733 0446

RAAHE/BRAHESTAD

Yhdysmies/kontaktperson

Petri Leskelä p./tel. 040 546 8516

KASKINEN/KASKÖ

Yhdysmies/kontaktperson

Jarmo Nordback p./tel. 040 848 8855

JULKAISIJA: Merimiespalvelutoimisto

UTGIVARE: Sjömansservicebyrån

PÄÄTOIMITTAJA/ HUVUDREDAKTÖR

Martti Karlsson

Toimitussihteeri/ Redaktionssekreterare

Pekka Karppanen p./tel. 6689 0020 vapaavahti@mepa.fi

Översättningar till svenska Gerd Grabber

Kirjapaino/Tryckeri

MIKTOR

Taitto/Layout

MarkoVuorio

VUOSIKERTA/ÅRGGÅNG 9 e

ISSN 0789-8231

M - Itella Oyj